Matkalla yhteiskehittelyyn -kokemuksia ammattikorkeakoulun ja työelämän yhteistyöstä: OSMOS -osallistava monikulttuurinen sosiaaliohjaus projekti

Transkriptio

1 Matkalla yhteiskehittelyyn -kokemuksia ammattikorkeakoulun ja työelämän yhteistyöstä: OSMOS -osallistava monikulttuurinen sosiaaliohjaus projekti Päivi Kaljonen, Metropolia ammattikorkeakoulu Jiri Lallimo, Helsingin yliopisto, CRADLE Tässä artikkelissa lähestytään ammattikorkeakoulun ja työelämän välistä yhteistyötä ja työkäytäntöjen ja menetelmien yhteiskehittelyä Metropolia ammattikorkeakoulussa meneillään olevan EU rahoitteisen OSMOS osallistava monikulttuurinen sosiaaliohjaus projektin ensimmäisten toimintavuosien oppimiskokemusten kautta. Osmos -projektissa pyritään yhdistämään ammattikorkeakoulun ja työelämän osaaminen ja resurssit perhekeskusten monikulttuuristen asiakkaiden palvelujen kehittämiseksi. Projektin tavoitteena on kulttuurisensitiivisen työotteen kehittäminen niin käytännön työssä kuin ammattikorkeakoulun opetuksessakin. Yhteiskehittelyn areenana projektissa toimii kehittävän työntutkimuksen viitekehykseen niveltyvä, kerran kuukaudessa kokoontuva oppimislaboratorio. Yhteisöllinen, verkkovälitteinen työskentely-ympäristö Knowledge practices environment (KPE) tukee projektin monivuotista ja moniammatillista tiedon kehittämistä, taltioimista ja uudelleen jäsentämistä. Se on erityisesti suunniteltu tukemaan ekspansiivista, uutta luovaa oppimista, jossa kehitetään osallistujia yhdistäviä kohteita. Artikkelissa kuvataan yhteiskehittelyn alkukaarta, jossa vuorottelevat sekä kasvokkaiset että verkkovälitteiset kohtaamiset sekä syklimäinen eteneminen kohti kokeilevaa pilottitoimintaa. YHTEISKEHITTELY AMMATTIKORKEAKOULUN JA TYÖELÄMÄN YHTEISENÄ HAASTEENA Ammattikorkeakoulun ja työelämän organisaatioiden yhteiskehittelyä voidaan lähestyä uudenlaisena yhteiskunnallisena toimintamuotona, jonka tavoitteena on yhdistää työelämän ja ammattikorkeakoulun osaaminen ja voimavarat vastaamaan yhteiskunnan muutoksen mukanaan tuomiin historiallisesti uudenlaisiin palvelutarpeisiin (Virkkunen & Lintula 2010). Tämä, ammattikorkeakouluille jo laissakin asetettu aluevaikuttavuustehtävä haastaa sekä ammattikorkeakoulut että työelämän etsimään ja tutkimaan erilaisia yhteiskehittelyn muotoja. Lähes jokaisessa ammattikorkeakoulussa onkin meneillään useita erilaisia kehittämistoimia, joiden tavoitteena on integroida

2 koulutus, tutkimus- ja kehittämistoiminta sekä aluekehittämistehtävä toimivaksi kokonaisuudeksi (mm. Kivipelto 2009; Kotila & Mutanen & Kakkonen 2008.) Tässä artikkelissa tarkastellaan Eu rahoitteisen OSMOS osallistava monikulttuurinen sosiaaliohjaus projektissa rakentuvaa ammattikorkeakoulun ja työelämän yhteiskehittelyä. Yhteiskehittelyn tavoitteena on kehittää perhekeskuksen sosiaaliohjausta vastaamaan entistä paremmin maahanamuuttajataustaisten perheiden palvelutarpeisiin sekä vahvistaa maahanmuuttajien osallisuutta ja kuulluksi tulemisen kokemusta perhepalvelujen käyttäjinä ja kehittäjinä.. Englanninkielinen termi co-configuration on Victorin ja Boyntonin (1998) käyttöönottama käsite, jonka mm. Engeström on kääntänyt yhteiskehittelyksi. ( Engeström 2004, 80.) Yhteiskehittelyn käsite on alun perin otettu käyttöön tarkoittamaan toimintaa, jossa asiakas otetaan vahvasti mukaan tuotteen tai palvelun suunnittelu- ja tuotantoprosessiin. Yhteiskehittelyn kohteena on yleensä monen eri tuottajan valmistama moniaineksinen tuote- tai palvelukokonaisuus, jossa on sekä valmiita tuotekomponentteja että asiakkaiden yksilöllisten toiveiden mukaan erikseen räätälöitäviä osia. Yhteiskehittelyä tarvitaan tilanteissa. joissa vaaditaan palvelujen ja tuotteiden jatkuvaa uudelleen konfigurointia ja kumppanuussuhteiden ja luottamuksen solmimista aikaisemmin erillään toimineiden osaajien välille. Yhteiskehittelyä tarvitaan tyypillisesti tilanteissa, joissa mikään ryhmä ei yksinään pysty tuottamaan tyydyttäviä ratkaisuja havaittuihin ongelmiin. (Engeström, 2004, ) 2 Moniaineksiset ja kompleksiset prosessit, kuten esimerkiksi maahanamuuttajataustaisten perheiden integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan, vaativat lukuisten eri taustoja ja intressejä edustavien toimijoiden yhteen kytkemistä etenkin vaativissa suunnitteluja ongelmaratkaisutilanteissa. Victor ja Boynton (1998, ) puhuvat yhteiskehittelystä historiallisesti uudenlaisena työtyyppinä, jolle on ominaista asiakkaan ja palvelun tuottajan välinen dialoginen tiedonmuodostus tuotantoprosessin kaikissa vaiheissa. Yhteiskehittely ei onnistu ilman palvelukokonaisuuden ja asiakaskunnan syvää tuntemista eikä ilman kaikkien osapuolten välistä luottamuksellista vuoropuhelua ja molemminpuolista oppimista. Yhteiskehittely rakentuu eri osapuolten välisissä kohtaamisissa (tightly coupled linkages), joissa vaihdetaan näkemyksiä ja kokemuksia. Kohtaamisissa syntyy

