Sekahedelmä. Helsingin Elintarviketyöntekijät ry Osasto 10

Transkriptio

1 Sekahedelmä Helsingin Elintarviketyöntekijät ry Osasto 10

2 Sisältö Sisältö Pääkirjoitus...3 Sihteerin terveiset...5 Slangi-visa Aluesihteeri: Palkka ankkuri murtui... 7 Kävelyllä Japanissa...10 Huusin polttajan päiväkirja Limpun monologi...15 Sekahelmä Toimitus Vastaava Jukka Mahlamäki, meira.fi Heikki Vesanto luukku.com Taitto Anitta Kainulainen Kopiopiste, Mikkeli Seuraava Sekahedelmä -lehti ilmestyy syyskuussa. Aineistot mennessä sihteerille. Helsingin Elintarviketyöntekijät ry Osasto 10 Siltasaarenkatu 4, 5 krs Helsinki puh Internet: Sekahedelmä

3 Pääkirjoitus Moi Kesä on tullut ja meille uusi työehtosopimus. Tämä kierros olikin varsinainen soppa. T yönantajaliitto käytti kaikki keinonsa murtaa meidän työnteki-jöiden yhtenäisyys. Välillä mentiin laillisuu den rajoilla, ja välillä laittomastikin toimivat. Työnantajilla rupesi jo omat rivit repeilemään, ja aina ETL ei oikein tiennyt mitä halusi, sulkea tehtaita, vai pitää ne auki. Työsulku ETL:n puolelta oli varsinainen farssi, vaikka nauru olikin siitä kaukana. Valtakunnan sovittelija Esa Lonka käyttäytyi aivan kuin olisi ollut tehtaanjohtaja, työnantajan työsulku ei häntä juuri hetkauttanut, mutta työntekijöiden hallitut pistelakot olivat mitä suurinta myrkkyä. Kaikki hänen tekemät sovintoehdotukset olivat kuin suoraan työnantajan kirjoittamia. Maan porvarihallitus ja työväestön mitätöinti heijastui hyvin selkeästi monellakin tavalla SEL:n työtaistelun aikana. Tehty sopimus on pirun pitkä, 4 vuotta. Itse en olisi tätä paperia hyväksynyt, elintarviketeollisuus ei saanut juuri mitään. Palkat nousevat vain hieman, kaikki muu kallistuu samassa ajassa aivan eri tahtiin. Korotuspaineet kohdistuvatkin nyt luottamusmiehiin, talokohtaisesti pitäisi saada lisää palkkaa hinattua ylöspäin, eri keinoilla. Helpommin sanottu kuin tehty, lakkoilevat duunarit, ja eturintamassa seisseet luottamusmiehet eivät ole varmaan tehtaanjohdon mielestä korotuksia ansainneet. Se, että työnantaja lopetti käytännössä neuvottelut kokonaan liittomme kanssa, ja antoi valtakunnansovittelijan neuvotella puolestaan, tuli hävyttömän kalliiksi. Duunarit menettivät palkkapäiviä, mutta tuotantolaitokset yhteensä kymmeniä miljoonia euroja päivässä. Tässä näkee kylmän totuuden, työmies on saatava polvilleen, maksaa mitä tahansa. Jossain toisella puolella maapalloa, lakko olisi varmasti murrettu, ampumalla ja öisillä autokyydeillä. Vanha kummitus, ylityö oli taas kerran hyvin esillä, tai lähinnä ettei tehty ylitöitä. Talo joka pyörittää jatkuvasti tuotantoaan överillä, on sairas työyhteisö. Myös työntekijät, jotka ovat ylitöissä jatkuvalla syötöllä, sahaavat omaa oksaansa. Terve tapa tehdä överiä on ihan ok, mutta jokaisen pitäisi pikkaisen miettiä, jos ylityö on normaalia käytäntöä. Ainakin palkat ovat liian pieniä, jos talolla on varaa maksaa jatkuvia ylityökorvauksia, ja joka talollahan on... Osasto 10:n jäsenet olivat kuluvan työtaistelun aikana varsin ryhdikkäitä, suoraselkäisiä miehiä ja naisia. On kunnia ja etuoikeus olla suuren ja voimakkaan osaston puheenjohtaja. Kaikki tajusivat miksi olimme välillä lakossa. Eräs nuorimies työpaikaltani totesi, ettei ole oikein varaa mennä lakkoon, mutta ei ole varaa olla menemät- Sekahedelmä

