SYSMÄN ESIHISTORIAN VAIHEITA THE PHASES OF SYSMÄ'S PREHISTORY

Transkriptio

1

2 Sysmän esihistorian vaiheita...3 Sysmässä esiintyviä muinaisjäännöstyyppejä...7 Kivikautiset asuinpaikat...8 Varhaismetallikautiset asuinpaikat ja lapinrauniot...8 Rautakautiset kalmistot ja asuinpaikat...8 Uhrikivet...10 Sysmän muinaisjäännöskohteita, lapinraunioita Kirkonseudun rautakautinen asutuskeskittymä...15 Nordenlundin kartanon laitumet...18 Supitun rautakautinen kalmisto...18 The Phases of Sysmä s Prehistory...3 Types of prehistoric remains found Sysmä...7 Stone Age Settlements...9 Early Metal Age Settlements and Lapp Cairns...9 Iron Age Cemeteries and Settlements...9 Sacrificial Stones...11 Sites of Sysmä s Ancient Remains, Lapp cairns...12 The Church-Area IronAge Population Centre...14 The Pastures of Nordenlund Manor...18 Supittu s Iron Age Burial Ground...18

3 SYSMÄN ESIHISTORIAN VAIHEITA Edullinen sijainti vesireittien varrella on houkutellut asukkaita Sysmän seudulle jo kauan ennen historiallisen ajan alkua. Tunnetuin jakso Sysmän esihistoriassa ajoittuu rautakauden loppuun, mutta asutuksella on paljon vanhemmat, kivikaudelle saakka ulottuvat juuret. Vuosituhansien aikana ympäristö ja ihmisten elämäntapa ovat muuttuneet paljon, mutta menneet sukupolvet ovat jättäneet maisemaan omat jälkensä, joiden kautta nykyajankin ihminen voi saada kosketuksen muinaiseen elämään. Päijät-Hämeen ensimmäiset asukkaat asettuivat Porvoonjoen yläjuoksun alueelle jo noin 8500 ekr. Sieltä asutus levisi pian pohjoisemmaksikin. Sysmän kivikautta ei ole juuri tutkittu, joten asutuksen varhaisista vaiheista on niukasti tietoa. Asuinpaikoilta löytyneen keramiikan perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että vakituista asutusta alueella on ollut viimeistään varhaiskampakeraamiselta kaudelta, eli noin 5100 ekr. alkaen. Koska Päijänteen vesistö on muodostanut tärkeän kulkuväylän koko esihistoriallisella ajalla, on kuitenkin todennäköistä, että ihmisiä on liikkunut alueella jo aiemminkin. THE PHASES OF SYSMÄ'S PREHISTORY The Sysmä region has, thanks to its advantageous location along waterways, been attracting inhabitants long before the beginning of the Historic Era. The most well known period in Sysmä's prehistory dates back to the end of the Iron Age, although habitation in the area has roots that are much older, reaching into the Stone Age. Over thousands of years, the environment and mode of life have changed considerably, but past generations have left their mark on the landscape, enabling modern man to get in touch with ancient living. Kultturimaisemaa Koskueenmäellä A cultural landscape in Koskueenmäki The first inhabitants of the Päijät-Häme region settled in the upper reaches of the Porvoonjoki River as early as 8500 BC. From there, habitation quickly spread further north. Little research has been done on Stone Age Sysmä; consequently, there is only limited knowledge of the early stages of habitation. Based on ceramic findings discovered at settlements, it can be concluded that the area was permanently settled during the Early Comb-Ceramic Period at the latest, i.e. around the beginning of 5100 BC. As the Päijänne water system has been an important thoroughfare throughout the Prehistoric Era, however, it is likely that humans set foot in the area even earlier. 3

4 Pappilan löytöön kuuluvia hopearahoja viikinkiajalta, 1000-luvun tienoilta Silver coins belonging to the Pappila find, dating back to the 11th century Kivikaudella toimeentulo perustui metsästykseen ja kalastukseen. Asuinpaikat sijoitettiin hyvien kulkureittien ja pyyntipaikkojen läheisyyteen. Koko asuinkunta saattoi vaihtaa paikkaa useammankin kerran vuodessa. Suurelle väkijoukolle ei Sysmän kokoinen alue ole voinut tarjota elantoa, ja asukasmäärä on jäänyt tässä vaiheessa ehkä muutamiin kymmeniin. Pronssikauden alkaminen noin 1900 ekr. ei merkinnyt suurta muutosta sisämaan asukkaille. Metalli oli tuontitavaraa ja pysyi siksi harvinaisena. Vanhat elinkeinot pysyivät yhä toimeentulon kannalta tärkeimpinä, vaikka pienimuotoista karjanhoitoa ja maanviljelyä aloiteltiinkin. Sisämaan pronssikautta ja rautakauden alkua kutsutaan varhaismetallikaudeksi erotuksena rannikon kulttuurialueesta, jossa muutokset olivat voimakkaampia. Siellä maatalouden merkitys kasvoi, ja alueelle levisi maatalouskulttuuriin liittyviä uusia uskomuksia ja hautaustapoja. Rannikko kytkeytyikin entistä kiinteämmin skandinaaviseen kulttuuriin. Sisämaa puolestaan sai vaikutteita enemmän idästä. Raudanvalmistuksen taito levisi Suomeen noin 500 ekr. Rautamalmia saatiin järvistä ja soista, ja paikallinen työkalujen tuotanto mahdollisti muun muassa aiempaa laajemman kaskiviljelyn. Kuitenkin vielä pitkälle rautakaudelle toimeentulo perustui sekatalouteen, jossa metsästyksellä ja kalastuksella oli keskeinen asema. 600-luvulta alkaen peltoviljely sai Sysmän alueella yhä tärkeämmän roolin toimeentulon lähteenä kaskenpolton ja pyynnin ohella. Samalla alkoi muodostua kiinteä kyläasutus, joka on ollut perustana myös myöhemmälle, aina nykyaikaan jatkuneelle asutukselle. Viikinki- ja ristiretkiajalla, ensimmäisen vuosituhannen lopussa ja toisen alussa, Sysmän alue oli yksi merkittävimmistä keskuspaikoista Itä-Hämeessä. Muinaiset sysmäläiset saivat kiittää asemastaan ennen kaikkea turkiskauppaa, erämaiden läheisyyttä ja Sysmän edullista sijaintia vesireittien varrella. Kaupankäynti toikin aivan uudenlaista vaurautta sisämaan asukkaille. Arkeologisessa aineistossa tämä näkyy runsaina ase- ja korulöytöinä sekä aarrekätköinä, joita on löydetty Voipalasta ja Ylimmäisen järven saaresta. Myös Pappilan pellosta löytyi vuonna 2000 ilmeisesti kätköön kuuluvia esineitä. Kaikki nämä kätköt, joihin kuuluu hopearahoja ja -koruja, ajoittuvat 1000-luvun ensimmäiselle vuosisadalle.

