SOSIAALIHUOLLON ERITYISPALVELUT JA LASTENSUOJELU SOTESSA

Transkriptio

1 SOSIAALIHUOLLON ERITYISPALVELUT JA LASTENSUOJELU SOTESSA Pohjois-Suomen Lastensuojelupäivät Oulu Aulikki Kananoja ylisosiaalineuvos

2 ESITYKSEN SISÄLTÖ SOSIAALIHUOLLON PALVELUJEN KEHITYKSESTÄ -LYHYESTI MIHIN PALVELUJEN ERITYISYYS PERUSTUU? MITEN ARVIOIDA ERITYISPALVELUJEN TARVETTA? LASTENSUOJELUN KEHITTÄMISEN JATKUMOSTA SOTEN KESKEISET TAVOITTEET JA TEHTÄVÄT LASTEN JA PERHEIDEN PALVELUISSA RAKENTEET JA SISÄLTÖ LASTENSUOJELUN KEHITTÄMISESSÄ ASIAKKAIDEN MUUTTUVA ROOLI JOHTOPÄÄTÖKSIÄ 2

3 SOSIAALIHUOLLON PALVELUJEN KEHITYKSESTÄ (1) Sosiaalihuollon kehityshistoria vaikuttaa nykytilanteeseen Vaikutusta edelleen on 1930-luvun lopun lainsäädännöllä: lastensuojelulaki, alkoholistilaki ja irtolaislaki Lakien keskeinen tavoite sosiaalisten ongelmien kontrolli; lähtökohtana vaikeiksi muodostuneet ongelmat eli erityiset palvelut Lastensuojelun kohteina turvattomat (vanhempia kontrolloitiin) ja pahantapaiset (lapsia/nuoria kontrolloitiin) Juridinen orientaatio hallitseva Alan ammatillinen koulutus luotiin lainsäädännön toteuttamiseen 3

4 SOSIAALIHUOLLON PALVELUJEN KEHITYKSESTÄ (2) 1930-luvun lopun jälkeen tieto lapsen kehitykseen vaikuttavista tekijöistä on lisääntynyt räjähdysmäisesti; samoin vanhemmuutta käsittelevä tieto on kasvanut tuntuvasti Lisääntynyt tieto antaa entistä paremmat mahdollisuudet tunnistaa riskitekijät ja suunnata varhaista tukea lapsen hyvälle kasvulle ja vanhemmuudelle; hyvinvoinnin edistäminen ja ehkäisevä toiminta vastaavat tähän tarpeeseen Sosiaalihuollon oma yleinen palvelu on ollut lähinnä kotipalvelua ja erilaista ohjausta ja neuvontaa Varhaisen tuen kannalta keskeisiä ovat äitiys- ja lastenneuvola sekä lasten päivähoito (varhaiskasvatus) Yleinen perhetyö on vasta kehittymässä sekä osana neuvolatoimintaa että omana palvelumuotonaan 4

5 SOSIAALIHUOLLON PALVELUJEN KEHITYKSESTÄ: SUURET LINJAT (3) Lain soveltamisesta lapsen kasvun tukemiseen ja vanhemmuuden vahvistamiseen Yleisten sosiaalipalvelujen myös lasten ja perheiden palvelujen painottaminen ja vahva integrointi terveydenhuollon, opetuksen, kulttuurin ja nuorisotoiminnan palveluihin Toiminnan rakentuminen lasten kasvua ja vanhemmuutta koskevan tiedon, työn sisällön sekä toiminnan vaikutuksia koskevan tiedon pohjalle Juridisen tiedon soveltaminen oikeusturvaan ja julkisiin velvoitteisiin; psykososiaalisten ja kasvatustieteiden soveltaminen lapsen kasvua tukevaan ja vanhemmuutta vahvistavaan muutostyöhön Lapsen oikeuksia koskevan orientaation asettuminen toimintaa ohjaavaksi yleiseksi kehykseksi 5

