Partio muutoksen tuulissa PARTIOLIPPUKUNNAN MUUTOKSEN MAHDOLLISUUKSIA

Transkriptio

1 Partio muutoksen tuulissa PARTIOLIPPUKUNNAN MUUTOKSEN MAHDOLLISUUKSIA

2 PARTIO MUUTOKSEN TUULISSA Teksti: Linda Manner Kiitos avusta: Anna Kolehmainen, toimiston väki, kommentoijat sekä esimerkkilippukuntien yhteyshenkilöt Julkaisija: Pääkaupunkiseudun Partiolaiset ry 2009 Projekti on saanut rahoitusta Opetusministeriöltä. 2

3 SISÄLLYS 1. ALUKSI MUUTOKSEN PYÖRTEISSÄ...6 TEORIAN KAUTTA...6 VIESTINTÄÄ...7 MENETELMIÄ JÄSENHANKINTA...10 PARTIO NETISSÄ...10 KAVERIT KOKOUKSEEN JA RETKELLE!...11 KOLON AVOIMET OVET...12 KOULUKAMPANJAT...12 LIPPUKUNTALEHTI JAKOON!...13 KAIKKI MUKAAN...13 AIKUISET MYÖS! LIPPUKUNTIEN YHDISTYMINEN...16 HYÖDYT JA HAASTEITA...16 MISTÄ ALOITTAA?...16 YHTEISTÄ KULTTUURIA LUOMASSA...17 KÄYTÄNNÖN KIEMUROITA LIPPUKUNNAN MUUTTO...22 KÄYTÄNNÖN ABC KOLON MUUTTOON...22 KOLOA ETSIMÄSSÄ...23 LIPPUKUNTA MUKAAN!...25 UUTTA VOIMAA LIPPUKUNNAN ERIKOISTUMINEN...27 ERIKOINEN PARTIO...27 METSÄÄN MARS...28 MERILLE...29 SISULLA ETEENPÄIN! YHTEISTYÖ...32 LÄHEISET LIPPUKUNNAT...32 ALUEOHJAAJAT...33 TAUSTAYHTEISÖ TUKENA...33 VANHEMPIEN JA VANHOJEN JÄSENIEN APU...34 KANNATUSYHDISTYS...35 KIITTÄMINEN LIPPUKUNNAN PURKAMINEN...38 HELPOTUKSEN HUOKAUS...38 VARAT JA IRTAIMISTO ETEENPÄIN LÄHTEET JA LISÄLUKEMISTOA

4 1. ALUKSI Tässä julkaisussa käsitellään lippukunnan muutosmahdollisuuksia elinvoimaisen ja toimivan lippukunnan hyväksi. Julkaisuun on koottu ideoita ja mahdollisuuksia avuksi lippukunnanjohtajalle ja lippukunnan johtajistolle. Tarjolla ei ole valmiita vastauksia ongelmiin, vaan uusia ideoita ja ajatuksia oman lippukunnan toimintaan. Ajatuksien lisäksi mukana on myös käytännön vinkkejä alkuun pääsemiseksi. Kirjanen tarjoaa uutta näkökulmaa ja toivottavasti onnistuu myös herättämään innostusta hyvään partiotoimintaan. Partiossa perinteillä ja lippukuntakulttuurilla on tärkeä asema. Ainutlaatuisen lippukuntahengen ja perinteiden säilyttäminen onkin vaalimisen arvoinen asia, ja joustavat muutokset voivat auttaa siinä. Lippukunta tarvitsee siis jämäkkyyttä, mutta ei jäykkyyttä. Avoimuus uudelle ja uskallus toimia ovat avaintekijöitä sekä haasteiden edessä, että lippukunnan jokapäiväisessä toiminnassa. Lippukunnan johtajiston on hyvä pitää mielessä se, että oma lippukunta on sellainen, kuin miksi se tehdään. Se, että jokin asia on aina tehty jollain tavalla, ei välttämättä ole vaatimus siitä, että se pitäisi tulevaisuudessakin tehdä niin. Lippukunnan johtajiston on hyvä muistaa, että juuri he ovat niitä henkilöitä, jotka johtavat lippukuntaa ja päättävät lippukunnan tulevaisuudesta. Onko tavoitteena paljon jäseniä, johtajia, hyvä ohjelma, osaavat partiolaiset, pitkäjänteinen toiminta vai jotain muuta vielä upeampaa? Luokaa lippukunnallenne realistiset, mutta kunnianhimoiset tavoitteet ja toimikaa saavuttaaksenne ne! Monet tässä vihkossa esitellyistä muutoksista liittyy ohjelman laadun parantamiseen. Ohjelman laatu onkin partiossa kaiken alku ja juuri; vaikka lippukuntaan tulisi vuosittain paljon uusia jäseniä, ei kukaan jää partioon, jos ohjelma on huonoa tai sitä ei ole. Suomen Partiolaisten Exit -tutkimuksesta selviää, että yleisin syy partiosta eroamiseen oli se, että partiossa ei ollut riittävästi mielekästä tekemistä tai partiossa oli tylsää. 23,8 % vuotiaista helsinkiläisistä on ollut partiossa. Paljon saa siis aikaan jo sillä, että pitää kiinni nykyisistä jäsenistä! Julkaisussa käsitellään aluksi muutosvastarintaa kevyellä teoriaosuudella, sekä myös käytännön tasolla. Alussa on luku jäsenhankinnasta, joka on tärkeää monessa eri muutoksessa, sekä jatkuvassa toiminnassa. Itse muutosmahdollisuuksia käsittelevät luvut ovat lippukuntien yhdistyminen, lippukunnan muutto, erikoistuminen ja yhteistyö eri tahojen kanssa. Lippukunnan purkaminen on omassa luvussaan. Jokaisessa luvussa on myös esimerkki elävästä elämästä, lippukunnasta, joka on toteuttanut jonkin ison muutoksen tai projektin. 4

5 Vihko kokoaa paljon eri partiomateriaaleja yhteen, kuten viestintää, oppaita eri aiheista ja markkinointimateriaalia lippukunnalle. Vihkosen lopusta löytyy lähdeluettelo, jonne on kerätty kaikki tekstissä mainitut materiaalit, osoitteet ja oppaat. Toivottavasti vihkosesta on todellista hyötyä lippukunnalle. Iloisia lukuhetkiä! 5

6 2. MUUTOKSEN PYÖRTEISSÄ Uusia muutoksia suunnitellessa saattaa esiintyä muutosvastarintaa. Muutosvastarinnalla tarkoitetaan vastahakoista suhtautumista muutokseen. Toisaalta sen voi käsittää negatiivisena vastaanhangoitteluna kaikelle uudelle, joka rikkoo tuttua kaavaa ja perinteitä, toisaalta vastarintaa syntyy silloin kun muutos tapahtuu jäsenelle tärkeässä ryhmässä ja he kokevat, että päätökset on tehty ilman heidän suostumustaan. Tai silloin, kun päätös on auttamatta huono. Kritiikki ei siis ole pahasta. Mitä tapahtuisikaan organisaatiossa, jossa kukaan ei kyseenalaistaisi mitään? Muutosvastarintaa ei kannata säikähtää, vaan keskustella asiasta reilusti ja avoimesti. Muutosvastarintaa voi pehmittää hyvällä viestinnällä, keskustelulla ja oikeudenmukaisilla menettelytavoilla päätöksenteossa. Lippukunnan viestintäilmapiiri on hyvä pitää avoimena jokapäiväisessä toiminnassa, mikä auttaa paljon myös muutoksissa. Seuraavassa pieni teoriapläjäys, sekä käytäntöä muutosvastarinnan voittamiseksi. TEORIAN KAUTTA Sosiaalipsykologian klassikkotutkija Edgar H. Schein on kirjoittanut muutosvastarinnasta näin: Eräät havainnot viittaavat siihen, että parhaita tapoja auttaa järjestelmää muuttumaan ja sopeutumaan on järjestelmän osallistaminen tarpeellisten muutosten toteuttamismenetelmiä koskevaan päätöksentekoon. Mitä kiinteämmin järjestelmä, jonka on muututtava, osallistuu muutoksen toteuttamisen suunnitteluun, sitä vähemmän se vastustaa muutosta ja sitä pysyvämpi muutoksesta tulee. - Edgar H. Schein, 1969 Jos Scheinin viime vuosisadalta löytyneen kimurantin lainauksen repii auki ja kappaleiksi, sieltä löytyy muun muassa seuraavaa: keino voittaa muutosvastarinta ja vahvistaa muutosta on osallistaminen. Osallistamisella tarkoitetaan sitä, että päätöksentekoon tulee ottaa mukaan ne, joita päätös koskee. Yhdestä näkökulmasta osallistamisen periaate pohjaa oikeudenmukaisuuteen. Menettelytapojen oikeudenmukaisuuden (sinä leikkaat kakun, minä otan ensimmäisen palan) periaatteen mukaan on oikeudenmukaista ottaa ihmiset mukaan päättämään heitä koskevista asioista. Tärkeintä tässä oikeudenmukaisuuden lajissa on se siis se, kuinka sitä jotain päätöstä (tai muutosta) tehtäessä menetellään. (Johdatus sosiaalipsykologiaan, 2004) 6

