Koti ja koittavat. Maikki Friberg ja Elsa Hästesko. Toimittaneet. Helsingissä 19l Kansanvalistusseuran Toimituksia 159

Transkriptio

1 Koti ja koittavat Toimittaneet Maikki Friberg ja Elsa Hästesko Helsingissä 19l Kansanvalistusseuran Toimituksia 159

2 Painettu 1911 Raittiuskansan Kirjapainossa Helsingissä.

3 Sisällys: SiV. Alkusanat. t...,,.,,.. 5 Oma koti (kuv.) 7 Vierashuoneen sisustus (3 kuv.) 14 Sohvan valmistaminen (kuv.) 19 Ovi verhoista ja kalustamistaidosta (2 kuv.) 22 Tauluista. Elsa Håstesko 26 Viittaus taulujen kehyksiin. E. H 29 Maijan mökki. Elsa Hästesko 31 Korista kotisi kukkivilla kasveilla! 37 Kohteliaisuudesta ja seurustelutaidosta. Malla täti 40 Ruokapöydän kattamisesta ja syömätavoista (2 kuv.) 45 Vieraanvaraisuudesta. Serafiia 50 Kotijuhlat. E. K 53 Miten sitä oikein siivotaan. Iida 58 Hildan ja Oskarin lapset. Anni af Hällström 62 I/asten kotiopetusta. Elsa Håstesko 73 Pieniä piirteitä lasten ohjaamisesta. Elsa Hästesko 76 Asuinhuoneitten ilmasta ja lasten nukkumisesta 82 Pikku lasten vuoteista ja nukkumisesta 85 Neuvoja pikku lasten vaatetuksessa (7 kuv.) 87 Koulutytön puku (i i kuv.) 91 Hampaiden hoidosta. Matta täti 96 Vältettäviä tapoja Malla täti 98

4

5 j4lkusanat. Koti on yhteiskunnan alkujuuri. Sellaiset kuin ovat kodit, sellaiseksi muodostuu myöskin yhteiskunta. Sellainen kuin on kotisi henki, sellainen tulee myöskin yhteiskunnassa vallitseva henki olemaan. Kodin ilmakehä painaa leimansa jokaiseen sen jäseneen, enin ehkä kuitenkin lapsiin. Ei ole sitä ihmistä, joka täydellisesti olisi voinut irtautua lapsuuden muistoistaan ja vaikuttimista, joita silloin sai. Olivat ne sitten valoisat tai synkät, sisältörikkaat tai köyhät, ovat ne sitten johtaneet hyvään tai pahaan, aina ne muodostavat kuin kaikkein muiden vaikuttimien taustan. Ne sanat, jotka silloin kuuli, ne laulut, joita silloin laulettiin, ne askareet, jotka silloin suoritettiin, ihmiset, mitkä silloin näki, ovat jotain aivan erikoista, ovat painuneet toisella tavalla mieleen kuin kaikki mitä myöhemmin on nähnyt ja kuullut. Ja onhan se aivan luonnollista. Lapsen sielu on kuin kirjoittamaton, puhdas paperi, kuin tasainen hieno vahalevy: se mikä siihen ensin piirretään, jättää syvimmät jäljet kuin kaikki muut myöhemmät piirrokset ja kirjoitukset, eikä ole enään kokonaan poistettavissa. Onnellinen se lapsi, joka on saanut kasvaa aurinkoisessa kodissa, kauniiden vaikuttimien ympäröimänä, jonka korva on tottunut ystävällisiin ääniin ja sanoihin, jonka silmä on tottunut siisteyteen ja järjestykseen, jonka

6 mieleen on jäänyt muisto äidin viisaista neuvoista, isän kehittävistä opetuksista, yhteisesti vietetyistä työ- ja juhlahetkistä. Sellainen muisto lämmittää ja kohottaa, se on tukena viettelyksen hetkenä, se antaa rohkeutta jälleen nousta, vaikka olisikin kompastunut. Kodin hengen ja kotitapojen luojille, pienokaisten ensimäisille opettajille on tämä kirjanen omistettu. Jos se voisi olla edes joksikin ohjaukseksi heidän edesvastuunalaisessa työssään, antaa jonkun pienen viittauksen ja neuvon, olisi sen päämäärä saavutettu. Helsingissä marraskuussa toimittajat.

