Äänekosken voimalaitoksen ympäristöluvan nro 68/05/1 muuttaminen rinnakkaispolton mahdollistamiseksi kiinteän polttoaineen kattilassa, Äänekoski.

Transkriptio

1 PÄÄTÖS Nro 35/08/1 Dnro ISY-2007-Y-220 Annettu julkipanon jälkeen ASIA Äänekosken voimalaitoksen ympäristöluvan nro 68/05/1 muuttaminen rinnakkaispolton mahdollistamiseksi kiinteän polttoaineen kattilassa, Äänekoski. HAKIJA Äänevoima Oy PL ÄÄNEKOSKI HAKEMUS JA LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Hakija on pyytänyt lupaa saada käyttää kiinteän polttoaineen kattilassa (leijupetikattilassa) kierrätyspolttoaineita ja omalla laitoksella syntyviä jäteöljyjä eli käyttää kattilaa rinnakkaispolttolaitoksena. Äänekosken voimalaitoksen kiinteän polttoaineen kattilan päästömääräykset on voimassa olevassa ympäristöluvassa annettu LCP-asetuksen (1017/2002) nojalla. Koska sovellettavaksi tulisivat jätteenpolttoasetuksen (362/2003) määräykset, on toiminnan muutoksen vuoksi tarpeen tarkistaa lupaa ympäristönsuojelulain 28 :n 3 momentin mukaan. NYKYISTÄ TOIMINTAA KOSKEVA LUPA JA LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Itä-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan (nro 68/05/1) Äänevoima Oy:n polttoaineteholtaan yhteensä yli 300 MW:n LCP-asetuksen mukaiselle voimalaitokselle. Lupavirasto on toimivaltainen lupaviranomainen asiassa ympäristönsuojelulain 32 :n mukaan. ASIAN VIREILLETULO Asia on tullut vireille Itä-Suomen ympäristölupavirastoon

2 2 LAITOKSEN SIJAINTI, KAAVOITUS JA LÄHIYMPÄRISTÖ Äänevoima Oy:n voimalaitos sijaitsee Äänekosken kaupungin teollisuusalueella, tilalla Sarvelanpelto, RN:o 6:29. Asemakaavassa voimalaitos sijaitsee teollisuusrakennusten korttelialueella (TT). Koko tehdasalue sijaitsee teollisuusrakennusten korttelialueella Keski-Suomen lääninhallituksen vahvistamassa asemakaavassa. Alueen itäpuolella sijaitsee rautatiealue (LR), ja pohjoispuolella on asemakaavaan merkitty vesialue (W). Etäisyys Äänekosken kaupungin keskustaan on noin 1 km. Lähin asutus sijaitsee noin 600 metrin päässä voimalaitoksesta Piilolanniemen kaupunginosassa. Lähimpänä Äänevoima Oy:n voimalaitosta sijaitsevat erityisesti huomioitavista kohteista koulukeskus (1,8 km), Hissinmäen peruskoulu ja lukio (1,0 km), ammattioppilaitos (0,9 km), vanhainkoti (1,0 km) ja Äänejärven uimaranta (1,5 km). YMPÄRISTÖN TILA Alueen hydrologia, geologia ja ympäristön luonnon tila Ilman laatu Voimalaitostonttia lähinnä sijaitseva I-luokan pohjavesialue on noin 3 kilometrin päässä oleva Kovalan pohjavesialue ( ). Maaperä alueella on graniittia ja pyrofyyristä granodioriittia. Voimalaitosalueen kasvillisuus ja eläimistö ovat tyypillisiä teollisuusympäristön lajeja, eikä alueella ole luonnonsuojelullisesti arvokasta kasvillisuutta tai eläimistöä. Lähin Natura 2000 alue on 6 7 kilometrin päässä sijaitseva Vatianjärven Saraaveden Natura-alue, joka on sisällytetty Natura 2000 verkostoehdotukseen luontodirektiivin perusteella (SCI-alue). Toinen, samoin 6 7 kilometrin päässä sijaitseva Natura 2000 alue on monipuolinen, kirkasvetisen Iso-Jurvon ympäristöön keskittyvä alue, Jurvon alue Jouhtisen metsä. Äänekosken alueen ilman laatua tarkkaillaan yhteistyössä alueen kuntien ja teollisuuslaitosten kanssa. Ilman laadun tarkkailusta vastaa Äänekosken kaupungin ympäristövalvonta. Viimeisin Äänekosken seudun ilman laadun tarkkailuraportti on vuodelta Tarkkailuraportin mukaan hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) vuorokausikeskiarvo vaihteli välillä 3 62 µg/m 3, joten ohjearvoa 70 µg/m 3 ei ylitetty tarkkailuvuonna. Edellisenä vuonna hengitettävien hiukkasten vuorokausikeskiarvo vaihteli välillä 3 74 µg/m 3. Tuntikeskiarvo vaihteli tarkkailuvuonna välillä 2,7 178 µg/m 3, kun se edellisenä vuonna oli µg/m 3. Kuukausikeskiarvot olivat 7 23 µg/m 3 vuonna 2006, kun edellisenä vuonna vastaavat arvot olivat 7 24 µg/m 3 (ohjearvo 70 µg/m 3 ). Suurimmat hiukkaspitoisuudet havaittiin huhti - toukokuussa. Rikkidioksidin (SO 2 ) kuukauden tuntiarvojen 99. prosenttipiste Hiskinmäellä vaihteli välillä µg/m 3, kun ohjearvo on 250 μg/m 3. Vuonna 2005 vastaavat arvot olivat 1 86 µg/m 3. Rikkidioksidin pitoisuus on Ääneseudulla pääasiassa laskenut viimeisen vuosikymmenen aikana. Suoraa vertailua johtuen tarkkailupaikan ja -menetelmän muuttumisesta ei kuitenkaan aikaisempiin vuosiin voi tehdä. Rikkidioksidin vuosikeskiarvo oli 1,6 µg/m 3

3 vuonna 2006, kun se oli edellisenä vuonna 1,3 µg/m 3. Vuonna 2003 vuosikeskiarvo oli 2 8 µg/m 3 eri mittauspaikoissa (Äänekosken keskusta, Rotkola, Suolahti). Nykyinen tarkkailupaikka sijaitsee lähempänä Äänekosken metsäteollisuutta, joten voidaan olettaa, että rikkilaskeuma kohtuullisten ilmavirtausten aikana yleensä ylittää mittauslaitteiston. Rikkidioksidin päästöjen antamat mittaustulokset ovat viimeisinä vuosina olleet kaikissa käytetyissä mittauspisteissä hyvin alhaiset. Hetkittäisesti on mitattu edellä mainittuja korkeampia pitoisuuksia (vuorokausikeskiarvo 82,3 µg/m 3 ), mikä kertoo korkeista hetkittäisistä päästöistä. Haisevien rikkiyhdisteiden (TRS) osalta ei tapahtunut vuorokausitasolla yhtään ohjearvon (vuorokausikeskiarvo 10 µg/m 3 ) ylitystä, sillä korkein arvo oli 8,2 µg/m 3 toukokuussa Vuoden 2005 korkein arvo oli vastaavasti 5,0 µg/m 3. Tuntikeskiarvot vaihtelivat välillä 0 59 µg/m 3, kun vuonna 2005 tuntikeskiarvot olivat välillä 0 46 µg/m 3. Tuntikeskiarvolle ei ole annettu ohjearvoa. Vuonna 2003 Rotkolan tarkkailupisteessä tapahtui yksi vuorokausitason ylitys ja sitä edeltävä ylitys havaittiin vuonna Typen oksideja mitattiin nyt kolmatta vuotta, joten vertailua aikaisempaan ei voida suorittaa kuin vuodesta 2004 saakka. Tarkkailujaksolla ei ylitetty vuorokausikeskiarvojen eikä tuntikeskiarvojen ohjearvoja. Vuorokausikeskiarvot olivat välillä 2,6 59 µg/m 3, kun ohjearvo on 70 µg/m 3. Suurin arvo oli 59 µg/m 3 marraskuussa Edellisenä vuonna suurin vuorokausikeskiarvo oli 46 µg/m 3. Tuntipitoisuuden suurin arvo oli marraskuussa 2006 noin 108 µg/m 3 (ohjearvo 150 μg/m 3 ) ja vuonna 2005 noin 88 μg/m 3. Tuloksista voidaan kuitenkin havaita, että vallinnut säätyyppi pakkanen ja tuulettomuus nostivat pitoisuuksia selvästi. Ominaista havaittujen huippupäästöjen säätilalle oli lisäksi hyvin heikko pohjois-luoteistuuli, jolloin voidaan olettaa, että kyseisten typpipäästöhuippujen lähteenä oli kaupungin keskustaajaman ja Siltakadun liikenne. 3 Vesistö Äänekosken kaupungin kohdalla Kuhnamo-järvessä yhtyvät humuspitoinen Saarijärven reitti ja vähäravinteinen Viitasaaren reitti Äänekosken-Vaajakosken reitiksi. Äänekoskelta vesireitti jatkuu jokimaisena kapeiden järvialtaiden ketjuna 40 kilometrin matkan Pohjois- Leppäveteen saakka, joka on ensimmäinen suuri järviallas reitillä. Äänekosken teollisuuden ja kaupungin jätevedet johdetaan Kuhnamon pohjoisosaan. Puolisen kilometriä leveän ja kymmenen kilometriä pitkän Kuhnamon pinta-ala on noin 5 km 2 ja keskisyvyys 5 metriä. Keskivirtaama on noin 83 m 3 /s jakaantuen Saarijärven reitiltä tulevaan noin 30 kuutiometriin ja Viitasaaren reitiltä tulevaan noin 53 kuutiometriin sekunnissa. Melu, liikenne ja muu kuormitus alueella Voimalaitoksen ollessa käynnissä siitä lähtevä ääni on luonteeltaan tasaista huminaa ympäri vuorokauden. Voimalaitoksen ääni sekoittuu tehdasalueen muun toiminnan meluun. Jyväskylän yliopiston ympäristöntutkimuskeskus kartoitti syyskuussa 2003 Äänekosken teollisuusalueen kuuden tehtaan melukohteet ja laati ympäristömelun laskentamallin alueelle. Laskennallisen mallin lisäksi teollisuusalueen lähiympäristössä tehtiin ympäristömelumittauksia. Äänevoima Oy:n voimalaitoksen melupäästöt ovat pieniä, eivätkä ne aiheuta päiväsaikaan 55 db keskiäänitason ja yöaikaisen 50 db keskiäänitason ylityksiä asuinalueella.

