YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA

Transkriptio

1 Kirsi Piha patisti perheellisiä pitämään puolensa YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA Työuupumusta voi torjua, jos työhön saadaan lisää imua Ulkoilmaelämä ja luonto innostavat merentutkijoita 4/2007

2 S ISÄLLYS LY S 4 Piha patisti perheellisiä pitämään puolensa 15 Luovuus ei tule kello kaulassa Akateemiset äidit voivat tipahtaa hoitovapaiden sudenkuoppaan Työyhteisössä eri-ikäiset vaativat omanlaisensa kohtelun Jatkossa työnantajaa rankaistaan määräaikaisuuksista Työelämän joustoturva vaatii kehittämistä Kulutuskarkuruus ei tuhoa hyvinvointijärjestelmää Työuupumusta voi torjua, jos työhön saadaan lisää imua Ulkoilmaelämä ja luonto innostavat merentutkijoita Sukellusbiologia sopii realistiselle vesipedolle Huussikummit helpottavat maailman hätää Vauras Suomi jättää raskaan ekologisen jalanjäljen Vastakohtien Kalifornia Jäsenmaksut vuonna 2008 Jäsenkorttisi Kansikuva: Jouni Vainio: Kuvassa Jari Haapala ja Maija Huttunen. Kuva on itäiseltä Suomenlahdelta vanhalta Arandalta

3 VILKAS TOIMINTAVUOSI ON KÄÄNTYMÄSSÄ LOPPUAAN KOHTI JULKAISIJA YMPÄRISTÖASIANTUN TI JOI DEN KESKUSLIITTO YKL RY TOIMITUS JA TOIMISTO VUORIKATU 22 A 15, HELSINKI, PUHELIN: , FAKSI: TOIMINNANJOHTAJA PEKKA IHALAINEN PUHELIN , GSM ETUNIMI.SUKUNIMI@YKL.FI OSOITTEENMUUTOKSET , JASENASIAT@YKL.FI IAET-KASSA ON YKL:N JÄSEN TEN TYÖTTÖMYYSKASSA PUHELIN: , FAKSI RATAVARTIJANKATU 2, HKI IAET@IAET.FI PÄÄTOIMITTAJA TUULA KILPELÄINEN PUHELIN: , GSM , TUULA.KILPELAINEN@YKL.FI TOIMITUSKUNTA SARI HARTONEN, TUOVI KURTTIO, TUULA KILPELÄINEN ILMOITUSHINNAT /1 SIVU 800 EUROA, 1/2 SIVUA 550 EUROA 1/4 SIVUA 350 EUROA, TAKAKANSI 1000 EUROA TILAUSHINTA 20 EUROA VUOSIKERTA PAINO LÖNNBERG PRINT, HELSINKI Lehti on painettu Galerie One Silk -paperille, joka täyttää joutsenmerkityn painotyön vaatimukset ISSN X SEURAAVAT NUMEROT NRO ILMESTYY AINEISTO 1/ / / / KUVA: PEKKA SIPOLA Työmarkkinoiden osalta kulumassa on liittokierroksen vuosi, jolloin palkoista ja muista työehdoista on sovittu alakohtaisesti ja pienempiä joukkoja koskevasti. Ilmeisesti palkkojen korotusvaraa on oikeasti ollut, koska suuri osa sopimuksista on syntynyt kohtuullisen sujuvasti ja palkkojen korotusprosentit ovat olleet suurempia kuin menneiden vuosien vastavat tupokorotukset. Valtion virka- ja työehtosopimus koskee suurinta osaa YKL:n työssä käyvistä jäsenistä, koska yli 60 % heistä työskentelee valtion palveluksessa. Seuraavaksi suurin jäsenryhmämme on yksityisellä puolella työskentelevät, joille on muutamaa suurta työnantajaa lukuunottamatta tyypillistä, että jäsenemme työskentelevät pieninä joukkoina useissa eri yrityksissä. Jäsenistömme kolmantena pääryhmänä on kuntien palveluksessa olevat, joille saatiin neuvottelujärjestöjen toimesta sopimus jo lokakuussa. Kulumassa oleva vuosi on ollut YKL:n kehityksen kannalta suotuisa. Jäsenmäärä on kasvanut edellisen vuoden tahtiin. Jäsenprofi ili ja jäsenistön ikärakenne ovat hyvällä mallilla. Jäsenmäärän lisäys tapahtuu suurimmalta osalta opiskelijajäsenyyden kautta, mutta ilahduttavasti myös tullaan suoraan varsinaiseksi jäseneksi sekä siirrytään opiskelijasta varsinaiseksi. YKL:n toimisto on kuluvana vuonna suoriutunut hyvin tehtävistään. Organisaatiomme ja hallintorakenteemme on nykyaikaisen kevyt ja voimavaroihinsa nähden tehokas. Toimiston kokonaistyösuoritetta on vuoden aikana nostettu lisäämällä opiskelija-asiamiehen resurssia. Toimiston tehtäväjako on selkeä ja sillä tavoin sopivasti päällekkäinen, että kenenkään lyhytaikainen poissaolo ei tuo tullessaan toiminnallisia hankaluuksia. Yhdistyksen taloustilanne on sallinut sekä tehokkaan toiminnan että toiminnan kehittämisen. Yksi vuoden 2007 suuria aiheita on ollut 4L-yhteistyön nimellä kulkeva selvitystyö. Sen puitteissa ovat YKL, Luonnontieteiden akateemiset, Metsänhoitajaliitto ja Agronomiliitto perusteellisesti tutkineet keskinäisen yhteistyönsä syventämismahdollisuuksia usean eri mallin pohjalta. Toiminnanjohtajat ovat selvittäneet, valmistelleet ja esittäneet liittojen hallinnoille eritasoisia yhteistyömalleja, joita sitten hallitukset ja valtuustot ovat kokouksissaan käsitelleet. Tätä kirjoitettaessa näyttää siltä, että näiden neljän liiton täydellinen fuusio jää ainakin tässä vaiheessa toteutumatta. Tehdyn selvitystyön pohjalta on kuitenkin saatu paljon hyviä yhteistoiminta-ajatuksia ja liittojen hallinnot ovat oppineet tuntemaan toisensa entistä paremmin. Vuosi 2007 on YKL:n uudistuneen valtuuston nelivuotiskauden ensimmäinen vuosi. Varsinaisen kokouksensa lisäksi valtuusto kokoontui syyskuussa seminaariin, jossa perusteellisesti käytiin läpi edellä mainitun 4L-yhteistyön asioita ja yksityiskohtia. Valtuusto on toiminut innostuneesti ja vireästi, joka lupaa hyvää myös sen toimikauden seuraaviksi vuosiksi. YKL:n hyvin toimiva hallinto on eduksi kaikille; jäsenistölle, valtuustolle, hallitukselle ja toimistolle. Toimivuus näkyy eri tilanteissa edullisesti muihin liittoihin, keskusjärjestöön ja koko yhteiskuntaan päin ja luo samalla liitostamme myönteistä julkisuuskuvaa. Kiitokset tästä kaikille hallinnon portaille. PEKKA IHALAINEN, toiminnanjohtaja

4 Aleksi Vienonen, UP-uutispalvelu Ä ITIJOHTAJUUDESTA I TA J U TA KIRJAN KIRJOITTANUT T KIRSI PIHA ESITELMÖI Y MPÄRISTÖASIANTUNTIJAPÄIVILLÄ S I A T N T I A P Ä I I L Ä NAISEUDEN, ÄITIYDEN, ISYYDEN JA PERHEEN MERKITYKSESTÄ SUOMALAISESSA TYÖELÄMÄSSÄ. PIHA PATISTI PERHEELLISIÄ PITÄMÄÄN PUOLENSA Työnarkomaani on tärähtänyt ihminen, Piha kiteytti seminaariväelle Turussa. Hänen mielestään Suomessa on vähitellen tapahtumassa arvomuutos. Piha kokee, että työelämässä perhearvot alkavat vähitellen olla yhä tärkeämpiä. KUVA: PEKKA SIPOLA Arvoissa on tapahtumassa muutos kohti ajatusta, että pitää pystyä viettämään normaalia rauhallista elämää, Piha totesi. Työelämä on vain osa elämää. Työn ja muun elämän yhteensovittaminen on Pihan mielestä helpompaa, jos työssä on imua ja työssä kokee olevansa pätevä ja tarpeellinen. 4 YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA 4/07 Työnantaja joutuu Pihan mielestä pohtimaan työn ja perheen yhteensovittamista vasta silloin, kun naistyöntekijä tulee ras kaaksi. On oireellista, että nainen kokee velvollisuudekseen pyytää jopa anteeksi raskauttaan. Yleensä he syyllistyvät, joilla on kaikkein vähiten syytä syyllistyä. Haasteeksi naisen raskaus ei kuitenkaan muutu silloin, kun äitiysloma häämöttää ja työntekijälle pitää etsiä sijainen. Todellinen testi tulee vasta silloin, kun nainen tulee takaisin työelämään, Piha sanoi. Hän muistutti, että työn ja perheen yhteensovittaminen ei voi eikä saa olla vain työntekijän vastuulla. Vanhemmuus ei ole työsuhde, vaan ihmissuhde, Piha kiteytti. Ota verkostosi käyttöön! Äitiyden ja uran yhdistämisen spesialistiksi muodostunut, entinen kansanedustaja Kirsi Piha kannustaa naisia etsimään jaksamista verkostoitumalla. Apua kannattaa pyytää muilta naisilta, Piha sanoo. Hän huomauttaa, että hänen haastattelemansa uranaiset nostivat usein verkostoitumisen ja kekseliäisyyden keskiöön, kun heiltä kysyi selviytymismalleja. Esimerkiksi lasten hakemisen tarhasta voi hoitaa naapurien avulla, jos itse ei pääse, eikä oma aviopuolisokaan pääse. Tarkka suunnittelu auttaa myös. Piha huomauttaa, että suunnittelu- ja johtamistaitoa hänen haastattelemiltaan naisilta löytyi. Jotkut johtivat perheitään kuin suuryritystä, tehden viikkosuunnitelmia ja pitämällä palavereita, Piha kertoo. Se ei Pihan mielestä ole huono käytäntö: hommat saadaan hoitumaan ja perheessä säilyy järjestys. Teksti Aleksi Vienonen / UP-Uutispalvelu

