Ripan matkakertomus Norjan moottoripyörämatkalta

Transkriptio

1 1 Ripan matkakertomus Norjan moottoripyörämatkalta Matkareitti kulki Loviisasta E18 tietä Naantaliin ja laivalla edelleen Kapellskäriin. Sieltä E18 tietä Ruotsin läpi Osloon, myötäpäivään etelänorjan ympäri ja sitten Lillehammerin kautta kuvan reittiä pitkin takaisin kotiin.

2 2 Taustaa matkalle Työkaverit ovat monena kesänä käyneet moottoripyörillään lomamatkoilla eri ulkomaan kohteissa. Viime vuonna olivat englannissa. Minulla oli silloin jo syksyllä 2009 hankittu moottoripyörä ja sanoinkin, että lähtisin teidän mukaanne, mutta vierastan vasemmanpuoleista liikennettä siellä. Toisekseen on minulla vielä sen verran vähän ajokokemusta, etten vielä tällä kertaa tunge teidän mukaanne. Ehkä ensi kerralla sitten, jos otatte? Tuli kevättalvi 2011, jolloin yleensä aloittavat matkakohteen valinnan ja edelleen etenevät siitä sitten tarkempiin matkasuunnitelmiin. Heitä on yleensä matkalla ollut 4 moottoripyörää, mutta nyt yksi heidän vakituinen matkalla mukaan ollut ei päässyt lähtemään mukaan. Näin päätyivät kysymään, josko olen edelleen kiinnostunut lähtemään mukaan heidän kesälomamatkalle? Ilmoitin olevani periaatteessa kiinnostunut, mutta ennen lopullista lupautumista haluaisin tutustua heidän matkasuunnitelmaansa. Yhtenä päivänä sitten sain matkasuunnitelman sähköpostissa. Siinä oli kirjallinen kuvaus päivämatkoista ja niistä hotelleista, jossa majoittuvat, sekä kartta reitistä. Aikani niitä tutkailin ja Google mapissa reittiä kävin läpi. Muutamina päivinä ajomatkat olivat yli 500 km. Näin pitkät päiväajot vähän arveluttivat minua, kun minulla ei ole kokemusta niin pitkistä päiväajoista ja vielä vieraan liikennekulttuurin piirissä. Näin ollen jäin edelleen asiaa miettimään. Pienenä kysymysmerkkinä oli lisäksi se, että muilla on vaimo tai tyttöystävä kyydissä, minulla tyhjä takapenkki Siinä päädyin kyllä melko pian sellaiseen tulokseen, että se on enemmänkin heidän ongelmansa. Aikaa kului ja alkoi olla päätöksenteon aika, jotta voidaan tehdä tarvittavat laiva ja hotelli varaukset. Tässä vaiheessa lupauduin mukaan ainakin Unkariin asti. Sieltä ehkä eteenpäin sitten saamani kokemuksen perusteella. Tältä pohjalta tehtiin minulle sitten varaukset vain osamatkan osalle. Asia jäi vaivaamaan minua niin paljon, että päätin suorittaa ennen varsinaista matkaa, oman henkilökohtaisen koematkan. Sillä selvitän omat mahdollisuuteni selvitä koko suunnitellusta kesälomamatkasta muiden mukana. Minne, milloin ja kuinka pitkä reitti pitäisi valita, jotta se edustaisi hyvää testiä suunniteltuun tarkoitukseen. Minne? Norjassa olen käynyt, mutta vain Oslon seudulla Haldenissa työmatkoilla. Norjaan olisi kiinnostavaa mennä ja nähdä niitä hienoja vuonomaisemia. Ajankohta? Matka olisi saatava tehtyä ennen poikien koulun loppumista, mutta mahdollisimman myöhään, jotta etelä Norjassakin kerkiää lumet sulamaan vuoristoteiltä. Reitin pituus? Karttaa katsoessa voi helposti todeta että jos vähäkin kiertää Oslosta alaspäin Kristiansandiin, Stawangeriin, Bergeniin ja sieltä Lillehammerin kautta takaisin kotiin, tulee kokonaismatkaksi noin 3000 km. Eli kyllä pituutta tulee riittävästi reitille. Sen toteutus hyvillä näköalateillä vaatii tarkkaa matkasuunnittelua ja edelleen sen jakamista sopiviin, hitaasti kasvaviksi päivämatkoiksi. Matka saisi kestää runsaan viikon. Näillä perusteilla lähdin matkaani suunnittelemaan. Reitin suunnittelu vei monta pitkää iltaa, vaikka käytössäni oli uuden navigaattorini Garmin Zumon mukana tullut suunnitteluohjelma, joka sisälsi Euroopan maantiekartat. Perusreitin pilkkominen päivämatkoiksi valmistui aikanaan, joskin sitä muutaman kerran vielä muutin. Enää vain lähtöajankohdan valinta tuotti päänvaivaa. Kevät eteni ja etelä Norjassa oli jatkuvasti kylmää ja sadetta. Lopuksi lähtöpäätös tuli tehtäväksi sen pohjalta että suunnitellun 8 päivän matka on saatava päätökseen ennen poikien koulun kevätjuhlia. Lähtövalmistelut Matkan dokumentointia varten oli käytössä perinteinen digikamera, nauhuri, muistivihko ja videokamera. Videokameralle olin kovan uurastuksen ja kaverien (Kukkula, Riekkinen) avulla saanut kehitettyä telineen videokameralle moottoripyörän ohjaustankoon siten että voi kuvata eteen ja sivuille. Videokameran tilalle voi laittaa myös digikameran. Yksin liikkuessa,

3 3 ovat asiat pyrittävä saamaan hyvin toimiviksi ja yhden miehen hoidettaviksi. Navigaattorin tankoon saaminen oli helppoa. Laitteeseen kuului autokiinnitysvälineen lisäksi moottoripyörän tankoon laitettava kiinnitysteline. Mukana tuli myös virransyöttölaite, jonka avulla motskarin akusta saa navigaattorille virtaa. Lämpömittari minulla oli jo ennestään käytössä. Nämä olivat vain yhden osa-alueen ennakkovalmistelut, joskin tärkeät. Mitä mukaan? Se oli varmaa, että kylmiin säihin oli varauduttava, joten sen mukaan otin varusteita. Kokemattomuuttani vain sen tiesin, että alushousuja ja paitoja pitää olla vaihdettavaksi. Muu mukaan otettava vaatevarustus pohjautui parhaaseen arviooni. Jonkinlainen vapaa-ajan asu, muu kuin moottoripyörän ajoasu pitää olla käytettävissä, samoin kengät. Sukkia, pyyheliina hygienia välineet ja paljon muuta. Kaikista mukaan otettavista tavaroista tein listat, jotta voin myöhemmin todeta mitä oli liikaa, mitä puuttui. Mukaan otettavat perustarpeet ovat melko riippumattomia matkustuskohteesta. Mukaan pakkasin eri varusteryhmät liitteen 1 mukaisesti Tekemäni matkan budjettiarvio edellytti mukaan rahaa Pankissa kävin vaihtamassa tältä pohjalta Norjan kruunuja 4600 ja Ruotsin kruunuja 3500, jotka tekivät jokseenkin tasan Euroina otin 300. Varmuudeksi vielä Visa mukaan, antaa turvallisen tunteen. Lähtö (Keskiviikkona 25. toukokuuta) Matkaan lähdin keskiviikkona 25. toukokuuta. Päivän aikana olin pakannut kaikki tavarat laukkuihin ja todennut kaiken mahtuvan niihin hyvin. Söin vielä ennen kun pojat tulivat koulusta ja Tarja töistä hyvästelemään minut matkaan. Tänään on tarkoitus ajaa mökille (230 km) ja sieltä huomenna aamulla Naantaliin, laivalle (70 km). Kun kaikki oli koossa ja minulla ajopuku päällä, lähdin. Markus kantoi kanssani olkalaukut moottoripyörälle, jossa ne sijoitettiin kukin omaan moottoripyörän laukkuunsa. Sitten kiinnitin videokameran ja navigaattorin telineisiinsä ja niihin virrat päälle, kello oli 14,40. Peilistä näin Markuksen vilkuttavan kun laskettelin mäkeämme alas, matkamittarissa oli lukemat km. Loviisan kaupungista päästyäni E18 tielle, alkoi melko pian sataa. Aluksi se oli heikkoa, mutta yltyi melko kovaksi ja sitten loppui kokonaan ennen Porvoon liittymää. Sade ei juuri minua kastellut, mutta muistutti siitä miten tässä ollaan liikkeellä sään armoilla ja hyvien varusteiden varassa. Liikenne vilkkaus oli normaalia arkipäivän iltapäivän liikennettä aina Kehä III:lle. Sillä on pahin ruuhka juuri nyt, saapumiseni aikaan.. Siinä autojen paljous alkaa hidastaa jonojen liikkumista ja Tuupakan kohdalla jono alkaa yleensä madella, niin nytkin. Moottoripyörällä ajo jatkuvasti pysähtelevässä jonossa on huomattavasti raskaampaa kuin autolla. Lähestyttäessä Turuntietä, alkavat jonot liikkua normaalisti nopeammin ja yhtäjaksoisesti. Kokemuksesta tiedän tämän seudun liikenneasiat, kun viikonloppu perjantaisin ajamme tätä reittiä mökille. Pysähdyin Kehä III liittymän jälkeiselle ensimmäiselle moottoritien levähdyspaikalle. Vähän venyttelin (= lepuutin peffaa) ennen jatkamista raskaan kehätien ajo-osuuden jälkeen. Turunväylällä on jonkin verran ruuhkaa aina Lohjan liittymään asti, sitten rauhoittuu. Niin kävi nytkin. Ajelin edelleen rauhallisesti hieman muuta liikennettä hitaammin, jolloin itse välttyy ohittamiselta. Silloin tällöin otin pätkän videota. Turuntien tunneleissa tein huomioita niiden valoisuuksista ja muista tunneliajoon liittyvistä liikennejärjestelyistä. Norjaa koskevissa liikenneartikkeleissa moitittiin heidän tunnelien pimeäsyyttä, vesivuotoja ja kaistojen kapoisuutta. Näihin referensseihin vertaan sitten Norjan tunneleita, joita siellä on tosi paljon.