4 täkään. Mielestäni hän osasi tiivistää asian hienosti. Kiertäessäni Olli Hallikkaan kanssa eri työpaikkojen portteja, totesimme että lakkovahdeilla oli tosi hyvä henki, ja huumori kukki. Ilman yhtenäisyyttä olisimme olleet pahassa pulassa. Jouduimme näyttämään voimamme, ja sitä riitti, ja sitä on. No, joka tapauksessa on mentävä eteenpäin, näillä eväillä. Se, että jouduimme menemään näin pitkälle, todistaaksemme olevamme tosissaan, loi hyvää ja kestävää yhteishenkeä työpaikkojen sisälle. Ja joissain taloissa myös erottui muutama todellinen mätämuna, rikkuriksi valmis yksilö... Toivotan hyvää, rentoa ja pitkää kesää kaikille 10:n jäsenille, ja ne, joilla on pipo tai lippis, missä lukee SEL:n sankari, se myös tarkoittaa sitä. Todella. Jukka Ollaan sankareita kaikki vaikkei sopimuksessa olekkaan hurraamista. Ei työnantajat olis sitä muuten kehuneet. Sekahedelmä

5 Sihteerin terveiset Tervehdys toverit Taas kerran jouduttiin taistelemaan TES:siin ehdotettuja huononnuksia vastaan. Työnantajan pyrkimykset tuntuvat aina olevan saman suuntaiset, eli duunarin olojen huonontaminen. No onhan niitten hyvä yrittää, kun on omat "työväen" ministeritkin Maan hallituksessa, taitaa Lonkakin olla samaa porukkaa? Vähän aikaa jouduttiin olemaan jopa lakossa, ennen kuin viesti meni perille, ettei työaikojen huononnuksiin suostuta. Johan isoisätkin olis pyörineet haudoissaan, jos olis palattu seitsemän päivisiin työviikkoihin ja kymmentuntisiin työpäiviin. Itsekkin jouduin lakkovakeksi eräänä aamuna puolkuuden aikaan Altian portille. Meikäläisen poika soitti lakkotorstai iltana, että Altialla oli duunareille kerrottu edellis päivänä ilta-saduksi, että on tehty erillissopimus. Työjohtajat hälytteli ihmisiä duuniin aamuksi. Pitää olla varsinainen "fakiiri", kun tekee sopimuksen ohi liittovaltuuston, jossa vielä istuu oma pääluottamusmies. Onneksi jengissä oli vielä niitä, jotka tsennas oikeen systeemin ja ilmoitti asiasta viime hetkellä aluetoi-miston hoitajalle, että päästiin hoitamaan asiat oikeelle tolalle. No, sinnehän portille piti mennä ihmisille sanomaan, miten asiat todella ovat. Ilmeisesti tehtaan johto oli kutsunut paikalle myös poliisin turvaamaan mahdollisten rikkureiden töihin pääsyä. Poliisi opetti lakkovakeille myös uusia liikennesään töjä. Niiden mukaan suojatiellä saa mennä vain yhden kerran yli kadun ja yhteen suuntaan, mieluummin juoksujalkaa. Jos esimerkiksi lompakko tipahtaa suojatien kohdalla, niin sen nostaminen katsotaan niskuroinniksi ja poliisin vastustamiseksi, jos kiireinen autoilija joutuu sen ajan odottamaan. Senhän nyt tietää kenen puolella slurgit on, silloin kun ei ole ite lakossa. Pitkän odottelun jälkeen paikalle uskaltautui myös tehtaan johtaja, joka vakuutteli epätietoisille duunareille, että sopimus on tehty ja duuniin voi mennä. Duunarit kuitenkin näkivät monikymmen päisen lakkovahti porukan ja ymmärsi olla menemättä duuniin. "Sopimuksen" tehneiden "luottamusmiesten" saavuttua paikalle, heiltä kysyttiin, että miksi "sopimus" oli tehty? Vastaus oli, että Lonka oli jättänyt kolmannen sopimus esityksen. Ei kai sen perusteella pidä tehdä sopimusta, jos kolme kertaa ehdotetaan niin huonoa sopimusta, että työnantajapuolikin sen heti riemuiten hyväksyisi. Luulisi senkin sanovan jotain Lonkan tarjoamien sopimusten luonteesta. Ja niinpä ilman taistelua ei taaskaan saatu sellaista sopimusta, mikä voitiin hyväksyä. Hyvä, että porukoilla riitti kantti, eikä annettu liian helposti periksi. Jotkut vähän jupisi teollisuuden puolella sitä, että eihän nämä työnantajan ehdottamat työaikakur- Sekahedelmä

