SIJAISVANHEMMUUS MELKO TAVALLISTA LAPSIPERHEEN ELÄMÄÄ
|
|
- Pentti Pekka Mikkonen
- 8 vuotta sitten
- Katselukertoja:
Transkriptio
1 SIJAISVANHEMMUUS MELKO TAVALLISTA LAPSIPERHEEN ELÄMÄÄ Jenni Kuosmanen Opinnäytetyö, syksy 2004 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Sosionomi (AMK)
2 TIIVISTELMÄ Kuosmanen, Jenni, Sijaisvanhemmuus Melko tavallista lapsiperheen elämää. Helsinki, syksy s. 2 Liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö, Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, sosiaali- ja kasvatusala, sosionomi (AMK). Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää perhehoitoa tarjoavien sijaisperheiden tuen tarvetta. Mitkä tekijät auttavat sijaisvanhempia jaksamaan haastavassa työssään? Millaista tukea sijaisperheinä toimivat perheet kaipaavat? Mikä on vertaistuen merkitys sijaisvanhemmille? Kuinka sijaisvanhemmat ovat kokeneet yhteistyön onnistuvan viranomaisten kanssa? Tutkimus on kvalitatiivinen. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidulla kyselylomakkeella, jossa kysymykset olivat avoimia. Vastaajina toimivat sijaisvanhemmat, jotka osallistuivat vertaistukiryhmään. Aineisto on analysoitu kvalitatiivisesti teemoittain. Sijaisvanhemmat kokivat antoisana omassa työssään kaiken sen, mikä kuuluu normaaliin perhe-elämään. Haastavana nähtiin lasten taustoista johtuvien erityisongelmien kanssa selviäminen. Vertaistukitoiminnasta sijaisvanhemmat olivat lähteneet hakemaan tukea ja kokemusten jakamista toisten sijaisvanhempien kanssa. Vastaajat odottivat saavansa vertaisryhmästä vertaistuen lisäksi, tietoa sijaisvanhemmuudesta, ystäviä ja vertaisia ihmisiä. Sijaisvanhempien kokemukset vertaistukiryhmästä olivat pääsääntöisesti positiivisia. Sijaisvanhemmat olivat kyenneet jakamaan kokemuksia muiden sijaisvanhempien kanssa ja saaneet apua arjen eteen tuomiin ongelmiin. Viranomaisilta saamaansa tukeen he eivät olleet tyytyväisiä. Kokemukset yhteistyöstä viranomaisten kanssa olivat hyvin erilaisia. Koettiin, että yhteistyössä viranomaisten kanssa sijaisvanhempia ei kuulla tarpeeksi päätettäessä sijaislasten asioista. Yhteistyötä haluttiin kehittää niin, että avun saanti sijaisvanhemmille helpottuisi ja sijaisvanhemmat saisivat myös rahallista arvostusta, jos sijaislapset ovat vaikeahoitoisia. Yhteistyötä haluttiin myös lisätä, jotta sosiaalityöntekijät tietäisivät arjen sujumisesta sijaisperheissä. Tutkimuksesta ilmeni, kuinka tavallisista asioista sijaisvanhemmat ammentavat oman jaksamisensa ja kuinka haasteellista työ on. Oikeanlaisilla tukitoimilla helpotetaan kuitenkin arjen sujumista sijaisperheissä ja näin autetaan sijaisvanhempia jaksamaan työssään. Tutkimukseen vastanneet kaipasivat ammatillista tukea viranomaisilta enemmän kuin olivat sitä saaneet. Vertaistukitoiminnasta vastaajat kokivat pääsääntöisesti saaneensa sitä, mitä olivat sieltä lähteneet hakemaan. Asiasanat: lastensuojelu; sijaishuolto; perhehoito; sijaisvanhemmat; vertaistuki; vertaisryhmät; tutkimus; kvalitatiivinen tutkimus
3 ABSTRACT Kuosmanen, Jenni. Supporting Foster Parents and Families to Cope. Helsinki. Autumn 2004, Language: Finnish, 50 pages, 2 appendices. Diaconia Polytechnic, Helsinki Unit, Degree Programme in Diaconal Social Welfare, Health Care and Education. The purpose of this study is to understand foster parenting and the kind of support foster families need. Which factors help foster parents in their challenging work? What is the meaning of peer support groups for foster parents? How have they experienced cooperation with different kinds of authorities? This study is qualitative. The research material was gathered with half-structured questionnaires, using open questions. The respondents had all experience in foster parenting and had taken part in peer support groups. 15 questionnaires were given out and 3 returned. The material was analyzed thematically. The results indicated that the foster parents felt their work rewarding. They found it difficult to cope with their foster children s special problems. In peer activities, the foster parents wanted to share their experiences and support with other foster parents. From peer groups, they expected to get other foster families support, find friends and information about foster parenting. Through peer group, foster parents wanted to share their feelings with other foster parents. The foster families had positive feelings about the peer support group. The foster parents thought that they were able to share their feelings with other foster parents in peer support groups and that they got help from the groups in their everyday life. Foster parents were disappointed in authorities because they did not get enough support from them. Their experiences about co-operation with different kinds of authorities varied. The respondents thought that the authorities had not listened to foster parents when they decided foster children s cases. In order to get help and financial support when the children are difficult to take care of, the foster parents wanted to improve the co-operation with authorities. Furthermore, the foster parents wanted to increase co-operation with social workers so they would know more about the everyday life of the foster families. It became evident through the study how little help the foster families got for coping in their challenging work and how challenging the work actually is. The right kind of support can make foster families everyday lives easier and can help foster parents carry out their challenging work. Respondents wanted more professional support from the authorities than they have received. The respondents felt that they got what they needed from the peer support groups. Keywords: child welfare; foster care; private care; foster parents; peer groups; support; study; qualitative study.
4 SISÄLLYS 1 JOHDANTO LASTENSUOJELU Avohuollon tukitoimet Huostaanotto Sijaishuolto PERHEHOITO Sijaisvanhempi Valintaprosessi sijaisvanhemmaksi Valintakriteerit Esitarkastus Pride-koulutus Sijoitusprosessi Biologisten vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö Sijoitetun lapsen ja nuoren erityistarpeet Korjaavat kokemukset Kaksi perhekulttuuria Oma paikka uudessa perheessä SIJAISVANHEMPIEN TUKEMINEN Vertaistuki Vertaistukiryhmä Vertaistukiryhmässä saatu tuki TUTKIMUSPROSESSI Tutkimuksen toteutuminen Aineiston analyysi TUTKIMUKSEN TULOKSET...33
5 6.1 Sijaisvanhemmuus Sijaisvanhempien vertaistukitoiminta Viranomaisilta saatu tuki JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA...38 LIITTEET...45 Liite1. Internetin keskustelupalstalla julkaistu kysely...45 Liite 2. Opinnäytetyön kyselylomake...47
6 1 JOHDANTO Tutkimukseni aiheena on perhehoito, joka on osa lastensuojelun sijaishuoltoa. Sijaishuoltoon tulevat lapset ovat sosiaalilautakunnan huostaanottamia ja heidän katsotaan tarvitsevan kodin ulkopuolista hoitoa ja kasvatusta (Laurila, ). Sijaisvanhempana voi toimia henkilö, joka koulutuksensa, kokemuksensa ja ominaisuuksiensa perusteella on sopiva antamaan perhehoitoa. Perhehoidon tarkoituksena on tarjota lapselle perhettä vastaava hoitopaikka, pysyvät ja läheiset ihmissuhteet sekä malli tavallisesta perhe-elämästä. (Ahto & Mikkola 1999, 4 9 ja 33.) Sijaisvanhemmuudessa kiinnostavaa on sijaisvanhempien jaksaminen. Mistä he ammentavat voimavaransa vaativaan työhönsä, kuinka sijaisvanhemmat kokevat saavansa tukea viranomaisilta ja mistä muuta kautta sijaisvanhemmat kokivat saavansa tukea työhönsä. Seuraamalla keskustelua sijaisvanhemmuudesta Internetin keskustelupalstalla mielenkiintoni heräsi vertaistukea kohtaan. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää perhehoitoa tarjoavien perheiden tuen tarvetta. Mitkä tekijät auttavat sijaisvanhempia jaksamaan haastavassa työssään? Millaista tukea sijaisperheinä toimivat perheet kaipaavat? Mikä on vertaistuen merkitys sijaisvanhemmille? Kuinka sijaisvanhemmat ovat kokeneet yhteistyön onnistuvan viranomaisten kanssa? Tutkimuksella pyrin kehittämään viranomaisten ja vertaistukiryhmien tarjoamaa toimintaa sijaisvanhemmille. Tavoitteellisella ja toimivalla tukiverkostolla pystytään auttamaan sijaisvanhempia jaksamaan työssään. Tutkimukseni on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Tutkimuksen aineisto on kerätty puolistrukturoidulla kyselylomakkeella. Aineisto kerättiin Uudenmaan Sijaiskotiyhdistys ry:n kautta. Aineisto on analysoitu teemoittain.
7 7 2 LASTENSUOJELU Suomessa jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen ja virikkeitä antavaan kasvuympäristöön ja tasapainoiseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. (Ahto & Mikkola 1999, 6.) Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (1983/361) määrittää ensimmäisessä pykälässään lapsen hyvän huollon, hoidon ja kasvatuksen. Lain mukaan lapselle tulee olla mahdollisuus hyvinvointiin ja tasapainoiseen kehitykseen lapsen yksilölliset tarpeet ja toiveet huomioiden. Lapsella on oikeus myönteisiin ja läheisiin ihmissuhteisiin. Erityisesti lapsen ja hänen vanhempansa suhde nähdään tärkeänä. Lapsella tulee olla turvallinen, virikkeitä antava kasvuympäristö, jossa on lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito. Lapsella tulee olla hyvä hoito ja kasvatus. Lasta tulee lain mukaan myös rohkaista itsenäistymään ja kasvamaan vastuullisuuteen sekä antaa mahdollisuus lapsen taipumuksia ja toiveita vastaavan koulutuksen hankkimiseen. Laissa on kielletty kaikki lasta alistava ja loukkaava käytös sekä ruumiillinen kuritus. Vaikka yhteiskunnassamme on laeilla pyritty turvaamaan lapsen hyvä hoito, ei lapsella kuitenkaan aina ole perheissä lain velvoittamia kasvuolosuhteita. Lapsen aseman parantamiseen yhteiskunnassa on lastensuojelulaissa (1983/683) pykälässä 40 määritelty lasten kanssa työskenteleville viranomaisille ilmoitusvelvollisuus. Jos havaitaan puutteita lapsen hoidossa ja kasvatuksessa, lapsen kasvuolosuhteet ovat turvattomat tai lapsi omalla käyttäytymisellä vahingoittaa terveyttään ja kehitystään, on käännyttävä lastensuojeluviranomaisten puoleen. Lapsen vanhemmat voivat myös itse ottaa yhteyttä kunnan lastensuojeluviranomaisiin ja pyytää apua ja tukea, jos tilanne sitä perheessä vaatii. Lapsi voi myös itse hakea apua omaan tilanteeseensa. Lastensuojeluilmoituksen voi tehdä myös kuka tahansa lapsen asioista huolissaan oleva henkilö. Näissä tilanteissa on lastensuojelu velvoitettu puuttumaan asiaan. (Ahto & Mikkola 1999, 6 7.)