5 During the Stone Age, people earned their living from hunting and fishing. Settlements were located in the vicinity of natural thoroughfares and hunting and fishing areas. It was not unknown for the entire household to be moved several times a year. An area of the size of Sysmä was probably not able to sustain a large population, and the number of inhabitants at that time was probably no greater than a few dozen. The beginning of the Bronze Age, circa 1900 BC, did not entail a significant change for inland inhabitants. Metal was imported and therefore remained rare. The old means of livelihood remained the most important means of living, although small-scale animal husbandry and agriculture were also introduced. The Bronze Age and early Iron Age in inland areas is called the Early Metal Age to differentiate it from the coastal cultural region, where more dramatic changes took place. In coastal areas, agriculture became more prominent, bringing new beliefs and burial customs with it. As a result, coastal areas were linked more firmly with Scandinavian culture. Inland areas, however, were more greatly affected by eastern influences. Iron production skills spread to Finland in approximately 500 BC. Iron ore was excavated from lakes and swamps, and local tool production made slashand-burn cultivation possible on an even wider scale than before. Livelihoods, however, were based on a mixed economy where hunting and fishing played a central role well into the Iron Age. From the beginning of the 7th century, land cultivation gradually became more prominent as a source of livelihood in the Sysmä region, along with hunting, fishing and slash-and-burn cultivation. At the same time, permanent village settlement began to take shape, forming a foundation for later inhabitation which would continue into modern times. Keihäänkärkiä Aittosaaren rautakautisesta kalmistosta Spear heads from the Iron Age burial site in Aitosaari In the Viking Era and during the Crusade Period, at the end of the first millennium and beginning of the second, the Sysmä region was one of the most important centres of the eastern Häme region. Above all, the inhabitants of ancient Sysmä owed their prominent position to the fur trade, the proximity of wilderness areas and a favourable location along waterways. Trade brought a completely new kind of prosperity to inland inhabitants. This resulted in abundant weapon and jewellery findings among archaeological objects, as well as treasure caches found in Voipala and on an island in Lake Ylimmäinen. Additional findings, apparently belonging to the cache, were discovered in a field in Pappila in year All these hiding places containing silver coins and jewellery date back to the 11th century. 5

6 Kurjen kivikautinen asuinpaikka Soiniemessä. Asuinpaikkalöydöt on tehty muinaisen rantatörmän päältä. Stone Age nesting ground for cranes in Soiniemi, found on top of an ancient bank of a lake. Ihananiemessä on kaivettu useita kertoja. Tähän kesän 2000 kaivaukseen osallistui moni sysmäläinen. Excavations have been conducted in Ihananiemi many times. Many locals took part in the excavations in Sysmä in summer