6 jennukset meitä koske. Onneksi heidätkin saatiin suurimmaksi osaksi ymmärtämään, että ellei koske nyt, niin ehkä seuraavalla kerralla kuitenkin. Kliffaa kesää vaan kaikille Hessu Slangi-visa 1. Savitakki-ässäks, ainaki Itä-Helsingis jengi sanoo 1) Maaseudulta tullutta teollisuusvartijaa. x) Moottoripyörien maastoajon taitajaa. 2) Ylimääräista ässä-korttia pokerissa. (Notkea Rotta, Pöhinää 'Itä-Helsingin kaduilla', cd 2001) 2. Niin ku joku BLUFFAA, niin se on just ku 1) Kerjää manii. x) Antaa ylen, yök.. 2) Harhauttaa, huijaa. 3. Jörde Juge on 1) Kirjailija Jörn Donnerin kutsumanimi. x) Slanginnos Jörö-Jukasta. 2) Uusi jugurttilaatu, mitä ei ollu ennen! 4. Me skulattii pillerii Pragulla. Tässä PILLERI meinaa 1) Pienoisgolffii. x) Jääpalloo. 2) Kolikonheittopelii. 5. BLITIKAT ei tarkoitta BLINEJÄ eikä BILIKOIT, vaan 1) Kuutautisia. x) Kuukautisia. 2) Sakkoja. 6. Vanhin teksti mitä on hitattu Stadin slangii on kai Santeri Ivalon Hellaassa (1890). Stuidut dallaa siin Esplanadille, jossa oli mahoton hyvä piikis. Toi PIIKIS tarkoitti: 1) Pikatarjoilua, eli nopeaa juoman saantii puiston ravintoloissa. x) Picardi-yhtye soitti isku-sävelmiä. 2) Piikaparaatia, eli runsasta nuorten naisten (piikojen) joukkoa. OIKEA RIVI: 12x x22 Sekahedelmä

7 Aluesihteerin palsta Palkka-ankkuri murtui Jouni Konttila Sopimus syntyi tuskallisten neuvottelujen jälkeen, mutta paljon jäi hampaankoloon. Työnantajaliiton kyvyttömyys käydä liittojen välisiä neuvotteluja ja Elinkeinoelämän Keskusliiton ohjauksessa oleva valtakunnansovittelija pitkittivät sopimuskierrosta oleellisesti. Valitettavasti kierroksella kävi ilmi, että kapitalistien linjaukset palkka- ankkurin osalta toteutuivat lähes joka liiton kohdalla. Omalta osaltamme pääsimme lopulta selkeästi yleistä linjaa parempaan palkkaratkaisuun, eivätkä työnantajien vaateet joustavista työajoista menneet läpi. Edelleen on sovittava työntekijän ja pääluottamusmiehen kanssa mahdollisista työaikakokeiluista niin kuin ennenkin. Eli vapaaehtoisuus säilyy, mikä on tärkeää pienten lasten vanhemmille. Kierros jätti auki lukuisia kysymyksiä varsinkin loisjärjestöjen osalta. Meijeriväen liiton toiminta jatkui entisellään meijereissä, eikä yhteistyösopimusta kunnioitettu juuri missään. Erikoisesti toimi myös Leipuriliitto, joka osallistui työnantajaliiton laittomaan sulkupäätökseen ja muutoinkin louskutti leukojaan kuin pahainen rakkikoira puheenjohtajansa suulla. Kyseiseen järjestöönhän on kerätty kaikki, joilla ei ole varaa maksaa työnantajaliiton jäsenmaksuja tai jotka toimivat niin, että mikään kunniallinen järjestö ei kehtaa heitä ottaa jäsenikseen pelossa päästä lehtien palstoille työntekijöiden riistämisessä. Väessä olisi ollut voimaa pitempäänkin taisteluun, joka kävi hyvin ilmi viimeisessä valtuuston kokouksessa. Sopimus hyväksyttiin yhdellä äänellä. Tiukka äänestys jätti myös lukuisia elintarviketyöläisille tärkeitä asioita auki. Neljän vuoden päästä seuraavan kerran keskustellaan ulkopuolisesta työvoimasta, kasvukeskuslisistä ja monista muista tärkeistä asioista. Varmaa kuitenkin on, että tilanne ei tulevaisuudessakaan helpotu neuvottelumenetelmien osalta. Saadakseen jotain, on pakko käyttää järjestövoimaa jäsenistön haluamalla tavalla ja varmistaa myös entistä paremmin, että ne joilla haluja tappeluun, saavat siihen mahdollisuuden. Työnantajien mainostamat kliseet siitä, että lakot olisivat olleet järjestöllisistä syistä välttämättömyys ja että jäsenistö olisi jyrätty yli, voi tunkea romukoppaan. Pikemminkin päinvastoin; järjestöllä oli täysi työ pysyä mukana kamppailussa jäsenistön ja jäsenistön tavoitteiden ollessa eturintamassa. Yhtä kaikki tämän kanssa on elettävä seuraavat vuodet samalla valmistautuen ja miettien, miten elintarviketyöläisen asiaa ajetaan parhaiten. On myös syytä kiittää niitä ammattiliittoja, jotka ilmaisivat tukensa ja olisivat olleet valmiita tukitoimiin, mikäli taistelu olisi pitkittynyt. Valitettavasti tuki- Sekahedelmä