7 Pitää muistaa myös, että osallistaminen ei ole vain keino muutoksen toteuttamiseen, vaan jatkuvaa johtamista. Hyvä viestintä on tällaisen osallistamisen perusasioita. Osallistamisen myötä toimintaan saa myös uusia ideoita ja voimaa. Perimmäisin tavoite osallistamisessa on jäsenten sitoutuminen organisaatioon. Osallistaminen Miksi? Miten? Muutosvast arinnan voittaminen Ideoita ja voimaa muutokseen ja toimintaan Sitoutuminen Hyvä viestintä Toiminnan suunnittelu yhdessä Päätöksien teko yhdessä VIESTINTÄÄ Osallistaminen toimii myös hyvänä lippukunnan johtamisen strategiana, vaikka tiedossa ei olisikaan suuria muutoksia. Hyvä viestintä on yksi osallistamisen keino ja lippukunnan toiminnassa yksi perusedellytyksistä. Viestintää tarvitaan sekä muutoksen hetkellä, mutta myös jokapäiväisessä toiminnassa. Se, että jäsenet, johtajat, vanhemmat ja muut tahot ovat perillä lippukunnan tapahtumista, auttaa lippukuntaa sekä hyvinä, että huonoina aikoina. Silloin kun lippukunnan tilanne on kaikilla tiedossa, on myös tulevista isoista muutoksista kertominen ja keskustelu helpompaa. Täytyy myös muistaa, että viestintä on kaksisuuntaista: on hyvä myös kuunnella, pelkän puhumisen sijaan. Esimerkiksi sen takia vanhempien tapaaminen kasvokkain on tärkeää. Hyvänä viestintäkanavana toimivat lippukunnan nettisivut ja lippukuntalehti. Sähköpostilistat ovat mainioita työkaluja sekä johtajiston kesken, että vanhempien kanssa. Niiden avulla on nopeaa ja vaivatonta lähettää postia ajankohtaisistakin asioista. Vanhempainillat ovat myös tärkeitä: illoissa vanhemmat ja johtajat tapaavat henkilökohtaisesti kasvokkain. Lisää ulkoisesta viestinnästä voi lukea seuraavasta jäsenhankintaa käsittelevästä luvusta. 7

8 MENETELMIÄ Osallistamisen ajattelutapaa voi soveltaa kaikkien lippukunnan jäsenien kanssa, pienimmistä sudenpennuista vanhimpiin johtajiin. Lippukunta on tärkeä myös kaikista pienimmille jäsenille, kuten vanhoille johtajillekin. Lippukunnan pienimmille (ja miksei hieman vanhemmillekin karkkihaille) lippukunnasta voi kertoa makoisan leikin avulla. Lippukunnan rakennetta voi tarkastella karkkikaavion avulla: jokaista sudenpentua vastaa mariannekarkki, seikkailijaa laku, hallituksen jäsentä konvehti jne. Nämä karkit järjestetään yhdessä organisaation mukaisesti sudenpentulaumoihin, seikkailijaryhmiin, muihin jäseniin ja vaikka taustaryhmiin. Niitä voidaan tarkastella; missä kohtaa on vähän jäseniä, mikä on lippukunnan suurin ryhmä. Jos yhdistyttäisiin sisarlippukunnan kanssa yhdeksi, miltä sitten näyttäisi? Lopuksi lippukunta voidaan syödä! Vinkit osallistamiseen karkkikaavio uuden kolon remontointi ystäväryhmä toisesta lippukunnasta lippukuntien yhdistyessä lippukuntasimulaatio alueen karttojen tarkastelu jäsenkehityksen tarkastelu lukuina ja käyränä Plus-hankkeen lippukuntakohtaisten lukujen tarkastelu kaupungin väestönkehitysarvioiden tarkastelu hyvä viestintä ja avoin keskustelu Samantapainen hieman informatiivisempi organisaatiokaavio voidaan käydä läpi johtajiston kanssa lippukuntasimulaattorin avulla. Lippukuntasimulaattorin pohja 8

9 Jokainen lippukunnan jäsen merkitään paperilapulle syntymävuotensa kanssa ja järjestetään pohjalle ikäkausien ja ryhmänsä mukaan. Lippukunnan pestit voi merkitä myös erillisille tarralapuille ja sitten kiinnittää oikeaan johtajaan. Tällainen organisaatiokaavio näyttää hyvin lippukunnan todellisen tilanteen sekä jäsenistön mukaan, että johtajiston pestien mukaan. Tästä on myös helppo lähteä ideoimaan miltä lippukunta voisi Organisaatiopsykologia. Edgar H. Schein, 1969, Gummerus Johdatus sosiaalipsykologiaan. Helkama ym., 2004, Edita näyttää, ja merkitä ikäkausista puuttuvat jäsenet tyhjillä lapuilla. Tämän jälkeen on hyvä pohtia keinoja: miten pääsisimme tavoitteeseen? Olisiko yhdistymisestä apua, vai löytyisikö uudelta alueelta lisää jäseniä? Polusta on hyvä hakea kaikki lippukunnan jäsenet, jotta kukaan, epäaktiivisempikaan, ei unohdu! 9

10 3. JÄSENHANKINTA Elinvoimainen lippukunta tarvitsee joka syksy uusia jäseniä, jotta jäseniä olisi joka ikäluokassa ja toiminta pysyisi pitkäjänteisenä. Joskus jäseniä saattaa riittää jonoksi asti, mutta hiljaisempina aikoina jäseniä on turha odottaa kololla peukaloita pyöritellen, ja tuumasta on ryhdyttävä toimeen aina säännöllisin väliajoin. Aktiivinen ote jäsenhankintaan kannattaa aina, ja erilaiset kampanjat ja tempaukset ovat hyvä tapa tavoittaa mahdollisia jäseniä. Myös jatkuva lippukunnan mainostaminen ja esiin tuominen eri tahoilla on tärkeää. Lippukunnasta saa ja kannattaakin pitää meteliä niin paljon kuin on mahdollista. Mainokset kauppojen, iltapäiväkerhojen, koulujen ja päiväkotien ilmoitustauluilla kannattaa pitää päivitettyinä. Monet vanhemmat soittavat piirin toimistolle ja kysyvät tietoa alueensa lippukunnista, joten lippukunnan yhteystiedot kannattaa pitää ajan tasalla. Polku-jäsenrekisterissä on hyvä olla merkintä lippukunnan toivotun yhteyshenkilön kohdalla. Osallistuminen alueen tapahtumiin, joita järjestetään usein koulujen ja leikkipuistojen toimesta, on tärkeää lippukunnan näkyvyyden vuoksi. Myös kaupunginosalehteen hankkiutuminen vaikka jonkin tapahtuman tiimoilta on todella hyvää mainosta lippukunnalle sekä kova juttu lippukunnan jäsenille. Jäsenhankinnassa on tärkeää antaa oikea kuva lippukunnasta ja lippukunnan toiminnasta. Tämä pätee silloin kun kohteena ovat itse tulevat jäsenet, kuin myös vanhemmat. Lippukunnasta kertoessa voikin mielessään tarkistaa, vastaako tarina lippukunnan todellista tilannetta ja toimintaa. Lisää vinkkejä ulkoisesta viestinnästä ja vaikka lehteen pääsemisestä voi katsastaa Pääkaupunkiseudun Partiolaisten julkaisusta Viestintäpakki - viestintävinkkejä lippukunnille tai Lippukuntakansiosta. Mainosmateriaalia lippukunnalle löytyy Suomen Partiolaisten julkaisemalta Lippukunnan markkinointi -DVD:ltä. DVD:ltä löytyy valmiit pohjat partioesitteisiin, joihin voi lisätä tietoa omasta lippukunnasta, juliste, Elämäsi seikkailu -partiovideo, sekä Suomen Partiolaisten logoja, joita voi käyttää mm. kirjeissä tai nettisivuilla. PARTIO NETISSÄ Uusia jäseniä tulee partioon joskus ihan itsestään. Usein nämä jäsenet ovat uusia ekaluokkalaisia, joiden vanhemmat etsivät sopivaa lippukuntaa lähialueelta. Ensimmäinen keino etsiä lippukuntia on katsoa netistä ja eräs lippukunnan tärkeä ulkoisen tiedotuksen 10 Viestintäpakki viestintävinkkejä lippukunnille Lippukunnan markkinointi - DVD Partiofakta-DVD