7 Oma koti. K yllä se sentään on surkeata, että vaikka ihmiset ahertavat ja raatavat, säästävät ja kokoovat itselleen varoja, he eivät vaan ymmärrä luoda itselleen hauskaa kotia». Näin puhui Kamalan emäntä miehelleen palatessaan Mäkkylä-nimisestä naapuritalosta, missä oli hiljattain käynyt asialla. Hän oli vast'ikaan mennyt naimisiin ja sitä ennen käynyt sekä kansanopiston että puutarhakoulun. Siellä oli kerran annettu aineeksi»millaiseksi tahtoisit tulevan kotisi» ja Kamalan emäntä oli silloin kirjoittanut niin erinomaisen seikkaperäisesti ja asiallisesti, että se herätti yleistä huomiota.»ajatteleppas Nestori», jatkoi hän,»heillä on suuri, suhteellisesti uusi rakennus, joka kyllä näyttää hauskalta maantielle päin punaisine seinineen, valkeine ikkunalautoineen, mutta kun astuu sisälle, tekee se niin kerrassaan kolkon vaikutuksen. Huoneet ovat miltei kalustamattomat, lukuunottamatta paria uutta piironkia, keinutuolia, kirjoituspöytää ja sänkyä. Ja ne ovat aivan käyttämättä, mutta perhe itse asuu pienessä ahtaassa komerossa keittiön takana. Siellä se nukkuu, siellä se syö ja oleskelee. Tahtoivat tarjota minulle kahvia, mutta enhän joutanut viipymään ja kahvihalukin jo katoo kun ummehtunut ilma lyö vastaan ja sänky vielä on peittämättä, niin että näkee pitkästä pidosta mustanharmaat lakanat ja varsin epäilyttävän peiton, jonka väriä ei enää voi määritellä. Sängyn alta pilkisti esiin van-

8 8 höja jalkineita, nurkassa riippui sekä miesten että naisten vaatteita kaikkien nähtävinä ja pöydällä oli ruuan jätteitä; olivatko eilisiltaisia tai tämän päiväisiä sitä en mene sanomaan. Mutta mikä tässä minuun enin koski, oli heidän pieni, kehdossa makaava lapsensa. Ei lapsi sellaisessa ympäristössä ja ilmassa voi menestyä ja kalpealta se näyttikin. Pienet kätöset, jotka hapuroivat kaikkea muuta kuin puhdasta peitteen kulmaa, näyttivät oikein läpikuultavilta Ajatteleppas, että heillä on huoneita, mutta ne pidetään kylmillä, ja otetaan joskus vain juhlatilaisuuksissa käytäntöön, ja että heillä on varojakin, mutta ne säästetään muihin tarkoituksiin.»»aivanhan sinä joudut pois suunniltasi tästä puhuessasi.»»niin tiedätkö, se koskee minuun niin, kun ihmiset eivät voi tehdä arkielämästään mitään. Sillä olen niin varmasti vakuutettu, että tällainen ruma, siivoton, epämiellyttävä ympäristö vaikuttaa ihmisen luonteeseen, mielenlaatuun ja työintoon. Mistäpä ne kauniit ajatukset ottaa, kun kaikkialla mihin vain katsoo näkee epäjärjestystä ja likaa. Mistäpä ilontunne, kun kaikki ympäristössä on kolkkoa ja ikävystyttävää. Kun ikkuna, josta Jumalan päivä paistaa sisään, on pölyn ja likaraitojen vallassa, kun ilma, jota tulisi hengittää, on raskas ja ummehtunut, täynnä ruuan ja tupakan höyryjä. Niin tiedätkö, minun olisi tehnyt niin sydämellisesti mieli ruveta siellä siivoamaan. Ensinnäkin olisin avannut ikkunan saadakseni ilmaa sisään, sitten ottanut käytäntöön pari kolme noista tyhjinä olevista huoneista ja järjestänyt niistä ruoka- ja makuuhuoneen.»»niin, kyllä minä tiedän että sinä, oma ystävä, osaisit tehdä minkä kodin tahansa miellyttäväksi, kun tärnä vanha

