SAK:n tavoitteita valtiontalouden määrärahakehyksiin vuosille sekä valtion vuoden 2009 talousarvioesitykseen

Transkriptio

1 SAK:n tavoitteita valtiontalouden määrärahakehyksiin vuosille sekä valtion vuoden 2009 talousarvioesitykseen

2 Helmikuu 2008 Lisätietoja: SAK:n budjettivastaava, ekonomisti Olli Koski puh SAK, PL , Helsinki Tilaukset: SAK puh

3 SAK:n budjettitavoitteet 1 SAK:n tavoitteita valtiontalouden määrärahakehyksiin vuosille sekä valtion vuoden 2009 talousarvioesitykseen 1 Miten työllisyyden kasvu saadaan jatkumaan Talouden tila ja finanssipolitiikan linja Veropolitiikka Työn verotukseen tarvitaan kevennyksiä Oikeudenmukaisuutta veropolitiikkaan Tarjotun ruoan arvonlisäveroa alennettava Muuta veropolitiikkaa Kasvupolitiikka Elinkeinopolitiikka Ilmastopolitiikka Liikennepolitiikka Asuntopolitiikka Omistajapolitiikka Valtion tuottavuusohjelmaan malttia Harmaa talous Työvoimapolitiikka ja työelämän kehittäminen Aktiivinen työvoimapolitiikka ja muutosturva Maahanmuutto Työelämän kehittäminen Koulutuspolitiikka Ammatillinen aikuiskoulutus Nuorten ammatillinen peruskoulutus Kulttuuripolitiikka Sosiaali- ja terveyspolitiikka Palvelut osa suomalaista sosiaaliturvaa Lapsiperheiden turvaa parannettava Sosiaaliturvaan tarvitaan parannuksia Työsuojelu ja työterveys Tasa-arvo Kansainvälisyys... 19

4 2 SAK:n budjettitavoitteet

5 SAK:n budjettitavoitteet 3 1 Miten työllisyyden kasvu saadaan jatkumaan Vuosia koskeneen tulopoliittisen kokonaisratkaisun aikana syntyi yli uutta työpaikkaa. Yhtä hyvän työllisyyskasvun ylläpitäminen on nykyisen sinivihreän hallituksen kovin haaste. Hallituksen tulee panostaa nykyistä enemmän laadukkaisiin työvoimapalveluihin, kestävään elinkeinopolitiikkaan ja muutettava veropolitiikkaansa paremmin työllisyyttä edistäväksi, jotta tähän haasteeseen voitaisiin vastata. Kasvanut epävarmuus sekä maailmantaloudessa että Suomessa korostavat kotimaisen vakauttavan talouspolitiikan tärkeyttä. Hyväksi havaittu keino olisi koordinoida talous-, työllisyys- ja palkkapolitiikkaa, kuten aikaisempinakin epävakauden aikoina on tehty. Hallituksella tulisi olla tarpeen vaatiessa valmiutta, halua ja kykyä koota laajempaa työmarkkina- ja talouspoliittista ratkaisua tämän kehyskauden aikana. Sosiaaliturvan kokonaisuudistus on lähtenyt käyntiin. Tämän uudistuksen pitäisi johtaa sellaiseen sosiaaliturvaan, joka on nykyistä työlähtöisempi, aktiivisempi ja tasoltaan parempi. Työvoimapalveluja ja aktiivista sosiaalipolitiikkaa on kehitettävä yhdessä työttömyysturvan kanssa. Suomalainen työttömyysturva sekä työvoimapalvelut ovat tasoltaan ja laadultaan edelleen jäljessä muista Pohjoismaista. Myös pätkätyöntekijöiden sosiaaliturvassa on edelleen parannettavaa. Viime tulopoliittisen sopimuksen osana luodusta muutosturvan toimintamallista on tullut kiinteä osa suomalaista työllisyyspolitiikkaa. Viimeaikaiset joukkoirtisanomiset korostavat muutosturvan kehittämisen ja vahvistamisen välttämättömyyttä. Muutosturvan osia tulee vahvistaa niin, että mallin ennakoivuus paranee, pidempikestoinen kouluttautuminen tulee mahdolliseksi ja alueellinen liikkuvuus helpottuu. Verotuksessa pitäisi palauttaa kunniaan 1990-luvun puolivälistä vallinnut työllisyyttä edistävä linja. Pienten ansiotulojen verotuksen keventäminen on edelleen perusteltua, eikä rajallista veronkevennysvaraa tulisi käyttää juuri muuhun kuin työn verotukseen. Nykyisen hallituksen verohankkeita näyttää yhdistävän se, ettei niillä ole työllisyyden kanssa paljoakaan tekemistä. 2 Talouden tila ja finanssipolitiikan linja Maailmantalouden epävakaus on kasvanut viime aikoina selvästi. Näyttää siltä, että parhaat kasvun vuodet ovat nyt takanapäin ja edessä on jonkinasteinen kasvun hidastuminen. Vielä ei tiedetä ajaudutaanko maailmanlaajuiseen taloustaantumaan. Ongelmat ovat suurelta osin peräisin Yhdysvaltojen taloudesta, jossa velkavetoinen kasvu on johtanut sen suuntaisiin ongelmiin joista pitkään jo varoiteltiinkin. Holtiton luotonanto asuntoluotto-

6 4 SAK:n budjettitavoitteet markkinoilla, joka osin oli seurausta liian keveästä rahapolitiikasta, on ajanut suuria globaalisti toimivia pankkeja talousahdinkoon. Vielä ei tiedetä kuinka vakavia seuraamuksia ns. roskaluottokriisistä pankkisektorille lopulta on. Pitkäkestoisempi taloustaantuma Yhdysvalloissa heijastuu koko maailmantalouteen. Suomen vientinäkymät näyttävät nyt heikkenevän ja tällä voi olla työllisyysvaikutuksia. Suomalaiskotitalouksien luottamus on suuremmalla koetuksella kuin viime vuosina, mutta toistaiseksi se on säilynyt (perustellustikin) kohtuullisen vahvana. Tämä antaa aiheen olettaa että kotimainen kysyntä kuitenkin jatkunee kohtuullisen hyvänä. Suomen talous saattaisikin selvitä maailmantalouden kasvun hidastumisesta verraten hyvin, sillä vientimme suuntautuu nykyisin aiempaa enemmän Venäjälle ja Aasiaan, joiden odotetaan jatkavan kasvuaan. Maailmantalouden epävarmuus asettaa lisää haasteita kotimaiselle talouspolitiikalle. Nyt olisi tärkeintä vahvistaa kuluttajien luottamusta sekä toteuttaa elinkeinopolitiikkaa, jolla suomalaisen vientiteollisuuden kilpailukykyä vahvistetaan. Näiden asioiden rinnalla tulisi talouspolitiikassa koko ajan ottaa vakavammin väestön ikääntymiskehityksen aiheuttama haaste julkiselle taloudelle. Finanssipolitiikassa tulisi varautua vuonna 2009, ja kenties jo kuluvana vuonna, kokonaiskysyntää lisääviin toimiin. Niitä tarvitaan jos maailmantalouden kasvu merkittävästi hidastuu. Pienten ja keskisuurten ansiotulojen verotuksen keventäminen on perustelluin tapa lisätä kotimaista kysyntää. Kasvanut epävarmuus sekä maailmalla että Suomessa korostavat kotimaisen vakauttavan talouspolitiikan tärkeyttä. Hyväksi havaittu keino olisi koordinoida talous-, työllisyys- ja palkkapolitiikkaa, kuten aikaisempinakin epävakauden aikoina on tehty. Hallituksella tulisi olla valmiutta, halua ja kykyä koota laajempaa työmarkkina- ja talouspoliittista ratkaisua, kun nyt solmitut työehtosopimukset päättyvät. 3 Veropolitiikka Verotuksen rakennetta tulee kehittää niin, että verotuksen painopistettä siirretään asteittain pois työn verotuksesta muihin veromuotoihin. Kokonaisveroastetta ei voida Suomessa enää juurikaan alentaa, vaan enemmänkin kyse on verorakenteen muuttamisesta. Verojärjestelmän yhtenä periaatteena pitää säilyttää progressiivisuus, jonka mukaan verot suhteutetaan veronmaksukykyyn. Kokonaisuutena Suomen verojärjestelmä ei ole nykypäivänä enää mitenkään erityisen progressiivinen. 3.1 Työn verotukseen tarvitaan kevennyksiä Hallitus on ilmoittanut, että vaalikauden kuluessa tehdään ns. puolivälitarkistus tuloverotuksen tasoon. Tarkistuksessa otetaan huomioon palkkaratkaisujen ja veroratkaisujen yhteisvaikutus ostovoimaan sekä hallituksen