4 Normaalikäytön aikaisesta melusta poikkeavaa melua syntyy ulospuhallusventtiileissä voimalaitoksen häiriötilanteiden yhteydessä. Häiriötilanteita sattuu nykyaikaisilla voimalaitoksilla keskimäärin harvemmin kuin kerran vuodessa. Raskas ajoneuvoliikenne aiheuttaa melua. Laitoksen kokonaiskuljetustarve (mukaan lukien polttoaineen ja tuhkan kuljetukset) muutoksen jälkeen vähenee ennakolta arvioiden 665 kuorma-autokuljetuksen verran vuodessa. Määräksi jää voimalaitoksen käydessä maksimiteholla noin 18 raskasliikennekuljetusta vuorokaudessa. Kuljetukset ajoittuvat pääasiassa väliseen aikaan, joten kuljetuksia on keskimäärin noin yksi tunnissa. Lisäksi päiväsaikaan on henkilö- ja pakettiautoliikennettä. 4 LAITOKSEN TOIMINTA Äänevoima Oy:n höyryvoimalaitoksen kiinteän polttoaineen kattila on kupliva leijupetikattila. Kattilan polttoaineteho on 173 MW ja se otettiin käyttöön vuonna Leijupetikattilassa poltetaan turvetta, puupolttoainetta, bio- ja kuitulietettä sekä LCP-asetuksen 3 :n 10 e) kohdassa tarkoitettuja puuperäisiä jätteitä. Vara- ja tukipolttoaineena toimii raskas polttoöljy. Jatkossa on tarkoitus polttaa myös 5 10 % (polttoaineiden energiasisällöstä) kierrätyspolttoainetta (REF I ja II) ja laitoksen omasta toiminnasta syntyviä jäteöljyjä. Voimalaitos on rakennuskokonaisuus, joka muodostuu kattilarakennuksista, turbiinisalista, höyrynjakokeskuksesta ja kaukolämpökeskuksesta. Lisäksi alueella on suljettu ja ilmastoitu kiinteän polttoaineen vastaanottorakennus ja murskain, kiinteän polttoaineen varastokenttä m, turvesiilo m 3, ostopuuauma m 3, hihnakuljettimia, raskaan polttoöljyn varastosäiliö 990 m 3, kaksi 200 m 3 :n kattilasiiloa, 300 m 3 :n lentotuhkasiilo ja pohjatuhkalle kaksi 15 m 3 :n vaihtolavaa. Laitosrakennuksiin ja alueiden käyttöön ei tule muutoksia rinnakkaispolton myötä. Pääosa kattiloiden tuottamasta energiasta johdetaan vastapaine- ja väliottohöyrynä turbiinin läpi M-real Oyj:n tehtaalle. Myös kaukolämpöenergia tuotetaan vastapainehöyrynä lämmönsiirtimen kautta. Turbiiniin kytketty generaattori tuottaa höyryn ohella sähköä. Tarvittava vesi otetaan Keiteleestä pintavetenä. Koko tehdasalueen vedenkulutuksen maksimimäärä on m 3 /v. Energiantuotannon prosessi Leijupetikattilaa käytetään lämmön ja sähkön tuottamiseen. Kattilaa käytetään koko vuoden huoltoseisokkeja lukuun ottamatta. Kuplivan leijupedin hiekkapatjan leijutus saadaan aikaan johtamalla paineistettua ilmaa tulipesän alaosaan. Kiinteä polttoaine syötetään leijukerrokseen, jossa se kuivuu, kaasuuntuu ja palaa. Sekundääri-ilma syötetään kattilaan sivuseiniltä leijukerroksen yläpuolella olevien ilmakanavien kautta. Kuplivassa leijupetikattilassa leijutusilman nopeus on niin alhainen, että petimateriaali ja polttoaine muodostavat tulipesään kuplivan kerroksen. Kun leijupetikattilassa turvesiilon tai puuauman ruuvi pysäytetään, jätteenpolttoasetuksen mukaisesti polttoaineen syöttö palotilaan häiriötilanteessa katkeaa.