3 aina myös uusia ideoita, uutta tietoa ja molemminpuolista oppimista ja oivallusta. (mt ) Usein jonkin palvelun tai palvelukokonaisuuden kehittäminen edellyttää vakiintuneiden yhteistyökumppaneiden rinnalle lukuisan määrän muuntuvien toimijoiden kytkentöjä. Tällaisia muuntuvia toimijoiden kytkentöjä Engeström (2004a). kutsuu solmutyöskentelyksi. Solmu on suhteellisen erillisten toimijoiden nopeaa, improvisoivaa kokoontumista yhteen ratkaisemaan yhteistä ongelmaa tai tehtävää asian kannalta pätevimmällä kokoonpanolla. Solmu purkautuu, kun tehtävä on suoritettu. Solmutyöskentely edellyttää nopeaa luottamuksen ja yhteisen kielen muodostamista, mutta myös pitkäjänteistä suunnittelua ja tulosten seurantaa (mt ) Yhteiskehittelyn maailmankuva eroaa sarjatuotannon maailmankuvasta. Yksisuuntaisten ja usein putkimaisten prosessien sijasta yhteiskehittely sisältää muurahaispesän kaltaista monisuuntaisten polkujen alati muuttuvaa kudelmaa tai rihmastoa. On jopa sanottu, että yhteiskehittely edellyttää maailman hahmottamista kuhinana. (Engeström 2004, 99.) 3 Seuraavissa luvuissa kuvataan ja arvioidaan ammattikorkeakoulun ja työelämän yhteiskehittelyn rakentumista OSMOS -projektissa sen ensimmäisen puolentoista vuoden aikana: ketkä osallistuvat yhteiskehittelyyn, millä foorumeilla yhteiskehittelyä tapahtuu ja millä välineillä sitä yritetään tukea. Artikkelin tavoitteena on tehdä alustavaa analyysia niistä elementeistä, jotka näyttävät olevan merkityksellisiä ammattikorkeakoulun ja työelämän yhteiskehittelyn rakentumisessa. 2 METROPOLIAN SOSIAALIALAN KOULUTUSOHJELMA JA OSMOS - PROJEKTI Metropolia ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutusohjelma kouluttaa sosionomeja (AMK) 1 sosiaalialan ammattilaisiksi sekä kehittää yhdessä muiden pääkaupunkiseudun toimijoiden kanssa sosiaalialan palveluita, osaamista ja työmenetelmiä vastaamaan alueen asukkaiden sosiaalisen tuen tarpeisiin. Koulutusohjelman opetussuunnitelma perustuu sosiaalipedagogiseen viitekehykseen, jonka ydin on yksilöiden, ryhmien ja 1 Sosiaalialan koulutusohjelmasta valmistuvat sosionomit (AMK) sijoittuvat laaja-alaisesti sosiaalialan eri asiakasryhmien kanssa tehtävään työhön kuntien, yksityisen yritysten sekä järjestöjen avo- ja laitospalveluihin. Laajenevia työalueita ovat vanhustyö ja monikulttuurinen työ sekä erilaiset projektityöt. Sosionomit (AMK) toimivat myös esimiestehtävissä sekä erilaisissa asiantuntijatehtävissä työn suunnittelijoina ja kehittäjinä. (mt.)

4 yhteisöjen hyvän elämän tukeminen ja edellytysten vahvistaminen. Menetelmällisenä lähtökohtana ovat arjessa tapahtuva yksilöiden ja yhteisöjen identiteetin vahvistaminen sekä yhteiskunnalliseen osallisuuteen aktivoivan toimintakulttuurin rakentaminen. Sosionomin (AMK) ominta työaluetta ovat sosiaalialan ammatillisen henkilöstön kelpoisuuslakiin vuonna 2005 kirjatut (275/2005) sosionomin (AMK) koulutusta edellyttävät sosiaaliohjauksen tehtäväalueet. (Metropolian sosiaalialan koulutusohjelman opetussuunnitelma.) 4 Osmos-projektissa Metropolian sosiaalialan koulutusohjelma on astunut ammattikorkeakoulun ja työelämän rajapinnalle tutkimaan ja kehittämään yhdessä työelämän kanssa sosiaaliviraston alaisten perhekeskuksien monikulttuurista sosiaaliohjausta sekä kehittämään ammattikorkeakoulun työelämäläheistä 2 opetusta. Projektin taustalla ovat esiselvityksen esiin tuomat haasteet, joita ovat mm. perhepalveluja käyttävien monikulttuuristen perheiden eristyneisyys muusta yhteiskunnasta, vertaistuen puute, isien näkymättömyys palvelujen käyttäjinä sekä työntekijöiden tarve vahvistaa perheiden kulttuuritaustan tuntemusta. Osmos-projektin tavoitteiksi on kirjattu osallistavan monikulttuurisen sosiaaliohjauksen työkäytäntöjen ja menetelmien kehittäminen sekä kulttuurisensitiivisen osaamisen vahvistaminen niin sosiaaliviraston perhekeskusten sosiaaliohjauksessa kuin ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutuksessakin. Toiseksi tavoitteeksi on asetettu ammattikorkeakoulun ja työelämän yhteiskehittelyyn perustuvien työmallien kehittäminen sekä sosionomi -opiskelijoiden entistä suuremman kiinnostuksen herättäminen monikulttuuriseen työhön. Projektin keskeisiksi työvälineiksi on valittu: sosiaalialan koulutusohjelman monikulttuurisuuteen ja sosiaaliohjaukseen liittyvien opintojaksojen oppimistehtävien, harjoittelujen ja opinnäytetöiden integroiminen kiinteästi Helsingin Itäisen perhekeskuksen monikulttuuriseen työhön. kehittävän työntutkimuksen viitekehykseen niveltyvä, kerran kuukaudessa kokoontuva oppimislaboratorio -toiminta. monikulttuurisuuteen liittyvät seminaarit (3 kpl) Benchmarking matkat Hollantiin ja Ruotsiin monikulttuurista sosiaaliohjausta käsittelevä julkaisu ammattikorkeakoulun ja sosiaalialan työntekijöiden käyttöön 2 Työelämälähtöisyys sisältää työelämälähtöisyyden lisäksi ammattikorkeakoulun tehtävän arvioida ja kyseenalaistaa työelämän toimintamalleja ja käytänteitä sekä aktiivisesti kehittää ja uudistaa niitä (Salonen 2008, 9.)

5 5 Osmos projektiryhmän muodostavat projektipäällikkö Päivi Kaljonen kehittämispäällikkö Kaija Matinheikki-Kokko, Lehtorit Katja Ihamäki, Kirsi Lautala ja Mervi Nyman sekä itäisen perhekeskuksen koordinaattori johtava ohjaaja Paula Pesonen. Projektin oppimislaboratoriotoimintaan osallistui varsinaisen projektiryhmän lisäksi Itäisen perhekeskuksen lastensuojelusta erityissosiaalityöntekijä Paula Olkkonen sekä sosiaalityöntekijä Saara Lillqvist sekä sosiaaliohjaaja Anu Järvinen. Opiskelijoita, perhekeskuksen asiakkaita ja muiden yhteistyöverkostojen edustajia on kutsuttu mukaan yhteiskehittelyyn aina laboratoriossa käsiteltävän teeman mukaan. Projektin ekspansiiviseen oppimiseen (Engeström, 1987) ja yhteiskehittelyyn tähtäävän toiminnan sykliä on kuvattu kuviossa 1.