6 MIHIN PALVELUJEN ERITYISYYS PERUSTUU? (1) Erityisyyttä arvioitaessa tunnistettava oikeudellisen ajattelun ja lapsen/perheen elämäntilanteesta ja tarpeista lähtevän ajattelun erot Laki ja oikeudet koskevat yhtäläisesti kaikkia Työn orientaatiot, menetelmät ja sisällöt räätälöitävä joka tilanteessa asiakkaiden tarpeiden mukaan Elämänkulun ja lapsen kasvun yleiset murroskohtien vaikeudet erotettava epätavallisista tilanteista: esim. väkivaltainen perhe, perushuolenpidon laiminlyönti, vaikeuksia vähättelevä asenne, nuoren vakavat rikokset jne. 6

7 MIHIN PALVELUJEN ERITYISYYS PERUSTUU? (2) Erityisyydessä on kaksi ulottuvuutta: käsiteltävän tilanteen/ongelman erityisyys ja sen vaatiman tiedon ja osaamisen erityisyys Ongelman harvinaisuus on usein erityisyyden peruste; ammatillinen koulutus ei yleensä anna perusteellista tietoa hyvin harvinaisista ongelmista, joten tarvitaan erityistä perehtymistä ko. kysymyksiin ( esim. perheväkivalta, päihdeongelmien eri muodot, pitkittyvät erokriisit, nuoren mielenterveysongelmat tai väkivaltaisuus, avun tarpeen kieltäminen jne, jne) Ongelman moniulotteisuus voi olla erityisyyttä, kun on otettava huomioon useat vaikuttavat tekijät ( esim. perheen sosiaaliset ongelmat ja lapsen vammaisuus tai somaattiset sairaudet); Sosiaalihuollossa monet ongelmat kasautuvat usein samoihin perheisiin. 7

8 MIHIN PALVELUJEN ERITYISYYS PERUSTUU? (3) Osaamisen erityisyys syntyy kohdeongelman erityisen hyvästä ymmärtämisestä sekä siihen perustuvasta erityisestä osaamisesta Tarvitaan tavallista enemmän kokemusta ko. ongelman käsittelystä; vrt harvinaisten sairauksien tai tiettyjen operaatioiden keskittäminen terveydenhuollossa osaamisen varmistamiseksi; Sosiaalihuoltoon ei ole kehittynyt selkeätä työn erityisen vaativuuden tai osaamisen porrastusta; vaikeimpia tilanteita voidaan hoitaa vähäisemmällä koulutuksella Sirkka Laaksovirran väitöskirja (1982) sisältää sosiaalisten ongelmien vaikeusasteen arviointia sydäninfarktin kokeneiden kuntoutujien aineistossa; vastaavaa ei ole tiedossa muiden sosiaalipalvelujen alalta. 8

9 MITEN ARVIOIDA ERITYISPALVELUJEN TARVETTA? (1) Arvioinnin viitekehyksenä esim. lasten ja perheiden kohdalla käsitys siitä, mitä lapsi on kokenut: mitä kasvulle välttämättömiä kokemuksia häneltä puuttuu, mitä kasvua vaurioittavia kokemuksia hänellä on liikaa mitkä eri tekijät vaikuttavat lapsen kokemuksiin mitkä ovat perheen omat voimavarat ja oma pyrkimys muutoksen aikaansaamiseen, voidaanko ns. yleisin palveluin todennäköisesti saada muutosta aikaan? 9

10 MITEN ARVIOIDA ERITYISPALVELUJEN TARVETTA? (2) Mikä on perheen vaikeuksien kesto: pitkäaikainen, äkillinen, kriisinomainen, onko mahdollista tehdä ennuste Perheen oma kokemus avun tarpeesta ja halu yhteistyöhön Voidaanko muutoksen vaatimaa aikaa ennakoida eli miten pitkään lapsen kasvua vaurioittavat olot voivat jatkua Teoreettinen viitekehys: keskimääräinen, odotettavissa oleva (kokemus)ympäristö: tavalliseen elämänkulkuun sisältyy ongelmia ja kriisejä; keskimääräisiä vaikeuksia ihminen on yleensä varustettu kestämään. On kuitenkin elämäntilanteita ja kokemuksia, jotka eivät ole keskimääräisiä eivätkä ne korjaannu ilman (vaativaa) ammatillista apua. 10