7 Rautakauden loppujakso oli melko levotonta aikaa. Harvaan asutusta Suomestakin tuli houkutteleva kohde vieraiden heimojen sotajoukoille, kun varallisuus kasvoi ja vesireittien varsille syntyi kauppapaikkoja ja kiinteää kyläasutusta. Ryöstöretket saattoivat tosin päättyä hyökkääjän kannalta huonostikin, sillä paikallinen väestö osasi puolustautua tehokkaasti. Hyökkääjien varalta perustettiin korkeille mäille ja kallioille linnoituksia. Nämä linnavuoret toimivat pakopaikkoina, jonne alueen asukkaat saatiin arvoesineineen turvaan. Samalla ne toimivat osana viestijärjestelmää: vihollisen lähestyessä linnavuorilla poltettiin vainovalkeita, jotka varoittivat tunkeilijoista hyvissä ajoin. Sysmästä ei varmoja muinaislinnoja tunneta, mutta sellaiseksi sopisi sijaintinsa puolesta esimerkiksi Tainionvirran suulla sijaitseva kallioinen mäki, jonka nimikin on Linnavuori. Ristiretkiajalla myös valtiopolitiikka toi vieraita valloittajia Hämeeseen, sillä alue joutui Ruotsin ja Novgorodin välisen valtataistelun kohteeksi. Lounais-Suomella oli jo vanhastaan läheiset yhteydet Ruotsiin, mutta Päijät- Hämeessä itäinen vaikutus näkyi vielä senkin jälkeen, kun Suomen läntiset osat oli pysyvästi sidottu Ruotsin vallan alle. The latter part of the Iron Age was quite restless. Even scarcely populated Finland became an attractive target for the troops of foreign tribes, as prosperity increased and trading posts and permanent settlements grew along waterways. These plundering expeditions could sometimes, however, come to an unfortunate end for the attacker, as locals took effective defense measures. In order to fend off attackers, fortresses were built on high hills and cliffs. These hill forts served as places of refuge where local inhabitants could seek shelter for themselves and their valuables. At the same time, they served as part of a communications system: as the enemy drew closer, beacons were lit on the fortified hills to signal an early warning of the approaching intruders. It is not known for sure that ancient forts actually existed in Sysmä, although judging by its location the rocky hill at the mouth of the Tainionvirta River, incidentally named Linnavuori (Fort Hill), might very well have been one. State politics at the Crusade Period also brought foreign conquerors to Häme, as the region became engaged in a power battle between Sweden and Novgorod. South-west Finland had long had close links with Sweden, but in Päijät-Häme the influence from the east remained clearly evident, even after the west of Finland was placed permanently under Sweden's rule. SYSMÄSSÄ ESIINTYVIÄ MUINAISJÄÄNNÖSTYYPPEJÄ Sysmästä on löydetty noin 130 esihistoriallista muinaisjäännöstä. Ajallisesti ne kattavat useita vuosituhansia, kivikaudelta rautakauden loppuun saakka. Usein muinaisjäännöksistä ei näy maan pinnalle paljoakaan, ja niillä kävijältä vaaditaankin hieman mielikuvitusta ja pohjatietoa. Kuitenkin jo pelkkä muinaisuutta henkivä maisema voi antaa elämyksiä ja avata uuden näkökulman suomalaiseen kulttuuriperintöön. Vaikka Sysmän muinaisjäännöksillä on valtakunnallistakin merkitystä, on niitä kuitenkin tutkittu verrattain vähän. Ensimmäiset kaivaukset järjestettiin vuonna 1919 Supitun hautaröykkiöllä ja Voipalassa Päivärinnan pellon rautakautisessa kalmistossa. Tämän jälkeen tutkimuksia on tehty hyvin harvakseltaan. Vasta 1990-luvun puolivälin jälkeen on tutkimustoiminta Sysmässäkin vilkastunut. Kaivauksia on tehty useilla rautakautisilla kalmistoilla ja asutusalueilla, ja myös uusia muinaisjäännöksiä on löytynyt runsaasti. TYPES OF PREHISTORIC REMAINS FOUND SYSMÄ Approximately 130 prehistoric remains have been found in Sysmä. They span several thousands of years, from the Stone Age to the end of the Iron Age. Often, there are hardly any above-the-ground signs of ancient remains, and the visitor is required to have a bit of imagination and basic knowledge. In spite of this a landscape animated with ancient spirit can itself induce rich experiences and shed new light on Finnish cultural heritage. Although the Sysmä remains hold national significance, they have not yet been researched to any great extent. The first excavations were organised in 1919 at the Supittu stone cairn and the Iron Age burial ground in a field in Päivärinta in the region of Voipala. Little research has been carried out since then. The pace of research activity, including that in Sysmä, did not pick up until the mid-1990s. Excavations have been conducted in several Iron Age burial grounds and settlements, with plenty of new remains being discovered. 7