6 KUVIO 1. Osmos -projektin ekspansiiviseen oppimiseen ja yhteiskehittelyyn tähtäävä toiminnan sykli vuosiksi (vrt. Engeström 2004, Teräs 2007) Keväällä 2009 Osmos -projektin yhteinen työskentely on alkanut kartoittamalla osallistujien ymmärrystä sosiaaliohjauksen, monikulttuurisuuden ja osallisuuden käsitteistä sekä monikulttuuristen perheiden tämänhetkisistä ja tulevaisuuden tarpeista. Projektille on tehty työskentelysuunnitelma opetuksen integroinnille ja sosiaaliohjauksen nykytilan tutkimisille. Näiden analyysien pohjalta projektissa on etsitty keskeisiä kehittämiskohteita sekä päädytty keväällä 2010 käynnistettäviin pilotteihin ja niiden toteutukseen ja arviointiin syksyllä Kevät 2011 on toiminnan juurruttamisen ja julkaisun työstämisen aikaa. Keskitymme seuraavassa kuvaamaan tarkemmin projektin ensimmäisen vuoden aikana tapahtunutta oppimispolkua. 6 Pohjalla yhteinen tahtotila ja dialoginen vuorovaikutus Projektin alkuhetkistä lähtien on ollut selvää, että ammattikorkeakoulun ja työelämän välisessä yhteistyössä pyritään löytämään pitkäkestoisia ja dialogiin perustuvia yhteistyörakenteita, jotka jäisivät elämään projektin loputtuakin. Maaperä yhteistyölle on ollut otollinen, sillä osa Osmos -projektissa toimivista ammattikorkeakoulun lehtoreista ja kentän asiantuntijoista tunsi toisensa entuudestaan opiskelijoiden harjoittelujen ohjauksen kautta. Tilanne oli kuitenkin projektia aloitettaessa uusi ja haastava, sillä nyt oltiin luomassa yhdessä jotain sellaista, mitä ei aikaisemmin ollut olemassa. Nyt olisi pystyttävä yhdistämään oma asiantuntijuus toisen osapuolen asiantuntijuuteen niin, että hyöty koituisi perhepalveluiden monikulttuuristen asiakkaiden parhaaksi. (vrt. Engeström & Pulkki & Rautkorpi & Mutanen 2008, 178.) Ammattikorkeakoulun lehtori 3 muistelee projektin suunnitteluvaiheen ideointia: kun me tavattiin ekoja kertoja ja suunniteltiin ja ideoitiin sitä, että tuli sellanen olo, että meillä on yhteinen intressi ja tää on just niin kuin sellaista mitä pitää tehdäkin, et molemmat haluaa, että tästä tulee jotain ja me voidaan nyt saada semmoinen areena, jos on tilaa tehdä sellaista, mitä ei aikaisemmin oo voinu tehdä (lehtori 3) 3 Artikkelissa esiinnostetut ammattikorkeakoulun ja työelämän edustajien puhesitaatit perustuvat OSMOSprojektissa työskentelevän opiskelijan tekemiin haastatteluihin. Hän haastatteli kolmea projektissa toimivaa ammattikorkeakoulun lehtoria ja kahta työelämän asiantuntijaa, joita pyydettiin kertomaan, mikä

7 Alusta alkaen ammattikorkeakoulun lehtoreilla ja työelämän edustajilla oli vankka yksimielisyys siitä, että maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden osallisuus olisi projektissa keskeinen tavoite. 7 just se, et mitä vois tarjota maahanmuuttaja ihmisille, jotta he kokisi et he olis enemmän osallisia niitten palveluiden suunnittelemisessa ja tekemisissä ja meil oli jotain sellaisia ajatuksia, et olisi jotain tällaisia yleisiä foorumeita tai semmoisia, jonne ihmiset voi tulla kertomaan toiveistaan (lehtori 3) Suunnittelupalavereissa visioitiin myös vahvaa opetuksen integrointia perhekeskuksen toimintaan. Ammattikorkeakoulun lehtorit toivoivat, että opiskelijoilla olisi enemmän mahdollisuuksia toimia autenttisissa oppimisympäristöissä (opetusklinoissa) ja saada intensiivisempää ohjausta opettajilta ja kentän asiantuntijoilta. niin mullahan oli sellainen näky, että opiskelijoilla olis mahdollisuus laittaa itseään enemmän likoon oikeasti siinä tekemisessä, kun opettajat ja ohjaajat olis siinä lähellä koko ajan, et opiskelijoiden ei tarvitsisi ajatella, ett he olisivat yksin vaikeitten ja uusien asioiden kanssa. (lehtori 3) mä näen hyvänä Osmos hankkeen mahdollisuudet kehittää myöskin työn muotoja ja tietysti tulee sellaista uutta ajattelua, se on myös mahdollisuus kehittämiseen. (työelämän asiantuntija 1) Ammattikorkeakoulun ja työelämän yhteiskehittelyä ajatellen Osmos projektin alkutaival oli lupaava. Yhteiskehittelyn edellyttämä kaikkien osapuolten sitoutuneisuus ja dialoginen vuorovaikutus syntyivät aikaisemman yhteistyön pohjalta helposti. Voi oikeastaan sanoa, että koko projektin idea syntyi jo olemassa olevasta yhteisestä tahtotilasta ja visiosta siitä, mihin suuntaan perhekeskuksen monikulttuurisilla asiakkaille tarjottua sosiaaliohjausta ja ammattikorkeakoulun sosiaalialan opetusta tulisi kehittää. Myös yhteiskehittelyn edellyttämä vastavuoroisen ja kaikkien osapuolten yhteisen oppimisen tavoite nostettiin jo alkumetreillä esille: ja sit sellanen vastavuoroisuus, et me kaikki opittaisiin et osattais kohdata maahanmuuttajat sellaisella tasa-arvoisella maaperällä. (lehtori 3).. ja et nähtäs, että tän projektin voimavarana on aina ihmiset (lehtori 2) projektissa on ensimmäisen vuoden aikana ollut heidän mielestään merkityksellistä. Haastattelut litteroitiin sanatarkasti, jonka jälkeen ne teemoiteltiin.

8 Opiskelijoille ja työelämän edustajille järjestettävät ensimmäiset yhteiset teemaseminaarit tukivat yhteistä visiota yhteiskehittelyn tarpeellisuudesta. Useimmat opiskelijat totesivat palautteissaan, että: seminaari oli opettavainen kokemus, koska huomasin, että faktat ja oma stereotyyppinen ajattelu eivät kohdanneet toisiaan ja että kentän näkökulma valitsevasta todellisuudesta yhdistettynä opiskelijoiden tuoreisiin mielipiteisiin sekä päivitettyyn tietoon saattaa tuottaa hedelmää (opiskelijan(26) palaute järjestetystä teema seminaarista) Seuraavaksi tarkastelemme projektin ensimmäisiä askeleita kohti työelämäläheisen opetuksen kehittämisestä, oppimislaboratoriotoimintaa sekä asiakkaiden äänen kuulemista ja kutsumista yhteiskehittelyyn. 8 Työelämäläheisen opetuksen kehittäminen Puolentoista vuoden aikana projektiin on integroitu yhteensä 55 opintopistettä interkulttuurisuuteen, sosiaaliohjaukseen, ryhmätyöhön, palveluohjaukseen ja tutkimus ja kehittämistoimintaan liittyviä opintojaksoja. Opintojaksojen aikana opiskelijat ovat haastatelleet oppimistehtävänään varhaisen tuen monikulttuurisia asiakasperheitä sekä työntekijöitä etsien perheiden omia voimavaroja ja tuen tarpeita, ohjanneet maahanmuuttajataustaisten äitien vertaisryhmiä, järjestäneet alueellisen Meidän Mellunmäki toimintapäivän ja tehneet varhaisen tuen asiakkaille konkreettisia palveluohjaustekoja. Opiskelijat ovat saaneet arvokasta henkilökohtaista kokemusta työskentelystä monikulttuuristen asiakkaiden kanssa. Lisäksi projektiin on liittynyt useita harjoittelun ja opinnäytetöiden tekijöitä. Kontaktin saaminen monikulttuurisiin asiakkaisiin on projektin myötä osoittautunut erittäin haasteelliseksi. Esimerkiksi opiskelijan yhteydenotto perhekeskuksen työntekijän suosittelemaan asiakkaaseen tuotti harvoin toivottua tulosta. Toistaiseksi voi vain arvioida syitä haastatteluista kieltäytymiseen; puuttuiko yhteinen kieli ja ymmärrys tai luottamus haastattelun tarkoitukseen tai siihen että tulee todella kuulluksi. Selvästi parhaiten onnistuivat ne haastattelut, joissa haastateltavalle tuttu ja turvallinen työntekijä oli etukäteen käyttänyt aikaa haastateltavien motivoimiseen. Itsearvioinneissaan opiskelijat kertoivat kokemuksistaan: koimme tehtävän antoisana, mutta haasteellisena ja monia eettisiä kysymyksiä nostattavana (1). Toivomme, että tätä meidän työtä voisi hyödyntää työsken-

