Tomi-Juhana Hurula Päätoimittaja. Curly-lehden päätoimittaja:

Transkriptio

1

2 Tästä se alkaa... Kierrämme auringon kehrää vyöllemme. Pimeyden voimat on nujerrettu jälleen. Kevät on tuonut muuttolinnut ja pultsarit puistoihin. Korvat tukkeutuvat sadoista kielistä ja pullojen kilinästä. Korkealta ja kovaa. Polkupyörät viritetään ajokuntoon. Kanankakka haisee. Asvaltti pölisee kuukausien hiekoitusten jälkeen. Lokit nauravat. Sydän viheltelee ja ihmiset hymyilevät. Aika mokoma, on taas kulkenut. Aika. Lehdenteossa aika kohtaa aina kuolonlinjansa. Se on hetki, jolloin kaiken pitää olla valmista ja lehti pitää laskea käsistään. Sinun käsiisi. Kun silmät ovat verillä liiasta näyttöpäätteen tuijottamisesta ja käsi koskettelee mekaanista hiirtä useammin kuin omaa läheistään, tulee olo, että pitäisi soittaa jollekin. Viettää aikaa hitaassa auringossa. Elämä ei saisi olla kuolonlinjoissa käristymistä. Jos aika kuvastaa liikettä, tuntuu että sillä on nykyään aina kiire. Välistä on kuitenkin hyvä kiiruhtaa pysähdykseen. Elämykset kaivautuvat esiin kun suljet silmät, tai katsot ympärillesi, ja annat kaiken vain olla, puuttumatta mihinkään itse. Huomaat, että maailma odottaa kyllä. Siten se menee: välillä lepäät ja muut tekevät työt. Älä vuokraa aikaasi, vastoin omaa tahtoasi. Kannattaa laskea, mihin hetkiä käyttää. Muutoin iskee höynä olo. Unelmat ovat jokaisen omia. Ne on tehty toteutettaviksi. Tee-se-itse -elämä. Tämä lehti pureutuu aiheisiin, kuten kiusaaminen ja masennus. Ne pyrkivät kertomaan jotain siitä, kun yksi ihminen haluaa seurata omia halujaan ja unelmiaan. Tästä eivät jotkut ehkä pidä. Myötäeläminen vaatii rohkeutta. Rohkeudesta kasvaa ymmärrys. Ymmärryksestä versoaa usko omaan itseen. Kaikki tämä vaatii aikaa. Kuitenkin lopussa seisoo tuo, jo pöytätavoistakin tuttu, kiitos. -Ole hyvä. Muille ja itsellesi. Jotakin tästä elämäntaidosta voit lukea tästä lehdestä. Vapaaehtoistyö on aihe, joka kysyy sitä jotakin, mitä meiltä kaikilta löytyy. Tämä jokin, on toisen ihmisen auttaminen. Tajutkaamme se, että voimme suhteellisen hyvin täällä pohjolassa. Tuolla, rajojen takana, näin ei ole. Tämä etuoikeutettu asema pitäisi käyttää hyvin. Kaikki eivät voi auttaa, me voimme. On aika....pä niin. Varaa hetki aikaa elämästäsi lehtemme lukemiseen. Ota ajatus ja pureskele. Sylje pois jos ei miellytä - nielaise jos maistuu. Ennen kaikkea, tee kuten lystäät. Tiedä kuitenkin se, että voit itse vaikuttaa tämän lehden sisältöön, sillä kutsumme sinut mukaan Curly-lehden tekoon. Et usko vai? Seuraava tila on varattu vain Sinua varten. Kirjoita mitä huvittaa. Anna palaa!. Noin. Mikäli jäi nälkä, niin ota yhteys - pääset kirjoittamaan lisää. Alta olevasta laatikosta, löydät yhteystietomme. Aloita media-harrastus, jos on pokkaa. Nollasta on hyvä lähteä liikkeelle. Huuda ja salamoi, kyllä sinut huomataan. Ja hei, tapa aikasi viisaasti! Tomi-Juhana Hurula Päätoimittaja Kaupunki on koti monille. Ihmiset vaativat P.S. tilaa olla ja elää. Asumme päällekkäin, limittäin ja lomittain. Laatikkotaloistamme lähtee elämisen ääntä ja tuoksuja. Se pitää kaikkien ymmärtää. Antaa kaikkien kukkien kukkia. Sama pätee kaupunkikuvaan - siihen, joka on julkinen ja kaikkien yhteinen. Jos mielimme olla eurooppalaisia, on luotava vilkas ja elävä kaupunki; semmoinen josta löytyy kaikille jotain - nuoria unohtamatta. Suurennuslasi pitää kohdistaa pieniin ihmisiin. Verevä kulttuurien ja ajatusten kohtauspaikka meiltä puuttuu. Tarvitsemme kipeästi yhteistä kansalaisareenaa, toreja ja turuja, jotka voimme tuntea omaksemme. Kadut eivät ole tarkoitettuna vain kulkemista varten, eiväthän? Niiden pitää toimia myös ajanviettopaikkana. Kaupunki on monta unelmaa, päällekkäin, limittäin ja lomittain. Curly-lehden päätoimittaja: :

3

4 Polina on 17-vuotias tyttö. Hän on kotoisin rajan takaisesta Sortavalasta. Polina on koulu numero 1. oppilas, ja hän on toiminut pari vuotta tukioppilaana - yhtenä Venäjän ensimmäisistä. Alla on Polinan tervehdys rajan takaa Sinulle, hyvä lukija. Teksti on käännetty venäjästä suomeksi. keskuudessa teemalla Mitä vähemmän tiedät, sitä kovemmin AIDS iskee, ja jaoimme kaduilla Punaisen Ristin Mitä sinä tiedät AIDS:sta?, ja Petroskoin AIDS-keskuksen Puhutaan rehellisesti -esitteitä. Toimintamme on monimuotoista. Päiväkotien ja ala-asteiden lasten keskuudessa järjestimme Hauska tie terveyteen -piirustuskilpailun. Olemme yhdessä siivonneet kaupunkia, erityisesti Laatokan rantalinjaa. Osallistuimme Pelastakaa lapset -järjestön Lahjoita lapselle juhla -kampanjaan, jossa keräsimme varoja ongelmallisten ja huonotuloisten perheiden lapsille joulua varten. Curlyyn tutustuimme uuden projektimme avajaisissa, Joensuussa viime tammikuussa. Siellä sai ensi-iltansa The Green Fix -elokuva, joka on mielenkiintoinen esimerkki helsinkiläisten nuorten omasta toiminnasta. Se antoi meillekin uskoa toimintamme tärkeydestä. Toivon, että voimme aina silloin tällöin kertoa mitä meille tänne kuuluu ja saamme myös viestejä teiltä. Olemme juuri tekemässä toiminnallemme nettisivuja, niihin voi tutustua osoitteessa, Terveisiä Karjalan Tasavallasta, Sortavalan kaupungista, noin 40 kilometriä Suomen rajalta Venäjälle päin. Matka on lyhyt, mutta vain kartalla. Todellisuudessa välillämme on valtakunnan raja, jonka ylittääksemme tarvitsemme passin ja viisumin. Olemme viime vuosina ylittäneet rajan useasti ja kohdanneet Suomen puolella erilaisen kulttuurin ja kielen. Samalla olemme myös löytäneet paljon yhteistä suomalaisten nuorten kanssa. Erityisen tärkeiksi meille ovat tulleet käynnit Pohjois-Karjalassa, Mannerheimin Lastensuojeluliiton tukioppilasleireillä. Siellä me olemme saaneet uusia, hyödyllisiä ja mielenkiintoisia tietoja nuorten toiminnasta sekä ystäviä, joiden kanssa pidämme yhteyttä aktiivisesti. Olemme tutustuneet suomalaisiin tukioppilaisiin ja olemme ymmärtäneet, www2.mll.fi/piirit/pohjois-karjala että meillä on samanlaiset ongelmat, jotka pystymme ratkaisemaan yhteisvoimin. Oma tukioppilasryhmämme perustettiin tammikuussa Mukana on luokkien oppilaita Sortavalan kouluista. Jo ensimmäisessä kokoontumisessa valitsimme hyödyllisiä toimintoja. Siitä tulee olemaan paljon hyötyä sekä meille tukioppilaille, että Jo nyt voin varmuudella sanoa, että tulemme keksimään monia uusia, hauskoja ja ryhmämme nimeksi It s Our Life. Sloganimme on Suojele tuleva elämää ja symbolimme sateenvarjo, joka suojelee nuoria haitallisilta ilmiöiltä. Toimimme nuorilta nuo- muille nuorille. Itse en enää voisi kuvitella elämääni ilman tätä toimintaa. rille, ja harjoituksemme auttavat nuoria tekemään oikeita valintoja elämässään sekä antavat tietoa erityisesti päihde- ja AIDS -ongelmista. Olemme järjestäneet Sortavalan piirin kaikissa kouluissa, ammattiopistoissa ja lastenkodissa huumeet, narkomania ja AIDS -seminaareja. Joka vuosi 1. joulukuuta, ja toukokuun kolmantena sunnuntaina, järjestämme tapahtumia kaduilla ja diskoissa AIDS-uhrien muistoksi. BREVIS-television kanssa teimme kyselykierroksia nuorten

5 he Green Fix -elokuva on toteutettu pääasiassa nuorten voimin. Pitkän, monen vuoden, prosessin jälkeen elokuva näki vihdoin päivänvalon. Ensi-ilta pimenevässä teatterisalissa tapahtui tammikuussa 2004, jolloin se myös lähti kiertämään kouluja. Lue, kuinka tämä leffa tehtiin! Elokuvan tekoon osallistui nuoria Helsingistä, Joensuusta, Lieksasta ja Lontoosta. Tekijöissä oli yhteensä 16 eri kansallisuutta. Elokuvan työnimi The Girl with the Curly Hair, johti vuonna 1997 ensimmäisen Curly - nimisen nuorisolehden tekemiseen. Lehti puolestaan johti ennaltaehkäisevää nuorisotyötä tekevän Curly ry:n perustamiseen vuonna The Green Fix -elokuvan maailman ensi-ilta oli Joensuussa Samassa tilaisuudessa avattiin virallisesti myös Mannerheimin Lastensuojeluliiton It s our life - tukioppilastoiminnan kehittämisprojekti. Mutta, siirrytään siihen kuinka kaikki oikein alkoi... Elokuvaprojekti sai alkunsa vuonna 1995 Annantalon taidekeskuksen (Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskuksen) nuorten teatteriryhmässä nimeltä Pimeyden nauriit. Ryhmä oli monikulttuurinen ja yhteisenä työskentelykielenä oli englanti. Pimeyden nauriit teki kahdessa vuodessa kolme näytelmää, jotka esitettiin suomen- ja englannin kielellä. Tästä syystä englanti oli luonnollinen valinta myös elokuvan kieleksi. Elokuvan teema syntyi ryhmäläisten omista kiinnostuksen kohteista, kokemuksista ja ongelmista. Projektin aikana ryhmäläiset perehtyivät mm. luonnonsuojelullisiin asioihin ja huumevieroitustyöhön. Elokuvan tekotapa oli prosessinomainen; ryhmäläiset kä- vivät pitkiä keskusteluja, joissa jokainen joutui pohtimaan omia asenteitaan sekä kartuttamaan tietämystään elokuvan eri aihealueista. Elokuva kertoo kahdesta sisarpuolesta, Laurasta (Alisha Davidow) ja Junesta (June Hyde). Laura elää rauhallista elämää Suomessa. Hän hoitaa kodittomia kissoja ja käy linturetkillä ystävänsä Robynin (Johanna Freundlich) kanssa. Laura on kiinnostunut myös luonnonsuojelusta. June taas elää Lontoossa suurkaupungin monikulttuurisessa sykkeessä ja keikkailee välillä laulajana. Tapahtumat saavat alkunsa, kun June saapuu vierailulle Suomeen siskonsa Lauran luo. Sisarusten yhdessäolo on kuitenkin lähinnä erillään oloa, sillä June putoaa pian samaan hektiseen elämään ja piristeiden käyttöön, jota hän Lontoosta pakeni. Lauraa puolestaan askarruttaa Robynin tuskallinen aavistus isänsä rikollisuudesta. Elokuvassa käsitellään mm. ihmissuhteita, huumeiden käyttöä ja luonnon rikollista riistoa. The Green Fix -elokuvan maailman ensi-ilta pidettiin Joensuussa tämän vuoden tammikuussa. Paikalla oli elokuvan tekoon osallistuneita nuoria, joista monet nykyään opiskelevat tai jo työskentelevät taiteiden eri osa-alueilla. Jälleennäkeminen vuosien jälkeen oli riemuisa. Ensiillan avasi maakuntajohtaja Pentti Hyttinen ja elokuvan ohjaaja Merja Talvela kertoi yleisölle elokuvan teosta ja sen taustoista. Nyt jo aikuiset, Lontoossa ja New Yorkissa näyttelijöiksi valmistuneet June Hyde ja Jani Mapesa, kertoivat elokuvaprosessista ja siitä, mitä se heidän elämässään merkitsi. Teatteri oli tupaten täynnä ja tunnelma katossa. Yleisön joukossa oli mm. paljon koulujen tukioppilaita niin Pohjois-Karjalasta kuin rajan takaa Sortavalastakin, sillä ensi-illan yhteydessä vietettiin It s our life - tukioppilastoiminnan kehittämisprojektin avajaisia. MLL:n Pohjois-Karjalan piirin puheenjohtaja Anu Vehviläinen avasi ko. projektin virallisesti. Jo syksyllä 2003 The Green Fix -elokuvaa näytettiin muutamissa Helsingin kouluissa. Tammikuussa 2004 elokuvan päärooleissa näytelleet June Hyde ja Jani Mapesa tekivät elokuvan kanssa Lappi-kiertueen. He vierailivat mm. Sodankylässä ja Utsjoella, jossa he näyttivät oppilaille elokuvan ja keskustelivat nuorten kanssa elokuvan herättämistä ajatuksista. June ja Jani vetivät vierailunsa yhteydessä nuorille myös teatterityöpajoja. Opetusministeriön avustuksen turvin näitä kiertueita jatketaan syksyllä 2004 muuallakin päin Suomea. Elokuvalle etsitään jatkuvasti myös muita levityskanavia.

