Pohjanmaan Leijona. Kaustinen on kunta, jossa tapahtuu ympäri vuoden! Oy Esari Ab Ilmoituspohjat/Annonsunderlag. Ilmoituspohja, päivälehti 3 x 40 mm

Transkriptio

1 Pohjanmaan Leijona 2015 SUOMEN LIONS-LIITTO RY PIIRI DISTRIKT Österbottens Lion Ole rohkea - ole leijona Var modig - var lejon Kaustinen on kunta, jossa tapahtuu ympäri vuoden! Oy Esari Ab Ilmoituspohjat/Annonsunderlag 10 Bengt Björk Design, 2014 Tutustu Kaustiseen ja sen tapahtumiin Ilmoituspohja, päivälehti 2 x 80 mm Meiltä nyt entistä laajempaa palvelua! Mittauspalvelut, laajakaista- ja sähköverkon asennus ja suunnittelu, laitesuojat. Ota yhteyttä, niin kerromme lisää! Veikontie 3, Kaustinen Puh Ilmoituspohja, päivälehti 3 x 40 mm

2 Piirikuvernöörin palsta / Distriktsguvernörens spalt Pohjanmaan Leijona Piirikuvernööri Heikki Hemmilä (vasemmalla) oli mukana Veikko Leppilammen puutalkoissa. Lions-piirin 107-O 38:nnen piirikuvernöörin kausi alkoi iloisissa merkeissä. Noviisin velvollisuutena oleva konkaritapaaminen järjestyi tällä kertaa Kaljaasi Ansiolla matkalla Maakallan saarelle. Aurinko paistoi ja leppeä tuuli pullisti purjeet. Kausi on tätä kirjoittaessa reilusti yli puolenvälin, ja klubivierailuja on enää muutama tekemättä, lähinnä paikkauksia niihin klubeihin, joissa sijaisenani on käynyt FVDG Jukka Borén tai SVDG Torolf Höglund. Olen pyrkinyt nostamaan klubien itsetuntoa muistuttamalla mitä hyvää olemme tähän asti saaneet aikaan. Klubithan ovat oikeita paikkakuntiensa ajatushautomoita; moni hyvä hanke on lionsklubin alkuun panema, kuten maakunnan lähes kaikki slalommäet. Kaikilla klubeilla tulisi ollakin oma tavaramerkkiaktiviteettinsa, josta se tunnetaan ja josta sen työtä arvostetaan paikkakunnallaan. Pyrin myös kannustamaan klubeja kansainvälisyyteen, ja useita uusia kummilapsia, silmälasikeräyksiä, vaihto-oppilaita on ilmoitettukin. Ylivieskan kuvernöörineuvoston kokouksen yhteydessä järjestetyssä MJF ja ARS-ritari juhlassa nimettiin viisi Melvin Jones Fellow ta sekä yksi ARS-ritari. Tuhansia kehitysmaiden lapsia suojattiin näillä lahjoituksilla tappavalta tuhkarokkoinfektiolta. Toinenkin ritari oli jo nimetty, mutta Luoja päätti kutsua maaherra Ahti Pekkalan pois luotamme, juuri ennen maallista juhlaamme. Uusina asioina on piirille laadittu strategia, jota seuraajat saavat päivittää. Ylivieskan kahden klubin toimintaa kehitettiin CEP-prosessilla: ja uusia toimintaajatuksia löydettiinkin. Suosittelen lämpimästi muillekin! Ja viime keväänä aloitettiin uusien jäsenten koulutus sitouttaaksemme heitä paremmin tähän jaloon toimintaan. Veteraaniaktiviteetti on onnistunut hyvin ja palaute on ollut mieltä lämmittävää. Olemme saaneet puolisoni Raijan kanssa kokea lämmintä lion-henkeä missä vain olemme klubilaisia tavanneet. Ja juhliakin olemme saaneet! Tämän kauden aikana ennätykselliset 10 klubia juhlii 50 toimintavuottaan. Omakin vuosijuhlani vietettiin, hyväntekeväisyyden merkeissä, yli 6000 tuloksella, joka käytetään nuorison syrjäytymisen ehkäisyyn. Thank You Lions and Friends! Uusia jäseniä on ilahduttavasti otettu ASK-1 periaatteella. Uutta (nais)klubia Perhonjokilaaksoon pyrimme vielä yhteistyössä LC Kälviä/Lucinan ja LC Kokkola/Kokkottarien kanssa perustamaan. Vielä on kevättä jäljellä!. Voimme myös olla ylpeitä, ettei historian aikana meiltä ole Päämajaan palautettu kuin yksi ainut perustamiskirja. Seuraavan kauden suunnittelu on jo vauhdissa ja tuleva piiritiimi on valittu. Vuokatin vuosikokouksessa tehdään tärkeitä päätöksiä, mm. saako O-piiri historiansa kolmannen Liiton puheenjohtajan. Nähdään siellä! DG Heikki Hemmilä ja DC Raija Fors Perioden av den 38:e guvernören i Lionsdistrikt 107-O startade under en klar himmel. Enligt tradition skall novisen inbjuda sina föregångare till ett rådgivande möte, som nu ordnades på galeasen Ansio med en tur till ön Maakalla. Solen sken och den milda vinden smekte seglen. När jag skriver detta är verksamhetsperioden klart 2 över hälften, det finns bara några klubbesök kvar, närmast sådana som FVDG Jukka Borén eller SVDG Torolf Höglund redan besökt. Jag har strävat till att höja klubbarnas självkänsla med att påminna om vad gott de hittills har skapat. Klubbarna är ju rejäla tankesmedjor i sina hembygder. Det finns många utmärkta projekt som startats av lionsklubbar, såsom de flesta slalombackar i vår provins. Varje klubb borde ha sin egen varumärke-aktivitet, som den känns vid i sin hembygd och av vilken den respekteras. Jag har också motiverat klubbarna till internationella aktiviteter, och till min glädje har många nya fadder-

3 Österbottens Lion barn, glasögoninsamlingar och ungdomsutbytesavtal registrerats. I samband med Guvernörrådsmötet i Ylivieska anordnades en Melvin Jones och Arne Ritari fest, där vi fick fem nya Melvin Jones medlemmar och en ARS-riddare. Med dessa donationer blev tusentals barn i U-länder skyddade mot den dödliga mässlingsinfektionen. En andra riddare hade redan utnämnts, men vår Skapare kallade landshövdingen Ahti Pekkala bort från oss, just före vår jordiska fest. För första gången formulerades en distriktsstrategi, som efterföljarna får uppdatera i sin tur. Verksamheten av två Ylivieska klubbar utvecklades med hjälp av Högkvarterets CEP-process. Och nya verksamhetsideér hittades. Rekommenderas åt andra lika väl! Och senaste vår startades utbildningen av nya medlemmar, med syfte att förbinda dem starkare till detta ädla arbete. Veteranaktiviteten har lyckats bra och responsen har varit hjärtlig. Vi har med min maka Raija fått känna en varm lionanda var än vi träffat klubbmedlemmar. Och vi har ju fått fira! Under denna period firar rekord många klubbar sina 50:de verksamhetsår, totalt 10 klubbar. Även min egen årsdag firades i välgörenhetens tecken. Festen inbringade över 6000 euro som doneras till förhindrande av marginalisering av de unga. Thank You Lions and Friends! Flera nya medlemmar har tagits med ASK-1 principen. Vi försöker ännu grunda en ny (kvinno)klubb till Perho-ådalen med hjälp av LC Kälviä/Lucina och Kokkola/Kokkotar. Det finns ju vårtiden kvar! Och vi kan vara stolta över att vi har under hela vår historia returnerat till Högkvarteret bara ett endaste charterbrev. Planeringen inför nästa period pågår i full fart och det kommande distriktsteamet är redan vald. Vid årsmötet i Vuokatti skall vi fatta viktiga beslut, t.ex. om O-distriktet skall få sin tredje Förbundsordförande. Vi ses där! Heikki ehti välillä täyttää vuosiakin Piirikuvernöörillä on ollut menoa. Työtahti on ollut sellainen, ettei tarvitse olla edes heikkopäinen, kun hirvittää. Yksi osoitus on sekin, että tätä lehteä tehtäessä Heikin sähköpostit saapuivat tai jotain sitä luokkaa. Ylivieskan Akustiikassa kuitenkin helmikuisena lauantaina juhlittiin mukavalla tavalla, kun Heikki vietti synttäreitään, 60 tuli täyteen. Hyväntekeväisyyskonsertissa Hääkuoro, Tallarit ja Ottoset saivat esiintyä täydelle salille. Tunnelma oli hieno. Salin aulassa oli Heikin luontokuvanäyttely. Aivan loistava. Sekään ei synny aivan hetkessä. Moni kuvia ihastellessaan ihmettelikin, että missähän välissä tämä mies on ehtinyt nämä ottaa. Joukossa oli lukuisia kuvia, joita ei aivan ensimmäisellä luontoretkellä ikuisteta. Välttämättä ei koskaan. Kiinnitin yhden kuvan tekstiin huomiota. Siinä luki: Voitto tuli, vaikka väkisin. Tuo teksti kuvastaa myös meidän piirikuvernööriämme. Sitkeä ja peräänantamaton. Haasteet jatkuvat. Vuokatin vuosikokouksessa tehdään tärkeitä päätöksiä. Nouseeko Heikki Hemmilä Liiton puheenjohtajistoon. Siinä tarvitaan meidänkin tsemppaamista, kannustusta ja tukeamme. Onnea ja menestystä tuleviin haasteisiin! Jorma Rekonen 60-vuotias piirikuvernööri Heikki Hemmilä ja puoliso Raija. Här ses DG Heikki Hemmilä och LC Munsalas långvariga broder Fjalar Frilund på klubbens julfest den 17 dec. Fjalar Frilund gick med i Lions 1964 och är idag 92 år. Han är krigsinvalid och känd som en av dem omnämns i filmen "Framom främsta linjen": FL/LC Munsala 3

