KAMU-TEEMAKOKOUS SUDENPENNUILLE (1-1,5 tuntia)

Transkriptio

1 KAMU-TEEMAKOKOUS SUDENPENNUILLE (1-1,5 tuntia) Sudenpentukokouksen tarkoituksena on saada sudenpennut ajattelemaan erilaisuutta ja monikulttuurisuutta. Sudenpentujen kanssa saattaa olla hankalaa keskustella monikulttuurisuuteen liittyvistä asioista, joten konkreettisempi lähestymistapa on varmasti helpompi. Maailman hahmottaminen karttakuvan avulla on lapsille helpompaa. Tämän vuoksi kokouksen pääaiheena on maailmankarttaan ja sen avulla myös monikulttuurisuuteen tutustuminen. Aloitus: Ryhmän oman alkumenot Alkuleikki: Afrikkalainen antiloopin metsästäjät-hippa Yksi leikkijöistä valitaan antiloopiksi, muut ovat metsästäjiä. Metsästäjät asettuvat piiriin pitäen toisiaan kädestä, antilooppi menee piirin keskelle. Antilooppi yrittää päästä metsästäjien keskeltä ulos, ja kun se onnistuu, muut lähtevät juoksemaan sitä kiinni. Kiinni saatu antilooppi tulee metsästäjien rinkiin ja kiinniottaja pääsee antiloopiksi. Ohjelma: MAAILMANKARTTA II (s. 10) Piirretään pienissä ryhmissä maailmankartat muistin mukaan. Sudenpentujen auttamiseksi johtajan on esimerkiksi kannattanut piirtää jokainen maanosa erikseen paperille ja sudenpennut voivat leikata ne irti ja asettaa maanosat oikeille paikoilleen maailmankartalle. Samalla maanosat voidaan nimetä. Vaihtoehtoisesti kartta voi olla myös valmiina. Karttaan merkitään erivärisillä kynillä erilaisia asioita, joiden kautta on tarkoituksena ymmärtää, että kaikki ovat jossain määrin monikulttuurisia, vaikka niin ei itse ensin ajattelisikaan. Esimerkkejä karttaan merkattavista asioista: - Missä on käynyt? - Minkä maiden kieliä osaa? - Mistä maista on kavereita tai tuttuja? - Minkä maalaisesta ruoasta tykkää? - Minkä maalaista musiikkia kuuntelee? Kun kartta on täyttynyt merkeistä, voidaan keskustella siitä, että vaikka asumme Suomessa, meitä yhdistää monet asiat eri puolille maapalloa. Sudenpentuja kannattaa rohkaista kertomaan omista kokemuksistaan vieraista maista ja kulttuureista. Iltapiiri: Aminatan ensimmäinen koulupäivä (s. 21) Aminata heräsi aikaisin aamulla, hän ei ollut saanut kunnolla nukuttua yöllä. Tänään oli hänen ensimmäinen koulupäivänsä! Aminataa jännitti. Hän pääsisi ihan oikeaan kouluun! Eilen Aminata oli tarkoin puhdistanut kenkänsä isojen siskojen ja veljien kanssa, ja nukkumaan mennessään hän oli huolellisesti asettanut viereensä uuden kouluvihkon ja kynän. Äiti sanoi, että yksi vihko ja kynä saivat riittää noin pienelle koululaiselle. Aminata asui perheineen Malin pikkukaupungissa Pohjois-Guineassa. Perheen isä oli maanviljelijä. Heillä oli kaupungin laitamilla monta foniopeltoa, joita piti hoitaa, sekä pieni puutarha, jossa kasvoi porkkanoita, perunoita, pähkinöitä, mangopuita ja muita herkkuja. Aminata huomasi isosiskojen Mariaman ja Kadhiatun jo nousseen. Hänkin kiirehti pihalle. Kanat tepastelivat keittiörakennuksen edessä ja Aminatan huomatessaan pyrähtivät tytön luo jyvien toivossa. Huss, menkäähän siitä maata kuopimaan. En minä nyt teitä ehdi ruokkimaan, minä olen menossa kouluun!, Aminata tokaisi ylpeänä. Äiti oli laittanut aamupalaksi maitokahvia ja palan patonkia. Perheen koululaiset ryystivät nopeasti kahvinsa ja lähtivät kiirehtimään koulua kohti. Isot sisarukset selittivät, että myöhästyä ei kannattanut, sillä silloin opettaja ei välttämättä päästäisi sisälle luokkaan. Koulumatkalla Aminata tapasi paljon tuttuja. Jokaisesta talosta juoksi lapsia kadulle. Koulu alkoi kaikilla samaan aikaan, kello 8. Aminata kulki yhtä matkaa sisarustensa ja naapurin lasten kanssa. Naapurin Adama oli Aminatan paras ystävä. Hän meni jo toiselle luokalle. Edellisvuonna Aminataa oli harmittanut kamalasti, kun Adaman piti käydä koulussa, eivätkä he voineet leikkiä yhdessä niin paljon kuin ennen. Onneksi vihdoin oli tullut pitkän pitkä loma. Ja nyt ystävykset pääsivät kouluun yhdessä.

