Multisensorinen hanke- Suomi tila Nepalissa

Transkriptio

1 Laurea-ammattikorkeakoulu Laurea Tikkurila Multisensorinen hanke- Suomi tila Nepalissa Heidi Mäntynen Silja Mäkinen Sosiaalialan koulutusohjelma Harjoitustyö Helmikuu

2 SISÄLLYS Johdanto... 3 Suunnittelu... 4 Järjestely... 6 Tilan valmistelua... 7 Toteutus-Lapset tulevat! Multisensorisen tilan aistikkuus Arviointi... 16

3 Johdanto Olimme lähdössä viime keväänä kansainväliseen työharjoitteluun Nepaliin. Tulisimme viettämään kolme kuukautta lastenkodissa yli kolmenkymmenen lapsen kanssa. Halusimme pidentää kymmenen viikon harjoittelua kolmeen kuukauteen, mutta tähän tarvitsimme jotain hyväksilukua ylimenevältä ajalta. Saimme multisensorinen tila- hankeen idean kv-koordinaattoriltamme ja otimme yhteyden Minttu Rätyyn, jotta voisimme keskustella hankkeen viemisestä yli Suomen rajojen. Olimme jo aikaisemmin tutustuneet nepalilaiseen tilaan ja siitä oli jäänyt positiivinen ja innostava mieli. Hanke tuntui juuri meille sopivalta. Monta mutkaa oli silti matkan varrella vielä selvitettävänä. Hankkeen tarkoituksena oli tutustuttaa lapset meidän kulttuuriin, kertoa minkälaisesta maasta ja kulttuurista me olemme kotoisin. Kerromme raportissamme hankkeen etenemisestä niin Suomessa kuin Nepalissa ja sen saamasta vastaanotosta. Kuva 1. Suomi tila

4 Suunnittelu Suunnitteluvaiheemme alkoi Minttu Rädyn tapaamisella, jolloin ideoimme, minkälaista tilaa olisi mahdollista viedä niinkin kauas kuin Nepaliin. Kaluston kuskaaminen osoittautui ongelmalliseksi. Emme saisi koululta projektoria ja vanhanmallinen painava diaprojektori olisi myös vaikea kuljettaa Suomesta käsin määränpäähän. Päädyimme selvittämään voisiko Nepalista vuokrata diaprojektorin. Se olisi meille helpointa, jokseenkin epävarmaa. Sovimme, että koulu kustantaisi osan hankinnoistamme. Lähetimme sähköpostia lastenkotiin Horac iin ja saimme vastaukseksi, että asia järjestyisi paikan päällä. Diaprojektori maksaisi 15 päivältä. Sen vuoksi meidän oli supistettava tila koskemaan vain lastenkodin lapsia, jotta he edes ehtisivät tutustumaan tilaan kunnolla. Tuskin voisimme pitää tilaa kuin pari päivää. Suomesta meidän olisi hankittava vielä Suomi-aiheiset diat. Selvitimme kirjastosta, että koulun vieressä olevasta AV-keskuksesta vuosi kenties lainaa vanhoja dioja. Vierailimme AV-keskuksessa ja se osoittautui kultakaivokseksi. Löysimme kasan koulujen oppimateriaaleina käytettyjä aiheeseen sopivia dioja. Saimme diat myös neuvoteltua sopivan pituiseen laina-aikaan. Aluksi meidän oli vaikea hahmottaa miten tilasta tulisi kokonaisvaltaisesti Suomen näköinen. Minttu painotti, että tila tulisi toteuttaa hyvällä maulla ja että vähemmän on usein enemmän. Yhden tilan seinistä voisi varata elektroniselle kuvalle. Ensimmäinen ideapaperimme meni roskiin, sillä siinä suunnittelimme maalaavamme seinäpinta-alan suomalaiseksi talvimetsä maisemaksi ja kontrastiksi toisen seinän kesämaisemaksi. Ideoimme sermin keskelle, jotta talvitilaa olisi saatu pimennettyä ja kesä puolta valaistua enemmän. Idea oli liian työläs käytännössä, joten päätimme keksiä jotain yksinkertaisempaa. Päätimme kierrellä kirpputoreilla ja etsiä Suomiaiheisia esineitä ja lähteä niistä liikkeelle. Toiselta Mintun tapaamiskerralta saimme ideoita toisilta multisensoriseen hankkeeseen osallistuvilta oppilailta. Voisimme rakentaa aamiaispöydän kuvastamaan suomalaista arkea. Tyhjät maitotölkit ja voirasiat olisi kevyt kuljettaa matkalaukussa. Joku oli rakentanut kiukaan ja tuonut monot ja sukset esille Suomi tilaan, mutta vaikka ajatukset kuulostivat houkuttelevilta, oli meidän luovuttava niistä realistisuuden nimissä. Meillä oli paljon muutakin viemistä matkalaukuissamme, eikä suuret sukset ja luistimet olleet niin tärkeässä osassa tilan onnistumisen kannalta.

