Sisältö Pääkirjoitus: Sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksen ja järjestämisen kuljettava käsi kädessä 3

Transkriptio

1 Sisältö Pääkirjoitus: Sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksen ja järjestämisen kuljettava käsi kädessä 3 Perusturva/ Grundtrygghet 4/2010 Tiedote ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Julkaisija Suomen Kuntaliitto Toinen linja Helsinki Puh. (09) Koonnut Jaana Viemerö Painopaikka Savion Kirjapaino Oy, Kerava Kannen kuva Futureimagebank Tiedote on myös Internetissä Kuntaliiton kotisivulla soster Tilaukset ja osoitteenmuutokset Perusturva-tiedote jaetaan jokaiseen kuntaan, sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymiin ja eräille muille alan toimijoille maksutta. Seuraava tiedote Ilmestyy maaliskuussa ISSN Ledare: Finansiering och tillhandahållande av vård och omsorg måste gå hand i hand 4 Ajankohtaista Sosiaali- ja terveydenhuollon aluekokeilu käynnistyy 5 Hetan ja JHL:n välinen työehtosopimus voimaan Järjestöbarometri 2010: Sosiaali- ja terveysjärjestöillä heikot talousnäkymät 7 Komissiolta tiedontanto aluepolitiikan tuesta älykkäälle kasvulle 8 Viides koheesioraportti suuntaa EU:n tulevaa aluepolitiikkaa 8 Matka tiedon lähteiltä palvelun kehittäjäksi 9 Kuluttajan valinnanmahdollisuuksien parantaminen palveluasumisessa 10 Kolumni Kustannustietoisuuden sietämätön keveys eli miten selätin rahoitusperiaatteen 11 Vuodenvaihteen muutoksia Toimeentulotuki lukien 12 Omaishoidon tuen hoitopalkkiot vuonna Rikos- ja riita-asioiden sovittelun korvaaminen muuttuu 14 Uutta lainsäädäntöä Kotikunta- ja sosiaalihuoltolain muutokset 14 Talous ja maksut Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut vuonna Talous tasapainoon Talous ja velkaneuvontaesite 16 Vanhuspalveluiden tuottavuus luultua parempaa 16 Lapset ja nuoret Lastensuojelun asiakassuunnitelman tukitoimet järjestettävä 18 Lastensuojelun kansallinen laatusuositusluonnos lausunnolla 19 Lapsi-Kaste edistänyt palvelujen kehitystä tavoiteltuun suuntaan 19 Muutoksia Kelan lastenhoidon tuen kuntalisäehtojen maksamisperusteisiin 20 Vanhukset Kunnallinen palveluasuminen yksityistä edullisempaa 21 Liikkumissopimus tukee vanhusten arkiliikkumista 22 Tietohallinto Tietohallintolaki tulossa voimaan vuoden 2011 alussa 22 Ajankohtaista Kansallisen Terveysarkiston käyttöönotosta 23 Matkalta: e-health in Estonia Nationwide Approach 25 Terveys Psykoterapiaan aiempaa helpommin 26 EU:n seminaari kansalaisten tasa-arvoisesta oikeudesta terveyspalveluihin 27 Ympäristöterveydenhuolto Päätösvalta ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueista valtioneuvostolla 27 Valvontaeläinlääkäreitä eläinsuojeluvalvontaan 29 Svenska sidor 30 Uusia julkaisuja 33 Tilaisuuksia ja koulutusta 34

2 Sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksen ja järjestämisen kuljettava käsi kädessä Viime viikkoina on käyty vilkasta keskustelua siitä, mikä olisi oikea tapa järjestää terveydenhuollon rahoitus ja rakenteet. Nykyisessä monikanavaisessa järjestelmässä saattaa olla se taipumus, että eri toimijat pyrkivät siirtämään omat kustannuksensa muiden maksettavaksi. Voi olla, että myös rahoittajat pyrkivät vyöryttämään kustannuksiaan muiden maksettavaksi. Tämä voi koskea paitsi hoitoja myös lääkkeitä ja kuntoutusta. Syntyy pyrkimys osaoptimointiin, joka ei ole hyvä maksajan eikä myöskään asiakkaan tai potilaan kannalta. Onko tähän maahan luotavissa järjestelmä, joka poistaisi osaoptimoinnin riskin ja takaisi tasavertaiset palvelut kaikille asuinpaikasta, elämäntilanteesta tai käytettävissä olevista tuloista riippumatta? Täydelliseen järjestelmään tuskin koskaan päästään, mutta nykyistä tasa-arvoisempaan, läpinäkyvämpään ja kustannustehokkaampaan järjestelmään pitää pyrkiä. Peruspalveluministeri Risikko asetti työryhmän, jonka tehtävänä on tehdä esitys sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä, kehittämistä ja valvontaa koskevan lainsäädännön pääasialliseksi sisällöksi. Työryhmän toimeksiantoaika on lyhyt, maaliskuun 2011 loppuun, ja annettu tehtävä haasteellinen. Onnistuessaan tämä työ määrittelee suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tärkeimmän perustan tavalla, joka voidaan viimeistellä seuraavan hallituskauden alkaessa ja joka voisi parhaimmillaan olla voimassa jo vuoden 2013 alusta. Kannattaa yrittää tosissaan, sillä sosiaali- ja terveydenhuollon toimijat toivovat selkeyttä siihen, miten jatkossa toimitaan. Ensi vuonna voimaan astuva terveydenhuoltolaki lisää potilaan valinnanvapautta, aluksi julkisella sektorilla ja alueellisesti, mutta trendi vienee vapausasteiden lisääntymiseen. Kun potilas valitsee hoitopaikkansa, on tiedon ja rahan seurattava tätä valintaa. Potilastietojärjestelmien yhteensopimattomuus ja terveyspalveluiden epäyhtenäinen tuotteistus ja hinnoittelu tekevät valinnanvapauden toteuttamisesta ongelmallista. Nykyisellä monikanavaisella rahoitusmallilla yhdistettynä nykyiseen kunta- ja sairaanhoitopiiri-rakenteeseen ei liene mahdollista jatkaa. Lähdetäänkö siis muuttamaan rahoitusjärjestelmää, julkisen sektorin tuotantorakenteita vai sittenkin kunta- ja mahdollisesti myös maakuntarakennetta? Ministeriön johdolla ollaan käynnistämässä alueellisia kokeiluja, joiden tavoitteena on sosiaalihuollon, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon laajempi integraatio. Näkökulma on ensisijaisesti kuntanäkökulma. Samanaikaisesti Itä-Suomessa on jo käynnissä lähes koko erityisvastuualueen kattava selvitystyö. Työn tarkoituksena on saada aikaan perustellut ehdotukset Itä-Suomen sairaanhoitopiirin tai muun selvitystyön yhteydessä kuvattavan vastaavan organisaatiokokonaisuuden muodostamiseksi erikoissairaanhoidon/sosiaali- ja terveydenhuollon erityispalvelujen järjestämistä ja tuottamista varten. Tarkoittanee sitä, että tavoitteena on koko Itä-Suomen kattava sosiaali- ja terveydenhuollon alue yliopistotasoisine erikoissairaanhoitoineen. Vajaan asukkaan Kainuuseen on jo syntynyt oma mallinsa. Kehitys näyttää on jo nyt johtavan siihen, että syntyy toisaalta vahvojen kuntien varaan rakentuva järjestelmä ja toisaalta kuntien yhteistyöelimiin perustuva järjestelmä, joissa ainakin pienimmät kunnat ovat valmiita luovuttamaan sosiaali- ja terveydenhuollon vastuunsa oman organisaation ulkopuolelle. Paras-hanke on viitoittanut omalta osaltaan tätä polkua kuntarakenneuudistus- ja yhteistoiminta-aluevelvoitteilla. Mielenkiintoista on nähdä, löytyykö kansallinen yksituumaisuus rahoitusjärjestelmän muuttamiseksi yksikanavaiseksi ja kuntien järjestämisvastuulla koordinoitavaksi. Määritelmät, jotka tulevat kuvaamaan käytävää keskustelua ovat käsittääkseni ainakin: monikanavaisuus/yksikanavaisuus, keskittäminen/hajauttaminen, demokraattinen päätöksenteko, kunta/alue/kansallinen järjestämisvastuu, sosiaali- ja terveyspalvelujen integrointi, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen laaja käsite, alueelliset erityispiirteet, valtakunnallisen ohjauksen välttämättömyys ja omistajaohjaus. Kari Nenonen Varatoimitusjohtaja Perusturva 4/2010 3

3 Finansiering och tillhandahållande av vård och omsorg måste gå hand i hand pågått under de senaste veckorna. Det nuvarande systemet med sina många kanaler kan göra olika aktörer benägna att försöka överföra sina egna kostnader på andra. Det är möjligt att och behandlingar utan dessutom läkemedel och rehabilitering. En tendens till deloptimering uppstår och den är inte gynnsam varken för betalaren eller för klienten eller patienten. Är det möjligt att i detta land skapa ett system som undanröjer risken för deloptimering och samtidigt tryggar servicen för var och en oberoende av bostadsort, livssituation eller disponibla inkomster. Ett perfekt system kommer vi knappast någonsin att få, men målet bör vara ett system som är jämlikare, genomskinligare och kostnadseffektivare än det nuvarande. Omsorgsminister Risikko tillsatte en arbetsgrupp med uppgift lägga fram ett förslag om det huvudsakliga innehållet i lagstiftningen om ordnande, utveckling och övervakning av social- och hälsovården. Arbetsgruppens uppdragstid är kort, till slutet av mars de regeringsperiod inleds så att de i bästa fall kan tillämpas redan vid ingången av år Det lönar sig att satsa på allvar aktörerna inom social- och hälsovården vill ha klarhet i hur de ska gå till väga i framtiden. Hälso- och sjukvårdslagen, som träder i kraft nästa år, ökar patienternas valfrihet till att börja med inom den offentliga sektorn och regionalt, men trenden leder antagligen till att graden av frihet ökar överlag. När en patient väljer sin vårdplats, måste kunnandet och penoch prissättning av hälsovårdstjänster gör att det blir besvärligt att välja fritt. för kommuner och sjukvårdsdistrikt lär vara en omöjlighet i framtiden. Ska vi då gå in för ändå fokusera på kommun- och eventuellt landskapsstrukturerna? Regionala försök inleds för närvarande under ministeriets ledning. Målet för försöken är en mer vittgående integration av socialvården, primärvården och den specialiserade sjukvården. I fokus är framför allt det kommunala perspektivet. Samtidigt pågår redan ett utredningarbete som omfattar nästan hela upptagningsområdet för högspecialiserad vård i Östra Finland. Syftet med arbetet är att utarbeta motiverade förslag om att grunda Östra Finlands sjukvårdsdistrikt eller en annan motsvarande organisation som beskrivs i utredningen för tillhandahållande av specialtjänster inom den specialiserade sjukvården och social- och hälsovården på området. Detta innebär sannolikt att målet är en organisation som tillhandahåller social- och hälsovård inklusive specialiserad sjukvård på universitetsnivå i hela Östra Finland. I Kajanaland med sina närmare invånare har man redan utvecklat en egen modell. Utvecklingen ser redan nu ut att leda dels till system som bygger på starka kommuner, och dels till system som bygger på kommunernas samarbetsorgan och där åtminstone de minsta kommunerna är beredda att överlämna ansvaret för vården och omsorgen till utomstående. Strukturprojektet har för egen del dragit upp liknande riktlinjer genom förpliktelserna om förnyade kommunstrukturer och samarbetsområden. Det blir intressant att se om ett nationellt samförstånd kan nås när det gäller att ändra på som har tillhandahållandeansvar. uppfattning åtminstone följande begrepp: många kanaler/en kanal, centralisering/decentralisering, demokratiskt beslutsfattande, kommunens, regionens och statens tillhandahållandeansvar, integration av social- och hälsovårdstjänsterna, främjande av välfärd och hälsa i vid bemärkelse; regionala särdrag, den nationella styrningens nödvändighet och ägarstyrning. Kari Nenonen Vice verkställande direktör 4 Perusturva 4/2010

