unite for children Joona Puhakka kutsuu uimaan UNICEFin hyväksi Matti Salminen: Työläiskoti antoi vahvan pohjan matkalle maailman oopperaestradeille

Transkriptio

1 3/2008 Joona Puhakka kutsuu uimaan UNICEFin hyväksi Sivu 18 Matti Salminen: Työläiskoti antoi vahvan pohjan matkalle maailman oopperaestradeille Sivu 4 Eppu Nuotio: Tansania jäi sydämeen Sivu 10 unite for children 1

2 Varain keruu 2008 Orion tukee maailman lapsia Allekirjoitustilaisuudessa Pentti Kotoaron ja Timo Lappalaisen takana Heikki Vuonamo, Tuula Laitinen, Nina Vähäpässi, Jyrki Linnankivi ja Olli Huotari Orion ja UNICEF ovat tehneet yhteistyösopimuksen, jossa Orion sitoutuu tukemaan UNICEFia vuosina Teksti: Nina Vähäpassi Kuva: Risto Laine Yhteistyön tavoitteena on kerätä varoja UNICEFin kehitysohjelmien rahoittamiseksi sekä kasvattaa myönteisyyttä UNICEFin työtä kohtaan maailman lasten hyväksi myös jakamalla tietoa maailman lasten tilanteesta. UNICEF ohjaa Orionin tuen UNICEFin Lastenrahastoon. Orionin tavoitteena on myös suoraviivaistaa yhtiön nykyistä hyväntekeväisyys- ja avustustoimintaa. Orion haluaa yhteistyöllään UNICEFin kanssa vahvistaa Orionin mielikuvaa eettisenä yrityksenä. Jokainen orionilainen tekee täällä varmasti työtä sydämellään korkean vastuullisuuden, moraalin ja arvojemme voimin. Tässä mielessä UNICEF ja maailman lasten auttaminen on meille hyvin soveltuva kohde, toimitusjohtaja Timo Lappalainen lausui allekirjoitustilaisuudessa. Tärkeässä roolissa yhteistyön alkuun saattamisessa toimivat UNICEFin Hyvän tahdon lähettiläs Jyrki Linnankivi, eli Jyrki69, sekä Orionin Media- ja yhteiskuntasuhdejohtaja Heikki Vuonamo. Hän siirtyi eläkkeelle , ja olikin erittäin tyytyväinen siitä, että työuraan ehdittiin mahduttaa myös tämä sopimus maailman lasten hyväksi! Hänen työtään jatkaa viestintäpäällikkö Tuula Laitinen. UNICEF on iloinen uudesta yhteistyösopimuksesta. Orionin kaltainen suomalainen, tutkimukseen voimakkaasti panostava lääkeyhtiö sopii hyvin yhteistyökumppaniksemme, sanoi Suomen UNICEFin pääsihteeri Pentti Kotoaro.

3 Kuva: Ville Juurikkala UNICEF-uutiset/UNICEF-nytt Suomen UNICEFin jäsen- ja tiedotuslehti Finska UNICEFs medlems- och informationsblad Toimitus/Redaktion Kirsti Dalman Taitto: BC&P Oy/Markkinointikari Kansikuva: Patrik Lindström Perttulantie 6, Helsinki Bertasvägen 6, Helsingfors puhelin/telefon (09) Painopaikka/Tryckeri Esa Print Oy Painos/Upplaga 7000 ISSN Hallitus/Styrelsen Matti Honkala, pj Sirpa Taskinen, vpj Riikka Hankonen Antti Heikinheimo Kari Raivio Jukka Roiha Maria Romantschuk Kirsi Suokas Markku Veijalainen Hyvän tahdon lähettiläät/ Goodwill ambassadörer Eija Ahvo, Susanna Haavisto, Anna Hanski, Katri Helena Kalaoja, Rainer Kaunisto, Juha Laukkanen, Jyrki Linnankivi, Eppu Nuotio, Micke Rejström, Axl Smith, Jorma Uotinen, Eija Vilpas Suojelija/Beskyddare Tohtori Pentti Arajärvi Sisällys Orion tukee maailman lapsia 2 Pääkirjoitus 3 Työläiskodista maailman oopperaestradeille 4 Vapaaehtoisten työllä suoran vaikutus UNICEFin toimintaan 6 Pääkirjoitus Suomi nousi koulutuksella Katselin äskettäin uudelleen Ylen tuottaman ohjelman Kun söimme hammastahnaa Suomen saamasta ulkomaisesta avusta sodan jälkeen. Erityisesti minulle jäi mieleen tilannekuva pienestä itäsuomalaisesta maalaismökistä, jossa asui kuusilapsinen perhe. Tuona kuvauspäivänä taisi olla Matin vuoro mennä kouluun, kun Pekka oli ollut edellisenä päivänä. Miksi vuorotellen? Kun Matilla ja Pekalla oli yhdet yhteiset talvikengät. Matin ja Pekan koulukäynnin vuorottelussa oli kaksi vahvaa sanomaa. Suomi oli 60 vuotta sitten Euroopan köyhimpiä maita. Meillä oli kuitenkin, köyhyydestä huolimatta, kattava koulujärjestelmä. Koulutus arvostettiin korkealle köyhimmissäkin perheissä, eikä viiden tai kymmenenkään kilometrin koulumatka kävellen tai talvella hiihtäen ollut mikään este. Kouluun mentiin joka päivä, jos oli omat kengät. Suomen nopean nousun mahdollisti tasa-arvoinen koulutus, kova työ ja talkoohenki. Merkittäviä Suomen kehitystä tukevia asioita olivat äitiysneuvolat ja koko maan kattava kouluruokailujärjestelmä. Näin kyettiin välittämään sekä tietoa lapsen ensimmäisten ikävuosien terveyteen ja ravintoon liittyvistä asioita että varmistamaan riittävä ravinto koulunkäynnin yhteydessä. Nämä ovat seikkoja, jotka ovat nykyisinkin UNICEFin toiminnan ytimiä kehitysmaissa. Me suomalaiset tiedämme koulutuksen merkityksen. Nousimme neljässä vuodessa avun saajasta avun antajaksi. Miksikähän me emme ole onnistuneet tekemään koulutuksesta johtavaa vientituotettamme kehitysyhteistyössä. Lapsikauppa kitkettävä 8 Tansania ei ole kaukana 10 Miljoonia syitä ostaa UNICEFin kortteja 15 Pentti Kotoaro pääsihteeri Suomi Ui UNICEFille 18 Resume på svenska 22 Vapaaehtoisten yhteystiedot 23 3

4 Työläiskodista maailman oopperaestradeille Oopperalaulaja Matti Salminen on perinyt lapsuudenkodistaan taidon tehdä työtä. Matti Salminen, 63, varttui sodan jälkeisessä Turussa, Korppolaismäen työläiskaupunginosassa. Isä Heikki toimi kaupungilla sekatyömiehenä ja äiti Maire sitoi harjoja Turun Harjatehtaalla. Runsaan kahdenkymmenen neliön hellahuonetta asustivat lisäksi pikkusisko Maija ja äidin äiti. Teksti: Tiina Kirkas Kuva: Patrik Lindström Asuminen oli pientä, mutta meillä oli harmoninen perhe. Sitä oli tyytyväinen, kun sai hellää kohtelua ja jotain suuhunsa. Yksikerroksisten puukorttelien takapihoja hallitsi parikymmenpäinen kakaralauma, joka järjesti keskenään yhtä ja toista taiteellista tekemistä. Oli sirkusta, teatteria, laulua ja soittoa, jota myös vanhemmat ihmiset kävivät nauttimassa. Salminen itse tapasi laulaa jo pikkupoikana, eikä aikalaistodistajien mielestä lainkaan hullummin. Korvakuulolta hän toisti lauantain toivottuja levyjä ja muita renkutuksia esimerkiksi miesten yleisessä saunassa lauteiden alla, jotta isä pääsisi ilmaiseksi saunomaan. Lausetta ei syntynyt, mutta laulua tuli vain, hän hymyilee, vaikkei itse varhaisimmista laulusessioistaan paljoa muistakaan. Sen Salminen kuitenkin muistaa, kun äiti vei hänet kuusivuotiaana Turun työväenyhdistyksen lapsikuoron koelauluun. Idea oli äidin, sillä hän oli itsekin hakenut isän tavoin kevennystä raskaaseen arkeensa työväen sekakuoroista. Salmisen esittämä Pikku nokipoika vakuutti oitis kuoron johtajattaren Aune Kuparisen, joka varsin pian ryhtyi laulattamaan Salmisella sooloja yhdessä kulmakunnan toisen tulevan kuuluisuuden Seppo Ruohosen kanssa. Erityisesti Salmisen mieleen jäivät Imatran kuorofestivaalit 1950-luvun alussa. 4