11 ESIMERKKEJÄ ERITYISPALVELUISTA Tilannearviot esim. kiireellisen huostaanoton jälkeen tai muutoin monialaista tietoa edellyttävät arviot Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tai fyysisen väkivallan epäilyissä Avohuollon työskentely mm. lapsen vanhempien vaikeassa päihdeongelmassa, perheväkivaltatilanteissa tai vanhemman vakavan mielenterveyshäiriön tilanteissa taikka kun lapsella on psykososiaalisten ongelmien lisäksi vaikeita somaattisia sairauksia tai vammoja Tilanteissa, joissa avotyön muutosvaikutuksia ei nähtävissä Huostaanotto ja sijaishuoltoon sijoittaminen on aina erityispalvelua, samoin huostaanoton tai sijaishuollon päättäminen Lapsen muuhun palvelutarpeeseen liityvän vakavan mielenterveysongelman tilanteissa Lapsen/nuoren vakavassa rikostilanteessa tai selvästi poikkeavan käyttäytymisen tilanteissa Edelliset ovat vain eräitä esimerkkejä eivät kattava luettelo 11

12 LASTENSUOJELUN KEHITTÄMISEN JATKUMOSTA Toimiva lastensuojelu -selvitysryhmä (STM raportteja ja selvityksiä 2013:19) totesi, että vuoden 2008 lastensuojelulain jälkeen on laadittu monia eri tason kehittämisohjelmia; näistä huolimatta lastensuojelun tilassa ei tilastojen valossa ole tapahtunut parannusta: lastensuojelun tarve, huostaanotot ja sijaishuolto sekä kustannukset ovat kasvaneet.(viime vuosina on nähtävissä jnkv muutosta.) Toimiva lastensuojelu -selvitysryhmä laati 54 lasten ja perheiden palvelujen ja erityisesti lastensuojelun rakenteellista ja toiminnallista uudistusehdotusta. Osa on viety lainsäädäntöön, muiden toteuttamista lapeohjelma jatkaa. Keskeinen ongelma on sekä tutkitun tiedon että kansallisten suunnitelmien ja ehdotusten heikko siirtyminen käytäntöön eli ns. soveltamiskuilu. 12

13 SOTEN TAVOITTEET JA LASTEN JA PERHEIDEN PALVELUT (1) Soten yleiset tavoitteet tukevat myös lasten ja perheiden palvelujen ja lastensuojelun tavoitteita: Alueellinen ja väestöryhmien välinen yhdenvertaisuus Hyvinvointia edistävän ja ehkäisevän työn vahvistaminen Perustason palvelujen (yleisten palvelujen) vahvistaminen Sosiaali- ja terveydenhuollon kiinteämpi yhteen nivominen Taloudellisesti vahvemmat hartiat Kustannusten kasvun hillitseminen 13

14 SOTE ON RAKENTEIDEN UUDISTUS LAPE LINJAA TOIMINNAN UUDISTAMISTA Yhtä kuntaa laajempi väestöpohja luo edellytykset parantaa toiminnan yhdenmukaisuutta ja väestön yhdenvertaisuutta ainakin maakunnan alueella Hyvinvoinnin edistäminen kuntien ja maakuntien tehtävänä vaatii kuntien ja maakuntien yhteistä tietopohjaa, kummankin tehtävien määrittelyä ja hyvää yhteistyötä Ehkäisevän työn ja varhaisen tuen vahvistaminen edellyttää sosiaali- ja terveydenhuollon, varhaiskasvatuksen, opetuksen, nuorisotyön ja kulttuuritoimen yhteistyöverkoston rakentamista kuntien ja maakuntien kesken; yhteinen tietopohja lapsen kasvusta ja kehityksestä edistää yhteistyötä 14

