Talousvaliokunta Asia: WWF:n lausunto Pariisin sopimus ja Pariisin sopimuksen vaikutukset (U 8/2016 vp, E 19/2016 vp)

Transkriptio

1 WWF Lintulahdenkatu HELSINKI Puh: (09) Talousvaliokunta Asia: WWF:n lausunto Pariisin sopimus ja Pariisin sopimuksen vaikutukset (U 8/2016 vp, E 19/2016 vp) WWF kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa lausuntonaan seuraavaa. Pariisin sopimuksen allekirjoittaminen ajoissa Pariisin sopimuksen allekirjoittamisseremonia pidetään New Yorkissa 22. huhtikuuta 2016, jonka jälkeen sopimus voidaan allekirjoittaa 17. huhtikuuta 2017 asti. Sopimus astuu voimaan heti kun 55 maata on allekirjoittanut ja edustavat vähintään 55 % maailman päästöistä. Suomen tulisi pyrkiä osana EU:ta allekirjoittaa sopimus mahdollisimman pian siitäkin huolimatta että jäsenmaita koskeva 2030-paketin lakipohjan muodostaminen on edelleen kesken. Sopimuksen saaminen voimaan mahdollisimman pian jo vuonna 2016 on diplomaattisesti tärkeä etappi, ja EU-jäsenmaiden tulisi olla etulinjassa minimiehtojen täyttämisessä. Yhdysyvaltojen presidentinvaalit käydään vuonna 2016, ja mikäli sopimus saa lainvoimaisuuden, niin kestää vähintään kolme vuotta ennen kuin sopimuksesta saa vetäytyä. Siksi EU:n tulisi olla mukana eturintamassa, mutta myös osoittaakseen olevansa edelleen sopimuksen vahvimpia kannattajia. 2 ja 1,5 asteen lämpötilatavoitteet: EU:n tavoitetta nostettava Pariisissa joulukuussa hyväksytyn sopimuksen mukaan ilmaston lämpeneminen pyritään rajoittamaan selvästi alle kahden asteen niin, että tähdätään 1,5 asteeseen. Uudella sopimuksella on purevuutta kuitenkin vain, mikäli maiden päästölupauksia vahvistetaan jatkuvasti, UNEPin laskemaa gigatonnien päästökuilua kurotaan umpeen, rahoituspohjaa energiamurroksen vauhdittamiseksi vahvistetaan ja kaikista heikoimmassa asemassa olevia

2 suojellaan. Pariisin henki on tärkeää hyödyntää nyt, kun tahtotila ratkaista ilmastonmuutos on edelleen vahva ja signaali maailmalle energiamuutoksen vääjäämättömyydestä on lähetetty. On siis aika rakentaa perustukset 100 % uusiutuvalle energialle Euroopassa ja Suomessa, ja hitsata paketin kriittiset osat yhteen Pariisin jälkimainingeissa. Siksi on ensiarvoisen tärkeää varmistaa, että EU:n ilmasto- ja energiapolitiikka vastaa Pariisissa saavutettua tavoitetasoa. Tämä vaatii ennen kaikkea seuraavia asioita: - 1,5 asteen lämpötilatavoitteen selkeää tunnustamista kaikessa poliittisessa päätöksenteossa. Ilmastotieteen mukaan 1,5 on raja monelle peruuttamattomalle luonnontieteelliselle muutokselle, mukaan lukien koralliriuttojen laajamittainen tuhoutuminen. - Suomen on ajettava voimakkaasti lisäisiä ilmastotoimia, ja tämä tarkoittaa myös EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan päivittämistä. Tämän pitäisi sisältää 2050-ilmasto-ja energiatiekartan muuttamisen viimeisimmän tieteen mukaisiksi, jotta voimme saavuttaa 1,5 asteen tavoitteen. Välittömänä toimenpiteenä Eurooppa-neuvoston tulisi hyväksyä siirtyminen 95 %:n kasvihuonekaasuvähennystavoitteeseen vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. - Päivittää mallinnukset, jotka on luotu vuoteen 2030 tähtääville politiikantoimille ja instrumenteille. Päivityksessä tulee