11 kanava onkin nettisivut. Jo se, että lippukunnalla ylipäätään on toimivat nettisivut, kertoo ulkopuoliselle paljon. Monelle sivut on ainoa tietolähde lippukunnasta ja senkin takia niihin kannattaa panostaa. Kuvat tapahtumista kertovat paljon, kuten myös johtajiston esittely. Tapahtumakalenterista näkyy käytännön toiminta, mikä varmasti kiinnostaa tulevaa partiolaista ja partiolaisen vanhempia. Sivujen päivittäminen on todella tärkeää. Vaikka jäsenet olisivat ajan tasalla lippukunnan tapahtumista, näyttää toiminta ulkopuolisille kuolleelta, jos sivujen uusin merkintä on viime kesän kaksi valokuvaa. Sivujen pitäminen ajan tasalla kannattaa tehdä mahdollisimman vaivattomaksi, esimerkiksi usein muuttuvan tiedon sijaan sivulle voi laittaa johtajan yhteystiedot. Lippukunnan nettisivujen aloittamiseen ja ylläpitoon saa apua mm. piiristä ja sen järjestämiltä Nettityöpaja -kursseilta, joita järjestetään kaksi kertaa vuodessa. Nettisivujen osoite kannattaa pitää ajan tasalla myös piirissä. Näin Polussa ja piirin sivuilla on oikea nettisivujen osoite. Valmiita nettisivupohjia ja -tilaa tarjoavat erilaiset palveluntarjoajat. Yksi palveluntarjoaja on Nettipartiolaiset ( Toinen yksinkertainen tapa hankkia lippukunnalle julkaisutilaa netistä on blogi, jonka saa helposti muokattua kauniiksi ja partiolippukunnan tarpeisiin sopivaksi. Yhden blogisivuston löytää osoitteesta Myös PartioWikiin voi käydä kirjoittamassa (wiki.partio.net) perustiedot lippukunnasta. Lippukunnan kannattaa myös päivittää tietonsa Suomen Partiolaisten palveluun, jossa mahdolliset jäsenet löytävät kartalta lähimmän lippukunnan. Sivut ovat osoitteessa Samaisesta osoitteesta löytää myös ohjeet lippukuntansa liittämiseksi kartalle. Nettityöpaja-kurssi wiki.partio.fi KAVERIT KOKOUKSEEN JA RETKELLE! Perinteinen tapa hankkia uusia jäseniä on kaverikokoukset. Kaverikokous ystävänpäivänä tai ihan tavallisena päivänä, joihin jokainen saa tuoda oman kaverin, on oiva tapa esitellä partiota sellaisena kuin se oikeasti on. Kokouksesta kannattaa sopia ajoissa, jotta tapahtuma saa ansaitsemansa huomion. Vaikka kaverikokous pidettäisiinkin ystävänpäivänä, kannattaa kokouksen ohjelma ja runko pitää tavallisen kokouksen kaltaisena. Ajatuksenahan on esitellä partion viikkotoimintaa mahdollisille jäsenille mahdollisimman aitona. Nyyttäreitä järjestetään kaikkialla, mutta partiotaitoja ja -leikkejä harrastetaan vain partiossa! 11

12 KOLON AVOIMET OVET Avoimet ovet voi järjestää vaikka kerran tai kaksi vuodessa. Niitä kannattaa mainostaa ajoissa päiväkodeissa, kouluissa, lehdissä, seurakunnassa. Partiokolon avoimet ovet voi myös järjestää jonkin taustayhteisön Banderolli on luonnollisessa koossa 60x200cm tapahtuman yhteydessä, jolloin kynnys lähteä katsomaan partiolaisten koloa on pienempi. Avoimissa ovissa voi tarjota mehua ja pullaa (tai vaikka suklaabanaaneja) ja järjestää lapsivieraille laululeikkejä. Esiin kannattaa ottaa mielenkiintoisia vanhojen vartioiden päiväkirjoja ja kellarikäytävään voi järjestää valokuvanäyttelyn tulostamalla kuvia menneistä tapahtumista. Myös lippukunnan lehtiä voi laittaa esille ihmeteltäväksi ja mukaan otettavaksi. Kolon päiväkirjaan voi pyytää nimen ja terveiset. Tärkeää on antaa vierailijoille mukaan esittelylappunen, jossa on lyhyesti perustietoa partiosta, lippukunnasta ja kokousajat sekä yhteystiedot. Loistavan esittelypaketin partiosta voi lainata piirin toimistolta. Piirin Alkupamauspaketissa Pääkaupunkiseudun on muun muassa Partio-Scout -banderolleja Partiolaisten kolmessa eri koossa, informatiivisia Alkupamauspaketti esittelylakanoita ja monenlaista materiaalia aikuisille vapaaehtoisille, leirikirjoja, partioohjelmavihko ja paljon muuta. Paketin voi varata piirin toimistolta. KOULUKAMPANJAT Erilaiset kampanjat ovat oiva tapa kiinnittää uusien jäsenten huomio. Kouluissa järjestettävät luokka-astekohtaiset tempaukset toimivat hyvin pienien ikäkausien korjaussarjana tai nuorimman ikäluokan houkutteluna partioon. Usein kouluissa toivotaan, että tempaus on yhtäläisesti sekä tytöille, että pojille. Tyttö- ja poikalippukuntien kannattaa tällaisissa tilanteissa yhdistää voimansa tai ainakin varmistaa, että alueen tyttö- tai poikalippukunnassa on tilaa ja ohjata uudet sudenpennut heille. Koulukampanjoissa on hyvä hyödyntää partion toiminnallista luonnetta. Rastirata makuupussiin ryömimiskisalla, partiotavaroiden kiminleikillä tai ehdottoman parhaalla partioleikillä iskee lapsiin. Partiomaiseen tapaan voidaan muodostaa ryhmistä vartioita ja keksiä vartiolle nimi. Muistakaa laittaa myös partiopaidat päälle! Vierailun lopuksi voidaan tehdä sisaruspiiri ja jakaa kaikille esite partiosta ja jokin pieni muisto lippukunnasta. Suomen Partiolaisten sivuilta kannattaa katsastaa viimeisimpien koulukampanjoiden vinkkejä ja materiaaleja ( aikuiset projektit partioterveisiä kouluun) partioterveiset kouluun

13 LIPPUKUNTALEHTI JAKOON! Lähialueille voi laittaa postissa lippukunnan esitteen, mutta myös lippukuntalehden postitus on oiva idea. Mainoslappunen lentää helposti roskiin, mutta lippukunnan lehteä jää helpommin lukemaan, onhan sisällä ainutlaatuista ja aitoa tietoa partiosta. Tähän lehteen kannattaa siis panostaa! Juttuja voi kirjoittaa lippukunnan tapahtumista, historiasta, uusista ryhmistä ja johtajakoulutuksesta. Kuvat kertovat paljon ja kiinnostavat kaiken ikäisiä. Lippukunnan pienimmät voivat tehdä jutun omasta ryhmästään tai retkestä. Postikulut voi välttää jakamalla mainokset itse tai jakamalla lehdet koulussa, nuorisotalolla ja viemällä kirjastoon esille ja kotiin otettavaksi. KAIKKI MUKAAN Pääkaupunkiseudun väestönkehitysarvion mukaan vuonna % vuotiaista puhuu äidinkielenään jotain muuta kieltä kuin suomea tai ruotsia. Luku on valtava ja jo nyt onkin hyvä aika ottaa maahanmuuttajat ja muut monikulttuurisista taustoista tulevat nuoret huomioon jäsenhankinnassa! Jäsenhankintavierailuilla kouluissa tavoittaa kaikki alueen lapset kulttuuritaustasta riippumatta, mutta myös käynnit erilaisissa monikulttuurisissa tapahtumissa ja alueen maahanmuuttajien kerhoissa kannattaa. Näistä voi kysellä eri tahoilta, kuten piirin toimistolta tai Selmasta (katso Infopankki Selma -laatikko). Tarvittaessa Suomen Partiolaisten nettisivuilta löytyy monikielinen esite partiosta (kielinä mm. englanti, venäjä, somali, arabia), sekä partiokirje vanhemmille yhtä monella kielellä. Infopankki Selma v - jatkossa osa Infopankki.fi -verkkopalvelua v Seudullinen monikulttuurinen tietopalvelukeskus v monikulttuurisuus- ja maahanmuuttotyössä toimivien yhteistyöfoorumi v löytyy mm. monikulttuurisia perhekerhoja ja yhteystiedot v palvelusta vastaa Helsingin kulttuurikeskuksen Infopankki-toimitus Suomen Partiolaisten (piakkoin julkaistava) julkaisu liittyen Avoin partio -hankkeeseen antaa neuvoja ja lisää käytännön vinkkejä maahanmuuttajien rekrytointiin partioon. Myös Pääkaupunkiseudun Partiolaisten KAMU -hanke (eli Kaikki Mukaan) työskentelee tavoitteenaan saada enemmän maahanmuuttajia harrastamaan partiota. KAMU -ryhmältä ilmestyy ainakin 13