5 Sinne oli kokoontunut eri puolelta Suomea viisi tuhatta laulajaa eri lapsija aikuiskuoroista. Pienelle pojalle se oli positiivisesti järisyttävä kokemus. Laulu- ja esiintymisvarmuutta karttui myös Tiernapojissa, joissa Salminen sai uhota Herodeksena koko Ruohosten veljeskaartin eli Sepon lisäksi Matin ja Tepon kanssa. Joulun aikaan pojilla riittikin kiirettä turkulaistyöpaikkoja kiertäessä, ja erityisen suussa sulava muisto jäi Hellaksen suklaatehtaalta. Tiernapoikien ja lapsikuoron aika päättyi lopulta äänenmurrokseen, kun 13-vuotiaan Salmisen ääni putosi korkeimmasta sopraanosta bassonkaikuiseen kellariin. Nuori mies jaksaa mitä vain Hieman myöhemmin Matti Salmisen lapsuus sai muutoinkin surullisen lopun, kun äiti aivan yllättäen kuoli 40-vuotiaana. Salminen oli vastikään 15-vuotiaana valmistunut puusepäksi ja uumoili opintojensa jatkamista teknisessä opistossa. Isä kuitenkin kaipasi perheelle toista elättäjää, joten Salminen joutui suuntaamaan Wärtsilän telakalle laivojen huonekaluja kokoamaan. Siihen aikaan harva työläisperheen lapsi lähti oppikouluun, vaikka minuakin sinne yllytettiin ja väitettiin, että lahjoja olisi ollut. Äidin poismeno uhkasi myös Salmisen lauluharrastusta, sillä vakaumuksellisena kommunistina isä piti etenkin klassista musiikkia porvarien juonitteluna. Isä halusi minusta kunnon työmiestä ja urheilijaa. Harrastinkin uintia mutta olin laiska harjoittelemaan. Aune Kuparinen onnistui kuitenkin ympäripuhumaan isän poikansa lauluharrastuksen puolelle, ja 1960-luvun alussa Salminen ryhtyi opiskelemaan laulamista Turun musiikkiopistossa ensin Heikki Teittisen ja myöhemmin Lea Piltin opastuksella. Aune Kuparisella oli selkeä näkemys siitä, mitä minusta saattaisi tulla. Myöhemmin myös isä ymmärsi, että näinkin ihminen voi itsensä elättää. Ennen kuolemaansa hän sanoi lähiihmisilleen, että jos hän olisi tiennyt, mitä pojasta tulee, niin olisi käyttäytynyt toisin. Palkkatyön ja klassisten lauluopintojen lisäksi Salminen kiersi pari kolme iltaa viikossa Turun seudun tanssilavoja ensin vanhan koulukaverinsa Tapio Koivusen sekstetin ja myöhemmin Jori Helstenin orkesterin solistina. Esa Pasana tunnettu iskelmälaulaja tulkitsi ennen kaikkea tangoja. Aamuisin olin seitsemältä verstaalla, josta pääsin pois neljältä. Viidestä puoli kahdeksaan olin musiikkiopistossa, ja soitot alkoivat kahdeksan, puoli yhdeksän aikoihin. Kotiin pääsin kahden maissa yöllä. Nuori mieshän jaksoi mitä vain. Työstä on osattava ottaa kiinni Ensikosketuksen oopperaan Matti Salminen sai vuonna 1962 Turun oopperayhdistyksessä Leevi Madetojan Pohjalaisissa, jossa hän esitti Karjanmaan Köystiä, Häjyjen johtajaa. 17-vuotiaana lauloin myös Cristoph Gluckin Juomarin kääntymyksessä parantumattoman juopporatin pääosaa. Lopullinen oopperaan suuntautuminen oli monen tekijän summa. Oman oivalluksen lisäksi vinkkiä tuli eri suunnista: iskelmämusiikin legenda Toivo Kärki esimerkiksi kehotti Salmisen bassoa kuunneltuaan häntä hakeutumaan Helsingin Bulevardille, jossa Suomen Kansallisooppera aikoinaan sijaitsi. Sinne hän päätyikin vuonna 1966 kuoron koelaulutilaisuuteen, josta alkanut ura on suomalaista oopperahistoriaa: 24-vuotiaan elämänkokemuksella tulkittu Filip II Giuseppe Verdin oopperassa Don Carlos oli läpimurto, joka avasi ovet maailman oopperanäyttämöille. Erityistä arvostusta Salminen on saavuttanut saksankielisessä Euroopassa, ja vuodesta 1984 lähtien hän onkin asunut pääasiallisesti Sveitsissä. Vaikka Salmisen ura on ollut oopperaa, eivät nuoruuden tangotkaan ole vaipuneet unholaan. Kuluneena kesänä hänen ainoa Suomen esiintyminen tapahtuikin Esa Pasana. Musiikki ei tunne rajoja, se pitää vain tehdä kunnolla, hän tähdentää. Salmisen ei kauan tarvitsekaan empiä pohtiessaan tärkeintä kodinperintöään. Työnteko. Ihminen voi olla vaikka kuinka lahjakas, mutta työstä on osattava ottaa kiinni. Salminen tietää myös olleensa oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja oikeiden ihmisten kanssa. Nyt hän itse haluaa avittaa nuoria laulajia urallaan eteenpäin ei kattamalla valmista pöytää vaan tukemalla tarvittaessa. Sitä varten hän on muun muassa perustanut omaa nimeään kantavan säätiön. Tätä ammattia ei opi kirjoja lukemalla vaan elämällä. Elämän kivet ja kannot luovat perustaa, jolla vakuutamme yleisön, että olemme tekemisissä elävien tunteiden kanssa. 5

6 Kirsi Madi: Vapaaehtoisten työllä suora vaikutus UNICEFin toimintaan UNICEFin johdossa nähdään ja ymmärretään hyvin kansallisten yhdistysten rooli ja panos, toteaa Suomen UNICEFin syyspäivillä Espoon Hanasaaressa puhunut Kirsi Madi, 44. New Yorkissa on pantu merkille myös erityisen hyvät uutiset Suomesta, missä lahjoitukset UNICEFille ovat kasvaneet voimakkaasti. Madi vastailee hyväntuulisesti kysymyksiin, vaikka on saapunut Suomeen vasta edellispäivänä, ja takana on aikaeron aiheuttama väsymys ja parin tunnin yöunet. Teksti ja kuvat: Riitta Saarinen 6

