Tuomo Alasoini, Työelämän kehittämisohjelma Tykes

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Tuomo Alasoini, Työelämän kehittämisohjelma Tykes"

Transkriptio

1 Alkusanat Tämä kirja on katsaus Työelämän kehittämisohjelman (Tykesohjelman) uuteen projektimuotoon, työelämän oppimisverkostoihin. Oppimisverkostot ovat työpaikkojen, tutkijoiden, kehittäjien ja muiden toimijoiden yhteisiä oppimisen areenoita. Ne pyrkivät vastaamaan työelämän monimuotoisiin haasteisiin laajan yhteistyön avulla. Samalla niissä kehitetään uusia malleja ja menetelmiä verkostomaiseen kehittämistoimintaan. Oppimisverkostot ovat uusi ja kokeileva projektimuoto. Olemme kaikki aidosti oppimassa verkostoissa: työpaikat, tutkijat, kehittäjät ja Tykes-ohjelma. Yhteistä oppimisprosessiamme ovat tukeneet säännöllisesti järjestetyt yhteiset tapaamiset, joissa olemme jakaneet kokemuksia ja pohtineet mm. verkostojen oppimisnäkemyksiä ja yhteistyömuotoja. Myös tämä kirja on tiiviin yhteistyön tulosta. Noin vuoden mittaisen kirjoitusprosessin aikana yhteiset työpajat ja oman artikkelin työstäminen ovat vuorotelleet. Kirjoittajat ovat tukeneet toisiaan artikkelien työstämisessä hyvässä yhteishengessä. Kirjoitusprosessiin on osallistunut kirjoittajia yhdeksästä Työelämän kehittämisohjelman kaikkiaan 12:sta tähän mennessä käynnistyneestä oppimisverkostosta. Suurin osa näistä verkostoista on teoksen kirjoittamisvaiheessa ollut projektitaipaleensa puolivälissä. Artikkelit käsittelevät kunkin oppimisverkoston ajankohtaista oppimiseen tai verkostoitumiseen liittyvää haastetta. Lisäksi artikkeleissa esitellään erilaisia oppimisverkostojen kehittämiskohteita ja -malleja. Varsinaisia tuloksia emme tässä vaiheessa voi vielä jakaa, mutta tarkoituksenamme on kirjoittaa tällainen oppimisverkostojen tuloksia esittelevä kirja myöhemmin. Monitieteisellä kirjallamme on 28 taustaltaan erilaista kirjoittajaa. Mukana on insinööritieteilijöitä, kasvatustieteilijöitä, sosiologeja, psykologeja, sosiaalipsykologeja, kehittämiskonsultteja ja opettajia. Kirjoittajat tulevat tiedekorkeakouluista, ammattikorkeakouluista, aikuiskoulutuskeskuksesta, tutkimuslaitoksesta, konsulttiyrityksistä ja Tykes-ohjelmasta. Artikkelit ovat lähestymistavoiltaan hyvin erilaisia, kuten ovat itse oppimisverkostotkin. Toivomme, että kirjamme antaa lukijoilleen uusia ajatuksia monitoimijaisesta, verkostomaisesta kehittämisyhteistyöstä ja sen mahdollisuuksista tuottaa innovaatioita suomalaiseen työelämään. Elokuussa 2006 Tuomo Alasoini Satu-Mari Korhonen Maarit Lahtonen Elise Ramstad Nuppu Rouhiainen Kimmo Suominen

2 2 Tuomo Alasoini, Työelämän kehittämisohjelma Tykes Johdanto Työelämän tutkimusavusteinen kehittäminen on vilkastunut Suomessa huomattavasti viimeisen runsaan 20 vuoden aikana. Samalla toiminnan ohjelmallisuus on lisääntynyt erityisesti 1990-luvun alkupuolelta lähtien toteutettujen työelämän kehittämisohjelmien myötä. Yhtenä isona haasteena niin Suomessa kuin muissa maissa, joissa työelämää on kehitetty ohjelmallisesti, on ollut toiminnan avulla aikaansaatujen tulosten pysyvyys ja juurtuminen kehittämistoimintaan osallistuneilla työpaikoilla samoin kuin tulosten laajempi leviäminen näiden ulkopuolelle. Voidaan puhua työelämän kehittämistoiminnalle tyypillisestä tulosten kestävyyskuilusta toiminnan välittömien ja pysyvien tulosten kesken sekä tulosten soveltamiskuilusta kehittämistoimintaan välittömästi osallistuneiden työpaikkojen ja muiden työpaikkojen kesken (Arnkil 2006, 56). Kestävyyskuilua kutsumme tämän teoksen artikkelissamme (Alasoini, Hanhike, Lahtonen, Ramstad ja Rouhiainen) jäljempänä myös kuiluksi kehittämistoiminnan työpaikkatasoisten ensimmäisen asteen ja toisen asteen tulosten kesken. Soveltamiskuilua taas kutsumme kuiluksi kehittämistoiminnan työpaikkatasoisten ja generatiivisten tulosten kesken. Teos tarkastelee erityisesti sitä, kuinka uudenlaisella, vuorovaikutteisella innovaatiokäsityksellä, jossa hyödynnetään oppimisverkostoja, voidaan pyrkiä silloittamaan jälkimmäistä kuilua. Teoksen kohteena ovat työelämän oppimisverkostot Suomessa vuosina toteutettavassa Työelämän kehittämisohjelmassa (Tykes). Näillä tarkoitetaan ohjelmassa tutkimus- ja kehittämisyksiköiden ja työpaikkojen yhteisiä oppimisen foorumeja, joissa voi olla osallisina muitakin toimijoita. Työelämän oppimisverkosto -projektien sisällyttämiseen Tykes-ohjelmaan uudenlaisena projektitoiminnan muotona vuoden 2004 alusta vaikutti samanaikaisesti useampikin tekijä. Näitä olivat erityisesti aiemman Työelämän kehittämisohjelman (Tyke ) kokemukset ja sen arviointitutkimuksen tulokset (Arnkil ym. 2003), kokemukset skandinaavisista työelämän kehittämisohjelmista (esim. Gustavsen ym. 2001) sekä valtion tiede- ja teknologianeuvoston linjaukset, joiden mukaan ministeriöillä on vastuu luovien innovaatioympäristöjen kehittämisestä ja ylläpitämisestä omilla sektoreillaan (Valtion tiede- ja teknologianeuvosto 2003, 25-27). Teos käsittelee verkostoihin perustuvan ohjelmastrategian perusteita, kertoo mitä työelämän oppimisverkostoilla tarkoitetaan Tykes-ohjelmassa sekä esittelee käynnistyneitä oppimisverkostoprojekteja ja niiden keskeisiä oppimishaasteita. Koska kaikki kyseiset projektit ovat tätä kirjoitettaessa yhä kesken, keskittyy teos verkostojen oppimishaasteisiin eikä tässä vaiheessa vielä niinkään projektien varsinaisiin tuloksiin. Oppimis-

3 3 haasteiden tarkastelussa keskeisiä kysymyksiä ovat ketkä oppivat?, miksi he oppivat?, mitä he oppivat? ja miten he oppivat?. Engeströmin (2001) mukaan jokaisen oppimista käsittelevän analyysin pitäisi pystyä vastaamaan näihin neljään peruskysymykseen. Työelämän oppimisverkostot ovat uudenlainen kehittämistoiminnan muoto, mistä syystä niihin perustuvan ohjelmastrategian ja projektitoiminnan pitkän aikavälin vaikutuksista on toistaiseksi saatavilla vasta niukasti tietoa. Kiinnostus tämänkaltaista ohjelmastrategiaa kohtaan on kuitenkin lisääntynyt selvästi viime vuosina. Teoksessa viitataankin Tykes-ohjelman ohella myös mm. eräisiin pohjoismaisiin työelämän kehittämisohjelmiin, Teknologian kehittämiskeskus Tekesin teknologiaohjelmiin ja Euroopan sosiaalirahaston ohjelmiin, joissa on pyritty soveltamaan samankaltaista strategiaa. Tulosten soveltamiskuilu so. kuilu kehittämistoiminnan työpaikkatasoisten ja generatiivisten tulosten kesken ei koske vain suomalaista työelämän kehittämistoimintaa vaan erilaisia tutkimus- ja kehittämisohjelmia yleisemminkin. Tässä mielessä Tykes-ohjelman työelämän oppimisverkostoista saatavilla kokemuksilla voi otaksua olevan kiinnostavuutta ja sovellettavuutta myös muunlaista kuin varsinaista työelämän kehittämistyötä tekevien kannalta. Teoksen nimi Tuntosarvia ja tulkkeja oppimisverkostot työelämän kehittämistoiminnan uutena muotona viittaa oppimisverkostojen kaksinaiseen luonteeseen. Oppimisverkostoista voi parhaimmillaan tulla niin yksittäisten työpaikkojen tuntosarvia kansainvälisiin keskusteluihin kuin näiden keskustelujen tulkkeja yksittäisten työpaikkojen suuntaan (Alasoini ym. 2002, 29-30). Tämä ajatus oli yhtenä lähtökohtana jo siinä vaiheessa, kun työelämän oppimisverkostoja suunniteltiin uudeksi projektitoiminnan muodoksi Tykes-ohjelmaan. Teos jakautuu kolmeen kokonaisuuteen, joihin kuhunkin sisältyy lyhyt oma johdantonsa. Teoksen yhdestätoista artikkelista kolme ensimmäistä käsittelee oppimisverkostojen toiminnan edellytyksiä. Yksi artikkeleista kohdistuu oppimisverkostotoimintaan kokonaisuutena, kaksi muuta käsittelee edellytyksiä yksittäisten projektien näkökulmasta. Toisessa jaksossa esitellään oppimisverkostojen toimintatapoja. Tähän sisältyvät kolme artikkelia esittelevät kukin projekteissa kehiteltyjä uudenlaisia toimintatapoja omiin temaattisiin oppimishaasteisiinsa vastaamiseksi. Kolmannen kokonaisuuden muodostavat viisi artikkelia, joissa kuvataan oppimisverkostojen kehittämiskohteita. Neljässä artikkelissa liikutaan projektitasolla, kun taas teoksen päättävässä artikkelissa tarkastellaan laajemmin oppimisverkostoista saatuja kokemuksia eri maista ja ohjelmista.

4 4 Kirjallisuus Alasoini, T., Lifländer, T., Rouhiainen, N. & Salmenperä, M. (2002). Innovaatioiden lähteillä. Miksi ja miten suomalaista työelämää kannattaa kehittää? Työelämän kehittämisohjelma työministeriö, Helsinki. Arnkil, R. (2006). Hyvien käytäntöjen levittäminen EU:n kehittämisstrategiana. Teoksessa Seppänen-Järvelä, R. & Karjalainen, V. (toim.) Kehittämistyön risteyksiä. Stakes, Helsinki, Arnkil, R., Rissanen, P., Pitkänen, S., Piirainen, T., Koski, P., Berg, P., Vartiainen, M., Gustavsen, B., Ekman Philips, M., Finne, H. & Riegler, C. (2003). The Finnish Workplace Development Programme. A Small Giant? Ministry of Labour Finnish Workplace Development Programme, Helsinki. Engeström, Y. (2001). Expansive Learning at Work. Toward an Activity Theoretical Reconceptualization. Journal of Education and Work 14:1, Gustavsen, B., Finne, H. & Oscarsson, B. (2001). Creating Connectedness. The Role of Social Research in Innovation Policy. John Benjamins, Amsterdam Philadelphia. Valtion tiede- ja teknologianeuvosto (2003). Osaaminen, innovaatiot ja kansainvälistyminen. Edita, Helsinki.

5 5 OSA I: Oppimisverkostojen toiminnan edellytyksiä Kirjan ensimmäisen osan tekstit käsittelevät onnistuneen verkostomaisen kehittämistoiminnan edellytyksiä. Näiden artikkelien kautta lukija voi rakentaa omaa ymmärrystään oppimisverkostoista ja niiden toiminnasta. Tuomo Alasoinin, Tiina Hanhikkeen, Maarit Lahtosen, Elise Ramstadin ja Nuppu Rouhiaisen yhteisartikkelissa hahmotetaan aluksi työelämän oppimisverkostojen roolia ja mahdollisuuksia innovaatioiden tuottamisessa. Artikkelissa avataan Tykes-ohjelman uuden oppimisverkosto-projektimuodon taustaa ja kuvataan lyhyesti ohjelmassa syyskuuhun 2006 mennessä käynnistetyt 12 oppimisverkostoprojektia. Raimo Hyötyläisen artikkelissa pureudutaan verkostossa tapahtuvaan oppimiseen. Oppimisen keskiöön nostetaan itse verkosto, joka toimii dynaamisen ja reflektioon perustuvan oppimisen näyttämönä. Artikkeli kuvaa sekä verkostomaista toimintaa että oppimista ja ennen kaikkea näiden kahden ilmiön välistä yhteyttä. Kirjoittaja nostaa esille verkoston onnistumisen kannalta keskeisen käsitteen, kehitysagendan, joka kuvaa verkoston toiminnan kohdetta, sisältöä ja tavoitteita. Siru Korkalan ja Erja Mähösen artikkeli nostaa esille yhteisen päämäärän ja keskinäisen luottamuksen merkityksen verkostomaisen yhteistyön onnistumisen kannalta. Artikkelin taustalla ovat Lohjan seudun ympäristöklusterista saadut kokemukset. Pohtiessaan ja arvioidessaan osallistujien kokemuksia verkoston toiminnasta kirjoittajat korostavat, että luottamus on ikään kuin verkoston liima, joka pitää sen koossa ja edistää sen toimintaa. Artikkelin lopuksi esitellään autokorjaamoihin kohdistunut osahanke, joka valottaa hyvin pienten yritysten verkostoitumiseen liittyviä erityishaasteita.

