Tuomo Alasoini, Työelämän kehittämisohjelma Tykes

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Tuomo Alasoini, Työelämän kehittämisohjelma Tykes"

Transkriptio

1 Alkusanat Tämä kirja on katsaus Työelämän kehittämisohjelman (Tykesohjelman) uuteen projektimuotoon, työelämän oppimisverkostoihin. Oppimisverkostot ovat työpaikkojen, tutkijoiden, kehittäjien ja muiden toimijoiden yhteisiä oppimisen areenoita. Ne pyrkivät vastaamaan työelämän monimuotoisiin haasteisiin laajan yhteistyön avulla. Samalla niissä kehitetään uusia malleja ja menetelmiä verkostomaiseen kehittämistoimintaan. Oppimisverkostot ovat uusi ja kokeileva projektimuoto. Olemme kaikki aidosti oppimassa verkostoissa: työpaikat, tutkijat, kehittäjät ja Tykes-ohjelma. Yhteistä oppimisprosessiamme ovat tukeneet säännöllisesti järjestetyt yhteiset tapaamiset, joissa olemme jakaneet kokemuksia ja pohtineet mm. verkostojen oppimisnäkemyksiä ja yhteistyömuotoja. Myös tämä kirja on tiiviin yhteistyön tulosta. Noin vuoden mittaisen kirjoitusprosessin aikana yhteiset työpajat ja oman artikkelin työstäminen ovat vuorotelleet. Kirjoittajat ovat tukeneet toisiaan artikkelien työstämisessä hyvässä yhteishengessä. Kirjoitusprosessiin on osallistunut kirjoittajia yhdeksästä Työelämän kehittämisohjelman kaikkiaan 12:sta tähän mennessä käynnistyneestä oppimisverkostosta. Suurin osa näistä verkostoista on teoksen kirjoittamisvaiheessa ollut projektitaipaleensa puolivälissä. Artikkelit käsittelevät kunkin oppimisverkoston ajankohtaista oppimiseen tai verkostoitumiseen liittyvää haastetta. Lisäksi artikkeleissa esitellään erilaisia oppimisverkostojen kehittämiskohteita ja -malleja. Varsinaisia tuloksia emme tässä vaiheessa voi vielä jakaa, mutta tarkoituksenamme on kirjoittaa tällainen oppimisverkostojen tuloksia esittelevä kirja myöhemmin. Monitieteisellä kirjallamme on 28 taustaltaan erilaista kirjoittajaa. Mukana on insinööritieteilijöitä, kasvatustieteilijöitä, sosiologeja, psykologeja, sosiaalipsykologeja, kehittämiskonsultteja ja opettajia. Kirjoittajat tulevat tiedekorkeakouluista, ammattikorkeakouluista, aikuiskoulutuskeskuksesta, tutkimuslaitoksesta, konsulttiyrityksistä ja Tykes-ohjelmasta. Artikkelit ovat lähestymistavoiltaan hyvin erilaisia, kuten ovat itse oppimisverkostotkin. Toivomme, että kirjamme antaa lukijoilleen uusia ajatuksia monitoimijaisesta, verkostomaisesta kehittämisyhteistyöstä ja sen mahdollisuuksista tuottaa innovaatioita suomalaiseen työelämään. Elokuussa 2006 Tuomo Alasoini Satu-Mari Korhonen Maarit Lahtonen Elise Ramstad Nuppu Rouhiainen Kimmo Suominen

2 2 Tuomo Alasoini, Työelämän kehittämisohjelma Tykes Johdanto Työelämän tutkimusavusteinen kehittäminen on vilkastunut Suomessa huomattavasti viimeisen runsaan 20 vuoden aikana. Samalla toiminnan ohjelmallisuus on lisääntynyt erityisesti 1990-luvun alkupuolelta lähtien toteutettujen työelämän kehittämisohjelmien myötä. Yhtenä isona haasteena niin Suomessa kuin muissa maissa, joissa työelämää on kehitetty ohjelmallisesti, on ollut toiminnan avulla aikaansaatujen tulosten pysyvyys ja juurtuminen kehittämistoimintaan osallistuneilla työpaikoilla samoin kuin tulosten laajempi leviäminen näiden ulkopuolelle. Voidaan puhua työelämän kehittämistoiminnalle tyypillisestä tulosten kestävyyskuilusta toiminnan välittömien ja pysyvien tulosten kesken sekä tulosten soveltamiskuilusta kehittämistoimintaan välittömästi osallistuneiden työpaikkojen ja muiden työpaikkojen kesken (Arnkil 2006, 56). Kestävyyskuilua kutsumme tämän teoksen artikkelissamme (Alasoini, Hanhike, Lahtonen, Ramstad ja Rouhiainen) jäljempänä myös kuiluksi kehittämistoiminnan työpaikkatasoisten ensimmäisen asteen ja toisen asteen tulosten kesken. Soveltamiskuilua taas kutsumme kuiluksi kehittämistoiminnan työpaikkatasoisten ja generatiivisten tulosten kesken. Teos tarkastelee erityisesti sitä, kuinka uudenlaisella, vuorovaikutteisella innovaatiokäsityksellä, jossa hyödynnetään oppimisverkostoja, voidaan pyrkiä silloittamaan jälkimmäistä kuilua. Teoksen kohteena ovat työelämän oppimisverkostot Suomessa vuosina toteutettavassa Työelämän kehittämisohjelmassa (Tykes). Näillä tarkoitetaan ohjelmassa tutkimus- ja kehittämisyksiköiden ja työpaikkojen yhteisiä oppimisen foorumeja, joissa voi olla osallisina muitakin toimijoita. Työelämän oppimisverkosto -projektien sisällyttämiseen Tykes-ohjelmaan uudenlaisena projektitoiminnan muotona vuoden 2004 alusta vaikutti samanaikaisesti useampikin tekijä. Näitä olivat erityisesti aiemman Työelämän kehittämisohjelman (Tyke ) kokemukset ja sen arviointitutkimuksen tulokset (Arnkil ym. 2003), kokemukset skandinaavisista työelämän kehittämisohjelmista (esim. Gustavsen ym. 2001) sekä valtion tiede- ja teknologianeuvoston linjaukset, joiden mukaan ministeriöillä on vastuu luovien innovaatioympäristöjen kehittämisestä ja ylläpitämisestä omilla sektoreillaan (Valtion tiede- ja teknologianeuvosto 2003, 25-27). Teos käsittelee verkostoihin perustuvan ohjelmastrategian perusteita, kertoo mitä työelämän oppimisverkostoilla tarkoitetaan Tykes-ohjelmassa sekä esittelee käynnistyneitä oppimisverkostoprojekteja ja niiden keskeisiä oppimishaasteita. Koska kaikki kyseiset projektit ovat tätä kirjoitettaessa yhä kesken, keskittyy teos verkostojen oppimishaasteisiin eikä tässä vaiheessa vielä niinkään projektien varsinaisiin tuloksiin. Oppimis-

3 3 haasteiden tarkastelussa keskeisiä kysymyksiä ovat ketkä oppivat?, miksi he oppivat?, mitä he oppivat? ja miten he oppivat?. Engeströmin (2001) mukaan jokaisen oppimista käsittelevän analyysin pitäisi pystyä vastaamaan näihin neljään peruskysymykseen. Työelämän oppimisverkostot ovat uudenlainen kehittämistoiminnan muoto, mistä syystä niihin perustuvan ohjelmastrategian ja projektitoiminnan pitkän aikavälin vaikutuksista on toistaiseksi saatavilla vasta niukasti tietoa. Kiinnostus tämänkaltaista ohjelmastrategiaa kohtaan on kuitenkin lisääntynyt selvästi viime vuosina. Teoksessa viitataankin Tykes-ohjelman ohella myös mm. eräisiin pohjoismaisiin työelämän kehittämisohjelmiin, Teknologian kehittämiskeskus Tekesin teknologiaohjelmiin ja Euroopan sosiaalirahaston ohjelmiin, joissa on pyritty soveltamaan samankaltaista strategiaa. Tulosten soveltamiskuilu so. kuilu kehittämistoiminnan työpaikkatasoisten ja generatiivisten tulosten kesken ei koske vain suomalaista työelämän kehittämistoimintaa vaan erilaisia tutkimus- ja kehittämisohjelmia yleisemminkin. Tässä mielessä Tykes-ohjelman työelämän oppimisverkostoista saatavilla kokemuksilla voi otaksua olevan kiinnostavuutta ja sovellettavuutta myös muunlaista kuin varsinaista työelämän kehittämistyötä tekevien kannalta. Teoksen nimi Tuntosarvia ja tulkkeja oppimisverkostot työelämän kehittämistoiminnan uutena muotona viittaa oppimisverkostojen kaksinaiseen luonteeseen. Oppimisverkostoista voi parhaimmillaan tulla niin yksittäisten työpaikkojen tuntosarvia kansainvälisiin keskusteluihin kuin näiden keskustelujen tulkkeja yksittäisten työpaikkojen suuntaan (Alasoini ym. 2002, 29-30). Tämä ajatus oli yhtenä lähtökohtana jo siinä vaiheessa, kun työelämän oppimisverkostoja suunniteltiin uudeksi projektitoiminnan muodoksi Tykes-ohjelmaan. Teos jakautuu kolmeen kokonaisuuteen, joihin kuhunkin sisältyy lyhyt oma johdantonsa. Teoksen yhdestätoista artikkelista kolme ensimmäistä käsittelee oppimisverkostojen toiminnan edellytyksiä. Yksi artikkeleista kohdistuu oppimisverkostotoimintaan kokonaisuutena, kaksi muuta käsittelee edellytyksiä yksittäisten projektien näkökulmasta. Toisessa jaksossa esitellään oppimisverkostojen toimintatapoja. Tähän sisältyvät kolme artikkelia esittelevät kukin projekteissa kehiteltyjä uudenlaisia toimintatapoja omiin temaattisiin oppimishaasteisiinsa vastaamiseksi. Kolmannen kokonaisuuden muodostavat viisi artikkelia, joissa kuvataan oppimisverkostojen kehittämiskohteita. Neljässä artikkelissa liikutaan projektitasolla, kun taas teoksen päättävässä artikkelissa tarkastellaan laajemmin oppimisverkostoista saatuja kokemuksia eri maista ja ohjelmista.

4 4 Kirjallisuus Alasoini, T., Lifländer, T., Rouhiainen, N. & Salmenperä, M. (2002). Innovaatioiden lähteillä. Miksi ja miten suomalaista työelämää kannattaa kehittää? Työelämän kehittämisohjelma työministeriö, Helsinki. Arnkil, R. (2006). Hyvien käytäntöjen levittäminen EU:n kehittämisstrategiana. Teoksessa Seppänen-Järvelä, R. & Karjalainen, V. (toim.) Kehittämistyön risteyksiä. Stakes, Helsinki, Arnkil, R., Rissanen, P., Pitkänen, S., Piirainen, T., Koski, P., Berg, P., Vartiainen, M., Gustavsen, B., Ekman Philips, M., Finne, H. & Riegler, C. (2003). The Finnish Workplace Development Programme. A Small Giant? Ministry of Labour Finnish Workplace Development Programme, Helsinki. Engeström, Y. (2001). Expansive Learning at Work. Toward an Activity Theoretical Reconceptualization. Journal of Education and Work 14:1, Gustavsen, B., Finne, H. & Oscarsson, B. (2001). Creating Connectedness. The Role of Social Research in Innovation Policy. John Benjamins, Amsterdam Philadelphia. Valtion tiede- ja teknologianeuvosto (2003). Osaaminen, innovaatiot ja kansainvälistyminen. Edita, Helsinki.

5 5 OSA I: Oppimisverkostojen toiminnan edellytyksiä Kirjan ensimmäisen osan tekstit käsittelevät onnistuneen verkostomaisen kehittämistoiminnan edellytyksiä. Näiden artikkelien kautta lukija voi rakentaa omaa ymmärrystään oppimisverkostoista ja niiden toiminnasta. Tuomo Alasoinin, Tiina Hanhikkeen, Maarit Lahtosen, Elise Ramstadin ja Nuppu Rouhiaisen yhteisartikkelissa hahmotetaan aluksi työelämän oppimisverkostojen roolia ja mahdollisuuksia innovaatioiden tuottamisessa. Artikkelissa avataan Tykes-ohjelman uuden oppimisverkosto-projektimuodon taustaa ja kuvataan lyhyesti ohjelmassa syyskuuhun 2006 mennessä käynnistetyt 12 oppimisverkostoprojektia. Raimo Hyötyläisen artikkelissa pureudutaan verkostossa tapahtuvaan oppimiseen. Oppimisen keskiöön nostetaan itse verkosto, joka toimii dynaamisen ja reflektioon perustuvan oppimisen näyttämönä. Artikkeli kuvaa sekä verkostomaista toimintaa että oppimista ja ennen kaikkea näiden kahden ilmiön välistä yhteyttä. Kirjoittaja nostaa esille verkoston onnistumisen kannalta keskeisen käsitteen, kehitysagendan, joka kuvaa verkoston toiminnan kohdetta, sisältöä ja tavoitteita. Siru Korkalan ja Erja Mähösen artikkeli nostaa esille yhteisen päämäärän ja keskinäisen luottamuksen merkityksen verkostomaisen yhteistyön onnistumisen kannalta. Artikkelin taustalla ovat Lohjan seudun ympäristöklusterista saadut kokemukset. Pohtiessaan ja arvioidessaan osallistujien kokemuksia verkoston toiminnasta kirjoittajat korostavat, että luottamus on ikään kuin verkoston liima, joka pitää sen koossa ja edistää sen toimintaa. Artikkelin lopuksi esitellään autokorjaamoihin kohdistunut osahanke, joka valottaa hyvin pienten yritysten verkostoitumiseen liittyviä erityishaasteita.