7 SAK:n budjettitavoitteet 5 pyrkimys lisätä työnteon kannustavuutta veronkevennyksillä. Suomessa onkin olemassa edelleen selvä tarve sekä työllisyys- että oikeudenmukaisuuslähtökohdista alentaa pieni- ja keskipalkkaisten ansiotuloverotusta. Pienituloisten veronkevennykset tulee tehdä niin, ettei kuntien rahoitusasemaa heikennetä. Matti Vanhasen toisen hallituksen ohjelman mukaan työn verotusta kevennetään vaalikauden aikana 1,1 mrd. euroa. Tähän lukuun eivät sisälly ne ansiotuloverojen tarkistukset, joiden avulla verotus pidetään keskimäärin ennallaan ansiotulojen noustessa. Myös inflaatiosta aiheutuva verotuksen kiristyminen poistetaan. Ansiotulojen verotuksen muutokset on toteutettu viime vuosina kunnallisverotuksen ja valtionverotuksen ansiotulovähennyksiä sekä valtion tuloveroasteikon marginaaliveroprosentteja muuttamalla. Veroratkaisut on pyritty toteuttamaan neutraalisti kuntatalouden kannalta. Kuntien veromenetysten kompensointiin liittyvien ongelmien piti kokonaan poistua, kun vuoden 2006 verotuksessa otettiin käyttöön valtionverotuksen ansiotulovähennys. Uusi vähennys on kuitenkin osoittautunut ongelmalliseksi perustuslain näkökulmasta. Perustuslain mukaan kaikki tulot ja menot tulee merkitä näkyviin. Valtion ansiotulovähennyksen kohdalla tulee tilanteita, joissa valtio maksaa muiden veronsaajien veroja, jos verovelvolliselle määrätty valtion tuloveron määrä on pienempi kuin vähennyksen määrä. Valtionverotuksen ansiotulovähennyksen käyttäminen jatkossa edellyttää vähennyksen teknistä korjaamista. Ansiotuloverotuksen tarkistaminen ja keventäminen voidaan osin toteuttaa matkakuluvähennystä kehittämällä. Näin veronkevennyksiä voidaan suunnata myös mataliin tuloihin. Komennusmiesten verokohtelussa on vielä korjattavaa. Lisäksi on selvitettävä, voidaanko vierailevien taiteilijoiden työ rinnastaa komennusmiesten työhön siten, että kulukorvaukset voitaisiin maksaa verottomina, jos vierailu ei kestä yli kahta vuotta. Parhaillaan on menossa kolme maksuvapautuskokeilua, joissa työnantajat on vapautettu maksamasta työnantajan sosiaaliturvamaksua. Matti Vanhasen toisen hallituksen ohjelman mukaan jatketaan kokeilua työnantajien vapauttamisesta sosiaaliturvamaksuista. Väliaikainen työnantajan matalapalkkatuki jatkuu vuoden 2010 loppuun. Kokeilujen ei ole missään todettu edistäneen työllisyyttä, vaikka asiaa on selvitetty ja tutkittu. 3.2 Oikeudenmukaisuutta veropolitiikkaan Eriytettyyn tuloverojärjestelmään liittyviä oikeudenmukaisuusongelmia tulee korjata. Suurten ansio- ja pääomatulojen välistä verokuilua on kavennettava, jotta ansiotulojen muuttamista kevyemmin verotetuiksi pääomatuloiksi voidaan hillitä. Listaamattomista yrityksistä saatavien verovapaiden osinkojen rajaa tulisikin kohtuullistaa. Hallitusohjelman mukainen pienten pörs-

8 6 SAK:n budjettitavoitteet siosinkojen vapauttaminen verotuksesta lisää aukkoja pääomaveropohjaan. Muutokseen liittyy useita ongelmia. Hallituksen tavoitteena on, että perintö- ja lahjaverotus poistettaisiin kokonaan yritysten sekä maa- ja metsätilojen sukupolvenvaihdoksilta vuoden 2008 kesäkuun alusta alkaen. Perintö- ja lahjaveron poistaminen yritysvarallisuudelta ei ole oikeudenmukaista. Uudistus lisää verosuunnittelua, kun perinnön tai lahjan kohteena olevaa omaisuutta siirretään yritys-, maatalous- ja metsävarallisuuteen. Lisäksi uudistus saattaa yrityksen omistajat erilaiseen asemaan ja aiheuttaa kilpailun vääristymiä. Uudistus saattaakin vaarantaa koko perintö- ja lahjaverotuksen yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden Kunnallisverotuksen perusvähennyksen korjaaminen vähintään inflaatiotarkistuksen verran parantaisi erityisesti sosiaaliturvan varassa olevien tilannetta. 3.3 Tarjotun ruoan arvonlisäveroa alennettava Elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen 12 prosenttiin lokakuussa 2009 kasvattaa kaupasta ostetun ja ravintolaruuan veroeron nykyisestä 5 prosentista 10 prosenttiin. Samassa yhteydessä tulisi alentaa ravintoloiden ja henkilöstöruokailun arvonlisäverokantaa, mutta tämä edellyttää EUsäännösten muuttamista. Suomen tulee tehostaa toimintaansa EU:ssa jotta asiaa koskeva ratkaisu saadaan aikaan. Mikäli työllisyysvaikutuksia ravitsemusalalla alkaa esiintyä eikä EU:ssa olla edistytty, on hallituksen harkittava myös muita toimenpiteitä. Suomi on mukana EU-maiden kokeilussa, jossa selvitetään alemman arvonlisäverokannan vaikutuksia työvaltaisten palvelujen hintoihin ja palvelujen kysyntään. Samalla tutkitaan myös verotuksen vaikutusta harmaaseen talouteen. Suomi liittyi kokeiluun vuoden 2007 alusta, jolloin parturien, kampaajien ja pienkorjaamojen arvonlisäverokantaa alennettiin 22 %:sta 8 %:iin. Kokeilu jatkuu vuoden 2010 loppuun. 3.4 Muuta veropolitiikkaa Kiinteistöverotusta tulisi laajentaa maa- ja metsätalousmaahan. Toimenpiteellä voidaan parantaa metsätalousvaltaisten kuntien rahoitustilannetta ja edistää puun myyntiä. Hallituksen tulee käynnistää kattava selvitys tuulen tuomien ns. Windfallvoittojen verotuksesta. Uudella päästökauppakaudella päästöoikeuksille muodostuu edellistä kautta korkeampi hinta, jolloin windfall-vero tulee jälleen ajankohtaiseksi. Tonnistoveron uudistaminen ja merenkulun nettopalkkajärjestelmän laajennus vahvistaisivat merenkulun toimintaedellytyksiä. Raskaan kumipyöräliikenteen, varsinkin joukkoliikenteen tuottajien, toiminnan turvaamiseksi tulee harkita kohdennettua polttoaineveron alentamista. Yksi mahdollisuus on