8 KIVIKAUTISET ASUINPAIKAT Kivikautiset asuinpaikat ovat yleensä olleet aivan rantojen tuntumassa. Sijainti on valittu siten, että asuinpaikat ovat olleet suotuisten pyyntimaiden läheisyydessä ja hyvien kulkureittien varsilla. Nykyisin asuinpaikat voivat kuitenkin olla melko kaukana rannasta, sillä maankohoaminen on usein muuttanut maisemaa huomattavasti. Yleensä asuinpaikoista ei näy mitään maan pinnalle, ja ne voidaan paikallistaa vain löytöjen perusteella. Joskus asuinpaikoilla voi kuitenkin havaita matalia, yleensä soikeahkoja painanteita, jotka ovat osittain maahan kaivettujen asumusten pohjia. Tavallisimpia löytöjä ovat saviastioiden palat, kvartsiesineiden valmistuksessa syntyneet jätepalat eli iskokset sekä saaliseläinten palaneiden luiden kappaleet. Sysmästä kivikautisia asuinpaikkoja tunnetaan useita kymmeniä. Ne sijaitsevat Päijänteen suojaisissa lahdissa ja pienempien vesistöjen varsilla. Yksi asuinpaikkakeskittymä sijaitsee Liikolanlahden alueella ja sen lähiympäristössä. Maankohoamisen vuoksi asuinpaikat sijaitsevat kuitenkin usein hieman kauempana nykyisestä rannasta. VARHAISMETALLIKAUTISET ASUINPAIKAT JA LAPINRAUNIOT Varhaismetallikautisia asuinpaikkoja on usein vaikea erottaa kivikautisista, sillä löydöt ovat hyvin samankaltaisia. Monilla kivikautisilla asuinpaikoilla on asuttu vielä pronssikaudellakin. Yleensä varhaismetallikautinen asuinpaikka tunnistetaankin keramiikan perusteella, joka poikkeaa kivikautisesta. Sysmästä tällaista keramiikkaa on löydetty esimerkiksi Majutsaaren itärannalla sijaitsevalta asuinpaikalta. Pronssikaudella levisi Suomen rannikkoseudulle uusi hautaustapa, jossa vainajat haudattiin joskus hyvinkin suuriin kiviröykkiöihin. Samaan aikaan vainajia alettiin myös polttaa aiemmin käytetyn ruumishautauksen sijaan. Sisämaahan vastaava hautaustapa omaksuttiin hieman myöhemmin. Röykkiöt, joita kutsutaan sisämaassa lapinraunioiksi, ovat kuitenkin huomattavasti rannikkoa vaatimattomampia. Ne sijaitsevat yleensä veden äärellä, kallioisissa saarissa ja niemissä - usein sellaisilla paikoilla, joista on hyvä näkyvyys. Sysmästä lapinraunioita on löydetty muutamia. Kaivauksia niillä ei kuitenkaan ole tehty. RAUTAKAUTISET KALMISTOT JA ASUINPAIKAT Rautakauden kalmistoissa tavataan yleisimmin polttohautauksia. Kauden lopulla yleistyivät myös ruumishautaukset, mutta Sysmästä sellaisia ei ainakaan toistaiseksi ole löydetty. Sysmän kalmistoissa vainajat on haudattu yleensä mataliin, maansekaisiin kiviröykkiöihin tai maanpinnalle näkymättömiin kivikenttiin eli polttokenttäkalmistoihin. Mukaansa tuonpuoleiseen vainajat ovat saaneet aseita, koruja, astioita sekä muita tarvekaluja. Kalmistot ovat sijainneet asutuksen läheisyydessä. Siksi ne ovat keskittyneet alueille, joissa rautakautinen asutus on ollut intensiivisintä. Sysmän keskusalueena on ainakin viikinkiajasta alkaen toiminut kirkon seutu, ja muita tärkeitä asutuskeskuksia on ollut Tainionvirran muodostaman vesireitin varrella Nuoramoisjärvellä ja Joutsjärvellä. Asutuksen intensiivisyydestä huolimatta on varsinaisia asuinpaikkalöytöjä tehty vähän. Yksi syy tähän lienee se, että historiallisella ajalla on asuttu samoilla paikoilla, jolloin maankäyttö on voinut tuhota suuren osan rautakauden asuinpaikoista. Pääosa rautakauden kalmistoista Sysmässä ajoittuu viikinki- ja ristiretkiajalle, eli ensimmäisen vuosituhannen lopulle ja toisen alkuun. Vanhin tutkittu hautaröykkiö Suurikylän Ihananiemessä on kuitenkin ajoitettu jo 300-luvulle. Toinen vanhempaa vaihetta edustava röykkiö sijaitsee Supitussa, jossa tehtiin kaivauksia jo luvun alkupuolella. Hauta ajoittuu 600-luvulle, eli merovingiaikaan. 8

9 STONE AGE SETTLEMENTS Stone Age settlements were generally located right on the shore, on account of proximity to hunting and fishing grounds and good access to thoroughfares. Nowadays, however, settlements can be found quite far from the shore, as the uplift of land has noticeably reshaped the landscape. More often than not there are no above- ground signs of a settlement; sites can often only be located based on findings. Sometimes shallow depressions, usually approximating an oval shape, can be observed in the settlements. These depressions form the foundation for dwellings dug partially into the ground. The most common findings include pieces of pottery, quartz fragments created while making stone objects, and fragments of burnt bones from game animals. There are dozens of known Stone Age settlements in Sysmä, situated in the sheltered bays of Lake Päijänne and along smaller waterways. There is a cluster of settlements in and around the Liikolanlahti area. Due to the uplift of land, however, these settlements can often be found a little further away from the present-day shoreline. EARLY METAL AGE SETTLEMENTS AND LAPP CAIRNS Early Metal Age settlements are often difficult to distinguish from those from the Stone Age, as the findings are quite similar. Many Stone Age settlements have been inhabited as late as the Bronze Age. Usually, an Early Metal Age settlement is recognised based on the ceramics, which differ from Stone Age ceramics. In Sysmä, ceramics of this type have been discovered at a settlement situated on the eastern shore of the Majutsaari Island. During the Bronze Age, a new burial custom spread to Finland's coastal areas, whereby the deceased were buried in often rather large barrows. At the same time, cremation became customary in lieu of the inhumation burials that were previously the norm. In inland areas, the cremation custom was adopted a little later on. The barrows, which in inland areas are called Lapp cairns, are much more modest than those found in coastal areas. They are normally situated close to a body of water, on rocky islands and capes - often in places with good visibility. A few Lapp cairns have been found in Sysmä. These have not, however, been excavated. IRON AGE CEMETERIES AND SETTLEMENTS Cremation was the prevalent burial custom in Iron Age burial grounds. Towards the end of the Iron Age, inhumation burials became more commonplace, although to date these types of burial sites have not been found in Sysmä. In the Sysmä burial grounds, the deceased are generally buried in low-built dirt cairns, or in stone fields invisible from above the ground, called cremation cemetaries. Accompanying the deceased into the afterworld were weapons, jewellery, dishes and other such utensils. Burial grounds were usually located near populated areas, and consequently centred in areas most densely populated during the Iron Age. Since the Viking Age, if not earlier, the area around the church has been the focal point in Sysmä; other significant population centres were located along the Tainionvirta-waterway at Lake Nuoramoisjärvi and Lake Joutsjärvi. In spite of the density of the population, actual settlement findings have been scarce. One explanation for this could be that during the Historic Era communities tended to congregate together in one area; the pressures of such land use may have resulted in the destruction of the vast majority of Iron Age settlements. The majority of the Iron Age burial grounds in Sysmä date back to the Viking age and the Crusade Period, i.e. the end of the first millennium and the beginning of the second. The oldest cairn to be investigated, located at Ihananiemi in the village of Suurikylä, has however been found to date back as far as the 4th century. Another cairn representing an earlier era is located at Supittu, where excavations were conducted as early as the beginning of the 20th century. The burial site dates back to the 7th century, i.e. the Merovingian Age. 9

