PENTAGRAMMI IHMINEN HENGEN JA LUONNON VÄLILLÄ SISÄLLYS

Transkriptio

1 PENTAGRAMMI IHMINEN HENGEN JA LUONNON VÄLILLÄ Elävänä aineena Jumala on ykseys. Elämänä ja aineena Jumala on kaksi: Hän on Isä-Äiti. Isä on elämä ja Äiti on aine. Isä on henki, Äiti on ikuinen aine, luonto, alkuperäinen aine, henki ja luonto. Alkuperäinen aine ei ole maan ainetta, vaan kosmista rakennusainetta, lukemattomia kertoja kevyempää. Henki on maaginen alkusyy, joka antaa liikkeen ja kasvun kaikelle, mikä elää. Jokainen peräänantamaton tutkija kohtaa tämän tosiasian jonain hetkenä, niin kosmoksessa kuin mikrokosmoksessakin, ihmisessä. Niin ylhäällä kuin alhaallakin. Tässä Pentagrammin numerossa tarjotaan lukijalle joitakin näkökohtia ihmisen roolista tässä ikuisessa hengen ja luonnon keskinäisessä kanssakäynnissä. Ainutlaatuista on se, että ihminen pystyy sielullaan jälleen yhdistämään nämä kaksi yhdeksi, täydellisessä harmoniassa olevaksi eläväksi uudeksi sieluksi, uudeksi luoduksi. Ihminen on siis se, joka edustaa kolmea: Poikaa, Kristusta meissä. SISÄLLYS VUOSIKERTA NRO 4 3 EI-OLEMISEN VEDET 11 POIKA JA ARPI 13 CHIDR, VIHREÄ 18 UNELMA KUOLEMAT- TOMUUDESTA 24 HUUTO, SILTA, HENKI 27 KUN LUVUT JA MUODOT EIVÄT ENÄÄ 34 SUUREN RUMMUN SALAISUUS Kansi: Kreikkalainen jumalatar Artemis. Yksityiskohta Parthenonin temppelin itäisestä friisistä, Ateena. (Perikles, e.kr.)

2 LECTORIUM ROSICRUCIANUMIN, KULTAISEN RUUSURISTIN KANSAINVÄLISEN KOULUN AIKAKAUSLEHTI Pentagrammi -lehden tarkoituksena on kiinnittää lukijoiden huomio uuteen aikaan, joka nyt on ihmiskunnan kehityksessä koittanut. Pentagrammi on kaikkina aikoina ollut uudestisyntyneen ihmisen, uuden ihmisen symboli. Se on myös symboli kaikkeudesta ja sen ikuisesta syntymisestä, jossa toteutuu jumalallinen suunnitelma. Symbolilla on arvonsa kuitenkin vain silloin kun se rohkaisee toteuttamiseen. Ihminen, joka toteuttaa Pentagrammia mikrokosmoksessaan, omassa pienoismaailmassaan, on transfigurismin polulla. Pentagrammi kutsuu lukijaa toteuttamaan itsessään tämän YHTEYSTIEDOT: henkisen vallankumouksen. Osoite: Lectorium Rosicrucianum PL Hämeenlinna Sähköposti: Kotisivut: Pankkiyhteys: Sampo

3 Ei-olemisen vedet Voidaanko hengen olemusta kuvailla? Onko se koettavissa? Kuinka henki puhuu meille? Kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa on henkeä yritetty lähestyä, selvittää sen olemusta ja avata tietoisuutta sen valolle. Matsya Puranassa, vanhassa hindutekstissä sanotaan: Mutta jos vain se voidaan tuntea, mitä jumaluus on ennen sanonut, kuka voisi sitten tuntea hänet itsensä? 1 Koska henki on tuntematon, on se ihmisen tietoisuudella mahdotonta käsittää intellektuaalisesti ja mentaalisesti. Sen tähden vanhat hindumestarit valitsivat myyttejä ja legendoja selventääkseen hengen kuvaa uskoville. Näiden legendojen avulla pystytään jopa tänäkin päivänä avaamaan havaintokykyjämme. Niiden sanoma ei ole ensisijassa suunnattu älyyn, vaan sydämen intuitioon. Tämä intuitio on muuttunut nykyaikana yhä tärkeämmäksi. Solutietoisuus ilmaisee itseään sydämen kautta. On siis ymmärrettävää, että kaipuu alkulähteeseen on muistamista, joka solumuistin kautta kuuluu kutsuna sydämessä. Tämänkaltaisia legendoja löydämme Puranoista, hindujen oppikirjoista, joissa on mm. myyttejä maailman alusta ja lopusta sekä ohjeita uskonnollisia harjoituksia varten. Puranoiden katsotaan olevan samanarvoisia kuin Vedojen, ja niitä käännetään parhaillaan Unescon toimeksiannosta sanskritin kielestä englanniksi. Niistä on mainintoja jo ajalta neljäsataa vuotta e.kr. 2 Yksi loistavista Matsya Puranan myyteistä kertoo Markandeyasta, joka saa kokea korkeimman hengen ilmestyksen. Seuraavassa lyhennetty versio tästä myytistä. Olemme ottaneet tietoja siihen tunnettujen indologien 3 sekundäärisistä lähteistä, sillä Matsya Purana on vielä vain osittain käännetty sanskritin kielestä. MARKANDEYAN MYYTTI Brahman päivän, maailmankauden, lopussa, kun yhteiskunta oli tullut tilaan, jossa asema määräytyi omaisuuden mukaan, omaisuus oli tullut ainoaksi hyveen lähteeksi, intohimo oli ainoa side miehen ja naisen välillä, petos onnistumisen perustana elämässä, seksuaalinen rakkaus ainoa tie onneen ja ulkonainen sekasorto sekoittunut sisäiseen uskoon [...], olemme tulleet Kali Yugan aikaan, tämän päivän maailmaan. Vanhat ihmiset haluavat olla kuin nuoriso, nuorisolta puuttuu avoimuus. Opettajat, kauppiaat ja palvelijat nauttivat ilkeistä tempuistaan ja kieriskelevät pahuudessa, tahto korkeampaan on kadonnut ja vahva itsekeskeisyys hallitsee. 4 Kun tämä kurjuus on ihmiskuntaa kohdannut, ovat pelastusmahdollisuudet hävinneet ja kaikkeus on valmis hajoamaan. Vishnu, korkein jumaluus, vetää Eteläintialainen kuva seitsemästä tsakrasta. 3

4 silloin kosmoksen jumalalliseen aineeseensa. Hän ahmaisee hedelmättömän kaaoksen, ottaa ihmiset, planeetat, eläimet ja aurinkokunnat, kasvit ja universumit takaisin itseensä. Hän antaa kaiken elävän, jumaluuksista aina kiveen saakka, sulaa ja kaikki virtaa yhteen, korkeimpaan olentoon. Kuumuus ja vedenpaisumukset vuorottelevat. Mikä ensin oli ravitsevaa, on nyt tuhoavaa. Vishnu sokaisee auringon ja kaiken elollisen. Maa kuivuu, jumalallinen ja maallinen vesi katoaa. Vishnu muuttuu tuuleksi ja ottaa kaikilta luoduilta ilman pois. Vishnu muuttuu tuleksi ja syttyy jättiläismäinen maailman palo. Vishnu muuttuu pilviksi ja rankkasade, puhdas ja makea kuin maito, sammuttaa palon. Ja maailmat haihtuvat nirvanassa. Maa saatetaan takaisin alkumereen. Alkuaineet sulavat jakamattomaan nestemäisyyteen. Kuu ja tähdet sulavat ja on vain rajaton alkuvaltameri. Moderni kuva Markandeyan syntymästä. Vishnu nukkuu yksin ja yksinäisenä hän, jättiläismäinen olento, makaa alkumeren aineessa, puoliksi veden alla, ajelehtien aalloilla, uinuen, tietämättömänä, vain hän itse. Vihnu uneksii hän uneksii kaikkeuden niin kuin sen on oltava. Jumaluuden sisällä lepää kosmos, kuin syntymätön lapsi, ja maailma kiertää harmonisilla kiertoradoillaan kuten kuuluukin. Ja Vishnun unessa vaeltaa pyhä mies ihanteellisessa maassa, pyhiinvaeltaja, joka täynnä iloa katselee jumalallista maailmaa. Pyhimys on jo tuhansia vuosia vanha. Hänen nimensä on Markandeya. Hän on suuri, vahva ja viisas ja hän kulkee pyhillä paikoilla, lähteillä ja muualla. Hän katselee ihmisiä, jotka askareissaan rakastavat Jumalaa. Markandeya on yhtä tämän jumaluuden sisällä uneksitun maailman kanssa. Mutta nyt tapahtuu jotain ihmeellistä: kosmisen yön syvässä hiljaisuudessa nukkuu jumaluus ja hänen suunsa on auki. Vaeltaessaan ympäriinsä vanha 4