9 SAK:n budjettitavoitteet 7 palauttaa ainakin osa ko. alan maksamista polttoaineveroista saman tyyppisen mallin avulla kuin maataloudessa. 4 Kasvupolitiikka 4.1 Elinkeinopolitiikka Työllisyysasteen nostaminen edellyttää lisäpanostuksia elinkeinopolitiikkaan ja riski- ja teknologiarahoitukseen. Suurten tuotantolaitosten lopetukset monilla paikkakunnilla vaativat valtiovallalta aktiivisia toimenpiteitä uusien työtilaisuuksien ja koulutusmahdollisuuksien tarjoamiseksi näillä paikkakunnille ja työntekijöille. Erityisesti uudelta työ- ja elinkeinoministeriöltä odotetaan nyt tehokkaita toimenpiteitä valtakunnallisesti ja alueellisesti. Vuoden 2009 talousarviossa on nostettava tuntuvasti rakennemuutoksen kohteena olevien paikkakuntien tukea ja varauduttava siihen, että tukea tarvitsevien alueiden määrä on nykyistä suurempi. Teknologia- ja riskirahoitukseen on varattava riittävät voimavarat, kuten mm. tiede- ja teknologianeuvosto on esittänyt. Tieteellisen tutkimuksen laadusta tulee huolehtia koko korkeakouluverkon laajuisesti. Työelämätutkimuksen riittävä toteutuminen on tärkeää. Valtion tuottavuusohjelmalla ei tule heikentää korkeakoulujen kykyä saavuttaa laatutavoitteitaan. Tutkimus- ja tuotekehitysrahoitusta on suunnattava nykyistä enemmän myös palvelualoille, unohtamatta teollisuuden jalostusarvon nostamista sekä tarvittavia ilmasto- ja energiahankkeita. Työvoiman niukkenemisen uhatessa on uutena asiana panostettava hankkeisiin nostaa tuottavuutta teknologian ja työhyvinvoinnin yhdistämisen keinoin. Puuraaka-aineen saannin turvaamisesta on pyrittävä huolehtimaan ja otettava käyttöön keinot, joilla puun saantia voidaan lisätä. Metsäteollisuuden toimintaedellytyksiä selvittävän työryhmän ehdotukset tulee huomioida harkiten kehyspäätöstä tehtäessä. Suomeen ollaan parhaillaan avaamassa useita kansainvälisestikin merkittäviä malmikaivoksia. Ne nostavat metallikaivostemme louhintamäärät yli 30 miljoonaan tonniin vuodessa. Meneillään oleva kaivosten perustamisaalto tuo tullessaan lukuisia haasteita. Näistä merkittävimmäksi nousee osaavan työvoiman saanti. Arvioiden mukaan lähivuosina kaivannaisteollisuus tarvitsee jopa tuhansia uusia alan ammattilaisia. Valtion on huolehdittava siitä, että tarvittavaa koulutusta on riittävästi tarjolla. Myös Geologian tutkimuskeskuksen toimintaa on kehitettävä ja varmistettava toiminnalle riittävät resurssit. Valtion omien riskirahoitusyhtiöiden toimintaedellytyksiä ja työnjakoa on edelleen parannettava sekä selkeytettävä. Keskeistä on lisätä niiden riskinottokykyä nykyisestä selvästi. On jatkettava Teollisuussijoitus Oy:n pääomittamista ja toiminnan suuntaamista entistä selvemmin suoriin yrityssijoituksiin. Teollisuussijoitus Oy:llä on merkittävä rooli erityisesti yritystoimin-

10 8 SAK:n budjettitavoitteet nan aloitusvaiheen rahoituksessa. Pääomasijoituksia tarvitaan myös kohdeyritysten kasvun rahoitukseen, merkittäviin teollisiin investointeihin sekä toimiala- ja yritysjärjestelyihin. 4.2 Ilmastopolitiikka Kansainvälisessä ilmastopolitiikassa on ensisijaista pyrkiä globaaleihin ratkaisuihin koska ongelmakin on globaali. EU:n ilmasto- ja energiapaketti asettaa Suomelle kovia vaatimuksia. Suomelle asetetut vaatimukset on pantava täytäntöön siten, että turvataan teollisuuden toimintaedellytykset eikä aseteta palkansaajia energialaskun maksajiksi. Uusiutuvien energiamuotojen lisääminen on tehtävä kustannustehokkaasti ja koko elinkaaren päästöt huomioon ottaen. Ilmasto- ja energiapolitiikan merkitys kasvaa ja vaikuttaa myös keskeisellä tavalla Suomen teollisuuden kilpailukykyyn. Ympäristöteknologia on nopeasti kehittyvä ala. Hallituksen tulee varata määrärahakehyksissä merkittävä määräraha ympäristöteknologiaan liittyvän liiketoiminnan vauhdittamiseen Suomessa. Määräraha tulisi käyttää suomalaisen ympäristöteknologian t&k -klusterin luomiseen, käynnistämiseen ja ylläpitoon. Klusterin rungon muodostaisi työ- ja elinkeinoministeriön johtama organisaatio tai sidosryhmä, joka kokoaisi organisoidusti yhteen kaikki suomalaiset ympäristöteknologian kannalta keskeiset toimialat ja niiden toimijat. Klusterin neuvottelukuntaan kutsuttaisiin kaikkien keskeisten sidosryhmien edustus. Klusterin ensimmäinen tehtävä olisi ympäristöteknologisen kokonaisselvityksen tekeminen, jossa selvitetään ympäristöteknologian mahdollisuudet Suomen elinkeino- ja työelämän näkökulmasta. Selvityksen pohjalta klusteri organisoituisi t&k-ohjelmiksi, joihin liitettäisiin tähän mennessä käynnistetyt TEM:n alaisuudessa toimivat ympäristöteknologiaprojektit. 4.3 Liikennepolitiikka Hallituksen tulee sitoutua tulevassa liikennepoliittisessa selonteossa liikennemäärärahojen nostamiseen riittävälle tasolle. Erityisesti liikenneväylien ylläpidon määrärahat sekä uusien välttämättömien liikennehankkeiden edellyttämät määrärahat on otettava mukaan kehykseen. Väyläinvestointien vähimmäistasona on pidettävä kehyskaudella 1,2 miljardia, mitä myös logistiikka-alan vuoropuhelun raportti esitti. Pääkaupunkiseudun kannalta tärkeiden länsimetron ja kehäradan rahoitus on turvattava kehyksissä. Nämä raideliikennehankkeet ovat perusteltuja toteuttaa mahdollisimman nopeasti niin ilmastopolitiikan kuin asuntopolitiikan näkökulmasta samalla kun ne myös lisäävät talouden ja työllisyyden kasvun edellytyksiä. Joukkoliikenteen tukea on nostettava myös koko maassa joukkoliikenteen oston määrärahoja lisäämällä noin 35 miljoonalla. Uusiin tieinvestointeihin on oltava käytössä riittävät määrärahat, jotta tieverkkoa voidaan kehittää suunnitelmallisesti. Keskeinen tiehanke Suomen logistisen järjestelmän kannalta on erityisesti E 18-tiehankkeen toteuttaminen.