6 - Äiti. - Mitä? - Ei mitään, minä sanon. Katselen televisiosta Samu Sirkkaa. Äiti silittää selän takan olohuoneen verhoja. Ei vielä kuulemma ole myöhäistä, joulu on vasta kun ollaan joulupöydässä. Meillä ei vieläkään ollut lanttulaatikkoa isän takia. Jyri tulee istumaan minun viereeni. Vaistomaisesti käännähdän katsomaan äitiä. Kyllä, äiti on ihan siinä minun takanani, ei ole mitään hätää. Otan pari piparia ja mutustelen niitä. Pitää rauhoittua. Yhden piparin asetan kämmenelle ja napautan sitä kevyesti. Se menee kolmeen osaan ja saan luvan toivoa. En uskalla toivoa mitään. Toiveet eivät kuitenkaan toteudu. - Tämä on viides joulu ilman Marttia, äiti sanoo yllättäen. - Kiva kun kerroit, Jyri sanoo ja katsoo äitiä murskaavasti. Menen äidin luokse ja halaan häntä. Äiti vaikuttaa niin väsyneeltä nykyään, ei hymyilekään niin usein kuin ennen. - Minä taidan tästä lähteä kauppaan, äiti huutaa keittiöstä ja kuulen kuinka lompakkoa ja puhelinta laitetaan ostoskassiin. - Odota, minä tulen mukaan! - Laura-kulta, siellä on todella kylmä ja sinä olet vasta parantumassa siitä angiinastasi. Et sinä nyt voi tulla. - Mutta minä haluaisin tulla. - Minä voin tuoda sinulle mitä sinä haluat, äiti sanoo ja ottaa ostoslistan ja kynän käteensä. - En minä mitään halua, sanon lyödyllä äänellä ja jään katsomaan ikkunasta kun äiti lähtee punaisella potkukelkallaan. Puristan pöydän reunaa ja seuraan lumihiutaleiden tanssia pimenevässä illassa. Tulee mieleen ne illat kun pienenä peuhattiin monta tuntia ulkona ja tultiin sisälle posket punaisina lämmittelemään sormia hellan päällä. Jyri tulee keittiöön ja availee kaappeja kovaan ääneen. Sanoo jotain, mutta en kuule. Avaa vesihanan pestäkseen itselleen juomalasin. Meillä ei tunnu enää olevan puhtaita astioita. Veden lorinasta muistan uneni, jota näen joka ikinen yö. Unessa olen suihkussa ja pesen itseäni karkealla harjalla. Pesen ja harjaan itseäni, vaikka se sattuu. Äkkiä huomaan, että minulle ei ole enää ihoa. Harjaan itseäni silti. Lumisade muuttuu lumipyryksi. Puristan yhä pakonomaisesti pöydän reunaa. Jäykistyn, kun Jyri tulee taakseni. Tuntuu kuin ikkunaa ei enää olisi ja kaikki ulkona oleva kylmyys ja pimeys löisi minua ja tunkeutuisi sisääni. Minun on niin kylmä. Jyrin hengitys on kuumana niskassani. Äiti tulee kaupasta. Seison eteisen peilin edessä ja olen asettelevinani hiuksiani. Oikeasti opettelen uudelleen hymyilemään. Oksennan pari kertaa vessassa. Peilikaapin päällä on seimi. Maria ja Joosef katsovat palvovasti Jeesus-lasta. Eläimillä on luonnoton asento. Tuntuu että joulu on pelkkää teeskentelyä. Pakenen omaan huoneeseeni ja pistän oven lukkoon. Tiedän olevani turvassa. Otan punaisen permanent-tussin ja alan piirtämään. Paksu viiva kyynärtaipeesta aina ranteeseen asti. Lyhyt poikkiviiva. Jokainen kantakoon ristinsä, minä ajattelen. - Mikä tuo on, äiti kysyy kauhistuneena kun näkee käteni. - Ei mikään, sanon nopeasti ja vedän käteni selän taakse. - Nyt menet heti pesemään sen pois. - Se on permanent-tussia, ei se lähde vedellä. Se kuluu pois sitten aikanaan. Katson kelloa. Siitä on tunti. Käperryn kahden peiton alle lämpimään, ja kuume tuntuu poskissa. Yritän ajatella kesää ja lapsuutta, lämpimiä ajatuksia. Sitä kuinka me Jyrin kanssa kuuden ja yhdeksän vanhana leikittiin heinäladossa. Luovun kuvitelmistani ja menen olohuoneeseen. Äiti ja Jyri koristelevat vielä kuusta samalla kevyesti jutellen ja naurahdellen. Jos joku katsoisi ikkunasta, meitä voisi luulla onnelliseksi perheeksi. - Voi kun minua väsyttää, äiti sanoo haukotellen. - Ehkä sinun pitäisi mennä päiväunille pariksi tunniksi, Jyri sanoo huolehtivaisesti, mutta ei hän ajattele äidin parasta, hän ajattelee minua. - Enhän minä nyt jouluaattona voi - Ei se niin tarkkaa ole, pari tuntia sinne tai tänne. Minä mietin minne voisin paeta, mutta kaikkialla tuntisin kuitenkin olevani vanki. Jyrillä on avain minun huoneeseeni. Minä katson kelloa. Ajattelen kuinka nopeasti äiti nukahtaa aivan minun huoneeni alapuolella. Sekunteja kuluu. Joku niistä on viimeinen. Jyri tulee. Kuulen kuinka se kulkee narisevassa portaikossa. Pysähtyy minun oveni eteen ja kaivaa avaimen esille. Pieni kolahdus kun se osuu lukkoon. Jyri harkitsee hetken ja avaa oven. Minä suljen silmäni. Valmistaudun siirtymään itseni ulkopuolelle, jonnekin kauas, missä ei ole mitään, vain pimeyttä. Lattia tuntuu niin kovalta allani, jokaiseen kohtaan sattuu, mutta ei niin kuin sydämeeni, joka revitään palasiksi uudestaan ja uudestaan. Kasvoni painetaan kohti lattiaa. Olen niin turtunut, en pistä enää vastaan. Kuulen portaikosta ääniä. Jyri ei kuule. Minä rukoilen, ensimmäistä kertaa elämässäni todella rukoilen. Älä anna äidin astua sisään, älä anna äidin nähdä minua. Älä anna tämän tapahtua. Älä anna äitiin sattua. Ovi aukeaa ja kylmä tuuli puhaltaa läpi huoneen.

7 omasta perustuslaista pyritään pääsemään sopuun ensi kesäkuussa Brysselissä pidettävässä unionin huippukokouksessa. Tähän asti voimassa olleet Euroopan unionin sopimukset ovat korostaneet lähinnä EU:n jäsenvaltioiden yhteistyötä, mutta uudessa perustuslaissa halutaan keskittyä entistä enemmän valtiovallan ja kansalaisten välisiin suhteisiin. Perustuslain vahvistaminen epäonnistui viime joulukuussa, joten panokset sen hyväksymisen suhteen ovat tänä vuonna todella kovat. Perustuslain myötä ei olla muuttamassa EU:n toiminnan sisältöä, vaan selkeyttämässä nykyistä sopimusjärjestelmää, joka on varsin sekava, kertoo ylitarkastaja Lotta Lindegren Valtioneuvoston kansliasta. Uuden perustuslain tarkoituksena ei ole siis luoda EU:sta liittovaltiota tai uhata Suomen nykyistä perustuslakia, vaan vahvistaa demokratian, avoimuuden ja tehokkuuden lisäämistä unionissa. Perustuslain myötä tavallisen eurooppalaisen aseman uskotaan parantuvan, sillä sopimusehdotukseen sisältyy EU:n perusoikeuskirja, joka sisältää yli 50 artiklaa kansalaisten oikeuksista suhteessa EU:n toimielimiin. Niin Euroopan unionin kuin sen jäsenmaidenkin tulisi jatkossa sitoutua näihin oikeuksiin lain- ja vallankäyttäjänä. EU:n toimintatapojen tulevalla selkeyttämisellä ei olisi merkittäviä vaikutuksia tavallisen suomalaisnuoren elämään. 300-sivuisessa perustuslain sopimusehdotuksessa puhutaan lähinnä olemassa olevista, nuoria koskevista asioista, kuten nuorten työsuojelusta, lapsityövoiman kieltämisestä, nuorten työntekijöiden vaihto-ohjelmista ja erilaisista koulutuspoliittisista asioista. Euroopan unionilla ei ole toimivaltaa päättää nuorisotoiminnoista maakohtaisesti ja päävastuu näistä asioista tulee olemaan jatkossakin jäsenvaltioilla. EU voi kuitenkin toteuttaa erilaisia tuki- tai avustustoimia nuorisoasioiden saralla, Lindegren kertoo. Nuorten kannalta perustuslain sopimusehdotuksen mielenkiintoisinta antia edustavat suunnitelmat Euroopan nuorten humanitäärisien joukkojen perustamisesta. Ideana on, että nuoret eurooppalaiset voisivat osallistua unionin yhteisiin humanitäärisen avun toimiin, joiden perussäännöt ja toimintatavat vahvistettaisiin myöhemmin. Panokset ovat nyt todella kovat Tarkoitus on käynnistää amerikkalaiseen tyyliin vapaaehtoisperiaatteella toimiva ohjelma, jossa eurooppalaiset nuoret voisivat vaikuttaa globaalisti. Ohjelman yksityiskohtia ei kuitenkaan ole vielä tarkemmin käsitelty, Lindegren luonnehtii.

8 Edellä mainittu sanapari kätkee sisäänsä hiphop-kollektiivin, joka koostuu pelkästään naisista. Femcees Finland kokoaa yhdistystyyppisesti alleen nais rap-artisteja ja hiphop-aktiiveja. Toiminnan aloittamisen syynä oli pitkälti se, että naisartistit olivat omille tahoillaan, tietämättään toisistaan hölkäsenmitään. Perusperiaatteena onkin hälventää ennakkoluuloja ja luoda pohja keskinäiselle arvostukselle. Lisäksi tarkoituksena on antaa tukea artisteille - niin aloitteleville, kuin uransa jo hyvään vauhtiin saattaneillekin naisräppäreille. Femcees Finland omalta osaltaan edesauttaa yhteistyötä eri artistien kesken. Tämä tarkoittaa sitä, että se pyrkii saattamaan yhteen ennestään toisille tuntemattomia artisteja, jotka löytäisivät näin luonnollista kautta uusia projektimahdollisuuksia, sekä mahdollisia yhteiskeikkoja. Femcees Finland sai alkusysäyksen, kun Yavis ja Sirius tapasivat keikalla vuonna 2001 ja pohtivat kuinka silloin todella kapeaa nais-mc kantaa saisi ottamaan kontaktia toisiinsa. Aika ei ollut silti vielä kypsä, ja idea jäi hautumaan vuoden 2002 syyskuuhun asti, jolloin pidettiin ensimmäinen virallinen kokous. Mutta, annetaan mikrofoni naisille! FEMCEES FINLAND- FLÄSSIT FRIIDUT Mistä teidän esiintyjänimenne tulevat? Afrodite: Mun nimi tulee siitä, kun mä en ole kokonaan suomalainen. Mun juuret on Kyprokselta ja tarujen Afrodite ilmestyi siellä ensimmäistä kertaa. Miss J: Mun yksi kaveri nimesi mut Miss J:ksi, kun mulla oli asennetta jorauksessa. Sit mun kaikki muutkin kaverit alkoivat kutsuu myös mua Miss J:ksi. Yavis: Mä en tiedä, mistä Yavis lähti... Oli keikka ja piti vaan keksiä nimi. Kumpi räp vai rap? Afrodite: suomeksi vai englanniksi? Enivei, mulle se on silti räp. Miss J: Se on musiikkityyli ja elämäntapa. Kirjoitusasuilla ei ole niin väliksi. Onko olemassa suomalaista räpäytysstailia? Yavis: On. Mun mielestä Suomi-hiphop on nykyään oma genrensä. Kaikki tytöt on erilaisia. Kenelläkään ei ole mennyt vielä siihen keskitielle, missä se ikinä onkin... Afrodite: Tytöillä yhdistävä tekijä on laulu. Mä olen ainakin ajatellut omalla kohdalla, minkä takia mulla on näin paljon laulua. Musta laulu vaan tukee hyvin räppiä ja toisinpäin; melodia tukee rytmiä. Yavis: Tytsyt ei lesoo niin paljoa. Tytöt kirjoittaa enemmän tunteistaan, ja tytöt ei käytä suomislangia enkusta väännettynä. Miss J: Kannattaa ottaa huomioon ikä. Kyllä se näkyy riimeissä. Mun mielestä on tärkeää, että on heruuksheruuks-juttuja, maailmanparannusjuttuja, bilejuttuja ja kaikkea mahdollista. Miten naisrapparit otetaan Suomessa vastaan? Afrodite: Nykyään paremmin. Nykyään jengi on innoissaan kaikista nuorista ja tytöistä. Miss J: Jotkut ottaa lämpimästi, mutta kyllä löytyy toisiakin ääripäitä. Yavis: Nykyään on aika paljon naisrappareita. Se ei ole enää mikään outolintu-ilmiö. Minkä takia nais- ja miesrapparit pitää erotella? Yavis: Kai me itse erotellaan ne... Afrodite: Jotkut kysyy meiltä, miksi me halutaan erotella itsemme miehistä? Se ei ole oikeasti sitä et me oltaisiin miehiä vastaan. Me vaan halutaan tavata uusia kykyjä, jotka edustavat samaa aatetta. Onko Femcees apuna siihen, että naisrappareita syntyy? Afrodite: Toivottavasti. Mä voisin antaa tuosta esimerkin. Meidän nettisivujen biossa on semmoinen naisrappari kuin Da White*, joka alkoi rappaamaan kuultuaan Mc Pölyä. Siinä on se tärkeä puoli, että Pöly on vasta 14-vuotias. Tää homma ei katsele ikää. Yavis: Tytöt aristelee paljon. Me yritetään tehdä kaikki mahdollisimman helpoksi. Meidän nettisivuilla on pohjia, jotka saa ottaa ilmaiseksi käyttöön ja meille saa lähettää demoja. Jos tekee vähääkin mieli, niin pystyy aloittamaan helposti. Ei tarvita levy-yhtiökontakteja niin kuin jotkut luulevat. Femcees Finlandin tarkoitus on toimia ponnahduslautana uusille artisteille. Toimintaan kuuluu keikkojen järjestäminen, omien nettisivujen pyörittäminen ja yhteydenpito Femceihin ympäri Suomea. Miten paljon teillä on yhteisiä keikkoja? Afrodite: Onhan niitä. Mä muistan meiän ekan keikan. Se oli Oranssilla. Keikka oli yllättävä. Mä näin Mariskan siellä ensimmäistä kertaa. Se oli historiallinen keikka, kun mä vedin ensimmäistä kertaa setin Siriuksen kanssa. Se oli myös tosi opettavainen keikka. Yavis: Siinä oli vielä sekin, että mä jouduin olemaan dj:nä. Meidän dj:t lähti kotiin vaihtamaan vaatteita ja yhtäkkiä ne avas ovet ja bileet alko. Mä soitin meidän deejiille ja ne oli sillä hetkellä Haagassa. Mun piti hoitaa homma himaan soittamalla siellä levyjä ja kyllähän se hoitui. Afrodite: Siellä oli kauheasti porukkaa. Yleisö olisi halunnut jatkaa, mutta paikan oli mentävä kiinni. Yavis: Meitä pyydetään aika paljon keikalle Femcees Finlandina. Siinä on silti se pointti, et jos me lähetään