5 mies liukastuu ja putoaa uneksivan jumaluuden suusta mereen. Ensin ei Markandeya näe ollenkaan nukkuvaa jumaluutta. Hän ajelehtii öisellä merellä ja kyselee onnettomana: Uneksinko minä? Onko tämä kuvittelua? Olenko tullut hulluksi? Missä ovat aurinko, kuu ja tähdet? Ovatko ne sammuneet? Tämä maailma ei ole sitä ansainnut. Ei ole tuultakaan, missä on maa? Missä minä olen? Yhä toivottomampana taistelee Markandeya elämästään merellä. Silloin hän huomaa nukkuvan jumaluuden valtavan olemuksen. Hän luulee näkevänsä vuorijonon, joka kohoaa vedestä. Nyt näenkin jo paremmin, tämä vuori loistaa sisältä päin. Ihmeellinen valo! Pyhimys ui lähemmäksi nähdäkseen vuoren paremmin ja silloin jättiläiskäsi tarttuu häneen, vie hänet suuhunsa ja nielaisee sisään. Nyt seisoo pyhimys taas yhtäkkiä tutussa maisemassa jumaluuden unessa ja jää hämmentyneenä seisomaan paikalleen. Mitä se oli? Uneksinko minä? Oliko se näky? Koska Markandeyalla ei ollut muutakaan tekemistä, kuljeksi hän edelleen, katseli joogeja ja askeetteja ja heidän pyhiä harjoituksiaan, iloitsi brahmaanien viisaudesta, ihmetteli kuninkaitten hallitustaitoa, aina vain kulkien jumalallisen unimaailman läpi. Satoja vuosia hän kulkee maailmassa, joka on kuten sen kuuluu ollakin ja jota jumaluus uneksii. Mutta eräänä päivänä hän liukastuu uudestaan jumaluuden suusta pikimustaan mereen. Kauheassa hiljaisessa lakeudessa hän ajelehtii ympäriinsä, kunnes yhtäkkiä näkee saaren. Siellä, viikunapuun alla, nukkuu lapsi. Mutta milväritetty etsaus pagodasta lähellä Conjeveramia, kirjasta Journal of a voyage in 1811 and 1812 to Madras and China, James Wathen, Ylitettyään jumalallisen olemassaolon seitsemän valon rengasta astuu hän äärettömälle ja rajattomalle taivaankannelle, loputtomuuteen, ja ajelehtii sen läpi. Tämä uiminen on melkein samaa kuin ajelehtiminen, mutta se ei ole sitä, se ei aiheuta estäviä aaltoja. Hän saavuttaa rauhallisen keskustan, sekin ympäröitynä jollain, josta käy ilmi, että se on viimeinen rengas. Sen läpi ei pääse, se on inhimillisten mahdollisuuksien perimmäinen raja tulla lähemmäksi. Siinä hän on harmoniassa todellisen tilansa kanssa. (vapaasti käännetty, Ram Chandran) 5

6 Ylevä joutsen ei tunne kylmää eikä kuumaa, ei mielihyvää eikä tuskaa, ei kunniaa eikä kunniattomuutta. Se on ohittanut kuusi aaltoa: nälän, janon, surun, itsepetoksen, voimien menetyksen ja kuoleman, lopettamalla arvostelun, ylpeyden, mustasukkaisuuden, vihan, ahneuden, itsepetoksen, haltioitumisen, kateuden ja itsekkyyden. Hän pitää ruumistaan elottomana, koska ruumiin rappeutuminen on syynä epäilyyn ja ymmärtämättömyyteen. Hän, joka on käsittänyt tämän, astuu tähän tilaan. Minä olen rauhaa rakastava, yksinkertainen ja muuttumaton tietoisuus, henki. Siitä tiedosta, että itse ja korkeampi itse (henki) ovat yhtä, haihtuu niiden välinen ero. Tämä on todellisen gnosiksen aamunkoitto. (vapaasti suomennettu, Paramahamsa Upanishad) lainen lapsi! Se säteilee sisäisesti. Hämmästyksestä Markandeya unohtaa uida ja melkein hukkuu mustiin aaltoihin. Kun hän ui edelleen ja katsoo saarelle, näkee hän, kuinka säteilevä lapsi leikkii vapaana ja huolettomana, vaikka hänen ympärillään on pelottavaa loputonta avaruutta. Lapsesta säteilee ylimaallista loistoa. Vanha mies katsoo lasta arastellen, vettä polkien. Jotain tällaista olen joskus nähnyt, mutta missä ja kuinka kauan sitten? Yhtäkkiä on Markandeya tietoinen allaan olevasta pohjattomasta valtamerestä. Hän on lähes paniikissa, mutta sillä hetkellä hän kuulee äänen, syvän ja jylisevän, kuin kaukaisen ukkosen: Tervetuloa, Markandeya! Se on lapsi, joka puhuu hänelle. Tervetuloa Markandeya. Älä pelkää, lapseni. Tule lähemmäksi! Eläessään ei kukaan ole puhunut hänelle tällä tavoin. Ja vielä heti suoraan etunimeltä mitä kunnioituksen puutetta! Taas unohti Markandeya uida. Vaikka on melkein hukkumaisillaan, kysyy hän vihaisena: Kuka puhuu minulle noin epäkunnioittavasti? Kuka uskaltaa sinutella minua, minua, joka olen yli tuhat vuotta vanha? Tuollaiseen en ole tottunut. Jopa korkeimmat jumaluudetkin kunnioittavat minua ja kutsuvat minua kauan eläväksi. Kuka vaarantaa henkensä kutsuen minua tällä tavoin? Kuka haluaa heittää elämänsä menemään? Kuka siellä pyytää kuolemaa? Jumalallinen poikanen pysyy rauhallisena. Lapsi kulta, minä olen sinun isäsi, isoisäsi, isoisänisäsi, alkuperäinen alku, joka ohjaa kaikkea elämää. Tule minun luokseni. Tunsin hyvin sinun isäsi. Kauan, kauan sitten annoin hänelle pojan, jolla oli loputon elämänvoima. Isäsi tunsi olemassaolon salaisen ytimen ja siitä olet sinä syntynyt. Sen tähden saat katsella minua, leväten suurella merellä ja leikkien lapsen lailla tämän puun alla. Silloin Markandeyan silmät aukenivat kuin avautuvat nuput. Näytti siltä, että hän siinä uidessaan halusi aivan kumartaa. Universumin Herra, millä nimellä teitä kutsutaan? Olen alku, ensimmäinen olento, kaiken lähde. Olen pyhä tuli, vuosien kiertokulku, maailman jonglööri, ihmeellisiä temppuja tekevä taikuri. Maailman ilmennys on minun luomaani. Minä olen myös loppu, kurimus, tuhoava pyörremyrsky, joka imee itseensä taas kaiken, mikä koskaan on ilmentynyt. Nimeni on 'kaikkeuden kuolema'. Ja lapsi jatkoi: Olen pyhä järjestys, taivaan valo, tuuli ja maa, avaruus, joka ulottuu kaikkiin taivaan suuntiin. Olen varhaisen alun olento ja korkein pakopaikka. Minusta syntyy kaikki, mikä on ollut, mikä on ja mikä tulee olemaan. Mitä tahansa näetkään kaikkeudessa, siinä minä asun. Opetan teille ihmisyyden päämäärät: aistien tyydytyksen, sopivat tavat tulla hyvinvoivaksi ja pyhien velvollisuuksien täyttämisen, ja näytän nämä kolme asiaa teille sopivina maalliseen elämään. Kuljeskele vain edelleen 6

