Selvitys kulttuuriperinnön säilyttämisestä ja vahvistamisesta Välimeren alueella

Transkriptio

1 Bari 30. tammikuuta 2012 Selvitys kulttuuriperinnön säilyttämisestä ja vahvistamisesta Välimeren alueella Tämän ARLEMin selvityksen on laatinut esittelijä Asim Güzelbey, Gaziantepin kaupungin pormestari (Turkki). ARLEMin talous-, sosiaali-, alue- ja paikallisasiain valiokunnan (ECOTER) jäsenet keskustelivat siitä 8. heinäkuuta 2011 pitämässään kokouksessa ja se hyväksyttiin ARLEMin kolmannessa täysistunnossa 30. tammikuuta 2012 Barissa Italiassa. CdR 386/2011 rev. 1 FI

2 - 1 - JOHDANTO JA YLEINEN LÄHESTYMISTAPA Välimeren kaikkien maiden ja alueiden historiallisilla kaupungeilla on kaikilla oma ainutlaatuinen kulttuuriperintönsä: kallisarvoiset aarteensa, jotka kuuluvat paitsi näille maille ja kansakunnille, myös koko ihmiskunnalle. Historian muutosten myötä ja ihmisen toiminnan vaikutuksesta liian monet kulttuurikohteet ovat rapistuneet ajan hampaan jäljiltä tai kärsineet ihmisen aiheuttamista vahingoista, ja lähes kaikki ne tarvitsevat suojelua. Monien vuosisatojen aikana hitaasti jalostuneet inhimilliset kokemukset ovat siellä, kätkeytyneenä johonkin, jota kutsumme "kulttuuriperinnöksi". Emme voi ratkaista tämän päivän ongelmia emmekä rakentaa lujaa ja kestävää huomista, ellemme pysty tukeutumaan oikeaan, luotettavaan ja aitoon "tietoon", "asiakirjoihin", "tosiasioihin" ja "todisteisiin" menneestä. Kaikkea menneisyyttä koskevaa tuhoutunutta aineistoa on pidettävä arvokkaan tiedon menetyksenä. Kun kulttuuri- ja luonnonperintöä pidetään aarteena ja tiedonlähteenä, nykyihmisten harteilla on suuri vastuun taakka. Meidän on ehdottomasti opittava, kuinka lukea, tulkita, säilyttää ja siirtää perintöä tuleville sukupolville. Kulttuuriperinnön siirtymistä seuraaville sukupolville uhkaavat aika, luonnonkatastrofit, ihmisten keskinäiset konfliktit, varkaat, laiton kaupankäynti ja ryöväys. Tämän vuoksi Välimeren kulttuuriperinnön suojelu ja säilyttäminen seuraaville sukupolville edellyttää eettisten velvoitteiden noudattamista, mitä tuetaan joukolla normatiivisia välineitä ja vahvistetaan kaikkien Välimeren alueen toimijoiden kollektiivisen vastuun periaatteella. Tämän selvityksen tarkoituksena on tuoda esiin tämänhetkisiä ongelmia ja pyrkiä yhdessä kartoittamaan, mitä olisi tehtävä pikaisesti niiden ratkaisemiseksi. TAUSTA Kulttuurinen monimuotoisuus on etu, joka on korvaamattoman arvokas hyödynnettävä köyhyyden vähentämisessä ja pyrkimyksessä kestävän kehityksen saavuttamiseen. Mexico Cityssä 6. elokuuta 1982 pidetyssä kulttuuripolitiikan maailmankonferenssissa Välimeri määriteltiin kansojen ja kulttuurien väliseksi yhdyssiteeksi ja eurooppalaisten ja islamilaisten kulttuurien väliseksi viestintäkanavaksi ja suositettiin Välimeren julistamista "ihmissivilisaation mereksi".

