Kotia. 14 vihreä lanka > reportaasi vuosia kadulla. Kuljin välillä. itku kurkussa, kun olin niin uupunut, sanoo Nina Hämäläinen

Transkriptio

1 14 vihreä lanka > reportaasi vuosia kadulla. Kuljin välillä itku kurkussa, kun olin niin uupunut, sanoo Nina Hämäläinen Kotia Jos nuorella aikuisella ei ole asuntoa, opiskelu ei onnistu eikä päihteistä pääse irti. Nina Hämäläinen ja Ari Hyypiä saivat paikan parjatusta Ruusulankadun asumisyksiköstä helsingistä. Mitä sitten tapahtui? teksti ja kuvat petra piitulainen

2 vihreä lanka pelastus. En olisi tässä ilman lähityötä, sanoo Ari Hyypiä. Helsingin sosiaaliviraston lähityöntekijät löysivät Hyypiän vuosi sitten puistosta juomasta viinaa. kohti

3 16 vihreä lanka Tunne oli kuristava, kun Hämäläinen tajusi, ettei hänellä ollut paikkaa mihin mennä. joululahja. Paikka Helsingin Ruusulankadun asumisyksikössä oli Nina Hämäläiselle pelastus. Ovi aukeaa opioidiriippuvuuspoliklinikalla Helsingin Töölössä kymmentä vaille kahdeksan. Usein oven eteen ehtii muodostua jono, mutta tänä aamuna klinikan edessä odottaa vain kaksi. Nina Hämäläinen istahtaa aulan oranssille sohvalle odottamaan vuoroaan. Valkoisia takkeja kulkee edestakaisin. Hoitaja kutsuu Hämäläisen sisään. Hän ottaa käteensä muovimukin, jossa on appelsiinimehuun sekoitettua metadonia. Hämäläinen kaataa sekaan punaista sekamehua ja juo lisää vielä vähän mehua ja ottaa uuden hörppäyksen. Metadoni pitää huumeenhimon ja vieroitusoireet loitolla ja tekee olosta normaalin. Hoitaja pyytää Hämäläiseltä kuittauksen lomakkeeseen. Sen jälkeen hän voi lähteä. Huomenna hän on täällä taas. Samaan aikaan, samanlaista mehua mukissaan. Niin kuin jokainen aamu. Hämäläinen oli huumekoukussa yli kymmenen vuotta. Hän oli kolme vuotta ilman asuntoa, kunnes sai juuri ennen viime joulua paikan Ruusulankadun asumisyksisköstä Helsingistä. Suomessa oli viime vuoden lopussa 2050 alle 25-vuotiasta ilman asuntoa, yli kuusisataa enemmän kuin vuotta aiemmin. Suurin aamurutiini. Metadonihoito auttaa elämään tavallista arkea. Keväällä 2010 Hämäläinen havahtui liikenteen hälinässä. Hän seisoi hölmistyneenä kadulla Helsingin Kalliossa poikaystävänsä kanssa, kassi molemmissa käsissään. Heidät oli hetkeä aikaisemmin häädetty kodistaan. Hämäläinen ei tiennyt, mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä ja kenelle voisi soittaa. Tunne oli kuristava, kun Hämäläinen tajusi, ettei hänellä ole paikkaa mihin mennä. Tuota kuristusta Hämäläinen ei unohda koskaan. Pisin jakso, minkä Hämäläinen sai poikaystävänsä kanssa yöpyä tuttavan luona, oli kaksi viikkoa. Muina aikoina yösija vaihtui joka päivä. Osa paikoista oli sellaisten ystävien luona, joilta he kävivät hakemassa huumeita. Ne paikat eivät olleet järin mukavia, mutta siellä oli lämmin. Päivän ajasta ja energiasta meni suurin osa siihen, että sai järjestettyä nukkumapaikan seuraavaksi yöksi. Muuten he