2 Koulussa Aminatalla ja muilla ekaluokkalaisilla oli kirjoitus-, lukemis- ja laskemistunteja. He harjoittelivat myös puhumaan ranskaa, koska opettajat opettivat kaikkia aineita vain ranskaksi. Se oli maan virallinen kieli. Kotona Aminatan perhe puhui äidinkieltään pularia. Aminatasta oli hauskaa oppia vierasta kieltä, mutta toisaalta oli kurjaa, kun ei aina ymmärtänyt opettajan puhetta. Onneksi Aminatan opettaja oli kiltti, ja kertoi asioista välillä myös pulariksi. Kymmeneltä koulussa oli lyhyt välitunti, ja keskipäivällä pitkä ruokatauko. Aminata ja Adama juoksivat kotiin syömään, koska matka ei ollut pitkä. Kolmelta ala-asteen oppilaat palasivat ruokatauolta koululleen, ja opiskelivat kuuteen asti illalla. Aminatan vanhemmat sisarukset, jotka olivat jo yläasteella, pääsivät koulusta jo kahdelta. Koulupäivän jälkeen Aminata auttoi äitiä ja muita naisia kodin töissä. Joskus Aminataa kyllästytti keittiöhommat, mutta äiti sanoi, että ilman apua ei ruokakaan valmistuisi. Aminatan lempiruokaa oli riisi ja maniokinlehtikastike, etenkin, jos siihen oli laitettu myös kalaa. Kotona Aminata kertoi iloisesti kaikille, mitä asioita oli oppinut koulussa. Illalla ruuan jälkeen Aminata lähti leikkimään ystäviensä kanssa. He menivät ensin kentän laidalle seuraamaan jalkapalloa. Aminatan veljen Thiernon mielestä Aminata ja Adama ja muut pikkutytöt olivat liian pieniä pelaamaan jalkapalloa, varsinkin poikien kanssa, mutta tytöistä se oli kivaa. Pimeän tultua Aminata kiirehti kotiin. Hän halusi mennä ajoissa nukkumaan, että jaksaisi herätä aamulla kouluun. Aminata aikoi opiskella ahkerasti, sillä hän halusi oppia kaiken, mitä opettajat tiesivät, ja vielä enemmänkin. Aminatan haaveena oli tulla isona tutkimusmatkailijaksi. Hän tapaisi ihmisiä kaikkialta maailmasta ja kirjoittaisi tutkimuksistaan paksuja kirjoja. Aminataa jännitti jo nyt kaikki tulevat seikkailut.

3 KAMU-TEEMAKOKOUS SEIKKAILIJOILLE (1,5 tuntia) Aloitus: ryhmän omat alkumenot Alkuleikki: Liberialainen hyppyleikki Leikkijät seisovat piirissä, yksi keskellä. Piirissä olijat taputtavat käsiään ja laulavat jotain tuttua laulua (esim. Tokko partiomieles tallella on). Keskellä olija hyppii laulun tahdissa kädet lanteilla hyppyaskelin heittäen samalla jalkateriään vuorotellen eteenpäin. Yhtäkkiä hän hyppiessään suuntaa varpaansa jotakuta piirissä seisovaa kohti ja jatkaa hyppimistä. Jos hyppijä on suunnannut oikean jalkansa häntä kohti, hänkin työntää oikean jalkansa (tai vasen - vasen) ja alkaa samalla hyppiä. Jos hän ojentaa väärän jalan, niin jalat koskettavat toisiaan, mikä on virhe. Siinä tapauksessa ko. leikkijä joutuu keskelle hyppijäksi ja tämä saa hänen paikkansa piirissä. Ohjelma 1: Maailmankartta (s. 10) Tavoitteena tässä ohjelmassa on virittäytyä kokouksen aiheeseen. Johtaja tuo kokoukseen maailmankartan kopioituna valkoiselle paperille. Karttaan merkitään vuorotellen erivärisillä kynillä erilaisia asioita, joiden kautta on tarkoituksena ymmärtää, että kaikki ovat jossain määrin monikulttuurisia, vaikka niin ei itse ensin ajattelisikaan. Merkitkää karttaan esim. seuraavia asioita: - Missä on käynyt? - Minkä maiden kieliä osaa? - Mistä maista on kavereita tai tuttuja? - Minkä maalaisesta ruuasta tykkää? - Minkä maalaista musiikkia kuuntelee? Ohjelma 2: Paneelikeskustelu Tavoite tässä ohjelmassa on oppia käsitteiden ennakkoluulo, stereotypia ja piilorasismi merkitykset ja keksiä myönteisiä tapoja, joilla voi torjua ko. asioita. Järjestäkää paneelikeskustelu. Ryhmän johtaja voi toimia keskustelun vetäjänä. Asettukaa oikeaan keskusteluasentoon, siten että jokaisella keskustelijalla on oma tuoli. Jos ryhmä on iso tai muuten haluatte, niin puolet ryhmästä voi olla yleisöä, joka kommentoi