6 6 Tuomo Alasoini, Työelämän kehittämisohjelma Tykes Tiina Hanhike, Työelämän kehittämisohjelma Tykes Maarit Lahtonen, Työelämän kehittämisohjelma Tykes Elise Ramstad, Työelämän kehittämisohjelma Tykes Nuppu Rouhiainen, Työelämän kehittämisohjelma Tykes Työelämän oppimisverkostot uusi kehittämistoiminnan muoto Oppimisverkostojen tavoitteena työelämän kehittämisohjelmissa on vauhdittaa innovaatioiden syntymistä ja leviämistä. Artikkelissa kerrotaan, mitä työelämän oppimisverkostot ovat Tykesohjelmassa ja miksi ohjelma tukee niiden toimintaa. Lopuksi esitetään yhteenveto Tykes-ohjelmassa tähän mennessä käynnistyneestä 12 oppimisverkostoprojektista ja tarkastellaan sitä, kuinka verkostojen oppimis- ja innovaatiopotentiaalia voidaan analysoida. Avainsanat: kehittämisohjelma, ohjelmastrategia, oppimistoiminto, työelämäinnovaatio. Artikkeli tarkastelee työelämän oppimisverkostojen roolia ja mahdollisuuksia työelämäinnovaatioiden tuottamisessa Työelämän kehittämisohjelman (Tykes ) tavoitteiden ja tähänastisten kokemusten pohjalta. Työelämäinnovaatioilla tarkoitetaan ratkaisuja, joiden avulla voidaan parantaa samanaikaisesti työn tuottavuutta ja työelämän laatua työelämässä pysymistä tukevalla tavalla. Näin aikaansaatavaa tuottavuuden kasvua kutsutaan Tykes-ohjelmassa laadullisesti kestäväksi. (Alasoini 2005.) Työelämän oppimisverkostot ovat yksi Tykes-ohjelman neljästä projektitoiminnan muodosta kehittämisprojektien ja niiden esiselvityksinä toteutettavien perusanalyysien sekä menetelmäkehitysprojektien ohella. Niillä tarkoitetaan työelämän tutkimus- ja kehittämisyksiköiden (t&kyksiköiden) ja työpaikkojen yhteisiä oppimisen foorumeja. Oppimisverkostojen tarkoituksena on lisätä mukana olevien osapuolten kehittämisosaamista, luoda ja kokeilla uudenlaisia ja pitkäjänteisiä (3-5 vuotta) kehittämisyhteistyön muotoja t&k-yksiköiden ja työpaikkojen kesken sekä synnyttää uusia, innovatiivisia ratkaisuja suomalaiseen työelämään. Artikkelissa tarkastellaan aluksi verkostoihin perustuvan ohjelmastrategian perusteluja. Tarkastelun kohteena ovat työelämäohjelmien tavoitteiden monitasoisuus, erilaiset käsitykset innovaatioiden luomisesta, tiedon luomisen edellytykset sekä tutkimuksen ja tieteellisen tiedon rooli verkostojen ja ohjelmien tukena. Artikkelin jälkimmäisessä osassa

7 7 esitellään työelämän oppimisverkostojen yleisiä piirteitä Tykes-ohjelmassa ja sitä, kuinka niiden oppimis- ja innovaatiopotentiaalia voidaan arvioida. Lopuksi esitetään yhteenveto ja tilannekatsaus ohjelmassa tähän mennessä käynnistyneestä 12 oppimisverkostosta. Verkostoihin perustuvan ohjelmastrategian perusteita Neljäntasoisia tavoitteita Eri maissa eri aikoina toteutetut työelämän kehittämisohjelmat ovat poikenneet toisistaan huomattavasti käsitteellisten lähestymistapojen, toimintamuotojen, sidos- ja kohderyhmien, resurssien ja koko yhteiskuntapoliittisen kontekstin osalta (esim. Brödner & Latniak 2003; Gallagher 2001; Gustavsen ym. 2001). Näistä monista eroista huolimatta on mahdollista erottaa neljä geneeristä tasoa, joilla ohjelmien tavoitteita ja tuloksia voidaan arvioida (Alasoini 2006). Ohjelmien yhteiskuntapoliittisen tason tavoitteet liittyvät siihen, millaisiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin (työn tuottavuus, työtyytyväisyys, sairauspoissaolot jne.) toiminnalla pyritään vaikuttamaan. Nämä näkyvät yleensä ohjelman visiossa tai toiminta-ajatuksessa. Ohjelmatason tavoitteet liittyvät siihen, miten ohjelma pystyy omien toimenpiteidensä avulla edistämään edellä mainittujen yhteiskuntapoliittisten tavoitteiden saavuttamista. Kolmatta tavoitetasoa voidaan kutsua generatiiviseksi. Se kuvaa sitä, miten ohjelman tukemien projektien tulokset ja kokemukset yksittäisillä työpaikoilla hyödyttävät myös muita työpaikkoja, ohjelman muita keskeisiä sidosryhmiä tai niin sanottua suurta yleisöä. Hyödyt eivät kuitenkaan tyypillisesti synny siten, että tulokset ja kokemukset voisivat siirtyä kontekstista toiseen sellaisenaan, valmiissa muodossaan hyödynnettävissä olevina konkreettisina käytäntöinä tai ratkaisuina. Hyödyt ilmenevät sen sijaan varsinkin mitä abstraktimmasta tai systeemisesti monimutkaisemmasta ilmiöstä tai ideasta on kyse pikemminkin reflektion kohteena olevina generatiivisina ideoina, jotka edellyttävät vastaanottajan päässä tyypillisesti paikallista (uudelleen)suunnittelua. Neljäntenä ovat ohjelmien työpaikkatasoiset tavoitteet. Ne voidaan jaotella vielä kahtia: Ensimmäisen asteen tavoitteet koskevat välittömiä parannuksia työpaikoilla projektien tavoitteiksi asetetuissa tekijöissä kuten esimerkiksi tuottavuudessa, asiakasjoustavuudessa tai työhyvinvoinnissa. Työpaikkatasoiset toisen asteen tavoitteet puolestaan kuvaavat sitä, kuinka kestäviä projektien tulokset ovat niihin osallistuneilla työpaikoilla. Toisen asteen tulokset edellyttävät tyypillisesti, että projektien myötä työpaikoilla on saatu aikaan muutoksia joissain keskeisissä toimintakäytännöissä.

8 8 Vaikka edellä esitettyä tavoitetasojen välistä jaottelua voikin pitää geneerisenä, voivat eri tasot painottua ohjelmissa hyvinkin eri tavoin. Tyypillisinä ongelmina työelämän kehittämisohjelmissa voi arviointitutkimusten perusteella pitää erityisesti seuraavia piirteitä: Selvää jaottelua yhteiskuntapoliittisen tason ja ohjelmatason tavoitteiden välille ei ole tehty. Tällöin toiminnan lähtökohtana olleissa yhteiskunnallisissa ilmiöissä ohjelman toteutusaikana tai välittömästi sen jälkeen tapahtuneita muutoksia saatetaan problematisoimatta pitää ohjelmallisen toiminnan aikaansaamina vaikutuksina. Työpaikkatasolla kiinnitetään huomiota yksipuolisesti vain helpommin mitattavissa oleviin ensimmäisen asteen tuloksiin. Toisen asteen tulokset ovat kuitenkin ohjelmien yhteiskunnallisen vaikuttavuuden näkökulmasta tärkeämpiä. Generatiiviset tavoitteet on määritelty epämääräisesti eikä niiden saavuttamisen edellyttämiä mekanismeja ja toimenpiteitä resursseineen ole mietitty riittävästi. Tyypillistä työelämän kehittämisohjelmille on ollut, että työpaikkatasoisten (ensimmäisen asteen) tulosten saavuttamisessa on onnistuttu generatiivisen tason tavoitteita paremmin. Edellisestä johtuen ohjelmien eri tasojen välillä on ollut kuilu. Eritasoisten tavoitteiden välille ei ole syntynyt loogista, käsitteellistä yhteyttä. Tässä artikkelissa oppimisverkostotoimintaa perustellaan erityisesti ohjelmien generatiivisten ja työpaikkatason tulosten välisestä suorituskuilusta käsin. Mistä tämä kuilu johtuu? Lineaarisesta innovaatiokäsityksestä Perinteinen ja ehkä edelleenkin tyypillisin ohjelmastrategia perustuu karrikoidusti kuvaten joukkoon toimintatavaltaan edistyksellisillä työpaikoilla toteutettuja itsellisiä demonstraatioprojekteja. Niiden tarkoituksena on toimia empiirisenä näyttönä jonkin periaatteen, käytännön tai ratkaisun puolesta. Pilotteina toteutettavat demonstraatioprojektit onnistuvat yleensä vähintäänkin kohtuullisesti. Tähän vaikuttavat seuraavat tekijät: Ne saavat tavallisesti käyttöönsä poikkeuksellisen hyvät taloudelliset ja asiantuntijaresurssit. Niissä voidaan harjoittaa pitkälle menevää kohdespesifiä (yritys-, työpaikka- tai työyksikkökohtaista) räätälöintiä. Ne toteutetaan edistyksellisillä työpaikoilla, joilla on jo ennestään kokemusta sekä omaehtoisesta kehittämistoiminnasta että yhteistyöstä tutkijoiden tai konsulttien kanssa.

9 9 Mukanaolo ohjelmassa lisää projektin legitiimisyyttä ja läpinäkyvyyttä sekä tätä kautta osallisten sitoutumista sen toteuttamiseksi mahdollisimman hyvin. Mukanaolo ohjelmassa synnyttää ns. Hawthorne-efektin. Tällöin osalliset parantavat suoritustaan tai antavat kokeilun tuloksista myönteisiä arviointeja ensisijaisesti siksi, että ovat saaneet osakseen erityistä huomiota. Demonstraatioprojektien tulosten perusteella asiantuntijat konstruoivat hyviä käytäntöjä, joita pyritään sen jälkeen levittämään muille, vähemmän edistyksellisille työpaikoille. Tyypillisiä levitysmekanismeja ovat konsultointi, koulutus, seminaarit, julkaisut ja tietopankit. Tällaisen ohjelmastrategian mahdollisuudet saada aikaan generatiivisia tuloksia riippuvat tiedon levitysmekanismien tehokkuudesta. Tieto- ja viestintäteknologioiden nopea kehitys ja erityisesti internetin käytön nopea leviäminen ovat luoneet tähän viime vuosina uusia tehokkaita välineitä. Tällaisten mekanismien mahdollisuudet käyvät kuitenkin sitä ahtaammiksi, mitä abstraktimman tai systeemisesti monimutkaisemman ilmiön tai idean levittämisestä on kyse (Lillrank 1995; Powell 1995; Wareham & Gerrits 1999). Esimerkiksi kymmenessä EU-maassa hiljattain tehdyn tutkimuksen tulokset uusien työn organisointimuotojen leviämisen esteistä osoittavat, etteivät keskeisinä esteinä ole olleet niinkään tiedon puute erilaisista sovellettavissa olevista ratkaisuista tai näiden käyttöönoton edellyttämistä toimenpiteistä vaan pikemminkin työpaikkojen olemassaolevat toimintatavat sekä kilpailuja toimintastrategiset valinnat (Business Decisions Limited 2002). Ongelmana perinteisessä ohjelmastrategiassa on tästä näkökulmasta katsottuna keinojen heikkous, joilla vaikuttaa muiden kuin demonstraatioprojekteihin suoraan osallistuvien työpaikkojen toimintatapoihin, strategiavalintoihin ja kulttuuriin. Vaikuttaminen näihin edellyttää avointa ja kokemuksellista oppimisprosessia. Harva ohjelma voi kuitenkaan tarjota suurelle joukolle toisen vaiheen työpaikkoja samassa määrin tueksi taloudellisia ja asiantuntijaresursseja tai mahdollisuuksia kohdespesifiin räätälöintiin kuin demonstraatioprojekteissa. Harvan ohjelman on myös mahdollista saada toisen vaiheen työpaikoissa aikaan demonstraatioprojekteihin verrattavissa olevaa legitimiteetin, läpinäkyvyyden ja sitoutuneisuuden tasoa uusien käytäntöjen omaksumiseksi. Vähänkään abstraktin tai systeemisesti monimutkaisen käytännön omaksuminen ei ole mekaaninen siirtoprosessi kontekstista (kuten yrityksestä, työpaikasta tai työyksiköstä) toiseen vaan paikallinen luomus. Perinteinen ohjelmastrategia perustuu ajatukseen lineaarisesta innovaatiomallista. Nimi viittaa näkemykseen, jonka mukaan innovaatio syntyy tiettyjen toisiaan loogisesti seuraavien vaiheiden (perustutkimus

10 10 soveltava tutkimus kehittämisprosessi innovaatio innovaation leviäminen) mukaisesti, yksisuuntaisesti etenevän ja jalostuvan tiedon pohjalta. Tällaista käsitystä on innovaatiotutkimuksessa kritisoitu jo pitkään. Modernimpi näkemys perustuu ajatukselle vuorovaikutteisesta innovaatiomallista. Sen mukaan tärkeää on innovaatioketjun eri osien välinen vuorovaikutus ja yhteistyö vastakohtana lineaarisen mallin mukaiselle käsitykselle tiedon yksisuuntaisesta, hierarkkisesta valumisesta vaiheesta toiseen. Samalla on ryhdytty puhumaan innovaatioketjujen sijasta innovaatioverkostoista. (Miettinen ym. 1999; Schienstock & Hämäläinen 2001.) vuorovaikutteiseen innovaatiokäsitykseen Edellisen perusteella ei olekaan yllättävää, että monissa ohjelmissa on viime vuosina pyritty etsimään vaihtoehtoisia keinoja tuottaa generatiivisia tuloksia. Lähtökohtana niissä on ollut pyrkimys luoda ohjelman sisälle eri toimijoita yhdistäviä vuorovaikutteisia oppimistiloja jo projektien suunnittelu- ja toteutusvaiheeseen. Norjalaisessa ja ruotsalaisessa työelämän kehittämistoiminnassa alkoi 1980-luvulta lähtien tapahtua paradigmaattinen käänne, jossa verkostoja ryhdyttiin pitämään ensisijaisesti uuden tiedon konstruoinnin välineinä eikä niinkään vain välineinä informaation jälkikäteen tapahtuvalle levittämiselle (Ennals & Gustavsen 1999; Gustavsen ym. 2001). Yksi uudenlaisen verkostoparadigman läpilyöntiä ruokkinut tekijä oli Japanin laatuliikkeen samanaikainen onnistuminen maanlaajuisen laadun parantamisen verkoston luomisessa (Cole 1989; vrt. myös Naschold 1994). Sen menestys muodosti ilmiselvän kontrastin Skandinavian maiden epäonnistumisille uusien osallistavien työn organisointimuotojen tai muiden edistyksellisten toimintakäytäntöjen leviämisen edistämisessä. Verkostoajattelu perustuu vuorovaikutteiseen innovaatiomalliin. Ohjelmassa tulee olla mukana muutaman demonstraatioprojektin sijasta suhteellisen suuri joukko työpaikkoja, t&k-yksiköitä ja muita toimijoita. Näiden kiinteän, pitkäjänteisen vuorovaikutuksen ja kehittämisyhteistyön myötä voidaan yksittäisten työpaikkojen kannalta lisätä niiden onnistumisen edellytyksiä kehittämisessä, parantaa niiden mahdollisuuksia saada inspiraatiota, ideoita ja rohkaisua kehittämiseen sekä vauhdittaa uusien, innovatiivisten ratkaisujen etsimistä. Tällaista toimintaa voidaan kutsua refleksiiviseksi benchmarking-toiminnaksi erotuksena mekanistisesta benchmarking-toiminnasta, joka perustuu universalistisempaan näkemykseen valmiissa muodossaan siirrettävissä olevista parhaista käytännöistä (Schienstock 2004, 18). Refleksiivisessä benchmarking-toiminnassa osapuolten kiinnostuksen kohteena ovat ennen kaikkea generatiivisia ideoita synnyttävien toiminnallisten vastaavuuksien