ottaa huomioon tarve kartoittaa sellaiset skenaariot, joilla EU voi ylittää 40 %:n tavoitteen päästövähennysleikkauksille. - Lisätä sekä energiatehokkuuden että uusiutuvan energian tavoitteita, jotka ovat nykyisellään 27 %. Suomi on jo ylittänyt uusiutuvan energian tavoitteensa vuodelle 2020 reippaasti etuajassa ja hallituksen 50 %:n tavoitteen vuoteen 2030 mennessä. Siksi Suomen tulisi olla äänekäs tavoitetason noston suhteen kaikkialla Euroopassa. - Jäsenmaille tulisi antaa mahdollisuus poistaa pysyvästi ylimääräisiä päästöoikeuksia päästökauppajärjestelmästä. - Aloittaa valmistelut, jotta tulevat lakiesitykset voisivat sisältää vaihtoehtoja välittömille parannuksille ja jotta vuonna 2018 EU:n päästövähennyslupaukset (INDC) voidaan tiukentaa osana UNFCCC-prosessia. Etenkin kehitysmaissa ilmastotoimet ovat lähteneet liikkeelle vauhdilla. EU:lla ei ole varaa jäädä jälkeen, kun seuraava elintärkeä mahdollisuus kiristykseen tulee ja Suomen täytyy olla osana luomassa poliittista tilaa keskustelulle. Taloudelliset vaikutukset: tarvittavan energiamurroksen rahoittaminen kiireellisellä aikataululla ja kehitysmaiden tukeminen Suomessa tulee ryhtyä toimiin nopeasti, jotta suomalaisetkin rahavirrat saataisiin valjastettua vähähiiliseen talouteen siirtymiseksi ennätysaikataululla. Tämä tavoite on suoraan mainittu Pariisin sopimuksessa ja on ainut tapa uudistaa energiasektori seuraavan 15 vuoden aikana varmistaen, että emme lukkiudu saastuttavaan teknologiaan. Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) mukaan

3 osapuolten panosten täysi toimeenpano vaatii miljardin dollarin investoinnit energiatehokkuuteen ja vähähiiliseen teknologiaan vuosina Suomalaisia institutionaalisia sijoittajia on rohkaistava ottamaan sijoitustensa hiiliriskit tosissaan niin sanottua fiduciary duty -periaatetta kunnioittanen lakisääteisellä hiilijalanjäljen mittaamisella välttämättömänä ensimmäisenä askeleena. WWF haastoi suomalaiset sijoittajat laskemaan hiilijalanjälkensä ennen Pariisin ilmastokokousta 1 ja osa sijoittajista otti haasteen vastaan. Silti iso osa suomalaisista sijoittajista ei ole vielä ryhtynyt toimenpiteisiin. Jo nyt kivihiili on osoittautumassa suureksi riskisijoitukseksi etenkin USA:ssa 2 ja suomalaisten sijoittajien tulee hallita nämä riskit etenkin, mikäli sijoittajalla on paljon ulkomaisia sijoituksia. Suomessa voitaisiinkin ottaa mallia Ranskan artikla 173:sta 3, joka velvoittaa sijoittajat hiilijalanjäljen laskuun. Regulaatiolla ja lainsäädännöllä on varmistettava, että julkisia varoja hallinoivat tahot eivät investoi lainkaan fossiiliseen energiaan ja ilmastonäkökulman tulee olla läsnä kaikissa sijoituspäätöksissä osakeomistuksista lainoihin ja kiinteistöihin. Tällä tavalla voidaan osaltaan kuroa edelläkävijöiden ja hitaasti reagoivien sijoittajien välinen kuilu ja varmistaa, että niin sanotun hiilikuplan 4 uhka voidaan välttää. Lainsäädännön asettamisella on jo kiire ja uusien tutkimusten mukaan markkinat saattavat reagoida hyvinkin nopeasti tehden fossiilisijoituksista ennustettua nopeammin arvottomia 5. Suomessa tulee myös kartoittaa mahdollisuudet tukea vihreitä sijoituksia, esimerkiksi vihreiden velkakirjojen avulla (green bonds) ja mahdollistaa tämän rahoitusmekanismin valtavirtaistaminen. Ei riitä, että vain valveutununeet ja vihreitä sijoituskohteita suosivat edelläkävijät osallistuvat rahoitusvirtojen kääntämiseen pois fossiilisista ja kohti puhtaita ratkaisuja. Tarvitaan toimenpiteitä, jotka osallistavat myös konservatiiviset sijoittajat ja siksi green bondeille tulisi asettaa esimerkiksi veroalennus tai muita tukimekanismeja, jotka tekevät niistä verrattain kilpailukykyisiä. Sijoitusten ilmastoystävällisyyttä pitäisi vastaisuudessa arvioida aina ainoastaan 1,5 asteen tavoitetta vasten, jotta muutokseen tarvittavat sijoitusvarallsiuuden voluumit voidaan taata. Ei enää riitä, että sijoittaja toimii vastuullisesti vain kilpailijoihinsa verrattuna, vaan kaiken sijoitustoiminnan tulee olla linjassa Pariisin sopimuksen tavoitteiden kanssa. Pariisin sopimuksessa on myös sovittu ilmastorahoituksesta kehitysmaille. Suome sitoumus sisältää teollisuusmaiden yhteisen tavoitteen mobilisoida 100 miljardia USD vuosittain vuoteen 2020 mennessä erilaisista lähteistä. OECD:n ja Climate Policy Initiativen arvion mukaan vuosien 2013 ja 2014 globaalin ilmastorahoituksen keskiarvo oli 57 miljardia dollaria vuodessa. Tästä rahasta olennainen osa on kuitenkin laskettu ottaen esimerkiksi lainojen kokonaismäärän sekä yksityissektorin investoinnit lukuun. Tämänkaltainen rahoitusmuoto hyödyttää pääosin verrattain rikkaampia maita, ei niitä, joihin ilmastonmuutoksen vaikutukset kohdistuvat kaikista rajuimmin. Vaikka yksityissektorin lisääntyvä rooli ilmastoystävällisten toimien toteuttamisessa on välttämättömyys, 100 miljardin dollarin on oltava enimmäkseen julkista rahoitusta. Vain julkinen rahoitus voi taata sen, että ilmastonmuutokselle kaikista haavoittuvimmat saavat tarvitsemaansa tukea. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ei houkuttele puoleensa yksityissektorin investointeja, ja Carbon Tracker Initiative (2015). The US Coal Crash Evidence for Structural Change Degrees Initiative (2015). Decree Implementing Article 173-VI of the French Law for the Energy Transition Challenges and Recommendations 4 Carbon Tracker Initiative (2011). Unburnable Carbon Are the world s financial markets carrying a carbon bubble? 5 The University of Cambridge Institute for Sustainability (2015). Unhedgeable risk: How climate change sentiment impacts investment

4 jää väistämättä lapsipuolen asemaan, mikäli raha ei ole julkista. Vahingot ja menetykset ovat vielä selkeämmin julkisesta rahoituksesta riippuvaista. On myös olennaista tehdä selvä erottelu perinteisen kehitysavun ja ilmastorahoituksen välille, jotta rahoitusta voidaan pitää uskottavana. Suomessa on leikattu kehitysapurahoja tavalla, joka on jättänyt monet järjestöt tukalaan tilanteeseen ja vaatinut vaikeita päätöksiä. On siis varmistettava, että ilmastorahoitus ei nakerra perinteisen kehitysyhteistyön määrärahoja. Näin ollen ilmastorahoituksen ja kehitysyhteistyön määrärahojen budjetit tulee pitää tiukasti erillään. Paras ratkaisu olisi, että päästökaupan tulot ohjattaisiin jatkossakin ilmasto- ja kehitysrahoitukseen. Hallituksen päätöstä kompensoida päästökaupasta aiheutuvia epäsuoria kustannuksia