LAPIN POHJAVESIEN SUOJELUN JA KIVIAINES- HUOLLON YHTEENSOVITTAMISHANKE (POSKI) Vaihe 1: Maaperä ja pohjavesitutkimukset

Transkriptio

1 LAPIN POHJAVESIEN SUOJELUN JA KIVIAINES- HUOLLON YHTEENSOVITTAMISHANKE (POSKI) Vaihe 1: Maaperä ja pohjavesitutkimukset

2 Lapin POSKI-hanke, Vaihe 1: Maaperä ja pohjavesitutkimukset Verkkojulkaisu Kannen kuvat: Olli Kiviniemi, Lapin liitto Lapin liitto Regional Council of Lapland Hallituskatu 20 B, PL Rovaniemi

3 Esipuhe Hankkeen päätoteuttaja oli Lapin liitto vastaten mm. hankkeen johtamisesta, lähtötietojen hankinnasta, tutkimussuunnitelman laatimisesta, koneellisten tutkimusten kilpailutuksesta, suunnittelusta ja valvonnasta sekä pohjaveden ja kiviainesten käyttöselvitysten laatimisesta. Asiantuntijatehtävissä ja osatoteuttajina mukana on ollut Geologian tutkimuskeskuksen Rovaniemen yksikkö, joka on vastannut pohjavesi- ja kallioalueiden maastotutkimuksista ja maatutkaluotauksista sekä koneellisten tutkimusten suunnittelusta, ja Luonnonvarakeskus (ent. Metsäntutkimuslaitos) pohjaveden analyysipalveluiden osalta. Lapin ELY-keskus oli mukana hankkeen suunnittelussa ja tutkimustietojen yhteensovittamistyössä. ELY-keskus toteutti myös hankkeen ohessa tehdyt luontoja maisemainventoinnit pohjavesialueilla. Ramboll Finland Oy toteutti kallioalueiden luonto- ja maisemainventoinnit. Destia Oy toteutti koneelliset maaperätutkimukset, pohjavesinäytteenotot, ominaisantoisuuspumppaukset sekä kalliokivinäytteiden laatutestit. Raportin on laatinut Hannu Panttila ja Juho Kupila GTK:lta sekä Olli Kiviniemi Lapin liitosta. Hanketta rahoittamassa oli Euroopan aluekehitysrahasto, Lapin liitto, GTK, Metla, hankekunnat, Meri-Lapin Vesi, Destia Oy, Lemminkäinen Infra Oy, Morenia Oy sekä Rudus Oy. Hankkeen ohjausryhmässä toimivat: Varsinaiset jäsenet Olli Kiviniemi, sihteeri (POSKI-hanke) Juha Piisilä (Lapin liitto) Jouni Pihlaja, puheenjohtaja (GTK) Susan Kunnas (Luke/Metla) Ritva Britschgi (SYKE) Anu Rautiala (Lapin ELY) Jenni Koitila (Destia Oy) Erkki Lehtoniemi, varapj (Rovaniemi) Riitta Vallin (Kemi) Juha Hiltula (Meri-Lapin Vesi Oy) Paula Alho (rahoittaja/lapin ELY) Varajäsenet Hanne Junnilainen (Lapin liitto) Peter Johansson (GTK) Riitta Maunuvaara (Luke/Metla) Jari Rintala (SYKE) Jari Pasanen (Lapin ELY) Mika Hytönen / Janne Karhu (Morenia Oy Jarkko Peräaho (Rudus Oy) Jame Welin (Lemminkäinen Infra Oy) Ari Risto (Pello) Pekka Mäkelä (Keminmaa) Jarmo Jaako (Ylitornio) Mika Tiiro (Simo) Risto Pöykiö (Kemi) Aapo Mäenpää (Tervola) Satu Tirroniemi (rahoittaja/lapin ELY)

4

5 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1: Maaperä- ja pohjavesitutkimukset 3 Sisällysluettelo ESIPUHE JOHDANTO YLEISTÄ SISÄLTÖ JA TAVOITTEET PROJEKTIRYHMÄ AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET SUORITETUT TUTKIMUKSET TUTKIMUSTEN VALMISTELU MAASTOKARTOITUS MAATUTKALUOTAUS MAAPERÄKAIRAUKSET JA HAVAINTOPUTKIASENNUKSET OMINAISANTOISUUSPUMPPAUKSET JA VESINÄYTEANALYYSIT RAPORTOINTI HIEKKA- JA SORAESIINTYMIEN RAJAUKSET, MASSA-ARVIOT JA LUOKITTELU HIEKKA- JA SORAMUODOSTUMA- SEKÄ POHJAVESITIETOJEN ESITYSTAPA TUTKIMUSALUEEN HIEKKA- JA SORAESIINTYMÄT MAA-AINESMUODOSTUMIEN YLEISKUVAUS JA AINESMÄÄRÄT YHTEENSOVITTAMINEN...15 Liitteet 1. Pohjavesialueiden tiedot ja luokkamuutokset 2. Kohdekuvaukset 3. Vesinäytteiden tulokset 4. Kairaustiedot 5. GTK:n tietokannassa olevat maa-ainesmuodostumat 6. Kuntakohtaiset kartat 7. Muodostumakartat

6

7 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1: Maaperä- ja pohjavesitutkimukset 5 1. Johdanto 1.1. Yleistä Vuonna 1994 aloitettiin valtakunnallisena hankkeena pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen. Lapin POSKI-hankkeen ensimmäinen vaihe käynnistyi seitsemän kunnan alueella vuonna Ensimmäisen vaiheen kunnat sijaitsevat maakunnan etelä- ja länsiosassa. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa mukana olevat kunnat ovat Kemi, Keminmaa, Pello, Rovaniemi, Simo, Tervola ja Ylitornio. POSKI-hanke toteutetaan Lapin alueella vaiheittain. Hankkeen toinen vaihe on suunniteltu toteutettavaksi lähivuosina maakunnan muiden kuntien alueilla. Maa-aines- ja pohjavesivarat ovat Lapissa epätasaisesti jakautuneita. Muodostumat ovat useimmiten hiekkavaltaisia ja paikoitellen usein myös moreenipeitteisiä, varsinkin Perä-Pohjolan alueella. Harjujen lisäksi alueella esiintyy deltoja, reunamuodostumia ja rantakerrostumia Sisältö ja tavoitteet Hankkeessa on kerätty ja päivitetty tietoja pohjavesi- ja kiviainesmuodostumien laadusta ja määrästä maakunnallisella tasolla. Lapin POSKI-hankkeen tavoitteena on osoittaa pohjavedenottoon varattavat muodostumat sekä pitkällä aikavälillä kiviainesten ottoon soveltuvia muodostumia. Lapin POSKI-hankkeen tuloksilla tuetaan maankäytön ja kaavoituksen suunnittelua maakunta- ja kuntatasolla ja sitä kautta ylläpidetään elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä. Tuloksia hyödynnetään muun muassa maa-aineslain mukaisissa lupakäsittelyissä. Tuloksista hyötyvät kiviainesyrittäjät, vesilaitokset, viranomaistahot ja kunnat. Hankkeessa on tutkittu pääasiassa II- ja III-luokan pohjavesialueita. Valtakunnallisena tavoitteena on tarkistaa pohjavesiluokituksia siten, että III-luokan alueet siirretään voimaan tulleen uudistetun vesienhoitolain 10 b :n mukaisiin 1- tai 2-luokkiin tai joissain tapauksissa poistetaan kokonaan pohjavesiluokituksesta. Lapin POSKI-hankkeen tutkimukset koostuvat maastotarkastuksista, maatutkaluotauksista, maaperäkairauksista ja pohjavesiputkien asennuksista. Yhteensovittamisvaiheessa muodostumat luokitellaan maa-aineksen ottoon soveltuviksi, osittain soveltuviksi tai soveltumattomiksi. Luokituksessa on huomioitu luonto- ja maisema-arvot Projektiryhmä Projekti rahoitettiin pääosin Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) varoilla ja rahoittajaviranomaisena toimi Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY). Lisäksi hanketta ovat rahoittaneet alueen kunnat, vesihuoltolaitokset, kiviainesyritykset sekä Lapin liitto ja Geologian tutkimuskeskus (GTK). Hankkeen toteutumista on ohjannut ja valvonut seurantaryhmä, johon ovat kuuluneet alueen kuntien, seutukuntien, vesihuoltoyhtiöiden, rahoittavien yritysten, Lapin ELY -keskuksen, Geologian tutkimuskeskuksen, Suomen ympäristökeskuksen ja Lapin liiton edustajat.