11 SAK:n budjettitavoitteet 9 Perustienpitoon on varattava nykyistä enemmän voimavaroja. Liikennepoliittisesti on kestävämpää ja halvempaa huolehtia väylien ylläpidosta ajoissa. Junaliikenteen lisääminen nousee väistämättä esiin kun etsitään keinoja vähentää liikenteen kasvihuonekaasupäästöjä. Tämä edellyttää erityisesti perusradanpidon määrärahojen selvää lisäämistä, jotta rataverkon kuntoa voidaan ylläpitää ja turvallisuutta lisätä. Myös uusiin ratainvestointeihin tulee varautua. Sekä tien- että radanpitoon tarvittaisiin arviolta n. 150 miljoonan tasokorotus. 4.4 Asuntopolitiikka Asuntopolitiikassa on saatu aikaan päätöksiä, joilla voidaan lisätä tonttimaan tarjontaa ja vuokra-asuntojen rakentamista erityisesti niillä alueilla, joilla on työpaikkoja, muttei riittävästi kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Vuokra-asuntojen rakentamiseksi on korkotuen määrää nostettava selvästi siten, että vuosittainen 6000 ARA-tuetun vuokra-asunnon rakentaminen mahdollistuu. Asuntopoliittisen ohjelman investointiavustusmäärärahaa on nostettava 100 miljoonaan euroon, jotta voidaan parantaa kehitysvammaisten asumista, vähentää asunnottomuutta sekä parantaa palveluasumista. Asumisen energiatehokkuutta on lisättävä. Asuntojen korjausavustuksiin ja energia-avustuksiin tarvitaan lisäyksiä, jotta väestön ikääntymisen, vanhan asuntokannan korjaustarpeiden ja ilmastonmuutoksen edellyttämiä toimenpiteitä voidaan toteuttaa. 4.5 Omistajapolitiikka Valtion omistajaohjauksen on oltava nykyistä aktiivisempaa. On tarpeen luoda aktiivisen omistajapolitiikan pelisäännöt. Työllisyys-, elinkeino- ja aluepoliittiset näkökohdat on otettava omistajaohjauksessa nykyistä paremmin huomioon. Omistajaohjauksen kautta tulee vaikuttaa erityisesti siihen, että muutostilanteiden ennakointi paranee yrityksissä. Toiminnan muutosten varalta tulee olla riittävät toimenpidesuunnitelmat, joilla turvataan henkilöstön asema muutostilanteissa. Valtion tulee yritysomaisuutensa hoidossa pyrkiä mahdollisimman hyvään taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kokonaistulokseen. Pohdittaessa omistajuuden perustaa strateginen intressi tai pitkäjänteinen sijoittaminen on tarpeen arvioida linjauksia myös mahdollisten uusien julkisyhteisöjen (osa)omistamien yhtiöiden osalta. Esimerkiksi valtion ja kuntien liikelaitoksia ollaan parhaillaan yhtiöittämässä, joten aktiivinen pohdinta niitä koskevista omistajapolitiikan linjauksista on paikallaan. Valtion omistamissa yhtiöissä on varmistettava henkilöstön osallistuminen yrityksen hallintoon riittävällä tasolla. Periaatteena on oltava, että henkilös-

12 10 SAK:n budjettitavoitteet töä on mukana niissä elimissä (hallitus mukaan lukien), joissa tehdään keskeisiä yritystä koskevia päätöksiä. 4.6 Valtion tuottavuusohjelmaan malttia Valtionhallinnon tuottavuusohjelman toteuttamista on arvioitava jatkuvasti. Tärkeintä on, että turvataan virastojen ja laitosten kyky huolehtia tehtävistään laadukkaasti. Henkilöstön mitoituksessa on noudatettavaa tarkkaa harkintaa, varovaisuutta ja nykyistä hitaampaa aikataulua. Henkilöstön nopea ja mittava vähentäminen voi heijastua kielteisesti työssä jaksamiseen ja palveluiden laatuun. Tuottavuuden kohottaminen myös valtion palveluissa on työvoiman niukentuessa välttämätöntä, mutta sitä ei pidä toteuttaa palveluiden yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kustannuksella. Palvelujen tuottavuutta tulee nostaa ensisijassa toimintoja ja organisaatioita järkeistämällä, hyödyntämällä uutta teknologiaa sekä lisäämällä sähköisen asioinnin mahdollisuuksia. Irtisanomisten ja itsetarkoituksellinen palvelujen ulkoistamisen tie on väärä. Virastojen uusien tehtävien pitää mahdollistaa myös lisähenkilöstön rekrytointi. 4.7 Harmaa talous Harmaan talouden kooksi on arvioitu noin 6 8 miljardia euroa, josta noin puolet on siten veromenetystä. Yksi nopeimmin kasvavista harmaan talouden muodoista on arvonlisäveropetokset pitkissä urakkaketjuissa, joissa verovastuilla on tapana hämärtyä ja veroilla jäädä kokonaan maksamatta. Osana harmaan talouden torjuntaa olisi selvitettävä mahdollisuutta siirtyä käännetyn arvonlisäverojärjestelmän käyttöön rakennus- ja asennusaloilla. Selvityksessä tulisi ottaa huomioon mm. Hollannissa, Saksassa ja Itävallassa saadut kokemukset järjestelmän verotuksellisista ja rikostorjunnallisista vaikutuksista. 5 Työvoimapolitiikka ja työelämän kehittäminen 5.1 Aktiivinen työvoimapolitiikka ja muutosturva Tarvitaan lisää voimavaroja työvoimapalveluihin sekä eri tahojen saumatonta yhteistyötä, jotta työttömyys voidaan katkaista mahdollisimman aikaisin. Erityishuomiota tulee kiinnittää koulutuksen ja työpaikanvaihdon siirtymävaiheisiin sekä työelämässä jatkamiseen nykyistä pitempään. Aktiivisen työvoimapolitiikan määrärahat on turvattava. Työvoimapalveluihin tarvitaan lisää voimavaroja, jotta työttömyys voidaan katkaista nopeasti ja toisaalta turvata työttömyyden pitkittyessä tarvittavat palvelut. Työvoimatoimistojen palveluja on oltava hyvin saatavilla koko maassa. Työvoimapalvelut tulee nähdä kiinteänä osana nykyaikaista ja toimivaa työttömyysturvan kokonaisuutta. Työvoimapalveluja ja työttömyysturvaa tulee kehittää yhdessä.

