Ja te tulette olemaan minun todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa maan ääriin saakka. Ap.t. 1:8

Transkriptio

1 N:o 2 Helmikuu Ja te tulette olemaan minun todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa maan ääriin saakka. Ap.t. 1: vuosikerta EVANKELISLUTERILAISTEN MAALLIKKOSAARNAAJIEN ÄÄNENKANNATTAJA Mutta Israelin pelastaa Herra iankaikkisella pelastuksella, te ette joudu häpeään ettekä pilkan alaisiksi, ette ikinä, hamaan iankaikkisuuteen saakka Jes.45:17. Israelilla on Jumala, joka valmistaa itselleen kuninkaaksi Kooreksen, rakentaa temppelin; Jerusalem uudistetaan entiselleen iankaikkisella pelastuksella. Se ei saa jäädä hylätyksi eikä olla häväistyksen alaisena, vaikka näyttää että vankeuden aikana kaikki oli häpeään joutunut. Ja tänäänkin näyttää siltä, mutta niin ei ole aina oleva. Mekin näin haluamme vapaiksi kaikesta joka meitä häiritsee. Ei, tulee olla vastuksia ja onnettomuutta, että tulisi pelastaja ja vapahtaja, sillä teitä ei jätetä niihin. Jumalattomalla on myötäkäymisen aikana jumalansa, mutta kun ahdistus tulee, hän joutuu epätoivoon. Mutta teidät minä vapautan kaikista onnettomuuksista. Näin sanoo Luther Sillä näin sanoo Herra, joka on luonut taivaan hän on Jumala joka on valmistanut maan ja tehnyt sen; hän on sen vahvistanut, ei hän sitä autioksi luonut, asuttavaksi hän sen valmisti: Minä olen Herra, eikä toista ole Jes.45:18. Tässä hän toistaa lupauksensa. En ole suotta luonut maata, että se olisi autiona. En turhaan ole sanonut Jaakobille, että maa myllerrettäisiin, vaan että se täyttyisi ja asuttaisiin. Olemme kuulleet tämän kappaleen pääsisällön olevan, että vankeudessa olevalle Juudan kansalle luvataan Koores vapahtajaksi. Mutta kun olemme ahdistuksessa, on meidän vaikea uskoa, sillä liha ja veri päättelee käsillä olevan mukaan. Sentähden niin paljoa ennen tuota vankeutta valmistetaan heille runsasta lohdutusta, jolla itseään lohduttaisivat. Tämän kappaleen

2 tarkotuksena on vahvistaa edellisiä lupauksia. Joka on joutunut ahdistuksiin, hän ymmärtää nämä lupaukset. Tässä tuo Herra esille oman valtansa, että heidän silmissänsä kävisi mitättömäksi Babylonian mahtavuus, jonka ahdistamina he olivat. Hän tahtoo sanoa: he ovat ihmisiä, mutta minä olen Herra, joka olen luonut taivaat. Ei hän sitä autioksi luonut. Sitävarten olen sen luonut, että siinä asuttaisiin. Samanlainen paikka on: Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa Joh.14:2. Ei minulla ole autioita paikkoja, vaan ne ovat senvuoksi, että hurskaat niissä asuisivat. Näin sanoo hän tässä maan olevan senvuoksi luodun, että Israel siinä asuisi. Mutta profeetta puhuu tässä maasta jossa ei ole asukkaita; hän lupaa sen maan tulevan asuttavaksi. Hän puhuu siis sellaisesta maasta jossa ei asu sen viljelijät. En minä niin lyö ja rankaise, että hukuttaisin, vaan että pelastaisin, vaikka jumalattomat luulevat minun hukuttavan rankaisemisella. Niin, minä teen maan autioksi, jotta siinä jälleen asuttaisiin. Minä olen Herra, eikä kukaan muu. Se on: kuka mulle tahtoo olla esteenä, Baalko, Naboko, babylonialaisten jumala (Jes.46:1)? Ei, sillä minä yksin olen Jumala. En minä ole salaa puhunut pimeässä maan loukossa. En puhu tuuliin (Jes. 45:19). Sanani eivät saa olla tyhjiä vaan vahvoja vastusteleviin babylonialaisiinkin nähden. Minä en puhu kiville ja puille. En suotta puhu, vaan voimallisesti puhun teille luvatessani Kooreksen teille. Ei hän muuta tarkota kuin että sanallaan rohkaisisi meidän mieliämme. Sillä ei hän puhu erämaahan eikä metsään, missä ei kukaan kuule. En ole sanonut Jaakobin siemenelle: Etsikää minua hukkaan. Minun sanani ei ole turha. Hän vastustaa heidän epäuskoaan: Jesaja puhuu paljon, Nehemia puhuu paljon. Minä Herra olen se, joka vanhurskautta puhun ja julistan oikeutta. Minun sanani ovat vanhurskautta ja oikeutta, jotka säätävät pappeuden, hallituksen ja parhaat järjestykset; ne puhuvat syntien ja rangaistuksen anteeksiantamusta. Sentähden en puhu tyhjään. Sanani eivät puhu kullasta eikä hopeasta vaan kansan pelastuksen vuoksi. Autuuden lähteillä W. 31,2:365 Katumuksessa ja uskossa Reväiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, ja kääntykää Herran, teidän Jumalanne, tykö; sillä hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja armosta rikas, ja hän katuu pahaa

3 Joel 2:13. Joel puhuu kohdassa kuvakielellä selkein ja ymmärrettävin sanoin. Siihen on totisesti aihetta koska olemme Paratiisista ulos ajetut. Siis totta totisesti on lankeemuksen tähden kuolema ja kadotus meidät kohdannut. Olisi toivottavaa, että jokainen Adamin jälkeläinen tulisi tuntemaan tämän Jumalan yhteydestä eroon joutumisen tilan myös omalla kohdallaan. Mutta mitä vielä kansa vaeltaa katumattomana turmelustaan tuntematta kohti kuolemaa. Tämä on niin totta, niin totta, kuin aikamme Jumalan sanasta välinpitämätön kansa on ja elää syvässä paatumuksen tilassaan. Itserakkaus ja ahneus ovat yhdessä jumalattoman ja farisealaisen elämänmenon esiin nousevat piirteet kansojen menossa. Jumalan kansan joukot ovat luvultaan hyvin harvaksi käyneet. Nyt pimeyden vallan aikana pitäisi jäljellä olevien uskovaisten herätä, eikä uneen vaipua kuin Jeesuksen vartiopaikalle asettaneiden opetuslasten kävi Getsemanen yössä. Jeesus tulee opetuslastensa luo ja sanoo heille: Miksi te nukutte? Nouskaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Siis kysymys kuuluu: onko enää hätää oman ja lähimmäisen sieluntilan puolesta? Ollaanko jo niin vaivuttu synnissä elämiseen sekä mammonan ja omahyväisyyden tunteeseen, että Jumalan laki on saanut väistyä viraltaan omalla kohdallamme ja laajemminkin parannussaarnassa osoittamassa kaikkien yhtäläistä turmelusta. Kai se on mukava puhua sievästi ja nätisti korvasyyhyyn, ettei kukaan loukkaantuisi. Onko siis meidänkin kristikansa nukutettu synninuneensa, synnistä mitään tietämättömäksi ja tuntemattomaksi. Siinä tilassa ei ole toivoa iankaikkisesta autuudesta, vaan osana on Jumalan sanan todistuksen mukaan iankaikkinen kadotus ja ulosajo Jumalan kasvojen edestä. Joelin käsky kuuluu: Reväiskää rikki sydämenne. Saamme kysyä: mitä se tarkoittaa? Ensinnäkin, jo sydämestämme saakka olemme turmeltuneet, ettei rinnassamme syki se puhdas, pyhä, rakastava ja täydellinen sydän. Nyt on aika tutustua sydämemme tilaan Jumalan sanan todistuksen mukaan. Jeesus opettaa: Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset Matt.15:19. Älkää vaatteitanne repikö rikki, sillä ulkonainen itsensä parantaminen ei ole vanhurskautemme perustus. Ulkonainen puhtaus on sikäli petollista, että se varsin usein liittyy farisealaiseen jumalanpalvelukseen ja kiihtymykseen, kun kaikki asiat eivät menneet kuten farisealainen mieli tahtoi. Tällä kiellolla, älkää repikö vaatteitanne, ei tule kieltää uskonhedelmiä, sillä ne ovat osa kristityn vaellusta tässä ajallisessa elämässä. Uskon hedelmät eivät kuitenkaan ole osa meidän vanhurskauttamista Jumalan tuomioistuimen edessä, vaan uskon