6 6 Tuomo Alasoini, Työelämän kehittämisohjelma Tykes Tiina Hanhike, Työelämän kehittämisohjelma Tykes Maarit Lahtonen, Työelämän kehittämisohjelma Tykes Elise Ramstad, Työelämän kehittämisohjelma Tykes Nuppu Rouhiainen, Työelämän kehittämisohjelma Tykes Työelämän oppimisverkostot uusi kehittämistoiminnan muoto Oppimisverkostojen tavoitteena työelämän kehittämisohjelmissa on vauhdittaa innovaatioiden syntymistä ja leviämistä. Artikkelissa kerrotaan, mitä työelämän oppimisverkostot ovat Tykesohjelmassa ja miksi ohjelma tukee niiden toimintaa. Lopuksi esitetään yhteenveto Tykes-ohjelmassa tähän mennessä käynnistyneestä 12 oppimisverkostoprojektista ja tarkastellaan sitä, kuinka verkostojen oppimis- ja innovaatiopotentiaalia voidaan analysoida. Avainsanat: kehittämisohjelma, ohjelmastrategia, oppimistoiminto, työelämäinnovaatio. Artikkeli tarkastelee työelämän oppimisverkostojen roolia ja mahdollisuuksia työelämäinnovaatioiden tuottamisessa Työelämän kehittämisohjelman (Tykes ) tavoitteiden ja tähänastisten kokemusten pohjalta. Työelämäinnovaatioilla tarkoitetaan ratkaisuja, joiden avulla voidaan parantaa samanaikaisesti työn tuottavuutta ja työelämän laatua työelämässä pysymistä tukevalla tavalla. Näin aikaansaatavaa tuottavuuden kasvua kutsutaan Tykes-ohjelmassa laadullisesti kestäväksi. (Alasoini 2005.) Työelämän oppimisverkostot ovat yksi Tykes-ohjelman neljästä projektitoiminnan muodosta kehittämisprojektien ja niiden esiselvityksinä toteutettavien perusanalyysien sekä menetelmäkehitysprojektien ohella. Niillä tarkoitetaan työelämän tutkimus- ja kehittämisyksiköiden (t&kyksiköiden) ja työpaikkojen yhteisiä oppimisen foorumeja. Oppimisverkostojen tarkoituksena on lisätä mukana olevien osapuolten kehittämisosaamista, luoda ja kokeilla uudenlaisia ja pitkäjänteisiä (3-5 vuotta) kehittämisyhteistyön muotoja t&k-yksiköiden ja työpaikkojen kesken sekä synnyttää uusia, innovatiivisia ratkaisuja suomalaiseen työelämään. Artikkelissa tarkastellaan aluksi verkostoihin perustuvan ohjelmastrategian perusteluja. Tarkastelun kohteena ovat työelämäohjelmien tavoitteiden monitasoisuus, erilaiset käsitykset innovaatioiden luomisesta, tiedon luomisen edellytykset sekä tutkimuksen ja tieteellisen tiedon rooli verkostojen ja ohjelmien tukena. Artikkelin jälkimmäisessä osassa

7 7 esitellään työelämän oppimisverkostojen yleisiä piirteitä Tykes-ohjelmassa ja sitä, kuinka niiden oppimis- ja innovaatiopotentiaalia voidaan arvioida. Lopuksi esitetään yhteenveto ja tilannekatsaus ohjelmassa tähän mennessä käynnistyneestä 12 oppimisverkostosta. Verkostoihin perustuvan ohjelmastrategian perusteita Neljäntasoisia tavoitteita Eri maissa eri aikoina toteutetut työelämän kehittämisohjelmat ovat poikenneet toisistaan huomattavasti käsitteellisten lähestymistapojen, toimintamuotojen, sidos- ja kohderyhmien, resurssien ja koko yhteiskuntapoliittisen kontekstin osalta (esim. Brödner & Latniak 2003; Gallagher 2001; Gustavsen ym. 2001). Näistä monista eroista huolimatta on mahdollista erottaa neljä geneeristä tasoa, joilla ohjelmien tavoitteita ja tuloksia voidaan arvioida (Alasoini 2006). Ohjelmien yhteiskuntapoliittisen tason tavoitteet liittyvät siihen, millaisiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin (työn tuottavuus, työtyytyväisyys, sairauspoissaolot jne.) toiminnalla pyritään vaikuttamaan. Nämä näkyvät yleensä ohjelman visiossa tai toiminta-ajatuksessa. Ohjelmatason tavoitteet liittyvät siihen, miten ohjelma pystyy omien toimenpiteidensä avulla edistämään edellä mainittujen yhteiskuntapoliittisten tavoitteiden saavuttamista. Kolmatta tavoitetasoa voidaan kutsua generatiiviseksi. Se kuvaa sitä, miten ohjelman tukemien projektien tulokset ja kokemukset yksittäisillä työpaikoilla hyödyttävät myös muita työpaikkoja, ohjelman muita keskeisiä sidosryhmiä tai niin sanottua suurta yleisöä. Hyödyt eivät kuitenkaan tyypillisesti synny siten, että tulokset ja kokemukset voisivat siirtyä kontekstista toiseen sellaisenaan, valmiissa muodossaan hyödynnettävissä olevina konkreettisina käytäntöinä tai ratkaisuina. Hyödyt ilmenevät sen sijaan varsinkin mitä abstraktimmasta tai systeemisesti monimutkaisemmasta ilmiöstä tai ideasta on kyse pikemminkin reflektion kohteena olevina generatiivisina ideoina, jotka edellyttävät vastaanottajan päässä tyypillisesti paikallista (uudelleen)suunnittelua. Neljäntenä ovat ohjelmien työpaikkatasoiset tavoitteet. Ne voidaan jaotella vielä kahtia: Ensimmäisen asteen tavoitteet koskevat välittömiä parannuksia työpaikoilla projektien tavoitteiksi asetetuissa tekijöissä kuten esimerkiksi tuottavuudessa, asiakasjoustavuudessa tai työhyvinvoinnissa. Työpaikkatasoiset toisen asteen tavoitteet puolestaan kuvaavat sitä, kuinka kestäviä projektien tulokset ovat niihin osallistuneilla työpaikoilla. Toisen asteen tulokset edellyttävät tyypillisesti, että projektien myötä työpaikoilla on saatu aikaan muutoksia joissain keskeisissä toimintakäytännöissä.

8 8 Vaikka edellä esitettyä tavoitetasojen välistä jaottelua voikin pitää geneerisenä, voivat eri tasot painottua ohjelmissa hyvinkin eri tavoin. Tyypillisinä ongelmina työelämän kehittämisohjelmissa voi arviointitutkimusten perusteella pitää erityisesti seuraavia piirteitä: Selvää jaottelua yhteiskuntapoliittisen tason ja ohjelmatason tavoitteiden välille ei ole tehty. Tällöin toiminnan lähtökohtana olleissa yhteiskunnallisissa ilmiöissä ohjelman toteutusaikana tai välittömästi sen jälkeen tapahtuneita muutoksia saatetaan problematisoimatta pitää ohjelmallisen toiminnan aikaansaamina vaikutuksina. Työpaikkatasolla kiinnitetään huomiota yksipuolisesti vain helpommin mitattavissa oleviin ensimmäisen asteen tuloksiin. Toisen asteen tulokset ovat kuitenkin ohjelmien yhteiskunnallisen vaikuttavuuden näkökulmasta tärkeämpiä. Generatiiviset tavoitteet on määritelty epämääräisesti eikä niiden saavuttamisen edellyttämiä mekanismeja ja toimenpiteitä resursseineen ole mietitty riittävästi. Tyypillistä työelämän kehittämisohjelmille on ollut, että työpaikkatasoisten (ensimmäisen asteen) tulosten saavuttamisessa on onnistuttu generatiivisen tason tavoitteita paremmin. Edellisestä johtuen ohjelmien eri tasojen välillä on ollut kuilu. Eritasoisten tavoitteiden välille ei ole syntynyt loogista, käsitteellistä yhteyttä. Tässä artikkelissa oppimisverkostotoimintaa perustellaan erityisesti ohjelmien generatiivisten ja työpaikkatason tulosten välisestä suorituskuilusta käsin. Mistä tämä kuilu johtuu? Lineaarisesta innovaatiokäsityksestä Perinteinen ja ehkä edelleenkin tyypillisin ohjelmastrategia perustuu karrikoidusti kuvaten joukkoon toimintatavaltaan edistyksellisillä työpaikoilla toteutettuja itsellisiä demonstraatioprojekteja. Niiden tarkoituksena on toimia empiirisenä näyttönä jonkin periaatteen, käytännön tai ratkaisun puolesta. Pilotteina toteutettavat demonstraatioprojektit onnistuvat yleensä vähintäänkin kohtuullisesti. Tähän vaikuttavat seuraavat tekijät: Ne saavat tavallisesti käyttöönsä poikkeuksellisen hyvät taloudelliset ja asiantuntijaresurssit. Niissä voidaan harjoittaa pitkälle menevää kohdespesifiä (yritys-, työpaikka- tai työyksikkökohtaista) räätälöintiä. Ne toteutetaan edistyksellisillä työpaikoilla, joilla on jo ennestään kokemusta sekä omaehtoisesta kehittämistoiminnasta että yhteistyöstä tutkijoiden tai konsulttien kanssa.

9 9 Mukanaolo ohjelmassa lisää projektin legitiimisyyttä ja läpinäkyvyyttä sekä tätä kautta osallisten sitoutumista sen toteuttamiseksi mahdollisimman hyvin. Mukanaolo ohjelmassa synnyttää ns. Hawthorne-efektin. Tällöin osalliset parantavat suoritustaan tai antavat kokeilun tuloksista myönteisiä arviointeja ensisijaisesti siksi, että ovat saaneet osakseen erityistä huomiota. Demonstraatioprojektien tulosten perusteella asiantuntijat konstruoivat hyviä käytäntöjä, joita pyritään sen jälkeen levittämään muille, vähemmän edistyksellisille työpaikoille. Tyypillisiä levitysmekanismeja ovat konsultointi, koulutus, seminaarit, julkaisut ja tietopankit. Tällaisen ohjelmastrategian mahdollisuudet saada aikaan generatiivisia tuloksia riippuvat tiedon levitysmekanismien tehokkuudesta. Tieto- ja viestintäteknologioiden nopea kehitys ja erityisesti internetin käytön nopea leviäminen ovat luoneet tähän viime vuosina uusia tehokkaita välineitä. Tällaisten mekanismien mahdollisuudet käyvät kuitenkin sitä ahtaammiksi, mitä abstraktimman tai systeemisesti monimutkaisemman ilmiön tai idean levittämisestä on kyse (Lillrank 1995; Powell 1995; Wareham & Gerrits 1999). Esimerkiksi kymmenessä EU-maassa hiljattain tehdyn tutkimuksen tulokset uusien työn organisointimuotojen leviämisen esteistä osoittavat, etteivät keskeisinä esteinä ole olleet niinkään tiedon puute erilaisista sovellettavissa olevista ratkaisuista tai näiden käyttöönoton edellyttämistä toimenpiteistä vaan pikemminkin työpaikkojen olemassaolevat toimintatavat sekä kilpailuja toimintastrategiset valinnat (Business Decisions Limited 2002). Ongelmana perinteisessä ohjelmastrategiassa on tästä näkökulmasta katsottuna keinojen heikkous, joilla vaikuttaa muiden kuin demonstraatioprojekteihin suoraan osallistuvien työpaikkojen toimintatapoihin, strategiavalintoihin ja kulttuuriin. Vaikuttaminen näihin edellyttää avointa ja kokemuksellista oppimisprosessia. Harva ohjelma voi kuitenkaan tarjota suurelle joukolle toisen vaiheen työpaikkoja samassa määrin tueksi taloudellisia ja asiantuntijaresursseja tai mahdollisuuksia kohdespesifiin räätälöintiin kuin demonstraatioprojekteissa. Harvan ohjelman on myös mahdollista saada toisen vaiheen työpaikoissa aikaan demonstraatioprojekteihin verrattavissa olevaa legitimiteetin, läpinäkyvyyden ja sitoutuneisuuden tasoa uusien käytäntöjen omaksumiseksi. Vähänkään abstraktin tai systeemisesti monimutkaisen käytännön omaksuminen ei ole mekaaninen siirtoprosessi kontekstista (kuten yrityksestä, työpaikasta tai työyksiköstä) toiseen vaan paikallinen luomus. Perinteinen ohjelmastrategia perustuu ajatukseen lineaarisesta innovaatiomallista. Nimi viittaa näkemykseen, jonka mukaan innovaatio syntyy tiettyjen toisiaan loogisesti seuraavien vaiheiden (perustutkimus

10 10 soveltava tutkimus kehittämisprosessi innovaatio innovaation leviäminen) mukaisesti, yksisuuntaisesti etenevän ja jalostuvan tiedon pohjalta. Tällaista käsitystä on innovaatiotutkimuksessa kritisoitu jo pitkään. Modernimpi näkemys perustuu ajatukselle vuorovaikutteisesta innovaatiomallista. Sen mukaan tärkeää on innovaatioketjun eri osien välinen vuorovaikutus ja yhteistyö vastakohtana lineaarisen mallin mukaiselle käsitykselle tiedon yksisuuntaisesta, hierarkkisesta valumisesta vaiheesta toiseen. Samalla on ryhdytty puhumaan innovaatioketjujen sijasta innovaatioverkostoista. (Miettinen ym. 1999; Schienstock & Hämäläinen 2001.) vuorovaikutteiseen innovaatiokäsitykseen Edellisen perusteella ei olekaan yllättävää, että monissa ohjelmissa on viime vuosina pyritty etsimään vaihtoehtoisia keinoja tuottaa generatiivisia tuloksia. Lähtökohtana niissä on ollut pyrkimys luoda ohjelman sisälle eri toimijoita yhdistäviä vuorovaikutteisia oppimistiloja jo projektien suunnittelu- ja toteutusvaiheeseen. Norjalaisessa ja ruotsalaisessa työelämän kehittämistoiminnassa alkoi 1980-luvulta lähtien tapahtua paradigmaattinen käänne, jossa verkostoja ryhdyttiin pitämään ensisijaisesti uuden tiedon konstruoinnin välineinä eikä niinkään vain välineinä informaation jälkikäteen tapahtuvalle levittämiselle (Ennals & Gustavsen 1999; Gustavsen ym. 2001). Yksi uudenlaisen verkostoparadigman läpilyöntiä ruokkinut tekijä oli Japanin laatuliikkeen samanaikainen onnistuminen maanlaajuisen laadun parantamisen verkoston luomisessa (Cole 1989; vrt. myös Naschold 1994). Sen menestys muodosti ilmiselvän kontrastin Skandinavian maiden epäonnistumisille uusien osallistavien työn organisointimuotojen tai muiden edistyksellisten toimintakäytäntöjen leviämisen edistämisessä. Verkostoajattelu perustuu vuorovaikutteiseen innovaatiomalliin. Ohjelmassa tulee olla mukana muutaman demonstraatioprojektin sijasta suhteellisen suuri joukko työpaikkoja, t&k-yksiköitä ja muita toimijoita. Näiden kiinteän, pitkäjänteisen vuorovaikutuksen ja kehittämisyhteistyön myötä voidaan yksittäisten työpaikkojen kannalta lisätä niiden onnistumisen edellytyksiä kehittämisessä, parantaa niiden mahdollisuuksia saada inspiraatiota, ideoita ja rohkaisua kehittämiseen sekä vauhdittaa uusien, innovatiivisten ratkaisujen etsimistä. Tällaista toimintaa voidaan kutsua refleksiiviseksi benchmarking-toiminnaksi erotuksena mekanistisesta benchmarking-toiminnasta, joka perustuu universalistisempaan näkemykseen valmiissa muodossaan siirrettävissä olevista parhaista käytännöistä (Schienstock 2004, 18). Refleksiivisessä benchmarking-toiminnassa osapuolten kiinnostuksen kohteena ovat ennen kaikkea generatiivisia ideoita synnyttävien toiminnallisten vastaavuuksien