9 rytökin heti muuttui niin kodikkaaksi sinun tänne tultuasi. Mutta odotappa, kunnes uusi rakennus valmistuu.»»älä minua kiittele, minä teen sen vain sisällisestä pakosta. Mutta sitäpaitsi soi korvissani alituiseen tuo opettajamme usein toistama lause: 'Kunkin ihmisen tulee järjestää elämänsä niin, että kauneuden säde pääsee kutakin sen osaa valaisemaan'.»»kun me nyt rakennamme tuon uuden oman kotimme, on minulle käynyt yhä selvemmäksi mimmoinen se ei saa olla.»»no anna kuulla.»»bi se saa olla sellainen suuri rakennus, jossa on paljon huoneita, ilman mitään käytännöllistä merkitystä, kuten esim. Mäkkylässä on. Sen pitää olla rakennettu meitä itseä ja meidän tarpeitamme varten. Siellä pitää olla joka nurkka hyvin tarkalleen käytettynä ja järjestetty. En ensinkään tahdo kuulla puhuttavankaan erityisistä vierashuoneista. Ne ovat aina kolkot ja synkät, eivätkä ensinkään sovi meikäläisille, joilla kuitenkin on vain määrätyt tilat käytettävänä. Missä pienivaraiset puuhaavat erityisiä vierashuoneita, tapahtuu se aina oman väen tarpeiden kustannuksella, ja se jos mikään on nurinkurista.»»mutta jos nyt kuitenkin sattuisi, että joku sukulainen tai tuttava tulisi, etkö tahtoisi antaa hänelle yösijaa?»»tietysti. Se on aivan toista. Vieraanvaraisuus ei ensinkään kärsi siitä, että on järjestänyt kotinsa omaa väkeä varten. Tilapäisesti voi kyllä supistua kokoon. Bi minulla edes ole sitä vastaan, että uuden kotimme vintille sisustamme pari pientä komeroa, missä jokunen matkustava tuttava voi viettää yönsä. Mutta minä jyrkästi vastustan tuollaisia käyttämättöminä seisovia 'taatihuoneita', joissa vain istutaan silloin kuin joskus vieras tulee 9

10 IO taloon ja sillä välin ne eivät hyödytä ketään. Se ei ole kuin turhaa ylpeyttä, suurten matkimista, jolla ei hyödytä ja ilahuta ketään, kaikkein vähin noita vieraita, sillä heille on palanen koti-elämäämme paljoa mieluisampi, kuin tuollaisessa kolkossa vierashuoneessa oleskelu.»»mutta mitä huoneita tuon kotimme sitten tulisi sinun mielestäsi sisältää?»»etusijassa suuren tuvan, joka on kaikkien oleskeluja ruokahuone, pari makuuhuonetta ja keittiön. Koska sekä syöminen että nukkuminen on meidän terveytemme pääehtoja, olemme hyvin lapselliset, ellemme pidä näiden tarpeiden tyydyttämistä silmällä kotiamme järjestäessä. Sekä toista että toista varten täytyy olla avarat, valoisat ja ilmavat tilat. Mutta siksi on hyvin tärkeätä pitää huolta siitä, että saamme kotiimme kyllin aurinkoa. Se merkitsee enemmän kuin kauniit näköalat, kulkutiet y. m. Muista että 'aurinkokuninkaan lapset', nuo ystävälliset säteet, tappavat taudin siemenet, luovat terveyttä, lisäävät elinvoimaa, sanalla sanoen ovat kaiken hyvän tuojat.»»mihin suuntaan sinä ehdottaisit huoneet asetettaviksi?»»suuren tupamme ikkunat pitää olla etelään päin. Jos tahtoo sitten vielä ikkunoita toisellekin seinälle, voi ne olla länteen. Itä on taas erinomainen suunta makuuhuoneen ikkunoille. Voiko ajatella aurinkoa hauskempaa herättäjää aamulla. Keittiö, varastohuone, eteinen sopivat taas pohjoseen päin. Suurimpia erehdyksiä on yleensä, luin hiljattain, asettaa ikkunoita kaikille seinille. Niiden tarkoitus on antaa valoa, eikä suinkaan koristaa ulkoseiniä. Huoneessa ei yleensä pidä olla ikkunoita kuin yhdellä seinällä, varsinkin jos se on pieni. Ne muuten vain vievät kaiken tilan, aikaansaavat vetoa ja vaativat enemmän lämmittämistä.