5 5 Kiinteän polttoaineen kattila varustetaan jatkuvatoimisella tulipesän lämpötilaa mittaavalla infrapunatoimisella lämpömittarilla (tasolla starttipoltin-alasekundääri-ilma). Kiinteän polttoaineen kattilaa käytetään siten, että savukaasun lämpötila nostetaan epäedullisimmissakin olosuhteissa vähintään kahdeksi sekunniksi 850 C:een jätteenpolttoasetuksen mukaisesti. Kiinteän polttoaineen kattila on varustettu kolmella kuormaöljypolttimella ja viidellä käynnistyspolttimella. Öljypolttimet käynnistyvät automaattisesti, kun savukaasujen lämpötila laskee starttipoltin-alasekundääritasolla alle 850 ºC:een. Leijupetikattilassa syntyvä lentotuhka erotetaan savukaasuista kolmikenttäisessä sähkösuodattimessa. Tuhka kerätään siiloon ja viedään loppusijoitettavaksi Äänekosken tehtaiden jätehuoltoalueelle tai varastoidaan ja käytetään myöhemmin metsälannoitukseen tai maanparannukseen (lähinnä puulentotuhka). Kattilaan syötetään hiekkaa vuosittain noin 1100 tonnia korvaamaan poistunutta hiekkaa. Hienoin petihiekkajae poistuu savukaasujen mukana. Osa poistuu pohjatuhkan mukana seulontaan, josta alite palautetaan hiekkasiilon kautta kattilaan. Loppuosa viedään jätehuoltoalueelle. Polttoaineet, niiden hankinta, kuljetus ja varastointi Voimalaitos käyttää polttoaineenaan turvetta, puupolttoainetta, raskasta polttoöljyä, bio- ja kuitulietettä (kuori-lieteseos) sekä tehdasalueen puu- ja paperiperäisiä jätteitä. Kierrätyspolttoaineen toimittavat voimalaitokselle muun muassa Jätehuolto Savolainen Oy ja Lassila & Tikanoja. Kierrätyspolttoaine tulee pääsääntöisesti murskattuna tai se murskataan ennen syöttämistä palotilaan. Jäteöljyjä syntyy hakijan omasta toiminnasta satunnaisesti noin 5 m 3 vuodessa. Kierrätyspolttoaine kuljetetaan voimalaitokselle rekka-autoilla. Kierrätyspolttoainetta ei varastoida laitoksella vaan saapuvat jäte-erät puretaan polttoaineen vastaanottorakennuksessa. Vastaanottorakennus on läpiajettava ja molemmilta puolin suljettavissa. Purkaustilaan leviävä pöly siivotaan lakaisemalla pöly polttoaineiden sekaan kuorman purkusuppiloon. Vastaanottohalli pestään vedellä kerran viikossa. Poistoilma johdetaan suodattimen läpi ulkoilmaan. Turve, puupolttoaineet ja kierrätyspolttoaine puretaan perästä kippaavilla autoilla suppiloon, jonka pohjalla on kolakuljetin. Kolakuljetin kuljettaa polttoainejakeen seulontaan ja tarvittaessa edelleen murskaimelle. Turve siirretään kuljettimilla m 3 :n turvesiiloon ja puupolttoaine m 3 :n puuaumaan. Kierrätyspolttoaine puretaan joko turvesiiloon tai ostopuuaumaan. Siilosta ja aumasta polttoaineet syötetään kuljettimilla kattilaan poltettavaksi. Polttoaineet voidaan purkaa autoista myös suoraan polttoainekentälle. Ennen kattilaan syöttöä polttoaineet syötetään kahteen 200 m 3 :n polttoainesiiloon. Voimalaitoksella käytettävän raskaan polttoöljyn rikkipitoisuus on alle 1 painoprosenttia. Jäteöljyt varastoidaan tynnyreissä betonilattiallisessa varastossa ja käsitellään kuten nykyisessäkin tilanteessa. Kierrätyspolttoaineen ja jäteöljyjen osuus vuotuisesta biokattilan kokonaispolttoaineenergiasta on keskimäärin noin 5 % ja maksimissaan 10 %. Jos jäteperäisiä polttoaineita poltetaan 10 %, on se kiinteän polttoaineen kattilan energiasta noin 103 GWh. Tämä energiamäärä vastaa maksimissaan tonnia kierrätyspolttoainetta (lämpöarvo 20 GJ/t). Jäteperäisillä polttoaineilla korvataan turvetta ja puuta saman verran. Korvattava polttoaineenergia 51,5 GWh vastaa tällöin tonnia turvetta (keskimääräinen lämpöarvo

6 10,5 GJ/t vuonna 2006) ja tonnia puupolttoainetta (lämpöarvo 8,5 GJ/t keskimäärin vuonna 2006). Kiinteän polttoaineen kattilan polttoainejakauma vuonna 2006 ja arvioidut jakaumat vuodelle 2008 nykyisellä polttoainejakaumalla ja kun jäteperäinen polttoaine (kierrätyspolttoaine REF I ja II ja jäteöljyt) on mukana polttoainevalikoimassa: Polttoaine (toteutunut) keskimääräinen tilanne, arvio 2008 keskimääräinen tilanne, arvio (LCP) (rinnakkaispoltto) % GWh % GWh % GWh Kuori Ostopuu Turve Öljy 0,2 2 0,2 2 0,2 2,5 Jäteperäinen polttoaine Yhteensä Voimalaitokselle tuotava kierrätyspolttoaine on kotitalouksien, kaupan ja teollisuuden syntypaikkalajitelluista polttokelpoisista kuivista ja kiinteistä jätteistä valmistettua I- ja IIlaatuluokan REF-kierrätyspolttoainetta. Kotitalouksista syntyvä REF on kuiva- ja sekajätettä, josta on pääasiassa lajiteltu erikseen paperi, kartonki, pahvi, metalli, lasi, biojäte ja ongelmajätteet. REF sisältää siis erilaista pakkausjätettä, kuten puuta, pahvia ja paperia, jos niitä ei ole syntypaikkalajiteltu, sekä muovia. REF:in raaka-aineena käytetään myös rakennusjätettä. Laitoksella poltetaan myös tehdasalueen konttoreissa syntyvät paperi-, pahvi- ja pakkausmuovijätteet. Standardi 5875 Jätteen jalostaminen kiinteäksi polttoaineeksi määrittelee yhdyskuntien ja yritysten polttokelpoisista, kuivista, kiinteistä ja syntypaikoilla lajitelluista jätteistä valmistetun kierrätyspolttoaineen laatuluokat ja periaatteet laadunvalvonnalle. Standardi kattaa koko hankintaketjun jätteiden syntypaikkalajittelusta valmiin kierrätyspolttoaineen toimitukseen. Standardin SFS 5875 mukaiset kierrätyspolttoaineiden määräytymisperusteet: Epäpuhtaus Yksikkö REF I REF II Klooripitoisuus massa % < 0,15 < 0,50 Rikkipitoisuus massa % < 0,20 < 0,30 Typpipitoisuus massa % < 1,00 < 1,50 Kalium- ja natriumpitoisuus massa % < 0,20 < 0,40 6 Alumiinipitoisuus massa % 1) 2) Elohopeapitoisuus mg/kg < 0,1 < 0,2 Kadmiumpitoisuus mg/kg < 1,0 < 4,0 1) Syntypaikkalajittelulla ja polttoaineen valmistusprosessilla pyritään poistamaan alumiini. 2) Alumiinipitoisuus sovitaan erikseen.

7 7 Kemikaalien käyttö, varastointi ja hankinta Voimalaitoksella käytetään tämäntyyppisellä laitoksella tyypillisesti käytettäviä kemikaaleja, pääasiassa vedenkäsittelykemikaaleja, jotka ovat joko happamia tai emäksisiä. Kemikaalit tuodaan voimalaitokselle joko säiliöautoilla tai myyntipakkauksissaan. Varastointitilojen alusta on pohjustettu ja varustettu ylivuotokynnyksellä niin, ettei kemikaaleja pääse maaperään tai pohjaveteen. Kaikki kemikaalisäiliöt sijaitsevat suoja-altaissa. Tärkeimmät voimalaitosalueella käytettävät kemikaalit: Kemikaali Varastointi Käyttö vuonna 2006 (t) Käyttö vuonna 2008 (t) Käyttökohde Lipeä (NaOH) (50 %) 2 x 30 m 3 säiliöissä ja (10 %) 3 m 3 säiliössä käytetään suolanpoistolaitoksen elvytyskemikaalina Rikkihappo (H 2 SO 4 ), 93 % 30 m käytetään suolanpoistolaitoksen elvytyskemikaalina Kempac m 3 säiliössä käytetään raakaveden kemiallisessa puhdistuksessa saostukseen Amercor 853s, 50 % 200 l tynnyreissä 2,5 2,5 käytetään hapenpoistokemikaalina Natriumhypokloriitti NaOCl, 15 % 2 m 3 säiliössä 4,8 6 käytetään vedenpuhdistuksen desinfiointikemikaalina Natriumkloridia (NaCl), 99% 10 x 40 kg säkeissä 2,1 2,1 käytetään ionivaihtimien elvytyskemikaalina PARAS KÄYTTÖKELPONEN TEKNIIKKA (BAT) JA ENERGIATEHOKKUUS Äänevoima Oy:n voimalaitoksen nykyinen toiminta perustuu biomassan ja turpeen polton parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan (suurten yli 50 MW energiantuotantolaitosten BREF). Suunnitellussa jätteen rinnakkaispoltossa sovelletaan lisäksi jätteenpolton BREFiä kierrätyspolttoaineen varastoinnin ja käsittelyn osalta. Kyseessä olevan BREFin mukaan jätepolttoaineen varastoinnissa ja käsittelyssä BAT:ia ovat: jätepolttoaineen laadun hallinta, saapuvan jätteen tarkastaminen, jätteen varastointi, siirto ja käsittely, varastointi ja purkaminen suljetussa tilassa, hallittu viemäröinti purkaushallissa, varastointiaikojen minimoiminen, murskaus, sekoittaminen ja muu esikäsittely. Rinnakkaispolttolaitoksen jätteen varastointi ja käsittely hoidetaan parhaalla käyttökelpoisella tekniikalla. Poltettava jäte on standardin SFS 5875 mukaista REF I ja II -polttoainetta, joten sitä ei tarvitse laitoksella enää esikäsitellä.