7 Kirsi Madi on työskennellyt viimeiset seitsemäntoista vuotta UNICEFilla. Tätä nykyä hän toimii New Yorkissa UNICEFin johtokunnan sihteeristön johtajana. Suomessa Madi kertoi vapaaehtoisille järjestön hätäavusta ja halusi samalla välittää heille lämpimät kiitokset siitä merkittävästä työstä, mitä nämä tekevät. Vapaaehtoisten rooli nousee esiin myös silloin, kun apua tarvitaan nopeasti. Heidän työllään on suora vaikutus siihen, mitä UNICEF pystyy tekemään kentällä. Saatamme saada kansallisilta yhdistyksiltä rahoituslupauksen parissa päivässä, kun taas hallitukset pystyvät hyvin harvoin tekemään päätöksiä näin nopeasti, kertoo Madi. Hätäapu on oleellinen ja näkyvä osa UNICEFin työtä. Viime vuonna me olimme mukana auttamassa kaikkiaan 207 eri kriisissä tai konfliktissa 94 eri maassa. Joissain paikoissa, kuten Afrikan sarvessa, saattaa olla yhtä aikaa tulvia, kuivuutta ja konflikteja, toteaa Madi. Madin mukaan maiden sisäisten ja maiden välisten konfliktien määrä näyttää olemaan laskusuunnassa, kun taas luonnonkatastrofien määrä on lisääntymässä, mikä vaikuttaa myös järjestön työn sisältöön. Tsunami vaikutti toimintatapoihin Vuoden 2004 lopulla maailmaa järisyttänyt tsunami vaikutti myös paljon kansainväliseen avustustyöhön, sen toimijoihin ja toimintatapoihin. Silloin oli pakko kysyä, mikä on juuri meidän roolimme eri toimijoiden joukossa. UNICEFilla on erityinen vastuu ja johtoasema ravitsemussektorilla sekä vesi- ja sanitaatiosektorilla. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että UNICEF ratkaisisi ongelmat yksin, vaan että se kantaa vastuun sen alan järjestöjen yhteistyöstä, selvittää Madi. Ravitsemuksen sekä veden ja sanitaation merkitys painottuu järjestöjen yhteistyössä, mutta erityisesti UNICEF korostaa omassa toiminnassaan koulutusta ja lastensuojelua. Tyttöjen koulutuksen kautta pystytään vaikuttamaan myös perheisiin. UNICEF toimii entistä tiiviimmässä yhteydessä muiden järjestöjen, paikallisten viranomaisten ja itse avunsaajien kanssa. Muista YK-järjestöistä UNICEF tekee läheistä yhteistyötä muun muassa Maailman ruokaohjelman (WFP), Maailman terveysjärjestön (WHO), YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR) sekä YK:n väestörahaston (UNFPA) kanssa. Tärkeää nähdä papereiden alle Kirsi Madi puhuu työstään innostuneesti ja katsoo, että järjestö on mennyt paljon eteenpäin kymmenessä vuodessa. Koen, että pystymme muuttamaan asioita. Joistakin ihmisistä voi tuntua, että se työ, mitä YK tai UNICEF tekee, on byrokraattista ja tarkoittaa suurta määrää papereita pöydällä. Toisinaan neuvotteluprosessit voivatkin olla turhauttavia. Mutta meillä on samaan aikaan mahdollisuuksia saada aikaan muutoksia, kehitystä ja tuloksia, korostaa Madi. UNICEFilla, sen työntekijöillä ympäri maailmaa, on valtava määrä tietoa ja energiaa. Niiden lisäksi tarvitaan uskoa siihen, että asioita voidaan viedä eteenpäin. On opittava eri tilanteista ja osattava soveltaa oppeja uusissa paikoissa. Työlleen omistautunut Madi tekee pitkiä työpäiviä, kuten monet muutkin kollegansa. Kiinnostava ja innostava työ vie mukanaan. Työpaikalla tehtiin hiljattain kysely henkilöstölle, missä mitattiin työoloja. Tutkimustulosten mukaan kaikkein tärkeintä siinä, miten kokee työn, on se, että todella pitää työstään, pitää sitä tärkeänä ja on motivoitunut, miettii Madi. Uskon, että tämä sama koskee myös vapaaehtoistyötä. Tapaan mielelläni vapaaehtoisia, jotka ovat antaneet UNICEFille niin paljon omasta ajastaan. Jotkut ovat käyneet tutustumassa kehitysmaiden oloihin paikan päällä. Matka on avannut heidän silmänsä ja ollut suorastaan käänteentekevä kokemus, joka on muuttanut elämän suuntaa. On valtavan tärkeää nähdä, mitä papereiden alla on ja mikä on konkreettinen todellisuus, toteaa Madi, joka on jo tämän vuoden aikana ehtinyt kiertää Laosissa, Nigerissä ja Haitissa. Koko maailmaa ei muuteta kerralla Kansainvälistä politiikkaa Helsingin yliopistossa opiskellut Madi kokosi pro gradu -työhönsä aineistoa viiden opiskelijan ryhmässä Kolkatassa Intiassa. Madin tutkimuskohteena oli slummiasukkaiden poliittinen järjestäytyminen ja osallistuminen. Opin Intiassa sen, että koko maailmaa ei pysty muuttamaan kerralla, mutta pienet askeleet yhdessä luovat yhdessä muutoksia ja edistystä, uskoo Madi. Taustalla on tietyntyyppinen usko siihen, että maailmassa on oltava oikeudenmukaisuutta. Kun näkee sen, että meillä on niin paljon enemmän. Täytyy olla idealismia, mutta täytyy myös tietää, kuinka saa asiat etenemään ja keitä ovat muut toimijat, joihin ottaa yhteyttä. Pitkä kävely antaa energiaa aamuun Työ UNICEFin johtokunnan sihteeristön johtajana tarkoittaa Madille lukuisia kokouksia ja tapaamisia ja pitkiä työpäiviä. Johtokunta, johon kuuluu aina kerrallaan edustajia 36 jäsenmaasta, tekee tärkeitä päätöksiä järjestön ja ohjelmien budjetista, yleisestä strategiasta ja ohjelmista maatasolla. Vastapainona työlle Madi nousee aamulla aikaisin ja tekee ennen työhön menoa puolentoista tunnin kävelyn Keskuspuistoon ja takaisin. Se purkaa stressiä ja auttaa, että herään valmiina ja energisenä päivään. On mielenkiintoista katsoa, kun New York herää ja kaduille alkaa tulla ihmisiä. Pidän kaupungista, sillä siellä tapahtuu koko ajan. Vapaa-aikana voi nauttia museoista, teatterista ja elokuvista, sanoo Madi. Asiat erilaisiin mittasuhteisiin New Yorkissa hyvin viihtynyt Madi mielii kuitenkin ennen pitkää takaisin Eurooppaan, sillä hänen jordanialainen diplomaattimiehensä Shehab Madi on tällä hetkellä Bernissä Jordanian Sveitsin suurlähettiläänä. Suomessa Kirsi Madi ei ole ehtinyt käydä pitkään aikaan ja viipyy nytkin vain muutaman päivän. YK:n yleiskokous vaatii vielä paljon valmistelutyötä. Onko kansainvälinen työ sitten muuttanut suomalaista? Mitä maailmalla on oppinut? Asioista on entistä globaalimpi näkemys. Osaan laittaa asiat nyt ihan eri tavalla mittasuhteisiin ja katsoa maailmaa eri tavalla. Tiettyä suomalaisuuttakin on varmaan säilynyt. Ehkä se on tietyntyyppinen asenne, että haluaa edetä asioissa selkeästi ja järjestelmällisesti, tuumii Madi. Se on tärkeää, kuinka ilmaisee itseään ja että on diplomaattinen. Täytyy ymmärtää poliittiset sensitiviteetit. Substanssin lisäksi työ käsittää paljon protokollaa ja monenlaisia prosesseja. On kunnioitettava erilaisia kulttuureja ja tapoja ja osattava myös nauttia niistä. 7

8 Lasten ja nuorten seksuaalinen hyväksikäyttö on vakava, maailmanlaajuinen ongelma, joka on viime vuosikymmeninä noussut yhä laajempaan tietoisuuteen. Lasten ja nuorten tehokkaaksi suojelemiseksi lapsikaupalta ja kaikelta hyväksikäytöltä, maailman valtioiden on yhdistettävä voimavaransa. Yhteistyön edistämiseksi Brasilian hallitus isännöi UNICEFin ja muiden järjestöjen kanssa kolmatta maailmanlaajuista lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevaa kongressia Rio de Janeirossa marraskuuta Teksti: Tanja Suvilaaksso/Nina Pronin Kuvat: Katja Tähjä Teksti Tanja Suvilaakso Kuvat UNICEF Lapsikauppa kitkettävä: syylliset kuriin yhteistyöllä Tilastotieto lapsiin kohdistuvasta väkivallasta, seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja lapsikaupasta on usein hataraa ja siksi todellisia määriä on vaikea arvioida. On kuitenkin selvää, että ongelmaan ei ole kohdistettu tarpeeksi voimavaroja ja lisätieto ongelman laajuudesta ja sen vaikutuksista on tarpeen. Maailman työjärjestö ILO arvio, että maailmassa on noin 12,3 miljoonaa pakkotyötä tekevää ihmistä, joista lähes 1,4 miljoonaa on kytköksissä seksikauppaan. Jopa puolet seksikaupan uhreista on arvioitu olevan lapsia. Lisäksi noin 82 miljoonan tytön arvioidaan avioituvan ennen kuin he täyttävät 18 vuotta, osa heistä jopa 8 10-vuotiaina. Näillä tytöillä on suuri riski kokea fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa aikuisten aviomiestensä taholta. Myös yksittäisten maiden tilastot näyttävät synkiltä. Esimerkiksi Etelä-Afrikassa jopa alle 18-vuotiaan lapsen arvellaan toimivan prostituoituina. Heistä noin puolet on vuotiaita. Nepalissa arviolta lasta kaupataan vuosittain sekä maan rajojen sisällä että Intiaan ja muihin maihin. Näistä lapsista enemmistö on tyttöjä. YK:n vuonna 2006 julkaisemassa tutkimuksessa lapsiin kohdistuvasta väkivallasta huomattiin, että lasten ja nuorten seksuaalinen hyväksikäyttö ja muu siihen liittyvä rikollinen toiminta on lisääntymässä maailmanlaajuisesti. Esimerkiksi lapsikauppa, lasten hyväksikäyttöön liittyvä turismi sekä lasten hyväksikäyttömateriaalin ja -kuvien levittäminen erityisesti internetin välityksellä on kasvussa. Lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja sen kasvuun vaikuttavat monet tekijät. Lapsikauppaa ja lasten hyväksikäyttöä esiintyy, koska sille on olemassa valitettavan suuri kysyntä. Tätä lasten törkeää hyväksikäyttöä voidaan torjua parhaiten taistelemalla kysyntää vastaan; löytämällä syylliset nopeasti ja rankaisemalla heitä asianmukaisesti.