3 - 2 - UNESCO on tämän jälkeen laatinut, suunnitellut ja myös toteuttanut monia selvityksiä ja ohjelmia. Vuodesta 1995 lähtien ohjelmat on ryhmitelty yhteisen "Välimeri-ohjelman" nimekkeen alle, ja tavoitteena on tukea Välimerta eko-kulttuurisena alueena. Euro Välimeri-kumppanuus (tai Barcelonan prosessi) alkoi vuonna 1995 Barcelonassa pidetyllä Euro Välimeri-konferenssilla, jossa luotiin yhteistyön ensimmäiset periaatteet. "Julistuksen tavoitteena on luoda kattava Euro Välimeri-kumppanuus, jotta Välimerestä voidaan luoda yhteinen rauhan, vakauden ja hyvinvoinnin alue vahvistamalla poliittista vuoropuhelua ja turvallisuutta ja taloudellista kumppanuutta sekä sosiaalista, kulttuurista ja ihmisten välistä kumppanuutta." Euro Välimeri-kumppanuuden tuloksena käynnistettiin EuroMed Heritage -ohjelma. Ohjelma on ollut käynnissä vuodesta 1998 lähtien, ja siihen liittyvissä ohjelmissa on yksilöity Välimeren maiden kulttuuriperintöä, tuettu sen säilyttämistä ja valistettu kumppanimaiden kansoja omasta kulttuuriperinnöstään. Tuosta ajankohdasta lähtien Euroopan unionin lisäksi myös monet muut toimijat, pääasiassa YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCO sekä Euro Välimeri-alueen kulttuuriperinnön dokumentointia, säilytystä ja vahvistamista edistävä HERIMED-järjestö sekä monet muut valtiovallasta riippumattomat organisaatiot ovat moninkertaistaneet tätä alaa koskevat toimensa. Vuonna 2008 Euro Välimeri-kumppanuuden pohjalta muodostui Välimeren unioni. Välimeren unionilla on nyt pysyvä sihteeristö Barcelonassa, mutta valitettavasti missään sen kuudesta hankealueesta ei suoranaisesti mainita kulttuuriperinnön suojelua. Sen sijaan vastuu kulttuuriasioista on siirtynyt kulttuurien välistä vuoropuhelua edistävälle Anna Lindhin Euro Välimeri-säätiölle ja YK:n Sivilisaatioiden allianssille. MAANTIETEELLISET JA HISTORIALLISET TOSIASIAT Välimeren nimi (engl. Mediterranean) tulee latinankielisestä sanasta mediterraneus, joka tarkoittaa sisämaata tai maan ympäröimää (sanoista medius, "keskellä" ja terra, "maa"). Välimeren pinta-ala on noin 2,5 miljoonaa neliökilometriä. Rantaviiva on km:n mittainen. Välimeren rannikkovaltioissa elää tällä hetkellä arviolta yli 500 miljoonaa ihmistä. Välimeren alue on miellyttävän ilmastonsa, kauniin rannikkonsa, rikkaan historiansa ja kulttuurisen monimuotoisuutensa ansiosta maailman suosituin matkailukohde, jonne vuosittain suuntaa kolmannes maailman kansainvälisistä matkailijoista. Arviolta noin 200 miljoonaa matkailijaa vierailee tällä rannikolla vuosittain.