11 11 löytäminen erilaisista työpaikkakonteksteista. Siinä pyritään oppimistilojen (Nonaka ym. 2000) luomiseen. Käsite viittaa siihen, että oppiminen ja uuden tiedon muodostuminen edellyttää osapuolten välistä yhteistä, jaettua kontekstia. Konteksti tarkoittaa ajan ja tilan (fyysisen, virtuaalisen tai mentaalisen) yhdistelmää. Oppimistilasta puhuminen sisältää ajatuksen, jonka mukaan oppiminen ei tapahdu tyhjiössä ja deterministisesti vaan tavalla, joka riippuu kulloisenkin kontekstin ominaispiirteistä, jossa eri osapuolet kohtaavat toisensa. Perinteisessä ohjelmastrategiassa keskeinen keino pyrkiä parantamaan kykyä tuottaa generatiivisia tuloksia liittyy tyypillisesti ohjelman tiedonlevityskanavien tehokkuuden kehittämiseen. Tämä on tietysti tärkeää myös vaihtoehtoisessa strategiassa. Siinä huomion keskipisteenä ovat kuitenkin keinot, joilla luodaan työpaikkojen ja muiden toimijoiden kuten tutkijoiden ja kehittäjien välille vuorovaikutteisia konteksteja, jotka edistävät yhdessä oppimista ja uuden tiedon muodostumista. Ohjelmastrategioiden kyvyssä tuottaa työpaikkatasoisia tuloksia ei ole välttämättä eroja. Perinteisen strategian mukaisessa projektitoiminnassa pystytään usein pitkälle menevään kohdespesifiin räätälöintiin ja mittavaan projektien resurssointiin. Vaihtoehtoisessa strategiassa tämä ei ole projektien suuremman määrän johdosta useinkaan samassa määrin mahdollista. Tiedon- ja kokemustenvaihto muiden projektien kanssa ja tätä kautta hankittavissa oleva tuki jo projektien suunnittelu- ja toteutusvaiheessa voi kuitenkin kompensoida tätä puutetta vaihtoehtoisessa strategiassa. Perinteisen ohjelmastrategian kyky tuottaa generatiivisia tuloksia riippuu suuresti kohteena olevan ilmiön tai idean luonteesta. Hyvien käytäntöjen levittäminen on sitä vaikeampaa, mitä abstraktimmasta ja systeemisesti monimutkaisemmasta ilmiöstä tai ideasta on kyse. Perinteisen strategian voi otaksua toimivan paremmin sellaisissa ohjelmissa, joissa pääasiallisena kohteena on fyysinen tai teknologinen ympäristö, kuin sellaisissa, jotka kohdistuvat enemmän psykososiaalisiin kysymyksiin. Tulevaisuuden ohjelmissa tarvitaan entistä enemmän vaihtoehtoisen strategian mukaista lähestymistapaa. Näin jo yksin siksi, että psykososiaalisten kysymysten merkitys korostuu jatkossa työelämän muuttuessa, mutta myös siksi, että vaihtoehtoinen strategia perustuu modernimpaan ja realistisempaan näkemykseen innovaatiosta. Erilaisten lähestymistapojen risteyksessä Uudenlaisten innovaatiotoimintaa, oppimista ja edistyksellisten toimintakäytäntöjen leviämistä edistävien lähestymistapojen kehittymiseen ovat

12 12 pohjoismaisissa tutkimus- ja kehittämisohjelmissa vaikuttaneet viime vuosina monenlaiset teoreettiset viitekehykset. Eräitä esimerkkejä makrotai mesotasolle keskittyneistä viitekehyksistä ovat kansallinen ja alueellinen innovaatiojärjestelmä, teollinen klusteri sekä oppiva yhteiskunta ja alue. Esimerkkejä mikrotasoisista viitekehyksistä taas ovat toisen sukupolven lähestymistavat tiedon ja osaamisen johtamiseen 1 (knowledge management) ja konstruktivistiset näkökulmat oppimiseen. Seuraavassa peilataan tämän artikkelin lähtökohtia hieman yksityiskohtaisemmin suhteessa kahteen viimeksi mainittuun diskurssiin. Tiedon luomisen edellytyksistä Lähtökohtana artikkelissa on, ettei tietoa (knowledge) voi mieltää yksinomaan varastoiduksi informaatioksi, jota on mahdollista siirtää yksilöltä toiselle irrallaan sen haltijasta erilaisten artefaktien kuten kirjojen, artikkelien, videoiden tai internet-pohjaisten datapankkien avulla. Lähtökohtana on sen sijaan käsitys, jonka mukaan tieto syntyy inhimillisen vuorovaikutuksen kautta, kun yksilöillä on mahdollisuus kohdata toisiaan esimerkiksi erilaisissa kokouksissa, työpajoissa, työkonferensseissa tai muissa organisoiduissa tilanteissa tai erilaisten informaalisten kontaktien kautta (Amin & Cohendet 2004; Miles 2003; Stacey 2001). Voidakseen toimia tiedon luojina eikä pelkkinä informaation välittäjinä ohjelmien tulisi kyetä luomaan vuorovaikutteisia foorumeja ja yhdistäviä toiminnan kohteita kriittiselle massalle toimijoita, joilla on keskenään erilaista asiantuntemusta ja joiden on mahdollista sitoutua vuorovaikutukseen suhteellisen pitkäksi aikaa. Tällaisia yhdistäviä toiminnan kohteita voivat olla esimerkiksi konkreettiset tuotteet, yhteiset kehittämisprojektit tai erilaiset sosiaaliset käytännöt tai käsitteelliset artefaktit. Kriittisen massan käsitettä on käytetty mm. joukkoliikkeiden ja innovaatioiden tutkimuksessa. Sillä on jälkimmäisessä tapauksessa tarkoitettu kohtaa, jossa jo niin suuri määrä yksilöitä on omaksunut innovaation, että innovaation omaksuminen etenee itsestään (Rogers 2003, 157). Kriittinen massa on järjestelmätasoinen käsite. Sitä on käytetty jossain määrin eri tavoin tutkittaessa interaktiivisia innovaatioita, joilla on sisäänrakennettu pakottava mekanismi, kuten esimerkiksi puhelin, faksi, sähköposti tai telekonferenssi, ja ei-interaktiivisia innovaatioita, jollaisia ovat tyypillisesti erilaiset organisatoriset tai johtamiseen liittyvät innovaatiot. Työelämän kehittämistoiminnan kohteena ovat tyypillisesti jälkimmäiset. Tässä artikkelissa kriittistä massaa käytetään metaforana, joka viittaa siihen, 1 Ensimmäisen sukupolven lähestymistavoissa huomio on ollut tietoa kantavissa yksilöissä ja heidän objektiivisesti erillisinä mitattavissa olevissa taidoissaan. Toisen sukupolven lähestymistavoissa taas keskeisenä ajatuksena on, että tieto on sitoutunutta yhteisöllisiin käytäntöihin ja se myös rakentuu niiden myötä. (Ahonen ym )

13 13 kuinka tärkeää tiedon luomiseen tähtäävissä ohjelmissa on saada riittävän suuri joukko toimijoita sitoutumaan ohjelman uskottavuuden aikaansaamiseksi ja tällä tavalla uusien toimijoiden mukaan houkuttelemiseksi. Toimijoiden asiantuntemuksen erilaisuus on toinen tärkeä näkökohta ajateltaessa ohjelman kykyä luoda uutta tietoa. Kun kyse on oppimisesta, jossa etsitään ratkaisuja joihinkin jo pitkälti määriteltyihin ongelmiin (esim. yritysten operatiivista toimintaa koskevat ratkaisut), voi verkoston osapuolten asiantuntemuksen samankaltaisuudesta olla etua. Tällaisen adaptiivisen oppimisen avulla osapuolten on mahdollista löytää ratkaisuja tarvitsematta kyseenalaistaa toimintaansa ohjaavia normeja ja perusolettamuksia. Silloin, kun kyse on taas enemmän itse ongelman määrittelystä ja kysymysten asettelusta (esim. yritysten strategiset valinnat uudenlaisessa vaikeasti hahmotettavassa toimintaympäristössä), voi verkoston osapuolten asiantuntemuksen erilaisuus olla rikkaus. Tällöin osapuolilta voidaan edellyttää jo sellaista generatiivista oppimista, jossa nämä joutuvat arvioimaan kriittisesti myös toimintaansa ohjaavia normeja ja perusolettamuksia. Koska usein tarvitaan kummankinlaista oppimista, voi suotuisin tilanne kokonaisuutena olla sopivan suuruinen erilaisuus verkoston osapuolten kesken (Nahapiet & Ghoshal 1998, ; Schienstock & Hämäläinen 2001, ; Tell 2001, 18-23). Tämä yhtäältä rikastuttaa verkoston tieto- ja osaamispohjaa, muttei toisaalta vielä estä verkostossa mukana olevia ymmärtämästä toistensa lähtökohtia, tavoitteita, kieltä ja koko käsite- ja arvomaailmaa. Asiaa on tarkasteltu kuvassa 1 erikseen adaptiivisen ja generatiivisen oppimisen osalta. Taustaolettamuksena on, että verkoston eri osapuolten välisen vuorovaikutuksen sisältämä oppimismahdollisuus voidaan nähdä osapuolten omaaman asiantuntemuksen erilaisuuden funktiona. Asiantuntemuksen erilaisuuden aste vaikuttaa oppimismahdollisuuksiin kahden komponentin kautta. Nämä ovat informaation vaihdon helppous ja siihen sisältyvä informaation uutuusarvo. Vuorovaikutukseen sisältyvän informaation vaihdon helppous pienenee sen myötä, mitä suuremmaksi osapuolten omaaman asiantuntemuksen erilaisuus kasvaa. Vuorovaikutukseen sisältyvän informaation uutuusarvo taas kasvaa sen myötä, mitä suuremmaksi osapuolten omaaman asiantuntemuksen erilaisuus kasvaa. Näiden kahden komponentin yhteisvaikutusta voidaan kuvata oheisella kahdella käännetyn U:n muotoisella käyrällä. Adaptiivisessa oppimisessa ja inkrementaalisten innovaatioiden tuottamisessa voi asiantuntemuksen erilaisuuden asteen optimipisteen ajatella sijoittuvan edellä esitetyn perusteella kuvassa vasemmalle generatiivisen oppimisen ja radikaalien innovaatioiden tuottamisen optimipisteestä.

14 14 Suuri Kyky oppia ja tuottaa innovaatioita Adaptiivinen oppiminen Inkrementaaliset innovaatiot Generatiivinen oppiminen Radikaalit innovaatiot Vähäinen Vähäinen Asiantuntemuksen erilaisuus Suuri Kuva 1. Verkoston osapuolten asiantuntemuksen erilaisuus sekä näiden vuorovaikutuksen sisältämä oppimismahdollisuus ja kyky tuottaa innovaatioita. Perustelu sille, että vuorovaikutteisiin foorumeihin on hyvä saada mukaan toimijoita, joilla on riittävän erilaista asiantuntemusta, liittyy kysymykseen julkisesti rahoitettujen ohjelmien tuottamasta lisäarvosta. Ohjelmat voivat osoittaa lisäarvonsa parhaiten synnyttämällä nimenomaan uudenlaisia vuorovaikutussuhteita toimijoiden välille. On otaksuttavissa, että mitä erilaisempaa asiantuntemusta toimijoilla on, sitä korkeampi on tyypillisesti kynnys sille, että tällaisia vuorovaikutussuhteita syntyisi luontaisesti yksinomaan markkinamekanismin välityksellä. Kolmas tärkeä näkökohta liittyy vuorovaikutteisten foorumien aikajänteeseen. Mitä erilaisempaa asiantuntemusta toimijoilla on, sitä enemmän toimijat tyypillisesti tarvitsevat aikaa pystyäkseen luomaan keskinäistä luottamusta ja sellaisia yhteisiä käsitteellisiä viitekehyksiä, jotka rikastuttavat heidän keskinäistä kommunikaatiotaan ja ymmärrystä toisistaan. Tutkimuksen ja tieteellisen tiedon roolista Konstruktivistiset lähestymistavat oppimiseen ja innovaatioihin ovat olleet yksi tärkeä inspiraation ja innoituksen lähde monille viimeaikaisille pohjoismaisille työelämän kehittämisohjelmille ja -projekteille (esim. Gustavsen ym. 2001; Levin (toim.) 2002; Svensson ym. (toim.) 2002). Konstruktivististen lähestymistapojen myötä ovat yleistyneet näkemykset, joiden mukaan tutkijat ja konsultit ovat väkisinkin aktiivisia todellisuuden konstruoijia, (yhteiskunta)tiede voidaan sellaisenaan nähdä yhteis-