8 Kierrätyspolttoaineen vastaanotto, varastointi, siirto ja käsittely on järjestetty seuraavalla tavalla: saapuvien ja varastoitavien polttoaineiden laatua tarkkaillaan silmämääräisesti ja saapuvat kierrätyspolttoaine-erät punnitaan, laitteistotyyppi sopii vastaanotettavalle polttoaineelle, laitosalue pidetään yleisesti siistinä ja puhtaana, polttoaineensyötölle ylläpidetään laaduntarkkailua, kierrätyspolttoaine puretaan suoraan kuljetuskalustosta polttolaitoksen siiloon, kierrätyspolttoaineiden varastointiajat minimoidaan, laitos on varustettu palohälytysjärjestelmällä, polttoaineiden purku- ja varastointialueita tarkkaillaan visuaalisesti, häiriö- ja vahinkotilanteisiin on varauduttu viemäröinnin, suoja-altaiden, hälytysautomatiikan sekä toimintasuunnitelmien ja -ohjeiden avulla. 8 Voimalaitoksen kokonaishyötysuhde on korkea eli 85 %. Sähkön ja lämmön yhteistuotantomahdollisuus on täysimääräisesti hyödynnetty ja laitos tuottaa lämpöä sekä yhdyskunnalle että teollisuudelle ja sijaitsee näiden kulutuskohteiden välittömässä läheisyydessä. Voimalaitoksen energiatehokkuus on näin ollen hyvä. Energiatehokkuuden lisäämiseksi hakija on liittynyt konserniyhtiö M-real Oyj:n kautta kauppa- ja teollisuusministeriön ja Teollisuuden ja Työnantajain keskusliiton 1997 solmimaan energiansäästösopimukseen. Sopimuksella toiminnanharjoittaja on sitoutunut merkittäviin energiatehokkuuden analysointi- ja parantamistavoitteisiin. Henkilöstöä koulutetaan jatkuvasti. Osana voimalaitoskäyttäjän ammattitutkintoa, jonka jokainen voimalaitoksen työntekijä on suorittanut, on ollut myös energiansäästöön liittyvää koulutusta. Vuosina on tehty Motiva-mallin mukainen energia-analyysi, jonka jatkotoimenpiteet ovat harkinnassa. YMPÄRISTÖKUORMITUS JA SEN VÄHENTÄMINEN Ilman laatu Äänekosken seudun ilman laatu on nykyään käytettävissä olevan tiedon perusteella vähintään tyydyttävä ja tarkkailussa olevat epäpuhtaudet ovat asettuneet suhteellisen matalalle tasolle. Ilmanlaatutilanne ei ole selvästi parantunut eikä huonontunut viime vuosina. Voimalaitoksessa syntyvistä savukaasupäästöistä merkittävimpiä ovat hiilidioksidi (CO 2 ), typenoksidit (NO x ), rikkidioksidi (SO 2 ) ja hiukkaset. Lisäksi muun muassa jäteperäisiä polttoaineita poltettaessa syntyy pieniä määriä kaasumaisia ja höyrymäisiä orgaanisia aineita, kloorivetyä (HCl), fluorivetyä (HF), hiilimonoksidia (CO), dioksiineja, furaaneja, elohopeaa ja muita raskasmetalleja. Hiukkaspäästöjen alentamiseksi kattilalla on sähkösuodatin, jonka erotusaste on yli 99 %. Sähkösuodattimelta savukaasut johdetaan 100 metriä korkeaan savupiippuun.

9 9 Päästöt ilmaan Rinnakkaispolton savukaasupäästöjen laskennassa on oletettu, että jäteperäisiä polttoaineita käytetään maksimimäärä eli 10 % kokonaispolttoainemäärän energiasisällöstä (1030 GWh). Lisäksi on oletettu, että turvetta poltetaan 45 %, puuta 45 % ja öljyä 0,2 % energiasisällöstä. Todellisuudessa polttoainejakauma vaihtelee voimakkaasti mm. polttoaineen saatavuuden ja hinnan mukaan. Savukaasupäästöjen raja-arvot on hakemuksessa laskettu jätteenpolttoasetuksen sekoitussäännön mukaisesti hiilimonoksidia ja fluorivetyä lukuun ottamatta. Kiinteän polttoaineen kattiloilla savukaasun CO-pitoisuus vaihtelee suuresti polttoaineen laadun ja syötön vaihteluiden takia, minkä takia normaaleilla polttoaineilla hiilimonoksidin tuntikeskiarvot voivat nousta tasolle 200 mg/m 3 6 %:n O 2 -pitoisuudessa. Tämän takia on hakijan mielestä perusteltua esittää rinnakkaispolton raja-arvoksi 160 mg/m 3 6 % hapessa. Fluorivedyn pitoisuuksista normaalipolttoaineilla ei ole hakijan mielestä riittävästi luotettavaa mitattua tietoa eikä myöskään riittävää tietoa polttoaineiden fluoridipitoisuuksista rinnakkaispolton raja-arvon määrittämiseksi. Nykyisen mittaustekniikan rajallisen luotettavuuden ja vähäisen tutkimustiedon takia hakija esittää fluorivedyn rinnakkaispolton rajaarvoksi 20 mg/m 3 6 % O 2. Rinnakkaispolton ja kiinteän polttoaineen kattilan arvioidut maksimipäästöt (t/v) lähtien: Päästökomponentti Rinnakkaispolton Nykyinen kiinteän päästöt (turve 45 %, polttoaineen kattila puu 45 %, REF + ilman jäteperäisiä jäteöljyt 10 %) polttoaineita Rikkidioksidi, SO Typenoksidit, NO x (NO 2 :na ilmoitettuna) Hiukkaspäästöt Kloorivety, HCl Fluorivety, HF 30 - Dioksiinit ja furaanit 0,1 g/v 0,1 g/v Cd, Tl 0,07 - Hg 0,07 - Sb, As, Pb, Cr, Co, Cu, Mn, Ni, V 0,7 - Kaasumaiset ja höyrymäiset orgaaniset 21 - aineet orgaanisen hiilen kokonaismääränä (TOC) CO Päästöt on laskettu kertomalla edellä esitetyn polttoainejakauman mukainen savukaasuvirta (m 3 n/s) rinnakkaispolton päästörajoilla (mg/m 3 n). Kiinteän polttoaineen kattilan SO 2 -, NO x - ja hiukkaspäästöt eivät merkittävästi muutu nykyiseen verrattuna rinnakkaispolton myötä. Koska jätteenpolttoasetus asettaa nykyisiä päästöraja-arvoja tiukemmat raja-arvot edellä mainituille päästökomponenteille, raja-arvojen mukaan lasketut rinnakkaispolton SO 2 -, NO x - ja hiukkaspäästöt vähenevät noin puoleen. Arvioidut HCl-päästöt kasvavat hieman. Todellisuudessa päästöt pysyvät kuitenkin samansuuruisina. Myös muiden päästö-

10 komponenttien (HF, raskasmetallit, dioksiinit ja furaanit) vuosittaiset päästöt (t/v) ovat niin alhaiset, ettei rinnakkaispoltolla arvioida olevan haitallisia ympäristövaikutuksia. Kun jäteperäisillä polttoaineilla korvataan puuta ja turvetta, vähenevät kiinteän polttoaineen kattilan hiilidioksidipäästöt tonnia vuodessa. Jäteperäisen polttoaineen ja turpeen hiilidioksidipäästöt vuotuisen polttoaine-energian mukaan laskettuna. Laskennassa on oletettu, että 51,5 GWh turvetta korvataan kierrätyspolttoaineella (jäteöljyn osuutta ei ole huomioitu): 10 Polttoaine Energiamäärä GWh/v Päästökerroin tco 2 /TJ Vuotuiset tco 2 Jäteperäinen polttoaine , Turve 51,5 105, Puu 51,5 0 0 päästöt Erotus Päästöt vesiin Jätteet Rinnakkaispoltto kiinteän polttoaineen kattilassa ei muuta kattilan veden tarvetta, eikä lisää jäte- tai jäähdytysvesipäästöjä tai niihin liittyviä järjestelyjä. Koska laitoksella ei ole jätevesiä aiheuttavaa savukaasujen puhdistusta, ei poltosta synny jätteenpolttoasetuksessa määriteltyjä savukaasun puhdistuksen jätevesiä. Voimalaitoksen likaantumattomat jätevedet johdetaan siirtoviemäreiden kautta Kuhnamoon. Neutraloidut elvytyksen jätevedet ja sosiaalijätevedet johdetaan biologiselle puhdistamolle. Peittausjätevedet otetaan talteen, neutraloidaan ja edelleen käsitellään Keski- Suomen ympäristökeskuksen hyväksymän suunnitelman mukaisesti. Jäähdytys- ja prosessivesien määrä on noin m 3 vuodessa ja sosiaalijätevesien määrä noin 3 m 3 vuorokaudessa. Asfaltoitujen alueiden ja turpeen vastaanottoaseman jätevesiä syntyy noin 500 m 3 /v. Vuoden 2006 tuhkamäärät ja sijoituspaikat: Tuhkakomponentti Määrä (t/v) Kuiva-ainepitoisuus (%) Sijoituspaikka Lentotuhka kaatopaikan varastokentälle Lentotuhka kaatopaikan rakenteisiin Lentotuhka (edelliseltä varastokentältä) metsälannoitteeksi tehdasalueen ulkopuolelle Pohjatuhka kaatopaikan maisemointiin Vuonna 2008 voimalaitoksen kokonaistuhkamäärä (kuiva-ainepitoisuus 100 %) on arviolta noin tonnia ilman jäteperäisten polttoaineiden polttoa. Jos jäteperäisiä polttoaineita

