Pohjoismainen valokuvakilpailu Merikotkakeskus

Transkriptio

1 MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅN VAPAAVAHTI FRIVAKT Innebandy Nordic Open 1/2013 Pohjoismainen valokuvakilpailu Merikotkakeskus M/s Cleopatra 1 / 2013 Frivakt Vapaavahti 1

2 VAPAAVAHTI 1/13 Pääkirjoitus: MEPA 40 vuotta 3 Islantiin ensimmäinen voitto Pohjoismaisessa valokuvakilpailussa 4 Urheilumiehellä on myös värikäs seilausura 10 Kivahan näitä on muistella 14 Merikotka edistää merenkulun turvallisuutta 16 Avomeriliikenteen matkustajahöyrylaivoja Suomessa ennen Krimin sotaa 22 Kalkkikiveä Verdalista Inkooseen 26 Venemessuilla kävi myös ammattimerenkulkijoita 30 Finnmaidin ammattiveneilijöitä Vene 13 Båt -messuilla 32 Merimiesilta ravintola Salvessa 33 Lentojobeja 34 Martti Karlssonin läksiäisiä vietettiin Cafe Caruselissa 36 Ensimmäinen ja viimeinen jobi samasta talosta 38 MEPAssa muistetaan Boren perinteikäs parivaljakko luvun elämää merellä ja satamissa 44 Pärskeitä 45 MEPAn kirjasto suosittelee 46 The Call of the Sagas - To Iceland in an Open Boat 48 Laivajoukkueiden salibandyturnaus Ahvenanmaalla Vuoden 2012 yleisurheilulaiva on m/s Klenoden 52 Vuoden 2012 merimiesurheilija Kai Korhonen sai palkintonsa 52 Kekkosen Kannu luovutettiin Neste Shippingin miehistölle Kilpilahdessa 53 Neste Shippingin henkilökunta lahjoittajina 53 Pohjoismainen yleisurheilu Suomalaisia laivajoukkueita jalkapallon Nordic Open Football -sarjassa 55 Kurssikuvia 56 MEPA tiedottaa 58 Minuuttikisa Laitureilla ja lankongeilla 59 Ristikko 60 Försti Kari Kantanen naviskassa 1980-luvulla; MEPA -miehet muistelevat Norkingia ja Norqueenia. s.42 FRIVAKT 1/13 Ledare: SSB 40 år 3 Island tog hem första pris i nordiska fototävlingen 6 Idrottsmannen seglar i färgrikt sällskap 12 Nog är det ju roligt att minnas 15 Merikotka främjar sjösäkerheten 18 Passagerarångfartyg i högsjöfart i Finland före Krimkriget 24 Med kalksten från Verdal till Ingå 28 Också yrkessjöfarare besökte båtmässan 31 Martti Karlssons avskedsfest hölls den 31.1 på Cafe Carusel 37 Första och sista jobbet från samma hus 39 Minnet av Bores traditionsrika parhästar lever på SSB 43 Innebandy Nordic Open Årets friidrottsbåt 2012 är m/s Klenoden 52 Årets sjömansidrottare 2012 Kai Korhonen fick sitt pris 52 Kekkonens kanna överräcktes åt Neste Shippings besättning i Sköldvik 53 Neste Shippings personal donerade julpengar 53 Nordiska tävlingen i friidrott SSB informerar 58 Minuttävlingen Korsordet 61 Mikael Pettersson (Bore) och Kenth Isaksson (Rosella) kämpar i innebandyturneringen i Mariehamn. s.50 M/s Cleopatran messissä yliperämies Timo Rajaste ja muu miehistö toivat kalkkikiveä Inkooseen.s.26 Kannen kuva - Pärmbild: Pekka Karppanen Takakansi - baksida: Juha Havutie 2 Vapaavahti Frivakt 1 / 2013

3 VAPAAVAHTI FRIVAKT Neljä vuosikymmentä merimiespalvelua Kevätaurinko lämmittää ja voimme vihdoin hahmottaa pitkän ja runsaslumisen talven loppua. Täällä Merimiespalvelutoimistolla voidaan ehkä myös sanoa, että kuljemme kohti uutta vuodenaikaa, meillä on uusi johtaja ruorissa samalla kun voidaan katsoa taaksepäin 40-vuotista taivalta hyvinvointipalveluiden toimittajana. Vaikka merimiespalvelulla on vanha perinne, Merimiespalvelutoimisto sai alkunsa tässä muodossa laista Merimiesten palvelu- ja opintotoiminnasta (452/72) ja toiminta alkoi vuonna Paljon on tapahtunut vuosien varrella ja tarkasteltaessa kuluneita vuosia voidaan todeta, että haasteita on ollut monia. Henkilöstömäärä on tänään kolmasosa verrattuna tilanteeseen 1980 luvun alussa, mutta kuitenkin palvelukonseptimme on vielä korkealla tasolla. Olemme myös nähneet Suomen kauppalaivaston kasvavan ja vähentyvän vuosien varrella ollaksemme tänään tilanteessa missä tonnisto taas kasvaa, samalla kun ulkomaisten merimiesten osuus suomalaisissa aluksissa on lisääntynyt. Voimme todeta, että vaikka haasteet ovat olleet suuret, on me- rimiespalvelutoimisto pystynyt seuraamaan aikaansa ja kehittymään suuntaan, joka on ollut hyväksi sekä suomalaisille merenkulkijoille meidän aluksillamme että ulkomaalaisille merenkulkijoille satamissamme. Eläessämme taloudellisesti haastavia aikoja meidän on löydettävä ne keinot joilla voimme turvata Merimiespalvelutoimiston olemassaolon myös tulevaisuudessa ja motivoida sekä päätöksentekijöitä että muita sidosryhmiä oivaltamaan työmme tärkeyttä, varsinkin näkemään ne hyödyt ja mahdollisuudet joita työhyvinvointihankkeet voivat tuoda mukanaan, pidemmissä työurissa ja meriturvallisuuden parantamisessa. Meidän on myös muistettava, että toimintamme perustuu kansainvälisiin yleissopimuksiin ja varsinkin elokuussa voimaanastuva MLC 2006 vahvistaa rooliamme vielä enemmän. Jotkut asiat ovat kuitenkin olleet kauemmin muuttumattomia tai melkein muuttumattomia. Muuttumattomana asiana tarkoitan osoitettamme täällä Linnankatu 3:ssaHelsingissä, ja melkein muuttumattomalla edeltäjääni Martti Karlssonia, joka luotsasi organisaatiota 27 vuotta. Tänään näillä molemmilla rintamilla kuitenkin tapahtuu. Meillä on uudisrakennushanke meneillään ja allekirjoittanut on aloittanut toimitusjohtajana helmikuun alusta. Esitän tässä myös suuren kiitoksen edeltäjälleni, koko henkilökunnalle ja niille, jotka ovat jo päättäneet uransa sekä niille jonka ura vielä jatkuu meillä. Ilman teitä emme olisi siinä missä me nyt olemme emmekä myöskään voisi suunnatta katseemme eteenpäin. Kevätterveisin Niklas Rönnberg Fyra årtionden av sjömansservice Vårsolen börjar äntligen värma och vi kan skönja slutet på en lång och snörik vinter. Här på sjömansservicebyrån kan man kanske också säga att vi går mot en ny årstid då vi har en ny ledare vid rodret samtidigt som vi kan se bakåt på en 40-årig historia av välfärdsservice i denna form. Trots att traditionen gällande sjömansservice har gamla anor, fick Sjömanservicebyrån sin start i och med lagen om service och studieverksamhet för sjömän (452/72) och verksamheten inleddes Mycket har hänt sedan starten och när man ser tillbaka på de gångna åren har utmaningarna varit många. Personalstyrkan är idag en tredjedel jämfört med tiden i början 1980-talet men trots detta ligger vårt servicekoncept fortfarande på en hög nivå. Vi har också sett den finskflaggade handelsflottan växa och minska för att idag igen se ökning i det finskflaggade tonnaget, samtidigt som andelen utländska sjömän även ombord på finska fartyg har ökat. Man kan konstatera att trots stora utmaningar så har sjömansservicebyrån lyckats följa med sin tid och utvecklas i en riktning som varit gynnsam för både de finländska och utländska sjömännen ombord på våra fartyg och i våra hamnar. Då vi idag lever i ekonomiskt kärva tider måste vi finna de lösningar som kan trygga sjömanservicebyråns existens även i framtiden och motivera både beslutsfattare och övriga intressegrupper till att inse vikten av det arbete vi utför och framförallt se de möjligheter som bl.a. arbetshälsoprojekt kan tillföra både sjöfarare och rederier genom att förlänga arbetskarriärer och främja sjösäkerhet ombord på fartygen. Vi bör också minnas att vår verksamhet är baserad på internationella konventioner och MLC 2006 konventionen som träder ikraft nu i augusti än mer befäster vår roll. Vissa saker har dock varit bestående eller näst intill bestående, gällande det bestående avser jag våra utrymmer här på Slottsgatan 3 i Helsingfors och det näst intill bestående har varit min företrädare Martti Karlsson som lotsat skutan i 27 år. Idag lever vi tider då det händer på båda dessa fronter, vi har nybyggnadsprojekt på gång och undertecknad har tillträtt som verkställande direktör den 1 februari. Jag framför här också ett stort tack till min företrädare samt till hela personalen, både de som redan avslutat sin karriär här hos oss och till de som ännu är aktiva, för utan er alla skulle vi inte vara var vi är idag och ej heller kunna ställa siktet framåt. Med vårhälsningar Niklas Rönnberg 1 / 2013 Frivakt Vapaavahti 3