9 telyssä asiakasperheen kanssa. Näin he huomaisivat, että työskentelyllä on jatkuvuutta ja että he oikeasti saavat apua parempaan elämänhallintaan (4) 9 Rohkaisevaa palautetta saatiin myös interkulttuurisuus ja antirasismi -opintojaksojen yhteydessä toteutetuista opiskelijoiden ja itäisen perhekeskuksen työntekijöille suunnatuista yhteisistä te tapäivistä nuorisotalolla. Opintojaksojen opettajat suunnittelivat päivän ohjelman yhdessä Itäisen perhekeskuksen työntekijän kanssa. Ohjelmassa oli maahanamuuttajatyön asiantuntijoiden luentoja, Metropolia ammattikorkeakoulun vetämää draamallista työskentelyä (Kuva 1) sekä opiskelijoiden interkulttuurisuuteen liittyvien ryhmätehtävien purkua. Palaute teemapäivistä oli rohkaiseva KUVA 1. Draamapedagogi Jouni Piekkarin vetämä draamaharjoitus, jossa opiskelijoita ja Itäisen perhekeskuksen työntekijöitä pyydettiin rakentamaan interkulttuurisuutta kuvaava patsas. Interkulttuurisuuden teemaseminaari Kallahden nuorisotalolla Opiskelijoiden palaute Osmos projektin yhteydessä toteutuneista opetuksen integroinnista Itäisen perhekeskuksen monikulttuuriseen työhön on ollut kannustavaa. Suurin haaste on ollut saada itäisen perhekeskuksen työntekijöitä kiireittensä keskeltä irtaantumaan yhteiskehittelyyn ja yhteisiin seminaaritilaisuuksiin. mielenkiintoista kuulla ammattilaisten näkökulmia kentältä, tuo opintoihin monipuolisuutta ja työelämässä tarvittavaa näkökulmaa (opiskelija 24) mutta kentän työntekijöitä olisi voinut olla enemmän mukana (opiskelija 14) työelämän toimijat olisivat myös voineet osallistua aktiivisemmin keskusteluihin (opiskelija 8) Oppimislaboratorio yhteiskehittelyn areenana Osmos projektin oppimislaboratorion työskentelyssä sovelletaan väljästi muutoslaboratorio -menetelmän ideaa (www. muutoslaboratorio.fi). Istunnoissa analysoidaan opintojaksojen aikana kerättyä materiaalia, tutkitaan ja analysoidaan monikulttuurisen

10 sosiaaliohjauksen tämän hetken ristiriitoja ja haasteita, suunnitellaan ja pilotoidaan uusia kokeiluja sekä arvioidaan niitä. 10 Oppimislaboratorio -työskentelyn taustalla on näkemys siitä, että yhteinen ymmärrys ammattialan työn historiallisesta kehityksestä ja yhteiskunnallisesta tehtävästä vahvistaa osallistujien ammatillista, tutkimuksellista ja vaikuttavuuteen liittyvää osaamista. Yhteinen oppimislaboratoriotyöskentely tekee näkyväksi ja käsin kosketeltavaksi asiantuntijatyön moninaisen, myös hiljaisen tiedon jakamisen ja sen pohjalta tapahtuvan uuden tiedon rakentamisen. Oppimislaboratorion ydin on tutkivan, kokeilevan, kokemuksellisen ja aktiivisen, uutta luovan oppimisen teorioissa sekä niiden soveltamisessa. (vrt. Engeström2004, myös Herranen & Sirkkilä 2008.) Oppimislaboratorio voidaan nähdä eräänlaisena BA tilana, jossa ihmiset toimivat yhteisen vision innoittamina ja ovat valmiita ylittämään omat rajalliset näkemyksensä voidakseen oppia yhdessä uutta. (vrt. Nonaka ym ) Projektin työelämän asiantuntija kiteyttää seuraavassa oppimislaboratoriossa tapahtuvaa oppimista: et kumpikaan (amk tai työelämä pk) ei oo tai sanotaan et kumpikin on asiantuntija omalla tontillaan mut sit taas et me voidaan yhdistää ne meidän asiantuntijuudet yhteen, niin se on tosi tärkeätä. (Työelämän asiantuntija 2) Haastattelusitaatissa on kuultavissa, kuinka raja-aitoja ylittävä yhteiskehittely avartaa omaa ajattelua ja sitä kautta usein myös omaa tapaa tehdä työtä. Asiakkaiden äänen kuuleminen ja kutsuminen yhteiskehittelyyn Osallistavan periaatteen mukaisesti Osmos -projektin tapaamisia on pidetty myös asukaspuistossa, joka on monen monikulttuurisen perheen kohtaamispaikka. Tapaamisissa on esitelty Osmos -projektin tavoitteita ja pyritty ideoimaan perheiden kanssa toimintaa, joka tukisi heidän päivittäistä elämäänsä ja integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Kuva 6 esittää tapaamista, jossa Osmos -projektin toimijat kohtaavat ensimmäisen kerran asukaspuistossa kokoontuvat monikulttuuriset äidit.