4 Salossa, ABC Piihovissa pysähdyin tekemään ilta- ja aamupalaostokseni. Täältä ei sitten mökille ollutkaan enää matkaa kuin 25 km. Sade oli loppunut Porvoon kohdalla ja sen jälkeen sää oli pikku hiljaa kirkastunut ja nyt aurinko paistoi aina välillä pilvien lomasta. Mökillä en juuri purkanut pakkauksiani, joten on aamulla nopeampaa lähteä. Takkaan pistin tulet, jotta torppa vähän lämpenee, vaikka ei mikään kylmä ollutkaan. Vähän TV:n katselua ja sitten menin nukkumaan. Päivän kilometrit 230 km.. Mökki - Kristianhamn (Torstai 26. toukokuuta) Aamulla heräsin klo 06 ennen puhelimen herättämistä. Keitin kahvit ja söin aamupalan, joka ei ollut mitenkään runsas. Sitten vain peti kasaan normaalin rutiinin mukaan. Ulkona oli aurinkoinen sää, joskaan ei ainakaan vielä tähän aikaan lämmin. Ajovarustuksena laivalle ajoon oli goretex housut ajohousujen sijaan, jotta niitä ei tarvitse sitten laivalla ruveta vaihtamaan. Kahvit juotuani pistin mökin listan mukaiseen kuntoon ja ovet lukkoon. Kirkonkylällä otin bensaa ja siitä sitten jatkoin Turku-Hämeenlinnantielle, Turun ohikulkutien kautta Naantalin satamaan. Matkaa tuli 77 km navigaattorin ohjaamana. Satamassa olin ennen klo 8, paikalla oli jo puolen kymmentä matkailu- ja henkilöautoa. Sen sijaan rekkoja ei vielä ollut monia. Laiva on Finnlinesin Finnclipper, joka kuljettaa rekkoja välillä Naantali - Kapellskär. Mukaan ottavat myös matkustajia ja henkilöautoja. Kellon tullessa 8.30 oli jo rekkojen parkkialue melkoisen täynnä. Sen sijaan muita ei meidän jonoon juurikaan ollut tullut lisää. Laivan lastaus alkoi. Ajoneuvoja otettiin vuorotellen ala- ja ylätasolle. Ilmeisesti raskaimmat otettiin alatasolle ja kevyimmät ylätasolle, jonne minutkin ohjattiin. Ihmeen paljon rekkoja laivaan mahtui. Minut ohjattiin laivassa vapaaseen tilaan, jossa laivahenkilökunta sitoi moottoripyörän myrskyn varalta laivan liinoilla lattiaan kiinni. Näin ollen minun ei tarvinnut ottaa liattavaksi omaa uutta kiinnitysliinaani. Ajotakin taskut tyhjensin, jotta voin sen jättää laivamatkan ajaksi moottoripyörän päälle. Laivan lastaus sujui rutiinilla, tekiväthän lastausta ohjaavat henkilöt sitä kolme kertaa vuorokaudessa. Pian klo 09 jälkeen kuulutettiin että kafeteriassa on katettuna buffet aamiainen. Sinne rekkakuskit muut ja minä siirryin sitä mukaan kun oli sisääntulo hoidettu. Matkalipun hintaan kuului aamiainen ja ruoka, joka tarjoillaan tuntia ennen Kapellskäriin saapumista. Kun laivalla oli suunnilleen yksi matkustaja ajoneuvoa kohden, ei kafeteriassa ollut ruuhkaa. Laiva lähti ajallaan liikkeelle, klo Buffet oli käytettävissä klo asti, jona aikana rekkakuskit sitten täyttivät ilmeisen tyhjiä mahojaan. Kun buffet meni kiinni, hävisivät ihmiset jonnekin. Rekkakuskeilla oli varmaan varattuna hytit, jonne menivät varmaan lepäilemään kun olivat käyneet vain rekkakuskeille varatussa saunassa. Minä kiertelin vähän laivaa ja ottelin valokuvia. Muitakin harhailijoita oli liikkeellä, ehkä parikymmentä. Sitten siirryin kafeteriaan lueskelemaan erilaisia lehtiä. Näin kuluttelin aikaani. Siinä ohessa vaihdoin kukkaron valuutat ruotsin kruunuiksi ja sivuun siirsin eurot. Kellon, navigaattorin ja puhelimen kellot siirsin ruotsin aikaan. Video- ja digikameran aikoja en ruvennut siirtämään. Normaalissa autolautassa olisi meno päällä, vaan täällä kun baari suljet- 4

5 5 tiin samaan aikaan kun buffet loppui, niin loppui laivalla elämäkin. Välillä kävin tuulisella kannella ihailemassa Ahvenanmaan saaristoa. Isoja ja pieniä laivoja oli runsaasti liikkeellä Kello oli jo lähestymässä päivällisaikaa, kun muistin että se alkaa ruotsin ajan mukaan, eli kelloa on käännettävä tunti taaksepäin, odotettava vielä tunti. Kafeteriaan alkoi kerääntyä muitakin nälkäisiä. Vähitellen paikalla oleville alkoi selvitä todellinen kellon aika. Kafeterian buffetpäivällinen avautui ja niin alkoivat taas kovat syömingit. Oltiinhan sitä oltu 7 tuntia ilman mitään, ellei omia eväitä ollut matkassa. Pitää kehua että seisovan pöydän antimet täyttivät mielestäni vaativammatkin kriteerit. Tunti siinä oli aikaa syödä kylmäruoka, lämminruoka ja jälkiruoka. Tiukka oli aikataulu jos jokaista herkkua söi ja parhaita otti lautaselle vähän enemmän. Kiire siinä monelle rekkakuskille tuli, varsinkin jos rekka oli eturivissä. Ajoissa kerkesin autokannelle irrottelemaan kiinnitysliinoja ja pukemaan vähimmäisajovarustuksen päälleni. Maantien päällä sitten puen normaalin, koko ajovarustuksen päälleni. Laiva tyhjeni rekoista ja autoista yhtä joutuisasti kuin oli lastattukin, oltiin Kapellskärissä, kello oli Autoletkassa ajoin muiden mukana Tukholmaan johtavalla E18 tiellä noin 18 km, jolloin pysähdyin linjaautopysäkillä jossa oli sopivan näköinen pukukoppi. Siinä sitten puin kaikki normaalit ajovarusteen ajokenkiä myöden päälle. Edessä oli suunnitelman mukaan 338 km ajomatka Kristinehamniin. Tie tulee olemaan