4 AJANKOHTAISTA Sosiaali- ja terveydenhuollon aluekokeilu käynnistyy Helmikuussa 2010 hallitus sopi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen osalta, että terveydenhuoltolaki tullaan tekemään sisältölakina eikä siihen sisällytetä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen liittyviä säädöksiä. Samassa yhteydessä hallituspuolueet sopivat, että kuluvalla hallituskaudella käynnistetään sosiaali- ja terveydenhuollon aluekokeilu, jonka tarkoituksena on kokeilla ja kehittää sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä toiminnallisesti ja hallinnollisesti ehyenä alueellisena kokonaisuutena. Sopimuksen mukaisesti hallituksen esitys terveydenhuoltolaiksi on saatu Eduskunnan käsiteltäväksi kesäkuussa ja aluekokeilu näyttää käynnistyvän vielä kuluvan vuoden puolella. Sosiaali- ja terveysministeriön lähtökohtana aluekokeilussa on sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän kehittäminen ja analysoidun tiedon kerääminen järjestelmän muutostarpeista. Aluekokeiluun odotetaan riittävän suuria kuntia tai kuntien muodostamia alueita, jotka vastaavat sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluista sekä osasta erityistason palveluja yhtenä kokonaisuutena. Aluekokeilun tavoitteena on palvelukokonaisuuksien kehittäminen ihmiskeskeisesti, saatavuuden, laadun ja yhdenvertaisuuden parantaminen, peruspalvelujen vahvistaminen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon yhtenäisyyden turvaaminen, perus- ja erityistason integrointi, terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä alueellisen kehittämisosaamisen varmistaminen. Aluekokeilu kytkeytyy vahvasti lähitulevaisuudessa tehtävään sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskevan lain valmisteluun. Sosiaali- ja terveysministeriö asetti työryhmän valmistelemaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä, kehittämistä ja valvontaa koskevan lainsäädännön peruslinjauksia. Tavoitteena on tehdä perusselvitys tulevan hallitusohjelman valmistelua sekä seuraavalla hallituskaudella valmisteltavaa lainsäädäntöä varten. Työryhmän tehtävänä on mm. kuvata sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen, kehittämisen ja valvonnan nykytila ja sen keskeiset ongelmat sekä valmistella keskeiset peruslinjaukset uutta lainsäädäntöä varten. Ministeriö asetti työryhmälle sosiaali- ja terveydenhuollon alueellista järjestämistä koskevaa kokeilun valmistelua varten erillisen jaoston. Kyseisen jaoston tehtävänä on siis ohjata ja tukea aluekokeilua ja arvioida aluekokeiluja myös siltä osin, voidaanko kokeilujen kokemuksia hyödyntää tulevassa järjestämislainsäädännön valmistelussa. Aluekokeilu on siten merkityksellinen sekä tulevan lainsäädännön valmistelun kannalta että kokeilualueiden toiminnan kehittämisen kannalta. Aluekokeiluun on ilmoittautunut 16 aluetta, joiden hyväksymisestä varsinaiseen kokeiluun päättää STM. Kyseisten alueiden suunnitelmia arvioidaan edellä mainituissa työryhmissä ja kokeilun tavoitteet täyttävät alueet kutsutaan toteuttamaan kokeilua. STM, THL ja Kuntaliitto tarjoavat asiantuntija-apua kokeiluun osallistuville alueille ja alueet voivat hakea rahoitusta kokeiluun Kaste-ohjelmasta, jonka painopisteisiin kuuluu sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden kehittäminen. Aluekokeilua varten valmistellaan vielä kuluvan vuoden puolella laki sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisestä. Lain tarkoituksena on kehittää sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä siten, että perusterveydenhuolto, sosiaalihuolto sekä erityistason palvelut voidaan sovittaa yhteen väestön tarpeiden mukaisesti ja järjestäminen on yhden organisaation vastuulla. Erityistason palveluilla tarkoitetaan sekä sosiaalihuollon erityispalveluja että erikoissairaanhoitoa. Perusajatuksena on se, että asiakas saa tarvitsemansa palvelut eheänä kokonaisuutena. Lain on tarkoitus tulla voimaan heti vuoden 2011 alusta ja olla voimassa vuoden 2016 loppuun. Näin kokeilulaki saataisiin synkronoitua Paras-puitelain kanssa ja erityisesti ensi hallituskaudella valmisteltavaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislainsäädäntöön. Aluekokeilun ensivaiheeseen osallistunevat kaikki 16 ilmoittautunutta aluetta. Kokeilujen tavoitteet ja laajuus poikkeavat alueellisten erojen takia. Osa kokeiluista on huomattavan laajoja, joissa käytännössä kaikki STM:n tavoitteet on otettu huolellisesti huomioon. Osa kokeiluista painottuu tiettyyn osatavoitteiseen kuten alueellisen kehittämistoiminnan uudistamiseen. Kokeilua ohjaavan lain tultua voimaan tullaan tekemään nk. kokeilun toinen aalto, jolloin uudet alueet voivat ilmoittautua kokeiluun yhtä lailla laaja-alaisella kokeilulla kuin suppeammalla erityishankkeella. Perusturva 4/2010 5

5 Aluekokeilun tavoitteissa korostuu sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottaminen asiakaslähtöisesti ja toiminnallisesti ehyenä kokonaisuutena. Sosiaali- ja terveyspalvelujen syvän integraation tavoite, terveyden ja hyvinvoinnin rakenteiden vahvistaminen ja asiakaslähtöisyys ovat hyvä perusta kokeilulle ja tulevalle järjestämislainsäädännön valmistelulle. Lisätiedot: Jussi Merikallio, puh Hetan ja JHL:n välinen työehtosopimus voimaan Henkilökohtaisten avustajien työnantajien liitto Heta ja Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ovat solmineet henkilökohtaisten avustajien valtakunnallisen työehtosopimuksen. Sopimus tulee voimaan Työehtosopimus ei ole yleissitova, vaan sopimusta sovelletaan vain Hetaan järjestäytyneiden työnantajien ja heidän avustajiensa osalta. Kunnat eivät ole osallisia työehtosopimuksessa. Koska kunnat kuitenkin Vammaispalvelulain 8 :n mukaisesti vastaavat henkilökohtaisen avun järjestämisestä ja kustannuksista, vaikuttaa solmittu työehtosopimus myös niihin (Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista /380). Kunta voi järjestää henkilökohtaista apua: 1) korvaamalla vaikeavammaiselle henkilölle henkilökohtaisen avustajan palkkaamisesta aiheutuvat kustannukset työnantajan maksettavaksi kuuluvine lakisääteisine maksuineen ja korvauksineen sekä muut kohtuulliset avustajasta aiheutuvat välttämättömät kulut; 2) antamalla vaikeavammaiselle henkilölle avus- tajapalveluiden hankkimista varten sosiaalihuoltolain 29 a :ssä tarkoitetun palvelusetelin 3) hankkimalla avustajapalveluita julkiselta tai yksityiseltä palveluntuottajalta tai järjestämällä palvelun itse taikka sopimuksin yhdessä muun kunnan tai muiden kuntien kanssa Työehtosopimus vaikuttaa edellä kohdan 1) mukaisesti järjestettyyn henkilökohtaiseen apuun. Työehtosopimus muuttaa työsuhteiden ehtoja tuoden muutoksia niin henkilökohtaisten avustajien työaikoihin kuin niihin liittyviin korvauksiinkin. Työehtosopimuksella ei huononneta työntekijän voimassaolevaan työsuhteeseen perustuvia etuja. Heta on antanut jäsenilleen ohjeen, jonka mukaan tiedot Hetan jäsenyydestä on kunkin itse toimitettava oman kuntansa vammaispalveluista vastaavalle taholle sekä palkanlaskentaan. Henkilöt ovat Hetan jäseniä vain maksettuaan jäsenmaksun, joten todisteeksi jäsenyydestään heidän tulee liittää ilmoitukseen kopiot sekä jäsenmaksulaskusta että maksukuitista. Koska työehtosopimus on järjestöjen välinen, ei Kunnallinen Työmarkkinalaitos eikä Kuntaliitto tulkitse sopimuksen ehtoja. Lisätietoja työehtosopimuksen sisällöstä antaa Henkilökohtaisten avustajien syksyllä 2010 A(H1N1) sairastuneita henkilöitä maaliskuun 2010 sesti. viime aikoina ollut A(H3N2), mutta myös sikain- mässä eteläisellä pallonpuoliskolla. Kiinassa vallitseva virustyyppi on elokuun jälkeen ollut A(H3N2). Australiassa ja Uudessa Seelannissa vallitseva virus on ollut A(H1N1). Kaakkois Aasiassa raportoitiin lokakuussa tartuntojen lisääntyneen, sekä A(H1N1) että A(H3N2) viruskantoja on todettu. Euroopassa. 6 Perusturva 4/2010

6 tartuntatautien joukosta , jolloin muutettiin tartuntatautiasetuksen 2 :ää. Tartuntatautiasetukseen lisättiin uusi 8, jolla säädettiin eri (H1N1)v varalta ja rokotusjärjestyksestä. Säännös säädettiin määräaikaiseksi ja sen voimassaoloaikaa on jatkettu asti kuitenkin niin, että rokotusjärjestyksestä ei enää säädetä. Sosiaali- ja terveysministeriö ja Terveyden ja hyvinsarokotusten ja narkolepsiatapausten lisääntymisen mahdollinen yhteys. Kausirokotuksissa noudatetaan nyt sosiaali- ja terveysministeriön asetusta rokotuksista ja raskaudenaikaisesta seulonnasta (421/2004). Kausisisältämää tehosteainetta (adjuvanttia). Lisätietoja: Päivi Koivuranta-Vaara, puh: Sinikka Huhtala, puh: (lähinnä asiakasmaksuihin liittyvät asiat) Järjestöbarometri 2010: Sosiaali- ja terveysjärjestöillä heikot talousnäkymät Sosiaali- ja terveysjärjestöjen talous ja toimintamahdollisuudet ovat heikentyneet selvästi viime vuodesta. Käännettä parempaan ei ennakoida ensi vuonnakaan. Selvimmin on huonontunut valtakunnallisten järjestöjen talous, mutta myös paikallisyhdistysten talous on kiristynyt kuntien toiminta-avustusten vähentymisen ja tilavuokrien kallistumisen vuoksi. Yli viidennes valtakunnallisista sosiaali- ja terveysjärjestöistä pitää nykyistä taloustilannettaan huonona tai melko huonona. Jopa 40 prosenttia ennakoi taloustilanteensa heikentyvän ensi vuonna. Kielteisimmät näkymät ovat päihde-, lastensuojelu- ja vammaisjärjestöissä. Uusi ilmiö alan järjestöissä ovat lomautukset ja irtisanomiset. 22 prosenttia valtakunnallisista järjestöistä ennakoi henkilöstösupistuksia vuoden kuluessa. Vaikein tilanne on vammaisjärjestöissä ja myönteisin vanhusjärjestöissä. Toimintaansa laajentavien valtakunnallisten sosiaali- ja terveysjärjestöjen osuus on vähentynyt tasaisesti Järjestöbarometrin viiden vuoden tarkastelujaksolla. Toimintaansa supistavien järjestöjen määrä on kasvanut. Muutamat järjestöt joutuivat viime vuonna lopettamaan osan toiminnoistaan, kuten nuorten sosiaaliohjausta ja jälkihuoltoa sekä päiväkoti-, loma- ja kurssikeskustoimintaa. Tänä vuonna osa järjestöistä ennakoi vaikeuksia esimerkiksi kuntoutuspalveluihin, lastensuojelu- ja lastenhoitopalveluihin, neuvontapalveluun, päihdetyöhön sekä ammatilliseen koulutukseen. TOIMINNAN SUPISTUMINEN JOHTAA MONIIN ONGELMIIN Raha-automaattiyhdistyksen rahoitus mahdollistaa sosiaali- ja terveysjärjestöjen monipuolisen toiminnan. Järjestöjen riippuvuus RAY:n rahoituksesta on viime vuosina kasvanut. Järjestöjen talousongelmien taustalla on kaksi asiaa: RAY:n yleisavustusten kasvun pysähtyminen, jopa lasku, ja kuntien tiukat tulkinnat hankintalainsäädännöstä. Järjestöjen palvelutoiminnan supistumiseen vaikuttaa erityisesti kuntien rajoittunut tulkinta hankintalainsäädännöstä. Hinta on noussut tärkeimmäksi valintakriteeriksi. Palvelut ovat nopeasti keskittymässä voittoa tavoitteleville isoille yrityksille, sanoo järjestöpäällikkö Marja Vuorinen Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitosta (STKL). Tämä ei ole palvelujen käyttäjien edun mukaista. Järjestökentältä välittyvät esimerkit kertovat karua kieltä paluusta köyhäinhoitoon ja palvelujen käyttäjien sijoittamiseen halvimman huudon mukaan jopa vastoin heidän tahtoaan, sanoo järjestöpäällikkö Marja Vuorinen Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitosta (STKL). Järjestöjen toimintamahdollisuuksien heikkeneminen on Vuorisen mukaan ongelmallista myös demokratian toteutumisen kannalta. Järjestöjen tärkein tehtävä yhteiskunnassa ei ole palvelujen tuottaminen, vaikka sekin on tärkeää. Perinteinen järjestötoiminta on erittäin tärkeä ja toimiva vaikuttamisen kanava, jonka kautta kansalaisten näkemyksiä välitetään päätöksentekoon, Vuorinen sanoo. Perusturva 4/2010 7