8 8 2.1 Avohuollon tukitoimet Lastensuojelun asiakasperhettä tuetaan aluksi avohuollon tukitoimin, jotta vanhemmat ja muut lasta hoitavat henkilöt kykenisivät huolehtimaan lapsen hoidosta ja kasvatuksesta. Tavoitteena on löytää vanhempien voimavaroja, jotta he kykenisivät toimimaan lapsilleen riittävän hyvinä vanhempina. (Ahto & Mikkola 1999, 7 ja 10.) Se, mitä avohuollon tukitoimet ovat, on varsin vaikea määritellä tiukasti. Kuntien resurssit ja mahdollisuudet niiden järjestämiseen ja perheiden tarpeet ovat erilaisia. Kaikki lapset ja perheet eivät hyödy samoista tukitoimista, osa ei ole halukas samoihin tukitoimiin eikä yksi muoto sovi välttämättä kaikille. Kullekin lapselle on pyrittävä räätälöimään juuri hänen tarvitsemansa tukitoimet. (Rousu & Holma 1999, ) Lastensuojelulain (1983/683) neljännessä pykälässä on määritelty mitkä avohuollon tukitoimet kunnan on vähintään järjestettävä. Näitä ovat neuvottelumahdollisuus sosiaalityöntekijöiden kanssa sosiaalitoimistossa tai tarvittaessa perheen kanssa kotona tai muualla, tutkimus- ja hoito kasvatus- ja perheneuvolassa, sekä kotipalvelun ja perhetyöntekijän apu lapsiperheelle. Myös päivähoitopaikan järjestäminen ottaen huomioon lapsen erityistarpeet ja koulunkäynnin tukeminen yhteistyössä koulujen kanssa kuuluvat kunnan järjestämiin tukitoimiin, sekä tukihenkilön hankkiminen lapselle, nuorelle tai perheelle. Kunnan tulee antaa taloudellista tukea lapsen ja nuoren harrastuksiin sekä taloudellista muuta tukea lastensuojelullisin perustein perheelle. Asumisen puutteiden korjaaminen tai asunnon järjestäminen lastensuojelullisin perustein kuuluvat kunnan järjestämiin tukitoimiin. Kunnan tukitoimina ovat myös lapsen ja tarvittaessa koko perheen kuntouttava lyhytaikainen sijoitus esim. lastenkotiin avohuollon tukitoimenpiteenä, lomatoiminnan järjestäminen tai loman tukeminen, sekä nuoren työhönsijoittumisen tukeminen. (Rousu & Holma 1999, ) 2.2 Huostaanotto Avohuollon tukitoimin pyritään ensisijaisesti tukemaan perhettä, jotta lapsi voisi asua huoltajiensa luona. Avohuollon tukitoimilla ei kuitenkaan aina pystytä takaamaan lapsen hyvää hoitoa ja kasvatusta. Vanhemmille on saattanut kasaantua omassa elämässään
9 9 niin paljon vaikeuksia, etteivät he pysty huolehtimaan lapsistaan. Perheissä saattaa olla työttömyyttä, päihde- tai mielenterveysongelmia, perheväkivaltaa jne. Näin vanhempien tuen tarve saattaa yksinkertaisesti olla niin suuri, ettei siihen pystytä vastaamaan avohuollon tukitoimin. Vanhemmat saattavat myös kieltäytyä tai he eivät kykene sitoutumaan heille tarjottuun apuun ja tukeen. (Ahto & Mikkola 1999, 8.) Jos lapsen terveys ja kehitys on vaarantunut avohuollontukitoimista huolimatta ja huostaanoton katsotaan olevan lapsen edun mukaista on sosiaalilautakunnalla velvollisuus ottaa lapsi huostaan ja järjestää hänelle sijaishuolto. Sijaishuollolla tarkoitetaan huostaan otetun lapsen hoidon ja kasvatuksen järjestämistä oman kodin ulkopuolella. (Lastensuojelulaki 1983/683, 16. pykälä.) 2.3 Sijaishuolto Lastensuojelulaissa (1983/683) luvussa kuusi pykälässä 22 määritellään sijaishuollon järjestäminen ja jälkihuolto sekä sijaishuoltoa koskevat yleiset säännökset. Sijaishuoltoon tulevat sosiaalilautakunnan huostaanottamat lapset, joiden katsotaan tarvitsevan kodin ulkopuolista hoitoa ja kasvatusta. Sijaishuollossa lapsi on yleensä huostaanotettu sosiaalilautakunnan toimesta, mutta myös avohuollon tukitoimenpiteenä voidaan tehdä lyhytaikainen sijoitus. Sijaishuolto sisältää laitoshuollon, mm. lastenkodit ja perhehoidon. Perhehoitoa voidaan järjestää myös ammatillisena työnä ns. perhekodeissa, mutta pääasiassa se tapahtuu yksityisperheissä. Lapsi voidaan sijoittaa perhehoitoon myös sukulaiskotiin. (Laurila 2002, 6). Vuonna 2003 kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna lasta ja nuorta. Edellisestä vuodesta sijoitettujen määrä kasvoi 228 lapsella ja nuorella. Sijoitetuista lapsista 60 % (8641) oli laitos- tai muussa huollossa ja 40 % (5751) perhehoidossa. (Säkkinen & Kuoppala 2004, 1 2.) Jokaiselle sijoitetulle lapselle nimetään sijoituspäätöksessä ja siinä hyväksyttävässä huoltosuunnitelmassa oma vastuusosiaalityöntekijä, joka huolehtii lapsen lastensuojelun asiakkuuden edellyttämistä asioista; huoltosuunnitelman ajantasaisuudesta, lapsen päivittäistenasioiden hoitoon liittyvistä tehtävistä ja varmistaa, että lapsen etu toteutuu kaikissa olosuhteissa. (Rousu & Holma 1999, 55.)
10 10 3 PERHEHOITO Perhehoito on osa lastensuojelun sijaishuoltoa. Perhehoidosta säädetään pääasiassa lastensuojelulaissa (1983/683), lastensuojeluasetuksessa (1983/1010), laissa lastensuojelulain muuttamisesta (1990/139) sekä asetuksessa lastensuojeluasetuksen muuttamisesta (1990/546). Sosiaalihuoltolaki (1982/710) määrittelee pykälässä 25 mitä perhehoidolla tarkoitetaan. Perhehoito on yksityisessä perheessä tapahtuvaa lastensuojelun toimenpiteenä toteutettua lapsen hoitoa ja kasvatusta. Perhehoito tarjoaa lapselle perhettä vastaavan hoitopaikan, pysyvät ja läheiset ihmissuhteet sekä mallin tavallisesta perhe-elämästä. Perhehoidon tavoitteena on edistää lapsen perusturvallisuutta ja sosiaalista kehitystä. Perhehoito on tarkoitettu kaikille henkilöille, joiden hoitoa, kasvatusta tai muuta huolenpitoa ei pystytä asianmukaisesti järjestämään heidän omissa kodeissaan tai muita sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita hyväksi käyttäen. Perhehoidossa olevien henkilöiden ei katsota olevan myöskään laitoshuollon tarpeessa. (Ahto & Mikkola 1999, 4 9.) Perhehoitaja on henkilö, joka on tehnyt perhehoidon toimeksiantosopimuksen lapsen perheeseen sijoittaneen kunnan sosiaalilautakunnan tai sen edustajan kanssa. Perhehoitaja saa sijoittajakunnalta lapsen hoidon kuluihin tarkoitetun korvauksen ja yleensä pienen verollisen hoitopalkkion. (Laurila 2002, 6.) Vuonna 1992 voimaan tullut, perhehoitajien korvaukset ja muun muassa kulujen korvauksen ja hoitopalkkion määrittävä perhehoitajalaki (1996/604) sekä siihen liittyvä asetus koskevat nimenomaan toimeksiantosopimuksen tehneitä perhehoitajia. Toimeksiantosuhteen solmiminen ei kuitenkaan merkitse työsuhteen syntymistä perhehoitajan ja kunnan välillä. (Ahto & Mikkola 1999, 12.) Perhehoitajanimikettä käytetään myös silloin, jos perhehoitotyötä tekevä on työsuhteessa siihen kuntaan, josta lapsi tai lapset on perhekotiin sijoitetut. Tällainen niin sanottu kunnallinen ammatillinen perhekoti voi toimia joko omassa asunnossaan tai kyseisen kunnan osoittamissa tiloissa. Kunnallisena ammatillisena perhekotina voi toimia myös toimeksiantosopimuksen perusteella ja tällöinkin toiminta voi tapahtua joko perheen omissa tai kunnan osoittamissa tiloissa. Työsopimussuhteessa oleva
11 11 perhehoitaja saa työstään varsinaista työsopimuksella sovittua palkkaa ja muut sovitut edut, muun muassa lomaedut. (Ahto & Mikkola 1999, 13.) Perhehoitaja voi myös toimia yrittäjänä tai olla esimerkiksi jonkin yhdistyksen palveluksessa tai tehdä perhehoitotyötä yksityisenä sosiaalipalveluiden antajana ja tuottajana. Tällaisiin yksityisiin ammatillisiin perhekoteihin sijoitettujen lasten hoidosta maksetaan hoitopalkkion ja kulujen korvausten sijasta hoitovuorokausimaksua. Nämä ammatilliset perhekodit tarvitsevat yksityisten sosiaalipalvelujen valvontaa koskevan lain perusteella asianomaisen lääninhallituksen luvan toimintansa aloittamiseen. Ammatillisten perhekotien toimintaa valvoo lääninhallitus kodin sijaintikuntien ohella. (Ahto & Mikkola 1999, 13.) Virallisesti hoitomuoto on nimitetty perhehoidoksi ja perhehoitoa tarjoava henkilö perhehoitajaksi. (Laurila 2002, 6.) Tässä tutkimuksessa käytetään virallista nimitystä perhehoito puhuttaessa perheiden tarjoamasta sijaishuollosta. Sen sijaan virallisesta perhehoitajanimikkeestä käytetään puhekielessä yleisempää sijaisvanhempitermiä. Puhuttaessa perheistä, jotka tarjoavat sijaishuoltoa, käytetään tässä tutkimuksessa nimitystä sijaisperhe sekä perheeseen sijoitetusta lapsesta puhutaan sijaislapsena. Tähän määrittelyyn päädyin, koska sijaisvanhempi, sijaisperhe ja sijaislapsi tuntuivat tutuimmilta termeiltä myös tutkittavieni keskuudessa. 3.1 Sijaisvanhempi Koska kaikki perhehoitoa tarvitsevat lapset ovat erilaisia yksilöitä, joilla on erilaiset tarpeet, tarvitaan myös erilaisia perheitä ja sijaisvanhempia heistä huolehtimaan (Ahto & Mikkola 1999, 33). Ei olekaan yksiselitteistä mallia sille millainen perhe on hyvä sijaisperhe. Sijaisperheet ovat aivan tavallisia perheitä omine ongelmineen. Joitakin ominaisuuksia sijaisvanhemmilla tulisi kuitenkin olla: Heidän tulisi olla joustavia, sopeutuvia ja kykeneviä haasteellisten ongelmien käsittelyyn ihmissuhteissa. Sijaisvanhempien on myös heti alusta ymmärrettävä, ettei lapsi ole heitä varten vaan he lasta varten. Sijaisvanhemmilla tulisi olla myös voimavaroja lapsesta luopumiseen, jos se on lapsen edun mukaista. Sijaisperheen on hyväksyttävä lapsen biologiset
12 12 vanhemmat yhteistyökumppaneiksi ja perheellä tulee olla halua yhteistyöhön viranomaisten ja erilaisten auttavien tahojen kanssa. (Laurila 1993, 27.) Sijaisvanhempana toimiminen on sekä samanlaista että erilaista kuin yleensä vanhempana toimiminen. Perhehoitoon sijoitetut lapset vaativat usein aikaisempien kokemustensa takia tavanomaista enemmän huomiota, suojelua ja hoivaa. Sijaisvanhemmilta edellytetään toisaalta lapsen erityistarpeisiin vastaamista, hänen kasvunsa ja kehityksensä tukemiseen paneutumista sekä aikaisempien kokemusten korjaamista ja korvaamista uusilla, myönteisillä kokemuksilla. (Ahto ja Mikkola 1999, 24.) Amerikkalaisessa Brownin ja Calderin (2000) tutkimuksessa kysyttiin sijaisvanhemmilta, mitä hyvään sijaisvanhemmuuteen tarvitaan. Vastaukset saatettiin jakaa viiteen eri ryhmään: ammatillinen tuki, avoimuus kulttuuriselle erilaisuudelle, hyvät perheen sisäiset suhteet, riittävä taloudellinen tuki ja sopivia kasvattaja piirteitä. Sijaisvanhempien mainitsemia hyviä kasvattaja piirteitä olivat kärsivällisyys, ymmärtävyys, välittäminen, rakkaus, huomaavaisuus, tyyneys, lapsista välittäminen, ystävällisyys, energisyys, oivalluskyky, reiluus, tunne-elämän tasapainoisuus, sitoutuneisuus, hyvä itsetunto, perhearvojen kunnioittaminen, suurpiirteisyys, sitkeys, kasvattajataidot ja stressin käsittelytaidot. (Laurila 2002, 25.) 3.2 Valintaprosessi sijaisvanhemmaksi Lapsen elämä ei ala siitä hetkestä kun hän saapuu sijaisperheeseen. Hänellä on menneisyys, jota hän kuljettaa mukanaan koko elämän. Lapsen hoito on saatettu laiminlyödä kokonaan, lasta on voitu seksuaalisesti hyväksikäyttää tai lapsella saattaa olla äidin raskauden aikaisen alkoholinkäytön aiheuttamia vaurioita. Nämä lasten kokemukset ja ominaisuudet vaativat sijaisvanhemmilta erityistä ymmärrystä ja tukea. (Ahto & Mikkola 1999, 19.) Sijaisvanhemmuus voi kuitenkin parhaimmillaan toimia terapeuttisena suhteena, jonka avulla voidaan muuttaa nuoren ja lapsen uskomuksia itsestään ja maailmastaan (Laurila 2002, 35).