11 11 löytäminen erilaisista työpaikkakonteksteista. Siinä pyritään oppimistilojen (Nonaka ym. 2000) luomiseen. Käsite viittaa siihen, että oppiminen ja uuden tiedon muodostuminen edellyttää osapuolten välistä yhteistä, jaettua kontekstia. Konteksti tarkoittaa ajan ja tilan (fyysisen, virtuaalisen tai mentaalisen) yhdistelmää. Oppimistilasta puhuminen sisältää ajatuksen, jonka mukaan oppiminen ei tapahdu tyhjiössä ja deterministisesti vaan tavalla, joka riippuu kulloisenkin kontekstin ominaispiirteistä, jossa eri osapuolet kohtaavat toisensa. Perinteisessä ohjelmastrategiassa keskeinen keino pyrkiä parantamaan kykyä tuottaa generatiivisia tuloksia liittyy tyypillisesti ohjelman tiedonlevityskanavien tehokkuuden kehittämiseen. Tämä on tietysti tärkeää myös vaihtoehtoisessa strategiassa. Siinä huomion keskipisteenä ovat kuitenkin keinot, joilla luodaan työpaikkojen ja muiden toimijoiden kuten tutkijoiden ja kehittäjien välille vuorovaikutteisia konteksteja, jotka edistävät yhdessä oppimista ja uuden tiedon muodostumista. Ohjelmastrategioiden kyvyssä tuottaa työpaikkatasoisia tuloksia ei ole välttämättä eroja. Perinteisen strategian mukaisessa projektitoiminnassa pystytään usein pitkälle menevään kohdespesifiin räätälöintiin ja mittavaan projektien resurssointiin. Vaihtoehtoisessa strategiassa tämä ei ole projektien suuremman määrän johdosta useinkaan samassa määrin mahdollista. Tiedon- ja kokemustenvaihto muiden projektien kanssa ja tätä kautta hankittavissa oleva tuki jo projektien suunnittelu- ja toteutusvaiheessa voi kuitenkin kompensoida tätä puutetta vaihtoehtoisessa strategiassa. Perinteisen ohjelmastrategian kyky tuottaa generatiivisia tuloksia riippuu suuresti kohteena olevan ilmiön tai idean luonteesta. Hyvien käytäntöjen levittäminen on sitä vaikeampaa, mitä abstraktimmasta ja systeemisesti monimutkaisemmasta ilmiöstä tai ideasta on kyse. Perinteisen strategian voi otaksua toimivan paremmin sellaisissa ohjelmissa, joissa pääasiallisena kohteena on fyysinen tai teknologinen ympäristö, kuin sellaisissa, jotka kohdistuvat enemmän psykososiaalisiin kysymyksiin. Tulevaisuuden ohjelmissa tarvitaan entistä enemmän vaihtoehtoisen strategian mukaista lähestymistapaa. Näin jo yksin siksi, että psykososiaalisten kysymysten merkitys korostuu jatkossa työelämän muuttuessa, mutta myös siksi, että vaihtoehtoinen strategia perustuu modernimpaan ja realistisempaan näkemykseen innovaatiosta. Erilaisten lähestymistapojen risteyksessä Uudenlaisten innovaatiotoimintaa, oppimista ja edistyksellisten toimintakäytäntöjen leviämistä edistävien lähestymistapojen kehittymiseen ovat

12 12 pohjoismaisissa tutkimus- ja kehittämisohjelmissa vaikuttaneet viime vuosina monenlaiset teoreettiset viitekehykset. Eräitä esimerkkejä makrotai mesotasolle keskittyneistä viitekehyksistä ovat kansallinen ja alueellinen innovaatiojärjestelmä, teollinen klusteri sekä oppiva yhteiskunta ja alue. Esimerkkejä mikrotasoisista viitekehyksistä taas ovat toisen sukupolven lähestymistavat tiedon ja osaamisen johtamiseen 1 (knowledge management) ja konstruktivistiset näkökulmat oppimiseen. Seuraavassa peilataan tämän artikkelin lähtökohtia hieman yksityiskohtaisemmin suhteessa kahteen viimeksi mainittuun diskurssiin. Tiedon luomisen edellytyksistä Lähtökohtana artikkelissa on, ettei tietoa (knowledge) voi mieltää yksinomaan varastoiduksi informaatioksi, jota on mahdollista siirtää yksilöltä toiselle irrallaan sen haltijasta erilaisten artefaktien kuten kirjojen, artikkelien, videoiden tai internet-pohjaisten datapankkien avulla. Lähtökohtana on sen sijaan käsitys, jonka mukaan tieto syntyy inhimillisen vuorovaikutuksen kautta, kun yksilöillä on mahdollisuus kohdata toisiaan esimerkiksi erilaisissa kokouksissa, työpajoissa, työkonferensseissa tai muissa organisoiduissa tilanteissa tai erilaisten informaalisten kontaktien kautta (Amin & Cohendet 2004; Miles 2003; Stacey 2001). Voidakseen toimia tiedon luojina eikä pelkkinä informaation välittäjinä ohjelmien tulisi kyetä luomaan vuorovaikutteisia foorumeja ja yhdistäviä toiminnan kohteita kriittiselle massalle toimijoita, joilla on keskenään erilaista asiantuntemusta ja joiden on mahdollista sitoutua vuorovaikutukseen suhteellisen pitkäksi aikaa. Tällaisia yhdistäviä toiminnan kohteita voivat olla esimerkiksi konkreettiset tuotteet, yhteiset kehittämisprojektit tai erilaiset sosiaaliset käytännöt tai käsitteelliset artefaktit. Kriittisen massan käsitettä on käytetty mm. joukkoliikkeiden ja innovaatioiden tutkimuksessa. Sillä on jälkimmäisessä tapauksessa tarkoitettu kohtaa, jossa jo niin suuri määrä yksilöitä on omaksunut innovaation, että innovaation omaksuminen etenee itsestään (Rogers 2003, 157). Kriittinen massa on järjestelmätasoinen käsite. Sitä on käytetty jossain määrin eri tavoin tutkittaessa interaktiivisia innovaatioita, joilla on sisäänrakennettu pakottava mekanismi, kuten esimerkiksi puhelin, faksi, sähköposti tai telekonferenssi, ja ei-interaktiivisia innovaatioita, jollaisia ovat tyypillisesti erilaiset organisatoriset tai johtamiseen liittyvät innovaatiot. Työelämän kehittämistoiminnan kohteena ovat tyypillisesti jälkimmäiset. Tässä artikkelissa kriittistä massaa käytetään metaforana, joka viittaa siihen, 1 Ensimmäisen sukupolven lähestymistavoissa huomio on ollut tietoa kantavissa yksilöissä ja heidän objektiivisesti erillisinä mitattavissa olevissa taidoissaan. Toisen sukupolven lähestymistavoissa taas keskeisenä ajatuksena on, että tieto on sitoutunutta yhteisöllisiin käytäntöihin ja se myös rakentuu niiden myötä. (Ahonen ym )

13 13 kuinka tärkeää tiedon luomiseen tähtäävissä ohjelmissa on saada riittävän suuri joukko toimijoita sitoutumaan ohjelman uskottavuuden aikaansaamiseksi ja tällä tavalla uusien toimijoiden mukaan houkuttelemiseksi. Toimijoiden asiantuntemuksen erilaisuus on toinen tärkeä näkökohta ajateltaessa ohjelman kykyä luoda uutta tietoa. Kun kyse on oppimisesta, jossa etsitään ratkaisuja joihinkin jo pitkälti määriteltyihin ongelmiin (esim. yritysten operatiivista toimintaa koskevat ratkaisut), voi verkoston osapuolten asiantuntemuksen samankaltaisuudesta olla etua. Tällaisen adaptiivisen oppimisen avulla osapuolten on mahdollista löytää ratkaisuja tarvitsematta kyseenalaistaa toimintaansa ohjaavia normeja ja perusolettamuksia. Silloin, kun kyse on taas enemmän itse ongelman määrittelystä ja kysymysten asettelusta (esim. yritysten strategiset valinnat uudenlaisessa vaikeasti hahmotettavassa toimintaympäristössä), voi verkoston osapuolten asiantuntemuksen erilaisuus olla rikkaus. Tällöin osapuolilta voidaan edellyttää jo sellaista generatiivista oppimista, jossa nämä joutuvat arvioimaan kriittisesti myös toimintaansa ohjaavia normeja ja perusolettamuksia. Koska usein tarvitaan kummankinlaista oppimista, voi suotuisin tilanne kokonaisuutena olla sopivan suuruinen erilaisuus verkoston osapuolten kesken (Nahapiet & Ghoshal 1998, ; Schienstock & Hämäläinen 2001, ; Tell 2001, 18-23). Tämä yhtäältä rikastuttaa verkoston tieto- ja osaamispohjaa, muttei toisaalta vielä estä verkostossa mukana olevia ymmärtämästä toistensa lähtökohtia, tavoitteita, kieltä ja koko käsite- ja arvomaailmaa. Asiaa on tarkasteltu kuvassa 1 erikseen adaptiivisen ja generatiivisen oppimisen osalta. Taustaolettamuksena on, että verkoston eri osapuolten välisen vuorovaikutuksen sisältämä oppimismahdollisuus voidaan nähdä osapuolten omaaman asiantuntemuksen erilaisuuden funktiona. Asiantuntemuksen erilaisuuden aste vaikuttaa oppimismahdollisuuksiin kahden komponentin kautta. Nämä ovat informaation vaihdon helppous ja siihen sisältyvä informaation uutuusarvo. Vuorovaikutukseen sisältyvän informaation vaihdon helppous pienenee sen myötä, mitä suuremmaksi osapuolten omaaman asiantuntemuksen erilaisuus kasvaa. Vuorovaikutukseen sisältyvän informaation uutuusarvo taas kasvaa sen myötä, mitä suuremmaksi osapuolten omaaman asiantuntemuksen erilaisuus kasvaa. Näiden kahden komponentin yhteisvaikutusta voidaan kuvata oheisella kahdella käännetyn U:n muotoisella käyrällä. Adaptiivisessa oppimisessa ja inkrementaalisten innovaatioiden tuottamisessa voi asiantuntemuksen erilaisuuden asteen optimipisteen ajatella sijoittuvan edellä esitetyn perusteella kuvassa vasemmalle generatiivisen oppimisen ja radikaalien innovaatioiden tuottamisen optimipisteestä.

14 14 Suuri Kyky oppia ja tuottaa innovaatioita Adaptiivinen oppiminen Inkrementaaliset innovaatiot Generatiivinen oppiminen Radikaalit innovaatiot Vähäinen Vähäinen Asiantuntemuksen erilaisuus Suuri Kuva 1. Verkoston osapuolten asiantuntemuksen erilaisuus sekä näiden vuorovaikutuksen sisältämä oppimismahdollisuus ja kyky tuottaa innovaatioita. Perustelu sille, että vuorovaikutteisiin foorumeihin on hyvä saada mukaan toimijoita, joilla on riittävän erilaista asiantuntemusta, liittyy kysymykseen julkisesti rahoitettujen ohjelmien tuottamasta lisäarvosta. Ohjelmat voivat osoittaa lisäarvonsa parhaiten synnyttämällä nimenomaan uudenlaisia vuorovaikutussuhteita toimijoiden välille. On otaksuttavissa, että mitä erilaisempaa asiantuntemusta toimijoilla on, sitä korkeampi on tyypillisesti kynnys sille, että tällaisia vuorovaikutussuhteita syntyisi luontaisesti yksinomaan markkinamekanismin välityksellä. Kolmas tärkeä näkökohta liittyy vuorovaikutteisten foorumien aikajänteeseen. Mitä erilaisempaa asiantuntemusta toimijoilla on, sitä enemmän toimijat tyypillisesti tarvitsevat aikaa pystyäkseen luomaan keskinäistä luottamusta ja sellaisia yhteisiä käsitteellisiä viitekehyksiä, jotka rikastuttavat heidän keskinäistä kommunikaatiotaan ja ymmärrystä toisistaan. Tutkimuksen ja tieteellisen tiedon roolista Konstruktivistiset lähestymistavat oppimiseen ja innovaatioihin ovat olleet yksi tärkeä inspiraation ja innoituksen lähde monille viimeaikaisille pohjoismaisille työelämän kehittämisohjelmille ja -projekteille (esim. Gustavsen ym. 2001; Levin (toim.) 2002; Svensson ym. (toim.) 2002). Konstruktivististen lähestymistapojen myötä ovat yleistyneet näkemykset, joiden mukaan tutkijat ja konsultit ovat väkisinkin aktiivisia todellisuuden konstruoijia, (yhteiskunta)tiede voidaan sellaisenaan nähdä yhteis-

