Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "www.edu.fi/projektit/tammi"

Transkriptio

1

2 julkaisija Museovirasto & Opetushallitus & ympäristöministeriö Toimituskunta Aslak Lindström Pekka Elo, Pekka Iivonen, Heljä Järnefelt, Kristina Kaihari-Salminen, Marjut Lamminen, Mikael von Nandelstadh, Antti Vanne, Marja- Liisa Visanti taitto/ad/reproduktio: Tyko Elo Painotyö Erweko Helsinki 2005 Toimitus Opetushallitus PL 380, Helsinki 4 Martti T Kuikka Kirkko ja koulu 850 vuotta 6 Markku Heikkilä Kirkko ja kunnallinen vaikuttaminen 8 Pentti Lempiäinen Juhlasta juhlaan 10 Teppo Korhonen Kirkon vaikutuksesta kansanelämään 13 Tietoja Tammiverkosta 14 Antti Kauppinen Hautausmaat historiallisen tiedon lähteenä 16 Marja Terttu Knapas Suomalainen ristikirkko 19 Ulla Tuovinen Kirkkomusiikki 23 Kirkkomusiikillista VirsiVisaa 24 Päikki Priha Kirkko tekstiilien lyhyt ABC 26 Helena Edgren Keskiaikaiset kalkkimaalaukset 31 Elina Anttila Pääsiäismunien sanoma 34 Sofia Lahti Pyhät luut hopeakuoressa 38 Esa Mikkola Pälkäneen rauniokirkon kaivaukset 40 Paula Purhonen Pohjois-Suomen noidanhaudat 42 Ossi Tuusvuori Mikael Agricolan juhlavuosi 43 Ossi Haaramäki Nuoret opintiellä Kuva etukannessa: Kuningas Eerik Pyhän johtamat ristiretkeläiset saapuvat Suomen rannalle, jossa heitä odottivat taisteluun valmistautuneet suomalaiset. Kuva takakannessa: Ruotsalaiset voittavat taistelun ja piispa Henrik kastaa voitetut suomalaiset. Yksityiskohtia Pyhän Henrikin sarkofagin kopion sivulevystä.valokuva Markku Haverinen. Suomen kansallismuseo Isonkyrön massiivinen harmaakivikirkko 1300-luvulta sisältää ainutlaatuisia kirkollisia kuvakertomuksia 1500-luvulta. Akvarelli v sarjasta Suomen vanhimmat rakennukset ja rakenteet. Arkkitehti Matti Visanti.

3 Kirkko Suomessa 850 vuotta Juhlavuosi 2005 Kristillisen ja kirkollisen toiminnan alkuna Suomessa voidaan pitää vuotta 1155, jolloin Ruotsin kuningas Eerik saapui Suomeen piispa Henrikin kanssa ensimmäiselle ristiretkelle. Vuonna 2005 juhlimme ekumeenisesti teemaa Kirkko Suomessa 850 vuotta. Kirkon historia on samalla myös olennainen osa suomalaisen kasvatuksen ja koulutuksen historiaa. Siksi koulujen toivotaan liittyvän tähän juhlintaan. Suomalaiselle yhteiskunnalle on ollut ensiarvoisen tärkeää kirkon piirissä luotu kirjakieli. Kirkolla on ollut merkittävä rooli kansan sivistämisessä kirkkotaiteen ja virsilaulun avulla. Aivan erityinen merkitys kirkolla on ollut koko kansan luku- ja kirjoitustaidon kehittämisessä. Vaikka kirkon suora vaikutus koulutuksen järjestämisessä on jo kauan sitten vähentynyt, on sen antama tieto ja tuki monissa ihmisen ja yhteiskunnan elämään liittyvissä asioissa edelleen merkittävä. Nykyisin korostuu erityisesti nuorten tarve saada itselleen ja omaan elämäänsä kestäviä arvoja. Kirkon merkityksen ymmärtäminen on lähtökohta koulun ja kirkon väliselle yhteistyölle. Myös seurakuntien järjestämä Kotikirkkoviikko marraskuun lopulla toteuttaa monipuolisella tavalla tätä toimintaperiaatetta. Suomen Tammi-lehti tahtoo osaltaan ohjata kouluja ja oppilaitoksia sekä seurakuntia löytämään toinen toisensa. Suomen Tammi verkosto kehittää kulttuuriperintöopetusta useasta näkökulmasta. Monialainen asiantuntijuus on ollut voimana kun olemme vuodesta 1998 asti yhteistyöverkossa kehittäneet tietämystä ja osaamista koulutyön tueksi. Nyt juhlavuonna on oikea aika kääntää katse kirkkoon nimenomaan oppimisympäristönä. Todisteita niin aineellisesta kuin henkisestä kulttuuriperinnöstä voimme löytää meitä ympäröivistä kirkkorakennuksista, taiteesta ja esineistöstä sekä kirkon toimintatavoista. Mitä enemmän tiedämme kulttuurimme muodostumiseen vaikuttaneista ilmiöistä, sen helpompaa on ymmärtää oman toimintamme syitä ja seurauksia. Tämän lehden lyhyissä asiantuntija-artikkeleissa käsitellään kirkon 850-vuotiseen toimintaan ja kulttuuriperintöön liittyviä teemoja sekä kerrotaan kirkon merkityksestä eri aikoina. Artikkelien tarkoitus on olla esimerkkinä siitä kulttuurisesta runsaudesta, joka kirkkoon liittyy. Kiitän kirjoittajia joustavasta yhteistyöstä. Toivon, että lukija löytää ideoita ja innostusta opettaakseen lapsia ja nuoria näkemään ja kokemaan sen rikkauden, jonka me suomalaiset olemme saaneet perinnöksi ja jota saamme viedä eteenpäin. Kyrkan i Finland 850 år Jubileumsår 2005 Den kristna och kyrkliga verksamheten kan i Finland anses ha börjat år 1155, när Sveriges konung Erik tillsammans med biskop Henrik gjorde det första korståget till Finland. År 2005 firar vi ekumeniskt temat Kyrkan i Finland 850 år. Kyrkans historia är samtidigt den finländska fostrans och undervisningens historia. Därför önskas också skolorna delta i firandet. Bokspråket som skapats inom kyrkan har varit av största vikt för det finländska samhället. Kyrkan har spelat en viktig roll i folkbildningen genom kyrkokonsten och psalmsången. En särskilt stor betydelse har kyrkan haft när det har gällt att utveckla folkets läs- och skrivkunnighet. Även om kyrkans betydelse när det gäller utbildningsarrangemangen har minskat för länge sedan, är dess stöd och de kunskaper den ger i många av människans och samhällets skeden fortfarande av betydelse. I dag understrykes i synnerhet ungdomarnas behov av hållbara värderingar i livet. Att förstå kyrkans betydelse är utgångspunkten för samarbetet mellan kyrka och skola. Även Kyrkveckan, som arrangeras av församlingarna i slutet av november, utgår mångsidigt från samma princip. Tidskriften Suomen Tammi vill för sin del handleda skolor, läroanstalter och församlingar i att finna varandra. Nätverket Den finska eken utvecklar kulturundervisningen på många sätt. En mångsidig expertis har varit vår styrka när vi sedan år 1998 i samarbetsnätverket har utvecklat kännedomen och kunskaperna som stöd för arbetet i skolorna. Nu, under jubileumsåret, är det rätt tidpunkt för att rikta blicken på kyrkan som lärmiljö. Bevis på både materiell och andlig kulturtradition hittar vi i våra kyrkobyggnader, konst och föremål samt kyrkans sätt att verka. Ju mera vi vet om fenomen som påverkat vår kultur, desto bättre förstår vi det som ligger bakom vår egen verksamhet. I de korta sakkunnigartiklarna i denna tidskrift behandlas teman i anslutning till kyrkans 850-åriga verksamhet och kulturtraditioner samt berättas om kyrkans betydelse under olika tider. Artiklarna skall vara exempel på den kulturella mångfald som kyrkan visar. Jag vill tacka författarna för ett gott samarbete. Jag hoppas att läsaren hittar idéer och inspiration för att lära barn och unga att förstå och uppleva den rikedom vi finländare har fått som arv och som vi får föra vidare. Aslak Lindström Ylijohtaja Överdirektör Opetushallitus Utbildningsstyrelsen Suomen Tammi -verkoston johtoryhmän puheenjohtaja Ordförande för nätverket Den finska eken

4 K un maahamme muodostui vähitellen kirkollinen hallinto 1200-luvulla, se toi mukanaan myös ensimmäiset koulut. Turkuun perustettiin vuonna 1270 katedraalikoulu. Tässä koulun tehtävä oli kouluttaa pappien ohella muita virkamiehiä. Tämä kirkon perustama koulu avasi suomalaisille laajamittaisen opintien myös ulkomaiden yliopistoihin. Katedraalikoulu merkitsi myös oman virkamiehistön kouluttamista. Katedraalikoulu ei jäänyt ainoaksi kouluksi, vaan kouluja perustettiin myös muihin kaupunkeihin. Maaseudun opetuksesta vastasivat keskiajalla osin luostarit ja niiden asukkaat. Luostareita oli 1400-luvulle tultaessa perustettu lähes 20. Hengellisen elämän rinnalla luostarit harjoittivat maanviljelystä ja käsiteollisuutta. Ne olivat eräänlaisia monitoimikeskuksia omalla alueellaan. Monet opiskelijoista jatkoivat Turun katedraalikoulusta ulkomaille, 1300-luvulla suosittu oli Pariisin yliopisto, myöhemmin opiskelijat suuntasivat matkansa Prahaan ja sittemmin saksalaisiin yliopistoihin Leipzigiin, Erfurtiin ja Rostockiin. Lähes 140 suomalaista opiskelijaa on ollut kirjoilla Keski-Euroopan yliopistoissa. Kotimaahan palattuaan useimmat heistä valittiin keskeisiin kirkon ja valtion virkoihin. Osa toimi opettajana katedraalikoulussa. Moni Turun piispoista ja 1400-luvulla oli saanut koulutuksensa ulkomaisissa yliopistoissa. Vastuu kansanopetuksesta 1500-luvulla uskonpuhdistuksen keskeisiä tavoitteita oli kansanopetus, mutta oli epäselvää, kumpi siitä huolehtisi, valtio vai kirkko. Turun piispa Mikael Agricola pyrki aktiivisesti suomalaisten opinkäynnin parantamiseen. Siihen hänellä oli hyvät mahdollisuudet. Hän oli itse lähtenyt opintielle Viipurissa ja jatkanut Turun katedraalikoulussa. Sen jälkeen hän lähti opiskelemaan Saksaan Wittenbergin yliopistoon ja palasi kolmen vuoden jälkeen Turkuun. Hänet valittiin opettajaksi katedraalikouluun ja myöhemmin rehtoriksi. Vuonna 1554 hänet valittiin Turun piispaksi. Oman kokemuksensa perusteella hän tunsi niin kotimaiset kuin ulkomaiset koulut. Mikael Agricolan keskeinen päämäärä oli saada suomalaiset itse perehtymään omalla kielellään kristillisen uskon perusteisiin. Siksi kaikkien tuli oppia lukemaan. Sitä varten Agricola kirjoitti suomenkielisen aapiskirjan eli ABC-kirjan. Sen alussa oleva runo alkaa näin: Opi nyt vanha ja nuori, joilla ompi sydän tuore. Martti T. Kuikka professori, Helsingin yliopisto Kirkko ja koulu 850 VUOTTA Runo korostaa, että koulu kuuluu kaikille. Niin vanhat kuin nuoret voivat opiskella suomenkielellä keskeiset elämänohjeet ja oppia tuntemaan kristillisen uskon perusasiat. Aapiskirja toi valtavan muutoksen, sillä aikaisemmin latina ja ruotsinkieli olivat olleet opetuksen valtakielinä. Agricola nosti suomenkielen kulttuurikieleksi muiden kielten rinnalle. Hän kirjoitti useita suomenkielisiä kirjoja ja loi siten perustan kirjakielelle ja suomalaiselle kirjallisuudelle. Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan koulupolitiikka johti 1520-luvulla siihen, että koulusivistys jakaantui tavallaan kahtia. Kaupunkikoulut ja niin sanottu opillinen sivistys rakentui humanistiselle sivistysperiaatteelle, jossa latinan kieli oli keskeinen. Kansanopetus sen sijaan rakentui kansallisen kielen varaan ja perustui sen luomaan kirjallisuuteen. Käytännössä kansanopetus jäi kirkon vastuulle. Kirkko pyrki kehittämään kansanopetusta 1600-luvulla. Turun piispa Gezelius vanhempi laati selkeän suunnitelman kansanopetuksen toteuttamiseksi koko maassa. Jotta kehitystä voitaisiin seurata, alettiin jokaisessa paikallisseurakunnassa pitää niin sanottuja kirkonkirjoja, joihin merkittiin henkilötietojen ohella myös edistyminen lukutaidossa. Vuosittain pidetyillä kinkereillä lukutaitoa tarkastettiin. Ulkoluvun sijasta pyrittiin ymmärtävään lukemiseen. Gezelius kirjoitti Agricolan aapista laajemman lukutaidon oppaan, ja katekismuksen: Yxi lasten paras tavara. Siitä tuli suosittu, sillä vielä 1900-luvun alussa otettiin uusintapainos. Papit opettivat saarnastuolista. Kun monissa kirkoissa oli seinämaalauksia, papit saattoivat viitata niihin kunkin Raamatun tapahtuman kohdalla. Ne kertoivat kuin sarjakuvina tärkeistä kohdista Raamatusta. Valistuksen aikana kansanopettamista pidettiin tärkeänä kaikkialla Euroopassa. Innokkaat suomalaiset perustivat pieniä paikallisia kouluja eri puolille maata. Tampereen seudulla oli Ahlmanin kouluja ja Kainuussa Antellin kouluja. Monet tehtaanomistajat perustivat omia kouluja. Kuitenkin päävastuun kansan- 4

5 opetuksesta kantoivat lukkarit. Lukkarikoulut olivat erilaisia. Milloin oppilaat menivät lukkarin luokse, kuten Aleksis Kivi kuvaa Seitsemässä veljeksessä. Milloin taas opettaja kiersi kylästä toiseen kiertokoulun tapaan. Päävastuu lasten kasvatuksessa oli lasten vanhemmilla. Lakia kiristettiin uhkaamalla vanhempia sakoilla, jos he laiminlöivät velvollisuutensa luvulle tultaessa kirkko oli tehnyt valtavan työn opettaakseen suomalaiset lukemaan. Kerran opittu lukutaito ei unohdu. Lukutaidolla alkoi olla laajempaa käyttöä, kun sanomalehtiä ja kirjoja alkoi ilmestyä yhä enemmän. Vastuu uskonnonopetuksesta Kansakouluja perustettiin monissa maissa 1800-luvulla. Suomessa keskusteltiin kansakouluista 1840-luvulla.Se johti koulutuksen uuteen työjakoon. Valtio otti yhä enemmän vastuuta koulujen hallinnosta ja kouluista. Kansakoululaitos alkoi vuonna 1866 ja kouluhallitus perustettiin vuonna Uusi työnjako merkitsi, että uskonnonopetus muodostui yhteiseksi työsaraksi koulun ja kirkon välille. Uskonnonopetus oli ollut koulujen oppiaineena jo Turun katedraalikoulusta lähtien. Se oli oppiaineena niin kansakoulussa kuin oppikoulussa. Joissakin kansakouluissa uskontotunteja oli kaksi, joissakin kymmenen viikossa. Koulu sai itse päättää. Uskonnon oppikirjoja olivat Lasten Raamattu ja Jutelmia Raamatusta. Hyvin tärkeää oli katekismuksen osaaminen, sillä myöhemmin kansakoulun jälkeen oppilailla oli edessä rippikoulu. Samaan aikaan kirkko kehitti omia kouluja. Rippikouluja oli yhä enemmän. Pyhäkouluja alettiin pitää useammassa seurakunnassa. Kansakoululaiset osallistuivat pyhäkouluun ja kinkereihin. Monet kansakoulunopettajat toimivat opettajina pyhäkouluissa. Osa papeista oli uskonnonopettajina kouluissa. Maamme itsenäistyminen vuonna 1917 toi monia muutoksia kouluihin. Oppivelvollisuuslaki vuonna 1921 toi yhä enemmän oppilaita kansakouluun. Uskonnonvapauslaki vuonna 1922 selkeytti uskonnonopetuksen asemaa. Kansakoulu jakaantui ala- ja yläkansakouluun. Mitä isovanhemmat oppivat? Kansakoulua varten laadittiin uusi opetussuunnitelma. Tarkoitus oli saada kansakoulu ajan tasalle. Koulussa oli 15 oppiainetta. Uskontotunteja oli kolme tai neljä viikossa. Niillä luettiin pääosin raamatunhistoriaa. Katekismuksen opetus väheni. Sen tilalle tuli tutustuminen seurakuntaan ja kristillisiin arvoihin. Koti, uskonto ja isänmaa olivat 1920-luvun keskeisiä arvoja. Seuraavan kerran opetussuunnitelmia muutettiin, kun peruskoulu alkoi 1970-luvulla. Yhteisiä asioita koulun ja kirkon välillä näkyy peruskoulun opetussuunnitelmassa. Tällainen on oppilaan persoonallisuus ja kristillinen perinne. Yhteisiä ovat myös erilaiset nykyajan eettiset ongelmat. Yhteistyö jatkuu Kodin kasvatustyö on edelleen koulun ja kirkon työn perusta. Vaikka uskonnonopetus on kouluissa itsenäistynyt, yhteistyö koulun ja kirkon välillä jatkuu. Monissa kouluissa käydään edelleen ennen joulua ja lukuvuoden päättymistä kirkossa. Sitä varten harjoitellaan virsiä, joita koululaisjumalanpalveluksessa lauletaan. Virsikirjalla on pitkä historia, sillä ensimmäiset virsikirjat painettiin vuosina 1583 ja Niistä on yli 40 virttä nykyisessä virsikirjassa. Tunnetuin niistä on jouluvirsi Enkeli taivaan. Virret liittyvät kirkkovuoden tapahtumiin, kuten jouluun, pääsiäiseen ja pyhäinpäivään. Omana osastona on lastenvirret, joita usein kastetilaisuudessa lauletaan. Monet virret ovat osa suomalaista kulttuuria ja kouluperinnettä. Keväällä laulettu suvivirsi on tunnetumpia, jonka monet sukupolvet muistavat omalta kouluajaltaan. Rippikoulu on yhteistä aluetta. Aikaisemmin osa oppilaista suoritti sen koulussa, osa rippikoululeireillä. Koululuokka voi sopia sen toteuttamisesta vaikka tunturivaelluksena seurakunnan nuorisopapin johdolla. Pyhäkoulu toimii edelleen. Osa koulujen opettajista on mukana pyhäkoulussa ja liittää koulun ja kirkon opetusta toisiinsa. Kesällä muutamat seurakunnat ovat kutsuneet ekaluokkalaiset ja heidän vanhempansa kirkkoon, jossa he saavat siunauksen alkavaa ensimmäistä kouluvuotta varten. Yhteistyö jatkuu suomalaisen kulttuurin alalla. Vanhat kuin uudet kirkkorakennukset ovat osa kulttuurimaisemaa, joka liittää menneisyyden ja nykypäivän yhteen. Hautausmaat kirkkojen ympärillä kertovat menneiden sukupolvien työstä niin rauhan kuin sodan aikana. Suomalaisten säveltäjien musiikissa heijastuu yhteiset arvot, kuten oopperassa Viimeiset kiusaukset. Yhteistyö jatkuu kansainvälistymisessä. Entiset lähetysmaat ovat kehitysmaita, joissa avuntarve on jatkuva. Kirkkojen välinen yhteistyö eli ekumenia on saanut rinnalleen keskustelun muiden uskontojen kanssa, joita maahanmuuttajat pitävät tärkeänä. 5

6 Markku Heikkilä professori Helsingin yliopisto KIRKKO JA KUNNALLINEN VAIKUTTAMINEN N ykyiseen paikallishallinnon järjestelmään kuuluu, että kaupungilla tai kunnalla on keskeinen vastuu asukkaidensa perustarpeiden, kuten terveydenja sosiaalihuollon, peruskoulun ja lukion, kirjastolaitoksen sekä erilaisten kulttuuri-instituutioiden järjestämisestä. Osan tästä vastuusta kantaa valtiovalta monimutkaisen kunnille suuntautuvan valtionapujärjestelmän avulla. Otsakkeessa mainitun jakson ajalla tilanne oli ratkaisevasti toisenlainen, sillä kirkollinen virkavalta kantoi varsinkin paikallistasolla pääosan näiden asioiden hoitamisesta. Perusteet paikalliselle itsehallinnolle ja yhteisiä asioita hoitavalle kirkkoherran johtamalle kirkonkokoukselle eli pitäjänkokoukselle luotiin jo keskiajan kuluessa. Seurakuntaorganisaatio alkoi vakiintua jo varhaiselta keskiajalta lähtien. Kirkkopitäjiä eli seurakuntia oli 1300-luvun alussa Varsinais-Suomessa 17, Ahvenanmaalla 4, Satakunnassa 8, Hämeessä 6 ja Pohjanmaalla yksi. Kirkko oli suomalaisten ensimmäinen veronkantaja, mutta maallinen esivalta seurasi pian perässä keräten asteittain entistä suuremman osuuden verotuotoista. Keskiajalla oli Suomessa vain yksi hiippakunta, ja kanonisen oikeuden mukaan vain sen piispa saattoi vihkiä pappeja ja suorittaa konfirmaation. Hänelle kuului myös korkein opetusvalta, jonka velvoitteisiin kuului valvoa oikeaa oppia ja poistaa harhaopit. Piispalla oli myös huomattava tuomio- ja hallintovalta, sillä hän vastasi hiippakuntansa hallinnosta ja taloudesta. Piispan tukena olivat maarovastit, myöhemmin lääninrovastit, jotka olivat usean seurakunnan muodostaman rovastipiirin johdossa. Vuosien välillä syntyi runsaat 70 uutta seurakuntaa luvun alussa maassa oli 217 emäseurakuntaa, 205 kappeliseurakuntaa ja 20 saarnahuonekuntaa, siis yhteensä 442 hallinnollista yksikköä. Keisarin 1865 hyväksymän kunnallisasetuksen astuessa voimaan valtiokalenterin mukaan Suomessa oli 232 kirkkoherrakuntaa. Kappeleita oli runsaasti, ja niitä perustettiin koko ajan lisää. Kuntajako perustui tällöin tiukasti seurakuntajakoon, ja varsinkin ja 1800-luvuilla suosioon tulleet kappeliseurakunnat olivat myös tästä lähtien itsenäisiä kuntia, vaikka yhteistyö kunnallis- ja kirkollisasioissa saattoi jatkua vielä vuosien ajan. Kirkkoherran tehtävänä oli vanhan käytännön mukaisesti johtaa pitäjänkokousta. Osanottajat olivat pitäjän itsenäisiä talonpoikia. Kokouksen keskeisiä tehtäviä oli päättää siitä, miten kunnalliset ja seurakunnalliset yhteiset asiat hoidetaan sekä taloudellinen vastuu jaetaan. Erityisesti talousasioissa yksimielisyyden aikaan saaminen ei ollut aina helppoa. Köyhäinhoito perustui reformaation jälkeenkin pitkään vapaaehtoisuuteen, mutta toisaalta jokaisella seurakunnalla oli velvollisuus huolehtia omista köyhistään. Seurakunnat alkoivat perustaa ns. köyhäinkassoja, ja pitäjänkokous päätti, ketkä olivat oikeutettuja niistä jaettuihin avustuksiin. Kerjääminen oli yleistä, mutta säädökset rajoittivat sen oman seurakunnan alueelle. Kirkkolaki edellytti jo 1600-luvulla seurakunnan ylläpitämään ns. köyhäintaloja, mutta hyvin harva seurakunta noudatti tätä kehotusta luvun lopulta lähtien alkoi yleistyä pitäjän yhteiseen sopimukseen perustuva vaivaisruotujärjestelmä, jonka puitteissa sovittiin, että tietyt talot ottivat ruotuvaivaiseksi valitun köyhän yhteisvastuullisesti hoteisiinsa. Kunnallisten asioiden määrä pitäjänkokouksissa lisääntyi entisestään 1800-luvun alkuun tultaessa. Seurakunnankin asioita käsiteltiin, mutta lisäksi tuli ratkaista kansanopetusta, lainamakasiinin rakentamista ja hoitoa, terveyden- ja sairaanhoitoa sekä köyhäinhoitoa eli sosiaalista vastuuta koskevat asiat. Kirkkoherra kävi runsaasti kirjeenvaihtoa tuomiokapitulin lisäksi kruununvoudin, nimismiehen, maaherran ja muiden viranomaisten kanssa. Tilattoman 6

7 Missale Aboense, Helsingin yliopiston kirjasto, Helmi -kuvatietokanta väestönosan kasvaessa varsinkin köyhäinhoidon tehtävät lisääntyivät. Tilannetta ei helpottanut se, että 1852 hyväksytyn köyhäinhoitoasetuksen mukaan kirkkoherran tuli toimia kunnallisen köyhäinhoitohallituksen puheenjohtajana. Papiston johtava asema paikallishallinnossa alkoi herättää yleistä arvostelua, mutta myös kirkon sisällä varsinkin herätysliikkeiden piirissä koettiin vieraaksi se, että kirkkoherra ja kappalainen joutuivat hengellisten asioiden sijasta käyttämään huomattavan osan virkaajastaan yhteisten kunnallisten asioiden hoitamiseen. Tilanne muuttui vaiheittain, kunnallisasetuksen perusteella seurakunnista ja kappeliseurakunnista tuli kunnallishallinnossa itsenäisiä kuntia vuodesta 1865 lähtien. Kaupungeilla oli ollutkin jo aikaisemmin itsenäinen hallintojärjestelmä, mutta köyhäinhuollossa niissäkin kirkkoherralla ja seurakunnalla oli keskeinen vastuu. Kaupunkeja koskeva köyhäinhoitoasetus astui voimaan 1875, mutta sen jälkeenkin saattoi esimerkiksi uskonnollisilla järjestöillä ja muilla vapaaehtoisyhteisöillä olla keskeinen asema kaupungin sosiaalihuollon järjestelyissä. On muistettava, että valtaosa suomalaisista asui maaseudulla. Katolisen kulttuurin alueella korkeimmat oppilaitokset ja yliopistot palvelivat ensisijaisesti kirkollisia tarpeita. Pappiskoulutuksen turvaaminen oli tärkeää myös luterilaisessa Ruotsissa ja Suomessa. Reformaation tavoitteisiin kuului kuitenkin myös se, että tavallinen rahvas sai luettavakseen kansan kielellä keskeiset uskontoon ja oppiin liittyvät julkaisut, vähintäänkin Uuden testamentin ja katekismuksen. Näiden sisällön tuntemusta ja opiskelua papiston tuli kansan keskuudessa vaalia varsinkin 1600-luvun luterilaisesta puhdasoppisuudesta lähtien. Kansanopetusta varten kehittyi vähitellen kiertokoulujärjestelmä, joissa opetusvastuu oli joskus lukkareilla, joskus katekeetoilla tai kiertokoulun opettajilla ja joskus lukutaidossaan pitemmälle ehtineillä koululaisilla. Korkeampaa opetusta varten tarvittiin oppikoulut, joiden vakinaisten opettajien työ ei ollut kovin hyvin palkattua. Houkuttimena oppikouluopettajan uralle opetettavasta aineesta riippumatta oli kuitenkin se, että noin kolmannes Suomen seurakunnista oli Ruotsin vallan aikana ns. kuninkaanpitäjiä ja Venäjän vallan alkupuoliskolla ns. keisarinpitäjiä. Oppikoulun opettajilla ja samoin myös suhteellisen vaatimattomasti palkatuilla sotilaspapeilla oli näihin usein hyvin palkattuihin kirkkoherran virkoihin niitä täytettäessä etusija ilmoittautua, vaikka seurakunta äänesti vaalissa haluamaansa ehdokasta. Tuomiokapitulit toimivat Suomessa ja Ruotsissa reformaation jälkeen kouluhallinnon ylimpinä eliminä. Ne olivat suoraan vastuussa maan hallitsijalle sekä kansanopetuksen että korkeamman opetuksen järjestämisestä omalla alueellaan. Paikallistasolla puolestaan kirkkoherran ja muun vakinaisen papiston tehtävänä oli huolehtia kansanopetuksen vakinaisesta järjestämisestä. Hallinnollinen vastuu muuttui kouluhallinnossa samoihin aikoihin, kun itsenäinen kunnallishallinto toteutui. Kansakouluasetus hyväksyttiin Hieman tätä ennen oli perustettu ensimmäinen opettajaseminaari Jyväskylään. Kouluylihallitus (nykyinen Opetushallitus) korvasi tuomiokapitulit 1869 lähtien. Siihen tuli omat osastonsa kansa- ja oppikouluja varten. Kirkko ja koulu erotettiin hallinnollisesti siis toisistaan ja kunnille tuli päävastuu paikallisesta kansanopetuksesta. Kansakoulu toteutui kansankielisenä ja moneen muuhun maahan nähden korkeatasoisena. Alkukoulu eli alakansakoulu jäi toistaiseksi järjestämättä. Tämä tarjosi kirkollisen kiertokoulun kannattajille toimintamahdollisuuden aina 1900-luvun alkuun asti. Varsinaisten kansakoulujen perustaminen riippui aluksi kuntien tahdosta ja taloudellisista mahdollisuuksista. Pakollinen oppivelvollisuus säädettiin vasta itsenäisyyden ajan alussa. Tee virtuaalikierros Turun tuomiokirkossa Käy Pyhän Nikolaoksen kirkossa Tutustu vanhoihin kuviin ja kirjoihin >nimikeluettelo> 7