4 ISLANTIIN ENSIMMÄINEN VOITTO POHJOISMAISESSA Finaali järjestettiin Norjan Haugesundissa Ryvardenin majakalla. Esiraadit kaikista viidestä Pohjoismaasta olivat valinneet yhteensä 75 kuvaa arvosteltavaksi. Tänä vuonna Suomeen ei tullut palkintoja. VALOKUVAKILPAILUSSA Aivan kalkkiviivoille asti sentään päästiin. Lähimmäksi näyttivät yltäneen Vesa Tuomalan ja Riho Kolpakovin kuvat, joita tuomarit pitelivät käsissään vielä aivan viimeisessä vaiheessa, MEPAn kulttuurisihteeri Sirpa Kittilä totesi. Loppukilpailun tuomareina toimivat norjalaiset valokuvausalan ammattilaiset Magnus Jonas Fjell ja Alfred Aase. Voiton vei islantilainen pursimies Gudmundur St. Valdimarsson, joka osallistui kisaan kokoelmalla laadukkaita työ- ja tilannekuvia. Tämä oli kautta aikojen Islannin ensimmäinen voitto, joten maa on Suomen kanssa nyt tasoissa. Gudmundur sai palkkioksi n. 670 euron arvoisen kameran, jonka lahjoitti Walport. Seuraavat palkinnot menivät Ruotsiin. Kakkoseksi tuli Tor Vikig II:lla matruusina seilaava Daniel Möllerström ja kolmanneksi Jörgen Språng. M/t Bit Oklandin stuertti on valokuvakisojen kestomenestyjä, jolla on hyviä sijoituksia vaikka muille jakaa. Ruotsiin meni myös viides sija. Norja sai yhden palkintosijan (4.), kun Suomi ja Tanska jäivät tänä vuonna ilman. Parhaat kuvat oli otettu hyvälaatuisilla kameroilla. Kuvien käsittelyä, fotoshoppausta, ei juuri havaittu, tai se oli hyvin maltillista. Tätä pidettiin yleisesti hyvänä asiana. Toki esimerkiksi suodattimia käytettiin jo filmikameroissa. Suomesta tuli toistasataa kuvaa parhaille Rajala Pro Shopin lahjakortit Esikarsinta järjestettiin tammikuussa Helsingin MEPAssa. Tänä vuonna kuvia lähetti 17 merenkulkijaa. Mukana oli myös uusia kuvaajia. Valokuvaajat Heikki Nilanen ja Reino Havumäki valitsivat loppukilpailuun menevät 15 kuvaa, joiden joukosta nimettiin Voittaja - Segern gick till Guðmundur St. Valdimarsson parhaat kotimaiset. Tänä vuonna nostettiin myös kotimaisten voittajien palkintoja. Kotimaan voittaja oli m/s Ramonan päällikkö Jukka Lindell hauskalla peilikaappikuvallaan (200 lahjakortti Rajala Pro Shop). Laatuun vaan ei määrään panostava Kristina Katarinan päällikkö Aku Kaikkonen sai 150 euron lahjakortin harvinaisesta sääilmiöstä taltioidulla kuvallaan. Borella ja Birkalla förstinä seilaava Lotta Virtaala oli ottanut terävän ja taidokkaan kuvan salamatkustajasta. Tämän tuomaristo palkitsi 100 euron lahjakortilla. Vesa Tuomala (Midas), Tomas Wikström (Laura), Jukka Lindell ja Elisa Pihkala (Viking XPRS) saavat kirjapalkinnot heille myönnettyjen kunniamainintojen johdosta. Muut finaaliin selvinneet kuvaajat olivat Pyry Ukkonen (Estraden), Juha Havutie (Kristina Katarina), Jouni Kalvi (Steel), Riho Kolpakov (Ramona), Laura Pyytövaara (Stena Poseidon) ja Piiu Kontinen (Silja Serenade). Kilpailuja jo vuodesta 1989 Merenkulkijoiden pohjoismainen valokuvauskilpailu on päässyt neljännesvuosisadan ikään. Ensimmäisinä arvosteltiin vuoden 1988 antia. Raati kokoontui tammikuussa 1989 Kööpenhaminassa. Voitto ja kolmas sija menivät tuolloin Tanskaan, kakkossija Norjaan. Suomesta olivat mukana Kelpo Gröndahl (Otso), Janne Sastamala (Nes- 4 Vapaavahti Frivakt 1 / 2013

5 2. Daniel Mölleström VOITTAJAT: 1. Guðmundur St Valdimarsson, ISLANTI, Olympus-kamera (Walport) 2. Daniel Mölleström, RUOTSI, 5000 NOK valokuvaustarvikkeita (Sjöfartsdirektoratet) 3. Jörgen Språng RUOTSI, 5000 SEK valokuvaustarvikkeita (Sjöfartstidningen) 4. Ole A. Hetland NORJA, 350 valokuvaustarvikkeita (Samskip) 5. Tim Ruttledge RUOTSI, 300 valokuvaustarvikkeita (Finnlines) tefox), Pauli Saastamoinen (Lunni) sekä Heikki Nilanen (Wellamo). Nykyisin kotimaan kuvien arvostelijana toimiva Nilanen on toistaiseksi ainoa kilpailun suomalaisvoittaja. Hänen kuvansa valittiin parhaaksi vuonna 1992 Oslossa järjestetyssä finaalissa. MEPA kiittää kaikki kilpailuun osallistuneita merenkulkijoita ja kannustaa lähettämään lisää kuvia myös tämän vuoden kilpailuun. Yritämme pitää huolen myös siitä, että kotimaiset palkinnot säilyvät vähintään nykyisellä tasolla. Kiitos myös palkintoja lahjoittaneille yrityksille; Finnlines, Merimieseläkekassa, Rajala Pro Shop. teksti: Pekka Karppanen 3. Jörgen Språng 1 / 2013 Frivakt Vapaavahti 5

