Case: Kaupunkilaisten oma olohuone - tarina ideoiden viemisestä käytäntöön

Transkriptio

1 Case: Kaupunkilaisten oma olohuone - tarina ideoiden viemisestä käytäntöön Nuorten aikuisten työpajassa nousi huoli siitä, etteivät heidän mielipiteensä vain mene täysin kuuroille korville. Museo lupasi asiakkailleen ottaa heidän mielipiteensä ja toiveensa huomioon, sekä reagoida niihin. Tämän vuoksi museo päätti ryhtyä suoraan toimeen ja halusi toteuttaa täysin asiakkaiden toiveiden mukaisen tilan. Suunnitelman toteuttaminen tuli mahdolliseksi nimenomaan peruuntuneen näyttelyn vuoksi, jolloin myös sitä varten varattu tila jäi hyödynnettäväksi. Omalla tavallaan tämä toimi hyvänä esimerkkinä museon toiminnasta, jossa seuraavan vuoden toiminta suunnitellaan hyvissä ajoin valmiiksi ja nopeaa reagointia vaativat mahdollisuudet ovat paikoin vaikeita toteuttaa. Yhteinen suunnitteluilta nuorille Tilan täyttämistä varten museo järjesti erillisen asiakasraadin, eli nuorten suunnitteluillan, jossa esiin tulleiden toiveiden mukaisesti tila toteutettiin. Suunnitteluilta oli vastaus nuorten aikuisten mielipiteitä keränneisiin työpajoihin, joissa tuli ilmi heidän tarpeensa olla mukana museon toiminnassa. Asiakasraati oli suunnattu nuorille aikuisille, mutta kutsu oli kaikille avoin ja se lähetettiin myös 1

2 kaikille aikaisemmille asiakasraatilaisille. (Asiakasraadit eivät ole Suomen käsityön museolle vieras asia, vaan museo on järjestänyt muutaman vuoden ajan asiakasraateja. Ne ovat kokoontuneet neljä kertaa vuodessa ja jokaisessa on käsitelty eri teemaa. Esimerkiksi syksyn 2013 kolmannen raadin teemana oli museon kokoelmatoiminta.) Asiakasraatiin kutsuttiin myös aikaisemmissa asiakastyöpajoissa olleet nuoret aikuiset, mutta heille lähetetyssä viestissä huomautettiin heidän aikaisempien ideoiden olevan edelleen tallessa, ja että ne huomioidaan myös toteutuksessa. Työpajoissa tulleiden ideoiden perusteella nuorten tavoittamisessa hyödynnettiin sosiaalista mediaa. Tavoittamisen väline oli valittu nuorten työpajojen pohjalta, jossa todettiin että Suomen käsityön museon Facebook-sivuilla ei tapahdu mitään ja nuorille suunnattujen tapahtumien markkinoinnissa tulisi hyödyntää sosiaalista mediaa enemmän. Tämän vuoksi tapahtumaa varten on luotu erillinen oma tapahtumansa, jonne kaikilla vierailla oli mahdollisuus kutsua osallistujia. Nuorten suunnitteluillan ajankohdassa oli huomioitu heidän tarpeensa ja tilaisuus järjestettiin myöhemmin illalla, jolloin se vastaisi paremmin heidän rytmiään. Suomen käsityön museo oli ollut yhteydessä myös Jyväskylän nuorisopalveluihin yhteistyön kehittämisen merkeissä ja tätä kautta myös nuorisopalvelut jakoivat omassa verkostossaan museon kutsukirjettä eteenpäin. Illan kulku Nuorten aikuisten suunnitteluiltaan osallistui yhteensä viisi asiakasta, joista kaksi oli tavoiteltua kohderyhmää. Paikalla oli myös museon henkilökunnan edustajia ja tämän lisäksi museolle harjoittelua tekevä, kohderyhmään kuuluva matkailualan opiskelija, joka toimi asiakkaille järjestetyn työpajan ohjaajana. Ilta kulki rennon suunnitelman mukaisesti. Ensin asiakkaat saivat tutustua museon ns. suljettuihin henkilökunnan tiloihin ja varastoihin ja oli ilo huomata, että työntekijöille arkiset seinät ja varastohyllyt herättivät yllättävän paljon mielenkiintoa. Tämän jälkeen itse tilaisuus ja sen tavoitteet esiteltiin lyhyesti ja asiakkailla oli koko illan ajan mahdollisuus nauttia virvokkeita ja museon tarjoamia eväitä. Paperimassatyöpajaa, jossa valmistettiin joulukoristeita rautalangasta ja paperimassasta, varten harjoittelija antoi lyhyen esittelyn ja tämän jälkeen itse asiakasraadin keskustelu tapahtui käsitöiden lomassa. 2