8 Juhlasta juhlaan Pentti Lempiäinen professori Helsinki Elämä olisi tylsää, jos siinä olisi pelkkiä työpäiviä. Pian ihmisten voimat uupuisivat ja he joutuisivat stressin takia sairaalaan. Onneksi juutalaisuus ja kristinusko lahjoittivat maailmalle arjen ja pyhän vuorottelu. Tosin nykyään eivät kaikki osaa erottaa niitä toisistaan. Moni joutuu myös olemaan töissä pyhäpäivinäkin ja saa siitä myöhemmin kalliisti maksaa. Mutta kysymys ei ole vain siitä, että kaikille pitää antaa työstä vapaata päivä tai pari viikossa. Kaikissa yhteiskunnissa ja uskonnoissa on tavanomaisesta poikkeavia juhlapäiviä. Usein ne ovat kansallisia juhlia, joina muistellaan maan historian tärkeitä henkilöitä tai tapahtumia. Näiden lisäksi on luotu eri kansoille yhteisiä uusia merkkipäiviä, mutta niiden merkitys on vielä vähäinen. Siellä, missä kristinusko on voimatekijä, vuoden kohokohtia ovat vuosittaiset kirkolliset juhlat. Jossain muodossa niitä viettävät nekin, joille uskonto ei kovinkaan paljon merkitse. Kaksi eri kalenteria Monilla pyhäpäivillä on kirkollisessa elämässä eri sisältö kuin muualla yhteiskunnassa. Uudenvuodenpäivää juhlitaan kalenterivuoden alkuna, mikä taas kirkollisessa ajankierrossa ei ole erityinen juhlan aihe. Uudenvuodenaattona on tosin muistettu elämän katoavaisuutta ja mietitty menneen vuoden tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Uudenvuodenpäivä sen sijaan on kirkossa kahdeksantena päivänä joulusta vietettävä jälkipyhä, jonka aiheena on ollut Jeesuksen nimi. Siksi almanakkaan on tälle päivälle painettu rukouslause Anna, oi Jeesus, rauha ja menestys. Yhä harvempi myös muistaa, että juhannus on Johannes Kastajan syntymäjuhla. Siitä on tullut Suomen lipun päivä. Joulukortissa 1920-luvulta enkelit kuuntelevat joululauluja sen aikaisesta gramofonista. Joulukuusikin on päässyt mukaan. Minkä joululaulun tunnet, jossa puhutaan Betlehemin seimestä? Toisaalta kirkko voi osallistua maallisen yhteiskunnan juhlien viettoon. Niinpä itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksia varten on laadittu omat rukoukset ja valittu Raamatusta niissä luettavat tekstit. Tavallisen ja kirkollisen kalenterin eroa korostaa se, että kirkkovuosi alkaa adventista ja päättyy noin neljä viikkoa ennen joulua. Maamme ortodokseilla ero on vielä suurempi, sillä he aloittavat kirkkovuoden vanhan perinteensä mukaisesti syyskuun 1. päivänä. Sunnuntai viikon alku Juutalaisilla oli viikossa seitsemän päivää. Viimeinen niistä eli meidän lauantaimme oli Raamatun luomiskertomusta seuraten lepo- ja pyhäpäivä eli sapatti. Kristittyjen viikkojuhlaksi tuli viikon ensimmäinen päivä eli sunnuntai. Nimi merkitsee auringon päivää ja viittaa hautaan lasketun Jeesuksen ylösnousemukseen. Se tapahtui Raamatun mukaan varhain viikon ensimmäisen päivän aamuna. Aluksi sunnuntaipäivä ei ollut lepopäivä. Vasta kristinuskon päästyä 300-luvulla voitolle muista uskonnoista siitä tuli sellainen. Vähitellen siihen yhdistyi juutalaisten sapatin aineksia, ja pian siitä tuli myös yhteiskunnallinen vapaapäivä. Aikaisemmin viikot aloitettiin almanakassamme vanhaan tapaan sunnuntaista. Tästä poikettiin Suomessa vuonna 1973, jolloin viikon alkamispäiväksi tuli erään kansainvälisen sopimuksen mukaan maanantai. Kaikissa maissa tätä muutosta, joka ei vastaa juutalaista eikä kristillistä perinnettä, ei ole tehty. Raamatun mukaisen viikkojärjestelmän rinnalla seurataan monissa maissa niiden valtauskontojen perinteitä. Niinpä islaminuskoisten viikkojuhla on meidän perjantaimme kohdalla. Mitä juhlitaan? Kirkollisia juhlia on aiheensa mukaisesti kolmenlaisia. Tärkeimmät niistä pohjautuvat Raamatun kertomiin tapahtumiin. Näitä ovat esimerkiksi Jeesuksen syntymäjuhla joulu, pyhän perheen paosta Egyptiin kertova loppiainen, Kristuksen kuoleman ja kuolleista nousemisen päivät pitkäperjantai ja pääsiäinen, Jeesuksen taivaaseen astumisen päivä helatorstai sekä Pyhän Hengen saamisesta ja ensimmäisen kristillisen seurakunnan alusta muistuttava helluntai. Kirkkovuoden pääjuhlat sijoittuvat sen alkupuolelle. Toisen juhlien juhlien ryhmän aiheena ovat kirkol- 8

9 Mitä pääsiäiseen liittyviä kristillisiä vertauskuvia löydät tästä pääsiäiskortista vuodelta 1925? (enkeli viittaus enkeleihin kuolleista nousseen Jeesuksen tyhjässä haudassa; pajunoksat uusi elämä, ylösnousemus; muna uusi elämä; munan kuori myös = Vanha testamentti, sisus= Uusi testamentti) liset tapahtumat kuten uskonpuhdistus, jota muistellaan lokakuun lopulla. Kolmannen ryhmän muodostavat muistamisen arvoisiksi katsottujen henkilöiden päivät, joista nimipäiväkalenterimme on lähtöisin. Kun Ruotsi-Suomessa alettiin 1600-luvulla julkaista vuotuisia almanakkoja, niissä nimettiin vuoden kullekin päivälle vanhoja kirkollisia muistopäiväluetteloja seuraten oma nimihenkilö. Nykyisenlaiseksi etunimikokoelmaksi almanakka muuttui vasta 1900-luvun alussa, vaikka joitakin askelia siihen suuntaan oli otettu jo 1700-luvun lopulta lähtien. Monissa maissa sana nimipäivä tarkoittaa nykyäänkin jonkun pyhimyksen tai muun huomattavan henkilön muistopäivää. Sitä juhlitaan tavallisimmin hänen kuolinpäivänsä kohdalla. Näin on tehty kristikunnan alkuajoilta saakka, jolloin uskonsa vuoksi surmattuja marttyyreja alettiin erityisesti kunnioittaa. Aluksi kristityt eivät juhlineet ihmisten syntymäpäiviä ollenkaan, koska vasta kuolinpäivä kertoi, mitä heistä tuli. Vuoden suurin juhla Vanhat suomalaiset sananlaskut osoittavat, että joulua on pidetty vuoden juhlista suurimpana. Samoin ajattelevat monet nykyihmiset. Kirkollisessa elämässä on toisin. Vuoden keskus ja suurin juhla on pääsiäinen, kuoleman voittamisen päivä. Silloin lauletaan: Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi (virsi 90). Pääsiäinen on eri vuosina eri aikaan, koska juhlan ajankohta määräytyy auringon vuotuisen kierron mukaan. Tämä liittyy ajatukseen ylösnousemuksesta Jumalan uutena luomistekona. Pääsiäisen etusija jouluun nähden ilmenee muun muassa siinä, että joulun jälkeisten sunnuntaipäivien lukumäärä vaihtelee eri vuosina pääsiäisen ajankohdasta riippuen. Joulu siis antaa tilaa pääsiäiselle. Samoin helluntain sijainti almanakassa ja sen myötä kirkollisen vuoden jälkipuolen pyhäpäivien lukumäärä riippuu pääsiäisen ajankohdasta. Tässä näkyy sama ajatus kuin henkilömuistojen sijoittamisessa heidän elämänsä loppuun. Vasta silloin tiedetään, mitä heistä tuli. Kristuksen kohdalla tosin mennään askel eteenpäin, koska hänelle kuolemaa seurasi jo kolmen päivän kuluttua uuden elämän alku. Juhlien vietto muuttuu Vuotuisjuhlien viettäminen saa jatkuvasti uusia muotoja. On puhuttu myös niiden maallistumisesta. Kirkossa käydään juhlapyhinä vähemmän kuin ennen. Mutta juhlien vietossa on ennenkin ollut niiden kristilliselle sisällölle vieraita aineksia. Niitä on tullut eri tahoilta. Joulukuusi kiiltävine palloineen viittaa paratiisin elämänpuuhun, sen latvatähti Raamatun joulutähteen. Monet jouluruoat periytyvät siitä, mitä pöytään pantavaa maaseudun ihmisillä oli entisaikaan alkutalvesta. Palmusunnuntain hyvää toivottavat virpojat pukeutuvat nykyisin pikkunoidiksi, vaikka noidat ennen koettiin epäonnen tuojiksi. Pääsiäismuna on kristikunnan ulkopuolelta periytynyt uuden elämän vertauskuva. Usein käy niin, että vanhat tavat häviävät, mutta palaavat myöhemmin takaisin, vaikka ehkä vähän eri muodossa, ja voivat taas olla pian hyvin suosittuja. Ja silloin niistä voi monille tulla suoranainen elämys, jotain ihan uutta ja ihmeellistä. 9

10 Teppo Korhonen dosentti Helsingin yliopisto Kirkon vaikutuksesta kansanelämään Nimi ja nimipäivät Useimmat meistä ovat saaneet ensimmäisen siteensä kirkolliseen elämään kasteessa, jotkut erityisen voimakkaasti tässä yhteydessä saamansa kirkolliseen perinteeseen liittyvän etunimensä kautta. Turun tuomiokirkon messukirjan kalenterissa mainitaan vuonna 1488 runsaat sata pyhimyksen nimeä. Se periytyi vuonna 1544 ilmestyneeseen Mikael Agricolan suomenkielisen Rukous-kirjan kalenteriin 210 nimeä sisältäväksi kartutettuna. Ensimmäinen suomenkielinen almanakka etunimineen ilmestyi Nimipäivän vieton lähtökohtana on antiikin maailman ikivanha ylhäisöpiirien tapa juhlia omaa syntymäpäivää. Niinpä esimerkiksi juhannusjuhlan saarnatekstin mukaan Juudeaa hallinnut Herodes järjesti vuoden 30 paikkeilla syntymäpäivänään pidot. Myös kristillinen kirkko ryhtyi vähitellen viettämään vuotuisia syntymäpäiväjuhlia. Aluksi syntymäpäiväjuhlan saivat vain ilman perisyntiä syntyneet eli Maailman vapahtaja (jonka syntymäpäivä on joulu) ja hänen äitinsä Neitsyt Maria (syntymäpäivä 8.9.) sekä kolmanneksi Johannes Kastaja, joka oli pyhitetty jo äitinsä Elisabetin kohdussa. Juhlakalenteriin otettiin myös apostolien, kirkkoisien, marttyyrien ja todistajain syntymäpäivät, jotka olivat samat kuin kuolinpäivät, jolloin he synneistä puhdistettuina syntyivät taivasten valtakunnassa uuteen, iankaikkiseen elämään. Samat nimet periytyivät seurakunnan jäsenille, sillä kristillinen kaste käsitettiin alun perin sakraaliseksi uudestisyntymiseksi, joten siihen helposti liittyi myös uuden etunimen saaminen. Nimen antaminen on säilynyt myös tärkeänä osana kristillisessä lapsikasteessa, jolla pienokainen on otettu seurakunnan yhteyteen. Kristityt vanhemmat antoivat lapselleen apostolin, marttyyrin tai kuuluisan tunnustajan nimen toisaalta kilveksi vaaroja vastaan, toisaalta onnen tuojaksi. Suurkaimasta tuli lapsen elinikäinen suojeluspyhimys, joka varjeli lasta, toi onnenantimet ja välitti hänen rukouksensa kaikkivaltiaalle. Aikuisenakin suojelijaa oli yhteisenä merkkipäivänä kiitettävä kuluneesta vuodesta, anottava menestystä alkavalle vuodelle sytyttämällä kynttilän, pudottamalla lantin lippaaseen ja antamalla hyviä lupauksia. Lähimmäisille ja ystäville tarjottiin hyvää suuhunpantavaa ja juomaa. Useat vanhat pyhimysten nimet ovat jatkuvasti almanakassa, ja me vietämme nimipäiviä. Mutta emme juhli enää suojelijaamme vaan itseämme. Otamme vastaan kukkia ja onnentoivotuksia _ itsellemme _; tarjoamme kahvia ja täytekakkua seurustelun kyytipojaksi. Harvoin muistamme, että nimemme on osa kirkon keskeistä historiaa ja vaikutusta. Kirkko ja taikaperinne Kirkollisen tahon puoleen käännyttiin muissakin onnen ja menestyksen tavoittelun muodoissa. Anna Antti ahvenia, Pekka pieniä kaloja! on monelle tuttu hokema, jota vahvistetaan sylkäisemällä ongen koukussa kiemurtelevaa matoa ennen pyydyksen laskemista veteen. Kyseessä on toivomustaika, joka osoitetaan niille kahdelle Jeesuksen opetuslapselle, Andreakselle ja Pietarille, jotka olivat raamatun kertoman mukaan ammattikalastajia. Heitä pyydetään apuun, saaliin takaajiksi. 10

11 Roomalaiskatolinen kirkko vahvisti vuonna 1215 pidetyssä Lateraanisynodissa niin sanotun transsubstantiaatio-opin. Sen mukaan öylätin katsottiin papin siunatessa muuttuvan Kristuksen todelliseksi ruumiiksi ja viinin todelliseksi vereksi. Öylätin ihmeitä tekevä voima tunnustettiin. Tästä seurasi, että sitä alettiin hyödyntää taikuudessa. Ehtoollisleipä oli tarkoitettu nieltäväksi, joten se oli pimitettävä ehtoollisen yhteydessä: jättämällä nielemättä ja sujauttamalla kielen alle tai pudottamalla salaa käteen talteen. Öylätin syömättä jättäminen oli kutsumerkki pirulle. Jatkuvaa hyötyä metsästäjä sai öylätistä pitämällä sitä mukanaan metsästyslaukussa, aseen tukin luotikolossa, vasemman käden kintaan peukalossa tai vasemman kantapään alla. Metsästäjä saattoi myös asettaa öylätin maaliksi puun kylkeen tai talousrakennuksen seinään. Metsästäjä saattoi myös ampua öylätin pyssyn latingin mukana lahokantoon tai ilmaan tai hienontaa öylättiä ruudin sekaan lintumetsällä ollessaan. Näin henkilöstä tuli taika-ampuja, joka erotti maastossa poikkeuksellisen helposti saalislinnut, sai kuulansa osumisvarmaksi ja silmänsä tarkaksi, mutta myös itsensä haavoittumattomaksi. Maahamme ensimmäiset tuliasemallit tuoneet saksalaiset pyssysepät välittivät samalla tiedon tällaisista taika-ampujien menetelmistä. Linnustaja kiersi öylätti mukanaan teeriparven kerran myötä-, kerran vasta- ja jälleen kerran myötäpäivään jättäen kierrokseensa portin, jonka kautta hän pääsi pois astumatta omiin jälkiinsä. Hyväkin ampuja säästi parvesta yhden, sillä sen avulla taikoja itse pelastui pirun kanssa tekemästään sopimuksesta, jossa hän lupasi paholaiselle sielunsa riistaa vastaan. Metsästäjä petti paholaista säästämällä parvesta yhden ja väittämällä, ettei piru voinut vaatia hänen sieluaan, koska ehto kaiken nähdyn riistan saamisesta saaliiksi ei ollut täyttynyt. Parven edestakaisin kiertämisen esikuva on katolisissa kulkueissa, joissa ehtoollisleipää kannettiin monstranssissa eli näyttölippaassa muun muassa Kristuksen ruumiin juhlan yhteydessä. Samantapaisin kulkuein siunattiin esimerkiksi pellot ja kodit. Kirkko ei halunnut maallikoiden ottavan haltuunsa pyhiä tehtäviä ja jäljittely leimattiin paholaisen peliksi. Katolisena aikana metsämies sai laillisesti hankkia pyyntivälineille siunauksen kirkossa, mutta uskonpuhdistuksen jälkeen tällaista siunaamista pidettiin mustana magiana. Öylättiä hyödynnettiin metsästystaikuudessa myös luterilaisella ajalla käyttöön tulleissa metsästysmuodoissa. Ketunpyytäjä sekoitti öylätin rautojen syöttiin tai myrkkysyöttiin. Raudat tulivat meillä käyttöön ja myrkkypyynti 1600-luvulla. Jänislankojen pyytävyyttäkin tehostettiin hankaamalla niitä öylätillä tai ehtoollisviinillä. Öylätti ja viini poistivat kansan käsityksen mukaan metsästysvälineistä pahan ja antoivat siunauksen. Koska öylätti on tärkeä uskonnon harjoittamisen apuväline, on sen hyödyntäminen taikomiseen tahallista väärinkäyttöä. Tarvitsi vain varastaa ehtoollisleipä, niin piru tuli heti apuun, saati sitten silloin, kun öylättiä ammuttiin tai sillä tehtiin muita temppuja. Paholaiseen turvautuvat taiat edustavat puhdasta mustaa magiaa. Niiden syntymiselle ja leviämiselle oli otollinen maaperä keskiajan lopussa ja reformaation ajassa aina 1700-luvun alkuun asti. Nämä olivat taikoja jo silloin, kun ne opittiin, ja niiden symboliikka oli tekijöille selvä. Pitäjänkokous opetti kokoustekniikkaa Kirkon vaikutus kansanelämään oli ennen muuta ohjaava. Keskiajalta lähtien toimi käräjien rinnalla pitäjänkokous paikallisena itsehallinnon muotona. Seurakunnan papin johdolla kokoonnuttiin pitäjäntupaan, sakastiin tai kirkkosaliin. Demokratiaa opiskeltiin enemmistövaalien pohjalta: kannattajat ja vastustajat kävelivät eri puolille keskikäytävää. Toisinaan kirkkoherra sai lopettaa kokouksen yleisen sekasorron vallitessa ja paeta sakaristoon. Oli myös pappisjääriä, jotka kirjoittivat pitäjänkokouksen pöytäkirjan ennakkoon! Päätökset julkistettiin saarnastuolista jumalanpalveluksen jälkeen. Tämä oli pitkään merkittävin julkisten tiedostusten kanava paikallisyhteisöissä. Kirkkoherra ja pitäjäläiset valitsivat talonpoikien keskuudesta kuudennusmiehet kinkerikunnittain valvomaan kymmenysten suorituksia, kantamaan rikkomuksista määrätyt sakot, toimeenpanemaan ulosottoja, ilmoittamaan papistolle tarttuvien tautien ilmenemisestä seutukunnalla, toimittamaan sairaat hospitaaliin jne. Kun seurakunta ryhtyi yhteisiin rakennustöihin, kutsuivat kuudennusmiehet talonpojat kirkkoon ja 11

12 jakoivat kullekin tämän työosuuden. Pappilan rakennustyömaalla saatu oppi heijastui sittemmin talonpoikien rakentamistapaan yhtä hyvin pihapiirin sommittelun kuin rakenteellisten yksityiskohtien osalta. Esimerkiksi Pohjanmaan ja Keski-Suomen kohdalla voidaan viitata kuistin päätykolmiossa esiintyvään aurinkokuvioon, joka tavataan Evijärven ja Paltamon kirkoissa yhtä hyvin kuin mainittujen pitäjien tai niiden lähipitäjien talonpoikaiskuisteissa. Samaa juurta on kuisteissa harvinaisempi ristin muotoinen otsalauta. Erään jämsäläistalon vierastuvan kuistiin tiedetään puolestaan otetun mallia paikallisen kirkon alttarirakennelman ja alttari-taulun kehyksen pilastereiden kompositiosta siten, että kuistissa taulun kohdalle sijoitettiin ulko-ovi. Kirkoissa sisällä nähdyt koristeaiheet vaikuttivat kansantaiteeseen. Esimerkiksi kaappien ovissa tavataan koristeita, joihin on selvästi saatu esikuvat seurakuntakirkon saarnastuolista. Kuinka läpikäyvä kirkon vaikutus on kulttuurissamme käy ilmi esimerkistä, jonka monet tuntevat, mutta jota ei enää hahmoteta kirkkoon liittyväksi. Lasten pihaleikkeihin kuuluu ruutuhyppely, jossa kiveä heitetään vuoron perään ruudusta toiseen kunnes päästään ylös ympyrän sisälle. Missä on tämän leikin juuret? Kuviossa nähdään keskiaikaisen katedraalin pohjapiirros sivulaivoineen ja puolipyöreine kuorineen. Kuorin keskellä on ympyrällä merkitty alttari, jota kohti syntinen kiveä heittämällä pyrkii. Kirkkokuri Kirkko toimi kansan tärkeänä kasvattajana. Vuoden 1650 privilegioissa myönnettiin seurakunnille entistä suurempi osuus kirkkokurin käyttöön. Kirkonkokoukset ja kirkkoneuvostot saivat tuomita seurakuntalaisia häpeä-, sakko- ym. rangaistukseen esimerkiksi keskinäisistä riidoista, kirkollisten velvollisuuksien laiminlyönnistä, siveellisyysrikoksista, kiroilemisesta jne. Vuoden 1686 kirkkolaissa määräyksiä täsmennettiin. Eräässä 1600-luvulla julkaistussa kirkkojärjestyksessä määrättiin sakkoja mm. juopuneena kirkkoon tulemisesta, pikkulapsen itkemisen sallimisesta kirkossa, kirjan lukemisesta jumalanpalveluksen aikana, veisaamattomuudesta vaikka ääntä olisi, parvelta syljeskelystä tai esineiden heittämisestä alhaalla olevien päälle samoin kuin ehtoolliselle menevien kivittämisestä tai kampittamisesta, istumapaikasta riitelystä, krouvin pitämisestä ja oluen, viinan tai tupakan myynnistä ennen kirkon alkua tai sen aikana häneltä pitää kuudennusmiesten ottaman pois oluen tai viinan ja antaman se vaivaisille, ja se joka häneltä ostaa ja juo, vetäköön sakkoa yhden taalerin hopeassa ja seisköön kirkon edessä ovella jalkapuussa. Lukutaidon opetus Opetus oli kirkon erityisessä suojeluksessa. Kouluopetuksen järjestäminen ja koulumestarien palkkaaminen oli myös tärkeitä pitäjänkokousten tehtäviä. Papiston tuli kirkossa pidettävien katekismussaarnojen ja -kyselyjen lisäksi järjestää kuulusteluja myös ehtoollisella kävijöille, eritoten avioliittoon aikoville ja lasten kummeille. Kaikkiin seurakuntiin perustettiin Juhana Getzeliuksen aikana erityiset lukuluettelot eli rippikirjat, joihin tehtiin kristinopin ja sisäluvun taidosta yksityiskohtaiset merkinnät. Vuoden 1686 kirkkolaki velvoitti papistoa ahkerasti jouduttamaan, että lapset, rengit ja piiat oppivat lukemaan kirjaa ja omin päin näkemään, mitä Jumala pyhässä sanassaan käskee ja määrää. Ylellisyyden kitkeminen Ylellisyydelle pyrittiin antamaan kyytiä esimerkiksi päättämällä, että isäntien oli vähennettävä monien kellojen omistamista, lakattava koreilemasta komeilla ajoneuvoilla, että naiset eivät saaneet laittaa silkkivaatteita eivätkä nuoret miehet käyttää uusmuotisia reuhkalakkeja, kaulahuiveja eikä helavöitä. Sakon uhalla kiellettiin turhat ajanviettotavat, kuten kortinpeluu ja seinärahan lyönti. Pohjanmaalla oltiin ankaria. Kiellettiin pitämästä häitä ja kuuliaisia pyhäja juhlapäivinä, nuoria miehiä kulkemasta pyhäehtoisin klo 9 jälkeen ulkona kun yöjalassa käyntiä yritettiin juuria pois, kuokkavieraita eli jalkaväkeä kiellettiin menemästä häihin jne. Määrättiinpä sakkoja kinkerien ylellisestä tarjoilusta ja varsinkin viinan ja muiden nautintoaineiden tarjoilusta pidoissa. Köyhäin- ja sairaanhoito oli pitkään kirkosta riippuvainen, kunnes niistä kehittyi ajan mittaan pitäjänkokousten aikakaudella kunnallishallinnon tärkein ala. Lääkkeiden hankinnassa oli pitkään turvauduttu kirkkoherran rouvan apuun. Uusi kunnallislaki astui voimaan 1867, jolloin kirkon kirkkoherran vaikutus kunnalliselämään lakkasi perinteisessä muodossaan. 12