13 13 Hämäläisen (1998, 6) mukaan perhehoidossa ovat avainasemassa lapsen kahdet vanhemmat, biologiset - ja sijaisvanhemmat, ja heidän mahdollisuutensa löytää oma tapansa toimia yhdessä lapsen hyväksi sekä sijoitustilanteessa että sen toimeenpanon jälkeen. Perhehoitolapsi onkin kaksien vanhempien lapsi. Perhehoidossa kohtaavat biologinen, sosiaalinen ja psykologinen vanhemmuus. Mukana ovat perhehoitoon lapsen luovuttavan vanhemman biologinen vanhemmuus, sijaisvanhemman sosiaalinen vanhemmuus ja lapsen tarvitsema psykologinen vanhemmuus. (Valkonen 1995, 3.) Valintakriteerit Sijaisvanhemmaksi voidaan lainsäädännön mukaan hyväksyä henkilö, joka koulutuksensa, kokemuksensa ja ominaisuuksiensa perusteella on sopiva antamaan perhehoitoa. Sijaisvanhemmaksi aikovalta edellytetään ennen kaikkea kiinnostusta lapsiin, kykyä pitää lapsista ja kykyä kiintyä lapsiin. Sijaisvanhempien valintaprosessilla pyritään varmistamaan se, että sijaisvanhemmat ovat tietoisia siitä, mihin tehtävään he ovat sitoutumassa ja toisaalta se, että sijoitettu lapsi saa sellaista hoitoa kuin hän tarvitsee niin kauan kuin hän sitä tarvitsee. (Ahto & Mikkola 1999, 33.) Sijaisvanhemmat voivat olla lapsettomia tai heillä voi olla biologisia lapsia. Hoitoperheinä toimivat pääsääntöisesti perheet, joissa ovat molemmat vanhemmat sekä isä että äiti. Tärkeintä on että sijaisperheeksi ryhtymisen takana on koko perhe. Perheen tulisi rakentua niin, että iältään sijoitetut lapset voisivat olla sijaisvanhempiensa lapsia. Yleensä sijaislapsi pyritään sijoittamaan perheen nuorimmaiseksi lapseksi. Perheen taloudellinen tilanne tulee olla vakaa. Sijaislapselle tulee olla perheessä myös tilaa. Sijaisperheessä sijoitetulle lapselle tulee löytyä aikaa, sillä monesti lapsen taustasta johtuen he vaativat enemmän aikuisen huomiota, kuin normaali perheen lapset. Sijaisvanhemmilta edellytetään myös terveyttä ja voimavaroja, jotta he jaksavat huolehtia lapsesta tarvittaessa hänen aikuisuuteensa saakka. (Ahto & Mikkola 1999, )
14 Esitarkastus Sijaisvanhempien soveltuvuuden arvioinnissa selvitetään vanhempien parisuhteen kestoa ja laatua, perheen aikaisempia kokemuksia ja ongelmatilanteiden ratkaisua, perheessä vallitsevaa ilmapiiriä, perheen muita ihmissuhteita sekä vanhempien kasvatusasenteita. Sijoitetun lapsen mukana tulee myös erilaisia yhteistyötahoja, esim. biologiset vanhemmat, sosiaalityöntekijä, terapeutit jne. Sijaisvanhemmilta vaaditankin erityisesti yhteistyöhalua ja kykyä. (Ahto & Mikkola 1999, 34.) Sijaisvanhempien valinta ja valmennusmenettely kestää aina useamman kuukauden riippumatta siitä, mikä taho valinnan suorittaa tai millä menetelmällä valinta ja valmennus tapahtuvat. Sijaisvanhemmaksi ryhtymisessä on kyse sijaisvanhemmiksi kasvamisesta ja tämä tehtävään kasvaminen vaatii oman aikansa. Valinta- ja valmennusajan jälkeen sekä perheen että muiden perhettä valmennusjaksolla arvioineiden tulee kaikkien olla vakuuttuneita perheen kiinnostuksesta ja kyvystä toimia sijaisperheenä lapselle, joka on mahdollisesti kokenut jo useita menetyksiä elämässään. (Ahto ja Mikkola 1999, 37.) Pride-koulutus Vuodesta 1995 alkaen Suomessa on ollut käytössä Yhdysvalloissa kehitetty sijais- ja adoptiovanhempien valinta- ja valmennusmenetelmä PRIDE (Parent`s Resource for information, Development and Education). Ohjelman tavoitteena on antaa tietoa, joka auttaa vanhempia valmentautumaan sijais- ja adoptiovanhemmiksi sekä lisäämään heidän voimavarojaan. PRIDE-valmennuksessa kokenut sijais- tai adoptiovanhempi ja sosiaalityöntekijä yhdessä toimivat kouluttajaparina. Näin yhdistyvät sijais/adoptiovanhemman käytännön kokemus ja sosiaalityöntekijän ammatillinen osaaminen. (Ahto & Mikkola 1999, 35.) Pride-valmennuksen tavoitteena on taata jokaiselle sijais-/adoptiokotia tarvitsevalle lapselle mahdollisuus päästä hyvin valmentautuneeseen perheeseen. Pride-valinta ja valmennusmenetelmän avulla perheet saavat ennakkotietoa sijaisvanhemmuudesta
15 15 ennen kuin he tekevät mahdollisen päätöksen siitä, ryhtyvätkö he sijaisvanhemmiksi tai adoptiovanhemmiksi. Tällä pyritään ehkäisemään sijoitusten purkautuminen ja varmistamaan lapsen oikeus päästä hyvin valmentautuneeseen perheeseen. (Helminen 1998, 125.) Pride-valmennus koostuu yhdeksästä kolmen tunnin ryhmäkokoontumisesta sekä perhekohtaisista kotikäynneistä ja kotitehtävistä. Valmennus kestää noin kolme kuukautta. Valmennuksessa pyritään tiedon jakamisen lisäksi kokemukselliseen oppimiseen. Kokoontumiskerroilla eläydytään erilaisten harjoitusten avulla omiin, sijoitettavan lapsen sekä hänen vanhempiensa tunteisiin perhesijoituksen eri vaiheissa. (Ahto & Mikkola 1999, 36.) Pride-valmennuksen ohjelmassa korostetaan lapsen tarvetta turvallisiin ja pysyviin ihmissuhteisiin, valmistaudutaan lapsen kehityksellisten tarpeiden kohtaamiseen ja keskustellaan biologisen perheen kanssa tehtävän yhteistyön merkityksestä ja tärkeydestä. Tapaamisten aikana käsitellään muun muassa lapsen kiintymys ja sen merkitys, lapsen menetyksiä ja niiden aiheuttamia tunteita ja reaktioita lapsessa sekä lapsen itsetunnon ja kasvun tukemista. Ohjelmaan kuuluu paitsi ennakkovalmennus myös arviointi, jossa perhe yhdessä kouluttajien kanssa arvioi omaa kykyään ja halukkuuttaan ryhtyä sijais- tai adoptioperheeksi. (Sinkkonen & Kalland 2001, 228.) Sijoitusprosessi Sijoitusta valmisteltaessa on korostettava, että lapsella on oikeus päästä sellaiseen sijaisperheeseen joka vastaa parhaiten juuri hänen tarpeisiinsa. Lapsen tarpeet selvitetään kokoamalla kaikki saatavilla olevat lasta koskevat tiedot. Lapsen ikätasoon sopivalla tavalla selvitetään myös lapsen mielipide. Tietojen keruun päämääränä on selvittää, millainen lapsi on ja millaisia erityistarpeita hänellä on. Toinen tärkeä kriteeri hyvälle sijoitukselle on, että se toteutetaan suunnitelmallisesti ja lasta ja perhettä ja myös tulevaa hoitopaikkaa hyvin valmistaen. Huolellinen huostaanoton valmistelu auttaa eri osapuolia käymään sijoitukseen liittyviä erilaisia tunteita läpi ja edesauttaa näin lasta kiintymään uuteen kotiinsa sekä auttaa lapsen ja biologisten vanhempien ja
16 16 muun perheen välisen kiintymissuhteen säilymistä myös sijoituksen aikana. Lapsen sijoitus pois omasta perheestä on aina traumaattinen kokemus, jonka työstämiseen on paneuduttava. Kolmas keskeinen kriteeri on, että lapsen vastaanottavan hoitopaikan tulee täyttää lastensuojelulain hoidolle asetetut laatukriteerit. Jos lapsen sijoituspaikkana on esimerkiksi sijaisperhe, on sijaisperheen oltava tähän työhön ja tämän lapsen vastaanottamiseen valmistautunut. (Ahto & Mikkola 1999, 36 ja Rousu & Holma 1999, ) Sijaisperheen ja lapsen kanssa aloitetaan tapaamis- ja tutustumisvaihe, kun lapsen tarpeita vastaava perhe on löytynyt. Lapsen ja perheen annetaan rauhassa tutustua toisiinsa esim. lapselle tutussa ympäristössä. Vähitellen lapsi voi siirtyä vierailemaan tutun henkilön kanssa sijaisperheessään. Tutustumisjakson tavoitteena on, että lapsi vähitellen tutustuisi mahdollisesti tulevaan kotiinsa. Tutustumisvaiheessa myös kaikilla osapuolilla on vielä mahdollista miettiä, onko tuleva sijoitus oikea niin lapselle kuin perheellekin. Onko perheellä mahdollisuus tarjota lapselle hänen tarvitsemansa tuki ja onko perhe valmis hyväksymään lapsen perheensä jäseneksi? Pystyykö perhe sitoutumaan tehtäväänsä, joka saattaa kestää aikuisikään saakka? (Ahto & Mikkola 1999, 14.) Tutustumisjakson aikana vanhemmille pyritään antamaan sijaislapsesta kaikki se tieto, mitä hänestä on kirjoitettu asiakirjoihin, myös hänen perhettään koskevia asioita. Tässä vaiheessa pyritään järjestämään myös lapsen biologisten, hänelle muiden tärkeiden ihmisten ja sijaisvanhempien tapaaminen, jotta yhteistyö heidän välillään pääsisi mahdollisimman hyvin alulle. Parhaimmillaan lapsen omat vanhemmat hyväksyvät perhesijoituksen ja antavat näin lapselle ikään kuin luvan olla onnellinen sijaisperheessä. (Ahto & Mikkola 1999, 16.) Sijaisperheessä olevalle lapselle laaditaan huoltosuunnitelma yhdessä lapsen sosiaalityöntekijän, biologisten vanhempien ja sijaisvanhempien kanssa. Huoltosuunnitelmaan kirjataan tärkeimmät tiedot lapsesta ja hänen tarpeistaan. Huoltosuunnitelmaan kirjataan myös sijaishuollon tavoitteet, mahdollisesti lapsen tarvitsema erityinen apu ja tuki sekä miten biologisten vanhempien kanssa yhteydenpito toteutetaan. (Ahto & Mikkola 1999, 16.)
17 17 Sijaisperheeseen sijoittuminen vaatii lapselta paljon. Lapset saattavatkin reagoida hyvin eri tavoin sijoitukseen. Toinen lapsi voi olla hyvin huomion kipeä, kun toinen vetäytyy masentuneen oloisena omiin maailmoihinsa. Lapsi saattaa kiukutella ja itkeskellä, hänen saattaa olla vaikea nukahtaa ja hän saattaa nähdä painajaisia. Monet lapset saattavat myös taantua kehityksessään ja saattavat käydä uudestaan läpi aiempia kehitysvaiheitaan. Näillä tavoilla lapset käyvät läpi surua, vihaa ja ahdistusta, jota liittyy sijoituksen alkuun. Samalla he pyrkivät saamaan hyväksytyn paikan uudessa perheessään ja kokea turvallisuutta. Eroon liittyvien tunteiden läpikäyminen tekee mahdolliseksi uuden kiintymyssuhteen syntymisen. (Ahto & Mikkola 1999, ) Pysyväisluontoiseksi suunniteltu perhehoito päättyy yleisimmin nuoren normaaliin itsenäistymiseen ja/tai jälkihuoltoon siirtymiseen. Sijoitus voi myös päättyä ennen tätä, sillä lastensuojelulain (1983/683) 20. pykälän mukaan lapsen huostassa pito tulee lopettaa, kun huostassapidon ja sijaishuollon tarvetta ei enää ole eli huostaan ottamisen syyt ovat poistuneet ja vanhemmat saaneet tilanteensa kuntoon. Huostassapitoa tulee kuitenkin jatkaa, jos sen lopettaminen on selvästi vastoin lapsen etua. Harkittaessa, mikä on lapsen parhaaksi, otetaan huomioon sijaishuollon kestoaika, lapsen ja sijaisvanhemman välillä vallitsevan suhteen laatu sekä lapsen ja hänen biologisenvanhempansa välinen yhteydenpito ja kanssakäyminen. Huostassapito lakkaa aina, kun lapsi täyttää 18 vuotta tai solmii avioliiton. (Ahto & Mikkola 1999, 28.) Biologisten vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö Lastensuojelulaki määrittelee biologisten vanhempien ja sijaisvanhempien roolin huostaanoton ja perhesijoituksen jälkeen uudella tavalla. Kun aikaisemmin biologiset vanhemmat olivat menettäneet lapsen huollon ja holhouksen eli päätösvallan lapsen asioista sosiaalilautakunnalle ja sijaisvanhemmille, nyt sijaisvanhemmille siirtyy vain kasvatusvastuu ja biologisten vanhempien päätösvalta omien lasten asioissa säilyy heillä osin edelleenkin. (Hämäläinen 1998, 20.) Huostaanotetun lapsen huolenpidon toteutumisesta ja olinpaikasta vastaa sosiaalilautakunta ja sen on pyrittävä yhteistoimintaan lapsen biologisten vanhempien kanssa.