9 keikalle niin me halutaan aina mukaan joku uusi nuori. Halutaan antaa mahdollisuus tyypeille nousta ensi kertaa stagelle. Rohkaista niitä. Afrodite: Sitten meillä on itse järjestettyjä keikkoja, missä kaikki saa heittää pitemmän setin. Sitten kaikilla on omia soolokeikkoja. Nettisivuilta löytyy tällä hetkellä vaan Mariskan keikat. Mä olen Mariskan keikoilla mukana Miss J:n kanssa. Me ei olla vaan keritty laittaa nettiin kaikkia keikkoja, kun niitä tulee niin tiuhaan tahtiin. Te fiittaatte paljon toistenne levyillä. Onko se tärkeää teidän yhteisölle? Afrodite: Se on perusidea. Se on osoitus, että me pystytään tekemään musiikkia yhdessä. Multa, Miss J:ltä ja Eies:ltä on tulossa Suomi-hiphop 4 -levylle yhteinen kipale. Se opettaa myös studiotyöskentelyä; jos ei tiedä jotain voi kysyä toiselta. Meiltä on tulossa myös yhteinen lätty jossain vaiheessa, mutta aikataululliset kysymykset on vielä salaisuuden peitossa... Omaa matskua on kaikilta tulossa, mutta ei niistä sen enempää nyt kun niissäkin on aikataulut auki. Matkalla tännekin mä kirjoitin kynä sauhuten, joten tulosta syntyy kokoajan. Yavis: Me edellytetään tietysti niiltä kenen kanssa tehdään yhteistyötä, että ne sitten tekee kanssa oikeasti töitä. Eikä vaan sano et kyl mä teen, et kyl mä teen. Me voidaan auttaa, jos joku on mukana kympillä. Me myös jaetaan tietoa miten järjestetään esmes keikka. Meiltä voi kysyä mitä tahansa, eikä me naureta niin kuin jotkut. Meille on tullut viestejä jätkiltäkin, jotka on olleet kiinnostuneita tästä. Mut valitettavasti tämä on vain naisille. Meillä on kyllä mukana tässä jutussa myös miehiä. Miehet tekee nettisivuille pohjia ja auttaa infonhankinnassa. Tommosia hallinnollisia juttuja. Varmasti me keksitään miehille jotain muutakin tekemistä. Pointtina on kuitenkin se, että mimmit hoitaa meillä ton räppipuolen. Afrodite: Järjestäkää Mencees! Mitä mieltä olette Royal Family -tosi-tv sarjasta? Kaikki: Onneksi olkoon! Afrodite: Joo, sen voin kyllä sanoa, ettei meillä ole todellakaan pyrkimystä mihinkään vastaavaan. Ei todellakaan. Meillä tämä homma on musiikkipohjalta ei julkisuuspohjalta. Meistä ei tule mitään Femcees-starseja. Yavis: Varsinkaan kun tämä ei ole mikään posse. Afrodite: Me ei olla mitään semmosii, et jos sä nyt tosissaan haluat telkkariin niin soita meille. Me järjestetään hyvät puitteet. Musiikki on pääosassa. Meidän perusidea on se, että musiikin täytyy olla etusijalla, ja että sä oot innostunut siitä satasella. Kenestäkään ei voi rakentaa nais mc:tä. Me ei yritetä saada julkisuutta siten, että musiikki on vain sivutuote. Onko levy-yhtiöt olleet kiinnostuneita kultakaivoksesta, eli teistä? Afrodite: Tämän voi sanoo tosi lyhyesti: tietysti levyyhtiöt on kiinnostuneita. Me ollaan kuitenkin oltu tosi tiukkoja siitä, ettei me alistuta levy-yhtiöille, kun me ei olla mikään posse tai porukka. Sä sanoit sanan kultakaivos, niin tyhmiähän ihmiset olisi jos ne ei olisi kiinnostuneita. Yavis: Me halutaan antaa se kunnia yksilöille. Jos levy-yhtiö on kiinnostunut jostain artistista, jonka sähköpostiosoite tai puhelinnumero mulla on niin kyllä mä annan sen eteenpäin. Sama on, jos joku soittaa mulle ja kysyy jotain keikalle niin mä annan e in ja sanon, että kysykää itse. Afrodite: Jokainen tekee työtä oman uransa eteen - voima pitää lähteä itsestä ja pitää olla halu tehdä. Mitä musiikkia te kuuntelette? Onko teillä idoleita? Afrodite: Mua kiinnostaa suomalainen hiphop-musiikki. Redrama on hyvä. Yavis: Mä kuuntelen vaan englanninkielistä musiikkia. Afrodite: Tyhmä sanoo kun Yavis istuu tuossa vastapäätä, mutta kun mä kuuntelin ensimmäistä kertaa Yaviksen musiikkia mulla loksahti leuka auki. Äläkä yhtään Yavis punastele siinä! Me ei tunnettu vielä silloin. Sitten yksi päivä me istuttiin saman pöydän ääreen ja kuunneltiin toistemme musiikkia ja tutustuimme. Yaviksella oli semmoinen kappale, kun Bling Bling. Se oli sairaan hyvä. Yavis: Nykyään taso on korkeampi. Joillain saattaa olla ensimmäinen kappale parempi, kun itsellä oli ties kuinka mones biisi. Afrodite: Mutta joillain taas ei. Jätkät pystyy mennä lavalle ihan läpällä, mutta tyttöjen pitää ansaita arvostus. Yavis: Kerrotaanko siksi meidän keikka periaatteista? Me ei olla koskaan esiinnytty isoilla lavoilla. Meillä on tosi intiimejä paikkoja. Viimeksi ei ollut lavaa ollenkaan ja Oranssilla oli pieni, matala lava. Esiintyjät on melkein yleisön joukossa. Fiilis on lämmin, yhteisöllinen. Henk. Koht. Palsta Onko teillä muuta musiikkikokemusta? Entäs harrastukset? Afrodite: Ala-aste, yläaste, musiikkiluokat ja Sibeliuslukio. Mä soitan paljon erilaisia soittimia. Poppi, jazz ja klassinen sujuu. Mä olen myös tanssinut. Yavis: Tanssia, taidetta ja elokuvaa. Mä olen soittanut rumpuja, kitaraa ja pianoa, mutta huonolla menestyksellä. Mä olen ollut myös kuorossa. Tän homman ohella, mä opiskelen leffaa ja erikoistun leikkaukseen ja tuotantoon. Mikä sai sut Miss J siirtymään City-Anttilan musiikkiosastolta rappariksi? Miss J: Se oli luonnollinen siirtymä. Mä siirryin musaosastolta sisäostopuolelle toimistoon, kato konttorirotaksi. Mä tein mun työharjoittelun musiikkiosastolla. Sitten mun matka jatkui siinä talossa netinpuolelle. City-Anttilassa oli kivaa olla, mutta piti lähteä oppimaan lisää tästä bisneksestä. Yavis: Miss J hoitaa meidän promoasioita. Afrodite: Bonusta taustatyöstä! Tässä meillä on vihdoinkin semmoinen toimittaja, joka on ottanut asioista selvää. Yavis: Tässä lehdessä on aina ollu parhaat haastattelut! Miten te olette kehittyneet ilmaisussa ja äänenkäytössä? Afrodite: Toi oli perus-femcees kysymys, mistä kaikki lähti. Silloin kun mä tapasin Siriuksen ensimmäisen kerran, kysyin siltä loppuuko sulta koskaan henki ja kestääkö sun ääni. Sitten sain selville et ääni ei kestä koko ajan ja se sama on muillakin tytöillä. Mä olen toivottavasti parantunut kirjoittajana. Mä en tee enää biisien sanoja jotaka miellyttäis muita, esimerkiks miehiä. Yavis: Kaikki kehittyy, jos tekee hommia. Monet kyselee multa, et miten mä voin päästä eteenpäin? Mä olen antanut neuvoksi, et menkää nettiin ja hankkikaa kontakteja. Tämä meni sivuraiteille, mut ei sillä ole varmaan väliä. Kannattaa mennä mikseri.net -sivulle, sieltä saa kontakteja. Mä olen itse ohjannut sinne paljon porukkaa. Afrodite: Me pyritään itse auttamaan paljon uusia artisteja. Me ei sanota heti et sä oot huono. Meille saa lähettää myös pelkkää lyriikkaa. Miten teidän varainhankinta? Yavis: Meillä menee paljon rahaa omasta pussista. Meillä ei ole lipputulot päätähuimaavia, joten ei tässä rikastumaan pääse edes tsägällä. Me halutaan tarjota ihmisille se, et ne tulee sinne keikalle, sen takia meillä ei oo yhtä suuret lippuhinnat kuin Royal Familylla. Afrodite: Me saadaan itse 50 centtiä lipputuloista. Meiltä on tulossa promolevy, jota myydään kahden euron naurettavaan hintaan. Me saadaan maksettua sillä kahdella juurolla tuotantokustannukset. Afrodite ja Yavis: Meistä olisi tosihienoa, jos joku haluaisi sponsoroida meitä. Afrodite: Me pystytään sponsoreitten avulla tekemään parempia nettisivuja ja panostaa enemmän keikkoihin. Me voidaan oikeasti tarjota meidän sponsoreille paljon näkyvyyttä, sillä meidän nettisivuilla pyörähtää paljon ihmisiä Me viisi jotka ollaan tässä hallituksessa maksetaan kaikki itse. Olisi ihanaa jos joku lähtisi jeesaamaan meitä rahallisesti. Yavis: Kaikki on kauhean kallista. Mut voihan levyyhtiöt ottaa jakelun hoitoon. Jos me oltaisiin haluttu jotain suurta julkisuutta, me oltaisiin varmaan jo Suosikin-kannessa. Afrodite: Tätä hommaa ei tehdä rahan takia. Yavis: Niin kun me neuvottiin Pölyä. Afrodite: Mut siinä oli tärkeintä et se teki sen itse Kuullaanko sinulta Afrodite rappia kreikaksi? Afrodite: Yhdellä levyllä on kahden rivin osuus kreikankielistä rappia. Mä en ole kyllä kirjoittanut kokonaista kappaletta kreikankielellä. Ihan pelkästään sen takia, jos joku kuuntelee sen ja se on suomenvälissä. Mä voin sanoa ihan mitä vaan... Yavis: Eikö etnisyys ole in? Afrodite: En mä halua tehdä sitä sen takia et etnisyys on in. Vaan sen takia et mulla on sukujuuria siellä. Mun kannattaa hyödyntää kaikki mahdollinen. Mä oon sekoittanut kyllä kreikankieltä tosi paljon moniin mun lauseisiin. Mä en ole kuitenkaan innostunut varsinaisesti kreikkalaisesta räpäytyksestä, kun mä olen kyproksenkreikkalainen. Joka kesä kun mä olen Kyproksella, mä yritän löytää kyproksenkreikkalaista rappia. Mä kuuntelen kyllä enemmän thai-hoppia. Onko suunnitteilla musiikkivideota? Afrodite: Joo. Semmoinen posse-video, missä me ollaan huitomassa käsiä ja huudetaan Femceesiä! Yavis: Ei ole. Sitten kun me tehdään musiikkivideo niin sen pitää olla laadukas. Mä näin Mariskan videon ja se oli tosi hyvä. Mun mielestä on kauheata kopata amerikkalaisia ideoita. Afrodite: Meillä ei todellakaan ole videossa mitään puputyttöjä, eikä huidota taustalla käsiä, eikä soiteta Femcees-possea kokoon ympäri Suomea. Yavis: Ne käsienheiluttajat tulee häpeämään kymmenen vuoden päästä itseään. Afrodite: Me ei tulla häpeämään. Miltä Femcees Finlandin tulevaisuus näyttää? Afrodite: Valoisalta. Se on menossa sinnepäin minne haluttiinkin. Yavis: Ensin kaikki lähti siitä, että haluttiin nettisivut ja sitten keikka. Afrodite: Nyt toivotaan et löytyisi aktiivisia tyyppejä, jotka alkaisi pyörittää tätä sitten kun me jäädään eläkkeelle tai tullaan liian vanhoiksi. Femcees Finland ei pyri olemaan bändi eikä kiinteä ryhmä vaan orgaaninen yhteisö, joka on avoin kaikille naisille. Yavis: Me ei haluta sitä et joku nousee keulahahmoksi niin kuin jätkillä. Me halutaan et kaikki on samanarvoisia. Sen takia meitä on haastattelussakin kolme. Demokratian pitää säilyä! Naiset mikin takana Yavis, Mariska, Afrodite, Kana, Miss J, MC Pöly, Senesty, Eies, Catar, Ranza, Futuristi, Shaini, DaWhite*, LumiTar. Nettisivut: Sähköposti: ff@femceesfinland.com