9 Monta syytä joutua uhriksi Lapset päätyvät seksikaupan uhreiksi monista eri syistä. Maailmanlaajuisesti suurimmat taustatekijät ovat köyhyys ja koulutuksen puute. Lapsikauppiaat uskottelevat köyhille perheille, että lapset pääsevät heidän kauttaan hyviin töihin, kun he tosiasiassa joutuvat mukaan lapsikauppaan ja hyväksikäytetyiksi. Lapset, jotka eivät ole koulussa, saadaan helposti houkuteltua lapsikauppaan lupauksilla paremmasta elämästä. Myös hiv-aidsin leviäminen on vaikuttanut lasten hyväksikäytön lisääntymiseen viime vuosikymmeninä. Monissa maissa on vallallaan myytti, että hiv-aidsia ei voi saada lapselta ja että seksin harrastaminen lapsen kanssa voi jopa parantaa jo saadun taudin. Näistä syistä lapset monissa hiv-epidemiasta kärsivissä maissa ovat alttiita raiskauksille ja seksuaaliselle hyväksikäytölle. Lapset, jotka ovat kokeneet seksuaalista hyväksikäyttöä kotonaan, ovat erityisen alttiina joutumaan seksikaupan uhreiksi. Esimerkiksi Euroopassa on maita, joissa vuotiaiden keskuudessa lähes 10 prosenttia on joutunut kotonaan kokemaan seksuaalista ahdistelua tai väkivaltaa. Kotona tapahtunut seksuaalinen hyväksikäyttö ajaa useat lapset kodeistaan kadulle, jossa he joutuvat mukaan seksikauppaan henkensä pitimiksi. Myös Suomen lähialueilta, Venäjältä ja Baltian maista on saatu viitteitä lapsiprostituutiosta. Kansainvälinen yhteisö on yhdistänyt voimavarojaan taistellakseen lapsikaupan ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön perimmäisiä syitä vastaan. Globaalin köyhyyden poistaminen on yksi suurimpia työsarkoja YK:lle ja myös ensimmäinen YK:n kahdeksasta Nämä ihmiset ylittävät jokea laillisesti matkalla Laosista Thaimaahan, mutta myös ihmiskauppa kukoistaa tässä Mekongin kohdassa vuosituhattavoitteesta. Toisena vuosituhattavoitteissa mainittu koulutus on ollut UNICEFin keskeinen työsarka jo vuosikymmeniä. Edistystä lasten saamisessa peruskoulutuksen piiriin onkin tapahtunut huomattavasti. Vuonna 2002 noin 115 miljoonaa lasta oli peruskoulun ulkopuolella, mutta neljä vuotta myöhemmin luku oli tippunut jo lähes 20 prosenttia 93 miljoonaan. Järjestöjen yhteistyö ratkaisevaa UNICEF tekee töitä maailmanlaajuisten, kansallisten ja alueellisten yhteistyöverkostojen kautta lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsikaupan estämiseksi. Yhteistyössä keskeistä on saada aikaan rakenteellisia muutoksia lapsikauppaan liittyvien lakien ja toimintatapojen kautta. Pyrkimyksessään kohti vahvempaa lainsäädäntöä ja tiiviimpää kansainvälistä yhteistyötä UNICEF, yhdessä tärkeimpien yhteistyökumppaniensa kanssa, järjesti vuonna 1996 Tukholmassa Maailman ensimmäisen kongressin lapsikauppaa ja lasten seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan. Kongressin jälkimainingeissa 122 maata hyväksyi Tukholman (1996) julistuksen ja toimintaohjelman lasten seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan. Julistus vaatii valtioilta, yhteiskunnan kaikilta tahoilta sekä kansallisilta, alueellisilta ja kansainvälisiltä organisaatioilta tehokkaita toimia lasten hyväksikäytön lopettamiseksi. Erityisesti asiakirjassa vaadittiin valtioita kehittämään ja sitoutumaan kansallisiin toimintasuunnitelmiin, nimeämään vastuulliset tahot, keräämään kattavaa tietoa aiheesta ja luomaan tehokas, lapsen oikeuksiin perustuva lainsäädäntö ja lain valvontakoneisto. Viisi vuotta Tukholman kokouksen jälkeen, toinen maailman kongressi pidettiin Jokohamassa, Japanissa. Kolmas kongressi marraskuussa Marraskuussa Rio de Janeirossa järjestettävä maailman kongressi lapsikaupasta ja lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä on siis jo kolmas laatuaan. Sen tarkoituksena on tarkastella tulevia haasteita ja vahvistaa aikaisempia sitoumuksia lapsikaupan ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön vastaiseen toimintaan. Brasilian kongressia tukee myös vuonna 2006 valmistunut YK:n tutkimus lapsiin kohdistuvasta väkivallasta, jonka seurantaprosessiin valtiot ovat YK-tasolla sitoutuneet. Kongressin odotetaan johtavan aikaisempaa vahvempaan sitoutumiseen ajallisesti määriteltyihin tavoitteisiin ja mittareihin sekä järjestelmällistä uusien teknologioiden, tutkimustiedon ja ohjelmien jakamista. Se, mitä tähän mennessä on saavutettu, ei ole tarpeeksi. Uusia voimavaroja, yhteistyökumppaneita ja toimintasuunnitelmia tämän monimutkaisen ongelman vastaiseen taisteluun tarvitaan kiireesti. 9

10 Tansania ei ole kaukana se on sydämessäni Teksti ja kuvat Eppu Nuotio Sabuni ja Eppu tutustuivat toisiinsa Kabitan kylässä (kuva Marko Väistö) 10

11 Helmikuussa läksin ensimmäiselle kenttämatkalleni UNICEFin Hyvän tahdon lähettiläänä. Kohteenamme oli Tansania ja tarkoituksenamme oli kuvata pienet dokumentit paikallisista lapsista UNICEFkävelyihin osallistuvien ala- että yläkoulujen käyttöön. Kävelyillä kerätään seuraavien kahden vuoden aikana rahaa nimenomaan Tansaniaan. Seurueeseemme kuuluivat Aino Sarkia ja Marko Väistö UNICEFin kouluosastolta sekä UNICEFin hallituksen jäsen ja pitkäaikainen UNICEFlainen, Markku, Mape, Veijalainen. Aino ja Marko olivat hoitaneet kaikki käytännön järjestelyt ja Mape puolestaan matkasi Tansaniaan massiivisen kuvauskaluston kanssa vastaten dokumenttien käytännön toteutuksesta. Minun kontollani oli elokuvien käsikirjoitukset. Työtavaksi sovittiin Ainon kanssa jo lentokoneessa henkilökohtainen tutustuminen lapsiin ja heidän olosuhteisiinsa. Pojat, Mape ja Marko muodostivat yhden työparin, Aino ja minä toisen. Minä haluisin kuunnella ja kuulla lapsia ja nuoria, olla kaikessa rauhassa heidän kanssaan. Saada tietää millaisia ovat heidän tarinansa ja kerätä niitä talteen. Aino lupasi auttaa minua kaikessa. En ollut koskaan aiemmin ollut Afrikassa. Valmistauduin matkaan kaikin käytössä olevin keinoin, kahlasin läpi kasan Tansania-oppaita, luin kaikki mahdolliset raportit UNICEFin ja monien muiden järjestöjen avustustyöstä Afrikassa, katsoin markkinoilla olevia dokumentteja ja surffailin netissä erilaisilla Tansanian-matkaajien sivuilla. Paneudumme asioihin UNICEFin toimistossa Saavuimme Dar es Salaamiin samana päivänä Georg W. Bushin kanssa, viikko sen jälkeen kun Tansanian pääministeri Edward Lwossa oli joutunut eroamaan korruption vuoksi. Kaupunki oli täynnä leveäharteisia turvamiehiä ja pitkiä mustia autoja. UNICEFin paikallinen johtaja, suomalainen Heimo Laakkonen oli tapaamassa Laura Bushia sillä aikaa kun meidät evästettiin kenttämatkallemme hänen toimistonsa työntekijöiden, Olen jatkuvassa yhteydessä kyliin, joissa kävin. Magun alueen koulutussuunnittelija Alice Gombanilah vie minun postini Sabunille ja kerran kuussa Hiittisiin saapuu kirje Kabitasta: Sabuni kertoo kuulumisiaan aina vain paremmalla englanninkielellä. TANSANIA Alle 5 v. kuolleisuus 118/1000 Lukutaitoisia 69 % Koulun aloittaa 95 % Hiv-positiivisia (0 49 v.) 1,4 miljoonaa Hiv-positiivisia lapsia, alle 15 v Suomen UNICEF tukee Tansaniassa lastensuojelua ja lasten osallistumista peruskoulutusta ja elämäntaitojen opetusta COBET-ohjelmaa (epävirallinen koulujärjestelmä koulun ulkopuolelle jääneille lapsille) maan ja sen olosuhteiden erityisasiantuntijoiden toimesta. Siellä toimistohuoneessa, tyttöjen ja naisten asioihin erikoistunutta Hasmick Eglania kuunnellessani minä oikeastaan vasta käsitin harppauksen turvalliselta kotisaareltani Tansanian lasten jokapäivään. Hasmick kertoi meille tyttöjen tilanteesta ja minä kirjoitin päiväkirjaani: Tansaniassa on edelleen voimassa laki, ns. Siveyslaki, jos tyttö tulee raskaaksi hän ei voi enää koskaan palata kouluun. Ei vaikka tyttö olisi raiskattu, niin kuin usein tapahtuu. Kouluun ei ole palaamista vaikka opettaja olisi raiskannut tytön, niin kuin usein tapahtuu. Siinä sohvalla istuessani ja kyyneleitä niellessäni käsitin, etten kaikesta tiedosta huolimatta oikeastaan tiennyt mitään. Kaikki haalimani tieto oli ollut siihen hetkeen saakka pintapuolista, ulkoa opittua ja nyt se alkoi muuttua todellisuudeksi. Me lensimme yli Kilimanjaron lumisen huipun, lensimme kohti kokonaan toista maailmaa. Taaksemme jäi suurkaupunki, edessä odottivat hiljaiset kylät tiettömien teiden takana. Mwanzan lentokenttä, se yksi pikkuruinen huone ja viiden miehen liukuhihna antoi maistiaisen tulevasta. Tienvarsilla oli röttelökyliä, pelloilla lapsia ja naisia kuokkimassa. Oppaiksemme kyliin saimme kaksi UNICEFin tansanialaista työntekijää. Kapichi, minä ja Aino kuljimme yhdessä autossa ja olimme Mapen mukaan Air Force One ja Dominic, Mape ja Marko puolestaan olivat Air Force Two. Työnjako oli selvä ja me olimme valmiit lähtemään kyliin. Pojat kuvaisivat, me Ainon kanssa jututtaisimme lapsia. Ijitu, Kabita ja Kiloleli odottivat! 11