15 15 kunnallisena käytäntönä ja on tärkeää, että tutkimuksella on dialoginen suhde kohteeseensa. Gustavsenin (2002) mukaan pohjoismaisessa keskustelussa työorganisaatioiden kehittämisestä voidaan erottaa kolme historiallista vaihetta. Ensimmäinen vaihe liittyy tayloristisen rationalisointiajattelun läpimurtoon ja laajentuvaan uskoon sen ylivertaisuudesta 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Tayloristiset johtamista sekä työn organisointia ja muotoilua koskevat periaatteet alkoivat kuitenkin kohdata ja 1970-luvuilla työntekijöiden ja tutkijoiden puolelta kasvavaa kritiikkiä, joka kohdistui yksipuolisen rationalisointiajattelun työn sisältöjä köyhdyttäviin vaikutuksiin. Samanaikaisesti myös yritysten tietoisuus vaihtoehtoisista työn järjestelyn tavoista ja työn organisoinnin muodoista kuten työn laajentamisesta ja rikastamisesta, työkierrosta, itseohjautuvista työryhmistä, tuotantosoluista ja tuotantolinjojen rinnakkaisryhmittelyistä alkoi lisääntyä. Keskustelun tässä vaiheessa tayloristista rationalisointiajattelua kritisoitiin työelämän laadun näkökulmasta ja asetettiin samalla kyseenalaiseksi sen asema parhaana käytäntönä myös tuottavuuden ja tuotannon kasvavien joustavuusvaatimusten näkökulmasta. Keskustelun kolmannen vaiheen herättäjänä voidaan Gustavsenin mukaan pitää viime vuosina voimistunutta kritiikkiä sitä kohtaan, ettei kehittämisohjelmien ja -projektien hyviäkään työpaikkatasoisia tuloksia ole yleensä onnistuttu levittämään siten, että ne olisivat poikineet laajasti vastaavanlaisia muutoksia muilla työpaikoilla. Keskustelun uusimmassa vaiheessa huomio ei ole enää yhtä painokkaasti siinä, mitä ovat ne nimenomaiset hyvät käytännöt, joiden käyttöä tulisi edistää. Enemmän tai vähemmän universaalien ja ajallisesti pysyvien hyvien käytäntöjen etsimisen sijasta työn organisointia tulisi tarkastella refleksiivisenä asiaintilana, joka on jatkuvan keskustelun, uudelleenmäärittelyn ja arvioinnin kohteena. Samalla päähuomio ohjelmallisessa kehittämisessä on ollut siirtymässä entistä enemmän siihen, miten erilaisia kansallisia, alueellisia tai toimialakohtaisia infrastruktuuritekijöitä ja verkostoja kehittämällä voitaisiin tehokkaasti edistää työorganisaatioiden uudistumista ja uudistumiskykyä ylipäätään. Keskustelun sisällön muuttumiseen liittyy myös muuttunut käsitys ulkoisen asiantuntijatiedon (ml. tieteellisen tiedon) roolista. Tayloristisen rationalisointiajattelun vaiheessa ulkoinen asiantuntijatieto esiintyi käytännön toimijoiden (johdon ja henkilöstön) perinteiseen ja pitkälti kokemusperäiseen tietoon nähden ylivertaisena, objektiivisena ja tästä syystä pitkälti kyseenalaistamattomana tiedon lajina. Tayloristiselle rationalisointiajattelulle kriittisessä ja sille vaihtoehtoja etsineessä vaiheessa asiantuntijatiedon rooli saatettiin usein mieltää hyvinkin samalla lailla, vaikka itse tähän keskustelun vaiheeseen sisältyikin jo lähtökohtaisesti myös työelämän laatua, työntekijöiden osallistumista ja työelämän demokra-

16 16 tisointia korostavia teemoja. Keskustelun uusimmassa vaiheessa lähtökohtana on ollut tasavertaisempi ja vuorovaikutteisempi näkemys tieteellisen tiedon ja ylipäätään asiantuntijatiedon roolista muutosprosesseissa. Eräissä radikaaleimmissa konstruktivistisissa näkemyksissä (esim. Mikkelsen 1997) tutkijoita pidetään vain yhtenä toimijaryhmänä muiden joukossa. Vaikka yhteiskuntatieteitä ja yhteiskuntatieteellistä tietoa voidaankin tarkastella yhdenlaisena yhteiskunnallisena käytäntönä muiden kehittämisprosesseihin osallistuvien yhteiskunnallisten käytäntöjen joukossa, voi sillä kuitenkin ajatella olevan joitain sille ominaisia, spesifejä ominaisuuksia. Yhteiskuntatieteillä voidaan ajatella olevan kolmenlaisia funktioita. Nämä ovat toteava (konstatiivinen), kriittinen ja konstruktiivinen (Fricke 1994; Räsänen & Mäntylä 2001). Parhaimmillaan yhteiskuntatieteet voivat toimia muutosprosesseissa yhteiskunnallisena käytäntönä, joka kykenee yhdistämään nämä kolme funktiota ja hyödyntämään näitä kaikkia hedelmällisellä tavalla prosessien tukena. Työn organisoinnin tarkastelemisen refleksiivisenä asiaintilana ei tarvitse merkitä sitä, ettei työn organisointi ja sen kehittäminen olisi samalla monin eri tavoin sidoksissa omassa toimintaympäristössään meneillään oleviin muutoksiin. Voidaan esimerkiksi otaksua, että meneillään olevassa tieto- ja viestintäteknologioiden kehittymiseen perustuvassa talouden pitkässä aallossa elinkelpoisiksi osoittautuvat työn organisointia koskevat käytännöt ovat varsin toisenlaisia kuin edelliselle pitkälle aallolle tyypillisen massatuotannon aikakaudella (esim. Bélanger ym. 2002; Freeman & Louçã 2002; Pihlaja 2005). Tieteellisen tiedon yhtenä tehtävänä osallistuessaan työn organisoinnin kehittämisestä käytävään keskusteluun yrityksissä voi olla nimenomaan tämänkaltaisten yleisempien historiallisten ja muiden kontekstuaalisten näkökulmien osoittaminen sekä tätä kautta yritysten tukeminen niiden paikallisten ongelmien ja kehittämistarpeiden kontekstualisoinnissa. Yhteiskuntatieteet voivat edellä kuvatun toteavan funktionsa ohella auttaa esittämään kriittisiä kysymyksiä ja auttaa tällä tavalla ongelmanasettelujen uudelleenmuotoilussa. Yhteiskuntatieteillä voi myös olla konstruktiivinen rooli sitä kautta, että ne auttavat tuottamaan uusia malleja ja menetelmiä, joita käytännön toimijoiden on mahdollista hyödyntää kehittämistoiminnassa. Oppimisverkostot Tykes-ohjelmassa Mitä ja miksi? Työelämän kehittämisohjelman (Tyke ) arviointitutkimuksessa (Arnkil ym. 2003) todettiin, että suurin osa ohjelman kehittämisprojekteista

17 17 oli ollut keskimäärin varsin onnistuneita ja niiden tulokset olivat hyviä. Suurin osa projekteista oli kuitenkin ollut työpaikka- tai yrityskohtaisia. Tutkimuksessa todettiin, että yksittäinen työpaikka tai yritys voi olla liian pieni yksikkö laaja-alaisten ja kestävien muutosten aikaansaamiseksi työelämässä. Toinen kriittinen näkökohta, joka liittyi Tyke-ohjelman kykyyn tuottaa generatiivisen tason tuloksia, koski tutkimuksen roolia ohjelman projektitoiminnassa. Ohjelman yhtenä päätavoitealueena oli ollut työelämän kehittämisen rakenteiden vahvistaminen Suomessa. Yliopistojen, tutkimuslaitosten ja ammattikorkeakoulujen asiantuntijoiden osallistuminen ohjelman projekteihin ei ollut kuitenkaan suhteellisesti lisääntynyt ohjelman edetessä vaan huomattavin muutos oli ollut konsulttien osuuden kasvu. Tyke-ohjelman toisena projektitoiminnan muotona kehittämisprojektien rinnalla vuodesta 1997 alkaen olivat olleet verkostoprojektit, jotka jo lähtökohdiltaan joiltain osin vastasivat arviointitutkimuksen esiin nostamaan kritiikkiin. Verkostoprojektit poikkesivat kehittämisprojekteista erityisesti siinä, että niiden toiminnan tavoitteena oli laajasti hyödynnettävissä olevien organisaatioinnovaatioiden ym. uudenlaisten mallien ja käytäntöjen kokeileminen yritysten muodostamassa tuotannollisessa tai muussa kehittämisverkostossa. Tyke-ohjelman vuosina rahoittamista vajaasta 670:stä projektista oli verkostoprojekteja 45, mutta niiden osuus koko projektirahoituksesta oli noin neljännes. Verkostoprojektit poikkesivat toisistaan suuresti monien ominaisuuksiensa kuten verkostomaisuutensa, kehittämiskoalitionsa laajuuden ja tutkimuksellisuutensa perusteella (Alasoini 2005). Monet niistä tuottivat uusia malleja ja välineitä, joita on myös julkaistu erilaisina raportteina ja käsikirjoina. Sen sijaan on vaikeampi arvioida, missä määrin verkostoprojektit todella toimivat oppimistiloina, joissa eri yritysten ja tutkimus- ja kehittämisyksiköiden keskinäinen tiedon- ja kokemustenvaihto synnytti toiminnan kehittymistä palvelleita generatiivisia ideoita. Koko Tyke-ohjelman arviointitutkimuksen (Arnkil ym. 2003) ja verkostoprojektien erillisten arviointitutkimusten (Koivisto & Ahmaniemi 2001; Vesalainen & Kempas 2002) keskeisiä opetuksia Tykes-ohjelmaa valmisteltaessa olivat erityisesti seuraavat: Ensiksikin, projekteilla, joiden avulla pyritään luomaan foorumeja generatiivisten ideoiden synnyttämiseksi, tulee olla riittävästi kriittistä massaa ja niiden toiminnan aikajänteen tulee olla riittävä. Toiseksi, niin projektien sisäistä kuin niiden keskinäistä vuorovaikutusta ja oppimistilojen syntymistä pitää resurssoida riittävästi jo heti projektien käynnistymisestä lähtien. Kolmanneksi, generatiivisten tulosten vahvistamiseksi projektitoiminnan tutkijakoulutusta palvelevia osioita tulee vahvistaa ja kytkeä tutkijakoulutus suoremmin itse työpaikoilla tehtävään kehittämistyöhön.

18 18 Tykes-ohjelmaa valmisteltaessa ohjelmalle asetettiin kunnianhimoisia tavoitteita, jotka koskivat generatiivisten tulosten aikaansaamista, entistä suurempien kehittämistoiminnan yksiköiden perustamista ja tutkijakoulutuksellisen roolin vahvistumista. Tämä johti uudenlaisen projektitoiminnan muodon, työelämän oppimisverkosto -projektin, syntyyn. Valmisteluvaiheessa toteutettiin myös kysely, jolla kartoitettiin, millaisia työelämän oppimisverkostoja Suomessa jo oli olemassa, millaisia olivat niitä koskevat kokemukset ja millaisia toiveita t&k-yksiköillä oli tällaisen toiminnan kehittämiseksi. Kysely osoitti selvästi, että yksiköiden keskuudessa tunnettiin kasvavaa kiinnostusta verkostoperustaista kehittämistä kohtaan ja uuden ohjelman myötä lisääntyviä resursseja tähän pidettiin tarpeellisina. (Ramstad 2005.) Työpaikkojen ja t&k-yksiköiden perinteistä projektiyhteistyötä laajempaa ja pitkäjänteisempää yhteistyötä perusteltiin Tykes-ohjelmaa valmisteltaessa erityisesti seuraavilla näkökohdilla (Alasoini 2005, ): Työpaikat: Työpaikkojen muutoshaasteet tulevat vaativammiksi. Ongelmat ovat entistä vaikeammin hahmotettavia ja niiden syiden ja seurausten väliset yhteydet monimutkaisempia. Tällaisessa ympäristössä yksin asiantuntijatiedon sen enempää kuin käytännön toimijoiden (johdon ja henkilöstön) tiedon varassa on yhä vaikeampaa löytää ratkaisuja näihin haasteisiin. Menestyksellisten ratkaisujen etsiminen edellyttää entistä enemmän erilaisen tiedon käytännön tiedon ja asiantuntijatiedon välistä vuorovaikutusta ja yhdistämistä. Tutkimus- ja kehittämisyksiköt: Uuden tiedon ja osaamisen hyödyntämisen edistäminen on tietovaltaistuvassa ja verkostoituvassa taloudessa yhä tärkeämpi yliopistojen ja soveltuvin osin myös ammattikorkeakoulujen kolmas tehtävä opetuksen sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan rinnalla. Tätä varten tarvitaan uudenlaisia yhteistyömuotoja työpaikkojen suuntaan. Yritysten yhteistyö t&k-yksiköiden kanssa toimintansa kehittämisessä on Suomessa tällä hetkellä selvästi vahvempaa teknologisen osaamisen kuin liiketalous-, yhteiskunta- tai kasvatustieteellisen osaamisen alueella. Valtion tiede- ja teknologianeuvoston (2003) uusi sosiaalisten innovaatioiden kasvavaa merkitystä korostava strategia edellyttää, paitsi työpaikkojen ja t&k-yksiköiden, myös erilaista asiantuntemusta omaavien t&k-yksiköiden keskinäisen yhteistyön vahvistumista. Ministeriöt: Ministeriöiden vastuu oman sektorinsa strategisina kehittämisorganisaatioina korostuu. Sektoripolitiikkojen kehittämisen tulee perustua jatkossa entistä enemmän tutkimustietoon sekä sosiaalisiin ja muihin innovaatioihin ja niiden tehokkaaseen hyödyntämiseen. Ministeriöiden vastuulla on oman sektorinsa innovaatiotoiminnan perusedellytysten, luovien innovaatioympäristöjen, kehittäminen ja ylläpito.