7 Markandeya Rishi, näin kerrotaan, oli yksi hyvin vanhoista viisaista, ainoa eloonjäänyt viimeisimmästä Brahman päivästä, kun koko kaikkeus katosi ei-olemiseen. Kerrotaan, että Markandeya opiskeli Vedoja ja piti tarkasti kiinni sen ohjeista. Hän oli hyvä ihminen ja pysyi koko ikänsä selibaatissa. Rishi palveli korkeinta jumaluutta lukemattomien miljoonien vuosien ajan ja voitti tällä tavoin kuoleman, joka muille oli väistämätön. Hänen on sanonta: Ihminen on oman onnensa seppä. Näemme, kuinka edellisten elämien teot kantavat hedelmää nykyisessä olemassaolossamme. Sielu syntyy uudestaan, kuormattuna kaikella tehdyllä karmalla. Se voi saavuttaa taivaallisen tilan hyveellisyydellä ja puhtailla teoilla. Se pysyy inhimillisenä tekemällä hyvää ja pahaa. [...] Siksi meidän on tehtävä sitä, mikä on hyveellistä, ja luovuttava tekemästä sitä, mikä on epäoikeudenmukaista. Markandeya Puranassa, Mahabaratan osassa, jonka katsotaan olevan lähtöisin Rishi Markandeyalta, lukee, että jumalatar Chandi (vahvuus ja voima) tuhosi kaksi demonia, Shumban (ylpeys) ja Nieshumban (häpeä). Chandi läpäisee kosmoksen, suojelee ja pitää yllä dharmaa, kosmista järjestystä. Vahvuudellaan ja voimallaan hän tappaa kieltämisen ja kohtuuttomuuden negatiiviset puolet ja palauttaa ennalleen tasapainon, joka on välttämätön täydellisyyden saavuttamiseksi. Hän läpäisee kosmoksen. Hän luo, säilyttää ja tuhoaa, kun on sen aika. Kun kosmiset mittasuhteet ovat vaarassa, hän ilmentyy eri muodoissa suojellakseen maailmaa. onnellisena kaikkeuden läpi ruumiissani. Siellä asuvat jumalat ja pyhät näkijät. Ja nopealla käden liikkeellä antoi alkuperäinen olento pyhän miehen liukua takaisin suuhunsa ja nielaisi hänet. Tällä kertaa oli Markandeyan sydän täynnä onnea ja sopusointua. Hän lopetti kuljeskelunsa ja etsi itselleen suojaisan, salaisen olinpaikan. Siellä hän kuunteli hiljaisuudessa kuolemattoman villin hanhen laulua, sen tuskin kuuluvaa mutta kaiken lävistävää, elämää sisään ja uloshengittävää säveltä. Ja Markandeya kuuli jumaluuden hengityksen: Minä omaksun monia muotoja ja kun aurinko ja tähdet ovat kadonneet, alan ajelehtia ja hitain liikkein alan uimaan rajattomalla aavalla. Minä olen Herra, minusta syntyy kaikkeus ja asun aikojen kiertokulussa, kunnes se minun kauttani taas liukenee. 5 Moderni intialainen puukaiverrus, Shiva pelastaa Markandeyan. Raiput-päällikön vierailu erakon luona, Madhandeya Purana, Guler Pahari - koulu, Guassi ja muste paperille, Victoria & Albert Museum, Lontoo, UK. 7

8 Vishnu on intialaisessa perinteessä kaikkeuden ylläpitäjä. Hän on jumaluus, joka kutsui maailmat kaikkine luotuineen eloon itsestään virtaamalla ja säilyttää elämän tietyn ajan, kunnes kaikkeus taas hajoaa. 6 Tämä jumala ilmentyy Markandeyalle hyvin erikoisella tavalla. Ensi alkuun pyhimys vaeltaa jumaluuden unessa. Hän on hengessä, mutta vielä unen kaltaisessa tilassa eikä ole vielä tietoinen itsestään. Hän elää täysin jumaluuden unessa, on hänessä kotonaan ja kulkee tietään oikealla tavalla. Näin ei kuitenkaan voi jatkua. Suu on jumaluuden luomisvoiman symboli, joka puhuu ja niin tapahtuu. Legenda kertoo Markandeyan putoavan Vishnun suusta suureen veteen, alkuaineen mereen. POLKU TIETOISUUTEEN Markandeya, neitseellinen, mutta tiedoton ihminen, siis luodaan ja hänen on ruumiillistuttava alkuaineessa saadakseen siinä tietoisuuden. Alkuperäisestä tilastaan vielä ilmentymättömässä hengessä (Vishnun unessa) hänet ikään kuin sylkäistään henkiseen ei-olemisen mereen. Tämän ensimmäisen kokemuksen kautta stimuloidaan hänen vielä latenttia tietoisuuttaan. Pyhä mies joutuu pelon ja hämmennyksen valtaan ja polskuttelee epätoivoisena mustassa vedessä. Hän tuntee eron jumaluudesta ja kokee kosmisen valtameren uhkaavana. Vaikkakin hän lähestyy jumaluutta, hän näkee tämän valtavana, kaikenylittävänä vuorena. Ilman oikeaa oivallusta joutuu hän uudestaan Vishnun nielaisemaksi, hänestä tulee taas jumaluuden unikuva. Mutta tämän ensimmäisen alkuaineen mereen putoamiskokemuksen jälkeen on siemen istutettu myöhempää itsetietoisuutta varten ja luotu mahdollisuus alkumuistoa varten. SÄTEILEVÄ LAPSI Kun Markandeya ikuisuuksien jälkeen putoaa taas kerran jumaluuden suusta, ei hän enää polskuttele noin vain ympäriinsä, vaan hän pystyy nyt uimaan. Säteilevän, jumalallisen pojan näkeminen saa hänet muistamaan hengen valon. Vasta tämän toisen jumalallisen kokemuksen jälkeen ymmärtää Markandeya tilanteen. Silloin hän myös tulee tietoiseksi valtameren syvyydestä. Hän tulee tietoiseksi omasta itsestään! Kun säteilevä lapsi puhuu hänelle, hän vihastuu, sillä omasta mielestään hän oli jo huomattavan pit- 8

9 källe edistynyt, kun taas lapsi puhuu hänelle kuin vertaiselleen! Mutta hän kuuntelee, ja yhtäkkiä hänen sisäiset silmänsä avautuvat. Vishnu, Kaikkeuden henki, joka ilmentyy hänelle jumalallisen lapsen muodossa, puhuu nyt Markandeyalle suoraan. Nyt vasta on Markandeya valmis sanalle, hengen ilmentymiselle. Ja hän vaikenee. Koko maailma, joka on liikkeessä, liikkuu minussa, joka en koskaan liiku. Maailman kierron lopussa sulautuu luomakunta minun alkuaineeseeni. Silloin luonto lepää. 7 Markandeya menee taas sisälle jumaluuteen. Hän on nyt jumaluuden unessa, hiljentyneenä, salaisessa ja suojaisessa paikassa siinä maailmassa, joka on sellainen kuin sen kuuluu olla. Siellä, aivan lopussa, hän kuulee villihanhen kutsun, kaiken olevaisen hengityksen. Markandeya on nyt kehittynyt niin pitkälle, että hän kuulee kutsun lakkaamatta. Villi hanhi (myös joutsen) on monen kansan symbolina hengelle, joka asuttaa ja läpäisee kaikki maailmat. Samoin tietoiseksi tulleelle viisaalle. Ja koska Markandeya kuulee kutsun ja tuntee kaikkeuden hengityksen tullen tietoiseksi itsestään ja hengestä, menee hän todella sisälle Vishnuun. Häneen menevät sisälle he, joiden synnit ovat oivalluksen kautta poisravistetut; ja kun he ovat menneet häneen sisälle, ei heitä enää luoda. 8 LAINAUKSET 1 A.Hohenberger, Die Indische Flutsage und das Matsyapurana; ein Beitrag zur Geschichte der Vishnuverehrung. Harrasowitz, Leipzig, Sama kuin edellä 3 Heinrich Zimmer, Indische Mythen und Symbole. 5. painos, Diederichs, 1993, tai myöhempi painos (Diederichs Gelbe Reihe) 4 Vishnu Purana, käännetty sanskritin kielestä englanniksi 1840, Horace Hayman Wilson, John Murray, Lontoo. Internet: 5 Sama kuin edellä 6 E. Schleberger, Die Indische Götterwelt, Theodor Springmann, Bhagavad-gita; der Gesang des Erhabenen. 9. Aufl. Schwab, Gelnhausen, A. Hohenberger, Die Indische Flutsage und das Matsyapurana; ein Beitrag zur Geschichte der Vishnuverehrung. Harrasowitz, Leipzig, Tekstit kahdessa ensimmäisessä laatikossa ovat lainauksia teoksesta Teachings of yoga, Georg Feuerstein, Shamballa Publications, Boston, USA,

