Efficient and Safe Production Processes in Sustainable Agriculture and Forestry. CIOSTA 2011 tutkimuskonferenssi Wien, Itävalta

Transkriptio

1 2011 CIOSTA 2011 tutkimuskonferenssi Efficient and Safe Production Processes in Sustainable Agriculture and Forestry Wien, Itävalta Koonnut: Antti Rintaniemi Frami Oy Frami Oy:n julkaisusarja 1

2 Sisältö Efficient and Safe Production Processes in Sustainable Agriculture and Forestry 1. Yleistä konferenssista Esitykset Eräiden trooppisten kasvien etanolituottavuuden vertailu Uusien traktoreiden pakokaasukäyttäytyminen eri kasviöljyillä Polttoaineenkulutus, CO2-päästöt ja energiatehokkuus eri muokkausmenetelmillä Itävallassa Miscanthuksen korjuun logistinen analyysi ISOBUS-väylän joustavuus turvallisuuskriittisissä kohteissa Työkoneen ja traktorin välisen RF-teknologiapohjaisen tunnistusjärjestelmän kehitystyö Kyselytulos letkulevittimellä varustettujen lietevaunujen käyttäjäkokemuksista Sveitsissä

3 1. Yleistä konferenssista Kesäkuussa 2011 pidettiin Wienissä Itävallassa CIOSTA järjestön 34. tutkimuskonferenssi liittyen maa- ja metsätalouden kestäviin ja turvallisiin tuotantomenetelmiin. CIOSTA-järjestön pääasiallinen tehtävä on nimenomaan tämän joka toinen vuosi järjestettävän tutkimuskonferenssin organisoiminen. Konferenssin pääaiheena keskitytään aina erityisesti työmenetelmien ja työn tuottavuuden, turvallisuuden ja kestävyyden tutkimuksiin. Tutkimuskonferenssi pidettiin Wienissä University of Natural Resources and Life Sciences yliopistolla maatalousteknologian laitoksella. Konferenssilla oli noin 200 osallistujaa 44 eri maasta ja sen aikana pidettiin yhteensä 167 esitystä, joiden lisäksi esillä oli 134 posteria eri tutkimuksista. Tähän julkaisuun on kerätty lyhyet esittelyt konferenssin mielenkiintoisimmista esityksistä. 3

4 2. Esitykset 2.1. Eräiden trooppisten kasvien etanolituottavuuden vertailu B.A Adelekan, Federal College of Agriculture, Nigeria Tutkimuksessa oli vertailtu Länsi-Afrikassa yleisesti viljeltävien maniokin, durran ja maissin etanolituottavuutta ja etanolin laadukkuutta laboratoriovertailuilla. Kasveista jalostettiin etanolia käymismenetelmällä ja kokeissa käytettiin eri kokoisia näyte-eriä. Lopputuloksena tutkimuksessa saatiin, että parhaiten etanolia per raaka-ainekilo tuotti maissi, toisiksi eniten maniokki ja vähiten durra. Tuotosmäärät per raaka-ainetonni olivat seuraavat: maissi 346 litraa/tonni maniokki 145 litraa/tonni ja durra 135 litraa/tonni. Verrattaessa tuotettuja etanoleita standardoidun etanolin arvoihin, oli tuotoksien kiehumispiste sama kuin standardissa ja tiheys erosi ainoastaan kaksi sadasosaa. Näin ollen saadut tuotokset olivat erittäin laadukkaita. Näiden raaka-aineiden käymisjätteiden energiasisällöt määritettiin tutkimuksessa, ja sen perusteella ne kaikki sisältävät energiaa niin paljon, että ne voitaisiin hyödyntää eläinrehuna. Näin ollen etanolituotannon kestävyys ympäristön kannalta paranisi entisestään. Tutkimuksen johtopäätöksenä saatiin, että jalostamalla näistä kasveista etanolia, pystyttäisiin helposti vähentämään läntisen Afrikan maiden riippuvuutta öljystä kestävällä tavalla. Lisäksi viljelyä kehittämällä pystyttäisiin parantamaan näiden kasvien tämänhetkisiä hehtaarisatoja merkittävästi, sillä esimerkiksi durran tämänhetkiset hehtaarisadot ovat noin 1,35 tonnia kun vastaavat sadot Yhdysvalloissa ovat jopa 4,6 tonnia Uusien traktoreiden pakokaasukäyttäytyminen eri kasviöljyillä Klaus Thuneke, Bavarian Technology and Support Centre (TFZ), Saksa Vuodesta 2008 lähtien erityisesti Saksan ja Itävallan markkinoilla on ollut tarjolla sarjatuotantotraktoreita, jotka on tarkoitettu käytettäväksi puhtailla kasviöljyillä. Näiden traktoreiden pakokaasujen käyttäytymisestä verrattuna dieselöljyn pakokaasuihin ei ole kuitenkaan ollut kattavaa tutkimustietoa. Tässä tutkimustyössä on vertailtu Deutz AG:n kaksoispolttoainemoottorilla varustetun Fendt 820:n ja John Deeren prototyyppiasteella olevan pelkästään kasviöljyille tarkoitetun 6920:n pakokaasujen koostumuksia eri kasviöljyillä ja dieselillä. Molemmat moottorit olivat Tier 3A luokitettuja ja varustettu pakokaasujen takaisinkierrätyksellä (EGR). Fendtin moottori käyttää normaalisti kuormitustilasta riippuen joko kasviöljyä tai dieseliä polttoaineena, mutta testeissä moottoria käytettiin pelkästään kasviöljyllä. 4