4 - 3 - Historiallisesti se on ollut tärkeä entisaikojen kauppa- ja matkustusreitti, joka mahdollisti kaupankäynnin ja kulttuurivaihdon alueelle syntyneiden kansojen, kuten Mesopotamian, Egyptin, foinikialaisten, Karthagon, espanjalaisten, kreikkalaisten, makedonialaisten, Traakian, Levantin, gallialaisten, roomalaisten, arabien, berberien, juutalaisten, slaavilaisten ja turkkilaisten kulttuurien välillä. Välimeren alueen historia on ratkaisevan tärkeä monien nykyaikaisten yhteiskuntien alkuperän ja kehityksen ymmärtämisen kannalta. Monet merkittävät sivilisaatiot, kuten antiikin Kreikan kaupunkivaltiot, Rooman valtakunta, Bysantin valtakunta, Arabien valtakunta ja Ottomaanien valtakunta ovat hallinneet aluetta ja jättäneet jälkeensä hyvin merkittävän perinnön. TERMINOLOGIA, KÄSITTEET JA MÄÄRITELMÄT Suojelu on erittäin monitahoinen prosessi, jossa tarvitaan paljon enemmän dynaamista harkintaa kuin millään muulla tieteenalalla. Se edellyttää monitieteistä lähestymistapaa. Alalta saatu kokemus osoittaa, että monet kysymykset, kuten poliittiset päätökset säännöt ja lainsäädäntö pääperiaatteet tekniset lähestymistavat sovellusvälineet edellyttävät yhteistä pohdintaa, uudelleenmäärittelyä, kyseenalaistamista ja uudelleenarviointia Välimeren alueella, noudattaen luonnollisestikin tieteellisten sääntöjen ja puitteiden periaatteita. Viime vuosien aikana kehitettyjä määritelmiä ja käsitteitä, jotka koskevat aineellisen ja aineettoman perinnön säilyttämistä, on tarkasteltava uudelleen huolellisesti ja perusteellisesti. Hyvin yksinkertaisesti määriteltynä "kulttuuriperintö" sisältää aineellisen kulttuuriperinnön, kuten rakennukset, monumentit, maisemat, kirjat, taideteokset ja artefaktit, sekä aineettoman kulttuuriperinnön, kuten kansanperinteen, perinteet, kielen ja osaamisen, samoin kuin luonnonperinnön, kuten kulttuurisesti merkittävät maisemat sekä biodiversiteetin. Ne voidaan luokitella myös "irtaimeksi" tai kiinteäksi perinnöksi. Nykyisen kulttuuriperinnön tarkoituksellista säilyttämistä tulevaisuutta varten kutsutaan suojeluksi tai konservoinniksi (engl. preservation tai conservation). Tosiasiana huomattakoon, että kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämiseksi tarvittavien toimenpiteiden tyyppejä ja malleja määritellään ja niitä nimetään hyvin monin eri tavoin eri alueilla ja eri lähteissä. Käytettyjä termejä ovat esimerkiksi:

5 - 4 - "tehokas suojaaminen, yhdennetty suojelu, kestävä suojelu, suojelu alkuperäisessä muodossaan, autenttinen suojelu, puhdistus, kunnossapito, korjaus, restaurointi, yksinkertainen restaurointi, rajoitettu restaurointi, ympäristöjärjestely, maisemointi, ympäristön laadun parantaminen, lujittaminen, vapauttaminen, uudelleenintegroiminen, modernisointi, elvyttäminen, muuntaminen, saneeraus, ennallistaminen, jäljentäminen" ja niin edelleen. TÄMÄNHETKISET ONGELMAT Kulttuuriperinnön säilyttämiseen liittyy monia filosofisia, teknisiä ja poliittisia kysymyksiä ja ulottuvuuksia. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että seuraavassa mainitut kysymykset ovat Välimeren alueella yleisimmät ongelmat. 1. Lainsäädännölliset ja poliittisen tason ongelmat Hyvin yleisesti ottaen suojelu on perustaltaan julkista toimintaa. Tästä syystä alaa koskevien päätösten tekemistä tulisi pitää ihmisiä ja yhteiskuntaa yleisesti hyödyttävänä lähestymistapana. Tiettyjen sääntöjen ja säännösten antaminen on tarpeen, jotta kulttuuriperintöä voidaan suojella yksityisiä intressejä vastaan. Näistä säännöistä on keskusteltava perusteellisesti ja ne on hyväksyttävä yhteisymmärryksessä (palauttaminen, hallinta, omaisuus jne.). Useimmissa Välimeren maissa lainsäädäntö ei ole riittävää esimerkiksi pakottamaan kulttuurihistoriallisen perinnön yksityiset omistajat tekemään tarvittavat investoinnit ja toimenpiteet omaisuutensa suojelemiseksi. Useimmissa tapauksissa ei ole selvää, mitä valtion on tehtävä siinä tapauksessa, että yksityiset omistajat eivät toteuta tarvittavia toimia. Tässä kysymyksessä tarvitaan epäilemättä kansainvälistä yhteistyötä yksittäisten valtioiden ponnistusten lisäksi. 2. Rahoitusongelmat On myös selvää, että useimmiten erityisesti alue- ja paikallistasolla suojeluhankkeiden suurin este on rahoituksen puute. Vaikkakin valtiot nykyään myöntävät määrärahoja enemmän kuin menneinä vuosina, tarpeet ja puutteet ovat yhä suuret. Tämä liittyy useimmiten siihen, että suojelun ja säilyttämisen tärkeys tiedostetaan paikallistasolla yhä paremmin. Tämän seurauksena käynnistetään yhä enemmän suojeluhankkeita, jotka vaativat alati lisää taloudellisia resursseja. Rahoituspyynnöt lisääntyvät paljon nopeammin kuin julkisviranomaisten kulttuuriperinnön suojeluun myöntämä rahoitus. Lisäksi tulisi olla lainsäädäntöä, jossa yksityiselle sektorille määriteltäisiin kannustimia sen houkuttelemiseksi investoimaan kulttuuriperintöhankkeisiin. Hyötyä voisi olla myös siitä, että maat ratifioisivat kansainväliset peruskirjat. 3. Organisointitason ongelmat (julkinen/yksityinen) Vaikka kulttuuriperinnön suojelun merkitys tiedostetaan yhä paremmin, sekä julkisella että yksityisellä sektorilla on edelleen suuria ongelmia organisaatiotasolla. Suunnittelu, hallinnointi ja suojelutoimet on yleensä hajautettu eri organisaatioiden vastuulle, ja eri toimijoiden välisessä yhteistyössä on vakavia ongelmia.