11 Sama koskee ovia. Moni pilaa huoneensa ovien paljoudella. Yksi ovi, eikä se edes aina kahdenkertainen, huonetta kohti, siinä on jo kyllin. Olin opistossa ollessani kerran näyttelyssä, missä oli valmiiksi sisustettu mallikoti. Vaikka se ei kaikinpuolin vastannutkaan vaatimuksiani, hankin siitä kuitenkin pohjapiirustuksen, sillä se on kaikissa tapauksissa hyvä ohjaus. Siinä nimittäin on nyt ensinnäkin tuo suuri arkihuone eli tupa, missä on paikka kaikille, missä kaikki oleskelevat varsinaisten töittensä lomassa, tehden käsitöitä, lukien, seurustellen. Ja siinä myöskin syödään. Sen päässä on suuri leveä ikkuna. Sen pitkällä sivulla on myöskin pari ikkunaa, mutta ne ovat matalat ja pitkähköt ja niin korkealla lattiasta, etteivät estä huonekalujen asettamista. Arkihuoneesta pääsee suorastaan keittiöön, jossa on paljon mukavuuksia. Näiden molempien huoneiden välillä on, kuten piirustuksesta näkee, välikäytävä, joka on täynnä konttooria ja laskettavia paikkoja. Arkihuöneessa on vielä toinenkin ovi, joka johtaa eteiseen. Siitä taas pääsee verannalle, joka tarjoaa mainion oleskelupaikan kesäisin. Vielä on arkihuoneesta ovi makuuhuoneeseenkin. Sen takana on kylpyhuone, mutta mitäpä me sellaisesta täällä maalla, kun on ihanat saunamme. Siitä saisi toisen makuuhuoneen tietysti.»»mutta mihin suuntiin noiden huoneiden ikkunat antoivat?»»ellen varsin erehdy oli arkihuoneen pitkä puoli eteläänpäin, aukea veranta taas pohjoiseen. Mutta voipihan sen asettaa toisinkin. Pääasia on, että verannan saa jotenkin viileäksi kesäoleskelua varten, samaten keittiön. Asuinhuoneisiin taas, missä olemme kylmän ajan vuotta, ei voi saada kyllin aurinkoa,» II

12 li 2 T ^ ( i&x* Näyttelyssä olleen mallikodin pohjapiirustus.»mutta nuo pyörylät ja neliskulmat siellä täällä tässä piirustuksessa, mitä ne ovat kuvaavinaan?»»ne osottavat huonekalujen paikkoja. Ja mikä tässä on erinomaisen hauskaa, ovat nuo kiinteät huonekalut, jommoisia mekin sitten teemme, eikö totta?»»mitä esimerkiksi?»»arkituvassa oli, niinkuin piirustuksestakin näkee, pitkä kiinteä penkki ruokapöydän takana ja sivulla, niin että