10 Veda tarkoittaa kirjaimellisesti jumalallista tietoa. Hindukirjallisuudessa on neljä Vedaa: Rigveda, Ayurveda, Samaveda ja Atharvaveda. Se sisältää ulkoisen ja sisäisen osan. Ulkoista kutsutaan nimellä karma-kanda eli tehtävien osa ja jälkimmäistä nimellä inanakanda eli viisauden osa. Vedat eivät ole vain yhden ihmisen kirjoittamia. Lähes jokaisen hymnin tai sen osan kirjoittajaksi mainitaan eri tekijä tai tekijöitä, mutta luultavaa on, että se nykyisessä muodossaan on koottu ja luokiteltu Vedavyasan toimesta, jonka sanotaan olleen rishin poika. Vedojen alkuperä on kaukaisessa menneisyydessä, tuhansia vuosia ennen läntisen sivistyksen alkua. Hindupanditit (oppineet) väittävät, että Vedat periytyivät suullisesti tuhansien vuosien ajan ja että Vedavyasa ne lopulta kokosi yhteen pyhän Manasasarovara-järven rannalla, Himalajan takana, alueella joka nykyisin kuuluu Tiibetille. Krishna tanssii Kaliya-käärmeellä, jonka on voittanut, 1800-luvun pronssiveistos, Intia. 10

11 Poika ja arpi Vladimir Stenberg, värisommitelma no. 4, öljyväri kankaalle, Entisaikoina ei ollut sotaa. Kaikkien heimojen välillä vallitsi rauha. Oli kerran mies, jolla oli hyvin kaunis tytär. Näin alkaa siksikoiden, Montanasta (USA) ja Albertasta (Kanada) kotoisin olevien mustajalkaintiaanien satu. Kylän parhaimmat ja vahvimmat nuoret miehet tahtovat naida tyttären, mutta tyttö hylkää kaikki kosijat. Kun hänen vanhempansa haluavat kuitenkin naittaa hänet, uskoutuu hän heille ja kertoo heille salaisuutensa: Teidän on nyt kuultava totuus. Aurinko on puhunut minulle: älä lupaudu yhdellekään näistä miehistä, sillä sinä kuulut minulle. Jos uskot itsesi minulle, tulet elämään kauan ja aina onnellisena. Kylässä asuu nuori mies, arka ja köyhä, hänellä on ruma arpi kasvoillaan ja hän joutuu jatkuvasti kiusatuksi ikätovereidensa taholta. He pilkkaavat häntä ja haastavat hänet pyytämään tytön kättä. Lopulta hän sen tekeekin, toivomatta kuitenkaan mitään. Hänen ihmeekseen tyttö ei kieltäydy suoralta kädeltä, vaan sanoo: Mene aurinkohengen luo. Sano hänelle, että haluat mennä kanssani naimisiin. Sano hänelle, että hänen on häivytettävä arpi kasvoiltasi. Se on oleva merkki siitä, että hän suostuu pyyntöön. Aurinkohenki, puhdas tyttö ja poika, jolla on arpi kasvoillaan, kuuluvat yhteen. On tärkeää, että henki, sielu ja ruumis tulevat yhdeksi uudessa elämässä. Ihminen voi, mikäli haluaa voittaa aarteen, seurata vain sielun ääntä ja kääntyä hengen polulle. Tarinassa on paljon symboleja, jotka kaikki omalla tavallaan valottavat ihmisen kehitystä. Poika aloittaa ei kovin hilpeällä mielellä vaikean matkansa, jonka vuoksi hänen on uhrattava siihenastinen elämänsä. Hän kysyy tietä sudelta, karhulta ja mäyrältä, mutta vain laiskiainen pystyy näyttämään hänelle tien suuren meren rantaan, joka hänen on ylitettävä. Loppuun väsyneenä hän saapuu merelle tämän maailman laidalla. Merta näytti riittävän loputtomiin. Hänen elintarvikkeensa olivat lopussa ja hänen mokkasiininsa olivat jo kuluneet. 11

12 Hänen sydämeensä koski. En voi ylittää suurta vettä, hän sanoi, eikä minulla ole voimia palata omieni luo. Tällä rannalla tulen kuolemaan.' Mutta näin ei tapahtunut. Taru kertoo, kuinka vastarannalta tuli apu voimakkaan symbolin, kahden joutsenen muodossa, jotka tulivat uiden häntä kohti. Kun ne saavuttivat pojan, ne nostivat hänet ylös ja kantoivat näennäisesti loputtoman meren vastapäiselle rannalle. Häntä eivät auttaneet rohkea susi, ei vahva karhu eikä ovela mäyrä, vaan laiskiainen. Tämä eläin, joka nukkuu neljätoista tuntia vuorokaudessa ja lopun ajasta viettää lähes liikkumatta oksallaan riippuen, eläin joka ei koskaan hyökkää eikä ole koskaan agressiivinen, on intiaaneille rauhan symboli. Laiskiainen on tarinassa symbolina olotilalle, jota tarvitaan vastarannalle pääsemiseksi. Se on tajuamista, että yksittäinen ihminen, erotettuna valon henkisestä voimasta, ei pysty ylittämään perustavaa laatua olevaa kuilua, valtamerta. Vain ihmistä, joka on hiljaa ja tasapainoinen puheissaan ja teoissaan, voidaan auttaa. Kuvaus siitä, mitä vastarannalla tapahtui, on hyvin vaikuttava. Ensimmäiseksi näkee poika, jolla on arpi kasvoillaan, tien laidalla kauniin haarniskan, johon hän ei kuitenkaan koske. Haarniskan omistaa Aamutähti, aurinkohengen nuorin poika. Aamutähti luottaa häneen ja vie mukanaan vanhempiensa luo, aurinkohengen ja äitinsä luo, jota kutsutaan nimellä yön punainen valo. Seuraavana aamuna on Aamutähti niin ajattelematon, että hyökkää vaarallista kuolemanlintua vastaan. Niitä asustaa suuren veden lähellä ja ne ovat jo tappaneet hänen veljensä, aurinkohengen pojat, ja hänen äitinsä. Poika, jolla on arpi kasvoillaan, näkee vaaran ja tappaa linnut keihäällään. Tämän uroteon jälkeen hän saa luvan naida tytön. Mene nyt kotiin, sanoo aurinkohenki. Kuuntele minua. Ole rohkea. Kuuntele minua. Minä olen ainut päällikkö. Omistan kaiken, ja olen antanut kaikelle elämän hengen. Olen luonut maan, vuoret, preeriat, joet ja metsät. Olen luonut ihmiset ja kaikki eläimet. Merkiksi tytölle parantaa aurinkohenki arven ja opettaa myös poikaa rakentamaan lääkemajan. Varustettuna monilla lahjoilla poika palaa kyläänsä Linnunradan kautta ja kyläläiset tunnistavat hänet, ja vaikka hänellä onkin oudot vaatteet ja arpi on kadonnut hänen kasvoiltaan, ottavat he hänet riemuiten vastaan. Hän menee tytön kanssa naimisiin, ja sidottuina aurinkohengen voimaan he rakentavat ensimmäisen lääkemajan maan päälle. Tarinan lopussa heille jätetään viesti, että uusi ihminen, joka on yhtä Suuren Hengityksen, hengen kanssa, pystyy nyt auttamaan muita. Hän rakentaa parannuksen majan, seesteisen energian kentän, jossa kaikki, joilla on oivallusta ja jotka tietoisesti kaipaavat auttavaa voimaa, voivat löytää puhdistuksen ja parannuksen. Pavel Kusnezov, Punaiset viinirypäleet, öljyväri kankaalle, Kusnezov oli puheenjohtajana Neljän taiteen yhdistyksessä, joka perustettiin Moskovassa ja Pietarissa v