4 hedelmät kuuluvat osana uskontunnustusta tässä ajallisessa elämässä. Ei näet ole oikein, että suun tunnustus ja ajallisen elämän vaellus olisivat keskenään ristiriidassa. Kielto: älkää repikö vaatteitanne voidaan ymmärtää myös evankeliumin näkökulmasta. Tässä silloin ymmärretään, että Kristus on meidän ainut vanhurskautemme, joka on sammuttanut Jumalan vanhuskaan vihan syntiä vastaan. Kun tässä mielessä ei revitä vaatteita, niin silloin se ymmärretään niin, että pysymme kiinni siinä vanhurskaudessa, jonka Kristus on edestämme ansainnut ja joka on meidän päällemme pyhässä kasteessa puettu. Hän on armahtavainen. Eikö ole lohdullinen tieto vanhurskaan Jumalan olemuksesta, että Hän on armahtavainen, vaikka meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli, kuten Heprealaiskirjeen kirjoittaja opettaa. Hepr.12:29. Jumala on kanavoinut armahtavaisuutensa yksin Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Johannes 3:16 sanoo asian määrittävästi ja se tulee ilmaistua erityisesti sanoilla: Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut. Kyseisiä sanoja seuraa tärkeä tieto, joka tulisi tavoittaa kaikki syntinsä tuntevat, jotka tuntevat, että ovat Jumalan edessä tuomion alaiset, ovat tomu ja tuhka vailla mitään omaa vanhurskautta, joka kelpaisi vanhurskaan Jumalan tuomioistuimen edessä. Meidän omat vaatteet ovat saastaiset, kuten profeetta Jesaja opettaa: Kaikki me olimme kuin saastaiset, ja niinkuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme. Ja kaikki me olemme lakastuneet kuin lehdet, ja pahat tekomme heittelevät meitä niinkuin tuuli Jes.64:6. Me siten emme ole itse ansainneet millään muotoa Jumalan armahtavaisuutta. Hän kuitenkin rakastaa luomaansa ihmistä, joka on itse riuhtaissut itsensä irti Hänen yhteydestään. Tämän kaiken irtileikkaamisen on nyt Jeesus korjannut. Se on tapahtunut Jeesuksen tekevässä ja kärsivässä kuuliaisuudessa. Jumala on saanut siis täydellisen hyvityksen Jumalan lain rikkomuksistamme, synneistämme ja erehdyksistämme. Raamattu opettaa, että Jumala on armosta rikas. Nyt ystävä: kun olet Jumalan luoma, Jeesuksen lunastama ja Pyhän Hengen pyhittämä, niin älä kulje armolle vieraana onnesi ohi, vaan laske sydämellesi, että pidät itsesi Jumalan edessä lunastettuna Jumalan armolapsena. Älä katso aaltoihin ja kykenemättömyyteesi, vaan katso Kristukseen, sillä Hän on jo katsonut sinut puoleesi ja tehnyt täyden työn pelastaakseen sinut iankaikkiseen elämään. Hän on tehnyt täyden päivätyön lunastaakseen sinut synnin, kuoleman ja pimeyden vallasta ja siirtääkseen sinut vanhurskautettuna Jumalan valtakuntaan. Omistathan autuuden Kristuksessa omaksesi evankeliumin sanasta Pyhän Hengen herättämällä uskolla. Alpo Ahola 4

5 Pyhän kunnioitus Onko mikään enää pyhää? Yhä useammin saa tällaisen kysymyksen kuulla varsinkin varttuneemman väen suusta. Kysymys ei koske pelkästään ajallisia asioista, vaan myös kaikesta siitä mikä liittyy meidän kirkolliseen elämäämme. Kunnioituksen puutetta jumalanpalvelusta ja sanan saarnaa kohtaan on toisinaan kohdattavissa. Keskustelujen pohjalta ja myös kirjoituskehotuksia saaneena tahdon käsitellä kirjoituksessani hyvin kipeitäkin asioita, jotka kuitenkin on hyvin tarpeellista nostaa esille. Jumalan seurakunta, joka on apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus Ef.2:20. Oikean seurakunnan tuntee siitä, että se on aina sanakeskeinen. Tämä vaikuttaa sen, että se on myös julistuslähtöinen, jossa koko totuutta lain ja evankeliumin saarnassa tuodaan kuulijoille julki. Jumalanpalveluksen tulee siis ensisijaisesti olla opetuksen paikka, mutta siten, ettei kerrota vain kaivosta ja selitetä vedestä vaan ammennetaan vettä juotavaksi eli julistetaan syntien anteeksiantamusta ristiinnaulitussa Kristuksessa kuolemattomien sielujen iankaikkiseksi autuudeksi. Sanan aina edellä käyden, tulee valmistaa meitä myös pyhälle ehtoolliselle, että olisimme oikeita ehtoollisvieraita, emmekä nauttisi pyhää sakramenttia omaksi tuomioksemme. Pyhä Jumalan sana on iankaikkinen katoamaton totuus ja luovuttamaton perustus kaikelle kristilliselle elämälle. Sen tulee yksin saada olla kutsumassa meitä yhteisiin kokoontumisiin ja jumalanpalveluksiin kuulemaan Pyhän Hengen saarnauttamaa sanaa parannukseksi ja uskon herättämiseksi, sekä uskon vahvistukseksi ja siinä säilymiseksi. Jumalan sana on totisesti pyhä, jota meidän tulee pitää kaikkein suurimmassa kunniassa. Jos Jumalan sana ei yksin ole kutsumassa, niin on jouduttu pois kestävältä perustukselta, joka johtaa monenkirjavassa tarjonnassa omalla kohdalla vaikeisiin valintatilanteisiin. Tämä on huomioitavaa myös tämän päivän tunnustuksellisuudessa. On vaikea pitää esillä koko sanaa. Esimerkiksi luomiskertomuksesta lähtevää luomistotuutta kuulee ani harvoin. Aivan liian harvoin olen kuullut papin opettavan myös aikahistoriassaan raamatullista luomisjärjestystä. Emme saa punaisen langan teoriassa kehällistää ja syrjäyttää muuta raamatun oppia. Jos kavennamme opetusta ja jätämme jäljelle vain turvallisen totuuden, niin ympyrä on sulkeutunut ja syyllistytään itse samaan mistä aikaisemmin muita moitimme. Meidän tulee rukoilla että Herra antaisi meille sanan nälkää ja johdattaisi meitä sellaisten saarnatuolien äärelle, missä saamme kokonais- 5