10 Teksti: Lauramaija Hurme ja Kaisa Sinisalo Olemme juuri oppineet kaksi uutta sanaa: teatteri ja näytelmä. Palataanpa ajassa taaksepäin vuoteeen Äidinkielenopettajamme kertoo Kulttuuriasiainkeskuksen järjestämästä Taide tutuksi -projekstista. Olemme menossa teatteriin. Teatteriin. Kivaa, ajattelemme. Sitten mieleen muistuvat lapsuuden teatterikäynnit: piti istua tunnin verran paikoillaan ja tuijottaa näyttelijöitä, jotka esittivät muka Muumi-hahmoja tai Nalle Puhia. Nyt olisi kyse kahdesta tunnista. Voisinko kuitenkin sanoa: Ei kiitos! Koko luokkamme osallistuu projektiin. Q-teatterin näyttelijät, Taisto Oksanen ja Elina Knihtilä, joiden näytelmää olemme menossa katsomaan, ovat tulleet koululle. On kyseessä improvisaatio-työpaja. Perehdymme hieman näyttelemisen jaloon taiton. Alkaa tuntua, että projekti saattaa sittenkin olla hauskempi, kuin aluksi luulimme. Helsingin Sanomien kriitikko Hannu Harju, kertoo meille työstään; siitä miten kritiikki syntyy. Saamme itsekin kirjoittaa kritiikin teatteriesityksestä. Se ei yllättävästi saavuta suurta suosiota oppilaiden keskuudessa, mutta onhan se vaihtelua äidinkielen kirjallisiin töihin. Myös ohjaaja Raila Leppäkoski esittelee meille hieman näytelmäänsä, jota olemme menossa katsomaan. On kyseessä teos, jonka näyttelijät ovat itse improvisoineet vailla minkäänlaista käsikirjoitusta. Teatterissa meitä jännittää, aikaisemmat kokemukset kummittelevat taustalla. Kahden tunnin kuluttua hoipertelemme ulos. Väsyttää, ja poskilihakset ovat jumiutuneet. Ilta on ollut rankka. Emme ole pitkään aikaan nauraneet kolmea tuntia putkeen. Q-teatterin Mätäkuu-näytelmä on loistava ponnahduslauta teatterin ihmeelliseen maailmaan. Saimme ilmeisesti teatterikärpäsen pureman, meillä ei aikoihin ole ollut niin hauskaa. Mielipiteet teatterista muuttuivat kertaheitolla. Nyt myöhemmin ajatellessa huomaa, miten paljon kaupunki on tehnyt asian hyväksi ja kuinka vieraat ihmiset ovat panostaneet meidän vuoksemme. Kaikki koululla käyneet vieraat ovat olleet ystävällisiä tehdessään kaiken meidän hyväksemme. Kaupungin maksamat liput tulivat tarpeeseen, muuten ei teatteri-illasta olisi tullut mitään. Voi siis arvata, että vuotta sekä lukuisia omia teatterikäyntejä myöhemmin melkein hypimme riemusta, kun opettaja kertoi luokkamme olevan mukana samanlaisessa projektissa. Tällä kertaa aiheena vain oli valta ja väkivalta. Odotimme kiinnostuneina tulevia esityksiä. Tänä vuonna pääsisimme teatteriin kolmasti. Taas saimme kohdata jotain uutta. Pääsimme katsomaan tanssiteatteria. Kerta oli ensimmäinen, joten odotukset olivat vaihtelevat. Kuten viimeksikin, ennen esitystä tapasimme kriitikon, tällä kertaa Hufvudstadsbladetin Annika Tudeerin. Ilmeisesti meille järjestetään jonkinlainen tilaisuus näyttelijöiden kanssa. On mielenkiintoista kuulla näyttelijoiden kertovan näytelmän teosta ja sen esittämisestä. Valta ja väkivalta on teemana mielenkiintoinen. Se ilmenee eri muodoissa ja sen näkeminen herättää kaikenlaisia tunteita. Valtaa, eikä varsinkaan väkivaltaa nähdä teattereissa paljoa, joten oli mielenkiintoista saada tutustua tähänkin lajiin. Kaksi näkemäämme esitystä, Baby ja Riivaajat, molemmat tätä lajia edustavina, ovat olleet erilaisia. Valta ja väkivalta, sekä niihin liittyvät tunteet ovat niin erityylisiä. Toisessa käytettiin riehakasta hulluutta ja toisessa sivistynyttä vallantunnetta. Mielenkiintoista nähdä, miten viimeinen näytelmä, Neekeri vai koirat kuvaa teemaansa. Samaa asiaa edustamalla on saatu eri tyylisiä näytelmiä, joilla kuitenkin tuntuu olevan jonkinlainen yhteys toisiinsa. Koemme projektin sivistävänä jokaisen kohdalla. Niiden, jotka eivät muuten teatterissa kävisi, tulee tutustutta hieman siihen. Toisten tulee katsottua sellaisiakin esityksiä, joita ei muuten valitsisi. Itse emme luultavasti olisi tulleet ajatelleeksi lähteä katsomaan vaikkapa tanssiesitys Babya. On vaikea kommentoida kurssia sellaisen näkökulmasta, joka ei ole lainkaan innostunut. Voikohan sitten käydä niin, että tällaiset henkilöt eivät välttämättä saa kurssista mitään irti? Olemme oppineet kaksi uutta sanaa: teatteri ja näytelmä. Olemme oppineet, ettei asioita kannata tuomita etukäteen. Uskomme, että joku muukin voi saada kurssilta uuden suunnan elämälleen. Alea jacta est. KULTTUURIKURSSIT L TUURIKURSSIT PITKÄT KURSSIT (38 H) LY HYTKURSSIT (12-15 H)

11 Oppilaat itse ottivat ohjat käsiin, ja kertovatkin kuinka elokuvakasvatus oikein tapahtuu käytännössä, ja mitä hyötyä siitä on. Ida Helander, Suvi Aikio, Ansku Tervo, Amanda Aikio: Elokuvakasvatuksessa perehdytään vaikuttavimpiin elokuviin, ohjaajiin sekä näyttelijöihin. Olemme katsoneet tunnilla esimerkiksi Charlie Chaplinin mustavalkoisia mykkäelokuvia, joita olemme oppineet tulkitsemaan monella eri tavalla. Elokuvakasvatuksessa oppimamme myötä, olemme alkaneet katsoa elokuvia uudesta näkökulmasta; nyt osaa kiinnittää huomiota myös rekvisiittaan ja kuvaustekniikkaan. Olemme oppineet tekemään lyhytelokuvia ja animaatioita. Nelihenkinen ryhmämme teki ensimmäisen lyhytelokuvan Erityisluokka. Kuvaaminen sekä näytteleminen oli hauskaa ja yhteistyö sujui upeasti. Seuraavaksi aloimme suunnitella animaatioelokuvaa, jonka juuri saimme valmiiksi. Elokuvakasvatuksen ryhmän kanssa olemme käyneet myös muutaman kerran elokuvateatterissa. Olemme nähneet mm. Taru sormusten herrasta, Elämäni ilman minua sekä animaation Henkien kätkemä. Olimme aivan lumoutuneita Henkien kätkemä -elokuvasta. Musiikki oli todella kaunista ja juoni oli mukaansa tempaava. Miia Alariesto, 8. lk: Elokuvakasvatus on mukavaa kun käydään katsomassa elokuvia, tehdään itse lyhyitä elokuvia ja editoidaan. On mukava oppia sellaista, mitä ei koskaan muulloin tule vastaan. Juuri siksi valitsin elokuvakasvatuksen valinnaisaineeksi, koska luulen tietäväni, etten enää aikuisena voi oppia mitään tällaista. Nyt oli siihen mahdollisuus ja tartuin siihen. Elokuvat kiinnostavat minua. Olen katsonut lukuisia elokuvia. Mielestäni komedia- ja kauhuelokuvat ovat parhaita. Uula Neitola, 9. lk: Sydäntäni lämmittävät mustavalkoiset rätisevät elokuvapätkät, joita katselemme jo itsessäänkin vanhalla laitteella. Niissä hetkissä ja pätkissä on aina jokin erilainen, vanhahtava tunnelma. Niistä jotenkin hehkuu sellainen vanhan ajan tuoksu ja äänet. Ne ovat ainoa ovi siihen vanhaan maailmaan, jota ei enää ole ollut pitkään aikaan olemassa. Näiden elokuvien kautta katsellessa tuntuu, etteivät ne ole läheskään niin kuolleita aikoja kuin luulisi. Muun muassa tällaisia pätkiä elokuvakasvatuksessa katsellaan. Tarkalla silmällä seurataan menneiden aikojen mestareiden eleitä ja liikkeitä. Ja vaikka niissä onkin se olennainen, mikä elokuvassa täytyy olla (vanhoja kun ovat), joskus tekisi mieli vain sulkea silmänsä ja antaa melkein unen tulla. Ne vanhat äänet ja epäsovinnaiset taustahäiriöt saavat nimittäin korvat oikein kunnolla lepäämään. Tämä on sitä rauhallista puolta elokuvakasvatuksesta. Niin kuin kuun pimeä puoli. Rauhallisella puolella odotetaan vain sitä, että päästäisiin pian kuvaamaan jotakin silmiin pistävää. Kameran käsittely on vielä sen verran harvinaista, että on aina ilo ottaa kamera käsille ja kuunnella, kuinka rec -nappulan painalluksen jälkeen alkaa kuulua hauskaa hyrinää. Ja vaikka se kamerakäsikään ei ole vielä nyt niin vakaa, elokuvakasvatus antaa mahdollisuuden ainakin alustavasti oppia jotain uutta kameroiden käytöstä ja elokuvista yleensäkin. Sitä alkaa miettiä kaikkea sellaista, mitä ei koskaan tullut edes ajatelleeksikaan käydessään elokuvissa. Nyt siihenkin on syttynyt ihan uusi valo. Nyt tiedän, mistä ne kummallisimmatkin Oscar -pystit aina annetaan. Ja sehän on vain hyvä asia! Kitisenrannan koulun elokuvakasvatus lukuvuonna : - Elokuvapainotteinen esiluokka, - Kaksi elokuvakerhoa luokilla 3-6, - Seitsemännellä, kahdeksannella ja yhdeksännellä luokalla elokuvakasvatuksen valinnaisryhmät, joissa yhteensä 42 oppilasta, - Elokuvanäytöksiä koko koululle (16mm koululla, 35 mm elokuvateatterissa). Valinnaisainetunneilla: Elokuvan historiaa, elokuva-analyysiä, genrejä, omien elokuvien tekoa. Käsitelty mm. seuraavia ohjaajia Chaplin, Keaton, Lloyd, Ford, Eisenstein, Tournier, Ray, Curtiz, Mallet, Truffaut, Fellini, Polanski, Wenders, Kurosawa, Kieslowski, Coixet, Moodysson, Melancon, Almodovar, Moore, Miyazaki, Lynch, Kaurismäki, Härö, Honkasalo, Ronkainen, Partanen, Prepula, Helminen, Koskinen, Lampela Elokuvateattereissa katsottuja elokuvia mm: Kirikou ja Paha noita, Bachia haisunäädälle, Lilja 4- ever, Elämäni ilman minua, Pianisti, Bowling for Columbine, Mies vailla menneisyyttä, Aleksis Kiven elämä, Näkymätön Elina, Pessi ja Illusia, Tulennielijä, Kahlekuningas 16 mm:n elokuvia: Kymmeniä suomalaisia animaatioita, dokumentteja ja fiktiivisiä lyhytelokuvia, vanhan ajan komedioita (Chaplin, Keaton, Lloyd, Marx -veljekset ) Panssarilaiva Potemkin, Chaplinin poika, Kaupungin valot, Linnean puutarhassa