8 Lakkovahteja Meiran portilla Paulingin pääluottamusmies on saanut naiskauneutta mukaan lakkovahdin ankeaan arkeen. Vaasan Espoon leipomon lakkovahdit saaneet "vahvistusta" Vantaalaisista teollisuuden ay-aktivisteista. Sekahedelmä

9 toimet jäivät tarpeettomiksi. Erityinen kiitos on paikallaan myös vastavoiman väelle, joka järjesti mielenosoituksia ja tilaisuuksia, sekä taiteilijoille ja yliopistojen väelle, joka olivat valmiina tukemaan pienipalkkaisia työläisiä. Tietysti suuri kiitos tästäkin sopimuksesta kuuluu niille jäsenille, jotka taistelivat eturintamassa parempien työehtojen puolesta. Ilman heitä olisi lopputulos ollut paljon huonompi. Leppoisaa kesää. Syksyllä palataan sorvin ääreen uusilla kujeilla. Jouni Konttila Osaston puheenjohtaja osallistui myös "kenttätyöhön", vaikka olikin lakkotoimikunnan puheenjohtaja. Sekahedelmä

10 Kävelyllä Japanissa Pääsin tossa toukokuussa kummitytön ideoimalle "opintomatkalle" Japaniin. Kummityttö on lapsuus- ja nuoruusajan parhaan kaverini tytär. Mutsini kertoi aikoinaan, että ollaan kaverin kanssa otettu ekan kerran samasta lestistä jo kolmen kuukauden ikäisinä Alberon (Alppilan) puistossa. Itse en sitä muista. Vaan ei oo muistissa kaikki muutkaan lesteistä ottamiset. Eli palatkaamme Japanin opintoreissuun. Kaveri on ollut vähän klesana, joten lupauduin lähtemään reissuun hänen tyttönsä kanssa. Alkuun funtsin, että lähes kymmenen tunnin istuminen flygarissa vois tuntuu hiukka pitkältä. Sitten vertasin sitä matkaan pojan luo Övertornioon, se kestää ainakin 11 tuntia ja joutuu vielä itse ajamaan. Finnairilla matka meni kliffasti. Sai pari kertaa safkaa ja tsiikata leffoja ja tietysti ottaa vaikka tirsat välillä. Ei meikäläistä nää "pitkät" lennot ainakaan rassanneet. Menomatka kesti perjantai ilta-päivästä lauantai aamuun. Takastulo kesti vähemmän aikaa, lähtö Osakasta lauantaina kello 11 ja laskeutuminen Helsinki-Vantaan kentälle lauantaina noin kello 15. Nämä asusteet alkavat olla harvinaisia katukuvassa. Sekahedelmä