5 Tutkimuksessa vertailtavat kasviöljyt olivat kylmäpuristettu rapsiöljy, jalostettu auringonkukkaöljy ja jalostettu soijaöljy. Pakokaasujen analysoinnit tehtiin standardin ISO 8178 mukaisesti moottorin kahdeksalla eri kuormituspisteellä. Kuvassa 1 on esitetty tämän standardin mukaiset mittauspisteet. Kuva 1. Pakokaasujen standardin ISO 8178 mukaiset mittauspisteet Pakokaasuista mitattiin typpioksidit (NOx), hiilimonoksidit (CO), hiilivedyt (HC) ja partikkelimäärät (PM). Kuvassa 1 esitettyjen 8 mittauspisteen tuloksista on tehty yhteenveto eri traktoreilla ja eri kasviöljyillä verrattuna dieselöljyn vastaaviin päästömääriin käyttäen taulukossa 1 olevia painokertoimia eri mittauspisteille. Nämä yhteenvedot on esitetty kuvassa 2. Taulukko 1. Moottorien pyörimisnopeudet, kuormitukset ja laskennalliset painokertoimet mittauspisteissä T1 = John Deere 6920 T2 = Fendt 820 5

6 Kuva 2. Kasviöljyjen pakokaasujen määrät verrattuna dieselöljyn vastaaviin eri moottoreilla Kuten kuvasta 2 näkyy, Fendtin typpioksidien määrät olivat jotakuinkin samat kuin dieselkäytössä ja hiilimonoksidin, hiilivetyjen sekä partikkeleiden määrät pienempiä. Vastaavasti John Deerella typpioksidien sekä hiilimonoksidien määrät olivat suuremmat kuin dieselkäytössä ja hiilivetyjen sekä partikkeleiden määrät olivat matalammat. Kokonaisuudessaan verrattaessa eri kasviöljyjä keskenään, ei niissä ole merkittäviä eroja päästöjen kannalta. Kuvan 2 yhteenvedon taustalta voidaan kertoa, että eri kuormituspisteissä tehdyissä mittauksissa korostui ilmiö jossa matalammilla kuormituksilla kasviöljyjen päästöarvot olivat verraten heikommat kuin dieselillä, kun taas korkeilla kuormituksilla kasviöljyjen päästömäärät olivat pienemmät. Lopputuloksena tutkimuksessa osoittautui, että kasviöljyillä pakokaasujen määriä saadaan laskemaan erityisesti korkeilla kuormituksilla ja muutenkin moottorit olisivat läpäisseet 3Aluokituksen myös kasviöljyillä kaikilla kuormituksilla Polttoaineenkulutus, CO2-päästöt ja energiatehokkuus eri muokkausmenetelmillä Itävallassa Markus Schüller, University of Natural Resources and Life Science (BOKU), Itävalta Kasvavat energiahinnat pakottavat viljelijät etsimään energiatehokkaita viljelymenetelmiä ja samalla myös ottamaan kantaa hiilidioksidipäästöjen määrään. Tästä lähtökohdasta on lähdetty tutkimaan kolmen eri muokkausmenetelmän ja viljelyn energiankulutus-, ja hiilidioksidipäästömääriä syysvehnän viljelyssä Itävallassa. Tutkimuksessa on vertailtu kolmea muokkausmenetelmää, jotka ovat perinteinen raskas muokkaus kyntäen ja lautasmuokkaimella, kevytmuokkaus lautasmuokkaimella sekä suora- 6