6 6 hyvää, moottoritietä ja nk. leveäkaistatietä. Se eroaa meikäläisten leveäkaistatiestä siten, että siinä on kolme kaistaa, joista vuorotellen on 2 kaistaa käytössä toiseen suuntaa menevillä ja kahden ja yhden suunnan kaistat erottaa vaijerikaide. Se estää yhden kaistan puolella ajavia suorittamasta ohituksia. Kahden ja yhden kaistan vuorottelu vaihtuu n. 5 km välein. Moottoriteillä nopeus on 110 km/h ja leveäkaistatiellä 100 km/h ja muilla teillä 90 km/h. Ajosää on ilta aurinkoinen, lämpötila on16c. Tukholman kehätien jälkeen tankkasin, bensaa meni10,5l, litrahinta oli14,33 kr/l (1.46 /l, eli vähän halvempaa kuin suomessa). Tästä eteenpäin ajo jatkui muutamaa pyllyn lepuutustaukoa lukuun ottamatta. Perillä Kristinehamnissa olin klo eli 5 tuntia kaikkineen kului 338 km matkaan, joka tekee keskinopeudeksi 68 km/h. Alkoi yösijan etsintä. Tätä varten navigaattorissani on käteviä hakutoimintoja, joista tähän tilanteeseen sopii Majapaikka. Sitä painamalla navigaattori näyttää niiden majoituspaikkojen nimet, osoitteet ja etäisyydet sijaintipaikastani, jotka eivät ole pitemmällä kuin 40 km tai lähimmät 50 kpl. Kun olen kaupungissa, tulostuu lähellä olevia majoituspaikkoja monia. Niistä nimen ja sijainnin (halvan) perusteella valitsen yhden ja ajoin sinne. Ovi oli suljettu klo 20 ja ovessa oli lappu puhelinnumerolla, johon voi soittaa jos tarvitsee majoitusta. Siihen en ryhtynyt. Menin toiseen lähellä olevaan. Siellä tilanne oli sama. Seuraavaksi valitsin keskustassa olevan hotellin. Hotelleissa kun on yleensä vastaanottotiski, eli ovet auki ja sisään pääsee ainakin puoleenyöhön asti. Hotelli oli täynnä, mutta neuvoivat minulle toisen, lähellä olevan hotellin kun olivat soittaneet sinne ja varmistaneet siellä olevan vapaana matkamiehelle yösijapaikka. Hotel-

7 7 li löytyi helposti, vaikka kaupungin keskustassa oli menossa jonkinlaiset karnevaalit. Motskarin jätin kadulle siksi aikaa kun kävin kirjoittautumassa hotelliin sisään. Hinta olin. 80. Hotelli oli pieni nk. huoneistohotelli joka oli tehty kerrostaloon. Huoneiden lukumäärästä ei tullut selvyyttä. Huone oli pieni mutta minulle riittävä. Hinta laatusuhdetta on vaikea arvioida kun vasta ensimmäinen hotelliyö oli alkamassa. Sen jälkeen respan nainen neuvoi minulle missä autotalli on, johon voin sijoittaa motskarini yöksi. Nainen meni kellarien kautta tallille sillä aikaa kun minä ajoin korttelin ympäri tallin eteen. Nainen avasi tallin oven siksi aikaa kun ajoin sinne. Lukitsin motskarin, otin mukaan kassit ja mentiin takaisin hotelliin ja minä edelleen huoneeseeni tavaroineni. Ajovaatteet pois ja suihkuun, sen verran hikinen ja pitkä päivä oli takana että suihku oli tarpeen. Sen jälkeen sitten laittelin tavaroita sekä eri laitteita lataukseen ja puin päälleni ulos kelpaat vaatteet. Olin päättänyt mennä vielä ulos vähän katsomaan karnevaaleja ja ottamaan pari kaljaa. Paikka löytyi läheltä ja tilaakin oli. Kaljojen jälkeen palasin hotelliin. Kellon panin soimaan 08.15, jolloin kerkiän rauhassa vielä aamiaiselle lähtövalmisteluiden jälkeen ja hetken kiertelemään ennen jatkoajoon lähtöä. Päivän kilometrit 77 km km = 415 km Kristianhamn Oslo - Tønsberg (Perjantai 27. toukokuuta) Aamulla heräsin viiden aikaan. Katsoin verhojen välistä, minkälainen sää vallitsee. Satoi, joten oli helppo mennä takaisin sänkyyn ja vetää peitto pään yli. Seuraavaksi heräsin klo 8.30 herätyskellon soittoon. Olin nimittäin sopinut että motskari siirretään tallista pois ennen yh-

8 8 deksää, jolloin sitä tarvitaan taas muuhun käyttöön. Menin ensiksi kuitenkin aamupalalle. Tila oli melko pieni ja aamiainenkaan ei ollut mitenkään ruhtinaallinen. Paikasta päätellen hotelli ei ole mitenkään kovin suuri. Tankkasin itseäni niillä herkulla jotka oli tarjolla. Aamupalan syönnillä on turha yrittää syödä koko tulevan päivän edestä, siitä ei tule kuin ongelmia. Sen jälkeen sitten kävin siirtämässä motskarin tallista kadunvarteen. Nyt olikin sopiva väli käydä vähän katselemassa ja kuvaamassa kaupungilla. Meno tarkoitti vain hotellin ovesta ulos ja siitä sitten kaikki olikin noin puolen kilometrin säteellä. Kiertelin paikkoja ja kuvailin vähän sirkuslaiteita, joskaan ihmisiä ei niissä ollut, eikä pitäjät ruotsalaisia. Tummat aamuiset pilvet olivat hävinneet ja aurinkokin paistoi poutapilvien välistä. Taitaa kuitenkin tulla kohtuullinen ajosää? Palattuani hotellin aloin pakkaamisen. Se vaatikin vähän aikaa näin ensimmäisellä kerralla. Muistikirjan, laukkujen sisältöluetteloiden mukaan pakkasin, näin tavarat tarvittaessa löytyvät. Kun kaikki oli pakattu ja kämpän lopputarkastus tehty, ettei mitään jää, oli kello Niin lähdin takaisin E18 tielle, kohti Osloa. Tosin seuraavasta yöpymispaikasta en ole tässä vaiheessa tehnyt päätöstä. Oslossakaan ei varmaan paljoa kannata nähtävyyksiä kierrellä katsomassa kun tänään on perjantai ja kaupungissa on siinä vaiheessa ruuhkaa, kun sinne saavun ajettuani 260 km. Tie E18 oli edelleen hyväkuntoista, leveäkaistatietä. Maisemat ja tie muuttui Vänern järven jälkeen mäkisemmäksi mikä oli mukavaa vaihtelua pitkien tasamaa ajojen jälkeen. Ennen rajaa alkoi sataa melkoisesti, joten päätin pysähtyä paikkaan, jossa on kauppa ja joku ruokapaikka. Pian sellainen tulikin eteen. Kaupasta ostin limua ja suklaata, jonka jälkeen menin vieressä olevaan hampurilaispaikkaan. Siellä tilasin kunnon annokset Fantta limulla, kyllä tuli maha täynnä. Sade oli tauonnut, matka jatkui. Ruotsin ja Norjan raja-asemat olivat entisistä loistoistaan muuttuneet hiljaisiksi paikoiksi. Toki edelleen siinä oli vihreä ja punainen linja. En tiedä olisiko tullimiestä ilmestynyt, jos olisi punaiselle linjalle ajanut? Rajan jälkeen pian alkoi uusi hieno moottoritie tunneleineen ja moderneine siltoineen samalla kun alkoi taas sataa. Taisi olla Norjan tervetulosade minulla. Varmaan sillä ilmoitti että tätä tulee täällä riittämään? Uusi tie ei näkynyt edes navigaattorissa. Ei sitä ollut valmiina kuin 30 km. Vielä on muutamia pätkiä työn alla, mutta ei siinä norjalaisilta kauaa mene kun moottoritie on valmis Osloon asti. Navigaattori ohjasi merkinnän mukaan minut Oslon keskustaan. Ruuhka siellä oli kova, johtuen perjantai n töiden päättymisajasta. Lisäksi ajoittain satoi, joka heikensi autoilijoiden näkyvyyttä ja näin ollen minun turvallisuutta. Alkoi tuntua ettei täällä kannata enempää aikaa viettää, tuskin motskarin päältä mitään uutta täällä näen, sen lisäksi mitä olen edellisillä käynneillä nähnyt. Päätin jatkaa matkaa eteenpäin, iltahan oli vielä nuori (17.30).