5 Kiersimme Korson ja Klaukkalan kirpputoreilla ja vierailimme myös Tikkurilan kierrätyskeskuksessa. Löysimme muumi kirjan ja tarjottimen aamiaispöytää varten. Myös teekannu ja kattauslautanen tarttuivat mukaan. Marimekon pyyhkeen saimme lahjoituksena tutultamme. Vielä oli ostettava elintarvikkeita ja poimittava käpyjä vanhanajan käpylehmien tekoa varten. Olimme löytäneet Internetistä kivan ohjeen pajupillin, käpylehmien ja ulpukkasikojen tekoon. Matkasimme edulliseen Tarjoustaloon ja ostimme Jenkki- ja Muumipurukumia. Tarvitsimme myös salmiakkia, Sisua, näkkileipää ja tiivistemarjamehua. Meidän piti myös miettiä, kuinka tarvikkeet säilyisivät homehtumatta pitkän ajan. Sen takia vaihdoimme esimerkiksi ruisleivän näkkileipään. Hankimme vielä koivu-sauna-uutetta ja mänty- ja tervasaippuaa haisteltaviksi. Heidi löysi vielä vaatekaapistaan Marimekon yöpaidan ja Nanson tyynyliinan. Niille voisi olla matkan aikana muutakin hyötykäyttöä. Toivoimme, että Nepalista löytyisi loput tarvittavat tarvikkeet, kuten edes yksi pöytä ja ehkäpä pari tuolia. Arvelimme, että Nepalista voisi olla myös edullisempaa hankkia loput asiat. Arvattavaksi jäi vain kuinka helppoa niiden löytäminen tulisi olemaan. Vaikka suunnittelimme tilaa jo Suomesta käsin, emme voineet tehdä kauhean tarkkoja suunnitelmia. Emme tienneet tarkalleen, minkälainen tila meillä olisi käytössä. Kuulimme myös, että Nepalissa on toistuvasti sähkökatkoksia, mikä rajoittaisi diaprojektorin käyttöä. Saimme kuulla, että lastenkodilla on käytössään agrigaatti sähkökatkoksia varten. Se vähäsen huojensi oloamme, mutta olomme oli aivan syystä epävarma. Emme tienneetkään mitä vaikeuksia tulisimme vielä kohtaamaan.

6 Järjestely Olimme ideoineet erilaisia teemaviikkoja harjoittelun ajaksi, jotta voisimme opettaa lapsille aina tietystä aiheesta intensiivisesti. Multisensorinen tila-hanke auttoi meitä keksimään kokonaan Suomi-viikon. Lapset voitaisiin orientoida tilaa varten alkuviikosta. Keksimme, että voisimme osallistaa lapset tilan tekoon askartelemalla heidän kanssaan lumihiutaleita. Loppuviikosta he pääsisivät itse tilaan ja tietäisivät jo jotain Suomesta. Kuva 2&3. Lumihiutaleiden tekoa Lapset pitivät paljon lumihiutaleiden teosta. Saksista käytiin jopa pientä kilpailua. Kun lapset tajusivat askarteluidean, syntyi mitä kauneimpia lumihiutaleita, paljon taidokkaampia kuin omat mallikappaleemme. Lapsista oli myös hauska nähdä oman kädenjälki itse tilassa. Lopetimme Suomi viikon tekemällä lettuja koko talon väelle. Löysimme myös sattumalta mansikkahilloa jostakin luomukaupasta. Olisimme voineet tehdä jotakin vielä perinteisempää ruokaa, mutta ruokatarvikkeet rajoittivat paljon. Lettujen teossa rajoitti myös se, että niitä oli tehtävä niin paljon, noin neljällekymmenelle, että kallisarvoinen kaasu meinasi loppua kesken. Onnistuimme kuitenkin ja saimme Suomi-viikon onnistuneesti tehtyä. Viikosta jäi mahtavat muistot, sillä se merkitsi lapsille paljon. He olivat hyvin kiinnostuneet kulttuuristamme ja tietenkin, myös letut, karkit ja näkkileivät otettiin mielihyvin vastaan.