8 6 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1: Maaperä- ja pohjavesitutkimukset Hankkeen päätoteuttajana on toiminut Lapin liitto ja projektipäällikkönä Olli Kiviniemi. Hankkeen osatoteuttajana toiminut GTK on vastannut maa- ja kallioperän kiviainestutkimuksista sekä maatutkaluotauksista. Asiantuntijaorganisaationa mukana oleva Lapin ELY on toiminut projektin pohjavesiasiantuntijana. GTK:ssa tutkimuksen organisoinnista ovat vastanneet aluejohtaja Kimmo Pietikäinen ja toimialapäällikkö Jouni Pihlaja. Hiekka- ja sora-alueiden maastokartoituksista ja raportoinnista ovat vastanneet geologit Kalevi Mäkinen, Juho Kupila ja Hannu Panttila. Maatutkaluotaukset ja niiden tulkinnat ovat suorittaneet geologit Juho Kupila ja Hannu Panttila Aikaisemmat tutkimukset Hankkeen tutkimusten tärkeimpänä pohja-aineistona on ollut GTK:n numeerinen maaainestietokanta, jonka perustana ovat 1970-luvulla toteutetun valtakunnallisen hiekka- ja soravarojen arviointiprojektin tulokset. Hiekka- ja sora-arviointiprojektissa kartoitettiin koko Suomen hiekka- ja soraesiintymät ja arvioitiin niissä olevat pohjavedenpinnan yläpuoliset maa-ainesvarat. Arvioinnissa tehtiin karttatulkintaa, maastokartoitusta ja varsinkin Lapissa ilmakuvatulkintaa johtuen harvasta tieverkosta. Lapin maakunnan alueella arviointi suoritettiin vuosina Edellä mainittu hiekka- ja sora-arvio on muunnettu numeeriseen muotoon tietojärjestelmäksi ja se on osa laajempaa GTK:n geotietojärjestelmää. GTK:n maa-ainestietokantaa on päivitetty kuluneiden vuosien aikana useaan otteeseen uusien havaintojen ja aineistojen perusteella. Hankkeessa on hyödynnetty myös GTK:n tuottamia 1: ja 1: maaperäkarttoja ja mahdollisia aikaisempien tutkimusten maaperäkairaus- ja luotaustietoja. Näiden lisäksi on hyödynnetty Ympäristöhallinnon pohjavesitietojärjestelmän (POVET) havaintotietoja ja ELY-keskuksen pohjavesitutkimustietoja.

9 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1: Maaperä- ja pohjavesitutkimukset 7 2. Suoritetut tutkimukset 2.1. Tutkimusten valmistelu Lapin liitto oli yhdessä Lapin ELY-keskuksen, tutkimusalueen kuntien ja kiviainesyrittäjien kanssa valikoinut ensimmäisen vaiheen tutkimuksiin 85 kappaletta pääasiassa II- ja III-luokan pohjavesialuetta. Valmistelutyössä käytiin läpi valittujen pohjavesialueiden alueilla olevien muodostumien tiedot GTK:n maa-ainestietokannassa. Kartta-aineistoista huomioitiin myös maaaineksen hyödyntämistä rajoittavat tekijät, kuten suojelualueet sekä muinaisjäännökset ja muinaisjäännösalueet. Jokaisella valitulla pohjavesialueella on suoritettu maastotarkastus. Aikaisempien tietojen, kartta-, ilmakuva- ja laserkeilausaineiston tulkinnan ja maastotarkastusten perusteella tehtiin maatutkaluotauksia 43 pohjavesialueella. Maatutkaluotausaineiston tulkinnan perusteella pohjavesialueille tehtiin 73 maaperäkairausta, joista 63 yhteydessä asennettiin pohjavesiputket jatkotutkimuksia varten. Kairausnäytteet toimitettiin GTK:n Rovaniemen toimipisteeseen, jossa niiden maalajit määritettiin aistivaraisesti Maastokartoitus Kenttäkauden 2013 aikana suoritettiin valituilla pohjavesialueille maastotarkastukset ja niiden perusteella valituille kohteille maatutkaluotaukset. Maastotarkastuksissa tarkistettiin hiekka- ja soraarviossa tehdyt muodostuma- ja maalajirajaukset sekä havainnoitiin maa-aineksen laatua ja maalajitteiden runsaussuhteita maa-aineksen ottoalueiden leikkauksista ja montuista. Tarkastuksissa arvioitiin ottoalueiden laajuutta ja niistä otetun aineksen kerrospaksuutta, sekä kuinka lähelle pohjavedenpintaa maa-aineksen otto on tehty. Näiden lisäksi havainnoitiin mahdollisia aineksen hyödyntämistä rajoittavia tekijöitä. Maastotarkastusten yhteydessä muodostettiin yleiskäsitys alueen geologiasta ja hydrogeologisista olosuhteista 2.3. Maatutkaluotaus Maatutkaluotaus on maankamaran sähkömagneettinen tutkimusmenetelmä. Luotauksessa lähetetään maankamaraan radiotaajuisia aaltoja ( MHz). Osa aalloista heijastuu takaisin aineksen tiheyseroista johtuvista rajapinnoista. Laitteistoon kuuluvat lähetin-vastaanotin, ohjausyksikkö ja paikannuslaitteisto sekä näiden yhdistämiseen tarvittavat kaapelit. Tutkimusalueilla käytettiin kohteesta riippuen kahta 100 MHz taajuuden maatutkakalustoa. Niillä pohjavesialueilla, joilla on ajokelpoinen ja tutkimukseen soveltuva tieverkko luotaukset suoritettiin mönkijällä vedettävällä SIR-20 -maatutkalaitetta (Kuva 1). Tämä laitteisto koostuu mönkijästä, kärryyn sijoitetusta maatutka-antennista ja maastotietokoneista, joille tallennetaan maatutkasta tuleva luotausaineisto ja luotauslinjan paikkatieto. Ajourien puuttuessa käytettiin niin kutsuttua letkututkaa viralliselta nimeltään Malå Rough Terrain Antenna (Kuva 2). Letkututkaan kuuluvat reppuun sijoitettu ohjainyksikkö, reppuun kiinnitettävä noin 7 metriä pitkä lähetin-vastaanottimena toimiva kaapelihäntä ja gps-paikantimella varustettu maastotietokone. Letkututkalla voidaan luodata linjoja kaikissa kävelykelpoisissa maastoissa.

10 8 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1: Maaperä- ja pohjavesitutkimukset Kuva 1. Mönkijävetoinen SIR-20-maatutka Rovaniemen Tolosen tutkimuksissa keväällä (Kuva: Hannu Panttila/GTK) Kuva 2. Maatutkaluotausta letkututkalla. (Kuva: Jukka Räisänen/GTK)

11 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1: Maaperä- ja pohjavesitutkimukset 9 Pienemmän taajuuden signaali ulottuu ihanneolosuhteissa syvemmälle kuin korkean taajuuden signaali, mutta sen tarkkuus on pienempi. Maatutkan signaalin syvyysulottuvuuteen maankamaraan vaikuttaa myös maankamaran sähkönjohtavuus, eli käytännössä maaperän vesipitoisuus. Maatutkan syvyysulottuvuus voi olla kuivassa hiekassa tai sorassa jopa yli 30 metrin luokkaa, mutta hyvin vettä pidättävät hienoainesmoreenit tai hienorakeiset lajittuneet ainekset saattavat vaimentaa tutkasignaalin jo pintakerroksissaan. Maatutkaluotausaineistosta (Kuva 3) voidaan tulkita maaperän kerrosjärjestystä ja kerrosten aineksen laatua. Optimitapauksissa maatutkaluotausaineistosta voidaan erottaa maalajit, pohjavedenpinta ja kallionpinta. Hyvin usein yksi tai useampi näistä jäävät kuitenkin tulkinnanvaraisiksi, jolloin tulkinnan avuksi tarvitaan maastohavaintoja ja kairaustietoja. Syvyysulottuvuuden tulkintaan tarvitaan kairaustietoja tai tieto pohjavedenpinnan tasosta. Maatutkaluotausaineistoa säilytetään GTK:n tietokannassa ja niitä voi tiedustella GTK:n Rovaniemen yksiköstä. Kuva 3. Rovaniemen Kolvavaaran korkeuskorjaamatonta maatutkaluotausaineistoa. Kuvan yläosassa erottuvat rakenteineen hiekkakerrokset, kuvan puolivälissä vasemmalta oikealle kohoten pohjavedenpinta ja kuvan alalaidassa sorakerrokset vasemmalta oikealle kohoten. Todellisuudessa pohjavedenpinta on lähes vaakatasoinen. (Kuva: Hannu Panttila/GTK) 2.4. Maaperäkairaukset ja havaintoputkiasennukset Maaperäkairaukset ja pohjavesiputkien asennukset on suorittanut Destia Oy Lapin liiton toimeksiannosta telavetoisella GM200-kairakoneella (Kuva 4). Maaperäkairaukset tehtiin syksyllä 2013, keväällä 2014 ja syksyllä Kaiken kaikkiaan hankkeen ensimmäisen vaiheen kohteisiin on tehty 73 maaperäkairausta, joista 61:n yhteydessä asennettiin pohjavesiputket jatkotutkimuksia varten.