9 9 Navigaattoriin valitsin kohteeksi Tønsbergin, joka oli siihen valittuna seuraavaksi reittikohteeksi. Matkaa sinne on 103 km. Ruuhkassa mentiin edelleen kunnes jouduin pitkään tunneliin. Siellä liikenne sentään eteni ilman pysähdyksiä onneksi. Tunneli oli pitkä ja käsittääkseni oli E18 tiellä. Sieltä sitten noustiin ylös, jolloin muita teitä liittyi tähän moottoritiehen, joka aiheutti taas ruuhkaa. Sitä jatkui ainakin 30 km Oslon ulkopuolelle. Ilmeisesti Oslon lähiöt jatkuivat sinne asti, porukka pääsi kotiinsa ja tie hiljeni. Bensa oli sen verran vähissä, että päätin pitää seuraavan levähdystauon bensa-asemalla. Pian sopiva sattuikin moottoritien varteen, jonne ajoin. Bensaa tankkasin, ensimmäistä kertaa Norjan puolella, 15,9 l joka maksoi 232 Nkr, joka tekee 31, eli lähes 2 /l. Rahalla maksoin jotta saan kolikoita mahdollisia tiemaksuja varten. Tähän mennessä ei moottoripyöriltä peritty tiemaksuja, jatkosta kun en ollut varma, niin piti varautua. Kallista on bensa täällä, huomioiden että Norjalla on mahtavat öljyvarat. Lepotauolla join vähän omia limskoja, söin viimeisiä kotona tekemiäni voileipiä ja katse- lin ihmisten touhuja. Matka jatkui kohti Tønsbergiä. Yhdellä levähdyspaikalla pysähdyin kun siellä mainostettiin olevan WC:n. Paikka oli uusi kuten tämä moottoritien pätkäkin jota ajelin. Pääosin ajamani tie oli tavallista maantietä, joilla maisemat olivat parempia ja jotenkin lähempänä katsojaa kuin silloin, kun oli moottoritiellä. En siellä olevassa sisävessassa käynyt, sen sijaan käytin vettä, jota sai vesipisteestä. Sillä putsasin spleksiä hyttysistä ja muista itikoista, jotta videokuva olisi kirkkaampi. Sen jälkeen kiipesin kalliotöyräällä olevaan näkötorniin ja otin siellä muutamia valokuvia. Vain yksi rekka oli parkissa, muuten ihan tyhjää, vaikka autoja tiellä meni jatkuvasti. Tønsbergiin saapuessa (n. klo 19) oli ilma muuttunut aurinkoiseksi ja lämpötilakin oli n. 15C. Kaupunki on muuten Norjan vanhin, asukkaita n Kaupungin keskustassa katselin navigaattorista sopivaa hotellia. Sopivuutta piti sokkona arvioida nimen ja keskusta etäisyyden perusteella. Niinpä ohjauduin heti pois keskustasta pensionaattiin. Etsinnästä huolimatta sitä ei löytynyt, ilmeisesti oli lopettanut toiminnan, koska kyseisessä osoitteessa kyllä oli sen näköinen talo. Ei muuta kun uuden kohteen valinta. Päädyin Active Cabin Hotel nimiseen, lähinnä siitä syystä että se oli n. 2 km keskustasta, eikä näin ollen olisi varmaan kovin kallis.

10 10 Hotelli löytyi hyvin, koska se oli alueella ainoa kerrostalo. Uutukaiselta näytti ulospäin ja sitä varmaan olikin. Hotellin parkkialue ei ollut kovin täynnä, joten tilaa luulisi löytyvän. Motskari parkkiin ja kysymään onko tilaa ja mihin hintaan saa yhden miehen majoituksen. Tilaa oli ja majoitus järjestyisi 750 Nkr hintaan, eli jokseenkin 100, jonka otin. Tavarat raahasin motskarilta huoneeseen. Se oli pieni ja sanoisin että melkein ahtaaksi kävi kun tavarat oli levitetty. Se oli todellinen yhden miehen huone, kun sänkyjäkin oli vain yksi. Suihkussa kävin ja sen jälkeen laitoin lataukseen kaikki laitteet, valmiiksi seuraavaa päivää varten. Tämä oli jokailtainen rutiinihomma, joka piti muistaa hoitaa. Soikein pelästyin kun puhelin soi. Tarja soitti ja kyseli kuulumisia. Vastasin ei kovin huonosti mene kun puhelimeen kykenen vastaamaan. Kerroin missä olen ja muuta matkaan liittyvää. Tosin olen tapah- raportoinut päivittäin lähettämilläni tumat tekstiviesteillä. Otin muistivihkoni, kartan ja navigaattorin ja menin alekerran baariin. Siellä oli kaksi henkeä ennestään, ei tungosta, mutta eipä ollut tarpeenkaan. Oluen tilasin ja sen tultua aloin kirjata päivän merkittävimmät tapahtumat muistikirjaani. Hetki siinä menee kun muistelee mitä kaikkia päivän aikana on tapahtunut ja mitkä ovat kirjaamisen arvoisia asioita. Sen jälkeen levitin kartan ja avasin navigaattorin, seuraavan päivän reittiä pitää katsella miten se on suunniteltu. Totean mielihyvällä, että lopultakin reittini poikkeaa E18 tieltä. Olen kyllästynyt tuohon E18 isoon tiehen, jota olen ajanut Loviisasta asti. Alkaa halutta pienemmät tiet ja kauniimmat maisemat. Tilasin toisen oluen ja kaivoin puhelimen esiin. Naputtelin aikani kuluksi teksti- laskin vielä tämän päivän ajetut kilometrit. viestit Mikaelille ja Riekkiselle tähänastisista matkan vaiheista. Ennen nukkumaan poistumista Päivän kilometrit 388 km. Tønsberg - Kristiansand (Lauantai 28. toukokuuta) Tälle päivälle suunnitellun reitin pituus on 340 km. Se menee melko pieniä teitä pitkin pois rannikolta palaten sitten takaisin rannikolle Kristiansandiin, joten täyden päivätyön siinä saa ajaa. Reitti kulkee järvien ja jokien vierustoja ja välillä yli tuntureiden, jotka tällä alueella eivät kuitenkaan ole kovin korkeita. Korkein kohta on n. 600m.

11 Aamu herääminen lauantain kunniaksi tapahtui vasta klo 9. Suihkun jälkeen siirryin alakertaan aamiaiselle. Ei kovin mahtavalta vaikuttanut, vaan varmaan silläkin tulee toimeen kun kotona omilla aamiaisilla jotka eivät ole edes lähelläkään nyt tarjottua. Väkeä ei montaa aamiaisella ollut, vaan sepä oli minulle aivan sama vähän tai paljon. Söin sen minkä jaksoin, kukapa sitä enempää ainakaan. Pitihän sitä maistella kaikenlaisia kaloja kun kerran Norjassa olen ja ensimmäinen aamiainen siellä. Seuraavaksi olikin sitten edessä pakkaaminen. Se sujui jo vähän joutuisammin kuin edellisen, ensimmäisenä aamuna. Vähän piti käyttää muistikirjaa apuna, jotta tavarat tulisi laitetuksi oikeisiin laukkuihin. Kaikkien aamutoimien ja pakkaamisen jälkeen kello olikin vierähtänyt, ollen 11 kun hotellista maatielle lähdin. Vähän ajelin vielä kaupungissa ennen matkan jatkamista. Lähes Skieniin asti jouduin vielä ajaman E18 tietä, jolta käännyin 36 tielle Skieniin. Päivän sateet alkoivat. Onneksi ei ole kovia sateita, joten eivät teiden pienet urat täyty vedellä, eikä näin ollen synny vesiliirtovaaraa, vaikka tarkkana sateella on aina oltava. Skienistä jatkoin samaa 36 tietä, josta piti ajaa pikkutietä 356 tielle ja jatkaa sitten sitä kohti Henneseidiä. Pikkutie kuitenkin muuttui parinkilometrin päästä hiekkatieksi ja pian sen jälkeen tuli lappu ajoneuvolla ajoa kielletty. Ei siinä auttanut kuin kääntyä takaisin ja mennä alkuperäisen suunnitelman mukaista 356 tietä, joka ei sekään olut isotie mutta asfalttia kuitenkin. Maisemat olivat hienot ja koskettavampia pikkuteillä, niissä kun tunsi ajavansa maisemien sisällä. Reitin yläkäännekohdassa olevan Nisser järven rantamaisemat olivat upeat. Järvi itsessään on n. 250 m korkeudessa ja järven takana kohosi tunturit. Tien varressa oli siellä täällä taloja ja välillä jonkinlainen kyläyhdyskuntakin. Sää oli sen verran sateinen ja kostea, ettei videota kannattanut ottaa esiin, Digikuvauskin jäi odottamaan toisia maisemia ja ilmoja. Tie ja maasto olivat sen verran vaativaa, ettei kilometrejä taittunut siihen malliin kuin aiemmin E18 tiellä. No kilometrit eivät muuten olleet tärkeitä, kuin että illaksi ehtii majapaikkaan, olkoon se missä hyvänsä. 11