11 Melu ja tärinä poltetaan maksimimäärä eli 10 % polttoaine-energiasta (103 GWh), siitä syntyy tuhkaa 905 tonnia vuodessa. Jäteperäisten polttoaineiden tuhkamäärä on laskettu kierrätyspolttoaineen perusteella, sillä jäteöljyn poltosta syntyy vain vähän tuhkaa. Puuta ja turvetta poltettaessa syntyy vastaavasti 595 tonnia tuhkaa. Tällöin tuhkamäärä lisääntyy 310 tonnia vuodessa rinnakkaispolton myötä. Kokonaistuhkamäärä on tällöin noin tonnia vuodessa. Poltossa syntyvän tuhkan laatu selvitetään liukoisuustesteillä ja hyötykäyttömahdollisuudet päivitetään uutta tilannetta vastaavaksi. Nykyään tuhka toimitetaan ensisijaisesti tehdasalueen omalle jätehuoltoalueelle (osa hyödynnetään kaatopaikkarakenteissa) tai hyödynnetään metsälannoituksessa. Muiden jätteiden määrä tai laatu ei muutu, ja ne käsitellään ja varastoidaan nykyisen ympäristöluvan mukaisesti. Voimalaitoksen melutaso ei ylitä nykytilanteessa melun ohjearvoja lähimmissä häiriintyvissä kohteissa. Rinnakkaispoltto ei muuta laitoksen melutasoa nykyiseen verrattuna. Voimalaitoksen toiminnasta ei aiheudu tärinää. 11 POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN Kattilassa ei ole erillistä automaattista järjestelmää, joka estäisi jätteen syötön palotilaan, jos lämpötila alittaa 850 ºC. Polttolämpötilan laskiessa polton aikana alle 850 ºC, turvesiilon tai ostopuuauman ruuvi pysäytetään, jolloin kierrätyspolttoaineen syöttö katkeaa. Äänevoima Oy:n voimalaitoksesta ei synny jätteenpolttoasetuksen säätelemiä jätevesipäästöjä. Häiriön tapahtuessa toimintaa rajoitetaan tai se keskeytetään mahdollisimman nopeasti, kunnes tavanomainen toiminta voi jatkua. Rinnakkaispolton aikana ei missään olosuhteissa jatketa jätteenpolttoa keskeytymättä yli neljää tuntia, jos päästöjen raja-arvot ylittyvät. Tällaisten tilanteiden yhteenlaskettu kesto koko laitoksen samaan savukaasujen puhdistuslaitteeseen yhdistetyissä linjoissa on enintään 60 tuntia vuodessa. Ilmaan johdettavien päästöjen hiukkasten kokonaispitoisuus ei polttolaitoksessa missään olosuhteissa ylitä 150 mg/m 3 puolen tunnin keskiarvona ilmaistuna. LAITOKSEN TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Äänevoima Oy:n olemassa olevan ympäristölupapäätöksen mukainen tarkkailu päivitetään vastaamaan jätteenpolttoasetuksen vaatimuksia. Muutokset ja lisäykset nykyiseen tarkkailuun on esitetty seuraavassa.

12 12 Vastaanotettavan kierrätyspolttoaineen tiedot Jätteenpolttoasetuksen mukaisesti laitokselle tuotavan kierrätyspolttoaineen laatua ja määrää valvotaan. Vastaanotettujen jätteiden tiedot kirjataan ja jätteiden kokonaiskuorma punnitaan. Kierrätyspolttoaineesta otetaan määrävälein näytteet, joista määritetään fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet. Nämä tiedot ovat tärkeitä myös kattilan korroosion ehkäisemisen kannalta. Nykyinen käyttö- ja päästötarkkailu Äänevoima Oy:n leijupetikattilan tarkkailu kuuluu LCP-asetuksen piiriin. Kattilan rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöjä tarkkaillaan jatkuvatoimisilla mittauksilla. Myös savukaasujen määrää mitataan jatkuvatoimisesti. Hiilidioksidipäästöjä lasketaan ominaispäästöjen ja käytetyn polttoainemäärän perusteella. Päästömittauslaitteiden vuosittainen aikakäytettävyys on ollut 99,1 %. Päästömittauslaitteiden viimeisin kalibrointihuolto on suoritettu PCCD- ja TCCD- sekä HCl-päästöjä on mitattava kolmen (3) vuoden välein alkaen vuonna 2006 ja lisäksi valvontaviranomaisen kanssa sovittavalla tavalla, mikäli polttoaineissa tapahtuu olennaisia muutoksia. Biokattilaan syötettävien polttoaineiden rikki-, typpi- kloorija raskasmetallipitoisuuksia (Hg, Cd, Pb, As, Cr, Ni, V) on seurattava päästömittausten yhteydessä tehtävin analyysein. Biokattilan polttoaineen kulutusta, savukaasujen lämpötilaa, vesihöyrypitoisuutta, happipitoisuutta, painetta, hiilimonoksidia sekä tulipesän lämpötilaa seurataan jatkuvin mittauksin. Palamisen täydellisyys ja tasaisuus varmistetaan mittauksilla ja säädöillä. Nuohous tapahtuu automaattisesti. Sähkösuodattimen toimintaa ja kuntoa tarkkaillaan seuraamalla erottimien virtoja ja jännitteitä. Voimalaitoksen käytönvalvontajärjestelmän tiedot, kuten laitoksen ajotilanteiden muutokset ja häiriöt, sekä päästömittaustulokset kootaan tietokantaan, jonka avulla niitä voidaan jatkuvasti seurata. Voimalaitoksen käyttö- ja päästötiedot raportoidaan säännöllisin väliajoin viranomaisille. Epäpuhtauksien ja prosessiin liittyvien muuttujien edustavat mittaukset, näytteiden otto ja analysointi sekä automaattisten mittausjärjestelmien kalibrointiin käytettävät vertailumittaukset tehdään CEN-, ISO- tai kansallisia tai kansainvälisiä standardeja noudattaen. Jatkuvissa mittauksissa mittausjärjestelmän luotettavuus ja tulosten taso tarkistetaan rinnakkaismittauksin vähintään kerran vuodessa (AST-mittaukset standardin EN 14181:n mukaan). LCP-asetuksen mukaan toimitetaan vuosittain ympäristöviranomaiselle vähintään tiedot rikkidioksidin, typenoksidien ja hiukkasten kokonaispäästöistä, laitoksen sisään syötetyn energian vuosittaisesta kokonaismäärästä polttoaineittain luokiteltuna, polttoaineiden rikkipitoisuudesta, päästöjen jatkuvien mittausten tuloksista sekä mittalaitteiden tarkastuksista ja yksittäisistä mittauksista.

