6/011/ Eduskunnan suuri valiokunta

Transkriptio

1 /011/2004 Eduskunnan suuri valiokunta Asia: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS EUROOPAN LAAJUISIA ENERGIAVERKKOJA KOSKEVIEN SUUNTAVIIVOJEN VAHVISTAMISESTA JA PÄÄTÖSTEN N:O 96/391/EY JA N:O 1229/2003/EY KUMOAMISESTA; PERUSTUSLAIN 97 :N MUKAINEN SELVITYS (E-KIRJELMÄ) Kauppa- ja teollisuusministeriö saattaa eduskunnan suurelle valiokunna lle perustuslain 97 :n mukaisesti tiedoksi edellä mainitun Euroopan komission ehdotuksen sekä ministeriössä asiasta laaditun perusmuistion. Mauri Pekkarinen Kauppa- ja teollisuusministeri Taisto Turunen Osastopäällikkö Ylijohtaja LIITTEENÄ Komission ehdotus suomeksi ja ruotsiksi Perusmuistio

2 (7) EUTORI/Eurodoc nro: EU/2004/0623 U-tunnus / E-tunnus: - Käsittelyvaihe ja käsittelyn tarkoitus: Asiakirjat: - KOM (2003) 742 lopullinen 2003/0297 (COD) EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely: Käsittelijä(t): EY:n perustamissopimuksen artikla 156, jolloin päätöksenteossa noudatetaan EY:n perustamissopimuksen artiklan 251 mukaista yhteispäätösmenettelyä Kauppa- ja teollisuusministeriö, energiaosasto Laatija: Nvm Jouko Varjonen, Suomen kanta/ohje: I Yleistä: 1. Suomi kannattaa komission ehdotusta päätöksen N:o 96/391/EY kumoamisesta ja sen sisällön yhdistämisestä päätökseen Euroopan laajuisien energiaverkkojen suuntaviivoista. 2. Suomi kannattaa myös komission ehdotusta myös EU:n uusien jäsenmaiden ehdotusten ja tarpe i- den huomioimisesta suuntaviivapäätöksessä ja hyväksyy sen vuoksi päätöksen N:o1229/2003/EY kumoamisen ja korvaamisen uudella suuntaviivapäätöksellä. 3. Suomi katsoo, että nykyinen TEN-energiaohjelma periytyy ajalta ennen sähkö- ja maakaasusisämarkkinadirektiivien antamista eikä siten ole ajanmukainen ja tulisi uudistaa kokonaan. Tässä vaiheessa, kun kokonaisuudistusta ei ole näköpiirissä, Suomi kannattaa pitäytymistä mahdollisimman pitkälti voimassa olevan suuntaviivapäätöksen rakenteisiin ja keinovalikoimaan. Nyt suuntaviivapäätöstä tulisi muuttaa vain siltä osin kuin se on tarpeen edellä mainittujen kahden päätöksen yhdistämiseksi, suuntaviivapäätöksen liitteiden tarkistamiseksi ja uusien jäsenmaiden tarpeiden huomioimiseksi. Suomi vastustaa suuntaviivapäätöksen toimenpidevalikoiman laajentamista, sen ulottamista sähkön ja maakaasun siirron ja varastoinnin ulkopuolisiin toimintoihin ja päätöksen toteuttamiseen liittyvien hallinnollisten ja seurantatehtävien lisäämistä jäsenmaissa. Suomi katsoo, että komission ehdottamat nykyisen järjestelmän korjaustoimenpiteet eivät ole riittäviä eivätkä kaikin osin edes parannuksia nykyiseen järjestelmään verrattuna. Esimerkiksi luettelot Euroopan -laajuista merkitystä omaavista sähkö- ja maakaasuyhteyksistä ovat vuosien mittaan - jäsenmaiden jatkuvasti esittämien uusien ehdotusten myötä - alkaneet muistuttaa Euroopan maakaasu- ja sähkönsiirtoyhteyksien inventaarioluetteloa samalla kun käytettävissä olevat määrärahat hankkeiden tukemiseen ovat pysyneet vähäisinä.

3 (7) Tilanne ei ole selkiytynyt sillä, että Euroopan Neuvoston ja Parlamentin yhteisen kannan (ECOFIN 21 TRANS 36 ECO 11 ENER 23 CODEC 100 OC 47) mukaan ensisijaisiksi määriteltyjen energiahankkeiden tuki voisi nousta 10 %:sta 20 %:iin tilanteessa, jossa investointeja ei pääsääntöisesti ole voitu tukea lainkaan. Koska monissa jäsenmaissa, erityisesti Välimeren maissa ja uusissa jäsenmaissa, on halukkuutta työskennellä nykyisen TEN -E-suuntaviivapäätöksen pohjalta, Suomen ei ole tarkoituksenmukaista vastustaa uuden suuntaviivapäätöksen ant a- mista nykyisen päätöksen pohjalta. Suomen tulee kuitenkin valvoa, että jäsenmaiden velvoitteita hankkeiden toteuttam i- sessa tai niiden toteutumisen seurannassa ja raportoinnissa ei perusteettomasti lisätä. 4. Yleisesti TEN-energiaohjelman uusimistarpeesta 1. sähkönsiirron osalta että Sähkönsiirtoinvestoinnit kilpailevat käytännössä tuotantoinvestointien kanssa. Yhteisötason tuki siirrolle merkitsee silloin kannanottoa siirtokapasiteetti-investointien puolesta verrattuna tuotantokapasiteetti-investointeihin. Suomen kannalta tuki sähköverkkojen kehittämiselle ei ole tarpeen, koska verkko-operaattorille on säädetty verkoston kehittämisvelvoite, ja verkko-operaattori voi velottaa verkon kehittämiskustannukset asiakkailta verkkotariffeihin sisällytettynä. Investointituen osalta on lisäksi syytä huomata sähkönsiirron ja tuotannon olevan sähkön tuojan kannalta ki l- pailevia vaihtoehtoja, jolloin siirtoinvestointien tuen lisäämisellä on vaikutuksia sähkömarkkinoiden kehitykseen. Ottaen huomioo n useiden jäsenmaiden kiinnostuksen nykyiseen TEN-ohjelmaan Suomi ei vastusta sähköverkkojen rakentamisen tukemista suuntaviivapäätösehdotuksen tarkoittamalla tavalla erityisesti mikäli se toteutetaan nykyisen rahoituksen sallimassa laajuudessa. 2. Maakaasun siirron, varastoinnin ja käsittelyn osalta Suomi katsoo, että TEN -tuki maakaasun siirtoverkoston, nesteytetyn maakaasun käsittelyjärjestelmien ja maakaasun varastoinnin kehittämiseksi voisi olla perusteltavissa energiahuollon monipuolisuuden takaamiseksi mm. koska energialähteiden valintaa ilmastopoliittisista tai muista syistä rajoitetaan poliittisin päätöksin. Tällaisessa tilanteessa ja EU:n oman maakaasun tuotannon kääntyessä laskuun maakaasun siirtoverkoston kehittäminen on välttämätöntä. TEN-rahoit usta voitaisiin jopa lisätä, mikäli suuntaviivapäätös komission ehdotustakin selvemmin keskittäisi tuen harvalukuisiin priorisoituihin projekteihin, mm. maakaasuverkkohankkeisiin, jotka liittäisivät erilliset yhden toimittajan varassa olevat maakaasuverkostot vaihtoehtoiseen tai vaihtoehtoisiin maakaasun hankintalähteisiin. Erityisperustein myönnettävissä oleva, suuruudeltaan investoijia kiinnostava TEN-tuki voisi olla komissiolle tarpeellinen väline maakaasuyhtiöiden ja tuottajamaiden kanssa käytävissä kes kusteluissa. Tarkemmin kohdistettu ja suuruudeltaan merkittävämpi mutta lyhytaikainen tuki saattaisi edistää myös Suomen maakaasuverkoston yhdistämistä vaihtoehtoisiin hankintalähteisiin. 3. Muiden energiamuotojen osalta TEN -E järjestelmän laajentaminen öljyputkikuljetuksiin on ollut esillä, mutta komissio esittää nyt yllättäen laajentamista tämän asemasta olefiinien (jalostamosta saataviin kemian teollisuuden raaka-aineina käytettävien kaasujen) kuljetukseen. Suomi katsoo, että öljykuljetusten ollessa vaihtoehto maa- tai meriliikenteelle sitä koskevat päätökset tulisi tehdä liikennepuolella. Olefiinien kuljetusten liittämistä TEN-E järjestelmään Suomi ei myöskään pidä perusteltuna. II Suomen kanta suuntaviivapäätösehdotuksen yksityiskohtiin 1) Euroopan etua koskevat hankkeet ja ensisijaiset hankkeet Suomen osalta ensisijaisiin hankkeisiin kuuluu maakaasuputki Venäjältä Keski-Eurooppaan ja Yhdistyneisiin Kuningaskuntiin ja Baltic Ring kuten aikaisemminkin, mikä vastaa Suomen tavoitteita. Kaksi niiden osaprojektia - North Transgas maakaasuputki ja Estlink-merikaapeliyhteys Suomen ja Viron - välillä on lisäksi nimetty komission ehdotuksessa Euroopan etua koskeviksi hankkeiksi. Huolimatta kahden ainakin osin Suomea koskevan projektin sisältymisestä luetteloon Euroopan etua koskeviksi hankkeista Suomi katsoo ko. käsitteen käyttöönoton ja jäsenvaltioiden velvoitteiden lisäämisen hankkeiden toteuttamisessa ja seurannassa perusteettomaksi, jollei hankkeiden toteuttamiseen liity merkittävää yhteisön ra-