13 SAK:n budjettitavoitteet 11 Muutosturvan toimintamalli tuli voimaan Tämän jälkeen noin työpaikkansa menettäneelle on tehty työllistymisohjelma. Muutosturvan toimintamallin voimaan tulon jälkeen Suomessa on myös ollut useita suuria irtisanomistilanteita, kuten UPM-Kymmenen, Perloksen ja StoraEnson toimintojen supistaminen ja kokonaisten tehtaiden sulkeminen. Muutosturva on tärkeä uudistus työmarkkinoiden toimivuuden ja työnsä menettäneiden nopean uudelleen työllistymisen tukemisessa. Ensimmäisten selvitysten perusteella voidaan sanoa, että muutosturva on nopeuttanut toimintaa irtisanomistilanteissa ja lisännyt yhteistyötä eri tahojen välillä. Toimintamalli on myös jonkin verran nopeuttanut uudelleen työllistymistä. Ongelmana on edelleen puutteellinen tietämys ja osaaminen muutosturvaan liittyen työpaikoille, erityisesti pk-yrityksissä ja julkisella sektorilla. Esille ovat myös nousseet erityisesti koulutusmahdollisuudet työpaikan menettämisen jälkeen. Muutosturvan toimintamallista on rakennettava laajempi ja kattavampi turva työnsä menettäneille palkansaajille. Muutosturvan piiriin kuuluvien palkansaajien koulutusmahdollisuuksia on lisättävä, erityisesti vähäisen koulutustaustan omaaville. Lisäksi määräaikaisten työntekijöiden muutosturvan piiriin pääsyä on helpotettava lyhentämällä työhistoriavaatimusta sekä luopumalla saman työnantajan vaatimuksesta. Lisäksi määräaikaisille työntekijöille olisi mahdollistettava työllistymisvapaan käyttö työsuhteen päättymisen lähestyessä. Muutosturvan laajentamiseen on varattava riittävät voimavarat. 5.2 Maahanmuutto Mahdollinen työperäisen maahanmuuton lisääminen edellyttää riittävää työehtojen valvontaa. Suomeen ei tule päästää syntymään kahden kerroksen työmarkkinoita, joista toinen ei toimisi työelämän pelisääntöjen mukaan. Tällainen kehitys tekisi maahanmuuttajien asemasta entistä heikomman. Maahanmuuttopoliittinen ohjelma hyväksyttiin syksyllä 2006 valtioneuvoston periaatepäätöksenä eikä hyväksymisen yhteydessä päätetty sen toimeenpanoon kohdennettavista määrärahoista. Tuolloin todettiin, että monivuotista ohjelmaa toteutetaan määrärahakehysten ja talousarvion puitteissa ja että ohjelman taloudelliset vaikutukset kohdentuvat työministeriön, opetusministeriön, sisäasiainministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonaloille. Ohjelmaan ei ole panostettu vaikka se sisältää merkittäviä politiikkalinjauksia ja toimenpiteitä. Maahanmuuttopoliittisen ohjelman toimeenpano edellyttää eri toimijoiden, kuten valtionhallinnon eri sektoreiden, kuntien sekä työmarkkina- ja muiden järjestöjen keskinäisen yhteistyön jatkuvaa kehittämistä.

14 12 SAK:n budjettitavoitteet 5.3 Työelämän kehittäminen Työministeriön hallinnoima työelämän kehittämisohjelma Tykes on siirtynyt työ- ja elinkeinoministeriöön ja sen toiminnat yhdistetään Tekesin kanssa. Uudistuksessa on tärkeää turvata valtion tuottavuusohjelmasta huolimatta työelämän kehittämistoiminnan riittävät resurssit niin henkilöstön kuin työorganisaatioille jaettavien kehittämisrahojen suhteen. Tekesin ja Tykesin yhdistymisen tulisi tuottaa lisäarvoa työpaikkojen kehittämisessä niin, että teknologisen kehittämisen rinnalla huolehditaan työntekijöiden osaamisesta, hyvinvoinnista ja työn mielekkyydestä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä työelämän laadun kehittäjäverkoston lisäämiseen. Työministeriön kolmikantainen työryhmä jätti yksimielisen esityksen kansalliseksi ohjelmaksi tuottavuuden ja työelämän laadun samanaikaiseksi parantamiseksi tammikuussa Ohjelmassa esitetään, että TE-keskuksiin perustetaan työelämän kehittämispäälliköiden virat, jotka toimisivat alueilla yhteistyössä Tekesin henkilöstön kanssa. Uudistuksen myötä julkisia työelämän kehittämisrahoja tulisi kohdentaa erityisesti niille työpaikoille, joilla ei itsellään ole voimavaroja kehittää toimintojaan. 6 Koulutuspolitiikka 6.1 Ammatillinen aikuiskoulutus Opetusministeriö on asettanut hallitusohjelman mukaisesti johtoryhmän valmistelemaan ammatillisesti suuntautuneen aikuiskoulutuksen kokonaisuudistusta. Johtoryhmän tavoitteena on jättää kokonaisuudistuksen keskeiset linjaukset ja ehdotukset sisältävän raporttinsa toukokuussa niin, että se voidaan ottaa toimeksiannon mukaisesti huomioon vuoden 2009 talousarvion ja lainsäädännön valmistelussa. Hallituksen on varauduttava lisäämään panostuksia ammatillisen aikuiskoulutukseen sekä opetusministeriön että työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla. Suomeen on luotava kattava kysyntälähtöinen, työelämän tarpeita vastaava ammatillisen aikuiskoulutuksen koulutusjärjestelmä. Suomi on monella mittarilla mitattuna koulutuksen mallimaa. Peruskoulun jälkeen kansalaisten koulutusurat kuitenkin eriytyvät ja koulutus kasautuu ennestään hyvin koulutetuille. Koulutuksen kasautuminen jatkuu työelämässä. Monien palkansaajien koulutus ei enää vastaa tämän päivän työelämän vaatimuksia. Työmarkkinoilla tapahtuvien muutosten takia ja toisaalta työikäisen väestön ikääntyessä, ammatilliselle aikuiskoulutukselle tulee vastattavaksi aivan uudenlaisia haasteita. Toisaalta on pystyttävä turvaamaan osaavan työvoiman saatavuus ja samalla, kun perinteisiä työpaikkoja katoaa, pitäisi pystyä työllistämään nykyistä suurempi osa työikäisestä väestöstä. Siksi ammatillista aikuiskoulutusta on laajennettava niin, että osaavan työvoiman saatavuus voidaan turvata ja työmarkkinoiden toimivuutta parantaa.