13 13 Jätteenpolttoasetuksen mukainen savukaasupäästöjen tarkkailu Mittausvaatimukset Kattilasta tulee jätteenpolttoasetuksen mukaan mitata jatkuvatoimisesti seuraavia päästöjä: NO x, CO, hiukkasten kokonaismäärä, orgaaninen kokonaishiili (TOC), kloorivety (HCl), fluorivety (HF) ja SO 2. Näistä rikkidioksidi-, typenoksidi-, hiukkas- ja hiilimonoksidipitoisuuksia mitataan jo nykyään jatkuvatoimisesti. Laitokselle suunnitellaan hankittavaksi mittauslaitteisto, jonka avulla voidaan mitata myös HCl-, HF- ja TOC-pitoisuuksia jatkuvatoimisesti. Edelleen jätteenpolttoasetuksen mukaan määräajoin on mitattava raskasmetallien, polykloorattujen dioksiinien ja furaanien päästöt. Niitä mitataan ensimmäisen vuoden aikana 2 kertaa vuodessa, minkä jälkeen mittauksia tehdään 1 2 kertaa vuodessa. HCl:n ja HF:n jatkuvatoimisia mittauksia ei eräissä tapauksissa tarvitse tehdä, mutta tällöin niitä on mitattava määräajoin. Lämpötilaa kattilan seinämän läheisyydessä, savukaasun happipitoisuutta, savukaasun painetta ja lämpötilaa sekä vesihöyryn määrää mitataan jatkuvatoimisesti jo nykyisessä tilanteessa. Jätteenpolttoasetuksen mukaisesti (kuten myös nykyisessä tilanteessa) epäpuhtauksien ja prosessiin liittyvien muuttujien edustavat mittaukset, näytteiden otto ja analysointi sekä automaattisten mittausjärjestelmien kalibrointiin käytettävät vertailumittaukset tehdään CEN-, ISO- tai kansallisten standardien mukaisesti. Jatkuvissa mittauksissa mittausjärjestelmän luotettavuus ja tulosten taso tarkistetaan rinnakkaismittauksin vähintään kerran vuodessa. Päästömittausjärjestelmä Päästölaskennassa ja raja-arvojen noudattamista arvioitaessa tarvitaan jatkuvatoimisten kaasu- ja hiukkasmittauslaitteiden antamaa tietoa savukaasupäästöistä sekä ns. apusuureiden (paine, lämpötila, virtaus ja kosteus) määrittämistä. PCDD/F-yhdisteiden ja raskasmetallien päästöt määritetään kertanäytteenottoon perustuvilla mittauksilla, koska niille ei ole saatavissa jatkuvatoimisia mittauslaitteita. Kaasumaisten päästöjen mittausmenetelmänä käytetään tällä hetkellä in-situ-menetelmää (suoraan savukaasukanavassa mittaava). Mittaustasojen sijoituksessa ja rakenteissa huomioidaan näytteenottopaikalle sekä työskentelylle asetetut laatuvaatimukset (SFS-EN :2001, ISO 10396). Päästöjen mittausjärjestelmä tulee täyttämään jätteenpolttoasetuksen 16 :ssä ja liitteessä III esitetyt vaatimukset (jotka on pääosin jo toteutettu): - Laitoksella on mittauslaitteistot ja käytetään tekniikoita, joilla voidaan seurata polttoprosessin kannalta merkityksellisiä parametreja, olosuhteita ja massapitoisuuksia. - Mittausvaatimukset vahvistetaan toimivaltaisen viranomaisen myöntämässä luvassa tai siihen liittyvissä ehdoissa. - Ilmaan joutuvien päästöjen seurantaan käytettävän automaattisen laitteiston asianmukaista asennusta ja toimintaa valvotaan ja laitteistolle tehdään tarkastustesti kerran vuodessa. Kalibrointi tehdään rinnakkaismittauksilla viitemenetelmin vähintään kolmen vuoden välein. - Toimivaltainen viranomainen vahvistaa näytteenotto- tai mittauspaikkojen sijainnin. - Ilman epäpuhtauksien pitoisuuksien määrittämiseksi suoritettavat mittaukset ovat edustavia.

14 - Kaikkien epäpuhtauksien, myös dioksiinien ja furaanien, näytteenotto ja analyysi sekä automaattisten mittausjärjestelmien kalibrointiin käytettävät vertailumittaukset suoritetaan CEN-standardien mukaisesti. Jos CEN-standardeja ei ole käytettävissä, sovelletaan ISOstandardeja, kansallisia standardeja tai kansainvälisiä standardeja, joilla varmistetaan vastaavaa tieteellistä tasoa olevat tiedot. Päästömittausten laadunvarmennus Laitos käyttää jatkuvatoimisten päästömittausten laadunvarmennusstandardin SFS-EN 14181:2004 mukaisia menettelyitä päästömittauksissa, näytteiden otossa ja analysoinnissa sekä automaattisten mittausjärjestelmien kalibrointiin käytettävissä vertailumittauksissa. Laitoksen jatkuvatoimisille päästömittauslaitteille tehtiin laadunvarmennusmittaukset joulukuussa 2006 (QAL-2-mittaukset) ja ne täyttivät standardin EN asettamat tarkkuusvaatimukset eivätkä jätteenpolttoasetuksessa mittauksille asetetut epävarmuudet (20 % CO, NO x, SO 2 ja 30 % hiukkaset) ylittyneet. Laadunvarmennusmittauksia tullaan täydentämään tarvittavilta osin jätteen rinnakkaispolton alettua. 14 Jätteet Laitoksella muodostuvien jätteiden laadusta, määrästä ja hyödyntämisestä pidetään jätekirjanpitoa jätelain ja ympäristöluvan edellyttämällä tavalla. Kirjanpidosta ilmenee mm. jätteen laatu, määrä, käsittely- ja hyödyntämistavat ja sijoituspaikka. Tiedot raportoidaan säännöllisin väliajoin ympäristöluvan edellyttämällä tavalla. Ennen tuhkan käsittely- tai hyödyntämistapojen määrittämistä selvitetään eri polttojätteiden fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet ja haitallisuus ympäristölle. Selvitys koskee polttojätteen liukoisen jakeen ja raskasmetallien liukoisen jakeen kokonaismäärää. Ilman laadun tarkkailu Ääneseudun terveydenhuollon kuntayhtymä vastaa Ääneseudun ilman laadun tarkkailusta. Viimeisin tarkkailuraportin luonnos on julkaistu alkuvuodesta Ilman laadun tarkkailu nykyisessä laajuudessaan käsittää hengitettävien hiukkasten (PM 10 ), rikkidioksidi-, typenoksidi-, hiukkaspitoisuuksien ja haisevien rikkiyhdisteiden tarkkailun. Äänevoima Oy osallistuu Ääneseudun ilman laadun seurantaan muiden tarkkailuvelvollisten kanssa. Ilman laadun tarkkailua ei hakijan mielestä ole syytä muuttaa rinnakkaispolton myötä. Vesistö- ja kalataloustarkkailu Hakija ei ole tällä hetkellä velvollinen tarkkailemaan vesistöä tai kalatalousvaikutuksia, sillä hakijan vedenotolla ja suoraan vesistöön johdettavilla likaantumattomilla jätevesijakeilla, kuten jäähdytysvedellä, ei ole haitallisia vesistö- tai kalatalousvaikutuksia. Vesistö- ja kalataloustarkkailu eivät ole tarpeen myöskään rinnakkaispolton aloittamisen jälkeen, koska toiminnasta ei synny jätteenpolttoasetuksen säätelemiä savukaasun puhdistuksen jätevesipäästöjä vesistöön.