14 PARTIOTA AIKUISELLE MAHDOLLISTAJALLE Partiolippukunta Otavaeltajat on perustamisestaan asti panostanut aikuisten jäsenten rekrytointiin. Perustaessaan lippukuntaa yhdessä muiden perustajajäsenien kanssa vuonna 1993 Merja Meku Ranta-aho kokosi kasaan myös erityisen johtajaohjelman, jonka kanssa lippukuntaan tullut uusi johtaja voi vieläkin tutustua sekä partiotoimintaan, että lippukuntaan. Johtajien rekrytointi on toiminut hyvin: vielä viime vuosiin asti lippukunta pyörinyt hyvin aikuisena tulleiden johtajien voimin. Nyt, ensimmäistä kertaa, lippukuntaa johtaa Otavaeltajissa sudenpentuna aloittanut. Paperilla johtajaohjelma koostuu kolmesta eri tasosta ja niihin sisältyvistä suorituksista, mutta käytännössä johtajaohjelma toteutuu soveltavammin. Lippukunnan varajohtaja Seppo Laine kertoo, että johtajaohjelma antaa uusille johtajatulokkaille suuntaviivoja siitä, mitä tietoja ja taitoja on hyvä opetella sekä mitä kaikkea partiossa on mahdollisuus tehdä. Se on toiminut lippukunnassa hyvin: tulokas voi poimia ohjelmasta itseään kiinnostavia kohtia ja uudet johtajat ovatkin olleet hyvin erilaisissa pesteissä heti tulostaan saakka. Uusia johtajia Otavaeltajiin tulee epäsäännöllisen säännöllisesti, keskimäärin yksi vuodessa. Aikuisina tulleet johtajat ovat pääosin paikkakunnalle muuttaneita opiskelijoita, jotka ovat innostuneet aivan TKK:n vieressä toimivasta partiolippukunnasta. Monella uudella johtajalla on kokemusta partiosta toiselta paikkakunnalta, toiset ovat täysin ummikkoja. Usein tieto siitä, että lippukuntaan otetaan erityisesti aikuisia, on löytynyt netistä tai lippukunnan ilmoituksista. Tärkeää on siis tehdä kynnys lippukuntaan tulemiselle mahdollisimman matalaksi. Sepon neuvo johtajarekrytointia suunnittelevalle lippukunnalle on viestiminen siitä, että partion voi aloittaa yhtä hyvin myös aikuisena. Usein partio mielletään harrastukseksi, joka täytyy aloittaa lapsena, mutta asiaan on Sepon mielestä tullut viime aikoina positiivista muutosta, esimerkiksi Suomen Partiolaisten Vaparikampanjan myötä. Otavaeltajien johtajaohjelmaa voi käydä kurkkaamassa osoitteessa wiki.partio.net/otavaeltajat/johtajaohjelma. 14

15 kaksi opasta, joista toisessa annetaan toimintavinkkejä (Tuut sä mun kaa?), ja toisessa on tietoa eri kulttuureista ja kielistä (Repussa kielet ja kulttuurit). Tuut sä mun kaa?(päpa) Repussa kielet ja kulttuurit (PäPa) Avoin partio -hanke (SP) AIKUISET MYÖS! Partio toimii vapaaehtoisvoimin ja mukaan tarvitaan myös aikuisia vapaaehtoisia. Vapaaehtoisia voi löytyä vaikka johtajien lähipiiristä: työpaikalta, opiskelujen kautta tai sukulaisista. Myös vanhemmat ja vanhat lippukuntalaiset voivat innostua toimimaan lippukunnassa, tästä kannattaa katsastaa lisää Yhteistyö-luvusta. Vapaaehtoisen toiveet kannattaa kartoittaa: haluaako vapari osallistua heti viikoittaiseen toimintaa vai toimia tuuraajana silloin tällöin? Toimisivatko säännöllisen satunnaiset tehtävät, kuten puuron keittäminen puurojuhlassa, leipominen myyjäisiin tai remonttiapu? Pieni apu on iso apu! Raskaita pestejä kannattaa välttää alkuun, mutta toisaalta (satunnaisena) apulaisena toimiminen ryhmien kokouksissa voi olla aikuiselle vapaaehtoiselle kaikista antoisin tehtävä. Mitä tahansa vapaaehtoinen tulee partioon tekemään, on hänen hyvä tietää partiosta ja lippukunnasta johon on tullut. Lippukunta voi koota vapaaehtoiselle tervetuliaispaketin ja lippukunnan johtaja voi käydä vaparin kanssa kevyen pestikeskustelun. Jos vapari on innostunut partiosta muutenkin, antaa Tervetuloa partioon -kurssi vapaaehtoiselle hyödyllistä tietoa. Lisää hyviä vinkkejä aikuisista vapaaehtoisista partiotoiminnassa löytää Suomen Partiolaisten vihkosesta Vapaaehtoiseksi partioon. Myös nettisivut voi käydä katsastamassa. Kyseessä on Suomen Partiolaisten sivusto, jolla houkutellaan kiinnostuneita vapaaehtoisia partiotoimintaan. Ohessa on hyvä esimerkki aikuisten hakemisesta johtajiksi partiotoimintaan. Vapaaehtoiseksi partioon - vihko 15

16 4. LIPPUKUNTIEN YHDISTYMINEN Kahden lippukunnan tehdessä tiivistä yhteistyötä saattaa mieleen juolahtaa idea yhdistymisestä. Yhteistyötä on tehty ehkä jo monta vuotta ja toinen lippukunta tunnetaan ja siihen luotetaan. Alkaa muotoutua suunnitelma: toiminta yhteisessä lippukunnassa voisi olla vielä parempaa kuin kahdessa vanhassa? HYÖDYT JA HAASTEITA Lippukuntien yhdistäessä voimansa energiaa kuluu vain yhden lippukunnan hallinnon pyörittämiseen ja johtajistoa riittää enemmän myös ikäkausien johtamiseen. Ikäkausiin tulee kerralla enemmän vilinää ja sisarlippukuntien yhdistyessä sekalippukunta voi tarjota toimintaa sekä tytöille, että pojille. Myös ikäjakauma voi muuttua tasaisemmaksi, kun toisen lippukunnan samoajille löytyy seikkailijaryhmä johdettavaksi toisesta lippukunnasta. Toisaalta monet asiat saattavat arveluttaa, kuten talous, eikä suinkaan vähäisimpänä lippukuntien kulttuurierot. Myös nykyisten ja vanhojen jäsenien reaktiot voivat mietityttää. Keinoja jäsenten ja muiden osallisten mukaan ottamiseksi löytyy lyhyesti tämän vihkosen alusta. Yhdistymisen myötä on myös riskinä, että uusi lippukunta ei olekaan yhtään sen toimivampi kuin kaksi vanhaa ja yhteinen jäsenmäärä supistuu samaksi kuin vanhassa lippukunnassa. Yhdistyminen ei ole ratkaisu kaikkeen ja perustelut yhdistymiselle kannattaakin pohtia tarkkaan. Onko esimerkiksi järkevää yhdistää kaksi hyvin toimivaa lippukuntaa sen takia, että ne tekevät paljon yhteistyötä? MISTÄ ALOITTAA? Lippukuntien yhdistyminen kannattaa aloittaa miettimällä lippukuntien aikaisempaa yhteistyötä ja sen hedelmiä, mutta myös sitä, missä olisi parannettavaa. Viimeistään nyt on hyvä hetki selvittää yhteiset toimintatavat. Toisesta lippukunnasta löytyy varmasti uutta opittavaa, vaikka lippukunnat ovat saattaneet toimia rinnan jo monta kymmentä vuotta. Kannattaa siis istua alas molempien johtajistojen kesken ja tutkailla lippukuntien toimintasuunnitelmia, toimintakertomuksia, historiikkia ja lippukuntalehtiä. Yhdessä lippukunnat voivat myös käydä läpi partiovuoden ja sen perinteiset tapahtumat. Kauden päätösjuhlat saattavat erota toisistaan muodolla tai ajankohdalla tai toisella lippukunnalla voi olla perinteinen varainkeruutapahtuma, jonka jatkamisesta pitää sopia. Yhteiset ja eroavaiset asiat on hyvä kartoittaa jo ennen kuin ollaan samassa veneessä ja lippukunnassa. Näin ne eivät tule täysin puun takaa, ja niistä voidaan sopia jopa etukäteen! 16