12 Tarinaa ja totta apinanleipäpuun alla Ensimmäinen vierailukohteemme oli Ijitun kylä ja siellä oleva alakoulu. Lapset tiesivät meidän tulevan ja voi sitä riemua kun jeeppimme sitten kaarsi pihaan. Nyt he tulivat, nyt he tulivat! Mzungut eli valkonaamat tulivat! Kuvitelma siitä, että joutuisin kaiken aikaa pidättelemään itkua osoittautui välittömästi vääräksi. Kohtaaminen koulussa lasten kanssa oli silkkaa iloa. Minä lauloin ja pian koko Ijitun koulun kahdeksansataa lasta lauloi selvällä suomen kielellä: Koko päivän odotin, odotin ja odotin... Ja nimemmekin lapset oppivat heti kun niistä tehtiin rytmiset räpit: I now Aino, I know Aino.. Ainonno, Ainonno, Ainoa Aino, I know Aino! Olin etukäteen toivonut tarinaniskijäisiä ja sellaiset me järjestimme. Istuimme apinanleipäpuun alla ja kerroimme satuja. Hadithi, hadithi. alkoi jokainen tarina. Lapsijoukko katsoi seisomaan noussutta kertojaa ja vastasi kuorossa: Hadithi njoo ukweli njoo utamu kolea. Kyseessä oli eräänlainen loitsu tai manaus, jolla pyydettiin tarinaa tulevaksi. Tulkoon tarina ja olkoon se hyvä. Ijitun lapset olivat tottuneita tarinankertojia. Tarinoita käytetään opetuksessa sillä kirjoja ei ole eivätkä tietokoneet avaa ovea maailmaan. Iltaisin tarinat korvaavat television. Tansanian lasten tarinat löivät meidät ällikällä. Eivät siksi, että ne olisivat olleet niin erilaisia ja outoja vaan siksi, että ne olivat niin tuttuja. Kun kuulimme tarinan Zaupelesta, jonka äiti kuoli ja isä meni uusiin naimisiin ja äitipuolen kaksi ilkeää tytärtä kiusasivat Zaupelea minkä ehtivät, tiesimme kuulleemme tarinan aiemminkin. Meidän Zaupelemme on nimeltään Tuhkimo. Jäniksen, Hyeenan ja Elefantin seikkailut taas olivat tansanialainen versio oman lapsuuteni Jänis-, Kettu ja Karhu -tarinoista. Siinä Ijitun alakoulun pihalla, iltapäivän helteessä, vahvistui se, minkä olen oikeastaan aina tiennyt: Ihmiskunnan tarinat ovat yhteisiä ja me olemme samanlaisia kaikkialla. Meillä on samat unelmat ja samat pelot. Se mikä meidät erottaa on elintaso. Minulla on kaikki mitä tarvitsen ja enemmänkin. Ijitun lapsilla ei ole mitään. Yksi vessanvirkaa toimittava maakuoppa kahdeksaasataa oppilasta varten eivätkä tytöt saa sitä käyttää sillä hehän ovat osan kuukautta saastuneita. Ei puhdasta juomavettä, ei moskiittoverkkoja yhdessäkään savimajassa vaikka kylä sijaitsee keskellä pahinta malaria-aluetta. Koulun lapsista huomattavalla osalla oli joko toinen tai molemmat vanhemmat kuolleet aidsiin. Monet olivat vastuussa pienemmistä sisaruksistaan joko yksin tai hyvinkin huonokuntoisen isoäidin kanssa. Kouluruokailua ei ole ja useimmat lapset ovat jatkuvasti aliravittuja. 12

13 Viimeinen kohteemme oli Kiloleli. Siellä UNICEF on jo aloittanut työnsä ja tulokset olivat näkyvissä: Kilolelissä on jo nuorten talo, lapsuutensa menettäneiden ja aidsin orpouttamien nuorten Cobet-koulutusohjelma, kolmensadan kirjan kirjasto ja Aids-pojat niminen teatteriryhmä, joka kiertää polkupyörillään esittämässä hiv-stä kertovaa näytelmää ja jakamassa tietoa aidsista. Murhe asuu Sabunin silmissä Kabitan kylä ja englannin kielellä käytävä yläkoulu oli seuraava kohteemme ja siellä minä tapasin Sabunin. Sabunin isä kuoli kun poika oli kolme ja äiti kun poika oli viisi. Kumpikin aidsiin. Sabuni pitää huolta sisaruksistaan ja sisarensa lapsista ja Bibistä, joka on vanhempi kuin taivas. Poika juoksee 22 kilometriä kouluun ja neljän jälkeen koulusta kotiin. Tekee illat peltotöitä ja alkuyöt perkaa kaloja ja selvittelee verkkoja hankkiakseen rahaa koulumaksuihin ja ruokaan. Sabunin perhe oli syönyt viimeisten kuukausien aikana enimmäkseen puunjuurista tehtyä selluloosakeittoa. Sabuni oli niin loputtoman uupunut, ettei hän tahtonut jaksaa puhua ja hänen silmissään oli murhe, jollaista en ollut koskaan eläessäni nähnyt. Mape valitsi Sabunin yläkouluille tarkoitetun videomme päähenkilöksi ja toi pojan minun elämääni. Sabuni on yksi niistä lapsista, joilta aids on varastanut lapsuuden. Ilman UNICEFin apua häneltä viedään myös aikuisuus. Sabunin ja kaikkien Ijitun, Kabitan ja Kilolelin lasten vuoksi Tansania ei ole enää kaukana. Tansania on sydämessäni. 13

14 Alkaneen koululukuvuoden UNICEF-kävelyjen Alkupamaus-tapahtuma järjestettiin tämän vuoden UNICEF-kaupungissa, Tampereella. Kaupin urheilupuistoon oli kerääntynyt tuhatkunta koululaista kävelemään kehitysmaiden lasten hyväksi. Alkulämmittelyn piti Tommi Evilä. Samaan aikaan Kaupin tapahtuman kanssa liikkui lukuisa joukko tamperelaisia koululaisia myös omien koulujensa läheisyydessä. Jo elokuun 28. päivänä järjesti valtaosa Tampereen seudun päiväkodeista UNICEF-kävelytempauksen. Tässä onkin hyvä haaste kouluille tempaista yhtä hyvin. Kävelyssä kerättyjä varoja suunnataan mm. Tansaniaan, jossa korjataan ja varustetaan kouluja, koulutetaan opettajia sekä tarjotaan nuorille osallistumismahdollisuuksia sekä panostetaan lastensuojelumekanismeihin. UNICEF-kävely 10. vuosi menossa vuosittain yli lasta mukana, noin koulusta kasvatuksellinen puoli yhdistettynä varainkeruuseen: 1,5 miljoona euroa vuosittain kaksivuotinen kampanja Portti elämään , jolla tuetaan mm. Tansanian lapsia alkupamaus järjestettiin vuoden 2008 UNICEF-kaupungissa Tampereella , kirittäjänä Tommi Evilä kävelyn suojelija uimari Hanna-Maria Seppälä idea: jalanojennus ja apu lapselta lapselle 14