3 Asiakkailta tuli toiveita tilaa kohden ja niihin kuuluivat mm. mahdollisuus osallistua museon järjestämiin työpajoihin, jotka sopivat sekä vuodenaikaan, että ajankohdallisesti heidän omiin aikatauluihinsa. Asiakasraadin edustajat olivat sekä opiskelijoita, että jo työelämässä olevia ja molemmilla oli aikataulujen suhteen yhteneväiset intressit: työn ja opiskelujen vuoksi pajoja ei kannattanut järjestää ennen kello neljää, koska silloin niille ei yksinkertaisesti ole aikaa osallistua. Samaa voin miettiä myös omalla kohdallani: Haluanko käydä työpäivän jälkeen katsomassa jonkun muun museon näyttelyn? Tämän vuoksi työpajojen ajankohdaksi sovittiin klo ja niiden teemoiksi vuodenaikaan sopivat himmeli-, joulukortti- ja kranssipajat. Tunnelmaltaan tilasta toivottiin olohuonemaista, jonne on helppo tulla ja jossa on mukava viettää aikaa. Tilan avoimuus houkutteli avaamaan myös koko näyttelynrakennusvaiheen ja samalla huomasimme, kuinka ammattikieli voi olla esteenä toiminnalle. Puhuessamme näyttelynrakentamisesta eivät asiakkaat ymmärtäneet meitä ja kysyivät, tarkoittaako se omien työkalujen tuomista, seinien pystyttämistä jne. Tämän vuoksi meidän oli tapahtuman luonteen huomioiden parempi puhua tilan sisustamisesta, joka on kaikille arkipäivästä tuttua. Nuorten suunnitteluillan jälkeen työryhmä kokosi nopeasti ajatukset yhteen ja alkoi suunnitella tilan konkreettista toteuttamista. Myös asiakkaita informoitiin tapahtuman rakentumisesta nopealla tahdilla ja jälkikäteen toimista tuli hyvää palautetta. Iltaan osallistunut asiakas lähetti museolle kiitosviestin, jossa kehuttiin asiakastyöpajan tunnelmaa ja kiiteltiin sitä, että asioihin oli 3

4 tartuttu ripeästi. Asiakas oli kerran aiemmin osallistunut asiakasraatiin ja siitä oli jäänyt hänelle hieman kurja maku, sillä asiakasraadin vaikutukset olivat jääneet hänelle epäselviksi. Museon kannattaa siis tulevaisuudessakin olla aidosti yhteydessä asiakkaisiin, kuunnella heitä ja pyrkiä kehittämään toimintaansa siten, että se vastaisi paremmin heidän tarpeitaan. Olohuoneen rakentaminen Olohuoneen rakentamiselle oli varattu aikaa kolme päivää. Tilaa varten oli jo valmiiksi olemassa rakenteita ja sen vuoksi niitä varten ei tarvinnut tehdä ylimääräisiä hankintoja. Rakennustilaisuus oli kaikille avoin ja osallistujille oli tarjolla glögiä ja pientä purtavaa. Paikalle oli pyydetty myös Jyväskylässä toimivan Nuorten taidetyöpajan nuoria, jotka toteuttivat Olohuoneen seinälle tulleen maalauksen. Lisäksi museon harjoittelijat osallistuivat tilan tuottamiseen maalaamalla huonekaluja, mainoskylttiä ja kaikkea muuta, mitä tarvittiin. Itse näyttelynrakennusprosessi ei tavoittanut asiakkaita siinä määrin, että he olisivat halunneet tarttua pensseliin lukuunottamatta kahta innokasta nuorukaista. Näyttelynrakennusaikana museo sai kaksi ns. vakiovierasta kahdesta nuoresta tytöstä, jotka halusivat olla mukana näyttelyn rakennuksessa. Myöhemmin projektin aikana oli ilo huomata, kuinka nuoret tytöt alkoivat tuoda koulukavereitaan museoon, sen näyttelyihin ja työpajoihin. Sen sijaan useimmat vieraat pysähtyivät mielellään nauttimaan glögiä, vaihtamaan ajatuksia ja osallistuivat tilaa koristavien kuusten koristeluun. Osa vieraista harrasti myös tilan markkinointia ja pyysivät itselleen tilasta tehdyn lehdistötiedotteen jaettavaksi omissa verkostoissaan. Olohuoneen työpajat Olohuoneessa järjestettiin yhteensä viisi työpajaa. Näistä työpajoista kolme oli saanut ideansa asiakasraadissa ja niiden ajankohdat oli ajoitettu vastaamaan heidän aikataulujaan (klo 16-20). Työpajoihin osallistui keskimäärin 25 ihmistä per paja. Kohderyhmä, eli nuoret aikuiset, muodosti tapahtuman kävijöistä arviolta 30% kävijöistä. Lisäksi tilassa oli koko ajan pyöriviä, omaehtoiselle tekemiselle perustuvia työpajoja, joissa pystyi kokeilemaan neulahuovutusta, metallitöiden tekemistä, sekä joulukoristeiden tekemistä paperimassasta. Asiakasraadeissa sovittujen työpajojen lisäksi osa tapahtumista oli järjestetty yhteistyössä Kulttuuriklubi Siperian NYT - nuorten yhteisötaiteilijat Veturitalleilla -hankkeen kanssa. Heiltä 4