15 15 kunnallisena käytäntönä ja on tärkeää, että tutkimuksella on dialoginen suhde kohteeseensa. Gustavsenin (2002) mukaan pohjoismaisessa keskustelussa työorganisaatioiden kehittämisestä voidaan erottaa kolme historiallista vaihetta. Ensimmäinen vaihe liittyy tayloristisen rationalisointiajattelun läpimurtoon ja laajentuvaan uskoon sen ylivertaisuudesta 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Tayloristiset johtamista sekä työn organisointia ja muotoilua koskevat periaatteet alkoivat kuitenkin kohdata ja 1970-luvuilla työntekijöiden ja tutkijoiden puolelta kasvavaa kritiikkiä, joka kohdistui yksipuolisen rationalisointiajattelun työn sisältöjä köyhdyttäviin vaikutuksiin. Samanaikaisesti myös yritysten tietoisuus vaihtoehtoisista työn järjestelyn tavoista ja työn organisoinnin muodoista kuten työn laajentamisesta ja rikastamisesta, työkierrosta, itseohjautuvista työryhmistä, tuotantosoluista ja tuotantolinjojen rinnakkaisryhmittelyistä alkoi lisääntyä. Keskustelun tässä vaiheessa tayloristista rationalisointiajattelua kritisoitiin työelämän laadun näkökulmasta ja asetettiin samalla kyseenalaiseksi sen asema parhaana käytäntönä myös tuottavuuden ja tuotannon kasvavien joustavuusvaatimusten näkökulmasta. Keskustelun kolmannen vaiheen herättäjänä voidaan Gustavsenin mukaan pitää viime vuosina voimistunutta kritiikkiä sitä kohtaan, ettei kehittämisohjelmien ja -projektien hyviäkään työpaikkatasoisia tuloksia ole yleensä onnistuttu levittämään siten, että ne olisivat poikineet laajasti vastaavanlaisia muutoksia muilla työpaikoilla. Keskustelun uusimmassa vaiheessa huomio ei ole enää yhtä painokkaasti siinä, mitä ovat ne nimenomaiset hyvät käytännöt, joiden käyttöä tulisi edistää. Enemmän tai vähemmän universaalien ja ajallisesti pysyvien hyvien käytäntöjen etsimisen sijasta työn organisointia tulisi tarkastella refleksiivisenä asiaintilana, joka on jatkuvan keskustelun, uudelleenmäärittelyn ja arvioinnin kohteena. Samalla päähuomio ohjelmallisessa kehittämisessä on ollut siirtymässä entistä enemmän siihen, miten erilaisia kansallisia, alueellisia tai toimialakohtaisia infrastruktuuritekijöitä ja verkostoja kehittämällä voitaisiin tehokkaasti edistää työorganisaatioiden uudistumista ja uudistumiskykyä ylipäätään. Keskustelun sisällön muuttumiseen liittyy myös muuttunut käsitys ulkoisen asiantuntijatiedon (ml. tieteellisen tiedon) roolista. Tayloristisen rationalisointiajattelun vaiheessa ulkoinen asiantuntijatieto esiintyi käytännön toimijoiden (johdon ja henkilöstön) perinteiseen ja pitkälti kokemusperäiseen tietoon nähden ylivertaisena, objektiivisena ja tästä syystä pitkälti kyseenalaistamattomana tiedon lajina. Tayloristiselle rationalisointiajattelulle kriittisessä ja sille vaihtoehtoja etsineessä vaiheessa asiantuntijatiedon rooli saatettiin usein mieltää hyvinkin samalla lailla, vaikka itse tähän keskustelun vaiheeseen sisältyikin jo lähtökohtaisesti myös työelämän laatua, työntekijöiden osallistumista ja työelämän demokra-

16 16 tisointia korostavia teemoja. Keskustelun uusimmassa vaiheessa lähtökohtana on ollut tasavertaisempi ja vuorovaikutteisempi näkemys tieteellisen tiedon ja ylipäätään asiantuntijatiedon roolista muutosprosesseissa. Eräissä radikaaleimmissa konstruktivistisissa näkemyksissä (esim. Mikkelsen 1997) tutkijoita pidetään vain yhtenä toimijaryhmänä muiden joukossa. Vaikka yhteiskuntatieteitä ja yhteiskuntatieteellistä tietoa voidaankin tarkastella yhdenlaisena yhteiskunnallisena käytäntönä muiden kehittämisprosesseihin osallistuvien yhteiskunnallisten käytäntöjen joukossa, voi sillä kuitenkin ajatella olevan joitain sille ominaisia, spesifejä ominaisuuksia. Yhteiskuntatieteillä voidaan ajatella olevan kolmenlaisia funktioita. Nämä ovat toteava (konstatiivinen), kriittinen ja konstruktiivinen (Fricke 1994; Räsänen & Mäntylä 2001). Parhaimmillaan yhteiskuntatieteet voivat toimia muutosprosesseissa yhteiskunnallisena käytäntönä, joka kykenee yhdistämään nämä kolme funktiota ja hyödyntämään näitä kaikkia hedelmällisellä tavalla prosessien tukena. Työn organisoinnin tarkastelemisen refleksiivisenä asiaintilana ei tarvitse merkitä sitä, ettei työn organisointi ja sen kehittäminen olisi samalla monin eri tavoin sidoksissa omassa toimintaympäristössään meneillään oleviin muutoksiin. Voidaan esimerkiksi otaksua, että meneillään olevassa tieto- ja viestintäteknologioiden kehittymiseen perustuvassa talouden pitkässä aallossa elinkelpoisiksi osoittautuvat työn organisointia koskevat käytännöt ovat varsin toisenlaisia kuin edelliselle pitkälle aallolle tyypillisen massatuotannon aikakaudella (esim. Bélanger ym. 2002; Freeman & Louçã 2002; Pihlaja 2005). Tieteellisen tiedon yhtenä tehtävänä osallistuessaan työn organisoinnin kehittämisestä käytävään keskusteluun yrityksissä voi olla nimenomaan tämänkaltaisten yleisempien historiallisten ja muiden kontekstuaalisten näkökulmien osoittaminen sekä tätä kautta yritysten tukeminen niiden paikallisten ongelmien ja kehittämistarpeiden kontekstualisoinnissa. Yhteiskuntatieteet voivat edellä kuvatun toteavan funktionsa ohella auttaa esittämään kriittisiä kysymyksiä ja auttaa tällä tavalla ongelmanasettelujen uudelleenmuotoilussa. Yhteiskuntatieteillä voi myös olla konstruktiivinen rooli sitä kautta, että ne auttavat tuottamaan uusia malleja ja menetelmiä, joita käytännön toimijoiden on mahdollista hyödyntää kehittämistoiminnassa. Oppimisverkostot Tykes-ohjelmassa Mitä ja miksi? Työelämän kehittämisohjelman (Tyke ) arviointitutkimuksessa (Arnkil ym. 2003) todettiin, että suurin osa ohjelman kehittämisprojekteista

17 17 oli ollut keskimäärin varsin onnistuneita ja niiden tulokset olivat hyviä. Suurin osa projekteista oli kuitenkin ollut työpaikka- tai yrityskohtaisia. Tutkimuksessa todettiin, että yksittäinen työpaikka tai yritys voi olla liian pieni yksikkö laaja-alaisten ja kestävien muutosten aikaansaamiseksi työelämässä. Toinen kriittinen näkökohta, joka liittyi Tyke-ohjelman kykyyn tuottaa generatiivisen tason tuloksia, koski tutkimuksen roolia ohjelman projektitoiminnassa. Ohjelman yhtenä päätavoitealueena oli ollut työelämän kehittämisen rakenteiden vahvistaminen Suomessa. Yliopistojen, tutkimuslaitosten ja ammattikorkeakoulujen asiantuntijoiden osallistuminen ohjelman projekteihin ei ollut kuitenkaan suhteellisesti lisääntynyt ohjelman edetessä vaan huomattavin muutos oli ollut konsulttien osuuden kasvu. Tyke-ohjelman toisena projektitoiminnan muotona kehittämisprojektien rinnalla vuodesta 1997 alkaen olivat olleet verkostoprojektit, jotka jo lähtökohdiltaan joiltain osin vastasivat arviointitutkimuksen esiin nostamaan kritiikkiin. Verkostoprojektit poikkesivat kehittämisprojekteista erityisesti siinä, että niiden toiminnan tavoitteena oli laajasti hyödynnettävissä olevien organisaatioinnovaatioiden ym. uudenlaisten mallien ja käytäntöjen kokeileminen yritysten muodostamassa tuotannollisessa tai muussa kehittämisverkostossa. Tyke-ohjelman vuosina rahoittamista vajaasta 670:stä projektista oli verkostoprojekteja 45, mutta niiden osuus koko projektirahoituksesta oli noin neljännes. Verkostoprojektit poikkesivat toisistaan suuresti monien ominaisuuksiensa kuten verkostomaisuutensa, kehittämiskoalitionsa laajuuden ja tutkimuksellisuutensa perusteella (Alasoini 2005). Monet niistä tuottivat uusia malleja ja välineitä, joita on myös julkaistu erilaisina raportteina ja käsikirjoina. Sen sijaan on vaikeampi arvioida, missä määrin verkostoprojektit todella toimivat oppimistiloina, joissa eri yritysten ja tutkimus- ja kehittämisyksiköiden keskinäinen tiedon- ja kokemustenvaihto synnytti toiminnan kehittymistä palvelleita generatiivisia ideoita. Koko Tyke-ohjelman arviointitutkimuksen (Arnkil ym. 2003) ja verkostoprojektien erillisten arviointitutkimusten (Koivisto & Ahmaniemi 2001; Vesalainen & Kempas 2002) keskeisiä opetuksia Tykes-ohjelmaa valmisteltaessa olivat erityisesti seuraavat: Ensiksikin, projekteilla, joiden avulla pyritään luomaan foorumeja generatiivisten ideoiden synnyttämiseksi, tulee olla riittävästi kriittistä massaa ja niiden toiminnan aikajänteen tulee olla riittävä. Toiseksi, niin projektien sisäistä kuin niiden keskinäistä vuorovaikutusta ja oppimistilojen syntymistä pitää resurssoida riittävästi jo heti projektien käynnistymisestä lähtien. Kolmanneksi, generatiivisten tulosten vahvistamiseksi projektitoiminnan tutkijakoulutusta palvelevia osioita tulee vahvistaa ja kytkeä tutkijakoulutus suoremmin itse työpaikoilla tehtävään kehittämistyöhön.

18 18 Tykes-ohjelmaa valmisteltaessa ohjelmalle asetettiin kunnianhimoisia tavoitteita, jotka koskivat generatiivisten tulosten aikaansaamista, entistä suurempien kehittämistoiminnan yksiköiden perustamista ja tutkijakoulutuksellisen roolin vahvistumista. Tämä johti uudenlaisen projektitoiminnan muodon, työelämän oppimisverkosto -projektin, syntyyn. Valmisteluvaiheessa toteutettiin myös kysely, jolla kartoitettiin, millaisia työelämän oppimisverkostoja Suomessa jo oli olemassa, millaisia olivat niitä koskevat kokemukset ja millaisia toiveita t&k-yksiköillä oli tällaisen toiminnan kehittämiseksi. Kysely osoitti selvästi, että yksiköiden keskuudessa tunnettiin kasvavaa kiinnostusta verkostoperustaista kehittämistä kohtaan ja uuden ohjelman myötä lisääntyviä resursseja tähän pidettiin tarpeellisina. (Ramstad 2005.) Työpaikkojen ja t&k-yksiköiden perinteistä projektiyhteistyötä laajempaa ja pitkäjänteisempää yhteistyötä perusteltiin Tykes-ohjelmaa valmisteltaessa erityisesti seuraavilla näkökohdilla (Alasoini 2005, ): Työpaikat: Työpaikkojen muutoshaasteet tulevat vaativammiksi. Ongelmat ovat entistä vaikeammin hahmotettavia ja niiden syiden ja seurausten väliset yhteydet monimutkaisempia. Tällaisessa ympäristössä yksin asiantuntijatiedon sen enempää kuin käytännön toimijoiden (johdon ja henkilöstön) tiedon varassa on yhä vaikeampaa löytää ratkaisuja näihin haasteisiin. Menestyksellisten ratkaisujen etsiminen edellyttää entistä enemmän erilaisen tiedon käytännön tiedon ja asiantuntijatiedon välistä vuorovaikutusta ja yhdistämistä. Tutkimus- ja kehittämisyksiköt: Uuden tiedon ja osaamisen hyödyntämisen edistäminen on tietovaltaistuvassa ja verkostoituvassa taloudessa yhä tärkeämpi yliopistojen ja soveltuvin osin myös ammattikorkeakoulujen kolmas tehtävä opetuksen sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan rinnalla. Tätä varten tarvitaan uudenlaisia yhteistyömuotoja työpaikkojen suuntaan. Yritysten yhteistyö t&k-yksiköiden kanssa toimintansa kehittämisessä on Suomessa tällä hetkellä selvästi vahvempaa teknologisen osaamisen kuin liiketalous-, yhteiskunta- tai kasvatustieteellisen osaamisen alueella. Valtion tiede- ja teknologianeuvoston (2003) uusi sosiaalisten innovaatioiden kasvavaa merkitystä korostava strategia edellyttää, paitsi työpaikkojen ja t&k-yksiköiden, myös erilaista asiantuntemusta omaavien t&k-yksiköiden keskinäisen yhteistyön vahvistumista. Ministeriöt: Ministeriöiden vastuu oman sektorinsa strategisina kehittämisorganisaatioina korostuu. Sektoripolitiikkojen kehittämisen tulee perustua jatkossa entistä enemmän tutkimustietoon sekä sosiaalisiin ja muihin innovaatioihin ja niiden tehokkaaseen hyödyntämiseen. Ministeriöiden vastuulla on oman sektorinsa innovaatiotoiminnan perusedellytysten, luovien innovaatioympäristöjen, kehittäminen ja ylläpito.