6 ISLAND TOG HEM FÖRSTA PRIS I NORDISKA FOTOTÄVLINGEN Finalen gick av stapeln på Ryvardens fyr i Haugesund i Norge. De nationella juryerna från de fem nordiska länderna hade valt ut sammanlagt 75 bilder för utvärdering. Det här året blev Finland utan pris. Ända fram till kritstrecken kom vi ändå. Närmast kom Vesa Tuomalas och Riho Kolpakovs bilder, som domarna tummade på ända i det sista skedet, konstaterade SSB:s kultursekreterare Sirpa Kittilä. Som domare i finalen verkade Magnus Jonas Fjell och Alfred Aase, båda proffs inom fotobranschen. Segern gick till Guðmundur St. Valdimarsson, som deltog i tävlingen med en serie arbets- och situationsbilder av hög kvalitet. Det här var Islands första seger genom tiderna, så landet ligger nu jämnt med Finland. Guðmundur fick som pris en kamera värd ca 670 euro, donerad av Walport. Följande pris gick till Sverige. Tvåa blev matrosen Daniel Möllerström som seglar på Tor Viking II och tredje Jörgen Språng. Stuerten på M/T Bit Okland lyckas alltid i fototävlingarna. Sverige tog också femte plats. Norge fick nöja sig med fjärde, medan Finland och Danmark i år blev helt utan placeringar. De bästa bilderna var tagna med kameror av hög kvalitet. Manipulering av bilderna, så kallad fotoshopping förekom just inte, eller så var den mycket lindrig. Det var en allmänt sett bra sak. Visserligen användes redan en del filter i filmkamerorna. Från Finland deltog över etthundra bilder de bästa belönas med Rajala Pro Shops presentkort Den nationella uttagningen skedde på SSB i Helsingfors i januari. I år hade 17 sjöfarare skickat in bilder. Också alldeles nya fotografer deltog. Fotograferna Heikki Nilanen och Reino Havumäki gallrade ut de 15 bilder som gick till finalen, av dem valde man ut de bästa inhemska. I år höjde man också priserna för de nationella vinnarna. Finländsk vinnare var M/S Ramonas be- fälhavare Jukka Lindell, med sin roliga spegelskåpsbild (Presentkort för 200 från Rajala Pro Shop). Befälhavare Aku Kaikkonen från Kristina Katarina hade satsat mera på kvalitet än kvantitet och fick ett presentkort värt 150 euro för sin bild av ett sällsynt väderfenomen. Lotta Virtaala som seglar som förstestyrman på Bores och Birkas båtar hade tagit en skarp och konstnärlig bild av en fripassagerare. Den belönade domarna med ett presentkort värt 100 euro. Vesa Tuomala (Midas), Tomas Wikström (Laura), Jukka Lindell och Elisa Pihkala (Viking XPRS) fick hedersomnämnanden och bokpris. Övriga deltagare i finalen var Pyry Ukkonen (Estraden), Juha Havutie (Kristina Katarina), Jouni Kalvi (Steel), Riho Kolpakov (Ramona), Laura Pyytövaara (Stena Poseidon) och Piiu Kontinen (Silja Serenade). Tävlingar sedan år 1989 Sjöfolkets nordiska fototävling har uppnått en ålder av ett kvarts sekel. Den första skörden som utvärderades var från året Juryn samlades i Köpenhamn i januari år Segern och tredje plats gick då till Danmark, andra plats gick till Norge. Från Finland deltog Kelpo Gröndahl (Otso), Janne Sastamala (Nestefox), Pauli Saastamoinen (Lunni) och Heikki Nilanen (Wellamo). Nilanen som numera fungerar som nationell domare är den enda finländare som hittills vunnit tävlingen. Hans bild valdes till finalens bästa i Oslo år SSB tackar alla sjöfarare som deltagit i tävlingen och uppmuntrar dem att skicka in bilder också till årets tävling. Vi strävar till att hålla prisen på minst nuvarande nivå. Vi tackar också Finnlines, Sjömanspensionskassan och Rajala Pro Shop för prisdonationerna. text: Pekka Karppanen Aku Kaikkonen: presentkort för 150 från Rajala Pro Shop 6 Vapaavahti Frivakt 1 / 2013

7 Jukka Lindell: presentkort för 200 från Rajala Pro Shop VINNARE: 1. Guðmundur St Valdimarsson, ISLAND, Olympus-kamera (Walport) 2. Daniel Möllerström, SVERIGE, 5000 NOK fototillbehör (Sjöfartsdirektoratet) 3. Jörgen Språng SVERIGE, 5000 SEK fototillbehör (Sjöfartstidningen) 4. Ole A. Hetland NORGE, 350 fototillbehör (Samskip) 5. Tim Ruttledge SVERIGE, 300 fototillbehör (Finnlines) Lotta Virtaala: presentkort för 100 från Rajala Pro Shop Fotograferna Heikki Nilanen och Reino Havumäki 1 / 2013 Frivakt Vapaavahti 7

8 MEPA kokoaa PM-kilpailun meriaiheisista kuvista laajan valokuvanäyttelyn, joka on nähtävillä Maarianhaminassa Alandica Kultur & Kongress talossa Sjöfartens Dag tapahtuman yhteydessä, sekä Kotkan Merimiespalvelutoimistossa Meripäivien aikana. Riho Kolpakovin kuva kiinnosti norjalaistuomareita Pyry Ukkonen Norjalaiset tuomarit pitelivät käsissään vielä aivan viiä vaiheessa Vesa Tuomalan kuvaa, joka sai kunniamaininnan kotimaisessa kilpailussa 8 Vapaavahti Frivakt 1 / 2013

9 SSB sammanställer en bred utställning av bilder med maritimt motiv från den nordiska fototävlingen. Utställningen kan ses i Mariehamn den 16.5 i samband med Sjöfartens Dag på Alandica Kultur & Kongress, och på Sjömansservicebyrån i Kotka under Havsdagarna. 4. Ole A. Hetland 5. Tim Ruttledge Tomas Wikström, kunniamaininta kotimaisessa kilpailussa 1 / 2013 Frivakt Vapaavahti 9

10 URHEILUMIEHELLÄ ON MYÖS VÄRIKÄS SEILAUSURA hän kävi perämies- ja yliperämiesluokat. Luokkien välissä hän työskenteli Tornadossa. Parisataametrinen tankkeri liikennöi paljon Karibialla. Kerran Matikainen matkusti kaverinsa kanssa Osloon. Hän sai jobin norjalaiseen Concordia Seahorseen, dwt:n puomilaivaan, joka ajeli Välimereltä Yhdysvaltojen itärannikolle. Norskeissa syötiin paljon turskaa. Porukka oli ammattitaitoista ja palkka hyvä, Matikainen sanoo. Praktiikkaa tuli myös Salenin kuivarahtialuksista, joissa oli hyvät palkat. Tuohon aikaan merenkulku pohjoisissa länsinaapureissa oli hänen mielestään aavistuksen verran kehittyneempää. Merikapteenitutkinto vuonna 1978 MEPA luovutti harvinaisen palkinnon, The Grand Sportsman of the Seven Seas, m/s Klenodenin päällikölle Eero Matikaiselle. Hän on menestynyt merimiesurheilija, joka on edistänyt myös miehistönsä työkykyä ja hyvinvointia. Oma esimerkki, ja liikuntamahdollisuuksien hyödyntäminen näkyvät koko henkilökunnan työpanoksessa. Vajaat viisi vuotta Klenodenin päällikkönä toiminut Matikainen on tyytyväinen laivaan ja miehistöön. Suomalainen rahtaaja, suomalainen laiva ja suomalainen miehistö homma toimii, kehuu Eero Matikainen. Klenodenin porukka on jo vuosia loistanut merimiesurheilussa hyvillä tuloksilla. Laiva on melko lyhyellä linjalla ja työtahti kova. Täällä tarvitaan hyväkuntoisia merenkulkijoita. Boren omistama laiva on Hacklinin rahtauksessa linjalla Mäntyluoto Hampuri, joskus on osunut käynti myös Helsinkiin. Lastina on pääosin kontteja ja breakbulk -lastia, kuten Wärtsilän koneistoja. Laivan ja miehistön toimintaan ollaan tyytyväisiä kummassakin päässä. Klenoden on ainoa suomalaislaiva, joka enää ajaa vakituista linjaa Hampuriin, Matikainen toteaa. Porukka lähtee aina mielellään urheilukentälle, kuljetusapua on saatu Mepan lisäksi Merimieskirkolta ja meklareilta. Seilausta norskeissa ja svenskeissä Matikainen otti ensimmäisen jobinsa jo 15-vuotiaana 1967, kun merenkulku kiinnosti heinätalkoita paremmin. Laiva oli Nielsenin vanhempi Mistral-tankkeri, jolla hän lähti Naantalista Venezuelaan. Seilaukset jatkuivat lukion kesälomilla välillä rehtorin harmiksi lukukausi alkoi kuukauden myöhässä. Ensimmäinen kuukausipalkkani oli 209 markkaa, mikä tuolloin oli aivan hyvä, Matikainen muistelee. Lukion jälkeen Eero Matikainen keräsi praktiikkaa Nielsenin laivoissa. Kotkassa Mies muistelee lämmöllä Kotkan Merenkulkuopiston kuuluisaa rehtoria, Raimo Louhesta. Hän kuului aikansa suuriin merenkulkuvaikuttajiin. Kippariluokan jälkeen Eero Matikainen seilasi Saloran omistamassa dwt:n Esthelissä. Nielsenin hoidossa ollut tankkeri liikennöi Libyan ja Karibian välillä. Viiden kuukauden törni vierähti siten, etten käynyt maissa lainkaan, Matikainen naurahtaa. Seuraava laiva olikin kuivarahti, tosin perinteisen tankkivarustamon, Lundqvistin omistama. M/s Fleur teki paljon jokimatkoja Etelä-Amerikassa. Purkaminen oli hidasta. Itä-Saksassa tehty 6100 dwt:n alus kuljetti paljon propseja, joita myös Lundqvistin banaaneiksi kutsuttiin. Pientonnistoon päälliköksi Eero Matikainen korostaa pientonnistovarustamoiden yhteistyötä ja pioneerihenkeä. Ala alkoi nousta luvulla ja kasvoi erittäin elinvoimaiseksi seuraavalla vuosikymmenellä. Pientonniston toiminta auttoi koko merenkulkualaa selviytymään. Osaaminen säilyi. Pahimpien ulosliputusten aikoina saattoi huoltovarmuuskin olla osin pientonniston harteilla, Matikainen miettii. Hänen valintaansa vaikutti tietenkin perheen kasvaminen. Lyhemmät linjat ja vuorottelujärjestelmä houkuttelivat. Husellin ja Saimaa Linesin alusten jälkeen oli vuorossa legendaarinen Bona Fe. 10 Vapaavahti Frivakt 1 / 2013