6 ta muuttamatonta sanaa kuulla. On tärkeätä että saarnatuolista opetetaan koko raamattua. Pyhän kunnioitus alkaa sanan kuuliaisuudesta. Minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä Jes.66:2. Tämä teksti opettaa mitä parhaiten, kuinka meidän tulee Jumalan huonetta ja pyhää sanaa kunnioittaa. Profeetta Jesajan kautta lausutun sanan äärellä tulee meidän jokaisen tarkata sydäntämme ja kysellä olemmeko niitä, joiden puoleen Jumala katsoo, onko sana uskossa sulautunut sydämeemme niin, että lain sanan särkeminä ja nöyrinä ja aralla tunnolla notkistamme aina sydämemme polvet sanan edessä sitä kuullessamme. Minua ja monia vanhauskoisia kanssani on suuresti murehduttanut ja kiusannut, kun toisinaan nousee esiin vaikutelma, että tunnustuksellistenkin tilaisuuksissa sanan kunnioitus ja sanassa pysyminen ei aina ole selkeää. Monesti on joukossa sellaisia, jotka antavat lastensa häiritä leikkeillään ja vapaalla liikkumisellaan ja muulla tapaa äänekkäästi käyttäytyen häiriten sitä kallista ja pyhää hetkeä, kun Pyhä Henki saarnastuolista saarnauttaa Jumalan sanaa kuulijoiden autuudeksi. Vaikka ystävällisen puhuttelevia ja harmistuneita katseita luodaan häiriön suuntaan niin niihin ei useinkaan reagoida. Tämä välinpitämättömyys muita kohtaan viestittää selvästi kunnioituksen puutteesta sanaa kohtaan ja ettei olla sanan kutsumana ja sanan tähden matkassa. Ehtoolliselle kyllä sitten kiirehditään koko perheen kanssa. Ihmettelyn aihe on todella se, kuinka nopeassa tahdissa tuli tunnustuksellistenkin keskuuteen sellainen käytäntö, että ehtoollista jaetaan myös alaikäisille lapsille. Perinteisestä käytännöstä on muutamassa vuodessa luovuttu. Miksi äkillinen muutos ja mihin se perustuu ja mikä on tämä luterilaisuuden uusi löytö nuorten vaatimuksestako? Pelkästään lapsen ja vanhempien vastuulle ei voi jättää sitä vakavaa asiaa, että ehtoollista ymmärtämätön ja sen pyhyyttä käsittämätön nauttii sen tuomioksensa. Tässä suurin vastuu on ehtoollisen jakavalla papilla. Jos papisto ei opeta ja varoita ehtoollisen merkityksestä ja vakavuudesta, niin hän on mitä raskaimmin laiminlyönyt tehtävänsä. Sanan mukaan ehtoollinen on nauttijan vastuulla, mutta papille kuuluu viimekädessä vastuu ehtoollisen jakamisesta. Papiston tulisi ehdottomasti luopua siitä käytännöstä, että ehtoollinen jaetaan pienille lapsille. Lisäksi olisi aina paikallaan ehtoollisen rippisaarna, jossa käydään läpi sakramentin merkitys. Tässä kohden minua hyvin vakavasti puhuttelee myös eräs tunnustuskirjan kohta; On sanoin kuvaamatonta, kuinka paljon ja monenlaista väärinkäyttöä kirkossa on synnyttänyt tuo vimmattu käsitys sakramentin tehosta pelkästään ulkonaisen toimittamisen nojalla, ilman hyväksikäyttäjän oikeaa mielenti- 6

7 laa. Tämän minä kohdistaisin nimenomaan lapsiin. Kaiken kaikkiaan on lasten esiintyminen alttarilla minulle ja kanssani monille vanhauskoisille vierasta. Yleensä lapset menevät, olevat ja poistuvat sieltä leikitellen. Selvä Raamatun ohje sanoo: Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta 1.Kor.11:28. Lapset ovat jo pyhässä kasteessaan saaneet kertakaikkisen ja iankaikkisen siunauksen. Opettaahan Raamattu heillä vielä olevan sellainen varjelus, että heidän suojelusenkelinsä ovat joka päivä kasvotusten Jumalan kanssa. Vanhemmat voivat parhaiten siunata itse lapsiansa opettamalla heille Raamattua kotona ja jättämällä heitä joka päivä rukouksessa pyhän kasteen armoliitossa rakkaan Vapahtajansa helmaan. Näin sallimme lastemme tulla Jeesuksen tykö. Vanhempien velvollisuus on ensimmäiseksi opettaa niin, kuin omassa lapsuudessani tapahtui, kuinka kirkossa ollaan ja näin heti alusta alkaen totuttaa hyville käyttäytymistavoille, että huomioidaan toiset ja varsinkin vanhemmat ihmiset. Lapset jaksavat aivan mainiosti istua rauhallisesti jumalanpalveluksen ajan ja onhan meillä myös vallalla hyvä käytäntö jättää lapset pyhäkouluun toimitusten ajaksi. En myöskään koe oloani kotoiseksi, kun ehtoolliselle mennään topissa ja lannefarkuissa tai henkselipaidassa ja shortseissa. Kyllä tämäkin viestittää jotain vierasta sen suuren ja pyhän asian kohtaamisesta johon ollaan menossa. Monet vanhauskoiset kokevat myös vieraaksi uudet katolisuudesta ja ortodoksiasta muistuttavat liturgiset vuorovaikutusmuodot ja yhteiset lukumantrat. Nämä ovat ehdonvallan asioita, joita ei ole tarve muuttaa ja asettaa. Turmeltuneelle ihmisluonnolle on ominaista, että se hyvin nopeasti tottuu ja turtuu toistuviin asioihin. Tämän liittäisin koskemaan myös usein ja lyhytaikaisin välein toistuvaan ehtoollisen viettoon. Siinä piilee sellainen vaara että kadotamme sen pyhän merkityksen ja kunnioituksen. Itse jään kaipaamaan perinteistä koristelematonta, hyvin yksinkertaista, mutta selkeästi sanan keskeistä Jumalan palvelusta, sellaista joka on minua aikanaan kutsunut ja kantanut sekä ojentanut, lohduttanut sekä voimistanut. Sen tähden se on minulle ja monille muille vanhauskoisille rakas. Vakaasti uskon, että siinä muodossa paremmin pyhä saa kunniansa ja särjetty sydän saa lohdutuksensa, kun tarjolla on vielä vaikkapa kerran kuukaudessa se mahdollisuus että saan pyhän sanan edellä käyden ja sillä opetettuna ja valmistettuna astua Herran pöytään. Toivon, että näistä asioista uskalletaan saarnata ja opettaa ja ojentaa seurakunnan kokouksissa ja varsinkin jumalanpalveluksien saarnoissa. Ei pidä pelätä sitä, että joku loukkaantuu ja jättää seurakunnan, 7