4 Pohjanmaan Leijona Silmäklinikan perustamisasiakirjan juhlallinen allekirjoitustilaisuus. Vasemmalla Jussi Isotalo. 4 Suomen Lions-Clubien ensimmäinen kansainvälinen palveluaktiviteetti silmäklinikka Equadoriin Silmäklinikan edessä suomalaisista Jussi ja Helena Isotalo, Irma Laitinen, Carita Haapamäki, Titta Tandefelt ja equadorilaisia leijonia. Näönsuojelu ja siihen liittyneet aktiviteetit ovat olleet koko lions-palvelutoiminnassa tärkeällä sijalla sen perustajan Melvin Jonesin ajasta sata vuotta sitten lähtien. Ollessani MD 107:n kuvernöörineuvoston puheenjohtajana päätimme liittomme 1986 ja KVN:n päätöksillä LC/Kuopion ja -85 aloitteesta toteuttaa ensimmäisen oman kansainvälisen palveluaktiviteettimme sen lisäksi, että LCIn kautta luonnollisesti olimme mukana maailmanlaajuisessa lions-palvelutoiminnassa kotimaisen toiminnan lisäksi jo muutenkin aktiviteettikohteena mm näönsuojelu. Palvelukohteeksi saimme Equadoriin perustettavan silmäklinikan intiaanilapsille. Ko. Projektin suunnitelluksi aikatauluksi tuli vv Kun samaan aikaan muun palvelutoiminnan ohella aloitimme mm. oman leijonien-toimitalon rakentamisen Malmille Helsinkiin (Ensimmäinen Euroopassa) ja perustimme myös Aarne Ritari-säätiön tukemaan klubiemme taloudellista toimintaa palveluaktiviteetteina. Samaan aikaan aloitimme MD- 107ssä järjestömme Lions-Quest-toiminnan ja sen toimijoiden kouluttamisen Suomessa ja myös eri maihin Euroopassa jäsenistömme maksaman tuen 10 mk /lion turvin, mikä luovutettiin IP Sten Åkestamille lahjaksi New-Orleansin kv-conventionissa ko. tarkoitukseen. Toisin sanoen maamme MD-107 lionsklubien jäsenten aktiivisuus ja vireys oli vailla vertaa. Voi sanoa, että sotiemme jälkeinen veteraanipolvi jatkoi siviilissä uhrautuvaa toimintaansa kansamme hyväksi. Aloitettuamme yhteydenpidon Equadoriin (mm lionveli tri Lerouxin käynnillä Quitossa ja saatuamme jonkinlaisen käsityksen olosuhteista ja mahdollisuuksistamme toteuttaa silmäklinikka-aktiviteetti oli 1. toteutettava varainhankinta Suomessa yhteensä 6 milj. mk; 2.Ammattitaitoinen klinikkahenkilökunta Suomesta ja 3. hoidettava yhteydet Equadorin valtion viranomaisiin ja paikallisiin lionsklubeihin.. Lisäksi oli järjestettävä materiaalien kuljetus Quitoon Equadoriin. Järjestimme tällöin mahdollisten liikelaitosten, valtion ja yksityisten tuen mm. huonekalutehtaalta, Helsingin Lastensairaalalta, lääketeollisuudelta sekä vaate-ym. apua intiaanilapsille yksityisiltä lionperheiltämme lapsille vuoristossa ym. Lisäksi oli varauduttava suunnitteluun ja tarvikkeiden, kalusteiden ym. hankintaan ja laivakuljetuksiin Suomesta Equadoriin. Intiaanilapsista n. 2 milj., suuri osa eli esim. Quitossa katulapsina ilman vanhempia tai Andien vuoristossa ilman mitään sairaan- tai terveydenhuoltoa. Maan talous oli huonossa kunnossa ja mm. se sairaala, Baca Ortiz, joka sitten rakennettiin valmiiksi ko. tarkoitukseen intiaanilapsille myös silmäklinikkaa varten, oli jäänyt vuosikymmenet rakentamatta varojen puutteessa, mutta sai sitten toteutua rahoituksen 50 milj. järjestyessä valtiolta maailman pankilta tuella.(yhteys mm. YK n Ahti Saareen, ja Suomen viranomaisiin valtionvarainministeri ja Tarasti) Tämä kaikki oli uutta ja tuntematonta meille saapuessamme ensimmäistä kertaa Quitoon 1986 silmälääkäri Gaston Lerouxin kanssa ( Syntyperältään Equodorista) tutustumaan tilanteeseen siellä ja mahdollisuuksiimme silmäklinikan aikaansaamiseksi. Onneksi halukkuutta js kykyä löytyi niin Suomessa, valtion, lionien ja yksityisten ja viranomaisten (mm. Tarasti UM:ssä) keskuudessa kuin myös myöhemmin koko sairaalaprojektin toteuttamisessa maailman pankin taholta apunamme maamme edustustot YK:ssa ja USA:ssa.. Suomen ulkoministeriö otti keväällä 1987 ko projektin avustuskohteekseen. Runsas instrumenttivalikoima, kykenevä optikko, Rauno Turunen Vaasasta, silmälääkäri lionveli.tri Gaston, kaksi sairaanhoitajaa Kaija Leroux ja Tuula Vuoristo lisäksi teknistä henkilökuntaa kotimaassa ja halukkuutta Equadorissa sekä

5 Österbottens Lion yhteistyöhalua ja kykyä viranomaisten ja leijonien taholta.. Voinee todeta, että käytännössä koko Suomi ja lionsklubit välillisesti olivat hankkeessamme mukana. Saapuessamme ensi kertaa 1986 pitkän lentomatkan jälkeen Quiton lentoasemalle oli meitä lentoasemaalla vastassa juhlavin vastaanottoseremonioin maan hallituksen ministeritason edustus. Toisen kerran saavuimme silmäklinikkamme vihkiäisiin vuotta myöhemmin , jolloin mm Perun suurlähettiläs Esko Lipponen oli tilaisuudessa läsnä, todeten hankkeen kansainvälisen merkityksen maamme itsenäisyyden kunniaksi järjestetyssä juhlatilaisuudessa Quitossa. Neuvottelut ja sopimukset paikallisten hallintoviranomaisten ja leijonien kanssa sujuivat hyvin alusta lähtien. Saimme tutustua myös Quiton Lionsklubien aktiiviseen toimintaan ja erityisesti puolisoiden tehokkaaseen palvelutoimintaan paikallisen intiaaniväestönkin keskuudessa tuolloin jo ensi tapaamisten yhteydessä. Paikallisena yhdyshenkilönä ja tilaisuuksien rahoittajana esiintyi paljon lionveli, paikallinen suuryrittäjä Bebe Cueva, joka Reijo Oja, LC Toholampi, palkittiin äskettäin Keski-Pohjanmaan Liikunnan järjestämässä gaalaillassa Toholammin vuoden liikuttajana. Reijo Oja on ollut veturina ja porukan innoittajana, kun niin sanottua erämaalatua on rakennettu hiihdettävään kuntoon tai paremminkin sellaiseen kuntoon, että uralle voi vetää kunnon hiihtoladun. Kun erämaaladun tekemiseen tarvittiin kolmisen vuotta sitten moottorikelkkaa, LC Toholampi tuli hätiin ja hankki kelkan muutaman yrityksen avustamana. Periaatteessa tuolloin alkoivat myös latupohjan rakentamistyöt. Reijo on organisoinut talkoot ja jakanut työt. Nyt voisi sanoa, että voi niiden töiden osalta istahtaa, mutta klubin helmikuun kuukausikokouksessa Reijo ilmoitti veljille, että seuraavana torstaina on latu-uralla raivaustalkoot. Lumi teki tehtävänsä ja painoi puustoa uran päälle. Lapiot, vesurit ja sahat mukaan ja töihin. Toholammin kirkonkylän valaistulta hiihtoladulta erkaneva reitti soljuu Kunnankämpälle, jonne on matkaa 12 kilometriä. Toinen vaihtoehto on aloittaa hiihto Arton latua pitkin ensiksi ampumaradalle ja siitä Kunnankämpälle. Silloin matkaa yhteen suuntaan kertyy 21 kilometriä. Reijo Oja ja Paavo Jalander, jotka ovat on käynyt myöhemmin myös Suomessa. Hänellä on oma radioasema ja myös muuta liiketoimintaa mm ravintola-alalla. Hänen tilallaan pidettiin myös vastaanotto 1987 tapaamisten yhteydessä. Maamme itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi järjestettiin myös klinikkamme vihkiäisten lisäksi juhlaillallinen. Tällöin Perun suurlähettiläs Esko Lipponen totesi ko. projektin merkityksen myös kansainvälisessä kanssakäymisessä maittemme välillä. Yhteistoimintasopimuksen allekirjoitustilaisuudessa 1986 olivat läsnä mm Equadorin hallitus presidentin puoliso Maria-Eugenia de Ferres Cordero, (Save the children pj.), kunniakonsulimme Rene Cruz Silva, lionsien, CC, tri Elias Barzallo johdolla, valtuutettuina meidän edustajamme CC Jussi Isotalo ja lion, silmäsairauksien erikoislääkäri Gaston Leroux. Sopimus tehtiin hyvän yhteishengen vallitessa kaikkien osapuolten kesken juhlamenoin. Lisäksi voidaan todeta rakennuspäätöksen avanneen taloudellisen mahdollisuuden Equadorin valtiolle tämän koko sairaalaprojektin HOSPITAL PEDIATRICO / DEPARTAMENTO DE OFTALMOLO- Erämaalatu liikuttaa väkeä Reijo Oja (oikealla) ja Paavo Jalander ovat iloisia siitä, että kova työ maastossa on huomioitu. Reijo Oja, LC Toholampi, valittiin vuoden liikuttajaksi. ladulla paljon kaksistaankin talven aikana tehneet töitä, muistuttavat, että matkaa voi vielä jatkaa Kunnankämpältä Finn Springille saakka. Silloin matka kutakuinkin tuplaantuu. Reitin varrella on kaivettu myös ojia, mutta miehet eivät ole lannistuneet. Reijo ja Paavo laskevat, että niiden ylittämiseen on pitänyt tehdä kaikkiaan 15 siltaa. GIA, BACA ORTIZ DE FINLANDIA/ QUITO, EQUADOR ( ARKKITEHTI SEPPO NIEMINEN, HELSINKI). MD- 107 de LEONES de FINLANDIA toteuttamiseen suuremman kansainvälisen lisärahoituksen turvin. Merkittävää tässä suuraktiviteetissa oli sen kansainvälisyys ja oikea palvelukohde, sekä, että lähes tyhjästä saimme aikaan suuren miljoonaluokan palveluaktiviteetin pienten, osin kodittomien intiaanilasten hyväksi, jolla avasimme heille mahdollisuuden nähdä luonnonkaunis, värikäs kotimaansa. Vastasimme MD-107n leijonina 3 vuoden ajan toiminnasta ja sen kehittämisestä henkilökuntamme avulla. Sen jälkeen Equadorin valtio sai jatkaa toimintaa koulutettuna yhteistyössä paikallisten lionien kanssa omalla vastuullaan ja avulla palvellen yli rajojen tunnuksemme mukaisesti, We serve PCC Jussi Isotalo, LC/KÄLVIÄ Me saimme juustolasta kontteja, joista sai sillan kansia ja Korpelan Voimalta pylväitä, joita on voitu hyödyntää siltojen rakentamisessa. Loppu on sitten ollutkin kovaa työtä. Tekijät toivovat ladulle nyt kovaa käyttöä. Latu-urista pitää huolta Markku Virkkala ja hänkin on liikkeellä aivan talkoomeiningillä Kunnan rahat eivät tahdo riittää kelkan polttoaineisiin. Nyt Eläkeliiton Toholammin yhdistys on pistänyt pystyyn eräänlaisen haasteen. Se on kartuttanut polttoainetiliä 200 eurolla, mutta lisää tarvitaan. Kunnankämpällä on toki pankkisiirtoja, joissa on tilinumero. Jokainen voi toimia haluamallaan tavalla. Jos pistää muutaman euron tilille, sillä varmistetaan se, että ladut ovat auki kelillä kuin kelillä, Reijo ja Paavo huomauttavat. Erämaalatu on saavuttanut Toholammilla suuren suosion. Useampi tuhat kirjoittaa nimensä kääntöpaikalla talven aikana vihkoon, mutta monelta merkintä jää varmasti tekemättäkin. Hiihtäjien joukossa on nähty kauniissa kevätsäässä paljon myös ulkopaikkakuntalaisia. Jorma Rekonen 5