6 Koulutukseen ja osaamiseen liittyvät ongelmat Kulttuuriympäristön suojeluun ja myös väestön tietoisuuden parantamiseen liittyen on myönnettävä se tosiseikka, että tyydyttävää alan koulutusta ei Välimeren alueella ole saatavilla. Kulttuuriperinnön suojelun kaikilla tasoilla on vaikea löytää koulutettua ja ammattitaitoista henkilöstöä. Hyvien asiantuntijoiden saaminen jäämään paikkakunnalle on myös hyvin vaikeaa. Alaa koskevan koulutuksen tulisi alkaa jo varhaislapsuudessa. 5. Dokumentointiin ja kartoitukseen liittyvät ongelmat Välimeren alueella on hyvin rikas kulttuuri- ja historiallinen perintö. Useimmissa maissa koko perintöä ei vielä ole pystytty täydellisesti luetteloimaan. Sama ongelma on myös dokumentoinnissa ja tiedon luokittelussa. Eittämättä on myös monia muita ongelmia, jotka liittyvät sosiaaliseen ja kulttuuriseen ulottuvuuteen, ja ongelmia löytyy suunnittelussa, hankkeiden valmistelussa ja toteuttamisessa jne. Valitettava ja hyvin surullinen tosiasia on myös se, että aseelliset konfliktit aiheuttavat monia vakavia ongelmia ja että kulttuuriperintö on konfliktitilanteessa monissa tapauksissa tarkoituksellinen kohde. Niinpä on erittäin tärkeää, että alan ammattilaiset koulutetaan puuttumaan tapahtumiin oikea-aikaisesti suojatakseen kulttuuriperintöä tai saadakseen sen palautetuksi takaisin. PÄÄTELMÄT Kulttuuriperinnön suojelu on vaikea ja monitahoinen prosessi. "Hyödyntämisen" ja "säilyttämisen" sekä toisaalta "julkisten" ja "yksityisten" intressien välisen tasapainon ylläpitäminen ei ole helppo tehtävä. Kulttuuriperinnön suojelu-, säilyttämis- ja hyödyntämistehtävien määrittely edellyttää tarkoin harkittua, monitieteistä ja koordinoitua lähestymistapaa. Valtiovalta ei yksinään pysty saavuttamaan näitä tavoitteita. Valtiovallan sekä yksityisten, yhteisöllisten ja valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden on kaikkien annettava oma panoksensa. Koordinointi valtiovallan, yksittäisten ihmisten ja organisaatioiden väliset verkostot ja kumppanuudet mukaan lukien voi vahvistaa strategioita ja toimia. Alue- ja paikallisviranomaiset tuntevat tilanteen parhaiten ja niitä on tuettava sääntöjen, lakien, periaatteiden ja lainsäädännön avulla. On tarjottava käyttöön yksinomaan ja erityisesti tätä alaa varten tarkoitettuja, entistä mittavampia rahoitusvälineitä. On edistettävä kansainvälistä yhteistyötä, kuten verkostoja, seminaareja, konferensseja ja työpajoja. Olisi myös hyödyllistä laatia katsaus kulttuuriperinnön suojelua koskevaan nykyiseen lainsäädäntöön eri maissa.