8 vaan on pelättävä sitä, että seurakunta lakkaa olemasta sanasta, opetuksesta ja oikeassa sakramenttiyhteydessä elävä. On vaara, että ennen pitkää joudutaan muodolliseen palvelukseen, jossa sisältö kadotetaan ja jäljelle jää pelkät kuoret. Jumala meitä kaikkia tästä tänä hajaannuksen aikana varjelkoon. Ossi Niemistö Room.3:20-21 Sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto. Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia. Roomalaiskirjeessä Paavali opettaa lakia ja evankeliumia ja myös sitä, kuinka nämä tulee erottaa toisistaan. Paras opettaja on se, joka saa evankeliumin Jeesukselta. Näin kävi Paavalille Damaskon tiellä, kun hän kohtasi kirkkauden, jossa oli Jeesus, jota Paavali oli vainonnut. Tästä eteenpäin Paavali opettaa oikeaa Jumalan tuntemista, siis sitä, jonka hän tässä ihmeellisessä Jeesuksen tapaamisessa sai. Tähän liittyy myös seurakuntaa suojeleva Herran käsky pappeudesta. Edellä Paavali antoi ihmisestä oikean mainetodistuksen (jakeet 10-18). Tämä on sama todistus, jonka Jumala antaa ihmisestä, Ps.14:3. Paavali tiesi hyvin, mitä yhden ihmisen kautta tullut synti sai ja saa aikaan, kaikki ovat pois poikenneet. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla. 8 Lahja vanhurskaus Room.3:23. Juutalaisille tämä Paavalin opetus syntisyydestä aiheutti hammasten kiristystä ja suurta vihaa, eivätkä he myöskään parantajaa tarvinneet. Niinhän se on vieläkin, jos perisynti kielletään, niin riiputaan vain lain töissä ja Kristus hylätään. Viha syntyy edelleen siitä, kun lain työtkin Raamattu näyttää synniksi ja näin oman vanhurskauden perustus murskataan. Jokainen voi kyllä tehdä lain töitä, mutta kukaan ihminen ei voi lakia täyttää. Ei inhimillinen rakkauskaan, josta niin paljon puhutaan, ole muuta kuin lain työ, ei siinä ole syntien anteeksiantamusta. Ilman Kristusta ei kuitenkaan kukaan tule Isän tykö. Jeesus sanoi hänelle: Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. Joh.14:6. Nyt Paavali siirtyy opettamaan oikeaa vanhurskautusoppia ja sanoo: Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo. Room.10:4. Apostoli asettaa vastakkain työt ja uskon: mutta joka ei töitä tee,

9 vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi; Room.4:5. Paavali kieltää työt, mutta korottaa uskon Jeesukseen ainoaksi vanhurskauden vastaanottajaksi, joka jumalattoman vanhurskauttaa. Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia Room.3:21. Laki ja profeetat ilmoittivat Kristusta, Mooses ja Elias olivat todistajina myös kirkastusvuorella (Matt.17:3). Se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta Room. 3:22. Ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa Room.3:24. Sinä, joka lain töissä turhaa vaivaa näet ja koet, kuule vielä profeetan vapauttava lohdutus ja kutsu: Puhukaa suloisesti Jerusalemille ja julistakaa sille, että sen vaivanaika on päättynyt, että sen velka on sovitettu Jes.40:2. Mekin saimme lahjaksi vanhurskauden, joka Golgatalla on valmistettu ja lahjaksi meille annettu kasteessa, siinä ainoassa uudestisyntymisen pesossa, jossa myös usko annettiin ja niin koko vanhurskaus on kokonaan Jumalan omaa tekoa. Kun Kristus kohtaa meidät kasteessa, alkaa meilläkin uusi elämä uskossa ja toivossa. Vaivan aika on nyt päättynyt ja saamme uskossa nauttia Jumalan rauhaa puhtaalla omallatunnolla ja kiittää ja ylistää Isää, joka meidät puetti vanhurskaudellaan, eikä enää lue meille syntiä Kristuksen tähden. Olavi Niemistö Seuratilaisuuksia La klo14.00 Todistajaseuran seurat Vuokko Salakalla, Lehtolantie 6, Tuusula. Puhujat: Esa Hyökyvaara, Esko Niemistö ja Tapio Niemistö. La 7.3. klo TODISTAJASEURAN TALVIJUHLA TAMPEREEN LUTHER-TALOLLA, Pellavatehtaankatu 19. Raamattuluento Matti Väisänen: Vanhurskaaksi luettu Vanhurskaaksi puettu. Puhujina: Esa Hyökyvaara ja Tapio Niemistö. Kahvitarjoilu. TERVETULOA! 9

10 Sanan varassa 1.Timoteus 1: 12 Minä kiitän häntä, joka minulle on voimaa antanut, Kristusta Jeesusta, meidän Herraamme, siitä, että hän katsoi minut uskolliseksi ja asetti palvelukseensa 13 minut, entisen pilkkaajan ja vainoojan ja väkivallantekijän. Mutta minä sain laupeuden, koska olin tehnyt sitä tietämättömänä, epäuskossa; 14 ja meidän Herramme armo oli ylen runsas, vaikuttaen uskoa ja rakkautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. 15 Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin. 16 Mutta sentähden minä sain laupeuden, että Jeesus Kristus minussa ennen muita osoittaisi kaiken pitkämielisyytensä, esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen, itsellensä iankaikkiseksi elämäksi. 17 Mutta iankaikkiselle kuninkaalle, katoamattomalle, näkymättömälle, ainoalle Jumalalle, kunnia ja kirkkaus aina ja iankaikkisesti! Amen. Taivas ja maa katoavat, mutta Jumalan sana ei katoa. Pyhitä meitä totuudessa. Sinun sanasi on totuus. Aamen. Meillä ihmisillä on taipumus tehdä varmoista uskon asioista epävarmoja. Tällainen taipumus alkoi siitä, kun ihminen meni sielunvihollisen ansalankaan. Sen seurauksena ihmiset ovat alkaneet epäilemään, että onko Jumala todella sanojensa takana? Vastaako hän sanoistaan ja onko Jumala todella näin sanonut? Kaikkea tätä epäuskoa vastaan sanoo Pyhä Raamattu, Herran sanana: Näin sanoo Herra. Kun kiusaaja herjasi ja kiusasi Herraa Jeesusta, neljänkymmenen paastopäivän jälkeen erämaassa. Hän esitti Jeesukselle Psalmin 91, Psalmin jonka otsikkona on korkeimman suojelus, se on Jumalan suojelus. Luotettavat Raamatun tutkijat ovat syystä sanoneet perkeleen olevan mitä parhaimman teologin. Näin todella on, että perkele todella tunsi kyseessä olevan Psalmin. Psalmissa luvataan enkelivarjelus, ettei jalkaa kiveen loukkaisi. Jeesus sanoi sielunviholliselle: Taas on kirjoitettu: Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi (Matt.4:7). Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartamaan ja häntä ainoata palveleman (Matt.4:10). Kristuksen kirkolla, eikä sen kastetuilla jäsenillä ole tänäkään päivänä mitään muuta taisteluvälinettä annettu perkeleen kavalia hyökkäyksiä vastaan, kuin ainoastaan Jumalan sana. Sielun murhaaja on kautta vuosituhansien kuiskinut ihmisten korvaan; Onko Ju- 10