5 UUPUMISESTA KOHTI POSITIIVISTA AJATTELUA Pihan mielestä yhteiskunnassa ei kuitenkaan pidä puhua vain työn ja perheen yhteensovittamisesta. Muillakin kuin perheellisillä on elämä. Pihan mielestä olisikin parempi puhua työn ja muun elämän yhteensovittamisesta. Työaika läikkyy herkästi vapaa-ajalle. Töitä viedään kotiin yhä useammin. Siitä on tullut normi. Esitelmässään Piha ei pitänyt tätä pelkästään huonona asiana. Olen aivan varma, että massiivinen uupumuksesta puhuminen on synnyttänyt sen, että nuoret uskovat uupuvansa, Piha sanoi. Hän kannatti tutkija Jari Hakasen näkemyksiä, joiden mukaan uupuminen ei ole yksinkertainen kysymys, jota voi mitata työn määrällä. Jos työssä on imua, sitä tekee mielellään. Työn ja muun elämän yhteensovittaminen on Pihan mielestä helpompaa, jos työssä on imua ja työssä kokee olevansa pätevä ja tarpeellinen. KOTIÄITI EI VOI OLLA URAÄITI Kirsi Piha on kirjassaan haastatellut yritysjohtajia ja muita yhteiskunnan johtajanaisia siitä, miten he ovat selvinneet uran ja äitiyden ristipaineissa. Pihan kirjassa on kerätty näiden naisten tarinoita ja elämänohjeita. Kaikissa tarinoissa esiintyy yksi yhteinen nimittäjä: Työpaikan on joustettava. Vanhemmuus kehittää ainakin kriisinhallintakykyä, sillä käytännön tasollahan ihmisten väliset konfliktit eivät eroa kotikonflikteista lapsen kanssa paljoakaan. Ja ehkä se kehittää herkkyyttä aistia asioita, jotka ovat pinnan alla. Pirjo Airaksinen, kanavajohtaja, Nelonen Toisaalta ytimeen nousi myös itsestäänselvyyksiä, joita ei aina sellaisiksi ymmärretä. Esimerkiksi SOL-Palvelut Oy:n toimitusjohtaja kiteytti asian näin: Vaikka Suomessa on hyvin mahdollista perustaa sekä ura että perhe, ei voi olla samaan aikaan uraäiti ja kotiäiti. Pihan koko kirjan tarkoituksena olikin osoittaa, että uraa tekevä äiti ei ole sen huonompi tai pahempi äiti kuin kotona oleva äiti. Pienten lasten isät tekevät kaikkein pisimpiä työpäiviä. Me hyväksymme aja- tuksen, että pienten lasten isät saavat takoa, kun rauta on kuumaa, mutta äidit eivät, Piha sanoi osallistujille. ISÄT KOKEVAT SAMOJA ONGELMIA Piha ei allekirjoita väitettä, että vain äidit kokisivat työn ja perheen yhteensovittamisen ongelmaksi. Molemmilla sukupuolilla on sama ongelma, mutta naiset vain puhuvat siitä enemmän, Piha kertoi uskovansa. Hän kokee, että miesten asenteet perhe-elämää kohtaan ovat vähitellen muuttumassa. Nuoret isät viettävät enemmän aikaa kotona lastensa kanssa kuin aikaisemmat sukupolvet. Uskon todella, että muutos on tapahtumassa, Piha totesi. Isyysvapaista ja isien roolista puhuminen tuntuu tuovan tulosta. Facebookin kieltäminen absurdia Kirsi Pihan mielestä työpaikalla pitää saada tehdä myös omia asioita. Piha muistutti Ympäristöasiantuntijapäivillä, että vapaaajan pitää tulla työpaikoille, jos työnantajat vaativat asiantuntijatyössä olevia tekemään töitä kotona ja vapaa-ajalla. Pihaa ärsyttää etenkin viime aikoina lehdistössä vellonut keskustelu Facebookista eli muoti-ilmiöksi muodostuneesta nettiyhteisöstä. Moni työelämässä oleva nuori vuotias toimihenkilö ja asiantuntija on jäänyt tämän naamakirjaksi ristityn sivuston koukkuun. Suuret työnantajat kuten Taloustutkimuksen pääomista Eero Lehti on ärähtänyt iltapäivälehdissä, että Facebookin käyttö tulisi työpaikoilla kieltää, koska se on hänen mielestään vapaa-ajan toimintaa. Samat esimiehet, jotka ovat kovia kieltämään Facebookin käytön työpaikoilla, ovat kovin tyytyväisiä, jos työntekijät vievät töitään kotiin. Samat ihmiset saattavat esimerkiksi hankkia työntekijöilleen kannettavia tietokoneita, jotta töitä voisi tehdä kaikkialla, Piha sanoo. Pihan mielestä on varsin tervettä, että työpaikoilla saa välillä ottaa hieman rennommin, jos asiantuntijatyö on porautunut vapaa-ajalle ja perhe-elämään. Teksti Aleksi Vienonen / UP-Uutispalvelu AKAVAN TAVOITTEITA TYÖN JA PER- HEEN YHTEENSOVITTAMISEKSI Korkeaa koulutusta edellyttävien johto-, asiantuntija- ja opetustehtävien määrä suomalaisessa työelämässä lisääntyy. Samanaikaisesti naisten osuus korkeakoulututkinnon suorittajina ja vaativissa koulutusta edellyttävissä tehtävissä kasvaa. Kehityssuunta merkitsee sitä, että nk. kahden uran perheet yleistyvät. Näissä kummallakin vanhemmalla on omat koulutus- ja työuratavoitteensa. Yhteiskunnassa ja työelämässä on välttämätöntä kiinnittää entistä enemmän huomiota keinoihin, joilla voidaan helpottaa työn ja perheen yhteensovittamista. On nähtävillä oireita siitä, että erityisesti korkeasti koulutetuille työn ja perheen yhteensovittaminen tuottaa kohtuuttoman suuria ongelmia. Korkeakoulututkinnon suorittaneet naiset perustavat harvemmin perheitä ja synnyttävät vähemmän lapsia kuin muut. Tilanteeseen johtavia oletettuja syitä ovat tutkinnon suorittamiseen kuluva pitkä koulutusaika, työhön ja omaan uraan liittyvät tavoitteet, vaativat työtehtävät, pitkät työajat sekä erityisesti nuorten perheenperustamisikäisten kohdalla käytetyt määräaikaiset palvelussuhteet. Pitkät työviikot Keski- ja Etelä-Euroopassa myös korkeasti koulutetut naiset perheellistyessään saattavat jättäytyä joiksikin vuosiksi kokonaan pois työelämästä. Muissa Pohjoismaissa naiset ja yhä useammin myös miehet tekevät lyhennettyä työpäivää tai -viikkoa lasten ollessa pieniä. Suomessa taas on erittäin harvinaista että korkeakoulututkinnon suorittanut nainen jää pidemmäksi aikaa työelämän ulko puolelle eikä suomalaiseen työkulttuuriin ei ole myöskään kuulunut työajan lyhentäminen perheen vuoksi. Työaikapankki ja henkilöstöpolitiikka avainasemassa Työn ja perheen yhteensovittamisen helpottamisessa keskeisessä asemassa ovat perheiden erilaisia tarpeita palveleva ja vaihtoehtoisia ratkaisumalleja takaava lainsäädäntö, laadukkaat ja perheiden tarpeiden mukaan joustavat päivähoitopalvelut sekä yritysten ja julkisen hallinnon henkilöstöpolitiikka. Työpaikkataso on avainasemassa siinä, miten miesten perhevapaaoikeuksien käyttö yleistyy, miten vanhemmat voivat hyödyntää osa-aikaista vanhempainvapaata tai miten käyttää hyväkseen muita joustavia työaikakäytäntöjä. Joustavilla työpaikkatason työaikakäytännöillä on mahdollisuus helpottaa kummankin vanhemman tasavertaista osallistumista perhevastuun kantamiseen. Yksi parhaista työaikajoustojen mahdollisuuksista on työaikapankkien tai työaikatilien käyttöönotto. Lisää aiheesta 5 YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA 4/07

6 Kirsi Tamminen AKATEEMISET ÄIDIT VOIVAT TIPAHTAA HOITOVAPAIDEN SUDENKUOPPAAN Akateemisille naisille määräaikaiset työsuhteet ovat suurin kompastuskivi, kun he haluavat sekä perheen että uran luvun lähtien tutkimustulokset osoittavat, että työnantajan maksamat 90 päivän palkalliset äitiyslomat ovat vähentyneet. Epävarmuus toimeentulosta siirtää perheen perustamista myöhemmäksi. Korkeasti koulutetut ja vanhemmat äidit suhtautuvat vakavasti äitiyteen: he pohtivat paljon, miten tarjota lapselle hyvä lapsuus. Ratkaisuksi nousee usein kotiin hoitovapaalle jääminen siihen saakka, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. Perhevapaapolitiikalla tarkoitukset ovat olleet hyvät, mutta työmarkkinaseuraukset äidille ovat saattaneet olla huonot. Suomalaisesta yhteiskunnasta on tullut viimeisen 15 vuoden aikana kotiäitiyhteiskunta, KUVA: KUVAKORI.COM/OSSI LEHTONEN Akateemisilla miehillä on työn suhteen naisia vähemmän epävarmuutta, joten heillä on enemmän varaa valita, kuinka osallistua vanhemmuuteen. 6 YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA 4/07 sanoo tutkija Anna-Maija Castrén Helsingin yliopistosta viitaten viime vuonna julkaistuun Stakesin tutkimukseen. Kotiäitiyden jälkeen voi olla vaikea päästä kiinni työuraan tai kuroa kiinni miehen palkkapussia, joka on peräisin yhtenäiseltä työjaksolta. Akateemisilla miehillä on työn suhteen naisia vähemmän epävarmuutta, joten heillä on enemmän varaa valita, kuinka osallistua vanhemmuuteen. Suomalaisessa yhteiskunnassa he ovat edelläkävijöitä, jotka tiedostavat isyyden merkityksen ja haluavat osallistua lapsensa hoitoon. Mutta kaiken kaikkiaan Suomi ei ole perhevapaiden mallimaa, vaan Castrén huomauttaa, että pohjoismaisittain suo malaisperheet jakavat vähiten van hempainvapaita. Castrén on ollut mukana sosiaali- ja terveysministeriön sekä Euroopan sosiaalirahaston tutkimus- ja kehittämishankkeessa, jonka toteuttaja on Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia. Hankkeen tarkoituksena on edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa, hyvinvointia ja perheystävällisyyttä niin työpaikoilla ja perheissä kuin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. LAINSÄÄTÄJÄN IHANNE PERHEESTÄ EI VASTAA TODELLISUUTTA Perheiden monimuotoistuminen asettaa monenlaisia haasteita sekä työnantajille että lainsäätäjille. Yhä edelleen koko lainsäädännön läpi menee ideaali perheestä, johon kuuluu äiti, isä ja heidän yhteiset biologiset lapsensa, vaikka tällaisia ydinperheitä on entistä vähemmän, Castrén toteaa. Muun muassa avioerot, niiden jälkeiset uudet avioliitot ja rekisteröidyt parisuhteet ovat moninaistaneet perhesuhteita. Silti perhesidoksien ihannetyypit laahaavat jäljessä. Jaettua vanhemmuutta on pyritty määrätietoisesti tukemaan 1970-luvulta lähtien, mutta käytännön toteutukset etenevät hitaasti. Castrén kertoo esimerkin siitä, kuinka jo yli 20 vuotta sitten ryhdyttiin edistämään vanhempien mahdollisuuksia jakaa hoitovastuuta eron jälkeen. Kuitenkin vasta viime vuonna saatiin aikaan päätös siitä, että myös etävanhemmalla on oikeus olla tilapäisesti pois työstä alle 10-vuotiaan lapsen sairastuessa. Sitä ennen vain virallisella lähivanhemmalla oli tähän oikeus, vaikka lapsi olisi asunut yhtä paljon kummankin vanhemman kanssa. Lapsi, joka asuu yksinhuoltajaperheessä tai kahden samaa sukupuolta olevan vanhemman kanssa, on epätasa-arvoisessa asemassa suhteessa kahden biologisen vanhemman lapsen kanssa eläviin lapsiin verrattuna. Castrén myös muistuttaa, että akateemiset aloilla maailma on erilainen eri toimialoilla. Siinä missä monella yksityisen sektorin