7 Talousongelmista merkkejä myös paikallistasolla Myös paikallisyhdistysten talouden kiristymisestä ovat näkyvissä ensimmäiset merkit. Joka kolmannella yhdistyksellä kunnan myöntämä toiminta-avustus on vähentynyt tai loppunut. Kunnalta saatuja toimintatiloja käyttävistä yhdistyksistä 41 % maksaa tiloistaan aiempaa enemmän. Tämä on erittäin iso riski yhdistysten toiminnalle. Osalla yhdistyksistä tilamaksujen nosto pakottaa toiminnan rajoittamiseen tai osallistumismaksujen korottamiseen. Se taas voi johtaa siihen, ettei kaikilla ole enää mahdollista osallistua yhdistysten toimintaan, Marja Vuorinen sanoo. Lisätietoja talous.html Komissiolta tiedonanto aluepolitiikan tuesta älykkäälle kasvulle Euroopan komissio antoi tiedonannon, joka käsittelee aluepolitiikan tukea Eurooppa strategian älykkäälle kasvulle ja Innovaatiounioni-lippulaivahankkeelle. Dokumentissa tarkastellaan t&k- sekä innovaatiokehitystä alueilla ja annetaan konkreettisia esimerkkejä innovaatiotavoitteiden edistämiseksi aluepolitiikan keinoin. Tiedonannossa todetaan, että aluepolitiikka on keskeisessä asemassa toteutettaessa innovaatiounionin tavoitteita ruohonjuuritasolla. Aluepolitiikan avulla tuetaan tutkimusta ja kehitystä kaikilla alueilla parantamalla innovaatio-, koulutus- ja tutkimusolosuhteita sekä vahvistamalla alueiden yhteistyötä yliopistojen ja tutkimuskeskusten kanssa. Komissio kehottaa jäsenmaita sijoittamaan viipymättä aluekehitysrahaston varoja, joita ohjelmakaudella on vielä käytettävissä älykkään kasvun tukemiseen. Tiedonannossa kannustetaan kansallisia sekä alue- ja paikallistason viranomaisia laatimaan älykkään erikoistumisen strategioita, jotka auttaisivat alueita keskittymään vahvuuksiinsa ja tukisivat innovaatiopolitiikan monitasoisen hallinnon kehittämistä. Strategioissa tulisi huomioida muun muassa innovaatioklusterit, innovaatiota edistävät liiketoimintaympäristöt pkyrityksille, koulutus ja elinikäinen oppiminen, digitaaliagendan toimeenpano ja julkiset hankinnat. Muita komission ehdottamia toimenpiteitä ovat rahoitusinstrumenttien tehokkaampi ja laajempi käyttö, aluekehitysrahaston hyödyntäminen julkisten hankintojen suuntaamiseksi innovatiivisiin tuotteisiin ja palveluihin, aluepolitiikan, seitsemännen puiteohjelman sekä kilpailukyky- ja innovaatio-ohjelman välisten synergioiden kehittäminen ja alueidenvälisen yhteistyön rahoittaminen innovaatioiden edistämiseksi. Näiden toimien tukemiseksi komissio aikoo muun muassa tukea kansallisia sekä alue- ja paikallistoimijoita älykkään erikoistumisen strategioiden laatimisessa ja toteuttamisessa sekä parantaa EU:n koulutus-, tutkimus- ja innovaatiopolitiikkojen yhtenäisyyttä ja täydentävyyttä. Lisätietoja: Komission tiedonanto Euroopan komissio: aluepolitiikan pääosasto Viides koheesioraportti suuntaa EU:n tulevaa aluepolitiikkaa Euroopan komission viides taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevä kertomus julkaistiin Koheesioraportissa tarkastellaan talous-, sosiaali- ja ympäristöalan tilaa ja suuntauksia EU:n alueilla sekä pohditaan linjauksia koheesiopolitiikalle vuoden 2013 jälkeen. Lisäksi raportti esittelee saavutuksia, joita koheesiopolitiikan investoinneilla on saatu aikaan Euroopassa. Komissio avasi samalla kaikille avoimen koheesiopolitiikan tulevaisuutta koskevan julkisen kuulemisen, johon voi vastata asti. Raportissa korostetaan tarvetta lisätä koheesiopolitiikan tuloksellisuutta jatkuvan arvioinnin, hallinnoinnin yksinkertaistamisen, uusien rahoitusvälineiden, kannustimien käyttöönoton sekä ohjelmatyön paremman tavoitteellisuuden avulla. Keskeisin raportin linjaus on koheesiopolitiikan vahva kytkentä Eurooppa strategiaan. Koheesiopolitiikan päätavoitteet, kilpailukyvyn ja työllisyyden lisääminen, hyvinvoinnin parantaminen ja ympäristön suojelu, liittyvät läheisesti strategian älykkään, osallistavan ja kestävän kasvun tavoitteisiin. Strategista suunnittelua ja varojen 8 Perusturva 4/2010

8 kohdentamista halutaan vahvistaa komission laatiman yhteisen strategiakehyksen avulla, joka kattaisi kaikki rakennerahastot, maaseutu- ja kalatalousrahastot sekä mahdollisesti muut EU:n rahoitusinstrumentit ja siirtäisi Eurooppa strategian tavoitteet investointien painopisteisiin. Komissio solmisi kunkin jäsenvaltion kanssa kehittämis- ja investointikumppanuussopimuksen, jossa yhteisen strategiakehyksen pohjalta vahvistettaisiin EU- ja kansallisten varojen suuntaaminen eri painopisteisiin ja ohjelmiin. Investoinnit voitaisiin keskittää muutamiin Eurooppa tavoitteiden mukaisiin prioriteetteihin siten, että vähemmän varoja saavat jäsenvaltiot ja alueet joutuisivat keskittämään kaikki varat kahteen tai kolmeen painopistealaan, kun taas enemmän tukea saavat voisivat valita useampia painopistealoja. Koheesiopolitiikkaa halutaan harjoittaa kaikilla EU:n alueilla pääpainon ollessa heikoimmin kehittyneillä alueilla. Suomelle keskeinen kysymys eli pohjoisten harvaan asuttujen alueiden haasteet on huomioitu maantieteellisten ja väestöllisten erityispiirteiden, kuten esimerkiksi ikääntymisen, yhteydessä. Raportissa ei vielä oteta kantaa koheesiopolitiikan rahoituksen määrään, maantieteelliseen jakoon eikä hallinnollisiin yksityiskohtiin. Tällä ohjelmakaudella Suomella on käytössään 1,7 miljardia euroa EU:n rakennerahastovaroja alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tukemiseen. Koheesioraportissa tarkastellaan myös alueellisen yhteistyön tulevaisuudennäkymiä (mukaan lukien makroalueet) ja alueellista yhteenkuuluvuutta. Paikalliset ja alueelliset sidosryhmät, työmarkkinaosapuolet sekä kansalaisyhteiskunta halutaan ottaa vahvemmiksi kumppaneiksi mukaan koheesiopolitiikan toteuttamiseen. Komissio tekee viralliset lainsäädäntöehdotukset koheesiopolitiikan tulevaisuudesta viimeistään kesällä 2011 sen jälkeen, kun EU:n ehdotukset vuoden 2013 jälkeisistä rahoitusnäkymistä on hyväksytty. Loppuvuonna 2012 komissio antaa lainsäädäntöpaketin ja sopimusesityksen talousarviosta seuraavalle rakennerahastokaudelle. Lisätietoja: Komission lehdistötiedote Koheesioraportti Matka tiedon lähteiltä palvelun kehittäjäksi Tieto on elintärkeää pääomaa. Nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä vanhaan tietoon ja vanhentuneisiin toimintatapoihin tuudittautuminen voi koitua kohtalokkaaksi niin organisaatioille kuin kansalliselle uudistumis- ja innovaatiokyvylle. Tiedon jakamiseen ja uuden tiedon luomiseen liittyy kuitenkin monia haasteita. Tietoa on lähestytty usein siitä näkökulmasta, miten organisaatiot pystyvät tuottamaan tietoa. Haasteenamme on, miten pystymme luomaan tiedon välittämisestä aktiivisen yhteisen oppimisprosessin. Näitä tietoon ja tiedon parempaan hyödynnettävyyteen liittyviä haasteita on lähdetty ratkaisemaan sosiaali- ja terveysministeriön käynnistämässä Innokylä hankkeessa. Vuoteen 2013 kestävän Innokylä hankkeen kehitystyön tavoitteena on rakentaa kansallisen tason avoin sosiaali- ja terveysalan innovaatioympäristö. Uusi tieto ja sen toiminnallistaminen ovat tässä keskeisessä roolissa. Innokylän tavoitteena on yhdistää uudella tavalla tieto, vuorovaikutus ja osallistuminen. Kehittymässä olevan Innokylän palvelut tarjoavat yhtenäistä tietoa sosiaali- ja terveysalan kehittämisohjelmista ja hankkeista. Palveluun kootaan uusia jalostettavissa olevia kehittämisideoita ja kehitettyjä hyviä käytäntöjä. Innokylän tavoitteena ei ole pelkästään koota sosiaali- ja terveysalan kehittämiseen liittyvää tietoa, vaan tavoitteena on kehittää tiedon jakamisesta dynaaminen, inhimillinen prosessi, johon aktiivinen toiminta ja yhteiskehittely kytkeytyvät. Erityisenä haasteena on saada hyödynnettyä organisaatioissa oleva hiljainen tieto. Suurin osa (95 %) asiantuntijaorganisaation tiedosta on hiljaisessa muodossa. Vain pieni osa (5 %) on dokumentoitua tietoa (Ståhle ja Laento 2000). Tästä dokumentoidusta tiedostakin suurin osa on asiantuntijapalveluja tuottavien henkilöiden henkilökohtaisina, hajanaisina dokumentteina heidän omissa kansioissaan ja työasemillaan. Jotta hiljaista tietoa pystytään paremmin hyödyntämään ja sen levittämiseen liittyviin haasteisiin tarttumaan, tulisi tiedon jalostumiselle ja leviämiselle luoda pysyvät rakenteet ja toimintatavat. Tiedon tulisi johtaa ihmisten välisiin kohtaamisiin. Tällöin pystymme rakentamaan tiedolle yhteistä ymmärrystä. Ongelmana on kuitenkin ollut, että näitä riittävän vahvoja pysyviä rakenteita ei sosiaali- ja terveysalalla ole. Innokylän tavoitteena on tarjota pysyvät rakenteet sosiaali- ja terveysalan kehittämiselle ja siihen liittyvälle tiedolle. Miten sitten kehittymässä olevan Innokylän palvelut hyödyttävät esimerkiksi arjen palvelutoiminnassa työskentelevää? Sen jälkeen kun kehittämistarve esimerkiksi asiakkaan palveluprosessissa on tunnistettu, voidaan kirjautua Innokylän palvelusivustolle. Sieltä Perusturva 4/2010 9