15 SAK:n budjettitavoitteet 13 Kaikilla työmarkkinoilla olevilla on oltava mahdollisuus säännöllisesti työssään päivittää ja täydentää omaa ammatillista osaamistaan. Julkisen vallan on huolehdittava riittävästä koulutustarjonnasta ja tuettava erityistoimin työja elinkeinoelämää tässä työssä. Koko henkilöstön osaamisen parantamisesta on tultava kiinteä osa yritysten strategista kehittämistä. SAK ehdottaa, että Suomeen rakennetaan ennakoivan muutosturvan malli, jossa tuetaan pk-yrityksiä kasvun tukemiseksi koulutuksen järjestäjille ja työpaikoille suunnataan tähän tarkoitukseen rahoitusta, jolla tuetaan yritysten osaamistarpeiden selvittämistä. Työntekijöiden oppimisesta merkittävän osan tulisi tapahtua työpaikoilla. Samalla parannetaan työntekijöiden taloudellisia kannustimia osaamisen parantamiseen ja uudistettaisiin myös työehtosopimuksia tukemaan osaamisen parantamista. Vailla ammatillista koulutusta oleville suunnataan erityistoimia koulutukseen hakeutumiseen kannustamiseksi. Koulutuksen järjestäjiä tuetaan osoittamalla lisärahoitusta oppilaitosten työelämän kehittämis- ja palvelutehtävään. Näyttötutkintoihin valmistavaan koulutukseen osallistui vuonna 2006 yli henkilöä. Näyttötutkinnon suoritti henkilöä ja osatutkinnon yli henkilöä. Näyttötutkintojärjestelmästä on tullut työikäiselle väestölle merkittävä väylä uudistaa, täydentää ja päivittää ammatillista osaamista vastamaan tämän päivän työelämän vaatimuksia. Tutkintotoimikunnat johtavat näyttötutkintojen järjestämistä. Näyttötutkintojärjestelmän toimivuutta selvittänyt arviointi osoittaa, että tutkintotoimikuntatyöhön kohdistuu monia haasteita, erityisesti tutkintojärjestelmän jatkuvasti laajentuessa. Arvioinnin johtopäätöksissä todetaan, että näin laaja järjestelmä ei voi toimia talkoohengellä ja toimikuntien jäsenten vastuuntunnon varassa. Monet työntekijäpuolen edustajat osallistuvat toimikuntatyöhön omalla ajallaan ja nimennyt taho (ammattiliitto) maksaa tältä ajalta ansiomenetyskorvauksia. Näyttötutkintojärjestelmän ja tutkintotoimikuntatyön kehittäminen on otettava ammatillisen aikuiskoulutuksen kokonaisuudistusta valmistelevan johtoryhmän työohjelmaan. Tutkintotoimikuntien toimintaedellytykset on saatettava vastaamaan järjestelmän laajuutta ja tarpeita. Tähän työhön on varattava lisää määrärahaa valtion talousarviossa. 6.2 Nuorten ammatillinen peruskoulutus Työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa pärjäämisen edellytyksenä voi nykyään pitää vähintään ammatillisen perustutkinnon suorittamista. Työmarkkinoilla on enää hyvin harvoja tehtäviä, joissa työntekijä voi pärjätä ilman ammatillista koulutusta. Hyvät ammatilliset valmiudet helpottavat myös sopeutumista työmarkkinoiden muutostilanteisiin ja uuden oppimiseen. Kaikille nuorille onkin taattava peruskoulun jälkeen koulutuspaikka toisella asteella lukiossa tai ammatillisessa koulutuksessa. Tämä edellyttää ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen lisäämistä koulutuksen suosion lisääntyessä.

16 14 SAK:n budjettitavoitteet Vuoden 2006 peruskoulun 9. luokan päättäneistä jatkoi opiskeluaan toisen asteen koulutuksessa 93 prosenttia. Heistä puolet jatkoi opintojaan lukiossa ja 40 prosenttia siirtyi ammatilliseen peruskoulutukseen. Ammatillisen koulutuksen suosio on edelleen kasvanut. Jatko-opintojen ulkopuolelle jäävien osuus kasvoi kahdella prosenttiyksiköllä. Osittain on kysymys siitä, että ammatillisen koulutuksen suosion kasvun myötä koulutuspaikat eivät enää riitä täyttämään tarpeita. Ammatillisen koulutuksen järjestäjien opiskelijamäärä määritellään opetusministeriössä. Opetusministeriö on lisännyt ammatillisen koulutuksen opiskelijapaikkamäärää erityisesti kasvukeskuksiin. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä. SAK ehdottaa, että opetusministeriö edelleen lisää opiskelijapaikkamäärää erityisesti kasvukeskuksissa vähintään 3000 opiskelijalla. Lisäys maksaa noin 12 miljoonaa euroa vuodessa. Myös kohtaantotyöryhmä on tehnyt vastaavan ehdotuksen. Hallitus päätti luopua hallitusohjelmassa sovitusta matalapalkkatuen laajentamisesta koskemaan myös nuoria työntekijöitä. Tähän varatut määrärahat käytetään nuorten työllistämiseen ja koulutukseen, vammaisten työllistämiseen sekä oppisopimuskoulutuksen laajentamiseen. SAK pitää tehtyä päätöstä hyvänä. Hallituksen on tarkoin seurattava miten nyt päätetyt toimet toimivat käytännössä ja toimia on varauduttava tarvittaessa laajentamaan. Toisen asteen ammattiin opiskelevien opintotuen epäkohdat on korjattava. Opintotuessa vanhempien tulojen vaikutus itsenäisesti asuvien alle 20- vuotiaiden opintotukeen on poistettava. Opintotukijärjestelmää kokonaisuutena on varsinkin 6.3 Kulttuuripolitiikka Kulttuurin rahoituksessa olennaista on, että veikkausvoittovaroista ei rahoiteta lakisääteisiä menoja tai sellaisia menoja, jotka aikaisempien eduskunnan päätösten perusteella on siirretty budjetin puolelle. Kehyskaudella tulisi elokuvatuotannon tukea nostaa merkittävästi ja tämän lisäksi nostaa voimavaroja näyttämötaiteen, sirkuksen ja tanssitaiteen tukemiseksi. Valtion tukea tulee suunnata vain sellaisille yhteisöille, jotka ovat sitoutuneet alan työehtosopimuksiin. Kuntarakenne ja -talous ovat suurten muutosten keskellä. Järjestelmiä ja rakenteita uudistettaessa tulee huolehtia, että kunnilla on riittävät voimavarat kulttuuripalvelujen tuotantoon ja terveet kannustimet niitä tuottaa. Työn ja yhteiskunnan nopean muutoksen vuoksi useat ammatit, työtavat ja -ympäristöt katoavat. Työn perinteen tallentamiseen ja työympäristöjen kulttuuriperinnön huomioimiseen niin museoissa kuin kaavoituksessa on panostettava aiempaa enemmän.

17 SAK:n budjettitavoitteet 15 7 Sosiaali- ja terveyspolitiikka SAK kannattaa syyperusteista sosiaaliturvajärjestelmää, jossa tukea maksetaan erilaisten elämäntilanteiden (esim. työttömyys, työkyvyttömyys, lapsen hoitaminen) perusteella, ja jossa ansioturva ja vähimmäisturva muodostavat toimivan ja oikeudenmukaisen kokonaisuuden. Väestön ikääntyminen, eläkeläisten ja vanhusten määrän lisääntyminen, muutosten vauhdin kiihtyminen työmarkkinoilla sekä työvoiman rekrytointiongelmat pakottavat yhteiskunnan hakemaan uusia ratkaisuja sosiaaliturvan kehittämisessä. 7.1 Palvelut osa suomalaista sosiaaliturvaa Hyvinvointipalvelut ovat tärkeä osa suomalaisten sosiaaliturvaa. Hyvinvointipalvelujen järjestäminen on ja tulee jatkossakin olla enimmäkseen kuntien vastuulla. Asiakasmaksujen tulee pysyä sellaisella tasolla, että myös pienituloisten mahdollisuus käyttää palveluja ei vaarannu. Päivähoitomaksuja tulee kehittää niin, että ne huomioivat nykyistä paremmin esimerkiksi osapäivähoidon käytön. Päivähoidon ns. 0-maksuluokka on säilytettävä tulevaisuudessakin. Terveydenhuollon palveluketjuja tulee parantaa nopean hoidon turvaamiseksi. Työterveyshuollon kattavuutta ja laatua on parannettava ja saatava painopiste ennaltaehkäisyyn. Syrjäytymisen ehkäisemiseksi on lisättävä sosiaali-, kuntoutus- ja päihdehuollon palveluja. Köyhyyden ja syrjäytyminen ehkäiseminen edellyttää entistä enemmän varhaista puuttumista sekä räätälöityjä palveluja. Muutosturva on hyvä esimerkki varhaisesta puuttumisesta ja sitä tulee edelleen kehittää mm. siten, että se mahdollistaa pitempiaikaisen koulutuksen. 7.2 Lapsiperheiden turvaa parannettava Työ- ja perhe-elämän paremmaksi yhteensovittamiseksi tarvitaan työaikajoustoja, työajan lyhentämismahdollisuuksia ja taloudellisten tukien parantamista sekä lasten ja nuorten palvelujen kehittämistä. Vanhempainrahakautta tulee pidentää siihen saakka, kun lapsi täyttää vuoden. Työhön paluun edistämiseksi on kehitettävä osittaista hoitovapaata ja parannettava osittaista hoitorahaa. Vanhempainetuudet on syytä eriyttää sairausvakuutuksesta erilliseksi vanhempainvakuutukseksi. Mahdolliset perhevapaakustannusten lisätasaukset tulee rahoittaa työnantajien keskinäisillä maksuilla. 7.3 Sosiaaliturvaan tarvitaan parannuksia Aktiivista työvoima- ja sosiaalipolitiikkaa sekä työttömyysturvaa on kehitettävä yhdessä. Edelleen on vahvistettava varhaista puuttumista työttömyyteen sekä eri viranomaisten yhteistyötä mm. työvoiman palvelukeskuksissa.