keskustelua alustuksen jälkeen. Keskustelkaa yllä olevista käsitteistä. Voitte jutella yhdestä käsitteestä kerrallaan tai kaikista yhtä aikaa. Ensin kannattaa selvittää pääpiirteissään, mitä ko. käsitteillä tarkoitetaan (ks. esim. Repussa kielet ja kulttuurit - opas s. 6-7 ja 10-11). Keskustelun vetäjä esittää mm. seuraavia kysymyksiä: - Oletko huomannut ympäristössäsi, koulussa, harrastuksissa jne. ennakkoluuloja / stereotypioita / piilorasismia jotain ihmistä tai ihmisryhmää kohtaan? Minkälaista, miten se on ilmennyt? - Oletko joskus huomannut, että jollain toisella olisi ennakkoluuloja sinusta? Miltä se on tuntunut? - Oletko itse kokenut kiusaamista tai syrjintää, miltä se tuntuu? - Mistä ennakkoluulot voivat johtua? - Miten ennakkoluuloja / stereotypioita / rasismia voisi torjua ja ennalta ehkäistä? Mitä itse voisimme tehdä asian hyväksi? Leikki: Pääsenkö piiriin? Valitkaa ryhmästä 2 vapaaehtoista, jotka menevät pois huoneesta kuulomatkan ulottumattomiin. Loput muodostavat tiiviin piirin hartiat kiinni toisissaan. Puhua ei saa. Ulkopuolella odottavat kutsutaan paikalle yksi kerrallaan. Heille kerrotaan, että heidän tehtävänsä on päästä sisälle piiriin. Mukaan pääsee ainoastaan pyytämällä kauniisti, mutta sitä ei kerrota, vaan yrittäjän pitää itse tajuta se. Iltapiiri: Sokea mies ja metsästäjä (länsiafrikkalainen satu) Olipa kerran sokea mies, joka asui sisarensa kanssa majassa, joka sijaitsi kylässä keskellä metsää. Sokea mies oli hyvin viisas. Vaikkei hän nähnytkään mitään silmillään, hän tunsi maailman paremmin kuin ihmiset, jotka näkivät kaiken hyvin tarkasti. Mies tapasi istua majansa seinustalla j jutella ohikulkeville niitä näitä. Jos ohikulkijoilla oli ongelmia, he kysyivät sokealta mieheltä neuvoa, ja tämä osasi aina antaa heille hyvän neuvon. Ja jos he joskus halusivat tietää jotakin, sokea vastasi heille, ja hänen vastauksensa osuivat aina oikeaan. Ihmiset ihmettelivät: Kuinka sinusta on tullut noin viisas? Ja vanha mies hymyili aina vastaukseksi: Minä näen korvillani.

4 Kerran sokean miehen sisko rakastui. Sisar rakastui metsästäjään, joka oli kotoisin toisesta kylästä. Pian järjestettiinkin häät ja metsästäjä meni naimisiin sokean miehen sisaren kanssa. Ja kun suuri hääjuhla oi ohitse, metsästäjä tuli asumaan samaan majaan vaimonsa ja sokean miehen kanssa. Mutta metsästäjällä ei ollut aikaa hukattavaksi vaimon veljen kanssa, hänellä ei ollut lainkaan aikaa sokealle miehelle. Metsästäjä tapasi sanoa: Mitä hyötyä on miehestä, joka ei näe? Ja vaimo vastasi hänelle: Mutta mieheni, hän tuntee maailman paremmin kuin ihmiset, jotka pystyvät näkemään. Silloin metsästäjä nauroi: Ha ha ha, mitäpä tietää sokea mies, joka elää alituiseen pimeässä! Ha ha ha! Joka päivä metsästäjä lähti metsälle ansoine, keihäineen ja nuolineen. Ja joka ilta kun metsästäjä palasi kylään, sokea mies pyysi: Ota minut huomenna mukaasi metsälle! Mutta metsästäjä pudisti aina päätään ja sanoi: Mitä hyötyä on miehestä, joka ei näe? Ja niin kuluivat päivät ja viikot ja kuukaudet ja joka ilta sokea mies pyysi: Ota minut huomenna mukaasi metsälle! Ja joka ilta metsästäjä pudisti päätään. Mutta eräänä iltana metsästäjä oli oikein hyvällä tuulella. Hän oli saanut saaliiksi suuren lihavan gasellin. Hänen vaimonsa oli laittanut gasellista oikean juhla-aterian, ja kun he olivat syöneet, metsästäjä kääntyi sokean miehen puoleen ja sanoi: Huomenna saat tulla kanssani metsälle. Seuraavana aamuna he laittautuivat matkaan. Metsästäjä kulki puiden reunustamaa polkua ansoineen, keihäineen ja nuolineen ja talutti perässään sokeaa miestä. He kulkivat tuntikausia. Yhtäkkiä sokea mies pysähtyi ja veti metsästäjää käsivarresta: Shh! Tuolla on leijona! Metsästäjä katsoi ympärilleen, muttei