11 mala todella näin sanonut? Mitä siihen sanoo Kristuksen kirkko, ja mitä sanovat Herraansa uskovat ja luottavat? He huutavat Siionin muurilta; Näin sanoo Herra (1 Sam.2:27). Raamatun kohdassa jota tutkimme sanotaan: Kristus Jeesus on tullut syntisiä pelastamaan. Kristus tiesi vedota Jumalan sanaan, joka oli kirjoitettu psalmiin 91 silloin, kun sielunvihollinen tahtoi kiusausten vuorella virittää Jeesukselle ansan. Jeesus ei langennut perkeleen virittämään harhaan. Sanan voimalla Kristus torjui pahan hyökkäyksen, sekä kärsimällä, alentumalla ja antautumalla syntisen ihmiskunnan edesvastaajana Isänsä käsiin. Perkele ei saanut vähäisintäkään otetta Jeesuksesta, eikä voinut Kristukselle mitään. Jumalan, Isän käsissä hän oli Golgatan ristillä. Isän käsissä kuoleman syvimmissä kuiluissa tuonelassa ja sielläkin voittajana. Silloin nujerrettiin vihollisista viimeisenä kuolema, joka toteutui täydellisenä ylösnousemuksena. Silloin kuolema nieltiin ja voitto saavutettiin. Aika ja maailma muuttuu ja kestää vain aikansa. Elämme nopeasti muuttuvassa maailmassa, jopa tekniikka ja nykyaikainen teollisuus horjuu. Koko talousjärjestelmä on pahassa kriisissä. Ihmiset pelkäävät mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Tähän aikaan sopii mitä parhaiten apostoli Paavalin sana: Varma on se sana, ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin. Vaikka maailmassa tapahtuisi mitä tahansa, niin Jumalan varma sana pitää paikkansa, kuten se on kirjoitettu. Jumalan sana kestää. Tahdommehan sanan lukea, kuulla ja uskoa niin, kuin se on kirjoitettu. Silloin lepäämme vankalla, horjumattomalla kestävällä kalliopohjalla. Martti Pylkkänen Perilliseksi, Jumalan lapsiksi Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma Hänen kauttansa pelastuisi Joh.3:17. Armo, rauha ja laupeus lisääntyköön tänäkin vuonna Isältämme ja Vapahtajaltamme Jeesukselta Kristukselta, joka on päästänyt meidät synneistämme verellään. Hänelle kiitos, kunnia nyt, aina ja iankaikkisesti. On rohkaisevaa kuulla, mitä meille taasen ja yhä uudestaan lausutaan tässäkin Raamatun kohdassa. Meitä ei ole tuomittu, vaan PELASTET- TU! Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa 11

12 eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan 2.Kor. 5:19. Ristillä maailma vanhurskaaksi luotiin. Kaikkien puolesta kuollut on Hän. Silloinhan sullekin autuus jo tuotiin, Golgatan uhrihan on rajaton. On verivelkamme maksettu aivan. Sen yli risti jo tehtynä on. Tuomari itse on kärsinyt vaivan, tuomitut saaneet jo on sovinnon. Jo pyhän kasteen kautta olemme päässeet henkilökohtaisesti Jumalan lapsiksi ja Jeesuksen verellä pestynä, taivaan perillisiksi. Kuitenkin oma vanhurskauteemme taistelee vastaan Jumalan suurta armoa, eikä huolisi armolahjaa. Haluaisimme niin kovin ansaita autuuden omien töitten kautta. Ei meille kelpaa Jeesuksen kallis sovitustyö, minkä kallis Vapahtajamme kärsi Golgatan ristillä, tuomionpuussa naulittuna käsistänsä ja jaloistansa, häväistynä ja pilkattuna syntiemme ja rikkomustemme tähden, että sinä ja minä saisimme elää iankaikkisesti taivaan kodissa Vapahtajaamme kiittäen. Ystäväni, elätkö armossa? Huomisesta emme mitään tiedä. Avatkaamme sydämemme aivan selälleen Vapahtajamme äänelle sanassa ja sakramenteissa. Älkäämme kuunnelko kiusaajamme ääntä. Nyt on pelastuksen päivä, koska autuus on jo valmistettu kaikille. Emme tiedä koska meidät kutsutaan pois tästä vajavaisuuden maailmasta. Olemmeko silloin valmiit, kun kutsu kuuluu: tulkaa ja omistakaa Jumalan valtakunta lahjana, armosta Kristuksen työssä, sillä olemmehan kalliisti lunastetut. Kiiruhtakaamme armoistuimen luo, joka on Jeesus, sinun lunastajasi ja autuaaksi tekijäsi. Rakas Vapahtajani: kun kerran saan jättää tämän maan, niin pääsen luoksesi kirkkauteen ylistämään ja kiittämään Sinua armostasi ja rakkaudestasi, että saamme olla lunastettuina autuaita, Isän lapsia Jeesuksen nimessä ja veressä. Amen. Erkki Markula 12 Oletko autuas? Autuas-sana ei kuulu normaaliin yleiskieleen vaan sillä on erityinen kristinuskoon kuuluva merkitys. Bibliassa autuas-sanaa käytetään enemmän kuin myöhemmissä Raamatun suomennoksissa. Esimerkkinä voisi mainita Markuksen evankeliumin 16:15-16: Ja sanoi (Jeesus) heille (opetuslapsille): menkäät kaikkeen maailmaan, ja saarnatkaat evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi; mutta joka ei usko, se kadotetaan (Biblian mukaan) ja 1933/38 mukaan: Ja hän sanoi heille: Menkää kaikkeen