yrittivät hoitaa asioitaan virastoissa. Jos yösijaa ei löytynyt, Hämäläinen käveli koko yön nyssäkät käsissään. Kävelin välillä itku kurkussa, kun olin niin lopen uupunut. Olin kipeä aineiden puutteesta enkä syönyt pitkään aikaan. Rahaa ei ollut. Joskus Hämäläinen pääsi hetkeksi rappukäytävään lämmittelemään. Kun joutuu olemaan ulkona, pitää saada itsensä lamaannutettua jollain, jotta saa ajaosa maan asunnottomista on Helsingissä, missä tarjonta ei riitä lähimainkaan tarpeisiin. Kaupungin vuokra-asunnon saa vuodessa noin 3000 ihmistä. Nuorista, alle 30-vuotiaista asunnottomista pääkaupungissa on reilu tuhat. Jos laskee, että noin 250 heistä saa kaupungin asunnon joka kuukausi, asunnottomat nuoret asutettaisiin reilussa neljässä kuukaudessa. Asuntoa saa kuitenkin odottaa vuosia. Tämä johtuu siitä, ongelmaa ei voi hoitaa erityisryhmä kerrallaan. Jonossa on tuhansia kiireellisesti asuntoa tarvitsevia. Sen verran paikallispoliitikot ovat nuoria ymmärtäneet, että kotona asuvat nuoret on nostettu kaikkein kiireellisimpään luokkaan. Näin kaupunki tukee nuorten itsenäistymistä. tukset hetkeksi pois. Päihderiippuvuudesta ei ainakaan kadulla eläessä pääse eroon. Puolen vuoden kavereiden nurkissa punkkaamisen ja kadulla haahuilun jälkeen sosiaalityöntekijä sai järjestettyä heille paikan Helsingin Vieraskodista. Hämäläisestä tuntui hyvältä saada lämmin nukkumapaikka juuri ennen talvea, vaikka Vieraskoti ei kovin viihtyisä ollutkaan. Yöpyjistä suurin osa on raskaasti alkoholisoituneita keski-ikäisiä miehiä. Tännekö mun elämä loppuu? Tännekö mä kuolen? Hämäläinen ajatteli. Vuosi sitten Hämäläinen hakeutui korvaushoitoon. Sen jälkeen umpisolmut alkoivat aueta. Vieraskoti ja Hietaniemenkadun asumisyksikkö ovat entisiä asuntoloita. Hietanie- onni. Hämäläinen on onnellinen, koska sai uuden mahdollisuuden.

4 vihreä lanka toiveikas. Ari hyypiä haluaa normaalin elämän ilman päihteitä. karu. Hissi vie laitoksesta kotiin. menkadulla on vielä yhteisiä makuusaleja, mutta muuten asuntolat on muutettu pieniksi yksiöiksi. Asunnottomuus ei ole silmiinpistävän näkyvää, koska monet asunnottomat on siivottu tilastoista asuttamalla heidät näihin asumisyksiköihin. Ne ovat säilömispaikkoja, eivät koteja. Nuoret eivät halua mennä niihin kuin äärimmäisessä hädässä jos silloinkaan. Kesällä nukutaan mieluummin puistossa. Tästä huolimatta vuodesta 2010 lähtien on nuorten määrä lisääntynyt myös Hietaniemenkadulla. Muutamia opiskelijoitakin on käynyt kyselemässä nukkumapaikkaa. Tyypillistä asunnotonta ei enää ole. Keski-ikäisten Arskojen rinnalle on tullut nuoria, perheitä ja maahanmuuttajia. Erityisesti nuorten räjähdysmäisesti kasvava asunnottomuus huolestuttaa nuorten kanssa työskenteleviä. Tilastoissa ovat mukana ne nuoret, jotka ovat jotain kautta hakeneet asuntoa. Todellista määrää ei tiedä kukaan. Nuori päätyy asunnottomaksi riitaantumalla