7 alalla voi olla vaikeaa ymmärtää lyhennettyä työaikaa lapsenhoidon takia, kunnissa ja valtiolla se on usein itsestään selvyys. Edelleen Suomessa on paljon konservatiivista ajattelua perhekysymyksistä, Castrén pohtii. MATALAN SYNTYVYYDEN MAISSA AJANKOHTAISTA Kehittämishankkeessa tehtiin yhteistyötä myös espanjalaisten ja puolalaisten kumppanien kanssa. Eurooppalaisittain korkeasti koulutettujen naisten työssäkäynti on Castrénin mukaan tulenpalava kysymys. Useissa itäisen ja eteläisen Euroopan maissa syntyvyys on alhainen, paljon Suomea alhaisempi. Väestö ikääntyy sielläkin eikä ole pohjoismaalaista hyvinvointivaltiota tukemassa perheitä. Esimerkiksi Puolassa hankkeessa mukana olleet muistuttavat, että kannattaa vakuuttaa työnantajille, jotta nämä kehittävät joustavia työaikoja. Näin saadaan korkeasti koulutetut naiset pysymään töissä. AKATEEMISISTA LAPSISTA IKÄÄNTYVIEN VANHEMPIEN HOITAJIKSI Suomalaiset elävät entistä vanhemmiksi ja vanhuudenhoidosta osa tulee jäämään nuorempien ikäluokkien tehtäväksi. Akateeminen keskiluokka on herkistynyt samoin kuin hyvälle lapsuudelle niin vanhusten hoidolle. Vanhuspalveluiden leikkaukset ovat koskettaneet heitä, Castrén toteaa. Hänen mukaansa tällainen palapeli koskee vielä aika harvoja, mutta tutkijat puhuvat jo hernekeppi-ilmiöstä. Eri sukupolvia on paljon, jopa neljä, mutta samaa sukupolvea on vähän. 60-kymppiset isovanhemmat, jotka ovat vielä työelämässä, pyrkivät olemaan mukana lastenlastensa elämässä. Lastenlasten hoitamisen ohella he osallistuvat mahdollisesti omien vanhempiensa hoitoon. Monet käyttävät vuorottelu- tai muita virkavapaita, jotta voivat hoitaa iäkkäitä vanhempiaan: monilla työpaikoilla onkin hyvää tahtoa hoitaa asioita näin. Anna-Maija Castrén herättelee kysymystä perhevapaiden remontista. Lainsäädännöllisesti järjestettäisiin perhevapaita niin, että molemmat sukupuolet voisivat hoitaa kotona tilapäisesti niin edeltävää kuin tulevaakin sukupolvea. Kirjoittaja Kirsi Tamminen on AKAVAn tiedottaja. Artikkeli on julkaistu Akavalainen 4/2007 Isovanhemmat osallistuvat usein lastenlastensa hoitoon. Yhä useampi hoivaa lastenlastensa lisäksi myös omia vanhempiaan. Oppimisverkostot työn ja perheen tasapainon rakentajina -kehittämishanke - tavoitteena muun muassa: edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa perheissä, työpaikoilla ja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa - motto: toisaalta perheestä saa voimia työhön, toisaalta työstä voi ammentaa voimia kotiin - mukana suomalaisten toimijoiden lisäksi espanjalaisia ja puolalaisia - rahoittajat: sosiaali- ja terveysministeriö sekä Euroopan sosiaalirahasto - toteuttaja: Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia - KUVA: KUVAKORI.COM/BARBRO WICKSTRÖM TYÖELÄKEVAKUUTTAMISEN VALVONTA TEHOSTUU Yksityisalojen työntekijät on vakuutettu vuoden 2007 alusta uuden työntekijän eläkelain (TyEL) mukaan. Hajautetun työeläketurvan keskuslaitos Eläketurvakeskus huolehtii vakuuttamisen yleisvalvonnasta. Vaikka yleisvalvonta onkin nyt keskitetty Eläketurvakeskukseen, kyse on erityisesti Eläketurvakeskuksen, eläkelaitosten ja verottajan yhteistyöstä, korostaa Eläketurvakeskuksen valvontaosaston osastopäällikkö Markku Sirviö. Valvonta perustuu verottajan ja työeläkejärjestelmän tietojen laajamittaiseen vertailuun. Uusi työntekijän eläkelaki mahdollistaa tällaisen valvontatoiminnan. Valvonnan tarkoituksena on varmistaa työntekijöiden eläketurva ja saattaa työnantajat yhdenvertaiseen kilpailuasemaan vakuutusmaksujen suhteen. Työntekijän eläketurvan perustana ovat hänen työansionsa. Mikäli ansiotiedot ovat kunnossa työeläkerekisterissä, työntekijä on oikeutettu turvaansa, vaikka työnantaja ei olisikaan maksanut työeläkemaksuja. Työntekijä voi silti jopa jäädä ilman eläketurvaansa, jos ansiotietoja ei saada rekisteröidyksi, Sirviö taustoittaa tehokkaan valvonnan merkitystä jokaisen eläketurvalle. Valvonnan uutena keinona jatkuvat rekisterivertailut Eläketurvakeskuksen valvontatoimet ovat tuoneet vuosittain eläketurvan piiriin noin 30 miljoonaa euroa vakuuttamattomia palkkoja ja saattaneet noin 6000 ihmisen eläketurvaa kuntoon. Säännöllisten rekisterivertailujen ansiosta entistä useampi puute ja laiminlyönti selviää. Rekisterivertailuilla valvonta saadaan myös nykyistä ajantasaisemmaksi. Mikäli työeläkevakuutukset ovat vielä hoitamatta tai niissä on puutteita, on korkea aika järjestää asia kuntoon, sillä pian kiinni jääminen on varsin todennäköistä, Sirviö neuvoo. Hän muistuttaa samalla, että taloudellisten seuraamuksien lisäksi laiminlyönneistä saattaa räikeimmissä tapauksissa joutua myös rikosoikeudelliseen vastuuseen. Työntekijän kannattaa seurata työeläketurvaansa Eläkeoikeuden voi menettää jos laiminlyötyä työeläketurvaa ei ole hoidettu ajoissa kuntoon Vuodesta 2008 alkaen työntekijöille postitetaan vuosittain kotiin työeläkeote, jossa näkyy rekisteröity eläketurva Yksityisalojen työntekijät vakuutetaan vuoden 2007 alusta uuden työntekijän eläkelain (TyEL) mukaan, joka korvasi TEL:n, LEL:n ja TaEL:n Jokainen voi itsekin seurata työeläketurvaansa tilaamalla eläkeotteen työeläkelaitoksestaan, Eläketurvakeskuksesta tai / Jos työeläkeotteella on puutteita tai muuten epäilee sellaista, puutteista on syytä ilmoittaa heti eläkelaitokselle tai Eläketurvakeskukselle. 7 YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA 4/07

8 Leila Rautjärvi TYÖYHTEISÖSSÄ ERI-IKÄISET VAATIVAT OMANLAISENSA KOHTELUN Sekä työn että yksilön vaatimukset työelämää kohtaan kasvavat samanaikaisesti, kun elinikä pitenee. Ikäjohtamisen taidot ovat erityisen tärkeitä sekä työyhteisöille että työterveyshuollolle. KUVA: KUVAKORI.COM/ANDRES RODRIQUES Eri-ikäisten työntekijöiden vahvuudet poikkeavat usein toisistaan. Kun työpaikalla tuetaan eri-ikäisten pyrkimyksiä tehdä tuloksellista ja mielekästä työtä, työntekijät voivat paremmin. Tärkeää on erilaisuuden johtaminen, yksilöllisen kehittymisen ja onnistumisen tukeminen sekä mahdollisuuksien antaminen pakottavan kapeuttamisen sijasta. Suomalaisen yhteiskunnan tavoitteeksi on noussut eläkeiän nostaminen. Esteinä ovat muun muassa asenteet, johdon mielipiteet ja virheolettamukset. Hyviä käytäntöjä kaivataan sekä yritysten strategioihin että linjajohdon arkiosaamiseen. Ikäjohtamisesta on puhuttu vain ikääntyvien työssä jatkamisen kannalta. Yhtä tärkeää on, miten eri tavoin työelämään tulevat suhtautuvat työhönsä. Ikäjohtaminen on työntekijän iän ja ikäsidonnaisten tekijöiden huomioon ottamista päivittäisjohtamisessa, työn suunnittelussa ja organisoinnissa siten, että kaikenikäiset työntekijät voivat saavuttaa sekä henkilökohtaiset että organisaation tavoitteet. Osa ikääntyvistä arvostaa kovaa työskentelyä ja lojaaliutta työnantajaa kohtaan, toisaalta halutaan panostaa itsensä toteuttamiseen. Aktiivinen vapaa-aika Työyhteisössä eri-ikäiset kollegat rikastuttavat työilmapiiriä. 8 YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA 4/07 voi houkutella ikääntyvää, jos ei itse koe työpanostaan tärkeäksi. Kouluttautuminen ei kiinnosta osaa nuorista ja toisaalta akateemisten pätkätyöläisten määrä lisääntyy. Nuorille tärkeää on muun muassa menestys, saavutukset, kova työskentely ja lojaalius oman uran luomiselle. Toisaalta he kokevat tärkeiksi myös työelämän joustavuuden, työtyytyväisyyden ja vapaa-ajan. NUORENA OPITTU MUUTTUU VUOSIEN VARRELLA Ikä heikentää joitakin kykyjä, mutta kokemus vahvistaa toisia. Voimat heikkenevät ja koulutiedot unohtuvat, kun taas opitun soveltamiskyky, kokemus ja viisaus kasvavat. Silti on suostuttava oppimaan uutta täsmätietoa, johon kokemusta yhdistetään. Nuorilla ei ole tietoa asioiden historiasta, joka auttaa hahmottamaan työtä laajemmin, mutta tuoreella täsmätiedolla on paikkansa, kun rakennetaan yhteistä, parempaa osaamista. Työtä voi olla liikaa tai työn suunnittelu puutteellista. Myös kilpailuhenkisyys, kontrollointi tai ristiriitaisuudet aiheuttavat ongelmia eri-ikäistenkin kesken. Jos työ jaetaan erilaisen kokemuksen omaavien kesken ja kuunnellaan ihmisten odotuksia, töitä voi tehdä hyvällä mielin eikä ole kiire eläkkeelle. JOKAISEN OSAAMISTA KAIVATAAN Työyhteisöissä ei ole varaa hukata kokemustietoa. Osaamisen jakaminen auttaa nuoria työelämään sopeutumisessa ja vanhempia tuntemaan työssäolon mielekkääksi. Nuorta ei pidä näännyttää liialla vastuulla silloin, kun on aika etsiä omaa paikkaa ja tapaa työssä olemiseen, ammattilaiseksi kehittymiseen. Juniorin pitää rauhassa oppia kestämään paineita. Siinä voi auttaa työskentely kokeneemman kanssa, jolta voi saada palautetta osaamisestaan. Kisällivaiheessa halutaan lisää tehtäviä ja vastuuta, vasta sitten on mahdollista saavuttaa mestarivaihe: riippumattomuus ja ammattilaisuus. Ammattilaisuuden jakaminen sekä uusien kykyjen ja ammatissa kasvavien tukeminen lisää molempien osapuolten työhyvinvointia. Monet nuoret ovat joustavia, nopeita ja valmiita muutoksiin sekä hallitsevat tietotekniikan ja projektityön, mutta moni ikääntyväkin nauttii mukana pysymisestä. Oppiminen tapahtuu kokemukseen nojaten, ei ulkoa oppien ei ehkä nopeasti, mutta taustatietoja ja asioita laajemmin ymmärtäen. HYVÄ ESIMIES TUKEE VUOROVAIKUTUSTA Kokeneiden ja vasta-alkajien välillä tarvitaan vuorovaikutusta, jota hyvä esimiestyö tukee. Kun työyhteisöissä keskustellaan ikäasenteista, työtä voidaan suunnitella yksilöllisemmin ja eri-ikäiset paremmin huomioiden. Työhyvinvoinnin kannalta tärkeää on vastuun selkeys, kannustaminen omaan työhön vaikuttamiseen ja oppimiseen sekä kehityksen mukana olemiseen. Työhyvinvoinnin edistäminen edellyttää muun muassa työkyvyttömyyden ehkäisyä ja kuntoutuksen oikea-aikaisuutta. Esimerkiksi työajan lyhentäminen auttaa monia ikääntyviä jatkamaan työtään. Myös työuran lopulla tärkeäksi koetaan työn jatkuvuus, sopivat työaikajärjestelyt, ammattitaidon säilyttäminen, työn mielekkyys ja arvostus. Seniori osaa lukea organisaation viestejä myös piiloviestejä ja omien käsitystensä perusteella tekee parhaansa. Kirjoittaja Leila Rautjärvi on Suomen Työterveyshoitajaliiton puheenjohtaja Julkaistu Akavalainen 4/2007