12 12 Tästä johtuen piti matkasuunnitelmaa muuttaa, Hynnekleivistä käännyin Arendaliin sen sijaan että alun perin piti ajaa suorinta, mutta pientä ja hidasta tietä Kristiansandiin. Muutos oli pakko tehdä, jotta yöksi olisin jostain saanut yösijan. Arendalissa jouduin taas E18 tielle, jossa matkanopeus nousi taas moottoritienopeuteen. Juuri ennen Kristiansandia tie ylittää Torpalsfjordenin korkealla sillalla, jonka jälkeen olinkin pian Kristiansandissa. Kaupunki on Norjan viidenneksi suurin (väkiluku n ) ja sijaitsee melkein maan eteläkärjessä Skagerrakin rannikolla Sørlandetin alueella, 327 km Oslosta lounaaseen. Kristiansandin satama on maan tärkeimpiä, ja sieltä on tavaraliikenteen lisäksi autolauttayhteydet Jyllantiin Tanskaan. Oslon ja Stavangerin välinen maantie E-18 muuttuu Kristiansandissa E- 39:ksi. Kaupungista on myös rautatieyhteys Stavangeriin ja Osloon. Saapuessani kaupunkiin, yltyi sade tosi kovaksi, jonka takia oikein piti hakeutua suojaan. Siinä sitten etsin navigaattorista sopivaa hotellia. Lähellä olikin eräs, josta poikkesin kysymään sateen vähennyttyä. Hotelli ei ollut häävin tuntuinen ja hinta kova ja siihen lisättiin vielä parkkeerausmaksu. En kelpuuttanut. Haku jatkui ja lopulta päädyin kokeilemaan mökkimajoitusta. Tätä varten jouduin palaamaan E18 tietä taaksepäin ja ylittämään taas Torpalsfjordenin korkean sillan. Yhdistetty mökki ja matkailuautojen alue oli n. 20 km päässä keskustasta, joka sijaitsi niemen kärjessä kauniilla paikalla. Kello oli 21, joten tänne on pakko jäädä. Mökkejä olikin tarjolla, hinata 600 Nkr (80 ). Ajattelin ettei mikään halpa, mutta nyt kuitenkin varma yösija. Menin reittiä joka minulle neuvottiin mökin löytämiseksi. Melko viereen pääsin moottoripyörällä, joten tavaroiden siirtäminen kävi helposti. Mökki oli pien ja kylmä. Molemmat sähköpatterit pistin päälle ja vasta sen jälkeen aloin majoittumisen. Siinä vaiheessa huomasin, ettei missään neljässä kerrossänkypetissä ollut edes filttiä päälle laitettavaksi. Onneksi sohvasängyn päällä oli jonkinlainen filtti. Majoituksen suoritettua lähdin ulos vähän kiertelemään jalkaisin tihkusateeseen sinä aikana kun mökki lämpiäisi. Totesin kahden mökin edessä olevan myös moottoripyörän, joten en aivan yksin täällä ollut. Mökki lämpeni melko nopeasti, joten asetuin taloksi. Mökin ainoan filtin nostin toiseen yläsängyistä jonne tein petin. Ajovaatteet ripustin patterin yläpuolelle kuivumaan, samoin jalkineet. Ennen nukkumaan menoa hoidin päivän asioiden dokumentoinnit ja laitteiden lataukseen laitot.

13 13 Kristiansand - Stawanger (Sunnuntai 29. toukokuuta) Aamu valkeni aurinkoisena kun heräsin klo Aamu pesulla ja asioilla kävin asianomaisissa paikoissa, jotka olivat aivan hienot. Suihkuun en mennyt kun mukana ei olut kalikoita laittaa vesiautomaattiin. Tullessani aamutoimilta totesin muiden motoristien jo lähteneen tien päälle. Sillä aikaa kun pakkailin ja suoritin lähtöä, alkoi mereltä nousta tummia pilviä, jotka varmaan tänään vielä antaa sadetta. Matkaan pääsin Paluu takaisin E18 tielle ja edelleen Torpalsfjordenin korkean sillan yli Kristiansundiin. johon E18 tie Norjana osalta päättyy ja jatkuu kohti Mandalia ja edelleen Lyngdaliin E39 tienä. Tänään on tarkoitus ajaa pieniä sisämaan teitä pitkin Stawangeriin. Matkaa ei kilometreissä tule kuin 250 km, mutta tiet ovat pieniä, joka tarkoittaa hidasta menoa, täyttä ajopäivää. Kauaa ei kestänyt kun alkoi sataa. Lyngdaliin oli reilun tunnin ajo (75 km). Siellä otin bensaa ja kävin aamukahvit juomassa kun aamiaista ei kuulunut edellisen yön mökkimajoitukseen. Kahvi maistuikin hyvältä, olihan kello jo 10 ja sateesta johtuen lämmin teki hyvää. Täällä käännyin E39 tiestä valtakunnalliselle nro 43 tielle. Se seurasi pientä jokea, kiemurrellen sen mukaan. Liikenne oli hiljaista ja sadekin

14 piti välillä pitkiä taukoja. Koska joki virtasi vastaan, tarkoittaa se että pikku hiljaa noustaan ylös. Välillä joessa oli oikein kuohuvia koskiakin, joita pysähtelin ihailemaan. Taloja ja kyliä oli harvakseltaan mutta kun oli, niin oli myös kirkko ja levähdyspaikka. Ne olivat tietysti eri aikakausilta, mutta molemmat olivat aina hienoja. Ennen Tjørhomia, joka oli tämän päivän pohjoisin kohta, alkoi vuorilla näkyä lunta. Lumisia maisemia olikin tästä eteenpäin (tie nro 45) melko pitkään, tie kulki n. 600 m korkeudessa ja vuorien lumiset alueen n. 1000m korkeudessa. Maisemat olivat tosi komeita, erilaisia mihin on tottunut. Maisemista varmaan pystyi senkin takia nauttimaan, kun liikenne oli hiljaista ja tie sellaista että siitä näki pitkälle eteensä. Ei tarvinnut jatkuvasti jännittää mitä seuraavan mutkan takaa tulee. Tie oli suhteellisen pientä mutta pinta oli tosi hyvää. Ne osuudet jotka eivät olleet nyt hyvää, olivat parannuksen alla, joten ensi kerralla nekin ovat hyviä. Välillä satoi aina vähän, mutta nyt alkoi tulla vettä sen verran reilusti että pysähdyn levähdyspaikalle. Se oli varustettu vessalla ja pöydällä ja kaikki tämä oli katoksen alla. parkissa oli yksi auto kun siihen pysähdyin. Ensin kävin vessassa jaa sitten peremmälle. Pöydän ääressä oli kaksi norjalaista pariskuntaa, eläkeläisiä, joka selvisi myöhemmissä keskusteluissa. Vinkkasivat minut pöydän ääreen, vaikka heillä oli siinä koko pöydän peittävä kahvikattaus. Heittäytyivät heti tuttavalliseksi ja tarjosivat lämmintä kahvia. Siitä ei voinut kieltäytyä, eteenkään kylmällä sateella. Siinä jutellessamme saivat syötettyä minulle loput pullansa (aamukahvin jälkeen en muuta vielä ollut syönytkään). Kovasta utelivat minusta ja matkastani, jota heille sitten kerroin. Kartalta oikein intouduin reittiäni näyttämään. Sen jälkeen minä puolestani kyselin miksi he täällä korvessa olivat kahvin juonnissa. Kertoivat olevansa kaikki eläkkeellä ja aina silloin tällöin tekevänsä autolla semmoisen päivämatkan kahvieväineen ja sitten matkan varrella poikkeavansa syömään johonkin hyvään ravintolaan. Sade taukosi, oli juotu kahvia ja juteltu n. 40 min, totesin että motoristin on nyt lähdettävä. Hyvää matkaa toivoteltiin puolin ja toisin. Jonkin ajan ajettuani päätin ottaa bensaa, kun sellainen asema sattui tulemaan eteen. Tankki täyteen ja hampurilainen kouraan. Siinä istuin motskarin satulalla ja söin hampparia. Tankkaamaan tuli kaksi motoristi kaveria, jotka sen jälkeen alkoivat vaihtaa kuivia vaatteita päälleen. Olivat ilmeisesti ajaneet sateessa vähän heikolla varustuksella. Minä olin valmis jatkamaan matkaa, koneen käynnistys vaan ei hörähtänyt kuin kerran, akku sipissä. Mietin miten tässä näin kävi. No syynä oli kahvanlämmittäjien täysillä pito, jotta hanskat pysyisi jotensakin kuivina. Sen lisäksi olin tunneleita varten pannut sumuvalot päälle, jotka olin kyllä mielestäni kytkenyt pois, vaan olivat ilmaisesti jääneet päälle. Mietin kuumeisesti mitä nyt teen. Päätin pyytää vaateita vaihtavia motoristeja työntämään, jospa niin lähtisi käymään. Olen joskus itsekseni yrittänyt käynnistää motskariani koemielessä mäkistartilla, vaan ei ole lähtenyt. Takapyörä menee ikään kuin lukkoon? Muutaman yrityksen jälkeen luovuttiin työntökäynnistysyrityksistä. Menin bensa-aseman kassan juttusille ja kerroin ongelmastani. Soitti jonnekin ja sitten kertoi paikalle tulevan kohta miehen, joka auttaa asiassa. Odotellessani, alkoivat toiset motoristit tehdä lähtöä. Siinä vaiheessa toisen motskari ei käynnistynyt. Näyttivät siltä, että se oli odotettavissakin. Rutiininomaisesti työnsivät ja se hörähti käymään, kaverit hävisivät tielle. Minä odotin ja odotin. Lopulta puolen tunnin jälkeen paikalle tuli autolla kaveri. Vinkkasin hänet luokseen kun havaitsin hänellä olevan akku ja kaapelit mukana. Olin ottanut penkin pois paikalta, jotta kaikki oli valmista kaapelien kytkentään, prätkän käynnistykseen. Kun saatiin kaapelit kiinni, käynnistys, hurahdus ja kone käy. Tämän jälkeen kahvanlämmittäjiä käytän harkiten, jottei enää näin käy. Aina ei ole saatavissa näin hyvää apua. Kypärän alle laitoin hupun, kun välillä tuntui että kylmä ilma käy niskan päälle. Ilosena jatkoin matkaa kun ongelma oli hoidettu. Ilta alkoi olla jo käsillä, joten on syytäkin matkan edistyä. Stawangeriin saavuin joskus klo 19 aikaan. Seuraavaksi sitten navigaattorista petipaikat esiin. Niistä valitsin suhteellisen keskustassa olevan Bed & Breakfast paikan. Ajoin sinne ja ul- 14