11 11 Kuva 6. Somaliäitien ja OSMOS- projektin tapaaminen asukaspuistossa Asukaspuisto-vierailu oli tärkeä avaus kohti asiakkaiden osallisuutta. Ammattikorkeakoulun lehtori (Lehtori 3) reflektoi tapaamista: Paikka ja vastaanotto olivat tietysti ihania ja oli todella upea tavata puistonkäyttäjä äitejä. Toivon ja uskon että äidit kokivat meidän lähestymisen myötämielisenä. Tuli tunne että he olivat omalla maaperällään, luontevasti kotonaan. Oli mielenkiintoista kun yksi heistä alkoi myös kysellä vastavuoroisesti - olisiko siinä jotain mihin suuntaan kannattaisi jatkaa? Toivon, että voisimme jatkaa näitä tapaamisia pidempäänkin mutta miten perustella asiaa? Haluavatko he olla tutkimuskumppaneitamme? Yhteys asiakaspuiston somaliäiteihin on projektin edetessä jatkunut vanhempien voimavararyhmä pilotin kautta. (vrt. pilottien käynnistäminen s. 19) 3 OPPIMISLABORATORIO JA YHTEISKEHITTELYN KAARI Oppimislaboratorio; yhteisöllisen tiedonrakentamisen tukeminen kasvotusten ja verkkovälitteisesti

12 Oppimislaboratorioiden yksi perustava ajatus on, että yhteinen keskustelu, analyysit ja ehdotukset materialisoituvat teksteiksi ja erilaisiksi mallinnoksiksi. Yhteinen tiedonkehittely pohjautuu siihen, että tuotettuja ideoita voidaan pitkänkin ajanjakson jälkeen työstää eteenpäin. Pelkkään muistikuvaan keskusteluista tai hajanaisiin materiaaleihin luottaminen saattaa johtaa tiedon katoamiseen tai epätoivottavaan muuntumiseen. Tiedon materialisoituminen erilaisiksi artefakteiksi mahdollistaa myös muiden osallistujien välisen tiedon kommentoinnin, joka voi parhaimmillaan johtaa yhteiseen tiedonrakentamiseen. Edellä mainituista näkökulmista merkittävän ulottuvuuden oppimislaboratoriotyöskentelyyn tuo verkkovälitteinen työskentelyalusta, Knowledge Practices Environment (KPE). KPE:n sisältämät virtuaaliset työkalut tukevat erityisesti pitkäkestoisia ja avoimia oppimisprosesseja, joiden rakennetta tai sisältöjä ei voida tarkasti määritellä etukäteen. KPE-ympäristö sisältää myös verkkovälitteisiä työkaluja, joiden kehittäminen on pohjautunut eräisiin keskeisiin muutoslaboratorion käsitteisiin sekä välineisiin (mm. virtuaaliset toimintajärjestelmän kolmiomallit, 3x3 taulut, nelikentät). KPE on kehitetty Eu-rahoitteisessa Knowledge practices -laboratory projektissa ( jonka koordinaattorina on toiminut tutkimusryhmä Helsingin yliopiston psykologian laitokselta. 12 Osmos projektissa tiedonmuodostus on pyritty mahdollisuuksien mukaan materialisoimaan KPE ympäristöön, johon on viety tapaamisten muistiot, asiakastapausten kuvaukset, erilaisia aineistoja, tehty osallistujien välisiä käsitteiden määrittelyjä, sekä tuotettu huomattava määrä erilaisia kirjallisia kotitöitä, joita on käsitelty oppimislaboratorioissa. KPE-ympäristön avulla projektin tietämystä voidaan hallinnoida paremmin, koska tuotettuun tietoon voidaan palata yhä uudestaan. Tiedonrakentamisen näkökulmasta tieto KPE:ssä on jaettua ja yhteisöllisesti muokattavaa. Yksin tai ryhmittäin tehdyt kotitehtävät käsitellään ja jatkotyöstetään oppimislaboratorio-istunnoissa. Kuva 2 esittää OSMOS-projektin omaa projektitilaa KPE:ssä. Projektitilaan ja sen sisältämiin sisältöihin on pääsy kaikilla Osmos projektin osallistujilla. Tila on kevään 2010 tilanteessa jaettu neljään lohkoon, joihin tuotetut tietoartefaktit on asetettu ja joita on voitu linkittää vapaasti keskenään. Kuvan yksittäiset ikonit ilmentävät teemoitettuja oppimislaboratorio-sessioita, dokumentteja, kommenttiketjuja, www-linkkejä, wikisivuja ja yhteisiä kirjoitustyöstämisen kohteita (ns. Note-työkalu). Vasemmassa

13 lohkossa on dokumentteja, joista ilmenee projektin alussa tapahtunutta viitekehyksen luontia sekä käsitteiden määrittelyjä ja projektin hallinnollisia dokumentteja. Toinen lohko vasemmalla sisältää kevään 2009 oppimissyklin; teemoitettuihin oppimislaboratorio-sessioihin on liitetty muistiot, kotitehtävät (joita sessioissa on käsitelty ja jatkotyöstetty) sekä erilaisia materiaaleja. Toinen lohko oikealta sisältää syksyn 2009 oppimissyklin sekä oikeanpuoleinen lohko kevään 2010 oppimissyklin. 13 Kuva 2: Osmos-projektin yhteinen verkkoväline KPE ja siihen työstettyjä materiaaleja KPE:n avoimen rakenteen tukemana tietoartefakteja voidaan vapaasti (uudelleen)järjestellä ja linkittää toisiinsa, joka tukee vapaata yhteyksien solmimista ja näkyväksi tekemistä. Esim. sähköpostilla tai perinteisillä työskentely-ympäristöillä tuotettua materiaalia on vaikea tai mahdoton linkittää uudelleen jälkikäteen. Kaikilla jäsenillä on ympäristöön tasavertainen pääsy, jossa he voivat luoda, muokata, linkittää tai tuhota tekemiään tietoartefakteja. Voidaankin olettaa, että virtuaalisesti tuettu työskentely muuttaa työnjakoa prosessin vetäjien ja osallistujien kesken verrattuna perinteisempään kasvokkaiseen työskentelyyn, koska tietoartefaktien luontia ja yhteistä kehittämistä tapahtuu osallistujalähtöisesti myös ilman vetäjien aloitetta tai ohjausta. KPE on ollut Osmos projektin käytössä oppimislaboratorioiden aikana sekä etätyöskentelyn välineenä. Osallistujien aktiivisuus KPE:N käytössä on ollut

14 vaihtelevaa, joka on tyypillistä kun siirrytään uusia teknologioita ja pedagogiaa sisältäviin virtuaalisiin työympäristöihin. Osallistujat ovat lukeneet ja tuottaneet materiaalia oppimislaboratorio-istunnoissa, jonka lisäksi materiaaleja on tuote yksilötuotoksina. Oppimislaboratorioiden ulkopuolella tehdyn työn aktiivisuus on vaihdellut osallistujien kesken muutamista yksittäisistä tuotoksista muutamiin kymmeniin systemaattisesti tuotettuihin materiaaleihin. Yhteiskehittelyn kaari 14 Kuvio 2 esittää OSMOS-projektin toiminnan kaarta kevään 2009 ja kevään 2010 välisenä aikana. Se alkoi 2009 projektin jäsentymisestä ja jatkui 2010 kenttäpilottien suunnittelulla, joiden kautta OSMOS kokeilee ja konkretisoi tavoitteitaan syksyllä 2010 ja keväällä Kuvion tarkoitus on hahmottaa, miten erilaiset tahot, foorumit ja välineet ovat olleet mukana analysoimassa nykyistä toimintaa sekä suunnittelemassa pilotteja. Kuviossa näkyvät vasemmalla eri toimijat, joita edustavat sosiaaliviraston ja Metropolian työntekijät ja opiskelijat, asiakkaat, muut sosiaalialan työntekijät ja asiantuntijat. Kuvion ylhäällä näkyy toiminta, joka etenee ajallisesti vasemmalta oikealle. Tässä on keskitytty tarkastelemaan aineiston keräystä ja analysointia, sekä pilottisuunnittelua. Toiminta on ollut sekä kasvokkaista että virtuaalista, ja kaikki dokumentit on pyritty tallentamaan ja työstämään KPE-alustalle. Kuvion keskellä näkyvät yksittäiset kehittelyteot, -kohteet ja välineet. Kuvio 2: Yhteiskehittelyn kaari kohti pilotteja

