Syyttäjälaitoksen vastaus ajan haasteisiin

Transkriptio

1 Itä-Suomen hovioikeuden tuomaripäivä , Kuopio Avks Raija Toiviainen Syyttäjälaitoksen vastaus ajan haasteisiin Syyttäjän ydintehtävän suorittamiseen vaikuttavista seikoista Syyttäjän tehtävänä on huolehtia rikosvastuun toteuttamisesta. Siihen, miten hyvin ja tehokkaasti siitä suoriudutaan, vaikuttaa moni asia ei vähiten se, millainen työmäärä meillä on ja miten kykenemme resursseja kohdentamaan. Työmäärä on pitkälti kiinni siitä, kuinka paljon esitutkintaviranomaisilta siirtyy asioita käsiteltäväksi. Suomessa on tullut vuosi vuodelta vähemmän rikoksia viranomaisten tietoon. Vuodesta 2008 lähtien rikosasioiden kokonaismäärä on pysynyt lähes muuttumattomana, mutta jutturakenteessa on tapahtunut selvä muutos. Tavanomaisten rikosasioiden määrä on vähentynyt reilusti yli 10 prosenttia, joskin tiettyjen rikostyyppien määrä siinäkin ryhmässä on kääntynyt nousuun: maksukorttien räjähdysmäinen käyttö ja ostokset internetissä ovat lisänneet tilaisuuksia rikoksiin. Vaativien rikosjuttujen määrä on kasvanut 35 prosentilla. Erityisesti seksuaali-, huumausaine- ja talousrikosten määrä on nousussa, ja trendin ennustetaan jatkuvan. Varsin monet jutut ovat paitsi laajoja myös monimutkaisia sisältäen työläitä kansainvälisiä kytkentöjä. Vaikka siis sisään saapuvien asioiden määrä ei ole noussut, syyttäjien työmäärä vaativissa asioissa on lähes kaksinkertaistunut eikä näköpiirissä ole helpotusta tällä alueella. Tällainen on tilanne myös täällä Itä-Suomen alueella. Millaisia uhkia on ilmassa? Muutokset toimintaympäristössä Ilmiöt muualta maailmasta rantautuvat yleensä ennen pitkää myös Suomeen. Yksi keskeinen rikollisuuteen vaikuttava avainmuuttuja on rikollisten siirtyminen digitaaliseen infrastruktuuriin. Näemme tulevaisuudessa varmasti yhä enemmän kyberhyökkäyksiä ja tietomurtoja. Verkossa tehdään sekä tavallisia että vakavia rikoksia. Kyberavaruudessa on mahdollista toimia anonyymisti ilman henkilökohtaisia kontakteja ja maksamalla palveluista virtuaalivaluutalla. Rikoshyötyä voi liikutella anonyymisti, jolloin ei ole selvää, tapahtuuko toiminta jonkin valtion alueella vai yksinomaan pilvessä. Internet tarjoaa rikollisille turvallisen ympäristön verkostoitua. Onkin ennustettu, että perinteinen, hierarkkinen rikollisryhmässä toimiminen vaihtuu yksityisyrittämiseksi, jolloin viranomaisten on paljon vaikeampi jäljittää tekijää. Rikolliset tarjoavat anonyymisti rikoksen tekemistä palveluna niin, että rikoksen tilaaja palkkaa rikoksen tekemiseen parhaat osaajat. Näin syntyy monilajisia ja monimutkaisia hybridirikoksia, joiden selvittäminen vaatii viranomaisilta monialaista erikoistumista. Rikosanalyytikot ovat todenneet, että dynaamisimmin kasvavia rikosmarkkina-alueita ovat digitaalisesti järjestetty ihmisten ja tavaroiden liikuttelu, nanoteknologia ja jopa robotiikka, isot tietomassat, elektroniikkajäte, synteettiset huumeet ja uudet psykoaktiiviset aineet sekä tuoteväärennökset. Konfliktit ja luonnonkatastrofit ylläpitävät ihmisten tarvetta muuttaa Eurooppaan, ja rikolliset hyödyntävät heidän hätäänsä. Muuttovirrat ovat nyt hetkeksi hiljentyneet, mutta