19 19 Työelämän oppimisverkostojen perusteleminen näistä kolmesta näkökulmasta perustui erityisesti kahteen toisiinsa kytkeytyvään ajatukseen. Näistä ensimmäisen mukaan moderneissa polysentrisissä yhteiskunnissa uutta käyttökelpoista tietoa syntyy tehokkaimmin yhteiskunnan eri innovaatiokeskittymien välisen vuorovaikutuksen ja puhelun kautta eikä niinkään valuttamalla informaatiota hierarkkisesti ylhäältä alas tai ytimestä periferiaan (Fricke 1994). Toinen näistä ajatuksista oli ns. triple helix (Etzkowitz & Leydesdorff 2000). Sillä tarkoitetaan näkemystä, jonka mukaan tehokkain tapa synnyttää uusia innovatiivisia ratkaisuja perustuu yritysten, yliopistojen ja poliittisten päätöksentekijöiden keskinäiseen yhteistyöhön pohjautuvaan oppimiseen ja tiedon kumuloitumiseen. Tykesohjelmassa omaksuttiin vielä laajempi käsitys triple helix yhteistyön osapuolista. Yhteistyön osapuoliksi miellettiin alusta lähtien myös julkisen ja kolmannen sektorin organisaatiot, konsultit ja työmarkkinajärjestöt. Työelämän oppimisverkostoilta Tykes-ohjelmassa edellytettäviä ominaisuuksia ovat erityisesti seuraavat: Etusijalla ovat verkostot, jotka tähtäävät sellaisen uuden ja laajasti hyödynnettävissä olevan tiedon ja osaamisen syntymiseen, joka tukee laadullisesti kestävää tuottavuuskasvua suomalaisessa työelämässä. Yksi uuden tiedon ja osaamisen syntymistä osoittava kriteeri on verkoston toiminnan myötä syntyvän tutkimuksen ja osana tutkijakoulutusta tehtävien opinnäytteiden määrä. Etusijalla ovat verkostot, jotka tähtäävät oppimiseen sekä uudenlaisten yhteistyömuotojen luomiseen ja kokeiluun usealla eri tasolla. Oppimisen tasoja voivat olla esimerkiksi koko verkosto, verkoston joidenkin osallistujien muodostama kokonaisuus, yksittäinen työpaikka tai asiantuntijaorganisaatio, tiimi ja yksilö. Etusijalla ovat verkostot, joissa aktiivisina osallistujina on monia ja monenlaisia asiantuntijaorganisaatioita ja työpaikkoja. Etusijalla ovat verkostot, joilla on selvästi osoitettavissa olevaa kehityspotentiaalia. Kehityspotentiaali konkretisoituu verkoston kehityssuunnitelmassa, johon sen aktiiviset osallistujat ovat sitoutuneet. Kehityspotentiaali liittyy verkoston rakenteeseen ja toimintamuotoihin sekä sen aktiivisten osallistujien tätä kautta tavoittelemiin hyötyihin. Työelämän oppimisverkosto -projektien keskimääräinen kesto on neljä vuotta. Tuettavia toimintoja ovat mm. verkoston kokoaminen, sen toimintojen koordinointi ja kehittäminen, tiedon ja kokemusten vaihto verkostossa ja siitä ulospäin, verkoston toimintaa tukevat kehittämishankkeet, kansainvälinen yhteistyö, kehittämismenetelmien ja -mallien kehittäminen sekä tutkimuksen, julkaisujen ja jatko-opinnäytteiden tekeminen.

20 20 Työelämän oppimisverkostot ovat työpaikkojen ja t&k-yksiköiden kohtaamisfoorumeja eivätkä niinkään perinteisen projektilogiikan mukaan lineaarisesti eteneviä hankkeita, joiden toteutusta ohjaa tämän logiikan pohjalta laadittu tarkasti aikataulutettu toteutussuunnitelma. Työelämän oppimisverkostoilla tulee sen sijaan olla aika ajoin päivittyvä kehityssuunnitelma, jossa kuvataan verkoston lähiajan (noin vuosi) ja pitkän aikavälin (noin 3-4 vuotta) kehitystavoitteita. Vaikka verkosto voi osana kehityssuunnitelmaansa toteuttaa myös erilaisia operatiivisia projekteja, on sen toiminnassa keskeistä uudenlaisten vuorovaikutuksen ja kehittämisyhteistyön muotojen hakeminen niin verkoston aktiivisten osallistujien kesken kuin verkostosta ulospäin. Työelämän oppimisverkostojen kokonaisuus Kesäkuuhun 2006 mennessä Tykes-ohjelmassa oli käynnistynyt 12 oppimisverkostoprojektia, joista yksi oli vielä kokoamisvaiheessaan. Taulukossa 1 esitetään yhteenveto oppimisverkostoista: niiden aktiiviset osallistujat, verkoston aktiivisia osapuolia yhdistävät toiminnan kohteet sekä verkoston keskeiset tutkimus- ja kehittämistehtävät. Taulukko 1. Tykes-ohjelman oppimisverkostoprojektit (syyskuu 2006). Nimi (kesto) *Kokoamisvaihe Toimintakonseptien osallistavan kehittämisen oppimisverkosto ( ) Palkitsemisen oppimisverkosto POPPI ( ) Strategiakäytännöt -oppimisverkosto STRADA ( ) Aktiiviset osallistujat (koordinaattori kursiivilla) Yliopistoyksikkö 2 konsulttiyritystä 12 tutkijaa ja konsulttia Noin 50 aktiivijäsentä eri työpaikoilla Yliopistoyksikkö 7 tutkijaa 4 alaverkostoa, joissa noin 25 työpaikkaa: viestintäalan ja tietoalan pk-yritykset, vanhustyön verkosto ja julkisen sektorin verkosto Yliopistoyksikkö 5 tutkijaa 11 työpaikkaa Kuvaus toiminnan yhdistävästä kohteesta ja siihen liittyvistä t&k-tehtävistä Verkosto luo muutoslaboratoriomenetelmää hyödyntäville kehittäjille sähköisen välinepankin ja yhteisen kehittelyn foorumin sekä tutkii millä edellytyksillä päästään niiden aitoon yhteiseen kehittelyyn ja kokeiluun. Verkosto tuottaa uutta tutkimustietoa ja toimivia palkitsemisen kehittämistapoja suomalaisten organisaatioiden käyttöön. Verkosto tutkii ja kehittää vuorovaikutteisia strategiaprosesseja sekä niihin liittyviä strategiakäytäntöjä ja osaamista.

21 21 Osaamisen johtamisen oppimisverkosto TOIVO ( ) COBTEC Collaborative Business Networks and Technology Platforms ( ) Hiiden klusteri ( ) Työelämäosaamisen edistäminen Pirkanmaalla ( ) Oppimiskumppanuus oppimisverkostossa (OVE) Matkailualan oppimisverkosto Itä-Uudellamaalla ( ) Yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus 2 yliopistoyksikköä ja koulutusorganisaatio 8 tutkijaa 6 työpaikkaa Tutkimuslaitos 7 tutkijaa 10 suurta yritystä ja 5 pkt-yritystä tai yritysverkostoa Läheinen yhteys moniin muihin yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin Yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus 2 konsulttiyritystä 7 tutkijaa ja konsulttia Noin 30 yritystä ja muutama kunta Uusia yrityksiä, erityisesti (pk) rekrytoidaan Ammattikorkeakoulu Noin 10 alueellista yliopistoyksikköä, ammattikorkeakoulua ja koulutusorganisaatiota 8 tutkijaa ja konsulttia Noin 15 työpaikkaa Alueellisia työmarkkinajärjestöjä Ammattikorkeakoulu Kauppakorkeakoulu Noin 10 tutkijaa ja kehittäjää Noin 40 matkailualan yritystä (pääasiassa pkyrityksiä) Alueellisia matkailualan toimijoita Yliopisto Ammatillinen opettajakorkeakoulu Verkosto kehittää ja tutkii osaamisen kehittämistä tukevaa toimintakulttuuria, lisää oppimisen ja muutoksen laajaalaista ymmärrystä työpaikoilla sekä luo malleja siihen, mitä työyhteisöjen arjessa voidaan tehdä tällä alueella. Verkosto tuottaa uutta tutkimuksellista ja teoreettista tietoa yritysverkostojen johtamisesta, arvioinnista ja kehittämisestä sekä yritysverkostotoiminnan kehittämisestä. Verkosto tukee alueen yritysten ja yhteisöjen ympäristöasioiden hallintaa ja yhteistyötä. Verkosto tutkii luottamuksen syntymistä yritysverkostossa. Verkosto koordinoi ja vahvistaa alueella työelämäosaamista ja t&k-infrastruktuuria rakentamalla työelämäosaajien oppimisverkkoa. Verkosto kehittää matkailualaa palvelevaa t&k-toimintaa korkeakoulujen, yritysten ja muiden matkailualan alueellisten toimijoiden yhteistyönä. Verkosto tutkii alueellista identiteettiä ja oppimista, verkottumista sekä opettajuuden muutosta t&ktoiminnan perustaksi.

VetoVoimaa meille kans! Rahoitusta tuottavien palvelujen organisointiin ja johtamiseen

VetoVoimaa meille kans! Rahoitusta tuottavien palvelujen organisointiin ja johtamiseen VetoVoimaa meille kans! Rahoitusta tuottavien palvelujen organisointiin ja johtamiseen Maarit Lahtonen, asiantuntija Työelämän innovaatiot ja kehittäminen DM 629213 11-2011 VetoVoimaa! tekesläisen silmin

Lisätiedot

Työelämäläheisyys ja tutkimuksellisuus ylemmän amktutkinnon. Teemu Rantanen yliopettaja 31.10.2008

Työelämäläheisyys ja tutkimuksellisuus ylemmän amktutkinnon. Teemu Rantanen yliopettaja 31.10.2008 Työelämäläheisyys ja tutkimuksellisuus ylemmän amktutkinnon opinnäytetöissä Teemu Rantanen yliopettaja 31.10.2008 aiheita Tutkimuksen ja kehittämisen suhde Laatusuositukset ylemmän AMK-tutkinnon opinnäytetöille

Lisätiedot

Verkostot kehittämistyössä

Verkostot kehittämistyössä Verkostot kehittämistyössä Lääkkeiden käytön järkeistämisen verkosto, työpaja 27.9.2012 Timo Järvensivu, KTT, tutkimuspäällikkö Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Kaksi näkökulmaa verkoston määrittelyyn

Lisätiedot

TYÖHYVINVOINTI VERKOSTO 30.3.2012. TEM ja työelämän laatu. Antti Närhinen

TYÖHYVINVOINTI VERKOSTO 30.3.2012. TEM ja työelämän laatu. Antti Närhinen TYÖHYVINVOINTI VERKOSTO 30.3.2012 TEM ja työelämän laatu Antti Närhinen Antti Närhinen 30.3.2012 1 Esitykseni TEM ja työelämän laatu eli TYLA kavereiden kesken Mitä tarkoittamme? Miten palvelemme? Hallitusohjelma

Lisätiedot

Tekesin innovaatiorahoitus tutkimusorganisaatioille 2013. visioita, osaamista ja mahdollisuuksia tutkimuksen keinoin

Tekesin innovaatiorahoitus tutkimusorganisaatioille 2013. visioita, osaamista ja mahdollisuuksia tutkimuksen keinoin Tekesin innovaatiorahoitus tutkimusorganisaatioille 2013 visioita, osaamista ja mahdollisuuksia tutkimuksen keinoin Kaupallisesti tai yhteiskunnallisesti uudella tavalla hyödynnettävä tieto ja osaaminen

Lisätiedot

OPINNÄYTETY YTETYÖN. Teemu Rantanen dos., yliopettaja, Laurea teemu.rantanen@laurea.fi 15.5.2008

OPINNÄYTETY YTETYÖN. Teemu Rantanen dos., yliopettaja, Laurea teemu.rantanen@laurea.fi 15.5.2008 TYÖEL ELÄMÄLÄHEISYYS OPINNÄYTETY YTETYÖN LÄHTÖKOHTANA Teemu Rantanen dos., yliopettaja, Laurea teemu.rantanen@laurea.fi 15.5.2008 alustavia kysymyksiä Millainen on ammattikorkeakoulun opinnäytety ytetyö

Lisätiedot

Oppivat tuotantokonseptit uusi näkökulma tuotantokonseptien ja välineiden kehittämiseen yrityksissä

Oppivat tuotantokonseptit uusi näkökulma tuotantokonseptien ja välineiden kehittämiseen yrityksissä Oppivat tuotantokonseptit uusi näkökulma tuotantokonseptien ja välineiden kehittämiseen yrityksissä Tuotanto, konseptit, oppiminen yritystoiminnan kehittämisen uudet näkökulmat 25.5.2011 Aalto-yliopiston

Lisätiedot

Alueyhteistyön kehittäminen määrällisten koulutustarpeiden ennakoinnissa

Alueyhteistyön kehittäminen määrällisten koulutustarpeiden ennakoinnissa Alueyhteistyön kehittäminen määrällisten koulutustarpeiden ennakoinnissa Ennakointiyksikkö Samuli Leveälahti 15.12.2004 Osaamisen ja sivistyksen asialla Ennakoinnin ESR hanke Opetushallituksessa 1.1.2004

Lisätiedot

Mikä on hyvä käytäntö, miten sen tunnistaa ja miten se on hyödynnettävissä

Mikä on hyvä käytäntö, miten sen tunnistaa ja miten se on hyödynnettävissä Mikä on hyvä käytäntö, miten sen tunnistaa ja miten se on hyödynnettävissä Satu Korhonen erikoissuunnittelija, THL / MEKA 19.5.2010 TEM työpaja / Korhonen 1 Best practice traditio ja avoin innovaatio Hyvän

Lisätiedot

Verkostomaisen toiminnan pääperiaatteet, edellytykset ja parhaat käytännöt. Timo Järvensivu, KTT Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu

Verkostomaisen toiminnan pääperiaatteet, edellytykset ja parhaat käytännöt. Timo Järvensivu, KTT Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Verkostomaisen toiminnan pääperiaatteet, edellytykset ja parhaat käytännöt Timo Järvensivu, KTT Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Kaksi näkökulmaa verkoston määrittelyyn 1. Abstrakti määritelmä: verkosto

Lisätiedot

Selvitys kokeiluympäristöistä ja -käytännöistä Tekesin Oppimisratkaisut ohjelman arvoverkkohankkeissa

Selvitys kokeiluympäristöistä ja -käytännöistä Tekesin Oppimisratkaisut ohjelman arvoverkkohankkeissa Selvitys kokeiluympäristöistä ja -käytännöistä Tekesin Oppimisratkaisut ohjelman arvoverkkohankkeissa 24.01.2013 Tekes Oppimisratkaisut ohjelman tulosseminaari Liisa Vanhanen-Nuutinen 1070517 Selvityksen

Lisätiedot

"Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne. Albert Einstein

Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne. Albert Einstein "Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne. Albert Einstein Maarit Kairala Sosiaalityön e- osaamisen maisterikoulutus Lapin yliopisto/ Oulu 18.4.2013 Lähtökohtiani:

Lisätiedot

Sapuska kansainvälistä liiketoimintaa

Sapuska kansainvälistä liiketoimintaa Sapuska kansainvälistä liiketoimintaa elintarvikkeista ikk i t Elint. alan tuottavuustalkoot 1.10.200910 Teknologia-asiantuntija Jussi Toivonen jussi.toivonen@tekes.fi 050 5577 826 DM 492975 06-2009 Copyright

Lisätiedot

Työelämän kehittämisstrategian valmistelu

Työelämän kehittämisstrategian valmistelu Työelämän kehittämisstrategian valmistelu Pirjo Harjunen Tuottavuusasiantuntijoiden kutsuseminaari 15.12.2011 Sokos Hotel Presidentti, Helsinki Pirjo Harjunen 14.12.2011 1 Pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelman

Lisätiedot

INNOVAATIOPOLITIIKAN MUUTOSTRENDIT MIKSI JA MITEN? Johtaja Timo Kekkonen, Innovaatioympäristö ja osaaminen, Elinkeinoelämän Keskusliitto EK

INNOVAATIOPOLITIIKAN MUUTOSTRENDIT MIKSI JA MITEN? Johtaja Timo Kekkonen, Innovaatioympäristö ja osaaminen, Elinkeinoelämän Keskusliitto EK INNOVAATIOPOLITIIKAN MUUTOSTRENDIT MIKSI JA MITEN? Johtaja Timo Kekkonen, Innovaatioympäristö ja osaaminen, Elinkeinoelämän Keskusliitto EK Mikä on innovaatio innovaatiostrategia innovaatiopolitiikka???