19 19 Työelämän oppimisverkostojen perusteleminen näistä kolmesta näkökulmasta perustui erityisesti kahteen toisiinsa kytkeytyvään ajatukseen. Näistä ensimmäisen mukaan moderneissa polysentrisissä yhteiskunnissa uutta käyttökelpoista tietoa syntyy tehokkaimmin yhteiskunnan eri innovaatiokeskittymien välisen vuorovaikutuksen ja puhelun kautta eikä niinkään valuttamalla informaatiota hierarkkisesti ylhäältä alas tai ytimestä periferiaan (Fricke 1994). Toinen näistä ajatuksista oli ns. triple helix (Etzkowitz & Leydesdorff 2000). Sillä tarkoitetaan näkemystä, jonka mukaan tehokkain tapa synnyttää uusia innovatiivisia ratkaisuja perustuu yritysten, yliopistojen ja poliittisten päätöksentekijöiden keskinäiseen yhteistyöhön pohjautuvaan oppimiseen ja tiedon kumuloitumiseen. Tykesohjelmassa omaksuttiin vielä laajempi käsitys triple helix yhteistyön osapuolista. Yhteistyön osapuoliksi miellettiin alusta lähtien myös julkisen ja kolmannen sektorin organisaatiot, konsultit ja työmarkkinajärjestöt. Työelämän oppimisverkostoilta Tykes-ohjelmassa edellytettäviä ominaisuuksia ovat erityisesti seuraavat: Etusijalla ovat verkostot, jotka tähtäävät sellaisen uuden ja laajasti hyödynnettävissä olevan tiedon ja osaamisen syntymiseen, joka tukee laadullisesti kestävää tuottavuuskasvua suomalaisessa työelämässä. Yksi uuden tiedon ja osaamisen syntymistä osoittava kriteeri on verkoston toiminnan myötä syntyvän tutkimuksen ja osana tutkijakoulutusta tehtävien opinnäytteiden määrä. Etusijalla ovat verkostot, jotka tähtäävät oppimiseen sekä uudenlaisten yhteistyömuotojen luomiseen ja kokeiluun usealla eri tasolla. Oppimisen tasoja voivat olla esimerkiksi koko verkosto, verkoston joidenkin osallistujien muodostama kokonaisuus, yksittäinen työpaikka tai asiantuntijaorganisaatio, tiimi ja yksilö. Etusijalla ovat verkostot, joissa aktiivisina osallistujina on monia ja monenlaisia asiantuntijaorganisaatioita ja työpaikkoja. Etusijalla ovat verkostot, joilla on selvästi osoitettavissa olevaa kehityspotentiaalia. Kehityspotentiaali konkretisoituu verkoston kehityssuunnitelmassa, johon sen aktiiviset osallistujat ovat sitoutuneet. Kehityspotentiaali liittyy verkoston rakenteeseen ja toimintamuotoihin sekä sen aktiivisten osallistujien tätä kautta tavoittelemiin hyötyihin. Työelämän oppimisverkosto -projektien keskimääräinen kesto on neljä vuotta. Tuettavia toimintoja ovat mm. verkoston kokoaminen, sen toimintojen koordinointi ja kehittäminen, tiedon ja kokemusten vaihto verkostossa ja siitä ulospäin, verkoston toimintaa tukevat kehittämishankkeet, kansainvälinen yhteistyö, kehittämismenetelmien ja -mallien kehittäminen sekä tutkimuksen, julkaisujen ja jatko-opinnäytteiden tekeminen.

20 20 Työelämän oppimisverkostot ovat työpaikkojen ja t&k-yksiköiden kohtaamisfoorumeja eivätkä niinkään perinteisen projektilogiikan mukaan lineaarisesti eteneviä hankkeita, joiden toteutusta ohjaa tämän logiikan pohjalta laadittu tarkasti aikataulutettu toteutussuunnitelma. Työelämän oppimisverkostoilla tulee sen sijaan olla aika ajoin päivittyvä kehityssuunnitelma, jossa kuvataan verkoston lähiajan (noin vuosi) ja pitkän aikavälin (noin 3-4 vuotta) kehitystavoitteita. Vaikka verkosto voi osana kehityssuunnitelmaansa toteuttaa myös erilaisia operatiivisia projekteja, on sen toiminnassa keskeistä uudenlaisten vuorovaikutuksen ja kehittämisyhteistyön muotojen hakeminen niin verkoston aktiivisten osallistujien kesken kuin verkostosta ulospäin. Työelämän oppimisverkostojen kokonaisuus Kesäkuuhun 2006 mennessä Tykes-ohjelmassa oli käynnistynyt 12 oppimisverkostoprojektia, joista yksi oli vielä kokoamisvaiheessaan. Taulukossa 1 esitetään yhteenveto oppimisverkostoista: niiden aktiiviset osallistujat, verkoston aktiivisia osapuolia yhdistävät toiminnan kohteet sekä verkoston keskeiset tutkimus- ja kehittämistehtävät. Taulukko 1. Tykes-ohjelman oppimisverkostoprojektit (syyskuu 2006). Nimi (kesto) *Kokoamisvaihe Toimintakonseptien osallistavan kehittämisen oppimisverkosto ( ) Palkitsemisen oppimisverkosto POPPI ( ) Strategiakäytännöt -oppimisverkosto STRADA ( ) Aktiiviset osallistujat (koordinaattori kursiivilla) Yliopistoyksikkö 2 konsulttiyritystä 12 tutkijaa ja konsulttia Noin 50 aktiivijäsentä eri työpaikoilla Yliopistoyksikkö 7 tutkijaa 4 alaverkostoa, joissa noin 25 työpaikkaa: viestintäalan ja tietoalan pk-yritykset, vanhustyön verkosto ja julkisen sektorin verkosto Yliopistoyksikkö 5 tutkijaa 11 työpaikkaa Kuvaus toiminnan yhdistävästä kohteesta ja siihen liittyvistä t&k-tehtävistä Verkosto luo muutoslaboratoriomenetelmää hyödyntäville kehittäjille sähköisen välinepankin ja yhteisen kehittelyn foorumin sekä tutkii millä edellytyksillä päästään niiden aitoon yhteiseen kehittelyyn ja kokeiluun. Verkosto tuottaa uutta tutkimustietoa ja toimivia palkitsemisen kehittämistapoja suomalaisten organisaatioiden käyttöön. Verkosto tutkii ja kehittää vuorovaikutteisia strategiaprosesseja sekä niihin liittyviä strategiakäytäntöjä ja osaamista.

21 21 Osaamisen johtamisen oppimisverkosto TOIVO ( ) COBTEC Collaborative Business Networks and Technology Platforms ( ) Hiiden klusteri ( ) Työelämäosaamisen edistäminen Pirkanmaalla ( ) Oppimiskumppanuus oppimisverkostossa (OVE) Matkailualan oppimisverkosto Itä-Uudellamaalla ( ) Yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus 2 yliopistoyksikköä ja koulutusorganisaatio 8 tutkijaa 6 työpaikkaa Tutkimuslaitos 7 tutkijaa 10 suurta yritystä ja 5 pkt-yritystä tai yritysverkostoa Läheinen yhteys moniin muihin yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin Yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus 2 konsulttiyritystä 7 tutkijaa ja konsulttia Noin 30 yritystä ja muutama kunta Uusia yrityksiä, erityisesti (pk) rekrytoidaan Ammattikorkeakoulu Noin 10 alueellista yliopistoyksikköä, ammattikorkeakoulua ja koulutusorganisaatiota 8 tutkijaa ja konsulttia Noin 15 työpaikkaa Alueellisia työmarkkinajärjestöjä Ammattikorkeakoulu Kauppakorkeakoulu Noin 10 tutkijaa ja kehittäjää Noin 40 matkailualan yritystä (pääasiassa pkyrityksiä) Alueellisia matkailualan toimijoita Yliopisto Ammatillinen opettajakorkeakoulu Verkosto kehittää ja tutkii osaamisen kehittämistä tukevaa toimintakulttuuria, lisää oppimisen ja muutoksen laajaalaista ymmärrystä työpaikoilla sekä luo malleja siihen, mitä työyhteisöjen arjessa voidaan tehdä tällä alueella. Verkosto tuottaa uutta tutkimuksellista ja teoreettista tietoa yritysverkostojen johtamisesta, arvioinnista ja kehittämisestä sekä yritysverkostotoiminnan kehittämisestä. Verkosto tukee alueen yritysten ja yhteisöjen ympäristöasioiden hallintaa ja yhteistyötä. Verkosto tutkii luottamuksen syntymistä yritysverkostossa. Verkosto koordinoi ja vahvistaa alueella työelämäosaamista ja t&k-infrastruktuuria rakentamalla työelämäosaajien oppimisverkkoa. Verkosto kehittää matkailualaa palvelevaa t&k-toimintaa korkeakoulujen, yritysten ja muiden matkailualan alueellisten toimijoiden yhteistyönä. Verkosto tutkii alueellista identiteettiä ja oppimista, verkottumista sekä opettajuuden muutosta t&ktoiminnan perustaksi.

LUONNOS OPETUKSEN JÄRJESTÄJÄN PAIKALLINEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA

LUONNOS OPETUKSEN JÄRJESTÄJÄN PAIKALLINEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA OPETUKSEN JÄRJESTÄJÄN PAIKALLINEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA 2013-2016 Koulutus ja tutkimus kehittämissuunnitelma 2012 2016 linjaa valtakunnalliset painopistealueet, jotka koulutuspoliittisesti on päätetty

Lisätiedot

TKI-TOIMINTA OSANA MAMKIN PERUSTEHTÄVÄÄ

TKI-TOIMINTA OSANA MAMKIN PERUSTEHTÄVÄÄ TKI-TOIMINTA OSANA MAMKIN PERUSTEHTÄVÄÄ Mikkelin ammattikorkeakoulu (MAMK) tarjoaa korkeinta ammatillista koulutusta, harjoittaa soveltavaa työelämän ja julkisen sektorin kilpailukykyä edistävää tutkimus-,

Lisätiedot

OPINNÄYTETY YTETYÖN. Teemu Rantanen dos., yliopettaja, Laurea teemu.rantanen@laurea.fi 15.5.2008

OPINNÄYTETY YTETYÖN. Teemu Rantanen dos., yliopettaja, Laurea teemu.rantanen@laurea.fi 15.5.2008 TYÖEL ELÄMÄLÄHEISYYS OPINNÄYTETY YTETYÖN LÄHTÖKOHTANA Teemu Rantanen dos., yliopettaja, Laurea teemu.rantanen@laurea.fi 15.5.2008 alustavia kysymyksiä Millainen on ammattikorkeakoulun opinnäytety ytetyö

Lisätiedot

OPETUKSEN JÄRJESTÄJÄN PAIKALLINEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA

OPETUKSEN JÄRJESTÄJÄN PAIKALLINEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA OPETUKSEN JÄRJESTÄJÄN PAIKALLINEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA 2013-2016 Koulutus ja tutkimus kehittämissuunnitelma 2012 2016 linjaa valtakunnalliset painopistealueet, jotka koulutuspoliittisesti on päätetty

Lisätiedot

Verkoston kehittäminen Oppivat tuotantokonseptit -oppaan avulla

Verkoston kehittäminen Oppivat tuotantokonseptit -oppaan avulla Verkoston kehittäminen Oppivat tuotantokonseptit -oppaan avulla Oppivat tuotantokonseptit välineitä verkoston kehittämiseen 17.4.2012 Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulu Helsingin yliopisto Lappeenrannan

Lisätiedot

voimavaroja. Kehittämishankkeen koordinaattori tarvitsee aikaa hankkeen suunnitteluun ja kehittämistyön toteuttamiseen. Kehittämistyöhön osallistuvill

voimavaroja. Kehittämishankkeen koordinaattori tarvitsee aikaa hankkeen suunnitteluun ja kehittämistyön toteuttamiseen. Kehittämistyöhön osallistuvill Niemi, Petri. 2006. Kehittämishankkeen toteuttaminen peruskoulussa toimintatutkimuksellisen kehittämishankkeen kuvaus ja arviointi. Turun yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan lisensiaatintutkimus.

Lisätiedot

Siinä on ajatusta! Innovaatiot sosiaalija terveyspalveluissa

Siinä on ajatusta! Innovaatiot sosiaalija terveyspalveluissa Siinä on ajatusta! Innovaatiot sosiaalija terveyspalveluissa Tekesin ohjelma 2012 2015 Rahoitusta muutoksentekijöille Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalveluissa -ohjelmalle on asetettu kolme päätavoitetta,

Lisätiedot

Torstai Mikkeli

Torstai Mikkeli Torstai 14.2.2013 Mikkeli OSUVA (2012 2014) - Osallistuva innovaatiotoiminta ja sen johtamista edistävät tekijät sosiaali- ja terveydenhuollossa. hanke tutkii minkälaisilla innovaatiojohtamisen toimintatavoilla

Lisätiedot

LARK alkutilannekartoitus

LARK alkutilannekartoitus 1 LARK alkutilannekartoitus 1 Toimintojen tarkastelu kokonaisuutena Suunnittelu Koulutuksen järjestäjällä on dokumentoitu toimintajärjestelmä, jonka avulla se suunnittelee ja ohjaa toimintaansa kokonaisvaltaisesti

Lisätiedot

INNOVAATIOEKOSYSTEEMIT ELINKEINOELÄMÄN JA TUTKIMUKSEN YHTEISTYÖN VAHVISTAJINA

INNOVAATIOEKOSYSTEEMIT ELINKEINOELÄMÄN JA TUTKIMUKSEN YHTEISTYÖN VAHVISTAJINA INNOVAATIOEKOSYSTEEMIT ELINKEINOELÄMÄN JA TUTKIMUKSEN YHTEISTYÖN VAHVISTAJINA KOKONAISHANKKEEN KOLME PÄÄTEHTÄVÄÄ Osakokonaisuuden yksi tavoitteena oli selvittää, miten korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten

Lisätiedot

TAMPEREEN AMMATTIKORKEAKOULU

TAMPEREEN AMMATTIKORKEAKOULU TAMPEREEN AMMATTIKORKEAKOULU Sosiaalialan AMK-osaamisen kompetenssit 2010 Sosiaalialan eettinen on sisäistänyt sosiaalialan arvot ja ammattieettiset periaatteet ja sitoutuu toimimaan niiden mukaisesti

Lisätiedot

Tietoasiantuntijoiden osaamisen kehittyminen, kontekstina hanketoiminta ja moniammatillinen yhteistyö

Tietoasiantuntijoiden osaamisen kehittyminen, kontekstina hanketoiminta ja moniammatillinen yhteistyö Tietoasiantuntijoiden osaamisen kehittyminen, kontekstina hanketoiminta ja moniammatillinen yhteistyö Informaatiotutkimuksen yhdistyksen seminaari 13.11.2015 Hanna Lahtinen Sisältö 1. Taustaa 2. Tutkimuksen