13 maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu: mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Tässä Biblian kohdassa käytetään autuas-sanaa merkityksessä välttää kadotustuomio ja periä iankaikkinen elämä taivaassa. Se on siis avarampi käsite kuin pelkkä pelastuminen kadotustuomiolta. Kun kirjailija Pentti Saarikoski aikoinaan suomensi Matteuksen evankeliumia ja Jeesuksen vuorisaarnaa, hän käytti autuas-sanan sijasta (Autuaita ovat hengellisesti köyhät jne) sanaa onnellinen (Onnellisia ovat hengellisesti köyhät jne). Onnellinen-sana on kuitenkin merkitykseltään suppeampi kuin sana autuas. Onnellinen-sana on tunnepitoinen. Ihminen voi olla autuas vaikka hän ei tunne olevansa onnellinen. Kristus sovitti ristinkuolemallaan koko ihmiskunnan kaikki synnit ja teki koko ihmiskunnan vanhurskaaksi eli Jumalalle kelpaavaksi. Tässä mielessä koko ihmiskunta on autuas. Läheskään kaikki ihmiset eivät ole tästä autuudestaan tietoisia tai sitten monet suhtautuvat autuuteensa torjuvasti. Koko maailman autuus ei suinkaan tarkoita sitä, että kaikki ihmiset välttävät kadotustuomion ja pääsevät taivaaseen. Taivaaseen pääsemiseen tarvitaan myös pyhä kaste ja usko evankeliumiin eli ilosanomaan: Kristus on vapauttanut meidät lain kirouksesta sekä synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta ja näin avannut meille tien taivaaseen. Pyhässä kasteessa Isä ottaa kastettavan lapsekseen, Poika (Kristus) pukee hänet vanhurskaudellaan ja Pyhä Henki uudestisynnyttää hänet ja tekee hänet asumasijakseen. Kaikki nämä asiat ovat voimassa tunteistamme riippumatta. Turmelus meissä saa aikaan sen, että emme aina tunne olevamme autuaita. Kun sairaus, elatuksen murheet, perkeleen juonet tai muut seikat ahdistavat mieltämme, voimme kuitenkin rohkeasti tunnustaa: Olen autuas. Kari Niemistö Naispappeus hajaannuksen aiheuttaja Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa Matt.12:30. Kun on kysymys Jumalan sanasta, niin se on aina mustavalkoinen. Ei ole mitään monipuoluejärjestelmää, vaan se on joko puolesta tai vastaan. Siksi on syytä tutkia ja tarkastella tarkasti Jumalan sanan valossa, kaikki ne asiat, joita hengelliset johtajat eteemme tuovat. 13

14 Otetaanpa tarkastelun alle virkakysymys, jonka Suomen ev.lut. kirkolliskokous ratkaisi kokouksessaan perustevaliokunnan ja piispainkokouksen esityksen mukaisesti. Siinä avattiin pappisvirka naisille. Nähtiin, ettei löydy estettä papinviran avaamiseksi naisille. Suomen lain mukaan uusia virkoja ei avata, vaan niitä voidaan perustaa ja viralle täytyy olla perusteet. Esteettömyys ei ole mikään viran peruste. Paimenviran perusteet ovat Raamatussa, Jumalan sanassa. Siihen on kirkolliskokouksenkin alistuttava kirkolliskokous ylitti toimivaltansa. Päätös on mitätön, koska se ei pitäytynyt kirkkolakiin. Kirkkolain I pykälä: Kaikki päätökset on tehtävä pitäytyen Jumalan pyhään sanaan, ainoana ohjeena pyhä Raamattu ja kaikessa toiminnassa on lakia tarkoin noudatettava. Syksyn 1986 kirkolliskokouksessa ei oltu kuuliaisia Jumalan pyhälle sanalle. Samoin tuli rikotuksi virkavala niiden pappien ja piispojen kohdalla, jotka äänestivät naispappeuden puolesta. Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen. Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan 1Tim3:1-2. Tämä Paavalin sana tuomitsee naispappeuden myös Suomen luterilaisessa kirkossa. Yhden vaimon mies. Kukaan ihminen, eikä kirkolliskokous voi kumota tätä Jumalan sanaa. Varma on tämä sana. Tällä vakuutuksella pyhä Paavali osoittaa, että ne sanat ovat Jumalalta saadut ja ovat voimassa ajasta riippumatta, sekä tuomitsevat langenneet kirkot, kun sanan ohjeesta luovutaan. Tämän synnin, Jumalan sanasta luopumisen ja ylitse käymisen seuraukset eivät koske ainoastaan itse tekijöitä, vaikka se koskee heitä erityisesti, mutta tällä teollaan he vetävät suuret joukot kirkkokansaa samaan lankeemukseen. Nimittäin kaikki eivät tiedä, että naispappeus on Jumalan sanasta luopumisen synti ja naispappeuden hyväksyminen, vaikka neutraalisti vaikenemalla, vetää heidät samaan syntiin. Naispappeus on jakanut kirkkokansan kahteen eri leiriin, tämän kaikki myöntävät, jopa naispapitkin. Täällä maailmassa vaikuttaa ja ihmisen hallinnasta kilpailee kaksi henkivaltaa, Hyvä ja paha, Jumala ja perkele. Olkaa johdonmukaisia ja päätelkää itse, kumman henkivallan tekoa tämä kirkkokansan kahtiajako on. Onko se Jumalan teko vai perkeleen teko. Suomen kirkon piispat, lakatkaa vainoamasta niitä pastoreita, joka vielä haluavat pysyä kiinni totuuden sanassa. Piispat vainoavat itse Kristusta, kun pidättävät oikeuden virantoimitukseen niiltä pastoreilta, jotka pysyvät kiinni Jumalan sanassa. Jeesus sanoo: Joka ei ole mi- 14

15 nun kanssani, hän on minua vastaan ja joka ei minun kanssani kokoa hän hajottaa Matt.12:30. Siksi on tärkeää kysyä näissä koko kirkkokansaa koskevissa kysymyksissä, että mikä on Jumalan tahto tässä kirkon virka-asiassa? Siihen kyllä olisi löytynyt vastaus kirkkolaista ja Pyhästä Raamatusta, jos niiden neuvo, jotka siihen kehottivat olisi kelvannut. Voi mikä ylpeyden synti, kun pidettiin Jumalan sana niin halpana, ettei sitä tarvitse noudattaa. Jumala vielä armahtakoon, että kirkko palaisi virkakysymyksessä Raamatun viitoittamalle linjalle. Aamen. Armon terveisin, Helge Virtanen JK. Tämän aiheen pohjalta on Helge Virtanen pitänyt puheen Soinissa Pohjanmaan kirkkopäivillä. Kolmannen joulupäivän sanoma Ennen vanhaan Suomessa vietettiin kolmea joulupyhää: joulupäivää, Tapaninpäivää ja apostoli Johanneksen päivää. Edelleen kalentereissamme kolmas joulupäivä on merkitty apostoli Johanneksen päiväksi, vaikkei sitä pyhäpäivänä enää vietetäkään. Tervehdän Todistaja-lehden lukijoita Johanneksen päivän Vanhan testamentin tekstillä, joka on syvästi kristologinen katkelma Sananlaskujen kirjan 8. luvusta: Kuulkaa! Viisaus kutsuu, ymmärrys korottaa äänensä. Minut Herra loi ennen kaikkea muuta, luomisensa esikoisena, ennen taivasta ja maata. Iankaikkisuudesta minä sain alkuni, kaiken alussa, ennen kuin maata oli. Kun synnyin, ei syvyyksiä vielä ollut, ei lähteitä tuomaan niiden vettä. Ennen kuin vuoret pantiin sijalleen, ennen kuin oli kukkuloita, minä synnyin, ennen kuin hän teki maat ja mannut, ennen kuin oli hiekan jyvääkään. Olin läsnä, kun hän pani taivaat paikoilleen ja asetti maanpiirin syvyyksien ylle, kun hän korkeuksissa teki taivaan pilvet ja sai syvyyden lähteet kumpuamaan, kun hän pani merelle rajat, loi rannat patoamaan sen vedet, ja kun hän lujitti maan perustukset. Jo silloin minä, esikoinen, olin hänen vierellään, hänen ilonaan päivät pitkät, kaiken aikaa leikkimässä hänen edessään.(sl 8:1, ) Jumalan viisaus Sallikaa, että kajoan aluksi kuulemamme tekstin käännösongelmaan, joka on varsin merkittävä. Uusi Kirkkoraamattumme (1992) kääntää tekstimme alun: Minut Herra loi ennen kaikkea muuta, luomi- 15