Lisätiedot

Tekesin mahdollisuudet tukea kehittämistä. 17.4.2012 Nuppu Rouhiainen

Tekesin mahdollisuudet tukea kehittämistä. 17.4.2012 Nuppu Rouhiainen Tekesin mahdollisuudet tukea kehittämistä 17.4.2012 Nuppu Rouhiainen Rahoitusperiaatteet yritysten projekteissa Rahoitus voi kohdistua tuotteiden, prosessien, palvelu- tai liiketoimintakonseptien ja työorganisaatioiden

Lisätiedot

Tietoasiantuntijoiden osaamisen kehittyminen, kontekstina hanketoiminta ja moniammatillinen yhteistyö

Tietoasiantuntijoiden osaamisen kehittyminen, kontekstina hanketoiminta ja moniammatillinen yhteistyö Tietoasiantuntijoiden osaamisen kehittyminen, kontekstina hanketoiminta ja moniammatillinen yhteistyö Informaatiotutkimuksen yhdistyksen seminaari 13.11.2015 Hanna Lahtinen Sisältö 1. Taustaa 2. Tutkimuksen

Lisätiedot

Hyvän johtamisen kriteerit julkiselle sektorille: Hyvällä johtamisella hyvään työelämään

Hyvän johtamisen kriteerit julkiselle sektorille: Hyvällä johtamisella hyvään työelämään Hyvän johtamisen kriteerit julkiselle sektorille: Hyvällä johtamisella hyvään työelämään 8.5.2014 MARJUKKA LAINE, TYÖTERVEYSLAITOS 0 Verkoston lähtökohta ja tehtävät Hallitusohjelma 2011: Perustetaan Työterveyslaitoksen

Lisätiedot

Siinä on ajatusta! Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalveluissa

Siinä on ajatusta! Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalveluissa Siinä on ajatusta! Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalveluissa Tekesin ohjelma 2012 2015 Julkiset hankinnat uudistamisen välineeksi Haluamme edistää uutta toimintakulttuuria, jossa palveluhankinnoissa

Lisätiedot

Sosiaalialan AMK -verkosto

Sosiaalialan AMK -verkosto 1 Sosiaalialan AMK -verkosto Sosiaalialan ammattikorkeakouluverkosto 15.4.2010 Esitys sosionomi (AMK) tutkinnon kompetensseista Tämä esitys sisältää a) ehdotuksen sosiaalialan koulutusohjelmassa suoritetun

Lisätiedot

Osaamisen strateginen johtaminen on noussut esille eri tutkimuksissa 1990- luvulla

Osaamisen strateginen johtaminen on noussut esille eri tutkimuksissa 1990- luvulla Osaamisen strateginen johtaminen on noussut esille eri tutkimuksissa 1990- luvulla Käsitteellisesti osaamisen johtaminen määritellään organisaation strategiaan perustuvaksi osaamisen kehittämiseksi, joka

Lisätiedot

TEKNOLOGIAYRITTÄJYYSPÄIVÄT 2006-2009. Säännöllisesti Yrittäjiltä opiskelijoille Yrittäjiltä tutkijoille Yrittäjiltä yrittäjille Yhdistysten avulla

TEKNOLOGIAYRITTÄJYYSPÄIVÄT 2006-2009. Säännöllisesti Yrittäjiltä opiskelijoille Yrittäjiltä tutkijoille Yrittäjiltä yrittäjille Yhdistysten avulla TEKNOLOGIAYRITTÄJYYSPÄIVÄT 2006-2009 Säännöllisesti Yrittäjiltä opiskelijoille Yrittäjiltä tutkijoille Yrittäjiltä yrittäjille Yhdistysten avulla Lähtökohta (2005) Teknologiayritysten toimintaympäristö

Lisätiedot

TAMPEREEN AMMATTIKORKEAKOULU

TAMPEREEN AMMATTIKORKEAKOULU TAMPEREEN AMMATTIKORKEAKOULU Sosiaalialan AMK-osaamisen kompetenssit 2010 Sosiaalialan eettinen on sisäistänyt sosiaalialan arvot ja ammattieettiset periaatteet ja sitoutuu toimimaan niiden mukaisesti

Lisätiedot

Verkostoitumisen merkitys Teoriaa ja tutkimuksia verkostoitumisesta

Verkostoitumisen merkitys Teoriaa ja tutkimuksia verkostoitumisesta Verkostoitumisen merkitys Teoriaa ja tutkimuksia verkostoitumisesta ft Merja Kanervisto-Koivunen 1.12.2007 1 Verkostoituminen On sosiaalista ja aktiivista toimintaa, joka syntyy toistensa kanssa yhteistyöhön

Lisätiedot

ARENEN YRITTÄJYYSSUOSITUKSET

ARENEN YRITTÄJYYSSUOSITUKSET ARENEN YRITTÄJYYSSUOSITUKSET Yrittäjyyssuositukset Arenen verkkosivuilla Arene ry Suomen Yrittäjät Riikka Ahmaniemi (JAMK), Kari Ristimäki (SeAMK), Lauri Tuomi (HAAGA-HELIA), Mika Tuuliainen (Suomen Yrittäjät),

Lisätiedot

ALUEIDEN GRAVITAATIO SEMINAARI

ALUEIDEN GRAVITAATIO SEMINAARI ALUEIDEN GRAVITAATIO SEMINAARI Maaseutu innovaatioympäristönä Antti Saartenoja 30.1.2008 Ruralia-instituutti Ruralia Institute Ruralia-institutet Maaseutu innovaatioympäristönä Mikä on innovaatio Innovaatioiden

Lisätiedot

MITEN SUOMALAISET YRITYKSET HYÖDYNTÄVÄT VERKOSTOJA PALVELULIIKETOIMINNAN KEHITTÄMISESSÄ? KANNATTAAKO SE?

MITEN SUOMALAISET YRITYKSET HYÖDYNTÄVÄT VERKOSTOJA PALVELULIIKETOIMINNAN KEHITTÄMISESSÄ? KANNATTAAKO SE? MITEN SUOMALAISET YRITYKSET HYÖDYNTÄVÄT VERKOSTOJA PALVELULIIKETOIMINNAN KEHITTÄMISESSÄ? KANNATTAAKO SE? Dosentti Elina Jaakkola Turun kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto Serve Research Brunch 18.9.2013

Lisätiedot

SOSIAALITYÖN TUKEMASSA SOSIAALITYÖTÄ. Rovaniemi 13.04.2010 4.5.2010 AN 1

SOSIAALITYÖN TUKEMASSA SOSIAALITYÖTÄ. Rovaniemi 13.04.2010 4.5.2010 AN 1 SOSIAALITYÖN PROSESSIKUVAUKSET TUKEMASSA SOSIAALITYÖTÄ Rovaniemi 13.04.2010 Asta Niskala 4.5.2010 AN 1 Sosiaalityön määritelmä Sosiaalityö kohdistuu ihmisten ja heidän sosiaalisessa ympäristössään olevien

Lisätiedot

ORGANISAATION UUDISTUMISKYVYN KEHITTÄMINEN

ORGANISAATION UUDISTUMISKYVYN KEHITTÄMINEN LEAD13 3.9. 2013 Helsinki ORGANISAATION UUDISTUMISKYVYN KEHITTÄMINEN Prof. Aino Kianto Lappeenrannan teknillinen yliopisto aino.kianto@lut.fi Sisältö Organisaation uudistumiskyky Uudistumiskyvyn avaintekijät

Lisätiedot

CoCreat -Enabling Creative Collaboration through Supporting Technlogies. Essi Vuopala, LET

CoCreat -Enabling Creative Collaboration through Supporting Technlogies. Essi Vuopala, LET CoCreat -Enabling Creative Collaboration through Supporting Technlogies Projektin tausta ja tarve Oppivan yhteiskunnan toimintaympäristöille on tyypillistä muuttuvuus ja kompleksisuus aktiivinen toiminta

Lisätiedot

TULOKSELLISEN TOIMINNAN KEHITTÄMISTÄ KOSKEVA SUOSITUS 2008. Hannu.tamminen@ttk.fi

TULOKSELLISEN TOIMINNAN KEHITTÄMISTÄ KOSKEVA SUOSITUS 2008. Hannu.tamminen@ttk.fi TULOKSELLISEN TOIMINNAN KEHITTÄMISTÄ KOSKEVA SUOSITUS 2008 Hannu.tamminen@ttk.fi Taustaa Ohjausvälineet Lait Asetukset, ministeriön päätökset Keskusviraston suositukset Työmarkkinasopimukset Työmarkkinajärjestöjen

Lisätiedot

Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus innovatiivisten palveluiden mahdollistajana

Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus innovatiivisten palveluiden mahdollistajana Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus innovatiivisten palveluiden mahdollistajana Helsingin Yrittäjien seminaari 1.3.2011 Kumppanuus Yritysmyönteistä yhteistyötä mikko.martikainen@tem.fi Mikko Martikainen

Lisätiedot

Millaisia innovaatioita Kelan työhönkuntoutuksen kehittämishankkeesta?

Millaisia innovaatioita Kelan työhönkuntoutuksen kehittämishankkeesta? Millaisia innovaatioita Kelan työhönkuntoutuksen kehittämishankkeesta? Liisi Aalto, Katariina Hinkka, Rainer Grönlund, Marketta Rajavaara Kuntoutuspäivät 18.-19.3.2010 Innovaatio Uusien asioiden tekemistä

Lisätiedot

KuntaKesusta Kehittämiskouluverkostoon 12.9.2014. Aulis Pitkälä pääjohtaja Opetushallitus

KuntaKesusta Kehittämiskouluverkostoon 12.9.2014. Aulis Pitkälä pääjohtaja Opetushallitus KuntaKesusta Kehittämiskouluverkostoon 12.9.2014 Aulis Pitkälä pääjohtaja Opetushallitus Opettajuuden tulevaisuuden taitoja Sisältö- ja pedagoginen tietous: aineenhallinta, monipuoliset opetusmenetelmät

Lisätiedot

Tulevaisuuden koulun linjauksia etsimässä

Tulevaisuuden koulun linjauksia etsimässä Ops-prosessi pedagogisen ja strategisen kehittämisen näkökulmasta Opetusneuvos Irmeli Halinen Opetussuunnitelmatyön päällikkö OPETUSHALLITUS 1 Tulevaisuuden koulun linjauksia etsimässä 2 1 Yleissivistävän

Lisätiedot

NodeHealth: Innovaatioiden haltuunotto ja diffuusio julkisyksityisissä terveyspalveluissa

NodeHealth: Innovaatioiden haltuunotto ja diffuusio julkisyksityisissä terveyspalveluissa : Innovaatioiden haltuunotto ja diffuusio julkisyksityisissä terveyspalveluissa Jani Johanson, professori, Johtamiskorkeakoulu, Tampereen yliopisto Päivi Husman, teemajohtaja, Työhön osallistuminen ja

Lisätiedot

Opinnäytetyöhankkeen työseminaarin avauspuhe 20.4.2006 Stadiassa Hoitotyön koulutusjohtaja Elina Eriksson

Opinnäytetyöhankkeen työseminaarin avauspuhe 20.4.2006 Stadiassa Hoitotyön koulutusjohtaja Elina Eriksson 1 Opinnäytetyöhankkeen työseminaarin avauspuhe 20.4.2006 Stadiassa Hoitotyön koulutusjohtaja Elina Eriksson Arvoisa ohjausryhmän puheenjohtaja rehtori Lauri Lantto, hyvä työseminaarin puheenjohtaja suomen

Lisätiedot

Hanketoiminnan vaikuttavuus ja ohjaus 11.9.2013 klo 11.45-12.15

Hanketoiminnan vaikuttavuus ja ohjaus 11.9.2013 klo 11.45-12.15 Ammatillisen peruskoulutuksen valtionavustushankkeiden aloitustilaisuus Hanketoiminnan vaikuttavuus ja ohjaus 11.9.2013 klo 11.45-12.15 Opetusneuvos Leena.Koski@oph.fi www.oph.fi Hankkeen vaikuttavuuden

Lisätiedot

Ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta

Ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta Ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta Ammattikorkeakoulu on kansainvälisesti arvostettu, autonominen ja vastuullinen: osaajien kouluttaja alueellisen kilpailukyvyn rakentaja

Lisätiedot

HOITOTYÖN STRATEGIA 2015-2019. Työryhmä

HOITOTYÖN STRATEGIA 2015-2019. Työryhmä ETELÄ-SAVON SAIRAANHOITOPIIRI HOITOTYÖN STRATEGIA 2015-2019 Työryhmä Eeva Häkkinen, Mikkelin seudun sosiaali- ja terveystoimi, Kangasniemen pty Senja Kuiri, Etelä-Savon sairaanhoitopiiri Aino Mäkitalo,

Lisätiedot

Nuori kuski osaa! Nuoret ammattikuljettajat työkykyisinä ja työelämätaitoisina ratissa

Nuori kuski osaa! Nuoret ammattikuljettajat työkykyisinä ja työelämätaitoisina ratissa Nuori kuski osaa! Nuoret ammattikuljettajat työkykyisinä ja työelämätaitoisina ratissa Nuori kuski osaa! -projektin tarkoituksena tuottaa kriteerit logistiikka-alan pk-yrityksiin nuoren työntekijän perehdyttämiseen

Lisätiedot

Verkostoissa toimiminen: verkostotyön perusteita ja käytäntöä. Timo Järvensivu KTT, tutkimuspäällikkö Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu

Verkostoissa toimiminen: verkostotyön perusteita ja käytäntöä. Timo Järvensivu KTT, tutkimuspäällikkö Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Verkostoissa toimiminen: verkostotyön perusteita ja käytäntöä Timo Järvensivu KTT, tutkimuspäällikkö Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Nuori Suomi 13.3.2012 Verkosto voidaan määritellä ainakin kahdella