9 Aleksi Vienonen / UP-Uutispalvelu JATKOSSA TYÖNANTAJAA RANKAISTAAN MÄÄRÄAIKAISUUKSISTA Jatkossa työnantajaa rankaistaan, jos hän palkkaa perusteettomasti määräaikaisia työntekijöitä. Asiaa valotti Akavan lakimies Maria Löfgren Ympäristöasiantuntijapäivillä Turussa. Uusi laki tuo ihan oikeita keinoja, mutta myös valvonnalle on annettava lisää resursseja, Löfgren sanoi. Löfgren on ollut mukana kolmikantai sessa työryhmässä, joka pyrkii suitsi maan työelämässä rehottavaa m ä ä r ä a i k a i suu son g e l m a a. Kaikista korkeakoulutetuista kolmasosan työsuhteet on pätkitty. Määräaikaiset työntekijät eivät ole yhdenvertaisessa asemassa vakituisen väen kanssa, Löfgren muistutti. Pätkätöiden vitsaus vainoaa etenkin henkisen työn tekijöitä. Ongelma korostuu, kun myytävä tuote on omien korvien välissä, silloin ei haluta leimautua hankalaksi työntekijäksi. Tällä hetkellä mikään ulkopuolinen taho ei valvo, ovatko määräaikaisuudet laillisia vai eivät. Ainoa ratkaisureitti löytyy oikeusistuimista. Harva kuitenkaan lähtee hakemaan oikeutta tuomioistuimista. Ihmisillä on kohtuuttoman korkea kynnys riitauttaa määräaikaisuuksia. Uusi laki tuo kuitenkin asiaa lohtua. Löfgren uskoo vakaasti, että määräaikaisuuksia rajoittava laki menee läpi valtioneuvostossa ja lopulta eduskunnassa. En näe mitään syytä sille, etteikö tämä menisi läpi, hän sanoi. PÄTKÄT ULKOISTAVAT VASTUUTA Löfgrenin mukaan työnantaja pyrkii ulkoistamaan vastuuta palkkaamalla pätkätyöläisiä. Työnantajat ovat usein haluttomia sitoutumaan uuteen työntekijään. Määräaikaisuuksia käytetään pitkitettynä koeaikana. Yksi syy pätkätyön ilmiöön löytyy pelkuruudesta: Löfgrenin mukaan työnantaja haluaa välttää irtisanomia ja niihin liittyviä menettelytapoja. Yhtenä syynä on myös työnantajan haluttomuus sitoutua äitiysajan kustannuksiin. Synnytysikäiset naiset ovat puolet yleisemmin määräaikaisessa työsuhteessa verrattuna miehiin, Löfgren sanoi. Akavan tilastoissa synnytysikäisillä naisilla tarkoitetaan vuotiaita. ONGELMA KITEYTYY JULKISEEN SEKTORIIN Määräaikaisuudet vaivaavat etenkin julkista sektoria. Julkisella sektorilla ongelma on suurempi valtiolla kuin kunnissa. Valtiolla määräaikaisia on eniten yliopistoissa sekä terveydenhuolto- sosiaali- ja opetusaloilla. Maria Löfgrenin mukaan julkisella julkisen sektorin motiivin käyttää määräaikaisuuksia eivät olennaisesti poikkea yksityisestä sektorista. Taustalla on haluttomuus sitoutua työntekijään. Maria Löfgrenin mielestä työnantajat ovat usein haluttomia sitoutumaaan uuteen työntekijään Perustelut kuitenkin poikkeavat. Erityisesti asiantuntijatyössä määräaikaisuuksia perustellaan projektirahoituksella. Työntekijä palkataan vain siksi aikaa, kun projektiin on rahoitus. Löfgren korosti Ympäristöasiantuntijapäivillä, että projektirahoituskaan ei ole pätevä syy määräaikaisuuksiin. Jos työpaikalla on jatkuvasti projekteja, määräaikaiset projektityöntekijät olisi vakinaistettava. Sama sääntö pätee suuriin työpaikkoihin, joissa on jatkuvasti sijaisuuksia. Esimerkiksi sairaaloissa sijaisrumba pyörii jatkuvasti, silloin sijaiset voivat yhtä hyvin olla vakituisia, Löfgren totesi. 9 YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA 4/07 KUVA: PEKKA SIPOLA

10 Marketta Harinen TYÖELÄMÄN JOUSTOTURVA VAATII KEHITTÄMISTÄ Työministeri Tarja Cronbergin mukaan työmarkkinoiden muutos ja siirtyminen työvoiman ylitarjonnasta työvoiman niukkuuteen vaatii painopisteen muutoksia ja uutta ajattelutapaa työllisyyspolitiikassa. Työntekijöiden joustavaa turvaa pitää kehittää nykyisestään yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa. KUVA. LEHTIKUVA OY/VALTIONEUVOSTON KANSLIA Ministeri Cronberg muistuttaa, että joustoturvassa ei ole kyse irtisanomissuojan heikentämisestä. Hän ei pidä Suomen irtisanomissuojaa liian tiukkana. Tarkoitus on tuoda työelämään joustojen ohella sitä turvaa, jonka koetaan nyt olevan murentumassa. Kehittämisen lähtökohtana on työntekijän näkökulma, Cronberg sanoi elokuussa toimittajille järjestämässään tapaamisessa. Joustoturvalla haetaan sekä yksilöllistä että tuotannollista joustoa. Cronbergin mielestä Suomessa on lisättävä työttömyysturvan ja muun sosiaaliturvan kannustavuutta. Hallitus aikookin selvittää ja puuttua sosiaaliturvan työttömyys- ja tuloloukkuihin, epätyypillisten työsuhteiden tuloturvaan sekä palkkatyön ja yrittäjyyden rajapintoihin. Myös eläkeputken ehdot joutunevat syyniin osana tätä pakettia. Työministeriö asetti heti syksyn kynnyksellä korkean tason työryhmän uudistamaan jouston ja turvan tasapainoa työmarkkinoilla ja työelämässä. Sen tarkoituksena on sovittaa yhteen niitä lukuisia hankkeita, joilla asiaa edistetään. Näitä ovat esimerkiksi työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelma, sosiaaliturvan uudistus sekä aikuiskoulutusjärjestelmän kokonaisuudistus. Työryhmän puheenjohtajana on Cronberg ja siinä on eri ministeriöiden ja työmarkkinoiden edustus. Akavalaista asiantuntemusta tuo työryhmään johtaja Pekka Immeli. SUOMESTA MUILLEKIN MALLIA Joustoturva on yksi keskeinen teema myös Euroopan unionissa Portugalin puheenjohtajakaudella. EU pyrkii yhdessä jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten kanssa laatimaan joustoturvaa koskevat yhteiset periaatteet. Cronberg arvioi, ettei niistä ole kuitenkaan Suomelle iloa, vaikka yhteisiä ulottuvuuksia löytyisikin. Me kehitämme suomalaista mallia, johon kuuluvat sosiaaliturvan uudistaminen, aktiivinen työvoimapolitiikka sekä elinikäisen oppimisen ja työelämän laadun edistäminen, Cronberg sanoi. Tätä suomalaista mallia on tarkoitus esitellä EU:ssa esimerkkinä työelämän jouston ja työntekijöiden turvan yhdistämisessä. MÄÄRÄAIKAISET TYÖSUHTEET KURIIN Työministeri huomautti, että määräaikaisilla työsuhteilla ja osa-aikatyöllä on perusteensa sekä työntekijän että työnantajan näkökulmasta. Sen sijaan perusteettomien määräaikaisten työsuhteiden määrää on vähennettävä nykyisestä. Ministeri Tarja Cronberg esittää jatkettavaksi vuorotteluvapaata nykyisellään seuraavat kaksi vuotta. Sinä aikana selvitettäisiin kiistaa herättänyt järjestelmän rahoitus. 10 YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA 4/07 Suomessa määräaikaisia työsuhteita on 25 EU-maan joukosta viidenneksi eniten. Suomessa ne näyttävät kasaantuvat erityisesti hyvin koulutetuille, perheen perusta-

11 misiässä oleville naisille. Vanhemmuuden kustannusten jakaminen on Cronbergin mielestä yksi keino tasata tätä epäsuhtaa. Hän toivoo myös, että eduskunnan käsittelyyn lähiaikoina tuleva perusteettomien määräaikaisuuksien käyttöön puuttuva peloitelaki jo sinällään vähentäisi määräaikaisia työsuhteita. Laki pakottaisi työnantajan antamaan työntekijälle selvityksen määräaikaisuuden perusteesta, rangaistuksen uhalla. Tieteen ja taiteen tekijöiden sosiaali- ja työttömyysturvaan on myös luvassa kohennusta, kun työvoimatoimistojen ohjeistuksiin on tulossa lainsäädännöllinen muutos. Cronberg myöntää, että apurahalla työskentelevien asema on ollut vaikea, kun työvoimatoimistojen neuvojat eivät ole tunteneet heidän tilannettaan. VUOROTTELUVAPAA NYKYISELLÄÄN KAHDEKSI VUODEKSI Hallitus on ohjelmassaan sitoutunut vakinaistamaan vuorotteluvapaajärjestelmän. Viime keväänä työnsä valmiiksi saanut, vuorottelua pohtinut kolmikantainen työryhmä piti järjestelmän vakinaistamista tärkeänä, mutta ei päässyt sopuun sen rahoituksesta. Asia ei ole edennyt senkään jälkeen, vaikka nykyinen, määräaikainen vuorotteluvapaajärjestelmä päättyy tämän vuoden loppuun mennessä. Työministeri esittää vuorotteluvapaata jatkettavaksi nykyisellä mallillaan seuraavat kaksi vuotta. Sinä aikana sen rahoitus selvitettäisiin osana sosiaaliturvan uudistusta Työnantajat maksavat tätä nykyä vuorottelun kustannuksista yli puolet, valtio yli 30 prosenttia ja työntekijät loput. Erityisesti työnantajapuoli on ollut haluton jatkamaan järjestelmää mallilla, josta se joutuu maksamaan muita paljon suuremman osan. AKAVAn ja muiden palkansaajakeskusjärjestöjen mielestä nykyinen rahoitusmalli on hyvä. Vuorottelussa pitkän työuran tehnyt työntekijä voi jäädä vuorotteluvapaalle enimmillään vuodeksi ja saada sinä aikana ansioon suhteutettua korvausta työttömyyskassasta. Hänen tilalleen on palkattava työtön työnhakija, mutta ei välttämättä samoihin tehtäviin. Kirjoittaja Marketta Harinen on Tekniikan Akateemisten liiton tiedottaja Tuotannon tehostamisen myötä hyvinvointivaltion tärkeimmästä voimavarasta kansalaisista puolet on tällä hetkellä vapautunut muuhun kuin vakituiseen palkkatyöhön. Työttömien ohella tähän joukkoon kuuluvat laajentuva eläkeläisten joukko, aikuisopiskelijat, sapattivapaiden pitäjät ja lapset. Heillä kaikilla on tarve oman yksilöllisen hyödyllisyyden osoittamiseen. Mitä sitten tapahtuu, jos tämä tasapaino järkkyy. Jos kansalaiset alkavatkin vapaaehtoisesti vähentää ansioitaan, kulutustaan ja sitä myöten maksavat vähemmän veroja? Kestääkö hyvinvointivaltio tämän? Mahatma Gandhi kehotti ihmisiä kuluttamaan vain sen, mitä itse pystyvät valmistamaan. Olisiko nyt otettava Gandhin opit käyttöön ja alettava elää aivan uudella tavalla? Tuija Käyhkö KULUTUSKARKURUUS EI TUHOA HYVINVOINTI- JÄRJESTELMÄÄ Valtio ylläpitää hyvinvointirakennetta. Työnantajat osallistuvat palvelujen kustantamiseen ja saavat vastineeksi tervettä ja koulutettua työvoimaa. Palkansaajat tekevät töitä ja maksavat niistä veroja ja saavat puolestaan yhteiskunnalta tukea hyvinvointinsa rakentamiseen. Tämän kolmikannan työ hyvinvointi valtio elinehtona on siis työ, joka pyörittää valtiota ja luo hyvinvointia. JOKAINEN TIENAA SEN, MITÄ KULUTTAA Valtion taloudellisen tutkimuskeskusen VATT:n tutkimusprofessori Aki Kangasharju uskoo, että hyvinvointiyhteiskunta kestää, vaikka ihmiset vähentäisivät työntekoa ja ansioitaan. Tämä sillä edellytyksellä, että ihmiset, joilla jo on niin sanotusti kaikkea, alkavat myydä omaisuuttaan pois ja elävät entistä enemmän myynnistä saaduilla varoilla. Tasa-arvoisintahan olisi, että kaikki tienaisivat ja kuluttaisivat omat rahansa eivätkä eläisi perintöjen varassa eivätkä toisaalta jättäisi perintöä. Mitäänhän emme saa hautaan mukaan, Kangasharju sanoo. Nuorina ihmiset tarvitsevat rahaa, on pakko ansaita paljon, kun on pienet lapset ja asunto, auto ja mökki maksettavana. Tällöin Kangasharjun mielestä olisi hyvä, että ne, joilla on jo kaikki tarpeellinen hankittuna, tekisivät vähemmän työtä, vapauttaisivat työpaikkansa vaikkapa työttömille ja eläisivät hankkimaansa omaisuutta myymällä. Näin yhteiskunnan dynamiikka kasvaisi ja työttömyys vähenisi. Mutta jos kaikki ihmiset alkaisivat elää omavaraisesti, ansaita vähemmän, kuluttaa vähemmän ja maksaa veroja vähemmän, sosiaaliturva Kangasharjun mukaan varmasti heikentyisi ja julkiset menot kasvaisivat. Kangasharju siteeraa tutkimusta, jonka mukaan ihmisen työntuottavuus kasvaa 50-vuotiaaksi saakka ja sen jälkeen alkaa heiketä. Tällöin voisi olla järkevää luovuttaa työpaikkansa nuoremmalle ja tehdä itse vähemmän. Kangasharju kuitenkin muistuttaa, että työn tuottavuus vaihtelee eri tehtävissä. Yli 50-vuotiaat ovat nuoria tuottavampia tehtävissä, joissa tarvitaan kokemusta ja näkemystä. Taas nopeaa ongelmanratkaisua tai näppäryyttä edellyttävissä töissä nuorempien työntekijöiden tuottavuus on korkeampi. 11 YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA 4/07