11 Nuori matka kumppani saa ihmeesti virtaa vanhaan ukkoon. Lauantai aamuna pääsimme Osakasta taksilla Kiotoon, sisältyi matkan hintaan. Huilattiin hetki hotellissa ja sitten alkoi armoton tutustuminen Kioton nähtävyyksiin, enimmäkseen kävellen. Ne olivat pääasiassa temppeleitä ja keisarin palatseja. Matkakumppanini oli 23 vuotias Heidi, joten saattaa arvata, että kuuskymppinen ukko sai kävellä välillä tosissaan. Muuten olis pudonnut jengistä. Enpä osannut arvata, että opintoreissu tarkoittaa armotonta kävelemistä kaduilla ja vuorten rinteille rakennettujen temppeleiden portaita. Seuraavista kalsareistakin sai jättää koosta toisen äxän pois. Temppeleiden monenlaiset sisäänkäynnit oli kuitenkin mielenkiintoisesti rakennettu. No onneks välillä skruudattiin ja huilattiin. Se mitä on kehuttu japskien safkasta ei ole ollenkaan liioteltua. Ainakin meikäläinen tykkäs jokseenkin kaikesta mitä siellä tarjottiin. Onneksi kukaan ei tarjonnut tätä kuuluisaa kalaa fugua, sillä siihen ei meikäläisen kantti olis enää riittänyt. Lotossakin käy sen verran huono tsägä. Mä en muuten tosta riisistä paljon välitä, onneks joka raflassa oli jotain muutakin aina tilalle lisukkeeks. Sit paikalliset tarjoilijat hogas joka paikassa, et meikäläiset saattais saada safkat paremmin suuhun haarukalla ja veitsellä, kuin niillä puikoilla. Toivat joka Näitä portaita, tai samanlaisia kun painelee aamusta iltaan, ei ole ihme, jos saa pienentää vaatekokojaan. Hotellin ikkunasta näkyvät junat oli vähän erilaisia kuin meillä. Sekahedelmä

12 Yksi surullinen muisto jenkkien vierailusta aikoinaan. Matkakumppani kuvaamassa jenkkien tekemisiä Hirosimassa. Erään temppelin sisäänkäynti. Keisarilla oli useita kuvanlaisia oviaukkoja palatsissaan. Sekahedelmä

13 Tavaratalot oli korkeita, onneksi liukuportaat on keksitty. kerta erikseen pyytämättä molemmanlaiset välineet. Ei me sentään ihan koko aikaa dallattu, välillä mentiin sentään metrolla tai stokella tai taksilla. Stoket oli vähän erilaisia kun VR:än vastaavat, ne kulki aikataulun mukaan. Käytiin stokella tsiigaamassa Hiroshimaa, et oliks jenkit jättänyt mitään pystyyn. Se oli todella hienosti uudelleen rakennettu kaupunki. Käytiin myös siis tsekkaamassa keisarin palatsi. Siellä marssittiin reilu tunti oppaan perässä ja kuunneltiin englannin kielistä selitystä keisarien historiasta. Perässä käveli siviilipoliisi vahtimassa, ettei kukaan jää salaa budjaamaan keisarin tönöön. Tutustuttiin myös Osakan tavarataloihin, sinne mentiin myös stogella. Heidillä oli kova halu muistaa tuttuja ja sukulaisia matkamuistoilla ja muilla tuliaisilla. Hän oli kuitenkin aika ujo esittämään asioitaan niinkin vaikeaselkoisella kielellä kuin japani. Meikäläinen joutui hoitamaan asiat monesti itse oppimallaan puutteellisella englannnin mongerruksella. Siitäkös aina Heidille hu - pia riitti. Sanoi, ettei se ihan noin kuulunut mennä ja nauroi iloisesti päälle. Kysyin miksei hän itse esitä asioitaan kun osaa paremmin kieliä? Hän meinas, että on niin hauska kuunnella meikäläisen solkkausta. Täytyy sanoa, että oli niin kiva reissu ja paljon jäi näkemättä, esimerkiksi Tokiot ja Fuji-vuoret, että on pakko mennä joskus uudestaan. Niinpä kaikki kliffakin loppuu aina aikanaan, joten ei sitten muuta kuin himamatkalle vaan. Tämä matkakertomus voi olla jonkun mielestä vähän niin sanotusti torso. Jos jonkun mielestä jotain tärkeetä jäi sanomatta, niin kantsii mennä paikan päälle tsiikaamaan. Hessu Tässä meikäläisen kamujalastataan flygariin himaan lähtiessä. Sekahedelmä