17 Lippukuntien yhdistymiselle on kätevää koota oma työryhmänsä, jossa on yhtä monta jäsentä molemmista lippukunnista. Yhdistyminen on hyvä nähdä projektina, jolle on oma projektisuunnitelmansa. Projektisuunnitelma auttaa pitämään ison hankkeen eri osaset hallinnassa. Suunnitelman kanssa kannattaa kuitenkin toimia reippaasti, eikä jumiuttaa yhdistymistä siihen. Ohessa on runko projektisuunnitelmaan. Aikataulun voi tehdä kahden vuoden ajalle, ajalle ennen yhdistymistä ja ajalle yhdistymisen jälkeen. Siihen voidaan merkitä kaikki yhdistymisen eri vaiheet, tiedottamisen ajankohdat eri tahoille eri aiheista, ja kokoukset. Lippukunnille voidaan tehdä myös erikseen toimintasuunnitelma, joka on samanlainen molemmille ja jossa jo ennen yhdistymistä on mahdollisimman monta yhteistä tapahtumaa. Muistakaa ryhtyä myös tuumasta toimeen! YHTEISTÄ KULTTUURIA LUOMASSA Lippukuntahenki on tärkeä lippukuntaa koossa pitävä voima. Jokaisella lippukunnalla on omat tarinansa, leikkinsä ja perinteensä. Toimintatavat ja päätöksenteko voivat olla jo sisarlippukunnissa täysin erilaisia. Yhdistyessä nämä kaksi ovat kuitenkin sovitettava yhteen. Lippukuntakulttuuria voi kuitenkin pitää mieluummin vahvuutena, koska sen avulla uusi porukka saadaan kokoon. Kahden lippukunnan yhdistäessä voimansa uudesta voi tulla jotain vielä upeampaa! Yhteisen lippukuntakulttuurin rakentamiseen auttaa myös uusien perinteiden keksiminen. Uusi vuosittainen tapahtumapäivä tai uuden lippukunnan synttärijuhlat luovat yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Erilaiset perinteet tarttuvat varmasti myös matkan varrella mukaan, ilman sen suurempaa suunnittelua. Lippukuntia yhdistävät symbolit toimivat varsinkin lippukunnan pienimmille tärkeänä ja konkreettisena merkkinä uudesta ja yhteisestä lippukunnasta. Lippukunnan logosta, väreistä ja lipusta voidaan järjestää ideointikilpailu. Niissä voidaan hyödyntää vanhojen lippukuntien tunnuksia ja värejä, mutta ei kannata karttaa uusiakaan ideoita! Yhteinen huuto on yllättävän tehokas yhdistäjä. Lippukunnan nimeä voi miettiä yhdessä vaikka aivoriihenä, jossa jokaisen lennokkaimmankin idean saa sanoa ääneen. Uusi huivi kannattaa olla käytössä heti ensimmäisestä yhteisestä kaudesta ja ne voi juhlallisesti ottaa käyttöön perustamisjuhlassa tai vaikka lippukuntien häissä. 17 Projektisuunnitelman runko 1. Tausta ja tarve 2. Tehtävä ja tavoitteet 3. Sidosryhmät 4. Viestintä 5. Riskit ja keinot niihin 6. Projektiryhmän jäsenet 7. Aikataulu ja tarkistuspisteet 8. Talousarvio? 9. Seuranta ja ohjaaminen 10. Toiminnan arviointi 11. Projektin dokumentointi

18 Mitä tehdä ja milloin? - päätös yhdistymisestä - tiedota/ keskustele eri vaiheissa v jäsenet v vanhat jäsenet v vanhemmat v partiopiiri v kaupunki, avustukset ym. v taustayhteisö (neuvotelkaa uusista taustayhteisösopimuksista jo ennen yhdistymistä, esim. tilat ja muu tuki) - projektiryhmän kokoaminen molemmista lippukunnista - projektisuunnitelman teko, jossa mm. v realistinen aikataulu v riskien kartoittaminen ja toimenpiteet niiden välttämiseksi - yhteinen toimintasuunnitelma lippukunnille jo ennen yhdistymistä - välietapit sopivin väliajoin, katsastetaan miten on mennyt ja mitä tulossa - uudet lippukuntatunnukset ja niiden suunnittelu ja tilaaminen reilusti ennen yhteisen toimintakauden alkamista v nimen ideointi v partiohuivit v lippu v huuto - perustamiskokouksen valmistelu, käytännön asiat sitä varten - tee perustamiskokouskutsu ja laita esille ajoissa - valmistele esityslista perustuskokoukseen, jossa siis: v päätetään perustaa lippukunta v päätetään lippukunnan nimi v hyväksytään lippukunnan säännöt (tarkastutetaan PRH:ssa etukäteen) v hyväksytään lippukunnan toimintasuunnitelma seuraavalle vuodelle v jäsenmaksun määrääminen ja SP:n valtuuttaminen jäsenmaksun keräämiseen v talousarvion hyväksyminen v lippukunnan johtajan ja lippukunnan hallituksen valitseminen v tilintarkastajien ja varatilintarkastajien valitseminen - uusi lippukunta anoo piirin jäsenyyttä (SP:n jäsenyys tulee samalla) - vanhat lippukunnat eroavat piiristä - hyväksytä säännöt Patentti- ja rekisterihallituksessa - hyväksytä tunnukset Suomen Partiolaisten Tunnusryhmässä - uusi taustayhteisösopimus - uuden tilin avaaminen ja varojen siirtäminen tilille: tiettyyn projektiin kerätyt varat voidaan siirtää kannatusyhdistykselle tai korvamerkitä - jäsenien päivittäminen uuteen lippukuntaan jäsenrekisterijärjestelmän (Polku) kautta - vanhojen lippukuntien purkaminen - vanhan tilin sulkeminen - uusien lippukunnan tunnuksien juhlallinen käyttöön ottaminen, esim. lipun siunaaminen - uuden lippukunnan juhlistaminen, tai häät - juttu Hepussa tai jossain muussa: hyvä tilaisuus 18 päästä alueen lehteen

19 KÄYTÄNNÖN KIEMUROITA Lippukuntien yhdistäminen tapahtuu käytännössä perustamalla uusi lippukunta ja purkamalla vanhat. Näin vanhat lippukunnat tulevat yhteiseen lippukuntaan myös tasavertaisina ja uusi yhteinen lippukunta voidaan aloittaa puhtaalta pöydältä. Viereisestä Mitä tehdä ja milloin? -listasta voi katsastaa mitä kaikkea käytännön asiaa on otettava yhdistyslain kannalta huomioon. Lippukunnan perustamiskokouksen esityslistaa voi pitää muistilistana, josta näkee ainakin osan tehtävistä, deadlinena perustamiskokous. Vaihtoehtona kokonaan uuden lippukunnan perustamiselle on liittää toinen lippukunta toiseen. Tällöin toisen lippukunnan varat, jäsenet ja irtaimisto siirretään toiselle lippukunnalle ja tämä lippukunta (lippukuntien niin halutessa) saa uuden nimen ja tunnukset. Muutoin yhdistyminen toimii samalla tavalla: asiasta on tiedotettava eri tahoille, sovittava taustayhteisön kanssa, kehitettävä uudet tunnukset ja niin edelleen. Uudelle lippukunnalle tehdään myös sääntötarkastus (esimerkiksi säännöissä saattaa lukea, että jäseniksi otetaan vain poikia/tyttöjä, mikä täytyy muuttaa jos yhdistymisen tuloksena on sekalippukunta), sekä muutenkin pohtia toimintamalleja sekä perinteisiä tapahtumia kaikille sopiviksi. Etuna tässä vaihtoehdossa on vähäisempi paperityö. Suomen Partiolaisten sivut uuden lippukunnan perustamisesta ovat hyödylliset uutta lippukuntaa perustaessa. Sivuilta löytyy muun muassa malli perustamiskokouksen esityslistasta, kokouskutsusta, perustamiskirjasta, säännöistä ja muista tarvittavista asiakirjoista. Myös hyödyllinen yhdistyslaki löytyy Patentti- ja rekisterihallituksen sivuilta osoitteesta aikuiset aluetyö lippukunnan perustaminen yhdistysrekisteri yhdistyksen perustaminen Mielenkiintoisen tarinan Rajamäen metsänkävijöiden yhdistymisestä voi lukea edellisiltä sivuilta. 19

20 YHDESSÄ RAJAMÄEN METSÄNKÄVIJÖIKSI 7. marraskuuta 2006 Rajamäen Metsänkävijöillä ja Rajamäen Kekäleillä oli ylimääräiset vuosikokoukset, joissa päätettiin lippukuntien yhdistymisestä. Yhdistymistä oli pohdittu jo monesti aikaisemmin ja lippukunnat olivat tehneet tiivistä yhteistyötä viimeisen kymmenen vuoden ajan. Loppuvuodesta 2005 aika oli kypsä ja Kekäleet ottivat yhteyttä Rajamäen Metsänkävijöihin ja ehdottivat neuvotteluja lippukuntien mahdollisesta yhdistymisestä. Molemmista lippukunnista kerättiin jäsenet työryhmään ja ensimmäinen kokous aiheesta pidettiin helmikuussa 2006, jossa pohdittiin syitä yhdistymiselle. Syitä löytyikin, mm. yhteiseen toimintaan saatava selkeys, johtajaresurssien parempi käyttö ja turhan kaksinkertaisen hallinnon karsiminen pois. Vuoden yhdistymisprosessin aikana molempien lippukuntien johtajistoille järjestettiin kaksi yhteistä kehittämispäivää, Helahoito I ja II. Näissä kehittämispäivissä lippukuntien johtajistot jatkoivat työryhmän aloittamaa pohdintaa uuden lippukunnan tulevaisuudesta ja vanhojen lippukuntien säilytettävistä piirteistä. Myös uuden lippukunnan toimintasuunnitelmaa ja organisaatiota suunniteltiin, sekä kartoitettiin johtajien kiinnostusta eri pesteihin uudessa lippukunnassa. Nykyisiä Rajamäen Metsänkävijöitä taukoleikillä Helahoidossa 20

21 Paperilla n. 50 hengen Kekäleet yhdistettiin n. 115 hengen Rajamäen Metsänkävijöihin. Uusi lippukunta jatkoi metsänkävijälippukuntana, joten lippukuntalaisilla on sinivalkoiset mänkijähuivit. Yhdistyneen lippukunnan nimestä käytiin vilkasta keskustelua. Lopulta päädyttiin pitämään nimi Rajamäen Metsänkävijöinä, koska metsänkävijöiden perinteiden mukaisesti lippukunnan nimi koostuu paikannimestä ja sanasta metsänkävijät. Myös Nurmijärven Metsänkävijöitä pohdittiin yhtenä nimivaihtoehtona, mutta todettiin pian, että sen myötä menetettäisiin osa lippukunnan kyläidentiteetistä. Uutta yhteistä lippukuntaa juhlistettiin mahtavin menoin. Yhteisen lippukunnan ensimmäinen lippukunnanjohtaja Minna Miina Tuure kertoo uuden lippukunnan kunniaksi järjestetystä retkestä: Meillä oli Sata Salamaa -yöretkitapahtuma tammikuussa 2007, johon oli kutsuttu kaikki lippukuntalaiset sudenpennuista konkareihin. Paikalla oli parhaimmillaan lähes 100 henkeä. Meille oli tärkeää, että juhlallisuudet järjestetään metsän keskellä. Oli partiomaista ohjelmaa, perunamuusia ja poronkäristystä, iltanuotio ja juhlallisuuteen liittyen ilotulitus. Yöpyminen oli talviteltoissa, joissa vaeltajat huolehtivat kipinämikkohommista kaikissa teltoissa ja muu väki sai nukkua rauhassa. Talviteltat oli ympäröity palavin jätkänkynttilöin. Toiveet ja tavoitteet eivät Rajamäen Metsänkävijöiden tapauksessa jääneet sanahelinäksi, vaan yhdistymisen myötä lippukunnan johtaminen ja muut toimintamallit myös todella saivat tuuletusta. Hallituksen muodostus uudistettiin ja pesteistä tuli entistä selkeämpiä, kun hallituksen yleisjäsenistä luovuttiin ja pestit muuttuivat salkullisiksi. Helahoitojen seurauksena syntyi myös vuosittain tammikuussa järjestettävä johtajapäivä, jossa lippukunnan kehittämistyötä on edelleen jatkettu. Vuonna 2008 lippukunta siirtyi uusiin ikäkausiin, jäsenmäärä on ansiokkaasti pysynyt samana yhdistymisestä asti ja lippukunnalla on edessään loistava tulevaisuus! 21

22 5. LIPPUKUNNAN MUUTTO Lippukunnalla saattaa olla moniakin eri syitä, minkä takia lippukunta haluaa muuttaa. Usein syynä on se, että alueella on monta muutakin lippukuntaa tai juuri rakennetut ja lippukunnattomat asuinalueet houkuttelevat mahdollisilla uusilla jäsenillään. Jotkin lippukunnat ovat myös todenneet sivukolon avaamisen hyväksi vaihtoehdoksi kokonaan muuttamiselle. Lippukunnan muuton voi jakaa kolon etsintään ja sen muuttoon, sekä itse lippukunnan ja sen jäsenistön muuttoon. Kolon etsintä ja muutto käsittää enemmän käytännön asiaa, kuten mille alueelle olisi hyvä lähteä ja miltä taholta uuden tilan saisi hankittua. Lippukunnan muuttoon liittyy jäsenistön saaminen mukaan ja uusien jäsenien hankkiminen uudelta alueelta. Joskus varsinkin nuorimpien jäsenien viikoittaiset kokoukset voi olla hyvä pitää vielä vanhalla kololla, heille kolon läheinen sijainti on tärkeä seikka harrastuksessa. Jäsenten vanhetessa voi toiminta pikkuhiljaa siirtyä kokonaan uudelle kololle. Jäsenkatoa voi kuitenkin tapahtua joka tapauksessa, eikä sitä kannata säikähtää. Tärkeintä on tehdä pitkän tähtäimen suunnitelma. KÄYTÄNNÖN ABC KOLON MUUTTOON Lippukunnan muuton voi aloittaa sopivan alueen etsimisellä. Esimerkiksi uudet asuinalueet, joihin on rakennettu paljon perheille soveltuvia asuntoja, ovat hyviä vaihtoehtoja. Parasta ja ajankohtaisinta tietoa mahdollisista alueista saa kysymällä piirin toimistolta. Koloa etsiessä on hyvä pohtia tilalle asetettuja vaatimuksia. Tarvitaanko montaa huonetta tai isoa varastoa? Tarvitaanko keittiötä? Vesipiste ja vessa ovat ainakin hyvä olla käytettävissä. Oletteko valmiita remontoimaan tilaa, ja kuinka paljon? Seinien maalaaminen tai tapetointi koko lippukunnan voimin tekee uudesta kolosta oman ja kotoisen tuntuisen. Tilan paloturvallisuudesta on huolehdittava: vaadittavat palo- ja häkävaroittimet, sammutusvälineet ja varauloskäynti pitää muistaa. Muistakaa myös, ettei partiovakuutus kata partiokoloa, vaan tila ja lippukunnan omistama irtaimisto on vakuutettava erikseen. 22

23 Kun lippukunta muuttaa v suunnittelu: - minne muutetaan - mistä kolo (katso Mistä kolo?) - millä aikavälillä? - mistä rahoitus? v yhteyshenkilön valitseminen v tiedotus jäsenille, vanhemmille ja kaikille muille mahdollisille tahoille v yhteys muihin lippukuntiin sekä vanhalla, että uudella alueella v yhteys myös taustajärjestöihin, yhteystyötahoihin, piiriin v kolon etsintä v kun on uusi kolo - vakuutus (partiovakuutus ei kata!) - paloturvallisuus - remontointi v rekrytointitempaukset uudella alueella (kts. Jäsenhankinta-luku) v käynnit: - uuden alueen kouluissa rekrytoimassa - kertomassa vanhempainyhdistyksessä, asukasyhdistyksessä, läheisessä leikkipuistossa, iltapäiväkerhossa - tutustumassa alueen seurakuntaan - muissa mahdollisissa järjestöissä alueella v lippukunnan jäsenien tutustuminen uuteen koloon: yhdessä remontointi, vaikka seinien maalaaminen, kalustaminen jne. Kolon rahoitus riippuu usein taustajärjestöistä ja avustuksista. Taustayhteisöllä on monesti tarjota sopiva tila, tai joissain tapauksissa taustayhteisö maksaa kolon vuokran. Vuokranmaksuun voi myös hakea avustusta kaupungilta! KOLOA ETSIMÄSSÄ Partiokoloa voi kysellä sekä taustayhteisöiltä, kuten seurakunnalta, mutta myös kaikilta muilta mahdollisilta - ja mahdottomilta - tahoilta. Ohessa on lista tahoista, joihin kannattaa olla yhteydessä. Mahdollisuuksien mukaan ensin sähköposti ja sen jälkeen puhelinsoitto antavat vastaajalle aikaa miettiä tai selvitellä asiaa. Sähköpostiin kannattaa kerätä tietoa omasta lippukunnasta ja partion periaatteita, kuten vapaaehtoisuus, nuorisotoiminta, tekemällä oppiminen ja toiminta luonnossa. Myös linkki lippukunnan nettisivuille on informatiivinen. Kannattaa myös mainita selkeästi millaisia tiloja ollaan hakemassa ja minkälainen varustus on välttämätön. Mainita voi myös, että isot kellaritilat 23

24 Mistä kolo? Kyselkää aktiivisesti ja pitäkää silmät ja korvat auki! v Vanhemmat asian lähettiläiksi v Taustayhteisöt, helpointa on, jos sieltä tärppää! v Seurakunnan kappelit, kerhotilat ja muut v Lions-klubit ja muut paikallisjärjestöt v Huoltoyhtiöt ja isännöintitoimistot alueella (yhteystiedot saa kerrostalojen rapuista) v Nuorisotoimi Vantaalla ja Espoossa ja Nuorisoasiainkeskus Helsingissä v Iltakävely alueella ja katsastus: onko kerrostalojen käyttämättömiä alakertoja, tyhjiä rakennuksia tai muita houkuttelevia kohteita? Rakennusvirastolta yleensä saa tiedon siitä, kuka tilat omistaa. v Paikat, joissa toimintaa lapsille ja nuorille: leikkipuistot, iltapäiväkerhot, tarhat, leikkikoulut, nuorisotalot, urheiluseurat v Asukasyhdistykset ja kaupunginosayhdistykset v Koulut, opetusvirasto, vanhempainyhdistykset v Alueella toimivat isot firmat ja virastot, näidenkin omistuksessa voi olla jokin kiinnostava tila v Kaupunkien tilakeskukset v Asuinalueen nimeä googlaamalla voi löytyä vaikka mitä! sopivat hyvin, sekä pari sanaa rahoituksesta ja se, oletteko valmiita pieneen remontointiin. Kolon hankkimiseen kannattaa valita yhteyshenkilö, jonka tiedot voi ilmoittaa kaikille eri tahoille. Aktiivinen kolon etsintä kannattaa ulottaa myös lippukunnan tapahtumiin ja kertoa mahdollisimman monelle, että uutta koloa ollaan etsimässä. Uutinen nettisivuilla, kirje vanhemmille tai puheeksi ottaminen tapahtumissa ja tapaamisissa saattaa poikia juuri sen yhden ratkaisevan ehdotuksen. Kalevan Tyttöjen kolo remontoitiin seurakunnan remontin yhteydessä 24

25 LIPPUKUNTA MUKAAN! Lippukunnan muutto on iso projekti, johon tarvitaan koko lippukunnan jäsenistöä ja paljon taustatukea. Vaikka on hyvä lähteä ajatuksesta, että koko lippukunta muuttaa kolon mukana, on hyvä varautua myös siihen, että joillekin uusi kolo on liian kaukana. Tätä voi tapahtua varsinkin siinä tapauksessa jos muutto tapahtuu kertaheitolla, eikä vanhalle alueelle jää mahdollista tilaa pitää kokouksia. Aikataulua voi pohtia etukäteen, ennen kuin uusi kolo löytyy. Milloin asia otetaan esille vanhempien ja taustayhteisön kanssa? Missä vaiheessa jäsenet tai vanhemmat tutustuvat koloon? Milloin aloitetaan rekrytointi uudella alueella? Missä vaiheessa kokoukset siirtyvät uudelle kololle, ja onko sellaisia ryhmiä jotka eivät vielä muuta? Jos vanhalta kololta on sujuva matka uudelle kololle, voi kokouksesta tehdä vierailun katsastamaan uutta kokoontumispaikkaa. Näin jäsenet huomaavat, ettei matka ole pitkä ja uusi koloehdokaskin kivan näköinen. Yhdessä vanhempien ja jäsenien kanssa koloa voidaan myös remontoida tai jokainen ikäkausiryhmä voi saada oman seinän maalattavaksi. Näin kolo muodostuu yhteistyössä ja vanhempien osaamista voidaan hyödyntää. UUTTA VOIMAA Lippukunnasta kannattaa pitää melua vielä silloinkin kun kolo on löytynyt: nythän toiminta vasta alkaa! Muutosta täytyy kertoa sekä vanhalla, että uudella alueella mahdollisille uusille yhteistyötehoille, kuten kouluille, taustayhteisöille, kaupunginosayhdistyksille ja iltapäiväkerhoille. Muistakaa kertoa myös piirille suunnitelmistanne! Uusille jäsenille on hyvä järjestää rekrytointikampanja koulussa tai iltapäiväkerhossa. Muistakaa jättää myös kaupan, koulun ja kerhon ilmoitustauluille mainos lippukunnasta. Muuton myötä on myös hyvä tilaisuus päästä uuden alueen lehteen! Voitte esitellä jutussa uutta koloanne, partiotoimintaa ja kertoa, että uudet jäsenet ovat tervetulleita. Esitelkää itsenne järjestönä, joka tuo alueelle raikasta nuorisotoimintaa ja kertokaa avoimien ovien päivästä, jonne kaikki ovat tervetulleita. Vastaanotto uudella alueella voi olla hyvinkin lämmin, kuten Toimen Tyttöjen tapauksessa. Ohessa on tarina Tyttöjen muutosta Arabianrantaan. 25

26 HAETAAN PARTIOTONTA JA LAPSEKASTA ALUETTA TOSITARKOITUKSELLA! Toimen Tytöt on yksi Suomen vanhimmista lippukunnista. Se on kokoontunut vuodesta 1910 keskustan tuntumassa, viime vuosikymmenet Töölössä Onkalolla. Toiminta on ollut välillä aktiivisempaa, välillä hiljaisempaa ja jäsenmäärä on vaihdellut alkuaikojen monen sadan ja kymmenien välillä. Tällä hetkellä jäsenmäärään on odotettavissa hyvää kasvua, sillä viime vuonna Toimarit laajensivat toimintaansa Arabianrantaan. Miten toiminta Arabianrannassa sai alkunsa? Toimen Tyttöjen mielissä alkoi kypsyä ajatus uudesta alueesta yksinkertaisesta syystä: Töölössä on enemmän lippukuntia ja rutkasti vähemmän lapsia kuin sata vuotta sitten ja jäsenten hankkiminen oli viime vuosina ollut todella hankalaa. Uusi kaupunginosa lippukunnalle löytyi karttaa tutkimalla ja etsimällä aluetta, jossa olisi paljon lapsiperheitä ja ehkei ollenkaan partiotoimintaa. Toimen Tyttöjen lippukunnanjohtaja Vivi Hyttynen Staffans kertoo, että alueen valintaan vaikutti myös liikenneyhteydet; kasin ratikka kulkee Töölöstä sutjakkaasti Arabianrantaan ja matkojen toivotaan sujuvan sen avulla helposti. Noin vuoden alueen- ja kolonetsimisprosessin jälkeen ensimmäinen kokous pidettiin eräässä Arabianrannan taloyhtiön kerhohuoneessa, joka on saanut nimekseen Murju. Kokoontumistila saatiin ottamalla yhteyttä asukastoimikuntaan. Toimen Tytöt ovat käyneet Arabianrannan asukasyhdistyksen tapahtumissa ja uusia jäseniä käydään hakemassa myös alueen ala-asteelta. Syksyllä 2009 Murjulla kokoontuu ainakin seikkailijaryhmä, sekä uusi lauma sudenpentuja! Vivi uskoo, että uudelta alueelta löytyy lippukuntaan paljon uusia innokkaita jäseniä tulevaisuudessakin. Hän kehuu uuden alueen aktiivista asukastoimintaa ja kertoo uuden kolon olleen mahtava ratkaisu lippukunnalle. Vivi suosittelee uutta aluevaltausta kaikille, jotka sitä vähänkään pohtivat. 26

27 6. LIPPUKUNNAN ERIKOISTUMINEN Syitä lippukunnan erikoistumiseen on erilaisia. Alueella saattaa olla monta muuta lippukuntaa, tai toimintaan etsitään muusta syystä uutta puhtia. Erikoistuminen antaa toiminnalle maustetta ja luo me-henkeä ja lisäksi jo pelkkä erikoistuminen viestittää ulospäin lippukuntaan ja toimintaan panostamisesta. Se houkuttelee uusia jäseniä ja kertoo hyvästä toiminnasta. Periaatteessa lippukunta voi erikoistua mihin vain, tietenkin partiomenetelmän, partio-ohjelman ja partion arvojen puitteissa. ERIKOINEN PARTIO Perinteisimmät erikoistumiskohteet ovat olleet meripartio, erätoiminta ja sisupartio. Nämä kolme ovat oikein mainioita vaihtoehtoja, mutta jokaisen lippukunnan on hyvä pohtia erikoistumisalansa itse. Oheisessa laatikossa on monta hyvää ja pari lennokasta, ei niin vakavaa ideaa erikoistumiseen. Erikoistua voisi vaikka näihin - meripartio - eräpartio - sisupartio - musiikki - lippukunnan oma bändi, kuoro tai laulukirja - kansainvälisyys - ulkomaiset ystävälippukunnat ja leireillä vierailu ulkomailla - suunnistus - englanninkielinen ryhmä - miksei myös muita urheilulajeja? - kädentyö - oma verstas tai yhteistyötä käsityöseuran kanssa - kehitysyhteistyö - lippukunta voi toimia kummina kehitysmaan lapselle ja olla mukana erilaisissa kehitysyhteistyöhankkeissa - ilmailu - yhteistyössä paikallisen ilmailuseuran kanssa - pelastustoiminta - yhteistyö vpk:n kanssa - JOTA ja JOTI - journalismi - lippukuntalehden ja nettisivujen toimittaminen ryhmien kanssa - tähtitiede - yhteistyössä tähtitieteellisen seuran kanssa - partiota kasvimaalla - oma kasvimaa lippukunnan tontilla tai siirtolapuutarhatontilla 27

28 Pysyvän erikoistumisen vaihtoehtona on väliaikaisen painopisteen ottaminen. Lippukunta voi ottaa painotuksen parin vuoden ajaksi, jonka ympärille voi tehdä toimintasuunnitelmaa. Painopiste voi olla sellainen, mikä kiinnostaa lippukunnan jäseniä tai missä lippukunnalla olisi omasta mielestään parannettavaa. Myös projektiluonteiset painotukset toimivat, kuten lippukunnan oma kehitysyhteistyöprojekti tai partiobändi. Seuraavassa esitellään perinteisimpiä lippukunnan erikoistumisen muotoja. METSÄÄN MARS. Partiolainen saa olla erätaidoistaan ylpeä, ja toisaalta niistä löytyy aina lisää opittavaa! Jo peruserätaidoissa riittää oppimista ja kertaamista. Niihin voidaan lukea erilaisissa majoitteissa yöpyminen, eräruokien teko, luonnontuntemus, erilaisten retkivarusteiden ja - työkalujen käyttö, solmut, köytökset ja jokamiehen oikeudet. Ensiapu eri tilanteissa ja suunnistus (päivällä ja yöllä) ovat painava osa eräosaamista. Kokonaan oma lukunsa on talvella retkeily ja vaeltaminen, siihen hyvänä lisänä hiihtäminen. Potkua erätoimintaan voi hakea erätaitokursseilta. PäPan erätaitotoimikunta järjestää erätaitokursseja eritasoisina ja eri-ikäisille. Tarjolla on myös lippukunnalle räätälöity kurssi (jota anotaan toimikunnalta), joka suunnitellaan lippukunnan toiveiden ja taitojen mukaan, sekä aika ajoin lippukuntavaelluksia ja koulutusta vaelluksien järjestämiseen. Lippukunnan eräohjelmaa v erätaitokurssit v pt-kisat v vaellukset kesällä ja talvella v kuntorastit (Suomen suunnistusliitto: -> kuntosuunnistus -> kuntosuunnistuskalenteri) v lodjaus ( v geokätköily ( v tavoitteiden ja keinojen kirjaaminen toimintasuunnitelmaa v piiriorganisaatio ohjelmatoiminta v aikuiset partiokasvatus retkeily erätoimikunta 28 Eräoppaan merkki Erätaitotoimikunnasta ja erätaitokursseista löytää enemmän sivulta ( piiriorganisaatio ohjelmatoiminta). Suomen Partiolaiset järjestää myös eräopaskoulutusta, josta löytyy lisää SP:n nettisivuilta. Suunnistuksen harjoittelu käy hyvin kuntorasteilla. Pääkaupunkiseudulla on ainakin kolme eri suunnistusseuraa, jotka tarjoavat arki-iltaisin kevät- ja syyskausina suunnistusta eritasoisilla radoilla. Myös lippukunnan pienimmille on

29 tarjolla sopivia ratoja. Suunnistukseen ja retkeilyyn antaa maustetta myös lodjaus tai geokätköily. Lodjaus on eräänlaista aarteenetsintää, jossa aarteen sijainti selvitetään vihjeiden avulla ja tutkimalla karttaa, geokätköilyssä kätköt etsitään gps-paikantimen tai koordinaattilevyn ja kartan avulla. MERILLE Meripartiosta ei jäseniä, eikä ohjelmaa puutu! Meripartiota aloittaessa kannattaa olla yhteydessä PäPan meripartiotoimikuntaan, josta saa tukea ja vinkkejä alkuun. Yhteistyötä on mahdollista tehdä myös muiden lippukuntien kanssa, mutta toiminnan voi aloittaa itsenäisestikin. Muun muassa partio-ohjelman vesiaiheiset aktiviteetit ovat hyvä alku! Aktiviteeteista ja muusta hyödyllisestä löytyy lisää tietoa meripartion uusilta nettisivuilta osoitteesta Meripartiota ei tarvitse aloittaa hankkimalla heti venettä. Retkeillä voi myös saaristossa, esimerkiksi Helsingin ja Espoon edustan saaret ovat kauniita retkikohteita. Espoon kaupungin saaristoveneet kulkevat kesäisin - ja aina kannattaa kysellä myös venekyytiä lippukunnan jäseniltä tai heidän sukulaisiltaan. Espoon kaupungilla on myös kanootteja, joita partiolaiset voivat lainata. Kultainen ruori on meripartiolaisten kaukopurjehdusmerkki Johtajiston on hyvä kouluttautua meripartiokursseilla, mutta toiminnan voi aloittaa myös jollailulla ja melomisella. Lippukunnan kesäleirille voi tuoda muutama jollaa ja houkutella jollataitoisen kaverin tai sukulaisen pitämään päivän kestävän ohjelman - siitä se alkaa! Jollia voi kysellä lippukunnilta tai venekerhoilta lainaan. Venekerhot järjestävät myös jollakursseja - ota rohkeasti yhteyttä lähimpään venekerhoon. PäPan meripartiotoimikunta järjestää keväisin ja syksyisin regattapurjehdustapahtuman, jonne on myös mahdollista päästä miehistöksi veneisiin, jos vain miehistöpaikkoja on vapaana. Suomen Partiolaisten meripartioryhmältä ilmestyy myös julkaisu meripartion aloittamisesta. Ennen vesille lähtemisestä on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää tutustua sekä lasten, että johtajien kanssa turvallisuusohjeisiin, oli kyseessä sitten rinkkalautta, melonta tai pidempi purjehdus. Turvallisuusohjeet partiotoimintaan vesillä -vihkonen löytyy netistä meripartion sivuilta tai niitä voi kysyä piiristä. 29 Turvallisuusohjeet partiotoimintaan vesillä -ohje