teollisuudelle päästökaupan huutokauppatuloilla tulee tarkastella huolella ja rajata kompensaatiota esimerkiksi vain sellaisille tahoille, jotka voivat taata parhaan mahdollisen energiatehokkuuden laitoksissaan. Vähäisempi energiankulutus itsessään säästää myös laitosten kustannuksia eli tarjoaisi hyötyjä kaikille tahoille. Vaikka maksimikompensaatioon päädyttäisiinkin, niin EU-lainsäädännössä on annettu tarkat ohjeet hyvityksen rajoittamiseen 6, ja on ennustettu, että tulevina vuosina maksimikompensaatio tulee olemaan vähemmän kuin päästökaupasta saatavat tulot 7. Päästökauppatuloja jäisi siis yli ja niitä voitaisiin palauttaa ilmastorahoitukseen. Suomessa ilmastorahoituksen tasosta on näin ollen pidettävä kiinni ja on varmistettava, että etenkään julkisen rahoituksen osuus ei laske. Hiilelle hinta: päästökauppa Pariisin sopimus vaikuttaa hiilen hinnoitteluun Euroopassa ja globaalisti. Siksi on huomioitava seuraavat asiat: - Päästökaupan uudistus tulee korjata yhteneväksi 1,5 asteen lämpötilatavoitteen kanssa. Jotta näin voitaisiin tehdä, direktiivissä määritelty lineaarista vähennyskerrointa täytyy tiukentaa EU-komission ehdotusta kunnianhimoisemmaksi. - ETS:n päästöoikeuksien ylijäämää voidaan hyödyntää mahdollisuutena päästövähennyksille ennen vuotta Ne ylimääräiset päästöoikeudet, jotka on siirretty markkinavakausvarantoon (MSR), tulisi poistaa markkinoilta pysyvästi. - Hiilivuotoa ehkäisevien toimenpiteiden tulisi tunnustaa nykyiset ja tulevat ilmastotoimenpiteet muissa maissa, mukaan lukien teolliset kilpailijat kuten Kiina, jossa koko maan kattava päästökauppa aloittaa toimintansa vuonna ETS-järjestelmiä on jo yhteensä 17 maassa 8, neljällä mantereella ja ne kattavat 40 % maailmanlaajuisesta BKT:sta. Uudet tutkimukset osoittavat, että maailmassa on jo yhteensä 804 ilmastolakisäädöstä 9 tai poliittista instrumenttia tuplasti verrattuna Kööpenhaminan ilmastokokouksen aikaanii. Ei voida enää väittää, että Eurooppa olisi yksin ilmastotoimiensa kanssa varsinkaan vuoteen 2030 mennessä. 6 SWD (2012) 130 final. 7 Elinkeinoelämän keskusliitto, Metsäteollisuus, Elfi, Energiateollisuus, Kemianteollisuus & Teknologiateollisuus. Myös Suomessa tarvitaan päästökauppakompensaatiota 8 ICAP. Emissions Trading at a Glance (lokakuu, 2015). 9 Grantham Research Institute on Climate Change and the Environment Global Climate Legislation Study.

5 - Ilmaiset päästöoikeudet tulee kohdentaa tarkasti niitä aidosti tarvitseville teollisuudenaloille sekä vähentää jaettavien ilmaisten päästöoikeuksien kokonaismäärää. - Päästöoikeuksien huutokauppaamisen tulisi lisääntyä ja siitä saatavat voitot tulee käyttää lisätoimiin ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi joko Euroopassa tai osana kansainvälisiä ilmastoponnisteluja. WWF:n suositus on jakaa tulot puoliksi: 50 % kansainväliseen ilmastotyöhön ja 50 % kotimaan päästövähennyksiin ei teollisuuden kompensoimiseen kuten hallitus on linjannut. - Osana päästökaupan uudistamista Pariisissa sovitut 5 vuoden tarkastelujaksot tulee ottaa mukaan myös päästökaupan uuteen arkkitehtuuriin. Maailman Luonnon Säätiö (WWF) Suomen rahasto Jari Luukkonen Suojelujohtaja Kaarina Kolle Ilmastoasiantuntija