9 saa vapaasti valittavan hakusanan avulla helposti tiedon jo kehitetyistä teemaan liittyvistä käytännöistä ja kehittämishankkeista. Tiedon lisäksi voi katsoa kuvauksen kehitetyistä toimintakäytännöistä palveluprosessin kehittämisen alkuvaiheesta sen toimivuuden arviointiin. Samalla saa tiedon niistä verkostoista ja käynnissä olevista kehitysprosesseista, joissa samanlaisia palveluprosesseja parhaillaan kehitetään ja on kehitetty. Hanketietoihin ja käytäntöjen kuvauksiin tutustuessa syntyvä uusi kehittämisidea voidaan haluttaessa jakaa Innokylän kautta muille työntekijöille. Uusi innostunut kehittäjäryhmä on koossa. Kehittämiseen on mahdollista saada asiantuntijatukea. Kehittämisprosessi voi laajeta ja uusien Innokylän toimijoiden ja kollegoiden kanssa pystytään suunnittelemaan palveluprosessin kehittämistä monipuolisemmin, asiakkaan palvelupolkua vielä paremmin tukevaksi. Innokylän verkkosivujen kautta tieto asiakasprosessin kehittämisryhmästä voi levitä edelleen ja aktiivinen palvelujenkäyttäjä tai kuntalainen voi osallistua palvelun kehittämistä koskevaan keskusteluun ja ideointiin. Näin tiedonhakumatka muuttuu aktiiviseksi yhteiskehittelyprosessiksi, johon Innokylä tarjoaa rakenteet ja vertaiskehittämistä tukevat palvelut. Innokylä edistää rakenteiden syntymistä sosiaali- ja terveyspalvelujen valtakunnalliselle kehittämiselle. Rakenteet eivät tuota innovaatioita, vaan siinä toimivat ihmiset. Jotta Innokylä pystyy lunastamaan visionsa mukaisen päämäärän, tarvitsee se asukkaikseen innostuneita, sitoutuneita ja ennakkoluulottomia kehittäjiä. Tärkein rooli innovaatioiden syntymisessä on meillä itsellämme. Lisätietoja: Tiina Rinne, puh. (09) Kuluttajan valinnanmahdollisuuksien parantaminen palveluasumisessa Työ- ja elinkeinoministeriön työryhmä on selvittänyt, miten voitaisiin kehittää yhteismitallisia ja kuluttajan valinnan mahdollistavia periaatteita sosiaali- ja terveysalan palveluihin, erityisesti vanhusten palveluasumiseen. Työryhmän määräaika päättyi Työryhmän mukaan eri palveluntuottajien palveluiden laatua ja hintoja sekä palveluja kuvaavia käsitteitä on vaikea verrata keskenään. Samannimisen palvelun sisältö vaihtelee eri palvelun tuottajilla ja päivittäiseen avustamiseen liittyvät hinnat määräytyvät eri tavoin. Yksittäiset palvelut on hinnoiteltu erikseen tai niistä on muodostettu eri lailla hinnoiteltuja palvelupaketteja. Myös asumiskustannusten perusteissa on vaihtelua ja palveluasumiseen kohdistuu moninaisia asiakkuuksia ja sopimuksia. Asumispalveluiden tarjontaa koskeva tieto on hajanaista ja sijaitsee monessa paikassa. Kuluttajansuojalaki ei koske kunnan tuottamia tai ostopalveluina hankkimia asumispalveluja. Palveluseteliin sovelletaan osittain kuluttajansuojalakia. Sen sijaan kokonaan yksityiset asumispalvelut ovat kulutushyödykkeitä, joten niiden markkinointiin ja sopimusehtojen kohtuullisuuteen kuluttajansuojalaki soveltuu. Työryhmä ehdotti seuraavaa: Palveluasuminen määritellään muodostuvaksi kol- mesta pääkomponentista: asuminen, hoito ja palvelut sekä ateriapalvelut. Ateriapalveluiden lisäksi muut tukipalvelut voivat täydentää palveluasumisen kokonaisuutta. Kuntasektorin ja yksityisten palvelutuottajien yhteistyönä sovitaan palveluasumisen yhdenmukaisten määritelmien käyttöön otosta niin, että määritelmät vastaavat myös valmisteilla olevassa sosiaalihuoltolain uudistuksessa päivitettäviä palveluasumisen käsitteitä. Kuntien on tehostettava ikäihmisille suunnatuissa neuvontapalveluissa palveluasumista koskevaa opastusta sekä sähköistä asiakaspalvelua. Tarjolla olevien asumispalvelujen kokoaminen valtakunnalliseen palveluun ja sähköisen asioinnin mahdollistaminen helpottaisivat palvelun tarvitsijan ja hänen omaisensa mahdollisuuksia löytää ja hankkia sopivia asumispalveluja. Yksityisen palveluohjauksen niveltämistä osaksi kunnallista palveluohjausjärjestelmää kokeillaan jossain kunnassa tai kaupunginosassa. Kokeilun tavoitteena olisi kehittää sekä julkisen että yksityisen palveluohjauksen sisältöä ja tehostaa palveluohjauksen toteuttamista asiakaslähtöisesti ja kustannustehokkaasti. Työryhmän puheenjohtaja oli hallitusneuvos Antti Riivari sosiaali- ja terveysministeriöstä. Kuntaliitosta työryhmässä oli jäsenenä Eevaliisa Virnes. Lisätietoja: Työ- ja elinkeinonministeriön julkaisuja 70/2010: Kuluttajanäkökulman toteutuminen palveluasumisessa ja palveluasumisen hintojen vertailtavuuden parantami- 10 Perusturva 4/2010

10 KOLUMNI Kustannustietoisuuden sietämätön keveys eli miten selätin rahoitusperiaatteen Kaiken hyvän edistämisen ja pahan vastustamisen virastossa on taas keksitty epäkohta. Sama se onko asia iso vai pieni taikka yleinen tai yksittäistapaus. Yksittäisestä saa yleisen yleistämällä. Ja toisaalta pieni asia on aina helpompi viedä eteenpäin kuin iso. Yhtäkaikki, asiaan pitää saada muutos. Keinojen valinta on helppoa, kun työkalupakissa on vain yksi työkalu normi. Tai olihan siellä muitakin, mutta kun ne ovat käytön puutteessa ruostuneet. Ja onhan niinkin, että harjoitus tekee mestarin. Asiassa on vain yksi mutta. Joku toinen virasto haluaa puhua rahasta. Miten pikkusieluista. Nyt kun on kuitenkin kyseessä Hyvän edistäminen. Ettei vain tuollaiset ole hyvän edistämistä vastaan. Kuitenkin myös hyvän edistämisen ja pahan vastustamisen virasto joutuu kertomaan miten tämä asia rahoitetaan. Kauheaa. Mutta ei kyllä tähänkin on keinot keksitty. Tapoja on oikeastaan neljä. Ensinnäkin voi edetä asteittain. Ensin tehdään uudistus joka vain selkeyttää - muutetaan ihan vain vähän sanamuotoja. Ei sillä ole mitään vaikutuksia niin aluksi sanotaan. Sitten odotetaan. Ja sitten tehdään uusi muutos. Tätä perustellaan sillä, että näinhän edellisen muutoksen mukaan olisi jo pitänyt tehdä. Ja kun näin olisi tämän uuden tulkinnan mukaan jo pitänytkin tehdä, niin eihän tästäkään aiheudu mitään kustannuksia. Toinen tapa vaatii vähän enemmän pokkaa. Tai mitä se oli. Tätä voi harjoitella peilin edessä sanomalla: Taivas on vihreä ja aurinko sininen. Sitten kun tuo alkaa nauramatta sujua voi siirtyä itse asiaan eli kustannusvaikutusten arvioitiin. Sitten katsotaan mitä rahoja taskusta löytyy ja hokkus pokkus: siinä olivat tämän asian kustannukset. Nyt vain kirjoitetaan miten tämä asia ja tuo rahamäärä liittyvät toisiinsa. Ei haittaa vaikka tulee useita eri versioita. Onpahan varaa valita. Kaksi asiaa on kuitenkin pidettävä mielessä: asian ja taskusta löytyneen rahamäärän on pysyttävä samana. Muutoin juttu saa olla hyvinkin luovaa. Ja sitten pitää vielä tehdä nuo harjoitukset peilin edessä. Ja oman itsensä vakuuttamiseksi voi vielä omassa mielessään toistella: Kustannusvaikutusten enempi selvittäminen vaarantaa tämän hyvän asian eteenpäinmenon. Tätä toistetaan ainakin kaksikymmentä kertaa. Kolmas tapa on oikeastaan toisen tavan variantti. Tämä on kätevä tapa, jos taskusta ei edes hiluja löytynyt. Tämä on kuitenkin erittäin vaativaa, joten se soveltuu vain hyvin kokemattomille tai sitten erittäin kokeneille virkamiehille. Tähän liittyvät samat harjoitukset kuin edelliseen vaihtoehtoon, mutta tuplana. Eli tässä kiistetään asiaan liittyvät kustannukset kokonaan. Ja kun kustannuksia ei ole niin niitä ei tarvitse selvittääkään. Hyvä lisä tähän on osoittaa että kustannuksia kyllä on, mutta tulevaisuuden säästöt kompensoivat ne. Tai, että asia on kokonaisuutena kustannusneutraali. Erityisen suurta lahjakkuutta osoittaa se, kun pystyy osoittamaan, että tulevaisuuden säästöt ovat huimasti nykyhetken väitettyjä kustannuksia kun siis mitään kustannuksia ei ole - suuremmat. Neljäs tapa on niin vanhanaikainen. Sitä ei oikein pitäisi edes mainita kun se on niin out. Siinä istutaan ja mietitään mitä muutokset maksavat. Ja sitten selvitetään paljonko rahaa on käytössä. Ja sitten sovitetaan nämä asiat yhteen. Eli kauheaa voidaan joutua tinkimään siitä hyvästä mitä oli mielessä. Tässä voidaan myös käyttää hyväksi viraston ulkopuolista asiantuntemusta, mikä on kyllä aika absurdia. Kaikki asiantuntemushan on virastossa ja sen samanhenkisissä kavereissa. Ja kaiken tämän työn jälkeen saadaan aikaan joku puolinainen kompromissi. Jo yksin se osoittaa, että tätä tapaa ei tule käyttää. Mitä sitten, jos joku väittää, että tällä tavalla asiat tuppaavat toimimaan käytännössä paremmin. Mitäs käytäntö tähän kuuluu ei ainakaan virastolle. Ja jos käytäntö sujuisi hyvin niin mitä me sitten tehtäisiin? Nimim. Lunta tupaan Perusturva 4/