18 18 Lapsen huoltajuus ja holhous säilyvät lapsen biologisilla vanhemmilla huostassa pidon aikana. Perhehoidossa olevan lapsen huoltoon liittyvissä kysymyksissä kuullaan kuitenkin myös sijaisvanhempia. Holhoojina biologiset vanhemmat huolehtivat lapsen omaisuuden hoidosta sekä edustavat lasta ja käyttävät puhevaltaa lapsen omaisuudesta päätettäessä. Huoltajina biologiset vanhemmat taas vastaavat lapsen henkilökohtaisesti tärkeiden asioiden hoidosta, päättävät esimerkiksi lapsen nimestä, uskonnosta ja ovat mahdollisuuksien mukaan myös päättämässä muun muassa lapsen koulunkäyntiin ja terveydenhuoltoon liittyvissä asioissa. (Ahto & Mikkola 1999, 28.) Sijaislapsella on oikeus tavata biologisia vanhempiaan ja sijaisvanhemmilla on velvollisuus tehdä yhteistyötä biologisten vanhempien kanssa. Vaikka sijoitus alkaa ja biologisen vanhemman valtaa rajoitetaan, ei lapsen tunneside omaan vanhempaan tai oman vanhemman vanhemmuus lakkaa lapsen mielessä. (Laurila 2002, 7 ja Valkonen 1995, 1.) Alle yhdeksänkuukautisen lapsen tunteista on vaikea sanoa muuta kuin se, että he näyttävät hyväksyvän uudet vanhempansa suoraan entisen tilalle. Näin sijaisvanhemmista muodostuu lapselle yhdet vanhemmat, kun vakiintunutta suhdetta syntymävanhempiin ei ole muodostunut. Syntymäperhe vaikuttaa näissä tapauksissa kuitenkin mielikuvana omasta alkuperästä. Lapsen täytyykin saada vapaasti muokata tätä mielikuvaansa uudelleen aina ikäkautensa mukaisesti ja hänellä on oikeus aikuisilta saatavaan tätä koskevaan tietoon ja tukeen kussakin ikävaiheessa. Tavallisimmin lapsi ja vanhempi kuitenkin ovat ennättäneet elää ennen huostaanottoa yhteistä elämää kyllin pitkään, jotta heidän välilleen on voinut kehittyä suhde, jonka lapsi itse kokee, muistaa ja nimeää vanhemmuudeksi. (Hämäläinen 1998, ) Siitä alkaen kun lapsi alkaa tietoisesti tunnistaa ja muistaa vanhempansa, tämä tietoisuus on mukana lapsen muita ihmissuhteita muovaamassa. Ero tästä vanhemmasta, olipa se kuinka välttämätön tahansa, on aina itsessään kärsimystä tuottava kokemus. Kokemuksen traumaattisuus ei riipu siitä, miten hyvin tai huonosti vanhemmat ovat häntä kohdelleet. Lapsen kiintymys ei ole mikään vanhemmalle hyvästä suorituksesta ansion mukaan koituva palkinto, joka tulisi vain onnistuneen tai edes vain läsnä olevan vanhemman osaksi. Ero vanhemmista tuottaa lapselle tuskaa lähes riippumatta lapsen ja vanhemman välisen suhteen laadusta. (Hämäläinen 1998, )
19 19 Yhteyden katkeamiseen biologisten vanhempien kanssa liittyy myös toinen suuri ongelma. Sijoitetun lapsen omaa alkuperää koskevien kysymysten avoimeksi jääminen, joka aiheuttaa lapsen mielessä hämmennyksen ja tämän hämmennyksen vahingolliset seuraukset on ymmärretty viime vuosina yhä selvemmin. Alkuperäisten ihmissuhteiden jatkuvuus on juuri tästä syystä nykyisin lähes kaikkialla tunnustettu lapsen lailla turvatuksi oikeudeksi. Vaikka lapsi saattaa ilmaista helpotuksensa päästessään tukalasta elämäntilanteesta ja huolista turvallisimpiin oloihin, ja melko pian myös iloita uusista läheisistään, olisi ymmärtämätöntä luulla lapsen tuntevan helpotusta saati kiitollisuutta vanhemmasta erottamisesta. Uusien ihmissuhteiden tuottaman aidon ilon edellytyksenä on päinvastoin se, että lapsi hyväksytään vanhempineen päivineen vaatimatta häneltä näistä luopumista. (Hämäläinen 1998, 15.) Lapset voivat kehittää persoonallisuuttaan ja identiteettiään suhteessa kaksiin vanhempiin sillä edellytyksellä, että heidän mielessään on selvä kuva omasta tilanteestaan ja varmuus nykyisen hoitomuodon jatkuvuudesta. Biologisten vanhempien tapaamiset tulee järjestää niin, etteivät lapset koe jatkuvuuden olevan uhattuna. (Laurila 2002, 27.) Lapsi tarvitsee biologisia vanhempiaan avukseen erokriisissä, mutta vanhemman mahdollisuudet antaa korvaamaton panoksensa riippuvat siitä, onko vanhemmalla itsellään omassa kriisissään työntekijän tuki ja sijaisvanhemmilla valmius hänen tilanteensa ymmärtämiseen. Tukea vaille jäävä biologinen vanhempi useimmiten pakenee tilanteesta, josta hän ei oman kriisinsä ylivoimaisuuden vuoksi tunne itse selviytyvänsä. Kun vanhempi tuntee saavansa tukea omassa kriisissään on hänen helpompi kohdata myös lapsensa kriisi ilman, että hänen tarvitsee kadota lapsen elämästä. (Hämäläinen 1998, ) Omien vanhempien tapaamiset voivat aiheuttaa lapsessa levottomuutta ja tunnekuohuja, ne auttavat lasta kuitenkin käsittelemään omia tunteitaan ja taustaansa. Vaikka sijaisvanhemmat eivät pystyisikään hyväksymään biologistenvanhempien tekoja tulisi sijaisvanhempien hyväksyä heidät ihmisinä. Lapselle on tärkeää, etteivät sijaisvanhemmat moiti ja arvostele lapsen omia vanhempia, sillä lapsi ottaa arvostelemisen osaksi itseään. (Ahto & Mikkola 1999, 23.) Sijaisperheessä äidin rooli on usein jaettu biologisen äidin kanssa, ja näiden kahden äitiyden mahdollinen ristiriita voi vähentää sijaislapsen myönteisiä tunteita sijaisäitiä kohtaan. Koska biologiset isät pitävät
20 20 vähemmän yhteyttä sijoitettuihin lapsiin, sijaisisän roolissa ei yhtä usein ole lapsen elämässä kilpailevaa vanhempaa. (Laurila 2002, 21.) Jatkuvuuden turvaaminen lapsen sijoituksen jälkeen ei välttämättä ole helppoa biologisille vanhemmille eikä sijaisperheen vanhemmille. Tavallisempaa lienee, että keskinäisen yhteisymmärryksen rakentamisessa on suuriakin vaikeuksia. Lapsen molempien vanhempien onkin ponnisteltava kyetäkseen yhteistyöhön juuri siksi, että vastakkaisasettelu hyvät vanhemmat / huonot vanhemmat vältetään. Jos se syntyy, se yleensä johtaa lapsen vanhempien pois vetäytymiseen, jolloin tuloksena on juuri se lapsen kokemus hylkäämisestä, jolta häntä piti suojella. (Hämäläinen 1998, ) Molempien vanhempien olisi hyvä muistaa, että sijoitetun lapsen selviytyminen on sitä heikompaa, mitä täydellisemmin lapsen siteet ja kosketus omaan perheeseen on sijoituksen aikana katkennut. Yhteyden katkeaminen merkitsee kokemusta hylätyksi tulemisesta, joka on inhimillisistä kokemuksista kaikkein raskaimpia varsinkin kasvuiässä. Sen jättämiä jälkiä on erittäin vaikea korjata. Vaikka sijaisvanhemmaksi ryhdyttäessä vanhempia valmistellaan siihen tosiasiaan, että lapset voidaan palauttaa biologisille vanhemmille jos biologisten vanhempien olosuhteet ja edellytykset lapsen hoitoon ja kasvatukseen paranevat. Tämä pelko lasten palauttamisesta voi olla esteenä onnistuneelle yhteistyölle sijaisvanhempien ja biologisten vanhempien välillä. (Hämäläinen 1998, ) Lapsen toipumisen tärkeimpiä, ellei tärkein, kriteeri lienee hänen mahdollisuudet solmia elämässään tyydyttäviä ja läheisiä ihmissuhteita. Nämä mahdollisuudet riippuvat perusluottamuksesta itseen, toiseen ihmiseen ja ihmissuhteisiin. Perusluottamusta horjuttaa vakavimmin alkuperäisten suhteiden katkeaminen ja läheisten suhteiden katkeamisen toistuminen. Perheeseen sijoitettujen lasten elämänkaaritutkimuksen muodossa tehtyä kiintymyssuhteiden syntyä ja katkeamisen elinikäisiä vaikutuksia selvittänyt tutkimus, onkin kyseenalaistanut ajatuksen alkuperäisten ihmissuhteiden korvattavuudesta. Tästä syystä myös nykyinen lastensuojelulakimme säätää lähimpien ihmissuhteiden säilyttämisen lapsen oikeudeksi ja aikuisten velvollisuudeksi. (Hämäläinen 1998, 6.)
21 Sijoitetun lapsen ja nuoren erityistarpeet Lapsella, joka on jäänyt osittain tai kokonaan vaille omien vanhempien tukea, on myös sellaisia tarpeita, joita muilla lapsilla ei ole. Hän tarvitsee toipumisen mahdollisuuden ja muutakin tasoitusta heikentyneistä lähtökohdista, jotka eivät ole lapsen syytä. Vaikka lapsen siirto turvallisempaan ympäristöön on välttämätöntä, ei se yksin riitä toipumisen takeeksi. (Hämäläinen 1998, 5.) Sijoitettu lapsi tarvitsee useimmiten erityisiä tukitoimia perhehoidon, perhekotihoidon tai lastenkotihoidon lisäksi. Sijoitettu lapsi tarvitsee tukipalveluita, jotka auttavat häntä kuntoutumisessa. Tukipalvelut voivat olla terapiapalveluita tai lasten vertaistukiryhmiä, joissa lapsi tai nuori voi jakaa samanlaisia elämäntilanteita läpi käyneiden lasten kanssa kokemuksiaan. Koulunkäynnin tukeminen on usein yksi tukimuoto sijoitetuille lapsille, sillä sijoitettujenlasten koulumenestys on usein havaittu keskitasoa heikommaksi. Yhä useimmin sijoitetut nuoret tarvitsevat myös päihdekatkaisuhoitoa ja -kuntoutusta sekä erityiskoulunkäymisen mahdollisuutta. (Rousu & Holma 1999, 55 ja Laurila 2002, 25.) Sijaislasten kanssa työskenneltäessä puhutaan useasti lasten oireiluista. Pitkäaikaisessa perhehoidossa olleista lapsista tehdyssä englantilaisessa tutkimuksessa sijaisvanhempien usein mainitsemia oireita olivat keskittymiskyvyttömyys, raivokohtaukset, varastaminen, univaikeudet, valehtelu ja yökastelu. Oireita olivat myös syömisvaikeudet, tuhoava käyttäytyminen, vetäytyväisyys, uusien tilanteiden pelot ja koulupelot. Tutkimuksessa havaittiin, että sijoitusvaiheessa esiintyneet oireet yleensä jatkuivat vuosikausia. (Laurila 2002, 26.) Monella sijoitetulla lapsella on myös huono itsetunto. Kasvaakseen ja kehittyäkseen lapsi tarvitsee ennen kaikkea hänen tarpeensa huomioon ottavaa vuorovaikutusta häntä hoitavan aikuisen kanssa. (Ahto & Mikkola 1999, 4, 26) Aina sijoitetun lapsen poikkeava käyttäytyminen ei johdu hänen kokemuksistaan puutteellisessa kasvuympäristössä. Lapsi on saattanut vaurioitua jo ennen syntymäänsä. Runsas alkoholinkäyttö raskauden aikana aiheuttaa lapselle pysyviä keskushermostovaurioita, henkisen kehityksen hidastumista ja epämuodostumia sekä raskauden loppuvaiheessa häiriöitä erityisesti aivojen kehityksessä. Raskauden aikaisessa alkoholin käytössä lapselle aiheuttamaa oireyhtymää kutsutaan fetaalialkoholisyndroomaksi (FAS) tai fetaalialkoholiefektiksi (FAE). FAS-lapselle on tunnusomaista kasvuhäiriöt, keskushermoston toimintahäiriöt ja syndroomalle tyypilliset kasvonpiir-
22 22 teet. Tyypillisissä tapauksissa lapset ovat kärsimättömiä, impulsiivisia, helposti ärtyviä, levottomia ja heidän on vaikea ottaa sosiaalisia kontakteja tai pitää niitä yllä. He ovat ylivilkkaita ja velttoja. Leikki ja kouluiässä lapset kärsivät tarkkaavaisuushäiriöistä ja oppimisvaikeuksista, jotka haittaavat merkittävästi koulutyötä, ja vain yksi viidestä FAS-FAE-lapsesta selviytyy koulusta ilman tukitoimenpiteitä tai erityisluokkaratkaisuja. FAE oireyhtymä on lievempi kuin FAS oireyhtymä. (Holmberg 2003, ja Halmesmäki 2000, 22.) Odottavan äidin huumeiden käyttö vaikuttaa myös sikiöön, koska huumausaineet kulkeutuvat istukan kautta sikiöön ja vaarantavat sen kehityksen useilla eri osa-alueilla. Huumausaineille sikiöaikana altistunut lapsi kärsii usein NAS- oireyhtymästä (Neonatal abstinence syndrome). Sikiö kokee äidin kohdussa niin huumausaineen vaikutuksen kuin vieroitusoireetkin. Sikiö saattaa jo syntyessään olla riippuvainen huumausaineista ja joutuu aloittamaan elämänsä huumevieroituksessa. Huumausaineille altistuneet vauvat ovat yleensä pienipainoisia ja ennenaikaisia. Huumeita käyttäneiden äitien synnyttämillä vauvoille on tyypillistä yleinen tuskaisuus ja levottomuus, alipaino, pienipäisyys ja eriasteiset vammat, esim. kehitysvammat, huuli-suulakihalkio, sydänviat jne. (Holmberg 2003, ) Korjaavat kokemukset Vanhat ajatukset siitä, että huostaan otetun lapsen koti olisi ollut rakkaudeton tai ettei lapsi tuntisi koti-ikävää ja kaipaisi biologisia vanhempiaan, muita läheisiään, itselleen tuttuja ja omaa entistä elämää, eivät nykytietouden valossa pidä enää paikkaansa (Hämäläinen 1998, 19). Lasten taustat ja kyvyt selviytyä vaikeista kasvuolosuhteista ovat erilaiset. Pahimmillaan sijaiskotilapsi on vaurioitunut kohdussa, kaltoin kohdeltu syntymäkodissa, joutunut käymään läpi raastavan huostaanottoprosessin ja epäonnistuneita sijoituksia. Parhaimmillaan lapsi on syntynyt terveenä, kokenut onnellisen perhelapsuuden ja kouluiässä suhteellisen lyhyen hoidon laiminlyönnin kauden, hyvän huostaanoton ja sijoitettu itselleen läheiseen sukulaisperheeseen, jonka vanhempien suhteet biologisiin vanhempiin ovat hyvät. (Laurila 2002, 7.)