7 Tilan valmistelua Saimme hyvän tilan käyttöömme lastenkodin vuokraamasta kerrostalosta, johon he majoittivat vapaaehtoisia. Onneksi yksi huone neljästä oli tyhjillään. Seinä ja lattia olivat tosin vähän väärän värisiä, mutta annoimme itsellemme vähäsen anteeksi sen suhteen, teemmehän projektin kehitysmaahan. Toimme sinistä väriä kuitenkin lakanoiden avulla. Koko tilan vuoraaminen siniseksi olisi ollut liian suuri juttu. Kiinnitimme osan lakanoista ikkunaan, jotta liika valo ei häiritsisi diojen katselua. Saisimme projektorin vasta tilan-avaus päivänä, joten kaikki muu olisi tehtävä valmiiksi ennen sitä. Texasilaiset vapaaehtoiset auttoivat meitä musiikin mahdollistamisessa. Poltimme heidän muistitikulleen musiikkia ja saimme heidän miniläppärin avulla hentoa musiikkia tilaan. Suuri kiitos heille! Olimme valmistelleet tilaa hieman ennen avajaisaamua. Aamiaspöytä oli melkein valmis. Olimme miettineet, että tarjoaisimme tilan ulkopuolella, lapsille syötävää ja heillä olisi siellä tervasaippualla käsienpesumahdollisuus. Lapset saisivat sitten kierrellä näkkileivät kädessä tilaa vapaasti ja tutustua materiaaleihin ja lopuksi kirjoittaa vieraskirjaan terveiset.

8 Kuva 4&5. Tuoksupöytä ja valmistelua Suomen Suurlähetystö oli luvannut auttaa meitä, koska olimme ottaneet heihin yhteyttä, jos heillä olisi lisää Suomi-aiheisia esineitä, joita voisimme lainata. Heistä oli suuri apu ja tilan arvo nousi paljon saamamme materiaalin johdosta. He jopa kasasivat ja toivat tavarat autolla lastenkodin lähistölle. Saimme paljon esitteitä ja kirjoja, muutaman julisteen, koivusuihkuverhon, Marimekon laukun ja dvd- filmejä. Olimme onnesta pyöreitä ja tila alkoi näyttää mieluisalta. Koivusuihkuverho toisi yhden seinän taas hyvään käyttötarkoitukseen. Työntekijät tulivat kurkkimaan tilaamme ja hämmästyivät näkemäänsä. Muutkin vapaaehtoiset odottivat innoissaan lasten reaktioita. Keksimme laittaa tietovisan Suomesta, koska meillä oli Suomen kartta ja olimme jo opettaneet jotakin lapsille alkuviikosta. Kysymyksemme olivat: Mikä eläin asuu Pohjois-Suomessa? A) Pingviini, B) Jääkarhu, C) Poro

9 Mikä on Suomen pääkaupunki? A) Helsinki, B) Delhi C) Moscow Mikä on Suomen kansallislintu? A) Kotka, B) Joutsen C) Papukaija Miten Suomea voisi parhaiten kuvata? A) Nousevan auringon maa, B) Suurten vuorten maa C) Tuhansien järvien maa Tietovisa innosti ja osallisti lapsia paljon ja arvoimme pari voittajaa, jotka saivat illalla tikkarin. Todella moni osasi vastata kaikkiin kysymyksiin oikein, vaikka ikäjakauma oli suuri. Vanhemmat auttoivat pieniä, kuten kulttuurinomaisesti Nepalissa toimitaan. Kuva 6. Suomi-visa Koristimme aamiaispöydän selustan Mauri Kunnaksen Koiramäen kalenterilla ja toisella Suomen luontoaiheisella kalenterilla, jossa vuodenaikojen vaihtelu luonnossa näkyi merkittävänä osana. Lapset saivat ottaa kalenterit pois seinältä ja selailla niitä. Laitoimme seinälle myös selattavan Muumi artikkelin, josta lapset tutustuivat englanninkielisen tekstin avulla Muumeihin.