10 UHRIKIVET Uhri- eli kuppikivet ovat Sysmän runsaslukuisin muinaisjäännösryhmä. Niitä tunnetaan kunnan alueelta jo yli 50. Kuppikivet sijaitsevat rautakautisen asutuksen ja kalmistojen läheisyydessä. Ne ovat joko maakiviä tai avokallioita, joihin on hakattu pyöreitä, kuppimaisia syvennyksiä. Kuppien määrä vaihtelee: niitä saattaa olla samassa kivessä tai kalliossa ainoastaan yksi, mutta joskus useita kymmeniä, jopa yli sata. Kuppikivet lienee tehty pääasiassa rautakaudella, mutta niitä on käytetty vielä historiallisella ajallakin, jolloin niihin tiedetään laitetun pieniä uhrilahjoja, esimerkiksi jyviä tai maitoa, hyvän sadon ja karjan hyvinvoinnin turvaamiseksi. Lisäksi kuppeihin kertynyttä sadevettä on käytetty parantavana lääkkeenä. Kuppikivien on arveltu voineen liittyä hedelmällisyysmagiaan rautakaudellakin. Toisaalta niillä on alunperin voinut olla yhteys myös vainajienpalvontaan. Virolaisen perimätiedon perusteella on kansanrunouden tutkija Martti Haavio esittänyt, että jokaiselle suvun vainajalle olisi tehty oma kuppinsa, josta tämän sielu on linnun hahmossa voinut käydä syömässä ja juomassa. Suurikylän uhrikivi Sacrifial stone in Suurikylä 10

11 SACRIFICIAL STONES Sacrificial stones, otherwise known as cup-marked stones, are the most prevalent group of ancient remains to be found in Sysmä. There are over 50 known sacrificial stones in the municipality, located in close proximity to Iron Age dwellings and burial grounds. They take the form of either field stones or exposed rock, into which round, cup-like indentations have been carved. The quantity of the cups varies: at times, there may be only one cup per stone or rock, at other times there may be dozens of them, even into the hundreds. The cup-marked stones were most likely made primarily during the Iron Age, although they were still used in the Historic Era, when small offerings of grain or milk for example, are known to have been placed in them in order to safeguard livestock and guarantee an abundant crop. In addition, rainwater collected in the cups is known to have been used as a healing potion. Links between cup-marked stones and fertility magic during the Iron Age have been speculated. On the other hand, they may have originally been connected with worshipping the dead. Folklorist Martti Haavio suggests that, according to Estonian tradition, a cup was made for each deceased person in a family; legend has it that the soul of that person, in the shape of a bird, would come back to eat and drink from the cup. 11

12 Lapinraunio Vähä Paatsalon saaressa Lapp cairn on the island Vähä Paatsalo SYSMÄN MUINAISJÄÄNNÖSKOHTEITA LAPINRAUNIOITA Useimmat Sysmän lapinraunioista sijaitsevat saarissa. Lapinraunioille tyypilliseen tapaan ne on rakennettu paikoille, joilta on ollut hyvä näkyvyys ympäristöön. Vaikka Sysmän lapinrauniot ovat sijainniltaan ja rakenteeltaan tyypillisiä varhaismetallikauden hautaröykkiöitä, ei niiden käyttötarkoituksesta ja ajoituksesta ole tutkimusten puuttuessa saatu vahvistusta. Kaksi edustavaa lapinraunioita sijaitsee Sysmän lounaiskulmassa, Kuhjasaaressa ja Vähä Paatsalon saaressa. Molemmat ovat soikeahkoja, pelkästään kivistä kasattuja melko matalia röykkiöitä. Pohjoisempana, Majutvedelle johtavan Miestensalmen kohdalla Pirttisaaren kallioisessa niemessä, sijaitsee yksi lapinraunio, joka on rakennettu kalliopohjalle kahden kallionyppylän väliselle tasanteelle. SITES OF SYSMÄ'S ANCIENT REMAINS LAPP CAIRNS Most of Sysmä's Lapp cairns are located on islands. Characteristically, they have been built on sites affording good views of the surrounding area. Although the Lapp cairns in Sysmä are typical Early Metal Age barrows in terms of their location and structure, their intended purpose and point of origin Two representative Lapp cairns are located in Sysmä's south-western corner, in Kuhjasaari and on the island of Vähä-Päätsalo. Both are relatively low-built barrows, oval-like in shape, and compiled solely of rocks. Further north, where Miestensalmi Sound flows into Lake Majutvesi on Pirttisaari's rocky cape, there is a Lapp cairn built on rocky ground on a plateau between two hillocks. 12

13 Päijätsalo Miestensalmi Pirttisaari Kattilasaari 2 1 Vähä Paatsalo Paatsalo 3 4 Kuhjasaaret 6 Kantolanpohja 5 Supitunpohja Supittu 1. Kirkonseudun muinaisjäännösalue 2. Miestensalmen lapinraunio 3. Vähä Paatsalon lapinraunio 4. Kuhjasaaren lapinraunio 5. Supitun kalmisto 6. Nordenlund 1. The area of ancient remains around the Church 2. Lapp cairn in Miestensalmi 3. Lapp cairn in Vähä Paatsalo 4. Lapp cairn in Kuhjasaari 5. Supittu burial ground 6. Nordenlund 13