4 (7) hoitusosuutta. TEN-järjestelmään ei tällaista rahoitusta sisälly ainakaan ennen vuotta Esimerkiksi Suomen velvoittamiselle toteuttamaan North Transgas (joka ei välttämättä kulje Suomen kautta) tai Estlink (joka olisi ensimmäinen Baltian maat muualle kuin Venäjälle liittävä yhteys), laatimaan niitä koskevia suunnitelmia tai toteuttamaan ne ei ole perusteita nykyisen säädöstön ja rahoitusjärjestelmien puitteissa. 2) Eurooppalainen koordinaattori Ehdotuksen mukaan ensisijaisen hankkeen tai sen osan toteutusta varten komissio voisi nimetä eurooppalaisen koordinaattorin jäsenmaita kuultuaan. Suomi ei kannata uuden toimielimen luomista. Koska energia-alalla hankkeiden toteutuksesta vastaavat tavallisesti yhtiöt, eivät jäsenmaat, tulisi komission vähintäänkin kuulla koordinaattorin asettamisesta jäsenmaiden asemasta ao. yhtiöitä ja asettaa koordinaattorin vain, mikäli yhtiöt tähän suostuvat ja pitävät koordinaattoria tarpeellisena. 3) Suomen edut ensisijaisten hankkeiden määrittelyssä Suomen on syytä varmistaa, että sähkönsiirto välillä Venäjä-Suomi-Pohjoismaat-Keski-Eurooppa luetaan prioriteettiprojektiin EL.7 kuten nyt komission ehdotuksessa on asian laita. Maakaasupuolella komissio on ehdottanut ensisijaiseksi hankkeeksi NG1 Itämeren alittavaa Englanti -Alankomaat -Saksa- Venäjä yhteyttä (maakaasun tuotantolähteiden yhdistämiseksi, toimitusvarmuuden ja verkoston toimivuuden parantamiseksi). Suomen tulee pyrkiä täsmentämään muotoilua siten, että tarve liittymiin Suomeen ja muihin Itämeren valtioihin sekä toiseen toimituslähteeseen (Norja) tulee selkeästi todetuksi. 4) Sähköntuotantomuotojen priorisointi Ehdotuksessa korostetaan tarvetta yhdistää erityisesti sähkön tuotanto uusiutuvilla energialähteillä yleiseen verkostoon. Suomi katsoo, että TEN -järjestelmässä ei tulisi pyrkiä tämän kaltaiseen differentiointiin vaan lähteä neutraalisti olemassa olevasta ja odotettavissa olevasta sähkön siirtotarpeesta ottaen samalla huomioon, että siirto ja tuotanto ovat keskenään vaihtoehtoja, jolloin siirtoa ei tulisi EU:n toimesta preferoida tuotantoon verrattuna. 5) Ehdotuksen liitteet Suomen tulee pyrkiä siihen, että hankkeen NG1 (liite I) määritelmässä selvästi todetaan yhteyden liittämistarve Suomeen ja muihin Itämeren reunavaltioihin sekä toiseen maakaasun toimituslähteeseen. Liitteeseen III tulee lisätä Suomen ja Ruotsin väliset merikaapeliyhteydet (Fennoscan ja Suomi-Ahvenanmaa-Ruotsi). Pääasiallinen sisältö: TEN -energia suuntaviivapäätöksen uusimishanke on osa komission ehdotuksista energian toimitusvarmuuden parantamiseksi. Muut samaan tavoitteeseen tähtäävät ehdotukset ovat ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista Ehdotus direktiiviksi sähkön toimitusvarmuuden ja infrastruktuuri-investointien turvaamiseksi t o- teutettavista toimenpiteistä ehdotus Euroopan parlamentin ja Neuvoston asetukseksi kaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä TEN-E-ohjelman tarkoituksena on tukea Euroopan-laajuisen energiansiirtoverkoston muodostumista ja näin sekä toimitusvarmuutta että energiamarkkinoiden toimivuutta. Tärkeä peruste uudelle ehdotukselle on uusien jäsenmaiden, Välimeren maiden ja Kaakkois-Euroopan maiden tarpeiden huomioiminen. Myös Venäjään ja Ukrainan kautta kulkeviin yhteyksiin viitataan ehdotuksen perusteluissa. Ehdotuksessa luodaan uusi käsite Euroopan etua koskevat hankkeet. Erona edelleen ehdotukseen sisältyviin ensisijaisiin hankkeisiin verrattuna on se, että jäsenvaltioiden merkitys korostuu edelliseen ryhmään kuuluvien hankkeiden toteutuksessa. Jäsenmaita velvoitetaan toteuttamaan hankkeet pikaisesti, laatimaan komissiolle toteuttamissuunnitelmat ja myös raportoimaan komissiolle, mikäli Euroopan etua koskeva hanke viivästyy. Toinen struktuuriuudistus nykyiseen suuntaviivapäätökseen verrattuna on se, että ehdotuksen mukaan ensisijaisen hankkeen tai sen osan toteutusta varten komissio voisi nimetä eurooppalaisen koordinaattorin jäsenmaita kuultuaan.