18 16 SAK:n budjettitavoitteet Muutosturvan toimivuutta on parannettava. Työttömyysturvan toimivuutta on parannettava tukemaan myös lyhytaikaisen työn vastaanottamista. Työttömyysturvan on nykyistä paremmin tuettava omaehtoista ammattitaidon kehittämistä. Työttömyysturvan taso on pohjoismaisittain verrattuna vaatimaton. Työttömyysturvaa voidaan kehittää mm. tekemällä päivärahaan tasokorotus, lyhentämällä omavastuuaikaa ja pidentämällä tarkasteluaikaa, poistamalla lomakorvausten jaksotus, lyhentämällä työssäoloehtoa ja paluuehtoa sekä parantamalla sovitellun päivärahan toimivuutta ja poistamalla enimmäisaika. Päivärahojen lapsikorotusten rahoitus on siirrettävä valtiolle myös ansiopäivärahoissa. Työnantajan työttömyysvakuutusmaksusta on poistettava porrastus. Ikääntyville tulee tarjota työllisyystakuu, jossa tarjotaan aiempaan työkokemukseen nähden sopivaa työtä. Pitkän työhistorian jälkeen työntekijälle tulisi maksaa erorahatyyppinen sopeutumiskorvaus, joka maksettaisiin korotettuna muuttobonuksena työntekijän muuttaessa työhön toiselle paikkakunnalle. Oikeus työttömyysturvaan työsuhteen aikaisten palkattomien jaksojen ajalta (mm. kausityöntekijät ja koulunkäyntiavustajat) on selkiytettävä. He ovat tosiasiassa työttömiä ja tämän takia heidät on rinnastettava lomautettuihin. Sivutoimisen opiskelijan käsitettä on täsmennettävä. Osa-aikatyön ja osa-aikaisen koulutuksen yhdistäminen esimerkiksi koulutuspäivärahan avulla tulee selvittää. Vuorotteluvapaajärjestelmä ja nykyinen rahoituspohja tulee vakinaistaa. Pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi tulee edelleen toteuttaa toimenpiteitä. Asumis- ja muiden tukien yhteensovittamista tulee edelleen lieventää niissä tapauksissa, kun pitkäaikaistyötön saa työpaikan. Sairaus-, työttömyys- ja tapaturmavakuutukseen tehtiin lamavuosina päivärahoja leikkaava prosenttivähennys. Tästä vähennyksestä on luovuttava asteittain. Perusteltua olisi myös työnantajien osallistuminen sairaanhoitovakuutuksen rahoitukseen. Työnantajillekin on hyödyllistä, että asianmukaisen lääkehoidon avulla työntekijät pystyvät jatkamaan työelämässä. Lisäksi sairaanhoitovakuutus on sairausvakuutuksen se osa, jossa menokehitys on selvästi nouseva, johtuen mm. ikärakenteen kehityksestä. Asiaa koskeva valmistelu tulisi käynnistää. Työeläkemaksuista neuvotellaan vuonna Työantajien kansaneläkemaksusta tulisi päättää tässä yhteydessä.

19 SAK:n budjettitavoitteet 17 8 Työsuojelu ja työterveys Työsuojelun valvontatehtävät ovat lakiuudistusten myötä kaiken aikaa lisääntyneet. Työsuojelupiireihin on viime vuosina saatu tästä johtuen lisäresursseja mm. ulkomaalaistarkastukseen ja tilaajavastuuseen. Työsuojelupiirien tulostavoitteissa on tavoitteena lisätä työsuojelutarkastusten määrää 50 prosentilla. Henkilöstöresurssien karsimisen sijaan on panostettava toimivaan työsuojelun alueorganisaatioon, jolla taataan riittävä asiantuntemus ja yhtenäinen valvontakäytäntö maan eri osissa. Työsuojelun laadun ja tehon arvioimiseksi on toteutettava kattava selvitys työsuojeluviranomaisvalvonnasta ja sen perusteella kehitettävä kokonaisvaltaisesti valvontaviranomaisen toimintaa kansainvälisten vaatimusten mukaiseksi. EU:n työturvallisuus- ja työterveysstrategia edellyttää jäsenvaltioilta työsuojeluvalvonnan riittävien resurssien varmistamista ja lainsäädännön noudattamisen tehokkaampaa valvontaa. Komission tiedonannossa (KOM(2007)62) edellytetään lisäksi tiukempia pakkokeinoja sekä valvonnan vaikuttavuuden parantamista. EU:n parlamentti korostaa mietinnössään EU:n strategiasta (A6-0518/2008) valvontaviranomaisen avainasemaa ja kehottaa jäsenvaltioita mm. kovempiin seuraamuksiin, lainsäädännön täytäntöönpanon parempaan arviointiin ja työsuojelutarkastajien osaamisen varmistamiseen. Valtion tuottavuusohjelman nimissä ollaan työsuojeluhallinnosta nyt kuitenkin suunnittelemassa henkilötyövuoden vähentämistä. Näistä henkilöstövähennyssuunnitelmista on luovuttava. Työtapaturmat ja ammattitaudit ovat lisääntyneet ja ne aiheuttavat useiden miljardien eurojen kustannukset kansantaloudelle. Kehitys on ristiriidassa hallitusohjelman tavoitteen kanssa, että työntekijöiden työuria tulee pidentää sekä alku- että loppupäästä. Toimiva työsuojeluvalvonta on keskeinen edellytys työolojen paranemiseen ja tätä kautta työvoiman riittävyydestä ja tuottavuudesta huolehtimiseen. STM:n alaisten virastojen ja laitosten uudelleen suuntaamisesta on tehty selvitys. Siinä ehdotetaan kemikaalilainsäädäntöön liittyvien tehtävien siirtämistä uuteen kemikaalivirastoon, johon keskitettäisiin myös muiden ministeriöiden kemikaalivalvonta. Ehdotusta tulee harkita, koska kemikaalivalvonnan tehostamiseen on tarvetta. Joka tapauksessa eri toimijoiden yhteistyötä kemikaalivalvonnassa tulee tiivistää. Lähes 40 prosenttia työterveyshuollon palvelujen piirissä olevista henkilöistä saa työterveyspalvelut kuntien työterveyshuollosta. Kunnallisissa palveluissa on suurta laatuvaihtelua. Kehityssuunta näyttää olevan, että yhä useampi työnantaja ostaa työterveyspalvelut yksityiseltä palvelun tuottajalta ja palvelut ovat sairaanhoitopainotteisia. Kuntien Paras-hankkeen yhteydessä on lisäksi vaarana, että kunnalliset työterveyspalvelut eivät ole kehittämisen painopisteessä. Valtion tulee osaltaan huolehtia siitä, että kuntien työterveyshuollon palvelut turvataan ja niiden laatua parannetaan.