14 THE CHURCH-AREA IRONAGE POPULATION CENTRE West of Lake Majutvesi, in the Suurikylä, Voipala and Hovila region, is an Iron-Age population centre with many known cemeteries and cup-marked stones, in addition to settlement findings. The Voipala treasure cache, dating back to the Crusade Period and containing silver coins and pendants, among other things, has also been found in the area. The area around the church has been continuously inhabited, at least since the early 7th century, although findings dating back to the Stone Age have also been discovered in the area. The Ihananiemi-area of ancient remains (1) is situated along the Suopellontie road, approximately metres north of the church. Later land use resulted in some of the remains being destroyed. Nevertheless, valuable information has been gained about the phases of inhabitation, thanks to excavations conducted in the area. In the year 2000, excavations were conducted in an area located east of the road which was reduced to rubble during earthmoving work; this area proved to be very diverse in terms of archeological findings. In addition to IronAge burial ground- and settlement findings, the site yielded numerous medieval finds, such as bones of domestic and game animals, and evidence of iron production. In addition, there are two cupped stones at Ihananiemi. One of them is located east of Suopellontie road at the Suurikyläntie road crossing (2), and the other near the so-called Death Stone, approximately 150 metres north-northeast of the church. The Death Stone (3) is a block of stone situated on a small rock, on the north side of which have been carved at least six cups. A low-built barrow surrounds the Death Stone. There have been even more barrows in the area; however, some of these have remained beneath Suopellontie road. West of the road, on a rocky mound in a field, a rather well-preserved if somewhat overgrown burial site can be found (4); abundant vegetation makes it difficult to notice the barrows. West of the hiking path leading to Ohrasaari, on a small mound close to the pier, is Haapasaari cremation cemetery; dating back to the Viking age, it was originally located on a small island. Among the findings made in this area are a sword, bronze brooches, fish spears and burnt bone. 1 Surmakivi (3) The Death Stone (3) Ihananiemen kaivauksissa löytynyt lusikan kappale ja varhaiskeskiaikainen solki. A piece of a spoon and a brooche from early Middle Ages, belonging to the Ihananiemi find. Kivikautista keramiikkaa Suurikylän Kuokanlahden asuinpaikalta Stone Age ceramics from the Suurikylä Kuokanlahti settlement 14

15 Kalmisto Uhrikivi Uhrikallio Museo Kirkko Uhrikivi Pappila Kirkkolahti Rautakautinen kalmisto Ohrasaari Pronssikoruja Ihananiemen kaivauksilta Bronze jewellery from the Ihananiemi excavations Hovilan kulttuurimaisemaa A cultural landscape in Hovila Aittosaari Kalmisto Uhrikallio Uhrikivi Uhrikivi Hyväsaari Hautaröykkiöitä Antialanlahti Uhrikallio KIRKONSEUDUN RAUTAKAUTINEN ASUTUSKESKITTYMÄ Majutveden länsipuolella, Suurikylän, Voipalan ja Hovilan alueella sijaitsee rautakautinen asutuskeskittymä, josta tunnetaan runsaasti kalmistoja ja kuppikiviä sekä lisäksi asuinpaikkalöytöjä. Alueelta on löytynyt myös Voipalan ristiretkiaikainen aarrekätkö, johon kuuluu mm. hopearahoja ja -riipuksia. Kirkonseudulla on ollut yhtäjaksoista asutusta ainakin 600- luvulta alkaen, mutta on alueelta tehty kivikaudellekin ajoittuvia löytöjä. Ihananiemen muinaisjäännösalue (1) sijaitsee Suopellontien varressa, noin metriä kirkosta pohjoiseen. Osa muinaisjäännöksistä on tuhoutunut myöhemmän maankäytön vuoksi, mutta alueella tehtyjen kaivausten ansiosta on saatu arvokasta tietoa asutuksen vaiheista. Vuonna 2000 kaivettiin tien itäpuolen maansiirtotöissä tuhoutunutta aluetta, joka osoittautui löydöiltään hyvin monipuoliseksi. Rautakautisten kalmisto- ja asuinpaikkalöytöjen lisäksi paikalta saatiin runsaasti keskiaikaisia löytöjä, kuten koti- ja riistaeläinten luita, sekä raudanvalmistuksesta kertovia löytöjä. Ihananiemen alueella on myös kaksi kuppikiveä. Niistä toinen sijaitsee Suopellontien itäpuolella Suurikyläntien risteyksessä (2) ja toinen niin kutsutun Surmakiven läheisyydessä, noin 150 metriä kirkosta pohjoiskoilliseen. Surmakivi (3) on pienen kallion päällä sijaitseva lohkare, jonka pohjoispuolella on ainakin kuusi kallioon hakattua kuppia. Lisäksi Surmakiven ympärillä on matala hautaröykkiö. Röykkiöitä on alueella ollut enemmänkin, mutta osa niistä on jäänyt Suopellontien alle. Tien länsipuolella, pellolla sijaitsevalla kallioisella kumpareella on säilynyttä kalmistoa (4), mutta röykkiöiden havaitsemista vaikeuttaa runsas kasvillisuus. Ohrasaareen vievän ulkoilutien länsipuolella, venelaiturien läheisyydessä, on pienellä kumpareella Haapasaaren viikinkiaikainen polttokenttäkalmisto (5), joka on alunperin sijainnut pienellä saarella. Paikalta on löydetty mm. miekka, pronssisolkia, atraimia ja palanutta luuta. 15