15 kauppa.fi UNICEF-korttien myyntiä vuodesta 1949 On miljoonia syitä ostaa UNICEFin kortteja ja lahjoja ja ne kaikki ovat lapsia UNICEF-tuotemyynnillä on pitkät perinteet. Jitka Samkova, 7-vuotias tshekkityttö, piirsi ensimmäisen UNICEF-kortin kiitokseksi avusta hänen sodan runtelemalle kotikylälleen. UNICEFin tuotemyynti sai alkunsa vuonna 1949, kun Jitkan piirustuksesta painettiin kortteja myytäväksi. Siitä lähtien UNICEF on kerännyt tuotemyynnillä yli miljardi dollaria pitkäkestoisiin ohjelmiin, joiden vaikutuspiirissä on tälläkin hetkellä yli miljardi lasta. UNICEF-kortti on ollut myös näkyvä viestinviejä, joka tekee järjestön työtä tunnetuksi. Teksti Erika Pursiainen Kuvat UNICEF, myyntipistekuvat Suomen UNICEFin vapaaehtoiset Tuotemyynti alkoi Suomessa vapaaehtoisvoimin 1960-luvulla jo ennen kuin Suomen UNICEF perustettiin virallisesti. Kortit tulivat silloiselta YK-yhdistykseltä. Gunvor Hustich, vuosia vapaaehtoispohjalta työskennellyt Suomen UNICEFin ensimmäinen pääsihteeri, värväsi ripeästi mukaan innokkaan vapaaehtoisjoukon ja loi korttimyynnillä UNICEFin taloudellisen perustan. Pian kortteja myivät partiolaiset, pääsihteerin henkilökohtaiset ystävät, rouvat eri lähetystöistä, pankkineidit ja satunnaiset vierailijat. Korttimyynti toimi, vaikka varasto sijaitsikin aluksi pääsihteerin kotona sängyn alla luvulla toiminta organisoitui ja korttimyynnin kanavat laajenivat, tehokkaimmin niitä myytiin Osuuspankeissa ja kampaamoissa. Myös yritysten toimitusjohtajia lähestymällä saatiin koottua uusi asiakaspiiri. Parhaimmillaan lukujen taitteessa myytiin kolme miljoonaa korttia vuodessa. Miljoona korttia vuodessa Tuotemyynti on tiivistä yhteistyötä pääjärjestön ja kansallisten komiteoiden kesken. Pääjärjestö valmistuttaa tuotteet ja kehittää tuotevalikoimia, joista Suomen UNICEF valitsee kotimaan markkinoille sopivimman valikoiman kortteja ja lahjatavaroita. Pääjärjestö analysoi säännöllisesti markkinoiden tarjontaa ja trendejä sekä tekee markkinatutkimuksia. Valtaosa valikoimasta on kansainvälistä, mahdollisimman monille maille sopivaa sekä brändi- että kustannussyistä. UNICEFin laaja tuotevalikoima muodostuu korteista, kalentereista, paperitarvikkeista, leluista ja peleistä, kynttilöistä, mukeista, tekstiileistä sekä monista muista lahjatavaroista. Yrityksille on tarjolla laaja valikoima joulukortteja sekä painatuspalvelu. Monet tuotteista sopivat myös henkilökunta- ja liikelahjoiksi. Vaikka kortit ovat selkeästi tärkeimpiä tuotteita, lahjatavaravalikoimaa kehitetään voimakkaasti ja sen osuus kokonaistuotemyynnistä kasvaa jatkuvasti. Vuosien varrella yli 80 suomalaisen taiteilijan töistä on painettu UNICEFkortteja ja kirjeensulkijamerkkejä. Tänä vuonna valikoimassa on Salli Parikan, 15

16 www. unicefkauppa.fi Jokaisella ostoksella on merkitystä. Yhden korttipakkauksen tuotolla UNICEF voi hankkia: poliorokotteet 40 lapselle 2000 litraa puhdasta juomavettä kirjat ja kynät 40 lapselle Maria Lehtmanin ja Tove Janssonin kuvittamia kauniita jouluaiheisia kortteja. Korttimyynti oli Suomen UNICEFin tärkein varainhankintamuoto yhdistyksen alkuajoista aina 1980-luvulle asti, jolloin rinnalle alkoi kehittyä uusia vastikkeettomia keräysmuotoja. Nykyään myynnin osuus kokonaisvarainhankinnasta on noin 14 %. Vuosittain myydään noin miljoona korttia yksityisille ja yritysasiakkaille postimyynnin sekä ympäri Suomen sijaitsevien myyntipisteiden kautta. Myynti verkossa käynnistyi 1990-luvun lopussa ja on kasvanut kattamaan lähes 40 % postimyynnistä. Asiakkaat ovat löytäneet mahdollisuuden tehdä sähköisiä ostoksia ja verkkokaupan osuus myynnistä kasvaa koko ajan. Korttitalo Karton kanssa yhteistyössä myydään lisäksi kortteja sekä onnittelu- ja suruadresseja yhteensä reilusti yli puoli miljoonaa kappaletta vuodessa. Karton laaja jakeluverkko tarjoaa näkyvyyttä ja mahdollistaa sen, että kortteja voi ostaa UNICEFin hyväksi ympäri vuoden lähes kaikkialta, mistä kortteja normaalisti ostetaan: kirjakaupoista, tavarataloista, marketeista ja posteista. Tuotteet kertovat UNICEFin tekemästä työstä UNICEFin arvot ja päätoiminta-alueet heijastuvat konkreettisesti tuotevalikoimaan. UNICEFin leluilla leikkimällä oppii UNICEFin tekemästä työstä lasten terveyden, koulutuksen, tasa-arvon ja turvan edistämiseksi. Nämä ponnistukset näkyvät myös monissa muissa tuotteissa ja korttiaiheissa. Osa tuotteista on kotoisin maista, joissa UNICEF tukee paikallisia, koko yhteisöä hyödyttäviä projekteja. Nämä tuotteet on yleensä tehty käsin pienissä yhteiskunnallisesti vastuullisissa yrityksissä. UNICEF suojelee ympäristöä tulevia sukupolvia varten eikä hyväksy ympäristöä vahingoittavia materiaaleja. Esimerkiksi tekstiileissä käytetään luonnontuotteita kuten alpakanvillaa ja kortit painetaan talousmetsistä tuotetulle paperille. 16 UNICEFin korttien ja lahjatavaroiden tuotekehityksessä ja tuotannossa noudatetaan aina tiukkoja kansainvälisiä vaatimuksia laadun ja turvallisuuden varmistamiseksi. UNICEF käyttää vain eettisesti toimivia tavarantoimittajia ja kiinnittää erityistä huomiota siihen, että tuotteet valmistetaan sosiaalisesti vastuullisesti ja ympäristöä kunnioittaen. Ulkopuoliset tarkastajat suorittavat järjestelmällisesti tarkastuksia, tuotetestauksia ja laadunvalvontaa paikan päällä riippumatta siitä missä tuotantolaitokset sijaitsevat. Vapaaehtoiset korvaamaton voimavara Vapaaehtoiset muodostavat Suomen UNICEFin tärkeimmän yksittäisen myyntikanavan, jonka kautta saadaan kolmasosa myyntituloista. Kansainvälisessä mittakaavassa näin korkea vapaaehtoisten osuus on harvinaista. Vapaaehtoiset myyvät UNICEFin kortteja ja lahjoja paikallisissa tilaisuuksissa ja järjestävät omia tapahtumia, myyjäisiä, kirpputoreja jne. sekä ylläpitävät myyntipisteitä. UNICEF ei voisi toteuttaa avustusprojektejaan nykyisessä mittakaavassa ilman vapaaehtoisten panosta. Paikallisryhmien lisäksi pelkästään Helsingin toimistossa on kirjoilla lähes 100 vapaaehtoista, jotka auttavat eri tavoin toimiston töissä, mm. pakkaamalla joulun aikaan Helsingin Lauttasaaren varastosta lähtevät kymmenet tuhannet tuotteet. Kenttäverkosto alkoi muotoutua 1980-luvun puolessa välissä, kun vapaaehtoisista muodostuvat paikallisryhmät alkoivat levitä ympäri Suomen. Korttimyyntiä, tempauksia ja keräyksiä järjestettiin ja toimintaan tuli mukaan kasvava joukko UNICEFin ystäviä. Toiminta keskitettiin suurimman kaupungin ympärille. Verkosto laajeni syvemmälle maakuntiin ja levisi lopulta koko maahan. Tällä hetkellä ympäri Suomea toimii 42 paikallisryhmää, joiden tuotemyynti perustuu vapaaehtoisuuteen. Jotkut yksityishenkilöt ja yhteisöt toimivat lisäksi Suomen UNICEFin ystävämyyjinä. Keräysjohtaja Liisa Susiluodon mukaan pienet paikkakunnat voivat olla varsinaisia tähtiä ja joidenkin ryhmien tulokset ovat olleet hämmästyttäviä. UNICEFin vapaaehtoiset ovat voimavara, josta monet organisaatiot voivat vain uneksia. Taas toivotus hyvän joulun UNICEF julkaisee vuosittain kuluttajaesitteen keväällä ja syksyllä sekä yritysjouluesitteen tukemaan vuoden pääkampanjoita. Uusi kortti- ja lahjavalikoima on täynnä todellista joulun tunnelmaa ja antamisen iloa. Korttien tyylikkäät värit, uudet aiheet sekä jännittävät viimeistelyt kertovat niiden laadusta ja ainutlaatuisuudesta. Lahjatavaravalikoiman teemoina ovat puolestaan hyöty ja huvi, keräily ja käsityötaito. Tilauksen voi tehdä verkkokaupassa, postittamalla tai faksaamalla esitteen mukana tulevan tilauskortin, soittamalla tilauspalveluun tai ostamalla suoraan kymmenistä syksyn mittaan aukeavista joulumyyntipisteistä. Yritykset voivat olla konkreettisella tavalla mukana parantamassa maailman lasten elinolosuhteita lähettämällä asiakkaille ja yhteistyökumppaneille UNICEF-joulukortin. UNICEF tarjoaa yrityksille valikoiman kauniita, tyylikkäitä ja ainutlaatuisia kortteja, joissa yhdistyvät yritysmaailman arvot ja joulunajan lämmin henki. Yritysmyynnissä UNICEF korostaa korttien laadun lisäksi kokonaisvaltaista palvelua.