13 se muodosti kulman. Sitten siellä oli kiinteitä kaappia. Vieläpä kokonainen sohva kirjakaappeineen. Näin kuuluu jo Amerikassakin olevan useimmissa vuokrattavissa huoneissakin kiinteät kaapit, penkit, sohvat y. m. niin ettei tarvitse paljoakaan omia kaluja muuttaessa. Bmmekä mekään tarvitse kuin muutamia tuoleja, pöytiä, keinutuolin sellainen pitää olla arkituvassa ja myöskin kello kellokaappineen ja ne meillä jo onkin.»»tämä kuuluu kaikki hyvin hauskalta, mutta kuka osaa tehdä tuollaiset kiinteät seinäsohvat ja kirjakaapit?»»kuka tahansa, sillä nykyään saa jo niin mukavia mallia. Tuossa Kotitaide nimisessä lehdessäkin on alinomaa hauskoja mukavia huonekalu-piirustuksia, ja on niitä jo muuallakin. Hi kenenkään enää tarvitse rakentaa epämukavia koteja ja pitää niissä joutavaa tavaraa, sillä niin paljon saa kirjallista opastusta, kun vaan ottaa varteen.» 13

14 Vierashuoneen sisustus. Y/ un kesä lähestyy tuumii moni kaupunkilainen:»i/ähtisin ^ tästä maalle, jos löytäisin sopivan olopaikan.» Ja moni maalainen taas arvelee, että olisihan meilläkin huone kesävieraalle luovutettava, ellei tuo nyt kovin vaatelias olisi. Bi kesävieraat niinkään vaativaisia ole, mutta onpa kuitenkin muutamia seikkoja, joihin he panevat suurta painoa, etupäässä siisteyteen. Seinät, ikkuna- ja ovipielet sekä sänky ovat mitä tarkimmin puhdistettavat ja tarkastettavat, ettei niissä vain nimeksikään ole syöpäläisiä. Jos on, niin löytyy montakin keinoa niiden hävittämiseen kuten esim. tulikiven polttaminen tai kuuman liiman siveleminen nurkkiin ja pieliin j. n. e. Kun seinät ovat aivan puhtaat, on syytä ne paperoida vaalealla tapeetilla tai n. k. pinkopaperilla. Jos huone ei ole järin korkea, niin sen voi aivan helposti itse suorittaa. Sitten tulisi ajatella kalustamista. Ensimäinen, jota tomunen matkustaja haluaa, on tilaisuutta saada itseänsä perusteellisesti puhdistaa ja siksi hänen silmänsä heti etsivät tarkoituksenmukaisia pesukaluja. Mutta näistä on useammasti puute. Pesukaappi on sulettava ja ahdas, vati niin pieni, että tuskin siinä naamansa saa kastumaan, vesikannu muistuttaa kooltaan enemmän kermakannua kuin vesikannua ja ämpäriä pesuveden poiskaatamista varten ei ole ensinkään. Pesukalujen vaillinaisuus on yleensä tuntuvimpia puutteita kaikissa meidän maamme majataloissa

15 a vieraskodeissa. Mutta tämän puutteen voipi sangen helposti korjata. Voipi itse ryhtyä valmistamaan tilavaa ja mukavaa pesukaappia. Ja näin se tehdään! Otetaan 2 samankokoista pakkilaatikkoa, paperoidaan ne sisäpuolelta siistiksi ja asetetaan päälletysten suut ulospäin. I/aatikkojen pituinen laudankappale (noin 15 cm levyinen) kiinnitetään poikkilistoilla sen yläpuolelle (katso kuva 2) pieneksi hyi- IS Kuva 2. lyksi. Nyt ostetaan pieni pönttö valkeata maalia, esim. ripoliinia, ja sillä maalataan hylly ja pakkilaatikon päällinen. Jos tämä viimemainittu on hyvin epätasainen, sopii sitä vähän höylätä. Sitten otetaan pari metriä vaalean keltaista satiinia joku muu väri sopii tietysti myöskin, riippuen etupäässä tapeettien väristä ja tämä rypytetään sen yltympärille kuten kuvasta näkee. Näin on pesukaappi valmis. Ivisäksi on vain hankittava oikein suuri pesuvati ja kannu, jommoisia välistä saa varsin halvalla Arabian myymälästä, sekä ämpäri pesuveden kaatamista varten. Porsliiniämpäri on kyllä siistin, mutta koska sellainen kuitenkin helposti voi särkyä edes takaisin kannettaessa, on emaljeerattu ämpäri käytännöllisempi.