15 15 koapäin paikka vaikutti hyvältä ja prätkänkin saa sisäpihalle. Sitten vain sisään hintaa kysymään. Tarjolla ei ollut yhden hengen huonetta, vapaana oleva kahden hengen huone maksaa 890Nkr (120 ). Pitkään siinä mietin otanko vai jätänkö, otin. Huone ei ollut kaksinen, suihku oli, mutta ei vessaa. Tavarat vien koppiini ja levittelin kuivumaan märkiä. Kello taisi olla jo 21. Päivä oli rankka. onneksi minulla oli kotoa mukaan ottamaani konjakkia laukussa. Siitä tein oikein kunnon punssin. Matkustaminen alkoi heti tuntua mukavalta. Kova nälkä vähän tässä haittasi hyvää oloa, jota piti lähteä hoitamaan. Navigaattori taskuun ja kadulle. Siinä sitten valinta Ruokaa ja reittiä seuraten sinne. Tilasin kunnon annoksen mukaan otettavaksi, jonka sainkin styrox paketissa. Kipin kapin kämpille syömään, onneksi oli tallessa yksi olut jonka kanssa ruoka maistui hyvältä, olihan tämä päivän ensimmäinen kunnon ruoka. Muutamia kuvia otin huoneen ikkunasta, vaan eivät näkymät olleet kummoiset. Sen jälkeen laitteet lataukseen ja kirjoitus- ja sanelu dokumentoinnit tein. Tekstiviestejä lähetin, jotta kotona tietävät missä ukko on! Seuraavan päivän reittiä vielä mietin. Minua arvelutti täältä Bergeniin johtava reitti. Siinä kun on muutama pitkä tunneli (8-10 km), joita olen alkanut inhota. Kartastani en pystynyt luotettavasti selvittämään kuinka monta tunnelia reitillä on ja montako lauttamatkaa. Reitistä päättämien jäi aamuun. Päivän kilometrit 330 km ja 10 tuntia Stavanger - Bergen - Voss (Maanantai 30. toukokuuta) Hyvin, väsyneenä nukutun yön jälkeen heräsin muutaman vessakäynnin jälkeen. Kello herätti 08, venytellen ja puoli väkisin piti nousta. Suihkun jälkeen siitä sitten siirryin aamiaiselle. Nälkää ei kokonaan vienyt eilinen iltapala, vaikka hyvä olikin. Siellä oli neljä henkeä, kukin eri pöydässä ja minä menin viimeiseen vapaana olevaan pöytään. Tullessani jo vähän katsoin minkä tasoista aamiaista täällä on saatavissa. Asia selvisi lopullisesti kun lautasen kanssa aamiaistarjoilua kiertelin, keskitasoa. Stavanger on Boknavuonon etelärannalla Länsi-Norjassa, maan. neljänneksi suurin kaupunki, asukkaita Kaupungissa sijaitsee Norjan öljyhallinnon keskusvirasto ja öljy-yhtiöiden konttoreita. Useita korkeakouluja. Aamiaisen jälkeen piti päättää mitä reittiä Bergeniin etenen. Kyselin talon väeltä Bergeniin johtavan tien E39 tunneleista. Eivät tunteneet asiaa, joten päätös piti tehdä ilman lisätietoja. Päädyin menemään lyhintä reittiä, eli E39 tietä (n. 200 km).

16 Matkaan pääsin yhdeksän jälkeen, navigaattorin ohjatessa minut E39 tielle, jonne ajelin kaupungin läpi. Sää oli epävakaista, eli sade saattaa yllättää milloin vain. Kauaa ei tarvinnut ajaa kun tie meni tunneliin. (ks. kuvan alareunassa sinisellä merkitty). Se oli pituudeltaan ehkä 4 km. Pian tunnelin jälkeen tultiin lauttasatamaan, jossa jonkin aikaa jouduin odottamaan lauttaa. Lautalle menijät asettuivat siististi numeroituihin jonoihin tulo järjestyksessä. Pian lautta saapui rantaan ja siellä olevat ajoneuvot ajoivat ulos ja sen jälkeen uudet sisään. Kaikki kävi nopeasti. Lautta lähti ennen kuin sain sidottua motskarini kiinni uudella tankohihnallani. Vieressäni oli kaksi muuta motoristia, jotka ihmettelivät mitä piti tehdä niillä laivayhtiön nailon köysillä ja samalla ihailivat minun omaa kiinnityshihnaa. Lauttamatka kesti vajaan 30 min. jona aikana kävin ylhäällä pääkannella ottamassa vähän videota ja valokuvia. Tämän jälkeen olikin sitten ajoa kukkuloiden, siltojen ja pikkutunnelian kautta kohti Bergeniä, kunnes tuli tielle pitempi tunneli. Yleensä tunnelin suulla on sen nimi ja pituus, tässä en sitä huomannut. Tunnelissa tie meni yhtä kaistaa alas ja vastaantulevat kahta kaistaa ylös. Tunneli oli melko pimeä ja dieselin käryä täynnä. Ajettuani pitkään, kääntyi tie tunnelissa ylöspäin, jossa oli nuoli eteenpäin ja merkintä 4 km ja 264 m. Tämä selvitti että tunneli on 8 km pitkä ja alin kohta 264m meren pinnan alla. Ylöspäin ajo oli mukavampaa, johtuen siitä, että siinä meni kaksi kaistaa rinnan. Sisempää kaistaa kun ajoi, ei vastaantulevat viuhahtaneet 16