12 MIELENRAUHA ETUSIJALLA Tutkija Tuuli Hirvilammi teki Pro gradu -tutkielmansa aiheesta Kulutuskarkuruus elämänpoliittisena valintana. Työssään Hirvilammi pohti, mikä motivoi vähän kuluttavan elämäntavan valinneita. Kulutuskarkuruus on elämäntapa, joka ulottuu ihmisen arvojen ja toimintojen kokonaisuuteen. Ostamattomuus ja aineellisen kulutuksen vähentäminen ovat moraalinen kannanotto, joka perustuu vapaaehtoiseen valintaan. Materian ostamisen sijaan elämässä on pyrkimys kohti omavaraista, jossain määrin rahatonta taloudenpitoa. Kulutuskarkuri kokee kulutuksen välttämisen vaihtoehtoisen elämäntavan luonnollisena osana, ei luopumisena. Ihminen kokee elävänsä rikasta elämää. Asia kääntyy niin, että on varaa olla ilman. Kulutuskarkuruus on aina ekologien kannanotto. Mikäli kulutetaan, hyödynnetään vaihtotaloutta, kuten talkoita, naapuriapua ja palvelujen ja tuotteiden vaihtoa. Kulutustottumuksista keskeisiä ovat eettisyys ja turhan välttäminen. Kulutuskarkurin elämässä ovat Hirvilammen mukaan keskeisiä luonto, sosiaaliset suhteet, mielekäs tekeminen ja henkinen hyvinvointi. Mielenrauhan saavuttaminen KUVA: HELMI SOININVAARA Osmo Soininvaara uskoo, että oikeus lyhentää työaikaansa omalla päätöksellä lisäisi kuusituntisia työpäiviä ainakin lapsiperheissä. ja omien arvojen ja ihanteiden mukainen elämä ovat etusijalla. Hirvilammi arvelee, että kulutuskarkuruus on riskiyhteiskunnassa yleistyvä elämäntapa, jossa korostuvat henkilökohtaisuus, pyrkimys vaikuttamiseen, kriittisyys, globaali vastuu, käsitys hyvästä elämästä ja moraaliset peruskysymykset. Kulutuskarkuriksi voi päätyä muustakin syystä. Työttömyys, turhautuminen, sairastuvuus ja yksinäisyys ovat elämäntilanteesta johtuvia syitä. Tällöin kyseessä ei ole vapaaehtoinen valinta. Kulutuskarkurien mottoja ovat muun muassa Elämänlaatua elintason sijaan ja Turva tulee muualta kuin kuluttamisesta. Hyvä elämä on mahdollista saavuttaa, kenenkään ei ole pakko elää niin kuin aina on eletty. Kulutuskarkureiden hyvä yhteiskunta on yhteisöllinen, ekologisesti kestävä ja inhimilliseen taloudenpitoon perustuva. Yhteiskunta ottaa huomioon kokonaisnäkemyksen, että ihminen, yhteiskunta ja luonto ovat tiiviissä yhteydessä. Paikallistasojen vahvistaminen, talouden demokratisointi ja elintason uudelleenarviointi on keskeistä. VAURASTUMISESTA LIIAN KALLIS HINTA Osmo Soininvaara pohtii uusimmassa kirjassaan Vauras ja aika (Kustannusosakeyhtiö Teos/2007), miten elämä muuttuisi, jos ottaisimme toisen kurssin, tyytyisimme hitaaseen vaurastumiseen ja kasvattaisimme vapaa-aikaamme. Soininvaara on entinen kansanedustaja, ministeri ja Vihreä liitto rp:n puheenjohtaja. Nyt Soininvaara on jättänyt poliittisen uran, lisännyt vapaa-aikaa ja käyttää entistä enemmän aikaansa läheisiinsä ja harrastuksiinsa, muun muassa pyöräilyyn. Soininvaaran mielestä olisimme viime vuosikymmeninä voineet lyhentää työaikaa huomattavasti, jos olisimme tyytyneet hitaampaan rikastumiseen, mutta tuottavuuden kasvu on ohjattu kokonaan vaurastumiseen. Työperäisten mielenterveysongelmien lisääntyminen osoittaa Soininvaaran mielestä kiistatta, että kaikki ei ole niinkuin pitäisi. Rikas Suomi ei ole sellainen Onnela kuin sen piti olla. Maksamme vaurastumisesta liian kovaa hintaa. Soininvaara ehdottaa, että työn tuottavuudesta saatu hyöty käytettäisiin pitempiin lomiin. Hänen mielestään tämä ei johtaisi mihinkään radikaaleihin muutosiin yhteiskunnassa. Vuosittaisesta tuottavuuden kasvusta korvamerkittäisiin puoli prosenttiyksikköä yleiseen kaikkia koskevaan työajan lyhentämiseen. Tämä merkitsisi esimerkiksi vuosilomassa yhtä lisäpäivää vuodessa eli yhtä lomaviikkoa viidessä vuodessa, Soininvaara laskee. Soininvaara uskoo, että oikeus lyhentää työaikaansa omalla päätöksellä lisäisi kuusituntisia työpäiviä ainakin lapsiperheissä. KOHTI VAPAUDEN VALTAKUNTAA Kirjassa Työlämän valttikortit (Kimmo Kevätsalo, Irmeli Puntari ja Satu Roos, Talentum/2006) valtiotieteen tohtori, sosiologi Kimmo Kevätsalo kertoo laskeneensa, että euron bruttokuukausiansiot riittävät hänelle niihin kuluihin, joita elämisestä syntyy. Jos eläisin parisuhteessa, ja kumppanini tyytyisi samaan aineelliseen elintasoon, tarvitsisimme tuloja henkeä kohden vieläkin vähemmän. Se on noin 1000 euroa alle palkansaajien ja jopa 300 euroa alle tuntipalkkaisten naisten kuukausikeskiansion. Pienet säästöt ja lähivuosina alkava työ- ja yrittäjäeläke takaavat Kevätsalolle aineellisen turvallisuuden, jota jokainen Suomen kansalainen voi edellyttää eli asunnon ja riittävästi rahaa jokapäiväisen elämän tarpeisiin. Kevätsalo kertoo olevansa varallisuudeltaan ja tuloiltaan ikäluokkansa keskiarvoa. Elämäni valttikortteihin ei ole kuulunut varallisuuden kartuttaminen. Eläketuloni ylittävät aikanaan eläkeläisten henkilökohtaisen tulotason keskiarvon. Kevätsalolla on sen verran säästöjä ja mahdollisuus hankkia lainaa, että hänen ei tarvitse tehdä päivääkään ansiotyötä elämänsä aikana. Tässä mielessä olen saavuttanut vapauden valtakunnan. 12 YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA 4/07

13 Aleksi Vienonen / UP-Uutispalvelu RIITTÄMÄTTÖMYYS ON TARTTUVA T TAUTI T TYÖUUPUMUSTA VOI TORJUA, JOS TYÖHÖN SAADAAN LISÄÄ IMUA Työuupumus on monimutkainen juttu. Sosiaalipsykologian dosentti, erikoistutkija Jari Hakanen piti Ympäristöasian- tuntijapäivillä innostavan ja silmiä avaavan puheen työuupumuksen torjunnasta. Hakalan mukaan yksi parhaimmista uupumuksen torjumisen keinoista löytyy, kun aletaan keskittyä työn sisältöön. KUVA: PEKKA SIPOLA Yksinkertaistaen: tylsä työ uuvuttaa helpommin kuin vivahteikas ja innostava työ. Jos työ inspiroi, siinä jaksaa, vaikka työtahti olisikin välillä varsin kova. Hyvin johdettu asiantuntijatyö hyvässä työyhteisössä on Hakalan mukaan parhaimmillaan työtä, jossa on hyvä imu ja kova meno päällä. Silloin syntyy myös tulosta. Kyynisyys on työn imun suurin vihollinen, innostuneisuus vastaavasti lisää työn imua ja tarttuu myös toisiin työntekijöihin, Hakanen luonnehti esitelmässään. KATSE KOHTI VOIMAVAROJA Hakasen mielestä työuupumisen torjuntaa lähestytään liian usein työn kuormittavuuden kysymyksenä. Työn imu syntyy tarmokkuudesta, omistautumisesta ja uppoutumisesta työhön, Hakala sanoi. Hyvät asiat ruokkivat toisiaan, ja innostus tarttuu väkisin. Jos työssä ja työyhteisössä onnistutaan saamaan aikaan pieniä myönteisiä liikahduksia työn voimavaroissa, voi siitä seurata laajempiakin uusien voimavarojen saavuttamisen kehiä. Vastaavasti yksi kyynistynyt ja tylsistynyt työyhteisön jäsen, joka on vaan töissä täällä, voi Hakalan mukaan vetää koko työyhteisön uupumuksen partaalle. Hakala luonnehti esitelmässään, että työuupumuksen yhtälö koostuu yhtäältä niistä tekijöistä, jotka vaativat työntekijältä panostuksia. Toisaalta työssä jaksamista edistävät ne tekijät, jotka antavat työntekijälle tyydytystä ja onnistumisen kokemuksia. Hakala luetteli, että kuormittavia tekijöitä ovat työhön käytettävä aika, voimat, taidot, ponnistelut, työn eteen tehdyt uhraukset ja työssä koetut epävarmuuden tunteet. Jari Hakasen mielestä hyvässä työssä toteutuvat ihmisen peruskaipuut: yhteenliittyminen vs. itsenäisyys. Kaikki varmasti tietävät, kuinka yksi innostunut työntekijä voi piristää päivää ja saada muutkin tekemään töitä, Hakanen sanoi. Työssä jaksamista edistävät: tulot ja työsuhde-edut, ammatillinen kehittyminen, uralla eteneminen, turvallisuus ja jatkuvuus, arvostus ja palaute sekä työn tuoma järjestys ja ryhti elämälle. 13 YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA 4/07