23 23 Yksittäisen sijaiskodista aikuistuneen nuoren kohdalla ei voida päätellä, mikä on hänen oman elinvoimaisuutensa ja mikä ympäristön tarjoaman korjaavan kokemuksen osuus tai nimenomaan sijaisperheen osuus. Lisäksi varhaisten vuosien tapahtumat jäävät yleensä arvoitukseksi, eikä jälkeenpäin voida luotettavasti arvioida lastensuojeluperheessä kasvaneen lapsen elämän varhaisia tukitekijöitä tai haavoittavia tekijöitä. (Laurila 2002, 32.) Hughes (1997) on pitkän kliinisen kokemuksensa perusteella havainnut, että lapsi, joka ei ollut pystynyt elämänsä ensimmäisinä vuosina kiintymään vanhempiinsa hoivan puutteellisuuden vuoksi, saattoi myöhemmin siitä huolimatta kiintyä sijaisvanhempiin. Vaikka kiintymyssuhdeteorioissa ja niiden pohjalta tehdyissä uusissa tutkimuksissa korostetaan varhain muodostuneen kiintymyskäyttäytymisentyylin pysyvyyttä, korjaava kokemus voi muuttaa tyyliä. Se edellyttää Hughesin mukaan sijaisvanhemmilta omien psykologisten tarpeiden erottamista lapsen tarpeista ja kykyä olla erilainen kuin mitä lapsi viestittää. Sijaisvanhempien tulee uskaltaa asettaa sijaislapselle myös turvallisia rajoja. (Laurila 2002, 35.) Kaksi perhekulttuuria Sijoitus merkitsee täydellistä mullistusta lapsen elämässä. Hän joutuu eroon perheestä, johon tuntee kuuluvansa. Lapsi joutuu uusien, aluksi vielä vieraiden ihmisten haltuun. Uuteen perheeseen, johon hän ei heti voi tuntea kuuluvansa. Sijoitetun lapsen ensimmäinen mikrojärjestelmän kehys on ollut yleensä syntymäperhe. Nykyään näin on yhä useammin, koska lastensuojeluperheille pyritään antamaan mahdollisuus hoitaa vauvaansa ensin itse erilaisten tukitoimien avulla. Kun lapsi siirtyy uuteen kotiin, hän kohtaa suuren joukon uusia haasteita. Lapsi tulee uuteen perheeseen, jossa toiminnot voivat olla hyvin erilaiset, ihmissuhteet rakentuvat erilailla ja lapsen rooliinkin saattaa liittyä täysin erilaisia odotuksia ja toimintoja. Hän joutuu tekemään surutyötä menettäessään jokapäiväisen kosketuksen osaan läheisistään ja samaan aikaan muodostamaan uusia kiintymyssuhteita. Sijaislapsen kiintyminen uuteen perheeseensä on hidas ja aikaa vaativa prosessi. Sijoitetulla lapsella onkin historiassaan vähintään kaksi erilaista perhekehystä. (Laurila 2002, )
24 24 Ero muodostuu säännön mukaisesti sekä vanhemmalle että lapselle kriisitilanteeksi. Lapsen elämässä kriisin mittasuhteet ovat kuitenkin toiset, koska lapsi on niin riippuvainen vanhemmistaan ja lapsen tuen tarve on sen mukainen. Kriisi sellaisenaan on kuitenkin lapselle ja biologiselle vanhemmalle elämässä tietyn ajan vaikuttava haitta ja sillä saattaa olla myös vaihtelevanlaatuisia pitkäaikaisvaikutuksia. Kriisitilannetta voidaan kuitenkin lievittää ja hoitaa sekä pitkäaikaisvaikutuksia ehkäistä ennalta. (Hämäläinen 1998, ) Lapsen on sijoituksen jälkeen sopeuduttava uusiin ihmisiin ja tapoihin sekä uuteen ympäristöön ja perhe-elämään. Samalla lapsen on jätettävä taakseen tutut ihmiset ja asiat, saatava surra entisen menetystä sekä rakentaa vähitellen luottamus uusiin hoitajiin. (Ahto & Mikkola 1999, 16.) Monesti sijaislapsi ja biologinen vanhempi ovat ennättäneet elää ennen huostaanottoa yhteistä elämää kyllin pitkään, jotta heidän välilleen on voinut kehittyä suhde, jonka lapsi itse kokee, muistaa ja nimeää vanhemmuudeksi. Sen vuoksi perheeseen sijoitus merkitsee yleensä lapselle hyvin konkreettista kahden perheen järjestelmään kuulumista. Aikuiset sijoitustilanne haastaa näkemään toinen toisensa merkityksen lapselle ja antamaan arvoa toisensa panokselle lapsen elämässä kaikista eroista huolimatta. Parhaimmillaan kummankin vanhemman roolit ovat toisiaan täydentäviä ja vahvistavia. (Hämäläinen 1998, 17.) Oma paikka uudessa perheessä Kiintymyksen syntymistä helpottaa, kun sijaislapsi otetaan täysivaltaiseksi perheenjäseneksi sekä perhepiirissä että sukulais- ja tuttavapiirissä ja hänet hyväksytään juuri omana itsenään. (Ahto & Mikkola 1999, 24) Sijaislapsi samaistuu omaan taustaansa yhtä luonnollisesti kuin sijaisperheensä jäsenet omaansa, joten sijaislapsen taustaa ei saa torjua. Torjunta saa lapsen tuntemaan itsensä erilaiseksi sijaisperheessä ja siten estää häntä tuntemasta itsensä sen aidoksi jäseneksi. Myöskään syyllistä etsivä lähestymistapa ei aiheuta lapselle kuin häpeän tunteita menneisyyttään kohtaan. Jos uudessa perheessä nähdään vain hyvää ja tavoiteltavaa ja entisessä vain pahaa, lapsi ikään kuin pakotetaan häpeämään hänelle tuttua ja siellä opittuja tapoja. Näin lapsi oppii häpeämään itseään ja
25 25 näin tuhotaan hänen mahdollisuutensa hyvään itsetuntoon ja myönteiseen käsitykseen itsestä. (Hämäläinen 1998, 14 ja Laurila 1993, ) Sijaislapsi ei myöskään kaipaa sääliä, vaikka hän on joutunut kokemaan vaikeitakin tapahtumia. On luonnollista, että ensimmäinen reaktio voi lapsen taustoja kuullessa olla suojelunhaluinen ja vihainen torjunta. Sijaisvanhemmuus on kuitenkin tehtävä, joka vaatii kykyä tämän ensimmäisen suuttumusreaktion ylittämiseen. Jos lapsen taustaan ja alkuperään suhtaudutaan torjuvasti lapseen kohdistuneiden vahingollisten tekojen tuomittavuuden vuoksi, lapselle aiheutetaan uusi itsetuntovamma. Itsetunnonongelmat vaikututtavat negatiivisesti lapsen kehitykseen tai ne saattavat tulla esiin vasta murrosiässä. (Hämäläinen 1998, 14 ja Laurila 1993, ) 4 SIJAISVANHEMPIEN TUKEMINEN Sijaisvanhempi joutuu kohtaamaan asioita, joita ei tavallisena vanhempana ehkä koskaan kohtaa. Monet lapset tarvitsevat perhehoidossa ollessaan terapiaa ja muuta erityishoitoa. Osan koulunkäyntiä joudutaan lykkäämään ja osa tarvitsee erityiskoulua tai kouluavustajaa. Nämä seikat asettavatkin omat erityiset vaatimuksensa koulutukselle ja muulle tuelle, jota vanhemmat sijaisvanhemmuudessa onnistuakseen tarvitsevat. (Ahto & Mikkola 1999, 24 ja Laurila 1993, 140.) Sijaisperheissä koetaan erilaisia stressaavia tapahtumia, jotka johtuvat perheen tehtävästä ja asettavat omat haasteensa. Näitä ovat lasten ongelmien lisäksi esimerkiksi sijoituksen suunnittelematon katkeaminen ja lapsesta eroon joutuminen, aiheettomat syytökset, ongelmat biologisten vanhempien kanssa tai suvun kanssa ja ongelmat sosiaalityöntekijöiden kanssa. Pelko, ettei lapsi kiinny sijaisvanhempiinsa ja ehkä sijaisvanhemmat eivät uskalla kiintyä itsekään, elleivät he tiedä ja tunne olevansa lapsen tärkeimmät vanhemmat. Joskus sijaisvanhemmat myös vierastavat tai eivät hyväksy lapsen taustaa ja/tai kieltäytyvät näistä syistä olemasta missään tekemisissä sen kanssa. (Laurila 2002, 24 ja Hämäläinen 1998, 19.)
Investointi sijaisvanhempaanparas
Investointi sijaisvanhempaanparas sijoitus Sijaisvanhemman hyvinvointi hyvän sijoituksen perustuksena Sijaishuollon päivät Lahti 29.9. 2015/Virpi Vaattovaara Oikea investointi sijaisvanhempaan tuottaa:
LisätiedotPerhehoito hoivaa, huolenpitoa ja erityistä tukea. Kehittämispäällikkö Maria Kuukkanen, Perhehoitoliitto ry
Perhehoito hoivaa, huolenpitoa ja erityistä tukea Kehittämispäällikkö Maria Kuukkanen, Perhehoitoliitto ry Mitä perhehoito on? Perhehoitolaki 1.4.2015 Ympäri- tai osavuorokautisen hoivan ja muun huolenpidon
LisätiedotPerhehoito: Perhehoito on tärkeä osa lastensuojelua.