17 17 ihan jalan vierestä. Lopulta tunneli loppui kirkkaaseen päivänvaloon, huokaisin. Ei todellakaan ole mukavaa ajaa moottoripyörällä pitkissä tunneleissa. Tunnelin jälkeinen maaetappi kulki saaren rantaa pitkin ja tie vaihtui toiseen saareen melko pitkän sillan kautta. Sitten olikin taas edessä lauttaranta, jossa oltiin juuri sopivasti lastaamassa meidän suuntamme kulkuneuvoja. Motskarilta lauttamaksu olin n.10 kuten edellinenkin. Lauttamatka oli vähän lyhyempi kuin ensimmäinen, mutta suoritettiin samoilla rutiineilla. Tämän jälkeen olinkin jo melko lähellä Bergeniä. Liikenne oli vilkasta joten matkan teko hidastui. navigaattori ohjasi minut kaupungin keskustaan, niin kuin se tekee kun kaupungin valitsee. Kaupungissa liikenne on niin hidasta, että moottoripyörätamineissa tulee lämmin jos aurinko vielä paistaa. Ajoin vähän sivummalle ja loikoilin tien vieressä olevalla nurmikolla. Mietin mitähän tässä nyt tekisi, kello oli vasta 15. Päätin ajella vähän keskustassa laivarannassa, jossa oli isoja matkustaja risteilijöitä. Onhan Bergen yksi norjan merkittävimmistä risteilyalus satamista, eli turisteja kyllä kaupungissa riittää. Toki omaa väkeäkin on, onhan tämä norjan toiseksi suurin kaupunki, asukkaita n kaupungin mantereen puolella on korkeat vuoret, joten näkymät ovat mahta- Illalla vielä luin tekstiviestit ja vat. Ajaminen kaupungin vilinässä oli rasittavaa, joten päätin jatkaa matkaa. Seuraava kohde on Nordheimsund, jonne matkaa on n. 80 km. Aluksi menen E16 tietä ja siitä erkanevalle kansalliselle E7 tielle. Juuri risteyskohdassa alkoi sataa, kun olin bensaa ottamassa. Tankkasin ja otin päivän hampurilaisen. Asemalla oli muitakin motoristeja, mutta rohkeasti lähtivät sateeseen. Minä odotin sen aikaa että sade taukosi. Ei se yleensä kokonaan lopu, mutta on mukavampi lähteä tienpäälle kun ei kaatamalla sada. Se taas on pakko hyväksyä, kun ajaessa alkaa sataa. Norheimsund on melko pitkällä sisämaassa vuonon rannalla. Reittiä suunnitellessani oli tämä kohde valittuna sen tähden, että siitä alkaa kansallinen turisti tie, kuten se on karttaan merkitty. Tie kulkee Hardangerfjorden vuonon pohjoisrantaa pitkin, välillä alhaalla rannassa, välillä nousten ylös vuorenrinnettä. Maisemat olivat mahtavat. Tämän näköalareitin pituus oli 50 km, eikä siinä huristeltu, joten alkoi olla ilta ja majapaikan etsintä edessä Tällä on vain pieniä kyliä, jossa ei majoituspalveluja ole. Tämän takia pitää tämän 7 ja 13 tien risteyksestä ajettava huomisen reittiin nähden taaksepäin aina Voss iin asti. Sillä välillä oli myös hienot maisemat ja vesiputoukset. Jätin niiden kuvaamiset huomiseksi, takasin tuloon. Vossin kaupungissa pistin majapaikat hakuun. Niitä ei kovin montaa tässä lähettyvillä ollutkaan. Yhdessä paremman luokan hotellissa kävin hintaa kysymässä, 130 Nkr (170 ). kiitin ja lähdin eteenpäin. Läheltä löytyikin retkeilymaja, joka tarjosi halpaa majoitusta aamiaisella, juuri sopiva minulle! Kyselyllä selvisi että vapaata tilaa on. Kysyttiin, haluanko oman huoneen vai ryhmähuoneeseen. Oman otin, maksoi 80. Huoneeni oli iso, makuupaikkoja oli huoneessa 6 hengelle, että kyllä minulla tilaa oli. Lakanat sisältyivät hintaan, ei niitä minulla olisi ollutkaan. Pitkän ja sateisen päivän jälkeen meni majoittumisessa normaalia pidempään, kun piti patterit pistää lämpiämään, ajovarusteet kuivumaan aina kenkiä myöden. Vehkeet laturien perään ja vapaa-ajan vaatteet päälle. Tässä vaiheessa kello olikin jo 21, tosin valoisaa täällä vielä on. Talossa oli nuorisoa, ikkunasta katselin kun nuorisojoukko poikia ja tyttöjä meni uimaan siihen aivan hotellin edessä olevaan järveen. Voin kuvitella että vesi oli kylmää, kun se on läheisten vuorien lumien sulamisvesiä. lähettelin

18 18 omia. Sitten oli vielä muistivihon kirjoitus ja lopuksi sanelut. Jonkun ajan uhrasin huomiselle reitille, tutkien karttaa. Päivän kilometrit 364 km. Voss-Gol-Lillehammer (Tiistai 31. toukokuuta) Ajoaika tällä reitillä tulee olemaan enemmän kuin työpäivän mittainen. Tie un on hidas ajettava ja maisematkin saattavat olla ihailemisen arvoiset Herätyksen olin laittanut klo 07, jotta ehdin aamiaisen syödä ennen kun nuoriso ryntää sinne. Aamiainen oli yllättävän tasokas ja se oli hoidettu klo 8. Siirryin kämpällä pakkailemaan tavaroita. lakanoiden kohdalla en tiennyt mitä niille pitää tehdä. Päätin että siihen saavat jäädä, kuulunee talonväellä kerätä ne. Se oli mielestäni tarpeeksi, että itse laitoin ne illalla sänkyyn. Vaatteet olivat hyvin kuivuneet yön aikana lämpimien pattereiden ansiosta, jotka palautin kylmiksi takaisin. Lopputarkastus kämpälle ja tavarat motskariin. Sää oli tyypillinen, ei tiennyt oliko juuri satanut vai juuri alkamassa. Kello taisi olla 9.30 lähtiessäni liikkeelle 340 km taipaleelle. Tässä ensimmäinen 30 kilometriä on sitä mitä eilen tänne tullessa jo ajoin. silloin vain jäi valokuvaamatta ne hienot vesiputoukset, nyt ne on kuvattava. Teiden 7 ja 13 risteyksen jälkeen olin taas tiellä, jota ei eilen ajettu. Siinä oli heti aluksi pitkä tunneli ja pian sen jälkeen oltiin lauttarannassa, josta mennään yli Eidfjorden vuonon. Sen toisella rannalla kulkeva tie meni aivan vuonon rannassa, välillä ylempänä, välillä alempana. Pilvet roikkuivat alhaalla, niin että niihin melkein kykeni koskettamaan. Vuonon perukoilla on paikka nimeltä Eidfjord, jonka rannassa oli iso risteilyalus. Risteilijät olivat maissa, ympäri pientä kylää. Jonkin verran satoi joten kaikilla oli sateenvarjo. Se oli annettu laivalta mukaan ja oli kaikilla samanlainen. Vuono jää nyt taakse ja tie lähtee hiljalleen nousemaan aina 1000 m korkeuteen, missä on vielä lunta. Pilvet olivat ylös mentäessä niin alhaalla että joutui ajamaan pilven läpi. Jonkin aikaa oli näkyvyys tosi huono, kunnes pääsi pilveen yläpuolelle. Tie kiemurteli ylemmäs ja ylemmäs ja alkoi olla lunta tien varsilla, varsinkin pohjoisrinteillä. Lämpötila ylhäällä oli vain 5 astetta, eli oli kylmää ja kosteata. Teiden varsilla oli aurausmerkit kuten meilläkin talvella. Eroakin oli, ne olivat puisia n. 3m pitkiä ja päissä heijastin. Näin ollen tuntureilla saattaa lunta tulla tosi paljon. Ylhäällä tuntureilla ei asutusta ollut, joitakin lomakeskuksia siellä oli, talvisia tunturihiihtäjiä varten? Muuten maisema ylhäällä oli melko tylsää, ainoastaan pieniä järviä oli siellä täällä, joita muodostuu keväällä sulamisvesistä. Niis-