11 VUODENVAIHTEEN MUUTOKSIA Toimeentulotuki lukien 1. PERUSOSIEN MÄÄRÄT Toimeentulotuesta annetun lain 9 a :n mukaan toimeentulotuen perusosien määrä on sidottu kansaneläkeindeksin kehitykseen. Kansaneläkeindeksin pisteluvuksi vuodelle 2011 on vahvistettu Tammikuun 2011 alusta toimeentulotuen perusosien määrät nousevat indeksikorotuksen verran. Kansaneläkeindeksi seuraa elinkustannusindeksiä, jonka Tilastokeskus laskee keskeisten hyödykkeiden hintatietojen perusteella. Kansaneläkeindeksi lasketaan vuosittain heinä-, elo- ja syyskuun keskimääräisen hintatason perusteella. Kaikissa kunnissa sovelletaan samoja perusosien euromääriä. Yksin asuvan ja yksinhuoltajan perusosan määrä on 419,11 euroa lähtien. Perusosien määrät eri perheenjäsenten osalta on esitetty oheisessa liitteessä. Linkki liitteeseen on tässä. 2. ETUOIKEUTETUN TULON SOVELTA- MINEN TOIMEENTULOTUESSA JATKUU Osa ansiotuloista jätetään tulona huomioon ottamatta toimeentulotukea myönnettäessä (toimeentulotukilain 11 3 momentti). Kotitaloutta kohti huomioon ottamatta jätetään vähintään 20 % ansiotuloista. Etuoikeutetuksi tuloksi voidaan hyväksyä kuitenkin enintään 150 euroa kuukaudessa. Asetettu euromääräinen raja ei siten estä lukemasta etuoikeutetuksi tuloksi yli 20 %:a ansiotuloista. Voimassa olevan lain mukaan menettelyä jatketaan vuoden 2010 loppuun. Eduskunnan käsittelyssä on hallituksen esitys lainmuutokseksi (HE 138/2010 vp) jolla etuoikeutetun tulon menettelyä jatkettaisiin vuoden 2014 loppuun. Etuoikeutettuun tuloon ei esitetä muita muutoksia. Lainmuutos on tarkoitettu tulemaan voimaan Etuoikeutettu ansiotulo otettiin toimeentulotuessa käyttöön vuonna Sillä halutaan edistää asiakkaan mahdollisuuksia parantaa toimeen tuloaan vähäisillä omilla ansioilla ja sen myötä mahdollisuutta sijoittua pysyvämmin työelämään. Ministeriö korostaa että etuoikeutetun ansiotulon menettelyn lisäksi vähäiset avustukset ja ansiot tulee edelleenkin jättää kokonaan huomioon ottamatta toimeentulotukea myönnettäessä. Toimeentulotukilain 11 mukaan tuloina ei huomioida mm. vähäisiksi 12 katsottavia ansiotuloja ja avustuksia eikä myöskään tuloja siltä osin kuin ne vastaavat työmatkamenoja ja muita työssäkäynnistä aiheutuvia menoja. Aihetta käsitellään STM:n julkaiseman Toimeentulotuki-oppaan luvussa TOIMEENTULOTUEN PERUSOSAN ALENTAMINEN MYÖS KOULUTUKSESTA KIELTÄYTYMISEEN Eduskunnan käsittelyssä on myös hallituksen esitys (HE 138/2010 vp) toimeentulotuesta annetun lain 10 :n muuttamiseksi siten, että täysi-ikäiselle, ammatillista koulutusta vailla olevalle alle 25-vuotiaalle myönnettävää toimeentulotuen perusosaa voitaisiin alentaa silloin, kun hän on keskeyttänyt koulutuksen tai kieltäytynyt koulutuksesta niin, että hän tällä perusteella ei ole oikeutettu työttömyysetuuteen. Lainmuutos on tarkoitettu tulemaan voimaan TOIMEENTULOTUEN VIIVYTYKSETÖN KÄSITTELY Toimeentulotuen viivytyksetöntä käsittelyä koskeva laki (1202/2007) tuli voimaan Toimeentulotukilakiin on kirjattu määräajat toimeentulotukiasioiden käsittelylle (14 a ). Tarkoituksena on, että kaikissa kunnissa toimeentulotukipäätöksen saa ilman viivytystä, kuitenkin viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä hakemuksen tekemisestä. Kiireellisessä tapauksessa päätös on tehtävä samana tai viimeistään seuraavana arkipäivänä. Päätös on pantava täytäntöön viivytyksettä. Asiakkaan tulee päästä keskustelemaan henkilökohtaisesti sosiaalityöntekijän tai sosiaaliohjaajan kanssa viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä sen jälkeen kun asiakas on tätä pyytänyt. Asiakkaan oikeusturvan toteutumisen vuoksi on tärkeää, että asiakkaan tapaamispyyntö tai toimeentulotukihakemus kirjataan asianmukaisesti aina välittömästi sen jättämisen jälkeen. Asiaa on käsitelty yksityiskohtaisemmin STM:n kuntatiedotteessa 20/2007 ( ) sekä STM :n kirjeessä lääninhallituksille Muuttunut säännös ja sen soveltamisohjeistus eivät kuitenkaan vielä sisälly vuonna 2007 julkaistuun STM:n julkaisuun Toimeentulotuki. Opas toimeentulotukilain soveltajille. STM Julkaisuja 2007:11. Perusturva 4/2010

12 Toimeentulotuen perusosien määrät lukien Tuen saaja euroa/kk euroa/pv 1) Yksin asuva ja yksinhuoltaja x) 419,11 13,97 alennettu (-20 %) 2) 335,29 11,18 alennettu (-40 %) 3) 251,47 8,38 Muu 18 vuotta täyttänyt Avio- ja avopuolisot, kumpikin 356,24 11,87 alennettu (-20 %) 2) 284,99 9,50 alennettu (-40 %) 3) 213,74 7,12 Vanhempansa tai vanhempiensa luona asuva 18 vuotta täyttänyt henkilö 305,95 10,20 alennettu (-20 %) 2) 244,76 8,16 alennettu (-40 %) 3) 183, 57 6, vuotias lapsi 1. lapsi 293,38 9,78 2. lapsi 272,42 9,08 3. jne lapsi 251,47 8,38 Alle 10-vuotias lapsi 1. lapsi 264,04 8,80 2. lapsi 243,08 8,10 3. jne lapsi 222,13 7,40 1) Kun toimeentulotukea myönnetään lyhyemmäksi ajaksi kuin kuukaudeksi (TOTUL 15 ), toimeentulotuen perusosan määrä päivää kohti on laskettu jakamalla kuukausimäärä kolmellakymmenellä 2) Toimeentulotukilaki 10 1 ja 4 momentti 3) Toimeentulotukilaki 10 3 ja 4 momentti x) Toimeentulotukilaki 9 2 momentti (vanhempi, joka asuu yhdessä 18 vuotta täyttäneen lapsensa kanssa eilä ole avioliitossa tai elä toimeentulotukilain 3 :n 1 momentin mukaisissa avioliitonomaisissa olosuhteissa) Toimeentulotukilaki (1412/1997) 9 Perusosan suuruus Toimeentulotuen perusosa kuukautta kohti on: 1) yksin asuvalla henkilöllä ja yksinhuoltajalla 361,86 euroa; ( /583) 2) muulla kuin 1 kohdassa tarkoitetulla 18 vuotta täyttäneellä henkilöllä 85 prosenttia 1 kohdassa tarkoitetusta perusosasta, jollei 3 kohdasta muuta johdu; 3) vanhempansa luona asuvalla 18 vuotta täyttäneellä henkilöllä 73 prosenttia 1 kohdassa tarkoitetusta perusosasta; 4) vuotiaalla lapsella 70 prosenttia 1 kohdassa tarkoitetusta perusosasta; sekä 5) alle 10-vuotiaalla lapsella 63 prosenttia 1 kohdassa tarkoitetusta perusosasta. Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu perusosa kuuluu myös vanhemmalle, joka asuu yhdessä 18 vuotta täyttäneen lapsensa kanssa eikä ole avioliitossa tai elä tämän lain 3 :n 1 momentin mukaisissa avioliitonomaisissa olosuhteissa. Jos perheeseen kuuluu useampia 1 momentin 4 ja 5 kohdassa tarkoitettuja lapsia, perusosa on toisesta lapsesta viisi prosenttiyksikköä ja kolmannesta ja kustakin seuraavasta lapsesta kymmenen prosenttiyksikköä alempi kuin 1 momentissa säädetään. Omaishoidon tuen hoitopalkkiot vuonna 2011 Omaishoidon tukena maksettavia hoitopalkkioita korotetaan indeksitarkistuksen johdosta lukien Omaishoitajille maksettavien hoitopalkkioiden määrästä ja alimmista hoitopalkkioista säädetään omaishoidon tuesta annetun lain (937/2005) 5 :ssä. Lain 6 :n mukaan hoitopalkkioita tarkistetaan kalenterivuosittain työntekijän eläkelain (395/2006) 96 :ssä tarkoitetulla palkkakertoimella. Vuodelle 2010 vahvistettu palkkakerroin on 1,231 ja vuodelle 2011 vahvistettu palkkakerroin on 1,253. Omaishoidon tuen hoitopalkkion vähimmäismäärä on lukien 353,62 euroa kuukaudessa. Hoidollisesti raskaan siirtymävaiheen aikana maksettava hoitopalkkio on vähintään 707,24 euroa kuukaudessa. Hoitopalkkion määrän tarkistus tehdään lukien myös sellaisiin hoitopalkkioihin, jotka on sovittu palkkion vähimmäismäärää suuremmiksi tai pienemmiksi ja jotka perustuvat ennen tarkistusajankohtaa voimassa olleeseen omaishoitosopimukseen. Vuodelle 2011 vahvistettu palkkakerroin merkitsee hoitopalkkioihin noin 1,79 prosentin korotusta vuoteen 2010 verrattuna. STM:n on antanut asiasta Kuntainfon 4/2010 Lisätietoja: Neuvotteleva virkamies Anne-Mari Raassina, STM, puh Perusturva 4/

13 Rikos- ja riita-asioiden sovittelun korvaaminen muuttuu Rikos- ja riita-asioiden sovittelupalvelujen tuottajille maksettavien korvausten perusteet uudistuvat. Samalla säädetään sovittelijalle maksettavasta kulukorvauksesta. Lakimuutos (966/2010) on vahvistettu Jatkossa sovittelutoimintaa järjestäville palveluntuottajille ennakkona jaettu valtion maksama korvaus tasataan toteutuneiden kustannusten perusteella. Käyttämättä jääneet korvaukset palautuvat aluehallintovirastoihin, jotka voivat jakaa rahat uudelleen alueillaan toimivien palveluntuottajien kesken. Sosiaali- ja terveysministeriö voi muuttaa määrärahan jakopäätöstä ja siirtää määrärahaa tarpeen mukaan aluehallintovirastojen toimialueiden välillä. Laissa säädetään myös sovittelijoille maksettavasta kulukorvauksesta. Sovittelijalle maksetaan sovittelusta aiheutuneiden kulujen kattamiseksi peruskorvaus, jota on harkinnan mukaan mahdollista täydentää. Valtion talousarviossa vahvistetaan valtakunnallisesti sovittelutoimintaan varattu määräraha. Summa jaetaan aluehallintovirastojen kesken asukasluvun, pinta-alan ja rikollisuuden perusteella. Laki tulee voimaan 1. tammikuuta STM on antanut muutoksesta tiedotteen 344/2010. UUTTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ Kotikunta- ja sosiaalihuoltolain muutokset Eduskunnan käsiteltävänä on hallituksen esitys (101/2010) kotikuntalain ja sosiaalihuoltolain muuttamisesta. Kyseessä on kotikuntalaissa säädetyn kotikunnan muuttamista koskevan rajoituksen tosiasiallisesta poistamisesta ja siihen liittyen palveluihin hakeutumista ja kuntien välistä kustannustenkorvausjärjestelmää koskevista sosiaalihuoltolain muutoksista. Esityksen tarkoituksena on edistää vanhusten ja vammaisten oikeutta valita vapaasti oma asuinpaikkansa. Tätä kirjoitettaessa ( ) asia on käsiteltävänä mietintöä laativassa hallintovaliokunnassa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ja peruslakivaliokunta ovat antaneet asiassa lausuntonsa. Erityisesti sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnossa on tehty ehdotuksia, jotka toteutuessaan merkitsevät huomattavia muutoksia verrattuna hallituksen esitykseen. Seuraavassa esitetty perustuu kuitenkin hallituksen esitykseen. Kotikuntalaissa olevaa kotikunnan muuttumista koskevaa ns. laitoshoitorajoituksen sanamuotoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että henkilön kotikunta ei muutu, jos hänen asumisensa toisessa kunnassa johtuu pääasiassa hoidosta perhehoidossa tai laitoshoidossa taikka asumisesta asumispalvelujen avulla. Tämän ohella kotikuntalakiin esitetään lisättäväksi uusi 3 a, jonka mukaan, jos henkilö on sijoitettu perhehoitoon, laitoshoitoon tai asumispalvelujen avulla järjestettyyn asumiseen muun kuin kotikuntansa alueelle, hän voi 3 :n 2 kohdan estämättä valita uudeksi kotikunnakseen sen kunnan, jonka alueella olevassa toimintayksikössä tai asunnossa hän asuu. Valintaoikeuden käyttäminen edellyttää, että hoidon tai asumisen arvioidaan kestävän tai on kestänyt yli vuoden. Kotikunta muuttuu ko. tapauksissa muuttoilmoituksen saapumispäivästä. Sosiaalihuoltolain 42 a :n mukaan palvelujen järjestämisvastuu siirtyy muuttopäivästä uudelle kotikunnalle. Sosiaalihuoltolakiin esitetään lisättäväksi 16 a, jossa säädetään ns. omaehtoisesta hakeutumisesta toisen kunnan palveluihin. Se, joka haluaa muuttaa toisen kunnan asukkaaksi, mutta ei ikänsä, vammaisuutensa tai muun sellaisen syyn vuoksi kykene asumaan siellä itsenäisesti voi hakea tämän kunnan sosiaalipalveluja ja hoitopaikkaa samoin perustein kuin jos olisi kunnan asukas. Kunnan tulee välittömästi ilmoittaa hakemuksesta ja sen käsiteltäväksi ottamisesta hakijan kotikunnalle. Kunnan tulee käsitellä hakemus, arvioida hakijan palvelutarve yhteistyössä tämän kotikunnan kanssa ja tehdä asiassa päätös. Hakijan on kahden viikon kuluessa myönteisen päätöksen tiedoksi saamisesta ilmoitettava kunnalle palvelun vastaanottamisesta. Hakijalla on oikeus kolmen kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta muuttaa osoitettuun hoitopaikkaan. Tällöin myös hakijan kotikunta vaihtuu. Jos hakija laiminlyö ko. 14 Perusturva 4/2010