16 sensa esikoisena, ennen taivasta ja maata. Myös edellisessä Kirkkoraamatussa (1933) käännetään tämä kohta siten, että Viisaus olisi Jumalan luoma ennen maailmankaikkeuden syntyä. Sen sijaan ns. vanhassa Kirkkoraamatussa (1776) eli Bibliassa on toisenlainen tulkinta: Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennen kuin mitään tehty oli, olin minä. Biblian käännöksessä ei ole ajatusta Viisaudesta Jumalan luomana, vaan Viisaus on ollut Jumalan omana jo ennen luomista. Ongelmana on heprean verbin qaana tulkinta. Tämä verbi voi merkitä luomista (esim. 1 Moos. 14:19). Sananlaskuissa tällä verbillä on kuitenkin oma erityinen merkityksensä. Sananlaskujen 8. luvun tekstiyhteys viittaa siihen, ettei ajatus Viisaudesta Jumalan luomana voi olla oikea. Tämä VT:n luku puhuu Viisaudesta persoonana, jonka avulla Jumala loi maailman. Näin ollen kohta tulee ymmärtää siten, että Jumala ennen maailman luomista on hankkinut itselleen Viisauden työtoverikseen. Sananl. 8:24 25 puhuu Viisauden syntymisestä (holalti). Kysymys ei ole luomisesta, vaan Viisauden syntymisestä iankaikkisuudessa. Heprean alkutekstin tarkoituksena on välittää ajatus siitä, että Viisaus on asetettu kunniapaikalle Jumalan rinnalle iankaikkisuudesta alkaen, jo ennen maailman luomista. Niin kuin tämän vuoden joulupäivän saarnatekstissä Johanneksen evankeliumin 1. luvussa Sana tarkoittaa Jumalan Poikaa, samoin myös Sananl. 8. luvussa Viisaus tarkoittaa Jumalan Poikaa. Sana ja Viisaus ovat mainituissa teksteissä erisnimiä, ja ne tulee kyseisissä yhteyksissä kirjoitta isoilla alkukirjaimilla. Tutustuminen Jumalan Viisauteen, jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on (Joh. 1:3), asettaa meidän inhimillisen viisautemme oikeisiin mittasuhteisiin ja pitää meistä lahjakkaimmatkin nöyrinä. Lahjaviisaus Toiseksi muutama sana lahjaviisaudesta. Apostoli Paavali sanoo, että Jumala on antanut Kristuksen Jeesuksen meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi, että kävisi, niin kuin on kirjoitettu: Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra (1 Kor. 1:30 31) Koska Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset (1 Kor. 1:25), kaikkivaltias Jumala on suunnitellut valtakuntansa asioiden hoitamisen tässä ajassa niin, että hänen omansa voisivat tehdä työnsä Jumalan johdatuksessa ja lahjaviisauden varassa. Jumalan valtakunnan työssä on erittäin oleellista, että hänen palvelijansa alinomaa muistavat ja huomioivat tämän. Oman kirkkommekin historias- 16

17 sa on sekä kielteisiä että myönteisiä esimerkkejä tästä. Ajatelkaamme esimerkiksi herätysliikkeittemme syntyaikojen johtajia. Eivät he ainakaan kaikki ole olleet mitään suuria lahjakkuuksia. Paavo Ruotsalainenkin oli tavallinen yksinkertainen oppimaton kansan mies, joka ei tainnut osata edes kirjoittaa. Silti hänen nimensä loistaa kirkkaana kirkkomme historiassa. Kun taas sen ajan kirkkomme viisaiden nimet, professorit ja piispat, muistaa vain joku kirjatoukka, joka suostuu painamaan kaikki pienetkin nimet mieleensä. Kuningas Salomo oli kuuluisa viisaudestaan. Häntä tulivat monet kaukaiset kuninkaat, kuningattaret ja ruhtinaat katsomaan ja hänestä oppimaan. Kun Salomo oli voideltu kuninkaaksi, Herra ilmestyi hänelle ja sanoi: Ano, mitä tahdot, että minä sinulle antaisin. Salomo vastasi: Herra, minun Jumalani, sinä olet tehnyt palvelijasi kuninkaaksi minun isäni Daavidin sijaan; mutta minä olen kuin pieni poikanen: en osaa lähteä enkä tulla. (1 Kun. 3:5, 7, 9.) Uuden vuoden rukous Rukoilkaamme, että hyvä Jumala antaisi kansallemme ja kirkollemme sellaisia johtajia, jotka pyytävät työhönsä Jumalalta lahjaviisautta. Sitä tosin ei kukaan meistä saa irtotuotteena, vaan yksin niin, että Kristus saa tulla meihin asumaan ja saamme tehdä työmme hänen viisautensa varassa, emme omamme. Rakas Jumalan lapsi, olkoon päivittäinen rukouksemme myös itseämme ajatellen: Pyhä Isä, täytä minut tänään Kristuksen tähden Pyhällä Hengelläsi, niin että voisin tehdä kaikki tänään niin kuin sinä itse tekisit eli niin, että sen tekijä en olisikaan minä, vaan Kristus, joka minussa asuu. Ryttylä Teol.tri Matti Väisänen Miten voin pelastua? Kun luin Raamatusta lukua Matteus 24, niin nousi mieleeni kysymys: miten ihminen voi pelastua? Raamattu monessa kohtaa todistaa, että ihminen on myyty synnin alaisuuteen. Raamatussa sanotaan myös, että missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi Room.5:20. Jumalan laki opettaa meille syntisyytemme ja evankeliumi taas anteeksiantamuksen, että syntinsä tunteva ihminen voi olla varma pelastumisesta ja iankaikkisesta elämästä. On ihan oikein, että lain sanan todistuksen perusteella ymmärräm- 1717