vanhempien kanssa tai eroamalla avo- tai aviopuolisosta. Talousvaikeudet estävät asunnon saamisen, tai se menetetään samasta syystä. Toiselta paikkakunnalta muuttaneet eivät löydäkään asuntoa. Lastensuojelun entiset asiakkaat ja päihde- ja mielenterveysongelmaiset nuoret ovat haavoittuvaisimpia huonossa markkinatilanteessa, koska kohtuuhintaisia asuntoja on vähän. Itsenäistymisen alussa tulot ovat pienet, eikä omaisuutta ole ehtinyt karttua. Jotta asuntomarkkinat saadaan toimimaan, asuntoja pitää rakentaa lisää. Asuntomarkkinat ovat iso bisnes, ja sitä kakkua haluaa moni olla jakamassa. Valtion tukema tuotanto on omakustannusperiaatteeseen perustuvaa säädeltyä toimintaa, josta ei saa isoja voittoja. Kohtuuhintaiset vuokra-asunnot eivät siksi rakentajia paljon houkuttele: kuin myisi kelpo tavaraa puoleen hintaan. Vuokra-asuntoja ei haluta tehdä alueille, jossa niitä on ennestään paljon. Maanmyynti ja maan vuokraaminen omistusasuntojen tuotantoon tuovat kaupungille tuloja. Vuokra-asuntojen rakentaminen voi ol- Helsingin sosiaaliviraston lähityöntekijät löysivät Hyypiän vuosi sitten puistosta juomasta viinaa. He olivat kiinnittäneet Hyypiään huomiota, kun hän oli norkoillut samassa paikassa monta päivää. Eräänä päivänä he kysyivät: Miten olisi Ari, haluaisitko asunnon? He veivät hänet autolla eri virastoihin, joihin olivat sopineet ajat jo valmiiksi. En olisi tässä ilman Lähityötä, Hyypiä sanoo. Hänen mielestään on surullista, että työntekijöitä on vain kuusi, kun asunnottomia on niin paljon. Hyypiä oli onnekas. Helsingin kaupunginjohtajan Jussi Pajusen talousarvioehdotuksessa vuodelle 2014 esitetään määräaikaisten hanketyyppisten toimintojen päättämistä säästösyistä. Se tarkoittaa, että viisi vuotta toiminut Lähityö-hanke loppuu vuoden vaihteessa. Lähityö on ainoa pääasiassa jalkautuvaa sosiaalityötä tekevä yksikkö Helsingin kaupungin organila myös liian kallista vaikean kaavan tai vaikean maapohjan takia. Uusi kunnallinen asuntotuotanto on täysin kaupungin oman asuntuotantotoimiston varassa. Helsingin Töölössä Ari Hyypiä, 25, astuu ulos avokuntoutuksen ovesta. Nuoren miehen alkoholin ja lääkkeiden ahavoittamat kasvot valaistuvat herkästi hymyyn. Käsi kaivaa valmiiksi käärityn tupakan taskusta. Sitä kuluu nyt paljon enemmän, kun ei juo. Hyypiä on tänään päättänyt lopettaa mieliala- ja antabuslääkityksen, koska lääkkeet väsyttävät päivät menevät hukkaan. Vielä runsas vuosi sitten Hyypiä asui kadulla. Hän yöpyi enimmäkseen julkisissa vessoissa. kotikatu. Naapurit eivät sulata asumisyksikköä. Kerran Hyypiä heräsi biojäteastiasta, koska oli ollut niin humalassa, että oli erehtynyt laatikosta. Tarkoitus oli ollut tähdätä lehtiroskikseen. Nyt asunnottomuus tuntuu jo kaukaiselta. Hän on mielestään hyväosainen eikä kehtaa sanoa puistonpenkillä viereen istuvalle asunnottomalle tietävänsä miltä se tuntuu: hänellähän on nyt koti.