nähnyt missään leijonaa. Tuolla on leijona, sanoi sokea mies uudelleen, mutta siitä ei ole vaaraa, se on juuri syönyt ja on sikiunessa. Se ei tee meille pahaa. He jatkoivat polkua pitkin ja hetken päästä he näkivät kuin näkivätkin suuren urosleijonan, joka makasi puun alla sikiunessa koivet ojossa. Heti kun he olivat päässeet leijonan ohitse, metsästäjä kysyi: Mistä sinä tiesit, että siellä on leijona? Minä näen korvillani. He jatkoivat matkaansa ja kulkivat monta tuntia, ja sitten sokea mies veti taas metsästäjää käsivarresta: Shh! Tuolla on norsu! Metsästäjä katsoi taas ympärilleen, muttei nähnyt missään norsua. Tuolla on norsu mutta siitä ei ole vaaraa. Se on vedessä vilvoittelemassa. Se ei tee meille pahaa. He jatkoivat matkaa polkua pitkin ja hetken päästä he näkivät kuin näkivätkin suuren urosnorsun, joka vilvoitteli vedessä ja ruiskutti märkää mutaa selkäänsä. Heti kun he olivat päässeet norsun ohitse, metsästäjä kysyi: Mistä sinä tiesit, että siellä on norsu? Minä näen korvillani. Ja he jatkoivat matkaansa syvälle metsään kunnes tulivat aukiolle. Metsästäjä sanoi: Tähän viritetään ansat. Metsästäjä viritti ensin yhden ansan ja näytti sokealle, miten se tehtiin. Kun molemmat ansat olivat paikoillaan, metsästäjä sanoi: Tullaan huomenna katsomaan, mitä pyydyksiin on käynyt. Ja he palasivat takaisin kylään. Seuraavana aamuna he heräsivät hyvin aikaisin. He lähtivät taas kulkemaan polkua pitkin kohti metsää. Metsästäjä ojensi kätensä tarttuakseen sokean miehen käteen, mutta tämä sanoi: Ei tarvitse, minä osaan jo tien. Tällä kertaa sokea mies käveli edellä. Eikä hän kompastunut kertaakaan kantoon tai puunjuureen. Eikä hän astunut kertaakaan harhaan. He kävelivät ja kävelivät kunnes tulivat syvälle metsään ja viimein aukiolle, jonne ansat oli viritetty. Metsästäjä näki oitis, että hänen omaan ansaansa oli käynyt harmaa pieni lintu, kun taas sokean miehen ansaan oli käynyt kaunis lintu, jonka höyhenet hohtivat vihreää, punaista ja kultaa. Käypä tähän istumaan, sanoi metsästäjä. Kummankin ansaan on käynyt lintu. Menen hakemaan saaliin. Niin sokea mies kävi istumaan ja metsästäjä meni hakemaan saalista ajatellen samalla: Mies, joka ei näe, ei huomaa eroa. Ja mitäpä metsästäjä sitten teki? Hän antoi sokealle miehelle harmaan pienen linnun ja piti itse kauniin linnun, jonka höyhenet hohtivat vihreää, punaista ja kultaa. Ja sokea mies otti syliinsä pienen harmaan linnun ja nousi seisomaan, ja niin he lähtivät kävelemään kotia kohti. He kävelivät ja kävelivät, ja kun he olivat kävelleet jonkin matkaa, metsästäjä sanoi: Kun sinä kerran olet niin viisas, että näet korvillasi, sanopa minulle, miksi maailmassa on niin paljon riitaa ja sotia ja vihaa! Ja sokea mies vastasi: Koska maailma on täynnä sellaisia ihmisiä kuin sinä, sellaisia jotka ottavat toisen omaa. Silloin metsästäjä häpesi. Hän otti pienen harmaan linnun sokean miehen kädestä ja antoi hänelle sen sijaan kauniin linnun, jonka höyhenet hohtivat vihreää, punaista ja kultaa. Anna minulle anteeksi, metsästäjä sanoi. Ja he kävelivät ja he kävelivät ja sitten metsästäjä sanoi: Kun sinä kerran olet niin viisas, että näet korvillasi, sanopa minulle, miksi maailmassa on niin paljon lempeyttä, hyvyyttä ja rakkautta! Ja sokea mies vastasi: Koska maailma on täynnä sellaisia ihmisiä kuin sinä, sellaisia jotka ottavat opikseen virheistään. Ja he kävelivät ja kävelivät kunnes tulivat takaisin kylään. Ja siitä päivästä lähtien, jos joku kysyi metsästäjältä Miksi sokea mies on niin viisas? metsästäjä vastasi: Koska hän näkee korvillaan ja kuuntelee sydämellään! Sen pituinen se. Hugh Lupton ja Niamh Sharkey: Ihmesatuja eri maista