5 (7) Kolmas ehdotukseen sisältyvä rakenteellinen uudistus on kahden päätöksen, suuntaviivapäätöksen ja päätöksen suotuisten olosuhteiden luomisesta TEN-projektien toteuttamiselle, yhdistäminen. Ehdotuksen liitteet ovat seuraavat: Liite I: Ensisijaiset hankkeet (päätetään perustamissopimuksen artiklan 251 mukaisella menettelyllä) Suomen kannalta keskeiset liitteeseen sisältyvät hankkeet ovat Sähköverkot EL5 Yhdistynyt Kuningaskunta-Manner-Eurooppa ja Pohjois-Eurooppa: yhteenliittämiskapasiteetin lisääminen ja mahdollinen rannikon edustalla tuotettavan tuulienergian liittäminen EL7, Tanska-Saksa-Itämeren reuna-alueet (Baltic Ring mukaan luettuna Norja-Ruotsi-Suomi-Tanska-Saksa- Puola-Baltian maat Venäjä) Maakaasuverkot NG1 Yhdistynyt Kuningaskunta-pohjoinen Manner -Eurooppa mukaan luettuna Alankomaat, Tanska ja Saksa- Puola-Liettua-Latvia-Viro-Suomi-Venäjä: North Transgas -maakaasuputkisto ja Jamal-Eurooppa maakaasuputkisto, joilla yhdistetään eräät Euroopan tärkeimmistä kaasulähteistä, parannetaan verkkojen yhteentoimivuutta ja parannetaan toimitusvarmuutta NG5: Maanalaiset maakaasuvarastot Espanjassa, Italiassa ja Itämeren alueen maissa: Kapasiteetin lisääminen Espanjassa, Italiassa ja Itämeren alueen maissa sekä ensimmäisten varastojen rakentaminen Portugalissa ja Kreikassa Liite II Luettelo lisäkriteereistä tukikelpoisille hankkeille (päätetään perustamissopimuksen artiklan 251 mukaisella menettely l- lä). Luettelo sisältää hankkeita koskevien kriteerien lisäksi maatasolla annettuja hankkeiden paikannuksia (parlamentin va a- timuksesta edellisen yhteispäätöskierroksen tuloksena), jolloin liitteen sisältö on osin päällekkäinen liitteen III (yksityiskohtaiset hankkeiden spesifioinnit) kanssa. Suomen osalta liitteeseen II on sisällytetty: Sähköverkot Suomi-Ruotsi Itämeren reuna-alueet (Baltic Electricity Ring) Saksa-Puola-Valko-Venäjä-Venäjä-Liettua-Latvia-Viro - Suomi-Ruotsi-Norja Tanska Norja-Ruotsi-Suomi-Venäjä Kaasuverkot Pohjoinen kaasuverkko: Norja-Tanska-Saksa-Ruotsi-Suomi-Venäjä-Baltian maat - Puola Norja-Venäjä-EU Vain liitteessä III luetellut hankkeet, joiden lisäksi tulee vast ata liitteen II kriteerejä, ovat tukikelpoisia.

6 (7) Liite III Liitteen III muutokset päätetään komitologiamenettelyssä. Suomen osalta liitteeseen III on sisällytetty: Sähköverkot Suomen ja Ruotsin väliset Pohjanlahden pohjoispuolen yhteydet Etelä-Suomi-Venäjä yhteydet Suomen ja Viron alainen merenalainen kaapeli Barentsinmeren alueen uudet yhteydet Kaasuverkot Yhteyksien luominen ja kehittäminen: Pohjoinen kaasuverkko: Norja-Tanska- Saksa- Ruotsi-Suomi-Venäjä-Baltian maat -Puola Keski-Pohjolan kaasujohto: Norja, Ruotsi, Suomi Pohjois-Euroopan kaasujohto: Venäjä, Itämeri, Saksa Kaasuverkko Barentsinmeren kentiltä Euroopan Unioniin Ruotsin ja Suomen kautta Liite IV Liitteessä IV luetellaan Euroopan etua koskevat hankkeet, jotka ovat osia liitteen I hankkeista. Suomen osalta liitteeseen IV on sisällytetty Sähköverkot Merenalainen kaapeli Suomi-Viro (Estlink) Kaasuverkot North Transgas-kaasuputki Kansallinen käsittely: Eduskuntakäsittely: Kansallinen lainsäädäntö: Taloudelliset vaikutukset: Ei kansallista lainsäädäntöä

7 (7) Suomen kannalta ei suoria taloudellisia vaikutuksia. Muut mahdolliset asiaan vaikuttavat tekijät: Yleiseurooppalaisten energiaverkkojen luetteloon sisällytetyille hankkeille voidaan myöntää TEN-rahoitusta. Toistaiseksi rahoitusta on voitu myöntää lähes yksinomaan hankkeita koskeviin selvityksiin. Komissio on ilmoittanut ehdottavansa TEN-ohjelman rahoituksen lisäämistä vuonna 2007 alkavalle ohjelmakaudelle. Rahoituksen lisäämistä saataisi olla Suomen kannalta tarkoituksenmukaista tukea, mutta edellytyksenä on TEN-energiaohjelman tavoitteiden ja keinojen nyt toteutettua perusteellisempi uudelleenarviointi.

8 EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Ehdotus: Bryssel, KOM (2003) 742 lopullinen 2003/0297 (COD) EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevien suuntaviivojen vahvistamisesta ja päätösten N:o 96/391/EY ja N:o 1229/2003/EY kumoamisesta (komission esittämä) { SEK (2003) 1369 ) FI FI

9 PERUSTELUT 1. JOHDANTO JA TIIVISTELMÄ Kymmenen uuden jäsenvaltion liittyminen EU:hun edellyttää Euroopan laajuisia verkkoja (TEN) koskevien suuntaviivojen mukauttamista siten, että niissä otetaan huomioon jäsenyyteen valmistautuvien maiden asema ja niillä mahdollistetaan laajentuneen unionin yhteistä etua koskevien hankkeiden rahoittaminen. Tähän TEN-suuntaviivojen tarkistukseen sisältyvät hankkeet, jotka ovat välttämättömiä jäsenyyteen valmistautuvien maiden liittämiseksi osaksi sähkön ja kaasun sisämarkkinoita. Monet yhteisön ja jäsenyyteen valmistautuvien maiden välisiin yhteyksiin liittyvät hankkeet ovat jo oikeutettuja saamaan Euroopan laajuisiin verkkoihin tarkoitettua rahoitukseen. Jos kuitenkin otetaan huomioon vauhti, jolla Euroopan laajempien sähkö- ja kaasumarkkinoiden toteuttamien etenee, on tarpeellista vahvistaa lopullinen luettelo hankkeista, jotka tällä hetkellä täyttävät rahoituksen saamisen edellytykset. Sen lisäksi, että suuntaviivoihin lisätään yhteisön ja jäsenyyteen valmistautuvien maiden yhteistä etua koskevat hankkeet, samanlaista lähestymistapaa tarvitaan myös suhteessa naapurimaihin. Energiapolitiikkaa ja EU:n naapurimaita koskevassa komission tiedonannossa 1 käsitellään tätä tarvetta ja ehdotetaan konkreettisia toimia ja hankkeita, jotka voitaisiin sisällyttää TEN-suuntaviivoihin. Euroopan unionin keskipitkän aikavälin tavoitteena tulisi selkeästi olla todellisten Euroopan sähkö- ja kaasumarkkinoiden asteittainen luominen. Nämä markkinat voisivat potentiaalisesti kattaa yli 35 maata, joissa on yhteensä yli 600 miljoonaa asukasta. Markkinat olisi luotava markkinoiden avaamista, ympäristönsuojelua ja turvallisuutta koskevien yhteisten vaatimusten pohjalta. Komissio antoi vuonna 2001 Euroopan energiainfrastruktuuria koskevan tiedonannon 2. Jotta Euroopan laajentuneet sähkö- ja kaasumarkkinat toimisivat tehokkaasti, ei riitä, että sovelletaan yhteisiä sääntöjä ja vaatimuksia, vaan käytettävissä on myös oltava riittävä infrastruktuuri jäsenvaltioiden yhdistämiseen. Vuoden 2001 tiedonannossa esitettiin joukko toimenpiteitä, kuten 10 prosentin yhteenliitäntäasteen tavoite sähkön osalta sekä Euroopan laajuisiin verkkoihin tarkoitetun rahoituksen suuntaaminen ensisijaisesti tiettyihin hankkeisiin, jotka on nimetty Euroopan etua koskeviksi ensisijaisiksi hankkeiksi. Barcelonassa kokoontunut Eurooppa-neuvosto suhtautui tiedonantoon myönteisesti ja tuki erityisesti 10 prosentin tavoitetta. Komissio ehdotti myös, että nykyistä hankkeen kehitysvaiheessa myönnettävälle rahoitukselle asetettua 10 prosentin enimmäisrajaa nostettaisiin ensisijaisten hankkeiden osalta 20 prosenttiin. Asiasta keskustellaan neuvostossa edelleen. Jotta tällaiset laajentuneet eurooppalaiset markkinat voisivat toimia tehokkaasti ja jotta voitaisiin taata EU:n tuleva kaasunsaanti, on rakennettava uutta infrastruktuuria. Tämä edellyttää yhteisön ja toimittajamaiden sekä kauttakulkualueiden välistä tiivistä yhteistyötä. EU:n sitoutuminen sekä taloudellisesti että poliittisesti sellaisen uuden infrastruktuurien kehittämiseen, jonka avulla yhteisön kaasunsaantia voidaan lisätä ja monipuolistaa, on tässä suhteessa elintärkeää. 1 2 KOM(2003) 262, KOM(2001) 775,