5 18 vihreä lanka uusi ura. Ranteessa roikkuva neulatyyny ja työvälineiden säilytyspussi ovat ensimmäisiä Nina Hämälisen tekemiä töitä. Hän aloitti sisustusompelijan opinnot tänä syksynä. saatiossa ainoa, joka etsii ulkona asuvia. Helsingissä sosiaalityöntekijät kartoittavat nuorten tilanteen ja ohjaavat heidät eteenpäin. Pelkän asunnon tarvitsijat neuvotaan hakemaan esimerkiksi kaupungin vuokra-asuntoa. Ne, joilla on ongelmia esimerkiksi päihteiden, mielenterveyden tai elämänhallinnan kanssa, pyritään saattamaan tarvitsemansa tukimuodon piiriin. Useimmiten se tarkoittaa, että pääsee jonoon. Helsingin kaupungin tuetun asumisen yksiköihin oli syyskuussa hakijoita 714. Asunnon sai 28 hakijaa. Tosin samassa kuussa jonoon tuli 36 hakijaa lisää. Helsingin kaupungille on tänä vuonna tullut vuokra-asuntohakemusta. Hakijoista yli puolet ovat asunnottomia tai muuttouhan alla. Asuntoa hakevista lähes puolet on vuotiaita. Muutamalle prosentille tarjotaan asuntoa, sinkut saavat odottaa kaikkein pisimpään. Riippumatta siitä, miten elämässä pärjää, asunnottomaksi voi päätyä kuka tahansa. Yli puolet Helsingin kunnallisessa vuokra-asuntojonossa asunnottomaksi itsensä ilmoittaneista käy töissä. Nuoria ei ole täysin sivuutettu asuntopolitiikassa. Helsingissä on kotona asuvat nuoret nostettu kaikkein kiireellisimpään luokkaan kaupungin vuokra-asuntojonossa. nöpö. Valokuva jääkaapin ovessa on muisto rakkaasta kissasta. Stadin ammattiopiston käsityöluokassa Hämäläinen pujottaa tottuneesti lankaa koneeseen Hän aloitti sisustusompelijan opinnot tänä syksynä. Keskittyneiltä näyttäviä nuoria naisia on kumartunut kevyesti koneidensa ääreen. Joku repii kangasta luokan perällä. Tämä tuntuu omalta alalta, Hämäläi- nen sanoo. Hänellä on ranteessaan neulatyyny, joka on ensimmäisiä itse tehtyjä töitä. Harmittaa, että korvaushoidon takia myöhästyn joka aamu, mutta en voi lopettaa. Se on mahdollistanut normaalin elämän. Kun Hämäläinen pääsi peruskoulusta, hänellä ei ollut suunnitelmia. Hän aloitti iltalukion kaksi kertaa, mutta oli jo niin kadoksissa, ettei siitä tullut mitään. Suurimmalla osalla nuorista menee hyvin. Ne joilla ei mene, putoavat hyvin syvälle. Viranomaiset eivät ole täysin toimettomia. Nuorisolaki velvoittaa etsimään syrjäytymisvaarassa olevia nuoria: sellaisia, jotka eivät tee peruskoulun jälkeen mitään tai koulu tai armeija on jäänyt kesken. Myös nuorisotakuulla pyritään ehkäisemään nuorten syrjäytymistä. Jokaiselle alle 25-vuotiaalle ja vastavalmistuneille alle 30-vuotiaille pitää löytyä työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluttua työttömäksi joutumisesta. Nuorten etsiminen ja löytäminen ei välttämättä hyödytä heitä, jos kunnilla ei ole tarjota oikeita asioita. Asunnottomuus on unohdettu tästä keskustelusta. Hämäläisen mukaan hän ei voisi opiskella, jos hänellä ei olisi asuntoa. Helsingin Ruusulankadulta viettää ramppi karun näköiselle pihalle. Sininauhasäätiön omistaman asumisyksikön betonista sisäänkäyntiä ei helposti miellä asuintaloksi. Lauantaiaamuna oven edessä on juovuksissa olevaa porukkaa tupakalla. Tämä on se asumisyksikkö, joka on ollut otsikoissa tämän ja viime viikon. Tukiyksiköstä on Helsingin Sanomien