20.11.2013 1 Perhehoito: Perhehoito tarkoittaa lapsen hoidon, kasvatuksen ja muun ympärivuorokautisen huolenpidon järjestämistä sosiaalilautakunnan tehtävään hyväksymässä sopivassa perheessä. Perhehoito
LisätiedotSinulle, joka olet kiinnostunut sijais- tai adoptiovanhemmuudesta
Sinulle, joka olet kiinnostunut sijais- tai adoptiovanhemmuudesta Toivomme, että PRIDE-valmennuksen ensimmäinen tapaaminen vastasi odotuksiasi ja rohkaistuit jatkamaan pohdintojasi. PRIDE-kotitehtävien
LisätiedotLastensuojelu Suomessa
Lastensuojelu Suomessa 16.6.2010 Lastensuojelu 2008 Lastensuojelun sosiaalityön asiakkaana ja avohuollollisten tukitoimien piirissä oli yhteensä yli 67 000 lasta ja nuorta vuonna 2008. Suomessa ei tilastoida,
LisätiedotPerhehoitolaki 263/2015
Perhehoitolaki 263/2015 10.9.2015 Valtakunnalliset erityishuoltopäivät Maria Porko Keskeinen sisältö Perhehoitoa koskevat säännökset yhteen lakiin Perhehoitoa mahdollista antaa perhehoidossa olevan kotona
LisätiedotLastensuojelun avohuollon laatukäsikirja
Lastensuojelun avohuollon laatukäsikirja Laatuperiaatteita Lapsen huolenpidosta ja kasvatuksesta ovat vastuussa lapsen vanhemmat ja muut huoltajat. Tähän tehtävään heillä on oikeus saada apua ja tukea
LisätiedotLapsiperheiden palvelut ja lastensuojelupalvelut
Lapsiperheiden palvelut ja lastensuojelupalvelut Lastensuojelun perusta Vanhemmat ovat ensisijaisesti vastuussa lapsen huolenpidosta ja kasvatuksesta. Tähän tehtävään heillä on oikeus saada apua yhteiskunnalta.
LisätiedotSisällys LUKIJALLE... 11. PERHEHOITO ENNEN JA NYT... 15 Jari Ketola Hoidon historiaa...15
Sisällys LUKIJALLE... 11 PERHEHOITO ENNEN JA NYT... 15 Jari Ketola Hoidon historiaa...15 Elätehoito, ruotuhoito ja vaivaistalot... 15 Perhehoito ja lastenkodit... 16 Perhehoitajalaki... 17 Perhehoito nykyisin...
LisätiedotLAPSEN EROKRIISI (1/2)
LAPSEN EROKRIISI (1/2) Tässä diasarjassa käydään lyhyesti läpi lapsen huostaanoton tai sijoituksen jälkeistä aikaa lapsen eroa vanhemmastaan ja siitä seuraavan kriisin näkökulmasta. Lähde: Virpi Kujala,
LisätiedotPRIDE-yksilökohtaiset tehtävät Tehtävä 5 Sivu 1 / 11
PRIDE-yksilökohtaiset tehtävät Tehtävä 5 Sivu 1 / 11 Nimi: PRIDE-yksilökohtaiset tehtävät VIIDES TAPAAMINEN Lapsen oikeus perhesuhteisiin Perhe ja perhesuhteiden tukeminen ovat tärkeitä muun muassa lapsen
LisätiedotTOIMEKSIANTOSUHTEINEN PERHEHOITO LAPSEN, NUOREN JA PERHEEN TUKENA. Maria Kuukkanen kehittämispäällikkö
TOIMEKSIANTOSUHTEINEN PERHEHOITO LAPSEN, NUOREN JA PERHEEN TUKENA Maria Kuukkanen kehittämispäällikkö MITÄ PERHEHOITO ON? Perhehoito on henkilön hoidon, kasvatuksen ja muun ympärivuorokautisen huolenpidon
LisätiedotLastensuojelullisen Huolen Arvioinnin Työväline VANHEMMAN JA PERHEEN ELÄMÄNTILANNE
Lastensuojelullisen Huolen Arvioinnin Työväline VANHEMMAN JA PERHEEN ELÄMÄNTILANNE Valma-hanke 2004-2005 Lastensuojelullisen huolen arvioinnin työväline on kokonaisuudessaan tarkoitettu välineeksi silloin
LisätiedotKoulu, lastensuojelu, sijaisvanhemmat, lapsen syntymävanhemmat kuka päättää ja ketä kuullaan?
Koulu, lastensuojelu, sijaisvanhemmat, lapsen syntymävanhemmat kuka päättää ja ketä kuullaan? 2.6.2016 Sisukkaasti koulutiellä koulutusprosessi Jaana Pynnönen Kehittämispäällikkö, Pesäpuu ry Jotta jokainen
LisätiedotKodin ulkopuolella asuvat vammaiset lapset ja lakiuudistukset
Kodin ulkopuolella asuvat vammaiset lapset ja lakiuudistukset Sanna Ahola Erityisasiantuntija 28.11.2016 Esityksen nimi / Tekijä 1 Milloin lapsi voidaan sijoittaa kodin ulkopuolelle? Lastensuojelulain
LisätiedotPERHEHOIDON PÄIVIEN TYÖPAJA 2018
PERHEHOIDON PÄIVIEN TYÖPAJA 2018 JAETTU VANHEMMUUS Turun Kaupungin sijaishuolto Sosiaaliohjaajat Taija Vuorinen, Anu Kosonen 8.11.2018 Turun Kaupungin Sijaishuolto/Ulkopuoliset sijoitukset Johtava sosiaalityöntekijä
LisätiedotLASTENSUOJELUN PERHEHOIDON VALVONTA KEUSOTESSA KESKI-UUDENMAAN SOTE
LASTENSUOJELUN PERHEHOIDON VALVONTA KEUSOTESSA KESKI-UUDENMAAN SOTE LASTENSUOJELUN PERHEHOIDON VALVONTAVASTUU KEUSOTESSA Perhehoidon valvonta on perhehoitolain 22 :n ja lastensuojelulain 79 :n mukaisesti
LisätiedotTervetuloa Teinilän Lastenkotiin
Tervetuloa Teinilän Lastenkotiin Lapsen nimi: LASTEN OIKEUKSIEN JULISTUS Lapsella on oikeus Erityiseen suojeluun ja hoivaan Riittävään osuuteen yhteiskunnan voimavaroista Osallistua ikänsä ja kehitystasonsa
LisätiedotMinkälaiseksi lastensuojelun perhehoitajat kokevat hyvinvointinsa? Hyvinvointi-kyselyn tuloksia Nina Rauhala, sosionomiopiskelija, TAMK
Minkälaiseksi lastensuojelun perhehoitajat kokevat hyvinvointinsa? Hyvinvointi-kyselyn tuloksia Nina Rauhala, sosionomiopiskelija, TAMK Kyselyn taustatietoja Kyselyyn vastasi yhteensä 168 henkilöä. Heistä
LisätiedotVT Mirjam Araneva Lastensuojelun perhehoidon päivät Lastensuojelun perhehoito julkisena hallintotehtävänä
VT Mirjam Araneva Lastensuojelun perhehoidon päivät 8.11.2018 Lastensuojelun perhehoito julkisena hallintotehtävänä Mikä on julkinen hallintotehtävä ja mitä vaatimuksia sen hoitamiseen liittyy? Julkinen
LisätiedotBiologisten vanhempien vanhemmuuden tukeminen jaetun vanhemmuuden näkökulmasta
1 Biologisten vanhempien vanhemmuuden tukeminen jaetun vanhemmuuden näkökulmasta Tuula Kivistö-Pyhtilä Perhehoito, lastensuojelun vastuualue Oulun kaupunki 21.9.2011 28.9.2011 Oulun kaupunki 2 Oulun kaupungin
LisätiedotSinulle, joka olet kiinnostunut sijais- tai adoptiovanhemmuudesta
PRIDE-yksilökohtaiset tehtävät Tehtävä 1 Sivu 1 / 7 Sinulle, joka olet kiinnostunut sijais- tai adoptiovanhemmuudesta PRIDE-valmennuksen ryhmätapaamissa käsitellään sijoitetun lapsen kokemuksia ja tarpeita.
LisätiedotValtakunnalliset lastensuojelupäivät. #lastensuojelupäivät2018 #tasavertainenarki
Valtakunnalliset lastensuojelupäivät Monimuotoisen perhehoidon mahdollisuudet edistää tasavertaisuutta arjessa Monimuotoinen perhehoito Porissa Porin kaupungin perusturva päätti syyskuussa 2016 mahdollistaa
LisätiedotYHTEYDENPITOON LIITTYVÄT EPÄILYKSET JA PELOT
12 Vierailut lapsen aikaisemmilla asuinpaikoilla (kansainvälisessä adoptiossa vierailut syntymämaassa). Vanhempien rohkaiseminen osallistumaan huoltosuunnitelmaneuvotteluihin. Kerro vielä, että tapaamiset
LisätiedotPRIDE-KOTITEHTÄVÄT. Seuraavat kysymykset auttavat sinua tunnistamaan omia kokemuksiasi ja tiedostamaan niiden vaikutuksia.
Kotitehtävä 4 / Sivu 1 Nimi: PRIDE-kotitehtävä NELJÄS TAPAAMINEN Lapselle mahdollisuus selviytyä menetyksistä PRIDE-valmennuksen neljännessä tapaamisessa puhuimme siitä, miten vaikeat kokemukset voivat
LisätiedotPRIDE-yksilökohtaiset tehtävät Tehtävä 3 Sivu 1 / 14
PRIDE-yksilökohtaiset tehtävät Tehtävä 3 Sivu 1 / 14 Nimi: PRIDE-yksilökohtaiset tehtävät KOLMAS TAPAAMINEN Lapsen tarve kiintymykseen Sukupuu Sukupuu kuvaa perhettäsi ja sukuasi. Se kertoo, keitä perheeseesi
LisätiedotNuoren hyvä tuleminen sijaishuoltoon 30.9.2015 Lahti. Johanna Barkman Osallisuuden taidot ja valmiudet
Nuoren hyvä tuleminen sijaishuoltoon 30.9.2015 Lahti Johanna Barkman Osallisuuden taidot ja valmiudet JÄHMETYN JÄÄDYN Mihin olemme menossa? Miten tähän on tultu? OLET TÄSSÄ. Kalle Hamm, 2008 Mitä nyt tapahtuu?
LisätiedotMitä uutta uusi lastensuojelulaki on tuonut? Aila Puustinen-Korhonen perhekuntoutuskeskuksen johtaja
1 Mitä uutta uusi lastensuojelulaki on tuonut? Aila Puustinen-Korhonen perhekuntoutuskeskuksen johtaja 1 Uusi lastensuojelulaki 417/2007 tuo lastensuojelun koko palvelujärjestelmän yhteiseksi tehtäväksi
LisätiedotVALMENNUKSEN PÄÄTTYESSÄ PERHE JA KOULUTTAJAT TULEVAT YHTEISESSÄ ARVIOINNISSAAN JOHONKIN SEURAAVISTA RATKAISUISTA:
8 PRIDE-kirja VALMENNUKSEN PÄÄTTYESSÄ PERHE JA KOULUTTAJAT TULEVAT YHTEISESSÄ ARVIOINNISSAAN JOHONKIN SEURAAVISTA RATKAISUISTA: Kouluttajilla ja perheellä on yhteinen näkemys siitä, että perheellä on valmiuksia
LisätiedotPerhehoito hoivaa, huolenpitoa ja erityistä tukea. Maria Kuukkanen
Perhehoito hoivaa, huolenpitoa ja erityistä tukea Maria Kuukkanen Mitä perhehoito on? Ympärivuorokautisen kasvatuksen, hoivan ja muun huolenpidon järjestämistä oman kodin ulkopuolella, perhehoitajan kotona
LisätiedotSä oot mun - lapselle tärkeät ihmiset perhehoidossa
Sä oot mun - lapselle tärkeät ihmiset perhehoidossa Tarja Janhunen Psykologi, työnohjaaja Psykologipalvelu MIELLE Koti ja perhe Koti on paikka, jossa on läheisiä ja luotettavia ihmisiä, joilta hakee (ja
LisätiedotKenelle tää oikein kuuluu? Lapsi monialaisessa lakiviidakossa
Kenelle tää oikein kuuluu? Lapsi monialaisessa lakiviidakossa 23.11.2016 Kuopio Jaana Pynnönen, YTM, sosiaalityöntekijä Kuka huomaa minut? Kuka kertoo minulle, mitä minulle tapahtuu? Onko äiti vihainen
LisätiedotMonikkoperheet. kaksoset ja kolmoset kasvatus ja yksilöllisyyden tukeminen. Irma Moilanen Lastenpsykiatrian professori, emerita Nettiluento 4.9.