Lisätiedot

Sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen koulutus

Sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen koulutus Hämeen Ammattikorkeakoulu Sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen koulutus code name 1 2 3 sum YAKJA16XPROFILOIVA-1000 PROFILOIVA 45 YAKJA16XYKJ05-1000 Toimintaympäristön muutoksiin varautuminen

Lisätiedot

Tavoitteena hyvinvoinnin edistämisen kumppanuus SAKU RY:N STRATEGIA

Tavoitteena hyvinvoinnin edistämisen kumppanuus SAKU RY:N STRATEGIA Tavoitteena hyvinvoinnin edistämisen kumppanuus SAKU RY:N STRATEGIA 2012 2016 Suomen ammatillisen koulutuksen kulttuuri- ja urheiluliitto, SAKU ry Lähtökohdat ennen: liikunnan kilpailutoimintaa ja kulttuurikisat

Lisätiedot

Ajatuksia jatkuvuuden varmistamisen suunnitteluun

Ajatuksia jatkuvuuden varmistamisen suunnitteluun Ajatuksia jatkuvuuden varmistamisen suunnitteluun Hannele Torvinen Aikuisohjauksen koordinaatioprojekti JAMK ammatillinen opettajakorkeakoulu hannele.torvinen@jamk.fi Koordinaattori(t) (fasilitaattori(t))

Lisätiedot

SAKU-strategia

SAKU-strategia 1 (6) SAKU-strategia 2012 2016 Sisältö: 1. TOIMINTA-AJATUS 2. TOIMINTAPERIAATTEET 3. VISIO 3.1 Visio 2016 3.2 Vision mukaiset päämäärät 3.3 Tavoitteet ja menestystekijät 1. TOIMINTA-AJATUS SAKU ry edistää

Lisätiedot

6Aika: Kestävän kaupunkikehittämisen ESR-haku Infotilaisuus 13.2, Helsinki

6Aika: Kestävän kaupunkikehittämisen ESR-haku Infotilaisuus 13.2, Helsinki 6Aika: Kestävän kaupunkikehittämisen ESR-haku 15.2.-12.4.17 Infotilaisuus 13.2, Helsinki Ohjelma 6Aika-strategian esittely ja kuutoskaupunkien odotukset ESRpilottihankkeille Asko Räsänen, Vantaan kaupunki

Lisätiedot

VELI - verkottuva liiketoiminta -hanke

VELI - verkottuva liiketoiminta -hanke VELI - verkottuva liiketoiminta -hanke 1.9.2006-31.10.2007 Savonia yrityspalvelut Kasvua ja tehokkuutta verkostoitumalla - ratkaisuja pk-yritysten haasteisiin -seminaari 30.5.2007 Liiketalous, Iisalmi

Lisätiedot

Päivi Karttunen, TtT vararehtori Tampereen ammattikorkeakoulu 4/19/201 6

Päivi Karttunen, TtT vararehtori Tampereen ammattikorkeakoulu 4/19/201 6 Päivi Karttunen, TtT vararehtori Tampereen ammattikorkeakoulu 1 4/19/201 6 Mihin meitä korkeakoulusektorilla ja koulutuksessa yleisesti haastetaan? Hallituksen yksi strateginen painopiste: Osaaminen ja

Lisätiedot

Opinnäytetyöhankkeen työseminaarin avauspuhe 20.4.2006 Stadiassa Hoitotyön koulutusjohtaja Elina Eriksson

Opinnäytetyöhankkeen työseminaarin avauspuhe 20.4.2006 Stadiassa Hoitotyön koulutusjohtaja Elina Eriksson 1 Opinnäytetyöhankkeen työseminaarin avauspuhe 20.4.2006 Stadiassa Hoitotyön koulutusjohtaja Elina Eriksson Arvoisa ohjausryhmän puheenjohtaja rehtori Lauri Lantto, hyvä työseminaarin puheenjohtaja suomen

Lisätiedot

Erilaisia Osaava verkostoja - Lapin hankkeiden Learning café

Erilaisia Osaava verkostoja - Lapin hankkeiden Learning café Erilaisia Osaava verkostoja - Lapin hankkeiden Learning café Aika 27.11.11.2013 klo 9.45 10.30 Kouluttaja: Koulutus- ja kehitysjohtaja Miten hankkeen toimintaa voidaan motivoida, keinoja viedä hanketta

Lisätiedot

Sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen koulutus (YAKJAI15A3)

Sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen koulutus (YAKJAI15A3) Hämeen Ammattikorkeakoulu Sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen koulutus (YAKJAI15A3) code name 1 2 3 sum YAKJA15APROFILOIVA-1000 PROFILOIVA 90 YAKJA15AYKJ01-1000 Toimintaympäristön muutos

Lisätiedot

Miten ideoidaan ja kehitetään uusia toimintatapoja? Juha Koivisto, THL

Miten ideoidaan ja kehitetään uusia toimintatapoja? Juha Koivisto, THL Miten ideoidaan ja kehitetään uusia toimintatapoja? Juha Koivisto, THL 1 Hankekohelluksesta ketterään ja kokeilevaan toimintatapojen kehittämiseen Hankesuunnittelu, -arviointi ja -raportointi on usein

Lisätiedot

Tukea digitaalisen nuorisotyön kehittämissuunnitelman laatimiseen

Tukea digitaalisen nuorisotyön kehittämissuunnitelman laatimiseen Tukea digitaalisen nuorisotyön kehittämissuunnitelman laatimiseen Digitaalisen nuorisotyön strategisessa kehittämisessä tavoitteena on, että organisaatioissa digitaalisen median ja teknologian tarjoamia

Lisätiedot

Löydämme tiet huomiseen

Löydämme tiet huomiseen Saimaan amk 1(5) Saimaan ammattikorkeakoulun strategia 2016-2020 Löydämme tiet huomiseen Osakeyhtiön hallitus hyväksynyt 9.2.2016 Saimaan amk 2(5) Saimaan ammattikorkeakoulun visio 2025 Vuonna 2025 Saimaan

Lisätiedot

Riistatiedon merkitys hallinnonalan päätöksenteossa. ylitarkastaja Janne Pitkänen Maa- ja metsätalousministeriö

Riistatiedon merkitys hallinnonalan päätöksenteossa. ylitarkastaja Janne Pitkänen Maa- ja metsätalousministeriö Riistatiedon merkitys hallinnonalan päätöksenteossa ylitarkastaja Janne Pitkänen Maa- ja metsätalousministeriö 22.1.2013 Tänään kuulette... 1. Riistatiedon merkityksestä riistakonsernin strategiassa riistatieto

Lisätiedot

Perusopetuksen aamu- ja iltapäivätoiminnan sekä koulun kerhotoiminnan laatukriteerit

Perusopetuksen aamu- ja iltapäivätoiminnan sekä koulun kerhotoiminnan laatukriteerit Perusopetuksen aamu- ja iltapäivätoiminnan sekä koulun kerhotoiminnan laatukriteerit Perusopetuksen aamu- ja iltapäivätoiminta Kuvaus Hyvin järjestetty aamu- ja iltapäivätoiminta tukee koulun perustehtävää

Lisätiedot

MATKAILUALAN KOULUTUS

MATKAILUALAN KOULUTUS Master s Degree Programme in Tourism MATKAILUALAN KOULUTUS 90 op OPINTOSUUNNITELMA 2014 2016 Opintojen lähtökohdat Työelämän toimintaympäristön nopeat muutokset, toimintojen kansainvälistyminen sekä taloutemme

Lisätiedot

Toimintasuunnitelma. Socom

Toimintasuunnitelma. Socom Toimintasuunnitelma 2011 Kaakkois-Suomen sosiaalialan 1 osaamiskeskus Oy Socom 1 YLEISTÄ Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Socom Oy toimii Kymenlaakson ja Etelä- Karjalan maakunnissa. Socomin

Lisätiedot

Paikkaperustaisuus lähtökohtana maaseudun kehittämisessä. Salo

Paikkaperustaisuus lähtökohtana maaseudun kehittämisessä. Salo Paikkaperustaisuus lähtökohtana maaseudun kehittämisessä Salo 4.9.2014 Esityksen sisältö 1. Paikkaperustaisuus lähtökohtana maaseudun kehittämisessä 2. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän, YTR:n verkosto,

Lisätiedot

Työpaja Osaamisen kehittäminen vertaisverkostossa

Työpaja Osaamisen kehittäminen vertaisverkostossa Työpaja Osaamisen kehittäminen vertaisverkostossa Technopolis Tampere 20.11.2012 Työpajan tuotokset sivuilla 4-9 Osaamisen kehittäminen vertaisverkostossa Miten yritys parhaiten rakentaa ja kehittää: Markkinaketteryyttä

Lisätiedot

Orientointia opiskeluun ja osaamisen tunnistamista ensimmäisen vuoden harjoittelun osalta

Orientointia opiskeluun ja osaamisen tunnistamista ensimmäisen vuoden harjoittelun osalta TAMK, Sosionomikoulutus, 17ASO ENNAKKOTEHTÄVÄ 1 TAMMIKUU 2017 Orientointia opiskeluun ja osaamisen tunnistamista ensimmäisen vuoden harjoittelun osalta Tämän ennakkotehtävän tavoitteena on tehdä näkyväksi

Lisätiedot

KA2 Yhteistyöhankkeet

KA2 Yhteistyöhankkeet KA2 Yhteistyöhankkeet Projekti-idean määrittely ja rajaus KA2 ammatilliselle koulutukselle Hanketyöpaja osa I Ydinidean merkitys Hyvä ydinidea kiteyttää hankkeen tavoitteet, kohderyhmät, tulokset ja odotetut

Lisätiedot

Tieto ja päätöksenteko. Valtiosihteeri Olli-Pekka Heinonen

Tieto ja päätöksenteko. Valtiosihteeri Olli-Pekka Heinonen Tieto ja päätöksenteko Valtiosihteeri Olli-Pekka Heinonen 20.10.2015 2 There is nothing a government hates more than to be well-informed; for it makes the process of arriving at decisions much more complicated

Lisätiedot

Sosiaalisena innovaationa

Sosiaalisena innovaationa FUAS-tulevaisuusseminaari 30 31.1.2014 Långvik Leena Treuthardt PUHEENVUORONI KÄSITTELEE FUASIA Sosiaalisena innovaationa 1 Innovaatio ja sosiaalinen innovaatio? Innovaatioista on tavallisesti puhuttu

Lisätiedot

LAAJA-ALAINEN OSAAMINEN JA HYVÄ OPETTAMINEN

LAAJA-ALAINEN OSAAMINEN JA HYVÄ OPETTAMINEN LAAJA-ALAINEN OSAAMINEN JA HYVÄ OPETTAMINEN Mitä laaja-alainen osaaminen tarkoittaa? Mitä on hyvä opettaminen? Miten OPS 2016 muuttaa opettajuutta? Perusopetuksen tavoitteet ja laaja-alainen osaaminen

Lisätiedot

FUAS-virtuaalikampus rakenteilla

FUAS-virtuaalikampus rakenteilla Leena Vainio, FUAS Virtuaalikampus työryhmän puheenjohtaja Antti Kauppi, FUAS liittouman projektijohtaja FUAS-virtuaalikampus rakenteilla FUAS Virtuaalikampus muodostaa vuonna 2015 yhteisen oppimisympäristön

Lisätiedot

KA2 Yhteistyöhankkeet Strategiset kumppanuushankkeet. Hakukierros 2017

KA2 Yhteistyöhankkeet Strategiset kumppanuushankkeet. Hakukierros 2017 KA2 Yhteistyöhankkeet Strategiset kumppanuushankkeet Hakukierros 2017 Erasmus + -ohjelman päätoiminnot (Key Actions) KA1 Liikkuvuus (Learning Mobility of Individuals) KA2 Yhteistyöhankkeet (Cooperation

Lisätiedot

Ajankohtaista ammattikoulutuksen laadunhallinnasta

Ajankohtaista ammattikoulutuksen laadunhallinnasta Kansallinen laatuverkosto 3-2012 Keuda 12.10. 2012 klo 9.00-15.00 Ajankohtaista ammattikoulutuksen laadunhallinnasta Opetusneuvos Opetusneuvos Opetushallitus Email: leena.koski@oph.fi KESU 85. Vahvistetaan

Lisätiedot

Hyvällä johtamisella hyvään työelämään Paasitorni, Paula Risikko, sosiaali- ja terveysministeri

Hyvällä johtamisella hyvään työelämään Paasitorni, Paula Risikko, sosiaali- ja terveysministeri Hyvällä johtamisella hyvään työelämään Paasitorni, 10.12.2013 Paula Risikko, sosiaali- ja terveysministeri 1 Johtamisverkosto selvittää, kokoaa, kehittää ja jakaa johtamisen ja esimiestyön hyviä käytäntöjä

Lisätiedot

Hyvän johtamisen kriteerit Arviointityökalu

Hyvän johtamisen kriteerit Arviointityökalu Hyvän johtamisen kriteerit Arviointityökalu Oheinen lomake on Hyvän johtamisen kriteereihin perustuva Arvioinnin tueksi työkalu. Voit arvioida sen avulla johtamista omassa organisaatiossasi/työpaikassasi.

Lisätiedot

Hyvinvointia työstä. Kuormituksen hallinta ja toimintakyvyn ylläpito työpaikoilla , Tampere Esittäjän nimi / 8.2.

Hyvinvointia työstä. Kuormituksen hallinta ja toimintakyvyn ylläpito työpaikoilla , Tampere Esittäjän nimi / 8.2. Hyvinvointia työstä 1 Kuormituksen hallinta ja toimintakyvyn ylläpito työpaikoilla 20.4.2015, Tampere Rauno Hanhela, johtava asiantuntija, aluevastaava 2 Esittäjän nimi / 8.2.2011 1 Ihmisen mittainen työ

Lisätiedot

Käytännön ideoita verkostotyöhön & toimintatutkimuksellinen ote verkostojen kehittämiseen. Timo Järvensivu, KTT Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu

Käytännön ideoita verkostotyöhön & toimintatutkimuksellinen ote verkostojen kehittämiseen. Timo Järvensivu, KTT Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Käytännön ideoita verkostotyöhön & toimintatutkimuksellinen ote verkostojen kehittämiseen Timo Järvensivu, KTT Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Toimintatutkimus? Toimintatutkimus on sosiaalinen prosessi,

Lisätiedot

Voimaa verkostoista Minkälaista dialogia tavoitellaan?