12 10 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1: Maaperä- ja pohjavesitutkimukset Kuva 4. Destian GM200-kairakone työssä. (Kuva: Juho Kupila/GTK) Hankkeen ensimmäisen vaiheen yhteydessä tehtyjen kairausten metrimäärä on kalliovarmistuksineen yhteensä 1191,4 metriä. Kairauksissa havainnoitiin pohjaveden pinnan korkeutta ja otettiin näytteet vallitsevista maalajiyksiköistä. Maaperänäytteitä otettiin kaikkiaan 287 kappaletta sekä muutamia näytteitä kairaussoijasta ja rapautuneesta kalliosta. Näytteet toimitettiin GTK:lle, jossa niiden maalajit määritettiin aistivaraisesti. Näytteille ei ole tehty rakeisuusanalyysiä, koska varsinkin karkearakeista graniittia tai muuta suhteellisen helposti särkyvää kivilajia sisältävien näytteiden rakeisuusjakauma vääristyy kivien rikkoontuessa ja jauhaantuessa kairauksen yhteydessä. Tällaisissa tapauksissa esimerkiksi kivisen soran näyte voi tuottaa rakeisuusanalyysissä moreenin läpäisykäyrän.

13 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1: Maaperä- ja pohjavesitutkimukset 11 Maaperäkairaukset pyrittiin ulottamaan kallion pintaan saakka, mutta joissain tapauksissa kairaus päätettiin ennen kallion pinnan tavoittamista. Syvin kairaus oli 37,5 metriä ja matalin 1,8 metriä. Pohjavesiputkien materiaali on suuritiheyksinen polyeteeni (PEH) ja putken ulkohalkaisija 60 mm. Kairauksen aikana tehtyjen maalaji- pohjavesihavaintojen perusteella putken siiviläosuus on pyritty asentamaan parhaiten vettä johtavaan kerrokseen. Putkien siivilärako on 0,3 mm. Pohjavesiputkien yläpään suojaksi asennettiin ilkivaltaa ehkäisevät lukittavat vandaaliputket, jotka ovat halkaisijaltaan 90 mm rautaputkea (Kuva 5). Kuva 5. Pohjavesiputken vandaaliputki avattuna pohjavesiputken näytteenottoa edeltävässä tyhjennyspumppauksessa Rovaniemen Kolpeneenharjun rakenneselvityksessä. (Kuva: Hannu Panttila/GTK) Maaperäkairaustietoja on käytetty maatutkaluotaus- sekä muun käytettävissä olleen aineiston kanssa maa-aineksen laadun, määrän, kerrosjärjestyksen ja laajuuden arviointiin. Kairauksissa saatiin myös muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta tietoa pohjavedenpinnan syvyydestä alueilla. Kairauspisteiden ja pohjavesiputkien sijainnit ovat esitettyinä liitteinä olevilla kartoilla. Kairaus- ja maaperätiedot tallennetaan GTK:n tietojärjestelmiin Ominaisantoisuuspumppaukset ja vesinäyteanalyysit Pohjavesiputkista, joissa veden pinta on lähellä maanpintaa, tehtiin ominaisantoisuuspumppaukset. Pumppauksella arvioitiin pohjavesialueen tuottaman vesimäärän suuruusluokkaa. Pumppausten yhteydessä tehtiin kenttämääritykset pohjavedelle ominaisille parametreille. Vedenhankintaan soveltuviksi arvioiduista pohjavesialueista otettiin pohjavesinäytteet, joista määritettiin talousveden laatuvaatimuksia vastaavat parametrit laboratoriossa. Pumppaukset toteutettiin hankkeen sisäisesti, pohjavesinäytteenotot ostopalveluna ja näytteet analysoitiin Luonnonvarakeskuksen laboratoriossa.

14 12 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1: Maaperä- ja pohjavesitutkimukset 3. Raportointi 3.1. Hiekka- ja soraesiintymien rajaukset, massa-arviot ja luokittelu GTK on tuottanut hankkeen tutkimuskohteiden kalliokiviaines- sekä hiekka- ja soramuodostumien päivitetyt muodostuma- ja lajiterajaustiedot. Edellä mainittujen tietojen perustana ovat 1970-luvulla tehdyn hiekka- ja soravara-arvion tiedot, joita on päivitetty tässä hankkeessa tuotetulla uudella tiedolla. GTK:n muodostumatietokannassa on tämän hetken päivitystilanteessa Pohjois-Suomen yksikön toiminta-alueella yhteensä yli muodostumarajausta, joista Lapin POSKI-hankkeen ensimmäisen vaiheen tutkimusalueella on 483 kappaletta (Kuva 6) Kemi Keminmaa Pello Rovaniemi Simo Tervola Ylitornio Kuva 6. Muodostumien jakautuminen tutkimusalueen kunnissa [kpl]. Maastohavaintojen, maatutkaluotauksen ja laserkeilausaineiston perusteella on muodostumien rajauksia tarkistettu ja tulkittu GTK:n maa-ainestietokannoista puuttuvien pohjavesialueiden geologiaa. Maatutkaluotauslinjaston ja kairauspisteverkon harvuudesta johtuen on mahdollista, että tutkimuskohteissa on hiekka- tai sorakerrostumien peittämiä moreeni- tai kalliomäkiä, joiden vaikutusta muodostumien kokonaismassamääriin ei ole voitu näillä tutkimuksilla arvioida. GTK:n maa-ainestietokannassa olevien hiekka- ja soramuodostumien vähimmäispinta-ala on kaksi hehtaaria ja vähimmäiskokonaismassamäärä m 3. Lapissa ja muuallakin Suomessa on lukuisia matalia ja pieniä muodostumia, jotka eivät näillä perusteilla ole GTK:n tietokannassa. Maaainestietokannan päivityksen keskeneräisyydestä johtuen tietokannassa on mukana myös vähimmäispinta-alaa ja -kokonaismassamäärää pienempiä muodostumia. Muodostumien massamäärät ovat laskettu pinta-alan ja arvioidun keskipaksuuden perusteella pohjavedenpinnan yläpuolisesta aineksesta ilman pohjavedenpinnan yläpuolista suojakerrosta (Kuva 7). Pohjavedenpinnan taso on saatu kairaustiedoista sekä muodostumien ympäristössä olevien soiden ja vesistöjen pintojen tasosta. Pohjavedensuojelu edellyttää riittävän suojakerroksen jättämistä pohjavedenpinnan yläpuolelle, eli muodostuman kokonaismassamäärä ei ole sama kuin mahdollisesti hyödynnettävissä oleva massamäärä (Kuva 7). Tästä johtuen pohjavesialueille sijoittuvien matalien muodostumien hyödynnettävissä olevan aineksen määrä voi todellisuudessa olla hyvin pieni tai käytännössä olematon.