15 15 Raportointi Laitoksen toiminnasta laaditaan vuosittain selvitys valvontaviranomaiselle jätteenpolttoasetuksen mukaisesti. Selvityksessä selostetaan ainakin prosessin toiminta sekä ilmaan ja veteen joutuneet päästöt suhteutettuna asetuksen mukaisiin päästörajoihin. Välittömästi ilmoitettavia tietoja ovat häiriötilanteet, joista aiheutuu normaalia suurempia päästöjä ja niihin liittyvät ympäristönsuojelutoimenpiteet. Jatkuvatoimisista mittauksista kertyvän tietomäärän hallitseminen edellyttää automaattista tietojen keräystä ja raportointia. Mittausjärjestelmästä saatava jännite- tai virtaviesti, joka kertoo mitattavan suureen pitoisuuden korreloituna sähkösuureeseen, toimitetaan edelleen laitoksen automaatiojärjestelmään joko sellaisenaan virtaviestinä tai muunnetaan mittalaitteen mittaamaan yksikköön. Mittaustulosten järjellisyyden arvioinnille voidaan laatia algoritmit huoltohälytyksiä varten sekä mittausten häiriöajan laskentaa varten. Raportointijärjestelmässä muunnetaan alkuperäinen mittaustieto haluttuihin olosuhteisiin ja yksiköihin, lasketaan pitoisuuskeskiarvot sekä tunti-, vuorokausi- ja vuosipäästöt. Mittaustietoja ja laskettuja raporttitietoja tallennetaan eri aikatasoilla tarpeelliseksi katsotun ajan. HAKIJAN ESITYS PÄÄSTÖTASOISTA JA LUPAEHDOISTA Hakija esittää, että ympäristölupapäätöksen savukaasupäästöjä koskevat rajat määrättäisiin leijupetikattilan osalta nykyisen luvan voimaan tulleiden rajojen mukaisina silloin, kun kattila toimii LCP-asetuksen mukaisena laitoksena, ja jätteenpolttoasetuksen mukaisena silloin, kun kattila toimii rinnakkaispolttolaitoksena. Hakijan esitys päästökomponenteittain on seuraavassa taulukossa: Päästökomponentti Rinnakkaispolton päästörajat, mg/m 3 n, 6% O 2 Nykyiset päästörajat (LCP), mg/m 3 n Rikkidioksidi, SO Typenoksidit, NO x (NO 2 :na ilmoitettuna) Hiukkaspäästöt Kloorivety, HCl Fluorivety, HF 20 - Dioksiinit ja furaanit 0, , Cd, Tl 0,05 - Hg 0,05 - Sb, As, Pb, Cr, Co, Cu, Mn, Ni, V 0,5 - Kaasumaiset ja höyrymäiset orgaaniset aineet 15 - orgaanisen hiilen kokonaismääränä (TOC) CO rinnakkaispolton päästörajat sekoitussäännöllä vuorokausikeskiarvoina (turve 45 %, puu 45 %, REF + jäteöljyt 10 %, öljy 0,2 %). - nykyiset kiinteän polttoaineen kattilan LCP-asetuksen mukaiset päästörajat vuorokausikeskiarvoina.

16 Hakija esittää, että nykyisin voimassa olevan luvan muut lupaehdot säilytettäisiin ennallaan. 16 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksesta tiedottaminen Ympäristölupahakemuksesta on tiedotettu kuuluttamalla ympäristölupavirastossa sekä Äänekosken kaupungissa välisenä aikana. Kuulutus on julkaistu Keskisuomalainen-nimisessä sanomalehdessä Hakemuksesta on lisäksi ympäristönsuojelulain 38 :n mukaisesti erikseen annettu tieto tiedossa oleville asianosaisille. LAUSUNNOT Ympäristölupavirasto on pyytänyt lausunnon lupahakemuksesta Keski-Suomen ympäristökeskukselta, Äänekosken kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselta, Äänekosken kaupunginhallitukselta ja Länsi-Suomen lääninhallitukselta. Keski-Suomen ympäristökeskuksen mukaan ympäristölupa jätteen rinnakkaispoltolle voidaan myöntää hakijan esittämin ehdoin, ottaen huomioon seuraavat seikat: - Rinnakkaispolton käynnistyttyä tulee tuhkien kaatopaikkakelpoisuuden perusmäärittely uusia valtioneuvoston päätöksen 861/1997 mukaisesti. - Tuhkan hyötykäytöstä jätteiden maanrakennusasetuksen mukaisissa kohteissa tulee tehdä valtioneuvoston asetuksen 591/2006 mukainen ilmoitus ympäristökeskukselle. Tuhkan hyötykäytössä on otettava huomioon myös lannoitevalmistelaki ja muu lannoitelainsäädäntö. - Jätteitä ja polttoaineita käsiteltäessä laitosalueella tulee huolehtia roskaantumisen sekä hajuhaittojen tehokkaasta torjunnasta. - Polttolaitoksella murskattavien kierrätyspolttoaineiden laaduntarkkailusta on annettava tarkentava lupamääräys. - Voimalaitoksen tarkkailusuunnitelma on uusittava puolen vuoden kuluessa jätteenpolton aloittamisen jälkeen. Äänekosken kaupungin ympäristölautakunta on todennut, että rinnakkaispolton aloittaminen Äänevoima Oy:n kattilassa on kokonaisuutena myönteinen asia. Polttoon ei kuitenkaan tule ohjata jätettä, jonka kierrätys on ekotehokkaampaa kuin poltto. Ympäristölautakunta ei vastusta hakijan esittämiä päästörajoja, mikäli rajat ovat valvottavissa. Lautakunta esittää, että luparajat määrätään jätteenpolttoasetuksen mukaisesti ja fluorivedylle ja hiilimonoksidille yleistä käytäntöä noudattaen. Äänekosken kaupunginhallitus on antanut ympäristölautakunnan lausunnon kanssa yhtenevän lausunnon. Muistutukset ja mielipiteet Muistutuksia tai mielipiteenilmauksia ei ole jätetty.

17 17 Hakijan kuuleminen Hakija on esittänyt ympäristölupavirastoon saapuneessa selityksessään lausuntojen johdosta seuraavaa: Keski-Suomen ympäristökeskuksen lausunnon johdosta hakija toteaa, että rinnakkaispolton tuhkien ominaisuudet kaatopaikkakelpoisuuden selvittämiseksi määritellään kaatopaikkapäätöksen (861/1997) ja sen muuttamisesta annetun asetuksen (202/2006) ja lupaehtojen mukaisesti. Tuhkan hyötykäyttöominaisuudet arvioidaan tuhka-analyysien tulosten perusteella. Jos tuhkaa käytetään hyödyksi maarakentamisessa, noudatetaan asetuksen 591/2006 velvoitteita. Tuhkan mahdollisessa hyödyntämisessä lannoitteena noudatetaan lannoitevalmistelakia 539/2006 ja muuta lannoitelainsäädäntöä. Jätteet kuljetetaan ja käsitellään niin, että roskaantumisen ja hajuhaittojen tehokkaasta torjunnasta voidaan huolehtia myös ulkoalueilla (jäteperäistä polttoainetta ei varastoida polttoainekentällä, vaan se ohjataan suoraan polttoon). Äänekosken kaupungin ympäristölautakunnan ja kaupunginhallituksen lausunnon johdosta hakija toteaa, että jätepolttoaineen erottelu ja kaksien eri päästörajojen soveltaminen on Suomessa vakiintunut käytäntö rinnakkaispoltossa (mm. UPM-Kymmene Oyj:n Rauman ja Jämsänkosken voimalaitokset ja Kainuun Voima Oy:n voimalaitos). Jätepolttoaineen saapuessa laitokselle se punnitaan ja ohjataan saman tien syöttösiiloon ja syöttimen pyöriessä edelleen kattilaan poltettavaksi. Jätepolttoaineen määrä saadaan vuorokausitasolla selville punnitustulosten perusteella. YMPÄRISTÖLUPAVIRASTON RATKAISU Itä-Suomen ympäristölupavirasto muuttaa ja täydentää Äänevoima Oy:n Äänekosken voimalaitokselle myönnettyä ympäristölupaa 68/05/1, antamalla 173 MW:n leijupetikattilan käyttöä jätteenpolttoasetuksen mukaisena rinnakkaispolttolaitoksena koskevat lupamääräykset, lupapäätöksen 68/05/1 kaikkien lupamääräysten muutoin jäädessä voimaan. Rinnakkaispolttoa varten annetut lupamääräykset kuuluvat seuraavasti: 1. Voimalaitoksen leijupetikattilan polttoaineena voidaan käyttää luvassa 68/05/1 sallittujen polttoaineiden lisäksi enintään 10 % (polttoaineiden energiasisällöstä) kierrätyspolttoainetta (REF I ja II, jäteluokka 15 ja 20) ja laitoksen omasta toiminnasta syntyviä jäteöljyjä (jäteluokka 13). Jäteperäisten polttoaineiden määrä saa olla enintään tonnia/a. Poltettavien jäteöljyjen polykloorattujen aromaattisten hiilivetyjen, kuten polykloorattujen bifenyylien (PCB) tai pentakloorifenolin (PCP), massapitoisuus saa olla enintään 10 mg/kg. Jäteöljyjen klooriyhdisteiden pitoisuus klooriksi laskettuna saa olla enintään 500 mg/kg ja fluoriyhdisteiden pitoisuus fluoriksi laskettuna enintään 30 mg/kg. Jäteöljyt saavat sisältää raskasmetalleja enintään seuraavat määrät: kadmium 1 mg/kg, nikkeli 5 mg/kg, arseeni 5 mg/kg sekä kromi, kupari, vanadiini ja lyijy yhteensä 60 mg/kg. Jäteöljyn lämpöarvon on oltava vähintään 30 MJ/kg. Polttolaitoksella murskattavien kierrätyspolttoaineiden laaduntarkkailu on siten toteutettava, että polttoon toimitettava jäte vastaa laadultaan standardin SFS 5875 mukaista kierrätyspolttoainetta (REF I tai REF II).