7 kylvö. Lisäksi vertailua on tehty kolmessa eri paikassa erilaisilla maalajeilla. CO2-päästöjen vertailussa on huomioitu polttoainekulut sekä lannoitteiden, siemenien ja kasvinsuojeluaineiden valmistamiseen kuluva energia. Suorakylvössä on lisäksi huomioitu lisääntynyt kasvinsuojeluaineiden tarve sekä raskaiden maalajien kohdalla lisääntynyt muokkauskertojen määrä kevytmuokkausmenetelmässä. Tutkimuksen tuloksena saadut CO2-päästömäärät eri kohteissa eri muokkausmenetelmien välillä sekä erityisesti satomäärään suhteutetut päästömäärät on lueteltu taulukossa 2. Suoriin päästöihin kuuluvat polttoaineen päästöt ja epäsuoriin siemenien, lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden valmistuksen päästöt. Taulukko 2. Päästömäärät eri menetelmillä kolmessa kohteessa Päästömäärät kohteessa 1 (kevyt maa) Perinteinen muokkaus Kevytmuokkaus Suorakylvö Suorat CO2-päästöt (kg) Epäsuorat CO2-päästöt (kg) Päästöt yhteensä (kg) Päästöt / sato (kg/kg) 0,59 0,51 0,52 Päästömäärät kohteessa 2 (raskas maa) Perinteinen muokkaus Kevytmuokkaus Suorakylvö Suorat CO2-päästöt (kg) Epäsuorat CO2-päästöt (kg) Päästöt yhteensä (kg) Päästöt / sato (kg/kg) 0,33 0,31 0,31 Päästömäärät kohteessa 3 (keskiraskas maa) Perinteinen muokkaus Kevytmuokkaus Suorakylvö Suorat CO2-päästöt (kg) Epäsuorat CO2-päästöt (kg) Päästöt yhteensä (kg) Päästöt / sato (kg/kg) 0,39 0,38 0,36 Taulukosta nähdään, että erityisesti satomäärään suhteutetulla päästömäärällä ei ole valtavaa eroa riippuen muokkausmenetelmästä, ja tämä johtuu pelkästään siitä, että kokonaispäästömääristä jopa 90 % tulee lannoitteiden valmistuksen päästöistä. Kuitenkin jonkinasteista vähennystä päästöihin saadaan vaihtamalla kevyempään muokkaukseen tai suorakylvöön ja samalla voidaan saavuttaa jopa 50 % säästö polttoainekuluissa. 7