16 10 Tärkeätä on myöskin, etta vieras saa ripustaa vaatteensa jonnekin. Yleensä on ripustimistakin aina puute tavallisissa vieraille varatuissa huoneissa. Tämän kirjoittajan on monasti käynyt niin, että on täytynyt pyytää talonväkeä lyömään nauloja seinään, saadakseen vaatteensa edes tilapäisesti ripustetuksi. Jos ei ole vaatekaappia antaa ja ottaahan sellainen paljon tilaakin niin voipi hyvin helposti valmistaa vaatteille pienen suojan. Ei siihen tarvita kuin kolmikulmainen puuhylly, joka kiinnitetään nurkkaan noin 180 cm korkealle ja sen alle hakataan seinään riittävästi naulikoita. Sitten otetaan joko samaa kangasta, jota käytettiin pesukaappiin, tai jos tahtoo jotakin vahvempaa, niin voi esim. käyttää sitä kaunista halpahintaista puuvillaplyyssiä, jota valmistetaan Forssan tehtaassa, ja tehdä siitä verhon tai uutimet, jotka kiinnitetään tuon kolmikulmaisen hyllyn etureunaan. Jos tämän verhon vielä tahtoo koristaa, voipi joko satiinista tai liinakankaasta leikata noin 4 cm suuruisia neliöitä, jotka ommellaan kahteen riviin (katso kuva 3) noin 25 cm yläreunasta. Jos c verho on keltainen, voivat nä- r mä neliöt olla joko punaiset tai siniset, jos se on Kuva 3. viheriä, ovat keltaiset hyvin kauniit. Ne ommellaan kiinni joko napinreikäpisteillä tai otetaan samanväristä kapeata koristenauhaa, jolla ne ympäröidään. Samanlaiset neliöt sopivat myöskin erinomaisesti pöytäliinan reunan koristeeksi.

17 Mutta piironki myöskin tarvitaan ja mistäpä sen saa? Onpa joka talossa miltei joku vanha, hyljätty piironkikolho ja juuri sellaisesta saapi välistä erinomaisen mukavan kalun, ellei se vaan ole liika korkea; noin kolmilaatikkoinen on paras. Ostaa taas tuota hyvää ripoliiniväriä ja maalaa sen joko valkoiseksi, vaalean viheriäksi taikka punaiseksi. Sitten hankkii yksinkertaiset helat läheisimmästä rautapuodista, ja kiinnittää niitä kaksi kuhunkin laatikkoon, koska ne eivät ainoastaan kaunista, vaan suuresti helpottavat laatikkojen avaamista. (Katso kuva 4.) Alla olevassa kuvassa havaitsee, että ylimmäinen laatikko on otettu pois ja siihen on valmistettu sijaa kirjoille, joille tietysti on asetettu tuki. Tomun tunkemisen estä- 17 Kuva 4.

18 18 miseksi on tähän vielä asetettu ohuet uutimet rautalangalle. Jos piirongin väri on valkea tai viheriä, on keltainen kangas tähän hyvin sopiva. Mutta voihan tämän ylälaatikon jättää paikalleenkin. Sitävastoin on tuo peilin taustaksi rypytetty kangas sangen sievä ja helposti saatavissa. Naulitsee vain piirongin taakse 2 noin 60 cm korkuista pystylistaa ja yhdistää ne poikkilistalla, johon sitten kangas kiinnitetään. Sekin voi olla yksiväristä esim. vaalean keltaista. Peilin raami pitää olla samaa väriä kuin piironki.