10 Kaasua toimitetaan Eurooppaan usein hyvin pitkien matkojen päästä. Kaasuputkistot jakautuvat yhä selvemmin kahteen luokkaan: toimitusputkistot, joilla kaasua tuodaan EU:hun, ja sisäiset putkistot, joilla tuotua kaasua siirretään EU:n sisällä. Kaasun kysynnän jyrkän kasvun vuoksi uusia toimitusputkistoja on rakennettava jatkuvasti lisää. Sisäisten verkkojen käyttöä ei ole tähän mennessä juurikaan koordinoitu eikä optimoitu. Uusien jäsenvaltioiden liittymisen ja kaasun sisämarkkinoiden täydellisen toteutumisen myötä EU:n sisäisiä silmukkaverkkoja voidaan käyttää joustavammin. EU:n sisäiset putkistot vaativat kuitenkin edelleen investointeja. Olennaisen energiainfrastruktuurin ohjaus on puolestaan suuresti riippuvainen valvontaa ja ohjausta suorittavan informaatio- ja viestintäinfrastruktuurin turvallisuudesta ja luotettavuudesta. Ensisijaisten hankkeiden osalta katsotaan tarkoituksenmukaiseksi, että komissiolle annetaan mahdollisuus nimetä ensisijaisen akselin tai hankkeen koordinaattori ja määritellä rajat ylittävät ensisijaiset hankkeet Euroopan etua koskeviksi hankkeiksi. Näitä uusia välineitä tarvitaan hankkeiden valmistelun nopeuttamiseksi ja niitä koskevien pitkällisten lupamenettelyjen helpottamiseksi. Lisäksi on katsottu aiheelliseksi sisällyttää tähän päätökseen myös suotuisamman kehitysympäristön luomista Euroopan laajuisille energiaverkoille koskeva päätös N:o 96/391/EY, koska molemmissa päätöksissä määritellään suuntaviivoja samoille verkoille. 2. JÄSENYYTEEN VALMISTAUTUVAT MAAT / EHDOKASMAAT A. Keski- ja Itä-Eurooppa Sähkö EU:n ja Keski- ja Itä-Euroopan maiden välisillä sähkönsiirtoyhteyksillä on jo melko pitkä historia luvulla yhteydet Itä-Euroopan järjestelmään järjestettiin peräkkäisten muuttajaasemien kautta. Vuonna 1995 UCTE-verkon 3 synkroninen raja siirrettiin Puolan ja Slovakian itärajalle, jolloin verkon piiriin tulivat myös Tšekki, Unkari ja Slovenia. Keski- ja Itä-Euroopan maiden (Puola, Tšekki, Slovakia, Unkari ja Slovenia) sähkömarkkinat kehittyvät nopeasti. Sähkönkulutus on laskenut Itä-Euroopassa 1990-luvulla tapahtuneiden muutosten vuoksi, mutta sen odotetaan kasvavan tulevaisuudessa. Puola ja Tšekki ovat jo jonkin aikaa vieneet sähköä Saksaan ja Italiaan (Slovenian kautta) sen jälkeen, kun UCTE- ja CENTREL-verkot 4 synkronoitiin vuonna Saksaan ja Italiaan suuntautuvien rajayhdysjohtojen kapasiteetti ei enää riitä. Tämä merkitsee sitä, että ilman kapasiteetin lisäämistä Keski- ja Itä-Euroopan maiden täydellinen yhdentyminen sähkön sisämarkkinoihin voi lisätä näiden rajayhdysjohtojen virtoja vain hyvin vähän. Kapasiteetin kasvattamisella tai Saksan sekä Puolan ja Tšekin välisillä uusilla rajayhdysjohdoilla on merkittävä vaikutus myös Saksan sisäiseen verkkoon. Pohjois-Saksan 3 4 UCTE: sähkönsiirron koordinoimiseksi toimiva liitto (Union for the Coordination of Transmission of Electricity) CENTREL: siirtoverkko-operaattoreiden alueellinen ryhmä, joka kattaa Tšekin, Puolan, Slovakian ja Unkarin. 3

11 kasvanutta tuulivoimakapasiteettia on siirrettävä etelää kohti osittain samoilla johdoilla kuin joita käytetään sähkön tuontiin Puolasta ja Tšekistä. Itävallan siirtokapasiteetti on suhteellisen heikko, mikä johtuu Alppien olosuhteista sekä uusiin siirtojohtoihin kohdistuvasta voimakkaasta paikallisesta vastustuksesta. Tämä on myös estänyt uusien rajayhdysjohtojen rakentamisen naapurimaihin. Tästä syystä sisäinen verkko voi ylikuormittua. Kaasu Tärkeimmät toimitusputkistot Venäjältä Eurooppaan kulkevat jäsenyyteen valmistautuvien maiden (etenkin Puolan, Slovakin ja Tšekin) kautta. Euroopan tiheä silmukkaverkko ulottuu näihin kauttakulkumaihin. Näiden maiden liittyessä kaasun sisämarkkinoihin verkkoa voidaan käyttää tehokkaammin. Verkon silmukkaosan vahvistamistarve edellyttää huolellista analyysiä, jossa otetaan huomioon uusi markkinatilanne. B. Baltian maat Sähkö Baltian maiden (Viro, Latvia ja Liettua) sähköverkot on yhdistetty Venäjän verkkoon, eikä niillä toistaiseksi ole yhteyksiä EU:n nykyisten jäsenvaltioiden tai jäsenyyteen valmistautuvien maiden verkkoihin. Baltian maat ovat sopineet Baltian yhteisten sähkömarkkinoiden (Common Baltic Electricity Market, CBEM) perustamisesta. Sähköverkon erottamista Venäjän verkosta ja sen itsenäistä käyttöä koskevat tekniset testit on toteutettu onnistuneesti. Sähköverkon erottaminen ei kuitenkaan ole tällä hetkellä taloudellisesti toteutettavissa, sillä se vaatisi huomattavia määriä säätö- ja varavoimaa, jota nykyisin saadaan Venäjän verkosta. Kaikkien EU:n ja Venäjän sähköjärjestelmien mahdollista yhteenliittämistä koskevien päätösten tulisi ottaa täysimääräisesti huomioon laajentuneen unionin, erityisesti Balttian maiden, hyötynäkökohdat. Balttian maat valmistautuvat yhdentymään sähkön sisämarkkinoihin. Kaksi pisimmälle edennyttä hanketta ovat Viron ja Suomen välinen merenalainen kaapeli (Estlink) sekä Liettuan ja Puolan välinen yhteys (niillä edellytyksillä, joita korostettiin Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin äskettäin tekemässä toteutettavuustutkimuksessa). Kaasu Baltian maiden kaasutoimitukset ovat nykyisin pääosin yhden toimittajan eli Venäjän varassa. Jotta Baltian markkinoille saataisiin vaihtoehtoinen kaasun toimituslähde, on selvitetty kaasuputkiston rakentamista Tanskasta Puolan kautta Baltiaan Pohjanmeren kaasun toimittamiseksi näille markkinoille. Latvialla on suuri kaasun varastointikapasiteetti, jota kaikki Baltian maat voisivat hyödyntää ja jolla on siis suuri strateginen merkitys koko alueen kaasunsaannille. Liettua on suunnitellut kaasun varastointikapasiteetin rakentamista kotimaisen kaasunsaannin turvaamiseksi. Vaihtoehtoisesti se voisi vuokrata kapasiteettia Latviasta. Tärkeimmät kaasuputkistot Venäjältä Keski-Eurooppaan eivät kulje Baltian maiden kautta. Uusilla putkistohankkeilla voisi olla vaikutusta Baltian alueen kaasunsaantiin. Pietarista Saksaan suuntautuvaa niin sanottua North Transgas putkistoa koskevaan hankkeeseen voisi sisältyä haaroja Baltian maihin. Virtaussuuntaa kääntämällä tämä putkisto voisi toimia toisena 4