8 2.4. Miscanthuksen korjuun logistinen analyysi Franz Handler, BLT Itävalta Miscanthus on Euroopassa yleisesti viljeltävä energiakasvi, joka on ruokomainen sekä lähes kaksi metriä korkea ja pystyy tuottamaan pienillä ravinnemäärillä suuria biomassamääriä hehtaarilta. Miscanthussato korjataan vuosittain maaliskuusta alkaen kun sen kuiva-ainepitoisuus on yli 85 % joko ajosilppurilla irtotavarana tai suurkanttipaaleihin. Tämän tutkimuksen on tarkoitus vertailla näiden korjuutapojen ajankäytöllisiä eroja ja kustannuseroja. Korjattaessa miscanthusta irtotavarana, käytetään korjuussa ajosilppuria, jolla kasvi silputaan tilanteesta riippuen 7 24 mm pituiseksi. Silpun pituudella on merkittävä vaikutus työsaavutukseen. Muina osina kuljetusketjussa on traktoreita perävaunuineen, joilla kuljetetaan tavara varastopaikalle, ja jossa kurottajalla se kasataan. Kuvassa 3 ajosilppurilla korjataan miscanthusta perävaunuun. Kuva 3. Miscanthuksen korjuu ajosilppurilla Irtotavaran korjuussa erityisesti pölyäminen on iso ongelma, sillä ajosilppurin ja traktoreiden jäähdyttimet on puhdistettava pölystä noin puolen hehtaarin välein. Lisäksi lumen tai liiallisen lannoituksen lakoonnuttama kasvusto aiheuttaa tukoksia ajosilppurin kaatopöydällä. Miscanthusta korjattaessa suurkanttipaaleihin kasvusto kaadettiin samoin ajosilppurilla, mutta sitä ei silputtu, vaan kasvusto ohjattiin ajosilppuri alle karhoksi, jolloin silpun teoreettiseksi pituudeksi jää 84mm. Karholta kasvusto paalataan suurkanttipaaleihin ja paalit toimitetaan vaunuilla varastoihin. Kuvassa 4 miscanthus niitetään ajosilppurilla karholle ja paalataan kanttipaaleihin. 8

9 Kuva 4. Miscanthuksen niitto karholle ja paalaus Pitkästä silpun pituudesta johtuen ajosilppurin työsaavutus on huomattavasti suurempi kuin irtotavaran korjuussa. Tässä menetelmässä pölyäminen ei muodostu ongelmaksi, mutta lakoontunut kasvusto vaikeuttaa korjuuta. Molemmissa korjuutavoissa ajosilppurissa käytetään maissin korjuuseen tarkoitettua leikkuupöytää. Tutkimuksessa vertailtiin näiden menetelmien välistä työsaavutusta, kalustotarpeita ja kustannuksia muun muassa eri varastoetäisyyksillä. Kuvassa 5 on yhteenveto kuudesta eri tilanteesta ja niiden työajantarve korjattua biomassatonnia kohti eri kuljetusetäisyyksillä. Kuvassa procedure 1 tarkoittaa irtotavaran korjuuketjua ja kuvaajaselitteessä ensimmäinen lukema on ajosilppurin tuntityösaavutus (kuivamassatonnia tunnissa), toinen lukema on hehtaarisato ja kolmas luku siirtovaunun tilavuus. Kuvaajien porras kertoo aina yhden siirtovaunun lisäyksestä kuljetusketjuun. Procedure 2 tarkoittaa korjuuta paaleihin ja kuvaajaselitteessä ensimmäinen lukema on ajosilppurin tuntityösaavutus, toinen lukema on paalaajan tuntityösaavutus ja kolmas hehtaarisato. 9

10 Kuva 5. Työaikatarve kuivamassatonnia kohti eri varastointietäisyyksillä eri menetelmien välillä. Kuvasta 5 nähdään, että ainoastaan alle 1,2 km varastointietäisyyksillä irtotavarana korjuu saattaa päästä samoihin työmäärätarpeisiin, mutta sitä suuremmilla etäisyyksillä suurkanttipaaleihin korjuu on aina tehokkaampaa. Tämä valtava tehokkuuksien erotus johtuu suurilta osin siitä, että irtotavarana korjattaessa materiaalin tiheys on kg/m3 riippuen silpun pituudesta, kun taas paaleissa tiheys on keskimäärin 190 kg/m3 ja näin ollen kuljetustilavuus on huomattavasti pienempi. Lisäksi huomattavasti pidempi silpun pituus paalattaessa mahdollistaa ajosilppurin suuremman työsaavutuksen. Kustannusten näkökulmasta paalausketjun suuremmat konekustannukset aiheuttavat sen, että alle kymmenen kilometrin etäisyyksillä irtotavarakorjuu pysyy edullisempana menetelmänä ISOBUS-väylän joustavuus turvallisuuskriittisissä kohteissa Ari Ronkainen, MTT Vakola, Suomi Tutkimustyössä on kartoitettu traktorin ja työkoneen välisen ISOBUS-ohjauksen turvallisuusnäkökohtiin vaikuttavia standardeja ja sitä minkälaisia ehtoja ne asettavat mahdollisille väylällä toteutettaville turvallisuuskriittisille toiminnoille. Huomio on pidetty erityisesti väylärakenteiden ja signaaliliikenteen turvallisuudessa. Maatalouskoneisiin pätevät koneesta riippuen joko traktoridirektiivi 2003/37/EC tai konedirektiivi 2006/24/EC. Näistä traktoridirektiivi ei erikseen ota kantaa automaatiojärjestelmien turvallisuuteen ja konedirektiivi toteaa vain, että valmistajan on huomioitava automaatio- ja ohjausjärjestelmien riskit ja varmistettava, jotta käyttäjän turvallisuus on taattu. Ohjausjärjestelmien turvallisuutta käsitellään neljässä standardissa jotka ovat: IEC 61508, EN 62061, EN 13894, ja ISO 25119, joista viimeisin käsittelee ainoastaan maa- ja metsätalouden ko- 10