14 määräajat, hänen oikeutensa päätöksen mukaisiin palveluihin raukeaa. Hakija voi hakea palveluja kerrallaan vain yhdestä kunnasta. Hakijan hakemusta ei käsitellä, jos hakija on tehnyt vastaavan hakemuksen toiseen kuntaan ja asian käsittely on vielä kesken. Sosiaalihuoltolain 42 b :ssä säädetään kuntien keskinäisistä korvauksista. Sekä 42 a :n (sijoitettu toisen kunnan alueelle) että 16 a :n (omaehtoinen hakeutuminen) tarkoittamissa tilanteissa vastuu kunnan päätöksen perustuvan perhehoidon, laitoshoidon tai asumispalvelujen tosiasiallisista kustannuksista säilyy aiemmalla kotikunnalla. Uusi kotikunta laskuttaa kustannuksia vastaavan korvauksen aiemmalta kotikunnalta. Korvausta laskettaessa tosiasiallisista kustannuksista vähennetään valtionosuutta sekä perityt asiakasmaksut. Vähennettävä valtionosuudella tarkoitetaan kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 55 :ssä tarkoitettua valtionosuusprosenttia vastaava valtionosuus kyseisen henkilön ikäluokan perusteella määräytyvistä sosiaali- ja terveydenhuollon laskennallisista kustannuksista asukasta kohti. Kunnan voivat halutessaan sopia korvauksen tasosta myös muulla tavoin. Hallituksen esityksen mukaan uusi kotikunta vastaa niiden palveluiden järjestämisestä ja kustannuksista, joita sopimus ei sisällä. Viittaus sopimukseen pykälätekstissä on tässä yhteydessä jokseenkin epäselvä. Uuden kotikunnan kustannusvastuu ei kuitenkaan rajoittune tilanteisiin, joissa kunnat ovat sopineet korvauksesta, vaan uusi kotikunta vastannee muuton jälkeen ilmenneistä uusista palvelutarpeista. Todettakoon, että ehdotettujen sosiaalihuoltolain säännösten sisältö ei muiltakaan osin ole kovin yksiselitteinen. Jos henkilön kotikunta edelleen vaihtuu, siirtyy vastuu palvelujen järjestämisestä seuraavalle kotikunnalle kustannusvastuun säilyessä edelleen samalla kunnalla. Hallituksen esityksessä lakien voimaantuloksi on ehdotettu vuoden 2011 alkua. Mahdollista ja myöskin toivottavaa on, että voimaantuloa lykätään muutamalla kuukaudella. Kun lakien lopullinen sisältö on selvillä, Kuntaliitto informoi siitä kuntia. Myös sosiaali- ja terveysministeriö on tekemässä asiaa koskevaa ohjeistusta. Lisätietoja: Sami Uotinen, puh: (09) TALOUS JA MAKSUT Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut vuonna 2011 Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut pysyvät pääosin ennallaan tämän hetkisen tiedon mukaan. Asiakasmaksulain 2.2 :n ja asiakasmaksuasetuksen 33 a :n nojalla indeksiin sidotut asiakasmaksut ja tulorajat muuttuvat vasta vuoden 2012 alusta. Elokuun 2010 alusta lisättiin maksuttomiin terveyspalveluihin myös ihmisen elimen, kudoksien tai solujen elävän luovuttajan tutkimus ja hoito. Säännös on asiakasmaksulain 5.1 :n 4 b) kohdassa. Maksuton hoito sisältää luovutukseen liittyvät tutkimukset ja toimenpiteet sekä avohoidossa että laitoshoidossa. Maksuttomuus ulottuu myös luovuttajalle luovutuksesta mahdollisesti aiheutuvien komplikaatioiden tutkimuksiin ja hoitoon (654/2010). Sairausvakuutuslain perusteella henkilö, joka luovuttaa elimiään elinsiirtopotilaalle, saa myös sairauspäivärahaa ja lääkkeisiin sekä matkakustannuksiin suoritetaan sairausvakuutuskorvausta normaaliin tapaan. Työantaja, joka maksaa sairausajan palkkaa elimen luovuttajalle, voi hakea luovutuspäivärahaa Kelalta. Suun terveydenhuollon asiakasmaksuihin ei myöskään tule muutoksia. Sen sijaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämään Suun terveydenhuollon toimenpideluetteloon tulee muutoksia, uusia toimenpiteitä ja joitakin toimenpiteitä poistuu vuoden alusta. Muutoksista laaditaan Vastaavuusluettelo, joka lähetetään vastaaville hammaslääkäreille entiseen tapaan. Muutokset julkaistaan myös www. kunnat.net - Sosiaali ja terveys -sivuilla. Vastaavuusluettelon laatimista varten tarvittavia tietoja ei ole vielä ( ) saatu Kuntaliittoon. Kuntaliiton nettisivut uudistuvat vuoden 2011 alusta. Ns. hoitajareseptistä tiedotetaan erikseen. Perusturva 4/

15 Talous tasapainoon Talous- ja velkaneuvontaesite Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) yhteydessä toimiva Taloudenhallinnan neuvottelukunta on tuottanut Talous tasapainoon -esitteen. Siinä kerrotaan lyhyesti oman talouden hallinnasta, miten tilannettaan voi selvittää sekä rohkaistaan ottamaan ajoissa yhteyttä auttaviin tahoihin. Esite sisältää kunnallisten talous- ja velkaneuvojien yhteystiedot, internet -linkkejä muiden toimijoiden verkkosivustoille sekä käytännön neuvoja talousvaikeuksiin joutuneille. Esitettä voi tilata maksutta jaettavaksi sosiaalitoimistossa asioiville suomen- että ruotsinkielisenä. Talous- ja velkaneuvonnasta saa lisätietoa Kuluttajaviraston sivustolta sekä kunnan talous- ja velkaneuvonnan antajilta. STM:n on antanut asiasta Kuntainfon 5/2010. Lisätietoja STM:ssä: Ylitarkastaja Jaakko Ellisaari, puh. (09) ja Asuntoneuvos Raimo Kärkkäinen, puh (09) Vanhuspalveluiden tuottavuus luultua parempaa Vaikuttavuuden huomioon ottaminen nostaa aikaisempia arvioita vanhuspalveluiden tuottavuuskehityksestä. Kunnallisessa tuotannossa tuottavuus on kehittynyt paremmin kuin yksityisen sektorin tuottamissa ostopalveluissa. Näihin tuloksiin on päädytty juuri ilmestyneessä Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen julkaisemassa tutkimuksessa Vaikuttavuuden huomioon ottava tuottavuus vanhuspalveluissa. Tutkimus on tehty yhteistyössä Finnish Consulting Groupin, Kuntaliiton ja Sosiaalialan Työnantaja- ja Toimialaliiton kanssa. Perinteinen ja yleinen tapa mitata hyvinvointipalvelujen tuottavuutta on verrata suoritteita (hoitopäiviä tai oppitunteja) käytettyihin panoksiin (palkkojen ja muiden tuotannontekijöiden hintojen muutoksista puhdistettuihin kustannuksiin). Ko. tutkimuksessa mitattiin vanhuspalveluiden tuottavuutta hoitopäivien ja -käyntien ohella myös annettujen hoitojen vaikutuksilla vanhusten toimintakyvyn muutokseen. Tutkimus osoittaa, että toiminnan vaikuttavuus on erittäin tärkeä seikka, kun mitataan toiminnassa onnistumista. ALHAISEMMAT KUSTANNUKSET HEIKENTÄVÄT PALVELUJEN VAIKUTTAVUUTTA Tulosten mukaan vaikuttavuuden huomioon ottaminen nostaa tuottavuusmittaustulosta noin puoli prosenttiyksikköä. Se on vähän lyhyellä aikavälillä, mutta pienentää merkittävästi arviota julkisen talouden kestävyysvajeesta, jos havainto on yleistettävissä koko kuntakenttään pitkällä aikavälillä. Tutkimuksessa havaittiin myös, että kunnallisessa tuotannossa vaikuttavuuden huomioon ottava tuottavuus on kehittynyt paremmin kuin yksityisen sektorin tuottamissa ostopalveluissa kunnille. Joskin yksityisen sektorin palvelujen yksikkökustannusten (kustannukset hoitopäivää ja hoitokäyntiä kohti) taso on kunnallista tuotantoa alhaisempi ja niissä palkkojen ja muiden panosten hintakehitys on ollut kunnallista tuotantoa maltillisempaa. Edellä mainittu tulos viittaa siihen, että suoritekustannusten aleneminen tietyssä palvelumuodossa heikentää kyseisen palvelun vaikuttavuutta tuottajasta riippumatta. Sama tulos saadaan kaikkia otokseen kuuluvia kuntia ja asumismuotoja tarkasteltaessa kustannusten aleneminen suoritteita kohti on yhteydessä hoidon vaikuttavuuden alenemiseen. Tutkimuksesta käy myös ilmi, että asiakkaita sijoitetaan eri kunnissa eri tavalla, mikä vaikuttaa kunnan vanhustenhuollon kokonaiskustannuksiin. Avohoidossa, eli esimerkiksi tehostetussa palveluasumisessa, hoidetaan tällä hetkellä sekä yksityisellä että julkisella sektorilla osin jopa huonompikuntoisia asiakkaita kuin laitoshoidossa. Yksityisen sektorin palveluissa hoidetaan parempikuntoisia vanhuksia kuin kuntien omassa tuotannossa, mikä vaikuttaa palvelujen yksikkökustannuseroihin. Käsillä oleva tutkimus perustuu 21 kunnan aineistoon kuntien omasta palvelutuotannosta ja yksityisistä ostopalveluista vuosilta 2008 ja Näihin tietoihin on yhdistetty Kuntaliiton omistamaa ja Finnish Consulting Groupin (FCG) keräämää ja ylläpitämää tietoa vanhusten toimintakyvystä niin sanotulla RA- VA-mittarilla mitattuna. 16 Perusturva 4/2010