ilmiö ei ole poistunut. Rikollisuus etsiytyy helposti haavoittuvien toimintojen ja ihmisten joukkoon. Ikääntyvät ihmiset ovat pian huomattava osa väestöstä, joten todennäköisesti rikolliset pyrkivät käyttämään hyväksi tätä ihmisryhmää. Seksuaaliselle hyväksikäytölle samoin kuin työvoiman hyväksikäytölle ennustetaan kasvavia markkinoita, ja kun syrjäytymisen jatkuminen lisää sekin rikollisuuden riskiä. Yhteistyö Euroopan ulkopuolisten valtioiden, ns. kolmansien valtioiden, kanssa lisääntyy. Yhteistyö-

2 tarve on kasvanut esimerkiksi Keski-Idän arabivaltioiden, Pohjois-Afrikan ja Aasian valtioiden kanssa. Ylimääräisiä vaikeuksia rikosasian hoitamisessa seuraa siitä, etteivät perinteiset yhteistyöinstrumentit ole käytössä monenkaan kolmannen valtion kanssa. Miten uhkiin pitää varautua? Perinteinen rikollisuus on tuttua, mutta olennaista on, että uusista rikosilmiöistä oltaisiin perillä ja niihin varauduttaisiin. On viisasta seurata sekä kansallisen että kansainvälisen rikollisuuden kehitystä ja olla mukana niissä verkostoissa, joissa on käytännön kokemusta uusien rikosilmiöiden kohtaamisesta. Keskiössä on syyttäjien laajan asiantuntemuksen varmistaminen. Luonnollisesti resursointi vaikuttaa siihen, miten uusiin tilanteisiin kyetään reagoimaan. Talous Tästä päästäänkin talouteen ja toimintaympäristön muutoksiin siellä. Julkisen talouden alijäämäisyys ja sopeuttaminen merkitsevät pitkää epävarmuuden aikaa toiminnan rahoituksen näkökulmasta. Kun syyttäjälaitoksen menorakenteessa henkilöstökulut ovat 81 %, on toiminnallinen liikkumavara väistämättä erilainen kuin sellaisten organisaatioiden, joiden henkilöstökulut ovat merkittävästi pienemmät. Tilanne on tuttu tuomioistuinlaitoksellekin. Kehittämisen mahdollisuudet Tällaisessa taloudellisessa tilanteessa korostuvat toiminnan ja talouden pitkäjännitteinen suunnittelu ja ennen kaikkea oman toiminnan kehittäminen. Tuttu toteamus vain muutos on pysyvää, on totta. Toimintaympäristön muutokset ja työelämän muutokset tarkoittavat jatkuvaa kehittämistä. Syyttäjälaitoksessa uskomme, että tekemällä asioita vielä fiksummin, pystymme tekemään enemmän vähemmillä resursseilla kuitenkaan tinkimättä laadusta ja työhyvinvoinnista. Hyötyjä saadaan esimerkiksi seuraavin keinoin: 1. Tieto- ja viestintätekniikan kehittäminen mahdollistaa asioiden hoitamisen niin, ettei se ole paikkasidonnaista, työtä voidaan kohdentaa sinne, missä on eniten tilaa, työtä voidaan jakaa nopeasti ja työ voidaan automatisoida, jolloin jää aikaa keskittyä vaativimpiin työkokonaisuuksiin. 2. Laatuajattelun kehittäminen. Yhteiskunta odottaa, että syyttäjäntoiminta on tasapuolista, joutuisaa ja taloudellista. Valtakunnansyyttäjän tulee edistää toiminnan laatua ja yhdenmukaisuutta. Tämä on haasteellista, mutta tarkoituksenmukaisella tavalla organisoituneina meillä on nykyistä paremmat edellytykset järjestelmälliseen laatujohtamiseen ja sitä kautta hallitumpaan ja yhtenäisempään toimintakulttuuriin. 