Monikkoperheet kaksoset ja kolmoset kasvatus ja yksilöllisyyden tukeminen Irma Moilanen Lastenpsykiatrian professori, emerita Nettiluento 4.9.2014 Monikkoraskauksien lukumäärät Tilasto vuonna 2012 794
LisätiedotSijoitetun lapsen ja hänen perheensä tukeminen ja jälleenyhdistäminen - SOS-Lapsikylä ry:n kehittämishanke
Sijoitetun lapsen ja hänen perheensä tukeminen ja jälleenyhdistäminen - SOS-Lapsikylä ry:n kehittämishanke SOS-LAPSIKYLÄ RY Vuonna 1962 perustettu SOS-Lapsikylä ry on osa maailmanlaajuista SOS Children
LisätiedotLapsen asemaa vahvistamassa. Lapsenhuoltolain uudistaminen. Katja Niemelä
Lapsen asemaa vahvistamassa Lapsenhuoltolain uudistaminen Katja Niemelä Lapsenhuoltolain uudistaminen pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelmassa Työryhmän tehtävänä oli arvioida, miltä osin lapsen huoltoa
LisätiedotSukulaissijaisvanhempien valmennus. Vahvuudet ja kehittämistarpeet YHTEISEN ARVIOINNIN LOPPURAPORTTI
1 Sukulaissijaisvanhemmuus sosiaalityöntekijän käsikirja Loppuraportti Sukulaissijaisvanhempien valmennus Vahvuudet ja kehittämistarpeet YHTEISEN ARVIOINNIN LOPPURAPORTTI 2 Sukulaissijaisvanhemmuus sosiaalityöntekijän
LisätiedotSisällys LUKIJALLE... 11
Sisällys LUKIJALLE... 11 TARINANI LASTENSUOJELUN ASIAKKAANA, SOSIAALIALAN AMMATTILAISENA JA ÄITINÄ... 15 Jenni Korhonen Onnistunutta lastensuojelua... 15 Miten minusta tuli minä?... 15 Lapsuuteni... 17
LisätiedotPRIDE-yksilökohtaiset tehtävät Tehtävä 4 Sivu 1 / 9
PRIDE-yksilökohtaiset tehtävät Tehtävä 4 Sivu 1 / 9 Nimi: PRIDE-yksilökohtaiset tehtävät NELJÄS tapaaminen Lapselle mahdollisuus selviytyä menetyksistä PRIDE-valmennuksen neljännessä ryhmätapaamisessa
LisätiedotAiheena alle 18-vuotiaiden lasten huostassapidon lopettaminen Sosiaalityön ammattikäytäntötutkimusta, lastensuojelututkimusta, lapsuustutkimusta
Miia Pitkänen Aiheena alle 18-vuotiaiden lasten huostassapidon lopettaminen Sosiaalityön ammattikäytäntötutkimusta, lastensuojelututkimusta, lapsuustutkimusta Tavoitteena kuvata ja analysoida ammatillisen
LisätiedotYhteistyövanhemmuus eron jälkeen. Lapsenhuoltolain uudistaminen. Katja Niemelä
Yhteistyövanhemmuus eron jälkeen Lapsenhuoltolain uudistaminen Katja Niemelä Lapsenhuoltolain uudistaminen pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelmassa Työryhmän tehtävänä oli arvioida, miltä osin lapsen
LisätiedotYlä-Pirkanmaan lastensuojelun kehittämishanke
2(6) Sisällys Aloite perhetyöhön... 3 Aloitusvaihe... 3 n suunnitelman tekeminen... 4 n työskentelyvaihe... 4 n työskentelyn arviointi... 5 n päättäminen... 5 3(6) Aloite perhetyöhön Asiakkuus lastensuojelun
LisätiedotLASTENSUOJELUN LAATUPÄIVÄT. Kuopio 23.9.2010
LASTENSUOJELUN LAATUPÄIVÄT Kuopio 23.9.2010 Lotta Silvennoinen Auttavatko kansalliset laatusuositukset kuntaa varmistamaan laadukkaan ja vaikuttavan lastensuojelutyön? 1 Vaikuttavan työn edellytykset lastensuojelussa
LisätiedotLastensuojelun perhehoito
Lastensuojelun perhehoito 12.12.2012 Perhehoidon lakimuutoksia 1.1.2012 Perhehoidon ensisijaisuus (Lsl 50 ) Ennakkovalmennus pakollinen (Perhehoitajalaki 1 ) Sijaishoitaja (Perhehoitajalaki 6 a ) Vastuutyöntekijän
LisätiedotLainsäädännön muutokset ja vaikutukset sijaishuoltoon VALTAKUNNALLISET SIJAISHUOLLON PÄIVÄT 29.9. 30.9.2015
Lainsäädännön muutokset ja vaikutukset sijaishuoltoon VALTAKUNNALLISET SIJAISHUOLLON PÄIVÄT 29.9. 30.9.2015 Lainsäädäntö ohjaa, miten toimia Ennen sijoitusta Sijoituksen aikana Sijoituksen jälkeen SHL
LisätiedotHuostaanotto lapsen psyykkisen kehityksen näkökulmasta
Huostaanotto lapsen psyykkisen kehityksen näkökulmasta Valtakunnalliset sijaishuollon päivät, Tampere 1.-2.10.2013 Kaija Puura, lastenpsykiatrian dosentti, ayl, Lasten terveyden tutkimuskeskus TaY ja Lastenpsykiatrian
LisätiedotVoikukkia -seminaari 23.5.2012. Tiina Teivonen 6.6.2012 1
Voikukkia -seminaari 23.5.2012 Tiina Teivonen 6.6.2012 1 Voiko toive onnistuneesta kotiutumisesta toteutua? Jos uskomme korjaamiseen ja parantumiseen, oppimiseen ja kehittymiseen, meidän on edelleen uskallettava
LisätiedotKartoitus sijaisisien asemasta. Hakala, Joonas Murtonen, Veikka
Kartoitus sijaisisien asemasta Hakala, Joonas Murtonen, Veikka Tutkimuksen taustaa Idea sijaisisiä koskevasta opinnäytetyöstä syntyi PePPihankkeen toimesta, kyseltyämme sähköpostitse opinnäytetyön aihetta
LisätiedotAnna lapselle koti. annat tilaisuuden
Anna lapselle koti annat tilaisuuden Lämmin kiitos yhteydenotostanne ja osoittamastanne kiinnostuksesta perhehoitokampanjaamme kohtaan. Olemme iloisia, että olette ottaneet yhteyttä juuri meihin pohtiessanne
LisätiedotYhteisen arvioinnin loppuraportti
Yhteisen arvioinnin loppuraportti Copyright Perhehoitoliitto ry Jyväskylä 2016 Kuva Perhehoitoliitto ry Ilmarisenkatu 17 A 40100 Jyväskylä p. 040 310 1440 toimisto@perhehoitoliitto.fi KeVa -perhehoidon
LisätiedotEsityksemme sisältö ja tarkoitus:
Esityksemme sisältö ja tarkoitus: Lyhyt esittely Vantaan Nuorten turvatalon sekä Vantaan kaupungin Viertolan vastaanottokodin toiminnasta. Osoittaa, että ennakoivaan, ennaltaehkäisevään lastensuojelutyöhön
LisätiedotKiintymyssuhteen rakentaminen ja vahvistaminen lastensuojelun vastaanottotyössä ja pitkäaikaiseen sijoitukseen siirryttäessä
Kiintymyssuhteen rakentaminen ja vahvistaminen lastensuojelun vastaanottotyössä ja pitkäaikaiseen sijoitukseen siirryttäessä Kirsi Tuomi FM, musiikki- ja theraplay terapeutti Asta Rossi Sosionomi (AMK),
LisätiedotLastensuojelu Suomen Punaisen Ristin toiminnassa
Lastensuojelu Suomen Punaisen Ristin toiminnassa Koulutusmateriaali vapaaehtoisille SPR/ Päihdetyö / Kati Laitila Koulutuksen tavoite Edistää lasten ja nuorten turvallisuuden, terveyden, oikeuksien ja
LisätiedotAnna lapselle koti. annat tilaisuuden
Anna lapselle koti annat tilaisuuden Lämmin kiitos yhteydenotostanne ja osoittamastanne kiinnostuksesta perhehoitokampanjaamme kohtaan. Olemme iloisia, että olette ottaneet yhteyttä juuri meihin pohtiessanne
LisätiedotSosiaalihuollon lupa ja ilmoitus
Sosiaalihuollon lupa ja ilmoitus Näkökulmia sijaishuollon lastensuojelutyöhön 29.10.2014 Petrea 4.11.2014 1 Vastuumme lapsista on suuri ja yhteinen Huostaanotetun, sijoitetun lapsen kohdalla pelkkä huostaanotto
LisätiedotVANHEMMAN ALKOHOLINKÄYTÖSTÄ KÄRSIVÄN LAPSEN TUKEMINEN
VANHEMMAN ALKOHOLINKÄYTÖSTÄ KÄRSIVÄN LAPSEN TUKEMINEN PÄIHDEPÄIVÄT 11.10.2011 TAMPERE Annikka Taitto 1 A-KLINIKKASAATIÖ LAPSI JA VANHEMPIEN ALKOHOLINKÄYTTÖ OPAS VARHAISKASVATUKSEN TYÖNTEKIJÖILLE Maritta
LisätiedotPerhehoitolain uudistuminen - Uusi perhehoitolaki
Perhehoitolain uudistuminen - Uusi perhehoitolaki 1.4.2015 1 Lain tarkoitus ja tavoite Tämän lain tarkoituksena on turvata hoidettavalle perheenomainen ja hoidettavan tarpeiden mukainen perhehoito. Perhehoidon
LisätiedotKeinu. Uusi toimintamalli osaksi lastensuojelun perhehoidon tukea
Keinu Uusi toimintamalli osaksi lastensuojelun perhehoidon tukea Keinu tukee lasta ja vahvistaa perheiden yhteistyötä Perhehoidosta tuli lastensuojelun sijaishuollon ensisijainen hoitomuoto vuoden 2012
LisätiedotIkääntyvän väestön kodinomainen ja toimintakykyä tukeva palvelu
PERHEHOITO Ikääntyvän väestön kodinomainen ja toimintakykyä tukeva palvelu PERHEHOITO PALVELUNA Perhehoidolla tarkoitetaan iäkkään henkilön hoidon ja huolenpidon järjestämistä hänen kotinsa ulkopuolella
LisätiedotVALTAKUNNALLISET SIJAISHUOLLON PÄIVÄT 4.-6.10.2011. Sijaishuollon ajankohtaiset muutokset ja haasteet lainsäädännön näkökulmasta
VALTAKUNNALLISET SIJAISHUOLLON PÄIVÄT 4.-6.10.2011 Sijaishuollon ajankohtaiset muutokset ja haasteet lainsäädännön näkökulmasta Lotta Hämeen-Anttila Neuvotteleva virkamies, STM Lastensuojelua ja perhehoitoa
LisätiedotPRIDE-KOTITEHTÄVÄT. Piirrä sukupuuhun lapsuuden perheesi. Kirjaa myös sisarustesi syntymävuodet, perhesuhteet ja asuinpaikat.
Kotitehtävä 3 / Sivu 1 Nimi: PRIDE-kotitehtävä KOLMAS TAPAAMINEN Lapsen tarve kiintymykseen Sukupuu Sukupuu kuvaa perhettäsi ja sukuasi. Se kertoo keitä perheeseesi ja sukuusi kuuluu. Sukupuuhun voidaan
LisätiedotLASTENSUOJELUN LAATUPÄIVÄT. Lotta Silvennoinen
LASTENSUOJELUN LAATUPÄIVÄT Järvenpää 30.9.2010 Lotta Silvennoinen Auttavatko kansalliset laatusuositukset kuntaa varmistamaan laadukkaan ja vaikuttavan lastensuojelutyön? Vaikuttavan työn edellytykset
LisätiedotIKÄIHMISTEN PERHEHOITO
IKÄIHMISTEN PERHEHOITO Palveluvaliokunta Raija Inkala 15.10.2014 PERHEHOIDOSTA YLEISTÄ tarkoitetaan henkilön hoidon, hoivan tai muun ympärivuorokautisen huolenpidon järjestämistä hänen kotinsa ulkopuolella
LisätiedotSosiaalihuollon palvelutehtäväkohtaiset palveluprosessit
Sosiaalihuollon palvelutehtäväkohtaiset palveluprosessit Versio 2.0 Lokakuu 2017 11.10.2017 Esityksen nimi / Tekijä 1 Keskeisiä käsitteitä Palvelutehtäväkohtainen palveluryhmä koostuu joukosta sosiaalipalveluja.
LisätiedotKeskeiset ongelmat narsistisessa häriössä
Keskeiset ongelmat narsistisessa häriössä kun lapsi omalla olemassaolollaan tuottaa vanhemmilleen iloa ja tyydytystä kun lapsi tulee hyväksytyksi, ymmärretyksi ja rakastetuksi omana itsenään kun lapsen
LisätiedotÄiti lähtee päihdekuntoutukseen. Maija mukana. Sekä äiti että Maija viihtyvät. elo -95. marras -95 maalis -96
Liite 4 Sukulaissijaisvanhemmuus sosiaalityöntekijän käsikirja 1 LIITE 4 1. Kotitehtävä (Elämäntapahtumat): Lapsen elämänjana Elämänjanalla tarkoitetaan janaa, jolle kootaan aikajärjestyksessä, syntymästä
LisätiedotKohti lasten ja nuorten sujuvia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Kommenttipuheenvuoro / Toteutuuko lapsen ja nuoren etu? Miten eteenpäin?