19 Sohvan valmistaminen. /Aletko lukijani tuntenut, miten verrattoman hauska on itse somistaa huonettaan, itse ommella siihen pöytäliinat, peitteet ja uutimet, itse koettaa saada kokoon huonekalujakin. Niillä on aivan toinen arvo kuin kaikkein komeimmilla ostokaluilla. Tässä tahdon neuvoa sinua tekemään itsellesi pientä sohvaa. Sitä voi myöskin käyttää vuoteena, kun esim. satut saamaan vieraan, eikä ole antaa hänelle vakinaista sänkyä. Mutta siinä tapauksessa sen täytyy olla 2 m:n pituinen, muuten riittää i J / 2 m. I/eveys pitää olla 60 å 70 cm. Tähän tarkoitukseen tarvitaan tukevia pakkilaatikoita. Jos nimittäin ei ole yhtä kyllin suurta, otetaan useampia j a yhdistetään toisiinsa poikkilistoilla. Molemmat lyhyet päät voi myöskin varustaa muutaman cm:n korkuisilla poikkilistoilla, jotka muodostavat tukeet. Itse istuimen peität heinillä, ellei sinulla ole muuta sopivaa ainetta. Tämän päälle naulataan säkkikangasta ja samaten myöskin sivuille. Sivulle pingotat vielä joko pumpuliplyyssiä tai pumaseeta. Istuimelle asetat matrassin tai patjan. Sitten otat suomalaisen raanun, ryijyn tai sen puutteessa jotakin muuta tukevaa kangasta, ompelet sen yläreunaan renkaat ja ripustat sen valmistuksen alaisen sohvan yläpuolelle seinään. Samaten ompelet renkaat sen keskikohdan molemmille puolille ja kiinnität sen seinään juuri istuimen kohdalla. Sen alaosa käännetään sitten itse istuimen peitteeksi

20 20 Kuva 5.

21 21 ja saapi vapaasti laskea alas lattiaan asti. Raanun yläpuolelle voipi seinään kiinnittää sohvan' pituisen kapean hyllyn, jonka reunan sopii koristaa ripsuilla. Tälle hyllylle saattaa asettaa kukkavaaseja tai jotain muuta pientä koristetavaraa. Mutta ei millään muotoa monta eri lajia ja kaikenlaista rihkamaa. Se todistaa huonoa makua. Hyvin hauskan vaikutuksen tekevät myöskin eri kokoiset ja väriset sohvatyynyt, joita sopii asettaa selkänojaksi. Myötäliitetyssä kuvassa on tällainen sohva valmiina nähtävänä. Sen peitteenä on tosin suurenmoinen ryijy, joka päälle päätteeksi on niin pitkä, että se muodostaa maton sen eteen. Mutta kyllä vain tavallinen raanukin asian ajaa. Niitä valmistetaan nyt niin monessa paikassa, etteivät suinkaan ole vaikeat saada käsiinsä. Kuvassa näemme sohvan vasemmalla puolella pienen pöytäkaapin. Se tietysti ei kuulu itse sohvaan, on sinne vain nostettu tavaroiden, esim. lampun laskemista varten. > Paras on että ensin hankit sopivan raanun eli ryijyn ja sen leveyden mukaan määrittelet koko sohvan pituuden.