13 Chidr, vihreä Ihmisen ja hengen kohtaaminen Kun kuolevainen ihminen suuntaa elämänsä herättääkseen uudelleen eloon sisällään olevan jumalallisen elementin, silloin uusi tietoisuus, jossa hän yhtyy jumalalliseen henkeen, kehittyy hänessä, kun valmistautumisen aika on ohi. Tämä riemullinen kokemus liittyy sisäisessä islamin opissa Chidrolentoon. Filosofi Suhrawardin ( ) 1 kertomuksessa sanoo viisas mies etsivälle sielulle, joka haluaa tietää, kuinka vapautua aineen rautaisesta rengaspaidasta, katoavan luonnon siteestä: Tule Chidrin kaltaiseksi. Sielu saa kokea, ettei tämän rautaisen haarniskan riisuminen käy kivuttomasti. Se kysyy onnettomana: Mestari, mitä voin tehdä tämän kärsimyksen lievittämiseksi? Mene elämän alkulähteelle. Kaada tämän lähteen vettä pääsi päälle, kunnes rautainen rengaspaita [karkea aineellinen ruumis] pehmenee. Vesi aiheuttaa sen, että rautarenkaat muuttuvat ohuiksi, ja kun ne ovat ohuita [kun ruumis on tullut eteeriseksi], on miekan isku helppo kestää. Mestari, missä on elämän alkulähde? Pimeissä paikoissa. Kun kaipaat sitä, pane jalkaasi oikeat kengät, kuten Chidr teki, ja astu toivon polulle, kunnes saavutat pimeät paikat. Missä polku alkaa? Missä tahansa. Kun todella kuljet polulla, tulet kulkemaan sen loppuun saakka. Mitä tuntomerkkejä on pimeillä paikoilla? Pimeys. Olet pimeydessä, etkä tiedä sitä. Hän, joka kulkee tätä polkua, ymmärtää, kun hän näkee pimeyden itsessään, että hän oli jo ennestään pimeydessä eikä koskaan ole valoa nähnytkään. Tämä on pyhiinvaeltajan ensimmäinen askel. Tästä on mahdollista jatkaa. Kun on saavuttanut tämän vaiheen, silloin on mahdollista jatkaa eteenpäin. Kun ikävöi elämän alkulähdettä, vaeltaa usein epätoivoisena ympäriinsä 13

14 pimeydessä. Jos on lähteen arvoinen, näkee lopulta pimeyden jälkeen valon. 2 Joka löytää elämän lähteen ja peseytyy siinä, hänestä tulee Chidrin kaltainen. 3 Suhrawardi mainitsee tämän salaperäisen olennon, joka islamilaisessa perinteessä kuuluu läheisesti elämän alkulähteeseen, vain yhdessä lyhyessä lauseessa. Chidr tunnetaan yleisesti, niin ortodoksisessa islamissa 4 kuin sufismissakin. Hänet on tulkittu vaihtelevasti ihmeparantajasta korkeimpiin henkisiin olentoihin, ja lukemattomissa islamistisen maailman pyhissä paikoissa häntä kunnioitetaan onnentuojana. CHIDRIN KOHTAAMINEN Kohtaamisia Chidrin kanssa on kuvattu monissa Sufi-kirjoituksissa. Se kuvataan joka kerta vaikuttavana kokemuksena, joka muuttaa kyseisen henkilön elämän. Kohtaaminen johtaa usein ankaraan kieltäytymiseen tämän maailman asioista. On kuitenkin sufeja, jotka uskovat sen olevan välttämätön kokemus, ilman että ulkonaisessa elämässä tarvitsee paljonkaan muuttua. Monet näkevät Chidrin veljenään, toiset taas henkisenä isänään. Jotkut sufit näkevät Chidrin henkilöityneenä olentona, josta tulee heidän henkilökohtainen johtajansa. Chidr voidaan nähdä myös henkisenä, mikrokosmisena olentona, sisäisenä henki-ihmisenä, jossa uusi tietoisuuden liekki on syttynyt. Kosmisella tasolla hän on ihmiskunnan henkinen johtaja. Sisäisen johtajan asemassaan nähtiin Chidr islamistisessa perinteessä samanarvoisena kuin Jumalan nimetön palvelija, joka johdattaa Mooseksen kolmen viettelyksen läpi, kuten se on Koraanissa kuvattuna. Nimetön palvelija, jolla on jumalallinen tieto, varoittaa häntä: Sinä et jaksa pysytellä kanssani. Sillä kuinka voit jaksaa jotain, josta sinulla ei ole mitään tietoa? 5 Hän ottaa Mooseksen mukaansa sillä ehdolla, että tämä ei kysele mitään hänen toimistaan. Nyt tapahtuu tietenkin kolmesti jotain, mitä Mooses pitää johtajansa puolelta niin väärinä ja epämiellyttävinä tekoina, että hän ei voi pitää lupaustaan ja alkaa kysellä. Mooses, lakien mies, ei osaa tulkita näitä kolmea tapahtumaa, häneltä puuttuu sisäinen käsityskyky. Hän tulkitsee ne oman moraalinsa ja oman sovinnaisen, loogisesti ajattelevan mielensä kriteerin mukaan. Nämä Koraanissa esitetyt tapahtumat johtivat sitten Sufi-perinteessä chidrisen ja moosekselaisen tiedon eroavaisuuteen. Mooses on ulkoisen [maailman] ihmisen imam, kun taas Chidr edustaa todellista tietoa Gnosista (arabian kielellä ma'rifa ). Hän on mysteerien herra. Tiedä, että Chidr on Jumalan salaisen nimen heijastus, ja hänen paikkansa on hengen paikka, selittää persialainen sufi Abd ar-razzaq. 6 CHIDR JA TIETO Tärkeä tieto, jumalallinen tieto, jonka ruumiillistuma on Chidr, on sufismissa ladunista tietoa, koska sitä kahdeksannessatoista suurassa kuvataan Jumalan tietona tai Jumalan läsnäolona (arabiaksi ladun ). Kuuluisa ' suurin mestari, Ibn al- Arabi, selittää kirjeessään, mistä on kysymys: Tiedä, oi veli, että ihminen, tiedon näkökannalta katsottuna, voi saavuttaa täydellisyyden vain, kun hänen tietonsa on peräisin Jumalasta, ilman välittäjän, 14

15 Idyllinen puutarha (paratiisi), luvun ranskalainen käsikirjoitus. perimän tai sheikin väliintuloa. Hän, joka kuluttaa elämänsä hankkien tietoa perinteistä ja niiden yksityiskohdista, joutuu olemaan ilman Jumalan iloa. Sillä tieteissä, jotka koskevat perinteitä, kuluttaa ihminen elämäänsä löytämättä totuutta. Ja jos sinä, oi veli, olisit astunut polulle jumalallisten ihmisten sheikin avulla, olisi hän antanut sinun nähdä Jumalan, ja polulla olisit oppinut Häneltä (Jumalalta) tiedon asioista, terveellä inspiraatiolla, juuri niin kuin Chidr on opettanut, ilman vaikeuksia, ponnisteluja ja unettomuutta. 7 CHIDR JA ALEKSANTERI SUURI Chidr ei aina ole johtaja, vaan usein myös etsivälle ihmiselle esimerkkinä. Islamilaiset kirjailijat ovat aikojen kulu- CHIDR LÄNSIMAISSA Legendoja ja runoja, jotka kertovat Chidristä, on niin monia ja ne ovat levittäytyneet niin pitkien aikakausien kuluessa, että ne saavuttivat jo kauan sitten läntisen maailman. Goethe ei ollut lainkaan ensimmäinen läntinen kirjailija, joka viittasi häneen, kirjoittaessaan Länsi-Itä-Divania: Pohjoinen ja länsi ja etelä pirstoutuu, kruunut hajoavat, valtiot vapisevat, paetkaa nyt puhtaaseen itään haistaaksenne patriarkaalista ilmaa, lempien, juoden ja laulaen ja Chidrin lähde tekee teidät nuoreksi. Kirjailija Gustav Meyrink käytti Chidr-henkilöä romaanissaan Vihreät kasvot. Siinä puhutaan salamyhkäisestä Chider Greenista, jolla Meyrink viittaa arabialaisen sanan alkuperäiseen merkitykseen vihreä. 15