16 SUORITEKUSTANNUKSIIN PERUSTUVA MITTAUSTAPA Hoidon vaikutusta vanhusten toimintakykyyn voidaan mitata käyttämällä vertailutilannetta, jossa vanhusten nykyistä toimintakykyä verrataan toimintakykyyn tilanteessa, jossa vanhus olisi saanut jotain toista hoitoa tai sama vanhus olisi ollut samanlaisessa hoidossa jo aikaisemmin. Tutkimuksessa siis kysytään perinteinen syy-seurauskysymys: Mitä olisi tapahtunut, jos olisikin tehty toisin Tutkimuksessa lasketaan aluksi vanhuspalveluiden tuottavuus noudattaen Tilastokeskuksen tapaa, jossa vaikuttavuutta ei oteta huomioon, vaan laatua pyritään haarukoimaan lajittelemalla tuotokset erilaisiin kategorioihin. Lähestymistavassa ei verrata annetun hoidon vaikutusta asiakkaiden toimintakyvyn kehitykseen. Tästä seuraa ongelma, että huonosti hoidettu vanhus voi päätyä vaativaan ja kalliiseen hoitoon, mikä nostaa tuotoksen määrää. Kallis hoito nostaa tuotoksen määrää, koska tuotoslajit summataan yhteen painottamalla niitä niiden kustannusosuuksilla. Huono hoito voi siis kasvattaa tuotosta. Toinen ongelma on eri vuosien vertailtavuus. Menetelmä ei ota huomioon sitä, että hoitoon tulevat vanhukset voivat olla jonakin vuonna erikuntoisia kuin edellisenä vuonna. TUOTOSTEN LASKEMINEN UUDELLA TAVALLA VAIKUTTAVUUS HUOMIOIDEN Tässä tutkimuksessa kehitetään Tilastokeskuksen laskentatapaa ottamalla huomioon vaikuttavuus käyttäen mittareita, jotka on kehitetty Englannin National Health Servicen tuottavuuden laskemiseksi (Dawson ym. 2005). Tuottavuus lasketaan vertaamalla panosten ja tuotosten määrää kaikissa 21 kunnassa yhteensä vuonna 2009 suhteessa vuoteen Lisäksi koko aineiston tuottavuus pilkotaan kahteen osaan, jotka ovat i) kunnallinen tuotanto ja ostopalveluna hankittu yksityisen sektorin tuotanto ja ii) 5 asumismuotoa (kotihoito, palveluasuminen, tehostettua palveluasuminen, vanhainkoti ja terveyskeskuksen vuodeosasto). Tutkimuksessa vaikuttavuus otettiin huomioon henkilötason aineistosta seuraavan menetelmän perusteella. Kuva toimintakyvyn muutoksesta Kuvion esimerkissä kunnissa A ja B ja hoidetaan taustamuuttujien suhteen (ikä, sukupuoli, kuinka kauan ollut hoidossa, asiakkaan toimintakyvyn lähtötaso) samankaltaisia asiakkaita samassa palvelumuodossa. RAVA-aineiston voidaan havaita, että tämänkaltaisen asiakkaan toimintakyky alenee keskimäärin 0,3 RAVA-yksikköä vuodessa. Tutkimuksessa havaitaan, että kunnassa A asiakkaan toimintakyky heikkenee 0,20 ja kunnassa B 0,40 RAVA-yksikköä vuodessa. Näin kunta A saa positiivisen ja kunta B negatiivisen vaikuttavuusmittaustuloksen. Vaikuttavuusmittaustulos yhdistetään tuottavuusmittauksessa tuotannon suoritemääriin (hoitokäynnit tai -vuorokaudet). Tuottavuusmittarissa kunnan A suoritetuotosta arvotetaan tutkimuksessa enemmän kuin kunnan B vastaavaa. Nykyisillä palvelujen sisällöillä ja palvelumäärityksillä hyvinvointipalvelujen vaatimat resurssit ylittävät seuraavina vuosikymmeninä julkisen talouden kantokyvyn. Johtaako ikääntyminen väestöryhmien yhä selkeämpään eriarvoistumiseen ja tinkimiseen palveluiden tasosta vai löydetäänkö uusia tapoja antaa nykyisillä resursseilla entistä vaikuttavampaa hoitoa suuremmalle joukolle ihmisiä? Nykyiset hyvinvointipalvelujen tuloksellisuuden mittaamiskäytännöt eivät tue tarpeeksi uusien innovaatioiden kehittämistyötä. On otettava entistä paremmin huomioon hyvinvointiin tähtäävien palveluiden sisällön laatu eli vaikutus palveluiden kohteiden, asiakkaiden, hyvinvointiin. Tutkimukseen kaivataan lisää kuntia mukaan Yleisesti ottaen tutkimus osoittaa, kuinka tärkeää on ottaa hoidon vaikuttavuus huomioon tuottavuutta mitattaessa. Tutkimus perustui kuitenkin vain 21 kunnan toimittamiin tietoihin. Jotta tutkimuksen yleistettävyys paranisi, tulisi jatkossa tutkimukseen saada mukaan lisää kuntia. Jos olette kunnassanne kiinnostuneita tulemaan mukaan tähän vaikuttavuuden huomioon ottavaan vanhuspalvelujen tuottavuustutkimukseen, voitte ottaa yhteyttä Suomen Kuntaliittoon Käytetty tutkimusmenetelmä on Suomessa uusi. Kun tilastoja toimittavia kuntia saadaan kattavasti mukaan eri puolelta Suomea tutkimukseen, käytettyä menetelmää hyödyntäen voidaan tuottaa entistä luotettavampaa tuottavuustietoa. Lähde: Aki Kangasharju, Tero Tyni, Teija Mikkola, Tuomas Mänttäri & Maija Valta Vaikuttavuuden huomioon ottava tuottavuus vanhuspalveluissa. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen julkaisuja 160. Helsinki. Perusturva 4/

17 LAPSET JA NUORET Lastensuojelun asiakassuunnitelman tukitoimet järjestettävä Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteltu lakiesitys (HE 137/2010), jolla muutetaan lastensuojelulakia. Asian valiokuntakäsittely eduskunnassa on tätä kirjoitettaessa juuri päättynyt. Mikäli eduskunta hallituksen esityksen hyväksyy, sen on tarkoitus tulla voimaan jo alusta. Hallituksen esityksellä halutaan täsmentää kunnan velvollisuutta järjestää lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun asiakkaille avohuollon tukitoimia siten kuin lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä on lapsen asiakassuunnitelmassa arvioinut lapsen niitä tarvitsevan. Vaikka esitys korostaa lapsen asiakassuunnitelman roolia palvelujen järjestämisessä, tehdään jatkossakin kustakin avohuollon tukitoimesta erillinen päätös kuten nykyisinkin. Avohuollon tukitoimista annettuun nykyiseen lastensuojelulain 36 säännökseen lisätään uusi momentti: Lapsen terveyden tai kehityksen kannalta välttämättömät sosiaalihuollon palvelut on järjestettävä sen mukaisesti kuin lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä on arvioinut niiden tarpeen lapsen tai vanhemman asiakassuunnitelmassa. Kuntaliitto on esittänyt eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle kantanaan, että lisämomentin säätäminen on tarpeetonta, sillä lastensuojelulain useat säännökset jo edellyttävät sitä, että valituilla tukitoimilla taataan lapsen, nuoren ja perheen tarvitsema tuki (mm. 11 ). Jo tällä hetkellä avohuollon tukitoimet ovat lain mukaan ensisijaisia lapsen ja perheen palveluja järjestettäessä. Lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on lain velvoittamana laaja vastuu lapsen tilanteesta ja tukitoimien järjestämisestä. Hallituksen esityksellä halutaan korostaa erityisesti lastensuojelun asiakkaana jo olevan lapsen kotiin kohdentuvien kotipalvelujen saamista. Tätä tavoitetta edistetään kohdentamalla pieni summa ( ) kuntien valtionosuuksiin perusteluna erityisesti kunnan lastensuojeluperheiden tarvitseman kotipalvelun/ perhetyön lisääntyminen. Tämän kehityssuunnan oletetaan vähentävän kalliimpien korjaavien palvelujen tarvetta. Avohuollon tukitoimien kustannukset tulevat oletettavasti ainakin ensin kasvamaan. Näin toimien tavoitellaan lastensuojelun kustannusten painopisteen muutosta niin, että kustannukset jollain aikavälillä vähenevät sijaishuollossa. Uudistuksella ei luoda lastensuojelun asiakkaille uusia oikeuksia eikä kunnille uusia velvollisuuksia. Uudistuksen tarkoituksena on varmistaa, että lastensuojelulain käytännön toteutus tapahtuu lapsen edun mukaisesti siten kuin vuoden 2008 lastensuojelulakia säädettäessä on ollut tarkoituksena. Uudistus korostaa lastensuojelutyön luonnetta lapselle ja perheelle tukea antavana palveluna, jonka avulla lapsia ja heidän perheitään voidaan auttaa oikea-aikaisesti ja kunkin tarpeisiin räätälöityjä tukimuotoja käyttäen. Kustannusvaikutusten kuvataan olevan euroa, jolla voidaan palkata koko Suomeen 35 lähihoitajan palkkatason työntekijää ( /työntekijän vuosikulut). Kustannusten kasvun oletetaan kohdentuvan vain yksittäisiin kuntiin, mutta euron valtionosuus kohdennetaan kaikkiin kuntiin. Muutoksen vaikutuksena saattavat lisääntyä myös asiakasvalitukset, mikäli suunnitelmaan kirjattuja tukitoimia ei onnistuta järjestämään. Ministeriön mukaan aluehallintovirastot tulevat seuraamaan, saavatko asiakkaat suunnitelmaan kirjatut tukitoimet. SOSIAALITYÖNTEKIJÄN VASTUU KOROSTUU Kuntaliitto edellytti sosiaali- ja terveysministeriöltä toimia lain toimeenpanoon. Kun esitys korostaa sosiaalityöntekijöiden asiakassuunnitelmassa tehdyn lapsen ja perheen tilanteen arvioinnin laadun merkitystä, tulee sosiaali- ja terveysministeriön ohjata resursseja sosiaalityöntekijöiden täydennyskoulutukseen. Koulutuksella voidaan turvata, että asiakassuunnitelman arvioinnit olisivat korkealaatuisia ja johtaisivat myös siihen, että lapsen tarvitsemat tukipalvelut järjestetään. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden erityisosaamisen varmistaminen on oikeusturvan kannalta niin merkittävä asia, että yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriöiden sekä oppilaitosten kanssa tulisi järjestää kaikille halukkaille mahdollisuus myös erikoistua lastensuojelutyöhön. Tämä edellyttää kansallista koulutuksen organisointia. Lisäksi lastensuojelun käsikirjaan tarvitaan avohuollon asiakassuunnitelmalle lomakepohja ja sitä koskeva opastus tukemaan ammatillisesti hyvää asiakkaan tilanteen ja tarpeiden arviointia sekä suun- 18 Perusturva 4/2010