17 kauppa.fi Paikallisryhmien ansiosta jatkuva tuote- ja korttimyynti on mahdollista verkkokaupan lisäksi paikallisesti lähes joka puolella Suomea. Ympärivuotista myyntiä on kymmenissä kaupungeissa ja joulun alla myyntipisteet levittäytyvät koko maahan. Joulunalusmyynti keskittyy joulukuun alkuun ja vaihtelee parin päivän myyntikeikoista monta viikkoa kestäviin myyntitapahtumiin. Asiakkaiden ostotottumukset vaihtelevat paikkakunnittain ja valikoima onkin kokonaisuudessaan esillä usein vain suurimmissa myyntipisteissä luvun alkuvuosina yhdistyksellä oli kaksi omaa jouluajan myyntipistettä Helsingissä; toinen Stockmannin tavaratalossa ja toinen Helsingin Säästöpankin pääkonttorissa Mannerheimintiellä. Myöhemmin yhteistyö Stockmannin kanssa on laajentunut kaikkiin kaupunkeihin, joissa Stockmannilla on tavaratalo. Joulun alla UNICEFjoulumyyntipisteet aukeavat Helsingin keskustan ja Itäkeskuksen sekä Espoon, Vantaan, Tampereen, Turun ja Oulun Stockmanneilla noin kolmen viikon ajaksi. Aina ajantasainen myyntipisteluettelo Suomen UNICEFin kotisivuilla osoitteessa ohjaa asiakkaat heille lähimpään myyntipisteeseen. Jokainen lähetetty kortti ja annettu lahja pelastaa lapsen elämän UNICEFin tuotemyynnin tarkoituksena on kerätä varoja maailman lasten hyväksi. Tuotteiden myyntituotto tulee kokonaan UNICEFille, koska myynti hoidetaan itse postimyyntinä tai myyntipisteiden kautta, eikä välikäsille makseta myyntipalkkiota. UNICEF-korttien ja -lahjojen kokonaismyyntituotosta noin 50 % ohjataan UNICEFin lastenrahaston kautta pitkäkestoisiin kehitysohjelmiin ympäri maailman. Loput hinnasta kuluu tuotteiden valmistukseen, kuljetukseen ja markkinointiin. Karton kautta myytyjen postikorttien tuotosta 10 % päätyy UNICEFin auttamistyöhön. Suomen UNICEF toimii tiukasti kilpailluilla markkinoilla ja 50 %:n nettomyyntituotto on hyvä saavutus. Lydia, 10-vuotias orpo tyttö, lähetettiin asumaan tätinsä luo, jolla oli jo valmiiksi seitsemän poikaa. Sillä aikaa kun pojat kävivät koulussa, Lydia ahkeroi kotiaskareiden parissa. Hän opiskeli yömyöhään muun perheen mentyä nukkumaan. Vastoinkäymisistä huolimatta Lydia oli luokkansa ainoa, joka läpäisi kokeen toisen oppiasteen koulutukseen. Nyt hän opiskelee sairaanhoitajaksi kotimaassaan Tansaniassa. Lydian esimerkki luo toivoa hänenlaisilleen tytöille päästä kouluun. On miljoonia tyttöjä, niin kuin se Lydia joka joskus olin, jotka voivat vaan haaveilla koulutuksesta. He tarvitsevat apuamme, ei ensi vuonna eikä huomenna, vaan tänään, hän sanoo. Yli 93 miljoonalla lapsella ympäri maailman ei ole mahdollisuutta edes peruskoulutukseen, yli puolet heistä on tyttöjä. Jokaisen ostetun UNICEF-tuotteen tuotolla UNICEF tekee tuloksellista työtä lasten hyväksi yli 150 maassa. Tuotemyynnistä saaduilla varoilla on parannettu konkreettisesti miljoonien ja miljoonien lasten oloja. Me voisimme helposti auttaa vieläkin enemmän, jos haluaisimme antaa maailman lapsille edes pienen osan siitä rahamäärästä, jonka nyt käytämme turhan tavaran hankkimiseen. Tärkeintä elämässä on auttaa muita, sanoo Suomen UNICEFin pitkäaikaisin vapaaehtoinen Irene Graevenitz, 100 vuotta. Ostamalla UNICEF-kortteja ja lahjoja voi pelastaa lapsen hengen ja olla mukana UNICEFin tekemässä työssä. 17

18 Mikä? Suomi Ui UNICEFille on Suomen UNICEFin yhteistyökumppanin Uimaliiton kampanja, jonka tarkoituksena on kerätä varoja UNICEFin vesi- ja sanitaatiotyöhön kehitysmaissa sekä tiedottaa suomalaisille puhtaan veden ja kunnollisen uimataidon merkityksestä. Suomi Ui UNICEFille -tapahtumat tullaan järjestämään yhteistyössä UNICEFin vapaaehtoisten paikallisryhmien kanssa. Tapahtumia järjestetään ympäri Suomea, noin 10 paikkakunnalla. Päätapahtuma pidetään Helsingin Mäkelänrinteen uintikeskuksessa, jossa uidaan kahden joukkueen voimin 24 tunnin uintiviesti. UNICEF Team London -joukkue koostuu Lontoon olympialaisiin 2012 tähtäävistä nuorista uimarilupauksista. UNICEF Team Suomi on julkisuuden henkilöistä, yhteiskuntavaikuttajista ja uintiharrastajista koottu hyväntekeväisyysjoukkue. Yleisöllä on mahdollisuus tukea mieleistään joukkuetta. UNICEF Team Suomen lahjoitukset menevät lyhentymättöminä UNICEFille, UNICEF Team Londonin keräyksestä luovutetaan 50 % UNICEFille. Jokainen voi myös itse tulla uimaan tapahtumapäivänä ja näin edistää hyvää asiaa. Uimahalleissa on tapahtumapäivinä tarjolla mukavaa tekemistä koko perheelle, mm. näytetunteja, pellehyppyjä (Helsinki) sekä UNICEFin toiminnan esittelyä. Mukana menossa ovat myös uintikummit Hanna-Maria Seppälä ja Joona Puhakka. Miksi? Päivittäin yli alle 5-vuotiasta lasta kuolee likaisesta vedestä aiheutuviin tauteihin. Myös uimataito on monessa kehitysmaassa puutteellista ja se aiheuttaa lukuisia lasten hukkumiskuolemia. Suomi Ui UNICEFille -tapahtuma on Suomen Uimaliiton vastaus maailman vesiasioita parantamiseen. Milloin? Mäkelänrinteen tapahtuma käynnistyy la klo ja uinnit jatkuvat sunnuntaille klo asti. Halli on avoinna 24 tuntia. Paikallistason toteutukset vielä työn alla. Missä? Mukana seuraavat paikkakunnat: Helsinki: Mäkelänrinne Espoo: Espoonlahden uimahalli Heinola, Lahti, Oulu, Rovaniemi, Turku, Tampere, Lahti (lista löytyy myös muutama paikkakunta vielä auki) Lisätietoja? 18