16 essa yhdistäneet hänet erilaisiin perimätietoihin, kuvaillen hänen kehitystään Jumalan kuolemattomaksi palvelijaksi. Tunnemme kreikkalaisesta, heprealaisesta ja syyrialaisesta perimätiedosta yleisesti tunnetun myytin Aleksanteri Suuresta etsimässä elämän alkulähdettä. Esimerkiksi shiialainen teologi Ibn Baboye 900-luvulta sanoo hänestä: Joku kuvaili hänelle kerran elämän alkulähdettä, ja kertoi, että hän, joka siitä juo, ei kuole ennen kuin kuulee kutsun (ylösnousemuspäivänä). Sen jälkeen lähti Aleksanteri etsimään lähdettä ja saapui lopulta paikkaan, jossa oli kolmesataakuusikymmentä lähdettä. Chidr oli hänen etujoukkojensa komentaja, ja Aleksanterista tuli kaikkien rakastama. Hän jakoi Chidrille ja jokaiselle sotilaalle suolaisen kalan ja sanoi: Jokaisen on puhdistettava kalansa itse valitsemassaan lähteessä. Chidr meni yhdelle lähteistä ja kun hän laski kalan veteen, se muuttui eläväksi ja luiskahti veteen. Kun Chidr näki tämän, hän tiesi, että oli saavuttanut elämän veden [...]. 8 Myöhemmille sufikirjailijoille oli elämän alkulähde ensisijassa oivalluksen lähde. Se löytyy omasta asunnostanne, mutta piilotettuna. 9 Kirjailija Ali al-qari liittää tiedon epäsuorasti valoon: On sanottu, että elämän vesi viittaa tietoon ja pimeys tarkoittaa tietämättömyyttä. 10 Samoin kuin Suhrawardillakin, on elämän lähde, jota Chidr, aika vartioi pimeydessä, ja joka siinä peseytyy tai siitä juo, kohoaa ikuiseen valoon. CHIDR, VIHREÄ Chidrin läheinen suhde elämän lähteeseen antaa myös viitteen hänen nimestään, joka arabian kielellä merkitsee vihreää. Yhä uudestaan puhutaan siitä, kuinka maa ja kukat käyvät kukkimaan, kun Chidr koskettaa niitä. Koska vihreällä värillä on islamissa ja erikoisesti sufismissa tärkeä rooli, on sillä myös syvempi merkitys. Joissakin sufikirjoituksissa ovat eri tietoisuudentilat ja myös sisäisen ihmisen kehitysvaiheet selitetty väreillä. Tällä tavoin liittyy sufioppi myös alkemiaan, kuten käy ilmi esimerkiksi 1100-luvun persialaisen kirjailijan, Nadjim ad-din al Kubran teksteistä aina Kubrawaiya-järjestön aikoihin, järjestön, jota ei enää ole. Meidän metodimme on sama kuin alkemian, sanoo sheikki selvästi kirjoituksensa Ystävällisyyden herkulliset tuoksut ja haltioitumisen ilmentymiset 11 alussa. Hän sanoo vihreästä että se on sydämen elinvoiman väri. Vihreä väri katoaa viimeisenä. Tästä väristä nousevat säteet, jotka kimaltelevat säkenöivässä loistossa. Tämä vihreän väri voi olla täydellisen puhdas, mutta voi myös muuttua sameaksi. Sen puhtaus edustaa jumalallisen valon herruutta, sen sameus kuvastaa paluuta takaisin luonnon pimeyteen. 12 Persialainen Simnani sanoi luvulla, että ihmisellä on seitsemän herkkää elintä (hän viittaa voimakeskuksiin, tsakroihin) ja nimeää jokaisen niistä profeettojen mukaan. Tämä teki mahdolliseksi hänelle selittää Koraani syvällisellä tavalla. Tässä ei ole kysymys historiallisista henkilöistä, vaan ne ovat paremminkin symbolisia viittauksia sielun kehitykseen. Seitsemäs herkkä elin (latifa) on olemuksesi Muhammed. 13 Näiden seitsemän sisäisen voimakeskuksen kautta kehittyy ihmisessä uusi elimistö ja kehityksen vaiheet voidaan nähdä erilaisina värillisinä valoina, jotka ympäröivät hienoaineellisia elimiä. Vihreä on seitsemännen elimen väri. Tässä symboliikassa on Chidr, vihreä, yhteydessä uuden sieluruumiin luomiseen. Henki voi ilmentyä ja yhtyä vain sieluruumiissa, joka on tarpeeksi hienoaineellinen. CHIDR JA KUNINGASKUNTA POHJOLASSA Abd al-karim al Dschilin (kuoli v. 1428) kosmologisessa teoksessa näemme 16

17 Chidrin henkisenä olentona johdonmukaisesti toimivassa universumissa. Hänen kosmologisen järjestelmänsä mukaan on universumissa yhteensä seitsemän taivaan sfääriä ja seitsemän maallista, toistensa ympärille samankeskisesti järjestäytyneinä. Korkein seitsemästä maasta on sielujen maa. Jumala on tehnyt siitä valkoisemman kuin maito ja makeamman kuin myski, mutta kun Aatami lankeemuksen jälkeen astui siihen, se muuttui pölyn väriseksi. Kaikkein kauimpana pohjoisessa on kuitenkin alue, johon ei syntinen ole koskaan astunut, ja se on yhä juuri niin valkoinen, kuin Jumala sen loi. Tämä alue on salatun maailman miesten aluetta, jonka kuningas on Chidr. 14 Kaikki mainitsemamme esimerkit osoittavat, että polku Chidrin kuningaskuntaan alkaa aineellisen maailman pimeydessä, elämän alkulähteellä, jossa henki ja luonto koskettavat toisiaan. Elämän vesi tarjoaa oivallusta, jumalallista tietoa. Entinen ihminen otetaan ylös tässä tiedossa ja uudessa tietoisuudessaan hänestä on tullut Chidrin kaltainen. Hän on nyt valon maailman asukas, mutta vielä sidottu pimeyteen osoittaakseen polun kaikille niille, jotka etsivät, niin että hekin voisivat kokea sisäisen kohtaamisen Chidrin kanssa. LAINAUKSET: 1 Shahab al-din Suhrawardi, Punainen järki 2 Sama kuin edellä 3 Nimi kirjoitetaan myös Khidr, Kheder, Chadir, Chadr, Chezr, Kherz, jne. 4 Koraani, suura 18, jakeet Patrick Franke, Begegnun mit Khidr: Quellenstudien zum Imaginären im traditionellen Islam (Khidrin tapaaminen. Tutkimus mielikuvien lähteistä perinteisessä Islamissa). Franz Steiner Verlag, Beirut-Stuttgart, 2000, sivu Sama kuin edellä, sivu Sama kuin edellä 8 Muhammed ibn Ali ibn Baboye (kuoli 991) 9 Patrick Franke, Begegnung mit Khidr: Quellenstudien zum Imaginären im traditionellen Islam (Khidrin tapaaminen. Tutkimus mielikuvien lähteistä perinteisessä Islamissa). Franz Steiner Verlag, Beirut-Stuttgart, 2000, sivu Sama kuin edellä, sivu 221, alaviite F.Meier: Die Fawa'ih al-djamal wa fawatih al-djalal des Najm ad-din Kubra (Luettelo mystisistä kokemuksista Islamissa ajalta 1200 j.kr). Franz Steiner Verlag, Wiebaden, Henry Corbin, Die smaragdene Vision: Der Licht-Mensch im persischen Sufismus (Emeraldi näky: Valo-ihminen persialaisessa sufismissa). Eugen Diederichs Verlag, München, 1989, sivu Sama kuin edellä, sivu Patrick Franke, Begegnung mitkhidr: Quellenstudien zum Imaginären im traditionellen Islam. Franz Steiner Verlag, Beirut-Stuttgart, 2000, sivu 207 (alkuperäisessä tekstissä: AbdAl-Karim al-dschili on joskus kirjoitettu al- Dili tai al-deeli) 15 Johann Wolfgang von Goethe, Gedichte; West-östlicher Divan (Runoja: Länsi-Itä Divaani). Reclam, Ditzingen,