15 SOTEN TAVOITTEET JA LASTENSUOJELU (1) Maakunnan järjestämisvastuu ja suurempi väestöpohja antavat mahdollisuuksia käytännön työn eri variaatioihin: erityisasiantuntijoiden konsultoivaan tukeen perustason palveluille, liikkuviin asiantuntijoihin, koulutus- ja työnohjaustukeen jne Maakunnan väestöpohja mahdollistaa osaamisen porrastamista ja yhteisiä kriteerejä yleisten palvelujen ja erityispalvelujen välillä; osaamisen porrastaminen ei edellytä fyysisiin tiloihin keskittämistä Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteen sovittamisessa tarvitaan maakuntatason linjauksia ja yhteistyömuotojen kehittämista erilaisten asiakkaiden tarpeisiin, esimerkiksi lastensuojelun, lasten- ja nuorisopsykiatrian, sosiaalipediatrian, aikuispsykiatrian ja poliisin kesken 15

16 SOTEN TAVOITTEET JA LASTENSUOJELU (2) Soten integraatiotavoite luo areenan kehittää uudenlaisia moniammatillisen työn muotoja, joita tarvitaan erityisesti lastensuojelussa Moniammatillinen areena mahdollistaa myös monitieteellisen lapsi- ja perhetutkimuksen ja moniammatillisen koulutuksen kehittymisen etenkin vaikeimpien lastensuojelutehtävien kehittämiseen ja työn vaikutusten arviointiin (tämä on nykyisin koulutuksen ja tutkimuksen väliinputoamisaluetta) Sosiaalialan erityisosaamisen kehittäminen voi saada hyvän vertauskohdan terveydenhuollon erikoistumisen toteuttamisesta sekä tutkimustyön ja käytännön yhteensovittamisesta 16

17 SOTEN TAVOITTEET JA LASTENSUOJELU (3) Soten tavoitteiden ja lastensuojelun onnistunut yhteen sovittaminen edellyttää: Hyviä yhteistyörakenteita kaikilla tasoilla, sekä maakuntien ja kuntien välillä, että palveluorganisaatioiden eri tasoilla ja eri ammattiryhmien välillä Maakunnan lasten ja perheiden palvelun johtamista sisällöistä lähtien ja jokaisen ammatin yhdintehtävää ymmärtäen Oppivan ja tutkivan orientaation omaksumista kaikissa tehtävissä Työn vaikutuksiin kohdistuvaa seurantaa ja arviointia ja kehittämisen pohjaamista näihin 17

18 ASIAKKAIDEN MUUTTUVA ROOLI (1) Soten keskeisiin tavoitteisiin sisältyy asukkaiden ja palvelun käyttäjien osallisuuden ja vaikutusmahdollisuuksien vahvistaminen Lastensuojelussa tämä tarkoittaa vahvistuvaa työskentelyä myös avohuollossa lapsen ja nuoren kanssa; tämä edellyttää omia menetelmiään ja lapsen vahvaa luottamusta työntekijään Lastensuojelun asiakkaiden ryhmät ovat jo nyt vahvasti mukana palvelujen kehittämisessä ja suunta tulee laajentaa koko maahan Biologisten vanhempien kanssa työskentely edellyttää uudistamista ( mm. Johanna Hietamäen väitöskirja) Asiakkaiden muuttuva rooli vaatii uusia käytäntöjä 18