5 KAMU-TEEMAKOKOUS TARPOJILLE (1,5 tuntia) Aloitus: ryhmän omat alkumenot Alkuleikki: Belgialainen Solu-leikki Kaikki ottavat parin ja seisovat parin kanssa käsi kädessä piirissä muodostaen näin yhden solun. Parit yrittävät ryöstää toisista soluista ihmisiä oman piirinsä keskelle. Kun joku joutuu toisen solun sisään, hänet otetaan piiriin mukaan. Kukaan ei kuitenkaan saa jäädä yksin, vaan yhdessä solussa pitää olla vähintään kaksi ihmistä. Jos kahden ihmisen solusta syödään toinen pois, kummatkin yhdistyvät syöjä-soluun. Näin solut "syövät" toisiaan kunnes kaikki ovat yhtä isoa solua ja leikki loppuu. Ohjelma: Voitte valita aktiviteetin Tuut sä mun kaa? oppaasta sen mukaan, mitä tarppoa olette suorittamassa: Leiri - Iranilaiset leivät, 12 kpl (s. 16) Ainekset: 4 dl vehnäjauhoja 10 g tuoretta hiivaa 1/2 tl suolaa ripaus sokeria 1 1/2 2 dl haaleaa vettä Sekoita kulhossa jauhot, suola ja sokeri. Murenna mukaan hiiva. Lisää seokseen vettä niin paljon, että syntyy kiinteä, mutta pehmeä taikina. Jatka vaivaamista kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista. Kohota taikinaa liinalla peitettynä, lämpimässä paikassa noin tunti. Jaa taikina osaan ja kauli paloista jauhotetulla alustalla noin 1 mm paksuisia pyöreitä leipiä. Paista leivät paksupohjaisessa paistinpannussa, kovalla lämmöllä, molemmin puolin niin, että leivistä tulee ruskeapilkkuisia. Puhdista pannu silloin tällöin talouspaperilla. Voit paistaa leivät myös trangialla tai nuotiolla. Pane valmiit leivät vadille, liinan alle ja tuo ne myös peitettyinä tarjolle. Leivät kuivuvat helposti. Luovuus - Musiikkia maailmalta (s. 17) Soita eri kappaleita tai pätkiä niistä, ja anna ryhmän arvata mistä päin maailma musiikki tulee. Yllättääkö joidenkin kappaleiden alkuperä? Kuulostaako maailman eri puolilta tuleva musiikki joskus hyvinkin samalta? Voitte myös pitää levyraadin maailmanmusiikista. Levyraadissa soitetaan eri kappaleita, ja jokainen kuulija antaa kappaleille pisteitä esimerkiksi neljästä kymmeneen. Eniten ääniä saanut kappale voittaa levyraadin. Selviytyminen - Vierailu monikulttuurisessa kohteessa (s. 27) Esimerkkejä Helsingissä sijaitsevista vierailukohteista: - Helsingin kaupungin kulttuurikeskus Caisa, Kaisaniemi - Monikulttuurisuusyhdistys Familia Club ry, Kaisaniemi - Maailma kylässä- festivaalit toukokuussa, Kaisaniemi - Tyttöjen talo, Kallio - MoniNaisten talo, Sörnäinen - Munkkiniemi International Club Munkkiniemen kansainvälinen klubi - Kulttuurien museo, Tennispalatsi Yhteiskunta - Juhlia, juhlia (s. 17), voi liittää myös aktivitettiin Suomalaiset juhlat Keskustelkaa juhlapäivistä ja juhlien viettämisestä. Mitkä juhlat ovat suomalaisille tärkeitä? Mitä, miten ja miksi juhlia juhlitaan? Keskustelkaa niin suomalaisista kuin eri kulttuurien uskonnollisista ja kansallisista sekä vaikkapa sadonkorjuuseen ja kuunkiertoon liittyvistä juhlista. Miten eri kulttuurien juhlat poikkeavat toisistaan tai mitä samaa niissä on? Tehkää ryhmän kanssa kalenteri eri kulttuurien juhlapäivistä kartongille. Kalenteriin voi liimata kuvia lehdistä tai piirtää itse, siinä voidaan kertoa tarkemmin joistain valituista juhlapäivistä. Kalenteriin voi lisätä myös ryhmän jäsenten syntymä- ja nimipäivät. Leikki: Kuka sinä olet? (s. 6) Osallistujat jaetaan pareihin ja kaikille jaetaan kynä ja paperia. Osallistujat kysyvät pariltaan vuorotellen kysymyksen kuka sinä olet? Vastausten on oltava lyhyitä, mielellään yksi sana, ja ne kirjoitetaan listana