11 Bona Fe:n kuva: Rami Wirrankoski Vuonna 1973 rakennettu 1582 brt:n alus ajoi rautaa Suomesta Gooleen. Laivassa oli hyvä henki ja porukka. Sanottiin, että kahta en vaihda: toinen on Bona, toinen on Fe, Matikainen naurahtaa. Hän muistaa, kuinka konemiehet pitivät tekniikan kunnossa ja kokki teki ruokaa, vaikka rautalasti keinutti laivaa. Pieni, mutta sitkeä Bona Fe sai erivapaudella ajaa jäiden saartamaan Raaheenkin. Matikainen toteaa, että kaikki hyvä loppuu aikanaan Bona Fe myytiin Hän ehti olla päällikkönä 15 vuotta. Hän peräänkuuluttaa alan toimijoiden yhteistyötä, josta hyvänä esimerkkinä ovat luvun alun Sietas -laivat. Leipää sekä varustajille että merimiehille tuoneet työjuhdat ovat lujaa tekoa kuten Klenoden. Bengt Björkholm pestasi minut Bona Fen jälkeen Engshipille. Varustamokaupan myötä siirryin Borelle, Matikainen kertoo. Urheilua ja liikuntaa Vapaavahti tapasi Eero Matikaisen tämän kotikaupungissa Kotkassa, Ruonalan tennishallissa. Hän kävi opiskeluaikana viiden tunnin tenniskurssin. Harrastus on säilynyt ykköslajina vuodesta Pelitaito pysyy kohtuullisena, vaikka työvuorojen aikana ei enää voi harrastaa, Matikainen toteaa. Aikaisemmin saattoi pelata satamissa. Hän on lyönyt palloa myös MEPAn Juha Toivasen kanssa. Juha aktivoi paljon Bona Fen porukkaa ollessaan MEPAn hommissa Grimsbyssa ja Antwerpenisa, Matikainen muistelee. Norjan Merimiespalvelulla oli Antwerpenissa hyvät liikuntapaikat, joita merenkulkijat hyödynsivät. Helsingissä Bona Fen merenkulkijat urheilivat Eläintarhan kentällä. Matikainen on osallistunut myös useille MEPAn liikuntakursseille. Kotkassa kun ollaan, tulee koripallo mukaan keskusteluun. Matikainen tutustui lajiin poikiensa mukana. Hän on pelannut Kotkan satamakoris -pelejä MEPA-joukkueessa. Pekka Kivistön kanssa osallistuimme myös tenniksen hallisarjaan MEPAn lipun alla, Matikainen kertoo. MEPAan ja merimiesurheiluun hän tutustui ensimmäisen kerran jo opiskeluaikoina, kun Kotkan Merimieskeskuksen isännöitsijä Keijo Holmström järjesti toimintaa hiihtokilpailuista lähtien. Eero Matikainen näkee hyvin tärkeänä, että MEPA panostaa merenkulkijoiden hyvinvointiin ja liikuntaan. Olen tyytyväinen, kun Merimiespalvelutoimistossa on jälleen tästä tärkeästä sektorista vastaava ammattilainen, Matikainen kertoo. Hän kehuu myös varustamoa, Borea myötämielisestä suhtautumisesta merimiesurheiluun ja työhyvinvointiin. Palkinto, The Grand Sportsman of the Seven Seas, luovutettiin hänelle m/s Klenodenin ollessa Mäntyluodossa. MEPAn ja Boren edustajat olivat mukana kakkukahveilla, joilla juhlittiin samalla m/s Klenodenin yleisurheilumestaruutta. teksti: Pekka Karppanen kuvat: Pekka Karppanen, MEPAn arkisto, Rami Wirrankoski kuva: Timo Sylvänne/Äänimer 1 / 2013 Frivakt Vapaavahti 11

12 IDROTTSMANNEN SEGLAR I FÄRGRIKT SÄLLSKAP SSB överräckte det sällsynta priset The Grand Sportsman of the Seven Seas till Eero Matikainen, befälhavare på M/S Klenoden. Han är en framgångsrik sjömansidrottare, som har bidragit till att främja också sin besättning arbetsförmåga och välmående. Hans eget exempel och möjligheterna att utöva motion syns i hela personalens arbetsinsats. Matikainen tog sin första hyra redan som 15-åring år 1967, då sjöfarten intresserade mera än höbärgning. Fartyget var Nielsens äldre Mistral, med tankfartyget reste han från Nådendal till Venezuela. Han fortsatte segla under gymnasiets sommarlov ibland började han läsåret en månad senare, till rektorns förargelse. Min första månadslön var 209 mark, det var på den tiden alldeles hyggligt, minns Matikainen. Efter gymnasiet skaffade Eero Matikainen praktik på Nielsens fartyg. Han gick styrmans- och överstyrmansklasserna i Kotka. Mellan klasserna jobbade han på Tornado. Tankern på tvåhundra meter trafikerade ofta på Karibien. En gång reste Matikainen till Oslo med sin kompis. Han fick jobb på norska Concordia Seahorse, ett fartyg på dwt, som trafikerade mellan Medelhavet och östkusten i USA. På de norska fartygen åt man mycket torsk. Besättningen var professionell och lönen bra, berättar Matikainen. På Saléns torrlastfartyg fick han också praktik, och lönen var bra. Han tycker att sjöfarten på den tiden var en aning mera utvecklad i grannländerna i väst. Sjökaptensexamen år 1978 Matikainen, som varit befälhavare på Klenoden i nästan fem år, är nöjd med fartyg och besättning. Finländsk befraktare, finskt fartyg och finländskt manskap allt fungerar, berömmer Eero Matikainen. Gänget på Klenoden har redan i åratal utmärkt sig med sina framgångar inom sjömansidrotten. Fartyget går på en ganska kort rutt och arbetstakten är hård. Här behövs sjöfarare med god kondition. Fartyget som ägs av Bore går i Hacklins befraktning på rutten Mäntyluoto Hamburg, ibland gör den också ett besök i Helsingfors. Lasten utgörs huvudsakligen av containers och breakbulkgods, som Wärtsiläs maskiner. I båda hamnar är man nöjda med fartyget och besättningen. Klenoden är den enda finska båten som går på en fast rutt till Hamburg, konstaterar Matikainen. Gänget åker alltid gärna till idrottsplanen, hjälp med transporterna brukar man få av SSB, Sjömanskyrkan och mäklarna. På norska och svenska båtar Han minns med värme Raimo Louhes, Kotka Sjöfartsskolas berömda rektor. Han var en av sin tids stora påverkare inom sjöfarten. Efter kaptensklassen seglade Eero Matikainen på Saloras M/T Esthel på dwt. Nielsen stod för bemanningen av tankern som trafikerade mellan Libyen och Karibien. Törnarna om fem månader inföll så att jag inte gick i land en enda gång, skrattar Matikainen. Följande fartyg var ett torrlastfartyg, visserligen ägdes det av ett traditionellt tankfartygsrederi, Lundqvist. M/S Fleur trafikerade ofta längs floder i Sydamerika. Lossningen skedde långsamt. Fartyget på 6100 dwt var byggt i Östtyskland och transporterade ofta props, som också kallades Lundqvists bananer. Befälhavare inom småtonnaget Eero Matikainen betonar pionjärandan i samarbetet mellan småtonnagerederierna. Branschen började gå uppåt på 1980-talet och växte sig synnerligen livskraftig under följande årtionde. Småtonnagets verksamhet hjälpte hela sjöfartsbranschen att överleva. Kunnandet bevarades. Under den värsta tiden av utflaggningar kunde rentav försörjningsberedskapen delvis ligga på småtonnagets ansvar, menar Matikainen. Familjeökning inverkade naturligtvis på hans val. Kortare rutter och avlösningssystemet lockade. Efter Husells och Saimaa Lines fartyg stod legendariska Bona Fe i turen. Fartyget på 1582 brt var byggt 1973 och 12 Vapaavahti Frivakt 1 / 2013