3. Toiminnan keskittäminen. Tällä hetkellä rikosvastuun toteuttaminen nojaa kaksiportaiseen organisaatioon (vksv ja sjänvirastot). Tämä toimintamalli lähtee siitä, että jokainen syyttäjänvirasto vastaa virastoon tulleista rikosasioista. Jos juttukokonaisuus jakaantuu eri virastoille, johtavat kihlakunnansyyttäjät sopivat keskenään, missä juttu käsitellään. Tarvittaessa valtakunnansyyttäjä päättää asiasta. Suurimmassa osassa juttuja yksi syyttäjä on vastuussa asiasta lainvoimaiseen tuomioon saakka, mutta isoissa jutuissa voi olla syyttäjäpareja tai syyttäjäryhmiä. Päivittäisrikollisuuden osalta virastoilla on erilaisia käytäntöjä. Helsingissä on pisimpään toiminut rikosasioiden esikäsittely-yksikkö, joka huolehtii poliisin esitutkinnan rajoittamisesitysten käsittelystä ja kirjalliseen menettelyyn menevistä asioista. Muissa virastoissa on eri tavoin järjestettyjä yhteistyökuvioita poliisin kanssa. Helsingin kokemukset osoittavat, että esikäsittelyllä voidaan nostaa esitutkinnan rajoittamispäätösten määrää ja tehostaa kirjalliseen prosessiin me-

3 nevien asioiden käsittelyä ja näin vapauttaa syyttäjien aikaa vaativimpiin rikosasioihin. Syyttäjälaitoksen ydintoiminta on jaettavissa kahteen ryhmään: nopeasti käsiteltäviin asioihin ja vaativiin asioihin. Näiden käsittelyn parantaminen vaatii niiden luonteen vuoksi erilaiset lääkkeet. Nopeasti käsiteltäville asioille on tyypillistä niiden toistuvuus, suuri määrä, vähäisempi harkintamarginaali ja se, että osaamisvaatimuksessa korostuu prosessin hallitseminen. Vaativille asioille puolestaan on tyypillistä se, että niihin menee paljon aikaa, määrällisesti niitä on vähemmän, mutta ne edellyttävät korkeaa substanssiosaamista ja käytettävissä on laaja harkintamarginaali. Nopean käsittelyn asioissa voidaan mielestämme tukeutua vahvasti tietojärjestelmiin (tulevaan Aipaan) ja automatisaation mahdollisuuksiin. Tässä ryhmässä isojen volyymien kokoaminen ja toiminnan keskittäminen on järkevää. Vaativien asioiden tehostamista saadaan aikaiseksi ennen kaikkea työmenetelmiä kehittämällä, vuorovaikutuksen, verkostojen ja yhdessä tekemisen avulla. Osaamisen ja tiedon jakaminen on tässä ryhmässä olennaista. Tietyissä työvaiheissa kuten laajan aineiston lajittelussa automatisaatiosta on merkittävää hyötyä. Sen sijaan keskittäminen ei näissä asioissa tuo mainittavia hyötyjä. Toiminnan tuki Myös toiminnan tuki (talous, henkilöstö-, ict-asiat ja tietopalvelu) nojaa kaksiportaiseen malliin. Tällä hetkellä samansisältöistä hallintotyötä tehdään kaikissa syyttäjänvirastoissa ja Vksv:ssa. Syyttäjälaitos ottaa Kiekun käyttöön Samassa yhteydessä syyttäjälaitoksesta tulee oma kirjanpitoyksikkönsä. Kustannussäästöjä ei synny pelkästään järjestelmien käyttöönotolla, vaan säästöt edellyttävät toimintatapojen yhtenäistämistä ja hallinnollisten toimintojen keskittämistä. Oikeusprosessien keventäminen Oikeusministeriö on pyytänyt myös Vksv:lta lausuntoa oikeusprosessien keventämistä koskevaan arviomuistioon. Menemättä tarkemmin siellä esitettyyn voin lyhyesti todeta, että keventämistä saataisiin aikaiseksi mm. kirjallisen ja summaarisen menettelyn käyttöalan laajentamisella, kehittämällä ns. yhden kosketuksen menettelyä (kiinniotosta tuomion julistamiseen), lieventämällä syytetyn velvollisuutta osallistua henkilökohtaisesti oikeudenkäyntiin ja laajentamalla videoyhteyden käyttöä.