18 me, että olemme synnin turmelemia ja itsessämme pelastukseen kykenemättömiä. Emmehän kykene täyttämään Jumalan lakia, kun olemme synnin tähden heikoksi tulleet. Kun laajemmin etsin Raamatusta kohtia pelastuksesta ja sen varmuudesta, niin niitä löytyi varsin runsaasti. Saamme siis Raamatun todistuksen mukaan olla täysin varmat, että vanhurskas Jumala on valmistanut eteemme pelastuksen, jossa saamme vaeltaa. Emmehän vain kulje ohi Jumalan valmistaman pelastustien ja jää synteinemme pelastuksen ulkopuolelle. Kun kuljemme sanan todistuksen varassa, niin saamme ottaa Jumalan sanan todistuksen ankkuriksemme. Sana todistaa: Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa Matt.24:35. Moni voi lukea kohdan tuomioksi, mutta joka perustaa uskon Jumalan sanan ja lupausten varaan, niin eikö tuo kohta luo varman pohjan, että Jumala hoitaa ja vie perille, ettei meidän tarvitse lainkaan pelätä ja epäillä. Kun siis Jumala lupaa pysyä sanassaan silloinkin kun taivas ja maa katoavat, niin emmekö ole silloin vahvassa turvassa, kun olemme kiinnitetyt Jumalan sanan lupauksiin. Kysyn uudelleen, että kun olemme syntiset, niin miten voimme pelastua? Miten voin astua Jumalan tuomioistuimen eteen ja puolustaa itseäni, kun en tunne tekojeni pohjalta sitä varmuutta, että ne kestäisivät tuomiossa? Eivät ne kestä. Siksipä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä Joh.3:16. Monet ajattelevat niin, että meidän on tehtävä jotain hyvää pelastuaksemme. Turmeluksemme tähden emme kuitenkaan kykene. Jos luulemme kykenevämme, niin olemme joutuneet Jumalan ilmoittamasta pelastustiestä harhaan. Teoillamme siis vain halvennamme Jeesuksen ristin työn edestämme. Ristin työ on kertakaikkinen ja riittävä pelastukseen. Siitä sana todistaa vahvasti. Koska sitten Jeesus tulee noutamaan uskovat iankaikkiseen elämään? Eihän sillä ajankohdalla ole väliä, vaan se on tärkeää, että sydän on uskossa kiinnitettynä Jeesuksen työhön ja ansioon edestämme. Lähetyskäskyn mukaisesti meillä tulisikin olla hätä ystäviemme sielun puolesta, että jokainen saisi kuulla todistuksen siitä kuinka tulemme vanhurskaiden ylösnousemukseen. Ystävä Herrassa Jeesuksessa, olet pyhässä kasteessa kiinnitetty Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen osallisuuteen. Omista uskossa, jonka Pyhä Henki synnyttää tuo osallisuus, sillä siinä on varmuus pelastuksesta, siis iankaikkinen elämä. Helmi Gutaj 18

19 Yksin Jeesuksen kautta Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa 1.Joh.5:11. K.V. Tammisen kirjoitus oli Sanansaattajassa , jossa hän sanoi: Kiitos, Herra Jeesus, että saamme tämänkin päivän joka minuutti olla armon alla, elää vain Sinun vanhurskaudessasi vanhurskaina, Sinun veressäsi puhtaina. Anna meidän myös pitää itsemme niin synnille kuolleina, etteivät sen houkutukset meitä voita. Sinä näet, kuinka väkevästi maailma ja oma lihamme huutaa ja houkuttelee ja pyytää meitä syntiin. Anna meidän pitää itsemme kuolleina niille äänille. Jumalan sana on meille kallis asia. Jumalan sanan turvissa voimme elää täällä levottomassa maailmassa. Rukouksen hengessä saamme elää. Sen opetuksen olen saanut perintönä omalta äidiltäni. Sain äidiltäni myös perintönä taulun, jossa Jeesus, Jumalan poika rukoilee meidän puolestamme. Alahärmän kirkon alttaritaulussa on samansisältöinen aihe. Se on mieltä lohduttava aihe. Jumala kuulee myös meidän rukouksemme. Saatamme säikähtää Jumalan sanasta, kun se käy kohti. Mutta on hyvä muistaa, että meissä asuu perisynti, jonka tähden tarvitsemme kuulla myös sitä sanaa, joka tuntuu kovalta puheelta. Tarvitsemme siis sanan ohjausta, että saisimme uskossa pitää puhtaana sen vanhuskauden, jonka saimme pyhän ja kalliin kasteemme hetkellä. Se puhdas puku on meille Kristus verellään ostanut. Uskossa me näemme ja ymmärrämme vanhuskauden puvun. Vielä emme sitä voi nähdä luonnollisilla silmillämme. Paavali sanoo: Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet Gal.3:27. Ja Jesaja vielä vahvistaa: mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut Jes.53:5. Pyhä kaste teki meidät osalliseksi Kristuksen kunniasta. Jeesus sanoo: Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani Joh.14:6. Uskovaan: armossaan astui vuoksesi kuolemaan Jeesus, Herrasi taivainen, päästi synnistä ihmisen. :,:Poika sen tehnyt jo on.:,: SK232:1 Eeva Korpi 19

20 Puhaltakaa pasuunaan Siionissa Joel.2:15 Kirjoitukset ja lehden tilaukset Päätoimittajana näin jo vuoden alettua kiitän teitä kaikkia, jotka olette osallistuneet Todistaja-lehden tukemiseen kirjoituksillanne ja lehteä tilaten. Haluan rohkaista teitä tulemaan kirjoituksillanne mukaan todistajien joukkoon. Lehti ilmestyy kuukauden alkupäivinä. Käsikirjoitukset tulisi olla toimituksessa noin kuukausi ennen lehden ilmestymistä. Kirjoitukset eivät tarvitse olla pitkiä, vaan yksi konekirjoitussivu 1,5 rivivälillä kirjoitettuna on ihan hyvä. Juhla- ja seurailmoitukset tulisi ilmoittaa hyvissä ajoin ja viimeistään kuun puolivälissä seuraavaa lehteä varten. Lähetä kirjoitus tai seurailmoitus sähköpostiosoitteella: nic.fi tai postiosoitteella: Alpo Ahola, Saarentie 7, Ritola, puh Todistajan tilaukset ja osoitteen muutokset hoitaa Jari Koivisto. Hänen osoitteensa on: Saarenpääntie 85, Huissi, puh Toimitus Todistaja-lehden julkaisija: Ev.lut. Todistajaseura. Päätoimittaja: Alpo Ahola, Saarentie 7, Ritola. Puh , , Toimittaja: Olavi Niemistö, Varisselänkatu 39 B 22, Vaasa. Puh , Toimituskunta: Ossi Niemistö, Tapio Niemistö ja Martti Pylkkänen Todistaja-lehden nettiosoite: Todistajan tilaukset ja osoitteen muutokset: Jari Koivisto, Saarenpääntie 85, Huissi, puh Lehti ilmestyy kerran kuussa ja maksaa kotimaahan ja pohjoismaihin kestotilauksena 22, vuosikertatilauksena 25 / vuosikerta ja muualle ulkomaille 28. Todistaja-lehti, Etelä-Pohjanmaan Osuuspankki, tilin n:o ISSN Ev.lut. Todistajaseuran Rukoushuone: Kasarminkatu 18, Vaasa Todistajaseuran pj. Ossi Niemistö, Haiharankatu 17 A 6, Tampere. Puh Rahastonhoitaja: Jari Koivisto, Saarenpääntie 85, Huissi, puh Ev.lut. Todistajaseura, Etelä-Pohjanmaan Osuuspankki, tilin n:o Art-Print Oy