6 Ratkaisun vuosi Pohjanmaan Leijona Tulevan Lions-toimintakauden aikana nähdään miten meidän suomalaisten kaikkien aikojen vaikeimmalle kampanjalle käy. Lions-järjestön sääntöihin on kesällä 2015 tulossa muutos, jonka mukaan järjestöön palautetaan 3. varapresidentin virka. Näin ollen ensi toimintakauden aikana tehdään suositus sekä 2. että 3. varapresidentistä. On pian kulunut 10 vuotta, kun Eurooppa on saanut järjestön johtotehtävän. Edellisen eurooppalaisen 2. varapresidentin, saksalaisen Eberhard Wirfsin jälkeen järjestön johtoon on valittu 5 ehdokasta USA:sta, kaksi Kauko-Idästä, Yksi Intian alueelta (toinen valitaan 2015) ja yksi Australian-Oseanian alueelta. Seuraavana on Euroopan vuoro ja kannoilla kirii Etelä-Amerikka. Euroopan ja Suomen syrjäyttäminen tässä vaiheessa koetaan varmasti laajalti vääryytenä. Presidentin tehtävä on Lions-maailmassa kaikkein halutuin ja eniten kilpailtu, eikä kilpailu aina tapahdu reilun pelin säännöin. Suomi johtoon kampanja onkin vaikein projekti, johon Suomen lionit ovat ikinä ryhtyneet. Kun Suomessa teemme yhteisiä projekteja omin voimin, onnistumiseen eväät ovat omissa käsissämme ja olemme myös onnistuneet. Kansainvälisen presidentin tehtävä vaatii laajan luottamuksen ja tuen maailmalta. Sitä olemme myös sieltä kuluneiden vuosien aikana hakeneet. Suomella on vahva kannatus ja tuki. Uskomme, että nyt tämä kampanjamme saa nyt positiivisen ratkaisun ja Suomi ansaitsemansa Lions-järjestön johtajuuden. Erityisen kiitoksen haluan antaa Ruotsille ja Norjalle, jotka ovat koko ajan olleet horjumatta takanamme. Pohjoismainen yhteistyö on totta. O-piirissä on paljon yhteyksiä noihin maihin, joten muistakaa kertoa, että annamme heidän tuelleen arvoa. Kampanjan tapahtumat : Presidenttiputki alkaa valinnasta 2. (tulevaisuudessa 3.) varapresidentin tehtävään. Valintaprosessi käynnistyy siten, että järjestön johtoryhmä (presidentit) suosittelee ehdokasta. Sen jälkeen kansainvälinen hallitus tekee omalta osaltaan vas- 6 Harrin oli vaikea pidätellä tyytyväisyyttään tulkatessaan meille Yamadan juhlapuhetta, jonka tulkki ensin käänsi englanniksi. taavan päätöksen. Tämän suosituksen nyt haluamme. Päätös tehdään kesällä Jos päätös on omalta osaltamme myönteinen, 2. varapresidentin kampanja alkaa virallisesti ja se kestää koko seuraavan Lions-vuoden. Ehdokkaan on vierailtava kaikissa 6 aluefoorumissa ja esiteltävä itsensä. Tämä osuus kampanjasta päättyy vuoden 2016 alussa. Sen jälkeen ja lisäksi meidän on suunniteltava itse valintakokouksessa tapahtuva kampanja. Siellä tarvitaan materiaalia, vieraanvaraisuutta ja lopulta näyttävä demonstraatio, jollaisen jokainen kansainvälisessä vuosikokouksessa ollut on nähnyt. Vastaehdokkaita on varmasti aina vuosikokoukseen alkuun saakka, mutta yleensä he vetäytyvät ennen kokousta varmistaakseen tulevat mahdollisuutensa. Niin olen itsekin jo pari kertaa tehnyt. Asia ei ole kuitenkaan varma. Äänestimme Torontossa 2014 ja äänestämme Honolulussa Saa nähdä, tapahtuuko näin myös seuraavana vuonna. Kampanjassa on tähänkin varauduttava. Kun valinta kansainvälisessä vuosikokouksessa on varmistunut, tuleva kampanjointi on jo helpompaa. Pientä vieraanvaraisuutta on osoitettava vuosittain ja vielä kerran järjestettävä demonstraatio, kun nimitys kansainvälisen presidentin tehtävään tapahtuu. Tekemistä meillä siis riittää. Haluan kiittää kaikkia O-piirin leijonia, että he ovat kestäneet tässä jo pitkään jatkuneessa projektissa. Ilman heidän ja muiden Suomen leijonien kestävyyttä, emme olisi näin pitkällä. Harri Ala-Kulju Entinen kansainvälinen johtaja Ehdokas 2. varapresidentiksi Jälkikirjoitus: Harrin kuningastie etenee siis viimein: Kansainvälisen hallituksen suomalainen jäsen, Jouko Ruissalo kertoi Tanskan Pohjoismaisessa yhteistyökokouksessa (NSR) , että Kv. hallitus oli juuri päättänyt esittää Honolulun vuosikokoukselle kolmannen varapresidentin viran perustamista. Virka tullaan täyttämään Fukuokan konventissa Viimeisin hyvä uutinen kuultiin sitten Pellossa, L-piirin ARS- ja Melvin Jones-ritarien juhlassa, missä vieraillut 1.Kv varapresidentti Dr Jitsuhiro Yamada paljasti, japanilaisin sanakääntein, että paikka on nyt Suomen. Harrin oli vaikea pidätellä tyytyväisyyttään tulkatessaan meille Yamadan juhlapuhetta, jonka tulkki ensin käänsi englanniksi. H.H

7 Österbottens Lion Alavieskaan saatiin talkoilla iso lumilinna Alavieskan Lions Clubissa oli jo viime keväänä mielessä lumilinnan rakentaminen koululaisten ja alavieskalaisten lasten iloksi. Tänä talvena se päätettiin toteuttaa. Koulun pihasta katsottiin rehtorin kanssa linnalle sopiva paikka. Clubimme presidentti Sirkka Eerola keksi ottaa paikalliseen insinööritoimiston Vesa Östbergiin yhteyden ja lumilinna lasten iloksi. Alavieskan Lapsi- ja Nuorisokuoro kävi myös laulamassa tupareissa talkooväen iloksi. Tupareissa juotiin lämmintä mehua ja paistettiin makkaraa, nämä tekivät talkooväelle hyvin kauppansa! Tämä oli kaikkinensa oikein mukava tempaus toteuttaa, toivottavasti lumilinnasta saadaan pitkäksi aikaa iloa kysyä häneltä kiinnostusta alkaa tehdä talkoilla lumilinnan piirustukset. Vesa Östberg innostui heti. Seuraavaksi clubin jäseniä, joilla oli käytettävissä traktori ja peräkärry, siirsivät lunta koulun pihalla oikealle paikalle. Pr. Sirkka Eerola mietti, että lumilinnasta on tulossa niin iso, ettei siitä lapiohommina saada tehtyä, joten hän otti yhteyttä alavieskalaiseen maansiirtoyrityksen Kari Huttuseen, mitä hän sanoisi talkootöistä lumilinnan teossa. Myös Kari Huttunen innostui, ei ollut kuulemma aiemmin lumilinnaa kaivurilla tehnytkään! Ja valmiista piirustuksista oli hyvä lähteä liikkeelle ja aloittaa työt. Lumilinnaa tehtiin useampana iltana jo ja sinne saatiin tehtyä kaksi liukumäkeä portaineen, kiipeilyseinä ja monia huoneita lasten leikkejä varten. Lumilinnasta tulikin melko suuri, kooltaan 15 x 25m kokoinen! Keskiviikko oli sitten virallinen lumilinnan talkoopäivä, silloin tuli koulun henkilökuntaa ja lapsia vanhempineen viimeistelemään lumilinnaa. Väkeä olikin paikalla n. 200 henkilöä! Koululaiset olivat tehneet koulupäivän aikana linnaan lipun, joka sitten laitettiin portin pielen pylvääseen. Lumilinnan tupareita päästiin näin viettämään mäkeä laskien ja lumilinnan eri sokkeloissa leikkien. Alavieskan kunnanjohtaja Olli Ikonen kävi myös tutustumassa lumilinnaan, hän oli innostunut pienen paikkakunnan yhteisestä panoksesta tehdä yhteisvoimin lasten koulupäivien välituntileikkeihin ja iltaisin pienempien lasten vierailuihin. Haluamme Alavieskan Lions Clubissa kiittää kaikkia yhteistyökumppaneita panoksestaan olla mukana tässä meille tärkeässä lumilinna-tempauksesta. Erityisesti lämpimästi kiitämme Kari Huttusta ja hänen taitavaa kaivuriaan monen illan työstä lumilinnan rakentamiseksi. Lumilinna jutun kirjoittivat Sanna Laitala, Sirkka Eerola ja Helena Häivälä Kuva: Clas-Olav Slotte 7