14 Jos kuormittavia tekijöitä on enemmän kuin palkitsevia tekijöitä, työuupumuksen riski on suuri. Ruutitynnyri ei kuitenkaan räjähdä ilman kipinää. Pamaus tulee, jos kuormittuminen yhdistyy huonoon työyhteisön henkeen, eli Hakasen sanoin: pitkäaikaiseen ristiriitaan ja epäedulliseen tilanteeseen myös verrattuna työtovereihin. Huumori ja hyvä keskusteleva ilmapiiri sen sijaan torjuvat ruudin räjähtämistä. TYÖUUPUMUS ALKAA VAIVIHKAA Tie työuupumukseen etenee vaivihkaa ja salakavalasti. Vastuu on Hakalan mukaan lopulta työnantajalla ja esimiehillä. Meillä on monenlaisissa asioissa nollatoleranssi. Myös työpaikoilla meillä on oltava nollatoleranssi kroonisen työpahoinvoinnin osalta, Hakala vaati. Hakala painotti, että omaa työhyvinvointiaan voi kehittää myös itse. Hän neuvoi seminaariväelle, että kunkin olisi pohdittava sydämessään kolmea kysymystä. Mitä tapahtui, kun viimeksi koit suurta iloa työssäsi? Kuinka usein nautit työstäsi? Kun työ on tuntunut raskaalta, mikä silloin on motivoinut ja lisännyt voimiasi? TYÖHYVINVOINNIN RAKENTUMISEN ABC Organisaatiotaso: henkilöstö on organisaation voimavara myös käytännöissä Työyhteisötaso: johtamisen ja työnteon perusasiat ovat kunnossa Työn ja työntekijän taso: työ on mielekästä ja siinä toteutuu itsenäisyys ja yhteisöllisyys TYÖSSÄ KUORMITTUMISEN VOIMAVAROJEN SIJOITTAMISEN JA VASTINEITTEN VÄLISENÄ EPÄSUHTANA PANOSTUKSET TYÖHÖN aika voimat taidot ponnistelut uhraukset epävarmuuden sieto VASTINEET TYÖLTÄ MIETITTÄVÄKSI TYÖYHTEISÖISSÄ - JA OMALTA KOHDALTA tulot ja työsuhde-edut ammatillinen kehittyminen uralla eteneminen turvallisuus, jatkuvuus arvostus, palaute pitkäaikainen ristiriita ja epäedullinen tilanne (myös vrt. työtovereihin) + + T YÖUUPUMUS tyydytys, sisältö ja ryhti elämälle NEGATIIVISESTA KIERTEESTÄ POSITIIVISEEN Syöksykierre on Hakalan mukaan mahdollista kääntää ylöspäin suuntaavaksi kehäksi. Kun myönteinen noususuuntaus on saatu aikaan, syntyy positiivinen ketjureaktio. Työn imu on myönteisessä yhteydessä muun muassa terveyteen. Kun imu on hyvä, silloin työntekijältä löytyy myös motivaatiota oppia uutta ja olla aloitteellinen. Samalla paranee hyvinvointi kotona, parisuhteessa, vanhemmuuden roolissa ja ystäväpiirissä. Kun imu on kunnossa, myös työn jälki on hyvää, Hakala sanoo. Ja ennen kaikkea: Työn imu on yhteisöllistä ja tarttuvaa, Hakala summasi. Lisää tietoa aiheesta Jari Hakanen: Työuupumuksesta työn imuun: työhyvinvointitutkimuksen ytimessä ja reunaalueilla, Työterveyslaitoksen tutkimuksia 27, Helsinki, 2005 jos työyhteisössä esiintyy pahoinvointia, johtuuko se enemmän työn liiallisista vaatimuksista vai sittenkin puutteellisista työyhteisön voimavaroista? En jaksa onkin ei kiinnosta tai ei tunnu mielekkäältä Mitkä työn ja yhteisön voimavarat ovat työpaikkamme parhaita vahvuuksia? Missä voimavaroissa on kehittämisen tarpeita? Mitä tapahtui, kun viimeksi koit suurta iloa työssäsi? Kuinka usein nautit työstäsi? Kun työ on tuntunut raskaalta, mikä silloin on motivoinut ja lisännyt voimiasi? Meillä on monissa asioissa nollatoleranssi. Myös työpaikoilla meillä on oltava 0-toreranssi kroonisen työpahoinvoinnin osalta! TYÖN IMUN HIIPUMISEN ( BOREOUT ) POLKUJA JA KEINOJA EHKÄISTÄ LEIPÄÄNTYMINEN Työt huonosti organisoitu johtamisen haasteena töiden suunnittelu Työntekijä ei saa koskaan palautetta eikä tunnustusta turhautuminen, eikä työntekijä enää anna parastaan johtamisen ja työpaikan vuorovaikutuskulttuurin muutos Esimies antaa palkitsevimmat hommat suosikeilleen muut turhautuvat työnjaon tasapuolistaminen Työntekijän omat odotukset korkealla eikä haluta tehdä kuin kivoja hommia työasenteen tarkistus: työhön kuuluu myös ikäviä tehtäviä eikä työ voi vastata kaikkiin itsensä toteuttamisen tarpeisiin Rutiinimaisuuden ansa: rutiinit helpottavat työtä, mutteivat enää palkitse riskien otto, epävarmuuden sieto: uudet työtavoitteet, uusien työtapojen opettelu, koulutus Kelkasta putoaminen : ei hallita tehtäviä kuten pitäisi ja vetäydytään avoimempi suhtautuminen muutoksiin, ammattitaidon ylläpito, tuen hakeminen uuden oppimiseen 14 YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA 4/07

15 Aleksi Vienonen / UP-Uutispalvelu J OS ASIANTUNTIJUUTTA JOHDETAAN A VÄÄRIN, TYÖNTEKIJÄT T T PALAVAT AVAT LOPPUUN. LUOVUUS EI TULE KELLO KAULASSA Akavan työelämätutkija Ulla Aitta muistutti Ympäristöasiantuntijapäivillä asiantuntijatyön vaaroista. Henkinen, luova työ tekee työstä kiinnostavan ja innostavan, mutta samalla lisää kuormittavuutta ja altistaa työuupumukseen. Esimiehet ovat ytimessä. Jos asiantuntijuutta johdetaan väärin, työntekijät palavat loppuun, Ulla Aitta sanoi seminaariväelle. Aitan mukaan esimiesten on ymmärrettävä, kuinka paljon asiantuntijuus vaatii. Luova työ kulkeutuu väistämättä kellokortitetun työajan ulkopuolelle, ja se olisi Aitan mielestä myös ymmärrettävä. Asiantuntijatyö poikkeaa tavanomaisesta työajasta, Aitta sanoi. Normityöajat sopivat asiantuntijoille huonosti. Aitan mielestä asiantuntijatyö vaatisi erilaisia luovia työaikamalleja kuten työaikapankkeja. KUKA ON ASIANTUNTIJA? Aitan mukaan asiantuntijuus pitää ymmärtää laveasti. Keskiössä on kyky hankkia itsenäisesti tietoa ja jäsentää ongelmia. Asiantuntijuuteen kuuluu myös, että joutuu asettamaan itselleen tavoitteita ja tekemään omia ratkaisuja. Omien ratkaisujen tekeminen ja itsenäisyys lisää osaltaan uupumisen riskiä: työntekijä saattaa kokea riittämättömyyttä. Uuden tuottamiseen liittyvä epävarmuus luo stressiä, Aitta totesi. Itsenäisyys tarkoittaa usein myös yksinäisyyttä. Kun ei ole kollegaa vieressä, ongelmat ja paineet kasautuvat. Joskus uupumisen syy on tosin varsin yksinkertainen: jos työtä on liikaa, ihminen väsyy. Tämäkin asia liittyy Aitan mukaan esimiestyöskentelyyn. Pomot eivät aina ymmärrä, kuinka paljon asiantuntijat tekevät työtä ja vievät ajattelutyötä myös työpaikan ulkopuolelle. UUPUMUS JÄRKYTTÄÄ MIELENTERVEYDEN Aitta huomauttaa, että uupumus on vakava asia. Pahimmillaan työn henkinen kuormittavuus vie mielenterveyden. Akavan tilastojen mukaan 29 prosenttia ylemmistä toimihenkilöistä pelkää, että oma mielenterveys järkkyy. Työntekijäportaassa hulluksi tulemista pelkää 18 prosenttia. Vakavaa työuupumusta pelkää 58 prosenttia ylemmistä toimihenkilöistä. Alemmissa toimihenkilöistä näin kokee 54 prosenttia. Työntekijöistä vain 44 prosenttia pelkää, että burnout on oven takana. PÄÄNSÄRKYÄ JA UNIVAIKEUKSIA Uupumus alkaa usein päänsärkynä ja univaikeuksina. Lopulta liikakuormitus johtaa masennukseen ja mie lenterveysongelmiin. Ylemmistä toimihenkilöistä 51 prosenttia Ulla Aitan mielestä keskeisiä keinoja työelämän kehittämiseksi asiantuntijan näkökulmasta ovat asiantuntijatyön tarkoituksenmukainen käyttö, työn organisoinnin kehittäminen, todellisten työaikojen seuranta ja työaikapankkien käyttö. Tärkeää on myös ennakoiva ja ehkäisevä toiminta, jossa huomioidaan esim. kuormitusriskit. Tukevan, valmentavan ja resursseista huolehtivan esimiestyön rooli on sekin asiantuntijaorganisaatiossa ensiarvoisen tärkeää. kärsi univaikeuksista vähintään kaksi kertaa kuukaudessa. Työntekijöille sen sijaan uni maittoi: vain noin neljäkymmentä prosenttia kärsi univaikeuksista pari kertaa kuussa. Aitta muistuttaa, että koko yhteiskunnan tasolla pitkät sairauspoissaolot ja ennenaikainen eläköityminen merkitsevät turhia kustannuksia. KUVA: PEKKA SIPOLA 15 YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA 4/07

16 Heikki Jaakkola ULKOILMAELÄMÄ JA LUONTO INNOSTAVAT MERENTUTKIJOITA Merentutkija voi päätyä urallaan miltei mihin tahansa sekä fyysisesti että työn sisältöä ajatellen. Yksi päätyy tutkimaan meren ekosysteemejä, toinen tekemään öljykauppaa. Tutkimustyössä palkitsevaa on kokemus luonnon ymmärtämisestä, harvempi on mieltynyt rahoituksen jatkuvaan pyydystelyyn. KUVA:HEIKKI JAAKKOLA Nykyisin Neste Oililla työskentelevä Kaisa Hietala on päätynyt merentutkijan koulutuksella uralle, josta monet haaveilevat. Hietala valmistui geofyysikoksi Oulun yliopistosta mutta teki merentutkimukseen liittyvän gradunsa Huippuvuorten yliopistossa. Aiheena olivat meren virtaukset ja sulamisvesien vaikutus näihin. Opinnäytettä valmistellessaan Hietala asui pari vuotta Huippuvuorilla, mitä hän Kaisa Hietala on päässyt merentutkijan koulutuksella uralle, josta monet haaveilevat. Geofyysikoksi valmistunut Kaisa teki gradunsa Huippuvuorten yliopistossa. 16 YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA 4/07 pitää edelleen huippupaikkana. Etenkin jos pitää kylmästä, pimeästä ja lumesta. Kiitoksen saa myös Norjan valtion ylläpitämä opinahjo, University Studies in Svalbard, joka on erikoistunut polaarialueisiin liittyvään tutkimukseen. Hietala kuvailee laitosta tyypilliseksi jatko-opiskelupaikaksi, jonne kerääntyy tietyllä tapaa orientoitunutta väkeä. - Laitoksella onkin korkeatasoista glasiologian, meteorologian, merentutkimuksen ja myös pohjoiseen rakennusteknologiaan liittyvää tutkimusta ja opetusta. Huippuvuorten jälkeen Hietala opiskeli jonkin aikaa ympäristötieteitä Cambridgessä. Täällä hän tutki ikiroudassa ta - pahtuvien muutosten ja Pohjois-Venäjän jokien makean veden virtausten vaikutusta Barentsin meren hydrologiseen ta sapainoon. Mahdollisuudet akateemisen uran jatkamiseen olisivat olleet hyvät, mutta Hietala kertoo tajunneensa olevansa liian ylisosiaalinen henkilö puhtaasti akateemiselle uralla.vuonna 1998 kävikin niin, että silloinen Neste tuli ja otti omansa. Sitä pitäen Hietalaa onkin lennätetty ympäri planeettaa kuin teddykarhua. Ensi alkuun nuorta merentutkijaa tarvittiin selvittämään Venäjän pohjoisille alueille suunniteltujen öljyntuotantohankkeitten ympäristövaikutuksia. Iso osa toimenkuvaa oli hyvin käytännönläheisten kysymysten ratkomista; projektien yhtey dessä oli suunniteltava mm. talviteiden rakentamista, poroporttien järjestämistä putkilinjoille, tundralle vedettävien putkien ympäristövaikutuksia ja ylipäänsä teknologian toteuttamista ympäristöystävällisellä tavalla. Hietalan havaintojen mukaan länsimaiset öljy-yhtiöt toimivat Venäjällä myös luvun lopun sekavassa poliittisessa tilanteessa hyvinkin salonkikelpoisella tavalla. - Ympäristösuhdetta määrittivät länsimaisen yleisön odotukset. Ero paikallisten yhtiöitten rakentamiin kenttiin oli usein melkoinen. Hietalan mukaan myös venäläisten yhtiöiden sormenjäljet ovat nyttemmin siistiytyneet melkoisesti. - Toimintakult-