11 neita. IEC lähestyy turvallisuutta järjestelmän suunnittelusta ja kattaa koko turvallisuuteen vaikuttavien ohjausjärjestelmäosien suunnitteluprosessin. Se muun muassa määrittää järjestelmän kriittisyydestä riippuen järjestelmärakenteen. EN on standardi koneiden ohjausjärjestelmien turvallisuuteen liittyville osille. EN on myös standardi koneiden ohjausjärjestelmien turvallisuuteen liittyville osille, mutta se lähestyy turvallisuutta komponenttien rakenteesta ja luotettavuudesta. ISO standardi nojaa vahvasti jo mainittuihin IEC ja EN standardeihin ISO 25119:ssä ei mainita paljoa tiedonsiirrosta ohjausjärjestelmässä, muuten kuin, että riskit tiedonsiirrossa on otettava huomioon suunnittelussa. IEC mainitsee, että tiedonsiirrossa on otettava huomioon turvallisuuden kannalta seuraavat mahdolliset virheet: repetition, deletion, insertion, re-sequencing, corruption, delay ja masquerade. Lisätiedon saamiseksi tässä standardissa viitataan EN standardiin. Näiden virhetilanteiden lisäksi VTT:n julkaisussa digitaalisen tiedonsiirron turvallisuudesta koneissa vuodelta 2004 on esitetty kolme virhetilannetta lisää jotka ovat: too early message, excessive jitter ja inconsistency. Näin ollen jos nämä kaikki kymmenen mahdollista virhetilannetta pystytään huomioimaan, voidaan tiedonsiirtoa pitää riittävän turvallisena kriittisiin kohteisiin. Näille tilanteille onkin esitetty EN 50519:ssä ja VTT:n julkaisussa jokaiselle mahdollisia ehkäisykeinoja. Nämä keinot virhetyypeittäin on esitetty taulukossa 3. Taulukko 3. Ehkäisykeinoja tiedonsiirtovirheille Kuitenkin johtuen ISOBUS-järjestelmän ominaisuuksista, näitä kaikkia virhetilanteita ei pystytä ehkäisemään. Taulukossa 4 on lueteltuna ISOBUS-järjestelmän mahdollistamat ehkäisymenetelmät taulukossa 3 mainituista menetelmistä. 11

12 Taulukko 4. ISOBUS-järjestelmässä mahdolliset tiedonsiirtovirheiden ehkäisymenetelmät Kuten taulukosta 4 näkee, ei ISOBUS-väylällä pystytä toteuttamaan kaikkia mahdollisia tiedonsiirtovirheiden ehkäisymenetelmiä. Yhteenvetona taulukoista 3 ja 4 on saatu taulukko 5, jossa on lueteltu ISOBUS-järjestelmän mahdollistamat ehkäisymenetelmät virhekohtaisesti. Taulukko 5. ISOBUS-väylän tiedonsiirtovirheiden ehkäisymenetelmät virheittäin listattuna 12