4 Syyttäjälaitoksen vastaus ajan haasteisiin Syyttäjälaitoksen vastaus ajan haasteisiin on pyrkimys olla vahvempi, osaavampi ja vaikuttavampi ja sellainen, että syyttäjät voivat nykyistä paremmin keskittyä vaativien asioiden hoitamiseen ja samalla virtaviivaistaa, jouduttaa ja yhdenmukaistaa nopean käsittelyn juttuja. Kuinka tämä tehdään, kun kuitenkaan tarkoituksena ei ole toimipaikkojen eikä virkojen vähentäminen? Syyttäjälaitos 2.0 -hanke OM asetti toukokuussa hankkeen, jonka tehtävänä on valmistella syyttäjälaitoslain ja siihen liittyvien asetusten muutokset niin, että koko syyttäjälaitos toimisi tulevaisuudessa yhtenä virastona. Kysymyksessä on aito uudistus, ei vanhan kehittäminen. Tavoitteena on toiminnan ja toimintatapojen muutos, jota meidän mielestämme parhaiten tukee uusi organisaatiorakenne. Varsinainen valmistelu on annettu meille (själaitokselle). OM on asettanut normiryhmän ja ohjausryhmän, jotka ovat om:n vetämiä, mutta joissa on myös syyttäjälaitoksen edustus. Hankkeen suunnittelu tapahtuu kolmessa valtakunnansyyttäjän asettamassa ryhmässä: johtaminen ja ohjaus, tukitehtävät ja rikosasiat (ydintehtävät). Tukitoimien osalta keskittäminen toteutetaan jo ennen vuotta 2018, kun Kieku tulee käyttöön lokakuussa ja kirjanpitoyksikkö ja taloushallinnon keskittäminen Palkeisiin Nopeutetun käsittelyn pilotointia tehdään Etelä-Suomen alueella jo 2017 aikana. Taito-hanke Erikoissyyttäjäjärjestelmä on uudistettu ja sen täytäntöönpano tapahtuu 2.0-hankkeen ohessa. Erityisosaamista edellyttävät asiat on jaettu kolmeen ryhmään siten, että talouselämä-lohkossa

5 toimii 30, henkilöt-lohkossa 7 ja turvallisuus-lohkossa 13 erkoissyyttäjää. Syyttäjistö koostuu apulaissyyttäjistä, moniosaajista (300) ja erikoissyyttäjistä (50). Eettiset periaatteet ja hyvät toimintatavat syyttäjälaitoksessa Toiminnan korkea laatu edellyttää vahvasti eettistä työotetta. Syyttäjälaitoksen toiminnan eettinen perusta rakentuu säännöille, arvoille ja periaatteille. Vähimmäisvaatimukset välittyvät normeista, mutta kaikesta ei voi säätää lakia tai antaa määräyksiä. Tarvitaan myös eettisiä periaatteita ja arvoja, jotka viimeksi mainitut on syyttäjälaitokselle vahvistettu jo useita vuosia sitten. Tänä syksynä on kirjalliseen muotoon laadittu vihkonen eettisistä periaatteista ja hyvistä toimintatavoista syyttäjälaitoksessa.