Voimaa verkostoista Minkälaista dialogia tavoitellaan? Voimaa verkostoista Minkälaista dialogia tavoitellaan? Hämeen työelämän kehittäjien kokoontumisajot 9.2.2016 Timo Järvensivu, KTT Verkostotyön tutkija ja asiantuntija Aalto-yliopisto ja nommoc seugolaid

Lisätiedot

Nordplus- ja Erasmus+ -ohjelmat. Hilma Ruokolainen Nuoriso- ja kulttuuriyksikkö

Nordplus- ja Erasmus+ -ohjelmat. Hilma Ruokolainen Nuoriso- ja kulttuuriyksikkö Nordplus- ja Erasmus+ -ohjelmat Hilma Ruokolainen Nuoriso- ja kulttuuriyksikkö Nordplus (2012 2016) vahvistaa Pohjoismaiden välistä koulutusyhteistyötä tukea koulutuksen innovatiivisten tuotteiden, prosessien

Lisätiedot

Uusi opetussuunnitelma oppiva yhteisö Etelä- Suomen aluehallintovirasto Karkkila. Ulla Rasimus PRO koulutus ja konsultointi

Uusi opetussuunnitelma oppiva yhteisö Etelä- Suomen aluehallintovirasto Karkkila. Ulla Rasimus PRO koulutus ja konsultointi Uusi opetussuunnitelma oppiva yhteisö Etelä- Suomen aluehallintovirasto 14.- 15.9.2015 Karkkila Ulla Rasimus PRO koulutus ja konsultointi Koulua ympäröivä maailma muuttuu Teknologia Ilmastonmuutos, luonto

Lisätiedot

Sosiaalialan kehittämisyksikkö on alansa kehittämisasiantuntija alueellaan.

Sosiaalialan kehittämisyksikkö on alansa kehittämisasiantuntija alueellaan. 1 Sosiaalialan kehittämisyksikkö - kriteerien konkretisointi Sosiaalialan seudullisten kehittämisyksiköiden perustamisvaiheen kriteeristössä ei erikseen nimetä hyvän hanke- ja kehittämistyön yleisiä piirteitä,

Lisätiedot

KULTTUURI - JA TAIDETOIMINTA HYVINVOINNIN EDISTÄJÄNÄ

KULTTUURI - JA TAIDETOIMINTA HYVINVOINNIN EDISTÄJÄNÄ Hämeen Ammattikorkeakoulu KULTTUURI - JA TAIDETOIMINTA HYVINVOINNIN EDISTÄJÄNÄ Sijoittuminen työelämään Koulutus on tarkoitettu henkilöille jotka toimivat kulttuuri- ja taidetoiminnan asiantuntija - ja

Lisätiedot

ASUKKAAT - kehityksen jarru vai voimavara?

ASUKKAAT - kehityksen jarru vai voimavara? ASUKKAAT - kehityksen jarru vai voimavara? KIRA-foorumi 27.1.2010 Toimitusjohtaja Anja Mäkeläinen ASUNTOSÄÄTIÖ ASUKKAAT KESKIÖSSÄ ASUINALUEITA KEHITETTÄESSÄ Hyvä elinympäristö ei synny sattumalta eikä

Lisätiedot

Esimiehen rooli muutosten aikaan saamisessa malli

Esimiehen rooli muutosten aikaan saamisessa malli Esimiehen rooli muutosten aikaan saamisessa 70-20-10 malli Johdon ja henkilöstöjohtamisen kehittämispäivä AMKE 28.10.2015 Jarmo Kröger, kehittämispäällikkö Koulutuskeskus Salpaus Ammatillisen koulutuksen

Lisätiedot

TERVEISET OPETUSHALLITUKSESTA

TERVEISET OPETUSHALLITUKSESTA TERVEISET OPETUSHALLITUKSESTA Oppimisen ja osaamisen iloa Uudet opetussuunnitelmalinjaukset todeksi Irmeli Halinen Opetusneuvos Opetussuunnitelmatyön päällikkö OPPIMINEN OPETUS JA OPISKELU PAIKALLISET

Lisätiedot

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja paikalliset suunnitelmat

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja paikalliset suunnitelmat Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja paikalliset suunnitelmat Kumppanuusfoorumi Tampere 25.8.2016 Pia Kola-Torvinen Opetushallitus Suomessa varhaiskasvatuksella on pitkä ja vahva historia Pojat leikkimässä

Lisätiedot

Kommenttipuheenvuoro Päivi Rahkonen Hollolan kunnanjohtaja

Kommenttipuheenvuoro Päivi Rahkonen Hollolan kunnanjohtaja Kommenttipuheenvuoro 16.2.2016 Päivi Rahkonen Hollolan kunnanjohtaja Vuosien historia pyrkimyksenä edistää kokeiluja, uutta ajattelua ja uudistumista Monitasoiset organisaatiouudistukset Tuottavuuden kehittämisohjelmat

Lisätiedot

Riistakonsernin tutkimusstrategia. Hyväksytty

Riistakonsernin tutkimusstrategia. Hyväksytty Riistakonsernin tutkimusstrategia Hyväksytty 3.5.2013 MMM:n tutkimus- ja kehittämisstrategia 2012-2017 Tutkimuksen ja kehittämistoiminnan perustehtävä (toiminta-ajatus) Tuotamme ennakoivasti tietoa, osaamista

Lisätiedot

Trialogisen oppimisen suunnitteluperiaatteet

Trialogisen oppimisen suunnitteluperiaatteet Trialogisen oppimisen suunnitteluperiaatteet Tekijät: Hanni Muukkonen, Minna Lakkala, Liisa Ilomäki ja Sami Paavola, Helsingin yliopisto 1 Suunnitteluperiaatteet trialogisen oppimisen pedagogiikalle 1.

Lisätiedot

Koulutuksen järjestäjän kehittämissuunnitelma. Rovaniemi Anneli Rautiainen Esi- ja perusopetuksen yksikön päällikkö, Opetushallitus

Koulutuksen järjestäjän kehittämissuunnitelma. Rovaniemi Anneli Rautiainen Esi- ja perusopetuksen yksikön päällikkö, Opetushallitus For learning and competence Koulutuksen järjestäjän kehittämissuunnitelma Rovaniemi 30.9.2013 Anneli Rautiainen Esi- ja perusopetuksen yksikön päällikkö, Opetushallitus 21. vuosituhannen taidot haastavat

Lisätiedot

Ajankohtaista opetushallinnosta

Ajankohtaista opetushallinnosta Ajankohtaista opetushallinnosta Pääjohtaja Aulis Pitkälä Rovaniemi 13.9.2016 Yleissivistävä koulutus uudistuu: Opetussuunnitelmatyö 2012-2018 2013 2014 2015 2016 2017 2018 si-, perus- ja lisäpetuksen ops-perusteet

Lisätiedot

Tulevaisuustyötä ja ennakointia valtioneuvostossa

Tulevaisuustyötä ja ennakointia valtioneuvostossa Tulevaisuustyötä ja ennakointia valtioneuvostossa Erityisasiantuntija Kaisa Oksanen Politiikka-analyysiyksikkö Valtioneuvoston kanslia kaisa.oksanen@vnk.fi Hallituksen tulevaisuustyö Vaikuttava kaksivaiheinen

Lisätiedot

Potilasturvallisuuden adaptiivinen johtaminen Teemu Reiman, Elina Pietikäinen ja Jouko Heikkilä

Potilasturvallisuuden adaptiivinen johtaminen Teemu Reiman, Elina Pietikäinen ja Jouko Heikkilä Potilasturvallisuuden adaptiivinen johtaminen 29.11.2012 Teemu Reiman, Elina Pietikäinen ja Jouko Heikkilä 2 Potilasturvallisuudessa on ongelmia Potilasturvallisuuden järjestelmällinen kehittäminen on

Lisätiedot

Koulutus ja tietoyhteiskunta vuoteen 2020 mennessä

Koulutus ja tietoyhteiskunta vuoteen 2020 mennessä Koulutus ja tietoyhteiskunta vuoteen 2020 mennessä Valtakunnalliset virtuaaliopetuksen päivät Valtiosihteeri Heljä Misukka 8.12.2010 Helsinki Tuottava ja uudistuva Suomi- Digitaalinen agenda vv. 2011-2020

Lisätiedot

Etusijalla oppiminen ideoita lukion pedagogiseen kehittämiseen

Etusijalla oppiminen ideoita lukion pedagogiseen kehittämiseen Etusijalla oppiminen ideoita lukion pedagogiseen kehittämiseen Lukiopäivät 11.-12.11.2015 Eija Kauppinen, Kimmo Koskinen, Anu Halvari & Leo Pahkin Perusteiden oppimiskäsitys (1) Oppiminen on seurausta

Lisätiedot

- metodin synty ja kehitys

- metodin synty ja kehitys Toimintaryhmätyö sosiaalisena innovaationa ja pääomana - metodin synty ja kehitys Toimintaryhmätyötä kymmenen vuotta juhlaseminaari 16.10.2006, Ylivieska Torsti Hyyryläinen Esityksen sisältö: Mitä ovat

Lisätiedot

Tavoitteena innovatiivinen insinöörin ammattitaito

Tavoitteena innovatiivinen insinöörin ammattitaito Tavoitteena innovatiivinen insinöörin ammattitaito Insinöörikoulutuksen foorumi 2012 TkT Olli Mertanen ja KTT Liisa Kairisto-Mertanen Innovaatiopedagogiikan avulla pyritään tuottamaan ammattitaitoa, joka

Lisätiedot

Asiantuntijuuden osoittaminen erikoistumiskoulutuksissa

Asiantuntijuuden osoittaminen erikoistumiskoulutuksissa Asiantuntijuuden osoittaminen erikoistumiskoulutuksissa Tiina Anttila 16.2.2016 Esityksen sisältö 1. Asiantuntijuuden osoittaminen erikoistumiskoulutuksissa hankeen lyhyt esittely 2. Asiantuntijuus-käsitteestä

Lisätiedot

CIMO. Elinikäisen oppimisen ohjelma LLP POIKITTAISOHJELMAT

CIMO. Elinikäisen oppimisen ohjelma LLP POIKITTAISOHJELMAT Elinikäisen oppimisen ohjelma LLP POIKITTAISOHJELMAT Comenius Kouluopetus n. 15 % Elinikäisen oppimisen ohjelma Lifelong learning programme LLP Erasmus Korkea-asteen koulutus n. 45 % Leonardo da Vinci

Lisätiedot

Hankkeiden laadunvarmistus, arviointi

Hankkeiden laadunvarmistus, arviointi Informaatiotilaisuus valtionavustusta saaneiden hankkeiden koordinaattoreille ja/tai yhteyshenkilöille 29.9.2011 klo 11.30-12.00 Hankkeiden laadunvarmistus, arviointi Opetusneuvos Leena Koski Leena.Koski@oph.fi

Lisätiedot

Sähköisen liiketoiminnan kehittäminen ja alueen innovaatioympäristön johtaminen

Sähköisen liiketoiminnan kehittäminen ja alueen innovaatioympäristön johtaminen Sähköisen liiketoiminnan kehittäminen ja alueen innovaatioympäristön johtaminen Petri Pietikäinen yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu petri.pietikainen@savonia-amk.fi 044-785 6609 1 Mitä pitäisi tehdä

Lisätiedot

TUKIMATERIAALI: Arvosanan kahdeksan alle jäävä osaaminen

TUKIMATERIAALI: Arvosanan kahdeksan alle jäävä osaaminen 1 FYSIIKKA Fysiikan päättöarvioinnin kriteerit arvosanalle 8 ja niitä täydentävä tukimateriaali Opetuksen tavoite Merkitys, arvot ja asenteet T1 kannustaa ja innostaa oppilasta fysiikan opiskeluun T2 ohjata

Lisätiedot

Oppimisverkosto toiminnan, oppimisen ja yhteiskehittämisen foorumina. Tuomo Alasoini Yksikön johtaja, Tekes tuomo.alasoini(at)tekes.

Oppimisverkosto toiminnan, oppimisen ja yhteiskehittämisen foorumina. Tuomo Alasoini Yksikön johtaja, Tekes tuomo.alasoini(at)tekes. Oppimisverkosto toiminnan, oppimisen ja yhteiskehittämisen foorumina Tuomo Alasoini Yksikön johtaja, Tekes tuomo.alasoini(at)tekes.fi Perinteinen lineaarinen malli innovaatioiden luomisessa ja hyvien käytäntöjen

Lisätiedot

Seuraavat askeleet Yliopistolakiuudistuksen vaikutusarvioinnin tulokset julkistusseminaari Ylijohtaja Tapio Kosunen

Seuraavat askeleet Yliopistolakiuudistuksen vaikutusarvioinnin tulokset julkistusseminaari Ylijohtaja Tapio Kosunen Seuraavat askeleet Yliopistolakiuudistuksen vaikutusarvioinnin tulokset julkistusseminaari 15.9.2016 Ylijohtaja Tapio Kosunen Mitä arvioinnin jälkeen? Opetus- ja kulttuuriministeriö antaa tämän vuoden

Lisätiedot

Opetussuunnitelmauudistus Suomessa Tiina Tähkä, Opetushallitus

Opetussuunnitelmauudistus Suomessa Tiina Tähkä, Opetushallitus Opetussuunnitelmauudistus Suomessa 2.6.2015 Tiina Tähkä, Opetushallitus MAHDOLLINEN KOULUKOHTAINEN OPS ja sen varaan rakentuva vuosisuunnitelma PAIKALLINEN OPETUSSUUNNITELMA Paikalliset tarpeet ja linjaukset

Lisätiedot

Nuorten osallisuuden edistäminen Mitä voimme oppia kansainvälisistä kokemuksista? 12 oppia. Robert Arnkil Arnkil Dialogues

Nuorten osallisuuden edistäminen Mitä voimme oppia kansainvälisistä kokemuksista? 12 oppia. Robert Arnkil Arnkil Dialogues Kuntoutusta arjen tukiverkoissa 42. Valtakunnalliset kuntoutuspäivät 10. 11.3.2014 Nuorten osallisuuden edistäminen Mitä voimme oppia kansainvälisistä kokemuksista? 12 oppia Robert Arnkil Arnkil Dialogues