12 Kajaanissa järjestetään toukokuun päivä Kirkko seminaari, jossa nuoret pääsevät esille ideoineen. Järjestäjät haluavat antaa nuorten äänen kuulua, jotta he tuntevat kuuluvansa kirkkoon tulevaisuudessakin. Seminaarissa odotetaan rohkeita ja jopa radikaaleja esityksiä. Seminaari kokoaa seurakuntien akttivinuoret yhteen pohtimaan kirkon tulevaisuutta ja etsimään uusia mahdollisuuksia vaikuttaa luvulla. Työskentelyn tulokset julkistetaan Kirkon Nuorisopäivien päätöstilaisuudessa. Sen jälkeen nuoret itse kiikuttavat sanoman seurakuntiensa päättäjille. Jokaisesta seurakunnasta on seminaariin kutsuttu mukaan kaksi nuorta, kertoo Nuorten Keskuksen pääsihteeri Eija Kallinen. Kirkko 2015 seminaariin osallistuva Karina Peuranen kertoi heti alkuun, että tuli seurakunnan toimintaan mukaan vähän kuin vahingossa. Oli kesä vuonna 2000 ja rippileirille oltiin lähdössä bussilla. Vielä edellisenä iltana mielessä oli bussista myöhästyminen Onneksi en myöhästynyt, sanoo kiireinen abiturientti. Aika mikä opiskeluilta jää, tulee vietettyä toiseksi olohuoneeksi muodostuneessa Kaisaniemessä sijaitsevassa God s Gas nuorisotilassa. Sitä kautta Karina kuuli myös Kirkko 2015 seminaarista ja päätti lähteä mukaan siitäkin huolimatta,että se teettää hieman lisätyötä keväälle! Karina kertoo että, Ensinnäkin on mukava päästä tutustumaan kaikkiin niihin noin 240 nuoreen, jotka ovat tulossa seminaariin ympäri Suomea. On mielenkiintoista kuulla millaista nuorten toiminta on esimerkiksi pienissä seurakunnissa. Tärkeimpänä asiana seminaarissa Karina kuitenkin pitää sitä, että nuorille on kerrankin annettu konkreettinen mahdollisuus tulla kuulluksi ja tätä kautta myös mahdollisuus vaikuttaa nuoria koskevissa asioissa. Tällaista tilaisuutta ei viitsi jättää käyttämättä, Karina kiteyttää! Karina kertoo olevansa tyytyväinen oman seurakuntansa (Helsingin tuomiokirkkoseurakunta) nuorisotyöhön. Hyvät tilat ja nuorisotyöntekijät mahdollistavat monipuolisen toiminnan. Näin ei kuitenkaan ole kaikissa seurakunnissa. Toivottavasti tulevaisuudessa kirkko seurakuntineen ja toki koko yhteiskunta pystyisivät panostamaan taloudellisesti juuri nuoriso- ja varhaisnuorisotyöhön. Nuoruudella on merkitystä siinä, mihin suuntaan elämä lähtee kulkemaan! Karina toivoisi että tulevaisuudessa kirkko Pysyisi maailman menossa mukana, kuitenkaan menettämättä kristillisiä arvojaan. Kirkon olennaiseksi tehtäväksi myös tulevaisuudessa, Karina näkee vähäosaisista huolehtimisen. Kirkon tulee mennä sinne missä lähimmäistä tarvitaan, kuitenkaan uskoaan tuputtamatta se kasvaa ja syntyy hiljalleen. Karina toivoisi, että suhtautuminen kirkkoon ja seurakunnan toiminnassa mukana olevia nuoriin hieman muuttuisi. Emme ole sen kummempia kuin muutkaan nuoret, harrastamme samoja asioita ja puhumme samaa kieltä kuin seurakuntaan kuulumattomatkin! Kirkon ja ihmisen kummankin, tulisi Karinan mielestä tulla puolitiehen vastaan. On vaikea sanoa mitään tarkkaa arviota vuodesta 2015, mitä yhteiskunnassa tai kirkossa on tapahtunut, en edes tiedä missä itse olen silloin, yhteiskuntatieteistä kiinnostunut Karina naurahtaa. Ehkä minulla on tarkempi visio toukokuun seminaarin jälkeen Lisätietoja: Jokaisella on joskus tilanteita, joissa tuntuu, että asiat tökkivät. Olisi mukava, jos tällöin olisi olemassa ihminen, jolta kysyä neuvoa tai tietoa. Kaikilla ei tällaista ihmistä kuitenkaan valitettavasti ole. Siksi netissä on toiminut kesästä 2000 alkaen Tieto- ja tukipalvelu Helppimesta osoitteessa Helppimestaan on helppo ottaa yhteyttä erilaisissa asioissa joko Kysy meiltä -palvelun tai Helppikellarin reaaliaikaisen kontaktin kautta. Palvelussa toimitaan nimimerkillä, joten yhteydenotto on helppoa myös anonyymiteetin takia. Helppimesta ei ratkaise kenenkään ongelmia, mutta antaa tarvittaessa tietoa eri asioista ja auttaa näkemään asioita eri puolilta tukien sitä kautta nuorta ratkaisujen tekemisessä erilaisissa ongelmatilanteissa. Palvelua ylläpitää Helppimesta ry, sitoutumaton, rekisteröity yhdistys, joka on perustettu syksyllä 1999 tätä tarkoitusta varten. Kysy meiltä -palvelun kautta voi kysyä tietoa ja neuvoa. Helppimestasta vastataan kaikille muutaman päivän sisällä. Tarvittaessa kysyjä ohjataan asiantuntijan luokse. Kysymyksiä on tullut yli kpl. Eniten kysyttyjä aiheita ovat yksinäisyys, ihmissuhdeasiat, seksiin ja seurusteluun liittyvät asiat, terveyskysymykset, päihdeasiat, kouluongelmat sekä ammattiavun hakeminen. Helppimesta ei julkaise kysymyksiä tai vastauksia, mutta kysytyt aiheet ja määrät näkee sivuilta Näitä on kysytty -linkin takaa (Kysy meiltä -sivulla). Helppikellarissa on päivystäjä paikalla määrättyinä aikoina (sivuilta näkee kulloinkin voimassaolevat päivystysajat). Tällöin kontakti toimii vain päivystäjän ja asiakkaan välillä, eli muut eivät keskustelua näe. Keskustelun aihealueet ovat aika lailla samat kuin Kysy meiltä -palvelussa. Helppimesta toteutti Helppikellarissa Konginkankaan ikävän bussiturman jälkeen ylimääräiset päivystykset perjantaina klo ja lauantaina klo Tällöin nuoret saivat keskustella päivystäjän kanssa henkilökohtaisesti netin kautta. Nuoret kertoivat mm. peloistaan, surun aiheuttamasta ahdistuksesta ja siitä, miten tämä tapahtuma on pakottanut ajattelemaan elämää uudella tavalla. Linkkipankissa on tuhansia linkkejä aiheen mukaan järjestettynä. Suuri osa liittyy tavalla tai toisella nuoren ja nuoren aikuisen elämään. Linkkipankissa on oma hakukone, joka hakee tietoa vain Helppimestan linkkipankista. Jokainen palvelun käyttäjä voi esittää sinne uutta linkkiä, mutta kaikkia ehdotettuja linkkejä ei välttämättä lisätä linkkipankkiin. Haluaisitko sinä olla vapaaehtoisena mukana toteuttamassa palvelua? Mahdollisuuksia löytyy monen ikäisille: forumin osalta tutkaksi voi hakeutua jokainen vähintään 14v. täyttänyt. Tutka lukee forumia (voi tietenkin kirjoitellakin) ja ilmoittaa mahdollisista asiattomista viesteistä moderaattoreille. 16-vuotta täyttänyt voi tulla Kellari-chatiin seriffiksi, joka jutustelee muiden kanssa, mutta tarvittaessa myös toimii paikan järjestyksenpitäjänä erillisten ohjeiden mukaan. Aikuisena voit tulla mukaan esim. päivystäjäksi Helppikellariin. Linkkipankin kehittämisessä voi kuka tahansa olla mukana ehdottamalla sopivia linkkejä otettavaksi mukaan linkkipankkiin. Kuka tahansa voi tulla mukaan myös kannatusjäseneksi. Lähiaikoina kannatusjäsenille valmistuu oma etukortti, jolla saa muutamasta liikkeestä pienen alennuksenkin. - Helppimestan toiminnan motto. Poikkea taloon, tv. mesis Helppimestasta