13 fraktade järn från Finland till Goole. Lagandan ombord var god. Man brukade säga att två byter jag inte: den ena är Bona och den andra Fe, skrattar Matikainen. Han minns hur maskinmännen höll tekniken i skick och kocken lagade mat trots att järnlasten fick båten att gunga. Bona Fe var liten men seg och hade dispens att vintertid anlöpa Brahestad. Matikainen konstaterar att allt gott har sin tid Bona Fe såldes år Han hann vara befälhavare ombord 15 år. Han efterlyser samarbete mellan branschens aktörer. Ett gott exempel på det var fartygen som byggdes på Sietas varv under början av 1990-talet. Fartygen som givit det dagliga brödet åt såväl redare som sjömän, är hållbara farkoster, liksom Klenoden. Bengt Björkholm värvade mig till Engship efter Bona Fe. I samband med rederiets köp kom jag sedan till Bore, berättar Matikainen. Idrott och motion Frivakts utsände träffade Eero Matikainen i hans hemstad Kotka i tennishallen i Ruonala. Under studietiden gick han en fem timmars kurs i tennis. Grenen har nu varit hans favorit sedan år Skickligheten har hållits på hygglig nivå, trots att jag inte längre kan spela under arbetsskiften, konstaterar Matikainen. Tidigare kunde man spela i hamnarna. Han har spelat också med SSB:s Juha Toivanen. Juha aktiverade Bona Fes besättning mycket då han jobbade för SSB i Grimsby och Antwerpen, minns Matikainen. Norges sjömansservice hade i Antwerpen utmärkta idrottsanläggningar som utnyttjades av sjöfararna. I Helsingfors idrottade Bona Fes sjöfarare på Djurgårdens idrottsplan. Matikainen har också deltagit i många av SSB:s motionskurser. Då man är i Kotka blir det lätt tal om basketboll. Matikainen bekantade sig med grenen med sina pojkar. Han har spelat basket i Kotka hamn i SSB:s lag. Tillsammans med Pekka Kivistö deltog vi också i inneserien i tennis under SSB:s flagga berättar Matikainen. Med SSB och sjömansidrotten blev han första gången bekant redan under studietiden, då disponenten på sjömanscentret i Kotka, Keijo Holmström, organiserade till och med skidtävlingar. Eero Matikainen tycker att det är mycket viktigt att SSB satsar på sjöfararnas välbefinnande och motion. Jag är nöjd med att Sjömansservicebyrån igen har en professionell ansvarig för den viktiga sektorn, berättar Matikainen. Han berömmer också rederiet Bore för en positiv inställning till sjömansidrotten och arbetshälsan. Priset The Grand Sportsman of the Seven Seas överräcktes till honom då M/S Klenoden låg i Mäntyluoto. Representanter för SSB och Bore deltog då man med kaffe och kaka samtidigt firade M/S Klenodens mästerskap i friidrott. text: Pekka Karppanen bild: Pekka Karppanen, SSB:s arkiv bild: Capt. Jan Melchers 1 / 2013 Frivakt Vapaavahti 13

14 KIVAHAN NÄITÄ ON MUISTELLA Marraskuun koleina alkupäivinä on Soile Kaskelalla kiirettä. Kannusjärven kylän martat valmistelevat talkooporukalla hirvipeijaisia kyläläisille. Pitopöytä katetaan 300 hengelle. Aikaa löytyy kuitenkin sen verran, että entinen skönäri istuu hetkeksi alas ja muistelee mitä tuli tehtyä maailman merillä, ennen kuin ankkuri laskettiin pysyvästi Haminan Kannusjärvelle suvun juurille. Nyt Soile on työkyvyttömyyseläkkeellä. -Läksin merille kaksikymppisenä. Olin ehtinyt käydä suurtalouskeittäjälinjan maissa, mutta ulkomaat kiehtoi kovasti, miettii Soile, joka tuolloin oli vielä sukunimeltään Leskinen. Alkuun messityttönä Aito seropi, Naku-koira on Soile Kaskelan arjen iloja. Soile myöntää, että kyllä alussa oli äitiä ikävä ja koti-ikäväkin. Tasan 30 vuotta merillä kuitenkin vierähti, eikä ihan pesuvesissä tullut seilattua. Aloitin urani messityttönä ja lopetin laivahuoltaja, nauraa Soile ja kirota räiskäyttää tyylilleen uskollisena päälle. En ymmärrä miksi työlle semmoinen nimike laitettiin. Talousapulainen siivoaa ja tiskaa, mutta laivahuoltaja - en käsitä. Nielsenin laivoissa Soile seilasi kymmenen vuotta ja ehti laivauransa aikana kiertää palloa eri kulmilta. Nielsen oli varustamoista paras. Parhaat tyypit, parhaat laivat. Konttorissa kohdeltiin ihmisiä aina hienosti. Siellä pidettiin kaikkia merimiehiä arvossa. Oma laiva alle 80-luvulla kun laivoja alettiin ulosliputtaa, ostettiin oma laiva, Abaco Star, Norjasta. Olin siinä kokkistujuna. Silloinkaan ei ollut tavallista, että merimiehet ostavat oman laivan. Soile tietää muutaman vastaavan tempun samoilta ajoilta. Meillä se onnistui kyllä tosi hyvin. Meitä oli semmoinen kuuden hengen porukka. Muut päällystöä ja meitä oli kaksi kokkistujua. Sillä käytiin Somaliassa Mogadishussa. Haettiin sieltä jotain roinaa ja vietiin se Persianlahdelle. Sitten seilattiin Bahrain, Kuwait ja Saudi- Arabia. Ne oli niitä maita, joissa ei saanu juoda eikä puhua rumia. Burmaan piti sitten viedä jotain meijerin osia. Jouduttiin olemaan siellä kolme viikkoa kun osaa ei saatu ulos laivasta ennen kuin vuokrattiin nosturi. Oli se näky kun 150 pientä miestä piti nosturia pystyssä roikkumalla sen toisella puolella, että saatiin se osa ulos. Merirosvot tutuiksi Burmassa Soile kohtasi ensimmäisen kerran myös merirosvoja. Oltiin joella ankkurissa ja kerran aamuvarhaisella olin just tullu duuniin kun yövahti Otto huusi mulle, että ota puukko ja tule äkkiä. Siellä oli ahteritäkillä paikallisia, stiletit hihassa. Olivat tulleet trosseja varastamaan. Mehän huudettiin ihan helvetisti niille. No ne hyppäs mereen kun huomas, että härmän jätkät oli vastassa, kertoo Soile ja täydentää syvään huokaisten ja nauraen, että kyllä rosvot lopulta kuitenkin ne narut kävivät noutamassa. Meillä ei ollut Burmassa oikein tarpeeksi ruokaa, ei oltu ehditty käydä Singaporessa suunnitelmien mukaan. Paikalliset toi kanootillisen vihanneksia ja hedelmiä, niistä maksettiin sixpack cocista. Kyselin, että olisko lihaa, niin toivat kanootissa semmoisen laihan sian ja puolikuolleen vuohen tarjolle. Ei niissä luurangoissa olis ollu mitään syötävää. Sanoin, että viekää hittoon! Laivoja ja varustamoja Juttu polveilee Karibian rosvoista, Venezuelan Puerto Capellon tuttuihin kapakanpitäjiin aina merimatkoihin Kiinan ja Australian välillä. Kiinassahan meitä pidettiin melkein naapureina, kun niiden ja meidän välissä oli vaan se Neuvostoliitto. Curacao, Trinidad, Haiti, Dominikaaninen tasavalta. Soilea kuuntelee kuin maantieteen oppikirjaa, joskin tarinat näissä kirjoissa olisi kiellettyjä alaikäisiltä. Pääasiahan oli, että tuohon aikaan ehti merimies vielä kierrellä satamissa. Cayman-saarilla tankkilaivan lastia purettiin merellä pienempiin laivoihin, mutta miehistö pääsi maihin veneellä. Varustamoja ja laivojakin mahtuu 30 vuoteen monia. Viimeisiksi laivoiksi Soilelle jäivät Finnlinesin Finnfellow, Oihonna ja Antares. Niillä reissulla Soile tapasi myös puolisonsa Viltsun, joka työskenteli varustamossa konekorjausmiehenä. Finnfellowissa olin ollut jo vuonna 1973, silloin se oli upouusi laiva. Nythän se oli jo vakavanha. Ja vanhassa laivassa duuni on aina raskaampaa. Kokkauksella mitaleja Ties monesko kahvikuppi tyhjenee ja ties monesko tupakka on ehditty tumpata, kun Soile palaa muistoista tähän päivään. Kyllä martat on hyväksyneet mut sellaisena kuin olen. Osaan tarvittaessa olla jopa kiroilematta, nauraa Soile käheästi. Marttailu ja kokkailu ovat neulomisen ohella Soilen lempipuuhia nykyään. Viime syksynä Kannusjärven Alapään Martat voitti Kymenlaakson Pitopöytä- reseptikilpailun. Soilen kehittämillä resepteillä tuli martoille kolme ensimmäistä palkintoa ja muutama kunniamaininta päälle. Soile kurssittaa marttoja ennakkoluulottomaan kokkaamiseen. Mutta kivahan näitä on muistella, nauraa Soile juttunsa päätteeksi. Kuvat ja teksti: Sirpa Sutinen 14 Vapaavahti Frivakt 1 / 2013