8 Ihastuin ajatukseen klubitoiminnan kehittämisestä PID Jon Bjarni Thorsteissonin esiteltyä sitä Hyvinkään NSR-kokouksessa Alkuperäiseltä nimeltään Club Excellence Process eli CEP voidaan toteuttaa joko pro- tai lite-versiona. Pitemmän kaava vaatii neljä istuntoa, missä ensin mietitään ryhmissä, mitä hyvää klubi on saanut aikaan, mitä vielä voitaisiin tehdä sekä suoritetaan Paikkakunnan tarvearviointi. Toinen palaveri käsittelee klubin nykytilaa käyttäen Klubin arvosanat kyselyä. Samalla määritellään, mitkä ovat hyvän klubin ominaisuudet, ja miten sellaiseksi voisi päästä. Kolmannella kerralla analysoidaan Paikkakunnan tarvearvio sekä Klubin arvosanat -kyselyiden tulokset ja tutustutaan Päämajan tarjoamiin oppaisiin ja apuvälineisiin. Neljännen palaverin tehtävänä on laatia pitkän tähtäimen suunnitelma tavoitteiden saavuttamiseksi. Lopputulosta voisi nimittää vaikkapa Klubin strategiaksi. Prosessiin liittyvät kaksi kyselyä voidaan täyttää joko palaverin yhteydessä tai etukäteen, jos koko ohjelma käydään läpi yhdessä päivässä. Paikkakunnan tarvearvion voivat täyttää klubin jäsenet itse (liteversio) tai voidaan kysyä oikeasti viranomaisilta ja muilta järjestöiltä, mitä tarpeita muut näkevät ympärillään (pro-versio). Ylivieskan kahdessa klubissa prosessi tehtiin erikseen eri ohjaajien toimesta, mutta Paikkakunnan tarvearvion jakelu oli yhteisesti suunniteltu ja toteutettu. Kummassakin klubissa osoittautui olevan kehittämistä lähtien pelkästään siitä, että vain puolet jäsenistä (23/52) vastasi Klubin arvosanat kyselyyn. Kyselyssä annetaan arvosanat ensiksi siitä, mitä pitää klubitoiminnassa tärkeänä. Toisessa osassa otetaan kantaa, miten samojen asioiden kokee omassa klubissa toteutuvan. Vastausten erot tarkoittavat siis tavoitteen ja koetun todellisuuden ristiriitaa. Parhaassa tapauksessa eroja ei ole, huonoimmassa eroa on, joko niin, että tehdään jatkuvasti toisarvoisia töitä tai sitten tärkeäksi koettuja aktiviteetteja ei 8 Pohjanmaan Leijona Klubin laatuprosessi, KLP eli Keppi koekäytössä Ylivieskassa Yhtenä ideana olisi kokeilla esim. ylipainon ja aikuisdiabeteksen hallintaan kuvassa miesklubin testaamaa ylämäkikävelyä hylätyllä, alunperin leijonien rakentamalla slalommäellä. Lajista on DG-parilla hyviä kokemuksia valmistautuessaan taannoiseen Kilimanjaron huiputukseen. tehdä. Kuten PIP Kay Fukushima totesi: I am concerned about the clubs service activities. Do they really have a difference to the community? Eli Onko klubin aktiviteeteilla todellista merkitystä paikkakunnallaan?) Tärkeimmiksi asioiksi koettiin varojen kerääminen hyväntekeväisyyteen sekä oman paikkakunnan ihmisten auttaminen. Palveluaktiviteettien hauskuus koettiin kolmanneksi tärkeimmäksi ja näiden myös koettiin toteutuvan hyvin. Suurin ero oli kysymyksessä tärkeiden palveluiden antaminen, joka auttaa suoraan muita. Asia koettiin tärkeäksi, mutta sen ei koettu toteutuvan riittävän hyvin. Vähiten tärkeinä koettiin palkintojen saaminen hyvistä töistä ja urakehityksen tukeminen lions-verkoston avulla. Johtajuuteen kannustamista koettiin enemmän kuin oli halua, samoin virallisuutta vieroksuttiin. Tulokset itse asiassa näilläkin klubeilla vastaavat sitä, mihin kansainvälinen järjestö meitä patistaa: enemmän konkreettista palvelutyötä, vähemmän rahankeruuta ja virallisia kokouksia sekä enemmän rentoa yhdessä oloa. Entinen kv presidentti Wayne Madden sen nasevasti ilmaisi: Our motto is we serve, not we sell eli Mottomme on me palvelemme, ei me myymme. Paikkakunnan tarvearvio-kysely lähetettiin tai vietiin 20 virkailijalle ja järjestölle ml. kirkon diakoniatyö, terveysneuvola, vanhainkoti, sosiaalitoimi, urheiluseura, ym. Vastauksia saatiin 10 ja niistä näki, että asia otettiin tosissaan. Keskeisimmät haasteet olivat useammassa vastauksessa vanhusten yksinäisyys ja nuorten syrjäytyminen. Erinomaisena asiana yhdessä lomakkeessa mainittiinkin vanhusneuvoston aloite mummonkammari hankkeen käynnistämiseksi. Kaikki kolme paikkakunnan klubia ovat siihen tarttuneetkin sekä rahallisesti, että henkilöresurssein. Aiheesta enemmän omassa artikkelissaan. Nuorten syrjäytyminen on myös kasvava ongelma ja siihen puuttumiseen tarjoutui tilaisuus, kun kaupungissa toimiva työkeskus kertoi tarpeestaan parantaa kuntouttavaan työtoimintaan otettujen nuorten pysyvyyttä. Suuri osa prosessiin tulleista nuorista kun häipyy kesken kaiken omille teilleen. Tavoitteena on palkata kokemusasiantuntija, eli nuori, joka on prosessin läpikäynyt ja oikealle elämänuralle selviytynyt. Hän voi olla ammattiauttajaa parempi tunnistamaan ja poistamaan niitä esteitä, mitkä keskeyttävät hyvinkin alkaneen kuntoutumisen. Vastaava menetelmähän on Minnesota-hoidon ja AA:n kulmakivenä. Piiri järjestää varainkeruuta varten hyväntekeväisyyskonsertin piirikuvernöörin 60-vuotisjuhlien teemalla. Nyt on vuosi kulunut prosessin alusta ja tuloksia voitaisiin jo kevään mittaan tarkastella uudestaan. Jäsenmäärä ei ole lähtenyt nousuun, mutta nyt mm. suunnitellaan miesklubin vahvistamista naisjäsenillä. Muitakin uusia aktiviteetteja jäi hautumaan. Prosessi ei kaikkiaan mennyt aivan kirjan mukaan. Jäseniä oli mm. vaikea saada osallistumaan. Päämajalta on ilmeisesti vähäisen käytön takia tullutkin nyt uusi työkalu Blueprint for a Stronger Club eli Suunnitelma Vahvemmalle Klubille, jonka vaikka klubin johtoryhmä voi tehdä ja sen mukaan ohjata työtään. Lumilinna-juttua kirjottivat DG Sanna Heikki Laitala, Hemmilä Sirkka Eerola GLT Kerttu ja Helenä Illikainen LC Häivälä Ylivieska Kuva: Carl-Olav LC Ylivieska/Huhmari Slotte

9 Österbottens Lion LC Kronoby fyller 60! LC Kronoby, som är den 13:e äldsta lionsklubben i Finland (och en av de 2 äldsta landsortsklubbarna) firar i år sitt 60:e verksamhetsår. Klubben, som bäst kan beskrivas som liten men naggande god, har beslutat fira i arbetets tecken, med mer fokus på aktiviteter än på stora festligheter. Utmärkande för klubben är just en väldigt god uppslutning bland bröderna vid större praktiska aktiviteter som pappersinsamling och jultippning. Under hösten har klubben tagit in en ny medlem, och kommer på nästa månadsmöte att ta in en till. Klubbens fadderbarn på Sri Lanka har blivit färdig ingenjör, och klubben har tagit ett nytt fadderbarn. En glasögoninsamling, till förmån för behövande i Sri Lanka, genomfördes under hösten tillsammans med Kronoby Apotek. I december var det igen dags för klubbens specialitet, jultippningen, där man får tippa värdet på en såv modell större, fylld med mat. På bilden syns lions Rolf Åsvik och Stig Östdahl med årets såv. Klubben samarbetar med grannklubbarna om Karlebynejdens lu- cia, och också med kommunen och församlingen, för att kunna hjälpa där det behövs. På bilden överlämnar president Marcus Riska en tv till den nyanlända syriska flyktingfamiljen Al-zoubi. Tv som medel för språkinlärning är inte att förakta! 9

10 Pohjanmaan Leijona Runsaasti yleisöä Oulaisten hetekarallissa Oulaisten kaupunki kutsuu vuosittain mukaan vieraita naapurikunnista rapuillallisille, jotka ovat osana leijonien raputapahtumaa. Kaupungin joukkue panee parastaan jo alkukurvissa. Varikkokäynnillä riittää vipinää renkaan vaihdossa. LC Oulaisten viime elokuinen Raputapahtuma Sun- hotellin aukiolla oli jymymenestys. Yleisöä oli paikalla todella runsaasti seuraamassa hetekarallia, jossa vormulat oli viritelty huippuiskuun. Raputapahtumat jatkuivat illalla Soihtulassa yhdessä nuorisoseuran kanssa järjestelyillä rapuillallisilla ja tansseilla. Nämä kaikki tapahtumat järjestetään myös la , jolloin naapuripaikkakunniltakin pääsee jälleen hyvin mukaan niin leijonat palvelukumppaneineen ja myös muu juhlakansa. Hetekaralliin osallistui kuusi autokuntaa, joista voittoon kaasutti rakennuslii ke Sorvojan joukkue. Joukkueen voitontakeena oli rautaiset, kestävät moottorit, jotka olivat viritetty huippukuntoon, kuskin Anne Rajaniemen loistavat ajolinjat sekä virtaviivainen vormula. Joku tiesi ennen kisaa kertoa, että Sorvojat ovat selkeitä ennakkosuosikkeja ja olivat tapahtumaa varten hakeneet kunnonajoitus jopa korkean paikan leiriltä Honkamajalta. Mene ja tiedä, mutta jo 10 aika-ajossa oli joukkue vakuuttava eikä teknisiä ongelmia ollut. Finaalikisaan joukkue starttasi kakkosruudusta, kun Yrittäjät olivat aika- ajon nopein joukkue. Tämänvuotisesta hetekarallin mestaruudesta käytiin lopulta tiukka kisa, mutta viimeisen kurvin Rakennusliike Sorvoja ajoi paremmin ja rohkeammin kuin toiseksi sijoittunut Oulaisten nuorisoseuran joukkue. Kolmantena maalilinjan ylitti Yrittäjien joukkue. Neljäs oli Lions -club, ohjaimissa Rauno Ojantakanen, joka oli varustautunut kisaan viimeisen päälle ajohaalarilla sekä niskatuella. Kaupungin joukkue jäi häntäpäähän, vaikka ennen kisaa pitkässä taktiikkapalaverissa päätettiin, ettei kuskille annettu kahvia saati pullaa, ettei paino nouse. Ennen kisaa jokainen auto katsastettiin, kuskia ja moottoreita myöten, asiaan vihkiytyneen oikean katsastusmiehen johdolla. Muutama auto meni nipin napin läpi ja katsastuspäällikön mukaan ensi vuonna on tarkempi syyni. Vuosi on aikaa laittaa vormuloita kuntoon. LC Oulaisten presidentin Kyösti Terentjeffin mielestä päivätapahtuma Sunhotellin edustalla oli onnistunut. - Eräiden laskelmien mukaan hetekarallia oli seuraamassa sekä musiikista nauttimassa noin 400 henkilöä. Oli hienoa, että väki tuli paikalle. Sen sijaan perjantai- illalle suunniteltu iltatori ei onnistunut. Ehkä sen osalta tiedottaminen jäi liian vähäiseksi, Terentjeff kertoi. Hetekarallin yhteydessä SeutuMajakka tarjosi yleisölle päiväkahvit pullan kera sekä lapsille pillimehut. Kahvia menikin yli 20 litraa, noin 150 kupillista ja pillimehuja 60. Oulaisten Nuorisoseuran väki hoiti tarjoilun ja musiikista rallipaikalla vastasi Sanna & the Jones. Ari Vilminko/Pentti Voutilainen (myös kuvat)

11 Österbottens Lion Hietaharjulle Rapukarnevaalien valokuvakisan voitto Oulaisissa LC Oulaisten valokuvauskilpailun aiheena oli Meille rakas Pyhäjoki. Kisassa oli mukana kymmenen valokuvaa, joista Oulaisten Valovoiman sekä Lions- clubin edustajat valitsivat parhaaksi kuvaksi Anssi Hietaharjun valokuvan Uudenvuoden tulva. Kuva on otettu Väinölänrannasta Kuva esittää tulva- aikana rantaan ajautunutta tynnyriä. Kuvaselitteessä Hietaharju totesi, että Pyhäjoki tulvi kevättulvansa lähes puolivuotta liian aikaisin ja kuvassa on pieni ristiriita rannan ja taustan välillä - olemmeko mekin tulvan tuomia? Viisi kuvaa valittiin palkinnoille ja kunniamaininnoille aiheena Meille rakas Pyhäjoki. LC-Nivala toimii aktiivisesti Tuulimylly ja aitta saivat uuden maalin LC-Nivalan klubilla on toimintaa ympäri vuoden. Kauden alkuun sijoittuu Nivala -viikko, silloin järjestämme perinteisesti yhdessä Pidisjärven- klubin kanssa Kirkkovenesoudun. Lisäksi paistamme ja myymme muurinpohja lättyjä tori-iltana. Kesällä huomasimme, jotta Nivalan keskustassa oleva tuulimylly ja aitta ovat tosi huonossa maalissa. Niinpä punamultamaalin keittotaitoinen klubilainen keitti aitoa punamultamaalia. Ja porukalla maalasimme sitten ne rakennukset. Edellinen aloitti kiireisen syyskuun. Seuraavana oli perinteinen kauralyhteiden teko sirpillä joulumyyjäisiin, tänä vuonna niitä tulikin n.250kpl kuivatuksen jälkeen nämä sitten pussitettiin. Partiomajan katto oli vuotanut, joten välikatto sekä villat piti poistaa ja se olikin pölyinen homma. Loppukuusta poimimme ja jaoimme perinteisesti puolukoita vanhuksille. Lokakuussa on Nivalassa Maalaismarkkinat,uutena kokeiluna olimme mukana. Paistoimme muurinpohjalättyjä ja myimme jo näitä kauralyhteitä, lisäksi otimme varauksia joulumyyjäispöytiin. Joka syksyinen kinkkuarpojen myynti aika oli , niitä myydään 2000 kpl ja niiden myyntiin jokainen osallistuu. Ja jos arpaonni suosii niin voittaja voi hakea palkintonsa Joulumyyjäisistä, jotka järjestämme, joka vuosi. Tänä vuonna oli 50 myyntipöytää, lisäksi pidämme siellä kahviota. Niittykodin vanhuksille klubimme lahjoitti jouluvaloja. Tammikuun palveluviikolla ohjelmaa oli jälleen runsaasti. Jaoimme Turvallisesti netissä oppaita ala-asteen oppilaille. Tuimme Sydänyhdistyksen järjestämää Evakko teatteriesitystä. Keilahallilla oli keilausilta, jolloin halukkaat klubilaiset saivat kokeilla Nivalan uutta keilahallia. Näyttävin tempaus, sillä viikolla oli, kun keitimme ja jaoimme yhdessä Pidisjärven klubin kanssa 200 litraa hernekeittoa marketin pihalla soppatykistä. Lisäksi jaoimme kahdeksalle lapsiperheelle ruokakasseja, jokainen sai 4 pussia peruselintarvikkeita. Jäähallin virvokkeiden ja makkaranmyynti jääkiekkopeleissä, alkoi myös tällä viikolla. Oli myös tarkoitus lahjoittaa kolme pyörätuolia vanhuksille, mutta näitä ei ehditty saada siihen mennessä, joten ne luovutetaan myöhemmin keväällä. Täällä toimii Kynkkärinki he ulkoiluttavat vanhuksia, mutta pyörätuoleja ei Nivalan keskustassa olevat tuulimylly ja aitta maalattiin klubilaisten toimesta aidolla punamultamaalilla. ole ollut tarpeeksi, niinpä täällä on niitä hommattu yhteistuumin. Meillä ei ole ollut varsinaista veteraaneille suunnattua toimintaa, koska he ovat jo jokseenkin näissä tukemisamme laitoksissa. Keväällä on monenmoista vielä jäljellä, mutta ei ehkä näin vilkasta kun tähän asti tällä kaudella. Ainakin perinteiset Vuokatin laskettelu reissu nuorille, vanhankoti vierailu ja tietysti stipendit koululaisille keväällä. Uusia jäseniä olemme saaneet tällä kaudella neljä ja pois on jäänyt kolme, joten jäsenmäärämme on tällä hetkellä 31. Kaija Vähäsöyrinki Nivala 11