12 lähteenä, kun se yhdistetään Luoteis-Euroopan kaasuvaroihin. Lisäksi voitaisiin harkita kaasun kauttakuljetusten lisäämistä Baltian maiden kautta yhdessä Jamalin kaasuputkiston kapasiteetin lisäämisen kanssa. C. Saaret: Kypros ja Malta Kyproksen ja Maltan sähköverkot eivät ole yhteydessä Manner-Euroopan verkkoihin. Maakaasua ei ole saatavilla Kyproksella eikä Maltalla. Molemmissa maissa kuitenkin suunnitellaan maakaasun käyttöönottoa. Kyproksella tarvitaan uusia investointeja nesteytetyn maakaasun vastaanottoasemaan tai yhteyteen Arabian niemimaan kaasuputkistoon, jotta saarelle voidaan toimittaa kaasua. Maltalla on toistaiseksi harkittu kahta hanketta, eli erityistä kaasuputkistoa Sisiliaan tai yhteyttä Libyan ja Italian väliseen kaasuputkistoon. 3. KAAKKOIS-EUROOPPA Seuraavat hankkeet on yksilöity energiapolitiikkaa ja EU:n naapurimaita koskevassa tiedonannossa tärkeimmiksi hankkeiksi, joille olisi tulevina vuosina annettava yhteisön poliittista ja mahdollisesti myös rahoitustukea, jotta voidaan saavuttaa tavoitteet, jotka liittyvät alueellisten sähkömarkkinoiden luomiseen ja kaasunsaannin varmistamiseen: Sähköhankkeet Kaakkois-Euroopan liittämiseksi EU:n sisämarkkinoihin: Adrianmeren johto Mostarin (Bosnia ja Herzegovina) sähköaseman ja Elbasanin (Albania) kautta toinen johto Ernestinovon (Kroatia) sähköaseman kautta. Kaasuhankkeet EU:n kaasunsaannin turvaamiseksi: Turkki Kreikka Italia-kaasuputkisto: yhdysputki Kaakkois-Euroopan kautta kaasun toimittamiseksi Kaspianmereltä ja Iranista laajentuneen EU:n ja Balkanin maiden markkinoille; lisäksi paluuvirtaus Italiasta Kreikkaan mahdollistaa Maghreb-maiden kaasun toimitukset Balkanin maihin Turkki Bulgaria Romania Unkari Itävalta-kaasuputkisto. 4. VÄLIMEREN MAAT Seuraavat hankkeet on yksilöity energiapolitiikkaa ja EU:n naapurimaita koskevassa tiedonannossa tärkeimmiksi hankkeiksi, joille olisi tulevina vuosina annettava yhteisön poliittista ja mahdollisesti myös rahoitustukea, jotta voidaan saavuttaa tavoitteet, jotka liittyvät alueellisten sähkömarkkinoiden luomiseen ja kaasunsaannin varmistamiseen: Sähköhankkeet Välimeren maiden liittämiseksi EU:n sisämarkkinoihin: kapasiteetin lisäys Marokon ja Espanjan välillä 5

13 Kreikan ja Turkin välinen siirtoyhteys Algerian ja Espanjan välinen siirtoyhteys Italian ja Tunisian välinen siirtoyhteys Italian ja Libyan välinen siirtoyhteys Kaasuhankkeet EU:n kaasunsaannin turvaamiseksi: toimitukset Espanjaan ja Ranskaan Algeriasta (Medgaz-putkisto) putkisto Algeriasta Sardinian ja mahdollisesti myös Korsikan kautta kaasun toimittamiseksi Italiaan ja Ranskaan itäisen Välimeren kaasurengas, joka koostuu kuudesta osasta: Egypti Libya, Egypti Jordania, Syyria, Libanon, Kypros ja Turkki nesteytetyn maakaasun vientiasema Egyptissä kaasun toimittamiseksi laajentuneeseen EU:hun. 5. VENÄJÄ Energiapolitiikkaa ja EU:n naapurimaita koskevassa tiedonannossa seuraavat hankkeet on yksilöity tärkeimmiksi hankkeiksi, joille olisi tulevina vuosina annettava yhteisön poliittista ja mahdollisesti rahoitustukea, jotta voidaan saavuttaa tavoitteet, jotka liittyvät alueellisten sähkömarkkinoiden yhdentämiseen ja kaasun saannin varmistamiseen: Sähköhankkeet Venäjän ja Euroopan IVY-maiden liittämiseksi EU:n sisämarkkinoihin: EU:n ja Venäjän sähköverkkojen yhteenliittämiseksi on olemassa kaksi vaihtoehtoa: synkronoimaton yhteys ja synkronoitu yhteys. Synkronoimaton yhteys, jossa virtoja voidaan säädellä tarkemmin, mahdollistaa kapasiteetin asteittaisen lisäämisen ilman, että kummankaan verkon ohjausjärjestelmiin tarvitaan merkittäviä muutoksia. Itse liitäntälaitteisto on kuitenkin melko kallis. Synkronoitu yhteys on toiminta- ja turvallisuusnormien yhdenmukaistamisen kannalta vaikeampi toteuttaa kuin synkronoimaton yhteys. Synkronoitu yhteys mahdollistaa kuitenkin huomattavasti suuremman yhteenliittämiskapasiteetin luomisen. On selvää, että EU:n ja sen naapurimaiden sähköverkkojen täydellisen yhteenliittämisen edellytyksenä on, että siinä noudatetaan ympäristö- ja ydinturvallisuusvaatimuksia ja että se ei millään lailla vaaranna kummankaan osapuolen verkkojen ja sähköjärjestelmien turvallisuutta ja luotettavuutta 5. Moskovassa järjestettiin vuonna 2003 energia-alan sääntelyviranomaisten konferenssi, ja Eurelectric ja Venäjän sähkö-operaattori ovat perustaneet työryhmän tarkastelemaan verkkojen yhteenliittämistä. 5 EU:n ja Venäjän sähköverkkojen yhteenliittämiseksi voitaisiin harkita myös sekayhteyttä, jossa olisi aluksi rajallinen mutta kasvava määrä synkronoimattomia yhteyksiä (peräkkäiset vaihtovirta tasavirta vaihtovirta-muuttaja-asemat ja, jos siirtoetäisyydet ovat pitkiä, tasavirtalinjat), joihin lisättäisiin synkronoituja yhteyksiä, kun toiminta- ja turvallisuusvaatimukset on täytetty. 6