15 15 Kevään 2009 toiminnassa painottui riittävän yhteisen viitekehyksen ja ymmärryksen hahmotus. Oppimislaboratorion idea ja rakenne sekä keskeiset oppimisteoreettiset käsitteet ja välineet selvitettiin vetäjien toimesta. Alun kotitehtävinä oli mm. oman toimintajärjestelmän kuvaaminen, keskeisten käsitteiden määrittely (mm. sosiaaliohjaus, monikulttuurinen, osallistava) sekä oman toiminnan swot-analyysi. Kotitehtävät tuotiin KPE-ympäristöön, jossa ne sessioissa avattiin kaikille näkyville data-tykillä. Yhteisen keskustelun tuotokset kirjattiin KPE:hen ylös. Osmos projektin tiedonrakentamisen prosessi on sisältänyt erilaisia työkaluja. Yksi keskeinen ja on ollut ns. kriittisten tapahtumien menetelmän käyttö aineiston esittämisessä sekä analysoinnissa. Kriittisten tapahtumien menetelmän (critical incident 4 ) avulla pyritään tutkimaan työntekoa ohjaavia perusolettamuksia. (vrt. myös Kaljonen & Paalasmaa ) Oppimislaboratoriossa perhekeskusten sosiaaliohjaajat ja sosiaalityöntekijät ovat valmistelleet asiakaslähtöisen kuvauksen asiakastapauksesta, jonka jäsentäminen ja ratkaiseminen on sisältänyt vaikeuksia. Tapauksia on käsitelty sessioissa ns. peiliaineistoina, joiden pohjalta on pyritty jäsentämään toimintaa ohjaavia periaatteita sekä toiminnan sisäisiä ja eri toimintajärjestelmien keskeisiä jännitteitä (vrt. Kuva 3 esittää tilannetta, jossa työntekijä kuvaa tapausta ja toinen ryhmän toimija kirjaa ylös yhteisen keskustelun ja analyysin tuotoksia. 4 Merkityksellisten kokemusten tekniikan (critical incident technique) kehittäjänä pidetään J.C. Flanagania, joka II maailmansodan aikaan Yhdysvaltojen ilmavoimien kouluttajana pyrki selvittämään onnistuneen pommituslennon olennaisia piirteitä. Critical incident -menetelmää on hyödynnetty monissa ihmisen elämän käännekohtia kuvaavissa tutkimuksissa. Menetelmän käyttö on viime vuosina yleistynyt myös opetuksessa opiskelijoiden kriittisen reflektiokyvyn kehittämiseksi. Kriittinenhän tarkoittaa nimenomaan kykyä transformatiivisuuteen, uuden löytämiseen. (Mezirow 1995; Brookfield 1995; Fook, 2005.)

16 16 Kuva 3: Critical incident -tapauksen esittäminen ja analyysi oppimislaboratoriossa Kriittisten tapahtumien kuvaukset ja niiden analyysit on tallennettu ilman asiakkaiden tunnistetietoja sähköiseen KPE-ympäristöön jatkotyöstöä varten. Voidaan olettaa, että kriittisten tapahtumien kuvaukset ja niitä seurannut analyysi ja keskustelut ovat lisänneet monikulttuuristen perheiden ja heidän tarpeittensa ymmärtämistä suomalaisessa palvelujärjestelmässä. Esimerkiksi, Metropolian työntekijät ovat tuoneet kenttäkuvausten tulkintaan tutkimustietoon pohjautuvaa näkökulmaa. Toisaalta, kenttäkuvausten selittäminen on pakottanut työntekijät selkeyttämään omia ja yhteisönsä työhön liittyviä oletuksia ja käytäntöjä. Haastatteluaineistojen kerääminen ja käsittely Aineiston kerääminen asiakaslähtöisesti on ollut kehittävän työntutkimuksen mukaisesti olennaista. Alun ongelmahahmottelujen pohjalta Metropolian lehtorit valmistelivat yhdessä opiskelijoiden kanssa haastatteluita, joita opiskelijat tekivät monikulttuurisille asiakasperheille sekä perhekeskuksen työntekijöille. Opiskelijat litteroivat haastattelut ja tekivät niistä alustavan sisällönanalyysin. Metropolian lehtori Kirsi Lautala ja itäisen perhekeskuksen asiantuntija Paula Pesosen kokosivat ja meta-analysoivat opiskelijoiden analyysit parityönä SWOT analyysin muotoon. He tekivät analyysin KPE - ympäristöön kaikkien nähtäviksi ja kommentoitaviksi. Kuva 4 esittää, kuinka analyysin sisältö ja rakenne on tehty erittäin seikkaperäisesti KPE-ympäristöön. Analyysin sisällöt

17 kuvaavat vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia sekä uhkia. Näitä tekijät avasivat edelleen vahvistamisen ja välittämisen näkökulmista. 17 Analyysin osatekijät on rakennettu kevyellä versiointikirjoittamisen välineellä, ns. Note-työkalulla (tummanharmaat ikonit). Note mahdollistaa tuotettuun tietoon palaamisen ja sen jatkotyöstön. Analyysin tuloksena muodostui rakenne, jossa eri swotanalyysin elementit on linkitetty toisiinsa. Rakenteesta ilmenevät yksilön ja yhteisön näkökulmista palveluohjauksen vahvuudet, heikkoudet uhat ja mahdollisuudet. Nämä on linkitetty seuraavalle tasolle, jossa käsitellään esim. vahvuuksien hyödyntämistä. Tämä taso on linkitetty konkreettisten keinojen pohdintaan. Konkreettisia keinoja on tässä rakeessa raamitettu esille tulleiden ristiriitojen kautta. Kuva 4: Amk-lehtorin ja itäisen perhekeskuksen asiantuntijan yhteistyönä syntynyt SWOT-analyysi palveluohjauksesta Rakenne teki tekijöiden mielestä analyysin ja logiikan näkyväksi paremmin kuin esimerkiksi käyttämällä laajempaa/laajempia tekstidokumentteja. Lehtorin ja perhekeskuksen asiantuntijan käynnistämä analyysi ja asioiden uudenlainen järjestäminen sekä sitä tukevan tietorakenteen tekeminen näyttäytyy äärimmäisen tärkeänä yhteiskehittelyssä. Koko ryhmän yhteisen ja laajan keskustelun lisäksi on tärkeää mahdollistaa syvä ja pitkäjänteinen henkilökohtaisemman työstämisen taso. Yllä kuvattu rakenne tuki analyysin esittämistä muulle projektiryhmälle, koska yksityiskohtaisen tiedon lisäksi siihen sisältyi esim. yhteenvetoja ristiriidoista ja erityisesti kutsu yhteiseen pohdintaan uusista keinoista.