13 AUTTAVAN KÄDEN OJENNUS - Vapaaehtoistyötä vaihtelevissa olosuhteissa Ennakkoluulottomille, avarakatseisille ja auttamishaluisille vapaaehtoisille löytyy konkreettista työtä ympäri maailmaa. Apu on kohdepaikassa tapahtuvaa näkyvää toimintaa, jonka tulokset voi oleskelun aikana omin silmin havaita. Samalla saa kosketuksen paikallisiin ihmisiin ja todelliseen elämänmenoon, oppii ehkä ymmärtämään kulttuurien välillä vallitsevia eroja ja yhtäläisyyksiä. Vapaaehtoistyö ei ole veren maku suussa suoritettavaa, sietämättömissä olosuhteissa tapahtuvaa raatamista, vaan reipasta ja tuloksellista työtä ihmiseltä ihmiselle hyvän tavoitteen eteen. Iloista asennetta ja hitunen globaalia maailmanparannustahtoa mukaan, niin edessäsi voi olla eräs tähänastisen elämäsi antoisimmista kokemuksista! Vapaaehtoistyö on hyvä tapa saada kokemusta kansainvälisestä sosiaalisuudesta ja siinä samassa olla rakentamassa jotain yhteistä ja tärkeää. Kansaivälisen Vapaaehtoistyö ry:n KVT:n järjestämät työleirit ympäri Eurooppaa ja maailmaa täyttyvät kesä toisensa jälkeen kaiken ikäisistä, innokkaista vapaaehtoisista, jotka leirin aikana tutustuvat sekä toisiinsa että paikalliseen ympäristöön. Järjestön kautta kuka tahansa 18 vuotta täyttänyt voi lähteä vaihtoon, varusteenaan motivoituneisuus ja myönteisyys uusia asiota ja kokemuksia kohtaan. KVT:n järjestösihteeri Sari Naskinen kertoo, Erityistaitoja ei vaadita. Tosin englannin jonkunlainen ymmärtäminen auttaa työtehtävän suorituksessa. Ainoina poikkeuksina ovat pidemmälle etelään ja pohjoiseen suuntautuvat leirit, jotka vaativat aiempaa leirikokemusta tai matkustelua. Kansainvälinen Vapaaehtoistyö ry. perustettiin Lapin jälleenrakentamisen yhteydessä heti toisen maailmansodan jälkeen. Järjestö lähti rauhanliikkeestä, jollainen se on edelleenkin. Rauhanjärjestön vahvasti käytäntöön perustuvassa työssä erilaiset kulttuurit kohtaavat, vaikutteet vaihtuvat ja ihmisten väliset raja-aidat murtuvat. Naskisen mukaan vapaaehtoistyöstä saa paljon uusia ystäviä ja unohtumattomia kokemuksia. Itse olen ollut Saksassa puoli vuotta pitkäaikaisvapaaehtoisena sekä vetänyt yhden vapaaehtoisten leirin Suomen Jalasjärvellä. Saksan Emmauksella työhöni kuului vastuu second hand -vaatekaupasta. Sain päättää hinnoista ja siitä, mitkä vaatteista päätyivät myyntiin. Oli todellinen elämys asua vieraassa maassa ja tehdä jotakin aivan erilaista, Sari muistelee. Leireillä käytäntönä on, että osallistuja maksaa itse omat matkansa paikan päälle ja jonkinlaisen varausmaksun. Majoitus ja ruoka tulee järjestäjän puolesta. Pidemmillä leireillä työntekijöille voidaan maksaa myös taskurahaa. Sari Naskinen kuvailee omaa vapaaehtoisjaksoaan. Asuin kommuunissa, jossa sekoittuivat erilaiset ihmiset ja heidän taustansa. Joukossa oli paljon ongelmista kärsiviä ihmisiä, kuten asunnottomia ja alkoholisoituneita. Välillä meno oli aika railakasta, mutta kokemus opetti ymmärtämään ihmisiä, joilla ei ole helppoa. Suomessa Sarin vetämä leiri oli erityisen onnistunut. Hyvä porukka ja hieno ryhmähenki takasivat unohtumattomat elämykset. Järjestimme muun muassa nuorisofestivaalia ja teimme kouluvierailuja. Leirillä otimme paljon kontakteja paikallisiin, mikä oli todella antoisaa. Pidämme vieläkin yhteyttä sähköpostin välityksellä, Sari kertoo. Vaikka KVT:n leirit on suunnattu nuorille täysi-ikäisille, kiinnostusta löytyy kaikista ikäluokista. Monet ovat alaikäisenä saaneet tietoa leireistä ja päättäneet lähteä heti, kun ikää on tarpeeksi. Nykyään myös iäkkäämmät ihmiset ovat kiinnostuneita ja eri ikäryhmien sekoittuminen tekee varmasti vain hyvää, Sari arvelee. Järjestön leirivalikoimasta ja leirien teemoista on varaa valita. Aiheita löytyy aina rasisminvastaisuudesta ja rauhasta ympäristöasioihin saakka. Myös pidempien vapaaehtoisjaksojen työtehtävät vaihtelevat suuresti. Yhtä puolta vapaaehtoistyöstä kokee myös KVT:n toimistossa leirivarauksia vastaanottava espanjalainen pitkäaikaisvapaaehtoinen Silvin Carballo, joka kuvaa aikaisempia leirikokemuksiaan seuraavasti: Ensimmäinen leirini oli Kreikassa, myöhemmin olen ollut myös Ranskassa ja Irlannissa. Leireillä työhöni on kuulunut muun muassa rantojen siivoamista ja graffitien poistoa. Parasta vapaaehtoistyössä on tutustuminen uusiin ihmisiin. Leireillähän kukaan ei tunne toisiaan entuudestaan, joten kontaktit syntyvät helposti ja ennakkoluulottomasti. Kerrankin kaikki ihmiset ovat samassa tilanteessa! Kauppakorkean opiskelija Eeva Kääriäinen vietti erilaisen välilukukauden, kuultuaan Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen, eli KEPA:n tarjoamasta vaihtomahdollisuudesta. Nuori nainen päätti ennakkoluulottomasti lähteä kirjaimellisesti maapallon toiselle puolelle. Ajattelin, että kun kerran lähden, voin samalla lähteä kunnolla. Niinpä löysin itseni Nepalista, jossa vietin neljä ja puoli kuukautta opettaen englantia pienessä kyläkoulussa. Perillä Eevaa odotti täysin erilainen maailma. Suomen kaupunkimaisema oli vaihtunut maaseutuun, jossa pieni, paristakymmenestä talosta koostuva kylä toivotti vieraan tervetulleeksi. Paikassa ei ollut lainkaan sähköä tai juoksevaa vettä. Olin kylässä ainoa länsimaalainen enkä osannut alussa lainkaan nepalin kieltä. Mutta kun neljä kuukautta pakko-opiskelee, niin äkkiä sitä alkaa oppia! Kylässä oli aiemmin ollut kolme suomalaistyttöä, joilta Eeva oli saanut tarvittavaa ohjeistusta ennen lähtöä. Eevan matka oli omakustanteinen, mutta hän oli saanut matkaansa varten myös stipendin. Kylässä Eevan päivärytmi muodostui isäntäperheen tapojen ympärille. Aamulla lähdin kouluun opettamaan vuotiaille lapsille englannin alkeita. lltapäivällä palasin kotiin ja saatoin auttaa perhettä kaikenlaisissa askareissa tai lukea kirjoja. Kuuden aikaan tuli pimeä, jolloin eläimet tuotiin takaisin sisälle. Sen jälkeen aloimme laittaa yhdessä illallista, joka koostui yleensä riisistä ja kastikkeesta. Eeva on hyötynyt kokemuksestaan myös myöhemmin, sillä monet työnantajat ovat olleet kiinnostuneita hänen työstään Nepalissa, kertoohan vaihdossa käyminen myös itse työn tekijästä. Vapaaehtoistyössä entuudestaan karttunut joustavuus ja sopeutuvaisuus ovat varmasti myös työnantajien mieleen. Uusien työmahdollisuuksien lisäksi, vapaaehtoistyö on ennen kaikkea avartanut Eevan maailmankuvaa. Matkallani huomasin, että ihminen ei tarvitsekaan kaikkea sitä, mitä ennen on luullut elintärkeäksi. Suomen ulkonäkökeskeisyydestä tai masennuksesta ei Nepalissa ollut tietoakaan, vaikka elinolot olivat hyvin köyhät. Materiaalinen omaisuus ei lopulta ole tae onneen, niin kuin ei sen puuttuminenkaan automaattisesti merkitse ilotonta elämää. Pihla Muhonen, Kambodzan lasten puolesta -kampanjasta kertoo Kambodzaan perustetusta orpokodista, jonka henkilökunnan joukkoon vapaaehtoistyöntekijät ovat enemmän kuin tervetulleita. Lapsia orpokodissa on tällä hetkellä 118, useimmat heistä erittäin köyhistä perheistä. Kun vanhemmat eivät pysty elättämään lukuisia lapsiaan, he tuovat nämä orpokotiin. Osa lapsista on hyvin sairaita ja noin kolmasosa heistä on saanut AIDS-tartunnan. Vapaaehtoistyöntekijän tärkein rooli orpokodissa on antaa lapsille mahdollisuus vuorovaikutukseen aikuisen ihmisen kanssa. Meillä on pulaa hoitajista, mikä on lapsien kannalta hyvin surullista, koska he joutuvat kasvamaan suhteellisen yksin. Vapaaehtoiset toimivat Kambodzassa lähinnä lasten hoitotehtävissä ja tarjoavat lapsille turvallisen henkilön, johon luottaa. Tällä hetkellä orpokodissa toimii kolme vapaaehtoista, ja on päätetty, että he keskittyvät pääosin sellaisten lapsien hoitoon, joilla on jo oma kummi, toisin sanoen virallinen tukija, joka on sitoutunut rahoittamaan lapsen elinkuluja. Kun vapaaehtoisten määrä toivon mukaan tässä lisääntyy, voidaan toimintaa parantaa ja lapsille kohdistaa entistä enemmän huomiota. Tavoitteena on löytää jokaiselle lapselle oma kummi, Pihla Muhonen selventää. Työhön haluavilta toivotaan kahdenkymmenen vuoden ikää ja vähintään kolmen kuukauden oleskelua maassa. Mitä pidempään on mahdollisuus työskennellä, sen parempi. Silloin myös lasten kontaktit aikuisiin ovat pidempiä ja lapsille itselleen antoisampia. Vapaaehtoisten tulee itse olla terveitä, koska työolosuhteet voivat koetella kuntoa. Kambodzaa Muhonen kuvailee maana, jossa vastaan tulevat erilaisuus ja vieraan kulttuurin ymmärtäminen. Totta kai ympäristö on erilainen, puhutaanhan erosta länsimaan ja kehitysmaan välillä. Pahin ongelma ei ole kuitenkaan materiaalisessa puutteessa, esimerkiksi ruokavalion yksipuolisuudessa, vaan juuri aikuiskontaktien puutteessa. Jos normaali suhde aikuiseen jää syntymättä, tulee siitä väistämättä seurauksia, jotka näkyvät lapsen myöhemmässä elämässä ja yksilönkehityksessä. Pihla kertoo, että järjestö tarvitsee ensi sijassa kummeja orpokotilapsille. Jos tahdot tulla auttamaan, mahdollisuuksia on. Taloudellisen tuen ohella, tarvitsemme orpokotilapsille kummeja. Kummien ja sponsoreiden panos on merkittävä sekä taloudellisessa, että psyykkisessä mielessä. Perheetön lapsi saa konkreettisen, sitoutuneen auttajan, jolla on kasvot.