14 Kaasuhankkeet EU:n kaasunsaannin turvaamiseksi: Pohjois-Euroopan halki kulkeva kaasuputkisto, jonka pituus on noin km. Putki kuljettaisi kaasua Venäjän rannikolta Pietarin pohjoispuolelta Itämeren alitse Pohjois-Saksaan ja sieltä edelleen Alankomaiden kautta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Kaasua toimitettaisiin tähän putkeen uudelta Stokmanin kaasukentältä, kunhan se otetaan käyttöön. toinen Jamal Eurooppa-kaasuputkiverkko Valko-Venäjän ja Puolan kautta rinnakkain ensimmäisen verkon kanssa. 6. UKRAINA JA VALKO-VENÄJÄ Venäjän sähköverkko on liitetty synkronoidusti muiden IVY-maiden verkkoihin. Näin ollen tehokkaat yhteydet Venäjälle ja sopimus edellä mainituista kauppaan, ympäristöön ja turvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä antaisi hyvän perustan noudattaa samanlaista lähestymistapaa myös muihin IVY-maihin, erityisesti Ukrainaan ja Valko-Venäjään, kuitenkin sillä edellytyksellä, että nämä maat noudattavat ympäristö- ja ydinturvallisuusvaatimuksia. Kaasun osalta Ukrainan kauttakulkuverkon kokonaissuorituskyvyn sekä turvallisuuden ja varmuuden parantaminen on tärkeää Ukrainalle, mutta sillä on merkitystä myös EU:n kaasunsaannin turvaamiselle, ja sille olisi voitava antaa rahoitusta Euroopan laajuisten verkkojen rahoitusmekanismista. 7. RAHOITUS Uusien kaasuputkistojen rakentaminen yhteisön tulevia tarpeita varten tapahtuu väistämättä sellaisilla alueilla tai sellaisten alueiden kautta, joilla rahoituksen saaminen edellyttää poliittisen riskin kattavaa vakuutusta. Tällainen vakuutus saattaa olla kallis. Yhteisön osallistuminen tällaisiin kustannuksiin hankkeissa, jotka ovat selvästi EU:n edun mukaisia, voi toimia todellisena kannustimena ja liikkeelle panevana voimana näiden verkkojen kehittämisessä. Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevia suuntaviivoja on siis syytä muuttaa siten, että rahoitusta voidaan antaa kaikille hankkeille, joihin liittyy tällaisia riskejä. Osallistumisen tällaisiin hankkeisiin tarvittavien vakuutusten kustannuksiin tulisi olla mahdollista TEN-hankkeilla myönnettävää yhteisön rahoitustukea koskevan asetuksen (EY) N:o 2236/95 nojalla, ja tätä mahdollisuutta olisi hyödynnettävä mahdollisimman laajasti. 8. ENSISIJAISTEN HANKKEIDEN EDISTÄMINEN Niihin mekanismeihin, joita Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevissa suuntaviivoissa on esitetty ensisijaisten hankkeiden valmistelun ja toteuttamisen edistämiseksi, ehdotetaan lisättäväksi kaksi uutta välinettä, joiden avulla komissio voi i) määritellä Euroopan etua koskeviksi hankkeiksi sellaiset rajatylittävät ensisijaiset hankkeet, joilla on merkittävä vaikutus kyseisten verkkojen yhdentymiseen; ii) nimetä koordinaattorin tietylle ensisijaiselle akselille tai yksittäiselle ensisijaiselle hankkeelle. 7

15 Näillä uusilla välineillä pyritään ratkaisemaan vaikeudet, jotka liittyvät erilaiseen ajoitukseen ja erilaisiin painopisteisiin ja toimintatapoihin rajat ylittävien hankkeiden analysoinnissa. 9. HANKKEEN MÄÄRITTELEMINEN EUROOPAN ETUA KOSKEVAKSI HANKKEEKSI Tietyt energiainfrastruktuuria koskevat ensisijaiset hankkeet eivät tällä hetkellä etene, koska lupamenettelyissä esiintyy hankkeiden linjauksiin ja ympäristövaikutuksiin liittyviä esteitä. Suurjännitejohtojen ja -sähköasemien rakentaminen kohtaa yhä enemmän julkista vastustusta, mikä viivästyttää huomattavasti kipeästi tarvitun siirtoinfrastruktuurin rakentamista sähköalalla. Lupamenettelyt kestävät yleensä 5 10 vuotta ympäristövaikutusten arviointi ja valitusten käsittely mukaan luettuina. Tämä aika on usein jopa pidempi hankkeen julkisen vastustuksen ja poliittisen merkityksen takia. Eri maiden lupamenettelyissä sovellettavat erityiskäytännöt, kuten ympäristövaikutusten arvioinnit, julkiset kuulemistilaisuudet, maanomistajille maksettavat korvaukset, läpikulkuoikeudet ja erikoisratkaisut (esim. pienikokoiset rakenteet), poikkeavat merkittävästi toisistaan ja ovat monimutkaisella tavalla yhteydessä keskenään. Toteutettavia toimia, niiden tilaa ja saavutettua edistystä voidaan kuvata ainoastaan laatimalla lupamenettelyistä vaikeaselkoisia logistisia vuokaavioita. Näin ollen on syytä sujuvoittaa Euroopan etua koskeviin rajat ylittäviin hankkeisiin liittyviä lupamenettelyjä, kun niitä on toteutettava useissa jäsenvaltioissa. Tämän ongelman ratkaisemista pyritään helpottamaan sillä, että rajat ylittävät hankkeet voidaan tämän päätöksen mukaan määritellä Euroopan etua koskeviksi hankkeiksi. Lisäksi on pyrittävä varmistamaan, että yhteisö panee valitsemansa ensisijaiset hankkeet käyntiin käyttämällä rahoitusvälineitään. Nämä hankkeet on siis luonnollisesti asetettava etusijalle, kun Euroopan laajuisille verkoille myönnetään tukea erityisesti rakennerahastoista ja liittymistä edeltävistä rakennepolitiikan välineistä, samalla kun noudatetaan kunkin välineen erityissääntöjä ja valintaperusteita. Rinnakkain tämän päätöksen kanssa annettavassa ehdotuksessa TEN-hankkeiden rahoitustukea koskevan asetuksen (EY) N:o 2236/95 muuttamisesta avataan mahdollisuus myöntää ensisijaisille hankkeille, rajat ylittävät osuudet mukaan luettuina, yhteisön yhteisrahoitusta enintään 20 prosenttia hankkeen kustannuksista. Koska viivästyksillä tai tiettyjen osuuksien peruuntumisella voi olla kielteisiä vaikutuksia samalla akselilla jossain toisessa jäsenvaltiossa toteutettujen töiden kannattavuudelle sekä yhteisön taloudellisille eduille, olisi otettava käyttöön mekanismi, jolla kannustetaan noudattamaan sovittuja aikatauluja. Siksi tässä päätöksessä annetaan komissiolle mahdollisuus peruuttaa hankkeelta Euroopan etua koskevan hankkeen asema, jos hankkeessa esiintyy pitkiä viivästyksiä eikä sen toteutuminen ole näköpiirissä. Komissio tekee päätöksen pyydettyään asianomaisilta jäsenvaltioilta selvityksen viivästyksen syistä. 10. EUROOPPALAINEN KOORDINAATTORI TIETYILLE HANKKEILLE Joidenkin sellaisten ensisijaisella akselilla sijaitsevien hankkeiden tai hankeryhmien, jotka on määritelty Euroopan etua koskeviksi hankkeiksi, valmistelua ja toteuttamista olisi voitava parantaa perustamalla kyseisten ensisijaisten hankkeiden toteutuksen ajaksi koordinointiryhmä, johon myös yhteisö osallistuisi. Tällainen lähestymistapa, josta päätettäisiin tapauskohtaisesti, edellyttää asianomaisten jäsenvaltioiden yhteistyötä. 8