13 TIETOJA TAMMIVERKOSTOSTA Suomen Tammi on Opetushallituksen, Museoviraston ja ympäristöministeriön ylläpitämä kulttuuriperintöopetuksen kehittämisverkosto. Verkostoon voivat ilmoittautua koulut, museot, ympäristökeskukset ja kulttuuriperintöopetusta antavat järjestöt. Toiminta aloitettiin projektina vuosina Verkostovaihe jatkuu vuoteen 2008 asti. TAVOITTEET - lisätä suomalaisten tietoutta omasta kulttuuriperinnöstään - kehittää kulttuuriperintöopetukseen liittyvää oppiaineyhteistyötä - kehittää museoiden, ympäristökeskusten ja koulujen yhteistyötä - ohjata arvostamaan kulttuuriympäristöä ja muuta kulttuuriperintöä - kehittää oppilaiden taitoja vaalia ja elävöittää kulttuuriperintöä - ohjata ammattiperinteen käyttöön ja kehittämiseen omassa työssä - opettaa kulttuuriympäristöön suuntautuvia vaikuttamisen keinoja TOIMINTAVERKOSTO Verkosto toimii kolmella tasolla KANSALLINEN TASO Opetushallitus, Museovirasto, ympäristöministeriö: - tukimateriaalia opetuskäyttöön - lisäkoulutusta kulttuuriperintökasvatuksesta - konsultointia ja tiedotusta MAAKUNTATASO Maakuntamuseot, erikoismuseot, ympäristökeskukset, koulutoimi - alueellista asiantuntijuutta - paikallishankkeitten kehittämistä - kohdennettua opetusmateriaalia PAIKALLISTASO Museot, järjestöt, seurat, yhdistykset, koulut - kulttuuriperintöopetusta - perinnetapahtumia - kulttuuritilaisuuksia Lisätietoja: Suunnittelija Heljä Järnefelt, Opetushallitus, helja.jarnefelt@oph.fi ja Porvoon keskiaikaisen kaupungin ylle kohoava tuomiokirkko on 1400-luvulta saakka tervehtinyt Kuninkaantien matkaajia. Akvarelli v sarjasta Suomen vanhimmat rakennukset ja rakenteet. Arkkitehti Matti Visanti. Kiinnostavia verkko-osoitteita: Kirkon juhlavuosi: Kotikirkkoon tutustuminen: > Kotikirkko tutuksi viidellä aistilla Tervetuloa kotikirkkoon! Koulutelevisio: Varhaisnuoriso:

14 Antti Kauppinen tutkija Helsingin yliopisto Hautausmaat historiallisen tiedon lähteenä M uistomerkit ovat historiallisen tutkimuksen kannalta erityisessä asemassa: toisin kuin muut menneisyydestä säilyneet ihmisen työn tulokset, ne on varta vasten tehty kertomaan siitä, mitä on tapahtunut. Tässä artikkelissa tarkastellaan erityisesti hautausmaiden ja hautakivien tutkimista. Yksittäinen hautakivi sinänsä on tarkoitettu kertomaan ja muistuttamaan yhdestä ainutkertaisesta ihmisyksilöstä. Hautausmaat ja kirkkopihat kokonaisuutena voivat kuitenkin kertoa laajemminkin yhteisön elämästä ja kulttuurista. Jo pelkästään se, että meille on nyt itsestäänselvää, että jokaisen hauta merkitään ellei joku nimenomaan halua vaikkapa tuhkaansa siroteltavaksi mereen kertoo uskomuksestamme kaikkien ihmisten perustavaan tasa-arvoisuuteen kuolemassa; tiedämme, että muinaisissa kulttuureissa vain sellaisten merkkihenkilöiden kuin faaraoiden ja muiden ylimysten haudat merkittiin pysyvästi. Seuraavassa ohjeita hautausmaiden kartoittamiseen lähinnä Sallie Purkisin teoksen Using Memorials ja Arno Forsiuksen artikkelin Hautauskulttuurin vaiheita Suomessa perusteella. voi vain hävittää jätteiden mukana. Kunnioituksen lisäksi ruumiiseen liityy myös pelkoa. Hautakiven alkuperäinen tarkoitus lieneekin ollut estää kuolleen palaaminen elävien pariin! Ruumiin erityisaseman takia kaikissa kulttuureissa onkin erityisiä rituaaleja kuoleman suhteen. Maahan hautaaminen on yksi niistä yleisimpiä hautoja on löydetty jo paleoliittiselta ajalta vuoden takaa. (Muita yleisiä tapoja ovat luontoon hautaaminen ja polttaminen.) Suomessa kristinuskon tulo lisäsi maahautojen käyttöä, ja uskonpuhdistuksen jälkeen vuoden 1686 laki teki siunattuun maahan hautaamisen pakolliseksi. Vanhat hautausmaat sijaitsevat yleensä kirkkojen yhteydessä. Niinpä hautapaikkojen arvo ja sijainti määräytyy suhteessa kirkkoon. Keskiajalla ja pitkään sen jälkeenkin arvohenkilöt haudattiin kirkkoon sisälle. Suomessa kirkkotarhan hautauspaikoista arvokkaim- Koroisten keskiaikaisen kirkon rauniot Aurajoen rannalla. Koroinen oli Suomen ensimmäisiä kirkkoja 1200-luvulta. Taustalla siintää Turun tuomiokirkko. Akvarelli v sarjasta Suomen vanhimmat rakennukset ja rakenteet. Arkkitehti Matti Visanti. Ennen vierailua Ennen hautausmaalla käymistä on hyvä käydä oppilaiden kanssa läpi hautaamisen historiaa ja siihen liittyviä perinteitä. Hautaaminen on yksi vastaus perustavaan ongelmaan: mitä tehdä kuolleelle ihmisruumiille? Olimmepa uskonnollisia tai emme, meidän on vaikea suhtautua kuolleeseen ihmiseen neutraalisti, samalla tavalla kuin mihin tahansa elottomaan esineeseen. Jotain eläviin ihmisiin kohdistuvasta kunnioituksesta säilyy kuoleman jälkeenkin, vaikka emme enää jätäkään hautaan ravintoa ja arvoesineitä kuolemanjälkeisessä elämässä käytettäviksi. Ruumista ei 14

15 pia olivat kirkon etelä- ja itäpuolella olevat rikolliset, itsemurhaajat ja kastamattomat lapset haudattiin kirkon pohjoispuolelle. Hautausmaalla tapahtuvan tietojen keräämisen helpottamiseksi on hyvä etukäteen valmistella karttapohja ja tietojenkeruulomake ja jakaa ne jokaiselle oppilaalle. Tietojenkeruulomakkeessa tulisi olla tila ainakin seuraaville tiedoille: hautausmaan nimi, uskontokunta, tutkimuksen päivämäärä, tutkijan nimi, muistomerkin tyyppi (hautakivi, risti, rintakuva tms.), muistomerkin materiaali, haudattujen ihmisten nimet, määrä ja kuolinvuodet, muistomerkin ja sen tekstin kunto, muistokirjoitus, muistomerkin mitat (leveys/paksuus/korkeus) ja muistomerkin rintamasuunta (ilmansuuntana). Hautausmaalla Kun on ensin muodostettu yhdessä yleiskuva hautausmaasta ja kaikki löytävät itsensä karttapohjalta, oppilaat voi jakaa pareihin ja antaa heille tehtäväksi tutkia yksittäisiä hautakiviä tai niiden muodostamia ryhmiä etukäteen valmistellun tietojenkeruulomakkeen avulla. Jos hautausmaa on suuri, kannattaa rajata tutkimus esimerkiksi sen vanhimpaan osaan. Mikäli valmista karttapohjaa ei ole, sen tekeminen oman alueensa osalta on kunkin ryhmän ensimmäinen tehtävä. Lomakkeelle kerättyjen tietojen lisäksi haudan voi piirtää tai valokuvata. Vanhat haudat ovat usein sään ja ihmisten kuluttamia ja etenkin niiden muistokirjoitukset voivat olla vaikealukuisia. On hyvä muistuttaa oppilaille, että vaikeasti luettavienkien tekstien suhteen on syytä olla varovaisia niitä ei kannata yrittää raaputtaa tai hangata puhtaiksi ja siten aiheuttaa niille lisävahinkoa. Sen sijaan oikeasta kulmasta valaisu tai varjostaminen saattaa lisätä luettavuutta. Havaintojen analysointi Kerättyjen tietojen pohjalta voi jälkeenpäin muodostaa käsityksen menneistä perheistä ja yhteisöistä. Perhehaudan perusteella oppilaat voivat allamainittujen tehtävien lisäksi tehdä draamallisen harjoituksen, jossa he kuvittelevat itsensä perheen jäseniksi ja keskustelevat päivän tapahtumista. Toinen vaihtoehto on käyttää samoja tietoja äidinkielen kirjoitelmassa. Tutki ja opi - Suomen Tammen opetusaineistoa Aikajärjestykseen asettaminen Kaikki hautausmaan haudat voi asettaa kronologiseen järjestykseen. Varhaisimman nimetyn ihmisen kuolinvuosi on yleensä paras merkki haudan kaivamisvuodesta. Sijainti Käytettiinkö jotain hautausmaan osia tiettyinä vuosikymmeninä? Mihin suurimmat hautamuistomerkit on sijoitettu? Kenen ne ovat? Sukupuut Voiko hautakivistä saatujen tietojen perusteella muodostaa sukupuita? Kuolintilastot Valitse viidenkymmenen vuoden jakso ja tee graafinen esitys joka kuvaa Haudattujen miesten kuolinikiä. Haudattujen naisten kuolinikiä. Lasten ja alaikäisten kuolemia. Voiko kuolinsyistä tehdä mitään päätelmiä? Perheen koko Voiko tietojen perusteella tehdä johtopäätöksiä perheiden koosta? Etunimet Tee taulukko, joka kertoo, mitkä etunimet olivat suosituimpia eri aikakausina Ammatit Löytyykö hautakivistä kuolleiden ammatteja? Kansainvälisyys Minkä maalaisia nimiä haudoista löytyy? Muistokirjoitukset Muistokirjoitukset kertovat usein paitsi vainajasta, myös niistä asioista ja ominaisuuksista, joita kulttuurissa on aikanaan arvostettu. Niiden perusteella voi myös päätellä lisää vainajan yhteiskunnallisesta asemasta ja kuolinsyistä. Symbolit Etenkin rikkaiden ja merkkihenkilöiden hautakivissä on usein erilaisia uskonnollisia ja kuolemaan liittyviä symboleja ristejä, pääkalloja, enkeleitä. Oppilaat voivat tutkia niiden merkityksiä taidehistoriallisten teosten tai internetin avulla. Viimeisenä tehtävänä oppilailla voi teettää piirroksen omasta hautakivestään symboleineen ja muistokirjoituksineen. Lähteet Purkis, Sallie, A Teacher s Guide to Using Memorials. English Heritage Forsius, Arno, Hautauskulttuurin vaiheita Suomessa, 15

16 Marja Terttu Knapas Erikoistutkija Museovirasto SUOMALAINEN Suomi on puukirkkojen luvattu maa. Jos Norja on kuuluisa keskiaikaisista sauvakirkoistaan ja Venäjä ortodoksisista sipulikupolikirkoistaan, ovat luterilaiset ristikirkot Suomen erikoisuus. Tätä osoittaa vuonna 1764 valmistuneen Petäjäveden kirkon valinta Unescon Maailmanperintölistalle. Keskiajan jälkeen Suomessa rakennettiin aina luvun puoliväliin asti, pariakymmentä kivikirkkoa lukuun ottamatta, yksinomaan puukirkkoja. Runkojen työstäminen hirsiksi ja siitä rakennukseksi oli lähes kaikkien taito, muuraaminen sen sijaan vain harvojen hallinnassa. Perusyksikkönä oli hirren mitta, eli noin 16 Kuortaneen 24-kulmainen ristikirkko on rakennettu kirkonrakentaja Antti Hakolan johdolla Kirkonrakentaja Juhana Salosen johdolla 1786 rakennetussa Lemin kirkossa on poikkeuksellisen hieno holvaus 9-10 metriä, josta voitiin rakentaa erimuotoisia kirkkoja. Pitempiä hirsiä tarvittiin kattotuolirakenteisiin ja seinien sidehirsiin. Ensimmäiset ristikirkot Suomessa ovat 1600-luvun loppupuolelta. Ristikirkko oli Keski-Euroopasta Ruotsin kautta maahamme levinnyt uusi rakennustyyppi. Ristin muotoisen pohjakaavan avulla kirkkosalista saatiin suorakaiteen muotoista pitkäkirkkoa avarampi. Alttari ja saarnastuoli, luterilaisen kirkon keskuspaikat, olivat lähempänä penkeissä istuvia seurakuntalaisia. Vanhimmat ristikirkot, kuten Kymenlaaksossa sijaitsevat Elimäen ja Iitin sekä Turun saaristossa oleva Hiittisten kirkko ovat tasavartisia ristikirkkoja, ts. niiden kaikki neljä ristivartta ovat tasapituiset. Vasta 1700-luvun jälkipuolisko oli puisten ristikirkkojen todellista kulta-aikaa. Maassa vallinneiden rauhan kausien aikana taloudellinen elpyminen vaikutti uusien seurakuntien perustamiseen ja uusien kirkkojen rakentamiseen. Lisäksi väestön kasvu edellytti usein entistä tilavamman kirkon rakentamisen vanhan tilalle. Samalla tasavartisen ristikirkon pohjakaavasta kehi- Valok. MT Knapas, Museovirasto Valok. Martti Jokinen, Museovirasto. teltiin erilaisia muunnoksia. Jos kirkon sisäkulmat viistettiin, tarvittiin toki enemmän hirsiä, mutta samalla näkyvyys alttarille parani myös ristivarsien perällä istujille. Toinen tapa kirkon perusmuodon suurentamiseen oli ulkonurkkien viistäminen, jolloin ristivarsien ulkopäähän tehdyt lehterit eivät pimentäneet kirkkosalia. Kiimingin kirkko Oulun pohjoispuolella on tämän ristikirkkotyypin kaunein esimerkki. Ruove-

17 Luodon kirkko vuodelta 1786 on 1700-luvun komein ristikirkko. Sen rakennnusmestarina on toiminut Jacob Rijf den, Kuortaneen ja Ylihärmän kirkoissa ovat sekä ulkoettä sisäkulmat viistetyt ja näin ollen niissä on peräti 24 kulmaa. Itä-Suomessa rakennettiin aivan 1700-luvun lopulla mahtavan suuria kaksoisristikirkkoja, ns. kahtamoisia, joissa ristikirkon sisänurkkiin tehtiin vielä seinien korkuiset lisäulokkeet. Lappeen kirkko Lappeenrannan keskustassa jättää mittasuhteiltaan nykyajan puurakentajat toiseksi. Ulkomuodoltaan lähes kaikki 1700-luvun ristikirkot ovat suhteellisen yksinkertaisia. Niissä on lappeiltaan jyrkkä paanutettu vesikatto, jonka keskellä on pieni lanterniini tai kattoratsastaja. Ulkoseiniä peittävä vaakalaudoitus ja suuret ikkunat ovat kirkkoihin myöhemmin tehtyjä uudistuksia. Kirkkojen arkkitehtoniset salaisuudet ja rakennustekniset hienoudet paljastuvat vasta sisälle kirkkosaliin tultaessa. Ristivarsia kattaa kaarevat lautaholvit ja ristikeskuksen yläpuolella kohoaa kulmikas välikattokupoli, joka ei ulkopuolelta ole havaittavissa. Vasta 1800-luvun alkupuolen empiretyylisissä ristikirkoissa komea kupoli nousee katonharjan yläpuolelle, kuten esimerkiksi Lapuan tuomiokirkossa. Ulkoseinien tukena on pitkittäiset ja poikittaiset sidehirret, jotta vain hirrenpaksuiset ulkoseinät jaksaisivat kannattaa korkean vesikaton ja sen rakenteisiin kiinnitettyjen holvilautojen varsin huomattavaa painoa. Tämä suomalaiselle puukirkolle tyypillinen taidokkuudessaan ylittämätön sidehirsijärjestelmä tekee suurestakin kirkosta rakenteellisesti vankan ja kestävän. Kirkko oli julkinen rakennus ja sen rakentamiseen osallistuminen oli kaikkien seurakunnassa asuvien velvollisuutena samalla tavoin kuin esimerkiksi yleisten teiden ja siltojen tekeminen ja ylläpito. Talonpojat toivat varallisuutensa mukaan rakennusmestarin arvioimat määrät kiviä, tukkeja ja paanuja. Kaikki rippikoulun käyneet miehet joutuivat osallistumaan kirkon rakentamiseen tekemällä tarkkaan valvotut päivätyöosuutensa. Ainoastaan rakennusmestarin ja ulkopuolisten käsityöläisten, joita olivat mm. lasimesta- Valok. Martti Jokinen, Museovirasto 17

18 18 Lappeen kaksoisristikirkon eli kahtamoisen avara kirkkosali. Vuonna 1794 valmistuneen kirkon rakennusmestarina on ollut Juhana Salonen Valok. Martti Jokinen, Museovirasto Valok. MT Knapas, Museovirasto ri, seppä ja sisustuksesta vastannut puuseppä, palkat sekä kauempaa ostettavat tarveaineet, kuten naulat, kalkki, terva tai ikkunalasi maksettiin rahalla. Kestävimmät ja kauneimmat kirkot rakennettiin eri maakunnissa toimineiden talonpoikaisten rakennusmestarien johdolla. Esimerkiksi Antti ja Mikael Piimänen Varsinais-Suomessa, Matti Åkerblom Hämeessä, Antti Hakola Etelä-Pohjanmaalla, Matti Honka ja Jacob Rijf Carl-veljineen Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla sekä Juhana ja Matti Salonen Itä- Suomessa olivat jo aikanaan arvostettuja kirkonrakentajamestareita. Yhtään heidän johdollaan rakennettua kirkko ei ole purettu huonon kuntonsa takia, monet ovat kylläkin tuhoutuneet tulipaloissa tai niitä on laajennettu. Kirkko ei kuitenkaan ole vain pelkkä rakennus, vasta sen sisustus ja esineistö tekevät siitä jumalanpalvelushuoneen. Kotikirkon kaunistukseksi hankittiin kaunis barokin tai rokokoon tyylimuotoja ja värejä toistava saarnastuoli äänikatoksineen sekä alttarin yläpuolelle alttaritaulu koristeellisine kehyslaitteineen. Samalla tavoin kuin eri puolella maata oli arvostettuja kirkonrakentajia, löytyi kaupungeista taitavia puuseppämestareita. Kirkon hirsiseinät ja lautaholvit saatettiin vielä varustaa maalauksillakin luvun käsityöläismaalareista tunnetuin oli Oulusta käsin toiminut Mikael Toppelius, jonka kädenjälkeä voi ihailla vaikkapa Haukiputaan tai Kiimingin kirkoissa. Monet kirkkojen vanhoista esineistä, kuten messinkiset kynttiläkruunut, seinälampetit ja kyntteliköt sekä kastemaljat telineineen ja numerotaulut ovat seurakuntalaisten kotikirkkoonsa tekemiä lahjoituksia. Niitä tekivät niin porvarit, talonpojat kuin piiat ja palkolliset. Kirkkoihin liittyy lähes poikkeuksetta komea kellotapuli, joiden muodot vaihtelevat eri maakuntien mukaan. Kulku kirkkotarhaan ja kirkkoon tapahtui niiden pohjakerroksen läpikäytävän kautta. Ns. pohjalaisessa renessanssitapulissa on komea neliskulmainen pohjakerros, lounaissuomalaisen tapulityypin tunnusmerkkinä on barokin rakennustaiteen rakastama sipulikupoli ja itäsuomalaisessa tapulissa jykevän korkea kahdeksankulmainen pohjakerros. Kirkko on sijaintipaikkakuntansa yhteisöllisen menneisyyden konkreettisin muistomerkki eikä sitä voi paikallishistorian tutkimuksessa sivuuttaa. Se tarjoaa runsaasti erilaista aineistoa monenlaisiin kertomuksiin niin kirkosta, kirkonrakentajista, maalauksista kuin eri aikojen arvostuksistakin. Kiimingin ulkoviisteinen ristikirkko on rakennettu kirkonrakentaja Matti Hongan johdolla Kellotapuli vuodelta 1777 on ns. pohjalainen renessanssitapuli

19 Ulla Tuovinen MuM Musiikkisihteeri Jumalanpalveluselämä ja musiikkitoiminta Kirkkohallitus KIRKKOMUSIIKKI K irkkomusiikki mielletään usein siksi musiikiksi, jota on totuttu kuulemaan kirkko-nimisessä rakennuksessa. Perinteisesti kirkkomusiikin ytimen ajatellaan olevan jumalanpalvelusmusiikissa. Tämä artikkeli pyrkii antamaan yleiskuvan Suomen kirkon musiikkitoiminnan linjoista 850 vuoden aikana. Varhaisia vaiheita Suomalaisen kirkkomusiikin juuret ovat keskiajan kirkkolaulussa. Lännen kirkon mukaisia jumalanpalveluksia lienee toimitettu Suomessa säännöllisesti 1100-luvulta alkaen. Turkuun vuonna 1276 perustettu tuomiokapituli tuli kirkollisen elämän keskukseksi. Samoihin aikoihin perustetun Turun katedraalikoulun pappiskoulutus oli kirkkomusiikin kehityksen kannalta keskeistä. Jumalanpalvelusten viettoon tarkoitettuja sävelmiä koottiin kirjoiksi. Nämä liittyivät messuun (Missale), rukoushetkiin (Breviarium) ja kirkollisiin toimituksiin (Manuale). Suomessa käytettyjä latinankielistä kirkkolaulua sisältäviä pergamenttilehtiä on tallella yli Vanhimmat neumilähteet ovat 900-luvun lopulta 1200-luvun alkuun. Säilyneistä pergamenttilehdistä on tehty kooste Documenta gregorianica (Ilkka Taitto, 1992). Turun tuomiokirkon liturginen elämä kukoisti ja kasvoi 1500-luvun alkuun saakka. Tuomiokirkossa laulua johti kanttori avustajineen. Lauluun osallistuivat papiston lisäksi katedraalikoulun vanhimmat oppilaat. Kirkkolaulu oli latinankielistä. Osa luostareiden rukoushetkien lauluista sovitettiin kansankielisiksi. Uskonpuhdistuksen jälkeinen aika Uskonpuhdistuksen vaikutukset ulottuivat nopeasti Itämeren itärannikolle. Ruotsin kirkon (Suomi sen osana) luterilaistuminen eteni hitaasti. Jumalanpalveluksissa kansankielinen saarna sai keskeisen merkityksen. Muut messua koskevat muutokset liittyivät ehtoollisen viettoon. Turun tuomiokirkko ja katedraalikoulu olivat keskeisiä Suomen reformaatiossa. Suomen uskonpuhdistajaksi kutsutun Mikael Agricolan toiminta loi pohjan liturgisen musiikin kehityksellemme. Ensimmäinen tunnettu suomenkielinen messujärjestys sisältyy ns. Westhin koodeksiin (mahd. 1546). Agricolan rukouskirja (1544) sisälsi rukousten lisäksi introituksina käytettäviksi tarkoitettuja psalmeja sekä mm. useita sekvenssejä ja ehtoollisen viettoon liittyviä lauluja, kaikki suomenkielisiä. Muutamat näistä ennakoivat suomenkielisiä virsiä. Vuonna 1614 julkaistiin uusittu kirkkokäsikirja ja sen myötä jumalanpalveluksissa vakiintuivat luteri- 19

20 laiset piirteet, erityisesti runomuotoisten virsien käyttö. Käsikirjassa osoitettiin jokaiselle sunnuntaille ja pyhäpäivälle tietty graduaalivirsi. Ensimmäisen suomenkielisen virsikirjan kokosi Jacobus Finno (Jaakko Suomalainen). Se painettiin 1583 ja siinä oli 101 virttä. Toinen suomalainen virsikirja julkaistiin Sen laati Maskun kirkkoherra Hemmingius Henrici (Hemminki Maskulainen). Uudessa kirjassa oli virsiä 242 (mukana kaikki Finnon kirjan virret, joiden kieliasua oli hieman korjattu). Hemmingin omien ja hänen kääntämiensä virsien kieli on värikästä ja niissä on suomalaisia piirteitä (mm. alkusoinnun käyttö). Lisäksi laulettiin irtoarkkeina julkaistuja hengellisiä lauluja eli arkkivirsiä. Monet niistä saavuttivat suurta suosiota ja niitä otettiin myöhempiin virsikirjoihin. Virsikirjojen painaminen oli kallista ja painokset pieniä, erityisesti nuottien. Virret levisivät usein käsin kopioituina. Suomen vanhimmat käsikirjoitukset ovat noin 1580-luvulta (vanhin ns. Loimijoen käsikirjoitus). Piae Cantiones laulukokoelma on virsikirjan ohella varhaisimpia tunnettuja laulukokoelmia. Ensimmäinen painos Vanhojen piispojen hurskaita kirkko ja koululauluja kokoelmasta julkaistiin Saksassa Lauluja esitettiin kirkossa, koulussa ja teinivaelluksilla. Liturgisen musiikin lisäksi kokoelmassa oli säkeistöllisiä ja loppusoinnullisia säkeistölauluja. Piae Cantiones sävelmiä on ollut suomalaisissa virsikirjoissa alkaen 1702 painetusta virsisävelmistöstä. Tekstejä on ollut jo Jaakko Suomalaisen virsikirjasta (1583) alkaen. Nykyisessä virsikirjassa (1986) Piae Cantiones sävelmiä on 13. Kolmas suomalainen virsikirja julkaistiin 1701 ja sen sävelmistö 1702 (Yxi Tarpellinen Nuottikirja). Kirjaan sisällytettiin edelliset Suomalaisen ja Maskulaisen kirjojen virret ja virsien määrä nousi 413. Virsien numerointi helpotti virsien käyttöä ja edellytti virsitaulujen hankkimista kirkkoihin. Vuoden 1701 virsikirja oli käytössä 200 vuotta. Se oli monen kotikirjaston perusteos, sillä virsikirjan liitteenä olivat evankeliumikirja, Kristuksen kärsimisen, ylösnousemisen ja taivaaseenastumisen historia, kuvaus Jerusalemin hävityksestä, Lutherin Vähä Katekismus, kirkollisten toimitusten ja jumalanpalvelusten järjestyksiä sekä rukouskirja. Kirjan alussa oli kalenteri sekä Ajan Tieto, lyhyt katsaus maailman luomisesta virsikirjan painatukseen saakka luvulla urut alkoivat yleistyä erityisesti rannikkokaupungeissa. Urkurit tulivat yleensä ulkomailta. Urkujen hankinta vauhdittui 1600-luvun puolivälissä, koska vauras aatelisto halusi osoittaa sosiaalista ja poliittista asemaansa lahjoittamalla kirkkoihin mm. esineistöä. Pietismin ja valistuksen aika Suuren Pohjan sodan jälkeen kirkkomusiikin harrastus hiipui luterilaisissa maissa. Pietismi ja valistus väheksyivät kirkkomusiikkia. Kouluissa laulu oli pakollista vain niille, jotka kouluttautuivat papeiksi. Kirkkolaulu oli ongelmallista. Useimmiten laulettiin ilman säestystä, tempon vaihdellessa ja sekä virsi- että messusävelmien muotoutuessa paikallisiksi. Myös virsien laulutempo hidastui luvun alussa virren temposta annettiin ohje, missä koraalisävelmän jokaisen sävelen tuli kestää kolme sekuntia. Lukkareilta vaadittiin myös parempaa laulunjohtamistaitoa. Urkujenrakennus elpyi Pohjan sodan jälkeen luvulla. Monet urkurit tulivat Ruotsista. He rakensivat itse kirkkojensa soittimet. Suomalaisia urkureita alkoi kasvaa perinteisellä mestari-kisälli -järjestelmällä. Eurooppalaisen esimerkin mukaan myös Turkuun perustettiin musiikkiseuroja luvun puolivälissä toimintansa aloittaneet Turun Akateeminen kapelli ja myöhemmin Aurora-seura sekä Turun Soitannollinen seura loivat perustan koko Suomen musiikkielämälle. Yhdistykset esittivät myös kirkkomusiikkiteoksia (mm. Pergolesin Stabat Mater, Haydnin Luominen). Autonomian ajan toimintaa Suomen sodan ( ) jälkeen Suomesta tuli Venäjän autonominen alue. Suomen kirkossa alettiin valmistella kirkkokäsikirjan ja virsikirjan uudistamista. Sodan jälkeinen urkujenrakennus käynnistyi ja urkuja rakennettiin myös sisämaan seurakuntiin. Varhaisin tieto Suomessa pidetystä urkukonsertista on 1811 Turussa luvulla ilmestyi useita koraalikirjoja, joilla pyrittiin yhtenäistämään kirjavaa virsilaulukäytäntöä (mm. Hagfors, Nordlund). Lisäksi julkaistiin ohjeita lukkareille, kuinka virsiä tulee laulaa ja soittaa. Vaikka Suomen virsilaulun tilaa kritisoitiin, oli pyrkimyksiä sen kohentamiseen ja harrastamiseen. Mm. Lemin seurakunnassa laulettiin virsiä neliääni- 20