16 Pätikkälän uhrikivi Sacrifial stone in Pätikkälä In Pätikkälä there is a site of ancient remains, containing five dirt cairns and a cup-marked stone, with at least 41 cups carved into its surface (6). The site is located on cultivated land, on a rocky islet with a dense growth of mixed forest. The cupped stone is located at the southern tip of the islet, and has been marked with a sign noting its status as a prehistoric relic. The cairns are difficult to spot because of the vegetation. On a field next to the islet, an IronAge spearhead and glass pearl have been found. The site can be reached from the barn at Suopellontie road by following the power line. The cup-marked stone is located just over 100 metres from the barn. Further cup-marked stones and burial sites can also be found in the area. In the Hovila region, on the shores of Antianlahti, there are several burial sites and cup-marked stones. In addition, the area boasts an impressive cultural landscape, with cultural vegetation, such as dark mullein and tower mustard, signifying ancient inhabitation. East of Hovila manor, along Seppälä road, arable land and pastures contain the remnants of Historic Era habitation, as well as Iron-Age remains. At Vasikkahaka in Hovila, signs of a Viking Age cremation cemetery and settlement (7) have been found, and along Seppälä road there is a sacrificial rock with at least 29 cups carved into the exposed rock (8); although most these cups are now covered in moss. Along the road to Hyväniemi, right on the shores of an ancient sound, in the area surrounding a small rocky mound, is a burial site where findings from the Viking age (9) were unearthed during trial excavations. There is a large burial area in Hyväsaari, with several dozen low-built barrows (10). Among the IronAge findings are a bracelet and various ceramic objects. Not all the barrows are gravesites, however; some of them were created as the land was being cleared for cultivation. The dense patches of spruce trees which now grow in the area hinder movement and make spotting the barrows more difficult. North of Hovila manor, along the road leading to Suopellon road, there is also beautiful cultural landscape. On Nykullanmäki Hill, east of the road, is a Viking Age cairn cemetery (11), where trial excavations have unearthed bronze and iron objects. On the same pasture are two cup-marked stones, one in an erratic boulder north-east of the cemetery, and the other south-east in exposed rock approximately 100 metres from the cemetery. 16

17 Pätikkälässä sijaitsee muinaisjäännöskohde, johon kuuluu viisi maansekaista röykkiötä sekä kuppikivi, jonka laelle on tehty ainakin 41 kuppia (6). Paikka on viljelyalueella sijaitseva kivikkoinen saareke, jossa kasvaa tiheää sekametsää. Kuppikivi on saarekkeen eteläpäässä, ja se on merkitty muinaisjäännöskyltillä. Röykkiöitä on vaikea havaita kasvillisuuden vuoksi. Saarekkeen viereisestä pellosta on löydetty rautakautinen keihäänkärki ja lasihelmi. Kohteelle pääse Suopellontieltä ladon luota sähkölinjaa seuraamalla. Ladolta on kuppikivelle matkaa hieman yli 100 metriä. Alueella sijaitsee myös muita kuppikiviä ja kalmistoja. Hovilan alueella, Antialanlahden rantamilla, sijaitsee useita kalmistoja ja kuppikiviä. Lisäksi alueella on edustavaa kulttuurimaisemaa, jossa kasvaa paikoin vanhasta asutuksesta kertovaa kulttuurikasvillisuutta, kuten tummatulikukkaa ja pölkkyruohoa. Hovilan kartanon itäpuolella, Seppälän tien varrella on laidun- ja peltoaluetta, jossa on historiallisen ajan asutuksen jäänteitä, mutta myös rautakautisia muinaisjäännöksiä. Hovilan Vasikkahaasta on löytynyt merkkejä viikinkiaikaisesta polttokalmistosta ja asuinpaikasta (7), ja Seppälän tien varressa on kuppikallio, jossa on ainakin 29 avokallioon hakattua kuppia (8). Niistä suurin osa on kuitenkin nykyisin sammaleen peittämiä. Hyväniemeen johtavan tien varrella, aivan muinaisen salmen rannalla, on pienen kalliokumpareen alueella kalmisto, jossa on koekaivauksissa tehty viikinkiaikaisia löytöjä (9). Hyväniemessä sijaitsee laaja kalmistoalue, johon kuuluu useita kymmeniä matalia röykkiöitä (10). Rautakautisiin löytöihin kuuluu esimerkiksi rannerengas ja keramiikkaa. Kaikki röykkiöt eivät kuitenkaan ole hautoja, vaan osa on peräisin peltojen raivauksista. Alueella kasvaa nykyisin tiheää kuusikkoa, mikä vaikeuttaa liikkumista ja röykkiöiden havaitsemista. Hovilan kartanosta pohjoiseen, Suopellontielle johtavan tien varrella on myös kaunista kulttuurimaisemaa. Nykullanmäellä, tien itäpuolella, sijaitsee viikinkiaikainen röykkiökalmisto (11), josta on koekaivauksissa löytynyt pronssi- ja rautaesineitä. Samalla laitumella on myös kaksi kuppikiveä, toinen kalmiston koillispuolella siirtolohkareessa ja toinen lounaispuolella avokalliossa noin sadan metrin päässä kalmistosta. (9) Viikinkiaikainen kalmisto Hyväniemeen johtavan tien varressa (11) Nykullan viikinkiaikainen kalmisto (10) Sammalen ja pensaikon peittämä röykkiö Hyväniemen rautakautisessa kalmistossa (9) Viking Age burial ground along the road to Hyväniemi (11) Viking Age cairn cemetery in Nykulla (10) A barrow, all covered by moss and bushes, in the Hyväniemi Iron Age burial ground 17