15 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1: Maaperä- ja pohjavesitutkimukset 13 Kuva 7. Harjun poikkileikkauskuva, josta ilmenee harjun rakenne, pohjavedenpinnan taso ja suojakerroksen vaikutus hyödynnettävän massamäärän suuruuteen. Tässä raportissa ilmoitetuissa ainesmääräarvioissa ei ole vähennetty suojakerrospaksuutta. (Kuva: Harri Kutvonen/GTK). Maaperämuodostumien kokonaismassamäärän lisäksi on myös arvioitu aineksen jakautuminen eri rakeisuusluokkiin muodostumien alueella. Maa-ainekset ovat jaoteltu kolmeen luokkaan: murskattavaan, soravaltaiseen ja hiekkavaltaiseen ainekseen. Murskattava aineksen raekoko on mm, soravaltainen aines 2 60 mm ja hiekkavaltainen aines 0,2 2 mm. Valtaisuuksissa on huomioitava, että vallitsevasta rakeisuusluokasta huolimatta aines voi sisältää myös muiden luokkien ainesta. Esimerkiksi hiekkavaltaisessa aineksessa voi olla sekä murskattavaa että soravaltaista ainesta. Muodostumien käytön esteet, rajoitteet ja haitat ovat kirjattu tutkimuskohdekuvauksiin maastotarkastuksien, karttatulkinnan ja hiekka- ja soravara-arvioraportin pohjalta. Mahdollisten tunnettujen muinaisjäännöksien ja muinaisjäännösalueiden olemassaolo tutkimusalueilla on tarkastettu julkishallinnon paikkatietoportaalista kesän ja syksyn 2014 aikana. Todennäköistä on, että arkeologisen inventoinnin edetessä aikaisemmin tuntemattomia muinaisjäännöksiä löytyy useilta pohjavesialueilta ja maa-ainesmuodostumilta Hiekka- ja soramuodostuma- sekä pohjavesitietojen esitystapa Pohjavesialueiden/maaperämuodostumien tekstimuotoiset kohdekuvaukset ovat koostettu maastotarkastuksen havainnoista, hiekka- ja soravara-arvion kuvauksesta, maatutkaluotauksen ja kairauksien tuloksista sekä pohjaveden määrään ja laatuun liittyvistä tutkimustoimenpiteistä. Yhteensovitettujen tutkimustietojen pohjalta on laadittu suositukset pohjavesiluokituksen muutoksista ja soveltuvuudesta maa-ainesottoon. Kohdekuvauksissa esitetään tutkimuskohteen muodostumatyyppi ja geologiset erityispiirteet, pinta-ala, arvioitu kokonaismassamäärä sekä massamäärät rakeisuusluokittain, havainnot pohjavedenpinnan tasosta, määrästä ja laadusta, maaperän kerrosjärjestys kairauspisteissä sekä hyödyntämisen esteet, rajoitteet ja haitat. Koska kaikki tutkimuskohteet olivat pohjavesialueita tutkimusten aikana, ei pohjavesialuestatuksen aiheuttamia rajoitteita maa-aineksen hyödyntämiselle ole mainittu kohdekuvauksissa.

16 14 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1: Maaperä- ja pohjavesitutkimukset Liitteessä 1 on esitetty yhteenvetotaulukko hankkeessa tarkasteltujen pohjavesialueiden tiedoista sekä niille laadituista luokitus- ja käyttösuosituksista. Kohdekuvaukset on esitetty kunnittain liitteessä 2. Liitteessä 3 on esitetty vesianalyysien tulokset ja liitteessä 4 kairaustiedot. Yhteenvetotaulukoissa (liite 5) on esitetty GTK:n tietokannassa olevien tutkimusalueen kuntien maaainesmuodostumien muodostumatunnukset, arvioidut jäljellä olevat massamäärät ja pinta-alat. Kuntakohtaisissa indeksikartoissa on esitetty GTK:n tietokannassa olevat hankealueen hiekka- ja soramuodostumat (liite 6) Hankkeen 1-vaiheen tutkimuskohteet ovat esitettyinä liitteenä olevina 1: : mittakaavaisina karttoina (liite 7). Kartoissa ovat rajattuna pohjavesialue, pohjaveden muodostuma-alue, mahdollinen muodostuma tai muodostumat tunnuksineen ja muodostumarajauksien sisällä lajiterajaukset. Karttoihin on merkitty hankkeen aikana luodatut maatutkalinjojen, maaperäkairausten ja asennetut pohjavesiputkien sijainnit. Maa-aineksen ottoalueet ovat myös rajattu ja ne ovat esitetty keltaisella värillä. Eri tahot ovat nimenneet pohjavesialueet ja muodostumat, joten nimistöt eivät useimmiten vastaa toisiaan. 4. TUTKIMUSALUEEN HIEKKA- JA SORAESIINTYMÄT 4.1. Maa-ainesmuodostumien yleiskuvaus ja ainesmäärät Tutkimusalueen muodostumat vaihtelevat paljon jakautumiseltaan, syntytavoiltaan, laajuudeltaan ja ainekseltaan. Alueella on jäätikön reunan perääntymisvaiheessa jäätikköjoen mannerjään pohjalle synnyttämiin sulavesitunneleihin kerrostuneita harjuja, joista useat varsinkin Lounais-Lapin alueella ovat viimeistä jäätiköitymistä vanhempia. Nämä vanhat harjut ovat pääsääntöisesti moreenipeitteisiä, joissa peittävän moreenikerroksen paksuus vaihtelee muutamasta kymmenestä senttimetristä muutamaan metriin. Harjun muoto on kuitenkin usein yhä nähtävissä niin maastossa kuin varsinkin laserkeilausaineistossa. Nuoremmat, eli viimeisen jäätiköitymisen lopussa syntyneet harjut, ovat subakvaattisia, eli ne ovat syntyneet muinaisen Itämeren pinnan alla. Maankohoamisen johdosta näiden harjujen noustessa vedenpinnan tasoon ovat rantavoimat muokanneet niitä tasoittaen niiden muotoja, kuluttaen törmiä ja terasseja. Viimeisessä vaiheessa rantavoimat ovat lajitelleet uudelleen ainesta ja kerrostaneet harjujen laelle rantakerrostumia. Jäätikön reunan perääntymisvaiheeseen liittyvät myös reunamuodostumat. Reunamuodostumat ovat syntyneet jäätikön reunan eteen rinnakkaisina deltoina tai sandureina tai niiden yhdistelminä. Jäätikön reunan liikkuessa edestakaisin on moreenia kerrostunut laattoina lajittuneen aineksen sisälle, päälle ja varsinkin muodostuman jäätikön reunan vastaiselle puolelle. Subakvaattisilla alueilla voi myös näiden muodostumien päällä olla rantavoimien ja tuulen kerrostamia ja lajittelemia aineksia. Jäätikön sulamisvaiheeseen ja virtaavaan veteen liittyvät myös alueella tavatut suistokerrostumat, eli deltat. Deltat koostuvat virtaavan veden kerrostamasta aineksesta, jonka raekoko on suoraan verrannollinen veden virtausnopeuteen. Deltoja on syntynyt jäätikön edustalla harjuainesta kerrostaneen jäätikköjoen virtauksen hajaantuessa tai esimerkiksi jäätikön eteensä patoamiin jääjärviin tai mereen. Hankkeen tutkimusalueen kuntien maa-ainesmuodostumien sisältämät ainesmäärät ovat esitettyinä liitteinä olevilla taulukkoina. Alla olevassa diagrammissa (Kuva 8) on esitetty kunnittain hiekka- ja soravarojen kokonaismassamäärät.

17 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1: Maaperä- ja pohjavesitutkimukset Kemi Keminmaa Pello Rovaniemi Simo Tervola Ylitornio Kuva 8. Muodostumien ainesmäärien jakautuminen kunnittain (X 1000 m 3 ). 5. YHTEENSOVITTAMINEN Yhteensovittamisessa tarkasteltiin pohjavesialueiden soveltuvuutta maaperätietojen perusteella maa-ainesottoon ja pohjavesitietojen perusteella alueiden soveltumista yhdyskuntien vedenhankintaan. Arvioinnissa huomioitiin luonto- ja maisemainventoinnin tulokset, kaavoitus, asutus ja muinaisjäännökset. Yhteensovittamisessa jokaiselle tutkitulle pohjavesialueelle arvioitiin käyttösuositus ottaen huomioon seuraavat hyödyntämiseen vaikuttavat seikat: - Soveltuvuus maaperätietojen perusteella maa-ainesottoon - Käyttökelpoisen maa-aineksen määrä ja syvyys pinnasta - Alueen soveltuvuus yhdyskuntien vedenhankintaan - Luonto- ja maisemainventointien tulokset - Kaavoitus - Asutus - Muinaisjäännökset