6 paperille. Kysymys toistetaan vuorotellen kymmenen kertaa, jolloin jokainen saa 10-kohtaisen listan omasta identiteetistään. Kun kaikki parit ovat valmiita, pyydetään muutamaa henkilöä lukemaan oma listansa ääneen. Harjoituksen tavoitteena on tiedostaa oma identiteettimme ja huomata, että me olemme kaikki hyvin erilaisia, vaikka tulisimme samasta kulttuuritaustasta. Monikulttuurisesta taustasta tulevalla henkilöllä saattaa olla enemmän yhteistä meidän kanssamme kuin parillamme. Iltapiiri: Tutkimusmatkailija-kertomus (s. 25) Viikko sitten tulin kotiin pitkältä tutkimusmatkalta. Asuin vuoden verran erään kansan luona maapallon pohjoisosissa. Matka oli ihanan eksoottinen, sillä kaikki oli siellä niin erilaista. Ihmiset ovat siellä ystävällisiä mutta aika alkukantaisia, he palvovat kyllä eläimiä ja säätä, mutta eivät oikein pidä huolta perheestään. Tulin sinne sellaiseen vuodenaikaan, jota he väittävät kevääksi, mutta oikeastaan se on talvi. Kylmää ja pimeää, mutta heidän mukaansa se on kesäajan alku. Aika pian saapumiseni jälkeen juhlittiin ensimmäistä eläimellistä juhlaa, joka paikassa oli pieniä keltaisia lintuja, ja myös jänikset olivat esillä tämän juhlan aikaan. Ihmiset kasvattivat kotonaan nurmea, ilmeisesti näiden lintujen ja jänisten ruoaksi, ja koristelivat puiden oksia erivärisillä höyhenillä. Viikkoa ennen itse juhlaa lapset pukeutuivat ihmeellisiin asuihin ja kiersivät kylällä ihmisten luona kerjäämässä. Lapsilla oli posket maalattu kirkkailla väreillä, nenä täynnä pisteitä ja heillä oli päällään värikkäät, aivan liian suuret vaatteet, päässään huivi ja käsissään luuta ja kahvikannu. Juhla-aikaan he söivät pyhän linnun munia kaikissa muodoissaan, ihmeellistä ruskeaa mönjää ja lammasta, mutta jostain syystä ei jänistä lainkaan. Toista kevään juhlaa juhlittiin valkeat hatut päässä. Maan pääkaupungissa koko kansa kokoontui erääseen puistoon, vaikka oli niin kylmä, että meressä kellui vielä jäälauttoja. Puistossa ihmiset söivät ja joivat, leikkivät ilmapalloilla ja osa oli pukeutunut naamiaisasuihin. Onneksi nuoremmat ihmiset olivat varustautuneet säähän pukeutumalla haalareihin, heillä varmasti oli lämmin, ajattelin kateellisena. Sitten tuli vihdoin se, mitä he kutsuivat kesäksi, lämmin se ei ollut, mutta valoa oli melkein koko vuorokauden ympäri. Tämän kauden alkaessa he juhlivat hedelmällisyysriittiä, jolloin rannoilla poltettiin tulia, naimattomat naiset ennustivat tulevaisuuttaan kukkia keräämällä ja yöllä tanssittiin. Ovensuut koristeltiin puilla. En ole koskaan nähnyt mitään samanlaista, aikuiset ihmiset innostuivat täysin ja se näytti jopa olevan hauskaa. Ruokapöydässä he syövät ja juovat. Tämän vuodenajan lopuksi juhlitaan vielä kerran, ja silloin syödään rapumaisia kirkkaanpunaisia mereneläviä ja juodaan huumaavia juomia, samalla myös lauletaan. Tämä juhla on tosin lainattu naapurikansalta. Aurinkoisen kauden jälkeen tulee sadekausi, vaikka tosin kesälläkin sataa paljon. Tulee kylmää ja pimeää, jopa heidän mittojensa mukaan. En itse ymmärrä, miten he selviytyvät kylmässä enkä sitä miten yö aina vain jatkuu. He kuitenkin toimivat aivan tavallisesti, käyvät töissä ja tulevat myöhään kotiin. Mutta miksi he eivät tähän ikävään aikaan juhli juuri ollenkaan edes helpottaakseen oloaan siinä pimeydessä, sitä en ymmärtänyt. Luulen, etteivät monet heistä edes näe valoa. Keskellä kaikkein pimeintä aikaa juhlivat he valonjuhlaa, jonkun valonpyhimyksen kunniaksi. Tytöt pukeutuvat valkoisiin, sytyttävät tulia ja laulavat hitaita lauluja. Neljänä sunnuntaina ennen talven suurinta juhlaa sytytetään kynttilöitä. Tätä suurinta juhlaa vietetään juuri ennen vuoden vaihtumista ja sitä juhlitaan käsittääkseni possujen ja jonkun vanhan miehen kunniaksi. Kaikki saavat ison palan sikaa ja syövät sitä suurella hartaudella, syövät kalaa ja juovat erikoisia juomiaan. Nyt ymmärrän, että monet eläimet ja jotkut juomat ovat jotain pyhää tässä maassa, mutta valitettavasti en ehtinyt tutustua siihen kauemmin, sillä palasin takaisin kotiin, kun tutkimusstipendini loppui.