18 Seuraava vaihe yhteiskehittelyssä oli laajemman osallistujajoukon mukaan kutsuminen avoimeen Osmos-seminaariin, joka järjestettiin syksyllä 2009 (ks. myös Kuvio 2: Swot seminaarissa). Se keräsi n. 80 osallistujaa alan työntekijöistä, opiskelijoista sekä maahanmuuttajataustaisista perheistä. Yhtenä teemana ja tehtävänä seminaarissa oli SWOT-analyysin tulosten esittäminen seminaarilaisille. Tavoite oli saada seminaarilaiset ideoimaan uusia sosiaaliohjauksen keinoja. SWOT:in pohjalta järjestettiin ryhmätöitä, joiden tulokset kirjattiin edelleen KPE-ympäristöön. 18 Materiaalin työstäminen erityisesti uusien sosiaaliohjauksen keinojen selvittämiseksi jatkui oppimislaboratoriossa, joissa pareittain työstettiin ja esitettiin tuotoksia muulle ryhmälle. Työstäminen tehtiin suoraan KPE:n Noteihin. Asetelma oppimislaboratoriosta yhdessä KPE:n käytön kanssa on esitetty Kuvassa 5. Kuva 5: Oppimislaboratorio-istunto ja SWOT:in jatkotyöstäminen KPE-ympäristössä Osmos -projektissa käyttöönotettu työskentely-ympäristö KPE on mahdollistanut projektia koskevan kokonaistiedon tehokkaan tallentamisen ja uuden tiedon yhteisöllisen rakentamisen. Edellä kuvattua swot-analyysiä työstäneet Lautala ja Pesonen kuvailevat yhteistyötään seuraavasti: niin et mähän teen niin kuin paljon ton Paulan kanssa sitä KPE - aineistoanalyysiä (swot-analyysi) ja sit hän on paljon osallistunut mun vetämälle kurssille ja tuonut niitä sosiaaliohjaajia esittelemään sitä työtä. Eli kyl se yhteistyö ainakin mun mielestä hyvin lähtenyt käyntiin

19 et tällaista yhteispohdintaa, se on ihan älyttömän hedelmällistä ja sit se että mul on oma kokemus siitä et mä teen ton Kirsin kanssa aika tiiviistikin töitä,...et me ihan yhdessä suunnitellaan mihin tarpeisiin me vastataan ja miten me vastataan ja me voidaan sit kans reflektoida aika paljon näitä meidän juttuja et kyl se on sellaista työpariutta, työkumppanuutta, jonka mä koen semmoseks onnistumiseksi. 19 Pilottien suunnittelu ja käynnistäminen Edellä kuvattujen tiedon keräämisen ja työstämisen vaiheiden jälkeen mahdollistui myös varsinainen pilottien suunnittelu. Ideoita nousi esille critical incident tapauksista sekä asiakkaiden haastatteluista ja tapaamisista. Suunnitelmia rakennettiin istunnoissa osaksi SWOT-rakennetta. Istunnoissa nousi esille pilotti-vaihtoehtoja, joista valikoituivat ns. mentorointimallin kehittäminen maahanmuuttajataustaisille sosiaaliohjauksen asiakkaille, vanhempain ja lasten voimavaraistavan ryhmätoiminnan mallintaminen sekä ns. opetusklinikka- mallin rakentaminen ammattikorkeakoulun ja työelämän välille. Yhteenvetona voidaan sanoa, että suunnitelmat ovat kypsyneet, muuttuneet ja konkretisoituneet Osmos -projektin omissa tapaamisissa sekä asiakasryhmien edustajien kanssa, joista on saatu näkökulmia suunnitelmien mahdollisista karikoista sekä vahvuuksista. Pilottien suunnitelmat on esitelty Itäisen perhekeskuksen johtoryhmälle ja ne aloitetaan syksyllä 2010 ja keväällä POHDINTA: YHTEISKEHITTELYN PONNAHDUKSIA JA HAASTEITA Tässä artikkelissa olemme lähestyneet ammattikorkeakoulun ja työelämän yhteiskehittelyä, joka on tullut toimijoille näkyväksi yhteisen toiminnan kohteen kehittämisen ja sitä konkretisoivien tavoitteiden ja niihin pyrkivien tekojen kautta. Olemme kuvanneet projektin ensimmäisiä puoltatoista vuotta, jonka aikana esille on noussut kiinnostavia ammattikorkeakoulun ja työelämän yhteiskehittelyyn liittyviä haasteita, mutta myös mahdollisuuksia. Osmos -projektin yksi keskeinen tavoite, erityisesti ammattikorkeakoulun näkökulmasta, on toimia ponnahduslautana rakennettaessa työelämäläheistä opetusta ja työelämän kanssa tehtävää pitkäjänteistä yhteiskehittelyä. Projektissa toteutettava työelämäläheisen opetuksen ja opettajien, opiskelijoiden ja työelämän asiantuntijoiden kerran kuussa kokoontuva oppimislaboratorio on toiminut yhteiskehittelyä ohjaavana työhypoteesina, joka

20 tarkentuu, todentuu ja kehittyy projektin oppimiskokemusten kertyessä. (vrt. Kajamaa & Kerosuo 2006, Engeström 2004.) 20 Olemme hyvin tietoisia siitä, että artikkelissa kuvattu yhteiskehittelyn alkukaari ilmentää vain osaa kaikesta projektin aikana tapahtuneesta toiminnasta. Sen kautta voi kuitenkin saada käsityksen yhteiskehittelylle ominaisesta verkostoituvasta ja solmutyöskentelyä muistuttavasta kuhinasta. (vrt. luku 2.) Siihen on kuulunut moninainen ja alati kasvava ja muuttuva osallistujien joukko, erilaisia kasvokkaisia, verkkovälitteisiä ja verkkokasvokkaisia kehittelyn foorumeja, joita on koottu ratkaisemaan monimutkaisia tavoitteita ja eteen tulleita ongelmia. Osmos projektin suunnitteluvaiheessa saavutettu innostus ja yhteinen näky ja halu kehittää monikulttuurisille asiakkaille suunnattua sosiaaliohjausta ja siihen tähtäävää koulutusta on toiminut kivijalkana, jonka varaan projektin toimintaa on rakennettu. Projektin rakenteina ovat toimineet opetuksen integrointi työelämään ja kerran kuukaudessa kokoontuva oppimislaboratorio toiminta ja siihen nivelletty verkkopohjainen työskentely. Oppimislaboratorion malli on toiminut selkeästi yhteiskehittelyn areenana ammattikorkeakoulun ja työelämän välillä. Erityisenä piirteenä verrattuna useisiin kehittämisprojekteihin, OSMOS-projektissa on ollut yhteisöllisen ja verkkovälitteisen työskentely-ympäristön käyttö. KPE on suunniteltu tukemaan ekspansiivista, uutta luovaa oppimiskäsitystä ja pitää sisällään teesin siitä, että oppiminen on parhaimmillaan, kun kehitetään uutta, yhteistä kohdetta (Paavola ja Hakkarainen, 2009). Osmos projektissa yhteinen kohde on osallistavan monikulttuurisen sosiaaliohjauksen kehittäminen työkäytännöissä ja koulutuksessa. Olennaista uutta luovalle oppimiselle on, ettei oppimisen kohde ole pelkästään olemassa olevaan tiedon hallinta ja sen soveltaminen, vaan uuden tiedon luominen ja yhteisöä tukevien oppimiskäytäntöjen kehittäminen (Hakkarainen, Lallimo, Toikka ja White, painossa). Näin on tapahtunut myös Osmos projektissa, kun osallistujat ovat ymmärtäneet että projektin tavoitteiden toteutuminen vaatii ideoiden ja käsiterakennelmien aukipuhumisen ja kirjoittamisen pohjalle päätöksiä yhteisistä toimintakäytännöistä. Osmos-projektin yhteiskehittelyn asetelma on ajankohtainen. Perinteisesti, sosiaalialan viranomaiset ovat pitkälti määritelleet (tai edelleenkin määrittelevät), suunnitelleet ja