18 THE PASTURES OF NORDENLUND MANOR In the area surrounding Nordenlund Manor, in an area rich in natural beauty and cultural history, a plethora of ancient remains can be found. On the hillside declining towards the lake, there are two Stone Age settlements, while closer to the manor on Koskuenmäki Hill, there is an area of prehistoric remains dating back to the Iron Age, containing cup-marked stones, Iron Age cairns and a settlement. One of the cairns in the area has been excavated and researched, resulting in findings of Iron Age ceramics and animal bones, yet nothing related to burials, leaving the nature of the cairn undefined. There are several cup-marked stone in the area, and one of them, located in an erratic boulder on grazing land around the manor house, has been calculated to possess at least 102 cups. The area forms a well-preserved prehistoric landscape, complete with cultural vegetation signifying ancient inhabitation, such as dark mullein. The prehistoric remains are located in the pasture area, i.e. they are not freely accessible. Guided visits may be arranged with the owner of Nordenlund Manor, which also offers accommodation and dining and cafeteria services. SUPITTU'S IRON AGE BURIAL GROUND Supittu burial ground is located in the south-west corner of the Sysmä region, to the north of Pulkkilanharju. It lies on a small, wooded, rocky mound surrounded by fields. Ancient remains found here are archaeologically significant; Alfred Hackman led excavations here as early as 1919 and During this period two dirt cairns were unearthed, one of which was proven to be a cremation cemetery from the Merovingian Age and the other the possible remains of a dwelling. Grave findings included sword and shield fragments, spearheads, knives, pieces of steel, silver plated belt prongs, buckles and bracelets. All findings date back to AD. Clearly many men and women were buried at the site. Settlement findings from the Stone and Iron Ages, such as quartz, Iron Age ceramics and iron slag, have been found from fields to the south and east of the burial ground. Excavations to the south-west of the burial ground have, in turn, uncovered a cupped stone into which three cups have been carved. Supittu's burial ground can be reached along a small road from the north of Supittulahti. The burial ground is situated atop a wooded mound behind the barn north of the road. The cup-marked stone is located about 30 metres southwest of the barn to the south of the sandy road, a metre or so from the road's edge. NORDENLUNDIN KARTANON LAITUMET Nordenlundin kartanon luonnoltaan ja kulttuurihistorialtaan arvokkaassa ympäristössä on myös runsaasti muinaisjäännöksiä. Järvelle viettävillä rinteillä on kaksi kivikautista asuinpaikkaa, ja lähempänä kartanoa, Koskuenmäellä, rautakautinen muinaisjäännösalue, jossa on kuppikiviä sekä rautakautisia röykkiöitä ja asuinpaikka. Yksi alueella sijaitseva röykkiö on tutkittu kaivauksin. Löydöiksi saatiin rautakauden keramiikkaa ja eläinten luita, mutta ei mitään hautaukseen viittaavaa, joten röykkiön luonne on jäänyt epäselväksi. Kuppikiviä alueella on useita, joista yhdessä, kartanon karjahaassa sijaitsevassa siirtolohkareessa on laskettu olevan ainakin 102 kuppia. Alueen muodostama muinaismaisema on hyvin säilynyt, ja siellä kasvaa myös vanhasta asutuksesta kertovaa kulttuurikasvillisuutta, kuten tummatulikukkaa. Muinaisjäännökset sijaitsevat laidunalueella, joten niille ei ole vapaata pääsyä. Opastetuista käynneistä voi sopia Nordenlundin kartanon omistajan kanssa, tarjolla kartanossa on myös mm. majoitus-, ruokailu- ja kahvilapalveluja. SUPITUN RAUTAKAUTINEN KALMISTO Kalmisto sijaitsee Sysmän kunnan lounaiskulmassa Pulkkilanharjun pohjoispuolella. Kalmisto on pienellä kivikkoisella peltojen reunustamalla mäellä, jossa kasvaa sekametsää. Muinaisjäännös on tutkimushistoriallisesti merkittävä, sillä siellä tehtiin arkeologisia tutkimuksia jo vuosina 1919 ja 20 Alfred Hackmanin johdolla. Silloin paikalla kaivettiin kaksi maansekaista kiviröykkiötä, joista toinen osoittautui merovingiaikaiseksi polttohaudaksi ja toinen mahdolliseksi rakennusjään- 18

19 nökseksi. Hautalöytöihin kuului mm. miekan osia, keihäänkärkiä, veitsiä, kilven osia, tulusrauta, hopeoitu vyönhela, solkia sekä rannerenkaita. Kaikki löydöt ajoittuvat luvuille. Paikalle on selvästi haudattu useampia vainajia, sekä miehiä että naisia. Kalmiston etelä- ja itäpuolisilta pelloilta on löydetty kivi- ja rautakautisia asuinpaikkalöytöjä, kuten kvartsia, rautakauden keramiikkaa ja rautakuonaa. Kalmiston lounaispuolella on puolestaan kuppikivi, johon on hakattu kolme kuppia. Supitun kalmistolle pääsee Supitunlahden pohjoispuolelle johtavalta pikkutieltä. Kalmisto sijaitsee tien pohjoispuolella olevan ladon takana metsäisellä kumpareella. Matalia röykkiöitä on vaikea havaita varsinkin korkeamman aluskasvillisuuden aikaan. Kuppikivi sijaitsee noin 30 metriä ladosta lounaaseen hiekkatien eteläpuolella, noin metrin päässä tien reunasta. Tummatulikukka Koskuenmäellä Dark mullein growing in Koskuenmäki 19

20