22 OvivGrhoista ja kalustamistaidosta. i^errotaan eräästä entisen talonpoikaissäädyn jäsenestä, '\ että hän huonetta etsiessään meidän hyvässä Helsingissämme valtiopäivääj aksi, vaati sellaista, jossa oli»traaperit». Jutulle on hyvinkin paljon naurettu, sillä tosiaankin ovat nyt kuitenkin oviverhot ne koristeet, joita ei ensi tingassa pitäisi kaivata. Monet väittävät niitä varsin epäterveellisiksi, koska vain kokoavat pölyä. Mutta jos nyt kuitenkin sellaiset tahtoo, niin ei missään tapauksessa pidä tyytyä halpahintaisiin ulkomaan tavaroihin. Ne tekevät alusta pitäen rihkamatavarakaupan tapaisen vaikutuksen. Paljon paremmat ovat silloin joko aivan yksinkertaiset esim. Forssan tehtaan pumpuliplyyssistä valmistetut, tai kotokutoiset. Jos ikkunoissa on tiheät, värilliset uutimet, ovat samanlaiset oviverhot sangen sievät. Mutta miten ne ovat asetettavat? Kaikkein yksinkertaisinta on kiinnittää ne renkailla joko metalliseen tai puiseen tankoon heti oven yläpuolelle ja antaa niiden riippua aivan suorina. Se on tyylikästä ja sievää ja sitä näkee varsinkin yleisesti Englannissa. Pienessä myötäseuraavassa kuvassa on sitä paitsi yksivärisestä kankaasta ommeltu pieni kappa, joka on koristettu tupsuhapsuilla. Kuva 6, Mutta toisessa kuvassa, joka on naisten

23 23 näyttelystä (kuva 7), näemme niiden riippuvan aivan suorina ilman muuta. Samasta kuvasta opimme vielä muutakin. Siinä on seinillä kuvakudontaa taulujen asemasta, joka on hyvin kaunista ja nykyään varsin yleistä, mutta sen pahempi ripustavat useimmat kaikki taulunsa ja seinäko risteensa liika korkealle. Tässä näemme miten alhaalle ne ovat asetetut ja juuri siksi ne tekevät hyvän vaikutuksen. Siinä huomaa myöskin saman, josta esim. Elsa Törne niin paljon puhuu»solidar» kirjassaan, ettei kodikkuuden tunne suinkaan riipu huonekalujen paljoudesta. Pikemmin ne sen pilaavat. Kun on paljon kaluja, niin että seinät tuskin näkyvät, muistuttaa koti huonekalukauppaa. Sääntönä olkoon: Vain muutamat kalut, mutta ne hyvin asetetut, siinä kalustamisen salaisuus. Mikä on sitten hyvää asettamista? Se, joka on tarkoituksen mukaista. Kun esim. sohva on asetettu niin, että siihen helposti pääsee ja että siinä on mukava istua on se jo kaunista. Mutta sen pahempi asetetaan useinkin korkeat pöydät lamppuineen ja kaikenlaisine kaluineen niiden eteen, että on joka hetki vaarassa kaataa esineitä kumoon sohvaan pyrkiessään. Pöydät ovat kyllä tarpeen, mutta pienenlainen pöytä on paljoa mukavampi sohvan vieressä kuin edessä, ja suuri taas sopii vaikka keskelle lattiaa, jossa se istuinpaikkojen ympäröimänä ja kattolampun talvi-iltoina valaistessa on kodin jäsenten yhdistäjä. Moitittava tapa on myöskin kaikkialle asettaa horjuvia kumoon meneviä kukkatelineitä. Kukat ovat epäilemättä huoneen paras kaunistus, mutta joko ne ovat asetettavat ikkunalaudalle, (jos tämä on liian kapea, jatketaan sitä erityisellä varalaudalla) tahi tukeville jalustoille, joita saa koivun, männyn tai kuusen rungosta. Kaarnoineen päivineen voittavat ne kaikki maa,- ilman kukkapöydät ja telineet,

24 Kuva

25 Jos huoneessa on kirjoituspöytä tai soittokone, ovat ne asetettavat niin, että niiden ääressä todella näkee työskennellä, että niiden eteen mielellään istuutuu. Ei pidä ensinkään haikailla vaikkakin esim. vain pianinon pää tulee olemaan kiinni seinässä. Monasti saapi vasta siten tyydyttävät valosuhteet. Oikea kalustamistaito vaatii harjaantunutta silmää, tarkoituksenmukaisuuden tunnetta ja kauneusaistia. Mutta näitä ominaisuuksia voipi itsessään kehittää ja se ei ole suinkaan hukkaan käytetty aika, sillä miellyttävä koti, jossa perheenjäsenet viihtyvät, lisää työvoimaa ja hyvinvointia. 25