21 tus myös hengellisiin kansansävelmiin, joita keräsivät 1890-luvulla mm. Mikael Nyberg ja Ilmari Krohn. Virsikirjaan niitä hyväksyttiin muutama. Ne nähtiin hyväksi vaihtoehdoksi 1800-luvun lopun anglosaksisille sävelmille. Virsikirjan ohella kirkossa oli käytössä eri herätysliikkeiden laulukirjoja 1790-luvulta alkaen. Nämä laulukokoelmat vaikuttavat uudistettuina edelleenkin kirkossamme. Erityisesti 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa anglosaksiset hengelliset laulut levisivät eri puolille Eurooppaa ja Pohjoismaita. Merkittävimmäksi laulukokoelmaksi Suomessa muodostui vuonna 1900 ensimmäistä kertaa julkaistu Hengellisiä lauluja ja virsiä luvun loppupuolelle ajoittuu myös kirkollisen kuorotoiminnan alku. Useimmiten kuorotoiminnan käynnistymisen taustalla oli adventiksi koottu Hoosianna -kuoro, joka alkoi laulaa kirkossa myös muina juhlapyhinä. Vuosisadan lopulla suuria kirkkomusiikkiteoksia alettiin esittää useissa Suomen kaupungeissa. Suomalaisessa urkujen rakennuksessa seurattiin eurooppalaista kehitystä. Urkuja rakensivat kotimaisten rakentajien lisäksi myös saksalaiset. Graduale Aboense, Helsingin yliopiston kirjasto, Helmi -kuvatietokanta sesti 1850-luvulta alkaen. Kansallisuusajatukset vaikuttivat myös kirkkomusiikkiin hyväksyttiin uusi suomenkielinen virsikirja. Uudistaminen oli aloitettu jo 1800-luvun alussa, mutta työ oli ollut pitkään pysähdyksissä. Tärkeimmät uudistajat olivat J.L. Runeberg, E. Lönnrot, Z. Topelius ja L. Stenbäck. Uudesta virsikirjasta tuli keskeinen oppikirja uuteen kansakoululaitokseen. Suomen virsihistorian ensimmäisen kouluvirren kirjoitti Lönnrot. Sekä suomen- että ruotsinkielisen virsikirjan sävelmistötyötä johti Rudolf Lagi. Uudessa virsikirjassa eivät toteutuneet ne pyrkimykset, jotka olivat esillä 1800-luvulla. Virret olivat tasatahtisia ja kansanomaisia eloisia sävelmiä oli vähän. Huoli virsilaulun heikosta tasosta johti ehdotukseen lukkari-urkurikoulun perustamiseksi. Se perustettiin 1877 Turkuun ja myöhemmin myös Helsinkiin, Viipuriin ja Ouluun. Kansallisuuspyrkimysten ohella lisääntyi kiinnos- Itsenäistymisen jälkeen Vuonna 1923 hyväksyttiin uusi messusävelmistö, joka pyrki yhtenäistämään käytäntöjä. Sävelmien lähteinä oli käytetty Pyhän Henricin officiumin ja 1500-luvun suomalaisia käsikirjoituksia. Vuoden 1886 virsikirja oli herättänyt vastustusta varsinkin herätysliikkeiden piirissä. Aloitteita virsikirjan uudistamiseksi tehtiin jo 1900-luvun alkupuolella. Valmistelut aloitettiin ja uusi virsikirja hyväksyttiin 1938 ja siihen sävelmistö Mukaan tuli lähes 130 kansantoisintoa tai -sävelmää. Perinteiset saksalaiset sävelmät jäivät tasatahtiseen muotoonsa. Virsikirjan sävelmistön soinnutuksen teki Armas Maasalo (1944). Ruotsinkielinen kirkkomusiikkitoiminta sai omia painotuksia 1920-luvulta lähtien. Yhteydet muihin Pohjoismaihin, varsinkin Ruotsiin, olivat tärkeitä. Suomalainen urkujenrakennus keskittyi itsenäistymisen jälkeen Kangasalan Urkutehtaaseen. Siellä rakennettiin urkujen lisäksi harmooneita, jotka yleistyivät 1920-luvulta alkaen. Urkujensoiton ihanteet löytyivät edelleen Saksasta, vaikka rinnalle nousi myös ranskalaisia esikuvia. Kirkkomusiikkia sävelsivät siihen erikoistuneiden sä- 21

22 veltäjien (Ilmari Krohn, Heikki Klemetti, Mikael Nyberg) lisäksi myös muut tunnetut säveltäjät. Mm. Sibeliuksella, Kuulalla, Palmgrenilla ja Madetojalla on hengellistä musiikkia. Sotien jälkeinen aika 1950-luvulta alkaen Euroopassa vaikutti laaja restauraatiosuuntaus. Tähän liittyi mm. gregoriaanisen musiikin nousu. Harald Andersén ja Taneli Kuusisto laativat kokoelman gregoriaanisia introituksia kirkkovuoden pyhäpäiviksi. Nämä olivat keskeisiä myös Sibelius-Akatemian kanttorikoulutuksessa. Harald Andersénin vaikutus suomalaisen kuoromusiikin uudistajana ja kehittäjänä oli merkittävä sekä laulutavan, ohjelmistojen että esityskäytäntöjen osalta. Andersénilla oli keskeinen asema jumalanpalvelusmusiikin uudistamisessa. Vuonna 1961 julkaistu yhteispohjoismainen Koraalikirja sekä uusia, arkielämään liittyviä virsiä sisältänyt lisävihko (1963) loivat paineita virsikirjan uudistamiseksi luvulla Suomeen tuli myös uudentyyppisiä, rytmiä korostavia ja nuorisolle suunnattuja hengellisiä lauluja. Musiikillisia vaikutteita näissä oli mm. jazzista, negrospirituaaleista, afroamerikkalaisesta musiikista, kansanmusiikista, iskelmistä ja yhteiskunnallisista protestilauluista. Tämä vaikutti virsikirjan sävelmistöuudistukseen. Virsikirjan uudistaminen aloitettiin 1970-luvulla ja uusi virsikirja hyväksyttiin Virsikirjan sävelmistö oli nyt aikaisempaa moni-ilmeisempi. Nuorten suosikkilauluja koottiin vuodesta 1967 alkaen Nuoren seurakunnan veisukirjaan. Uusia musiikillisia ilmaisumuotoja siirrettiin myös jumalanpalveluksiin. Syntyi messuja, joissa etsittiin uudenlaista ilmaisutapaa. Ensikokeilu oli Lasse Mårtensonin messu Voiko sen sanoa toisinkin (1967). Suosituimpia ovat olleet Pekka Simojoen Afrikkalainen gospelmessu (1981) ja Jaakko Löytyn Päivästä päivään messu (1987). Nämä loivat pohjaa 1980-luvun lopulla syntyneelle Tuomasmessulle. Sen musiikkiin otettiin elementtejä mm. virsistä, hengellisistä lauluista, gospelmusiikista, Taizé-lauluista sekä soitinmusiikista. Näillä messuilla oli vaikutusta vuosituhannen vaihteen kirkkokäsikirjan uudistamisen yhteydessä tehtyyn messusävelmäuudistukseen luvulla Suomeen levisi karismaattisen liikkeen myötä myös tietoisen yksinkertaisia ylistyslauluja. Suuria kirkkomusiikkiteoksia esittivät eri kuorot ja 80-luvuilla jatkui ohjelmistojen monipuolistuminen. Esityskäytännöissä vaikuttivat mm. vanhasta musiikista tehdyt löydöt (erityisesti passioissa). Eurooppalainen urkujenuudistusliike saavutti Suomen 1950-luvulla. Kangasalan urkutehdas sai kotimaisia kilpailijoita (Veikko Virtanen, Martti Porthan) luvulla pyrittiin rakentamaan ja 1700-lukujen esikuvien mukaisia urkuja. Mallia haettiin Saksan lisäksi Ranskasta ja Italiasta. Myöhemmin myös pohjoismaista ja suomalaista perinnettä on tuotu esiin. Viime vuosina on restauroitu historiallisesti arvokkaita soittimia. Vuosituhannen loppu ja uuden alku Suurten kirkkomusiikkiteosten esittämisestä on tullut 1980-luvulta lähtien säännöllistä toimintaa ympäri Suomea, erityisesti joulun ja pääsiäisen edellä. Seurakuntiin on perustettu kuorojen ohella erilaisia soitinyhtyeitä ja orkestereita. Vuosituhannen vaihteessa musiikin eri tyylejä on ollut rikkaasti seurakuntien musiikkitoiminnassa. Esimerkiksi virsiä soitettiin niin sinfoniaorkestereilla (Lahti Sinfonia) kuin jazz-yhtyeilläkin (Sakari Kukko, Jukka Perko) luvulta alkaen kirkkomusiikki on vahvasti eriytynyt eri käyttäjäryhmien tarpeisiin: lasten, nuorten, klassiseen, Tuomasmessuihin jne. On vaikea löytää kaikkia yhdistävää musiikillista ilmaisumuotoa. Virsikirja on kuitenkin vielä jollain tavoin pystynyt yhdistämään eri käyttäjiä. Kuinka kauan, jää nähtäväksi. Kirjallisuutta Reijo Pajamo ja Erkki Tuppurainen. Kirkkomusiikki. Suomen musiikin historia -sarja Juhani Haapasalo Liisa Lauerma Martti Nissinen Pekka Suikkanen (toimittaneet). Kirkkomusiikki. Edita

23 Kirkkomusiikillista VirsiVisaa Hengellisellä musiikilla on keskeinen merkitys kirkossa ja kulttuurissamme. Musiikki on aina kuulunut seurakuntien ja kirkkojen toimintaan. Musiikki on läsnä jumalanpalveluksissa ja rukoushetkissä, lapsi-, nuoriso- ja vanhustyössä ja se on olennainen osa kaikkia kirkollisia toimituksia, kasteita, häitä ja hautajaisia. Musiikki jatkaa siitä, mihin sanat loppuvat. Se tarjoaa mahdollisuuden kokea sellaista, jota ei voi sanoin ilmaista, kuten kauneutta ja pyhyyttä. Se rakentaa yhteisöllisyyttä ja kutsuu osallistumaan. Esimerkiksi virsilaulu ja urkumusiikki ovat kautta vuosisatojen olleet luterilaisen kirkkomusiikin tukipylväitä. Viime vuosikymmeninä kirkkomusiikki on rikastunut sekä kansainvälisten vaikutteiden että nuorisomusiikin kasvun kautta. Soitinvalikoima on laajentunut ja uutta musiikkia sävelletään paljon. Myös vanhaa virsiperinnettä on elvytetty monin tavoin. Näin myös Kirkko 850 -juhlavuoden puitteissa toteutetussa Virsivisassa lukuvuonna Virsivisan tarkoituksena oli tukea ja edistää virsikasvatusta koulun ja seurakunnan yhteistyönä. Kilpailulla haluttiin innostaa peruskoululaisia virsien laulamiseen. Kilpaan oli kutsuttu peruskoulujen kolmannen luokan oppilaat. Virsivisaan osallistui yhteensä noin 9000 kolmasluokkalaista. Virsivisaan oli valikoitu 30 virttä. Kolmasosa niistä oli varattu loppukilpailuun, kuten perinteikkäät Soi kunniaksi luojan, Tule kanssani Herra Jeesus ja Jo joutui armas aika. Kouluissa kilpavirsien opettelu alkoi syksyllä Parhaat joukkueet valittiin karsinnoissa seurakunnittain ja hiippakunnittain. Virsivisan eteläinen finaali pidettiin toukokuussa Turussa Hemminki Maskulaisen virsikirjan 400-vuotisjuhlilla ja pohjoinen Oulun Kirkkopäivillä viikkoa myöhemmin. Virsivisan kolme parasta joukkuetta palkittiin. Pelkällä laulutaidolla ei voitettu, sillä kilpailun kysymykset sisälsivät myös mm. virsien tunnistamista erillisten sovitusten perusteella sekä nokkeluutta vaativia tehtäviä. Eteläisten hiippakuntien voitto meni Espoon hiippakuntaan Nurmijärven Nukarin kouluun ja pohjoisten hiippakuntien voiton sai Oulun hiippakunnan Limingan Linnukan koulun joukkue. Virsivisa on tuonut koulutyöhön uusia virikkeitä virsilaulujen perinteestä ja monipuolisista muista mahdollisuuksista. Virsivisaakin on tarkoitus jatkaa kahden vuoden välein. Kilpailun järjestävät Seurakuntien lapsityön keskus, hiippakunnat, seurakunnat, Opetushallitus ja Kirkkohallitus. Lisätietoja antaa Opetushallituksessa opetusneuvos Antti Vanne

24 Päikki Priha professori, Taideteollinen korkeakoulu KIRKKOTEKSTIILIEN LYHYT ABC K irkossa käytetään eri tilaisuuksissa ja vuodenaikoina monenlaisia tekstiileitä, kirkon juhlavaatteita. Niiden tehtävä ei ole ainoastaan kaunistaa kirkkotilaa, vaan niistä on luettavissa monenlaisia viestejä tekstiilien värien ja kuvioinnin perusteella. Värit Useimmat kirkossakävijät näkevät kirkossa valkoiset tekstiilit, koska valkoinen on kirkkovuoden suurien juhlien väri. Sitä käytetään mm. jouluna, pääsiäisenä, juhannuksena ja 1. adventtina. Myös itsenäisyyspäivänä ja uudenvuodenpäivänä ovat tekstiilit juhlallisen valkoisia. Suurimman ajan vuodesta on kirkossa käytössä vihreät tekstiilit. Vihreä kuvaa arjen elämää, toivoa ja kasvua. Suurimpien juhlien, joulun ja pääsiäisen edellä käytetään violetteja tekstiileitä. Adventin ja paastonajan teemana on odotus, katumus ja parannus. Joitakin kertoja vuodessa kirkko puetaan punaiseen, 24 Kirkkotekstiilit voidaan kuvioida myös eri kielisillä teksteillä. Kirkkonummen kaksikielisen seurakunnan kalkkiliinassa on teksti: SINUN EDESTÄSI ANNETTU - FÖR DIG UTGJUTEN. Päikki Prihan suunnittelema Kirkkonummen kirkon punainen tekstiilisarja on vuodelta Siihen kuuluu alttarivaate, ehtoollismaljan peittävä kalkkiliina sekä papin alban päällä olevat stola ja messukasukka. Kuva Rauno Träskelin tulen, veren ja rakkauden väriin. Näin tehdään marttyyrien muistopäivinä, Tapaninpäivänä, helluntaina, sekä pyhäinpäivänä marraskuun alussa. Kirkollisia värejä ovat myös sininen ja musta. Sinistä käytetään violetin rinnakkaisvärinä, mutta myös Marian päivinä. Musta kuvaa suurta surua, joka on Pitkäperjantain väri. Hautajaiset on usein sävytetty mustiksi, vaikka luontevaa olisi käyttää valkoista. Onhan kyseessä vainajan suuri juhla. Tekstiilit Alttarivaate eli antependium peittää alttarin etusivun, joskus myös päädyt. Juhlava tekstiili korostaa kirkon keskeisintä tapahtumapaikkaa. Alttaripöydällä oleva valkoinen liina muistuttaa, että kyseessä on yhteinen ateriapöytä, jolle ehtoollinen katetaan. Ehtoollismaljaa ja sen päällä olevaa ehtoollisleipävatia peittää kalkkiliina, joka suojaa niitä silloin, kun pappi kantaa astiat alttarille. Ehtoollisenjakoa johtavalla papilla on yllään messukasukka. Se vertauskuvallisesti peittää papin oman persoonan hänen ollessa seurakuntansa palvelijana. Messukasukan alla papilla on valkoinen pitkä paita, alba, joka on kaikkien kristittyjen yhteinen vaate. Rippikoululaiset ovat pukeutuneet konfirmaatiossaan albaan ja vauvan kastemekko on myös eräänlainen alba. Kuva Rauno Träskelin Pappeuden tunnus on pitkä nauhamainen stola, jonka pappi pukee harteilleen alban päälle. Kirkkovuoden värejä toistavaa stolaa käytetään myös messukasukan kanssa, samoin piispoilla on stola piispankaavun alla. Kuviot Useimpiin tekstiileihin on kuvioitu kristillisiä vertauskuvia.

25 Hyvin usein niissä on yksi tai useampia ristejä, joko tasasakaraisia ns. kreikkalaisia tai latinalainen risti, jonka alasakara on muita pitempi. Se on syntynyt aikoinaan T-rististä siten, että ristiinnaulitun pään yläpuolelle laitettiin keppi, johon kirjoitettiin hänen nimensä ja mahdollisesti kuolemantuomion aihe. Jeesuksen ristin on arveltu olleen T-risti. Ympyrän sisään piirretty tasasakarainen risti, ns. vihkiristi, on peräisin keskiajalta. Kirkkoa vihkiessään piispa piirsi pyhällä öljyllä seiniin 12 ristiä kahdentoista apostolin muistoksi. Nämä kohdat maalattiin ja ympyröitiin myöhemmin näkyviksi. Erityisesti stoliin on usein kuvioitu Kristus-monogrammi, joka muodostuu nimen kahdesta kreikkalaisista alkukirjaimista X=K ja P=R sijoitettuina päällekkäin. Kristusta kuvaavat myös karitsa, viinipuu ja kala. Kreikkalaisten aakkosten ensimmäinen ja viimeinen kirjain, alfa ja omega tulkitaan vertauskuvaksi Jumalasta, joka on, oli ja on tuleva. Kolmiyhteistä Jumalaa kuvaa myös kolmio sekä vanhoissa tekstiileissä sädehtivän kolmion keskellä oleva silmä. Pyhän Hengen tärkein vertauskuva on kyyhkynen, joka laskeutuu alas taivaasta. Samaa kuvaavat myös tulenliekit. Risti, sydän ja ankkuri ovat tunnettuja uskon, toivon ja rakkauden vertauskuvia. Laiva puolestaan kuvaa seurakuntaa. Kuva Päikki Priha Kuva Päikki Priha Taideteollisen korkeakoulun opintoprojektissa 2005 suunniteltiin ja toteutettiin kirkollista esineistöä Helsingin seurakuntayhtymän Mustasaaren kappeliin. Albat (Tina Karvonen) ovat karkeaa pellavakangasta, pellavaisessa alttarivaatteessa (Marika Kuitunen) on ikuista elämää kuvaava ympyrä. Keraamiset ehtoollisvälineet on Elina Törmän lopputyö. Seinällä Riikka Pekanpalon tekstiiliteos Armo ja alttarin edessä Tuija Neuvosen räsymatto. Vanhoissa samettisissa messukasukoissa on usein iso risti. Eckerön kirkon sinistä kasukkaa ja sen päälle asetettua stolaa koristavat sen sijaan valkoiset liljat ilon, viattomuuden ja puhtauden vertauskuvana. Luvut Luvuilla on kirkossa oma merkityksensä. Alttarilla olevien kynttilöiden määrä vaihtelee kirkkovuoden eri pyhinä kahdesta kuuteen, mutta jos piispa on paikalla, sytytetään hänelle yksi ylimääräinen kynttilä. Vanha täydellisyyden luku on seitsemän. Siihen sisältyy sekä kolme (Pyhä kolminaisuus; Isä, Poika ja Pyhä Henki, myös usko, toivo ja rakkaus) että neljä, joka on maailman luku (esim. neljä vuodenaikaa, neljä ilmansuuntaa, neljä alkuainetta). Seitsemän jälkeen eniten käytetty luku Raamatussa on kaksitoista, joka on iankaikkisen täydellisyyden luku. Useimmiten luku yhdistetään kahteentoista apostoliin. 25

26 26 Helena Edgren Dosentti Museovirasto KESKIAIKAISET KALKKIMAALAUKSET S uomessa on säilynyt noin 100 keskiaikaista kirkkorakennusta tai niiden osaa kuten kivisiä sakaristoja. Useimmissa niissä on myös kalkkimaalauksia. Kalkkimaalaushan on, kuten nimikin jo kertoo, kirkon seinien tai kattoholvien rappauspinnalle kalkkiveteen sekoitetuilla väreillä maalattu kuva. Etelä-Euroopassa kalkkimaalaukset on yleensä tehty al fresco -tekniikalla, eli maalaamalla kuva märälle kalkkipinnalle. Tämän etuna on, että kuivumisprosessin aikana värit ovat sitoutuneet tiukasti alla olevaan pintaan. Suomen myöhäiskeskiaikaisissa kalkkimaalauksissa on käytetty toista, ns. al secco - tekniikkaa, eli maalaukset on tehty kuivalle rappauspinnalle. Nämä eivät ole säilyneet yhtä hyvin kuin oikeat frescot, mutta maalarin kannalta tämä tekniikka on ollut helpompi. Kostutettu, märkä rappauspinta oli maalattava heti valmiiksi, kun taas kuivalle pinnalle saattoi tehdä luonnoksia ja viimeistellä ne vähitellen. Suomalaisten kirkkojen kalkkimaalaukset ovat olleet alttiina monille muutoksille. Ne kuvat, joita me katsomme, poikkeavat paljon siitä, mitä keskiaikaiset ihmiset näkivät. Katselukokemuksemme ei ole sama. Eräänä syynä ovat kemialliset reaktiot, joita maalauksien väreissä on tapahtunut vuosisatojen kuluessa. Esimerkiksi punainen on saattanut muuttua melkein mustaksi, ja aikanaan punaposkiset henkilöt ovat nyt mustaposkisia. Myös keltainen väri on voinut tummua. Pyhien henkilöiden kasvoja ympäröinyt keltainen sädekehä näyttää nykyisin tummalta päähineeltä. Maalausten värit ovat himmenneet, ja ilmansaasteet tuhoavat niitä arvaamattoman nopeasti. Kirkkorakennukset ovat kärsineet tulipaloista, muodistamisista ja uusista ikkuna-aukoista. Tällöin maalauksiakin on tuhoutunut. Maalausten tahallista tuhoamista ei meillä tiettävästi ole tapahtunut. Maalauksia ei peitetty heti uskonpuhdistuksen alussa, vaan vähitellen. Tulipalon noettua kirkon sisäseinät oli ne pakko valkaista. Joistakin maalauksista voi huomata, että niitä on uusittu vahvistamalla vanhoja värejä vielä ja luvuilla. Monet maalaukset olivat näkyvissä 1800-luvun alkuun asti, jolloin uudet esteettiset ihanteet koituivat niiden kohtaloksi. Seurakuntiin saapui pappeja, joiden ihanteena oli valkoseinäinen antiikin temppeliä muistuttava kirkkotila. Heillä ei ollut ymmärrystä keskiajan väriloistoa kohtaan. Tavallinen kansa on sen sijaan puolustanut maalauksia. Kirkonkokousten pöytäkirjoista selviää, että kansan edustajille on kelvannut se sama kuin heidän isilleen ja esi-isilleen. Ns. tavallisen kansan konservatiivisuutta voidaan kiittää siitä, että meillä on säilynyt niinkin paljon vanhaa kulttuuriperintöä. Lohjan kirkko. Etelälaivan kolmannen holvin maalauksia. Valok. Matti Huuhka/Museokuva Sisälle kirkkoon Mitä sitten kirkko merkitsi keskiajan elämässä. Meidän elämässämme sillä voi olla marginaalinen merkitys. Keskiajan ihmisen maailmassa kirkko muodosti kaiken toiminnan absoluuttisen keskuksen. Katolinen kirkko hallitsi ihmisten elämää sakramenteillaan syntymästä kuolemaan ja vielä kuoleman jälkeenkin. Vastasyntynyt lapsi otettiin kasteen sakramentissa sekä taivaallisen että maallisen seurakunnan jäseneksi, ja sai siten suojan paholaista vastaan. Lapsen var-