17 tuuri näyttäisi muuttuneen myönteiseen suuntaan ympäristöasioissa. - Tähän lienee vaikuttanut sekin, että hankkeisiin on saatu rahoitusta kansainvälisiltä pankeilta. Näillä luotonannon ehtona on ollut tietynlainen vastuuntunto myös ympäristöasioissa. Joitain vuosia myöhemmin toimenkuva muuttui yllättävään suuntaan. Hietala siirtyi kaupan puolelle ja alkoi treidata öljyä. Öljybisnes on tunnetusti kaikkialla äijien juttu. Nuoren naisen ilmestyminen neuvottelupöydän toiselle puolelle ravistelikin usein melkoisesti vastapuolen henkistä varustusta. - Loppupeleissä sukupuolella ei kuitenkaan ollut kaupanteossa kovinkaan suurta merkitystä. - Päätöksiä ohjaavat lopulta tiukasti hinnan kaltaiset tosiasiat, ei neuvottelukumppanin henkilö. NYT TYÖLLISTÄVÄT BIOPOLTTOAINEET Viimeisen vuoden ajan Hietalaa ovat työllistäneet biopolttoaineet. Yksi akuutisti kuuma alue on nyt öljyn tuottaminen leväsoluissa. Tätä mahdollisuutta tutkitaan Hietalan mukaan erittäin innokkaasti ympäri maailmaa. Levämassaa voitaisiin tuottaa paljon nopeammin kuin monisoluisia kasveja eikä kasvatus kilpailisi ravinnontuotantoon soveltuvasta peltoalasta. Leväöljyn tuotanto ei silti välttämättä onnistu taloudellisesti kestävällä tavalla teollisessa mittakaavassa. Skaalautuvuuteen vaikuttaa mm. öljyn saanto, tuotannossa syntyvän puristetun levämassan määrä ja levämassan käyttökelpoisuus muihin tarkoituksiin. - Leväöljyn tarjoamat mahdollisuudet selviävät seuraavan viiden vuoden kuluessa. Hietalan tehtävänä on nyt vetää neljän henkilön tiimiä, joka manageroi biopolttoaineen raaka-aineen ostoa, alaan liittyvää tutkimustyötä sekä yhteistyötä sidosryhmien kanssa. Viimeksi mainittuun sisältyy mm. päättäjien lobbausta. - Lobbauksella pyritään vaikuttamaan esim. raaka-aineiden tullisäädöksiin EU:n tasolla. - Käytännössä lobbaus on esim. sitä, että päättäjille kerrotaan teollisuuden näkökulmasta, mitä tietyt asetukset, hyväksyttämismenettelyt ym. ratkaisut käytännössä merkitsevät. YHTIÖT PELINRAKENTAJIA Hietala kertoo olevansa tyytyväinen valintaansa vaihtaa akateeminen ura yritysmaailmaan. Hän kokee pystyvänsä vaikuttamaan täällä asioihin selvästi tehokkaammin kuin yliopistotutkijana. Keskeisinä tavoitteinaan hän mainitsee yritysten sosiaalisen vastuun lisäämisen sekä teknologian kehittämisen ekologisesti kestävään suuntaan. - Kovan kilpailun kentässä yritysten on uudistuttava paljon intensiivisemmin kuin tiedeyhteisön. - Hyvä esimerkki tästä on juuri öljy-yhtiöitten pyrkimys siirtyä fossiilisista materiaaleista biopolttoaineisiin. Työnsä huonona puolena Hietala pitää jatkuvaa matkustelua. Hän kertoo reissanneensa vuosikaudet alinomaa ympäri planeettaa lähes jatkuvassa lentokenttätaksi-hotelliputkessa. Nyt 36 -vuotiaana hän haluaisi jo kotiin muutenkin kuin vain illaksi. - Virtuaalitapaamiset ovat jonkin verran vähentäneet palaverimatkustelua. - Kasvokkain kohtaaminen on silti edelleen välttämätöntä esim. silloin kun jostain vaikeasta asiasta haetaan ryhmäkonsensusta. MERENTUTKIJAPARISKUNTA TIIMI TÖISSÄ JA KOTONA Alf ja Joanna Norkko ovat tiimi sekä töissä että kotona. Merentutkija-avioparin onkin kuulemma harvinaisen vaikea olla puhumatta työasioista kotona. Molemmat ovat nykyisin töissä Merentutkimuslaitoksella, tehtyään yhdessä ensin melkoisen kierroksen maailmalla. Norkot ovat Åbo Akademin kasvatteja, Alfin saadessa väitöksensä valmiiksi, häntä jonkin verran nuorempi Joanna valmistui maisteriksi. Valmistumisen jälkeen matka suuntautui Uuden Seelannin National Institute of Water and Atmospheric Reseachiin, mistä Alf sai post doc -tutkijan paikan. - Pestin oli alkujaan määrä kestää reilut kaksi vuotta mutta sain heti tämän jälkeen vakituisen tutkijan viran. - Loppujen lopuksi Uudessa Seelannissa vierähti viisi ja puoli vuotta, minkä jälkeen halusimme hakeutua taas lähemmäs Suomea. Alf tutki Uudessa-Seelannissa rannikon meriekologiaa ja mm. eroosion mereen levittämän sedimentin vaikutusta eliöstöön. Työhön sisältyi sekä perus- että soveltavaa tutkimusta; joissain tapauksissa hankkeet liittyivät suoraan esim. rakentamisen ympäristövaikutusten selvittämiseen. - Toinen keskeinen aspekti oli pohjatroolauksen vaikutus meriekosysteemeihin ja meriekosysteemin palautumiseen kalastuksesta johtuneesta häirinnästä. Meriekosysteemien palautuminen erilaisten häiritsevien tekijöitten vaikutuksesta onkin ollut kokoava teema sekä Alfin että Joannan tutkimuksissa. Kotimatka Suomeen kulki Ruotsin kautta, missä Alf tutki EU: n Marie Curie -rahoituksen turvin pohjaekosysteemien rakennetta ja toimintaa Ruotsin länsirannikolla. KUVA: HEIKKI JAAKKOLA Paljon työtä tullaan vielä tarvitsemaan myös biopolttoaineiden esittelyssä suurelle yleisölle. - Haastetta riittää jo peruskäsitteiden selittämisessä, mikä on biopolttoainetta, biodieseliä, bensiiniä jne... Norkot ovat Åbo Akademin kasvatteja. Oltuaan 5,5 vuotta Uudessa Seelannissa työssä he halusivat lähemmäksi kotimaata. 17 YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA 4/07

18 Muutto Suomeen tuli ajankohtaiseksi Alfi n saadessa merentutkimuslaitokselta vakinaisen erikoistutkijan viran. Nykyisessä työssään Alf vetää avoimen itämeren pohjaeläinseurantaa ja johtaa Suomen Akatemian pohjaeläinprojektia. VAHVA DIVERSITEETTI TUKEE PALAUTUMISTA Joanna kertoo olevansa hyvä esimerkki tieteen pätkätyöläisestä. Pariskunnan yhteisen maailmankiertueen aikana hän on valmistanut University of Aucklandissa oman väitöstyönsä, joka liittyy simpukoitten kasvunopeuteen ja siihen vaikuttaviin tekijöihin. Nyt Joannalla on Suomen akatemian rahoittama kolmivuotinen pesti merentutkimuslaitoksella. Hän tutkii merenpohjan eliöstön palautumista häirinnän, esim. happikadon jälkeen. - Työssä selvitetään mm. tarjolla olevan ruuan laadun ja määrän vaikutusta palautumisprosessiin ja sitä, kuinka ravintoverkko on muuttunut viimeisten vuoden aikana happikadon takia. Joanna on kokenut sukeltaja minkä takia hän on todennut myös omin silmin Itämeren erittäin huonon kunnon. Etenkin meren pohjoisosat ovat erittäin alttiita häiriöille koska lajiverkosto on tällä veden makeuden takia luonnostaankin varsin ohut.- Diversiteetin ohuus lisää täälläkin järjestelmän herkkyyttä vaurioille. - Mitä enemmän lajeja, sitä nopeammin pohjan ekosysteemit myös palautuvat erilaisista häiriöistä. SALAPERÄISET MERET Joannan ja Alfin mietteet työstään ovat hyvin tyypillisiä ympäristöalan ihmisille. Molemmat kiittävät työn monipuolisuutta ja käytännönläheisyyttä. Tutkimiseen, laboratoriotyöhön ja kirjoittamiseen liittyy merentutkimuksessa paljon mahdollisuuksia myös kunnon ulkoilmaelämään. Tätä edustaa mm. sukeltaminen, jota tarvitaan paljon kenttätöissä. Hyviä puolia ovat myös kokemukset luonnon ymmärtämisen lisääntymisestä. - Joskus omallekin kohdalle voi tulla oivallus siitä, kuinka jotkut erilliset havainnot liittyvät yhteen ja kuva kokonaisuudesta nytkähtää taas askeleen eteenpäin. Alf näkee merentutkimuksen keskeisenä haasteena eri aloilta jo kootun tiedon yhdistämisen ja kokonaiskuvan luomisen meren ja sen 18 YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA 4/07 ekosysteemien toiminnasta. - Merien ja niiden ekosysteemien toimintaa tunnetaan edelleen erittäin heikosti. Kokonaiskuvan luominen on usein vaikeampaa kuin detaljitiedon kerääminen. - Itämerelläkin on vielä paljon salaisuuksia vaikka sitä pidetään maailman tutkituimpana merenä. Ekosysteemien tutkimusta hankaloittaa sekin, että näytteet on tuotava kauas kotoa, kuivalle maalle ja tutkijoiden laboratorioihin. - Ekosysteemien toimintaa olisi usein helpompi ymmärtää jos tutkimusta voitaisiin tehdä suorana in situ -havainnointina ja vankkana empiirisenä kenttätutkimuksena meren pohjalla. Nyt tiimin edessä häämöttää talvikauden kestävä hajaantuminen sillä Alf on lähdössä muutamaksi kuukaudeksi Etelämantereelle. - Tällä selvitetään merijään merkitystä Etelämantereen ainutlaatuisten meriekosysteemien ylläpidossa. Työhön sisältyy paljon sukellusta ja näytteiden ottoa. LOGISTIIKKARYHMÄ OPETTAA SELVIYTYMISTAIDOT Suomen akatemian rahoittaman Etelämanner-tutkimuksen käytännön järjestelyistä vastaa Merentutkimuslaitoksen yhteyteen organisoitu tiimi. Nelihenkistä logistiikkaryhmää vetävä Mika Kalakoski kertoo ryhmän huolehtivan siitä, että tutkijat pystyvät tekemään turvallisesti työnsä etelämantereella sijaitsevalla Åboa -asemalla. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että asemalla on oltava tutkimusvälineitten ohella ruokaa, vettä, polttoainetta, lääkintävarusteita, telttoja, kulkuvälineitä, viestintävälineitä jne. Asemalle mahtuu 15 henkilöä, joista neljä on hyväksi havaitun käytännön mukaan logistiikkaväkeä. - Näitä ovat retkeä johtava koordinaattori, lääkäri, konemestari ja kokki. Merentutkimuslaitoksen logistiikkatiimin on myös koordinoitava lähtövalmistelut, kuljetukset sekä asemalle lähtevien tutkijoitten selviytymiskoulutus. Valmennus voi kestää jopa vuoden. Koulutus mietitään tapauskohtaisesti. Tutkijoista ei tarvitse tehdä urheilijoita tai sotilaita mutta heille on annettava valmiudet suojautua säältä, käyttää viestintävälineitä, pystyttää teltta, suoriutua perustavista lääkintätehtävistä jne. Riskienhallinnassa on aina huomioitava se, että Etelämantereella sään oikut sanelevat viime kädessä aikataulut. Antarktiksella kuusi kertaa ollut Kalakoski kertoo reissuista, joissa lumimyrskyn loppumista on jouduttu odottelemaan muutama vuorokausi teltoissa lentokoneen siiven alla. Omasta puolestaan Kalakoski kuvailee Etelämannerta käsittämättömän upeaksi paikaksi. - Luonnon avaruus, ääri-ilmiöt ja valoilmiöt ovat ainutlaatuisia. - Etelämantereella mieleen tulee joskus vahva tunne siitä, että nyt ollaan omalla kotiplaneetalla. Tunne on omituisella tavallaan hyvin kodikas. Kalakoski kertoo logistiikkatiimin työskentelevän hyvin intensiivisesti ja työtunneista piittaamatta silloin kun tarve vaatii. Ote työhön on samanlainen kuin maatiloilla, epäsovinnaisessa ympäristössä toimittaessa työrupeamat voivat olla hyvin pitkiä suunnittelussakin. Kun retkikuntaa on koulutettu aamuvarhaisesta yöhön erämaaolosuhteissa tai kun laivarahdin viimeiset laatikot on suljettu 16 tunnin työpäivän jälkeen, valtionhallinnon tapa laskea työsuoritukset jäykästi kellokortin ilmoittamien lukemien perusteella tuntuu joskus turhauttavalta. Lievimmin sanoen. HEIKKI JAAKKOLA Mika Kalakoski vastaa Etelämanner-tutkimuksen käytännön järjestelyistä. Etelämantereella sään oikut sanelevat viime kädessä aikataulut. Tosiasiassa Kalakoski pauhaa kiukusta puhisten byrokraattisista ajankäytön valvontajärjestelmistä, jotka lisääntyvät koko ajan ja joiden vaatimuksiin vastaamiseen tärvääntyy aina vain enemmän aikaa. - Pelkkää fyysistä paikallaoloa mittaavat järjestelmät eivät kuitenkaan kerro juuri mitään siitä, mitä työssä on saatu varsinaisesti aikaan.