15 NOG ÄR DET JU ROLIGT ATT MINNAS Soile Kaskela har bråttom under de kyliga dagarna i början av november. Martorna i byn Kannusjärvi håller på att förbereda älgjaktlagets fest för byborna. Festbordet skall dukas för 300 personer. En gammal sjöfarare har ändå alltid tid att sätta sig ner och minnas tiden på de sju haven, innan ankaret kastades för gott i Kannusjärvi nära Fredrikshamn, där släkten haft sina rötter. Nu är Soile pensionerad på grund av arbetsoförmåga. Jag gick till sjöss som tjugoåring. Jag hade hunnit gå linjen för kokerska på storkök på land, men tanken på fjärran länder lockade, berättar Soile, som då ännu hette Leskinen. Började som mässflicka Soile medger att hon nog i början hade både hemlängtan och lessamt efter mamma. Jämnt 30 år stannade hon ändå på sjön, och det var inga insjöar hon seglade på. Jag började min karriär som mässflicka och slutade som ekonomibiträde, skrattar Soile med en svordom, typisk för henne. Soile seglade tio år på Nielsens båtar, och under åren till sjöss hann hon segla jorden runt från olika riktningar. Nielsens rederi var det bästa. Bästa typer och bästa båtar. På kontoret blev man alltid fint bemött. Där satte man värde på alla sjömän. Ombord på egen båt På 80-talet då man började flagga ut, köpte vi en egen båt, Abaco Star, från Norge. Jag jobbade som kockstuert. På den tiden var det inte heller vanligt att sjömän köpte ett eget fartyg. Soile minns några andra fall från samma tid. Vi lyckade nog riktigt bra. Vi var ett gäng på sex personer. Vi var två kockstuertar, de andra var befäl. Med den seglade vi till Mogadishu i Somalia. Där lastade vi en del grejer som vi fraktade till Persiska viken. Sedan styrde vi kosan mot Bahrain, Kuwait och Saudiarabien. I de länderna fick man varken dricka eller vara ful i mun. Sen skulle vi föra något slags mejeriutrustning till Burma. Vi fick ligga där tre veckor, då vi inte kunde lossa godset innan vi hyrde en lyftkran. Det var nog en märklig syn, 150 småväxta män höll lyftkranen upprätt genom att hänga på den ena sidan, så att vi fick ut lasten. För Soile kom Finnlines Finnfellow, Oihonna och Antares att bli de sista båtarna. Bild: Fartygshistoriska Föreningen i Finland rf Möte med sjörövare I Burma mötte Soile också sjörövare första gången. Vi låg för ankar på floden och en tidig morgon då jag just kommit på jobb, ropade nattvakten Otto, ta en kniv och kom snabbt. På akterdäck såg vi några ortsbor beväpnade med stiletter, de hade kommit för att stjäla trossar. Vi ropade förstås så helvete åt dem. Nå, de hoppade i sjön då de märkte att de hade att göra med finska gossar, berättar Soile och förklarar skrattande att rövarna nog till sist ändå hade avhämtat trossarna. I Burma hade vi inte tillräckligt med mat, vi hade inte ens hunnit gå i hamn i Singapore som planerat. Ortsborna kom med en kanot lastad med grönsaker och frukt, för dem betalade vi med en sixpack cocis. Jag frågade efter kött, och de kom med ett magert svin och en halvdöd get. På de skeletten skulle det inte ens ha funnits någonting att äta. Jag bad dem dra åt fanders med dem. Fartyg och rederier Samtalet löper från Karibiska havets pirater och bekanta krogar i Puerto Capello i Venezuela till sjöresor mellan Kina och Australien. I Kina bemöttes vi nästan som grannar, mellan oss hade vi bara Sovjetunionen. Curacao, Trinidad, Haiti, Dominikanska republiken. Man lyssnar på Soile som på en lärobok i geografi, också om berättelserna i de här böckerna skulle vara förbjudna för minderåriga. Huvudsaken var att sjömannen på den tiden ännu hade tid att gå runt i hamnarna. Vid Cayman Islands pumpades tankfartygets last till mindre fartyg, men manskapet fick gå iland med båt. Under 30 år blev rederierna och fartygen många. För Soile kom Finnlines Finnfellow, Oihonna och Antares att bli de sista båtarna. På de resorna träffade Soile också sin make Viltsu, som arbetade som maskinreparatör på rederiet. På Finnfellow hade jag jobbet redan år 1973, då var den ett splitternytt fartyg. Nu var det ju redan urgammalt. Och på en äldre båt är arbetet alltid tyngre. Medaljer för kockande Efter många tömda kaffekoppar och fimpade cigarretter återvänder Soile från minnena till nutiden. Nog har martorna godkänt mig sådan som jag är. Vid behov kan jag till och med låta bli att svära, skrattar Soile hest. Numera hör martorna, matlagning och stickning till Soiles favoritsysselsättningar. Senaste höst vann Kannusjärven Alapään Martat recepttävlingen Kymenlaakson Pitopöytä. Med recept som Soile gjort vann martorna de tre första prisen utöver några hedersomnämnanden. Soile håller kurser i fördomsfri matlagning för martorna. Men nog är det ju roligt att minnas, skrattar Soile som avslutning. Bild och text: Sirpa Sutinen 1 / 2013 Frivakt Vapaavahti 15