27 tuttua ja saatua alkeistiedot kristinopista, seurasi konfirmaatio, jossa hänen kuulumistaan kristilliseen yhteisöön vahvistettiin. Keskiajan kuluessa myös avioliitosta, joka oli alun perin lähinnä sukujen välinen sopimus, tuli kirkon sakramentti, jonka pappi toimitti. Aikuisena ihminen sai nauttia myös ripin sakramentista, eli käydä tunnustamassa synnit omalle papilleen ja palata kotiin mieli keventyneenä. Kuolinhetkellä papin antama viimeinen voitelu turvasi matkan elävien parista kuolemantakaiseen maailmaan. Kuolema ilman mahdollisuutta syntien tunnustamiseen ja ilman sitä seurannutta viimeistä voitelua oli asia, jota keskiajan ihmiset pelkäsivät eniten. Äkkikuoleman kohdannut joutui paholaisen omaksi ja ikuiseen kadotukseen. Keskiaikaisissa legendoissa on esimerkkejä siitä, miten vaikeaa silloin oli hyväksyä näin kauhistuttava mahdollisuus. Kerrotaan munkista, joka vietti paheellista elämää tovereiltaan salaa. Hänen palatessaan kylästä luostariin, putosi hän sillalta ja hukkui. Paholainen astui tällöin esiin ja vaati hänen sieluaan omakseen. Neitsyt Maria kiisti vaatimuksen ja väitti vainajan olleen hänen uskollinen palvelijansa. Kun riita ei ratkennut, vei paholainen asian Jumalan ratkaistavaksi. Jumala käski avata miehen suun ja katsoa, mitkä olivat viimeiset sanat tämän huulilla. Koska munkin kieleltä löytyivät sanat Ave Maria, joutui paholainen tunnustamaan häviönsä. Keskiajan kirkko sääteli ja valvoi ihmisten elämää monin tavoin. Kirkko ei ollut vain valvova elin, vaan sen tehtävänä oli myös opettaa ja opastaa ihmisiä, eli kertoa heille, mikä oli syntiä ja mikä ei. Tässä kirkko käytti hyväkseen kuvataidetta. Katolinen kirkko on ollut varsin tietoinen mahdollisuudesta vaikuttaa ihmisiin kuvien välityksellä ja on hyödyntänyt määrätietoisesti tätä mahdollisuutta. Juopottelevia ja pelaavia miehiä esittävä maalaus varoittaa kolmesta keskiaikaisesta pääsynnistä, henkisestä laiskottelusta, juopottelusta ja irstaudesta. Keskiajalla kirkko oli ainoita paikkoja, missä ihmiset joutuivat kosketuksiin suurten ja esittävien kuvasarjojen kanssa. Näillä kuvilla on harvinaisuutensa vuoksi ollut ihmisiin erityisen voimakas vaikutus. Ihmiset eivät olleet vielä kuvatulvan turruttamia. Suomessa ei ole säilynyt kirjallista aineistoa siitä, minkälaisen vaikutuksen kuvat tekivät ihmisiin, kuten on muualla Euroopassa. Kuvien tulkinnasta Niin kauan kuin kristillistä taidetta on ollut olemassa, on ollut myös ryhmittymiä, jotka ovat tuominneet kuvien käytön. Tämä on pakottanut kuvien puolustajat määrittelemään kuvien tarpeen. Kirkkoisä Gregorius Suuri lienee kirjoittanut 500-luvulla näin: On aivan eri asia palvoa itse kuvia, kuin oppia niiden välityksellä, mitä pitää palvoa. Sillä sen minkä lukutaitoiset löytävät kirjoista, voivat tietämättömät ymmärtää kuvista; niistä lukevat ne, jotka eivät osaa lukea. Teksti on vuosisatoja muodostanut peruskiven kuvien puolustukselle. Kuvat ovat, kuten kirjainmerkitkin, oma järjestelmänsä, jossa jokaisen yksittäisen osan merkitys on tunnettava ennen niiden kokonaisuuden tulkitsemista. Keskiaikaiset ihmiset olivat kuvien suhteen yhtä lukutaidottomia kuin kirjoitetun tekstinkin. Jonkun oppineemman oli selitettävä heille kuvien sisältö. Keskiajan jumalanpalvelus ei ollut vain latinankielistä messuamista, vaan sisälsi jo keskiajalla ihmisten omalla äidinkielellä pidetyn saarnan. Saarnojen aikana papeilla oli mahdollisuus elävöittää sanomaansa seinille maalattujen kuvien avulla, eli opettaa ihmisiä lukemaan niitä. Myös ennen ripille pääsyä annetulla opetuksella, eli keskiaikaisella rippikoululla, on ollut tässä tärkeä merkitys. Opetus tapahtui usein kirkoissa. Pappi on tällöinkin voinut selittää uskonopin totuuksia kuvien avulla. 27

28 Tuomas Akvinolainen, itsekin dominikaani, määritteli kuvien merkityksen seuraavasti: niiden tuli opettaa, tukea muistia ja herättää hartautta. Samoin määritteli asian uskonpuhdistaja Martti Luther. Hartauden herättämisen Luther jätti pois, sillä hän arvosteli muiden uskonpuhdistajien tapaan kuvien taikauskoista palvontaa, mitä katolinen kirkko oli hänen mielestään edistänyt. Katolinen kirkko ei varsinaisesti ole sallinut kuvien palvontaa. Kuvat ovat toimineet lähinnä toiminnan välikappaleina. Kirkon virallisen opin mukaan Neitsyt Marian kuva saattoi auttaa rukoilijaa keskittämään ajatuksensa häneen. Rukousta ei kohdistettu kuvalle, vaan sen kautta Neitsyt Marialle. Oppimattomat ihmiset eivät aina kuitenkaan olleet selvillä kuvan ja sen esittämän henkilön erosta. Keskiaikaiset legendat ovat täynnä kertomuksia siitä, kuinka maalattu kuva tai veistos yhtäkkiä muuttui eläväksi ja pelasti pulassa olevan. Keskiajan teologit tiesivät, että oppimattomat ihmiset tarvitsivat tuekseen konkreettisen esineen tai kuvan, jota katselemalla he pääsivät oikeaan mielentilaan ja onnistuivat keskittämään ajatuksensa rukouksen kohteeseen tai tiettyyn pyhimykseen. Kirkkoisä Gregorius Suuren nimiin on luettu myös seuraava teksti: Olen lähettänyt sinulle pyytämäsi kuvat diakoni Dulciuksen välityksellä. Pyyntösi miellytti minua kovasti, koska kaipaat koko sydämelläsi ja mielelläsi häntä, jonka kuvan haluat pitää silmiesi edessä. Käyttämällä joka päivä ruumiillista näkökykyäsi totut siihen, että joka kerran nähdessäsi kuvan, tulet täyteen rakkautta sitä henkilöä kohtaan, jonka kuvan haluat nähdä. Emme tee väärin kuvatessamme näkymätöntä näkyväisen avulla. Mitä kirkolliset auktoriteetit opettivat ihmisille kuvien avulla? Tärkeimpiä olivat tietysti kristinuskon keskeiset tapahtumat, Kristuksen kärsimyshistoria ja pelastustyö. Suurissa myöhäiskeskiaikaisissa kuvasarjoissa, esim. Hattulan ja Lohjan kirkoissa, kuvataan koko maailmanhistoria luomisesta viimeiseen tuomioon 28 saakka. Molemmissa kirkoissa yksittäisten kuvien määrä on lähes 200. Sekä Lohjalla että Hattulassa Kristuksen elämästä kertovan opettavan kuvasarjan joukossa on myös yksi ns. hartauskuva, eli maalaus, jonka ääressä ihminen saattoi jäädä mietiskelemään ja rukoilemaan tähän syventyen. Kyseessä on ns. Pietàkuva, jossa Maria pitää kuollutta poikaansa sylissään. Tämä kuva on molemmissa kirkoissa sijoitettu korkeudelle, jossa se on ollut mahdollisimman hyvin nähtävissä. Keskiajalta on säilynyt paljon sellaista runoutta, jossa ihmiset myötäelävät Marian tuskaa ja surua. Näitä rukouksia on todennäköisesti toistettu tällaisten Pietà-kuvien ääressä. Kuva on ollut erityisen tärkeä naisille, koska keskiajalla lapsikuolleisuus oli suuri ja monet äidit olivat itse kokeneet lapsen menettämisen murheen. Kaikissa kirkoissa oli raamatullisten aiheiden lisäksi myös kuvia pyhimyksistä, joko seinille maalattuina tai vapaasti seisovina veistoksina. Näistä erityisen suosittu on ollut Pyhä Kristoforos, joka on kuulunut useimpien myöhäiskeskiaikaisten kirkkojen kuvaohjelmistoon. Keskiaikaisen käsityksen mukaan ihminen ei voinut kohdata pahaa äkkikuolemaa sinä päivänä, jolloin oli nähnyt Kristoforoksen. Kuva maalattiinkin aina niin suurikokoiseksi, etteivät kirkossa kävijät voineet olla sitä näkemättä. Pyhimykset ovat kirkon mukaan henkilöitä, jotka ovat vieneet uskontaistelunsa loppuun saakka, ja jotka voivat siksi auttaa ihmisiä esirukouksillaan suoraan Jumalan edessä. Keskiajan lopulla pyhimyskultti kehittyi yhä rikkaammaksi. Vanhatkin pyhimykset varustettiin uusilla elämäkerroilla, joissa kuvattiin yksityiskohtaisesti heidän kuolemaansa ja kärsimyksiään. Tällaisillakin kuvasarjoilla oli opetuksellinen funktio. Pyhimyksistä kertovilla sarjakuvilla oli siten selvä rakentava sanoma. Pelastushistorian ohella kirkon tuli opettaa ihmiset elämään synnitöntä elämää. Useimpien myöhäiskeskiaikaisten kirkkojen kuvaohjelmaan on siten kuulunut myös ns. moralisoivia aiheita ja kuvia, jotka ker- Kellomaalaus symbolisoi Angelus-soittoa, jolla kunnioitettiin iltaisin Neitsyt Mariaa ja joka samalla ilmoitti hetken, jolloin kaupunkien portit oli suljettava ja kaiken kaupankäynnin ja muun arkitoiminnan lakattava ja kapakoiden lopetettava tarjoilunsa.

29 tovat ihmisten omien arkisten aiheiden avulla, mikä on syntiä ja mikä sallittua. Esimerkkinä ovat erityisesti naisille suunnatut kirnuamisaiheet, jotka ovat olleet yleisiä Pohjoismaissa ja Englannissa. Maalausten tarkoituksena on ollut varoittaa naisia varastamasta noitakeinoin naapurilehmien maitoa. Kuvien suuret paholaiset osoittavat, miten kauhistuttavana sellaista varkautta pidettiin ja miten noitavaimo joutui ikuiseen kadotukseen. Miehiä varoitetaan varastamasta toisen karjaa tai petkuttamasta hevoskaupoissa. Miehiä varoitettiin myös liiallisesta Mies kääntyi Marian puoleen ja pyysi apua. Tällöin tapahtui ihme: kuva, jolle nuorukainen oli kohdistanut rukouksensa, muuttui eläväksi, Maria laskeutui alas alttarilta, nosti Jeesus-lapsen sille istumaan ja pyysi tätä antamaan anteeksi syntisraukalle. rakkaudesta rahaan ja maalliseen tavaraan. Naisten kohdalla vaara ei ollut yhtä suuri, sillä useimmat naiset olivat keskiajalla miesten holhouksessa myös raha-asioissa. Moralisoivien aiheiden joukossa on kertomus paholaisesta nimeltä Tutivillus. Hänen tehtävänään oli kirjoittaa muistiin kirkossa juoruilevien ihmisten nimet. Kerran Tutivillus tovereineen istui kirjoittamassa lörpöttelevien ihmisten nimiä lehmän nahalle. Nahka tuli täyteen, ja saadakseen viimeisetkin nimet mahtumaan, Tutivillus otti hampaillaan kiinni nahan reunasta ja venytti sitä, mutta huonoin seurauksin. Nahka kimposi Tutivilluksen suusta, ja piruparka lensi alas holvin reunalta niin että lattia tömähti. Kirkossa istui myös eräs harvinaisen moitteeton mies, joka hyvän käytöksensä takia näki ainoana, mitä holvissa tapahtui. Tutivillus oli jo pitkään tarkkaillut miestä, mutta ei ollut onnistunut saamaan häntä kiinni mistään rikkeestä. Nähdessään paholaisen ilmalennon mies purskahti nauruun, ja niinpä ontuen pystyyn kömpinyt Tutivillus kirjoitti hänenkin nimensä vuotaan Moralisoivat aiheet esiintyvät usein yksinään, ja useimmiten sijoitettuina kirkon asehuoneeseen, jossa ne ovat varoittaneet kotiin lähteviä ulkona odottavista vaaroista. Niitä voitiin yhdistää muihinkin opettaviin kuva-aiheisiin. Yhdistelmästä saattoi joskus muodostua oma itsenäinen parannussaarnansa. Lohjan kirkon etelälaivassa on esimerkiksi kuvasarja, joka koostuu seuraavista kohtauksista: ensimmäisessä maalauksessa on kuvattu kaksi juopottelevaa ja noppaa pelaavaa miestä, jotka istuvat yhden naisen ja kolmen paholaisen seurassa, toisessa suuri kirkonkello, jonka vieressä polvistuu kolme henkilöä, kolmannessa syntistä ihmistä auttava Neitsyt Maria ja neljännessä joukko polvillaan Mariaa rukoilevia ihmisiä. Kuvat voidaan tulkita seuraavasti: juopottelevia ja pelaavia miehiä esittävä maalaus varoittaa kolmesta keskiaikaisesta pääsynnistä, henkisestä laiskottelusta, juopottelusta ja irstaudesta, eli Avaritiasta, Gulasta ja Luxuriasta. Kellomaalaus taas symbolisoi Angelus-soittoa, jolla kunnioitettiin iltaisin Neitsyt Mariaa ja joka samalla ilmoitti hetken, jolloin kaupunkien portit oli suljettava ja kaiken kaupankäynnin ja muun arkitoiminnan lakattava ja kapakoiden lopetettava tarjoilunsa. Kolmas ja neljäs kuva muistuttavat Neitsyt Marian kyvystä auttaa hätään joutuneita. Kolmannessa maalauksessa kerrotaan nuorukaisesta, joka tuhlasi koko omaisuutensa ja kääntyi sen jälkeen paholaisen puoleen saadakseen sen takaisin. Paholainen lupasi auttaa häntä, mutta vain sillä ehdolla, että nuorukainen kieltäisi Jumalan. Tämän mies tekikin, vaikka raskain sydämin. Mutta kun paholainen vaati häntä hylkäämään Mariankin, mies kieltäytyi. Hän halusi enemmin kerjätä ruokansa kuin kieltää Marian, joka oli häntä aina niin lämpimästi rakastanut. Paholainen hävisi, ja nuorukainen sai palata tyhjin toimin. Kotimatkalla hän kulki kirkon ohi, astui sisään ja lankesi polvilleen Maria ja lapsi -veistoksen eteen. Vilpittömästi katuen hän pyysi Jeesus-lasta antamaan itselleen anteeksi, mutta tämä kieltäytyi. Mies kääntyi Marian puoleen ja pyysi apua. Tällöin tapahtui ihme: kuva, jolle nuorukainen oli kohdistanut rukouksensa, muuttui eläväksi, Maria laskeutui alas alttarilta, nosti Jeesus-lapsen sille istumaan ja pyysi tätä antamaan anteeksi syntisraukalle. Koska Jeesus rakasti äitiään kuuliaisen pojan tavoin, ei hän voinut muuta kuin totella. Mies sai myöhemmin takaisin omaisuutensa, meni nai- 29

30 misiin ihanan tytön kanssa ja eli onnellisena ja jumalaapelkäävänä elämänsä loppuun saakka. Neljännessä kuvassa sekä elävät että kuolleet kääntyvät Neitsyt Marian puoleen. Tässä maalauksessa on poikkeuksellisesti kyse historiallisesta henkilöstä, eli maalauksen lahjoittajasta, Raaseporin linnanpäälliköstä Tönne Erikinpoika Tottista, joka on maalauttanut itsensä perheineen. Maalaus on ns. votiivikuva, jonka Tott on lahjoittanut kirkolle vastalahjan toivossa. Vastalahja-toiveena lienee ollut se, että hänen ensimmäinen vaimonsa, joka ajan käsityksen mukaan oli kuolemansa jälkeen puhdistumassa kiirastulessa, saisi lievitystä kärsimyksiinsä. Maalaus on siten käsitettävissä kuvamuotoiseksi rukoukseksi. Se konkretisoi, miten Tönne Erikinpoika kääntyy Marian puoleen ja pyytää häntä auttamaan vaimoaan, joka yhtyy kiirastulessa rukoukseen. Tämän ja tuonpuoleisen maailman välillä ei ollut ylittämätöntä rajaa, kuten on nykyisin. Mikä näiden neljän kuvan yhteinen sanoma on sitten ollut? Ne ovat osoitus siitä suuresta merkityksestä, joka Neitsyt Marialla oli keskiajan lopun hartauselämässä. Näiden kuvien avulla pappi saattoi muistuttaa seurakuntalaisiaan siitä, miten vaarallista oli laiskotella kapakassa. Englannissa sitä kutsuttiin paholaisen kirkoksi. Miten helposti juopottelu ja pelaaminen johtivat muihin synteihin, ja miten ihmisen tuli iltakellon kuullessaan jättää syntinen elämänsä, vaipua polvilleen ja ajatella tulevaa yötä sekä samalla ikuista yötä eli kuolemaa. Ihmisen tuli tarkastella sisintään ja jos hän tunsi omassa tunnossaan, ettei hänen päivänsä ollut sujunut täysin rikkeettömästi, hänen tuli kääntyä Neitsyt Marian puoleen ja pyytää tältä apua. Pappi saattoi myös luvata, että samoin kuin Maalaus on käsitettävissä kuvamuotoiseksi rukoukseksi. Se konkretisoi, miten Tönne Erikinpoika kääntyy Marian puoleen ja pyytää häntä auttamaan vaimoaan, joka yhtyy kiirastulessa rukoukseen. Tämän ja tuonpuoleisen maailman välillä ei ollut ylittämätöntä rajaa, kuten on nykyisin. Maria oli auttanut maalauksen onnetonta tuhlaria tai Tönne Erinkinpojan kuollutta vaimoa, niin hän tulisi auttamaan kaikkia niitä, jotka kääntyivät katuvina hänen puoleensa. Kyseisillä maalauksilla on voitu kiinnittää huomio toiseenkin, abstraktimpaan asiaan. Tämä on desperaatio eli epätoivo. Myöhäiskeskiaikaisen käsityksen mukaan epätoivo oli raskain kaikista synneistä. Epätoivo tuhosi uskon ja rakkauden erottamalla ihmisen Jumalasta, johti epäuskoon ja lopulta Jumalan vihaamiseen. Epätoivo käsitettiin äärimmäiseksi Jumalan pilkaksi, ja sen seurauksena oli joutuminen ikuiseen kadotukseen. Keskiajan oppineet kuvaavat desperaatiota eläväksi Helvetiksi ja epätoivoista ihmistä henkilöksi, joka kantaa mukanaan omaa yksityistä helvettiään. Epätoivo oli myös paholaisen oma ase, jota se käytti pelotellessaan ihmisiä. Paholainen kun itse eli ikuisessa epätoivossa ja vailla pelastumisen mahdollisuutta. Siksi se yritti mustasukkaisesti estää ihmisiä tulemasta osallisiksi armosta, joka siltä oli lopullisesti kielletty. Paras lääke epätoivoa vastaan oli misericordia, eli armon ajatteleminen. Armon suurin edustaja oli Neitsyt Maria, joka oli valmis antamaan anteeksi vaikka maantierosvolle, kuhan tämä vain katui rehellisesti. Kyseessä oli siten valoisa sanoma. Valoisuus onkin ominaisuus, joka oli keskiajalle yleisempi kuin luulemmekaan. Mielikuvaa keskiajasta leimaavat synkät kuvat silloin tapahtuneista rutoista ja sodista. Yhtä todellista on kuitenkin ollut usko pelastuksen mahdollisuuteen ja siihen, että kaikki sadat pyhimykset tekivät parhaansa auttaakseen syntisen ihmisen taivaan portista sisään. 30

31 E lämän alkua symboloiva muna on monissa eri kulttuureissa liittynyt maailman syntyä koskeviin uskomuksiin ja keväisiin, luonnon uudelleen syntymisen johdosta vietettyihin juhliin. Kristillisessä perinteessä munasta tuli ylösnousemuksen vertauskuva. Etenkin Venäjän ortodoksisessa kulttuurissa koristeltujen munien lahjoittaminen vakiintui osaksi pääsiäisen juhlintaa. Keisarihovissa pääsiäismunien jakamisesta tuli jokavuotinen perinne, joka toi alamaiset henkilökohtaiseen yhteyteen keisarin kanssa. Nikolai II:n poika kuvaili pääsiäismunien jakamista hovin kolme päivää kestäneellä vastaanotolla 1900-luvun alussa: He lähestyivät keisaria, pysähtyivät ja kumarsivat. Keisari ojensi heille kätensä sanoen Kristus on noussut kuolleista! He vastasivat totisesti, Hän on noussut kuolleista! ja keisari vaihtoi suudelmat heidän kanssaan. Sitten he vielä kerran kumarsivat syvään ja siirtyivät keisarinnan luokse, joka seisoi kauempana keisarin takana ja antoi heille munia, kivisiä tai posliinisia. Samalla he suutelivat hänen kättään. Tervehdysten jälkeen keisarin Elina Anttila tutkija Museovirasto Pääsiäismunien sanoma posliiniset pääsiäismunat ortodoksisessa perinteessä Pääsiäismuna, Kristuksen ylösnousemus. Posliinia, korkeus 5,5 cm. Todennäköisesti Keisarillinen posliinitehdas, Pietari, n l. Kansallismuseo, Vera Saarelan kokoelma. Kuva Rauno Träskelin. oli mentävä pesemään kasvonsa ja kätensä vesi muuttui mustaksi ja keisarinnan käsi tummui ja turposi. Ohjeissa, jotka oli annettu niille osastoille, joiden edustajien tuli osallistua pääsiäisvastaanotolle, oli alempien luokkien edustajia kielletty värjäämästä viiksiään ja partojaan. Posliiniset pääsiäismunat kuuluivat hovikulttuuriin aina 1800-luvun jälkipuolelle saakka, jolloin posliinin hinta laski tavallisen väen ulottuville. Posliininvalmistus alkoi Venäjällä keisarinna Elisabetin aikana. Pietariin vuonna 1744 perustettu Keisarillinen posliinitehdas kuului varhaisimpiin posliinin tuottajiin eurooppalaisessa kulttuuripiirissä. Tehdas valmisti esineitä vain hovin tarpeisiin, joko keisariperheelle itselleen tai lahjaesineiksi. Pääsiäismunat kuuluivat jo tehtaan alkuvaiheen tuotantoon niihin harvoihin esineisiin, joita ensimmäisissä pienissä uuneissa mahtui polttamaan. Munien lisäksi tehtiin nuuskarasioita ja pienikokoisia astioita. Vaikka posliini olikin alun perin kaukaa Aasiasta tuotu ihme, sen suosio Venäjällä kehittyi osana 1700-luvulle ominaista eurooppalaisuuden ihailua. Venäjän posliiniteollisuuden tavoite oli korvata kalliit 31

32 32 Pääsiäismuna, Kristuksen ylösnousemus. Posliinia, korkeus 8 cm. Keisarillinen posliinitehdas, Pietari, 1820-luvun jälkipuoli. Harold A. Whitbeckin kokoelma. Kuva Kudrjavtseva no 59. tuontituotteet ja kilvoitella niiden kanssa. Siten jopa niinkin venäläisessä esineessä kuin pääsiäismunassa kiinnityttiin länsimaiseen estetiikkaan: Posliinimunan tuli näyttää nimenomaan posliinilta. Perinteistä, esim. puisille tai papier maché munille tyypillistä koristelua ei siirretty uuteen, kallisarvoiseen materiaaliin. Posliini tunkeutui astioille ominaisine koristeluineen pääsiäismunien maailmaan. Vasta 1800-luvulla venäläinen käsiala alkoi näkyä maalauskoristelussa, aiheiden noudattaessa edelleen eurooppalaisia perustyyppejä. Kun pääsiäismunat koristeltiin posliineille tyypillisillä aiheilla, jäivät uskonnolliset aiheet varsin harvinaiseksi. Pääsiäismuniin saatettiin maalata aiheita jopa antiikin pakanallisesta mytologiasta tai poliittisesti tärkeistä tapahtumista posliinia osattiin käyttää propagandan välineenä. Keisarillisella monogrammilla koristellut munat yleistyivät luvun lopulla. Suuri osa posliinimunista koristeltiin kukka-aihein ja ornamentein. Uskonnollisia aiheita rajoitti myös se, että ne olivat kalliimpia toteuttaa kuin ornamentit. Posliinimunan koristelu oli pitkä prosessi. Ensin laadittiin vesiväriluonnos paperille. Sen jälkeen mestarit toteuttivat prototyypin maalaten kuvion munaan ja muuntaen sen pyöreään pintaan sopivaksi. Figuurisommitelmista ja maisemista vastasivat niihin erikoistuneet taiteilijat, ja ornamenttimaalarit sekä kultaajat maalasivat muun koristelun. Kun mallimuna oli valmis, tehtaan muutkin maalarit kykenivät maalaamaan samoja munia kopioimalla. Keisarillisen tehtaan kirjanpidossa pääsiäismunat jaettiin kolmeen ryhmään: kalleimpia olivat munat, joissa oli figuurikuvia kristillisistä juhlista ja pyhimyksistä, samoin kuin näkymiä kaupungeista, luostareista, ja kirkoista. Toiseksi sijoittuivat hallitsijoiden monogrammeilla koristellut munat, ja edullisimpia olivat ornamentti- ja kukkakoristeluin koristellut munat. Kansallismuseon kokoelmiin kuuluvaan, n luvulle ajoittuvaan pääsiäismunaan on kuvattu Kristuksen kuolleista nouseminen. Aihe lienee yleisin posliinimunissa käytetyistä uskonnollisista figuurisommitelmista, liittyyhän se juuri pääsiäiseen. Ylösnousemus kuului myös ensimmäisiin, Keisarillisen posliinitehtaan vuonna 1829 painokoristelua varten hankkimiin kuparilaattoihin. Topografisten maisema-aiheiden, ornamenttien ja ajalle tyypillisten sotavarusteasetelmien rinnalla mainittiin kaksi uskonnollista kohtausta: Kristuksen ylösnousemus ja Pyhän Hengen vuodattaminen. Kansallismuseon muna on käsin maalattu, mutta sillä on selvästi ollut sama esikuva kuin painolaatallakin. Sommitelman keskellä on avoin arkku, josta Kristus on kohonnut säteillen valoa, voiton lippu kädessään. Enkeli ja sotilaat on asetettu kuva-alan reunoille. Eremitaasin taidegalleria, Talvipalatsin ja muiden keisarillisten palatsien kokoelmat olivat ehtymättömiä lähteitä Keisarillisen posliinitehtaan tuotannolle luvun alkupuolella maalaustaiteen tarkka jäljentäminen kehittyi huippuunsa. Tekniikan ja taidon kehittyessä posliinimaalarit pystyivät tuloksiin, jotka muistuttivat yhä enemmän alkuperäisiä maalauksia niiden persoonallista ilmaisua, siveltimenvetoja ja öljyvärin joustavuutta. Taiteilijat alkoivat myös toisinaan merkitä muniin omia nimikirjaimiaan muutoin posliinitehtaan maalarit jäivät useimmiten tuntemattomiksi. Naispyhimystä esittävään, Kansallismuseon kokoelmiin kuuluvaan pääsiäismunaan on maalattu teksti Pyhä Marttyyri Barbara. Munan mallikappale ensimmäinen prototyyppi, josta tehtaan maalarit ovat tuottaneet toisintoja sarjatyönä on säilynyt Lomonosovin posliinitehtaan museossa. Mallikappaleen taustaan on merkitty Pyhä Marttyyri Barbara P. Nesterov. Nesterov oli tehtaan taitavimpia figuurimaalareita Nikolai I:n aikana. Kuvan attribuutit eivät kuitenkaan viittaa pyhään Barbaraan, vaan pyhään Luciaan, kuten tutkija Heikki Hyvönen on tuonut esille. Barbaran kuviin liittyy lähes aina torni, joskus myös ehtoolliskalkki ja pateeni sekä riikinkukon sulka viittaamassa hänen syntymä-