18 Unelma kuolemattomuudesta Ihmismielen ja geneettisesti toteutetun (nano)robotin täydellinen yhdistelmä lähestyy. Ainakin jos haluamme uskoa viimeisimpiä tutkimuksia, joissa yritetään luoda neurolaite yhdistämällä mikroprosessori ja biologia. Noin kolmenkymmenen vuoden kuluessa voisi olla mahdollista skannata aivot kokonaisuudessaan neurolaitteella, sanoo tiedemies Ray Kurzweil. Silloin tulee olemaan vaikeaa erottaa toisistaan ihminen ja kone. Tietokoneilla tulee olemaan inhimillisiä piirteitä, niillä on tunteita ja toiveita, ja ne muodostavat tavoitteita. Se tulee onnistumaan siirtämällä nukleiinihappojen elektroneja eli painamalla ajatuskaavoja piisirulle. Tuleeko ihminen olemaan ensimmäinen laji, joka korvaa itsensä omalla keksinnöllään? Koneet tulevat vakuuttamaan meidät siitä, että niillä on tietoisuus. Meidän on siihen uskottava, sillä muutoin niiden elektroniset aivot menettävät järkensä, sanoo Kurzweil. Järjen evoluutio tulee olemaan (informaation) ulos- ja sisäänsiirtämistä. Älykkäät tietokoneet eivät tule olemaan ihmisen vastustajia, ne eivät tule hävittämään ihmistä, vaan sulautuvat ihmiseen. Vesimiehen aikakauden alussa näyttääkin siltä, että ihminen ja luonto ovat tosiaankin aloittaneet valtavan muutosprosessin aineellisuudesta aineettomuuteen. Tietoisuuden horisontissa sarastaa valtavia mahdollisuuksia, se näkee jo itsensä täysin vapautuneena tämän maailman aineesta. Aineettomuus: leijua pois digitaalisessa vapaudessa? ILONTÄYTEINEN TIE TAKAISIN Ihminen on tuskin edes tietoinen siitä kaikesta, mikä häneen on kätkettynä. Aivan erilainen aineettomuuden alku on sydämen puhdistaminen. Mutta mikä on sydän? Millaisia prosesseja siinä on tapahtumassa? Ovatko ne passiivisia prosesseja, impulssien ohjaamia, suuntautuneita joutavanpäiväisiin asioihin? Vai onko se kokonainen tietoiseksi tulon prosessi, jonka ansiosta opit näkemään, että korkein periaate sinussa kuuluu yhteen suureen elämän ketjuun, liittyneenä kaikkiin, jotka kuuluvat siihen samaan elämään? Ihminen on tuskin edes tietoinen siitä kaikesta, mikä häneen on kätkettynä. Uusi tapa katsoa asioita kehittyy, kun tiedämme jakavamme elämän lähimmäistemme kanssa, keitä tahansa he sitten ovatkin. Havaintokyky syvenee: opit ymmärtämään ihmisen tavoittelua, opit myös näkemään, mistä kanssaihmistesi intohimot syntyvät, ja opit ymmärtämään sen kärsimyksen, joka kuuluu jokaisen elämään. Ja sydämen toimintasäteen suurentuminen sillä sitä se 18

19 Ilmakuva rantahietikosta ja vedestä, Karel- Tomei. on tuottaa uuden ajattelukyvyn, joka ei pysty ajattelemaan elämää vastaan. Siitä tulee erittäin vahva pohja tahdon uudelle toiminnalle, meidän teoillemme! Tämä tie, kun se nähdään sydämestä lähtevänä puhtaana impulssina, on kokemuksen ja tietoiseksi tulemisen tie. Sillä kokemus opettaa meille paikkamme lähiympäristössämme ja roolimme yhteiskunnassa. Kokemus tuo itsetuntemusta ja opettaa voittamaan itsemme. Ihminen oppii ensin tajuamaan, kuinka vähän hän todella pystyy tekemään ja oppii luonnollisella tavalla nöyryyttä, kunnes hän ymmärtää, että itsensä voittaminen on ennen kaikkea itsestä luopumista. Kuinka helpolta ja yksinkertaiselta se kuulostaakaan, mutta samalla se on hyvin vaikeaa ja hienovaraista. Itsestä luopumisessa aktivoituu uusi kyky, joka on yhtä ihmisen kanssa, jota ei voi erottaa hänestä. Siitä lähtien hän tulee tietämään, kuinka paljon hän voi tehdä. Ketjuun liittyneenä ja uudella, hyvin perustellulla innolla hänessä kehittyy suuri toimintavoima. Tämä tarkoittaa samanaikaista hermeettisen aksiooman vaihtumista tai lähtökohtaa niin ylhäällä kuin alhaallakin, sillä hänen puhdistettujen tekojensa seuraukset vaikuttavat suureen kokonaisuuteen, kosmokseen, makrokosmokseen ja koko universumiin. Se mitä olemme tässä muutamin sanoin kuvanneet, on myös koko ihmiskunnan tie. Se on turvallisin ajateltavissa oleva kehitys ja varmasti todella iloa tuottava. Sillä kun pyrkimys ja tarkoitus 19

20 käyvät yksiin, yhtyvät siinä myös sydän, pää ja toiminta. Niin kuin lapsi iloitsee oppiessaan uuden asian, samoin ihminen, saadessaan uuden sydämen ja pään tietoisuudenaspektin, kokee syvimmän mahdollisen hyvänolon tunteen, joka on samalla rauhan ja ilon tunne. Se on hyvää oloa, joka sisältää täydellistä terveyttä tultuaan parannetuksi ja kokonaiseksi. Tämä on sitä, mitä ihmisen henkinen keskus, sydämen ruusu etsii: täydellistä, koko ihmisen käsittävää kehitystä. Hengenkoulu on siinä valtavana innoittajana ja apuna ja jokainen sen jäsen yrittää päivittäin ottaa askeleen siihen suuntaan. NEGATIIVINEN AINEETTOMUUS Meidän tulee kuitenkin pysyä realistisina. Ihminen ei osaa aina reagoida positiivisesti kaikkiin impulsseihin, jotka käyvät yksiin vapautuvien Vesimiesvoimien kanssa, sillä useinkaan hän ei tunnista oman kohtalonsa kehitystä. Hänen kompastuskivensä on, että hän saattaa haluta tehdä kuolemattomaksi kuolevaisen persoonallisuuden aspekteja Tanssivat mainadit, pohja veistokselle, n. 1. vuosisata e.kr., Museo Nazionale Romano, Rooma, Italia. tai hän tahtoo kuolevan minänsä elävän ikuisesti yhdessä hänen keinotekoisesti elävän fyysisen ruumiinsa kanssa. Nämä käsitykset johtavat melkein varmasti erehdyksiin ja Vesimiehen tuomien mahdollisuuksien väärinkäyttöön. Yhä lisääntyvä virtuaalinen todellisuus voidaan nähdä Vesimiehen toimintojen seurauksena, jotka nähdään länsimaalaisen yhteiskunnan työssä ja elämässä. Monet yhteydenpitoprosessit, jotka ennen suoritettiin persoonallisen kanssakäymisen kautta tai paperilla, tapahtuvat nykyään sähköisesti. Tämä on tyypillistä Vesimiesajan värähtelyille. Ennen kaikkea lapset ja nuoret kasvavat kuin itsestään selvänä asiana virtuaalisessa maailmassa. Liika on kuitenkin tässäkin liikaa, koska melko suuri prosentti heistä sairastuu mielenterveydellisesti. 20

21 Uusia virtuaalisia tekniikoita syntyy myös mikro- ja nanotekniikan 1 yhtyessä lääketieteeseen. Nykyään voidaan asettaa mikrosiruja myös aivoihin, sydämeen ja muihin elimiin. Muutaman vuoden kuluttua tulee olemaan miljoonia nanorobotteja, terveyden vartijoita, jotka uiskentelevat ympäri kehoa valtimoissa, verisuonissa ja jopa hiussuonistossa, toimien ja reagoiden autonomisesti. Tunnettua ei ole, mikä sen vaikutus on ihmisen hienomateriaalisiin ruumiisiin. Se on kysymys, jota tiede ei tunne tai ei edes tule kysyneeksi. Mitä tapahtuu sielulle, tietoisuudelle? Mitkä ovat sellaisen käsittelyn vaarat? Toinen esimerkki ovat biometriset turvallisuusjärjestelmät. Iiristunnistuksessa digitaalinen kamera ottaa kuvan silmän iiriksestä ja tietokone vertaa lähes kolmeasataa ominaisuutta tuntomerkkitietokantaan. Klassisen sormenjäljen tuntomerkkejä on vain neljäkymmentä. Iiris on sen tähden ainutlaatuinen, eikä sitä siksi voida jäljentää. Kun elektronisäteily suunnataan suoraan silmän kautta aivoihin, onko sillä vaikutusta? Mitä tapahtuu ruumiille, sielun tasolla ja henkisesti? Onko sillä vaikutusta umpieritysrauhasiin aivoissa? Silmät ovat sielun peili ja hienoaineellisesti suorassa yhteydessä käpylisäkkeeseen, jolla nykytieteellisten tutkimusten mukaan on sama rakenne kuin ihmissilmällä. Näitäkään kysymyksiä ei juuri koskaan esitetä, eikä niihin ole koskaan vastattu. Tutkimukset USA:ssa menevät vielä pidemmälle, kuten alussa jo kuvailimme: he tutkivat mikrosirujen ja biologian yhdistämistä neurolaitteeksi. Sen pitäisi onnistua nukleiinihappojen elektronien siirtämisen avulla eli painamalla ajatuskaavan rakenteen kuva silikonisirulle. Ja sen lopullisena seurauksena Kurzweilin mukaan Ihmiskunnasta tulee ensimmäinen laji tällä planeetalla, joka korvaa itsensä omalla keksinnöllään. Mutta älykkäät tietokoneet eivät tule olemaan ihmisen vastustajia, ne eivät annan hänen hävitä, vaan sulautuvat häneen. 21 Viimeinen elämä, öljy kankaalle, Joop Willems.