19 ASIAKKAIDEN MUUTTUVA ROOLI (2) Lastensuojelun avohuollossa vertaisryhmiä on käytetty niukasti; kokemukset sekä lasten ja nuorten että biologisten vanhempien vertaisryhmistä antavat uusia mahdollisuuksia mutta vaativat myös oman osaamisensa Mielenkiintoisia kokemuksia on saatu asiakkaiden osallisuudesta tutkimus- ja kehittämistyössä, ei vain kysynmyksiin vastaajina vaan myös kysymysten muotoilijoina ja tutkimustulosten arvioijina Palvelujen käyttäjien uudenlainen osallisuus on sosiaalipalvelujen megatrendi laajemminkin 19

20 JOHTOPÄÄTÖKSIÄ Sote antaa lasten ja perheiden palveluun ja lastensuojeluun paitsi uudet kehykset myös mahdollisuuden oman työn tarkasteluun uudesta suunnasta Rakenteet antavat raamin, mutta lasten ja perheiden näkökulmasta olennaista on toiminnan muutos Muutoksen suuruus merkitsee vaikeuksia, mutta antaa samalla mahdollisuuden lisätä työn mielekkyyttä eri ammattiryhmille ja yhteistyöverkostoille Monentasoiset yhteistyörakenteet edellyttävät oman roolin selkeyttämistä ja halua oppia toisilta Sosiaalityötä on kuvattu muutosagentin työksi nyt siihen tulee mahdollisuus monella ulottuvuudella 20

21 KIITOS 21

22 Lähteitä Ervast, Sari-Anne & Tulensalo, Hanna (2006) Sosiaalityötä lapsen kanssa. Soccan ja Heikki Waris -instituutin julkaisuja 2006:8. Helsinki:Socca, Heikki Waris - instituutti Fraiberg, Selma H The Magic Years. Understanding and Handling the Problems of Early Childhood. New York: Charles Scribner's Sons. (käännetty myös suomeksi nimellä: Maagiset vuodet) Heikkinen, Alpo & Levamo, Pauliina & Parviainen, Maaret & Savolainen Aili (2007) Näe minut kuule minua. Kokemuksia ryhmistä. Helsinki: Soccan ja Heikki Waris -instituuin tutkimuksia 2007:11. Hietamäki, Johanna (2015) Lastensuojelun alkuarvioinninvaikutukset vanhempien näkökulmasta. Jyväskylä: Jyväskylä Studiesin Education, Psychology and S0cial Research 529. Laaksovirta, Sirkka (1982) Sydäni nfarktipotilaan kuntoutusura erityisesti sosiaalityön näkökulmasta tarkasteltuna. Turku: Kansaneläkelaitoksen julkaisuja AL: 20. Muukkonen, Tiina & Tulensalo, Hanna (2004) Kohtaavaa lastensuojelua. Lapsikeskeisen lastensuojelun sosiaalityön tilannearvion käsikirja. Helsingin kaupungin sosiaaliviraston selvityksiä 2004:1, Helsinki: Helsingin kaupunki. Muukkonen, Tiina (2008) Suunnitelmallinen sosiaalityö lapsen kanssa. Soccan ja Heikki Waris -instituutin julkaisusarja 2008:17. Helsinki: Socca, Heikki Waris - 22

23 Lähteitä (jatkoa) Perälä, Marja-Leena & Halme, Nina & Nykänen Sirpa: (2012)Lasten, nuorten ja perheiden palveluja yhteensovittava johtaminen. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Satka, Mirja & Julkunen, Ilse & Kääriäinen, Aino & Poikela, Ritva & Yliruka, Laura & Muurinen, Heidi (toim) 2016 Käytäntötutkimuksen taito. Helsinki: Heikki Waris -instituutti ja Mathilda Wrede -institutet. Sinkkonen, Jari & Kalland, Mirjam (toim.,) (2002) Varhaiset ihmissuhteet ja niiden häiriintyminen. Helsinki: WSOY. STM (2013) Toimiva lastensuojelu -selvitysryhmän loppuraportti. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2013:19. Söderholm, Annlis & Kivitie-Kallio, Satu (toim.) (2012) Lapsen kaltpoinkohtelu. Helsinki:Duodecim. 23