Lisätiedot

JÄRJESTÖJEN YHTEISTYÖ JULKISEN SEKTORIN KANSSA JA RAY-RAHOITUS. Tuomas Koskela

JÄRJESTÖJEN YHTEISTYÖ JULKISEN SEKTORIN KANSSA JA RAY-RAHOITUS. Tuomas Koskela JÄRJESTÖJEN YHTEISTYÖ JULKISEN SEKTORIN KANSSA JA RAY-RAHOITUS Tuomas Koskela RAY:n avustuslinjaukset 2016-2019 7.10.2016 JÄRJESTÖ-KUNTA YHTEISTYÖLLÄ PYSYVIÄ TULOKSIA Korostamme järjestöjen ja kuntien

Lisätiedot

Ennakointityö ja verkostoitumisen mahdollisuudet KJY ry:n koulutuksen järjestäjän alueellisen ennakoinnin menetelmät -hanke

Ennakointityö ja verkostoitumisen mahdollisuudet KJY ry:n koulutuksen järjestäjän alueellisen ennakoinnin menetelmät -hanke Ennakointityö ja verkostoitumisen mahdollisuudet KJY ry:n koulutuksen järjestäjän alueellisen ennakoinnin menetelmät -hanke 18.6.2010 Hannu Simi, Kalajokilaakson koulutuskuntayhtymä Valtakunnallinen Koulutuksen

Lisätiedot

ForeMassi2025 Tiedotustilaisuus 3.5.2011. Teemu Santonen, KTT Laurea-ammattikorkeakoulu

ForeMassi2025 Tiedotustilaisuus 3.5.2011. Teemu Santonen, KTT Laurea-ammattikorkeakoulu ForeMassi2025 Tiedotustilaisuus 3.5.2011 Teemu Santonen, KTT Laurea-ammattikorkeakoulu Hankkeen tavoitteet Pitkän aikavälin laadullisen ennakoinnin verkostohanke Teemallisesti hanke kohdistuu hyvinvointi-

Lisätiedot

Digijohtajaksi! Digijohtaminen ja työhyvinvointi pk-yrityksissä

Digijohtajaksi! Digijohtaminen ja työhyvinvointi pk-yrityksissä Digijohtajaksi! Digijohtaminen ja työhyvinvointi pk-yrityksissä 14.3.2016-13.3.2019 Toimintalinja: 3. Työllisyys ja työvoiman liikkuvuus Erityistavoite: 7.1. Tuottavuuden ja työhyvinvoinnin parantaminen

Lisätiedot

Uudistustyön suunta IRMELI HALINEN

Uudistustyön suunta IRMELI HALINEN Uudistustyön suunta Missä perusteiden linjauksissa muutos ilmenee? (1) Koulun ja opetuksen suhde muuttuvaan yhteiskuntaan Arvoperusta, tehtävä ja velvoitteet Toimintakulttuuri ja koulutyön järjestäminen

Lisätiedot

Missä mennään ELO-toiminnassa?

Missä mennään ELO-toiminnassa? Missä mennään ELO-toiminnassa? Antti Laitinen LAITURI-projekti Koulutus- ja kehittämiskeskus Salmia Voiko ohjausta mitata? Elinikäisen ohjauksen TNO-palvelujen laatu Helsinki 8.4.2014 Keskeiset haasteet

Lisätiedot

Serve Palveluliiketoiminnan edelläkävijöille

Serve Palveluliiketoiminnan edelläkävijöille Serve Palveluliiketoiminnan edelläkävijöille Serve Tekesin ohjelma 2006 2013 Serve luotsaa suomalaista palveluosaamista kansainvälisessä kärjessä Palveluliiketoiminnan kehittäminen vahvistaa yritysten

Lisätiedot

Helka Pirinen. Esimies muutoksen johtajana

Helka Pirinen. Esimies muutoksen johtajana Helka Pirinen Esimies muutoksen johtajana Talentum Helsinki 2014 Copyright 2014 Talentum Media Oy ja Helka Pirinen Kansi: Ea Söderberg, Hapate Design Sisuksen ulkoasu: Sami Piskonen, Suunnittelutoimisto

Lisätiedot

Keskustelu ja kuulemistilaisuus:

Keskustelu ja kuulemistilaisuus: Keskustelu ja kuulemistilaisuus: Ammatillisen koulutuksen järjestäjien laadunhallintajärjestelmien kriteerit Johtaja Mika Tammilehto Lähtökohtia Ammatillisen koulutuksen tasalaatuisuuden varmistaminen

Lisätiedot

Osaamisen johtaminen on merkittävä julkishallinnon johtajien osaamisen sisältöalue.

Osaamisen johtaminen on merkittävä julkishallinnon johtajien osaamisen sisältöalue. Osaamisen strateginen johtaminen on noussut esille eri tutkimuksissa 1990- luvulla Osaamisen johtaminen on merkittävä julkishallinnon johtajien osaamisen sisältöalue. 1 1. Koulutus- ja kehittämistoiminta

Lisätiedot

HOITOTYÖN STRATEGINEN TOIMINTAOHJELMA JA TOIMEENPANO VUOTEEN 2019 VARSINAIS-SUOMEN ALUE

HOITOTYÖN STRATEGINEN TOIMINTAOHJELMA JA TOIMEENPANO VUOTEEN 2019 VARSINAIS-SUOMEN ALUE HOITOTYÖN STRATEGINEN TOIMINTAOHJELMA JA TOIMEENPANO VUOTEEN 2019 VARSINAIS-SUOMEN ALUE HOITOTYÖN TOIMINTAMALLI VISIOMME VUOTEEN 2019 Tavoitteenamme on, että hoitotyön yhteisömme on alueellisesti vetovoimainen

Lisätiedot

Sosiaalisen ja yhteisöllisen median hyödyntäminen ja käyttäminen marata-alan koulutuksessa

Sosiaalisen ja yhteisöllisen median hyödyntäminen ja käyttäminen marata-alan koulutuksessa Sosiaalisen ja yhteisöllisen median hyödyntäminen ja käyttäminen marata-alan koulutuksessa Myötätuulessa toimintaa ja tuloksia ammatilliseen koulutukseen 19-21.3.2012 OPH seminaari Riitta Karusaari Koulutuspäällikkö

Lisätiedot

Globaali vastuu Jyväskylän yliopistossa. Anna Grönlund

Globaali vastuu Jyväskylän yliopistossa. Anna Grönlund Globaali vastuu Jyväskylän yliopistossa 12.5.2014 Pitkät perinteet Kohti toimenpideohjelmaa Ohjelman sisältö, toteutus ja seuranta Pitkät perinteet kehitysyhteistyössä Ensimmäiset kehitysyhteistyöhankkeet

Lisätiedot

Työelämän kehittämis- ja palvelutehtävä. Asko Jaakkola Sivistystoimentarkastaja. Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 30.3.

Työelämän kehittämis- ja palvelutehtävä. Asko Jaakkola Sivistystoimentarkastaja. Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 30.3. Työelämän kehittämis- ja palvelutehtävä Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa Asko Jaakkola Sivistystoimentarkastaja Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 30.3.2010

Lisätiedot

Kuntoutussäätiö. Kuntoutuspalvelukeskus. Kuntoutusalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Koulutus, arviointi ja konsultointi. auttaa kuntoutumaan

Kuntoutussäätiö. Kuntoutuspalvelukeskus. Kuntoutusalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Koulutus, arviointi ja konsultointi. auttaa kuntoutumaan Kuntoutuspalvelukeskus Kuntoutusalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Koulutus, arviointi ja konsultointi auttaa kuntoutumaan tutkii ja kehittää kouluttaa ja konsultoi 1 on Valtakunnallinen työikäisten kuntoutuksen

Lisätiedot

Turvallisuustutkimuksen strategia kommenttipuheenvuoro

Turvallisuustutkimuksen strategia kommenttipuheenvuoro Turvallisuustutkimuksen strategia kommenttipuheenvuoro 30.1.09 Kari Laitinen Poliisiammattikorkeakoulu kari.m.laitinen@poliisi.fi 5.2.2009 sisällys Turvallisuuden luonne Strategian luonne Tutkimustyön

Lisätiedot

L-metodi. (suomalainen) versio 2.0. Satakunnan ja Varsinais-Suomen toimintaryhmien hallitusten ja henkilöstön koulutus 8.2.

L-metodi. (suomalainen) versio 2.0. Satakunnan ja Varsinais-Suomen toimintaryhmien hallitusten ja henkilöstön koulutus 8.2. L-metodi (suomalainen) versio 2.0 Satakunnan ja Varsinais-Suomen toimintaryhmien hallitusten ja henkilöstön koulutus 8.2.2008 Kemiön Kasnäs Torsti Hyyryläinen HY-Ruralia, Rural Studies -verkosto Esityksen

Lisätiedot

Liity mukaan. Liity siis mukaan! EU:n laajuiseen WeDOkumppanuusohjelmaan!

Liity mukaan. Liity siis mukaan! EU:n laajuiseen WeDOkumppanuusohjelmaan! Liity mukaan EU:n laajuiseen WeDOkumppanuusohjelmaan! Hyödy yhteisöstä, joka on sitoutunut hoidon, hoivan ja avun tarpeessa olevien ikäihmisten hyvinvoinnin ja arvokkuuden edistämiseen Yhdessä voimme saavuttaa

Lisätiedot

SUOMEN VESIALAN KANSAINVÄLINEN STRATEGIA: Tiivistelmä

SUOMEN VESIALAN KANSAINVÄLINEN STRATEGIA: Tiivistelmä SUOMEN VESIALAN KANSAINVÄLINEN STRATEGIA: Tiivistelmä Luonnos 23.4.2008 Visio ja avainsanat Kansainvälinen vesialan strategia rakentuu seuraavalle pitkän aikavälin visiolle: Suomen vesialan toimijat ehkäisevät

Lisätiedot

TEDIn tulokset työpaikoilla Virkeänä työelämässä! Työhyvinvointia työpaikoille , Merja Turpeinen

TEDIn tulokset työpaikoilla Virkeänä työelämässä! Työhyvinvointia työpaikoille , Merja Turpeinen TEDIn tulokset työpaikoilla Virkeänä työelämässä! Työhyvinvointia työpaikoille 29.11.2011, Merja Turpeinen TEDI -hanke Terveyttä edistävän työpaikan kriteeristö työpaikkalähtöinen yhteiskehittämis- ja

Lisätiedot

VALTAKUNNALLISET KEHITTÄMISHANKKEET OHJELMAKAUDELLA KOKEMUKSIA JA HYVIÄ KÄYTÄNTÖJÄ

VALTAKUNNALLISET KEHITTÄMISHANKKEET OHJELMAKAUDELLA KOKEMUKSIA JA HYVIÄ KÄYTÄNTÖJÄ VALTAKUNNALLISET KEHITTÄMISHANKKEET OHJELMAKAUDELLA 2007-2013 KOKEMUKSIA JA HYVIÄ KÄYTÄNTÖJÄ Lassi Hurskainen Hämeen ELY-keskus 15.1.2014 Sivu 1 Kaksi lähestymistapaa matkailuhankkeen koordinaatioon Kylämatkailuhanke

Lisätiedot

Yhdessä eteenpäin! - Elinikäisen ohjauksen TNO-palveluja kehittämässä

Yhdessä eteenpäin! - Elinikäisen ohjauksen TNO-palveluja kehittämässä Yhdessä eteenpäin! - Elinikäisen ohjauksen TNO-palveluja kehittämässä Opin ovi klinikka 8.4.2014, Helsinki, Lintsi Ulla-Jill Karlsson, OKM neuvotteleva virkamies Ari-Pekka Leminen, TEM neuvotteleva virkamies

Lisätiedot

Projektipäällikkö Olli Vesterinen

Projektipäällikkö Olli Vesterinen Projektipäällikkö Olli Vesterinen OSAAMISEN JA KOULUTUKSEN KÄRKIHANKE 1 Uusi peruskoulu -ohjelma on osa Uudet oppimisympäristöt ja digitaaliset materiaalit peruskouluihin -kärkihanketta Uudet opetussuunnitelman

Lisätiedot

Opetushallituksen tuki paikallisen kehittämissuunnitelman tekemiselle - KuntaKesu

Opetushallituksen tuki paikallisen kehittämissuunnitelman tekemiselle - KuntaKesu Opetushallituksen tuki paikallisen kehittämissuunnitelman tekemiselle - KuntaKesu Sivistystoimen johdon foorumi 11.3.2014 Tampere Anneli Rautiainen Opetusneuvos, esi- ja perusopetuksen yksikön päällikkö

Lisätiedot

Valtionavustuksella tukea laatustrategian toimeenpanoon

Valtionavustuksella tukea laatustrategian toimeenpanoon LAATUA LAIVALLA Miten edistämme toiminnan vaikuttavuutta? ammatillisen koulutuksen laatuseminaari 22.-24.8.2012, laatuverkosto Valtionavustuksella tukea laatustrategian toimeenpanoon Opetusneuvos Leena

Lisätiedot

Kansainvälinen yhteistyö hyvien käytäntöjen etsimiseen ja levittämiseen ESR Toimintalinja 4

Kansainvälinen yhteistyö hyvien käytäntöjen etsimiseen ja levittämiseen ESR Toimintalinja 4 Kansainvälinen yhteistyö hyvien käytäntöjen etsimiseen ja levittämiseen ESR Toimintalinja 4 Ylitarkastaja Varpu Taarna Työ- ja elinkeinoministeriö Rakennerahastojen hallinnointi Jäsenvaltioiden ja alueiden

Lisätiedot

Teoreettisen viitekehyksen rakentaminen

Teoreettisen viitekehyksen rakentaminen Teoreettisen viitekehyksen rakentaminen Eeva Willberg Pro seminaari ja kandidaatin opinnäytetyö 26.1.09 Tutkimuksen teoreettinen viitekehys Tarkoittaa tutkimusilmiöön keskeisesti liittyvän tutkimuksen

Lisätiedot

Olli Vesterinen, projektipäällikkö, OKM

Olli Vesterinen, projektipäällikkö, OKM Olli Vesterinen, projektipäällikkö, OKM 31.10.2016 OSAAMISEN JA KOULUTUKSEN KÄRKIHANKE 1 Uusi peruskoulu -ohjelma on osa Uudet oppimisympäristöt ja digitaaliset materiaalit peruskouluihin -kärkihanketta

Lisätiedot