19 Ikään kuin syksyn sateet, talven lumi, kevään jäidenlähtö ja kesän kymmenet tuhannet järvet eivät meille riittäisi, Suomessa on myös 220 uimahallia. Niissä käydään vuosittain 24 miljoonaa kertaa. Sisäliikuntalajeista uiminen on ylivoimaisesti suosituin laji. Elämme veden yltäkylläisyydessä muualla siitä on puute. Haluamme saattaa jäsentemme tietoisuuteen köyhien maiden vesiongelman ja kerätä varoja tilanteen muuttamiseksi, sanoo Suomen Uimaliiton talous- ja markkinointipäällikkö Rolf Mikkola. Yhteistyössä mukana: Kuvat: Teksti: Katri Simonen Kuvat Patrik Lindström Parhaat ajatukset syntyvät vedessä Mikkola rakastaa vettä. Joka aamu hän ui altaassa kilometrin. Vesi on kuin toinen kotini. Kukaan ei häiritse, saan olla omissa oloissani. Parhaat ajatukset syntyvät, kun uin selkää ja katson hallin kattoon. Visiot kirkastuvat, Mikkola kertoo tavatessamme Helsingin Mäkelänrinteen uintikeskuksen kahviossa, jonka isoista ikkunoista väikkyy kaksi turkoosinsinistä allasta. Hallin kattoon on hahmottunut käsikirjoitus Uimaliiton 102-vuotisen historian suurimmasta kampanjasta. Se toteutuu lokakuun 11. ja 12. päivänä, jolloin Suomi Ui UNICEFille 24 tunnin ajan. Tapahtuman pohjana on Suomen Uimaliiton ja Suomen UNICEFin viime vuonna allekirjoittama kolmivuotinen yhteistyösopimus janopäivän varainkeruun merkeissä. Uimaan Lokakuisena lauantai-iltapäivänä kello Mäkelänrinteen uintikeskuksen pienempään altaaseen tulee hyppäämään kaksi joukkuetta. Toinen niistä on UNICEF Team London, jonka muodostaa 32 nuorta. He ovat vuotiaita, eri puolilta Suomea ja tähtäävät osallistumiseen Lontoon vuoden 2012 olympialaisiin. Heistä Emilia Pikkarainen, Noora Laukkanen ja Eva Lehtonen osallistuivat jo Pekingin olympialaisiin. Suomi Ui UNICEFille -tapahtumassa yritykset ja yksityiset henkilöt voivat sponsoroida nuoria, esim. maksamalla 1 sentin uitua kilometriä kohden. Koska nuoret selvittävät 50 metriä noin puolessa minuutissa, uimametrejä tulee kertymään 24 tunnin aikana huikea määrä: noin metriä eli 100 kilometriä. UNICEF Team London lahjoittaa suorituksensa sponsorointituloista puolet UNICEFille. Urakka käy hyvästä harjoituksesta, Mikkola myhäilee. Hän kertoo, että vielä koulua käyvät nuoret ovat myös hyviä koulussa, kuten urheilijat yleensäkin. Kun osaa fokusoida urheiluun, osaa fokusoida myös koulunkäyntiin, ja itsekuri on hallussa, hän toteaa. Toisella radalla ui UNICEF Team Finland. Se on jo sekalaisempi sakki. Ensimmäisen tunnin aikana ui vuorollaan noin 60 julkkista. Heistä ensimmäisenä altaaseen polskahtaa toinen UNICEFin uintikummeista, maailmanmestari Hanna-Maria Seppälä. Häntä seuraa Pekingin paraolympialaisista juuri palannut uimari Antti Laatikka ja häntä ministeri Astrid Thors. Vuorollaan ui myös kansanedustajia, pappeja, kenraaleita ym. Uimahyppääjä ja toinen uintikummi Joona Puhakka tähdittää menoa jossain sopivassa välissä. 19

20 Myöhemmin, illan ja yön mittaan, UNICEF Team Londonissa ui yritysten henkilökuntaa, uimaseurojen jäseniä ja talon henkilökuntaa. Yleisö on tervetullut seuraamaan tapahtumaa yönseutua lukuun ottamatta. Uintivuoromahdollisuus kansalaisilla on sunnuntaina klo Kaikilla on myös mahdollisuus opetella hydrobicciä ja vesijumppaa, mittauttaa oma uintiaikansa, saada uintitekniikan opetusta ym. Monet halunnevat kuvauttaa itsensä Hanna-Marian ja Joonan kanssa. Luonnollisesti Mäkelänrinteen uintikeskus toimii samalla myös UNICEFin tiedonvälitys-, myynti- ja varainkeruupaikkana. Sunnuntaina kello 15.00, kun 24 tunnin uintimaraton päättyy, esitellään UNICEF Team Londonin nuoret sekä julkistetaan, kuinka paljon rahaa on uitu maailman lapsille. Tarkoitus on tehdä Suomi Ui UNICEFille -tapahtumasta perinne, Rolf Mikkola sanoo. Intohimoiset naiset Vaikkei uskoisi, Rolf Mikkola jää eläkkeelle ensi toukokuussa. Uimahallin kattoon on hahmottunut suunnitelma ostaa ystävien kanssa menolippu Sydneyyn, Australiaan, ja aloittaa sieltä parin kuukauden seikkailumatka. Mikkola ei ole koskaan itse kohdannut köyhyyttä tai veden puutetta ja toivoo, että saisi matkallaan nähdä myös sitä todellisuutta, jonka muuttamiseksi UNICEF toimii. Hän kertoo yllättyneensä, kun alkoi pari vuotta sitten perehtyä järjestön toimintaan miten laajaa se on. Suurimman vaikutuksen häneen ovat kuitenkin tehneet naiset: Paikallisryhmien vapaaehtoiset naiset ja heidän omaehtoisesti pulppuava intohimonsa, jolla he tekevät työtä. He ovat timantteja, Rolf Mikkola sanoo. Vesien maa Suomi on myös kilpauimarien huippumaa. Tällä hetkellä kilpauinnin kirkkaimpia timantteja on nuori ja kaunis nainen, Suomen ensimmäinen naisten uinnin maailmanmestari Hanna-Maria Seppälä, 23. Hanna-Maria Seppälän arkisto Voimaa perheeltä Hanna-Marian elämässä perhe ja uiminen ovat alusta asti kietoutuneet hyvällä tavalla yhteen. Hänen vesielämänsä alkoi kuin huomaamatta, kun vanhemmat veivät kolmea isoveljeä Keravan uimahalliin harjoittelemaan, ja pikkusisko halusi mukaan. Kun valmentajista oli kotipaikkakunnalla puute, omasta äidistä tuli Hanna-Marian valmentaja, ja sitä hän on edelleen. Kaksi veljeä toimivat hänen managerinaan. Isä ja kolmas veli kannustavat. Tytöllä oli kyllä paljon muitakin harrastuksia, mutta sen jälkeen kun hän 15-vuotiaana osallistui Suomen kaikkien aikojen nuorimpana edustajana Sydneyn olympialaisiin vuonna 2000, ne saivat jäädä. Keskittyminen on tuonut tuloksia. Vuonna 2003 Barcelonan MM-kisoissa suomalaislupaus ui itsensä ja kaikkien hämmästykseksi maailmanmestaruuden. Nyt yksistään kultamitaleja on kertynyt jo 103. Presidentinlinnaankin on kutsuttu kahdesti. Hanna-Marialle huippu-urheilijaksi ryhtyminen on ollut alusta lähtien helppo ratkaisu. Vaikka uimaharjoituksia on keskimäärin yhdeksän kertaa viikossa ja kuivaharjoituksia neljästi, hän puhuu uimisestaan silti edelleen mieluummin harrastuksena kuin työnä. Hyvä tulos saadaan tekemällä pitkäjänteisesti ja tarkoin suunniteltua työtä! Uimarina pyrin nauttimaan siitä mitä teen ja tähtään mahdollisimman täydelliseen suoritukseen. Ihmisenä pyrin myös nauttimaan siitä mitä teen ja aina ottamaan huomioon ihmiset ympärilläni ja saamaan hymyn heidän kasvoilleen, hän vastaa kysymyksiin sähköpostitse. Muuhun ei ole aikaa; hänellä on vuodessa kilpailua ja yhteensä noin 60 kisapäivää eri puolilla maailmaa. Elämänlähde Kuivalla maalla, veteen menemättä, Hanna-Maria Seppälä ei voi olla kahta kolmea päivää pidempään. Vesi on elementti jota tarvitsen pelkästään jo elääkseni ja selvitäkseni jokapäiväisestä elämästäni. Ilman vettä tuntisin varmasti, että elämästäni puuttuu jokin sydäntäni lähellä oleva asia, hän kirjoittaa. Eräässä haastattelussa Hanna-Maria on kertonut, että vesi tuntuu eri päivinä erilaiselta, pito vaihtelee, eikä sille voi mitään. Hankalina päivinä asiaa voi auttaa psyyken keinoin. UNICEFin uintikummina toiminen on hänelle mieluisaa. Ihmisten hyvinvointi on hänelle tärkeä asia: siksi hän on valmistumassa kilpailujen lomassa myös fysioterapeutiksi. Haluan auttaa ihmisiä, jotka eivät ole ikinä nähneet puhdasta vettä. Toivon, että joskus nämäkin ihmiset saisivat mahdollisimman hyvän ja vahvan elämän. Kysymykseen siitä, mikä on hänen oman elämänsä voimanlähde, Hanna- Maria Seppälä vastaa selkeästi: Saan voimani perheeltä ja ystäviltäni. 20