mukaan vuoden kuluessa kuollut poikkeuksellisen monta asukasta ja viime vuonna poliisilla oli Ruusulankadulla 325 tehtävää. Muun muassa perussuomalaisten kansanedustaja Tom Packalen on vaatinut, että asuntola siirretään pois Töölöstä. Alakerran toimistossa henkilökunta on paikalla ympäri vuorokauden. Yläpuolella on asukkaita seitsemässä kerroksessa yhteensä 93. Osa käy töissä ja opiskelee, osa on vielä kiinni päihdekierteessä ja osa toipuu siitä. Laitosmaisuutta on vaikea karistaa, vaikka paikka on pyritty tekemään viihtyisäksi. Kerroksissa on sohvaryhmiä ja talon asukkaiden käytössä on tila, jossa katsellaan tv:tä sekä pelataan biljardia ja pingistä. Hyypiä haluaa vielä joskus tehdä töitä ja asua normaalissa kerrostalossa, vaikka ulosotto vie pitkään osan hänen tuloistaan. Kaupungin vuokra-asunnosta hän ei ole kuullut ikinä mitään. Vielä hän ei pysty stressaamaan rahasta ja laskuista. Ensin pi-

6 vihreä lanka Mistä saa asunnon? Kuntien sosiaalitoimistot ja -asemat järjestävät tilapäistä majoitusta äkillisissä kriisitilanteissa. Majoitus maksetaan itse, sosiaalitoimistot maksavat varattomien majoituksen. Helsingissä yksinäisten asunnottomien asumispäivystys on Hietaniemenkadun palvelukeskuksessa joka päivä kello Lapsiperheet voivat soittaa sosiaali- ja kriisipäivystykseen, joka päivystää ympäri vuorokauden. Tampereella on kriisimajoitusta Asumispäivystysyksikössä Hervannassa. Asuntotori keskustassa palvelee ilmaiseksi vuokra-asunnon hakijoita. Turussa kriisimajoitusta tarjoaa Sillankorvan ensisuoja. Sosiaalipäivystys palvelee virka-aikaan, muuhun aikaan yleinen hätänumero. Oulussa otetaan aina ensin yhteyttä aikuissosiaalityön päivystykseen, jossa ohjataan tilanteen mukaan eteenpäin. Maksuhäiriömerkintä vähentää asunnonsaantimahdollisuuksia huomattavasti, mutta Sininauhasäätiössä, Y-säätiössä ja Nuorisoasuntoliitossa se ei ole este asunnon saamiselle. Jos talous on solmussa, voi ottaa yhteyttä kunnalliseen talous- ja velkaneuvontaan. Velkaneuvojat kartoittavat tilanteen, kertovat erilaisista tukipalveluista ja velkojen järjestelymahdollisuuksista. toinen mahdollisuus. Ari Hyypiä ei pystynyt palaamaan armeijan jälkeen kouluun ja asui kadulla. Helsingin Ruusulankadun asunnossa hän koettaa vähentää päihteiden käyttöä. tää opetella elämään ilman päihteitä. Peruskoulun jälkeen Hyypiä aloitti ammattikoulussa sähköasentajalinjalla. Ala ei kiinnostanut tarpeeksi, joten hän lähti vapaaehtoisesti armeijaan. Sieltä palatessaan hän ei enää pystynyt palaamaan kouluun. Alkoholi vei päivä päivältä enemmän. Tykkään olla selvin päin ja tehdä jotain muutakin, mutta ei musta täysin raitista taida tulla koskaan, Hyypiä sanoo. Raittiina eniten on aikaa. On aikaa ajatella ja myös kaikenlaista ikävää tulee mieleen. Siinä tulee helposti mieleen lähteä viinakauppaan, jotta saa pään nollattua. Katuelämä tuntui Hyypiästä ajoittain aika vapaalta, kun oppi konstit. Ei hän silti enää palaisi sinne. Hänelle on annettu mahdollisuus rakentaa elämä, joten täytyy yrittää tehdä jotain suunnitelmia. Hämäläinen avaa huoneensa oven Ruusulankadulla, ja laitoksen käytävät muuttuvat hetkessä mukavaksi kodiksi. Ikkunalaudalle on kertynyt kaikenlaista pikkutavaraa. Asunnossa