18 nitelman tavoitteiden ja tukitoimien määrittämistä. Tällaista ei käsikirjassa ole lainkaan. Ministeriön tulisi myös varmistaa, että kansallisesti hyväksytty avohuollon asiakassuunnitelma-osio ja sen arviointiosio, sisältyvät kaikkiin lastensuojelun asiakastietojärjestelmiin, ei vain erillisenä asiakasprosessista irrallaan olevana sähköisenä lomakkeena, vaan osana virallista lastensuojelulain mukaista asiakasdokumentaatiota. Lastensuojelulain uusi momentti kuitenkin viestittää ja tukee lastensuojelussa välttämätöntä kehityssuunnan muutosta, jolla tehostettaisiin avohuollon tukitoimien piirissä olevien lasten avun saamista Jolloin lapsen huostaanotolta ja sijoituksen aiheuttamilta suurilta kustannuksilta vältyttäisiin. Lisäksi lapsi ja perhe saisivat tarvitsemansa avun erilaisina kodille ja perheelle annettavilla tukipalveluina. Lapselle ja perheelle on järjestettävä lapsen terveyden ja kehityksen kannalta välttämättömiä sosiaalihuollon palveluja ja vastaava säännös välttämättömistä terveydenhuollon palveluista on tarkoitus sisällyttää uuteen terveydenhuoltolakiin. Lisätietoja: Sirkka Rousu, puh , Lastensuojelun kansallinen laatusuositusluonnos lausunnolla Sosiaali- ja terveysministeriö ja Kuntaliitto lähettivät marraskuun lopussa kansallisen lastensuojelun laatusuosituksen lausunnolle. Suositusluonnos on ollut myös vapaasti kommentoitavana lastensuojelun käsikirjassa asti. Tavoite on, että suositus olisi annettavissa kunnille lausuntojen jälkeen helmikuuhun 2011 mennessä. Suositus kohdentuu erityisesti lapsi- ja perhekohtaiseen lastensuojeluun, mutta se sisältää myös suosituksia mm. ehkäisevää lastensuojelusta ja terveydenhuollon velvoitteista. Asiakirjassa on suositukset sosiaalityön henkilöstömitoituksesta, johtamisesta sekä suosituksen toimeenpanosta kunnissa. Suosituksen tavoitteena on: 1. toimia arjen lastensuojelutyön toteuttamisen tukena 2. varmistaa, että jokainen lapsi tai nuori saa ajoissa tarvitsemansa avun tai palvelun 3. tukea lapsi- ja perhelähtöistä tapaa toimia lastensuojelussa 4. mahdollistaa kuntien ehkäisevän työn toteutuminen sekä lasten, nuorten ja heidän perheidensä mahdollisimman varhainen tukeminen 5. edistää lastensuojelutyön kustannustehokasta toteuttamista Kommenteissa toivotaan erityisesti kiinnitettävän huomiota siihen, kuinka esitetyt laatusuositukset tukevat yllä mainittujen tavoitteiden toteutumista. Lisäksi pyydetään ehdotuksia siitä, millaisia kansallisia toimia tarvitaan laatusuositusten toimeenpanon edistämiseksi ja tukemiseksi ja millaisia seurantaindikaattoreita laatusuosituksilla tulisi olla paikallisella ja kansallisella tasolla. Lisätietoja: Sirkka Rousu, puh , Aila Puustinen- Korhonen, STM, puh Lapsi-Kaste edistänyt palvelujen kehitystä tavoiteltuun suuntaan Kaste-ohjelman ensimmäinen väliraportti (STM ) kuvaa, että lasten, nuorten ja perheiden palveluissa ollaan saavuttamassa merkittäviä tuloksia. Ensimmäisten valtakunnallisten havaintojen mukaan sektorirajat ylittävä yhteistyö ja lapsen varhainen tukeminen on vähentänyt raskaiden lastensuojelun toimenpiteiden tarvetta hankepaikkakunnilla. Lisäksi työntekijät ovat havainneet erikoissairaanhoidon lähetteiden määrän vähentyneen, kun kodin, päivähoidon, koulun ja perusterveydenhuollon tueksi on tuotu erikoisosaamista lasten, nuorten ja perheiden arkeen. Kehityssuunta saa tukea äsken julkaistuista lastensuojelun vuoden 2009 vuositilastosta. Sijoitettujen ja huostaan otettujen lasten määrä kääntyi lievään Perusturva 4/

19 laskuun, joskin kiireellisten sijoitusten määrä edelleen lisääntyi. Perhehoidon lisäämisessä on onnistuttu, sillä lähes puolet huostassa olevista on sijoitettuna perheisiin, Lastensuojelun avohuollon asiakkaiden määrä kasvoi edelleen: vuoden 2009 lopussa oli 5 % edellisvuotta enemmän lapsia avohuollon asiakkaana eli vajaa lasta. Kunnissa, Kaste-alueryhmissä sekä kansallisesti valmistaudutaan jo seuraavaan lakisääteiseen Kasteohjelmaan, jossa tulisi jatkaa aloitettua kehitystyötä ja tehostaa strategista pitkäjänteistä kumppanuutta kaikkien lasten, nuorten ja perheiden kanssa toimivien tahojen kanssa. Kansallista ja alueellista kumppanuusstrategiaa tarvitaan mm. siksi, että kehittämisen eri kanavista tuleva rahoitus saataisiin tukemaan kehitystä samaan suuntaan. Lisätietoja: Sirkka Rousu, puh: , Soile Paahtama, puh (terveydenhuolto), Jaana Viemerö, puh (sosiaalihuolto) Muutoksia Kelan lastenhoidon tuen kuntalisäehtojen maksamisperusteisiin alkaen Kuntalisä voidaan Kelan toimeenpanemana maksaa sekä kotihoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen hoitorahan tai hoitolisän korotuksena ja kuntalisän määräytyminen voi perustua joko lasten iän mukaiseen porrastukseen tai lasten lukumäärän mukaisesti. KUNTALISÄN MÄÄRÄYTYMINEN LAPSEN IÄN MUKAISESTI Kuntalisän maksamisen määräytyessä lapsen iän mukaisesti ikäporrastusta muutetaan alkaen siten, että porrastukseen lisätään kaksi uutta ikäporrastusta. Tällöin kunnan on mahdollista esittää kuntalisän maksaminen viiden eri ikäluokan mukaisesti sekä näiden lisäksi esiopetukseen osallistuville oma kuntalisän määrä. Ikäporrastusten ei enää tarvitse olla yhteneväiset kotihoidon tuessa ja yksityisen hoidon tuessa. Edelleen kuitenkin edellytetään, että jos kunta maksaa kuntalisää sekä kotihoidon tukeen että yksityisen hoidon tukeen, tulee maksamisen ehdot molempien etuuksien osalta kirjata saamaan sopimukseen ja maksamisen ehtojen voimassaoloaika on molemmille etuuksille sama. RYHMÄPERHEPÄIVÄHOITO Eri päivähoitomuotojen yleistyessä on uudeksi hoidontuottajamuodoksi Kelassa lisätty ryhmäperhepäivähoito olemassa olevien yksityinen päiväkoti, yksityinen perhepäivähoitaja ja työsuhteinen hoitaja lisäksi. Kunta voi jälkeen astuvissa sopimuksissa määritellä oman kuntalisän määrän lapsista, jotka hoidetaan yksityisessä ryhmäperhepäivähoidossa. Sopimukset, jotka ovat astuneet voimaan ennen ja sopimuksissa on maininta erikseen ryhmäperhepäivähoidosta, ei automaattisesti muuteta vastaamaan muutosta. Ryhmäperhepäivähoidon huomioiminen kuntalisän maksamisessa omana hoitomuotona jälkeen vaatii uutta sopimusta kunnan ja Kelan välillä. KUNTALISÄSOPIMUS Kunta voi sopia Kelan kanssa kuntalisän maksamisesta lakisääteisen tuen yhteydessä. Tällöin kunta ja Kela tekevät kuntalisäsopimuksen, jossa määritellään kuntalisän maksamisen ehdot yllä olevien ehtojen mukaisesti. Mikäli kunta haluaa kuntalisän maksettavan Kelan kautta, on kunnan saatettava asiasta tieto Kelan paikallistoimistolle vähintään kaksi kuukautta ennen sopimuksen toimeenpanoa. Kuntalisän maksaminen Kelan kautta on kunnille maksuton palvelu. Kuntalisäsopimuksen uusi sopimusmalli ja toimeenpanoon liittyvät ehdot löytyvät Kelan internetsivulta www. Lisätietoja: Kelan Eläke- ja toimeentuloturvaosasto, katja. 20 Perusturva 4/2010

20 VANHUKSET Kunnallinen palveluasuminen yksityistä edullisempaa THL:n ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen tuoreen raportin mukaan kustannuseroista huolimatta yksityisen ja julkisen palveluasumisen välillä ei voida esittää laadun osalta selkeää paremmuusjärjestystä. Saadut tulokset poikkeavat aiemmista kansainvälisistä tutkimustuloksista. Nyt raportoidussa KILPA-hankkeessa on kerätty tutkimusaineisto 134 tehostetun palveluasumisen yksiköstä kunnista, yrityksistä ja järjestöistä vuosien 2007 ja 2008 aikana. Erikoistutkija Timo Sinervon (THL) mukaan raportin keskeinen ansio on siinä, että se antaa tutkittua tietoa kiistanalaiseen aiheeseen. Koskaan aiemmin ei Suomessa ole aihetta tutkittu tässä laajuudessa. Ikäihmisten palveluasumisen kustannuksia, laatua ja henkilöstöä verrattiin kunnallisen, yritysten ja järjestöjen tuottaman palvelun kesken. KUNNISSA ALEMMAT HENKILÖSTÖ- KUSTANNUKSET Tulosten mukaan kunnallinen palveluasuminen on edullisinta. Yritysten ja järjestöjen palveluasuminen on selkeästi kunnallista kalliimpaa. Kunnallinen palvelutuotanto osoittautui edullisemmaksi lähinnä siksi, että sen henkilöstömitoitus oli alhaisempi. Tutkimuksen perusteella voidaan myös todeta, että vanhuspalveluiden kustannuk sia ei tule tarkastella ottamatta huomioon asiakkaiden kuntoisuutta. Sekin huomioiden kunnallinen palveluasuminen oli edullisinta. VOITTOA EI TEHDÄ LAADUN KUSTANNUKSELLA Hoidon laadussa oli pieniä eroja, mutta selvää paremmuusjärjestystä ei voitu määrittää. Asiakasrakenne selitti osan eroista. Kunnallisissa yksi köissä oli vaihtelevampi asiakasrakenne ja suurempi osuus asiakkaita, joilla oli jokin kliininen ongelma. Edullisesta hinnasta huolimatta kuntien palvelujen laatu ei ollut muita heikompi. Ei voida myöskään väittää, että laatuongelmia olisi yksityisissä tai järjestöjen palveluissa enemmän, pikemminkin päin vastoin. Tähän vaikuttaa se, että henkilöstömäärä otetaan huomioon kilpailutuskriteerinä. Osastonjohtaja Markku Pekurisen (THL) mukaan tutkimus kyseenalaistaa ennakkouskomukset ja antaa tutkittua tietoa päätöksentekoon. Julkista ja yksityistä palvelutuotantoa ei voida asettaa vastakkain. On aina erikseen arvioitava, mikä tapa sopii parhaiten asiakkaiden kannalta kyseiseen tilanteeseen. ERITYISESTI JÄRJESTÖJEN HENKILÖSTÖ TYYTYVÄISTÄ Aiempien tulosten perusteella oletettiin, että yrityksissä henkilöstön kuormitus olisi suurempaa ja johtamiseen oltaisiin tyytyväisempiä. Tulokset olivat lähes päinvastai sia. Kunnallisissa yksiköissä johtamiseen oltiin tyytyväisempiä, sitä pidettiin oi keudenmukaisempana ja työ oli motivoivaa. Samoin työn hallinta ja omien kykyjen käyttö oli vat hyvällä tasolla. Järjestöissä nämä kaikki tekijät kuormitusta lukuun ottamatta olivat parhaita. Yrityksissä henkilöstön kuormitus oli vähäistä, mutta toisaalta johtaminen, työn itsenäisyys ja ryhmätyön toimivuus olivat melko matalalla tasolla. Lähde: Yksityinen vai kunnallinen palveluasuminen? Kustannukset, asiakasrakenne, hoidon laatu ja henkilöstön hyvinvointi. Raportti 34/2010. THL. Perusturva 4/