10 Kuva 7. Muumien tarina Tilan avaamisaamuna lainasimme hyttysverhon lastenkodilta ja muotoilimme siitä pilven ja kiinnitimme lumihiutaleet roikkumaan nauhoilla pilveen. Lunta satavasta pilvestä tuli huoneen kruunu. Se toi tilaan rajausta, maagisuutta ja siinä näkyi lasten jälki. Kuulimme, että projektorimme oli saapunut ja kiirehdimme nopsajalkaan hakemaan sitä toimistolta. Lapset pääsisivät kohta koulusta ja odottaisivat innolla pääsevänsä tilaan. Stressitaso oli ajoittain korkealla sinä aamuna. Laitetta tarkastellessani huomasin, että odottamamme diaprojektori oli dvdprojektori. Mainitsin asiasta johtajalle, joka sanoi, että oli luullut sanojen tarkoittavan samaa laitetta. Stressitasomme sen kuin nousi, mietimme jo pyyhkeen heittämistä kehään, mutta sitten muistimme suurlähetyksen lainaamat dvd:t. Menimme asentamaan laitetta, mutta se ei ollutkaan mikään helppo juttu. Meidän piti irrottaa johtajan koneesta kiintolevyasema, jotta laite toimisi. Lisäksi sähköä ei ollut siihen aikaan päivästä, eikä agrigaattia voitu kuljettaa lastenkodista toiseen taloon. Pitkän pähkäilyn ja turhautumisen jälkeen päätimme olla ilman liikkuvaa kuvaa ja kokeilla illemmalla saisimmeko järjestettyä leffaillan erikseen Suomitilassamme. Nyt piti jo toimia, lapset olivat innolla odottamassa kutsua tilaan.

11 Toteutus-Lapset tulevat! Multisensorisen tilan aistikkuus Menimme hakemaan lapsia ja kerroimme heille, että jakaisimme heidät kahteen eri ryhmään, jotta tilassa ei tulisi tungosta. Kaikille kyllä Kuva 8, 9&10. Tilan esittelyä ja aamiaispöytä riittäisi herkkuja! Toimme Suomea esiin hankkeen mukaisesti aisteja käyttäen. Ensimmäiseksi lapset pesivät kätensä ja saivat tuoksun tervasaippuasta. Sitten tuli makuaistin vuoro, kun lapset maistelivat näkkileipää, mehua ja salmiakkikarkkeja. Etenkin näkkileipä oli

12 nepalilaisten mieleen. Onneksi olimme varanneet reilusti sitä mukaan. Lapset saivat käyttää itse tilassa kaikkia aistejaan. Kuvat kertovat enemmän. Ennen syömisten saamista lapset tutustuivat tervasaippuaan ja kuivasivat kätensä Marimekon unikko pyyhkeeseen. Onneksi vettä tuli, sillä vesikatkokset olivat todella yleisiä kerrostalossamme. Kuva 11,12 & 13. Hajuaisti ja makuaisti

13 Kuva 14&15. Makuaisti Kuva 16&17. Hajuaisti

14 Kuva 18,19&20. Näköaisti

15 Kuva 21,22,23&24. Tuntoaisti

16 Arviointi Tilaa suunniteltaessa ja toteuttaessa, meillä ei ollut selkeää suunnitelmaa, koska ympäristössä oli niin paljon muuttujia. Jouduimme jo alussa muuttamaan radikaalisti ideoitamme, sillä saimme diaprojektorin sijasta videotykin. Tilaa oli haastavaa järjestää käytännössä, sillä emme voineet enää lisätä budjettiamme ja lastenkodissa oli hyvin niukasti materiaalia. Pohdimme paljon kohderyhmäämme, jotka olivat keski-iältään noin 10-vuotiaita. Halusimme heille paljon tekemistä ja virikkeitä tilaan. Lapset tykkäsivät paljon käpylehmien tekemisestä, kirjojen selailusta, tietovisasta, kahvin ja muiden tuoksujen haistelusta sekä Suomesta näytetyistä filmeistä. Tila oli lapsille viikon kohokohta ja he puhuivat siitä paljon. Tila antoi paljon mahdollisuuksia. Saimme jokaisen seinän hyödynnettyä. Pystyimme säätelemään tilassa hyvin luonnonvalon määrää, tilassa ei ollut sähköjä. Musiikin kuuntelu jäi heikoksi, sillä sähköt tulivat vasta illalla eikä meillä ollut ehjää soitinta. Myös kattotilalle tuli käyttöä, kun käytimme mielikuvitustamme ja teimme hyttysverkosta pilven. Lapset halusivat mieluusti poseerata kameralle kauniin pilven alla. Toteuttaessamme tilaa opimme jakamaan kävijät sopivan kokoiseen lapsimäärään. Meno sujui jouhevasti ja kaikki löysivät tekemistä itselleen. Pöydät olivat tarpeeksi matalia ja pienemmätkin lapset ylettivät niihin. Saavutimme tavoitteet hyvin. Tila oli mieluisa lapsille ja välitimme heille ripauksen, minkälaista on suomalainen kulttuuri. Ehkä he oppivat jotain kirjoista ja tietovisasta. Tila oli hauska osa harjoitteluamme, joka jätti hyvän mielen. Projekti oli hyvin mielenkiintoinen ja opimme tulevan työmenetelmän, jota voimme käyttää tulevina sosionomeina. Suomeen tultuamme järjestimme myös koulussamme Nepal-tilan hankeen innoittamina. Moniaistisuus oli mielenkiintoinen tapa lähestyä tutkimaan Suomea ja mitä kaikkea suomalaisuus pitää sisällään. Tilamme ei ollut yhtenäinen, vaan se koostui monista eri osista ja siksi olisimme voineet jättää osan tavaroista pois. Tilassa olisi voinut olla vain yksi teema, kuten aiemmin on tehty esimerkiksi sauna-aiheinen Suomitila.