18

19 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1: Maaperä- ja pohjavesitutkimukset Liite 1 (1/3) LIITE 1. KOOSTE TUTKITUISTA POHJAVESIALUEISTA POSKI-luokat: Ei sovellu maa-ainesottoon (E), osittain soveltuva (O) ja soveltuva (M) Pohjavesiluokkasuositus: III-luokan pohjavesialueille on annettu suosituksena joko nostaa alue nykyisiin 1- tai 2- luokkiin tai poistaa luokituksesta LM arvoluokka eli luonto- ja maisemakartoituksessa määritetty arvoluokka: 1 = kansainvälisesti arvokas, 2 = valtakunnallisesti arvokas, 3 = maakunnallisesti arvokas ja 4 = alueellisesti arvokas. 0 = ei merkittävää suojeluarvoa. HSO = harjujensuojeluohjelma KEMI Nimi Hertta-järjestelmästä kootut tiedot PValuetunnus Alueluokka Kokonaispinta-ala Muod. alueen pinta-ala Arvio muod. määrästä [m3/d] POSKI-hankkeen tuottamat tiedot Sotisaari III 1,42 0, on on E Holstinharju III 1,19 0, on ei E C Takaniitty - kaijanharju III 0,30 0, on ei M 2 0 Uusi antoisuus [m3/d] KEMINMAA Nimi Hertta-järjestelmästä kootut tiedot Aiempia tutkimuksia POSKIlisätutkimukset POSKIluokka PVluokkasuositus PValuetunnus Alueluokka Kokonaispinta-ala Muod. alueen pinta-ala Arvio muod. määrästä [m3/d] POSKI-hankkeen tuottamat tiedot Annanpellonvaara III 1,15 0, on on M A Mäntymaa III 0,61 0,15 70 on ei M Makkaravaara III 0,62 0,2 150 on ei O Tuhkaoja III 2 1, on on E Tervasmaa III 0,47 0,16 90 on ei M Korkiamaa III 0,77 0, on on O Vähäpalo III 0,38 0,15 90 on ei O Isopalo III 0,42 0,14 80 on ei M Korsukangas III 0,97 0, ei on E A Ristikangas, I 4,28 1, on on - - Uusi antoisuus [m3/d] SIMO Nimi Hertta-järjestelmästä kootut tiedot Aiempia tutkimuksia POSKIlisätutkimukset POSKIluokka PVluokkasuositus PValuetunnus Alueluokka Kokonaispinta-ala Muod. alueen pinta-ala Arvio muod. määrästä [m3/d] POSKI-hankkeen tuottamat tiedot Aiempia tutkimuksia POSKIlisätutkimukset POSKIluokka PVluokkasuositus Haapaniemi III 1,34 0, on on M Puromaa III 0,23 0, on ei M Ykskuusi III 0,67 0, on on E Karijärvi III 0,38 0,17 90 ei ei Myllylänaho III 0,95 0, on ei O Aulanäijänkaarto III 0,31 0, ei ei E Sarkakangas III 0,79 0, ei on O Uusi antoisuus [m3/d] pv-alue III 0,99 0,88 on ei E 2 350

20 LIITE 1 (2/3) Lapin POSKI-hanke Vaihe 1: Maaperä- ja pohjavesitutkimukset TERVOLA Nimi Hertta-järjestelmästä kootut tiedot PValuetunnus Alueluokka Kokonaispinta-ala Muod. alueen pinta-ala Arvio muod. määrästä [m3/d] POSKI-hankkeen tuottamat tiedot B Kaitaharju III 0,58 0,2 150 ei on E A Korkiamaa - lavakangas III 2,50 1, on on O B Korkiamaa - lavakangas III 1,69 1, on on O Yli-harjunselkä III 0,99 0, on on M A Kaitaharju - ketteli III 0,93 0, on ei E B Kaitaharju - ketteli III 0,37 0,12 70 ei ei E C Kaitaharju - ketteli III 0,33 0,12 70 ei ei E Törmävaara III 2,59 1, on on E Ylimmäinen venek. III 0,23 0,12 90 on ei M Jokimaa III 0,45 0, on ei M B Heiskarinselkä III 1,24 0, on ei O Luppovaara III 2,66 1, ei on E Kaivoskangas - ruutanal. III 1,99 1, ei on E Jäkäläkangas III 1,32 0, ei on O Antinkaapo III 0,37 0, ei ei O Rantaharju III 1,40 0, on on Metsäharju III 0,70 0, on on - - ROVANIEMI Nimi Hertta-järjestelmästä kootut tiedot Aiempia tutkimuksia POSKIlisätutkimukset POSKIluokka PVluokkasuositus PValuetunnus Alueluokka Kokonaispinta-ala Muod. alueen pinta-ala Arvio muod. määrästä [m3/d] POSKI-hankkeen tuottamat tiedot Aiempia tutkimuksia POSKIlisätutkimukset POSKIluokka PVluokkasuositus B Kolvavaara - louejärvi III 1,9 0,7 500 on ei O Narkaus III 0,86 0, ei on E A Ala - säynäjä - vuopiol. III 0,15 0,06 48 ei ei O B Ala - säynäjä - vuopiol. III 1,74 0, ei on O C Ala - säynäjä - vuopiol. III 0,28 0,09 72 ei on E D Ala - säynäjä - vuopiol. III 0,26 0,04 32 ei ei E Korvala III 0,55 0, ei on M/O 0/ Jouttikero III 2,37 0, ei on O Tolonen III 2,68 1, ei on O A Tuhnajajärvi III 0,37 0,12 96 ei ei E B Tuhnajajärvi III 0,37 0, ei ei E A Mellalampi III 0,68 0, ei on O B Mellalampi III 0,57 0, ei on O C Mellalampi III 1,09 0, ei on O A Sonka III 0,66 0, on ei O B Sonka III 0,65 0, on ei E C Sonka III 1,02 0, on ei E 0 0 Uusi antoisuus [m3/d] Uusi antoisuus [m3/d] Hautainmaa III 6,45 4, on ei O A Tavivaara III 2,17 1, ei on E B Tavivaara III 0,35 0, ei ei E Honkaselkä III 0,64 0, ei on E 2 150

21 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1: Maaperä- ja pohjavesitutkimukset Liite 1 (3/3) PELLO Nimi Hertta-järjestelmästä kootut tiedot PValuetunnus Alueluokka Kokonaispinta-ala Muod. alueen pintaala Arvio muod. määrästä [m3/d] POSKI-hankkeen tuottamat tiedot B Ritavalkea III 0,95 0, ei ei M C Ritavalkea III 1,08 0, ei ei M 0 0 Uusi antoisuus B Juurilehto III 1,31 0, ei on E Siikatievat III 1,49 0, on on E Koiraoja III 1,44 0, ei on O Keskikangas III 1,07 0, on on O Karhumaa III 1,09 0, on ei E Palovaara III 2,44 1,1 900 ei on O Peuravaara III 0,97 0, ei ei O 0 0 YLITORNIO Nimi Hertta-järjestelmästä kootut tiedot Aiempia tutkimuksia POSKIlisätutkimukset POSKIluokka Pohjavesiluokkasuositus PValuetunnus Alueluokka Kokonaispinta-ala Muod. alueen pintaala Arvio muod. määrästä [m3/d] POSKI-hankkeen tuottamat tiedot Aiempia tutkimuksia POSKIlisätutkimukset POSKIluokka Pohjavesiluokkasuositus Uusi antoisuus Meltosjärvi III 1,96 0, on ei E Huhtavaara III 0,54 0,15 88 ei ei E Martinvaara III 0,9 0, on ei M Kantomaanpää III 1,03 0, ei on M Sikiömaa III 1,51 1, ei on M Muotkavaara III 2,20 1, on on O Isohorila III 1,6 0, ei ei O Kotakangas III 1,78 1, on on M Isokangas III 7,04 5, on on O Kaakkurirova III 2,74 1, ei on O

22

23 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1: Maaperä- ja pohjavesitutkimukset Liite 2 (1/1) LIITE 2. POHJAVESI-/SORA- JA HIEKKA-ALUEIDEN KOHDEKUVAUKSET Tämä liite sisältää seuraavat alaliitteet: LIITE 2.1. Rovaniemen pohjavesi-/sora- ja hiekka-alueiden kohdekuvaukset LIITE 2.2. Kemin pohjavesi-/sora- ja hiekka-alueiden kohdekuvaukset LIITE 2.3. Keminmaan pohjavesi-/sora- ja hiekka-alueiden kohdekuvaukset LIITE 2.4. Pellon pohjavesi-/sora- ja hiekka-alueiden kohdekuvaukset LIITE 2.5. Simon pohjavesi-/sora- ja hiekka-alueiden kohdekuvaukset LIITE 2.6. Tervolan pohjavesi-/sora- ja hiekka-alueiden kohdekuvaukset LIITE 2.7. Ylitornion pohjavesi-/sora- ja hiekka-alueiden kohdekuvaukset

24

25 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1: Maaperä- ja pohjavesitutkimukset Liite 2.1 (1/13) LIITE 2.1 ROVANIEMEN POHJAVESI-/SORA- JA HIEKKA-ALUEIDEN KOHDEKUVAUKSET Pohjavesialue Muodostuma A-D Ala-Säynäjä-Vuopiolampi LA Kivelä I-IV Hautainmaa HAUTAINMAA Jouttikero Jouttikero B Kolvavaara-Louejärvi Kolvaoja Korvala LA KORVALA A-C Mellalampi LA-1100/ MELLALAMPI ja LA-1100/ PIENI MELLALAMPI Narkaus LA-1384/ Narkaus LA-1099/ Sonkajärvi, A-C Sonka LA-1099/ Sonka I ja LA-1099/ Sonka II AB Tavivaara TAVIVAARA LA-0970/ Tolonen I, Tolonen LA-0970/ Tolonen II ja LA-0970/ Tolonen III B Tuhnajajärvi LA-1100/ MELLALAMPI