16 MERIKOTKA EDISTÄÄ MERENKULUN TURVALLISUUTTA Kotkan kaupungin perustama meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimuskeskus työskentelee yhdessä yliopistojen, korkeakoulujen ja alan toimijoiden kanssa. Merenkulun turvallisuus on parantunut, mutta paljon on vielä tehtävää. Vireillä on useita projekteja, joista CAFE (Competitive Advantage by Safety Merenkulun ennakoiva turvallisuus ja kilpailukyky) valmistuu tänä vuonna. Kymenlaakson ammattikorkeakoulu KYAMK on tiiviisti mukana hankkeessa mm. opinnäytetöiden ja oppimateriaalien toteuttamisten muodossa. Kartoitamme ja käytämme hyväksi Itämeren alueen meriturvallisuuden asiantuntemusta ja tutkimuksia. Eri tietokantojen ja toimijoiden yhteistyöllä pyrimme edelleen kehittämään turvallisuutta, hankkeen projektipäällikkö Jukka Seppänen KYAMK:sta kertoo. Hankkeessa on viisi aihekokonaisuutta: poikkeamaraportointi, turvallisuusjohtamisen mallinnus, vastuullinen liiketoiminta, työturvallisuus sekä kansainvälinen verkostoituminen. CAFE-hanke perustuu Merikotkan aikaisempiin projekteihin, joissa on tutkittu muun muassa ISM-koodin vaikutuksia merenkulun turvallisuuteen. ISM -koodi on edistänyt turvallisuusajattelua, mutta suurempia onnettomuuksia se ei ole vähentänyt, viittaa Seppänen aiheesta tehtyihin tutkimuksiin. ISM -säädökset on usein koettu liian suuripiirteisiksi, jolloin tulkinnat ovat vaihdelleet. Poikkeustilanteista raportointi on tärkeää Merenkulkijasukupolvelta toiselle on siirtynyt sitkeä kulttuuri. Pienistä vahingoista, tai läheltä piti -tilanteista ei kerrota eteenpäin. CAFE -hanke pyrkii muuttamaan asenteita. Poikkeamat tulisi raportoida. Ei ole tarkoitus etsiä syyllisiä vaan kehittää toimintamalleja vastaavien välttämiseksi, korostaa projektipäällikkö Jenni Storgård Turun yliopiston Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskuksesta. Ihmiset eivät mielellään tuo esille omia tai työtovereiden virheitä. Tilanteiden selvitys kuitenkin auttaa vähentämään onnettomuuksien määrää. Usein viitataan H.W.Heinrichin Safety Pyramid malliin, jossa jokaista onnettomuutta kohti tapahtuu tietty määrä pienempiä havereita ja near miss tilanteita. Vaaratilanneraportointia hyödynnetään yleisesti ilmailussa ja öljyteollisuudessa. Järjestelmä toimii merenkulussakin hyvin selkeästi. Laivalla sattunut vaaratilanne kuvaillaan sovitulle yhteyshenkilölle, joka raportoi varustamon turvallisuusorganisaatioon. Tutkinnan jälkeen suoritetaan kehitys- ja korjaustoimenpiteet ja saatetaan ne asianomaisten tietoon. Kaikkein kehittyneimmässä mallissa vaaratilanneraportti välitetään myös merenkulkualan yhteiseen raportointijärjestelmään. Näin voidaan kehittää koulutusta, perehdytystä ja toimintatapoja Vaaratilanteet on osattava tunnistaa sen sijaan, että niitä pidettäisiin normaaleina työhön kuuluvina tapahtumina. Seuraava kerta voi jo olla pahempi, Jukka Seppänen painottaa. Koko CAFE-hankkeesta on tarkoitus tehdä julkaisu. Työnimi on toistaiseksi Turvallisuus ja sen johtaminen. Sarjakuvaa sanallisen kerronnan lisäksi Tarkoitus on, että lukijoita herätellään myös kuvien keinoin. Haluamme, että sanoma varmasti löytäisi tiensä messeihin ja muualle merimiesten maailmaan, Seppänen kertoo Hän on tyytyväinen, kun löytyi pitkän linjan merenkulkijan ja luotsin Teemu Leppälän käsikirjoittamaan sarjakuvia. KYAMK:n media-alan opiskelija Anni Sinersaari piir- 16 Vapaavahti Frivakt 1 / 2013

17 yksi vakava onnettomuus pienemmät onnettomuudet läheltä piti -tapaukset vaaratilanteet turvallisuuspoikkeamat kuva: Mika Muhli Turvallisuuspyramidi-ajattelun mukaan läheltä piti -tapauksia ja vaaratilanteita sattuu huomattavasti enemmän kuin varsinaisia onnettomuuksia. Niiden syyt ovat yleensä samanlaisia, joten onnettomuuksia voidaan ehkäistä vaaratilanteista raportoimalla. (Heinrich, H.W Industrial Accident Prevention, A Scientific Approach.) tää sarjakuvat. Ne kertovat hauskalla tavalla merenkulkuun aina sisältyvistä riskeistä ja siitä, että turvallisuus ei voi perustua virtuaalitodellisuudessa elämiseen eikä aito oppiminen pelkkään nettiin. Tutustuin Jukka Seppäseen, kun valmistelin opinnäytetyötäni Merikapteenin ylempää AMK-tutkintoa varten. Aloitimme sarjakuvan suunnittelun jo viime vuonna, Teemu Leppälä kertoo Hän on opiskellut merenkulkua Raumalla ja Kotkassa, josta valmistui merikapteeniksi kymmenisen vuotta sitten. Työkokemusta on kertynyt rahti- ja matkustaja-aluksissa, jäänmurtajilla ja tankkereilla. Hän on äskettäin suorittanut Master of Marine Science -tutkinnon Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa. Luotsi havaitsee erilaiset turvallisuuskäytännöt komentosilloilla Leppälän mukaan sosiaalisesta mediasta on tullut niin suosittu, että välillä unohdetaan katsoa ulos venttiilistä komentosillalla Facebook -päivitysten välillä. Ajateltiin, että sarjakuva Seabook toimisi tämän päivän merenkulkijoille ja jäisi taustalle muistuttamaan vaaroista, Leppälä miettii. Hän painottaa ISM:n ja turvallisuusjohtamisen merkitystä meriturvallisuuteen. Varustamon ja johdon on sitouduttava, luotava olosuhteet ja järjestettävä resursseja ennakoivan turvallisuuskulttuurin onnistumiseksi. Teemu Leppälä sitoutuu mielellään projektiin ja on luvannut tuottaa käsikirjoituksen ja tekstit seuraaviin 12 sarjakuvaan, jotka julkaistaan Vapaavahdissa. Hän omistaa myös tuotantoyhtiö POB Production Oy:n joka on keskittynyt merenkulkuun ja sen ympäriltä kertoviin asioihin. Teemu valmisti yhteistyössä toisen tuotantoyhtiön kanssa videon meriklusterin merkityksestä Suomelle. Väylä Auki Tulevaisuuteen -video löytyy YouTubesta. Sarjakuvan päähenkilölle sattuu ja tapahtuu Tarinoissa seikkailee merenkulkija N.N. jolla voi olla mikä jobi tahansa. Työvuoro on aluksi pidempi, mutta lyhenee sarjakuvien edetessä. N.N. työskentelee eri tehtävissä laivalla ja joutuu aina läheltä piti -tilanteisiin vastuuttomuutensa takia. Jokaisella on vastuu omasta ja toisen turvallisuudesta, Leppälä kertoo sarjakuvasta. Ensimmäisessä lehdessä painotetaan alusten paloturvallisuutta ja vahtimiesten palokierrosten tärkeyttä. Sarjakuva ja muu CAFE -hankkeen aineisto tuotetaan suomeksi, koska esimerkiksi ruotsin- ja englanninkielistä materiaalia on jo paljon saatavilla. Teemu Leppälän mukaan yhteistyö Merikotka -keskuksen kanssa on sujunut hyvin. Hänen mielestään on erittäin tärkeää, että ammattimerenkulkijat olisivat enemmän mukana merenkulun tutkimus- ja kehityshankkeissa. Maissa on helppoa jälkikäteen viisastella, kun merellä on sattunut vahinko. text: Pekka Karppanen Jenni Storgård ja Jukka Seppänen 1 / 2013 Frivakt Vapaavahti 17