ei ole kliinisen siistiä, vaatteet ja tavarat levittäytyvät ympäriinsä. Useimmat korut, taulut ja figuurit liittyvän enkeleihin. Olen tosi ylpeä mun viherkasveista. Enkelit on myös tärkeitä. Jääkapin ovessa on hieman nuhjuuntunut kuva pörröisestä kissasta. Nöpö kulki tärkeää. Hyypiän kodissa on paikka muistoille. pitkään matkassa ja oli Hämäläiselle kuin oma lapsi. Hän silittelee kuvaa hellästi. Kuva on yhtä tärkeä kuin kissa aikanaan. Nöpö kuoli vanhuuttaan muutama vuosi sitten. Hämäläisellä on uusi kissa Tintti, mutta se on siskon luona, koska nykyisessä asunnossa ei saa pitää kotieläimiä. Hämäläinen alkaa kuitenkin muuttua levottomaksi. Hän käveleskelee ympäriinsä. Menneisyyden ikävät muistot ovat vielä liian tuoreita. Kelailu aiheuttaa ahdistusta ja niistä on vaikea puhua. Hän kääntelee päätään hieman ja sanoo ihmettelevänsä joskus, että on ylipäätään enää elossa. Muisti alkaa olla parempi, mutta tapahtumien järjestystä on vaikea välillä saada oikein. Hämäläinen pääsi muuttamaan Sininauhasäätiön asumisyksikköön viime vuonna juuri ennen joulua. Se tuntui lottovoitolta. Pelko pysyi. Meni muutama kuukausi, ennen kuin Hämäläinen rauhoittui ja tajusi, ettei kukaan ota tätä häneltä pois. Ovenpielessä on tarra, jossa lukee isoilla mustilla kirjaimilla Ninni. I-kirjainten paikalla on ykköset. Tarra muistuttaa häntä joka päivä itsensä arvostamisesta. Hän ei aio olla Ruusulankadulla loppuelämäänsä, vaan haluaa oman kodin. Suunnitelmissa on muuttaa poikaystävän kanssa asumaan. Mutta mihin? Luottotiedot ovat menneet aikaa sitten. Luottotietonsamenettäneetovatkaikkein heikoimmassa asemassa. Heille suunnattua tukiasumista on olemattoman vähän. Muilla asunnottomien erityisryhmillä kaupungin kapasiteetti on noin 5000 paikkaa. Maksuhäiriömerkintä ei ole este kaupungin vuokra-asunnon saamiselle. Ennestään maksamattomat vuokrat on. Tänä vuonna maksuhäiriömerkintä on yli suomalaisella, mikä on jo ennen vuoden loppua enemmän kuin viime vuonna yhteensä. Kolmannes merkinnöistä on alle 30-vuotiailla. Jos kaupungit eivät tarjoa sosiaalisen asumisen ratkaisua luottotietonsa menettäneille, pahimmassa tapauksessa kaduilla on muutama tuhat nuorta Arskaa joka vuosi enemmän. Hämäläinen kaataa vettä kahvipannuun. Kahvinporot käytetään vähintään kahteen kertaan. Sosiaalivirasto maksaa vuokran, mutta muuten Hämäläinen elää pelkällä opintotuella. Se ei häntä haittaa, pääasia ettei tarvitse elää enää epävarmuudessa. Se teki kaikesta raskasta. Nuoret eivät ymmärrä, missä yltäkylläisyydessä ne elävät. Kaiken voi menettää hetkessä. Se käy niin salakavalasti, ettei sitä ymmärrä. < Lähteet: VAMOS palvelualuejohtaja Ulla Nord, Helsingin Diakonissalaitos Projektipäällikkö Kaisa Tuuteri, Nuorisoasuntoliitto Johtaja Sanna Sunikka, Hietaniemenkadun Palvelukeskus Johtaja Aarne Kiviniemi, SININAUHALIITTO PALVELUJOHTAJA MARITTA MATINSALO, SININAUHASÄÄTIÖ Osastopäällikkö Markku Leijo, Helsingin kaupungin asunto-osasto Asumispalvelupäällikkö Maria Degerman, Y-Säätiö Asumisen tuen päällikkö Taru Neiman, Helsingin Kaupungin Sosiaali- ja terveysvirasto Nuorten palveluiden ja aikuissosiaalityön johtaja Leila Palviainen, Helsingin Kaupungin Sosiaali- ja terveysvirasto