12 Kaupan ruuhkaajan pakkaamisapua nuorten hyväksi Kokkolan alueen lionsklubit (LC KÄL- VIÄ, LC KOKKOLA/TERVA, LC KOK- KOLA/KOKKOTTARET) tempaisivat nuorten hyväksi perjantaina yhdessä paikallisen Prisman kanssa. Idea oli yksinkertainen: ennen Pyhäinpäivää ruuhkat kassalla ovat suuret, kun kaikki valmistautuvat pyhän viettoon ja moni matkustaa jopa toisille paikkakunnille. Tähän ongelmaa paikalliset lionit toivat ratkaisun: he pakkaavat kassoilla tavarat ripeästi asiakkaalle, ja työstä saatu korvaus ohjataan MTV:n yhdessä Tukikummit-säätiön kanssa toteuttamaan Nuorten hyväksi- kampanjaan. Kolmivuotisessa Nuorten hyväksi -hankkeessa avustukset kanavoidaan lyhentämättöminä kirkon diakoniatyön kautta. Varoja myönnetään sellaisiin tarkoituksiin, joihin ei muutoin ole tukea saatavissa. Tuki myönnetään välineinä tai palveluina, ei rahana. Pohjanmaan Leijona Kokkolalaisten lionien tempaus sai valtakunnallista näkyvyyttä MTV:n Kymmenen uutisissa illalla Jukka Isotalo Toiminta klubeissa jäsenhuollon perusta Olisitko kiinnostunut tulemaan mukaan Lions-klubiin? Tähän kysymykseen tulee useimmiten vastakysymys: Mitä klubi tekee ja mimmoinen porukka teillä on? Toiminnan sanotaan tarjoavan jäsenelle mahdollisuuden auttaa apua tarvitsevia, toimia sosiaalisessa yhteisössä sekä mahdollisuuden kehittyä ihmisenä ja kehittää johtamistaitoja ja vielä saada uusia ystäviä. On hyvä klubi, joka voi rinta rottingilla sanoa täyttävänsä nämä vaateet. Voitaisiin jopa harkita klubin lupausta jäsenille, jossa sitouduttaisiin täyttämään nämä asiat. Joka tapauksessa jäsenistä huolehtiminen, etenkin uusista, tulisi olla sisäänrakennettu klubin toimintaan. Kun nämä asiat ovat kunnossa, on helppo pyytää joukkoon uusia leijonia! Jäsentutkimuksissa on havaittu, että avainasemassa jäsenen viihtymiselle joukoissamme ja sitoutumiselle asiaamme on hyvä perehdytys ennen liittymistä ja sen jälkeen. Kummin rooli näkyi tässä keskeisimpänä. Jopa niin tärkeänä, että rohkean esittää klubikummin valitsemista varmistamaan kummitoiminnan onnistu- 12 Jukka Kärkkäinen minen. Klubikummin tulisi olla kokenut, leijona-asioista hyvin perillä oleva henkilö. Hän saisi mielellään olla kiinnostunut uusista ihmisistä ja osata innostavasti ohjata uusia jäseniä. Aina jäsenen klubiin tuonut kummi ei ole paras henkilö täyttämään näitä vaatimuksia. Uuden jäsenen ensivaikutelmat ja huomiot kannattaa kuunnella tarkasti, hän katsoo klubia uusin silmin. Samalla tulisi kartoitettua, onko toiminta vastannut jäsenen odotuksia. Näitä asioita voi selvittää muutaman kuukauden kuluttua liittymisestä epävirallisessa ja rennossa tapaamisessa kummin, klubikummin ja presidentin kanssa. Tilaisuutta voi kutsua vaikka kehityskeskusteluksi. Tämän tulisi olla osa klubin yhdessä sovittua normaalia toimintaa, josta klubikummi on vastuussa. Tässä tilaisuudessa viimeistään tulisi kartoittaa uuden jäsenen mahdollisuudet tuoda omaa osaamistaan klubin avuksi ja hyödyksi. Joukoissamme on uskomattomia osaajia. Klubille uusi jäsen voi olla uudistumisen avain! Kuluvan kauden ajatus jäsenhankinnalle on ASK1, kysy yhtä! Aina ei voi onnistua, mutta kysymättäkään ei saa myöntävää vastausta. Ajatus sopii mainiosti meille, olemmehan jo kauan ymmärtäneet, että jäsenasia on jokaisen jäsenen asia. Meillä ei ole käytettävissä suuria rahavirtoja näyttäviin massamediakampanjoihin, vaan voimamme on piiriemme tuhansissa jäsenissä ja heidän verkostoissaan. Kysytään tällä kaudella vähintään yhtä uutta jäsentä mukaan! Jukka Kärkkäinen Liiton jäsenjohtaja

13 Österbottens Lion LC asialla Himangalla Satumajakan lapsille Satulinna Viime vuoden 2014 kevät oli päiväkoti Satumajakan lapsille jännittävää odotuksen aikaa. Tiedossa nimittäin oli, että päiväkoti saisi uuden ison leikkimökin. Päiväkodin vanhoissa leikkimökeissä näkyi jo ajan hampaan jäljet, eivätkä vanhat mökit muutenkaan vastanneet tämän hetken tarpeita. Lions Club Himanka saikin vinkin päiväkodin leikkimökkitarpeesta. Me Leijonat totesimme, että tilanne on korjattava ja päätimmekin lahjoittaa päiväkodille tuliterän leikkimökin. Syntyi ajatus, että uusi leikkimökki teetettäisiin monitoimikeskus Kuunarilla. Näin projekti hyödyttäisi sekä päiväkodin että Kuunarin väkeä. Käytännössä LC Himanka maksoi Kuunarille leikkimökin rakentamisesta aiheutuneet kustannukset ja sillä tavoin saatiin Kuunarille mielekästä tekemistä. Tällainen tapa toimia hyödyttää monia osapuolia ja Himangan leijonat ovat sitä mieltä, että näin tullaan jatkossakin toimimaan mahdollisuuksien mukaan. Toukokuun 2014 alussa odotus päättyikin iloiseen tapahtumaan, kun uusi leikkimökki saapui päiväkoti Satumajakan etupihalle paraatipaikalle. Päiväkodilla pidettiin uuden mökin nimiäänestys Satumajakan Satulinna. ja voittajaksi nousi, lähes yksimielisellä päätöksellä, Satulinna pidettiin virallinen mökin luovutustilaisuus ja Leijonien puolesta mökkiin kiinnitettiin sen nimellä varustettu kilpi. - Mökki tuli tosi tarpeeseen ja lapset ovat olleet siitä tosi innoissaan. Se on päivittäin kovassa käytössä, päiväkodinjohtaja Satu Kanerva toteaa. Teksti: Tommi Pakkala & Heidi Pasanen Kuva: Hanna Kenakkala LC Himangan senioripuistohanke myötätuulessa! Senioripuiston saamiseksi esitettiin toiveita Himangan Palvelukeskuksesta ja hanketta lähdettiin viemään Himangalla pienen pohdinnan jälkeen eteenpäin. Paljon on tapahtunut tuon ensimmäisen yhteydenoton jälkeen, on pidetty palavereita, käyty tutustumassa vastaaviin lähialueilla ja etsitty tietoa laitevalikoimasta, oltu kaupungin organisaatioon päin yhteyksissä monet kerrat yksityiskohtien hiomisessa. Parasta on ollut se, että kaikkialla on näytetty vihreää valoa hankkeelle. Senioripuisto ei ole pelkkä puisto vaan alueelle luodaan polku, jonka varrelle asennetaan erilaisia laitteita ja rakenteita. Näiden avulla ikääntyvä väestönosa voi harjoituttaa tasapainoa, nivelten ja lihasten kuntoa, turvallisesti toki. Polun varrelle tulee toki mm. omenapuita ja penkkejä levähtämistä varten sekä viimeisimmässä versiossa oli kenttä petanquen ja mölkyn pelaamista varten. Kaupungin kanssa palavereiden jälkeen puistolle löytyi suunnittelijaksi Tuomas Harmaala, joka tekee sen "lähes vapaaehtoistyönä" saaden portfolioonsa refenssikohteen tulevia työtilauksia varten. Kaupungin puutarhurin kautta on selvitelty istutuksia polun varrelle ja polkua on toteuttamassa kaupunki. Leijonien tehtäväksi jää laitteiden hankinta, asentaminen puistoon, polun varrelle tulevien kaiteiden asennus sekä viedä kokonaisuutta eteenpäin hankkimalla rahoitusta mm. ARS-säätiöltä. Kokonaisuutta hahmotellessa on ollut tärkeää, että mukana on ollut terveydenhuollon ja vanhustentalon asiantuntijoita, kuin myös kaupungin viherrakentamisen / teknisen puolen asiantuntijoita. Senioripuisto tullaan toteuttamaan fyysisesti ihan Himangan vanhustentalojen ja palvelukeskuksen pihapiiriin. Laitteiden toimittajaksi on valikoitumassa Lappset Oy, jonka valmistamat laitteet ovat sään- ja kulutuksenkestäviä sekä varmasti turvallisuusvaatimukset täyttäviä. Lisäksi paikalliselta monitoimikeskus Kuunarilta tultaneen tilaamaan puiston alkuun entisajan maitolaiturin tyyppinen ratkaisu, joka toimisi kohtaamis- ja lähtöpaikkana. LC Himanka on aiemminkin osallistunut vanhusten vuokratalojen asukkaiden aktivointiin. Pihalle pystytettiin ARS:n rahoitusavun tukemana grillikatos jo vuosia sitten, joka on koko käyttöajan ollut hyvin ahkerassa käytössä. Tämä puisto tulee täydentämään vanhusten talojen ja palvelukeskuksen ulkoilu- sekä viheralueiden kokonaisuutta ja mahdollistamaan vaikkapa tapahtumien järjestämisen. Alue on käytettävissä valoisaan aikaan aina keväästä syksyyn, koska sinne ei välttämättä tulla heti asentamaan valaistusta. Aluetta voivat käyttää kotona asuvat vanhuksetkin. Suunnitteilla on mm. sadonkorjuutapahtumaa, mölkkyturnausta ja toki yhteiset avajaiset senioripuiston käyttöön ottamiseksi -toivottavasti aivan kesän 2015 alussa, tähän kaikki suunnitelmat tähtäävät! LC Himanka toivottaakin kaikki tervetulleiksi vierailulle ja pelaamaan vaikka mölkkyä ja grillaamaan makkaraa kanssamme. 13