14

15 Pienempänä olin mielikuvitusrikas ja vähän isompana hyvin tunteellinen. Kuitenkin yläasteen ajan olin kieltänyt itseltäni itkemisen ja kaikenlaisen tunteilun. Sillä tiesin miten helposti voisin romahtaa. Vielä viime vuonna minua kuvailtiin eläväiseksi ja optimistiseksi. Tämän kouluvuoden alussa kaikki romahti. En pystynyt hallitsemaan mielialojani. Menetin mielenkiinnon niitäkin asioita kohtaan, joiden tekeminen oli ennen mielekästä. Opiskeleminen meni täysin pieleen. Nukahtaminen ja herääminen oli työlästä. Valveilla olo oli kamalaa varsinkin aamuisin. Myöhästelin koulusta. Huomasin olevani herkimmilläni pitkään aikaan. Reagoinkin asioihin eri tavalla. Sain itkukohtauksia ja saatoin olin vihainen ilman varsinaista syytä. Oli ärsyttävä huomata, että kaikki pitivät minua itsestään selvyytenä. Kun asetin muut etusijalle huomasin ettei itselleni jäänyt aikaa. Minusta tuntui että elin oravanpyörässä; kaikki oli turhaa ja halusin sen loppuvan. Ryyppäsin vastoin tapojani, enkä välittänyt omasta kehostani. Käytin tarkoituksella erilaisia lääkkeitä sekaisin. Eikä sellaisista ollut apua, vaikka jälkeenpäin ei mitään muistanutkaan, se pahensi tilannetta ainakin perheeseeni jonka kanssa välit olivat muutenkin huonot. Muutama aikuinen oli huomannut käytökseni nopean muutoksen, sekavuuteni ja mielialani vaihtelut. Tuntui kuin joka tuutista olisi tyrkytetty masennuslääkkeitä ja puhu jollekin soopaa. Olin harhaluuloinen. Olisin tarvinnut tukea ja ymmärrystä. En halunnut kenenkään painostusta tai ketään urkkimaan asioitani. Ennenkin olen ollut onneton, mutta silloin pystyin ottamaan itseäni niskasta kiinni ja nousemaan ylös. Tällä kertaa se onnistui vaivalla. Oli väärin itseni kannalta lopettaa terapia ja kieltäytyä muusta avusta. Tärkeintä on pitää huoli siitä että tekee edes jotain. Seuraavista asioista voi olla apua. -Jos mahdollista, yritä järjestää unirytmisi säännölliseksi. -Arkiasioiden tavallinen suorittaminen. -Raitis ilma, ulkona käyminen ja liikkuminen. On tieteellisesti osoittautunut, että liikunta auttaa ja nostaa mielialaa. -Uuden tai vanhan tekeminen mikä sai ennen hyvälle tuulelle (esim. maalaaminen, tanssiminen, uiminen). -Päiväkirja tekemisistä ja mielialoista. Läheisiin ihmisiin yhteydenpito, vaikka tuntuisikin vastenmieliseltä. Et saa eristäytyä. -On oltava vähintään yksi luotettava ihminen (voi olla ammattilainen tai ystävä). -Itsensä peilistä katsominen. Ja uskottavasti sanottava: Olen hyvä ihminen, selviän tästä. -Mantra jota voi toistaa itselleen useita kertoja päivässä. Minun esimerkkini oli Hyväksy itses, hyväksy muut, hyväksy se et muut hyväksyy sut! -Arkinen muutos elämään. Nujerra rutiinit ettei ne nujerra sua. -Selkeä tunteiden ilmaiseminen, jos itkettää itke, jos naurattaa naura. -Ei tarvitse kiirehtiä ja pienin askelin edistyminen on suotavaa. Kävin moikkaamassa vanhoja koulukavereitani. Ylipäätään, että uskalsin lähteä ihmisten ilmoille oli jo sinänsä merkittävää. Huomasin miten paljon he olivat opiskeluissaan edistyneet sillä aikaa kuin olin poissa. Päätin että minäkin haluan saada jotain aikaan, vaikka se tapahtuisi hitaammin. Vähän aikaa luulinkin edistyväni. Olin kuitenkin väärässä; edistyinkin huonossa seurassa huonompaan suuntaan. Kun muut pitävät alempiarvoisena, niin pian alkaa itsekin uskoa siihen. Minullahan on siitä kokemusta jo lapsuudesta asti. Ymmärsin etten muista enää miten rakastaa itseäni ja vaikeaa onkin sen opetteleminen. Kun en itse välittänyt itsestäni, ei välittänyt kukaan muukaan. Nyt harjoittelen itseni arvostamista ja kieltäytymistä ylimääräisestä työstä jonka joku muu voi tehdä paremmin ja nopeammin. Vaikka jokaiseen päivään mahtuu iloa ja murhetta niin osittain sen takia me ihmiset opimme uutta ja kasvamme henkisesti. Ollessani masentunut opiskelin Laajasalon lukiossa. Siellä tutustuin luotettavaan naishenkilöön joka aidosti välitti ja tuki minua. Kun aloin tehdä juttua masennuksesta halusin ihan ensimmäisenä jutella hänen kanssaan aiheesta masennus siitä mitä hän tietää ja muistaa. Jaana Tamski on opiskellut Helsingin Yliopistossa valtiotiedettä ja on suorittanut terveyskasvatuksen opintoja Jyväskylän Yliopistossa. Aikaisemmin hän on työskennellyt terveyskeskuksessa sosiaalityöntekijänä. Nyt 35-vuotiaana hän työskentelee opinto-ohjaajana Laajasalon lukiossa, jossa opettaa myös terveystietoa ja liikuntaa. Jaana harrastaa jumpassa käymistä, uintia, hiihtämistä, ja uusimpana villityksenä joogaa. Henkisestä hyvinvoinnistaan hän pitää huolta nukkumalla tarpeeksi, jakamalla ajatuksiaan ystävien kanssa ja sanomalla ei. Tärkeimpinä asioinaan elämässään hän pitää ystäviä, perhettä, työntekoa ja harrastuksia. Koulun ilmapiiriä hän kuvaili hyväksi, sanoi opiskelijoita aktiivisiksi ja että kaikki tukevat toimeen kaikkien kanssa niin opettajat kuin oppilaatkin. Opiskelijat viihtyvät koulussa toistensa kanssa, mutta voisivat keskittyä opiskeluihin enemmän. Koulun terveystiedossa käsitellään mielenterveys ongelmia ja masennusta. Erityisesti TT2 -kurssilla ja psykologian elämänhallinta -kurssilta voi saada jopa virikkeitä, apua tai helpotusta arkeen ja opiskeluun. Abit ja muut opiskelijat saattavat stressaantua ennen kokeita jos eivät ole jaksaneet, tai halunneet lukea ajallaan ja joka kerta. Jaana mainitsee että on ollut kerran masentunut itsekin erottuaan poikaystävästään. Juttelimme yleisesti masennuksesta ja siitä mistä siitä saa tietoa ja mistä voi hakea apua sekä millaisista asioista voi olla apua. Masennus on tavallinen psyykkinen häiriö. Jolle toiset ovat alttiimpia kuin toiset. Sillä jokaisella on oma tapansa tuntea ja käsitellä asioita. Jos elämän olosuhteita ja tilanteita ei kyetä hallitsemaan, tilanteen välttely tai avuttomuus johtavat yleiseen ahdistuneisuuteen ja masentuneisuuteen. Ihminen tuntee itsensä arvottomaksi huonoksi ja menettää kiinnostuksensa jopa niitä asioita kohtaan joita piti ennen kiinnostavina ja mielenkiintoisina. Ensimmäisimpiä oireita on lisääntynyt nukkuminen tai univaikeudet. Masennukselle tyypillistä on myös liikunnan vähentyminen, ruokahalun menetys tai ylensyöminen. Myös ruumiilliset tuntemukset kuten itkuisuus, ärtyneisyys, väsymys ja jatkuvat, epämääräiset säryt (esim. migreeni,) kivut ja tuntemukset ovat yleisiä. Masennus ottaa usein valtaansa tilanteissa, joihin liittyy surua ja menetystä. Oireet vaihtelevat masennuksen syvyyden mukaan. Lievä masennus voi jäädä huomaamatta ja se on yleensä ohimenevä. Keskivaikea masennus taas kaipaa hoitoa ja vaikka voi paremmin, olisi hyvä jos olisi joku tukihenkilö josta olisi apua tilanteissa jos masennus uusiutuu. Vakava masennus voi johtaa erilaisiin hallitsemattomiin tekoihin, ja tällöin ihminen tarvitsee ulkopuolista apua. Kaamosmasennus on harvinainen. Siihen liittyy vakavan masennustilan oireita. Se puhkeaa yleensä syksyllä tai talvella. Lapsilla ja nuorilla oireet ovat epäselvempiä, eräs tyypillinen piirre on kouluvaikeudet, keskittymiskyvyn ja motivaation puute ja eristäytyminen. Piilomasennus on sitä kun ihminen kärsii fyysisistä oireista (somaattiset oireet) silloin kun ei ilmaise halujaan tai tunteitaan. Läheisen ihmisen masentuneisuuden huomaa, kun toinen jatkuvasti aliarvioi itseään ja väittää että niin muutkin tekevät, että kukaan ei välitä, ja usein hän ottaa tai saa liian paljon tekemistä harteilleen. Masentunut usein hoitaa sekä omat, että muiden hommat, ja juuri siksi saattaa kärsiä unihäiriöistä kun päiväkin on venynyt pitkäksi. Tällöin on huono olo, tuntuu että kenelläkään ei ole aikaa kuunnella, tai ei itsekään ehdi käsittelemään mielessä pyöriviä asioita kun aikakin tuntuu olevan kortilla. Masentunut voi olla juuri eronnut tai menettänyt rakkaansa. Nuorilla voi olla vaikeaa jos välit vanhempiin ovat huonot, tuntuu, että kukaan ei tue tai kannusta. Alussa on vaikea käsittää ja hyväksyä se, että on masentunut, saati alkaa käsitellä asioita yksin. Joskus nuoret pelkäävät hakeutua hoitoon sen takia, koska luulevat tulevansa leimatuiksi epänormaaleiksi, erilaisiksi tai poikkeaviksi ja pelkäävät muiden reaktioita. Nuoret ovat epävarmoja ja sosiaaliset paineet vain pahentavat asioita. Jaanakin sanoi, että vanhemmat eivät välttämättä ymmärrä murkku/teini ikäisiä lapsiaan. Jotkut vanhemmat kieltävät ongelman heti. Kun toiset taas ovat huolissaan ja hämmentyneitä, mutta haluavat auttaa ja toivovat, että lapsi paranee. Masentuneena on hyvä hakea ja saada apua. Jos mieli on ollut maassa pidemmän aikaa, on syytä käydä juttelemassa jonkun kanssa. Joskus yksikin käynti jollekin ulkopuoliselle auttaa selventämään asioita. Jos on vakavammasta kyse, hoitoon pääsee parhaiten oman terveyskeskuksen kautta tai voi pyytää koulun terveydenhoitajalta lähetteen nuorten psykiatrian poliklinikalle. On myös erilaisia nuoria tukevia järjestöjä. Vakavasti masentuneilla nuorilla on mahdollisuus päästä hoitoon. Saada ammattitaitoista henkilökuntaa avuksi ja lääkäriltä diagnoosin ja asianmukaiset lääkkeet. Itsehoitoa lääkkeillä ei saa missään tapauksessa yrittää ja niitä on käytettävä ohjeiden mukaisesti. Eikä lääkehoitoa saa jättää kesken. Lääkkeitä ei saa koskaan käyttää samanaikaisesti alkoholin kanssa, sillä se lisää väsyttävää vaikutusta. Lääkkeitä hankittaessa, on ehdottomasti kerrottava jos käyttää jotain muita lääkkeitä (kuten esim. unipillereitä). Terapioita joita käytetään hoidettaessa masentunutta. Psykodynaaminen psykoterapia on ammattimaista, teoriaan pohjautuvaa, keskustelun ja vuorovaikutuksen avulla toteutettava hoitomuoto. Psykoterapiaa antavat koulutetut terapeutit. Tavoitteena on oireista vapautuminen, sisäinen eheytyminen ja oman riippumattomuuden kehittäminen, jotta pystyisi ottamaan paremmin vastuun itsestään. Hoito tähtää ajatusten ja tunteiden vapautumiseen ja niiden hallintaan. Terapiassa pohditaan myös omien ihmissuhdetaitojen parantamista. Kognitiivisessa terapiassa pyritään kahdenlaiseen muutokseen: muutetaan masentuneen välitöntä ajattelua suhteessa itseensä, muihin ja tulevaisuuteen. Toiseksi, tunnistetaan ja muutetaan masennuksen taustalla olevia laajempia perususkomuksia ja -oletuksia. Interpersoonallisen psykoterapian taustalla on ajatus läheisten vuorovaikutussuhteiden ja niissä tapahtuvien roolimuutosten tärkeästä merkityksestä masennuksen synnyssä. Tarkastellaan terapeutin aktiivisessa johdatuksessa yhdessä todettuja ja valittuja, ajankohtaisia ongelma-alueita potilaan vuorovaikutussuhteissa ja elämänmuutoksissa. Oppimisterapiayksilö saatetaan tilanteisiin, joissa hän voi oppia uusia käyttäytymismalleja siten, että häiriintyneet käyttäytymismallit jäävät vähitellen pois. Perheterapian taustalla on ajatus perheessä vallitsevasta tasapainotilasta, jossa sairastuneella on oma roolinsa. Toisaalta perheterapeuttista työskentelyä voidaan käyttää tukemaan esimerkiksi vaikeasti sairastuneen potilaan koko perhettä.

16 Jo 90-luvun puolessa välissä uran aloittaneessa bändissä soittavat Niko Nurminen (laulu), Tommi Ouvinen (Rummut), Anssi Ahvenniemi (basso) ja Mats Takila (kitara, koneohjelmointi). Tässä on bändi, josta suurempi yleisö tulee kohta kuulemaan. Ahkerille radion kuuntelijoille Rohto voi olla jo tuttu sinkku biiseistään Yksinkertaisesti, Maksan susta ja Vettä ja leipää. Ihan ummikkoja musiikkialalla nämä parikymppiset kundit eivät ole. Bändivirityksiä heillä on riittänyt jo pitkään ennen Rohtoa, joka perustettiin vuonna Viimeaikoina puheenaiheena on ollut marijuanan laillistaminen ja samaan hengenvetoon musiikin puolella räppäri Mariskalta tivattiin tiuhaan Mari-Johanna - biisin riimien merkitystä. Mistä tulee bändin nimi Rohto? Kyseessä ei ole mitkään kyseenalaiset rohdostuotteet. Emme kannata huumeita tai muutakaan. Rohto on vanha suomenkielinen sana ja kaikki tietää mitä se tarkoittaa. Se tulee ihan siitä, että se on meille kaikille soittajille semmoinen merkittävä tila toi yhtye. Me saadaan siitä rohtoa itsellemme, koska me ollaan aika vapautuneita muuten, bändin laulaja Niko kertoo. Toukokuun 21. päivä kauppojen hyllyihin ilmestyvää Rohdon Ihantala -esikoisalbumia bändi on valmistellut markkinoille jo parin vuoden ajan. Äänitykset meni aika nopeasti, mut kappaleista vanhimmat, on varmaan parin vuoden takaa, rumpali Tommi sanoo ja luo kysyvän katseen Nikoon. On siel aika paljon vanhempiakin vissiin. Me ollaan äänitetty tuota levyä vuoden 2003 alusta vuoden 2004 puolivälikohtaan, et me ollaan tehty semmosia sessioita ja hinkkailtu niitä sitten eri rupeamissa. Ja itse asiassa viimeinen kappale päätettiin liittää kokonaisuuteen helmikuussa, et siitä ihan näihin päiviin saakka ollaan äänitetty ja työstetty, Niko kertoo albumin väännöstä. Ihan kaikkia tuotoksiaan pojat eivät ensimmäiselle lätylleen laittaneet, jotta albumin kokonaisuus pysyisi kasassa. Tavoitteenahan on ainoastaan tehdä hirveän hyvä kokonaisuus. Katotaan nyt sitten, mitä mieltä jengi on, mut me ollaan luullakseni yhtyeenä tyytyväisiä siihen. Biisejä me ollaan tehty vuosia ja ollaan äänitettykin vuosia. Albumi ei ole siis mikään hetken polkaisu rysäys, Niko sanoo. Vielä hiljakseltaan keikkaileva bändi ei ole keikoillaan väsynyt esittämään vanhempia biisejään. Niistä siis löytyy vielä kipinää. Kyllähän niitä on kiva soittaa keikoilla. Luulen, että aika pitkään moni tulee olemaan setissä, Tommi sanoo. Niko sanookin, etteivät albumilla olevat biisit tule keikoilla välttämättä kuulostamaan samoilta. Tarkoitus onkin tehdä keikoilla kappaleista erilaisia sovituksia. Jo bändi aikojen alussa suomenkielen valinta esityskieleksi oli bändille itsestään selvyys. Myös muutamia musajuttuja englannin kielellä vääntäneelle bändille suomenkieli on se ainoa ja oikea kieli, jolla biisien sanoman saa varmasti esille. Suomessa bändien keskuudessa nousevan englanninkielen suosion vuoksi bändi pitää suomenkieltä tärkeänä myös kulttuurin kannalta. Lähetään siitä, että tehdään kulttuurityötä, Niko sanoo. Esikoisalbumin myötä Rohdolla on keikkailun lisäksi edessään oman musiikkivideon kuvaukset. Musiikkivideo-ohjelmien vähyys ei saa poikia hyppimään ilosta. Niille olisi heidän mielestään lisää tarvetta. Bändin mainostaminen kun ei ole Suomen markkinoilla mikään piece of cake ilman musiikkivideota. Olisihan se ihan mukavaa, jos niitä olisi enemmän. Mut hei, ei voi syyttää kuin itseään, jos esiintyy suomenkielellä. Näilläkin kulmilla tässä Helsingin keskustassa on pyörimässä tyyppejä, joiden musiikkivideot pyörii vähän eri foorumeissa, kuin jossain Suomen neljällä kanavalla. Jos vaikka vetäisi englanniksi, niin sitten on kanavia, Niko sanoo. Toisaalta musiikkivideo-ohjelmien vähyys luo alalle kunnianhimoista kilpailua. Foorumit on aika rajatut ja kynnys on aika korkea. Kyllä se sitten potkii takamuksille näitä tekijöitä, että tietää että foorumit on rajatut ja sen on pakko olla aika hyvä, että menee läpi, Niko sanoo. Jokaisella bändillä on omat unelmansa. On unelma-keikkapaikkoja ja pystejä joista on ainakin mukava haaveilla. Mitä tavoitteita Rohdolla on? Tavoitteet on melkein saavutettu. Mä oon aina unelmoinut, että me saadaan oma keikka-auto ja sit me ostettiin sellainen, Tommi naurahtaa. Lotta -nimisestä minibussista onkin bändille hyötyä. Enää ei tarvii pyytää, et isi tulee roudaa keikalle. Tää on totta, isi on roudannut keikalle aika paljon, mut isi onkin vanha basisti, Niko kertoo. Legendaarisella Tavastialla esiintyminen on yleensä bändeille kohokohta. Me ollaan käyty siellä. Siitä on jokunen vuosi aikaa. Silloin oltiin yhden artistin lämmittely-yhtyeenä. Oishan sinne kyllä taas kiva päästä soittamaan. Se on kansainväliset mitat täyttävä areena ja siellä kun soittaa, niin on jossain asemassa. Varsinkin jos siellä on omalla keikalla, Niko sanoo. Näin keväällä kun erilaiset allergiat puhkeavat, niin mikä rohto te Rohto-bändinä olisitte? Joku luonnontuote varmaan. Tai syötävä varmaan. Pitäisi syödä tosi paljon, Tommi pohtii. Jotain uutetta. Auringonhattu me ei oltaisi, se on liian trendikästä. Pitäisi soittaa Tohtori Toloselle ja kysyä, mikä on uusin ja kovin löytö, mutta joku tommonen perusjuuri suomalaiselta villiintyneeltä kukkakedolta. Sieltä pystyy tekemään sellaisen sopivan cocktailin, joka ois meidän rohtoa. Tai koivunlehti, Niko miettii. Teknistynyt ja yli kemistynyt yhteiskunta on unohtanut kaikki luonnontuotteet ihan selkeästi. Me kannatetaan niitä, Niko lisää. Luonnontuotteita mainostamaan bändi ei kuitenkaan lähtisi.