20 18 SAK:n budjettitavoitteet Erityisesti pienillä työpaikoilla on vaikeuksia noudattaa työturvallisuuslain mukaisia selvitys- ja mittausvelvoitteita. Valtion rahoituksella tulisi käynnistää valtakunnallinen hanke pientyöpaikkojen työhygieenisten mittausten tarpeen arvioimiseksi ja toteuttamiseksi. Tavoitteena on nostaa työhygienian tasoa erityisesti niillä työpaikoilla, joilla ei ole omia resursseja. Työntekijöille, jotka ovat vuokra-, osa-aikaisessa tai määräaikaisessa työssä on varmistettava sama työturvallisuuden ja työterveyden suojelun taso kuin vakinaisessa työssä oleville. Nämä työntekijä ryhmät jäävät pääsääntöisesti ilman lakisääteistä työterveyshuoltoa ja työnantajan vapaaehtoisesti osittain kustantamaa sairaanhoitoa. Samoin työttömät, työkyvyttömyyseläkkeellä olevat ja eläkeläiset, jotka ovat työelämässään altistuneet esim. syöpävaarallisille aineille, joutuvat pääsääntöisesti itse kustantamaan terveystarkastukset tai ne jäävät tekemättä. Näiden ryhmien työterveyden seurannan turvaamiseksi tulisi selvittää tarkoituksenmukainen rahoitusmalli. Työttömät eivät kuulu säännönmukaisten työterveystarkastusten piiriin ja he muutoinkin käyttävät terveyspalveluja vähemmän kuin työssäkäyvät. Jotta työttömät eivät syrjäydy terveyden tilan vuoksi, tulee heidän terveydestään huolehtia nykyistä paremmin. Työvoimahallinnolle tulisi ohjata riittävä lisärahoitus työttömien terveystarkastusten koordinointiin ja ostamiseen julkiselta työterveyshuollolta tai yksityisiltä palvelun tuottajilta. Suomessa on suuri määrä julkisia rakennuksia kuten sairaaloita, kouluja ja päiväkoteja, joissa on kosteusvaurioita ja homeongelmia. Valtiovallan tulee varata korjausrahat sisäilmaongelmista kärsivien julkisten kiinteistöjen saattamiseen terveelliselle tasolle. Koko terveydenhuollon tutkimus- ja koulutustoiminnan turvaamiseksi on erityisvaltionosuuden rahoituksen tasoa korotettava vastaamaan 1990-luvun todellista arvoa. Valtion tuottavuusohjelman suunnitelmissa on vähentää Työterveyslaitoksen henkilöstöä 80 henkilötyövuotta. Tämä vähennys ei saa vaarantaa korkeatasoisen tutkimus- ja kehitystyön jatkumista. Suomessa tarvitaan työympäristöjen, työprosessien ja työyhteisöjen kehittämiseen keskittynyt yksikkö, joka osaltaan auttaa kansantalouden tavoitteita työurien pidentämisessä ja terveyden lisäämisessä. 9 Tasa-arvo Hallitusohjelmassa on sitouduttu kolmikantaisen samapalkkaisuusohjelman toteuttamiseen. Ohjelmalle on osoitettu hallituskaudeksi määrärahat, jotka tulee turvata, jotta samapalkkaisuustavoitteissa voidaan edistyä vuoteen 2015 mennessä. On seurattava palkkaerojen kehitystä ja harkittava tarvittaessa palkkaohjelmien kehittämistä edelleen näillä aloilla. Osalla kunnista taloustilanne on vaikea, joten samapalkkaisuuden toteuttaminen ja perusteettomien määräaikaisuuksien poistaminen voi joillekin kunnille olla ylivoimaista ilman kunta-

21 SAK:n budjettitavoitteet 19 talouden ja -rakenteiden uudistamista. Tähän on varauduttava. Palkannousuvaraa voidaan saada julkisella sektorilla myös toimintoja uudelleen organisoimalla ja kehittämällä työtapoja yhteistyössä työntekijöiden kanssa. Toimintojen kehittämisessä on kuitenkin huomioitava, ettei työntekijöiden kuormitus tule liialliseksi ja että työ on motivoivaa ja mielekästä. Vain tällä tavoin voidaan lisätä tuottavuutta ja parantaa työelämän laatua samanaikaisesti. Tasa-arvolain vuoden 2005 uudistuksen myötä tulleiden lisävelvoitteiden jälkeen tasa-arvoviranomaisten valvontaresurssit ovat osoittautuneet täysin riittämättömiksi. Tuottavuusohjelman paineissa on huolehdittava siitä, ettei resursseja vähennetä tästä valvontatehtävästä, jonka keskiössä on samapalkkaisuuden edistäminen. Mikäli lisäresursseja olisi, voitaisiin hyödyntää Ruotsin kokemuksia tasa-arvoviranomaisten tarkastuksista työpaikoille erityisenä kohteena tasa-arvosuunnitelmien ja palkkakartoitusten lainmukaisuus. Suomessa ei ole toistaiseksi pysyvää tasa-arvon tietopalvelua niin kuin muissa Pohjoismaissa. Sosiaali- ja terveysministeriö on toistuvasti esittänyt pysyvää rahoitusta tietopalvelulle. Sen perustaminen on edellytys sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiselle, jota hallitusohjelmassa korostetaan. EU:n tasa-arvoinstituutti aloittaa toimintansa tänä vuonna ja se vaatii kussakin jäsenmaassa kansallisen vastineensa. Myös Suomessa on oltava yksi keskitetty taho, joka sekä kokoaa ja välittää tasa-arvotietoa Suomesta EU-tasolle että instituutin tuottamaa tietoa Suomeen. Vuokratyötä selvittänyt työryhmä teki lukuisia vuokratyöntekijän asemaa parantavia ehdotuksia. On huolehdittava näiden ehdotusten toteutumisesta. 10 Kansainvälisyys On tärkeää, että valtion talousarvio vuodelle 2009 sekä määrärahakehykset vuosille mahdollistavat valtioneuvoston kehityspoliittiseen ohjelmaan 2007 kirjattujen sitoumusten täyttämisen. Näiden Eurooppaneuvoston päätökseen pohjautuvien sitoumusten mukaisesti Suomen on saavutettava kehitysyhteistyömäärärahojen 0,51 prosentin osuus bruttokansantulosta vuoteen 2010 mennessä ja 0,7 prosentin osuus vuoteen 2015 mennessä.

22 Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK Hakaniemenranta 1, PL 157 FI Helsinki puh fax