33 Pääsiäismuna, Pyhä Lucia. Posliinia, korkeus 11 cm. Keisarillinen posliinitehdas, Pietari, luku. Kansallismuseo, Vera Saarelan kokoelma. kaupunkiinsa, Egyptin Heliopolikseen. Barbara oli rikkaan miehen tytär, jonka isä sulki hänet torniin vartioitavaksi, jottei menettäisi tätä kallista aarrettaan kosijalle. Barbara kääntyi kristinuskoon ja paljasti sen isälleen antamalla puhkaista kaksiikkunaiseen torniinsa kolmannen ikkunan pyhän kolminaisuuden merkiksi. Isä ilmiantoi Barbaran, tätä kidutettiin, ja lopulta isä itse surmasi taipumattoman tyttärensä. Isä kuoli tämän jälkeen salaman iskusta. Lucian tarina on seuraavanlainen: Hän suostutteli parantumattomasti sairaan äitinsä pyhiinvaellukselle. Pyhä Agatha ilmestyi Lucialle kertoen että äiti parantuisi mutta Lucia kärsisi marttyyrikuoleman. Lucia luopui kaikesta maallisesta omaisuudestaan köyhien hyväksi. Kihlatun ilmiannettua Lucian häntä yritettiin turhaan viedä pois, härkävaljakon vetämänäkään häntä ei saatu liikkumaan, eivätkä liekit surmanneet häntä. Lucia kuoli vasta, kun eräs sotilaista iski häntä tikarilla niskaan. Kuvassa Lucian attribuuttina on vati, jolla on kaksi silmää. Lucian elämään liittyy tarina, jossa Lucia havaitsi erään kosijansa menettävän kokonaan mielenrauhansa hänen silmiensä kauneuden tähden. Suojellakseen nuorta miestä Lucia repi silmänsä ja lähetti ne hänelle. Syvästi vaikuttuneena Lucian rohkeudesta mies kääntyi kristinuskoon. Nesterovin suunnitteleman pääsiäismunan lähteenä on Pyhää Luciaa kuvaava maalaus Eremitaasin kokoelmassa. Teosta on pidetty espanjalaisen José de Riberan teoksena, vaikka tekijä on jo vuoden 1870 luettelossa merkitty epävarmaksi. On hämmentävää, miksi munaan on kirjoitettu Pyhä Barbara. Koska esikuvana toiminut maalaus on luetteloitu Pyhän Lucian nimellä taidekokoelman luettelossa, Nesterovin on itse täytynyt tietää kuvan todellinen aihe. Tekstin kirjoittaja on siis tulkinnut kuvan aiheen väärin, mikä voi johtua mm. siitä, ettei Lucia-pyhimyksen tarina ollut kovin tavallinen venäläisessä kuvaperinteessä, kuten Hyvönen on todennut. Tuntuu silti oudolta, että Nesterovin maalaamaan munaan olisi heti alussa voinut jäädä virheellinen teksti. Onkin mahdollista, että teksti on kirjoitettu siihen myöhemmin. Kansallismuseon Lucia-aiheinen muna voidaan ajoittaa luvun lopulle samanlaisen, Eremitaasin kokoelmiin kuuluvan munan mukaan. Ehkä mallimuna on jäänyt aikoinaan toteuttamattomana ja otsikoimattomana tehtaan kokoelmiin, kuva on otettu myöhemmin tuotantoon ja nimetty vasta tuolloin erheellisesti Pyhäksi Barbaraksi? Länsimainen maalaustaide oli arvostetuinta munien mallistoa koko 1800-luvun alkupuolen. Roomalaiskatoliset aiheet olivat Venäjän hoville läheisiä, sillä keisarinnat olivat syntyperältään eurooppalaisia. Aleksanteri III asetti kuitenkin arvot uuteen järjestykseen. Hän painotti nimenomaan venäläistä, idän kirkon kuvaperinnettä, ja halusi että munatkin noudattaisivat perinteistä venäläistä ikonimaalausta ja ortodoksista ikonografiaa tunnettu moskovalainen ikonimaalari Osip Semenovich Chirikov palkattiin posliinitehtaaseen maalaamaan uusia prototyyppejä pääsiäismunien pyhimyskuviksi. Keisari itse valvoi hanketta, työläästä maalaustavastaan huolimatta munat otettiin tuotantoon ja toteutettiin yhä uudelleen. Lisäksi niistä tehtiin yksinkertaistettuja, halvempia versioita laajempaan tuotantoon luvun jälkipuolella posliinin kysyntä kasvoi ja hinta aleni. Yksityiset tehtaat tuottivat sitä yhä laajemmille markkinoille. Posliini levisi ensin yläluokan ja vuosisadan kuluessa myös keskiluokan käyttöön, kunnes halvat massatuotannon menetelmät toivat posliinin niin kuin siitä valmistetut pääsiäismunatkin vuosisadan lopussa joka kotiin. Kirjallisuutta Hyvänen, Heikki, Hur Sankta Lucia blev Stormartyren Varvara (Barbara), Iconographisk post. Nordisk tidskrift för bildtolkning, 2, 1996, Kudriavtseva, Tamara & Whitbeck, Harold, Russian Imperial porcelain Easter eggs. London, Merrell Publishers Ltd, London Lexikon der christlichen Ikonographie, Band 1, Herder, Rom Freiburg Basel Wien 1968, s Lexikon der christlichen Ikonographie, Band 5, Herder, Rom Freiburg Basel Wien 1973, Lexikon der christlichen Ikonographie, Band 7, Herder, Rom Freiburg Basel Wien 1974, s Paques imperiales. Les oeufs en porcelaine de l Ermitage de Saint-Pétersbourg. Musée Ariana, Genève

34 Sofia Lahti tutkija, Åbo Akademi PYHÄT LUUT HOPEAKUORESSA RELIIKIT JA RELIKVAARIOT KESKIAJAN SUOMESSA Kuva Museovirasto MIKÄ IHME ON RELIIKKI? Tarkastin Internetistä, missä yhteyksissä sana reliikki Suomessa nykyisin esiintyy. Suomalaisessa kielenkäytössä reliikki viittaa johonkin armottomasti vanhentuneeseen reliikiksi kutsutaan vanhanaikaista ja paikalleen jämähtänyttä ihmistä, poliittista ideologiaa tai vanhaa tietokoneohjelmaa. Amerikkalaisessa jännityselokuvassa reliikki oli Etelä-Amerikasta tuotu museoesine, josta ilmaantui esiin jokin myyttinen hirviö. Toisaalta Pohjois-Amerikassa reliikinmetsästys on suosittu harrastus se tarkoittaa yleensä sisällissotien jäänteiden, kuten vanhojen ammusten ja rahojen, etsimista maastosta metallinpaljastimella. Uskontojen historiassa, ja myös keskiajan katolisessa Suomessa ja katolisissa kulttuureissa tänä päivänäkin reliikki ei ole mitään niin arkista. Se on pyhä esine, pyhäinjäännös, jonka kautta pyhimys on läsnä, auttaa ja suojelee. Se voi olla osa pyhimyksen ruumiista, vaatteista, pyhimyksen käyttämä esine tärkeää siinä on ajatus, että se on ollut kosketuksissa pyhimyksen kanssa ja siten tullut pyhäksi. Suomen keskiajan tärkein pyhäinjäännös on luultavasti näyttänyt suunnilleen samalta kuin oheisen kuvan luut. Nämä luut ja niiden ympärillä olleet kangasriekaleet on löydetty Turun Tuomiokirkon seinäkomerosta vuonna Ne ovat todennäköisesti olleet pyhäinjäännöksiä eli reliikkejä. Niiden henkilöllisyyttä ei tiedetä, mutta kun sen sijaan tiedetään, että Tuomiokirkossa on ollut Pyhän Henrikin pää ja käsivarret, on aika houkuttelevaa ajatella, että ne voisivat olla juuri nämä. Vaikka nämä luut eivät olisikaan osa Pyhän Henrikin ruumiista, voimme käyttää niitä mielikuvituksen apuna kuvitellessamme tuota Suomen tärkeintä pyhäinjäännöstä, Pyhän Henrikin luita. Jokaisella pyhimyksellä oli oma merkityksensä, ja eri pyhimykset olivat tärkeitä eri kirkoissa ja eri ihmisille. Sanon silti Henrikin pyhäinjäännöksiä Suomen Mahd. Pyhän Henrikin pääkallo ja käsivarsiluut 34

35 tärkeimmiksi sen takia, että hän on kansallispyhäkkömme suojeluspyhimys ja liittyy suoraan Suomen kristillistymiseen Kirkon 850-vuotisjuhla, lasketaan juuri siitä vuodesta, jolloin piispa Henrikin ja kuningas Eerikin kerrotaan tulleen Suomeen ristiretkelle. Lisäksi Henrik oli autuaan piispa Hemmingin ohella hiippakunnan ainoa oma pyhimys. Henrikin olemassaoloa on epäilty, mutta keskiajan asiakirjoista tiedämme, että ainakin silloisessa katolisessa Suomessa häntä pidettiin todellisena: hänen reliikkejään on uskottu olleen tuomiokirkossa ja muissakin kirkoissa. Lisäksi kirkoissamme on ollut monia muita, naapurimaista ja muualta katolisesta Euroopasta saatuja reliikkejä. Keskiajalla emme kuitenkaan olisi nähneet pyhän Henrikin luita paljaaltaan, vaan ne ovat olleet yhdessä tai useammassa koristeellisessa kotelossa siis relikvaariossa. Tarina kertoo, että piispa Maunu Tavast hankki Henrikin päälle ja käsivarsille hopeiset, mahdollisesti pään ja käsivarsien muotoiset relikvaariot Italiasta ollessaan siellä pyhiinvaellusmatkalla 1400-luvun alussa. Näitä esineitä ei ole Suomessa säilynyt, mutta muualla Euroopassa niitä on samalta ajalta runsaasti. Reliikit olivat uskovaisille niin tärkeitä, että niiden läheisyys oli tavoiteltua. Mitä enemmän reliikkejä omassa lähikirkossa oli, sitä parempi: pyhimykset olivat läsnä jokaisessa reliikissään, ja tämä läsnäolo toi seudulle, kirkolle ja yksilöille siunausta ja turvaa. Harva yksityishenkilö pystyi hankkimaan oman reliikin, mutta varakkaammilla oli niitäkin. Suomestakin tiedetään keskiajalta eräs varakas Djäknin pariskunta, joista molemmilla oli oma reliikki, toisella riipuksessa, toisella krusifiksissa. Eräät reliikit olivat niin merkittäviä, että niiden luo kannatti lähteä, vaikka ne olisivat sijainneet toisella puolella Eurooppaa. Reliikit olivatkin pyhiinvaellusten kohteita. Hankalan matkan palkkiona oli mahdollisuus koskettaa tai ainakin nähdä pyhä reliikki ja rukoilla sen edessä apua pyhimykseltä. Jotkut reliikit olivat erityisen kuuluisia niihin liittyvistä ihmeistä kuten ihmeparantumisista ja pyhimyksen ilmestymisistä rukoilijoille. Usein Suomessa vaellettiin Turun Tuomiokirkkoon, mutta myös ainakin Henrikin kuolinpaikalle Köyliöön, Henrikin hautapaikalle Nousiaisiin, Hattulan Pyhän Ristin kirkkoon ja Rengon Pyhän Jaakon kirkkoon. Kirkonmiehillä oli paremmat mahdollisuudet tehdä pitempiä pyhiinvaelluksia kristinuskon keskeisiin paikkoihin, kuten äsken mainitulla piispa Maunu Tavastilla, joka matkusti Roomaan ja Jerusalemiin. MIKSI RELIIKIN SITTEN PITÄÄ OLLA PIILOSSA RELIKVAARIOSSA? Relikvaario on reliikin ulkokuori: se suojelee reliikkiä ja samalla antaa sille arvokkaan, juhlavan ulkonäön. Se voi tuoda reliikille lisää kokoa ja vaikuttavuutta: pienikin kangaspala tai luun hitunen voi saada suojakseen suuren relikvaarion. Islamilaisessakin perinteessä reliikeillä ja relikvaarioilla on vastineensa. Profeetta Muhammedin partakarvalle on valmistettu kaunis, sininen rasia. Reliikin pienuus ei tee siitä arvotonta, mutta juuri suuren arvonsa vuoksi se ansaitsee suuremman kotelon. Samalla relikvaario usein kertoo jotakin olennaista sisällöstään: se voi olla käden muotoinen, jos sisällä on käden luu. Yhdestä käden luusta tulee relikvaarion avulla tavallaan uudelleen kokonainen käsi. Toisaalta relikvaariossa voi olla kuva pyhimyksestä, kohtaus hänen elämästään tai hänen marttyyrikuolemastaan. Pyhän Henrikin sarkofagissa Nousiaisten kirkossa on kuvia, jotka havainnollistavat muun muassa, miten Lalli tarinan mukaan tappoi piispan kirveellä. Relikvaariossa voi olla myös tekstiä, jossa kerrotaan, mistä pyhimyksestä on kyse. Joskus relikvaario on vain koristeellinen ilman esittävää kuvitusta luvulta lähtien yleistyivät ikkunalliset relikvaariot, joissa itse reliikki ei enää ollut kokonaan piilossa. Relikvaariot on pyritty tekemään mahdollisimman arvokkaista materiaaleista, kuten kullasta, hopeasta, kristallista, jalokivistä ja silkistä. Ne voivat olla myös puuta. Paremman puutteessa relikvaariona voi toimia yksinkertainen kangaspussi, jollainen Turun tuomiokirkostakin on löytynyt. Turun tuomiokirkosta on löydetty myös kenties merkillisin Suomessa säilynyt reliikki ja relikvaario. Se on pään muotoinen, mutta sen sisällä ei ole kokonaista pääkalloa vaan kangaskääröjen avulla yh- 35

36 Turun tuomiokirkosta löydetty silkkinen kallorelikvaario Kuva Museovirasto MITÄ MUUTA TIEDÄMME SUOMESSA OLLEISTA RELIIKEISTÄ JA RELIKVAARIOISTA? Yksittäisiä reliikkejä tai niihin liittyviä esineitä on säilynyt keskiajalta näihin päiviin asti, ja niihin viitataan myös muutamissa säilyneissä asiakirjoissa. Tiedämme joistakin reliikkeihin liittyvistä käytännöistä, esimerkiksi pyhäinjäännöksille omistetusta jokavuotisesta kirkollisesta juhlasta. Joitakin kadonneita esineitä on kuvailtu vanhoissa asiakirjoissa niin, että voimme kuvitella, miltä ne ovat voineet näyttää, kuten alussa mainittujen pyhän Henrikin pää- ja käsivarsirelikvaarioiden kohdalla. Turun tuomiokirkon lisäksi mainittakoon Naantalin birgittalaisluostari, jossa on asiakirjojen mukaan myös ollut muutama relikvaario. Yhtenä Naantalin relikvaarioiden materiaalina ovat olleet hopeaosilla koristellut strutsinmunat. Suomessa strutsinmuna on varmasti keskiajalla ollut melko tuntematon esine, mutta relikvaariot ovatkin luultavasti tulleet Keski-Euroopasta, jossa strutsinmunarelikvaarioita on edelleen jäljellä. Suurin säilynyt relikvaario äsken mainitun Nousiaisten sarkofagin ohella on puuarkku Turun tuomiokirkosta. Piirroksessa näkyvät värit, jotka todellisuudessa ovat kuluneet lähes kokonaan pois. Se on tul- Kuvat Museovirasto Nousiaisten sarkofagin kuvalevy teen ommeltuja pääkallon luita. Se on siis tavallaan veistos, päätä tai pääkalloa esittävä muotoiltu esine siis relikvaario, joka kertoo muodollaan, että se sisältää pyhimyksen pään luita. Pintamateriaalina on kallisarvoinen punainen silkki, johon on kirjailtu kohtaus pyhimyksen marttyyrikuolemasta: haarniskaasuinen sotilas on juuri katkaissut rukoilevan pyhimyksen kaulan pitkällä miekalla, ja pää on pudonnut maahan. Kenestä pyhimyksestä on kyse, sitä ei tiedetä varmasti. Kuvassa ei ole mitään tiettyyn pyhimykseen viittaavaa symbolia eikä tekstiä. Relikvaariota on tutkittu moneen kertaan, se on jopa avattu ja röntgenkuvattu, mutta varmuutta sen alkuperästä ei ole. Se on ajoitettu 1300-luvulle, ja miekalla tapahtuva kuolema voi viitata pyhään Eerikiin, piispa Henrikin aikalaiseen, Ruotsin silloiseen kuninkaaseen. Eerikistä tuli Henrikin ja Neitsyt Marian ohella kolmas Turun tuomiokirkon suojeluspyhimys, joten kyseessä voi olla hänen reliikkinsä. Turun tuomiokirkon puinen sarkofagi, ns. piispa Hemmingin arkku 36

37 kittu autuaan piispa Hemmingin arkuksi, mutta nykyisin tulkinta on kyseenalaistettu. Kyseessä on oikeastaan kaksi arkkua, isompi ja sen päällä pienempi. Muutama pieni relikvaarioristi tunnetaan, muun muassa Ahvenanmaalta Föglön kirkosta. Samantyyppisiä, reliikin sisältäviä ristiriipuksia on voinut olla myös varakkailla yksityishenkilöillä, kuten alussa mainitsin. Reliikkejä on ollut myös näkymättömissä useimpien kirkkojen alttareissa sille tarkoitetussa syvennyksessä, sillä yleisenä sääntönä oli, että jokainen alttari tulee varustaa reliikillä. Voidaan arvailla, mistä niitä on saatu ja onko kirkoissa aina ollut saman pyhimyksen reliikki, jonka mukaan kirkko tai alttari on nimetty se on tuskin ollut mahdollista varsinkaan syrjäisemmissä kirkoissa. Turun tuomiokirkosta on säilynyt myös muutama pieni reliikki ilman varsinaista relikvaariota. Ne on kääritty kankaaseen ja niihin on liitetty pergamentinpalanen, johon on kirjoitettu, mistä reliikistä on kysymys. Tällainen nimilappukäytäntö oli keskiajalla yleinen, ja niitä pidettiin jopa eräänlaisena reliikin aitouden takuuna. Nämä reliikit ovat luultavasti 1300-luvulta. Yhdessä niistä pitäisi olla itse Kristukseen liittyvä reliikki: siru Getsemanen kiveä. Näitä säilytetään Kansallismuseossa, mutta ne ovat liian hauraita esillä pidettäväksi. Tutkimus tuo ehkä tulevaisuudessa lisää tietoa Suomen reliikeistä ja niiden relikvaarioista, mutta suurin osa esineistä ja tiedoista on kadonnut jäljettömiin. Miten ne ovat kadonneet? Ryöstöt ja sodat ovat yksi syy, mutta toinen merkittävä tekijä on uskonpuhdistus. Kuvan asiakirjassa on luettelo Naantalin luostarin arvoesineistä vuodelta Se on arvokas tietolähde, mutta samalla surullinen: listan on tehnyt vouti, joka takavarikoi esineet uskonpuhdistuksen aikoihin. Reliikkiristiriipus Föglön kirkosta Katolisesta esineistöstä tuli luterilaisessa kirkossa tarpeettomia ja jopa kiellettyjä, ja toisaalta jalometallisia esineitä tarvittiin Ruotsin kuninkaan Kustaa Vaasan sotavelkojen maksua varten. Monet esineet sulatettiin ja metallit käytettiin uudelleen, mutta osa esineistä on saattanut päätyä esimerkiksi lahjoina muualle Eurooppaan. Koko Euroopassa paljon arvokkaita kirkkoesineitä on kadonnut samalla tavalla, mutta muutamissa kirkoissa on tallella enemmän tietoa siitä, millaisia reliikkejä ja relikvaarioita niissa on ollut. Esimerkiksi saksalaisista kirkoista on säilynyt pyhiinvaeltajia varten painettuja lehtisiä, joissa kuvin ja tekstein esitellään kirkon reliikkikokoelmaa. Katolisissa ja ortodoksisissa kirkoissa reliikit ovat edelleen osa uskonnollista perinnettä. Vain yksi Suomessa keskiajalla käytössä ollut reliikki on tällä hetkellä samanlaisessa käyttöyhteydessä: pyhän Henrikin käsivarren pieni luunpala on tällä hetkellä Helsingissä katolisessa Pyhän Henrikin kirkossa. Reliikkikulttia on esiintynyt kristinuskon lisäksi ainakin buddhalaisuudessa ja islamissa. Reliikki- ja pyhimyskulttia voi verrata yhtäältä kansanomaiseen esinetaikuuteen, toisaalta vainajien ja esiisien kunnioittamiseen. Olennaista on kuitenkin pyhimysten merkitys katolisessa kulttuurissa esikuvina ja Jumalan voiman ja avun välittäjinä. Reliikit saavat merkityksensä pyhimyksen legendasta ja sitä kuvittavista maalauksista, piirroksista ja veistoksista ne edustavat tiettyä pyhimystä, hänen tarinaansa kärsimyksineen ja ihmetekoineen, ja sitä kautta lopulta Jumalaa. Naantalin birgittalaisluostarin konfiskaatioasiakirja vuodelta

38 älkäneen vanha kirkko, joka tunnetaan parhaiten Pälkäneen rauniokirkon nimellä, sijaitsee aivan valtatie 12 varressa, Pälkäneen nykyisen keskustan pohjoispuolella. Kirkon rauniot ovat elimellinen osa Epaalan- Kuulialan kulttuurimaisemaaluetta, joka muodostuu laajasta viljelyaukeasta Pälkäneveden ja Mallasveden välisellä kannaksella sivussa nykyisestä asutuksesta. Kirkon sijainti on herättänyt kysymyksiä. Alueelta on vuoden 2004 tutkimuksissa löydetty kolme rautakautista tai varhaiskeskiaikaista asuinpaikkaa. Nämä uudet tutkimustulokset selittänevät toisaalta Rauniokirkon sijaintiin liittyviä kysymyksiä ja toisaalta Rauniokirkon alueen aiemmin luultua pidempää käyttöhistoriaa. Pälkäneen harmaakivestä muurattu vanha kirkko oli omistettu Pyhälle Mikaelille. Keskiaikaisia kivikirkkoja tutkineen FT Markus Hiekkasen luokituksen mukaan kirkko kuuluu luokkaan B1 yhdessä Hollolan, Janakkalan, Sysmän, Sääksmäen ja Vanajan kirkkojen kanssa. Kirkon rakentamisen Hiekkanen on ajoittanut vuosien väliseen aikaan. Kirkko on ilmeisesti rakennettu melko nopeasti, vain parin kesäkauden aikana. Se on tyypillinen suorakaiteen muotoinen pitkä kirkko, jonka alkuperäiseen rakennussuunnitelmaan on kuulunut päälaiva, sakaristo runkohuoneen pohjoispuolella sekä asehuone sen eteläpuolella. Uskonpuhdistus raunioitti seurakunnan talouden ja kirkkoon suunnitellusta sisäkaton kaariholvauksesta ehdittiin toteuttaa vain sakaristo luvulla kirkon sisäpuoli jaettiin hautapaikoiksi ja ulkopuolinen kirkkomaa jaettiin kylien kesken lohkoiksi. Vuoden 1713 syksyllä Suureen Pohjan sotaan liittyneen Kostianvirran taistelun jälkeen Pyhän Mikaelin kirkko joutui ryöstelyn ja 38 Esa Mikkola intendentti Museovirasto Pälkäneen rauniokirkon kaivaukset P Raunioetu Kaivaukset pohjoispuolella hävityksen kohteeksi. Itse rakennusta ei juurikaan vaurioitettu. Jo tätä ennen kirkon tarkastuspöytäkirjoissa on useita mainintoja kirkon korjauksista. Kirkko jäi myös pieneksi kasvavan seurakunnan tarpeisiin maaherra määräsi sortumavaarassa olevan itäpäädyn purettavaksi ja vähitellen pälkäneläiset alkoivat taipua uuden kirkon rakentamisen kannalle. Uusi kirkko valmistui 1839 ja vanha kirkkorakennus jäi pois käytöstä. Penkit ja lehterit vietiin uuteen kirkkoon mutta lattialankut myytiin huutokaupassa. Tämä herätti pahennusta, sillä lattian poistaminen paljasti kirkon lattian alla olevat hautaukset ja johti suoranaiseen vandalismiin. Vuonna 1846 rovastintarkastuksessa avoimet haudat määrättiin peitettäväksi soralla toimeenpannussa isossajaossa kirkon alue joutui Anttilan tilan omistukseen ja aluetta käytettiin mm. vasikkahakana ja heinälatona. Vuoden 1890 joulukuussa kirkon katto romahti osittain alas ja loput rakenteista poistettiin keväällä Tieteellinen kiinnostus Pälkäneen rauniokirkkoa kohtaan johtui pitkälle kansallisromantiikan ajalle ominaisen antikvaarisen tutkimuksen viriämisestä. Kuten niin monessa muussa hankkeessa, on riittävien varojen puute ollut ongelma alusta lähtien. Muinaistieteellisen toimikunnan eli nykyisen Museoviraston tutkimuskohteeksi kirkko tuli vuonna Museovirasto on toteuttanut Pälkäneellä useita restaurointi- ja korjaustöitä, mutta uusia ongelmia on ilmennyt jatkuvasti. On siis hyvä pitää mielessä, että Pälkäneen Pyhän Mikaelin kirkko on nykyään kiinteä muinaisjäännös, jonka rauhoituksesta on määrätty muinaismuistolaissa. Osa muurien liikkumisen aiheuttamista halkeamista todettiin niin vakaviksi, että kirkko asetettiin käyttökieltoon vuonna Vasta Päl-

39 käneellä perustetun Pälkäneen Vanhankirkon suojeluyhdistyksen hankkimin varoin voitiin muurien tukeminen ja rakenteiden vahvistaminen toteuttaa siten vuonna Hautakuoppia 2003, ettei sortumavaaraa enää ole. Tukikehikoiden asentaminen ja betonianturoiden valaminen edellytti kuitenkin muinaismuistolain mukaiset arkeologiset kaivaukset. Näitä muurien tukemiseen tähtäävää kaivauksia on tehty rauniokirkolla vuodesta 1992 lähtien. Vuosien 1998, 2001 ja 2003 kaivauksissa pääasiassa toteutettiin muurien tukemissuunnitelmaan tähtääviä kaivamista. Toisin sanoen kyseessä oli pelastuskaivaustyyppinen toiminta, jolloin kaivettavat alueet määräytyivät täysin rakennussuunnitelmien mukaan eikä esimerkiksi tieteellisen kysymyksenasettelun ohjaamana. Vuoden 1992 kaivauksia johti Timo Jussila. Näiden kaivausten tarkoituksena oli lähinnä sopivien juoksutusviemärien paikkojen sekä kirkon perustusten rakenteiden selvittäminen. Kahden viikon mittaisten kaivausten löydöt jäivät melko vähäisiksi. Lisäksi arviot kirkon muurien perustusten rakenteesta antoivat todellisuutta myönteisemmän kuvan. Vuonna 1998 kolmen viikon ajan tutkittiin runkohuoneen länsipäädyn ja asehuoneen eteläseinän Kaivaukset käynnissä kirkon sisällä perustusten vahvuutta. Tällä kertaa runkohuoneen sisäpuolelta löydettiin hautaholvi. Löydöt olivat melko runsaat: pääasiassa luumateriaalia mutta myös rahoja sekä sulanutta pronssia. Vanhin ajoitettu löytö oli 1400-luvulle ajoittuva A- brakteaatiksi kutsuttu raha. Tutkimuksia jatkettiin vasta Kaivaukset olivat suoraa jatkoa vuoden 1998 kaivaukselle. Tällöin avattiin runkohuoneen länsipäädyn sisä- ja ulkopuolelle neljä 1,5 x 1,5 m kaivausaluetta. Tämän tutkimuksen tärkeimpänä tuloksena voidaan pitää varmasti kivikirkkoa vanhempien hautausten löytymisen. Näitä ei aiempina vuosina syystä tai toisesta löydetty. Nyt löydetyt haudat oli helposti ajoitettavissa kivikirkkoa vanhemmiksi stratigrafian eli Eläinriipus kerrosjärjestyksen perusteella. Perusideana tässä on se, että mikäli kirkon perustuksia varten kaivettu oja leikkaa hautoja, on näiden hautojen oltava maassa jo valmiiksi ennen ojan kaivamista eli ne ovat siten kyseistä perustusojankaivamista vanhempia. Tämä menetelmä antaa kuitenkin vain suhteellisen ikäjärjestyksen, se ei kerro kuinka paljon vanhempia nämä hautaukset ovat. Siihen pystytään vastaamaan ainoastaan radiohiiliajoituksella. Näitä ei meillä vielä ole käytettävissä. Toinen merkittävä syy hautojen pitämiseen kivikirkkoa vanhempina on se, että poiketen kaikista muista, varmasti kivikirkon aikaisista haudoista, näiden hautojen hautasuunta poikkeaa kirkon mukaisesta länsi-itä suunnasta. Vainajat on siis kristillisissä kalmistoissa haudattu siten, että heidän päänsä on hautakuopan länsipäässä ja jalat kuopan itäpäässä. Koska kirkko on myös yleensä rakennettu siten, että alttari on idässä, on oikean suunnan ottaminen kirkosta ollut helpointa. Kaikesta päätellen alueella oli ollut kristillinen kalmisto jo ennen kivikirkon rakentamista lukujen taitteessa. Nyt vain puuttui tieto siitä, kuinka kauan ennen. Tutkimuksen päästiin jatkamaan vasta vuonna 2003 Pälkäneen Vanhankirkon suojeluyhdistyksen rahoituksen turvin. Kaivaukset kestivät kuusi viikkoa. tutkimusten yhteydessä tarjoutui mahdollisuus avata sakariston pohjoispuolelle pieni koealue kahdesta syystä. Ensinnäkin haluttiin vastaus kysymykseen, onko sakaristo rakennettu vanhan, mahdollisesti pakanallisen kalmiston päälle, kuten kristillistämisprosessissa Hämeen osalta on mainittu tehdyn ja toiseksi haluttiin testata sen väittämän paikkansapitävyyttä, onko kirkon pohjoispuoli niin ei-haluttu hautapaikka, kun mitä kirjallisuudessa usein näkee mainittavan. Alueelta löydettiinkin 1200-luvulle ajoittuvan hautauksen osa, jossa vasemman lonkan päälle oli asetettu pronssikahvainen veitsi. Alueelta löydettiin myös muita rautakauden loppuun ajoittuvia esineitä, kuten pyöreä skandinaavinen eläinriipus. 39