19 Anitta Valtonen SUKELLUSBIOLOGIA SOPII REALISTISELLE VESIPEDOLLE Sukellusbiologin työ sopii vesipedoille, joilla ei ole ahtaan paikan kammoa, sellaisille kuin biologian opiskelijat Sanna Markkula ja Matti Savoila. Hyvä kunto lisää turvamarginaaleja, mutta ei ole välttämätöntä. Työstä ovat romantiikka ja ekstreme kaukana. Se on turvallista, kun tietää, mitä tekee, he sanovat. Suomen vedet ovat kylmiä, pimeitä ja mutaisia. Niissä sukeltaminen voi silti olla upeaa. Veden alla näkee konkreettisesti, missä vyöhykkeissä eri kasvit ja eläimet viihtyvät. Tuhannet hylyt houkuttelevat tutkijoita. Jään alla on aivan oma maailmansa. Noin sata tutkimussukeltajaa on koulutettu sen jälkeen, kun ensimmäinen kurssi järjestettiin vuonna Piirit ovat pienet. Istuessamme opiskelijakahvilassa Viikissä muutama Sanna Markkulan ja Matti Savoilan tuttu sukeltaja pysähtyy kommentoimaan sukeltamisen iloja ja riesoja. VEDESSÄ PIENESTÄ PITÄEN Sukelluskurssille hakeutuvat ihmiset, jotka ovat lutranneet vedessä pienestä pitäen, snorklailleet, meloneet, uineet ja ehkä katsoneet Jacques Cousteaun dokumentteja. Kurssi on hyvä lisä erilaisiin aineyhdistelmiin. Sanna Markkulan pääaineet ovat hydrobiologia ja luonnonmaatiede, joiden lisäksi hän opiskelee ympäristönsuojelutiedettä, geofysiikkaa, limnologiaa ja kalataloustiedettä. Sukelluskertoja hänellä on yli sata. Matti Savoilan pääaine on perinnöllisyystiede, jonka lisäksi hän lukee hydrobiologiaa, eläinfysiologiaa ja kemiaa. Tutkimussukeltajan opinnot hän aloitti kaksi ja puoli vuotta sitten. Viime talvena hän sukelteli neljä kuukautta Thaimaan kirkkaissa vesissä. Bungalowinsa ja moottoripyöränsä hän rahoitti kouluttamalla virkistyssukeltajia. Hän on ollut tekemässä biokartoituksia Espoonlahdella, jossa on maailman suurin uhanalaisen meriuposkuoriaisen esiintymä. Erittäin vaikeasti havaittavia kuori aisia tutkitaan snorklaamalla puolen metrin syvyydessä. Vuosaariprojektissa Matti on ollut tekemässä ympäristökartoituksia. KAHDEN VUODEN KURSSI Arkeologeille ja biologeille järjestettävä tutkimussukeltajakurssi kestää kaksi vuotta. Kurssit järjestää Innofocus ja toteuttaa vesialan konsulttiyritys Alleco. Kurssille tullessaan Sanna ja Matti olivat suorittaneet sukeltajan peruskurssin, joka oikeuttaa sukeltamaan 15 metriin. Tutkimussukelluskurssilla opitaan sukeltaman turvallisesti ympäri vuoden. Opiskelijat tutkivat vedenalaista luontoa; leviä, vesikasveja ja pohjaeläimiä. He sukeltavat joissa, järvissä ja valtamerissä. Ensiapu ja vesipelastus ovat osa ammattitaitoa. Matti harjoittelee videokameran käyttöä Ojamon kaivoslammella. Ojamon kaivoksen sukelluskeskus Lohjalla tulee tutuksi. Se on hyvä tekniikkaharjoittelupaikka, jossa kurssilaiset oppivat muun muassa vedenalaisien puhelimien ja kokokasvomaskien käyttöä. 19 YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA 4/07 KUVA: ANU RIIHIMÄKI

20 Kurssin suoritettuaan opiskelijat saavat kevytsukeltajatutkijan ammattikirjan ja voivat hakea kansainvälistä AESD (Advanced European Scientific Diver) -korttia. Tutkinnosta on hyötyä esimerkiksi vesikasvien ja -eläinten tutkijan työssä. KUVA: MIKKO NIEMINEN Kurssin hinta noin 2000 euroa. Töillä se on rahoitettu, Sanna ja Matti kertovat. RANKKAA TYÖTÄ HÖTTÖVESISSÄ Suomalaisen tutkimussukeltajan arki on rankkaa fyysistä työtä. Voidakseen sukeltaa tunnin Tvärminnessä sukeltajan on koottava varusteensa, matkustettava Tvärminneen, sukellettava, matkustettava takaisin ja huollettava varusteet. Koko päivä siihen menee. Varusteita riittää: sukelluspuku, maski, snorkkeli, räpylät, painovyö ja painot, hanskat, aluspuvut, valaisimet, kello, syvyysmittari, puukko, tasapainotusliivi, hengityssäädin, paineilmasäiliö ja muut tilpehöörit. Uudet varusteet maksavat pari tuhatta euroa. Kattoa ei ole. Halvemmallakin pääsee, mutta loputtomiin ei kannata tinkiä, koska kyse on turvallisuudesta. Tutkimussukeltajan työstä on romantiikka kaukana. Ympäristökartoitus Vuosaaressa on tonkimista vedessä, joka on täynnä kaikenlaista höttöä. Vielä pahempaa olisi olla rakennussukeltaja, on Matti Savoilan inhorealis-sarkastinen näkemys. Työn rankkuutta ei kompensoida hyvillä palkoilla. Meillä on normipalkat, ei sen enempää. Kun on jotain saanut säästettyä, kamat alkavat hajota. Ala tarjoaa projektitöitä. Esimerkiksi Itämeren tutkimiseen on vaikea saada rahoittajia, koska työ on hidasta ja kallista. Mahdollisia työllistäjiä ovat Merentutkimuslaitos, yliopistot ja sukelluskursseja järjestävät organisaatiot, Sanna kertoo. KIRKKAUTTA JA RAUHAA Sanna Markkulan into sukeltamiseen on säilynyt. Veden alla on oma maailma ja rauha. Kukaan ei tule häiritsemään. Itämeri on parhaimmillaan huippukohde. Eikä vesi aina ole sameaa, esimerkiksi jään alla voi olla erittäin hyvä näkyvyys. Myös Vuoksi Imatralla on Sannan mieleen. Siellä on hienoja savimuodostelmia, ja virrassa on hauska lilliä. Matille parhaat kokemukset Suomen vesissä on tarjonnut yhteistyö valokuvaaja Jukka Nurmisen kanssa. Nurminen on kuvannut muun muassa Itämeren pohjassa olevia 20 YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA 4/07 Biologian opiskelija Saija Turunen valmistautuu sukellukseen Vänön pohjoisrannalla. hylkyjä. Valoa näyttäessään Matti on voinut täysin keskittyä kuvattavaan kohteeseen, kuten Park Victoryyn Utön lähellä. Se on Suomen sukelletuin alus, lähes 140 metriä pitkä, keskeltä poikki. Sanna ei ole innostunut hylyistä. Hänelle ne ovat vain kasa lautaa ja rautaa. Huimimmat sukelluskokemuksensa Matti on saanut Thaimaan valoisissa, kirkkaissa, 27-asteisissa vesissä, joissa voi sukeltaa shortseissa. Koralliriuttojen vaikuttavuutta on vaikea selittää. Siellä on upeita kalliojärkäleitä, joiden ohitse voi puikkelehtia. Välillä täytyy torjua näykkimään pyrkiviä kaloja. SYVYYS HUMALLUTTAA Matti kuvailee typpinarkoosia eli syvyyshumalaa. Syvällä ihminen tulee tosi tyhmäksi. Hyvä kun osaa laskea kolmeen. Keneltäkään ei voi kysyä neuvoja. Unohtelee, eksyilee. Sukeltamiseen liittyy myös riskejä, kuten sukeltajantauti, jonka voi aiheuttaa esimerkiksi liian nopea nousu. Tauti johtuu siitä, ettei kehoon sukelluksen aikana kertynyt typpi poistu riittävän nopeasti, vaan alkaa muodostaa kuplia, jotka voivat tukkia pieniä verisuonia. Ensioireita ovat kutina, väsymys ja nivelkivut pintaan nousun jälkeen. Sukeltajantautiin auttaa vain painekammio- ja sataprosenttisen hapen hengittäminen. Happi korvaa elimistöön kertynyttä typpeä. Kammion paine vastaa 18 metrin syvyyttä. Hoidon lopussa painetta lasketaan hitaasti, jolloin elimistöön kertynyt typpi pääsee liukenemaan pois. Taudin ja hoidon kerran kokenut Sanna kertoo, että kammiossa voi lukea, syödä tai vaikka nukkua. Tarkkailijat soittavat tiuhaan ja kysyvät vointia. Kamera valvoo. Aika kuluu hitaasti. Matti Savoila aikoo sukeltaa aikansa ja tehdä sitten jotain muuta. Suunnitelmissa on oman yrityksen perustaminen. Sitä ennen hän tekee gradunsa molekyylibiologiasta. Sanna Markkula matkusti keväällä 2007 Huippuvuorille tekemään graduaan suolajärven eläinplanktonista. Siellä hän sukelsi vain huvikseen. Valmistuttuaan hän haluaa tehdä väitöskirjan ja jatkaa tutkijana.