16 EY:n perustamissopimuksen 155 artiklan mukaan komissio voi tehdä aiheellisia aloitteita edistääkseen jäsenvaltioiden välistä koordinointia. Komissiolla pitäisi siis olla oikeus nimetä asianomaisen jäsenvaltion suostumuksella henkilö, joka vastaa tällaisesta koordinoinnista. Hankkeelle tai hankeryhmälle nimetty eurooppalainen koordinaattori edistää käyttäjien ja verkonhaltijoiden välistä yhteistyötä, tekee hanketta tunnetuksi yksityisten investoijien ja rahoituslaitosten piirissä, yhteisö mukaan luettuna, sekä huolehti tarvittavan seurannan toteuttamisesta, jotta yhteisö pysyy ajan tasalla hankkeen edistymisestä ja jotta tarvittaessa voidaan toteuttaa toimenpiteitä mahdollisten vaikeuksien voittamiseksi. Eurooppalaiset koordinaattorit toimivat komission nimissä ja sen lukuun. Eurooppalaiset koordinaattorit nimettään komission päätöksellä asianomaisten jäsenvaltioiden kuulemisen jälkeen. Näissä yksittäisissä päätöksissä määritellään, kuinka koordinaattori toimii. Näistä järjestelyistä päätetään tapauskohtaisesti, joten ne vaihtelevat tilanteen mukaan. Koordinaattorin nimeäminen on vain yksi vaihtoehto ja sitä käytetään ainoastaan tietyissä hankkeissa tai hankeryhmissä kohdatuista koordinointiongelmista riippuen. 11. LAINSÄÄDÄNNÖN YKSINKERTAISTAMINEN Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevat suuntaviivat annettiin vuonna Ne jakautuvat kahteen päätökseen, joista toisen ovat tehneet neuvosto ja Euroopan parlamentti (päätös N:o 1254/96/EY, joka on nyt korvattu päätöksellä N:o 1229/2003/EY) ja toisen neuvosto (päätös N:o 96/391/EY). Tällaiselle jakamiselle ei ole enää perusteita, sillä kaikki Euroopan laajuisiin verkkoihin liittyvät kysymykset kuuluvat nyt yhteispäätösmenettelyn piiriin; alun perin yhteispäätösmenettelyä oli sovellettava ainoastaan yhteistä etua koskevien hankkeiden määrittämisessä. Nyt on tarkoituksenmukaista tehdä suuntaviivoista yksi ainoa päätös, johon sisällytetään toiminnan määrittämisestä suotuisamman kehitysympäristön luomiseksi Euroopan laajuisille energiaverkoille 28. maaliskuuta 1996 tehty neuvoston päätös N:o 96/391/EY. 12. YLEISKATSAUS VAIKUTUSTEN ARVIOINTIIN Sähkö- ja kaasuverkkoja koskevien ensisijaisten hankkeiden toteuttamiseen on arvion mukaan investoitava yhteensä 28 miljardia euroa vuosina (20 miljardia euroa EU:ssa ja 8 miljardia euroa EU:n ulkopuolisissa maissa). Myös muiden yhteistä etua koskevien hankkeiden loppuunsaattamiseksi tarvitaan lisäinvestointeja. Investoinneista vastaavat pääasiassa energiaverkojen haltijat ja muut yksityiset rahoituslähteet, joita täydennetään tarvittaessa Euroopan yhteisön tuki- ja lainamekanismeilla. Tähän ehdotukseen sisältyvien ensisijaisten hankkeiden ja muiden yhteistä etua koskevien hankkeiden alustavan tarkastelun perusteella vaikuttaa siltä, että hankkeista saadaan sosioekonomisia hyötyjä, jotka liittyvät energiansaannin jatkuvuuteen ja varmuuteen, alhaisempiin kustannuksiin (lisääntyvän kilpailun myötä), aluekehitykseen, jäsenyyteen valmistautuvien maiden ja muiden naapurimaiden yhdentymiseen (Euroopan laajempi yhteenkuuluvuus) sekä ympäristönsuojeluun (kun maakaasua käytetään enemmän primaarisena polttoaineena). Kun otetaan huomioon energiaverkkoinvestointien pitkä elinkaari (20 40 vuotta), näistä hyödyistä voidaan nauttia useita vuosia, mistä on merkittävää etua Euroopan taloudelle ja yhteiskunnalle. 9

17 Komissio on julkaissut kattavat tiedot Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevien suuntaviivojen suunnitellusta tarkistuksesta ja pyytänyt kaikkia osapuolia, joita asia koskee, ilmaisemaan kantansa siihen. Euroopan energia- ja liikennefoorumin infrastruktuurityöryhmä antoi 8. syyskuuta 2003 lausunnon, jossa se tukee jäsenyyteen valmistautuvien maiden sisällyttämistä Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskeviin suuntaviivoihin. Euroopan kemianteollisuuden neuvosto (CEFIC) pyysi, että Euroopan laajuisia verkkoja koskevassa politiikassa otetaan huomioon tarve luoda putkiverkko olefiinien (öljyn johdannaistuotteiden) siirtämiseksi. Näiden kannanottojen lisäksi komissio sai 17 kannanottoa sähkönsiirtoverkkojen haltijoilta, sähkönsiirtoyrityksiä sekä kaasu- ja öljy-yrityksiä edustavilta eurooppalaisilta järjestöiltä, energia-alan yrityksiltä, alue- ja paikallisviranomaisilta sekä ympäristöjärjestöiltä. Yhteenvetona voidaan todeta, että näissä kannanotoissa tuetaan seuraavia näkökohtia: Toimitusvarmuus nähdään tärkeimpänä kysymyksenä. Tästä syystä etusijalle olisi asetettava hankkeet, jotka tukevat tätä tavoitetta. Euroopan etua koskeviksi hankkeiksi määritellyt hankkeet olisi asetettava ehdottomalle etusijalle myös kansallisella tasolla. Lisäksi näiden hankkeiden tehokasta toteuttamista olisi seurattava ja tuettava voimakkaammin. Rajat ylittäviä hankkeita koskevia lupamenettelyjä on nopeutettava, ja Euroopan etua koskeville TEN-energiahankkeille on luotava yksi lupamenettely. Oikeudellisen kehyksen pysyvyys ja avoimuus on olennaisen tärkeää. On luotava oikeanlainen sääntely-ympäristö, jossa sovelletaan yksiselitteisiä kriteerejä ja minimoidaan siten investoijien riskit. Alue- ja paikallisviranomaisilta ja ympäristöjärjestöiltä saaduissa kannanotoissa vastustetaan kuitenkin voimakkaasti yksittäisten sähkönsiirtoyhteyksiin liittyvien ensisijaisten hankkeiden toteuttamista sillä perusteella, että energia-alan painopisteet ovat erilaiset aluetasolla ja että hankkeisiin liittyy terveysriskejä sekä taloudellisia ja alueen muuhun toimintaan kohdistuvia riskejä. 10

18 2003/0297 (COD) Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevien suuntaviivojen vahvistamisesta ja päätösten N:o 96/391/EY ja N:o 1229/2003/EY kumoamisesta EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 156 artiklan, ottavat huomioon komission ehdotuksen 1, ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 2, ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon 3, noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä 4, sekä katsovat seuraavaa: (1) Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevien suuntaviivojen vahvistamisesta ja päätöksen N:o 1254/96/EY kumoamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2003 tehtyä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöstä N:o 1229/2003/EY 5 on tarpeellista tarkistaa siten, että suuntaviivoissa otetaan täysimittaisesti huomioon unioniin liittyvät maat ja suuntaviivoja mukautetaan edelleen Euroopan unionin uuteen lähialuepolitiikkaan. (2) Euroopan laajuisten energiaverkkojen painopisteiden taustalla on entistä avoimempien ja entistä enemmän kilpailuun perustuvien energian sisämarkkinoiden luominen sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 96/92/EY kumoamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/54/EY 6 sekä maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 98/30/EY kumoamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/55/EY 7 täytäntöönpanon seurauksena. Painopisteet noudattavat Tukholmassa maaliskuussa 2001 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmiä energiamarkkinoiden toiminnalle välttämättömien perusrakenteiden kehittämisestä. Erityisesti olisi pyrittävä saavuttamaan uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämistä koskeva tavoite, jolla edistetään kestävän kehityksen politiikkaa. Tavoite olisi kuitenkin saavutettava häiritsemättä kohtuuttomasti markkinoiden normaalia tasapainoa EUVL C [...], [ ], s. [...]. EUVL C [...], [ ], s. [...]. EUVL C [...], [ ], s. [...]. EUVL C [...], [ ], s. [...]. EUVL L 176, , s. 11. EUVL L 176, , s. 37. EUVL L 176, , s