5 saimme mahdollisuuden osallistua yhteisöllisen torkkupeiton valmistumiseen isoäidin neliöistä, jonka lisäksi yhteisötaiteilija Tuomas Tirkkonen järjesti museolla Elämyksellinen museotila -työpajan, joka jätti todella hyvän kokemuksen ja antoi eväitä myös muihin museopedassa käytettävien ideoiden kokeilemiseen. Valitettavasti Tuomaksen työpaja ei saanut niin paljoa osanottajia, kuin olisi ansainnut. Yksi valitettava syy voi olla ajankohta, työpaja järjestettiin itsenäisyyspäivää edeltävänä iltana kello neljältä. Tuomas sai lisäksi työpajan jälkeen erinomaista palautetta asiakkaalta, joka halusi tulla kokeilemaan isoäidin neliöiden virkkaamista. Palaute tuli meille seuraavalla viikolla, kun sama asiakas tuli virkkaamaan uutta neliötä ja kehui Tuomaksen toimintaa opettajana. Työpajojen aikana työpajojen ohjaajat keskustelivat asiakkaiden kanssa ja kyselivät heiltä samalla sitä, mitä kautta he olivat saaneet tiedon tapahtumasta. Osa tapahtuman asiakkaista oli ns. vakioasiakkaita, jotka olivat löytäneet museon järjestämät osallistavat työpajat, joista he olivat saaneet myös tiedon. Lisäksi Keskisuomalaisen tapahtumia listaavat areenapalvelut oli yksi keskeinen markkinointikanava. Sen lisäksi museon pihalla oleva A-mallinen itse tehty mainosteline oli tehokas sisäänheittäjä ja usea sanoi huomanneensa sen ja astuneensa spontaanisti sisään museoon. Muutama asiakas totesi saman telineen muistuttaneen häntä tapahtumasta, jonka oli painanut mieleensä muualta. Ilman ulkona olevaa mainosta olisi tapahtuma jäänyt kokonaan välistä. Kylttimainoksen teho näkyi myös seuraavana päivänä, jolloin se keräsi mielenkiintoa asiakkailta, vaikka itse tapahtuma oli jo mennyt ja kyltti siirretty 5