22 Ikuisuusolento ihmisessä odottaa vapautusta aineeseen sidotusta elämästä päästäkseen sisälle aivan toisenlaiseen elämään. UNELMA KUOLEMATTOMUUDESTA Tutkijoiden tarkoituksena on erottaa ihmissielu, tai se minä he sen näkevät, haavoittuvasta epäluotettavasta ja sen tähden tarpeettomasta aineellisesta ruumiista ja istuttaa se siruun tai nanorobottiin. He väittävät, että jos digitalisoimme elämän perustan ja teemme häiriöille herkän ruumiin tarpeettomaksi ja luomme dynaamisia järjestelmiä itse organisoivilla rakenteilla, olemme silloin lähestymässä kuolemattomuutta. Ekstropiaanit, ryhmä tietokoneasiantuntijoita, jotka kutsuvat itseään transhumanistisiksi futuristeiksi, tekevät työtä realisoidakseen niin pian kuin mahdollista kaikki ajateltavissa oleva teknologia, jotta maailma muuttuisi hypertaloudelliseksi virtuaaliseksi järjestelmäksi. He ennustavat, että ihmiset tulevat tekemään kokeita kehoillaan ja ajatuksillaan ja siitä johtuen kehittyvät teknisesti taitaviksi proto-superihmisiksi, jotka ovat korkeampiarvoisempia kuin loput ihmiskunnasta. Se johtaa lopulta vanhan lajin katoamiseen. Hans Moravec, tutkija ja tietokonepioneeri puhui jo 80-luvulla ihmiskunnan häviämisestä lajina, ja hän puhui siitä suurella innostuksella. Hänen mielestään ei tarvitsisi paljonkaan jäädä jäljelle homo sapiensista, tuosta pikkumaisesta, biologisesta maaplaneetan alkuasukkaasta. Muutos riittämättömästä biologisesta elämänmuodosta parempaan, digitaaliseen tilaan on hänen näkemyksensä mukaan aivan nurkan takana. Meistä kaikista tulee robotteja. Se on yhtä väistämätöntä kuin se on ihailtavaakin. Evoluutio on meitä tärkeämpää. Me olemme vain suuren kokonaisuuden osia. SUURI KAIPAUS, SUURI VÄÄRINKÄSITYS Mistä vallankumouksesta Moravic ja muut tiedemiehet puhuvat? Ja mistä suuresta kokonaisuudesta? Mitä tarkoitetaan proto-superihmisellä ja mitä tiedemiehet ymmärtävät kuolemattomuudella? Mitä on äly, henki ja sielu? Mitä tietoisuus, itsetietoisuus tai kaikkitietoisuus merkitsevät heille? Tavallaan voidaankin sanoa, että intellektuaalisen ihmisen intohimoinen tutkimiskiihko olemassaolomme syihin on epätoivoista halua kuolemattomuuteen. Näiden tutkimusten motiivit eivät suinkaan ole aina halveksittavia. Mutta vahva perusta ja todellinen tieto puuttuvat liiankin usein heidän tutkiessaan elämän perustaa, ihmisyyttä, universumia ja kysymystä niiden tarkoituksesta. Ihmistä ajaa eteenpäin levottomaksi tekevä kaipaus täydellisyyteen, harmoniaan, viisauteen, niin kuin myös syvä toive ykseydestä, kaiken erottavan poistumisesta ja kaikkiallisesta läsnäolosta. Mutta niitä etsitään vain kuolevaisesta maailmasta. Juuri tietokonemaailmassa elää hyvin voimakkaana myytti kuolemattomuudesta, kaikkivoipaisuudesta ja kaiken tietämisestä. Mutta kuinka me voimme neutralisoida tämän maailman tuntomerkit? Luontomme tuntomerkki on väliaikaisuus, kuolevaisuus. Kaikki, mikä syntyy tässä maailmassa, katoaa jälleen. Olemassaolomme pysyvä tuntomerkki on muuttuvaisuus. Ennemmin tai myöhemmin katoaa myös mikrosiru, eikä nanorobottikaan elä ikuisesti. Se, mikä on ikuista, tulee aina poistumaan kuolevaisesta kuorestaan, koska se ei kuulu siihen. Elektroninen korvike ei koskaan tule asiaa muuttamaan. Se, mikä ihmises- 22

23 sä on ikuista, ei jää odottamaan ikuista elämää tässä maailmassa. Se olisi kuin ikuista maanpakolaisena olemista kuoleman maailmassa. Ikuisuusolento ihmisessä odottaa vapautusta aineeseen sidotusta elämästä päästäkseen sisälle aivan toisenlaiseen elämään. RATKAISEVA ERILAISUUS Nykyisen tieteen lähtökohtana on tavallisesti aineellinen maailmankuva. Intellektuaalisesti ajattelevat, äärimmäisen monimutkaiset aivot ovat varmat siitä, että on vain ajan kysymys, kun ihminen on kerran löytävä viimeisetkin elämän salaisuudet. Ruusuristiläinen katsoo maailmaa aivan toisella tavalla. Hänen lähtökohtanaan uudelle elämälle on juuri ikuisuus, henkinen ydin sydämessä. Hän antaa sen ohjata kaikkia tulemisiaan ja menemisiään. Henkisen ytimen vapauttamispolulla hänessä kehittyy hyvin erilainen ajattelu. Tämä uusi ajattelu ei ole intellektuaalista vaan järjellistä. Se on valaistu perusta aivan uudelle tietoisuudelle, joka kasvaa täysin erilaisesta elämäntilasta. RATKAISU Kyse ei ole mistään muusta kuin ikivanhasta valon ja pimeyden välisestä kamppailusta, joka on nyt, uuden aikakauden alussa, saavuttanut ratkaisevan vaiheensa. Negatiivinen aineettomuus ei tee vaikutusta vain yksityiseen ihmiseen, vaan myös koko ihmiskunnan kehitykseen, kosmokseen, aurinkojärjestelmäämme ja koko universumiin. Kamppailu käydään ihmisen sisimmässä. Siellä tämän kaiken takana olevat voimat ovat vastakkain Valon kanssa. Se on ikivanhaa kamppailua ihmissieluista niiden tuhoamiseksi tai ainakin vahingoittamiseksi, niin että ne voidaan edelleen pitää vankeudessa. Kaikki tulee kuitenkin käymään, niin kuin on tarkoitettu. Kaikki tapahtuu luonnon lakien mukaisesti, myös Faustin periaatteen mukaisesti, tässä vapaasti esitettynä: On olemassa toimiva voima, joka haluaa jatkuvasti pahaa, mutta tekee kuitenkin hyvää. Tai toisin sanottuna: on tarjolla voimaa ja apua, kun olemme siihen valmiita ja sille avoimia. Mikä silloin voisi meitä estää? LÄHTEET: Haastattelu Ray Kurzweil, saksalaisessa tietokonejulkaisussa kesäk (no.3). Ray Kurzweil, The age of spiritual machines: when computers exceed human intelligence. Viking/Penguin, New York ja Lontoo, Ray Kurzweil ja Terry Grossman, Fantastic voyage; Live Long Enough to Live Forever. Rodale Books, Emmaus, PA, USA, Ray Kurzweil, The Singularity is Near when Humans Transcend Biology. Viking jne., New York jne H. Moravec, Robot: Mere Machine to Transcendent Mind. Oxford University Press, Oxford Huomautus: 1 nanometri on noin yhden molekyylin kokoinen. 23