Lisätiedot

Alueellinen verkostotapaaminen Rovaniemi 2.10.2012

Alueellinen verkostotapaaminen Rovaniemi 2.10.2012 Alueellinen verkostotapaaminen Rovaniemi Jaana Lerssi-Uskelin Ohjelma: Verkostot työhyvinvoinnin tukena Alustuspuheenvuorot ja työpaja Jatketaan toimintaa yhdessä! Yhteenveto Työterveyslaitos on työhyvinvoinnin

Lisätiedot

Työ- ja elinkeinoministeriön strategisten hankkeiden arviointi

Työ- ja elinkeinoministeriön strategisten hankkeiden arviointi Työ- ja elinkeinoministeriön strategisten hankkeiden arviointi Alustavia tuloksia HYVÄ hankkeen arvioinnista HYVÄ- hankkeen neuvottelukunta 18.2.2011, Toni Riipinen Arviointityön luonteesta Arviointityön

Lisätiedot

Interreg Pohjoinen 2014-2020

Interreg Pohjoinen 2014-2020 Interreg Pohjoinen 2014-2020 Osa-alue Nord ja osa-alue Sápmi Toimintalinjat Ohjelmabudjetti = n. 76 MEUR! 8,6% 29,1% EU-varat n. 39 MEUR IR-varat n. 8 MEUR Vastinrahoitus n. 29 MEUR 29,1% 33,3% Tutkimus

Lisätiedot

Osaamiskeskusohjelman lisäarvo innovaatioyhteisöille ja toiminnalle kirjamme havainnot ja lopputulemat

Osaamiskeskusohjelman lisäarvo innovaatioyhteisöille ja toiminnalle kirjamme havainnot ja lopputulemat Osaamiskeskusohjelman lisäarvo innovaatioyhteisöille ja toiminnalle kirjamme havainnot ja lopputulemat Kirjan esittely TEM:n innovaatioympäristöt ryhmän tilaisuudessa 11.3.2008 Val.tri. Soile Kuitunen

Lisätiedot

Kriittinen menestystekijä Tavoite 2015 Mittari Vastuu Aikataulu ja raportointi

Kriittinen menestystekijä Tavoite 2015 Mittari Vastuu Aikataulu ja raportointi 1 Strategia vuosille 2013 2017 Tarkistetut tavoitteet 2015 Missio: Neuvoston tehtävä on tukea ja kehittää yliopistokirjastoja tutkimusta ja opetusta edistävinä asiantuntijaorganisaatioina. Neuvosto on

Lisätiedot

ENNAKOIVAA JA VAIKUTTAVAA ARVIOINTIA 2020 KANSALLISEN KOULUTUKSEN ARVIOINTIKESKUKSEN STRATEGIA

ENNAKOIVAA JA VAIKUTTAVAA ARVIOINTIA 2020 KANSALLISEN KOULUTUKSEN ARVIOINTIKESKUKSEN STRATEGIA ENNAKOIVAA JA VAIKUTTAVAA ARVIOINTIA 2020 KANSALLISEN KOULUTUKSEN ARVIOINTIKESKUKSEN STRATEGIA 02 04 05 06 08 09 12 Visio, tehtävä ja toiminta-ajatus Palvelulupaukset Strategiset tavoitteet Karvin tuloskortti

Lisätiedot

Kestävä kehitys Tampereen yliopiston opetuksessa työpajojen yhteenveto ja tuloksia

Kestävä kehitys Tampereen yliopiston opetuksessa työpajojen yhteenveto ja tuloksia ESDAN-hanke,yhteenvetoKestäväkehitysTampereenyliopistonopetuksessatyöpajoista. AiraksinenHannajaRaatikainenSaana1.8.2012 Kestävä kehitys Tampereen yliopiston opetuksessa työpajojen yhteenveto ja tuloksia

Lisätiedot

Opettaja pedagogisena johtajana

Opettaja pedagogisena johtajana Eeva Hujala Tampereen yliopisto Opettaja pedagogisena johtajana Potkua pedagogiikkaan Turussa 29.4.2014 Wanha wirsi Pohjanmaalta Asioiden paljous usein näköalat peittää anna silloin rohkeus syrjään kaikki

Lisätiedot

Strategisen tutkimuksen infotilaisuus 5.3. 2015 Kansallismuseo

Strategisen tutkimuksen infotilaisuus 5.3. 2015 Kansallismuseo Strategisen tutkimuksen infotilaisuus 5.3. 2015 Kansallismuseo Per Mickwitz STN:n puheenjohtaja 1 SUOMEN AKATEMIA STN:n ensimmäiset ohjelmat Valtioneuvosto päätti vuoden 2015 teemoista 18.12.2014. Strategisen

Lisätiedot

MATKAILUALAN KOULUTUS

MATKAILUALAN KOULUTUS Master s Degree Programme in Tourism MATKAILUALAN KOULUTUS 90 op OPINTOSUUNNITELMA 2014 2016 Opintojen lähtökohdat Työelämän toimintaympäristön nopeat muutokset, toimintojen kansainvälistyminen sekä taloutemme

Lisätiedot

Työpaja Osaamisen kehittäminen vertaisverkostossa

Työpaja Osaamisen kehittäminen vertaisverkostossa Työpaja Osaamisen kehittäminen vertaisverkostossa Technopolis Tampere 20.11.2012 Työpajan tuotokset sivuilla 4-9 Osaamisen kehittäminen vertaisverkostossa Miten yritys parhaiten rakentaa ja kehittää: Markkinaketteryyttä

Lisätiedot

Hyvinvointia työstä. Työterveyslaitos www.ttl.fi

Hyvinvointia työstä. Työterveyslaitos www.ttl.fi Hyvinvointia työstä Työterveyslaitos www.ttl.fi Ihmisten innostava johtaminen Jalmari Heikkonen, johtava asiantuntija 3.6.2014 Jalmari Heikkonen Työterveyslaitos www.ttl.fi Oikeudenmukaisuus Jaon oikeudenmukaisuus

Lisätiedot

MONOGRAFIAN KIRJOITTAMINEN. Pertti Alasuutari

MONOGRAFIAN KIRJOITTAMINEN. Pertti Alasuutari MONOGRAFIAN KIRJOITTAMINEN Pertti Alasuutari Lyhyt kuvaus Monografia koostuu kolmesta pääosasta: 1. Johdantoluku 2. Sisältöluvut 3. Päätäntäluku Lyhyt kuvaus Yksittäinen luku koostuu kolmesta osasta

Lisätiedot

Joensuun odotuksia innovatiivisten kasvuyritysten tukemiselle

Joensuun odotuksia innovatiivisten kasvuyritysten tukemiselle Joensuun odotuksia innovatiivisten kasvuyritysten tukemiselle Kari Karjalainen Kuopio 27.10.2011 Joensuun seudun vahvoja alueita Joensuun kaupunkiseudun vahvuuksia ovat: Globaalin tason vahvuus Metsäteknologia

Lisätiedot

Dialogisen johtamisen tutkimusohjelma. Dinno-tutkimus 2012-2014

Dialogisen johtamisen tutkimusohjelma. Dinno-tutkimus 2012-2014 Dialogisen johtamisen tutkimusohjelma Dinno-tutkimus 2012-2014 Dialogisen johtamisen tutkimusohjelma 2012-2014 Yksi kuudesta Tekesin Työelämäinnovaatiot aktivointihankkeessa rahoitetusta julkisen tutkimuksen

Lisätiedot

Ihmiset bisneksen uudistajina. Julkisen tutkimuksen haku 26.8.-27.10.2014 Fiiliksestä fyrkkaa Liideri Liiketoimintaa, tuottavuutta, työniloa

Ihmiset bisneksen uudistajina. Julkisen tutkimuksen haku 26.8.-27.10.2014 Fiiliksestä fyrkkaa Liideri Liiketoimintaa, tuottavuutta, työniloa Ihmiset bisneksen uudistajina Julkisen tutkimuksen haku 26.8.-27.10.2014 Fiiliksestä fyrkkaa Liideri Liiketoimintaa, tuottavuutta, työniloa Tutkimushaun infotilaisuus 30.9.2014 Finlandia-talo Haun kuvaus

Lisätiedot

Infra-alan innovaatiojärjestelmän. kehittäminen

Infra-alan innovaatiojärjestelmän. kehittäminen Infra-alan innovaatiojärjestelmän kehittäminen Infra-alan innovaatiojärjestelmä Hankkeen organisointi ja aikataulu hankkeen avainhenkilöt DI Lauri Merikallio (Tieliikelaitos) KTM Mari-Anna Vallas (Tieliikelaitos)

Lisätiedot

Millaista osaamista opiskelijalla tulisi olla harjoittelun jälkeen? Teemu Rantanen yliopettaja Laurea AMK

Millaista osaamista opiskelijalla tulisi olla harjoittelun jälkeen? Teemu Rantanen yliopettaja Laurea AMK Millaista osaamista opiskelijalla tulisi olla harjoittelun jälkeen? Teemu Rantanen yliopettaja Laurea AMK Aluksi Pääkaupunkiseudulla useita sosiaalialalle kouluttavia ammattikorkeakouluja Diak, Laurea,

Lisätiedot

Lapin alueellinen verkostotapaaminen Pyhätunturi 14.02.2014 Verkostokuulumisia

Lapin alueellinen verkostotapaaminen Pyhätunturi 14.02.2014 Verkostokuulumisia Lapin alueellinen verkostotapaaminen Pyhätunturi 14.02.2014 Verkostokuulumisia Jaana Lerssi-Uskelin 7.3.2014 Alueelliset verkostot Aluejakona ELY-alueet: 1. Satakunta 2. Etelä-Savo 3. Lappi 4. Pohjanmaa

Lisätiedot

Käytäntöjen kehittämisen, mallintamisen ja arvioinnin REA-työkalu

Käytäntöjen kehittämisen, mallintamisen ja arvioinnin REA-työkalu Käytäntöjen kehittämisen, mallintamisen ja arvioinnin REA-työkalu Juha Koivisto, THL Pasi Pohjola, THL REA = Relational Evaluation Approach REA-työkalu perustuu relationaalisen arvioinnin lähestymistapaan,

Lisätiedot

Sormitietokoneet alkuopetuksessa pintaselailua vai syvällistä oppimista?

Sormitietokoneet alkuopetuksessa pintaselailua vai syvällistä oppimista? Sormitietokoneet alkuopetuksessa pintaselailua vai syvällistä oppimista? ITK2012 Call for papers vaihe Sari Muhonen, luokanopettaja, Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulu Ari Myllyviita, hankekoordinaattori,

Lisätiedot

Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalveluissa

Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalveluissa Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalveluissa Tekesin ohjelma (2008) 2012 2015 Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalveluissa Ohjelman tavoitteena on uudistaa sosiaali- ja terveyspalveluita innovaatiotoiminnan

Lisätiedot

Vierailu Glasgowissa 12.-15.1.2015. Tuomo Alasoini 20.1.2015

Vierailu Glasgowissa 12.-15.1.2015. Tuomo Alasoini 20.1.2015 Vierailu Glasgowissa 12.-15.1.2015 Tuomo Alasoini 20.1.2015 Vierailun konteksti Vierailu toteutui professori Patricia Findlayn pyynnöstä. Hän toimii Strathclyden yliopiston professorina alueella Work and

Lisätiedot

Hyvinvointia työstä. 23.11.2012 Eija Lehto, Työhyvinvointipalvelut. Työterveyslaitos www.ttl.fi

Hyvinvointia työstä. 23.11.2012 Eija Lehto, Työhyvinvointipalvelut. Työterveyslaitos www.ttl.fi Hyvinvointia työstä Eija Lehto, erityisasiantuntija IKÄTIETOISELLA JOHTAMISELLA KOHTI TYÖHYVINVOINTIA 23.11.2012 Eija Lehto, Työhyvinvointipalvelut Työhyvinvointi työntekijän omakohtainen kokemus, joka

Lisätiedot

Luova monimuotoinen oppiminen uudistuvassa Suomessa (LUMOUS-ohjelma)

Luova monimuotoinen oppiminen uudistuvassa Suomessa (LUMOUS-ohjelma) Tietoyhteiskuntaneuvosto Luova monimuotoinen oppiminen uudistuvassa Suomessa (LUMOUS-ohjelma) Eero Silvennoinen Koulutus, tutkimus ja tuotekehitys jaoston puheenjohtaja Teknologiajohtaja, Tekes Tavoitteena

Lisätiedot

Nuorten tieto- ja neuvontatyön arvioinnin ja kehittämisen työvälineet - auditointi ja osaamiskartta

Nuorten tieto- ja neuvontatyön arvioinnin ja kehittämisen työvälineet - auditointi ja osaamiskartta Nuorten tieto- ja neuvontatyön arvioinnin ja kehittämisen työvälineet - auditointi ja osaamiskartta Arviointityövälineiden kehittämisen taustaa Kolme nuorten tieto- ja neuvontatyön aluekoordinointialuetta

Lisätiedot

Kirjaesittely kirjasta Stenvall, Virtanen 2007: Muutosta johtamassa

Kirjaesittely kirjasta Stenvall, Virtanen 2007: Muutosta johtamassa Kirjaesittely kirjasta Stenvall, Virtanen 2007: Muutosta johtamassa Kirja on epätyypillinen muutosjohtamista käsittelevä teos Kokemuksen ja teoreettisen yhdistelmä 4.2.2011 Lahja Harju 1 Kirjan jokaisen

Lisätiedot

Osaamisen kehittäminen kuntaalan siirtymissä. Workshop Suuret siirtymät konferenssissa 12.9.2014 Terttu Pakarinen, kehittämispäällikkö, KT

Osaamisen kehittäminen kuntaalan siirtymissä. Workshop Suuret siirtymät konferenssissa 12.9.2014 Terttu Pakarinen, kehittämispäällikkö, KT Osaamisen kehittäminen kuntaalan siirtymissä Workshop Suuret siirtymät konferenssissa 12.9.2014 Terttu Pakarinen, kehittämispäällikkö, KT Workshopin tarkoitus Työpajan tarkoituksena on käsitellä osaamista

Lisätiedot

Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran strategia 2013-2017

Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran strategia 2013-2017 Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran strategia 2013-2017 1. Johdanto Seuran ensimmäinen strategia on laadittu viisivuotiskaudelle 2013-2017. Sen laatimiseen ovat osallistuneet seuran hallitus sekä

Lisätiedot

Kumppanuutta yli rajojen - Yhteistyömalli kaupungin ja korkeakoulun kumppanuudelle. Toini Harra Yliopettaja, Metropolia