19 (3) Energiainfrastruktuuria olisi yleensä rakennettava ja pidettävä yllä markkinaperiaatteiden mukaisesti. Tämä on myös energian sisämarkkinoiden toteuttamista ja kilpailulainsäädäntöä koskevien yhteisten sääntöjen mukaista, joiden tavoitteena on avoimempien ja entistä enemmän kilpailuun perustuvien energiamarkkinoiden luominen. Tämän vuoksi rakentamiseen ja ylläpitoon olisi annettava yhteisön rahoitustukea ainoastaan erittäin poikkeuksellisissa tapauksissa. Poikkeusten olisi oltava asianmukaisesti perusteltuja. (4) Energiainfrastruktuuria olisi rakennettava ja ylläpidettävä siten, että mahdollistetaan energian sisämarkkinoiden tehokas toiminta ottaen huomioon strategiset ja tarvittaessa yleispalveluun liittyvät perusteet. (5) Euroopan laajuisten energiaverkkojen painopisteet juontuvat myös siitä, että Euroopan laajuisilla energiaverkoilla on entistä tärkeämpi asema, kun pyritään turvaamaan ja monipuolistamaan yhteisön energiansaanti, liittämään unioniin liittyvien maiden energiaverkot yhteisön verkkoihin sekä varmistamaan yhteisön ja sen naapurimaiden energiaverkkojen koordinoitu toiminta. Euroopan unionin naapurimailla onkin olennaisen tärkeä asema unionin energiapolitiikassa. Ne toimittavat suuren osan EU:n tarvitsemasta maakaasusta, ne ovat keskeisiä kumppaneita primaarienergian kauttakuljetuksissa EU:hun ja niistä tulee vähitellen tärkeitä tekijöitä yhteisön kaasun ja sähkön sisämarkkinoilla. (6) Euroopan laajuisiin energiaverkkoihin liittyvien hankkeiden joukosta olisi nostettava esiin ensisijaisia hankkeita, jotka ovat energian sisämarkkinoiden toiminnan tai energian toimitusvarmuuden kannalta erittäin tärkeitä. Lisäksi kaikkein tärkeimmät ensisijaiset hankkeet olisi tarvittaessa määriteltävä Euroopan etua koskeviksi hankkeiksi, ja niiden koordinointia olisi parannettava. (7) Euroopan laajuisiin energiaverkkoihin liittyvien, yhteistä etua koskevien hankkeiden määrittämisessä sovellettavalla menettelyllä olisi varmistettava Euroopan laajuisten verkkojen alaan liittyvän yhteisön rahoitustuen myöntämistä koskevista yleisistä säännöistä 18 päivänä syyskuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2236/958 yhdenmukainen soveltaminen. Tässä menettelyssä olisi erotettava kaksi tasoa: ensiksi taso, jolla vahvistetaan rajallinen määrä hankkeiden määrittämisessä käytettäviä perusteita, ja toiseksi taso, jolla annetaan yksittäisten hankkeiden yksityiskohtainen kuvaus eli eritelmät. (8) Hankkeille laaditaan alustavat eritelmät, koska ne todennäköisesti muuttuvat. Komissiolle olisi sen vuoksi annettava valtuudet saattaa ne ajan tasalle. Koska hankkeilla voi olla huomattavia poliittisia ja taloudellisia seurauksia, on tärkeää löytää oikea tasapaino lainsäädännöllisen valvonnan sekä joustavuuden välillä määritettäessä, mitkä hankkeet voivat mahdollisesti saada yhteisön rahoitustukea. (9) Joidenkin ensisijaisten hankkeiden, ensisijaisten hankkeiden osien tai ensisijaisten hankkeiden ryhmien valmistelua ja toteuttamista olisi voitava parantaa perustamalla kyseisten ensisijaisten hankkeiden toteutuksen ajaksi koordinointiryhmä, johon yhteisö osallistuisi. Komissiolle olisi sen vuoksi annettava valtuudet nimetä tällaisille hankkeille eurooppalainen koordinaattori, joka edistäisi käyttäjien ja verkonhaltijoiden välistä yhteistyötä ja huolehtisi tarvittavan seurannan toteuttamisesta, jotta yhteisö pysyisi ajan tasalla hankkeen edistymisestä. 8 EYVL L 228, , s. 1. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1655/1999 (EYVL L 197, , s. 1). 12

20 (10) Euroopan laajuisten energiaverkkojen kehittämiselle olisi luotava suotuisampi ympäristö pääasiassa kannustamalla verkoista vastaavien elinten välistä teknistä yhteistyötä, helpottamalla verkkohankkeisiin sovellettavien lupamenettelyjen toteuttamista jäsenvaltioissa viivästymisten vähentämiseksi ja käyttämällä tarkoituksenmukaisella tavalla verkkohankkeita varten saatavilla olevia yhteisön rahastoja ja rahoitusvälineitä ja -ohjelmia. (11) Yhteistä etua koskevien hankkeiden, niiden eritelmien ja ensisijaisten hankkeiden määrittäminen ei saisi rajoittaa hankkeiden, suunnitelmien tai ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnin tuloksia. (12) Tämän päätöksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY 9 mukaisesti. (13) Komission olisi laadittava määräajoin kertomus tämän päätöksen täytäntöönpanosta. (14) Koska tämän päätöksen aihe ja soveltamisala ovat samat kuin toiminnan määrittämisestä suotuisamman kehitysympäristön luomiseksi Euroopan laajuisille energiaverkoille 28 päivänä maaliskuuta 1996 tehdyssä neuvoston päätöksessä 96/391/EY ja päätöksessä N:o 1229/2003/EY, nämä kaksi päätöstä olisi kumottava, OVAT TEHNEET TÄMÄN PÄÄTÖKSEN: 1 artikla Aihe Tässä päätöksessä määritellään Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevien suuntaviivojen vahvistamiseen liittyvän yhteisön toiminnan luonne ja laajuus. Siinä vahvistetaan joukko suuntaviivoja, jotka käsittävät yhteisön toiminnan tavoitteet, painopisteet sekä päälinjat Euroopan laajuisten energiaverkkojen alalla. Näissä suuntaviivoissa määritetään Euroopan laajuisiin sähkö- ja kaasuverkoihin liittyvät yhteistä etua koskevat hankkeet, mukaan luettuina ensisijaiset hankkeet. 2 artikla Tätä päätöstä sovelletaan 1) sähköverkoissa: Soveltamisala a) kaikkiin suurjännitelinjoihin, jakeluverkkoihin kuuluvia linjoja lukuun ottamatta, ja merenalaisiin yhteyksiin, jos tätä infrastruktuuria käytetään alueiden väliseen tai kansainväliseen energiansiirtoon tai yhteenliitäntään; 9 EYVL L 184, , s

21 b) kaikkiin kyseisen järjestelmän moitteettoman toiminnan kannalta välttämättömiin laitteisiin tai laitoksiin, myös suojaus-, valvonta- ja ohjausjärjestelmiin; 2) kaasuverkoissa (joissa siirretään maakaasua tai olefiinikaasuja): a) suurpainekaasuputkistoihin, jakeluverkkoihin kuuluvia putkistoja lukuun ottamatta, jotka mahdollistavat yhteisön alueiden kaasun saannin sisäisistä tai ulkoisista lähteistä; b) edellä mainittuihin suurpainekaasuputkistoihin yhteydessä oleviin maanalaisiin varastoihin; c) nesteytetyn maakaasun vastaanotto-, varastointi- ja kaasuttamislaitoksiin sekä kaasusäiliöaluksiin kapasiteetista riippuen; d) kaikkiin kyseisen järjestelmän moitteettoman toiminnan kannalta välttämättömiin laitteisiin tai laitoksiin, myös suojaus-, valvonta- ja ohjausjärjestelmiin. 3 artikla Tavoitteet Yhteisö edistää Euroopan laajuisten energiaverkkojen yhteenliittämistä, yhteentoimivuutta ja kehittämistä sekä pääsyä näihin verkkoihin yhteisön voimassa olevan oikeuden mukaisesti, jotta voidaan a) edistää sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa yleensä ja erityisesti energian sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa samalla kun edistetään energiavarojen järkiperäistä ja oikeasuhteista tuotantoa, kuljetusta, jakelua ja käyttöä sekä uusiutuvien energiavarojen hyödyntämistä ja liittämistä verkkoon kuluttajien energiasta maksaman hinnan alentamiseksi ja energialähteiden monipuolistamiseksi, b) helpottaa yhteisön epäsuotuisten alueiden ja saarialueiden kehitystä ja vähentää niiden eristyneisyyttä ja edistää siten taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lujittamista, c) parantaa energian toimitusvarmuutta etenkin lujittamalla suhteita kolmansiin maihin energia-alalla kaikkien osapuolten yhteisen edun mukaisesti erityisesti energiaperuskirjasta tehdyn sopimuksen ja yhteisön tekemien yhteistyösopimusten puitteissa, d) edistää kestävää kehitystä ja parantaa ympäristönsuojelua erityisesti vähentämällä energian kuljetuksiin ja siirtoon liittyviä ympäristöriskejä. 4 artikla Toiminnan painopisteet Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevan yhteisön toiminnan painopisteiden on oltava yhteensopivia kestävän kehityksen kanssa, ja ne ovat seuraavat: 14