13 Standardit IEC 61508, EN 62061, EN ja ISO asettavat vaatimuksia järjestelmän arkkitehtuurille, eli esimerkiksi kriittisyydestä riippuen ne edellyttävät väylän kahdentamista jne. Näillä vaatimuksilla pyritään edesauttamaan järjestelmän vikadiagnostiikan mahdollisuuksia ja virhetilanteiden hallintaa. ISOBUS-järjestelmä itsessään on yksikanavainen väylä, ja täten se on käytännössä esteenä sen käyttämiselle kriittisimmissä kohteissa. Lisäksi kuten taulukosta 5 nähtiin, ei kaikkia tiedonsiirtovirheitä pystytä hallitsemaan ISOBUS-väylässä, joten kaiken kaikkiaan voidaan todeta sen käytön turvallisuuskriittisissä kohteissa olevan kovin ongelmallista työkoneen ja traktorin välisen RF- teknologiapohjaisen tunnistusjärjestelmän kehitystyö Aldo Calcante, Universitá degli Studi di Milano, Italia Tutkimustyössä on kehitetty traktoriin ja työkoneeseen asennettavaa laitteistoa työsuoritusten automaattiseen tallentamiseen. Kehitystyön tavoitteena on ollut kehittää työkoneeseen liitettävä virransyötöstä riippumaton edullinen lähetin, jonka traktorissa oleva vastaanotin tunnistaa. Traktorissa oleva vastaanotin puolestaan sisältää GPS-vastaanottimen jolla se pystyy sitomaan työkoneen lähettämän signaalin paikkatietoon sekä aikaan ja lähettämään nämä tiedot automaattisesti eteenpäin. Traktorin vastaanotin saattaa sisältää lisäksi muita antureita, joilla seurataan yhdistelmään liittyviä parametreja. Kuvassa 6 on esitetty laitteiden sijainti traktori-työkoneyhdistelmässä. Kuva 6. Työkoneen lähettimen (TM), vastaanottimen (AP), GPS-antennin (A-GPS) ja traktorin päätelaitteen (UA) sijainti. Työkoneen tunnistukseen RF-tekniikan (RadioFrequency) avulla päädyttiin siitä syystä, että optiset järjestelmät kuten viivakoodinlukijat ovat herkkiä pölylle, johdot työkoneen sekä traktorin välillä ovat vaarassa vahingoittua tai jäävät käyttäjältä kytkemättä ja RF-tekniikka on verrattain edullinen. Kehitystyön tuloksena saatiin patterilla toimiva lähetin, joka aktivoituu tärinästä ja täten ainoastaan traktoriin kytketty työkone lähettää signaalia ja virhesignaalien mahdollisuus minimoituu. Lisäksi tällä minimoidaan virrankulutus. Työkoneeseen asennettava lähetin on kuvassa 7 vasemmalla ja oikealla on nuolella merkitty lähettimen sijainti lietevaunussa. 13

14 Kuva 7. RF-lähetin ja lähettimen sijoituspaikka lietevaunussa. Kuvassa vasemmalla on ympyröity tärinätunnistin. Laite lähettää numeerista tunnistinkoodia kerran minuutissa, jonka perusteella traktorin vastaanotin tunnistaa käytettävän työkoneen. Lähetin toimii taajuudella MHz. Kenttäkokeissa traktorin vastaanottimen sijaintia vertailtiin kolmessa eri paikassa, Pyöränkaaren päällä, katolla ja konepeiton päällä. Kuvassa 8 on esitetty nämä sijoituspaikat. Kuva 8. Traktorin vastaanotin sijoitettuna pyöränkaaren päälle (A), katolle (B) ja konepeiton päälle (C). Kenttäkokeet osoittivat että vastaanotin pystyi tunnistamaan työkoneen kaikissa paikoissa niin perään kytkettynä kuin etunostolaitteisiinkin kytkettynä. Täten sijoituspaikaksi valikoitui B sen suojaisuuden perusteella. Työkoneen lähettimen kustannukset painuivat lopulta niin pieniksi, että patterin loppuessa, oli edullisempaa vaihtaa koko lähetin kuin pelkkää patteria. Laboratorio-olosuhteissa patterin elinikä signaalia lähettäen arvioitiin noin yhdeksäksi vuodeksi. Ilmasto-olosuhteiden vaikutus patterin elinikään on kuitenkin epäselvä, joten kenttäkokeita jatketaan näiltä osin Milanon yliopiston maatalouskoneilla. 14