40 Paula Purhonen pääjohtaja Museovirasto POHJOIS-SUOMEN NOIDANHAUDAT PAKANUUDEN JA KRISTINUSKON KOHTAAMINEN P ohjois-suomesta, Savukoskelta ja Kuusamosta, on arkeologisin kaivauksin tutkittu neljä myöhäistä ruumishautaa, jotka hauta-antimiensa perusteella kuuluvat Lapin noidille, shamaaneille. Muutamia kivikautisia hautauksia lukuun ottamatta nämä ovat ainoat pohjoisimmasta Suomesta tunnetut hautaukset, joissa on kirkon edellyttämää hautaustapaa edeltävän hautaustavan piirteitä. Kuusamon Pöyliönlammen hauta Kuusamon Pöyliönlammen hauta löydettiin luvulla, jolloin kalamiesten nuotion kärventämän sammalen alta oli paljastunut esineitä, pääkallon osia ja sääriluita. Esinelöydöt käsittivät kaksi noitarummun vasaraa, kuparisormuksia, kupariketjun kappaleita, kuparirenkaita, kupaririipuksia, kupariristin sekä kuningatar Kristiinan lyöttämän kuparirahan 1600-luvun puolivälistä. Kansatieteilijä U.T.Sirelius oli osoittanut tällaisten aarteiden olevan noitarummun, kannuksen arpoja. Löydöistä päätellen vainaja on siis ollut samaani. Savukosken Mukkalan haudat Savukosken Mukkalan hauta löydettiin vuonna Luirojoen Rakokosken läheltä tavatut valkoiset luut olivat olleet maanpinnalla ja niitä oli peittänyt vahva sammalkerros. Vainajan rinnan kohdalla oli ollut aarre, joka käsitti mm. seuraavat esineet: kuparirenkaita, vyöllisputken osia, messinkikupuran, kupariketjua, vyöllispyörän kappaleen, Juhana III:n luvuilla lyöttämiä rahoja sekä hopea- ja kuparisormuksia ja kaksi rautaista nuolenkärkeä. Haudasta noin metriä itäkaakkoon todettiin varsinainen kalmisto. Siinä haudat olivat toisin kuin ilmeisesti 1590-luvulla tehty noidanhauta selvästi maahan kaivettuja ja todennäköisesti myös nuorempia. Kaikkiaan hautoja tutkittiin kahdeksan. Hautaussuunta oli pohjoinen-etelä (jalat kohti etelää) poikkeuksena hauta, joka oli kristillistä hautaustapaa noudattaen itä-länsisuunnassa (jalat kohti itää), mutta joka ainoana sisälsi suuren määrän esinelöytöjä. Haudan miespuolinen vainaja oli sijoitettu puuarkkuun. Haudan pääpuolessa oli puupaalu, johon oli isketty rautainen hautaristi. Jälleen löytöaineisto käsitti arpa-aarteen, mm. sormuksia, kuparirenkaita, eläinpääkoristeisen vyönsoljen, ruotsalaisia kuparirahoja (nuorin vuodelta 1635) sekä kaksi karhunhammasta ja kupariketjua. Mukkalan kalmiston hautaristit ja puolittainen kristillinen hautaustapa todistavat kristinuskon vaikutuksesta. Raha-ajoituksen mukaan kalmisto olisi voitu ottaa käyttöön jo 1630-luvun lopulla. Koska Kemin Lapin järjestelmällinen käännyttäminen kuitenkin alkoi vasta 1640-luvulla, lienee kalmistoon suoritettu hautauksia vasta seuraavalla vuosikymmenellä. Kuusamon Lehtoniemen haudat Kuusamon Lehtoniemestä vuonna 1970 tehty hautalöytö aiheutti välittömästi arkeologiset tutkimukset. Tässäkin vainaja oli haudattu suoraan maanpinnalle. Jalat kohti pohjoista olleen luurangon alapuolella oli jäännöksiä tuohesta ja sen päällä jälkiä vinosti ristikkäin ladotuista koivunrungoista. Kansatieteilijä T.I.Itkonen kertoo lappalaisten ja muiden arktisten kansojen tavasta peittää ruumis juuri tällä tavoin ja siitä mainitsee Johannes Schefferus jo 1600-luvulla lappalaisten hautaustapoja kuvatessaan. Ennen kaivausten alkua oli otettu talteen joitakin haudasta saatuja esinelöytöjä, mm. kirves, pronssirenkaita, Juhana III:n vuonna 1573 lyöttämä hopearaha ja lentävää lintua esittävä tyylitelty tinaesine. Kaivauksen yhteydessä saatiin esiin mm. pronssirengas ja sellaisen katkelma, hopeasolki sekä mielenkiintoisimpana löytönä peuransarvesta tehty, pis- 40

41 te- ja viivakoristeinen noitarummun vasara, jonka lappeessa on pistekuvioina kahdella poikkiviivalla varustettu risti tai risti- ja Torin vasara yhdistelmä. Vasaran perusteella kysymyksessä pääteltiin olevan shamaanin haudan. Oikeuslääketieteellisen tutkimuksen mukaan vainaja oli kuollut päähän osuneesta luodista. Juuri 1500-luvun lopulla tiedetään sekä ruotsalaisten että venäläisten ahdistelleen Kuusamon Kitkan ja Maanselän lappalaisia. Tällaisissa yhteyksissä pyrittiin ehkä surmaamaan juuri kylän vaikutusvaltaisin mies, shamaani. Vanhan ja uuden uskonnon kohtaaminen Saamelaisuudelle on ollut ominaista mukautuminen uusiin ilmiöihin sopeuttamalla ne jo olemassa olevaan. Näin on käynyt vähitellen myös saamelaisten uskonnon, johon on sisällytetty sekä shamanismista että kristinuskosta omaksuttua aineistoa. Tästä erinomaisena esimerkkinä ovat noitarumpujen kuvaesitykset, joissa rummun pinnalla voi olla samanaikaisesti kuvattuna saamelaisten käsitys kolmikerroksisesta maailmasta, kirkko, erilaisia henkiolentoja eläimen tai ihmisen hahmossa sekä kristinuskon piiriin kuuluvia pyhiä henkilöitä. Mistä sitten voisi johtua se, että saamelaisalueelta tunnetut kivikautta nuoremmat esineelliset hautaukset on tehty juuri shamaaneille? Ehkä syynä oli se, että rumpua ei voinut shamaanin kuoltua luovuttaa kenellekään toiselle, ehkä hänen katsottiin tarvitsevan sitä myös tuonpuoleisessa, ehkä sitä pelättiin ja haluttiin siksi päästä eroon siitä. Osaltaan asiaan on varmasti vaikuttanut tapa, jolla alue joutui 1600-luvulla kristinuskon ja kristillisen kirkon piiriin. Uuden uskonnon levittäminen tapahtui pakkokäännytyksenä, tehokkaasti ja lyhyen ajan kuluessa. Toiminta oli organisoitua ja siitä vastasivat satoja vuosia sitten järjestäytyneet kirkollinen ja maallinen hallinto. Muutosprosessi oli luonteeltaan täysin toisentyyppinen kuin esim. Lounais-Suomessa, jossa kristinuskon omaksuminen perustui ainakin aluksi vapaaehtoisuuteen. Siellä tämä näkyi hautaustavoissa kristillisten piirteiden vähittäisenä lisääntymisenä luvun alusta 1100-luvun loppupuolella saakka. Loveen lankeava shamaani Kuva Johannes Schefferuksen Lapponia -teoksessa Kuva Museovirasto 41

Kirkkovuosi. Kuva: Seppo Sirkka

Kirkkovuosi. Kuva: Seppo Sirkka Kirkkovuosi Adventti aloittaa kirkkovuoden. Ensimmäisenä adventtina lauletaan Hoosianna ja sytytetään ensimmäinen kynttilä, toisena toinen, kolmantena kolmas ja neljäntenä neljäs kynttilä. Adventti, Adventus

Lisätiedot

Kirkko vuosi alkaa ensimmäisestä adventista Adventin väri on valkoinen. Se kuvaa iloa ja puhtautta

Kirkko vuosi alkaa ensimmäisestä adventista Adventin väri on valkoinen. Se kuvaa iloa ja puhtautta Kirkkovuoden juhlat Kirkko vuosi alkaa ensimmäisestä adventista Adventin väri on valkoinen. Se kuvaa iloa ja puhtautta Adventin jälkeen seuraava juhla on Suomen itsenäisyyspäivä 6.12$ Kirkossa rukoillaan

Lisätiedot

Kristinusko (AR) Kristinuskon historia. Kristinuskon syntymä

Kristinusko (AR) Kristinuskon historia. Kristinuskon syntymä Kristinusko (AR) Kristinuskon historia Kristinuskon syntymä Juutalaisuudessa oli kauan jo odotettu, että maan päälle syntyy Messias, joka pelastaa maailman. Neitsyt Maria synnytti pojan Jeesus Nasaretilaisen,

Lisätiedot

Liturgiset värit. Vihreä on kesän ja kasvun väri. Valkoinen merkitsee iloa ja puhtautta. Punainen kuvaa tulta ja verta. Violetti kuvaa katumusta.

Liturgiset värit. Vihreä on kesän ja kasvun väri. Valkoinen merkitsee iloa ja puhtautta. Punainen kuvaa tulta ja verta. Violetti kuvaa katumusta. Kirkkovuosi Vihreä on kesän ja kasvun väri Liturgiset värit Valkoinen merkitsee iloa ja puhtautta. Punainen kuvaa tulta ja verta. Violetti kuvaa katumusta. Musta on surun ja murheen väri. Talvi Ensimmäinen

Lisätiedot

Esi-isien palvonta oli keskeisellä sijalla. Kuolleet jatkoivat kalmistossa elämää ja seurasivat kylän tapahtumia.

Esi-isien palvonta oli keskeisellä sijalla. Kuolleet jatkoivat kalmistossa elämää ja seurasivat kylän tapahtumia. USKONTO SUOMESSA SUOMALAISTEN MUINAISUSKO Monia jumalia, joista jokaisella oli oma hallinta-alueensa. Hämäläisten jumalia olivat: Tapio metsä Ahti vesi Turisas sota Ukko Ylijumala ilma, ukkonen, maan kasvu

Lisätiedot

Esi-isien palvonta oli keskeisellä sijalla. Kuolleet jatkoivat kalmistossa elämää ja seurasivat kylän tapahtumia.

Esi-isien palvonta oli keskeisellä sijalla. Kuolleet jatkoivat kalmistossa elämää ja seurasivat kylän tapahtumia. USKONTO SUOMESSA SUOMALAISTEN MUINAISUSKO Monia jumalia, joista jokaisella oli oma hallinta-alueensa. Hämäläisten jumalia olivat: Tapio metsän jumala Ahti veden jumala Turisas sodan jumala Ukko Ylijumala

Lisätiedot

Ristiäiset. Lapsen kaste

Ristiäiset. Lapsen kaste Ristiäiset Lapsen kaste Ilo palvella! Loimaan seurakunta OHJELMA Alkuvirsi Ristinmerkki Raamatunluku Mark. 10: 13 16 Puhe Uskontunnustus Kaste Virsi Yhteinen esirukous ja Isä Meidän rukous Siunaus Päätösvirsi

Lisätiedot

JEESUS RUKOILEE GETSEMANESSA

JEESUS RUKOILEE GETSEMANESSA Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) JEESUS RUKOILEE GETSEMANESSA 1. Kertomuksen taustatietoja a) Missä kertomus tapahtui Getsemane-niminen puutarha, yrttitarha Öljymäellä. b) Ajallinen yhteys

Lisätiedot

Seurakuntaan Kirkkovaltuusto Kirkkoneuvosto Menot 5 781 780

Seurakuntaan Kirkkovaltuusto Kirkkoneuvosto Menot 5 781 780 Mihin verorahat käytetään? Vuosi 2011 Seurakunnan hallinto Jumalanpalvelukset ja kirkkomusiikki 190 298 Muut seurakuntatilaisuudet 63 615 Investoinnit (kurssikeskus yms.) 293 395 Hautaan siunaaminen 117

Lisätiedot

Tämän leirivihon omistaa:

Tämän leirivihon omistaa: Tämän leirivihon omistaa: 1 Tervetuloa kesäleirille! Raamiksilla tutustumme Evankeliumin väreihin. o Keltainen kertoo Jumalasta ja taivaasta, johon pääsen uskomalla Jeesukseen. o Musta kertoo, että olen

Lisätiedot

VERBI + TOINEN VERBI = VERBIKETJU

VERBI + TOINEN VERBI = VERBIKETJU VERBI + TOINEN VERBI = VERBIKETJU 1. Apuverbi vaatii seuraavan verbin määrämuotoon. Lisää verbi luettelosta ja taivuta se oikeaan muotoon. Voimme Me haluamme Uskallatteko te? Gurli-täti ei tahdo Et kai

Lisätiedot

94 3. sunnuntai ennen paastonaikaa (Septuagesim a)

94 3. sunnuntai ennen paastonaikaa (Septuagesim a) S isä lly slu e tte lo : 7 1. adventtisunnuntai Kristuksesta, oikeasta kuninkaasta Matt. 21:1-9 14 2. adventtisunnuntai Varoitus, lohdutus ja kehotus Luuk. 21:25-36 21 3. adventtisunnuntai Kristuksen ylistyspuhe

Lisätiedot

Ruotsin aikaan -näyttelyyn

Ruotsin aikaan -näyttelyyn Tehtäviä Ruotsin aikaan -näyttelyyn Sisällys 2 3 4 5 5 6 9 10 Ruotsin ajan suomalaisia Kuvateksti historiallisille kuville Ristikko Aikajärjestys Loppuarviointia Ratkaisut Sanaselityksiä 2 YHTEINEN HISTORIAMME

Lisätiedot

Kaste ja avioliittoon vihkiminen suomalaisten keskuudessa ja mitä kuuluu tamperelaisnuorille 10 vuotta rippikoulun jälkeen?

Kaste ja avioliittoon vihkiminen suomalaisten keskuudessa ja mitä kuuluu tamperelaisnuorille 10 vuotta rippikoulun jälkeen? Kaste ja avioliittoon vihkiminen suomalaisten keskuudessa ja mitä kuuluu tamperelaisnuorille 10 vuotta rippikoulun jälkeen? Dos. Kati Niemelä Kirkon tutkimuskeskus Tampereen rovastikuntakokous 15.2.2012

Lisätiedot

Kolminaisuusoppi. Jumala: Isä - Poika - Pyhä Henki

Kolminaisuusoppi. Jumala: Isä - Poika - Pyhä Henki Kolminaisuusoppi Jumala: Isä - Poika - Pyhä Henki KOLMINAISUUSOPPI - KIRKON TÄRKEIN OPPI Kolminaisuusoppia pidetään yhtenä kristinuskon tärkeimmistä opeista. Se erottaa kirkon uskon muista uskonnoista.

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Pietari ja rukouksen voima

Nettiraamattu lapsille. Pietari ja rukouksen voima Nettiraamattu lapsille Pietari ja rukouksen voima Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2013 Bible

Lisätiedot

Matka Raamatun kastetilanteisiin. Niko Huttunen Dos., Helsingin yliopisto

Matka Raamatun kastetilanteisiin. Niko Huttunen Dos., Helsingin yliopisto Matka Raamatun kastetilanteisiin Niko Huttunen Dos., Helsingin yliopisto I Kristillinen kaste ja muut puhdistautumisrituaalit Puhdistautumisriitit tavallisia uskonnoissa Puhdistautumisriitti Ganges- virrassa

Lisätiedot

1. OMA USKONTONI PERHEESSÄ JA KOULUSSA

1. OMA USKONTONI PERHEESSÄ JA KOULUSSA 1. OMA USKONTONI PERHEESSÄ JA KOULUSSA Kun olet koulussa oman uskonnon oppitunnilla, opit ortodoksiseen uskontoon kuuluvia asioita. Tässä jaksossa tutustut ortodoksisuuteen kodeissa ja lähiympäristössäsi.

Lisätiedot

Naantalin seurakunnan Laaja oppimäärä kirkolliseen vihkimiseen

Naantalin seurakunnan Laaja oppimäärä kirkolliseen vihkimiseen Naantalin seurakunnan Laaja oppimäärä kirkolliseen vihkimiseen Avioliiton merkitys Avioliiton esteiden tutkinta Vihkimisen varaaminen Tapaaminen papin kanssa Avioliittoon vihkiminen vai morsiusmessu? Häämusiikki

Lisätiedot

Apologia-forum 25.-27.4.2014

Apologia-forum 25.-27.4.2014 Mikä on kristinuskolle luovuttamatonta? Kuvat: sxc.hu Apologia-forum 25.-27.4.2014 Ryttylän Kansanlähetysopisto Pääpuhujana prof. John Lennox (oxfordin yliopisto) Tiede usko luominen evoluutio www.kansanlahetysopisto.fi/apologiaforum

Lisätiedot

tahdotteko yhdessä seurakunnan kanssa huolehtia siitä, että NN saa kristillisen kasvatuksen? Vastaus: Tahdon.

tahdotteko yhdessä seurakunnan kanssa huolehtia siitä, että NN saa kristillisen kasvatuksen? Vastaus: Tahdon. LAEN KATE ELKOMUKAUTU virikemateriaalia lapsen kasteeseen mukautetut osat sinisellä, voidaan muokata käyttötilanteen mukaan I Johdanto 1. Virsi 2. Alkusiunaus Isän ja ojan ja yhän Hengen nimeen. Herra

Lisätiedot

Kouluun lähtevien siunaaminen

Kouluun lähtevien siunaaminen Kouluun lähtevien siunaaminen Tätä aineistoa käytetään rukoushetkessä (ks. sen rakenne s. 9), jossa siunataan kouluun lähtevät. Siunaaminen toimitetaan keväällä tai juuri ennen koulun alkamista. Siunaamisen

Lisätiedot

Helatorstai Joh.17:24-26, Apt.1:6-9 lähtöjuhlan saarna

Helatorstai Joh.17:24-26, Apt.1:6-9 lähtöjuhlan saarna Helatorstai Joh.17:24-26, Apt.1:6-9 lähtöjuhlan saarna Me juhlimme tänään Jeesuksen taivaaseen astumista. Miksi Jeesus meni pois? Eikö olisi ollut parempi, että hän olisi jäänyt tänne. Helposti ajattelemme,

Lisätiedot

Hyvä Sisärengaslainen,

Hyvä Sisärengaslainen, Hyvä Sisärengaslainen, Tervetuloa SLEY:n nuorisotyön sisärenkaan raamattukouluun! Tämän kevään kuluessa käymme läpi Johanneksen evankeliumin lyhyissä jaksoissa. Voit lähettää kysymyksiä, palautetta, esirukousaiheita

Lisätiedot

Omatoiminen tehtävävihko

Omatoiminen tehtävävihko Rippikoulu 2014 Ilomantsin ev.lut. seurakunta Omatoiminen tehtävävihko Nimi Rippikouluryhmä palautettava viimeistään 30.4.2014 Rippikoulusi alkaa nyt eikä vasta kesällä leirijaksolle tullessasi. Omatoimiset

Lisätiedot

PÄÄSIÄISAAMUNA. 1. Kertomuksen taustatietoja a) Missä kertomus tapahtui: Jerusalemissa

PÄÄSIÄISAAMUNA. 1. Kertomuksen taustatietoja a) Missä kertomus tapahtui: Jerusalemissa Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) PÄÄSIÄISAAMUNA 1. Kertomuksen taustatietoja a) Missä kertomus tapahtui: Jerusalemissa b) Ajallinen yhteys muihin kertomuksiin Jeesus oli kuollut ja haudattu

Lisätiedot

Mikkelissä islamin opetus järjestetään keskitetysti ja yhdysluokkaopetuksena.

Mikkelissä islamin opetus järjestetään keskitetysti ja yhdysluokkaopetuksena. 13.4.6 Uskonto Islam Tässä oppimääräkuvauksessa tarkennetaan kaikille yhteisiä uskonnon sisältöjä. Paikalliset opetussuunnitelmat laaditaan uskonnon yhteisten tavoitteiden ja sisältökuvausten sekä eri

Lisätiedot

Sergei Radonezilainen -keppinukke

Sergei Radonezilainen -keppinukke Sergei Radonezilainen -keppinukke - Leikkaa hahmot ja lavasteet irti - Liimaa hahmon peilikuvat yhteen pohjapaloistaan (katso mallia ruhtinashahmosta). - Taita hahmot pystyyn siten, että valkoinen pala

Lisätiedot

Saarna Evankeliumi Johannes Kastaja Elia Jeremia

Saarna Evankeliumi Johannes Kastaja Elia Jeremia Saarna 16.7.2017 Evankeliumi Matt. 16: 13-19 Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seudulle, hän kysyi opetuslapsiltaan: Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat? He vastasivat: Toisten

Lisätiedot

JEESUKSEN YLÖSNOUSEMUS JA VARHAINEN KRISTINUSKO

JEESUKSEN YLÖSNOUSEMUS JA VARHAINEN KRISTINUSKO JEESUKSEN YLÖSNOUSEMUS JA VARHAINEN KRISTINUSKO Ylösnousemustutkimukseen liittyy laaja filosofinen keskustelu, koska kyseessä on kristinuskon oppijärjestelmän kannalta varsin keskeinen uskonkappale Jeesuksen

Lisätiedot

PYHITTÄJÄ MARIA EGYPTILÄINEN -KEPPINUKKE

PYHITTÄJÄ MARIA EGYPTILÄINEN -KEPPINUKKE PYHITTÄJÄ MARIA EGYPTILÄINEN -KEPPINUKKE - Leikkaa hahmot ja lavasteet irti - Liimaa hahmon peilikuvat yhteen pohjapaloistaan. - Taita hahmot pystyyn siten, että valkoinen pala jää pöytää vasten. - Liimaa

Lisätiedot

MIKSI JEESUS KUOLI RISTILLÄ?

MIKSI JEESUS KUOLI RISTILLÄ? Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) MIKSI JEESUS KUOLI RISTILLÄ? 1. Kertomuksen taustatietoja a) Vieraat termit Synti on Jumalan käskyjen rikkomista. Raamattu nimittää sitä mm. laittomuudeksi,

Lisätiedot

MIKÄ TAI MITÄ ON USKONTO?

MIKÄ TAI MITÄ ON USKONTO? MIKÄ TAI MITÄ ON USKONTO? Uskonto voidaan määritellä monella eri tavalla... Mitkä asiat tekevät jostain ilmiöstä uskonnon? Onko jotain asiaa, joka olisi yhteinen kaikille uskonnoille? Uskontoja voidaan

Lisätiedot

IHMISEN ELÄMÄN JUHLAT

IHMISEN ELÄMÄN JUHLAT IHMISEN ELÄMÄN JUHLAT RISTIÄISET TARJOILU - lasten ystävät, kummit ja sukulaiset Joskus juhlassa on - leikkejä - syötävää ja juotavaa lapsille ja aikuisille SYNTYMÄPÄIVÄT RIPPIJUHLAT (KONFIRMAATIO) Tavallisesti

Lisätiedot

KASTEKOTIIN PARKANON SEURAKUNTA

KASTEKOTIIN PARKANON SEURAKUNTA KASTEKOTIIN PARKANON SEURAKUNTA Onnittelut uuden perheenjäsenen vanhemmille! Odotus on päättynyt, ja hän lepää sylissänne. Toivottavasti kaikki on mennyt hyvin. Ja vaikka ei menisikään, Jeesus lupaa olla

Lisätiedot

Haluaisin, että kirkko johon kuulun on

Haluaisin, että kirkko johon kuulun on VIRITTÄYTYMINEN AIHEESEEN Haluaisin, että kirkko johon kuulun on LEIKIN TAVOITE Johdatella ajatuksia illan aiheeseen. Herätellä miettimään mitä minä ajattelen kirkosta, sekä tuoda esiin myös toisten ajatuksia,

Lisätiedot

TÄÄ OLIS TÄRKEE! Lapsivaikutusten arviointi

TÄÄ OLIS TÄRKEE! Lapsivaikutusten arviointi v TÄÄ OLIS TÄRKEE! Lapsivaikutusten arviointi Lapset ja nuoret näkyviksi Kangasalan seurakunnassa info työntekijöille ja luottamushenkilöille v Mikä ihmeen LAVA? Lapsivaikutusten arviointi eli LAVA on

Lisätiedot

USKONTO 7. ja 8. luokka ( 7. vuosiluokalla 1½ viikkotuntia ja 8. luokalla ½ viikkotuntia)

USKONTO 7. ja 8. luokka ( 7. vuosiluokalla 1½ viikkotuntia ja 8. luokalla ½ viikkotuntia) USKONTO 7. ja 8. luokka ( 7. vuosiluokalla 1½ viikkotuntia ja 8. luokalla ½ viikkotuntia) TAVOITTEET tapoihimme, lakeihimme jne. ymmärtää, että erilaiset uskonnot muissa kulttuureissa määrittävät niiden

Lisätiedot

Kirkkotila ja kirkolliset toimitukset Liedon kirkossa keskiajalta nykypäivään

Kirkkotila ja kirkolliset toimitukset Liedon kirkossa keskiajalta nykypäivään Kirkkotila ja kirkolliset toimitukset Liedon kirkossa keskiajalta nykypäivään Kirkkotila avautuu -seminaari 20.5.2019 Liedon kirkko 10.40 11.00 Teologinen tiedekunta / Jyrki Knuutila www.helsinki.fi/yliopisto

Lisätiedot

Kaikki uskontosidonnaiset ryhmät. Evankelisluterilainen uskonto 7.11 USKONTO

Kaikki uskontosidonnaiset ryhmät. Evankelisluterilainen uskonto 7.11 USKONTO 7.11 USKONTO Kaikki uskontosidonnaiset ryhmät Uskonnon opetuksessa tarkastellaan elämän uskonnollista ja eettistä ulottuvuutta oppilaan oman kasvun näkökulmasta sekä laajempana yhteiskunnallisena ilmiönä.