Kumppanuutta yli rajojen - Yhteistyömalli kaupungin ja korkeakoulun kumppanuudelle. Toini Harra Yliopettaja, Metropolia Kumppanuutta yli rajojen - Yhteistyömalli kaupungin ja korkeakoulun kumppanuudelle Toini Harra Yliopettaja, Metropolia Suomen suurin ammattikorkeakoulu Hyvinvointi ja toimintakyky ja Terveys ja hoitoala

Lisätiedot

- kunta-alan työelämän kehittämisohjelma

- kunta-alan työelämän kehittämisohjelma - kunta-alan työelämän kehittämisohjelma Kuntekon tavoitteet ja toimenpiteet 2 Tavoite Tehdä näkyväksi ja levittää kuntakentällä tehtyä kehittämistyötä Tukea työpaikoilla tapahtuvaa kehittämistoimintaa

Lisätiedot

Innovatiiviset julkiset hankinnat yritysten mahdollisuudet uuteen liiketoimintaan. Tuomas Lehtinen HSY Älykäs Vesi 12.5.2015

Innovatiiviset julkiset hankinnat yritysten mahdollisuudet uuteen liiketoimintaan. Tuomas Lehtinen HSY Älykäs Vesi 12.5.2015 Innovatiiviset julkiset hankinnat yritysten mahdollisuudet uuteen liiketoimintaan Tuomas Lehtinen HSY Älykäs Vesi 12.5.2015 Haasteet vesialalla Monet yritykset pieniä kansainvälisen kasvun kynnyksellä

Lisätiedot

ELY-keskus työelämän kehittämisen mahdollistajana kuulumisia Tekesin ohjelmasta. Anneli Harju-Autti Lapin ELY-keskus 2.10.2012

ELY-keskus työelämän kehittämisen mahdollistajana kuulumisia Tekesin ohjelmasta. Anneli Harju-Autti Lapin ELY-keskus 2.10.2012 ELY-keskus työelämän kehittämisen mahdollistajana kuulumisia Tekesin ohjelmasta Anneli Harju-Autti Lapin ELY-keskus 2.10.2012 22.10.2012 Työelämän laadun kehittämisen viitekehykset Työelämän laatu on läpileikkaava

Lisätiedot

Hyvän mielen viikko voi hyvin työssä 2015. Päivi Maisonlahti, Lahden kaupunki, työhyvinvointipäällikkö

Hyvän mielen viikko voi hyvin työssä 2015. Päivi Maisonlahti, Lahden kaupunki, työhyvinvointipäällikkö Hyvän mielen viikko voi hyvin työssä 2015 Päivi Maisonlahti, Lahden kaupunki, työhyvinvointipäällikkö Mie tahtoisin ihan tavallisen työpaikan semmosen missä pomo on paikalla kun sitä tarvii työkaveri ei

Lisätiedot

Supporting the contribution of higher education institutions to regional development: Case Jyväskylä region

Supporting the contribution of higher education institutions to regional development: Case Jyväskylä region KESKIMAA 90 VUOTTA Supporting the contribution of higher education institutions to regional development: Case Jyväskylä region OECD/IMHE 2006 ESITYKSEN RAKENNE 1. Hankkeen tarkoitus ja toteutus 2. OECD:n

Lisätiedot

Osataan! Tampereen, Turun ja Vaasan osahankkeiden kuulumiset. Aloitusseminaari 27.9.2012, Jyväskylä

Osataan! Tampereen, Turun ja Vaasan osahankkeiden kuulumiset. Aloitusseminaari 27.9.2012, Jyväskylä Osataan! Tampereen, Turun ja Vaasan osahankkeiden kuulumiset Aloitusseminaari 27.9.2012, Jyväskylä Tampere, Turku & Vaasa, kaikille yhteiset teemat Miten työpaikalla tapahtuva osaaminen tehdään näkyväksi?

Lisätiedot

Yleissivistävä koulutus uudistuu

Yleissivistävä koulutus uudistuu Yleissivistävä koulutus uudistuu Johtaja Jorma Kauppinen Opetushallitus Opetusalan johtamisen foorumi / Lukion uudistamisen johtaminen Helsinki 5.6.2013 Yleissivistävä koulutus uudistuu: Opetussuunnitelmatyö

Lisätiedot

Proaktiivinen strateginen johtaminen - lähtökohtia ja periaatteita. Arto Haveri Tulevaisuus Pirkanmaalla 25.10.2013

Proaktiivinen strateginen johtaminen - lähtökohtia ja periaatteita. Arto Haveri Tulevaisuus Pirkanmaalla 25.10.2013 Proaktiivinen strateginen johtaminen - lähtökohtia ja periaatteita Arto Haveri Tulevaisuus Pirkanmaalla 25.10.2013 Kompleksisuus ja dynaamisuus Kuntien kuten muidenkin organisaatioiden nähdään toimivan

Lisätiedot

Kuka on strategian tekijä? Diskursiivinen näkökulma. Eero Vaara

Kuka on strategian tekijä? Diskursiivinen näkökulma. Eero Vaara Kuka on strategian tekijä? Diskursiivinen näkökulma Eero Vaara Perinteisiä näkökulmia strategiaan Käskemistä Päätöksentekoa Suunnittelua Analysointia Politikointia Kulttuurin luomista ja muuttamista Sosiaalista

Lisätiedot

Parempaan ja tuottavampaan työelämään Satakunnassa

Parempaan ja tuottavampaan työelämään Satakunnassa Parempaan ja tuottavampaan työelämään Satakunnassa Pori 2.9.2015 Anne Jortikka Visio Työelämästrategia Suomen työelämä Euroopan paras vuoteen 2020 Työelämän laadun ja tuottavuuden samanaikainen kehittäminen

Lisätiedot

Arkistot ja kouluopetus

Arkistot ja kouluopetus Arkistot ja kouluopetus Arkistopedagoginen seminaari 4.5.2015 Heljä Järnefelt Erityisasiantuntija Opetushallitus Koulun toimintakulttuuri on kokonaisuus, jonka osia ovat Lait, asetukset, opetussuunnitelman

Lisätiedot

Tekesin strategia. Innovaatiotoiminnasta eväitä ihmisten, yritysten, ympäristön ja yhteiskunnan hyvinvointiin

Tekesin strategia. Innovaatiotoiminnasta eväitä ihmisten, yritysten, ympäristön ja yhteiskunnan hyvinvointiin Tekesin strategia Innovaatiotoiminnasta eväitä ihmisten, yritysten, ympäristön ja yhteiskunnan hyvinvointiin Toiminta-ajatus Tekes edistää teollisuuden ja palvelujen kehittymistä teknologian ja innovaatioiden

Lisätiedot

Julkiset palveluinnovaatiot syntyvät organisoidusti ja yhteistyönä. Merja Sankelo, THT, Dosentti,Tutkijayliopettaja, Seinäjoen ammattikorkeakoulu

Julkiset palveluinnovaatiot syntyvät organisoidusti ja yhteistyönä. Merja Sankelo, THT, Dosentti,Tutkijayliopettaja, Seinäjoen ammattikorkeakoulu Julkiset palveluinnovaatiot syntyvät organisoidusti ja yhteistyönä Merja Sankelo, THT, Dosentti,Tutkijayliopettaja, Seinäjoen ammattikorkeakoulu Julkiset palvelut Ovat palveluita, jotka ovat luonteeltaan

Lisätiedot

Sirkka-Liisa Kolehmainen 8.11.2014. http://www.oecd.org/site/cfecpr/ec- OECD%20Entrepreneurial%20Universities%20Framework.pdf

Sirkka-Liisa Kolehmainen 8.11.2014. http://www.oecd.org/site/cfecpr/ec- OECD%20Entrepreneurial%20Universities%20Framework.pdf EU, OECD 2012: A Guiding Framework for Entrepreneurial Universities alustava käännös ja sovellus Metropolia ammattikorkeakoulun tarpeisiin Sirkka-Liisa Kolehmainen 8.11.2014 http://www.oecd.org/site/cfecpr/ec-

Lisätiedot

Esimerkki verkostoyhteistyöstä Työhyvinvointifoorumin valtakunnallisessa työpajassa 30.5.2012 Jaana Lerssi-Uskelin

Esimerkki verkostoyhteistyöstä Työhyvinvointifoorumin valtakunnallisessa työpajassa 30.5.2012 Jaana Lerssi-Uskelin Esimerkki verkostoyhteistyöstä Työhyvinvointifoorumin valtakunnallisessa työpajassa 30.5.2012 Jaana Lerssi-Uskelin Verkoston uudistuminen 1 Työympäristön ja työhyvinvoinnin linjaukset vuoteen 2020 TEM,

Lisätiedot

Osuva-loppuseminaari

Osuva-loppuseminaari Osuva-loppuseminaari Mistä syntyy työntekijän ja työyhteisön innovatiivisuus? Kyselyn tuloksia 15/12/14 Timo Sinervo 1 Mitä tutkittiin Mitkä johtamiseen, työyhteisöön ja työhön liittyvät tekijät johtavat

Lisätiedot

Big datan hyödyntäminen

Big datan hyödyntäminen Big datan hyödyntäminen LVM/FIIF-yhteistyö 1 0 /1 9 /1 4 Nykytilanne Useita olemassa olevia ohjelmia ja tahoja, josta yritykset ja tutkimuslaitokset voivat hakea rahoitusta Big Dataan ja teollisen internetin

Lisätiedot

Kehittämisen omistajuus

Kehittämisen omistajuus Kehittämisen omistajuus Kuntaliitto 18.4.2013 Tuottava ja hallittu kehittämistoiminta kunnissa hanke (KUNTAKEHTO) Pasi-Heikki Rannisto Kehityspäällikkö, HT Tampereen Palveluinnovaatiokeskus (TamSI) Kehittämistyön

Lisätiedot

Tieteidenvälisyys Sotkua, järjestystä vai viisautta?

Tieteidenvälisyys Sotkua, järjestystä vai viisautta? Tieteidenvälisyys Sotkua, järjestystä vai viisautta? Katri Huutoniemi Helsingin yliopisto Sosiaalitieteiden laitos 20.10.2014 1 Esityksen sisältö Tieteen viisaus on ideaali, jota ei voida saavuttaa ilman

Lisätiedot

Sosiaali- ja terveysministeriö

Sosiaali- ja terveysministeriö Sosiaali- ja terveysministeriö Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ergonomia-asiantuntijoiden työseminaari 6.-7.6.2013 Liisa Hakala Mielekäs työ sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla - Miksi työn mielekkyys

Lisätiedot

Pori 7.11.2007 Ajankohtaista maaseutuverkostosta. Päivi Kujala, MMM, Maaseutuverkostoyksikkö

Pori 7.11.2007 Ajankohtaista maaseutuverkostosta. Päivi Kujala, MMM, Maaseutuverkostoyksikkö Pori 7.11.2007 Ajankohtaista maaseutuverkostosta, MMM, Maaseutuverkostoyksikkö Maaseutuverkosto Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman toimijat Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelman toimijat Sivu

Lisätiedot

Työpaikan huoneentaulun rakentaminen pilottihanke

Työpaikan huoneentaulun rakentaminen pilottihanke Työpaikan huoneentaulun rakentaminen pilottihanke Työelämä 2020 hanke yhteistyössä Työpaikkojen työhyvinvointiverkoston kanssa www.tyoelama2020.fi Jaana Lerssi-Uskelin Työterveyslaitos Visio Työelämästrategia

Lisätiedot

Malleja valinnanvapauden lisäämiseksi

Malleja valinnanvapauden lisäämiseksi Malleja valinnanvapauden lisäämiseksi VAHVAT VANHUSNEUVOSTO ääni kuuluviin ja osaaminen näkyväksi Tampere projektijohtaja Mari Patronen Tampereen hankkeet 1. Asiakas- ja palveluohjaus 2. Henkilökohtainen

Lisätiedot

Ammattikorkeakoulut ja aluekehitys

Ammattikorkeakoulut ja aluekehitys Ammattikorkeakoulut ja aluekehitys "Korkeakoulujen alueellisessa tehtävässä on kysymys siitä, että maan eri alueille saadaan riittävästi korkeatasoista työvoimaa ja että alueille syntyy kestäviä, itseään

Lisätiedot

MEK Kulttuurimatkailun katto-ohjelma. Tuoteasiantuntija Liisa Hentinen

MEK Kulttuurimatkailun katto-ohjelma. Tuoteasiantuntija Liisa Hentinen MEK Kulttuurimatkailun katto-ohjelma Tuoteasiantuntija Liisa Hentinen Teemakohtaiset katto-ohjelmat yhteiset tavoitteet ja prioriteetit kehittämiselle hankerahoituksen tehokkaampi käyttö MEK valmistelee

Lisätiedot

IDEOITA VERKOSTOITUMISEN MALLEIKSI

IDEOITA VERKOSTOITUMISEN MALLEIKSI IDEOITA VERKOSTOITUMISEN MALLEIKSI Mallinnokset kuvaavat OPH:ssa 20.5.2011 järjestetyssä koordinaattoreiden ja opetusneuvosten tapaamisessa esiteltyjä erilaisia mahdollisia malleja kansainvälisen toiminnan

Lisätiedot

Viranomaisen näkökulma: Järkevän lääkehoidon hyvät käytännöt valtakunnalliseksi toiminnaksi. Miten tästä yhdessä eteenpäin?

Viranomaisen näkökulma: Järkevän lääkehoidon hyvät käytännöt valtakunnalliseksi toiminnaksi. Miten tästä yhdessä eteenpäin? Viranomaisen näkökulma: Järkevän lääkehoidon hyvät käytännöt valtakunnalliseksi toiminnaksi. Miten tästä yhdessä eteenpäin? Antti Mäntylä, kehittämispäällikkö 19.3.2015 Järkevän lääkehoidon toteutumisen

Lisätiedot

Koulu on maailman paras paikka olla tekemässä elämän laatua! (Kati Evinsalo, Hepolan koulu, Kemi) Osaamisen ja sivistyksen parhaaksi

Koulu on maailman paras paikka olla tekemässä elämän laatua! (Kati Evinsalo, Hepolan koulu, Kemi) Osaamisen ja sivistyksen parhaaksi Koulu on maailman paras paikka olla tekemässä elämän laatua! (Kati Evinsalo, Hepolan koulu, Kemi) Uteliaisuus heräsi Ohjausryhmätyöskentely Oltiinko Tampereella kehittämässä jotain sellaista osaamisen

Lisätiedot