7 KAMU-TEEMAKOKOUS SAMOAJILLE JA VAELTAJILLE (yli 1,5 tuntia) Seuraavassa on ohjelmaa maahanmuuttaja- ja kulttuuriaiheeseen kokoukseen. Kannattaa valita alla olevista ohjelmista vain osa. Kaikki tehtävät pitäen ohjelmaa kertyy noin kahdelle tunnille ja pidemmäksikin aikaa, jos haluaa keskittyä tehtäviin vielä syvemmin. Kokoukseen voi lisätä leikkejä Tuutsä mun kaa? -oppaasta. Muistakaa purkaa jokainen tehtävä keskustellen! Aloitus: ryhmän omat alkumenot Leikki: Kulttuuripiiri (s. 10) Muodostetaan tarpeen mukaan yksi tai kaksi kulttuuripiiriä. Vapaaehtoinen tai vapaaehtoiset poistuvat huoneesta. Piirissä olevat sopivat säännöt siitä, miten kulttuuri heidän piirissään toimii, ja millä tavalla tässä kulttuurissa elävät ihmiset vastaavat kysymyksiin. Tämän jälkeen ulkopuolelle siirtyneet saavat palata ja alkaa tehdä tuttavuutta kulttuurin kanssa kyselemällä ja tarkkailemalla. Tarkoitus on yrittää saada selville miten kyseinen kulttuuri toimii. Säännöiksi voidaan keksiä mitä vaan fyysisestä liikehdinnästä, kyllä/ei vastauksiin. Kulttuurin sääntöjen vaikeusaste ja niiden määrä voi vaihdella sen leikkijöiden iän mukaan. Esimerkkisääntöjä: - Henkilö, jolle kysymys esitetään, joutuu käyttämään vastauksessa yhden saman sanan kuin mitä kysymykseen on käytetty. - Vastattuaan kysymykseen, hänen vasemmalla puolella oleva henkilö alkaa seuraavan kysymyksen esitettyä laskemaan ääneen kymmeneen. Seuraavaan kysymykseen vastanneen henkilön vasemmalla puolella olevan alkaa puolestaan laskea yhdeksästä alaspäin kysyjän esittäessä seuraava kysymys, jne. Kun vapaaehtoinen on saanut selville kulttuurin säännöt, kysy häneltä miltä tuntui olla ulkopuolinen kun kaikki muut kuuluivat kulttuuripiiriin. Millaisia sääntöjä meidän kulttuurissamme on, joita ulkopuolelta tulevat eivät välttämättä heti ymmärrä? Voiko heistä tuntua samalta kuin tämän leikin vapaaehtoisesta? Ohjelma 1: Suomalaisuutta? Jokaisella samoajalla on kynä ja paperia. Anna heille tehtäväksi kirjoittaa ylös niin monta suomalaisuutta kuvaavaa sanaa kuin he kahden minuutin aikana ehtivät. Se, jolla on eniten sanoja, voittaa. Käykää sanat läpi ja keskustelkaa niistä. Luultavasti listoissa on sauna, sisu, salmiakki, joulupukki, luonto, Nokia, hiljaisuus ym. Pohtikaa yhdessä kyseenalaistaen ovatko nämä ne asiat, mistä suomalaisuus koostuu. Miettikää mitä on suomalaisuus ja miten se eroaa (eroaako se) muista kulttuureista? Ovatko ihmiset eri kulttuureissa erilaisia vai samanlaisia? Ohjelma 2: Maahanmuuttajat ja maahanmuutto mediassa Johtaja tuo kokoukseen mukaan esim. sanomalehtiä, verkkolehtien artikkeleita tai aikakauslehtiä, sekä liimaa, A3-kokoisen pahvin ja tusseja. Samoajat leikkaavat lehdistä maahanmuuttoon tai maahanmuuttajiin liittyvät uutiset Suomesta ja ulkomailta. Pohtikaa miten maahanmuutto ja maahanmuuttajat esitetään lehtijutuissa. Ketkä ovat äänessä? Viranomaiset, poliitikot, maahanmuuttajat? Minkälaista keskustelu nyt on? Pohtikaa minkälaista sen olisi hyvä olla? Liimatkaa lehtijutut koosteena pahville ja laittakaa juliste kolon seinälle Ohjelma 3: Maailmankartta Tarvitset kyniä, paperia sekä kuvan maapallosta oikeilla mittasuhteilla tai karttapallon. Samoajilla on A4- kokoinen paperi ja kynä. Luotsi antaa tehtäväksi piirtää maailmankartan omasta muistista. Aikaa piirtää on 5 minuuttia. Tarkoitus ei ole piirtää mahdollisimman hienoa maailmankarttaa vaan tarkastella omaa kuvaa maailmasta. Luotsi ei kuitenkaan kerro tätä ennen piirtämistä. Kun piirrokset ovat valmiit, verratkaa niitä oikeaan maailmankarttaan oikeilla mittasuhteilla. Miksi piirroksista tuli juuri sellaisia kun tuli? Onko kotimaa tai muuten tärkeät maat isompina? Mitä maita unohtui, miksi? Miettikää minkälaisen maailmankartan australialainen tai perulainen piirtäisi? Iltapiiri: Nasima Razmyar: Suurlähettilään tytär ja pakolainen (vuoden 2010 pakolaisnainen) Kun täytin viisi vuotta, meillä oli isot juhlat Moskovassa. Meillä oli kokkeja, jotka tekivät ihanaa ruokaa ja