18 MERIKOTKA FRÄMJAR SJÖSÄKERHETEN minskat, säger Seppänen med hänvisning till forskning kring ämnet. ISM-reglerna har ofta uppfattats som allt för ungefärliga, och tolkningarna har varierat. Rapporter om avvikelser är viktiga Forskningscentralen för sjösäkerhet och sjöfart, som grundats av Kotka stad, verkar i samarbete med universitet, högskolor och aktörer inom branschen. Sjösäkerheten har förbättrats men mycket återstår att göras. Många olika projekt har satts igång. Av dem slutförs CAFE (Competitive Advantage by Safety) under innevarande år. Kymmenedalens yrkeshögskola KYAMK deltar i projektet, i form av lärdomsprov och undervisningsmaterial. Vi kartlägger och utnyttjar sakkunskap och forskning som gäller sjösäkerheten inom bild: Mika Muhli Östersjöns område. Vi strävar till att vidareutveckla sjösäkerheten i samarbete mellan olika aktörer och databaser, berättar projektchef Jukka Seppänen från KYAMK. Projektet omfattar fem ämnesområden: avvikelserapportering, säkerhetsledningssystem, ansvarsfull affärsverksamhet, arbetsskydd och internationellt nätverksskapande. CAFE bygger på Merikotkas tidigare projekt, i vilka man bland annat undersökt ISM-kodens konsekvenser för sjösäkerheten. ISM-koden har främjat säkerhetstänkandet, men större olyckor har den inte En seg kultur har fortlevt medan sjöfarargenerationer växlat. Man berättar inte om mindre olyckstillbud, då det varit nära ögat. Med projektet CAFE stävar man till att ändra attityderna. Man bör rapportera om avvikande händelser. Avsikten är inte att söka skyldiga, utan att utveckla handlingsmodeller för att undvika liknande situationer, betonar projektchefen Jenni Storgård vid Sjöfartens Utbildnings- och Forskningscentral vid Åbo Universitet. Människor vill inte gärna föra fram sina egna eller arbetskamraternas fel. Att klara upp situationer kan ändå hjälpa att minska antalet olyckor. Ofta hänvisas till H. W. Heinrichs modell Safety Pyramid, där varje olycka medför ett visst antal mindre skador och situationer nära ögat. Rapporter om risksituationer utnyttjas allmänt inom luftfarten och oljeindustrin. Systemet fungerar väl också inom sjöfarten. En risksituation ombord rapporteras till en bestämd kontaktperson, som i sin tur rapporterar till rederiets sjösäkerhetsorganisation. Efter genomförd undersökning vidtas utvecklingsåtgärder och reparationer och de berörda parterna informeras om dem. I de mest utvecklade modellerna förmedlas rapporterna också till sjöfartsbranschens gemensamma rapporteringssystem. På så sätt kan man utveckla utbildning, handledning och arbetsmetoder. Man måste kunna identifiera risksituationerna, istället för att godkänna dem som normala incidenter som hör till arbetet. Följande gång kan det redan gå värre, betonar Jukka Seppänen. Man planerar en publikation om projektet CAFE. Arbetsnamnet är tillsvidare Säkerhet och dess ledning. En bildserie utöver verbal beskrivning Man avser att väcka läsarna också med hjälp av bilder Vi vill att budskapet säkert hittar vägen till mässen och sjömännens vardagsvärld, förklarar Seppänen. 18 Vapaavahti Frivakt 1 / 2013

19 Han är nöjd med att ha hittat Teemu Leppälä, en sjöfarare och lots som gått den långa vägen, för att skriva manuskript till serier. Anni Sinersaari, studerande vid medielinjen i KYAMK, ritar bilderna. De berättar på ett roligt sätt om riskerna som ständigt finns inom sjöfarten, och att säkerhet inte kan bygga på ett liv i en virtuell verklighet och verklig inlärning inte enbart på internet. Jag blev bekant med Jukka Seppänen då jag förberedde mitt lärdomsprov för högre sjökaptensexamen. Vi började planera serien redan senaste år, berättar Teemu Leppälä. Han har studerat sjöfart i Raumo och Kotka, där han utexaminerades som sjökapten för tio år sedan. Arbetserfarenhet har han fått ombord på last- och passagerarfartyg, isbrytare och tankfartyg. Han har nyligen avlagt examen Master of Marine Science vid KYAMK. Lotsen kan se olika säkerhetsbeteenden på kommandobryggan Enligt Leppälä har de sociala medierna blivit så populära, att man på kommandobryggan ibland glömmer att se ut genom ventilen mellan sina uppdateringar i Facebook. Vi tänkte att serien Seabook kunde fungera för dagens sjöfarare och påminna om farorna, funderar Leppälä. Han betonar betydelsen av ISM-kodens säkerhetsledning för sjösäkerheten. För att skapandet av en förutseende sjösäkerhetskultur skall lyckas måste tillräckliga resurser och övriga förutsättningar tryggas, rederi och ledning måste engageras i projektet. Teemu Leppälä vill gärna binda sig vid projektet och han har lovat producera manuskript och text till de 12 serier som kommer att publiceras i Frivakt. Han äger också produktionsbolaget POB Production Oy som har fokuserat på sjöfarten och frågor i anslutning till den. Teemu gjorde i samarbete med ett annat produktionsbolag en videofilm om sjöfartsklustrets betydelse för Finland. I YouTube hittar man Väylä Auki Tulevaisuuteen. Seriens huvudperson råkar ut för allt möjligt I berättelserna figurerar sjöfararen N.N. som kan ha vilket jobb som helst ombord. Arbetsskiftet är i början längre, det blir kortare då berättelsen framskrider. N.N. har olika arbetsuppgifter ombord och hamnar alltid i olika situationer nära ögat på grund av sin brist på ansvar. Var och en har ansvaret för sin egen och för andras säkerhet, berättar Leppälä om serien. Bilden publiceras med fotografens tillstånd I den första tidningen betonar man brandsäkerheten ombord och vikten av att vaktmännen gör sina brandkontroller. Serien och projektet CAFE:s material produceras enbart på finska då en stor mängd material på t.ex. svenska och engelska redan finns att tillgå. Jukka Seppänen och Jenni Storgård Enligt Teemu Leppälä har samarbetet med Merikotka löpt väl. Han anser att det är synnerligen viktigt att yrkessjöfarare i högre grad involveras i sjöfartens forsknings- och utvecklingsprojekt. På land är det lätt att vara efterklok då det redan skett en olycka till sjöss. 1 / 2013 Frivakt Vapaavahti 19

20 1. seabook Turvallisuusjohtamisen tarkoitus on varmistaa turvallinen toiminta sekä ehkäistä onnettomuuksien syntyminen merellä Kuvitus Anni Sinersaari Käsikirjoitus Teemu Leppälä ONNETTOMUUDET OVAT LIIAN KALLIITA. SE TARKOITTAA TURVALLISTA TOIMINTAA MERELLÄ, IHMISHENKIEN MENETYS- TEN EHKÄISEMISTÄ SEKÄ YMPÄRISTÖLLE AIHEUTUVAN ONNETTOMUUDEN VÄLTTÄMIS- TÄ KAIKIN TAVOIN. TEEMMEKÖ ME NIIN? MS SCANDINAVIAN STAR TULIPALO 1990 MS NORSEA TULIPALO 2003 MS CALYPSO TULIPALO 2006 MS LISCO GLORIA TULIPALO 2010 MS?? NO ÄLÄS NYT, ONHAN NIIDEN AVULLA TULLUT JO MUUTAMA LAIVAPALOKIN ESTETTYÄ. LAIVAN FÖÖRISTÄ AHTERIIN MAHTUU PALJON RISKEJÄ. MEILLÄ ON VASTUU TOISESTA IHMISESTÄ JA YMPÄRISTÖSTÄ. VAI ETTÄ OIKEIN TURVALLISUUSKIERROS? **##!&* NN IS KONEHUONEEN LÄMMÖSSÄ. OLOSUHTEET OVAT TROOPPISET JA HIKI NOUSEE PINTAAN. KUUDEN VIIKON TÖRNI ALUILLAAN... LIKES to be continued... HOME DS POST Y U I O P Å G H J K L Ö Ä VBNM /! + 20 Vapaavahti Frivakt 1 / 2013