21 toteuttaneet sosiaalialan palvelut. Palvelujen käyttäjien, eli asiakkaiden rooli on ollut pitkälti ottaa palvelut määritellyssä muodossa vastaan, ovatpa ne vastanneet heidän tarpeitaan tai eivät. Osmos-projektissa yhteiskehittelyn partnereiden solmu on olennaisesti rikkaampi ja tiedon muokkaus monisuuntaisempi. Asiakaslähtöisyyttä ja erityisesti palvelun käyttäjiä on pyritty tuomaan kehittelytoimintaan enenevästi mukaan. Asiakaslähtöisyys ei ole vielä projektin tässä vaiheessa toteutunut täysimittaisesti, joskin asiakkaiden osallisuuden muotoja pyritään kokeilemaan alituisesti. Tämä myös kuvaa yhteiskehittelyn suurta haastetta; kuinka tavoittaa ja osallistaa pysyvästi sellaisia toimijoita, jotka ovat tottuneet palveluiden loppukäyttäjiksi eivätkä kehittäjiksi. Haasteet johtuvat myös yhteiskehittelyn kokeilevasta luonteesta, koska keinoja ja välineitä tavoitteiden toteuttamiseksi ei ole kukaan vielä kiteyttänyt. Yhteiskehittelyyn osallistuvien tahojen on heittäydyttävä kokeilevaan toimintaan, joka vaatii yrityksiä ja erehdyksiä ennen kuin edes paikallisia menestystarinoita koetaan, laajamittaisista käytännöistä puhumattakaan. Yhteistoiminnan kaltainen toiminta vaatii osallistuvilta organisaatiolta ja yksittäisiltä toimijoilta varustautumista pitkäaikaiseen kehittämiseen, jossa tulokset eivät aina välttämättä noudata yksittäisten hankkeiden suunniteltuja aikatauluja ja kehittämisen välineitä tai suunniteltuja organisatorisia rakenteita. 21 Lähteet Engeström, Y. (1987): Learning by expanding. Helsinki: Orienta-Konsultit Oy. Engeström, Y. 2004: Ekspansiivinen oppiminen ja yhteiskehittely työssä. Vastapaino. Tampere. Engeström R., Pulkki, A., Rautkorpi, T., Mutanen, A. (2008): Vuorovaikutus mullistaa oppimistilanteen teoksessa Kotila, Hannu & Mutanen, Arto & Kakkonen, Marja-Liisa (toim.) Opetuksen ja tutkimuksen kiasma. Edita: Helsinki. Flanagan, J.C. (1954): The Critical Incident Technique. Psychological Bulletin 5/9, Hakkarainen, K., Lallimo, J., Toikka, S. & White, H. (painossa). Cultivating collective expertise within innovative knowledge-practice networks. Teoksessa Ludvigsen, S., Lund, A., & Säljö, R. (toim.); Learning in social practices. ICT and new artifacts - transformation of social and cultural practices. EARLI series: Advances in Learning. Pergamon. Herranen, J. & Sirkkilä, H. (2008): Työelämälähtöisyydestä työelämäkeskeisyyteen. ammattikorkeakoulujen pedagogiset innovaatiot tutkimus- ja kehitystyön tukena

22 teoksessa Kotila, H., Mutanen, A. & Kakkonen, M-L. (toim.); Opetuksen ja tutkimuksen kiasma. Edita: Helsinki. Kaljonen, P. ja Paaasmaa, P. (2008): Kriittisten tapahtumien menetelmä harjoittelun peiliaineiston hankinnassa. Teoksessa Virkkunen, J., Ahonen, H., ja Lintula, L. (toim.); Uuden toimintakonseptin kehittäminen ammattikorkeakouluun. Muutoslaboratorio yhteisen kehittämisen välineenä. Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian julkaisuja. Sarja A: Tutkimukset ja raportit 13. Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia. > Kivipelto, Minna (2009) Ohjelmaperustainen t&k-toiminta ammattikorkeakoulun osaamisen vahvistamisessa - esimerkkinä arviointiosaaminen. Ammattikorkeakoulun nettijulkaisu N:0 1 (2009). Kotila, Hannu & Mutanen, Arto & Kakkonen, Marja-Liisa (toim.) Opetuksen ja tutkimuksen kiasma. Edita: Helsinki. Laki sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista (272/2005). Metropolian sosiaalialan koulutusohjelman opetussuunnitelma. Mezirow, J. (1995): Uudistava oppiminen. Kriittinen reflektio aikuiskoulutuksessa. Helsingin Yliopisto. Lahden tutkimus ja koulutuskeskus. Helsinki. Muutoslaboratorion kuvaus sivustolla: Muutoksen tekijät - toimintakonseptin kehittäjien oppimisverkosto. Nonaka, I., Toyama R. ja Konno, N. (2000): SECI, Ba and Leadership: a Unifed Model of Dynamic Knowledge Creation /smaterial/Nonaka_Toyama_Konno2000.pdf Paavola, S. & Hakkarainen, K. (2009). From meaning making to joint construction of knowledge practices and artefacts A trialogical approach to CSCL. In C. O'Malley, D. Suthers, P. Reimann, & A. Dimitracopoulou (Eds.), Computer supported collaborative learning Practices: CSCL2009 conference Proceedings (pp ). Rhodes, Grece: International Society of the Learning Sciences (ISLS). Salonen, P Työelämäläheinen oppiminen on ammattikorkeakoulujen vahvuus. Tiedepolitiikka (33) 1, Teräs, M. (2007): Intercultural Learning and Hybridity in the Culture Laboratory. Department of education. Helsinki University Press: Helsinki. Victor, B. ja Boynton, A.C. (1998): Invented here: Maximazing Your Organization s Internal Growth and Profitability. Harvard Business School Press: Boston, MA. Virkkunen, J. ja Ahonen, H. (2008). Toimintakonseptin kehittämisen lähtökohdat ammattikorkeakoulussa. Teoksessa Virkkunen, J., Ahonen, H., ja Lintula, L. (toim.); 22

23 Uuden toimintakonseptin kehittäminen ammattikorkeakouluun. Muutoslaboratorio yhteisen kehittämisen välineenä. Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian julkaisuja. Sarja A: Tutkimukset ja raportit 13. Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia. > 23