8 asuntomme oli upea. Istuimme ystävien ja opettajien kanssa kaikki yhdessä pitkän pöydän ympärillä. Kun täytin yhdeksän vuotta, asuimme Helsingissä turvapaikanhakijoina. Kutsuimme kavereitani koulusta kylään, vaikka meillä ei ollut juuri huonekalujakaan. Silti äitini teki ihania herkkuja ja meillä lapsilla oli hauskaa. Residenssistä Rovaniemelle Olin vain neljävuotias kun muutimme Moskovaan, koska isäni lähti suurlähettilääksi Neuvostoliittoon. Jätimme kaiken Afganistaniin, koska kuvittelimme palaavamme kotiin muutaman vuoden päästä. Vuonna 1992 Neuvostoliitto romahti ja saman aikaan Afganistanissa oli kaoottista. Siksi isäni ei voinut jatkaa työtään suurlähettiläänä. Isäni kertoi meille, että emme voineet palata Afganistaniin, mutta tilanne oli huono myös Venäjällä. Kaikki oli sekaisin. Lopulta päädyimme suurlähettilään residenssistä turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskukseen Rovaniemelle. Lapsena ei ymmärrä, mitä ympärillä tapahtuu. Kaikki on niin puhdasta. Jos ajattelen noita aikoja nyt aikuisena, niin totta kai muutos oli valtava. Yhtäkkiä olimme pienessä huoneessa, eikä meillä ollut mitään. Vanhempani eivät halunneet meidän ymmärtävän tilanteen vakavuutta. He yrittivät hymyillä. Tilanne ei ollut minulle helppo, mutta ei kovin vaikeakaan, koska meillä oli hyvät vanhemmat. Lapselle ei ole muutenkaan suurta eroa onko suurlähettilään tytär vai turvapaikanhakija, kunhan on ystäviä ja leikkikavereita. Kaikki alkaa nollasta Kun tulin Suomeen, puhuin todella hyvää venäjää. Suomen opinnot oli aloitettava nollasta. Kaikki tapahtui automaattisesti ja jo parin kolmen vuoden päästä puhuin sujuvaa suomea. Oli tärkeää, että minulla oli ystäviä ja vanhempani rohkaisivat minua tutustumaan ihmisiin. He eivät halunneet pitää meitä neljän seinän sisällä. Varmaan sen vuoksi kielitaitoni on niin hyvä. Olen joutunut tekemään kuitenkin tuplatyötä, koska suomi ei ole äidinkieleni. Kotona puhumme daria. Vanhemmillani ei ollut Suomessa työpaikkaa eikä samoja mahdollisuuksia kuin meillä. Joka kerta, kun isä meni työvoimatoimistoon, hänelle sanottiin, ettei niin korkeassa asemassa olevalle henkilölle ole työtä Suomessa. Minä olen töissä monikulttuurisessa Monika-Naiset liitossa. Annamme neuvontaa väkivaltaa kokeneille naisille. Väkivaltaa ei haluaisi tapahtuvan missään perheessä tai yhdellekään naiselle. Työssäni kuitenkin näen, kuinka naiset Aasiasta, Afrikasta ja Euroopasta joutuvat väkivallan uhreiksi. Saatamme kuvitella, että tietyn kansalaisuuden edustajat eivät ole väkivaltaisia tai tietynmaalaiset ovat sitä erityisesti. Se on täyttä potaskaa. Väkivaltaa esiintyy kaikenmaalaisten keskuudessa. Ei pidä myöskään paikkaansa, että väkivaltaa on eniten alemmissa yhteiskuntaluokissa. Hyvin korkeasti koulutettu saattaa olla pahempi kuin ihminen, jolla ei ole mitään koulutusta. Surullinen tosiasia on, että kuka tahansa voi joutua väkivallan uhriksi. Suurimmaksi osaksi suomalainen Minulta kysytään usein tunnenko itseni afgaaniksi vai suomalaiseksi. Sanon aina, että kotini on Suomessa, mutta kotimaani on Afganistan. En tiedä paljoakaan Afganistanista ja haluaisin käydä siellä. Suomi on kuitenkin minun maani ja haluan elää täällä. Tunnen itseni suurimmaksi osaksi suomalaiseksi. Kun olen afgaanien seurassa olen enemmän suomalainen ja suomalaisten seurassa olen enemmän afgaani. Olen varmaankin jotakin siltä väliltä. Sopeuduin itse suomalaiseen kulttuuriin jo lapsena. Kotoutuminen tapahtuu joillekin perheille varsin luonnollisesti, toisille se on vaikeampaa. Sopeutuminen riippuu paljon siitä, mitä ihminen haluaa itse saavuttaa. Joskus minua harmittaa, kun menen jonkun perheen luo kylään ja löydän pienen Afganistanin. Heillä on kaikki afganistanilaiset tv-kanavat. He eivät seuraa Suomen uutisia tai mitä täällä tapahtuu, eivätkä edes ole kiinnostuneita siitä. Ymmärrän sen aikuisten kohdalla, mutta miten nuorten käy? Heidän olisi saatava kosketus Suomeen. Jos vanhemmat eivät pidä näitä asioita tärkeinä, onhan se ongelma. Kun yritän keskustella tällaisten perheiden nuorten kanssa, sanon heille, että nyt olet täällä, halusit tai et. Sinun on kotouduttava tänne. Muussa tapauksessa elämäsi tulee olemaan vaikeaa ja outoa. Kielitaito on avain yhteiskuntaan. Minä ja perheeni voimme varmaan kutsua itseämme hyvin kotoutuneiksi, mutta me olemme samaan aikaan hyvin afganistanilaisia. Se on varmaan linkki, joka monien pitäisi löytää. Se, että on suomalaistunut, ei tarkoita että olisi vähemmän afgaani. Shakiba Adil, Anu Koikkalainen