19 19 tä vedet sitten valuvat erilaisia puroja pitkin alemmaksi, suurempiin järviin. lopuksi vesistä tahkotaan sitten sähköä. Tie oli jonkin verran roudan raiskaama, joten piti olla tarkkana. Goln paikkeilla tie laskeutui niin alas, että lumia ei enää näkynyt ja puustoakin alkoi olla, lämpötila nousi. Tiet eivät suoristuneet, joten matkanopeus pysyi edelleen alhaisena. Tie oli mielenkiintoinen ja liikenne suhteellisen hiljaista, joten meno oli mukavan leppoista ilman kiirettä. Dokka ssa käännyin tieltä nro 33 tielle 250, joka oli melko kurvikasta tietä aina Lillehammerissa E6 liittymään asti, joka on aivan Lillehammerin edustalla olevan Mjøsa järven rannalla. Siinä oli levähdyspaikka josta oli hienot vakokuvausmaisemat Lillehammerin kaupunkiin päin. Kuvia siinä tietysti otin. Päivä alkoi ajojen puolesta olla pulkassa. Vielä pitää majapaikka löytää ja saada jotain syötävää. Tästä on enää lyhyt matka kaupunkiin, joten navigaattoriin etsintä majoituspaikoista. Sijainnin ja nimen perusteella valitsin ensimmäisen kohteen. Se oli kolmikerroksinen puutalo. Menin sisään vastaanottotilaan. Pöydällä oli puhelin ja numero mihin piti soittaa jos huonetta halusi. Katselin vielä vähän taloa ulkopuolelta ja päätin jäädä tänne jos hinta on kohtuullinen. Soitin puhelimella ja vastaaja lupasi tulla paikalle hetkessä Ei kauaa kestänyt kun nainen saapui paikalle. Kyselin yhdelle hengelle yhdeksi yöksi majoitusta. sanoi ettei ole yhden hengen huonetta, mutta isompi on. Kysyin hintaa, 400Nkr ja lakanat 60Nkr ellei ole omia. (yhteensä n. 60 ). pyysin nähdä huoneen ensin jonne mentiinkin. Huone oli iso ja vuodepaikkojakin taisi olla 8, TV oli. Huoneesta oli lisäksi ovi suoraan kadulle, josta saa tavarat kätevästi huoneeseen. Kaupat tehtiin ja käteisellä piti maksaa, veronkiertoa! Tavarat toin kämppään ja ensi töiksi sähköpatterit päälle, jotta ajovarustuksen saan kuivumaan. Muutenkin sitä pitkän ajopäivän jälkeen kaipaa vähän normaalia lämpimämpää kämppää. Sängyn tein valmiiksi iltaa varten. Sitten lähdin etsimään ruokaa. Päädyin lähikulman markettiin ruokaostoksille. Ostin puolikkaan kanan, olutta, katkarapusalaattia ja sämpylöitä. Niine palasin sitten sateessa kämpille ja edelleen yhteiskeittiöön. Siellä levitin ostokseni ja aloin syömingit. Kyllä siinä vatsa täyttyi kun olutta oli mukana. Samalla siinä katsein TV:tä, muita ei paikalla näkynyt. Kämpillä tutkin karttaa ja mietin huomista reittiä. Reitti kyllä on selvä tästä eteenpäin aina Kapellskäriin asti. Nyt vaan yritän selvittää mihin asti huomenna ajaisi. Toki sääkin siihen vaikuttaa jonkin verran, mutta eiköhän ruotsissa sää ole hyvä kuten tullessa. Päivän ajo 345 km Lillehammer-Leksand-Upsala (Keskiviikko 1. kesäkuuta) Aamulla olin siinä ajatuksessa että tänään ajan Leksandiin asti, jonne matkaa tulisi runsas 500 km. Tiet ovat hyviä ja nopeita ajettavia, joten matka ei sinällään ajallisesti ole kovin vaativa vaikka kilometrejä onkin paljon.

20 20

21 Yöllä heräsin vessaan kaksi kertaa, joka edellytti yhteiseen vessaan menoa, joka oli toisessa kerroksessa. Lauta rappuset narisivat, toivottavasti kukaan ei talossa tähän herännyt. Ylös nousin pian kuuden jälkeen. Ilma oli aurinkoinen, eli hyvä sää mennä Lillehammerin olympiamäkeä kuvaamaan. Yöllä painoi jossain vaiheessa mieltä se, miten saan motskarin pois seisontajalalta, kun seisoo nyt lievässä ylämäessä. Puettuani kävin heti kokeilemassa ja yllättävän hyvin jalalta sain sen pois. Saman tien ajoin motskarin oveni eteen, josta saan tavarat kätevästi ulos ja kyytiin. Jokunen aika pakkaamisessa meni, mutta ennen klo 7 olin jo menossa hyppyrimäelle kuvaamaan. Motskarilla pääsin sinne ylös aivan mäkimontun vieraan. Se oli melko korkealla, joten sieltä oli hieno näköala kaupunkiin ja edelleen vastarannalle. Kuvauksien jälkeen lähdin kohti Øyermoenta, joka on aivan Norjan ja Ruotsin rajalla ja matkaa sinne on n. 200 km. Tiet olivat kovin suomalaisen tuntuisia maisemineen. Korkeus eroja ei enää juuri tullut samassa mitassa kuin aiemmin. Se mitä tuli, oli vähän niin kuin Kuusamon maisemia, puustoineen päivineen. Tiet olivat vaihtelevan nopeita, matka taittui mukavasti, sää oli kesäisen lämmin. Eräässä risteyksessä oli isot mainokset ruokaravintolasta, joten nälkäisenä sinne kurvasin kello 13 aikaan. Motoristin pysähtymiseen liittyvät operaatiot ovat moninaiset. Ensin krillit ohjaustangoon roikkumaan, sitten kypärä pois päästä. Jos on musiikki laitteet korvissa, on ne kiskottava irti ja pysäytettävä musiikkilaite ja sitten ne kaikki taskuun. Tässä vaiheessa voi nousta motskarin päältä pois kun se on sivujalan varassa. Sitten moottoripyörä suoraan, sivujalka pois ja seisontajalka alas, hyppäys ja moottoripyörä on seisontajalan varassa. Seuraavaksi siirretään video ja navigaattori pois telineestä, piiloon matkalaukkuun. Kypärän olen jättänyt bensatankin päälle, kun sille ei oikein löydy sopivaa tilaa parkkeerausvaiheessa. Lopuksi kaikki lukkoon, takki auki ja sisään. Tarjolla oli sellainen köyhän miehen seisova pöytä, kylmäruoka ja lämminruoka. Ei kyllä paljoa maksanut, joten siihen nähden oli edullinen. Harvoin tällä matkalla on meikäläinen ajanut täydellä vatsalla, joten tämä oli harvinaista herkkua. Leksandissa tein ensimmäisen vakavan yrityksen majoittua. Jostain syystä se ei onnistunut vaikka monenlaisissa paikoissa kävin kurvaamassa. Johtui ehkä siitä että kello oli melko vähän, jolloin yleensä vaatimukset ovat vielä korkeat. Oikeinhan se onkin, silloin majapaikassa tulee vietetyksi pitempi aika, joten laatu on tärkeätä. Nokka kääntyi Avestaa ja edelleen kohti Upsalaa. Mikä oli ajellessa kauniissa lämpimässä kesäillassa. Matkalla ei tullut eteen sellaista motellia, johon olisi tullut mentyä. Eräällä bensaasemalla pysähdyin ja osti pari täytettyä leipää ja limsapullon. Tämän verran kannattaa pitää evästä illan tässä vaiheessa. Niillä nimittäin pärjää, jos muuta ruokaa ei enää illalla ole tarjolla. Niinpä matka jatkui aina Upsalaan asti. Keskustassa kiertelin vähän katselemassa erilaisia hotelleja. Lopulta päädyin kuitenkin suomessakin toimivaan Skandik hotelliketjun majapaikkaan, kellon ollessa noin 21. Se oli jonkin verran sivussa keskustasta, niin kuin uudet hotellit usein ovat. Tilaakin löytyi, johon syynä oli varmaan se, että huomenna on helluntai, eli pyhäpäivä. Näin ollen toisten rahoilla majoittuvat (eri firmojen matkalaiset) olivat pois markkinoilta. Hinta oli 860Rkr yö (93 ), johon tietysti sisältyy hyvä aamiainen, ei tarvitse bensaasemalle mennä aamupalalle! Sitten vaan tavarat kämppään ja pressu motskarin päälle. Leiriintyminen kävi nyt helposti, kun ajovaatteet olivat kauniista säästä johtuen täysin kuivat. Täällä olisi ollut prässilaitekin, jolla olisi kostean ajopuvun saanut prässättyä. Nyt vain laitteet pistettävä lataukseen ja sitten suihkuun. Ei päivä mitenkään hirveän hikinen ollut, mutta kun oli houkuttelevan hieno kylpyhuone, oli pakko mennä suihkuun. Toisaalta olihan takana 14 tunnin matkustusrupeama, joten lämmin rentouttava suihku sen puoleen oli paikallaan ja ansaittu, jopa maksettu. Oli se ihmeellistä kun suihkusta tuli sen lämpöistä vettä minkä siihen sääti. Koko suihkun ajan pysyi lämpötila vakiona. Monissa paikoissa oli tyytyminen siihen suihkuveden lämpötilaan mitä sieltä tuli tai lopetettava suihkuttelu, nyt oli toisin. Suihkun jälkeen aloin kirjoitella pyyhkeeseen kietoutuneena tekstiviestejä. Se oli sopivan kevyttä hommaa suihkun päälle. Tekstarit menivät yleensä Tarjalla, pojille, Tapiolle. Mikaelille meni 21