14 Naispuolisot, leidejä vai leijonia? Pohjanmaan Leijona Japaniin on tullut tämän kauden aikana uutta naisleijonaa. Tuleva kansainvälinen presidentti Jitsuhiro Yamada kertoi tammikuussa Pellossa, että hän teki rohkean teon hyvin miesvaltaisessa Japanin Lions-järjestössä esittämällä, että lionit kutsuisivat puolisonsa jäseniksi. Ja pyyntöön vastattiin! Yamada pyysi vielä Joulupukkiakin lioniksi. Vastaus oli: I will. Piirimme leijonista 20,5% on naisia ja lisäksi monet puolisot tekevät aktiivisesti lions-työtä. Naisenergiaa on paljon ja se myös näkyy. Mutta miksi kaikki puolisot eivät ole leijonia? Tätä ovat kysyneet monet puolisot itse ja toisinaan olen minä ottanut asian puheeksi puolisoita tavatessani. Syitä on tietysti monia. Puolisotoiminta on vapaamuotoista, ilman byrokratiaa ja jäsenmaksuja. Tärkeintä on yhdessäolo sekä uusiin ihmisiin ja asioihin tutustuminen. Puolisoilla on omat aktiviteettinsa sekä usein myös klubin kanssa yhteisiä hankkeita. Puolisot vahvistavat klubihenkeä, lisäävät yhteenkuuluvuuden tunnetta ja ystävyyttä, eli heillä on tärkeä asema Raija Fors uskoo, että puolisoilla on tärkeä rooli miesklubin taustavoimana. miesklubin taustavoimana. Mitä hyötyä leijonaksi ryhtymisellä sitten olisi? Tätä minulta aina kysytään. Vapaaehtoistyötä koskevissa tutkimuksissa on noussut esille, että auttaminen kiinnostaa monia ihmisiä, mutta he vierastavat sen hallinnollista puolta. Sitä ei kuitenkaan kannata pelätä, sillä piirimme antaa tehtäviin koulutusta ja kaikkihan me tuemme toinen toistamme. Hallinnollinen kokemus voi olla hyödyksi muissakin harrastuksissa, jopa siviilityössäkin. Virallisen jäsenen asema Miten parantaa jäsenten pysyvyyttä Niin Lions- kuin muunkin yhdistystoiminnan ongelmana nykyisin ei ole löytää uusia jäseniä, vaan saada heidät pysymään. Ajan henki kun on projektityö ja lyhytaikainen sitoutuminen, kun Lionsaatteen mukaisesti mieluummin toimittaisiin pitkäjänteisesti. Auttamisen kohteemme kun tarvitsevat pitkäjänteistä apua, erityisesti yksinäiset vanhukset ja syrjäytymisvaarassa olevat nuoret. Turkissa on kokeiltu viiden viikonlopun kestoista koulutusta alle 4v jäsenenä olleille lioneille. Seurannan mukaan koulutuksen läpikäyneistä 71 jäsenistä erosi 3v aikana 10%, kun 303 hengen vertailuryhmästä klubitoiminnan jätti 26%. Tämän Young Lions Leadership Seminaarin (YLLS) aiheina olivat 1. Lions-yleistieto, 2. Viestintä ja vuorovaikutus (Communication/Interaction), 3. Prosessijohtaminen (Management), 3.Tavoitteiden asettaminen (Setting goals/ projects) sekä 4. Henkilö- ja muutosjohtaminen (Leadership/Change) O-piirissä aloitettiin vuosi sitten yhden illan kestoiset info- ja keskustelutilaisuudet kolmella eri alueella. Osallistuminen oli alkuun laimeaa, mutta jo kolmannessa tilaisuudessa Kitinkannuksen kuntoutuskodilla oli parikymmentä osallistujaa. Alustajina toimivat mm. PDG Kerttu Illikainen ja Lions-liiton nuorisojohtaja Jukka Isotalo. Monista asioista käytiin vilkas keskustelu. Toimintaa tullaan jatkamaan ja kehittämään sekä sisällyttämään koulutukseen osioita, jotka hyödyttävät osallistujia myös siviilityössään. DG Heikki Hemmilä antaa työllemme vankemman pohjan ja paremman uskottavuuden, etenkin silloin kun tarvitsemme yhteistyötä muiden järjestöjen tai viranomaisten kanssa. Ja meidän naisten työpanoshan vastaa juuri ajankohtaisiin yhteiskunnan tarpeisiin. Varsinkin vanhusten ja lasten palvelu on lähellä sydäntämme. Kehitymme itsekin toiminnan myötä. Piirimme teema on tällä kaudella ollut Ole rohkea, ole leijona. Mitä jos piirissämmekin tehtäisiin Yamadat ja kutsuttaisiin rohkeasti puolisot mukaan oikeiksi lion-jäseniksi. Haluaisin nähdä vielä monen muunkin kuin itseni vastaavan tahdon. Vaihtoehtojakin on monia: Puolisot voivat olla mukana yhteisklubissa tai sitten muodostaa miesklubin liitännäisklubin, joka riittävästi kasvettuaan voisi silmukoitua itsenäiseksi naisklubiksi. Kaikki on mahdollista. Mahdottoman toteuttaminen vain vie hieman enemmän aikaa. tuntematon. puoliso ja lion Raija Fors Lions-vierailu naapurimaahan Lähtipä kerran Vetelin miesporukka naapurimaahan, silloiseen Leninin kaupunkiin ei tosin perustaakseen sinne uutta klubia, vaan aivan turistimatkalle. Kuinkas sattuikaan, yksi klubilaisista eksyi jo ensimmäisenä iltana ns. huonoille teille. Lompakko ja matkakassa vain olivat hotellin turvasäilössä, joten maksun ajan tultua jäi ainoaksi hyväksytyksi vaihtoehdoksi miesparalle luopua uudesta nahkatakistaan. Paluumatkalla veljet miettimään yhdessä, miten parhain päin asiantilan kotona odottavalle Ladylle selittäisi. Parhaimmaksi vaihtoehdoksi todettiin tehdä juhantalot, eli lopulta kertoa raaka totuus. Niinpä tämä lion, rehellinen kun oli, totesi vaimon tiedustellessa, miten matka meni: Hyvinhän tuo muuten, mutta uskotko, heti ensimmäisenä iltana minulta nussittiin se uusi nahkatakki! - No, saahan niitä uusia, tärkeintä, että pääsit ehjänä kotiin. Ainahan leijonat auttavat hädässä olevia! HH 14

15 Österbottens Lion Tuokiotupaa viedään eteenpäin ilolla ja rohkeudella Tuokiotuvalla on toimintaa. Yhteisestä Ovesta ry pyörittää Ylivieskassa erityisesti ikäihmisille suunnattua, kaikille avointa matalan kynnyksen toimintaa viihtyisässä vihreässä hirsitalossa keskellä kaupungin keskustaa Tuokiotuvalla. Tavoitteena on toimia osallistujien omista lähtökohdista järjestämällä toimintaa, tapahtumia ja tilaisuuksia, jotka mahdollistavat kaikkien halukkaiden osallistumisen. Yhdistyksen tarkoituksena on myös edistää ja tukea jäsenten välistä yhteistä tekemistä ja toimimista yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Yhteisöllisyyden, yhdessä touhuamisen lisääminen ja kökkähenki (talkooperinne) kuuluvat yhdistyksen toimintaperiaatteisiin. Yhdistys on käynnistänyt toiminnan kesäkuussa 2014 ja vasta reilun puoli vuotta toimineessa toimintakeskuksessa on käynyt jo n 5000 kävijää!!! Tupa on avoinna joka päivä myös juhannuksena ja jouluna arkisin klo 9-17 ja sunnuntaisin klo Kunniakirjoja ja huomionosoituksia Vapaaehtoistoiminnan verkosto Vares jakoi vapaaehtoisten päivän iltajuhlassa Oulussa kiitosta tahoille, jotka toiminnallaan ovat osoittaneet ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta ja tehneet uusia, erilaisia kokeiluja vertaisryhmien hyväksi. Vuoden toimijaksi valittiin Oulun Seudun Yhden Vanhemman Perheet ry ja erityismaininnan sai Yhteisestä Ovesta ry Ylivieskasta. Yhteisestä Ovesta -yhdistystä huomioitiin joulukuussa vielä toistamiseenkin, kun juuri joulun alla Pietari Päivärinta -seura antoi vuosittaisen 'Vuoden ylivieskalainen vaikuttaja 2014' -tunnustuksensa yhdistykselle. Tuokiotupa on saanut erityistä kiitosta siitä, että näin lyhyessä ajassa, pienillä resursseilla on innosta puhkuen tartuttu haasteeseen, jossa on rakennettu monipuolinen kohtaamispaikka ikäihmisille ja vähän muillekin. Tuokiotupa on paikka, jossa löytyy aina juttuseuraa kahvikupin äärellä. Siellä voi myös harrastaa ja osallistua monenlaiseen toimintaan. Tuvalla kohtaavat myös monet eri sukupolvet yhteisten tekemisten innostamina. Helppo Tulla Helppo Olla Toiminnan kulmakivi ja lähtökohta on alusta alkaen ollut puolueettomuus ja sitoutumattomuus. Ylivieskassakin toimii useita aktiivisia eläkeläisjärjestöjä, mutta ne kaikki ovat poliittistaustaisia. Myös seurakunta järjestää ikäihmisille ohjelmaa. Monet ikäihmiset eivät kuitenkaan halua leimautua tiettyyn ryhmään. Asian tärkeys nousi voimakkaasti esille mm lokakuussa tehdyssä asiakastyytyväisyyskyselyssä puolueettomuutta pidettiin tärkeimpänä Tuokiotuvan toimintaedellytyksenä. Muita Yhteisestä Ovesta -yhdistyksen tarjoaman toiminnan erityispiirteitä ovat 15