Lisätiedot

Ksenia Pietarilainen -keppinuket

Ksenia Pietarilainen -keppinuket Ksenia Pietarilainen -keppinuket - Leikkaa hahmot ja lavasteet irti. - Liimaa hahmon peilikuvat yhteen pohjapaloistaan. - Taita hahmot pystyyn siten, että valkoinen pala jää pöytää vasten. - Liimaa hahmo

Lisätiedot

USKOONTULON ABC. almondy.suntuubi.com

USKOONTULON ABC. almondy.suntuubi.com 1 USKOONTULON ABC 2 1. Tunnusta, että olet tehnyt syntiä ja tee parannus. Me olemme tehneet väärin, me olemme tehneet syntiä, olemme rikkoneet SINUA vastaan, kapinoineet ja poikenneet SINUN Käskyistäsi

Lisätiedot

+ SEURAKUNTAAN TUTUSTUMISTEHTÄVÄT JA ULKOA OPETELTAVAT ASIAT + PERUSOHJEET:

+ SEURAKUNTAAN TUTUSTUMISTEHTÄVÄT JA ULKOA OPETELTAVAT ASIAT + PERUSOHJEET: 1 + SEURAKUNTAAN TUTUSTUMISTEHTÄVÄT JA ULKOA OPETELTAVAT ASIAT + Nimesi: Osoitteesi: Puhelinnumerosi: PERUSOHJEET: Seurakunnan toimintaan tutustumista varten käyt 3-4 kertaa itsenäisesti jumalanpalveluksessa

Lisätiedot

Jeesus valitsee kaksitoista avustajaa

Jeesus valitsee kaksitoista avustajaa Nettiraamattu lapsille Jeesus valitsee kaksitoista avustajaa Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: E. Frischbutter; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for

Lisätiedot

KOEKYSYMYKSIÄ IKI 7 -OPPIKIRJAN SISÄLTÖIHIN

KOEKYSYMYKSIÄ IKI 7 -OPPIKIRJAN SISÄLTÖIHIN KOEKYSYMYKSIÄ IKI 7 -OPPIKIRJAN SISÄLTÖIHIN Sisällysluettelo I Usko Vakaumus Uskonto... 2 Käsitteiden määrittely... 2 Käsitteiden soveltaminen... 2 Kappalekohtaiset pienet esseetehtävät... 2 Laajemmat,

Lisätiedot

Kolehtisuunnitelma 1.7.2015-31.12.2015

Kolehtisuunnitelma 1.7.2015-31.12.2015 su 5.7. Apostolien päivä Kadonnut ja jälleen löytynyt Seurakuntien diakoniatyötä tukevan Suurella Sydämellä -verkkopalvelun kehittämiseen Kirkkopalveluiden kautta. Kirkkopalvelut ry, PL 279, 00181 Helsinki,

Lisätiedot

Tulkaa, juokaa kuolemattomuuden

Tulkaa, juokaa kuolemattomuuden Tulkaa, juokaa kuolemattomuuden lähteestä "Jumalanpalvelus - seurakunnan elämän lähde Keminmaan seurakunnan ja Hengen uudistus kirkossamme ry:n talvitapahtuma 23.-25.1.2009 Reijo Telaranta 1. Aterian aikana

Lisätiedot

Hyvä rippikoululainen ja vanhemmat

Hyvä rippikoululainen ja vanhemmat Hyvä rippikoululainen ja vanhemmat Toivotamme sinut tervetulleeksi rippikouluun kotiseurakunnassasi! Laukaan seurakunta www.laukaasrk.fi Mikä ihmeen rippikoulu? Rippikoulu on seurakunnan koulu. Kasteessa

Lisätiedot

Hyvä rippikoululainen ja vanhemmat

Hyvä rippikoululainen ja vanhemmat Hyvä rippikoululainen ja vanhemmat Toivotamme sinut tervetulleeksi rippikouluun kotiseurakunnassa! Laukaan seurakunta www.laukaasrk.fi Mikä ihmeen rippikoulu? Rippikoulu on seurakunnan koulu. Kasteessa

Lisätiedot

Kirkollisvaalit 18. syyskuuta. Sinä valitset.

Kirkollisvaalit 18. syyskuuta. Sinä valitset. Kirkollisvaalit 18. syyskuuta. Sinä valitset. Ruotsin kirkossa on yli 7 miljoonaa jäsentä ja sen kantavana voimana ovat ihmiset, jotka haluavat osaltaan jakaa vastuuta ja kehittää ja muokata kirkon tulevaisuutta.

Lisätiedot

Outi Rossi JIPPII. Matkaan Jeesuksen kanssa. Kuvittanut Susanna Sinivirta. Fida International ry

Outi Rossi JIPPII. Matkaan Jeesuksen kanssa. Kuvittanut Susanna Sinivirta. Fida International ry Outi Rossi JIPPII Matkaan Jeesuksen kanssa Kuvittanut Susanna Sinivirta Fida International ry JIPPII Matkaan Jeesuksen kanssa, 4. painos C Outi Rossi Kuvitus Susanna Sinivirta Fida International ry Kirjapaino

Lisätiedot

SUBSTANTIIVIT 1/6. juttu. joukkue. vaali. kaupunki. syy. alku. kokous. asukas. tapaus. kysymys. lapsi. kauppa. pankki. miljoona. keskiviikko.

SUBSTANTIIVIT 1/6. juttu. joukkue. vaali. kaupunki. syy. alku. kokous. asukas. tapaus. kysymys. lapsi. kauppa. pankki. miljoona. keskiviikko. SUBSTANTIIVIT 1/6 juttu joukkue vaali kaupunki syy alku kokous asukas tapaus kysymys lapsi kauppa pankki miljoona keskiviikko käsi loppu pelaaja voitto pääministeri päivä tutkimus äiti kirja SUBSTANTIIVIT

Lisätiedot

Toivoa maailmalle! Paikallinen seurakunta on maailman toivo

Toivoa maailmalle! Paikallinen seurakunta on maailman toivo Toivoa maailmalle! Paikallinen seurakunta on maailman toivo (Matt 16:18) Ja mina sanon sinulle: Sina olet Pietari, ja ta lle kalliolle mina rakennan seurakuntani, eiva tka tuonelan portit sita voita. (Matt

Lisätiedot

KOSKELAN KIRKKO JA KOSKELAN SAIRAALAN KAPPELI (12.6.2007) Päivitetty 23.2.2015

KOSKELAN KIRKKO JA KOSKELAN SAIRAALAN KAPPELI (12.6.2007) Päivitetty 23.2.2015 KOSKELAN KIRKKO JA KOSKELAN SAIRAALAN KAPPELI (12.6.2007) Päivitetty 23.2.2015 Helsingin kaupungin Koskelan sairaala-aluetta alettiin rakentaa vuosina 1912 1914. Opastaulusta näkyy, että siellä on monenlaisia

Lisätiedot

USKONTO EVANKELISLUTERILAINEN USKONTO

USKONTO EVANKELISLUTERILAINEN USKONTO USKONTO Uskonnon opetuksen tehtävänä on tarjota oppilaille tietoja, taitoja ja kokemuksia, joista hän saa aineksia identiteetin ja maailmankatsomuksen rakentamiseen. Uskontoa käsitellään yhtenä inhimillisen

Lisätiedot

ETIIKKA ERI KIRKOISSA IR

ETIIKKA ERI KIRKOISSA IR ETIIKKA ERI KIRKOISSA IR Kristinuskon mukaan niin sanottu kristillinen etiikka on yleispätevä etiikka. Tämä ei tarkoita sitä, että olisi olemassa joku tietty kristinuskoon pohjautuva etiikka. Kristillisen

Lisätiedot

Keskustelun yhteenveto -Vaasa

Keskustelun yhteenveto -Vaasa Keskustelun yhteenveto -Vaasa Viisi tapahtumaa eri puolilla Suomea: Turku, Joensuu, Rovaniemi, Jyväskylä, Vaasa Päätapahtumana on ollut Erätauko-dialogi, jossa pureuduttu koulutukselliseen tasa-arvoon.

Lisätiedot

Ensimmäinen Johanneksen kirje 4. osa

Ensimmäinen Johanneksen kirje 4. osa Ensimmäinen Johanneksen kirje 4. osa 1 opettaja- Isak Penzev 21.0.3.2013 Jatkamme Johanneksen kirjeen tutkimista. Tämä oppitunti kuuluu opetussarjaan, jossa me tutkimme Uutta testamenttia. Kun me tutkimme

Lisätiedot

Seurakunnallisten toimitusten kirja

Seurakunnallisten toimitusten kirja Seurakunnallisten toimitusten kirja Suomen Helluntaikirkko Seurakunnallisten toimitusten kirja Suomen Helluntaikirkon julkaisuja 5 2015 Suomen Helluntaikirkko ja Aikamedia Oy Kaikki oikeudet pidätetään.

Lisätiedot

Yhtäläisyydet abrahamilaisten uskontojen kesken. Wednesday, August 19, 15

Yhtäläisyydet abrahamilaisten uskontojen kesken. Wednesday, August 19, 15 Yhtäläisyydet abrahamilaisten uskontojen kesken Abrahamilaisia uskontoja Juutalaisuus Kristinusko Islam Jumala Kaikilla kolmella on yksi jumala Jumala Kaikkivaltias Luojajumala Juutalaisuus ja islam Juutalaisilla

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Tuhlaajapoika

Nettiraamattu. lapsille. Tuhlaajapoika Nettiraamattu lapsille Tuhlaajapoika Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: Ruth Klassen; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2012 Bible for Children,

Lisätiedot

Koulujen ja päiväkotien uskonnon opetus, perinteiset juhlat ja uskonnon harjoittaminen

Koulujen ja päiväkotien uskonnon opetus, perinteiset juhlat ja uskonnon harjoittaminen Koulujen ja päiväkotien uskonnon opetus, perinteiset juhlat ja uskonnon harjoittaminen 23.2.2015 Tilaisuuden tavoite Uskonnon opetuksen, perinteisten juhlien ja uskonnon harjoittamisen erojen ymmärtäminen

Lisätiedot

Kristuksen kaksiluonto-oppi

Kristuksen kaksiluonto-oppi Kristuksen kaksiluonto-oppi Katolinen kirkko muotoili kolminaisuusopin 300- ja 400-luvuilla ja täydensi sitä Kristuksen kaksiluonto-opilla Khalkedonin kirkolliskokouksessa vuonna 451. Kirkolla on ollut

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Jumalan. mies

Nettiraamattu. lapsille. Jumalan. mies Nettiraamattu lapsille Jumalan lähettämä mies Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: E. Frischbutter; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

Katolinen rukousnauha eli ruusukko muodostuu krusifiksista, helmen johdannosta ja viidestä kymmenen helmen kymmeniköstä eli dekadista, joita

Katolinen rukousnauha eli ruusukko muodostuu krusifiksista, helmen johdannosta ja viidestä kymmenen helmen kymmeniköstä eli dekadista, joita Katolinen kirkko Katolinen kirkko eli roomalaiskatolinen kirkko on kristikunnan suurin kirkko, jonka jäsenmäärä on maailmanlaajuisesti suurin piirtein 1,25 miljardia. Puolet katolisen kirkon jäsenistä

Lisätiedot

Kuvat: Katri Saarela ja Kirkon kuvapankki KCSA Maria Manelius ja Vesa Ranta

Kuvat: Katri Saarela ja Kirkon kuvapankki KCSA Maria Manelius ja Vesa Ranta Kuvat: Katri Saarela ja Kirkon kuvapankki KCSA Maria Manelius ja Vesa Ranta Mihin hyvään sinä uskot? Ehdokkaaksi tarvitaan juuri sinua! Ehdokkaiksi tarvitaan kaikenikäisiä ja eri tavoin ajattelevia seurakuntalaisia,

Lisätiedot

Omatoiminen tehtävävihko

Omatoiminen tehtävävihko Rippikoulu 2012 Ilomantsin ev.lut. seurakunta Omatoiminen tehtävävihko Nimi Rippikouluryhmä palautettava viimeistään 29.4.2012 Rippikoulusi alkaa nyt eikä vasta kesällä leirijaksolle tullessasi. Omatoimiset

Lisätiedot

PERKELE KIUSAA JEESUSTA

PERKELE KIUSAA JEESUSTA Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) PERKELE KIUSAA JEESUSTA Kuva taidegraafikko Kimmo Pälikkö 1. Kertomuksen taustatietoja a) Missä kertomus tapahtui Erämaassa b) Ajallinen yhteys muihin

Lisätiedot

Pietari ja rukouksen voima

Pietari ja rukouksen voima Nettiraamattu lapsille Pietari ja rukouksen voima Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2013 Bible

Lisätiedot

Osallisuus - vastaus kirkon kaikkiin ongelmiin? Seurakunnan tietoinen ja aktiivinen osallistuminen messussa

Osallisuus - vastaus kirkon kaikkiin ongelmiin? Seurakunnan tietoinen ja aktiivinen osallistuminen messussa Osallisuus - vastaus kirkon kaikkiin ongelmiin? Seurakunnan tietoinen ja aktiivinen osallistuminen messussa Kirkko kantaa huolta siitä, etteivät kristityt olisi sivullisina ja mykkinä katselijoina tätä

Lisätiedot

Ruokarukous Uskonnonharjoitusta vai uskonnonopetusta? Pekka Iivonen

Ruokarukous Uskonnonharjoitusta vai uskonnonopetusta? Pekka Iivonen Ruokarukous Uskonnonharjoitusta vai uskonnonopetusta? Pekka Iivonen Uskonnon opetus kouluissa Uskontokasvatus kouluissa Uskonnon harjoittaminen kouluissa Uskonnon opetusjärjestelyiden ja koulun muun toiminnan

Lisätiedot

Ekklesiologia 14. Paikallisseurakunta

Ekklesiologia 14. Paikallisseurakunta Ekklesiologia 14 Kevään tunnit: 1 Dispensaatiot, Kristus Seurakunnan pää ja perustus 2 Seurakunnan olemassaolon kolme päätarkoitusta 3 Seurakunnan rakenteita ja johtajuusmalleja 4 Evankelioiminen 5 Rakentaminen

Lisätiedot

Mistä ponnistan? oman elämän ja taustojen selvittämistä rippikoulua varten

Mistä ponnistan? oman elämän ja taustojen selvittämistä rippikoulua varten Espoon tuomiokirkkoseurakunta Rippikoulutyö 2018 Ennakkotehtävä Mistä ponnistan? oman elämän ja taustojen selvittämistä rippikoulua varten Käyt parhaillaan rippikoulua. Rippikoulun opetus painottuu intensiivijaksolle,

Lisätiedot

JEESUS ARMAHTAA AVIONRIKKOJANAISEN

JEESUS ARMAHTAA AVIONRIKKOJANAISEN Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) JEESUS ARMAHTAA AVIONRIKKOJANAISEN 1. Kertomuksen taustatietoja a) Kertomuksen tapahtumapaikka - pyhäkössä Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI

Lisätiedot

ANTIOKIAN SEURAKUNTA SYNTYY

ANTIOKIAN SEURAKUNTA SYNTYY Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) ANTIOKIAN SEURAKUNTA SYNTYY 1. Kertomuksen taustatietoja a) Kertomuksen tapahtumapaikka Ensin Pietari selostaa Jerusalemissa oleville veljille, että armo

Lisätiedot

Vainoista herätykseen. Ap t. 8:1-17

Vainoista herätykseen. Ap t. 8:1-17 Vainoista herätykseen Ap t. 8:1-17 Jumalan sanallinen ilmoitus on lisääntyvää ja se huipentuu Jeesuksen ihmiseksi tulemiseen. Pelastusilmoitus loppuu apostolien ajan päättyessä. Jeesuksen antaessa lähetyskäskyn

Lisätiedot

Jeesus söi viimeisen aterian oppilaittensa kanssa. Aterialla Jeesus otti leivän, mursi siitä palan ja kiitti.

Jeesus söi viimeisen aterian oppilaittensa kanssa. Aterialla Jeesus otti leivän, mursi siitä palan ja kiitti. Viimeinen ateria Jeesus sanoi oppilailleen: - On tullut minun aikani mennä pois. Jeesus tarkoitti, että hän kuolee pian. Oppilailleen Jeesus lupasi: - Minä olen aina teidän kanssanne. Älkää olko surullisia.

Lisätiedot

Miksi tämä diasarja? Svebiliuksen katekismusta opetettiin Ruotsin Lapissa ulkoa vuodesta 1793 alkaen.

Miksi tämä diasarja? Svebiliuksen katekismusta opetettiin Ruotsin Lapissa ulkoa vuodesta 1793 alkaen. Miksi tämä diasarja? Piispa Olaus Svebilius on laatinut 1700-luvulla kattavan selityksen Lutherin katekismukseen. Se on hyvää luettavaa myös tänä päivänä. Se opetettiin ulkoa kaikille koko Skandinaviassa.

Lisätiedot

Majakka-ilta 21.11.2015. antti.ronkainen@majakka.net

Majakka-ilta 21.11.2015. antti.ronkainen@majakka.net Majakka-ilta 21.11.2015 antti.ronkainen@majakka.net Majakka-seurakunta Majakan missio: Majakka-seurakunta kutsuu, opettaa, palvelee, varustaa, lähtee ja lähettää! Majakan arvolauseke: Yhdessä olemme aivan

Lisätiedot

Pedagogio eli lastenkoulu aloittaa toimintansa Raatihuoneen alakerran tiloissa viimeistään vuoteen 1653 mennessä.

Pedagogio eli lastenkoulu aloittaa toimintansa Raatihuoneen alakerran tiloissa viimeistään vuoteen 1653 mennessä. Miska Eilola Raahen kouluhistorian ABC Kouluhistoriaa vuoden 1921 oppivelvollisuuteen asti 1600-luku 1620 Koko valtakuntaa koskeva koululaki. Laki vahvistetaan vuonna 1649 ja tunnetaan Kristiinakuningattaren

Lisätiedot

Jeesus ruokkii 5000 ihmistä

Jeesus ruokkii 5000 ihmistä Nettiraamattu lapsille Jeesus ruokkii 5000 ihmistä Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO

Lisätiedot

laukaan seurakunta www.laukaasrk.fi tervetuloa 2014!

laukaan seurakunta www.laukaasrk.fi tervetuloa 2014! laukaan seurakunta www.laukaasrk.fi tervetuloa 2014! Rippikoulu on ajankohtainen asia sinulle, joka täytät 15 vuotta vuonna 2014. Tässä asiassa et ole yksin, joka vuosi n. 90 % laukaalaisista ikäisistäsi

Lisätiedot

Suomen lippu. lippu; liputus, liputtaa, nostaa lippu salkoon

Suomen lippu. lippu; liputus, liputtaa, nostaa lippu salkoon Suomen lippu Suomessa on laki, miten saat liputtaa. Lipussa on valkoinen pohja ja sininen risti. Se on kansallislippu. Jokainen suomalainen saa liputtaa. Jos lipussa on keskellä vaakuna, se on valtionlippu.

Lisätiedot

Uskonto. Ylöjärven opetussuunnitelma 2004 KAIKKI USKONTOSIDONNAISET RYHMÄT ORTODOKSINEN USKONTO

Uskonto. Ylöjärven opetussuunnitelma 2004 KAIKKI USKONTOSIDONNAISET RYHMÄT ORTODOKSINEN USKONTO Ylöjärven opetussuunnitelma 2004 Uskonto KAIKKI USKONTOSIDONNAISET RYHMÄT Uskonnon opetuksessa tarkastellaan elämän uskonnollista ja eettistä ulottuvuutta oppilaan oman kasvun näkökulmasta sekä laajempana

Lisätiedot

Opettajalle KIRKKOVUOSI. KIRKKOVUOSI Kirkkovuosi Joulu Pääsiäinen Muita kirkkovuoden tärkeitä päiviä Liturgiset värit TAVOITE TAUSTATIETOA JA VINKKEJÄ

Opettajalle KIRKKOVUOSI. KIRKKOVUOSI Kirkkovuosi Joulu Pääsiäinen Muita kirkkovuoden tärkeitä päiviä Liturgiset värit TAVOITE TAUSTATIETOA JA VINKKEJÄ Kirkkovuosi Joulu Pääsiäinen Muita kirkkovuoden tärkeitä päiviä Liturgiset värit KIRKKOVUOSI Opettajalle TAVOITE Oppilas saa käsityksen, mitä kirkkovuosi tarkoittaa ja miten se eroaa kalenterivuodesta.

Lisätiedot

Oppilas tietää mihin uskontokuntaan hän ja hänen perheensä kuuluu. Oppilas tietää mihin uskontokuntaan hän, hänen perheensä ja lähisukunsa kuuluu.

Oppilas tietää mihin uskontokuntaan hän ja hänen perheensä kuuluu. Oppilas tietää mihin uskontokuntaan hän, hänen perheensä ja lähisukunsa kuuluu. T1 herättää oppilaassa mielenkiinto uskonnon opiskelua kohtaan ja opastaa tuntemaan oman perheen uskonnollista ja katsomuksellista taustaa Oppilas tietää mihin uskontokuntaan hän ja hänen perheensä kuuluu.

Lisätiedot

LIPERIN SEURAKUNTA - KOHTAAMISEN PAIKKA. Seurakunnan strategia

LIPERIN SEURAKUNTA - KOHTAAMISEN PAIKKA. Seurakunnan strategia LIPERIN SEURAKUNTA - KOHTAAMISEN PAIKKA Seurakunnan strategia TOIMINTA-AJATUS Liperin seurakunta kohtaa ihmisen, huolehtii jumalanpalveluselämästä, sakramenteista ja muista kirkollisista toimituksista,

Lisätiedot

MIKÄ USKONNONOPETUKSESSA

MIKÄ USKONNONOPETUKSESSA MIKÄ USKONNONOPETUKSESSA MUUTTUU UUDEN OPETUSSUUNNITELMAN MYÖTÄ? Seminaari perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista Opetushallitus 13.3.2015 FT tutkija Kati Mikkola, (HY, SKS) kati.m.mikkola@helsinki.fi

Lisätiedot

Maanviljelijä ja kylvösiemen

Maanviljelijä ja kylvösiemen Nettiraamattu lapsille Maanviljelijä ja kylvösiemen Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: M. Maillot; Lazarus Sovittaja: E. Frischbutter; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children

Lisätiedot

NÄKY, JOHTAJUUS, RAKENTAJAT ESRAN KIRJAN 1-7 KAUTTA TÄHÄN PÄIVÄÄN / VARIKKO 11.1.2015

NÄKY, JOHTAJUUS, RAKENTAJAT ESRAN KIRJAN 1-7 KAUTTA TÄHÄN PÄIVÄÄN / VARIKKO 11.1.2015 NÄKY, JOHTAJUUS, RAKENTAJAT ESRAN KIRJAN 1-7 KAUTTA TÄHÄN PÄIVÄÄN / VARIKKO 11.1.2015 J O TA I N K Ä S I T TÄ M ÄT Ö N TÄ Jumala vaikuttaa pakanakuninkaan toteuttamaan suunnitelmansa Kuin kastelupuro on

Lisätiedot

3. Ristiinnaulitseminen: uskontotietous

3. Ristiinnaulitseminen: uskontotietous 3. Ristiinnaulitseminen: uskontotietous Teema: Kuolema Kuolema on ratkaisematon mysteeri. Emme tiedä mitä sen jälkeen tapahtuu, mutta etenkin läheisen kuoleman kohdatessa useimmat meistä haluaisivat tietää.

Lisätiedot

Espoon tuomiokirkkoseurakunta Rippikoulun Ennakkotehtävä Mistä ponnistan? oman elämän ja taustoja rippikoulua varten Käyt parhaillaan rippikoulua.

Espoon tuomiokirkkoseurakunta Rippikoulun Ennakkotehtävä Mistä ponnistan? oman elämän ja taustoja rippikoulua varten Käyt parhaillaan rippikoulua. Espoon tuomiokirkkoseurakunta Rippikoulun Ennakkotehtävä Mistä ponnistan? oman elämän ja taustoja rippikoulua varten Käyt parhaillaan rippikoulua. Rippikoulun opetus painottuu intensiivijaksolle, leirillemme

Lisätiedot

Alusta loppuun vaiko olemassaolon pyörässä?

Alusta loppuun vaiko olemassaolon pyörässä? Ilmestys (kr. Αποκαλυψις) tarkoittaa verhon pois ottamista. Emme näe verhottuja asioita ennen niiden paljastumista, ilmoittamista. Jumala on aina paljastanut omilleen sen, mikä on tarpeen tietää tulevaisuudesta.

Lisätiedot

PÄÄSIÄINEN > 25.4.

PÄÄSIÄINEN > 25.4. KALENTERIJUHLAT UUSIVUOSI 1.1. Uutenavuotena paukutellaan raketteja ja valetaan tinaa, josta ennustetaan alkavaa vuotta. Tehdään leikkimielisiä uudenvuodenlupauksia. Perheet syövät kotona perheen tai ystävien

Lisätiedot

Juha Muukkonen Rinnetie Tornio puh s-posti: gen.fi kotisivu:

Juha Muukkonen Rinnetie Tornio puh s-posti: gen.fi kotisivu: LASTEN EHTOOLLINEN? (Ote 26.7.2016 ystävälle lähetetystä kirjeestä.) Juha Muukkonen Rinnetie 10 95420 Tornio puh. 050 359 6939 s-posti: juha.muukkonen@ gen.fi kotisivu: www.gen.fi Lasten osallistuminen

Lisätiedot

Jeremia, kyynelten mies

Jeremia, kyynelten mies Nettiraamattu lapsille Jeremia, kyynelten mies Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Jonathan Hay Sovittaja: Mary-Anne S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2014 Bible

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Prinssi joesta

Nettiraamattu. lapsille. Prinssi joesta Nettiraamattu lapsille Prinssi joesta Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: M. Maillot; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO

Lisätiedot

RIPPIKOULUTEHTÄVÄ 2019

RIPPIKOULUTEHTÄVÄ 2019 RIPPIKOULUTEHTÄVÄ 2019 Espoon tuomiokirkkoseurakunta Kirkkokatu 10 09 80501 Mistä ponnistan? oman elämän ja taustojen selvittämistä rippikoulua varten Käyt parhaillaan rippikoulua. Rippikoulun opetus painottuu

Lisätiedot

Yhdessä 2017. Suomi tulevaisuudessa. Suomen 100 vuotta. Suomi nyt. Kaikki suomalaiset ja Suomen ystävät

Yhdessä 2017. Suomi tulevaisuudessa. Suomen 100 vuotta. Suomi nyt. Kaikki suomalaiset ja Suomen ystävät Yhdessä 2017 Suomen 100 vuotta Suomi nyt Suomi tulevaisuudessa Kaikki suomalaiset ja Suomen ystävät 2 Alhaalta ylöspäin Ehdotus juhlavuoden ohjelmaksi. Sisältö, tekijät ja budjetti. Avoin haku verkossa:

Lisätiedot

Prinssistä paimeneksi

Prinssistä paimeneksi Nettiraamattu lapsille Prinssistä paimeneksi Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: M. Maillot; Lazarus Sovittaja: E. Frischbutter; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot