LUONNOS HALLITUKSEN ESITYKSEKSI EDUSKUNNALLE AMPUMA-ASELAIN JA RIKOSLAIN MUUTTAMISESTA

Transkriptio

1 Lausuntoyhteenveto SM (18) SMDno LUONNOS HALLITUKSEN ESITYKSEKSI EDUSKUNNALLE AMPUMA-ASELAIN JA RIKOSLAIN MUUTTAMISESTA Sisäministeriössä on valmisteltu luonnos hallituksen esitykseksi ampuma-aselain ja rikoslain muuttamisesta. Esityksen tavoitteena on aselupamenettelyn uudistaminen samalla huomioiden aseturvallisuuden säilyminen. Hallituksen esitysluonnos lähetettiin lausuntokierrokselle , lausuntoa pyydettiin 37 taholta. Lausunnon antoi 32 tahoa, jotka olivat Ampumaharrastusfoorumi, Asealan Elinkeinonharjoittajat ry, Asehistoriallinen yhdistys Arma Polaris ry, Asehistorian Liitto ry, Asekauppiaiden Liitto ry, eduskunnan apulaisoikeusasiamies, Firearms United Finland, maa- ja metsätalousministeriö, Maanpuolustuskiltojen liitto ry, Maanpuolustuskoulutusyhdistys, Metsähallitus, NRA Kansallinen Kivääriyhdistys ry, oikeusministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, Poliisihallitus, puolustusministeriö, Reserviläisliitto ry, Reserviläisurheiluliitto ry, sosiaali- ja terveysministeriö, Sotamuseo, Suomen Ampumahiihtoliitto ry, Suomen Ampumaurheiluliitto ry, Suomen Asehistoriallinen Seura ry, Suomen Metsästäjäliitto ry, Suomen museoliitto ry, Suomen rauhanliitto ry, Suomen Rauhanturvaajaliitto ry, Suomen Reserviupseeriliitto ry, Suomen riistakeskus, Suomen Sadankomitea ry, Tulli ja työ- ja elinkeinoministeriö. Rajavartiolaitoksella, terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksella, ulkoministeriöllä, valtioneuvoston oikeuskanslerilla ja ympäristöministeriöllä ei ollut luonnoksista huomautettavaa tai lausuttavaa. Yleistä lausunnoista Yleisesti ottaen hallituksen esitysluonnoksessa ehdotettuja muutoksia pidettiin pääosin kannatettavina ja hyvinä. Kaksivaiheisesta hankkimis- ja hallussapitolupajärjestelmästä aselupamenettelyyn siirtymistä, sähköisen asioinnin käyttöönottamista, kotipaikkasidonnaisuudesta ja soveltuvuustestistä luopumista sekä aseen esittämisen rajoittamista pidettiin myönteisinä muutoksina voimassaolevan ampuma-aselain mukaiseen menettelyyn. Useat lausunnonantajat huomioivat, että vaikka sähköinen asiointi otetaan käyttöön, on muistettava, että aselupa-asioissa henkilökohtainen kohtaaminen on erityisesti ensimmäisen aselupahakemuksen yhteydessä tarpeellinen. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies katsoo, että esityksen perusteluissa ei ole esitetty, olisiko soveltuvuustestiä mahdollista kehittää ja parantaa sen käytettävyyttä. Esityksestä lausunnon antaneet rauhanjärjestöt ovat eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen kanssa samoilla linjoilla. Monessa lausunnossa katsotaan, että asekeräilijän aseita ja aseen osia koskeva tiedostonpito tulisi säilyttää ampuma-aselainsäädännössä. Opetus- ja kulttuuriministeriö esittää harkittavaksi, että museoita koskisi vastaisuudessa ainoastaan ilmoitusvelvollisuus ampuma-aseen tai sen osan hankkimisesta museon kokoelmaan. Oikeusministeriö katsoo, että elinkeinonharjoittajalla tulisi olla mahdollisuus täyttää aseiden ja aseen osien yksilöintitietojen ilmoitusvelvollisuus myös esimerkiksi asioimalla poliisin toimipisteessä. Poliisihallitus, Suomen rauhanliitto ry sekä Suomen Sadankomitea ry katsovat, että aseen hankkimisoikeudelle ehdotettu kahden vuoden määräaika on liian pitkä. Postiosoite: Käyntiosoitteet: Puhelin: Virkasähköpostiosoite: Sisäministeriö Erottajankatu 2 Vaihde kirjaamo@intermin.fi PL 26 Helsinki Valtioneuvosto Faksi:

2 Sisäministeriö 2 (18) Poliisihallitus esittää, että hankkimisoikeus myönnettäisiin pääsääntöisesti vuodeksi, erityisestä syystä hankkimisoikeus voisi olla kahden vuoden mittainen. Erityinen syy voisi olla esimerkiksi aseen valmistamiseen tai ulkomailta tilaamiseen tarvittava aika taikka hankittavan asemallin poikkeuksellinen harvinaisuus. Useissa asejärjestöjen lausunnoissa esitetään toive samalla luvalla usean aseen hankkimiseen ja hallussapitoon oikeuttavaan asetilijärjestelmään siirtymisestä. Useat lausunnonantajat toivoivat, että otettaisiin käyttöön menettely, jossa vanhan aseen voisi vaihtaa uuteen aseeseen esimerkiksi kevyellä ilmoitusmenettelyllä. Lausunnot Ampumaharrastusfoorumi pitää tavoitteena olevaa aselupamenettelyn uudistamista ja joustavoittamista aseturvallisuutta vaarantamatta hyvänä ja kannattaa esitettyjä muutoksia voimassa olevaan ampuma-aselakiin. Ampumaharrastusfoorumi katsoo, että aseen tilapäisen muuntamisen määritteleminen tuo tarkoituksenmukaista joustavuutta aseiden käyttämiseen. Lausunnossa katsotaan, että esitetyn asekeräilijän tiedostonpitämismahdollisuuden poistamisen sijaan lainvalmistelussa tulisi tarkastella asekeräilijöiden mahdollisuutta siirtyä käyttämään poliisin asetietojärjestelmää ase-elinkeinonharjoittajien tapaan. Lausunnonantaja katsoo, että asekeräilijöiden ei ole todettu väärinkäyttäneen luottamustaan tiedostonpitämisoikeuden osalta. Sähköisen aserekisterin käytön laajentamisella lakiuudistuksen yhteydessä ase-elinkeinonharjoittajien ja asekeräilijöiden keskuuteen voidaan saada hyödyllisiä näkemyksiä myös siitä, olisiko tällaisen rekisterin käyttö laajennettavissa kansalaisen asetiliksi. Ampumaharrastusfoorumi katsoo, että ampuma-aseen yksilöintitietojen ilmoittaminen poliisin asetietojärjestelmään 30 päivän kuluessa aseen tultua aseelinkeinonharjoittajan haltuun vaikuttaa kohtuulliselta. Korjattavana tai säilytettävänä olevien aseiden osalta 90 päivän ilmoittamisvelvoite pitäisi tulla voimaan vasta esitetyn määräajan täytyttyä 30 päivän sijaan, ellei erityisesti ole kyseessä asiakkaan ja palveluntuottajan keskinäisellä ymmärryksellä 90 vuorokautta pidemmäksi ajaksi korjaukseen tai säilytykseen jätetty ase. Ampumaharrastusfoorumi kannattaa hankkimis- ja hallussapitoluvan yhdistämistä aseluvaksi, sekä kotipaikkasidonnaisuudesta luopumista. Asiointi poliisissa tulisi vapauttaa myös aselupien luovuttamisen osalta. Valikoivan haastattelun toteuttaminen ja soveltuvuustestistä luopuminen ovat tarkoituksenmukaista kehittämistä ja hankkimiseen tarkoitetun aseluvan pidentäminen kahden vuoden pituiseksi joustavoittaa hankintaa. Ase-elinkeinonharjoittajan ilmoittamisvelvollisuus aseiden yksilöintitiedoista on lausunnonantajan näkemyksen mukaan kohtuullinen. Yksityisen luovuttajan osalta lakiesitys ei ole niin yksiselitteinen. Voisi täsmentää, onko kyse uudesta vai vanhasta luvanhaltijasta, joka ilmoittaa yksilöintitiedot viranomaiselle. Ampumaharrastusfoorumi katsoo, että pistoolien hallussapito-oikeutta tulisi viidestä vuodesta pidentää esimerkiksi kymmeneen vuoteen byrokratian vähentämiseksi. Keräilijän tai huoltajan aselupaan mahdollisesti sisällytettävä ehto, jonka mukaan aseluvan haltija ei saisi ampua aseella ollenkaan, ei välttämättä ole valvonnan kannalta uskottavaa. Ampumaharrastusfoorumi lausuu lisäksi, että aseharrastuksen osoittamiseksi tulisi riittää vain vuoden säännöllinen harrastusaika ja asepalvelus laskettaisiin kokonaisuudessaan hyväksiluettavaan aikaan muun muassa siksi, että asepalvelusaikaa on viime vuosina merkittävästi lyhennetty sekä siksi, että asepalvelusaikana sitä suorittavat ovat jatkuvasti tekemisissä erilaisten aseiden ja ampumatarvikkeiden sekä räjähteiden kanssa. Vaihtoehtoisesti asepalveluksen osalta voitaisiin ryhtyä seuraamaan todellisia harjoittelukertoja. Lausunnonantaja esittää, että kaikki rinnakkaisluvat ja kaasusumutinluvat voitaisiin ilman erityistä syytä myöntää kymmeneksi vuodeksi kerrallaan. Aselupaa koskevan todistuksen esittämis- ja luovuttamisvelvollisuutta koskevan pykälän osalta lausunnossa huomioidaan, että perustelut ja lakikohdan sisältö eivät ole yhtenevät. Asekeräilijöiden osalta Ampumaharrastusfoorumi katsoo, että velvoite

3 Sisäministeriö 3 (18) hakea hallussapitolupa aseille ja aseen osille on siirtymäajan osalta kohtuullinen. Lakiin tulisi kirjata myös se, että siirtymäajan kuluessa vireillepantu lupa on maksuton. Asealan Elinkeinonharjoittajat ry pitää esitettyjä muutoksia ampuma-aselakiin ja rikoslakiin pääosin hyvinä. Esityksessä oleva kohta, joka koskee aseelinkeinonharjoittajan korjattavana tai säilytettävänä yli 90 päivää olevia ampumaaseita tai aseen osia, on hankala ja tulee tällaisenaan aiheuttamaan sekaannusta ja ongelmia. Ehdotuksen mukaan näistä aseista ja aseen osista tulisi tehdä ilmoitus 30 päivän kuluessa siitä, kun ne ovat siirtyneet ase-elinkeinonharjoittajan hallintaan. Erityisesti korjattavan olevien tuotteiden osalta on usein vaikea arvioida, kauanko korjaus tulee kestämään. Lausunnonantaja ei näe korjattavana tai säilytettävänä olevien aseiden tai aseen osien ilmoittamisen ainakaan ehdotetulla tavalla lisäävän aseturvallisuutta. Lausunnonantaja katsoo, että ase-elinkeinonharjoittajan velvollisuus ilmoittaa hallussaan olevat ampuma-aseiden ja aseen osien yksilötiedot sähköistä asiointia käyttäen poliisin asetietojärjestelmään on sinällään kannatettava ehdotus, mutta vaatii vielä yksityiskohtien hiomista yhteistyönä lainsäätäjän ja ase-elinkeinonharjoittajien kesken. Rikoslakiin aserikosten osalta ehdotettujen muutosten olisi ehdotuksen mukaisesti tarkoitus tulla voimaan huhtikuussa Ehdotuksen mukaan poliisin asetietojärjestelmän pitäisi toimia maaliskuussa Siirtymäaika on siis olematon ja ase-elinkeinonharjoittajien oikeusturvan kannalta aivan liian lyhyt. Lausunnonantaja ehdottaa, että siirtymäaika olisi ehdotettua selkeästi pidempi ollen esimerkiksi vuoden pituinen. Asealan Elinkeinonharjoittajat ry katsoo, että asekeräilijän tiedostonpidosta luopuminen ei toisi mukanaan mitään hyvää. Tiedostonpitovelvollisuutta voitaisiin kehittää ase-elinkeinonharjoittajille suunnitellun ilmoitusvelvollisuuden kaltaiseksi. Lausunnonantaja on siinä käsityksessä, että ehdotuksessa lupien peruuttamisen vireilletulon edellytyksiä ehdotetaan laajennettavaksi. Asealan Elinkeinonharjoittajat ry toivoo, ettei muutosehdotus johda ylilyönteihin ja tilanteisiin joissa aseturvallisuudella ja tehdyllä rikoksella ei ole todellista yhteyttä. Asehistoriallinen yhdistys Arma Polaris Oulu ry kannattaa esityksen tarkoitusperänä olevia byrokratian helpottamista. Muutokset, jotka kohdistuvat etenkin keräilijöihin, ovat kuitenkin perusteiltaan ontuvia, valheellisia ja täysin abstrakteja. Väite, jonka mukaan ampuma-ase keräilijät olisivat laittomien aseiden lähde, on pöyristyttävä. Järjestön mielestä väite on poistettu virheellisenä muun muassa uusista EU:n komission asiakirjoista. Lisäksi lausunnonantaja pitää erittäin huonona suuntausta, jossa lainsäädäntöä ollaan muuttamassa suuntaan, jossa jo pelkästä rikoksesta epäily tulisi aiheuttamaan automaattisesti hallinnollisen menettelyn ampuma-aselupien peruuttamiselle. Lausunnonantaja toteaa, että ampuma-aselain 60 nykymuodossaan on erittäin tärkeä asekeräilijöille. Lausunnonantajan mielestä esityksen perusteluina oleva parempi lupavalvonta on vailla pohjaa ja abstrakti. Jos jotain muutoksia lainsäädäntöön halutaan tehdä, lausunnossa ehdotetaan, että luvallisen aseen varaosien hallussapito sallittaisiin ilman erillistä lupaa luvanhaltijalle tai vaihtoehtoisesti lainsäädäntöä voisi muuttaa siten, että ainoa luvanvarainen aseen osa olisi aseen runko. Puolustusvoimat on myynyt tuhansittain deaktivoituja aseita koriste-esineiksi tavallisille kansalaisille, jotka lausunnonantajan näkemyksen mukaan ehdotuksen myötä muuttuisivat laittomiksi, siksi että niissä voi olla pysyvästi kiinnitettynä joku esityksen mukainen luvanvarainen osa. Lausunnonantaja katsoo, että jokainen ampuma-ase, joka laillisesti poliisiviranomaisen myöntämällä hankkimisluvalla ostetaan, kirjataan poliisiviranomaisen aserekisteriin, koska hankkimislupa palautetaan viranomaiselle aseen oston jälkeen. Rikollisten salakuljettamat, laittomasti hallussa pitämät sekä kaupanteon kohteena olevat pimeät aseet ovat oikea lupavalvontatekninen ongelma. Koska ase-elinkeinonharjoittajalla on samanlainen velvollisuus tiedoston pitoon kuin

4 Sisäministeriö 4 (18) asekeräilijällä, on ihmeellistä, että esille tuodut syytökset asetehtailuista kohdistuvat ainoastaan asekeräilijöihin. Lausunnossa esitetään lisäksi huomioita muun muassa starttiaseista. Asehistorian Liitto ry katsoo, että lain valmisteluvaiheessa on kuultu asiantuntijajärjestöjä hyvin, mutta keskustelutilaisuuksissa on tullut lain valmisteluun liittyviä virheellisiä tietoja tai käsityksiä. Lakimuutoksessa asekeräilijöitä koskeva keskeisin asia on muuttaa oikeus tiedostonpitoon hallussaan olevista aseista ja niiden osista. Lausunnonantaja on siinä käsityksessä, että lain valmistelutekstin yksityiskohtaisissa perusteluissa on virheellisesti mainittu, että asekeräilijän, jolla on tiedostonpito-oikeus tulisi jatkossa hakea myös keräilysuunnitelmaan kuuluville aseille hankkimislupa. Järjestö katsoo, että keräilijöiden hankkiessa useita aseista kokoelmiinsa vuosittain, on nykyinen menettely ollut toimiva ja kustannuksia alentava. Aseen osien tiedostopito-oikeuden poistaminen ei sinällään paranna yleistä järjestystä ja turvallisuutta, koska asekeräilijät, joilla on oikeus pitää aseistaan ja aseiden osista tiedostoa, eivät tarkoituksellisesti riko määräyksiä. Joidenkin esittämä väite, että asekeräilijät hankkivat rahaa kokoamalla toimivia aseita hallussa pitämistään aseiden osista, ei ole realistinen, koska Suomessa ei ole sellaisia luvattomien aseiden markkinoita, joilla olisi kysyntää asekeräilijöiltä kokoelmista löytyville aseille. Jos väärinkäytöksiä on tullut esiin, on ne varmaankin käsitelty oikeusistuimessa ja asia niiltä osin hoidettu. Lausunnonantaja katsoo, että aseiden osien vieminen keräilijän tiedostosta aserekisteriin on teknisesti haastava, koska yleensä aseiden osat eivät sisällä tunnistemerkintöjä. Tällaisten osien vieminen rekisteriin on aikaa vievä prosessi, eikä se oleellisesti paranna aseturvallisuutta, sillä kyseessä ovat pääsääntöisesti vanhojen aseiden osat. Asehistorian Liitto ry toteaa, että lain valmisteluvaiheessa ei ole kysytty keräilijöiltä muutoksen kustannusvaikutuksia ja tämä on lausunnonantajan mielestä huonoa hallintoa. Asehistorian Liitto ry katsoo, että sillä, että lupaviranomainen voi ampuma-aselain mukaan sisällyttää lupaan ehdon, jonka mukaan keräilykokoelmaan kuuluvalla ampuma-aseella ei saa ampua, ei ole ollut missään vaiheessa mitään yleistä järjestystä tai aseiden museaalista säilyttämistä parantavaa merkitystä. Osa keräilijöistä saattaa ampua keräilyaseillaan. On turhaa byrokratiaa, että näihin ampumakiellon omaaviin aseisiin saa kuitenkin erikseen anottaessa maksullisen luvan, jolla voi suorittaa testausammuntoja. Järjestö toteaa, että lain valmistelutekstissä mainitaan, että ampuma-asedirektiivin mahdolliset muutokset on pyritty ottamaan huomioon esitystä laadittaessa. Järjestön mielestä lakia valmistelevien virkamiesten ei tule ottaa mitään etukäteen huomioon, vaan heidän tulee noudattaa voimassa olevia säännöksiä. Se, että virkamiehet rupeavat ennakoimaan poliittisen päätöksentekokoneiston mahdollisia tuloksia, on demokratian kannalta huono asia. Asialla on myös laajempi yhteiskunnallinen merkitys, sillä tällaisessa tilanteessa saattaa syntyä käsitys siitä, että virkamiehet pyrkivät käyttämään valtaa, jota he eivät ole demokraattisissa vaaleissa kansalta saaneet. Asehistorian Liitto ry pitää hyvänä asiana aseluvan voimassaolon muuttamista kahteen vuoteen. Turhaksi koetut nykyiset käytännöt, kuten aseen esittämisen sekä toimimattoman soveltuvuustestin poistamien vaatimuksista osoittaa valmistelevien virkamiesten järkevää ja viisasta tarkastelua nykyistä tilannetta kohtaan. Asekauppiaiden Liitto ry on pääosin tyytyväinen sisäministeriön laatimaan esitykseen ampuma-aselain ja rikoslain muuttamiseksi. Esitys ei helpota ampuma-aseen hankkimista, mutta luvanhakuprosessin järkevöittäminen parantaa lupaviranomaisten mahdollisuuksia keskittyä niihin hakijoihin, joiden taustoja ei kunnolla tunneta, ja näin ollen se myös parantaa aseturvallisuutta. Prosessin yksinkertaistaminen on selkeä ja toivottu parannus ampuma-aselakiin. Lausunnonantajan mielestä kaasusumuttimien ilmoittaminen poliisin asetietojärjestelmään on turhaa ja byrokratiaa lisäävää työtä. Samoin korjattavana tai

5 Sisäministeriö 5 (18) säilytettävänä olevan ampuma-aseen, tehokkaan ilma-aseen, kaasusumuttimen ja aseen osaan osalta ilmoitusvelvollisuus olisi poistettava kokonaan. Esityksessä on lisäksi epäkohta, jonka mukaan ilmoitus pitäisi tehdä niistä tuotteista, jotka säilytetään yli 90 päivää, mutta ilmoitus olisi kuitenkin tehtävä 30 päivän kuluessa siitä kun ase on tuotu esimerkiksi korjattavaksi liikkeeseen. On usein mahdotonta ennustaa 30 tai 40 päivän kohdalla viekö korjaus yli 90 päivää, joten turhia ilmoituksia tulisi tehtyä, mikä vain sekoittaisi asetietojärjestelmää. Ainoastaan omistajan vaihdokset sekä asekauppiaiden varasto tulee ilmoittaa asetietojärjestelmään. Järjestö katsoo, että tiedoston pitäminen täytyi jatkossakin olla mahdollista keräilijöille, yhdistyksille ja yhteisöille, kuten seurat ja museot. Tiedostonpito-oikeutta voitaisiin toisaalta kehittää asekauppiaiden vastaavan tyyliseen tiedoston pitämiseen. Olemassa olevien tiedostolupien peruuttamisilla on taloudellisia ja byrokratiaa lisääviä vaikutuksia. Patruunoiden hankkimista ja hallussapitoa koskevaan ampuma-aselain pykälään olisi hyvä lisätä, että kaikki ase-elinkeinoluvat oikeuttavat myös hankkimaan ja hallussapitämään erilaisia patruunoita. Lisäys selkeyttäisi tilannetta esimerkiksi vanhojen lupien osalta, joissa sitä ei erikseen mainita. Asekauppiaiden Liitto ry katsoo, että luvan peruuttamisen vireilletuloa ei pidä laajentaa rattijuopumuksen, talous- tai liikennerikoksen vuoksi. Järjestön kantana on, että kyseessä pitää olla todella törkeä teko, jos lupien peruuttamisen vireilletuloa edes harkitaan. Järjestö katsoo, että esityksessä kaikkein räikeimmin perusoikeuksiin puuttuva kohta, joka ei saa jäädä valmiiseen lakitekstiin, on epäilykseen perustuva mahdollisuus peruuttaa aselupa. Rikoslakiin ehdotetun muutoksen osalta Asekauppiaiden Liitto ry katsoo, että ehdotus on huono asia kauppiaiden oikeusturvan kannalta. Lausunnonantaja katsoo, että asekauppiaat varmasti noudattavat ilmoitusvelvollisuutta, mikäli yhdessä viranomaisten kanssa sovitaan kuinka asia voidaan hoitaa. Lausunnonantaja katsoo, että jos rikoslain muutos tulisi voimaan huhtikuussa 2018, on epävarmaa toimiiko poliisin asetietojärjestelmä silloin. Jos järjestelmä toimii maaliskuussa 2018 ja laki tulisi voimaan huhtikuussa 2018, on siirtymäaika liian lyhyt. Järjestön mukaan siirtymäajan tulisi olla vähintään vuosi, eli rikoslaki tulisi voimaan vasta aikaisintaan huhtikuussa vuonna Eduskunnan apulaisoikeusasiamies pitää lakihankkeen tavoitteita hyväksyttävinä. Soveltuvuustestistä luopumisen osalta eduskunnan apulaisoikeusasiamies toteaa, että ei ole esitetty, olisiko soveltuvuustestiä mahdollista kehittää ja parantaa sen käytettävyyttä. Viranomaisvalvonnan tehostaminen tulee toteuttaa siitä riippumatta, luovutaanko soveltuvuustestistä. Kantelututkinnassa on tullut ilmi, että tiedonkulku poliisiorganisaation sisällä ei aina toimi, niin että lupavalvonnasta vastaavat saisivat viipymättä tarvitsemansa tiedot. Onkin tärkeää, että aselupien sähköistämisen yhteydessä otetaan huomioon tiedonkulun tarpeet. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies katsoo, että on perusteltua, että ampumaaseluvan peruuttamisharkinnan aloittamiskriteereistä säädetään laissa. Samalla voitaisiin kuitenkin arvioida, onko perusteltua, että lain sanamuodon mukaan näyttäisi, että väliaikainen haltuunotto olisi aina tehtävä, jos luvan peruuttaminen on pantu vireille. Jos lain soveltamiskäytännön mukaan seuraamuksena näyttäisi olevan varoitus, niin voidaan nähdä perusteita myös sille, että väliaikainen haltuunotto ei aina olisi tarpeen. Lisäksi eduskunnan apulaisoikeusasiamies toteaa, että tilanteissa, joissa ampumaaseita on otettu poliisin haltuun kotirauhan piiristä ei-kiireellisissä tapauksissa, on esiintynyt tulkinnanvaraisuutta ja poliisihallinnossa on ollut epäselvää, mihin poliisin toimivalta perustuu. Ampuma-aselain 97 :ssä todetaan, että oikeudesta päästä kotirauhan suojaamaan paikkaan ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten haltuun ottamiseksi epäillyn rikoksen johdosta taikka vaarallisen teon tai tapahtuman estämiseksi säädetään pakkokeinolaissa ja poliisilaissa. Epäillyn rikoksen perusteella poliisilla on pakkokeinolaissa tarkemmin säädetyin edellytyksin oikeus kotietsintään ja takavarikkoa koskevien säännösten

6 Sisäministeriö 6 (18) perusteella oikeus takavarikoida esimerkiksi aseita. Poliisilain vaaratilannetta koskeva 2 luvun 6 koskee kuitenkin vain välittömästi uhkaavaa tai tapahtumassa olevaa tekoa. Esimerkiksi ampuma-aselain haltuunottoa ja väliaikaista haltuunottoa koskevat 91 ja 92 koskevat eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen käsityksen mukaan myös muuta kuin välittömästi uhkaavaa tai tapahtumassa olevaa aseen väärinkäyttöepäilyä. Lisäksi on otettava huomioon luvan peruuttamiseen liittyvät haltuunotot. Poliisilain kotirauhan suojaamaan paikkaan pääsemistä koskevat säännökset eivät ainakaan selkeästi kata kaikkia tilanteita, joissa ampuma-aselain mukaiset päätökset antavat aiheen ottaa ampuma-ase poliisin haltuun. Koska kysymys on perustuslain suojaamaan kotirauhaan puuttumisesta, olisi perusteltua tarkentaa sääntelyä tältä osin. Lausunnon mukaan tarkennus voitaisiin toteuttaa säätämällä, että poliisilla on oikeus väliaikaisen haltuunoton toteuttamiseksi päästä kotirauhan tai julkisrauhan suojaamaan tilaan tai muuhun paikkaan tai tilaan, johon ei ole yleistä pääsyä. Firearms United Finland suhtautuu positiivisesti ehdotuksen tavoitteeseen helpottaa asiointia sähköistämällä menettelyä ja lupamenettelyn uudistuksen avulla, sillä merkittävä osa harrastajista asuu haja-asutusalueella ja etäisyys lähimpään asiointipisteeseen voi olla kohtuuttoman pitkä. Firearms United Finland pitää myös soveltuvuustestistä luopumista myönteisenä asiana. Järjestö suosittelee Saksan lupakäytäntöä, jossa lupa ei olisi sidoksissa aseyksilöön, vaan oikeuttaisi hankkimaan ja pitämään hallussaan kyseisen tyypin aseita. Järjestö ei kannata asekeräilijän tiedostonpito-oikeudesta luopumista. Mikäli asekeräilijän oikeudesta pitää tiedostoa hankkimistaan ampuma-aseista ja aseen osista luovutaan, ja asekeräilijät tuodaan normaalin lupamenettelyn piiriin, koituu tästä harrastuksen luonteesta johtuva kohtuuttoman suuri taloudellinen taakka, sillä ampuma-aseen hankkimiseen ja hallussapitoon oikeuttava lupa on kallis. Mikäli asekeräilijät tuodaan aselupamenettelyn piiriin heidän erityisasemansa ja harrastuksensa luonne tulisi ottaa huomioon vähintään taloudellisesti kevyemmällä lupamenettelyllä. Järjestö ehdottaa lausunnossaan reserviläistoiminnan kirjaamista ampuma-aselain pykälään 43 hyväksyttäväksi käyttötarkoitukseksi ja esittää myös muita huomioita liittyen asedirektiivin muutosehdotukseen. Maa- ja metsätalousministeriö pitää erityisesti metsästysaseiden hankintaa yksinkertaistavaa uudistusta välttämättömänä. Hankkimis- ja hallussapitolupamenettelyn muuttaminen aselupamenettelyksi ja sähköisten palvelujen ottaminen käyttöön tulee yksinkertaistamaan ja sujuvoittamaan sekä nopeuttamaan aselupien käsittelyä huomattavasti. Ministeriö pitää hyvin todennäköisenä hallituksen esitysluonnoksessa esitettyä arviota, että metsästäjät eivät ole uusineet kalustoaan entiseen tapaan ehkä juuri soveltuvuustestiin joutumisen johdosta. Osittain vähenemisen syynä on saattanut olla myös erilaiset aselupakäytännöt maan eri poliisilaitoksissa, jossa on saatettu muun muassa edellyttää jostain aseesta luopumista ennen uuden aseen hankintaa tai on pidetty jotain kiväärityyppiä tarpeettoman tulivoimaisena ja saatettu ohjata aseluvan hakijaa hankkimaan pienempikaliiberista asetta. Maa- ja metsätalousministeriö katsoo, että kaikkia metsästysaseita tulisi käsitellä samalla tavalla riippumatta aseen ulkonäöstä, kaliiberista tai toimintatavasta. Asedirektiiviin tulevista muutoksista on joka tapauksessa odotettavissa joitain tiukennuksia ainakin toimintatapaan tai lipaskapasiteettiin liittyen. Ministeriö toivoo, että poliisilaitoksien aselupakäytännöt yhtenäistyvät myös käytännön tasolla kotipaikkasidonnaisuuden poistuessa. Sähköisen asioinnin käyttöönotto ja aseen esittämisen rajoittaminen ja soveltuvuusarvioinnista luopuminen vähentävät samaan asiaan liittyviä henkilökohtaisia asiointeja poliisilaitoksella merkittävästi. Maa- ja metsätalousministeriö kannattaa kaikkia hallituksen esitysluonnoksessa esitettyjä muutosesityksiä, jotka keventävät lupahallinnon byrokratiaa ja parantavat asiakaspalvelua sekä vähentävät henkilökohtaisia asiointeja. Ministeriö toteaa, että sähköistä aselupakorttia on kaavailtu muovikorttia edullisemmaksi vaihtoehdoksi ja sen johtavan myös korttien valmistamiseen kuluvan energian vähentymiseen. Selventää tulisi, miten metsästystä valvovat viranomaiset ja

7 Sisäministeriö 7 (18) erityisesti ampumakokeen vastaanottajat pystyvät tarkistamaan aseluvan voimassaolon esimerkiksi gsm -verkon kuulumattomissa. Sähköinen aselupakortti tulisi siten olla helposti ladattavissa esimerkiksi puhelimen muistiin ja myös haettavissa tarvittaessa kansalaisen asiointitililtä tai muusta julkishallinnon tai poliisin tarjoamasta palvelusta mielellään vastaavalla tavalla kuin sähköinen metsästyskortti on esitettävissä. Maanpuolustuskiltojen liitto ry, Reserviläisurheiluliitto ry, Reserviläisliitto ry, Suomen Reserviupseeriliitto ry ja Suomen Rauhanturvaajaliitto ry toteavat yhteisessä lausunnossaan, että valmistellut esitykset ovat oikeansuuntaisia ja maanpuolustus- ja reserviläisjärjestöjen osalta kannatettavia uudistuksia. Lausunnonantajat toteavat, että esitys se perustuu osin valtion tietojärjestelmäuudistukseen. Tietojärjestelmäuudistuksessa otettaneen huomioon myös asedirektiivin muutoksen mukanaan tuomat, nyt nähtävissä olevat vaatimukset. Järjestöt korostavat, että esityksessä perustellusta linjasta huolimatta valtio voisi saada aikaan merkittävämmät säästöt ampuma-aselupahallinnon osalta, mikäli Suomessa omaksuttaisiin esityksen oikeusvertailevassa osuudessa esitetty Saksan malli. Lausunnonantajat toteavat, että esityksestä käy ilmi, että sen toteutus ja ajankohta on riippuvainen muista valtion tietojärjestelmien uudistuksista. Niiden kustannukset eivät saa nostaa aselupien maksuja, vaan uudistusten on johdettava tehokkaampaan lupajärjestelmään. Lausunnonantajien näkemyksenä on, että paikan päällä tehtävän hakemuksen hintaa ei saa nostaa. Elektroninen asiointi voi olla jatkossa hyvä ratkaisu, mutta on muistettava, että aselupa-asioissa henkilökohtainen kohtaaminen on henkilön ensimmäisen luvan yhteydessä tarpeellinen. Jatkokehityksen painopisteenä tulisi olla, että henkilön sopivuus aseluvan saamiseen arvioidaan ensimmäisen lupahakemuksen yhteydessä, minkä jälkeen saman henkilön eri asetyyppejä koskeva lupamenettely voisi olla kevyempi. Samantyyppisen aseen hankkiminen, jollaiseen henkilöllä jo on olemassa oleva lupa, pitäisi olla yksinkertainen hakemus- tai ilmoitusmenettely. Lausunnonantajilla ei ole tässä vaiheessa huomautettavaa ase-elinkeinonharjoittajia koskevaan ampuma-aseen ja aseen osien ilmoittamista asetietojärjestelmään koskevista esityksistä eikä asekeräilijän tiedostonpitovelvollisuutta koskevan muutoksen osalta. Jälkimmäisen muutoksen osalta on kuitenkin huomioitava, ettei asekohtaisen luvan hakemisen maksu saa jatkossa olla keräilijöille kohtuuton. Hankkimis- ja hallussapitoluvan muuttaminen hallussapitoluvaksi on kannatettava esitys. Myös yksityistä valmistamista koskeva sääntely olisi käytännössä nykyistä parempi. On myös parannus entiseen, että aseen esittäminen kaupan jälkeen ei ole tarpeen, kun ase on ostettu rekisteriä pitävältä ase-elinkeinonharjoittajalta. Lausunnonantajat katsovat, että ensimmäistä aselupaansa hakevan osalta lupahakemus on käsiteltävä huolella ja henkilön sopivuus arvioitava muun muassa tapaamisen yhteydessä. Sen sijaan luvan jo saaneita, asiansa moitteettomasti hoitavia henkilöitä koskeva luvan saannin helpottuminen on tässä esityksessä vain teoreettista. Laissa tai asetuksessa tulisi kirjata nimenomaisesti, että luvan jo saaneen henkilön osalta ainakin samantyyppisen tai samaan käyttötarkoitukseen hankittavan aseen luvan myöntämisen edellytykset voisivat olla kevyemmät. Sähköinen asiointi lupa-asioissa on kannatettavaa hallinnon tehostamista. Maanpuolustus- ja reserviläisjärjestöt ovat kuitenkin huolissaan siitä, että tämän rinnalla poliisin asiointipisteitä on koko ajan harvemmassa. Sähköisen ja puhelimitse tapahtuvan neuvonnan kautta hoituvien asioiden ohella on tilanteita, joissa luvan hakija tai aseen myyjä haluaisi esittää aseen tai käydä konkreettisen poliisin kanssa läpi luvan myöntämiseen liittyviä asioita. Jos poliisi keskittää lupien käsittelyn ja neuvonnan ase- ja arpajaisyksikköön, on siellä oltava riittävät, asiantuntevat resurssit hoitaa lupa-asiat ja neuvonta. Lausunnonantajat katsovat, että mukana kuljetettava lupakortti on usein välttämätön. Lausunnonantajien näkemys on, että lupapäätösten keskittäminen on hyvä sikäli, että luvan myöntämisen kriteerit yhtenäistyvät. Keskittämisen seurauksena pitäisi olla, että lupaa hakenut henkilö saa tarpeen mukaan neuvontaa ja sen seurauksena lupahakemukset hyväksytään nykyistä kattavammin, jolloin tulisi entistä vähemmän tarvetta valittaa hallinto-oikeuksiin. Järjestöt pitävät nykyisestä soveltuvuustestistä

8 Sisäministeriö 8 (18) luopumista kannatettavana. Ensimmäiseen aselupaan liittyvät haastattelu, asiakirjanäyttö ja muut selvitykset ovat toimiva ratkaisu. Ostoluvan pidentämistä lausunnonantajat pitävät myös myönteisenä. Maanpuolustusjärjestöt katsovat, että aseluvan peruuttamisen sääntely on ollut puutteellista ja ennen kaikkea viranomaiskäytännössä on merkittävästi vaihtelevuutta. On tärkeää, että menettely säännellään yksityiskohtaisemmin, kuten nyt on esitetty. On erityisen tärkeätä, että luvan haltija saa kirjallisesti tiedon menettelystä ja konkreettisen yhteyshenkilön tiedot tilanteissa, joissa luvan peruuttaminen tulee vireille viranomaisen aloitteesta. Tällöin luvanhaltijan on saatava kirjallisessa muodossa tiedokseen se konkreettinen peruste, millä luvan peruuttaminen ja mahdollinen väliaikainen haltuunotto on tullut vireille. Maanpuolustuskoulutusyhdistys toteaa, että esitetyt muutokset ampuma-aselakiin ovat kannatettavia. Ampuma-aseen tilapäistä muuntamista koskevat muutosehdotukset tuovat tarkoituksenmukaista joustavuutta ampuma-aseiden käyttämiseen. Monet nykyaikaisista aseista on varustettu erilaisin vaihtolaittein, joiden vaihtaminen ei voimassa olevaa lakia tiukasti tulkittaessa ole mahdollista. Hankkimisja hallussapitolupien yhdistyminen aseluvaksi poistaa esitetyn 19 :n 1 momentin 3 kohdan poikkeuksen, jonka johdosta valvontaviranomaisen tietoisuus maassa olevista luvallisista aseista paranee. Yhdistys katsoo, että ampuma-aseen yksilöintitietojen ilmoittaminen poliisin asetietojärjestelmään 30 päivän kuluessa aseen tultua ase-elinkeinon harjoittajan haltuun vaikuttaa kohtuulliselta. Korjattavana tai säilytettävänä olevien aseiden osalta 90 päivän ilmoittamisvelvoite pitäisi tulla voimaan vasta esitetyn määräajan täytyttyä 30 päivän sijaan turhien ilmoituksien välttämiseksi, ellei ole kyseessä asiakkaan ja palveluntuottajan keskinäisellä ymmärryksellä 90 vuorokautta pidemmäksi ajaksi korjaukseen tai säilytykseen jätetty ampuma-ase. Hankkimis- ja hallussapitolupien yhdistäminen yhdeksi kokonaisvaltaiseksi aseluvaksi on kannatettavaa kehittämistä. Kotipaikkasidonnaisuudesta luopuminen on hyvin kannatettavaa. Se mahdollistaa tapauksista riippuen joustavammat mahdollisuudet hoitaa aselupa-asioita missä tahansa poliisin asiointipisteessä. Asiointipoliisilaitos tulee vapauttaa myös aselupien luovuttamisen osalta, toisin kuin ampuma-aselain 90 :ssä määritetään. Valikoivan haastattelun toteuttaminen ja soveltuvuuskokeesta luopuminen on lausunnonantajan mukaan tarkoituksenmukaista kehittämistä. Järjestö kannattaa aseen hankkimiseen tarkoitetun luvan pidempää voimassaoloaikaa. Aselupaan sisältyvää hallussapito-oikeuden määrittämistä vain viideksi vuodeksi ensiluvan haltijoille, kun kyseessä on pistoolit, tulisi pidentää esimerkiksi kymmeneen vuoteen. Keräilijän tai huoltajan aselupaan mahdollisesti sisällytettävä ehto, jonka mukaan aseluvan haltija ei saisi ampua aseella ollenkaan, ei välttämättä ole valvonnan kannalta kovin uskottava säännös, vaikka tämänkaltainen menettely onkin jo myös muissa lupaehdoissa käytössä. Lisäksi Maanpuolustuskoulutusyhdistys esittää, että aseharrastuksen osoittamiseksi riittäisi vain vuoden säännöllinen harrastusaika ja asepalvelus laskettaisiin kokonaisuudessaan hyväksi luettavaan aikaan. Kaikki rinnakkaisluvat ja kaasusumutinlupa tulisi ilman erityistä syytä myöntää kymmeneksi vuodeksi kerrallaan. Ase-elinkeinonharjoittajan ilmoittamisvelvollisuus aseiden yksilöintitiedoista on kohtuullinen. Yksityisen luovuttajan osalta lakiesitys ei ole niin yksiselitteinen, joten sitä voisi täsmentää, onko kyse uudesta vai vanhasta luvanhaltijasta, joka ilmoittaa yksilöintitiedot poliisiviranomaiselle. Maanpuolustuskoulutusyhdistys katsoo, että on tärkeää, että luvan peruuttamista koskevasta menettelystä säännellään yksityiskohtaisemmin, kuten nyt on esitetty. Järjestö esittää myös, että sisäministeriö voisi joko meneillään olevaan lainmuutokseen tai muutoin määrittää muista pohjoismaista Suomeen tuotavan aseen siirto-oikeuden olevan vastaava kuin Suomesta kyseisiin maihin. Metsähallitus pitää esitystä on oikean suuntaisena. Esityksellä pyritään vähentämään turhaa byrokratiaa ja helpottamaan ja nopeuttamaan kansalaisten asiointia aselupaasioissa. Muutoksen yhteydessä tulee huolehtia siitä, että metsästysharrastuksen aloittaminen ja metsästysaseen hankkiminen olisi sujuvaa ja turvallista. Ampumaaselainsäädännön tulee tukea luonnonläheisiä ja ihmisiä aktivoivia harrastusmuotoja,

9 Sisäministeriö 9 (18) kuten metsästystä ja ampumaurheilua, joissa korostuu vastuullinen aseenkäsittely ja turvallisuus. Metsähallitus pitää esitettyjä muutoksia oikeansuuntaisina myös metsästysharrastuksen yleisen jatkuvuuden kannalta. Metsähallitus katsoo, että ampuma-aselain valvontaa koskevaan säädökseen tulisi selventävänä lisätä Metsähallituksen erätarkastajat lain valvontaviranomaisiksi. Nykyisessä viranomaiskentässä erätarkastajat tekevät valtaosan metsästysaseiden valvonnasta niiden käyttötarkoituksessaan. Metsähallitus haluaa huomioida, että ehdotettuun sähköiseen aselupajärjestelmään siirryttäessä on pidettävä huolta siitä, että aseenkanto-oikeus on helposti tarkastettavissa myös maasto-olosuhteissa, joissa on usein huonot mobiiliyhteydet. Tämä seikka on tullut esille sähköisen metsästyskortin yhteydessä. Metsähallitus korostaa että aselupien peruuttamista koskevan menettelyn tarkentaminen nykyisestä on kannatettavaa. Metsähallitus tuo kuitenkin esille huolensa nykyisten päätöksentekoprosessien alueellisesta vaihtelevuudesta Suomessa. Kriteereitä peruuttamismenettelyssä tulee noudattaa samalla tavoin koko maassa. Aselupien määräaikaisen peruuttamisen tulisi olla kestoltaan aina vähintään yksi vuosi. Metsähallitus tuo esille, että metsästysaseen määrittelyä tulisi täsmentää suhteessa muihin säädöksiin, kuten metsästyslakiin. Nykyisellään metsästyslaissa mainitaan eri yhteyksissä metsästysase. Myös muut ampuma-aseet soveltuvat eläinten vahingoittamiseen ja tappamiseen sekä metsästämiseen kuten myös laittomuuksiin metsästyksessä. Lain metsästysasetta koskeva määrittely on ollut esillä myös oikeuskäytännössä törkeitä metsästysrikoksia käsiteltäessä. NRA Kansallinen Kivääriyhdistys ry katsoo lausunnossaan, että sähköiseen asiointiin liittyvät muutosehdotukset ovat tärkeitä, huomioon otettaessa poliisin henkilöresurssien rajallisuus. Lausunnonantajan näkemyksen mukaan useat tietojärjestelmät, kuten poliisin Patja, sisältävät edelleen runsaasti virheellistä tietoa esimerkiksi varastetuista aseista. Sanktioiden puuttuminen virheellisten tietojen syöttämisestä ja käyttämisestä tulisi kirjata rikoslakiin. Ase-elinkeinonharjoittajalle esitetty velvollisuus ilmoittaa aseiden yksilöintitiedot poliisille lisää byrokratiaa, eikä aseyksilöiden lisäseurannalla saavuteta yleisen järjestyksen ja turvallisuuden kannalta merkittävää etua. Kun poliisilaitoksilla suoritetaan rikoksista epäiltyjen henkilöiden osalta aserekisteritietojen ristiin ajaminen, mahdolliset salassa pidettävät tiedot voivat joutua sellaisten poliisien tietoon, joilla ei pitäisi olla pääsyä aserekisterin tietoihin. Lausunnonantaja pitää soveltuvuustestistä, aseen esittämisestä ja kotipaikkasidonnaisuudesta luopumista myönteisinä muutoksina, mutta kritisoi ehdotusta luopua asekeräilijän tiedostonpidosta. Järjestö katsoo, että aselupien peruuttamisen on syytä tapahtua ainoastaan käräjäoikeuden lainvoimaisen tuomion kautta. Lausunnonantaja suhtautuu kriittisesti lausunnossaan myös terveydenhuollon ammattihenkilön ampuma-aseilmoitukseen ja kiinnittää huomiota siihen, että vaikka sähköinen menettely säästää henkilöresursseja, arveluttavaa on järjestelmän haavoittuvuus ja kustannukset. Lausunnossa esitetään huomioita myös muun muassa ampuma-aseen hallussapitooikeudesta, aseiden haltuunotosta ja kaasusumuttimien luvanvaraisuudesta. Oikeusministeriö toteaa ase-elinkeinonharjoittajan ilmoitusvelvollisuuden osalta, että ehdotuksen tarkoituksenmukaisuutta on vielä syytä harkita. Esitysluonnoksen perusteella jää myös epäselväksi, mikä merkitys 90 päivän ajallisella rajoituksella on tarkoitettu olevan ja miten ilmoitusvelvollisuuden täyttämistä kyetään tältä osin asianmukaisesti valvomaan. Ajallisen rajoituksen seuraamisesta aiheutunee myös elinkeinonharjoittajille hallinnollista lisätyötä. Oikeusministeriö huomioi, että perustelujen mukaan sähköisen ilmoituksen tekeminen poliisin asetietojärjestelmään tapahtuisi käyttämällä vahvaa sähköistä tunnistautumista, mutta esitysluonnoksessa ei ole tarkemmin käsitelty sähköisen asioinnin edellytyksiä. Säännösehdotuksen maininta ilmoituksen tekemisestä

10 Sisäministeriö 10 (18) sähköisen asioinnin avulla ei vastaa perusteluista ilmenevää sääntelyn tarkoitusta vahvan tunnistamistekniikan käyttämisestä. Kun lisäksi otetaan huomioon, että ilmoitusvelvollisuuden noudattamatta jättäminen on ehdotettu kriminalisoitavaksi, velvollisuudesta vahvan sähköisen tunnistamistekniikan käyttöön tulee perustuslain 80 huomioon ottaen säätää lain tasolla. Jatkovalmistelussa tulee tehdä asianmukaisesti selkoa ehdotetun sääntelyn suhteesta vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä allekirjoituksista annettuun lakiin (617/2009). Oikeusministeriö katsoo, että elinkeinonharjoittajalla tulisikin olla mahdollisuus täyttää ilmoitusvelvollisuutensa myös esimerkiksi asioimalla poliisin toimipisteessä. Aselupahakemuksen osalta oikeusministeriö toteaa, että siltä osin kuin hakijan henkilökohtaisen asioinnin tarpeen ei ole tarkoitettu olevan viranomaisen harkinnassa, hakijan velvollisuudesta saapua henkilökohtaisesti poliisilaitokselle tulee ottaa riittävän täsmälliset säännökset lakiin. Muutoin henkilökohtaisen asioinnin vaatimus olisi asianmukaista säätää riippumaan viranomaisen pyynnöstä. Oikeusministeriö toteaa myös, että esitysluonnoksessa on 42 :n osalta sivuutettu kysymys sähköisen vireillepanon edellytyksistä. Sen sijaan 55 :n perusteluissa viitataan siihen, että sähköinen vireillepano edellyttäisi vahvan sähköisen tunnistautumismenetelmän käyttämistä. Lakiehdotus tulee tältäkin osin tarkistaa tarkoitustaan vastaavaksi. Aseluvan peruuttamisen vireilletulon osalta oikeusministeriö katsoo, että vireilletulon ajankohdasta säätämiselle on sääntelyn erityispiirteiden vuoksi sinänsä mahdollista katsoa olevan ehdotetussa yhteydessä perusteita. Jatkovalmistelussa on syytä tehdä selkoa peruuttamismenettelyn suhteesta poliisilakiin, esitutkintalakiin ja hallintolakiin. Peruuttamismenettelyn vireilletulon ajankohdasta säädettäessä viranomaisaloitteisesta vireilletulosta on syytä säännösperusteisesti erottaa menettelyn käynnistyminen hakemusperusteisesti. Rikoslain muutosta koskevan ehdotuksen osalta ministeriö katsoo, että on sinänsä perusteltua, että aseiden elinkaarta koskevien tietojen tulo poliisille varmistetaan. Toisaalta kysymys on niin sanotuista hallinnollisista tehostekriminalisoinneista. Tällöin herää kysymys erityisesti siitä, onko perusteltua säätää kahden vuoden vankeusrangaistuksen uhalla ampuma-aserikoksena rangaistavaksi niin tiedoston pitämistä koskevan kuin yksilöintitietojen sähköistä ilmoittamista poliisille koskevan velvollisuudenkin rikkominen. Oikeusministeriö ei pidä perusteltuna moninkertaisten hallinnollisten tehostekriminalisointien säätämistä, etenkään, kun kysymys on vankeusuhkaisista rangaistussäännöksistä. Mikäli myös ehdotetun ampuma-aselain 25 :n 4 momentin rikkomiseen on välttämätöntä liittää rangaistusuhka, ehdotettua sääntelymallia vähemmän ongelmallista olisi toteuttaa tämä täydentämällä ampumaaserikkomusta koskevaa ampuma-aselain 103 :ää. Oikeusministeriö toteaa, että ampuma-aselain muuttamista koskevan ehdotetun lain voimaantulosäännöksen toisen momentin mukaan lain 25 :n 4 momenttia ja 42 :n 3 momentissa säädettyä sähköistä vireillepanoa, sekä 42 :n 6 momentissa säädettyä menettelyä yksilöintitietojen ilmoittamiseksi sähköisen asioinnin avulla sovelletaan kuitenkin vasta 1 päivästä huhtikuuta Ennen 42 :n 6 momentissa säädetyn sähköisen ilmoitusmenettelyn soveltamisen alkamista aseen yksilöintitiedot tulee toimittaa poliisilaitoksella asioimalla ja ampuma-ase, tehokas ilma-ase ja aseen osa esittää tietojen toimittamisen yhteydessä. Voimaantulosäännöksen toisen momentin jälkimmäisen virkkeen sisältö ei vaikuta ehdotetun ampuma-aselain 103 :n 3 kohdan sisältöön rangaistavuutta perustavasti. Lisäksi luonnoksessa esitetään, että ampuma-aserikkomusta koskevan ampumaaselain 103 :n 5 kohtaa muutettaisiin siten, että siinä puhuttaisiin lupatodistuksen esittämis- tai luovuttamisvelvollisuuden poliisille osalta nykyisen ampuma-aselain 52 :n 2 momentin asemesta ehdotetusta lain 42 :n 5 momentista. Kun viimeksi mainitussa lainkohdassa ei kuitenkaan puhuta lupatodistuksesta, se ei ainakaan yksinään ole riittävä aineellinen säännös kyseisessä ampuma-aserikkomuksessa. Asia ei selvene ampuma-aserikkomusta koskevasta perustelukohdasta s. 36. Opetus- ja kulttuuriministeriö pitää esitystä kokonaisuutena kannatettavana, mutta haluaa kiinnittää jatkovalmistelussa huomiota ongelmaan, joka aiheutuisi joillekin

11 Sisäministeriö 11 (18) museoille ampuma-aselain (1/1998) 59 a :n kumoamisesta. Mainitun lain 57 :n 2 momentin mukaan yhteisö ja säätiö voidaan hyväksyä asekeräilijäksi, joka voi olla myös museo. Merkittäviä asekokoelmia on ainakin maakuntamuseoilla ja Metsästysmuseolla. Kumottavaksi esitetyn 59 a :n nojalla on useissa museoissa pidetty tiedostoa museon hallussa olevista aseista asekohtaisen luvan sijasta. Pykälän kumoutuessa museot joutuisivat hakemaan luvan kullekin jo hallussaan olevalle kokoelma-aseelle. Pykälän kumoamista on perusteltu sillä, että muutamat asekeräilijät ovat käyttäneet tiedostonpito-oikeutta väärin. Edellyttäen, että muun muassa EU-lainsäädäntö sen mahdollistaa, ministeriö esittää harkittavaksi menettelyä, jossa museoita koskisi vastaisuudessa ainoastaan ilmoitusvelvollisuus ampuma-aseen tai sen osan hankkimisesta museon kokoelmaan ja että ilmoitus kirjattaisiin poliisin asetietojärjestelmään. Poliisihallitus pitää luonnokseen sisältyviä muutosehdotuksia kannatettavina. Poliisihallitus toteaa aseen esittämisen osalta, että asetietojärjestelmässä olevien ja sinne syötettyjen ampuma-aseiden merkintöjen suhteen tulee olla täysi varmuus niiden oikeellisuudesta. Tiedossa on, että myös vuoden 2000 jälkeen hankittujen ampuma-aseiden tiedoissa on virheitä, erityisesti aseen merkin ja mallin osalta. Aselupahallinnosta saatujen tietojen perusteella virheellisten kirjausten määrä on myös vuoden 2000 jälkeen luvitettujen aseiden osalta sen verran suuri, että virheellisen mielikuvan välttämiseksi tämäkin esittämistarve on syytä mainita hallituksen esityksen perusteluissa. Toinen huomioitava asia on aseen tyypin luotettava määrittäminen ennen kuin sitä syötetään asetietojärjestelmään taikka kuin sille myönnetään hallussapitoon oikeuttavaa lupaa. Tämäkin saattaa lisätä aseen esittämistarvetta. Aseiden esittämistarpeen vähentämiseksi tulisi aseen esittämisvelvoitetta koskevaan säännökseen lisätä poliisille mahdollisuus pyytää muuta selvitystä hankitusta ampuma-aseesta, tehokkaasta ilma-aseesta tai aseen osasta. Joissakin tapauksissa esimerkiksi valokuvan toimittaminen voisi riittää aseen tietojen tarkistamiseen. Ehdotetussa 25 :ssä on ase-elinkeinonharjoittajalle asetettu edelleen velvoite erillisen tiedoston pitämiseen siinäkin tilanteessa, että vastaavat tiedot olisi syötettynä asetietojärjestelmään. Jatkovalmistelussa tulisi selvittää, onko tämä tarpeen. Poliisihallitus katsoo, että esitetty 2 vuoden aika ampuma-aseen hankkimiseen aseluvan perusteella on tarpeettoman pitkä ja ehdottaa, että lupa hankkimiseen myönnettäisiin pääsääntöisesti 1 vuodeksi ja erityisestä syystä 2 vuodeksi. Tällainen syy voisi olla aseen valmistamiseen tai ulkomailta tilaamiseen tarvittava aika taikka hankittavan asemallin poikkeuksellinen harvinaisuus. Tämä menettely turvaisi toisaalta riittävän joustavuuden ampuma-aseen hankinnassa sekä toisaalta yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpidon sekä käyttötarkoitussidonnaisuuden yksiselitteisen jatkumisen. Asekeräilijöiden osalta Poliisihallitus kannattaa esitettyjä muutoksia. Lausunnossa todetaan, että käytännössäkin merkittävä muutos asekeräilyä koskeviin säännöksiin tulisi siltä osin kuin kyse olisi ampuma-aseen osista, joiden hankkimiseen ja hallussapitoon keräilijän ei ampuma-aselain 19 :n 3-kohdan perusteella tarvitse hankkia lupaa ja joista keräilijän ei ampuma-aselain 60 :n 1 momentin mukaan tarvitse pitää tiedostoakaan. Ehdotetussa lupa- ja valvontajärjestelmässä keräilijöiden aseen osat syötettäisiin aina asetietojärjestelmään ampuma-aselain 70 :n 1 momentin 1-kohdan perusteella tehtävän ilmoituksen perusteella. Luonnoksessa todetaan, että asekeräilijöiden tulisi siirtymäkautena hakea luvat sellaisiin ampuma-aseisiin ja aseen osiin, joihin heillä ei ole hallussapitolupaa. Tällaisia ovat ne ampuma-aseet ja aseen osat, joista keräilijät pitävät tiedostoa, sekä ne aseen osat, joista ei tarvitse pitää tiedostoakaan. Poliisihallituksen käsityksen mukaan velvoite ei kuitenkaan koskisi kaikkia aseen osia, koska ampuma-aselain 19 :n 1 momentin 2 kohta jäisi ehdotuksen mukaan edelleen voimaan. Ottaen huomioon ampuma-aselain 19 :n 1 momentin 2 ja 3 kohdan säännökset on juridisesti kyse hallussapitoon oikeuttavan luvan hakemisesta. Kaikki ampuma-aseet ja osa aseen osista on kuitenkin sellaisia, joiden hankkimiseen haettu hankkimislupa ja joiden luovutuksesta ja hankinnasta on tehty ampuma-aselain 89 :ssä sekä

12 Sisäministeriö 12 (18) 59 a :n 2 momentissa ja 70 :n 1 momentin 1-kohdassa tarkoitetut ilmoitukset. Poliisihallitus esittää jatkovalmistelussa selvitettäväksi, olisiko tarkoituksenmukaista lupajärjestelmän selkiyttämiseksi ja aseturvallisuuden varmistamiseksi kumota myös ampuma-aselain 19 :n1 momentin 2-kohta siten, että kaikkiin aseen osiin tulisi olla lupa. Poliisihallitus esittää harkittavaksi jatkovalmistelussa, olisiko aseelinkeinonharjoittaja syytä velvoittaa merkitsemään luvanhaltijan patruunaostot asetietojärjestelmään aselupatietojen yhteyteen. Luvanhaltija voisi tällöin myös itse tarkastaa patruunaostojaan koskevien merkintöjen oikeellisuuden. Aseelinkeinonharjoittajien patruunavarastojen ja patruunoiden luovutusten sisällyttäminen asetietojärjestelmään saattaisi osaltaan mahdollistaa valmistamista ja kauppaa harjoittavien ase-elinkeinonharjoittajan tiedostonpitovelvollisuudesta luopumisen. Patruunoiden luovuttaminen Euroopan ampuma-asepassin haltijalle sisältää riskin siitä, että nykyisinkin huonosti hallinnassa oleva patruunakaupan kontrollointi vaikeutuu entisestään. Tulkinnanvaraisuuden poistamiseksi ja valvonnan tehostamiseksi Poliisihallitus esittää, että muun kuin ase-elinkeinonharjoittajan tuodessa ampuma-aseen, aseen osan, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia tulisi tuojalla olla yksityinen tuontilupa. Ehdotetussa 42 :n 3 momentissa säädettäisiin, että luvanhakijan tulee tarvittaessa saapua henkilökohtaisesti poliisilaitokselle. Poliisihallitus katsoo, että tarvittaessa sana tulisi korvata sellaisella ilmaisulla, jonka mukaan olisi yksiselitteistä, että poliisilaitoksen ei tarvitse perustella pyyntöään. Ehdotettu lupajärjestelmän muutos on niin merkittävä, että siirtymäsäännöksiä ja menettelyä siirtymäkaudella on vielä jatkotyössä huolellisesti käytävä läpi. Esimerkiksi siirtymäsäännösten perusteella voimaan jäävällä ampumaaseen hallussapitoluvalla tulee jatkossakin voida hankkia patruunoita. Puolustusministeriö toteaa, että ampuma-aselakiin tällä hetkellä sisältyvät puolustusvoimien toimintaan vaikuttavat säännökset säilyisivät muuttamattomina. Huomioon tulisi ottaa, että 25 :n tarkoittama sähköisen ilmoitusvelvollisuuden ei tulisi koskea puolustusvoimien aseita, vaikka ne olisi varastoitu edelleen myyntiä varten ase-elinkeinonharjoittajan varastoon. Puolustusministeriö toteaa myös, että lupamenettelyssä tulisi ottaa huomioon puolustusvoimien palkatun henkilöstön ja reserviläisten omaehtoinen ase- ja ampumaharrastus kokonaismaanpuolustusta tukevana toimintana. Kokonaismaanpuolustuksen etu tulisi ottaa huomioon aselupaa myönnettäessä mm. harkittaessa mahdollisuutta myöntää aselupa toistaiseksi voimassa olevana ja silloin kun aselupa liittyy luvanhakijan työhön. Sosiaali- ja terveysministeriö kannattaa soveltuvuustestistä luopumista ja tehostetun viranomaisvalvonnan korostamista. On tärkeää kohdistaa toimia siihen, että soveltumattomat henkilöt eivät saisi pitää hallussaan aseita. Siinä poliisin omat rekisteritiedot henkilön väkivallanteoista tai hallitsemattomasta tai piittaamattomasta käyttäytymisestä ovat avainasemassa. Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa lisäksi, että tavanomaisilla terveydenhuollon menetelmillä, kuten lääkärin tai psykologin haastattelulla tai standardoiduilla kyselylomakkeilla ei ole mahdollista arvioida henkilön soveltuvuutta ampuma-aseen hallussapitoon, jos tavoitteena on mahdollisten tulevien väkivallantekojen ehkäisy. Tavanomaiset terveydenhuollon keinot rajoittuvat sen arvioimiseen, onko henkilön terveydentila, esimerkiksi kuulo, näkö, fyysinen koordinaatiokyky tai muistin toiminta, riittävä aseen käsittelyyn. Sotamuseo toteaa, että lakiesitys ei vaikuta oleellisesti Sotamuseon tai sen yhteistyömuseoiden toimintaan, kuten lain perusteluissakin todetaan. Sotamuseo pitää tätä hyvänä, vaikka ei vuoden 2008 jälkeen ole enää lainannut kokoelmistaan toimivia aseita puolustusvoimien ulkopuolisille tahoille kuin erityisjärjestelyin yksittäisissä tapauksissa. Puolustusvoimien laitoksena Sotamuseota velvoittavat puolustusvoimien turvallisuusmääräykset aseiden osalta.