16 mm: tavoitettavuus, säännöllisyys (joka päivä, myös viikonloppuisin), tasa-arvoisuusja puolueettomuus, osallistaminen ja kohderyhmälähtöinen toiminta, oma fyysinen paikka. Jo mainitussa asiakaskyselyssä nousi esille paikan hyvinä puolina erityisesti ystävällinen vastaanotto ja hyvä palvelu aina tuntee olevansa tervetullut ja tupaemänniltä liikenee heti muutama sana. Iloinen puheensorina ja naurun remakka vievät mennessään ja aika kuluu nopeasti. Talossa onkin oma henki hyvän henki! Se tarkoittaa sitä, että jokaista tulijaa kunnioitetaan ja arvostetaan, häntä kuunnellaan ja hänen kanssaan keskustellaan. Talossa on myös vallalla sinuttelukäsky - sinunkaupat tehdään aikaisessa vaiheessa. Toisia ei saa loukata eikä puhua muista selän takana. Talon toimiinkin saa jokainen tarttua oman innostuksen ja voimien mukaan. Mitään ei tarvitse, mutta kaikkea saa tehdä. Tavoitteena on, että tuvalle olisi helppo tulla ja siellä olisi helppo olla. Tuokiotuvalla järjestetään ohjelmatuokioita osa viikottain, osa harvemmin. Uusia ideoita otetaan mukaan ohjelmaan vain, jos ajatus tulee kohderyhmästä, kävijöiltä itseltään. Silloin samalla ohjelmaan sitoudutaan paremmin ja ikäihmiset toimivatkin usein myös tuokioiden vetäjinä oman asiantuntijuutensa ja erityistaitojensa alueella. Väki on innostunutta ja ohjelmaa on välillä jo melkein liiankin kanssa sillä tärkeintä kuitenkin ovat kohtaamiset ja raataaminen. Merkityksellistä ja toimivaa Pohjanmaan Leijona Yhdistys tekee tärkeää työtään ikäihmisten palvelujen ja hyvinvoinnin edistämiseksi täysin vapaaehtoisvoimin. Ulkopuolista rahoitusta ei ole. Rahoitusta on haettu mm Pohjois-Pohjanmaan liitolta ja RAYlta, mutta vielä ei ole onnistanut. Kaupunki antaa tilat yhdistyksen käyttöön toistaiseksi maksutta ja paikalliset Lions -klubit ovat avustaneet mm keittökoneiden hankinnassa. Talon koko irtaimisto on saatu lahjoituksina yksityisiltä henkilöiltä. Yhdistys vastaa itse käyttökuluista. Päivittäin toimintaa pyörittävät kahdessa vuorossa Tupaemännät, joiden tehtäviin kuuluu ensisijaisesti vieraiden vastaanottaminen ja heidän kanssaan seurustelu, mutta myös talon tarjoiluista ja siisteydestä huolehtiminen. Kahvinkeitto on tärkeä osa toimintaa, sillä kupponen mukavassa seurassa maistuu aina! Hallituksen vastuuhenkilöt puolestaan huolehtivat muista juoksevista asioista, kuten mm. talon kunnosta, tarjoilujen hankinnasta ja tiedottamisesta. Tuokiotupalaiset tekevät erityisen paljon käytännön yhteistyötä eri tahojen kanssa ja niinpä mm päiväkotilapset vierailevat tuvalla, varamummolassa, viikottain. Ja kerran kuukaudessa puolestaan tuvalta starttaa kimppakyyti päiväkodille! Lisäksi kerran kuukaudessa käydään vanhusten palvelutalossa tuomassa vaihtelua arkeen ja vietetään asukkaiden kanssa mukava virkistyshetki laulaen yhdessä, keskustellen, puuhaillen. Myös opiskelijat ovat löytäneet Tuokiotuvan yhdessä suunnitellen on löytynyt hyödyllisiä aiheita mm sosionomiopiskelijoille eri opintojaksojen/-tehtävien suorittamiseen ja niistä on myös ollut erittäin paljon todellista käytännön hyötyä tuokiotupalaisille. Myös yhteistyö eri kylien kanssa alkoi joulukuussa ja ensimmäisenä tuvalle kutsuttiin ikäihmisiä Raudaskylältä. Suosio oli suuri ja tupa täyttyi iloisista vieraista. Nyt suunnitellaan jatkoja ja myös kutsu vastavierailulle Raudaskylälle on odotettavissa. Rakentamisen jälkeen voimavarat toimintaan ja kehittämiseen Alkanut vuosi 2015 tulee olemaan toiminnan ja kehittämisen vuosi. Ensimmäisenä vuonna - rakentamisen vuonna voimia vaativat raskaat siivous-, remontti- ja pihaurakoinnit - kaiken aloittaminen. Nyt moni asia pyörii jo rutiinilla, kuten pitääkin. Uusien ihmisten ja uusien tekemisten, kokemusten myötä monipuolistamme osallistumistamme. Toimintasuunnitelman mukaisesti tavoitteena on saada aikaan ikäihmisten hyvinvointikeskus, joka sisältää myös mm info- ja neuvontapalvelut sekä vapaaehtoistyön keskuksen. Mutta askel kerrallaan. Hyvällä tiellä ollaan jo! Ylivieskassa Anne Isokoski, puheenjohtaja Yhteisestä Ovesta ry Ahti Pekkala LC-Haapaveden perustajajäsen maaherra Ahti Pekkala menehtyi äkilliseen sairauskohtaukseen. Hän oli syntynyt Haapavedellä. 90-vuotispäivää oli tarkoitus juhlia joulukuussa. Kukaan ei osannut arvata, että hyväkuntoisen ja virkeästi aikaansa seuraavan miehen maallinen matka päättyisi jo ennen kesän loppumista. Pekkala toimi Haapaveden Osuuspankin johtajana yli kolmen vuosikymmenen ajan vuodesta 1952 lähtien. Hän nousi eduskuntaan Keskustan riveistä vuonna Kansanedustajana hän toimi viidentoista vuoden ajan. Pekkala toimi valtionvarain-ministerinä vuosina kolmessa eri hallituksessa. Eduskunnan puhemiehenä tai varapuheenmiehenä hän toimi vuosina ja Oulun läänin maaherrana vuosina Muistamme Ahdin uskollisena leijonana, kansanedustajana, ministerinä, maaherrana, kotiseutumiehenä ja metsämiehenä. Ahdille myönnettiin viime huhtikuussa Lions-ritarin arvo ja lyöntiseremonia sovittiin hänen kanssaan tapahtuvaksi ARS/MJF-juhlassa Ylivieskassa. Ahtia jäivät kaipaamaan Liisapuoliso, lapset, lapsenlapset ja muut sukulaiset sekä laaja ystäväjoukko. 16

17 Österbottens Lion NSR-kokous eli Nordiska Samarbetsrådets möte i Kongens Lyngby, Danmark Oli Tanskan vuoro järjestää NSR eli pohjoismainen yhteistyökokous. Yhtenä teemana oli uuden yhteispohjoismaisen avustushankkeen valinta. Aiemmin on mm. rakennettu silmäsairaala Tbilisiin Georgiaan, pantu alulle Lions Quest Georgiassa ja ylläpidetty Orkester Nordenia, nuorten soittajien kokoonpanoa, jossa he saavat huippukapellimestarien johdolla koulutusta ja esiintymisiä. Uudeksi projektiksi oli ehdolla Ruotsin Hand-in-Hand mikrolainaohjelma sekä Suomen Aurinkokeitin-projekti, molemmat Afrikan köyhien auttamiseksi. Kokous päätti tukea Suomen aloitetta, jossa siis viedään uutta innovaatiota maaseudulle, missä naiset nyt käyttävät paljon aikaa ja energiaa hakiessaan hellapuunsa aina vain kauempaa harvapuustoisilta savanneilta, samalla vain pahentaen aavikoitumista. Materiaali aurinkokeittimiin saadaan halvalla paikanpäältä, vain idea täytyy opettaa - ja köyhimmille myös lahjoittaa rahat tarvikkeisiin. Näin saadaan etenkin kehitysmaan naiset voimaantumaan, ja luonto säästyy. Kokouksessa oli useita samanaikaisia seminaareja, joissa käsiteltiin mm. jäsen- ja koulutusasioita. GLT-seminaarin aloitteesta päätti kokous antaa jäsenmaille kolme suositusta ja yhden liittoja velvoittavan esityksen. Suosituksina hyväksyttiin webinaariohjelmien hankkiminen liittojen ja piirien koulutuksia ja kokouksia varten. Toiseksi suositellaan kaikkien pohjoismaisten klubien käyttöön Päämajan uutta Blueprint for a stronger Club eli Suunnitelma vahvemmalle klubille ohjelmaa. Kyseessä on CEP prosessia kevyempi klubitoiminnan kehittämisoh- Rovaniemen iskuryhmä piti eloisan esittelyn ensi vuoden kokouksesta. Pohjoismainen kokous oli tavanomaista mielenkiintoisempi suomalaisittainkin. Ryhmäkuvassa kilpailevat liiton varapuheenjohtajaehdokkaat Jarmo Rastas LC Rovaniemi/ Lainas ja Heikki Hemmilä LC Ylivieska välissään nykyinen varapuheenjohtaja Jari Rytkönen ja puheenjohtaja Tuomo Holopainen. jelma. Kolmantena suosituksena päätettiin edistää kampus/kyber -klubien perustamisia. Näissä toiminta voisi olla osittain nettipohjaista, jolloin jäsenyys jatkuisi, vaikka nuoret lionit valmistuttuaan muuttaisivatkin muualle - kunnes sitten liittyvät kotipaikkansa klubiin. Liittoja enemmän velvoittava päätös oli Regional Lions Leadership Institute (RLLI) -koulutusten järjestäminen. Tavoitteena on kohottaa niin klubi- kuin piirivirkailijoidenkin tietotaitoa. Talousasioissa tarkasteltiin yhteisesiintymistämme Toronton maailmankonventissa. Yhteinen paraati ja Skandinaavinen iltahan ovat jo käsitteitä, ja niitä päätettiin jatkaa myös Honolulussa. Positiivisena seikkana todettiin Hospitality Roomin kustannusten jääneen huomattavasti budjetoidun alle, toisin kuin kävi Hampurissa. Hyvin mielenkiintoinen ja elävä oli Jan Olesenin Keynote luento aiheesta miten myydä lions-aatetta. Aiheeseen liittyen sai jokainen maa laatia hissipuheen, jolla houkutella uusia jäseniä klubiin. Suomi selviytyi, totta kai, voittajaksi Pääsihteeri Maaritin esittämällä liikuttavalla, mutta tosipohjaisella avustuskertomuksellaan. Seuraava kokous onkin Suomessa Rovaniemen iskuryhmällä oli jo esitys ja esitteet valmiina. Ei kun päivämäärä kalenteriin! DG Heikki Hemmilä 17