26 Liite 2.1 (2/13) Lapin POSKI-hanke Vaihe 1: Maaperä- ja pohjavesitutkimuksets A-D Ala-Säynäjä-Vuopiolampi LA Kivelä I-IV Neljästä pohjavesialueesta koostuva tutkimusalue käsittää Ala-Säynäjäjärveltä Raudanjoelle ulottuvan, neljästä erillisestä harjuselänteestä muodostuvan, harjujakson. Harjujen materiaali on kivistä soraa ja soraa, lukuun ottamatta eteläpäätä, jossa materiaali on soraista hiekkaa. Paikoitellen harjuja peittää ohut moreenikerros. Pohjavesialueilla on luodattu viisitoista maatutkalinjaa ja tehty kolme maaperäkairausta. Pohjavesialue A käsittää Ala-Säynäjäjoen pohjoisrannalla olevan pienehkön harjun nimeltä Kivelä I. Harjun keskiosassa on vanha ottoalue, josta on yhä otettu lähinnä kotitarveottoon soraa ja hiekkaa. Monttu on metsittymässä ja sen reunoilla kasvaa eri-ikäisiä mäntyjä. Aines vaikuttaa paikoin hyvin hiekkaiselta. Muodostuman pinta-ala on 5,6 ha ja sen jäljellä olevaksi kokonaismassamääräksi on arvioitu noin m 3, josta soravaltaista ainesta on m 3 ja hiekkavaltaista ainesta m 3. Maa-aineksen ottoalueelta on otettu ainesta arviolta noin m 3. B-osa käsittää maa-ainestietokannassa kokonaan tai osittain kolme muodostumaa (Kivelä II-IV), jotka kuuluvat selvästi samaan harjujaksoon. Kivelä II:n alueella on laajahko vanha maa-aineksen ottoalue, josta on otettu ainesta arviolta noin 3 metrin paksuudelta. Kivelä II:n pinta-ala on 14,0 ha ja sen arvioitu jäljellä oleva kokonaismassamäärä on m 3, josta murskattavaa ainesta on m 3, soravaltaista ainesta m 3 ja hiekkavaltaista ainesta m 3. Kivelä II:n ottoalueelta on otettu ainesta arviolta noin m 3. Kivelä III:n pinta-ala on 27,1 ha ja sen arvioitu kokonaismassamäärä on m 3, josta murskattavaa ainesta on m 3, soravaltaista ainesta m 3 ja hiekkavaltaista ainesta m 3. Muodostumassa ei ole ottoalueita. Pohjavesialueeseen kuuluu myös muodostuman Kivelä IV:n pohjoisosa. Kivelä IV:n pinta-ala on kokonaisuudessaan 21,6 ha ja sen arvioitu kokonaismassamäärä on m 3, josta murskattavaa ainesta on m 3, soravaltaista ainesta m 3 ja hiekkavaltaista ainesta m 3. Muodostumassa ei ole ottoalueita. Pohjavesialue B sisältää Kivelä IV:n pohjoisosan, eli noin neljänneksen muodostuman pinta-alasta. Alueelle B on asennettu pohjavesiputki 42-1 pohjavesialueen keskiosaan ja pohjavesiputki 42-2 pohjavesialueen eteläosaan. Kairauspisteen 42-1 maaperän aines on soraa 2,0 metrin syvyydelle ja siitä 18,0 metrin syvyydelle hiekkaa. 18,0-24,0 metrin syvyysvälillä on sorakerros, jonka alla on 27,0 metrin syvyydelle hiekkaa ja siitä 30,0 metrin syvyydellä olevaan kalliopintaan saakka soraa. Pohjaveden pinnan taso oli kairaushetkellä +144,0 m mpy, eli pohjaveden pinnan yläpuolisen aineksen kerrospaksuus oli 8,0 metriä. Kairauspisteen 42-2 maaperän aines on 1,0 metrin syvyydelle savea, jonka alla on hiekka- ja soramoreenia 10,0 metrin syvyydelle. Moreenien alla on 20,0 metrin syvyydelle soraa ja sen alla moreenia 24,0 metrin syvyydellä olevaan kalliopintaan asti. Pohjaveden pinnan taso oli kairaushetkellä +144,5 m mpy, eli pohjaveden pinnan yläpuolisen aineksen kerrospaksuus oli 4,3 metriä. Pohjavesialue C käsittää muodostuman Kivelä IV keskiosan. Pohjavesialue C:n pohjavesiputki 42-3 on kairattu pohjavesialueen eteläosaan. Kairauspisteen maaperän aines on 21,8 metrin syvyydellä olevaan kalliopintaan asti soraa. Pohjaveden pinnan taso oli kairaushetkellä +140,2 m mpy ja pohjaveden pinnan yläpuolisen aineksen kerrospaksuus oli 14,1 metriä. Pohjavesialue D käsittää osan Kivelä IV-muodostuman eteläosasta. Pohjavesialueella muodostuma on kivinen ja teräväpiirteinen. Vedenlaatu määritettiin pohjavesiputkista 42-1 ja 42-3 kesäkuussa Vedenlaatu oli erinomainen putkessa Putkesta 42-1 otetussa näytteessä havaittiin hieman koholla olevat rauta- ja mangaanipitoisuudet, mutta muuten veden laatu oli hyvä. Putkesta 42-1 suoritettiin ominaisantoisuuspumppaus. Pumppauksen yhteydessä pohjaveden pinta oli 9 metrin syvyydessä, minkä vuoksi maksimiteho jäi noin 50 m 3 /d -tasolle. Vesipinta pysyi kuitenkin koko pumppauksen ajan vakaana eikä veden laadussa havaittu muutoksia. On oletettavaa, että alueelta on otettavissa merkittävästi suurempia määriä.

27 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1: Maaperä- ja pohjavesitutkimukset Liite 2.1 (3/13) Pohjavesialueiden arvioidut antoisuudet on määritetty suoraan muodostumisalueiden pinta-aloista varastoitumiskertoimella 0,5. Pohjavesialueiden B, C ja D rajat ovat keinotekoisia eli niiden välillä ei ole selkeitä hydraulisia katkoksia ja lisäksi alueen eteläpäässä rajat ovat jostain syystä sivussa varsinaisista muodostumista. Alueet on suositeltavaa nostaa pohjavesiluokkaan 2 ja joko yhdistää tai muuttaa vastaamaan Kivelä II, III ja IV - muodostumarajauksia, jolloin vastaavasti antoisuudet olisivat Kivelä II: 115 m 3 /d, Kivelä III: 223 m 3 /d ja Kivelä IV: 177 m 3 /d tai yhdistettynä 515 m 3 /d. Pohjavesialue A arvioitiin riittämättömäksi yhdyskuntien vesihuollon kannalta ja se on suositeltavaa poistaa pohjavesiluokituksesta. Aineksen hyödyntämistä haittaa paikoin peittävä moreenikerros, jonka paksuus on yhden metrin luokkaa. Pohjavesialueilla ei ole tunnettuja muinaisjäännöksiä. Alue arvioitiin 4-tien eteläpuoliselta osalta luonto- ja maisemakartoituksessa geologisesti ja maisemallisesti merkittäväksi (arvoluokka 4) ja soveltumattomaksi maaainesottoon. 4-tien pohjoispuolinen osa eli muodostuma Kivelä II on osittain soveltuva.

28 Liite 2.1 (4/13) Lapin POSKI-hanke Vaihe 1: Maaperä- ja pohjavesitutkimuksets Hautainmaa HAUTAINMAA Kyseessä on laaja harjumuodostuma, jonka ydinosalle on tyypillistä kumpu- ja kuoppamaasto. Reunaosat ovat deltamaisia tasanteita. Materiaali on muodostuman ydinosassa kivistä soraa ja hiekkaista soraa. Lievealueilla materiaali on hiekkaa. Muodostuman kerrospaksuus sen ydinosassa on keskimäärin 17 m ja reuna-alueilla 3-7 m. Hautainmaan pinta-ala on 379,1 ha ja sen arvioitu jäljellä oleva kokonaismassamäärä on 24,17 milj. m 3, josta on arvioitu soravaltaista ainesta 5,4 milj. m 3 ja hiekkavaltaista ainesta 18,77 milj. m 3. Hautainmaan itäosassa olevilta maa-aineksen ottoalueilta on otettu ainesta arviolta m 3. Hautainmaan eteläosaan liittyy Jokilammit-niminen harjuselänne, jonka kerrospaksuus vaihtelee 2-10 m välillä. Muodostuman pinta-ala on 11,9 ha ja sen arvioitu kokonaismassamäärä on m 3, josta soravaltaista ainesta on m 3 ja hiekkavaltaista ainesta m 3. Muodostumasta noin puolet sijaitsee Hautainmaan pohjavesialueella ja toinen puoli I-luokan pohjavesialueella. Pohjavesialueella on luodattu viisi maatutkalinjaa, jotka tukevat aikaisempaa arviota muodostumasta. Räjähdevaaran vuoksi alueella ei tehty lisäkairauksia hankkeen aikana. Pohjavesialueelle on asennettu pohjaveden havaintoputki vuonna 2006 Puolustusvoimien tilaamana alueen itäosan soranottoalueen eteläpuolelle. Kairauksen yhteydessä tehtyjen aistinvaraisten havaintojen mukaan maaperä on 12,2 metrin syvyyteen vaihtelevasti hiekkaa ja soraa. Kallion pinta on arvioitu olevan 12,2 metrin kohdalla, mutta kalliovarmistusta ei tehty. Pohjaveden pinnan taso vaihteli putkesta elo-syyskuun vaihteessa 2006 tehdyissä mittauksissa tasolla m mpy ja sen yläpuolisen aineksen kerrospaksuus oli 6,5 7,7 metriä. Pohjavesialue arvioitiin maaperätietojen ja laajalla alueella esiintyvän lajittuneen aineksen perusteella soveltuvaksi yhdyskuntien vedenhankintaan. Alue suositellaan nostamaan 2-luokkaan. Alueen aineksen käyttöä rajoittaa muodostuman sijaitseminen Puolustusvoimien harjoitusalueella sekä tiestö. Aineksen hyödyntämistä haittaavat mahdolliset räjähtämättömät ammukset toisen maailmansodan ajalta. Pohjavesialueella ei ole tunnettuja muinaisjäännöksiä. Alue arvioitiin luonto- ja maisemainventoinnissa arvokkaaksi alueeksi (arvoluokka 3). Tulosten perusteella alue arvioitiin osittain soveltuvaksi maa-ainesottoon olemassa olevan maa-ainesalueen kohdalta.

29 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1: Maaperä- ja pohjavesitutkimukset Liite 2.1 (5/13) Jouttikero Jouttikero Jouttikero on tyypiltään rantakerrostuma, joka on kerrostunut Jouttikeron etelä- ja itäpuolisille rinteille. Muodostuman itäosassa on iso maa-aineksen ottoalue sekä neljä pienempää. Muodostuman itäosassa on myös kappeli ja hautausmaa. Muodostuman länsiosassa on kaksi vähäistä ottoaluetta. Muodostuman aines on hiekkaista soraa ja soraa, muodostuman reunoilla ja kapeassa länsiosassa aines on hiekkaa. Pohjatasona muodostuman länsiosassa on moreeni ja itäosassa pohjavesi. Muodostuman pinta-ala on 67,2 ha ja jäljellä olevan pohjaveden yläpuolisen aineksen arvioitu kokonaisainesmääräksi on arvioitu m 3, josta on arvioitu soravaltaista ainesta m 3 ja hiekkavaltaista ainesta m 3. Ottoalueilta otetun aineksen kokonaismääräksi on arvioitu noin m 3. Pohjavesialueella on luodattu kaksi maatutkalinjaa ja kairattu kolme pohjavesiputkea (43-1, 43-2 ja 43-3). Muodostuman pohjoisosassa kairauspisteessä 43-1 havaittiin hiekkaa ja hienohiekkaa 0 7,0 metrin syvyysvälillä, moreenia 13,0 metrin syvyydelle, hiekkaa 16,0 syvyydelle ja hiekkamoreenia 17,5 metrin syvyydellä olevaan kalliopintaan saakka. Pohjaveden pinta oli kairaushetkellä syvyydellä +145,6 m mpy, eli pohjaveden pinnan yläpuolisen aineksen kerrospaksuus oli 15,0 metriä. Kairauspisteen 43-2 maaperän aines on hiekkaa 1,3 metrin syvyydelle ja moreenia 13,0 metrin syvyydellä olevaan kalliopintaan saakka. Pohjaveden pinta oli kairaushetkellä +179,5 m mpy, eli pohjaveden pinnan yläpuolisen aineksen kerrospaksuus oli 11,0 metriä. Kairauspisteen 43-3 maaperän aines on hiekkaa 2,0 metrin syvyydelle ja moreenia 13,5 metrin syvyydellä olevaan kalliopintaan asti. Pohjaveden pinta oli kairaushetkellä +188,8 m mpy ja sen yläpuolisen aineksen kerrospaksuus oli 7,8 metriä. Olosuhteet pohjaveden muodostumiselle ovat sekä itärinteen puolella (43-1) että etelärinteen puolella (43-2 ja 43-3) heikot. Alueella ei suoritettu ominaisantoisuuspumppauksia, koska pohjavedenpinta oli pumppausten kannalta liian syvällä pisteessä 43-1 ja toisissa tutkimuspisteissä maaperäolosuhteet pohjavedenpinnan alapuolella veden virtauksen kannalta epäsuotuisat. Länsirinteessä on selviä lajittuneita kerroksia, mutta niiden välissä on paksuhkoja huonommin vettä johtavia kerroksia. Vettä ei juuri pääse varastoitumaan lajittuneisiin kerroksiin johtuen em. huonommin johtavista kerroksista ja rinteen kaltevuudesta. Veden laatua tutkittiin kaikista havaintoputkista. Veden laatu oli putkesta 43-1 kesäkuussa 2014 otetussa näytteessä hyvä. Ainoastaan rautapitoisuus oli hieman STM:n suosituksia korkeampi. Putkista 43-2 ja 43-3 otettiin näytteet joulukuussa Veden oli laatu em. näytteissä huono. Rauta ja mangaanipitoisuudet sekä kemiallinen hapenkulutus olivat hyvin korkeat (Fe >200 mg/l, Mn >5 mg/l ja CODMn ~10 mg/l). Tulosten perusteella pohjavesialue suositellaan poistamaan pohjavesiluokituksesta. Maa-ainesmuodostuman hyödyntämismahdollisuudet Muodostuman hyödyntämistä rajoittaa hautausmaa muodostuman itäosassa. Pohjavesialueella ei ole tunnettuja muinaisjäännöksiä. Alue arvioitiin luonto- ja maisemakartoituksessa arvoluokkaan 4 ja osittain soveltuvaksi maa-ainesottoon. Soveltuva alue on käytössä oleva maa-ainesalue.

30 Liite 2.1 (6/13) Lapin POSKI-hanke Vaihe 1: Maaperä- ja pohjavesitutkimuksets B Kolvavaara-Louejärvi Kolvaoja Pohjavesialue kattaa noin puolet itä-länsisuuntaisesta harjusta. Harjun ydinosissa on soraa ja pinnalla 0,5 1 m lohkareita. Pohjavesialueen leveän länsipään lievealueet ovat hyvin tasaisia hiedalta vaikuttavaa ainesta. Muodostuman pohjataso laskee lännestä itään. Muodostuman leveässä länsipäässä on ottoalue, josta on otettu ainesta 3 4,5 metrin paksuudelta. Maa-aineksen ottoalueen länsipuolella on pieni monttu, josta on otettu vähäinen määrä ainesta. Pohjavesialueella on luodattu kahdeksan maatutkalinjaa, jotka tukevat aikaisempaa arviota lajiterajauksista ja aineksen laadusta. Koko muodostuman pinta-ala on 140,0 ha, josta pohjavesialueella on noin 62,0 ha. Jäljellä oleva kokonaismassamäärä pohjavesialueella on 2,7 milj. m 3, josta arvioitu soravaltaista ainesta 0,5 milj. m 3 ja hiekkavaltaista ainesta 2,2 milj. m 3. Ottoalueilta on otettu ainesta arviolta noin m 3. Alueella ei tehty hankkeen aikana maaperäkairauksia eikä pohjavesitutkimuksia. Maastotarkastelun ja maatutkaluotausten perusteella Kolvavaara-Louejärven osa-alueiden välillä todettiin olevan hydrologinen yhteys, minkä vuoksi osa-alueiden rajat ovat hieman keinotekoisia. Nykykäytännön mukaisesti alueet suositellaan yhdistämään yhdeksi kokonaisuudeksi. Maa-ainesmuodostuman hyödyntämismahdollisuudet Muodostuman hyödyntämistä maa-ainesten ottoon rajoittavat muodostuman pituussuunnassa kulkeva maantie, länsiosassa sijaitseva masto ja asutus pohjavesialueen itäosassa. Pohjavesialueella ei ole tunnettuja muinaisjäännöksiä. Alue arvioitiin luonto- ja maisemainventoinnissa arvokkaaksi (arvoluokka 4). Alue luokitellaan tulosten perusteella osittain soveltuvaksi maa-ainesottoon olemassa olevan maa-ainesalueen kohdalta.

31 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1: Maaperä- ja pohjavesitutkimukset Liite 2.1 (7/13) Korvala LA KORVALA Korvala on muodostumatyypiltään lajittunut ja ainakin osittain moreenipeitteinen reunamuodostuma. Muodostuman keskiosassa on isohko ottoalue, josta on otettu ainesta arviolta 6 8 metrin paksuudelta. Montun pohja on kuiva, joten pohjavedenpinnan taso lienee melko syvällä. Muodostuman eteläosan pinta on paikoitellen kivinen. Muodostuman pinta-ala on 29,4 ha ja sen arvioitu jäljellä oleva kokonaismassamäärä on 1,14 milj. m 3, josta soravaltaista ainesta on m 3 ja hiekkavaltaista ainesta on m 3. Muodostumasta on otettu ainesta arviolta noin m 3. Muodostuman keskiosan montun pohjalle on asennettu yksi pohjavesiputki (49-1). Kairauspisteessä havaittiin hiekkaa 14,0 metrin syvyydelle, hienohietaa 20,0 metrin syvyydelle ja moreenia 24,0 metrin syvyydellä olevaan kalliopintaan saakka. Pohjaveden pinta oli kairaushetkellä syvyydellä +144,2 m mpy, eli pohjaveden pinnan yläpuolisen aineksen kerrospaksuus oli 8,4 metriä. Veden laatua tutkittiin pohjavesiputkesta Joulukuussa 2014 otetussa näytteessä rauta ja mangaanipitoisuudet olivat korkeahkot (Fe 5,7 mg/l ja Mn 0,3 mg/l). Muuten näytteessä ei havaittu poikkeavia pitoisuuksia. Kohde tutkittiin hankkeen loppuvaiheessa eikä ominaisantoisuuspumppauksia ehditty suorittaa. Maaperäolosuhteiden perusteella alueella on kuitenkin kohtuulliset pohjaveden muodostumis- ja varastoitumisolosuhteet, joskaan alue ei ole pinta-alansa puolesta erityisen merkittävä. Tulosten perusteella alue suositellaan nostamaan 2-luokkaan. Maa-ainesmuodostuman hyödyntämismahdollisuudet Muodostuman hyödyntämistä rajoittavat maantie ja asutus varsinkin muodostuman pohjoisosassa. Aineksen hyödyntämistä haittaa paikoitellen peittävä moreenikerros. Moreenivälikerroksia on todennäköisesti muodostuman länsiosassa lajittuneen aineksen seassa. Alueella ei ole tunnettuja muinaisjäännöksiä. Alueella ei havaittu luonto- ja maisemainventoinnissa merkittäviä suojeluarvoja. Alue luokitellaan tulosten perusteella osittain soveltuvaksi maa-ainesottoon olemassa olevan maa-ainesalueen kohdalta.

32 Liite 2.1 (8/13) Lapin POSKI-hanke Vaihe 1: Maaperä- ja pohjavesitutkimuksets A-C Mellalampi LA-1100/ MELLALAMPI ja LA-1100/ PIENI MELLALAMPI Mellalampi LA on moreenipeitteinen harjumuodostuma, joka käsittää kolme kapeaa harjuselännettä, joista näillä kahdella pohjavesialueella sijaitsee kaksi (Mellalampi ja Pieni Mellalampi). Muodostumien kerrospaksuus on keskimäärin 2,5 m. Muodostumissa ei ole leikkauksia. Pohjavesialueilla on luodattu kuusitoista maatutkalinjaa ja tehty kaksi maaperäkairausta, joissa molemmissa asennettiin pohjavesiputket kairauksen yhteydessä. Muodostuma Mellalampi LA-1100/ sijaitsee kokonaan pohjavesialue A:n alueella. Maastotarkastuksen ja maatutkauksen perusteella harjun pinnalla on moreenikerros, joka mainitaan myös soravararaportissa. Muodostuman pinta-ala on 35,5 ha ja sen arvioitu kokonaismassamäärä on m 3 hiekkavaltaista ainesta. Aineksen käyttöä haittaa peittävä moreenikerros, jonka paksuus vaihtelee metristä muutamaan metriin ollen suurimmillaan muodostuman pohjoispäässä. Muodostuma LA-1100/ Pieni Mellalampi sijaitsee pohjavesialueiden B ja C alueilla. Pohjavesialue B:n alueella muodostuman pinnalla on moreenia. Pinta-ala on 45,3 ha. Arvioitu kokonaismassamäärä on m 3, josta soravaltaista ainesta on arviolta m3 ja hiekkavaltaista ainesta m 3. Pohjavesialue B:n eteläosan kairauksessa (45-2) havaittiin 2,7 metrin paksuisen hiekkaisen soran alla moreenia 7,0 metrin syvyydelle ja tämän alla soraa syvyysvälillä 7,0-13,5 metriä. Soran alapuolella havaittiin hiekkaa syvyysvälillä 13,5-17,0 metriä, soraa syvyysvälillä 17,0-19,0 metriä ja moreenia syvyysvälillä 19,0-27,0 metriä. Pohjaveden pinta oli kairauspisteessä havaintohetkellä tasolla m mpy ja pohjaveden yläpuolisen aineksen kerrospaksuus oli 17,0 metriä. Pohjavesialue C:n eteläosan kairauksessa (45-1) havaittiin 2,5 metrin paksuisen moreenikerroksen alapuolella kivistä soraa 31,5 metrin syvyydelle saakka. Tämän alla on 1,5 metriä soramoreenia 33,0 metrin syvyydellä olevaan kallion pintaan asti. Pohjaveden pinnan taso oli kairaushetkellä +100,4 m mpy ja pohjaveden pinnan yläpuolisen aineksen kerrospaksuus oli havaintohetkellä 7,6 metriä. Havaintoputkesta 45-2 yritettiin tehdä ominaisantoisuuspumppaus lokakuussa 2014, mutta pohjavedenpinta oli pumppausten kannalta liian syvällä (9,6 metriä maanpinnan alapuolella). Maaperätietojen perusteella on oletettavaa, että antoisuus riittää yhdyskuntien tarpeisiin, mutta POVETtiin kirjattu arvio 1384 m 3 /d on todennäköisesti arvioitu yläkanttiin sillä pohjaveden varastoitumiselle suotuisat olosuhteet (käytännössä esitetyt muodostumarajaukset) ovat huomattavasti pienemmällä alueella kuin pohjavesialueen nykyiset rajat ovat. Pohjavesinäytteitä otettiin havaintoputkista 45-1 ja 45-2 kesäkuussa Pohjaveden laatu oli putken 45-1 näytteessä STM suositusten mukainen, joskaan rautapitoisuutta näytteestä ei saatu analysoitua. Alhaisen mangaanipitoisuuden ja sameuden perusteella myös rautapitoisuus on oletettavasti alhainen. Putken 45-2 näyte oli sameampi ja mangaanipitoisuus oli yli STM:n suositusten (Mn ~0,4 mg/l) sekä lisäksi liuenneen hapen pitoisuus oli matala (<0,6 mg/l). Pohjavesialue suositellaan nostamaan tulosten perusteella 2-luokkaan. Pohjavesialuerajaukset suositellaan nykykäytännön mukaan yhdistämään ja kohdistamaan muodostumarajausten mukaisesti ja arvio muodostuvasta määrästä suositellaan muuttamaan arvoon 660 m 3 /d. Aineksen käyttöä haittaa peittävä moreenikerros ja rajoittaa asutus muodostuman eteläpäässä pohjavesialue C:n koko alueella ja pohjavesialue B:n eteläosassa. Pohjavesialueilla ei ole tunnettuja muinaisjäännöksiä. Luonto- ja maisemainventoinnissa alue arvokkaaksi (arvoluokka 3). Tulosten perusteella alue arvioitiin soveltumattomaksi maa-ainesottoon.