17 Tilasta olisi tullut vajavainen ilman Suomen suurlähetystöä. Suurin osa tavaroistamme kuului heille. Suurlähetystö innostui tilastamme niin paljon, että halusi tehdä siitä jutun Internet-sivuillensa. Valitettavasti tila oli pystyssä vain muutaman päivän ja haastatteluaikaa ei saatu sovittua ennen maasta lähtöämme. Tila innoitti lapsia ja he halusivat myös tulla Suomeen. He olivat hyvin kiitollisia meille opetuksistamme ja vaivannäöstämme. Lapset rupesivat heti innolla tutkimaan kaikkea mitä tilassa oli, ilman kehotuksiamme. Lapset kokivat hyvin voimakkaina erityisesti videoesitykset, joita näytimme Suomesta. Näytimme videon Suomen luonnosta, Suomen kaupungeista sekä pääkaupungista. Luonto sekä kuvat olivat hyvin erilaisia ja lapset eivät olleet koskaan nähneet sellaista. Moniaistinen tila oli erilainen tapa esitellä Suomea kuin jos olisimme vain kertoneet lapsille Suomesta. Lisäksi tila oli erinomainen tapa ratkaista kieliongelma meidän ja lasten välillä. Lapsille varmasti välittyi paremmin kuva Suomesta, vaikka he eivät puhetta olisi ymmärtäneetkään. Aisteilla havaitessa ei tarvita yhteistä kieltä. Lapset kirjoittivat myös vieraskirjaan, että haluavat tulla Suomeen käymään, mikä antoi käsityksen, että Suomi-tila oli tehnyt heihin suuren vaikutuksen. Lapset oppivat tilan kautta myös enemmän meistä ja minkälaisesta maasta ja kulttuurista olemme kotoisin. Ennen tilaa lapsilla ei ollut käsitystä kotimaastamme ja moniaistinen tila laajensi heidän maailmankuvaansa, sillä aiemmin heidän tietonsa oli rajoittunut lähinnä omaan maahansa. Mielestämme meidän olisi pitänyt ideoida tilaa enemmän Nepalissa ja varata aikaa enemmän suunnitteluun. Kaiken kaikkiaan meille jäi tilasta onnistunut olo ja paljon hyviä muistoja. Suomi-tila vahvisti myös meidän omia kulttuurijuuriamme ja sai meille yllättäen kovan koti-ikävän ja saimme olla ylpeitä suomalaisuudestamme. Mielestämme Suomi-tilan järjestäminen oli vaivan arvoinen ja erityisesti myös lasten palautteiden takia. Opimme, että pienestäkin määrästä materiaalia voi saada jotain hyvin merkittävää. Lapsille ei ollut niinkään tärkeää, miten suurella panostuksella tila oli luotu, vaan enemmänkin, että he kokivat itsensä erityisiksi ja saivat osallistua tilan tekoon. Suomi-tilaa olisi toki voinut vielä kehittää esimerkiksi pitämällä siellä lapsille jotain tuokioita kuten laulamalla suomalaisia lauluja. Se olisi voinut olla eräänlainen kahden kulttuurin kohtaamispaikka. Tila olisi voinut olla myös pidempään auki ja siellä olisi voinut vierailla useammin. Opimme, että Suomea voi esitellä hyvin monella eri tapaa ja ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa esitellä kotimaatamme. Opimme, että muutoksia voi tulla ihan viime metreille saakka ja siksi joustavuus

18 kuuluu asiaan. Lisäksi eri kulttuurien kanssa toimiessa pitää ottaa huomioon myös sen maan kulttuuri. Esimerkiksi aikakäsitys Nepalissa on täysin erilainen mitä suomalaisessa kulttuurissa ja asiat tulevat hoidetuksi, jos tulevat. Kuva 25. Yhteispotretti Olemme kysyneet kuvausluvan lapsista lastenkodin johdolta.