7 - 6 - Kansainvälisellä tasolla Välimeren alueen kuntien välinen ystävyystoiminta voi myös auttaa parantamaan kulttuurivaihdon kehittämistä ja helpottaa eri osapuolia edustavien asiantuntijoiden välistä yhteistyötä. Yksi tehokkaimmista keinoista varmistaa kulttuuriperinnön säilyttäminen on antaa tehtävä ammattitaitoisten teknisten asiantuntijoiden ja kyseiseen toimintaan erikoistuneiden, erityiskoulutettujen työryhmien hoidettavaksi. Kulttuuriperinnön säilyttämisestä on tultava ensisijaisen tärkeä kysymys Välimeren yhteisölle. Kulttuuriset oikeudet ovat erottamaton osa yleismaailmallisia, jakamattomia ja toisistaan riippuvaisia ihmisoikeuksia. Niiden täysimittainen täytäntöönpano määritellään ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 27 artiklassa. Jokaisen yhteiskunnan on näin aktiivisesti pyrittävä kohti tätä tavoitetta. On myös korostettava entistä enemmän tarvetta Pohjoisen ja Etelän väliseen kulttuuriyhteistyöhön (kulttuurimatkailuun) sekä tarvetta nuorten ihmisten koulutukseen ja valistamiseen, jotta he oppisivat, ymmärtäisivät, ja parantaisivat tietämystään historiastaan ja kulttuuriperinnöstään. On myös tunnustettava paikallinen kehitys ja paikalliset kulttuurit sekä teroitettava nuorten mieliin ekologinen ja kestävyysajattelun mukainen kulttuuripolitiikka, jotta he olisivat valmiita toimimaan reaalimaailmassa. Kaikkien Euroopan ja maailman kansojen on pidettävä tärkeänä henkisen kulttuuriperinnön suojelua ja asiantuntemusta, joka mahdollistaa aavikko-olosuhteissa elävien kansojen ja aavikkoalueen itsensä selviytymisen. Välimeren alueella, kuten kaikilla muilla maailman alueilla, missä ihmiset elävät toivoen demokratiaa, edistystä ei voi tapahtua, elleivät ihmiset kotimaassaan hyödy moraalisesti ja materiaalisesti, ja elleivät he asteittain voi nousta tasolle, jossa he voivat osallistua omien resurssiensa hallintaan. Euroopan velvoitteena on huolehtia teoreettisen ajattelun ja toisaalta lainsäädöllisen käytännön ja toimeenpanon välisestä yhtenäisyydestä. Perustavana askeleena Välimeren alueen maiden tulisi alkaa suunnitella yleistä ja kansainvälistä yleissuunnitelmaa tai peruskirjaa kulttuuriperinnön säilyttämisestä ja vahvistamisesta. Yleissuunnitelmassa tulisi koordinoida ja säännellä kaikkia asiaan liittyviä intressejä, pitäen mielessä, että tämän yhteisen kulttuuriperinnön rikkaus on sen monimuotoisuudessa ja moniarvoisuudessa, ja että jokaisen toimenpiteen on oltava "Välimeren hengen" kanssa sopusoinnussa. * * *

8 - 7 - LIITE Luettelo ARLEMin jäseniltä saaduista kommenteista Constantinen maakunta (Algeria) Puy-de-Dôme (Ranska) Medcities Regional Monitoring and Support Unit (RMSU) (alueellinen valvonta- ja tukiyksikkö), Bryssel (Belgia) Auden lääninvaltuusto / Välimeren kaari Euromed Heritage CdR 386/2011 rev. 1