18 2. Rinnakkaispoltossa on savukaasupäästöjen jatkuvissa mittauksissa alitettava seuraavat raja-arvot vuorokausikeskiarvona, muunnettuina 6 %:n jäännöshappipitoisuuteen kuivaa kaasua: - rikkidioksidi (SO 2 ) 250 mg/m 3 (n) - typenoksidit (NO 2 ) 290 mg/m 3 (n) - hiukkaset 30 mg/m 3 (n) - hiilimonoksidi (CO) 160 mg/m 3 (n) 3. Muiden epäpuhtauksien on (jatkuvissa mittauksissa) alitettava seuraavat kokonaispäästöraja-arvot vuorokausikeskiarvona, muunnettuna 6 %:n jäännöshappipitoisuuteen kuivaa kaasua: - kloorivety (HCl) 40 mg/ m 3 (n) - orgaaninen hiili (TOC) 15 mg/ m 3 (n) - fluorivety (HF) 20 mg/ m 3 (n) Vähintään 30 minuutin ja enintään 8 tunnin näytteenottoaikana mitattavat keskiarvot (6 % O 2 ): - cadmium ja tallium (summa) 0,05 mg/m 3 (n) - elohopea 0,05 mg/m 3 (n) - muiden raskasmetallien summa (seleeni, arseeni, lyijy, kromi, koboltti, kupari, mangaani, nikkeli ja vanadiini) 0,5 mg/m 3 (n). Vähintään 6 ja enintään 8 tunnin näytteenottoaikana mitattavat keskiarvot (6 % O 2 ): - dioksiinit ja furaanit 0,1 ng/m 3 (n) Σ TCDD ekv. 4. Rinnakkaispolttolaitoksella on oltava vastaava hoitaja, jonka nimi on ilmoitettava Keski- Suomen ympäristökeskukselle. 5. Rinnakkaispoltossa on polttoaineiden palamisen oltava mahdollisimman täydellistä. Lämpötilan polttouunin sisäseinän läheisyydessä on oltava vähintään 850 o C, ja viipymän tässä lämpötilassa on oltava vähintään 2 sekuntia. Kattilassa on oltava lisäpolttimet, jotka on automatisoitava siten, että ne kytkeytyvät toimintaan, jos tulipesän lämpötila laskee alle 850 o C. Lisäpolttimia on käytettävä myös laitoksen käynnistys- ja pysäytystoimien aikana lämpötilan ylläpitämiseksi niin kauan, kun palamiskammiossa on polttamatonta jätettä. 6. Jätepolttoaineiden syöttäminen kattilaan on automaattisella järjestelmällä estettävä käynnistyksen aikana ennen kuin tulipesän lämpötila on saavuttanut 850 o C sekä polton aikana, jos lämpötila laskee alle 850 o C tai jos jatkuvatoimiset seurantamittaukset osoittavat, että jokin päästöraja-arvo ylittyy. 7. Palosammutusvesille on oltava allas tai säiliö, tai muulla Keski-Suomen ympäristökeskuksen hyväksymän järjestelyn avulla on varmistauduttava siitä, että sammutusvedet voidaan tarvittaessa varastoida mahdollisesti tarvittavia tutkimuksia tai käsittelyä varten. 8. Polttojätteen määrää on vähennettävä ja haitallisuutta ehkäistävä. Polttojätteiden fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet (liukoisen jakeen ja raskasmetallien liukoisen jakeen kokonaismäärä) ja haitallisuus ympäristölle on selvitettävä kolmen ensimmäisen toimintakuu- 18

19 kauden aikana. Tulokset on toimitettava Keski-Suomen ympäristökeskukselle ja Äänekosken kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. 9. Jatkuvatoimisesti on mitattava SO 2 -, NO x -, hiukkas-, TOC-, CO-, HCl- ja HFepäpuhtauksia sekä polttolämpötilaa, savukaasujen happipitoisuutta, painetta, lämpötilaa ja vesihöyrysisältöä. Vesihöyrysisältöä ei tarvitse jatkuvatoimisesti mitata, jos näytekaasu kuivataan ennen analysointia. Keski-Suomen ympäristökeskus voi päättää, ettei HCl- ja HF-pitoisuuksien jatkuvia mittauksia tarvitse suorittaa, mikäli ympäristökeskukselle esitettävistä selvityksistä ilmenee, etteivät päästöt voi missään olosuhteissa ylittää raja-arvoja ja mittaukset suoritetaan määräaikaisesti. PCCD/TCCD -päästöt sekä raskasmetallipäästöt on mitattava ensimmäisen 12 toimintakuukauden aikana joka kolmas kuukausi ja sen jälkeen kahdesti vuodessa, ja jos polttoaineissa tapahtuu olennaisia muutoksia, valvontaviranomaisen kanssa sovittavalla tavalla. Savukaasujen viipymäaika, vähimmäislämpötila ja happipitoisuus on todennettava yhden kerran epäedullisimmiksi ennakoiduissa käyttöolosuhteissa kolmen kuukauden kuluessa rinnakkaispolton aloittamisen jälkeen. Kattilaan syötettävien polttoaineiden rikki-, typpi-, kloori-, fluori- ja raskasmetallipitoisuuksia on seurattava päästömittausten yhteydessä tehtävin analyysein. Kaikki mittaukset, näytteidenotto ja analysointi sekä automaattisten mittausjärjestelmien kalibrointiin käytettävät vertailumittaukset sekä jatkuvatoimisten mittauslaitteiden laadunvarmennus on suorittava CEN-standardien mukaisesti. Jos CEN-standardeja ei ole käytettävissä, on käytettävä ISO-, SFS- tai vastaavan tasoisia kansallisia tai kansainvälisiä yleisesti käytössä olevia standardeja. Mittausjärjestelmän luotettavuus ja tulosten taso on tarkistettava rinnakkaismittauksin ainakin kerran vuodessa. 10. Kaikista mittauksista, jotka koskevat ilmaan johdettavia päästöjä, on määritettävä mittaustulosten kokonaisepävarmuus 95 %:n luotettavuusvälillä. Jatkuvien CO-mittausten kokonaisepävarmuus saa olla enintään 10 %, SO 2 - ja NO 2 -mittausten enintään 20 %, hiukkasmittausten ja TOC-mittausten enintään 30 % sekä HCL- ja HF-mittausten enintään 40 %. 11. Määräyksissä 2 ja 3 annettuja raja-arvoja, ottaen huomioon luotettavuusvälistä ja kokonaisepävarmuudesta annettu 10. lupamääräys, katsotaan noudatetun, kun yksikään vuorokausikeskiarvoista tai yksikään dioksiinien ja furaanien mittaustulos ei ylity. Hiilimonoksidiraja-arvoa katsotaan noudatetun, kun vuoden aikana mitatuista vuorokausikeskiarvoista 97 % ei ylitä raja-arvoa. Vuorokausikeskiarvolla tarkoitetaan liukuvaa 24 tunnin arvoa, jota laskentajärjestelmä laskee vain tätä tarkoitusta varten kymmenen minuutin välein. Vuorokaudessa saa hylätä enintään viisi puolen tunnin keskiarvoa ja vuodessa saa hylätä enintään kymmenen vuorokausikeskiarvoa jatkuvissa mittauksissa mittausjärjestelmän toimintahäiriön tai huollon vuoksi. 12. Jätepolttoaineiden polttoa ei saa missään olosuhteissa jatkaa, jos päästöraja-arvot ylittyvät yli 4 tuntia. Tällaisten tilanteiden yhteenlaskettu kesto saa olla enintään 60 tuntia vuodessa. Sen lisäksi on kaikessa poltossa käytettävä vähän päästöjä aiheuttavia polttoaineita silloin, kun savukaasujen puhdistinlaitteiden rikkoutumisen tai toiminnan häiriöiden vuoksi 19