15 2.7. Kyselytulos letkulevittimellä varustettujen lietevaunujen käyttäjäkokemuksista Sveitsissä Joachim Sauter, Agroscope Reckenholz-Tänikon ART, Sveitsi Sveitsissä on pyritty tietoisesti vähentämään lietteenlevityksessä vapautuvia ammoniakkipäästöjä avustamalla viljelijöitä hankkimaan päästöjä vähentävää teknologiaa erityisellä Ressourcenprogramm ohjelmalla, joka avattiin Tämän ohjelman avulla viljelijät ovat hankkineet muun muassa letkulevittimellä varustettuja lietevaunuja. Kuitenkin letkulevitys on pysynyt joidenkin viljelijöiden keskuudessa arveluttavana menetelmänä erityisesti johtuen tukkeutumisriskeistä. Tätä epäilyä haluttiin selvittää tarkemmin ja letkulevittimien käyttäjille suunnattiin kysely, johon saatiin lopulta 234 vastausta. Kyselyssä selvitettiin eri eläinlajien, laitteistojen, lannanpoistoratkaisujen ja lietteessä käytettyjen lisäaineiden vaikutusta tukkeutumisiin ja vikatilanteisiin. Kyselyn tuloksena 24 prosentilla laitteistoja tukkeutumia esiintyi säännöllisesti ja jopa päivittäin. Eniten tukoksia esiintyi lypsykarjatiloilla, joissa on lietelanta ja kuivikeparret (30%). Kaiken kaikkiaan juuri lypsykarjatiloilla tukosten määrät olivat suurimmat. Lisäksi kyselystä nousi esiin, että imupainevaunuissa tukokset olivat huomattavasti yleisempiä (32%). Lisäksi lietteen lisäaineiden käytöllä oli tuloksissa pienoinen vaikutus tukkeumiin (24% => 19%), mutta vähäisten vastausten takia lisäaineiden kohdalla, ei tulosta voida pitää varmana. Tukosten syiden selvittämiseksi vastanneille tehtiin vielä jatkokysely, jonka perusteella kaikkein yleisimmät syyt tukoksille olivat joko ensimmäisellä kerralla käytettäessä putkiin kuivaneen vanhan lietteen aiheuttamat tukokset ja erilaiset vierasesineet. Ennakkoarveluiden vastaisesti lietteen joukossa oleva olki ei ollut merkittävänä aiheuttajana tukoksissa. Vierasesineet olivat useimmiten erilaisia puunpaloja, eläinten korvamerkkejä tai säilörehun muovin paloja. Imupainevaunujen käyttäjien korkeammat tukosmäärät johtuvat kaiketi myös siitä, että liete ei tule mekaanisesti pumpatuksi kärryyn, ja näin ollen sen vierasesineet eivät murskaannu pumpattaessa. Tukoksista huolimatta 71% viljelijöistä oli tyytyväisiä menetelmään ja olisivat valmiit hankkimaan sen myös uudestaan. Kyselyn tuloksena suositellaan letkustolle huuhtelukäyttöä vedellä ennen varastointia, jotta putkistoon ei jäisi lietettä kuivamaan ja aiheuttamaan tukoksia uudelleen käyttöönotettaessa. Lisäksi täyttöpumpussa tulisi olla ainakin jonkinlainen ristikko vierasesineiden pääsyn estämiseksi. 15

16 Tämä raportti ilmestyy osana agroteknologia-alan julkaisusarjaa, jonka tavoitteena on tarjota kansainvälistä tietoa ja tulevaisuuden näkymiä suomalaisen koneteollisuuden liiketoiminnan ja tuotekehityksen tueksi. Raportti on toteutettu osana AgroInka - agroteknologian innovaatio- ja kasvuohjelmaa. Julkaisusarjan raportteja voi ladata sähköisenä osoitteesta Lisätietoja: Antti Rintaniemi, Frami Oy, antti.rintaniemi@frami.fi. ANTAA VISIOIDEN KASVAA.