17

18 HORROSKOOPPI Laatinut: Essi Korhonen Olet jossain asiassa epävarma, tarvitset nyt henkistä tukea. Ota sitä heiltä jotka eivät sinua torju! Pohdit jotain tärkeää kysymystä, mieti mitä todella haluat! Teet kaikkesi luistaaksesi jostain vastuusta, mutta kaikki asiat on kohdattava sellaisena kuin ne ovat. Jatko on aina epävarmaa, joten tartu hetkeen ja elä päivä kerrallaan! Kohta olet parhaimmillasi, mitä se sitten tarkoittaakin, tarkkaile siis postiasi :) Jos kuljet taaksepäin näet kaikki muistosi, jos kuljet eteenpäin näet tulevan. Valitse itse! Jos hoidat asiasi nyt kuntoon, ei tarvitse jälkikäteen selitellä. Tiedät olevasi nyt pieni ja heikko, miksi et voisi myöntää sitä? Voisit saada apua ulkopuolisilta... Jos pidät suusi kiinni tietyistä asioista voi olla että kaikki järjestyy sittenkin. Jollain ystävistäsi on jotain salattavaa sinulta, ota selvää mitä, mutta älä loukkaa heitä. Tiedät jotain mitä sinun ei kuuluisi tietää, joten varo sanojasi! Olet tehnyt jotain hyvää ja tiedät sen itse, mutta muut eivät näytä huomaavan. Tee asialle jotain!

19 Yksi esimerkeistä on se, että bändejä nousee kuin sieniä sateella. Helsingissä on paljon underground-bändejä, jotka eivät saa keikkoja ja julkisuutta koska promoottorit pelkäävät ottaa näitä esiintyjiä siipiensä suojiin. En puhu nyt mistään tekotaiteesta, vaan oikeasti kuunneltavasta musiikista mikä ei vain pääse kunnolla julkisuuteen. Ei ole järjestöjä / henkilöitä jotka tukisivat näitä artisteja. He joutuvat tyytymään siihen mitä on saatavilla. Oranssin kaatuminen, ja tuleva nousu, mahdollisesti mainstreamin hallitsemana, kaataa niitä viimeisiäkin mahdollisuuksia tuoda taidettaan julki. Gloria ottaa esiintyjikseen lähes ainoastaan bändejä joilla on levy-yhtiö taustalla. Ainoana vaihtoehtona tuntemattomille bändeille on internetin maailmanlaajuiset palvelut. Yksi parhaimmista esimerkeistä on jota kautta on alkanut hiljalleen nousta bändejä valtavirran tietoisuuteen. Mutta hakevatko kaikki tietoisesti mainetta ja mammonaa, vai haluaako osa pysyä vain pienen porukan bändinä. Tapasin The Blow -yhtyeen Jaakko Peltosen Helsingin Pukinmäessä, bändin treenikämpällä, joka sijaitsee nuorisotalon tiloissa. En voi tässä nyt vastata muiden jäsenten puolesta, mutta ei minulla itselläni ainakaan kovin massiivisia ambitioita bändin suhteen ole, Jaakko aloittaa. Emme aseta tavoitteita tyyliin, okei pojat, puolen vuoden päästä ollaan sitten top-40:ssä! Levytyssopimusta emme toistaiseksi aio yrittääkään hakea. Itselleni ei bändin maine merkitse suuriakaan. Niin kauan kuin soittaminen ja treenaaminen on mukavaa, on homma mielekästä. The Blow on yhtye joka soittaa psykedelialla ja progressiivisilla vivahteilla varustettua rock-musiikkia. Bändi on nyt treenannut pari vuotta tiiviisti ja julkaissut yhden omakustanteen. Myös keikkaa bändi on heittänyt mm. Gloriassa, Nuorten Vaalit -tapahtumassa. Säälittäviä ovat sellaiset bändit, jotka havittelevat mainetta keinolla millä hyvänsä, ja yhtä säälittäviä ovat myös bändit jotka yrittävät väkisin olla niin undergroundia kuin suinkin. Me katselemme avoimin mielin, mitä tuleman pitää. Kaiken kaikkiaan, mielestäni olisi bändien ja artistien hyvä miettiä - jo oman henkisen hyvinvointinsakin takia - miten korkeat tavoitteet itselleen haluaa asettaa. Onko se suuri julkisuus se juttu, vai riittävätkö lähipiiriin jaetut äänitteet, vapaa nettilevitys tai vaikkapa parinsadan levyn painokset? Sillä ainakaan minä en tunne mitään negatiivisia tuntemuksia sen takia, että The Blown levyjä on todennäköisesti vain kourallisella ihmisiä, joista enimmät ovat tuttujamme, Jaakko toteaa. Musiikin leviämisestä internetissä on ollut paljon keskustelua mediassa. Puolesta tai vastaan, mutta internet on selvästi paras ja yksinkertaisin tapa saada musiikkiaan kuulluksi. Toisaalta nykyään internet on pullollaan bändejä ja biisejä. Mikseri.netissäkin hukkuu helposti joukkoon eikä ehkä koskaan tule kuulluksi. Mutta kun katsoo kuunnelluimpien biisien top 10-listaa, huomaa että listan kärkisijoilla roikkuu pääasiassa vitsillä tehdyt huumorikappaleet, joilla ei ole mitään muuta tulevaisuutta kuin jatkaa siitä mihin hekoheko-hauska Pizza Enrico jäi. Toisaalta, ehkei ole tarkoituskaan tehdä muuta. Mutta entä sitten ulkomaat? Onko ulkomailla parempi tilanne underground-bändeille, kuin Suomessa? Ulkomailla kuunnellaan enemmän ei-kaupallista musiikkia kuin Suomessa, joten levikki on parempi, kertoo Glen Hone, In Memoriam -yhtyeestä. Suomessa touhu on vielä alkutekijöissään, ja suomalaisella yhtiöllä saat todennäköisesti mainetta vain kotimaassa. Keski-Euroopassa on esimerkiksi parempi mahdollisuus saada suosiota myös muissa Keski-Euroopan maissa, joista pystyy sitten laajentamaan eteenpäin. Sillä eivätkö muusikot ja muutkin taiteilijat halua, että mahdollisimman monta ihmistä näkee ja kuulee heidän tuotoksiaan, mutta ennemmin soitan yhdelle ihmiselle joka todella diggaa musiikistani, kuin kymmenelletuhannelle jotka eivät oikeasti välitä pätkän vertaa. Suosittelen kaikille alkaville bändeille että hakevat keikkaa ravintoloihin, jotka ottavat helpommin tuntemattomia esiintyjiä kuin Nosturit sun muut. Eivätkös kaikki isommatkin bändit ole aluksi heittäneet keikkaa pienemmissä paikoissa? Entäs sitten nuorisotalokulttuuri? Nehän voivat olla hyviä keikkaharjoitus paikkoja alkajille. En usko nuorisotaloihin, koska niissä ei käy oikein ihmisiä. Jaakko taas on eri mieltä. Kyse on melko pitkälti siitä, kuinka nirsoja keikkapaikkojen suhteen halutaan olla. Jos bändi ottaa linjan ettei soita nuorisotaloilla, niin okei, se voi ehkä olla jonkinlaista kunnianhimoa sekin, mutta vähentää mahdollisuuksia.

20 Sitä on monenlaista. Sitä tapahtuu liian monessa paikassa. Kiusaamista ilmenee muun muassa. syrjintänä, sukupuolihäirintänä tai toisen jatkuvana alistamisena. Pahinta on, että kiusaajat pelkäävät itse tulla tuomituiksi tai syrjityiksi, ja yrittävät hakea toiminnallaan huomiota tai vähintäänkin siirtää huomion itsestään johonkin toiseen. Raukat. Kiusaaminen ei ole koskaan kiusatun vika; vaikka kiusaajista saattaa tuntua, että toinen tahallaan kaivaa verta nenästään ja siksi tunteekin kiusaamisen oikeutetuksi. Maailma on täynnä ihmisiä, jotka yrittävät pönkittää omaa huonoa itsetuntoaan, puuttumalla toisen ihmisen tekoihin. Tämä voi ilmetä toisen solvaamisella, joskus jopa juoruilemalla (useimmiten tytöt), tai millä tahansa, mikä on vahingollista toiselle osapuolelle. Kiusaaminen voi olla sekä fyysistä, että henkistä. Usein saatamme yksilöinä olla ihan kunnon ihmisiä, mutta ryhmässä kykenemme kuitenkin erittäin helposti tekemään toisen elämän helvetiksi. Kouluväkivalta on usein sama asia, kuin ryhmäväkivalta. Silloin huomio suuntautuu johonkin erilaiseen, heikompaan yksilöön, jolla ei ole valmiuksia puolustautua. Poikkeavuus vetää puoleensa testaamista: kokeillaan, miten kiusattu käyttäytyy, ja toimitaan sen mukaan. Kaikki testaavat kaikkia, mutta hyvin eri tavoin. Ei ole kantelemista, kun hakee apua kiusaamiseen. Vanhemmat opettavat lapsille käytöstapoja ja huolehtivat siitä, että ne toimivat käytännössä. Jos vanhemmat epäonnistuvat niin seuraavaksi on opettajien vuoro yrittää. Loppu peleissä jokainen on vastuussa omista teoistaan. Aina. Yhteistyö toisten kanssa edellyttää joustavuutta, mutta myös ehdottomuutta. Tämä tarkoittaa sitä, että ihminen voi tuntea omat mielipiteet yhtä arvokkaiksi kuin toistenkin. Hän pystyy kertomaan miltä itsestään tuntuu, mitä ajattelee ja suostuu kehittämään muiden ajatuksia. Kannattaa aina olla rohkea, ja puolustaa tarvittaessa omia ajatuksiaan ja unelmiaan. Ei pidä myöskään pelätä auttaa toista hädässä olevaa. Hyvä yhteishenki saadaan, kun yritetään ratkaista ristiriidat puhumalla. Annetaan kaikkien kukkien kukkia, se ei ole keneltäkään pois, vaan rikastaa kaikkien elämää! Jos jokainen meistä oppisi asettumaan toisen ihmisen asemaan, se auttaisi meitä kaikkia ajattelemaan vastavuoroisesti. Tällöin kykenemme paremmin vastustamaan ennakkoluuloja ja kielteisiä asenteita toisiamme ja eri kulttuureita kohtaan. Meillä kaikilla on joskus huono päivä, milloin mikään ei toimi ja kaikki on nurinkurin. Näinä päivinä toivomme, että joku yrittäisi piristää, vaikka kertomalla vitsin tai puhumalla omista sattumuksistaan joita on päivän aikana sattunut. Emme halua kuulla solvauksia tai tyhjänjauhamista. Haluaisimme nähdä mieluummin vastaantulijan hymyn, kuin myrtsin ilmeen. Tämä piristää surkeimmankin mörököllin päivän, ja jaksamme itsekin taas hymytä. Ihmisiä ei tarvitse tuntea voidakseen olla kiltti ja kohtelias. Jokaisessa on jotakin hyvää ja ainutlaatuista. Kun katselemme ympärillemme ja oikein mietimme, niin varmasti huomaamme ja ymmärrämme sen. Ihminen, joka on hyvällä ja oikealla tavalla varma itsestään ei saa tyydytystä toisten piikittelystä, solvaamisesta, alentamisesta tai fyysisestä väkivallasta. Sellainen henkilö osaa asettua toisen henkilön asemaan ja mahdollisesti puolustaa heikompiaan. Kiusaamiseen pitää heti puuttua kun sitä näkee tapahtuvan. Pahanpuhuminen on jännittävää, mutta sen vastustaminen työlästä. Liikkeellä olevat huhut pitää lopettaa. Kiusatun turvallisuuden, ja vähitellen myös itseluottamuksen palauttaminen on tärkeää. Jos omaat hyvät käytöstavat niin tiedät miten helppoa on tutustua ihmisiin. Elämä on upeaa silloin, kun opit kuuntelemaan toista. Vielä hienommaksi se muuttuu silloin kun toinen ihminen raottaa sinulle sydäntään. Tämä tarkoittaa, että olet ansainnut luottamuksen. Se on tärkein asia maailmassa, älä riko sitä. Tätä kautta opit itsekin luottamaan muihin. Ollessasi onnellinen, suvaitsevainen ja avoin, ihmiset viihtyvät kanssasi ja ottavat sinusta mallia. Ole oma itsesi ja anna muidenkin olla.