6 syrjään. Nuorten kohdalla suurin tiedonlähde oli ollut kaveri, joka oli kuullut tapahtumasta. Tapahtumasta oli heille tullut usein tieto internetin välityksellä. Ainakin yksi oli saapunut paikalle Jyväskylän yliopiston kulttuurilistalle (yliopiston postituslista) lähetetyn viestin perusteella. Toinen vaihtoehto oli, että joku heidän ystävistään oli kuullut tapahtumasta, mutta ei varsinaisesti ollut itse kiinnostunut tapahtumasta, mutta oli jakanut tiedon eteenpäin ihmiselle, jonka uskoi olleen kiinnostunut. Nuoret tulivat lähes poikkeuksetta kaveri mukanaan ja oli ilo huomata, että samat nuoret osallistuivat useampaan työpajaan. Osallistumisen syinä olivat mielenkiintoiset työpajojen aiheet ja postikorttien kohdalla ajankohta. Korttipaja järjestettiin viimeisenä, jolloin postikorttien viimeiseen lähetyspäivään oli sopivasti vain reilu viikko. Nuoria ei kuitenkaan voi yleistää minkään tutkimuksen perusteella ja tästä syystä oli erittäin suuri ilo huomata, että yksi pajan kävijöistä saapui spontaanisti museoon nimenomaan ulkomainoksen perusteella. Ajankohdaltaan työpajat saivat myös kiitosta. Kiireiset ihmiset pääsivät nauttimaan käsitöistä rauhassa ja ajan kanssa. Huomioitavaa oli kuitenkin, että aktiivisin työpajaan tuloaika oli neljän ja viiden välissä. Viimeisinä tunteina työpajoissa oli jo paljon rauhallisempaa. Projektin onnistuminen Suomen käsityön museon järjestämä kaupunkilaisten yhteinen olohuone sai osallistujilta paljon kiitosta. Museolle rakennetun tilan värimaailmaa kehuttiin paljon ja sen tunnelmaa pidettiin hyvänä. Asiakkaina olleilta kysyttiin epäsäännöllisin mielipitein heidän tunnelmiaan ja yleisesti Olohuoneen non-stop -työpajat olivat yleisön suosikkeja matalan kynnyksensä vuoksi. Kolmen viikon aikana oli mahdollista alkaa tunnistaa tuttuja naamoja, jotka palasivat tilaan tekemään sekä omia töitään, että myös museon ohjeistamia joulukoristeita. Osallistujien kesken oli myös aktiivista keskustelua ja ohjeiden vaihtoa, joka olikin yksi projektin tavoitteista. Olohuoneen seinällä oli palautetaulu, jonne vieraiden oli mahdollista koota omia vastauksiaan ja terveisiään. Taululle tulleen palautteen mukaan tilasta nautittiin ja eräs japanilainen vaihtoopiskelija oli viettänyt viimeisen päivänsä Jyväskylässä nimenomaan museossamme. Taulu 6

7 toimi lisäksi museon nuorimmaisten asiakkaiden ilmaisun välineenä. Tila toimi myös paikkana, jossa oli mahdollista järjestää erilaisia tapahtumia. Yksi olohuoneen vieraista oli MARK Keski-Suomi, jonka jäsenet olivat kiinnostuneita Suomen käsityön museon palvelumuotoiluprojektista. Samaan aikaan museo tarjosi vieraille myös pientä purtavaa ja joulunaikaan hyvin soveltuvan Himmelipajan. Myös erilaiset koululuokat hyödynsivät olohuonetta omien vierailuidensa aikana. Päivisin kaupunkilaisten yhteisessä olohuoneessa oli kuitenkin sangen hiljaista. Eräs olohuoneella aikaa viettänyt asiakas harmitteli sitä, että joutui usein istumaan tilassa yksin. Hän oli kuitenkin markkinoinut tapahtumaa myös monille ystävilleen, mutta nämä eivät olleet innostuneet olohuoneen käsityömahdollisuuksista. Tässä määrin ystävän suosituskaan ei ole aukoton markkinointiväline. Samoin tila ei omien huomioideni mukaan onnistunut tavoittamaan nuoria aikuisia tavoitteiden mukaisesti. Olohuoneen rakennusprosessin aikana tämä kävi erittäin selväksi, sillä aktivoituminen oli vähäistä. Oli kuitenkin hyvä huomata, että useamman kerran huomasin nuorten tulleen virkkaamaan isoäidin neliöitä, tai omia projektejaan. Täytyy kuitenkin muistaa, että kyseessä oli lyhytaikainen kokeilu ja ihmisten toimintatapojen muuttamiseen menee aikaa. 7

8 Lisätietoja: Kirjoituksen kuvituksena on museon omien kuvien lisäksi Sirpa Variksen tekemiä piirroksia. Sirpa on kuvittanut myös Suomen käsityön museon palvelumuotoilun ohjekirjasen. Veturitallien toimintaan voi tutustua osoitteessa: projektisuunnittelija Mikko Holm