Kohti lasten ja nuorten sujuvia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja Kommenttipuheenvuoro / Toteutuuko lapsen ja nuoren etu? Miten eteenpäin? Etelä-Suomen aluehallintovirasto Marja-Leena Stenroos 26.9.2014
LisätiedotLahden kaupunki Lastensuojelupalvelut Perhehoito. Tietopaketti sijaisvanhemmuudesta kiinnostuneille perheille
Lahden kaupunki Lastensuojelupalvelut Perhehoito Tietopaketti sijaisvanhemmuudesta kiinnostuneille perheille 2 Onko perheessäsi tilaa lapselle? Joku lapsi voi tarvita juuri sinua sijaisvanhemmakseen. Lapsi
LisätiedotYhteisen arvioinnin loppuraportti. Ikäihmisten perhehoidon valmennus
Yhteisen arvioinnin loppuraportti Ikäihmisten perhehoidon valmennus Ikäihmisten perhehoidon valmennuksen seitsemän tapaamista 1. Tietoa perhehoidosta Mitä ikäihmisten perhehoidon valmennus on? Ikäihmisten
LisätiedotYhteistyövanhemmuus. Miten huolehdimme lapsesta eron jälkeen?
Yhteistyövanhemmuus Miten huolehdimme lapsesta eron jälkeen? On tärkeää, että lapsi saa varmuuden siitä, että molemmat vanhemmat säilyvät hänen elämässään. Toisen vanhemman puuttuessa lapsen elämästä on
LisätiedotLapsen oikeus pysyvyyteen ja jatkuvuuteen perheen oikeus tukeen
PRIDE-yksilökohtaiset tehtävät Tehtävä 2 Sivu 1 / 15 Nimi: PRIDE-yksilökohtaiset tehtävät TOINEN TAPAAMINEN Lapsen oikeus pysyvyyteen ja jatkuvuuteen perheen oikeus tukeen Sijais- ja adoptiovanhemmat tekevät
LisätiedotLapsen elämää kahdessa kodissa -työpaja
Lapsen elämää kahdessa kodissa -työpaja Ajoissa liikkeelle reseptejä ehkäisevään työhön 12.6.2012 Iisalmi Mika Ketonen eroperhetyöntekijä, Eroperheen kahden kodin lapset projekti, Lahden ensi- ja turvakoti
LisätiedotRyhmämuotoinen työskentely lasten ja vanhempien tukena eron jälkeen
Ryhmämuotoinen työskentely lasten ja vanhempien tukena eron jälkeen Pirpana ry:n koulutuspäivä Kuntatalo 13.5.2013 Riitta Mykkänen-Hänninen kouluttaja, työnohjaaja Samanaikaiset ryhmäprosessit Vanhempia
LisätiedotVanhemmuussuunnitelma
Vanhemmuussuunnitelma Yhteinen lapsemme on / Yhteisiä lapsiamme ovat: Kunnioitamme toisiamme vanhempina, hyväksymme toistemme merkityksen lastemme elämässä ja toimimme yhteistyökumppaneina lastemme kasvattamisessa.
LisätiedotLoimaan. Perhepalvelut
Loimaan Perhepalvelut PERHEPALVELUT Loimaan perhepalvelujen työmuotoja ovat palvelutarpeen arviointi, lapsiperheiden kotipalvelu, perhetyö ja sosiaa- liohjaus. Perhepalveluihin kuuluvat myös tukihenkilö-
LisätiedotLapsi perheen ja hallinnon välissä
Lapsi perheen ja hallinnon välissä Lasten ja perheiden eroauttaminen -seminaari Pentti Arajärvi 11.11.2015 1 Lapsen oikeuksien yleissopimus 3 artikla 1. Kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon,
LisätiedotPäihteet ja vanhemmuus
Miten auttaa päihderiippuvaista äitiä ja lasta 14.3.2016 Pirjo Selin Vastaava sosiaalityöntekijä Avopalveluyksikkö Aino Keski-Suomen ensi- ja turvakoti ry www.ksetu.fi Päihteet ja vanhemmuus Päihdeäiti
LisätiedotLastensuojelu- ja sijaishuoltopalvelujen tila Lapissa
Lastensuojelu- ja sijaishuoltopalvelujen tila Lapissa Turvaa, hoivaa, kasvatusta seminaari 28.3.2011 sosiaalihuollon ylitarkastaja, KL Sari Husa Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat (POL) 28.3.2011 1 Yhteinen
LisätiedotPRIDE-kotitehtävä VIIDES TAPAAMINEN. Lapsen oikeus perhesuhteisiin PRIDE-KOTITEHTÄVÄT. Kotitehtävä 5 / Sivu 1
Kotitehtävä 5 / Sivu 1 Nimi: PRIDE-kotitehtävä VIIDES TAPAAMINEN Lapsen oikeus perhesuhteisiin Perhe ja perhesuhteiden ylläpitäminen ovat tärkeitä mm. lapsen itsetunnon, identiteetin ja kulttuurisen yhteenkuuluvuuden
LisätiedotOulun kaupunki Sosiaali- ja terveysvaliokunta 2.6.2016. Sosiaalijohtaja Arja Heikkinen
Oulun kaupunki Sosiaali- ja terveysvaliokunta 2.6.2016 Sosiaalijohtaja Arja Heikkinen Yleistä: Oulun kaupungissa on tällä hetkellä noin 250 lastensuojelun, 13 ikäihmisten ja 3 kehitysvammaisten ja vammaisten
LisätiedotSijaishuoltopaikkaan tulo
Sijaishuoltopaikkaan tulo Mikä on sinun käsityksesi mukaan syy sille, että et voi asua biologisten vanhempiesi kanssa? Miksiköhän sinut sijoitettiin juuri tähän sijaisperheeseen/laitokseen? Kerro siitä,
LisätiedotUusi sosiaalihuoltolaki - lasten, nuorten ja lapsiperheiden ehkäisevät palvelut
Uusi sosiaalihuoltolaki - lasten, nuorten ja lapsiperheiden ehkäisevät palvelut Etelä-Suomen aluehallintoviraston ehkäisevän päihdetyöryhmän maakuntakäynti 29.9.2015 1 Uusi sosiaalihuoltolaki ja lasten
LisätiedotTampereen kaupunki Hyvinvointipalvelut Päivähoito 30.9.2009. Ydinprosessi: KASVATUSKUMPPANUUDEN ALOITTAMINEN
Ydinprosessi: KASVATUSKUMPPANUUDEN ALOITTAMINEN Onnistuneen kasvatuskumppanuuden aloittamisen kannalta on tärkeää, että päivähoitoa koskevaa tietoa on saatavilla kun tarve lapsen päivähoidolle syntyy.
LisätiedotLastensuojelun asiakkaana Suomessa
Lastensuojelun asiakkaana Suomessa 16.6.2010 Uusi lastensuojelulaki 2008 lähtökohtana vanhempien ensisijainen vastuu lapsen hyvinvoinnista tavoitteena auttaa perheitä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa
LisätiedotLapsen oikeus hoivaan, kasvatukseen ja turvallisiin rajoihin
PRIDE-yksilökohtaiset tehtävät Tehtävä 6 Sivu 1 / 12 Nimi: PRIDE-yksilökohtaiset tehtävät KUUDES TAPAAMINEN Lapsen oikeus hoivaan, kasvatukseen ja turvallisiin rajoihin Lapsen ja nuoren kehitystä tukeva
LisätiedotSamalla Puolella? Näkökulmia perheiden jälleenyhdistämiseen lastensuojelussa
Samalla Puolella? Näkökulmia perheiden jälleenyhdistämiseen lastensuojelussa Susanna Hoikkala & Hanna Heinonen Valtakunnalliset Sijaishuollon päivät Tampere L A S T E N S U O J E L U N K E S K U S L I
LisätiedotVanhemmuussuunnitelma
Vanhemmuussuunnitelma Yhteinen lapsemme on / Yhteisiä lapsiamme ovat: Kunnioitamme toisiamme vanhempina, hyväksymme toistemme merkityksen lastemme elämässä ja toimimme yhteistyökumppaneina lastemme kasvattamisessa.
LisätiedotTukea huostaanotettujen lasten vanhemmille
Tukea huostaanotettujen lasten vanhemmille VOIKUKKIA-verkostohanke Suomen Kasvatus- ja perheneuvontaliitto Sininauhaliitto 8.1.2014 VOIKUKKIA- verkostohanke 2012-2015 Suomen Kasvatus- ja perheneuvontaliiton
LisätiedotPerhehoito terapeuttisessa viitekehyksessä Milla Höykinpuro YTM/sosiaalipsykologia, sosiaalityöntekijä Familar Pohjanmaa
Perhehoito terapeuttisessa viitekehyksessä 31.10.2017 Milla Höykinpuro YTM/sosiaalipsykologia, sosiaalityöntekijä Familar Pohjanmaa Mitä esitykseltä toivottiin? Miksi Familarin sijaisperhevalmennusta on
LisätiedotKetään ei saa jättää yksin Voikukkia- verkostohankkeessa vahvistamme vanhempien hyvinvointia ja vanhemmuutta lapsen huostaanoton jälkeen
Ketään ei saa jättää yksin Voikukkia- verkostohankkeessa vahvistamme vanhempien hyvinvointia ja vanhemmuutta lapsen huostaanoton jälkeen VOIKUKKIA 2014 Suomen Kasvatus- ja perheneuvontaliitto ja Sininauhaliitto
LisätiedotPerhehoitajalle suoritettava hoitopalkkio, kulukorvaus ja käynnistämiskorvaus sekä erityismaksuluokat 1.1.2014 lukien. Kriteerit
LASTEN JA NUORTEN PERHEHOITO Perhehoitajalle suoritettava hoitopalkkio, kulukorvaus ja käynnistämiskorvaus sekä erityismaksuluokat 2014 lukien. HOITOPALKKIO Peruste: Perhehoitajalaki 3.12006/ 948 Hoitopalkkion
LisätiedotISÄKSI KASVAMASSA ISÄN JA VAUVAN VÄLINEN SUHDE
ISÄKSI KASVAMASSA ISÄN JA VAUVAN VÄLINEN SUHDE Tieto isäksi tulemisesta Isän ja vauvan välinen suhde saa alkunsa jo silloin kun pariskunta suunnittelee vauvaa ja viimeistään silloin kun isä saa tiedon
LisätiedotLasten ja nuorten osallisuuden vahvistaminen. 20.11.2009 Hanna Markkula-Kivisilta
Lasten ja nuorten osallisuuden vahvistaminen 20.11.2009 Hanna Markkula-Kivisilta Lapsen oikeudet LOS:ssa Lapsella on oikeus: Suojeluun Osallistumiseen ja vaikuttamiseen Osuuteen yhteiskunnan voimavaroista
LisätiedotTurva Minulla on turvallinen olo. Saanko olla tarvitseva? Onko minulla huolehtiva aikuinen? Suojellaanko minua pahoilta asioilta? Perusturvallisuus on edellytys lapsen hyvän itsetunnon ja luottamuksellisten
LisätiedotSijaisvanhempien yhteistyö biologisten vanhempien kanssa sijoituksen aikana
Sijaisvanhempien yhteistyö biologisten vanhempien kanssa sijoituksen aikana LAHDEN AMMATTIKORKEAKOULU Sosiaali- ja terveysalanlaitos Sosiaalialan koulutusohjelma Opinnäytetyö Heli Räsänen Salla Sillgren
LisätiedotSosiaalihuollon palvelutehtäväkohtaiset palveluprosessit
Sosiaalihuollon palvelutehtäväkohtaiset palveluprosessit 6.4.2017 Sosisaalihuollon palvelutehtätäkohtaiset palveluprosessit / Niina Häkälä ja Antero Lehmuskoski 1 Sosiaalihuollon palveluprosessit Yleiset
LisätiedotIsät esiin. VI Valtakunnalliset lastensuojelun perhehoidon päivät Jyväskylä. Tom Ahlqvist, Seppo Kinnunen
Isät esiin VI Valtakunnalliset lastensuojelun perhehoidon päivät 12.- 13.11.2014 Jyväskylä Tom Ahlqvist, Seppo Kinnunen Isän rooli sijaisperheessä Perhehoidon virallinen rakenne on hyvin naisvaltainen
LisätiedotLAPSEN JA VANHEMMAN VÄLISEN YHTEYDEN SÄILYTTÄMINEN
LAPSEN JA VANHEMMAN VÄLISEN YHTEYDEN SÄILYTTÄMINEN Tässä esityksessä käydään lyhyesti läpi lapsen ja vanhemman välisen yhteyden säilyttämisen osaalueita, joita on tärkeä huomioida lapsen huostaanoton tai
LisätiedotLaki vammaisuuden perusteella järjestettävistä esityispalveluista
Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä esityispalveluista 1. 1. Vastaajan taustatiedot Etunimi Sukunimi Sähköposti Organisaatio, jota vastaus edustaa Mahdollinen tarkennus Anna Moring anna.moring@monimuoto
LisätiedotTyöpaja lastensuojelupäivillä 29.9.2011 Marjo Mikkonen ja Marja Turunen
Työpaja lastensuojelupäivillä 29.9.2011 Marjo Mikkonen ja Marja Turunen Perhehoidossa kutsumme lasten omia vanhempia syntymävanhemmiksi erotuksena sijaisvanhemmista. Perhehoidossa on tehty ainakin 15 vuotta
LisätiedotLastensuojelun ja vammaispalvelun rajapinnoista
Lastensuojelun ja vammaispalvelun rajapinnoista 28.1.2015 Lastensuojelun tarkoitus turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun
Lisätiedot