18 Pohjanmaan Leijona LC Kannus laittoi hyvän kiertoon Leijonat ahkerina. Vesa-Matti Viirre (vasemmalta, Jukka Kerola, Heikki Laitala ja Jani Tervola pussittamassa ruokalahjoituksia Poutun lähettämössä. LC Kannus otti jouluna sydämen asiakseen muistaa kannuslaisia vähävaraisia. Leijonat lahjoittivat itse sekä keräsivät eri yhteistyötahoilta yli 3000 euron edestä ruoka-apua kannuslaisille. Kaikkiaan jouluisia ruokalahjoituksia vähävaraisille tehtiin yli viidellekymmenelle tarvitsevalle. Lähes kaikki Kannukset veljet olivat mukana pussittamassa joulun alla ruokatavaroita lihatalo Pouttu Oy:n lähettämössä. "Tämä oli ehdottomasti paras aktiviteettimme pitkään aikaan. Apu meni todella perille ja kaikki olivat pyyteettömästi mukana yhteisen hyvän nimissä. Ensi jouluksi kehitämme vielä keräystä ja lähdemme liikkeelle aikaisemmin", kannuslaiset veljet totesivat hymyssä suin. Ruokapakettien perillemenosta vastasivat Kannuksen sosiaalitoimi, neuvola ja seurakunta. Ruokapaketit sisälsivät perinteisiä jouluisia ruokia riisipuurosta kinkkuihin. Avustusten kohteina olivat kaikki ikäryhmät vanhuksista lapsiperheisiin. Tänä vuonna viettää juhlavuottaan, sillä LC Kannus on vaikuttanut paikkakunnalla jo 50 vuotta. Kaikki stipendit jaetaan tänä vuonna poikkeuksellisesti marraskuun juhlassa. Teksti ja kuva: Joni Mäki-Petäjä Lionstoimintaa 50 vuotta Perhonjokilaaksossa Amerikan siirtolaisten mukana ovat monet valtameren takana USA:ssa keksityt asiat kulkeutuneet nopeasti Suomeen, Pohjanmaalle ja Perhonjokilaaksoonkin. Lionstoiminnan tulo sen sijaan kesti melkein 50 vuotta. Yhdysvalloissa toiminta käynnistyi 1917, Suomeen järjestö rantautui kanadansuomalaisen Arne Ritarin mukana vuonna 1950 ja Perhonjokilaaksossa ensimmäinen klubi LC Veteli- Kaustinen perustettiin Kaustisella huhtikuun 4. päivänä Perustamiskokouksessa oli mukana 17 miestä ja ensimmäisessä kokouksessa hahmoteltiin toiminnan painopisteitä. Tärkeimmäksi koettiin nuorisotyö ja 18 erityisesti vähävaraisten lahjakkaiden nuorten opintojen tukeminen, kuvaili alkuaikoja Matti Tunkkari kirjoittamassaan klubin 20-vuotishistoriikissa. Varainhankinnassa ideoitiin monenlaista, mutta pitkään yksi oli ylitse muiden; verokalenterin tietojen kokoaminen, julkaiseminen ja myynti. Verokalenteri piti sisällään verotustiedot. Kansan suussa leijonien verokalenteria kutsuttiin myös juorukalenteriksi. Tuohon aikaan klubin jäsenenä oli paikallinen verojohtaja. Vuonna 1975 toiminta oli jo vakiintunut ja vilkasta. Kun ideoita ja energiaa oli, päädyttiin siihen, että alueella voisi toimia kaksikin klubia. Vedettiin arpaa siitä, kumpaan kuntaan uusi klubi perustetaan. Arpa lankesi Kaustiselle. Uuden klubin kummina toimi vanha klubi. Toiminta käynnistyi Kaustisella 1976 ja veteliläiset jatkoivat vanhassa klubissa. Siinä oli mukana joitakin jäseniä myös Halsualta, jonne perustettiin 1977 oma klubi ja senkin kummina oli LC Veteli. Samoihin aikoihin käynnistyi lionstoiminta myös Perhossa ja Ullavassa. Mauri Aho

19 Österbottens Lion Kanadaresan i juli 2014 En otrolig resa, en av de bästa jag upplevt av mina många resor och som blev ännu bättre tack vare Gurli som var mitt ressällskap. I Världskongressen deltog lionsmedlemmar från hela världen, det sades att ca personer var på plats från 120 olika länder. Vi flög från Helsingfors till Island och bytte där plan till Toronto. Det var dagtid när vi flög från Island och klart väder och solen sken.vi flög också en del över Grönland där isbergen i havet syntes som små sockerbitar. Bergen såg ut som små kullar, men vackert var det. Tidskillnaden gjorde att det var kväll när vi kom till Toronto. Lionsmänskor stod med välkomstskyltar och tog emot oss, en buss väntade som tog oss in till Toronto.Det var kanadafinländare som mötte oss. Allt var så mäktigt och stort. Gatorna skuggades av skyskrapor och hur många våningar var svårt att säga, 50 eller mera. Hörde sedan att DG:arna bodde i 74:de våningen i sitt hotell. Lotterivinnarna var bara 9 till antalet, resten av lotterna var osålda, alltså lite mer än hälften var sålda. Vi bodde på världens längsta gata Yong Street, den är 1896 km lång, lika lång som Sverige är, var den började och var den slutade vet vi ej. I Toronto bor ca 6,5 miljoner mänskor, i Finland bor ca 5 miljoner. Vi var ganska trötta när vi checkat in och fått våra rum. Vi stöp i säng. Det var sju timmars tidsskillnad mellan Finland och Toronto. Vår första morgonfrukost blev oförglömlig och vi har skrattat gott åt minnet. Vi förberedde oss för vår första morgonfrukost på hotellet, men på grund av att vi kom så sent och inte hunnit se oss omkring stegade vi in till den första restaurangen vi såg som hotellet hade, där fanns inte många mänskor, endast några gubbar med datorer. Men vi var tidigt uppe och tänkte att de andra inte ännu stigit upp. Visst tyckte vi att frukosten var ganska enkel, men vi slog oss ner och tog av vad som bjöds. Det kom en kvinnlig hovmästare som gick förbi, tittade lite långsamt på oss men fortsatte. Vi började nog förstå att vi inte var på rätt ställe, det DG Heikki har fångat Inger och Gurli efter den fina paraden blev att snabbt avsluta ätandet och söka oss därifrån. Senare kunde vi konstatera att Aboriginerna hade sin världskongress på vårt hotell och vi hade ätit gratis måltid på deras bekostnad. Alla andra frukostar fick vi nog betala själva, och där var utbudet nog av ett annat slag. Första dagen skulle vi registrera oss och gick till Lionscentret som låg några kilometer från hotellet.en jättestor byggnad med många våningar under jorden. Vi hade nog hela tiden busstransport från hotellet till båda centren med jämna mellanrum. Den första dagen tog Gurli och jag en bussrundtur i Toronto med guidning. Vi fick en tur på en- och halv timme och fick se olika delar av staden och det var intressant. Vi var inbjudna till en gemensam fest med kanadafinländare och där träffade vi många f.d. finländare i andra generationen. Det var en trevlig kväll. Lördagens parad var en av höjdpunkterna. Vi kom i god tid till paraden, men fick vänta länge innan vi kunde starta. När vi kom hade de första i paraden redan startat. Vi alla skandinaviska länder tågade tillsammans. Hela paraden dömdes av en jury i slutet av paradsträckan. Skandinavien kom på tredje plats, inte illa när man tänker hur många länder som deltog. Under paraden sjöng vi hela tiden Jag är den glade vandraren. Alla skandinaver hade samma paraddräkt utom de som bar folkdräkt. En dag var vi sugna på sen lunch och gick ut och sökte ett matställe, hittade och gick in. När vi satt och åt och tittade på huset mittemot konstaterade vi att det satt män par om par och vi konstaterade när vi såg oss omkring att vi satt på en restaurang som låg på en gaygata, som var målad och pyntad i regnbågens färger. Vi fick oss ett gott skratt och konstaterade att nu har vi prövat det här också. Samma kväll ordnades en underbar konsert i Kanadas ishockeycenter. En gammal rocksångare, född 1939 Neil Sedaka (passade oss). Han har varit pianist, kompositör och sångare och underhöll oss i en och en halv timme.när han satt vid pianot och man såg hans tjocka 19

20 Pohjanmaan Leijona fingrar leka på tangenterna, utan noter och utan text, så förstår jag inte hur han inte slog ner två tangenter i gången. Helt fantastiskt. Jag kan nämna att ishockeycentret var otroligt stor. Fast vi då var där ca så fanns det säkert lika många platser kvar som inte var fyllda. Stora bildskärmar förmedlade programmet, för scenen var så långt borta att man omöjligt skulle ha kunnat se detaljerna annars. Söndagens förmiddag inleddes Lions världskongress officiellt. Det som påverkade oss och säkert alla andra var, när en kinesisk blind flicka leddes in på scenen och hon sjöng I haw a dream. Jag tror inte att ett öga var torrt när hon sjöng. Hon hade en sådan röst att det inte går att beskriva. Hon studerar musik och spelar också piano, vilket hon gjorde på avslutningen: kan ni tänka er att spela piano och vara blind.vid avslutningen sjöng hon Yuo raise me opp. Det här var en upplevelse jag tror att jag aldrig upplever igen. Efter öppnandet av kongressen hade vi träff med kanadafinländarna och tillsammans med dem åkte vi på en busstur till Niagarafallet och andra sevärdheter. Vi startade ca 14 tiden och kom till hotellet vid midnatt. Jag kan säga att Niagara var stort och mäktigt, men jag imponerades inte, troligen för att man sett fallet så många gånger i TV. Regnbågen över fallet var nog vacker. Måndagen hörde vi på kandidaterna som var nominerade och sedan skulle väljas. Kvällens höjdpunkt var galakväll bland alla höjdare i lionsvärlden. Stort och vackert för oss små! Före det deltog Gurli och jag med alla andra finländare i Skandinaviska kvällen, där det bjöds på smakprov på både salt, sött och vått. Det fanns åtminstone så länge vi var där, hur mycket man ville inmundiga. Så har vi då kommit till röstningsdagen. Lite spännande faktist.vi fick en lista, minst en halv meter lång, med kandidater, där man då skulle dra streck från ena punkten till den andra. Helt tokigt. Gurli som varit med tidigare undervisade mig när jag var osäker, men vi fick tillrättavisande att vi inte får prata med varandra. Hur vi skulle rösta var givet, men att veta hur strecken skulle dras var värre. Det tog ganska länge att köa till vallokalen, fast vi kom i tid. Avslutningen och tillkännagivandet av röstningsresultaten skedde igen i ishockeycentret. Där uppträdde David Foster och så den blinda flickan från Kina som jag nämnde tidigare. På kvällen deltog vi i en internationell bjudning på ett jättefint hotell eller palats, Farmont Yorck Hotel. Trångt och hett och vi var där ca en timme. Vi träffade andra vicepresidenten och hans fru och hälsade på dem och blev fotograferade tillsammans med dem i någons kamera, men vems vet vi ej. Tillställningen var ordnad på så sätt att den som ville, skulle kunna fotoraferas med höjdarna. Vi avstod. Festen var imponerande stor på grund av deltagarantalet. Vi kom i tid och hann få av det som bjöds, de som kom senare fick se tomma fat. Det var trångt och hett. Sista dagen när vi checkat ut och satt kappsäckar i förvar for vi med tunnelbana in till city med ett par från Jyväskylä. Vi besökte ett stort akvarium. Där gick man i gångar eller åkte på spår och hajar och miljontals fiskar simmade över och runt oss. Intressant. Vi promenerade till Torontos stadshus som ritats av en finsk arkitekt.mycket originell byggnad.. Sedan var det bara att söka sig till hotellet och där väntade bussen till flygfältet. Sammanfattning: En otrolig fin resa, en av de bästa jag upplevt. Och tack vare mitt ressällskap Gurli, blev denna resa så mycket bättre än den annars skulle ha blivit. Tack Gurli! Kanada är lite gammalmodig i olika sammanhang.har man en äldre mobiltelefon, fungerar den inte. När man äter morgonfrukost t.ex. på hotellet skall man själv räkna in momsen - konstigt. Visst hade vi många roliga tillfällen som vi skrattat gott åt, t.ex. lampbytaren som inte hade bråttom utan tog sig tid att prata och bli fotograferad mellan våra sängar. Fint hotell, stora rum, breda bekväma sängar. Bra morgonfrukost när vi hittade rätt ställe. Den gruppen som bodde på hotellet bestod endast av vinnarna med eller utan medresenär. Gruppen var bra, men vi umgicks mest med ett par från Jyväskylä. Jag vann en lottovinst Inger Palm LC Jakobstad-Pedersöre/Linnór En av LC Jakobstad-Pedersöre/ Linnéors aktiviteter är att baka bröd och sälja på marknader. Inför julmarknaden i Sursik skola startade några av Linnéorna i tidig morgon med att baka bröden, vilka sedan transporterades till Sursik och såldes ännu varma. På bilden är det Gun Åhlfors, Marianne Nilsson och Marianne Rautamo som koncentrerar sig på bakningen. 20