14 :: Vieraskynä Huusin polttajan päiväkirja Eräänä kirkkaana talvisena pakkasaamuna mökillä sanoin vaimolle, että tänään repäistään. Poltetaan tuo vanha huusi. Vanha puusee oli käynyt tarpeettomaksi kun edellisenä syksynä nikkaroin ulkorakennuksen sisälle oikein luksuskäymälän, jossa oli lakatut hirsipaneeliseinät, kunnon ikkuna, ahteria lämmittävällä styroxilla pehmustettu istuin, sähkövalot, töpseli johon talvella voi kytkeä lämmittimen, peilikaappi ja pieni Aku Ankka- ja Korkeajännitys-lehtiä sisältävä kirjahylly. Tarpeettomaksi käynyt vanha huusi oli mökkihistoriamme kolmas. Ensimmäinen oli ns. Siperian mallia; maahan juntattu paalu, josta saatiin tukea kyykkiessä. Irtokepin, jolla Siperiassa varjeltiin takapuoli susilta, olimme korvanneet koivunoksalla, jolla varjelimme itsemme hyttysiltä. Toinen oli armeijasta tuttu riuku kahden koivun välissä. Tämän kolmannen, nyt matkansa päähän tulleen, olin kymmenkunta vuotta sitten rakentanut kattotelineellisestä purkutyömaalta haettuja vanhoja lautoja. Vaimon esitys, että purkaisimme huusin ja käyttäisimme ne laudat johonkin, kaikui kuuroille korville. Olin päätökseni tehnyt ja sanoin, että homma olisi turhan työläs eikä vanhoja vajaakanttisia lautoja enää mihinkään tarvittaisi. Todellisen motiivini jätin kertomatta. Se oli, että jos joskus - mistä kaikki hyvät voimat vielä elossa olevia vanhoja kavereitani suojelkoon - kirjoittaisin muistelmani, niin mikä olisi iskevämpi nimi kuin Huusin polttajan päiväkirja. Ja ei kun toimeksi. Pönkitin takaosan tyhjennysluukun auki, rypistelimme kymmenkunnan vanhan sanomalehden sivut sisään, ruiskautin jerrykannusta kunnon lurauksen bensaa kasan päälle ja heitin palavan tulitikun perään. Tuli syttyi humahtaen ja me kiiruhdimme mökin seinustalle aurinkoon kantamallemme penkille näytelmää ihailemaan. Se olikin komeata katseltavaa. Niin kauan kuin sytykettä riitti oven yläpuolinen tuuletusaukko huokui lohikäärmeen lailla lieskoja. Kun seinäpahvit syttyivät lieskat muuttuivat savuksi, jota alkoi tupruta myös vinon katon alta. Jonkin ajan kuluttua savua alkoi tulla myös seinälautojen välistä ja kattopahvin terva rupesi kuplimaan kunnes se hetken päästä hulmahti tuleen. Tervapahvi paloi punaisilla liekeillä synnyttäen sankaa mustaa savua, joka tyynessä ilmassa kohosi korkeana patsaana kohti sinistä taivasta. Katon palaessa puhki tuli kiihtyi ja seinien laudanraotkin paloivat rakovalkean tavoin. Jonkin ajan päästä koko hyyskä roihahti ilmiliekkeihin. Näky oli komea ja tuli vanha Snöstorpin Sekahedelmä

15 kylän pyhäkoulussa kuulemani tarina mieleen. Sotalapsena Ruotsissa asuin pienessä eteläruotsalaisessa kylässä, jossa papin rouvan pitämä pyhäkoulu oli pakollinen joka jumalan sunnuntai. Mutta takaisin tarinaan. Se kertoi hurskaasta profeetta Eliasta, joka lähti tulisissa vaunuissa taivaaseen. Tämä tarina oli tullut mieleeni kerran aikaisemminkin. Nimittäin kun Tuntemattoman sotilaan Vanhala palavaa tankkia katsellessaan sanoi, että siinä paloivat ukkoloihen persekarva kihi, kihi. Kun koko rakennelma jonkin ajan kuluttua romahti kasaan, meni vaimo sisälle ruuanlaittoon. Minä jäin vetelemään rautaharavalla jätteitä kasaan, että kaikki palaisi. Iltapäivän aikana kävimme monta kertaa kohentamassa kasaa ja iltapimeällä meillä oli pienen tulivuoren lailla hehkuva pyramidi hankeen sulaneen pyöreän aukion keskellä. Aamulla oli jäljellä vain harmaa tuhkakasa, josta vaimo alkoi poimia nauloja. Älä tee turhaa työtä, sanoin ja hain verstaaltani ison magneetin, johon naulat kilisten kerääntyivät siilimäisen piikikkääksi nipuiksi. Harmaaksi meltoraudaksi hehkutettuja nauloja kertyi tyhjään kolmen litran valttipurkki lähes puolilleen ja kun magneettiin tarttui vielä neljät saranat ja rautainen ovenkahva katsoin, että kotimatkalla kannattaisi poiketa jätepisteen pienmetallilaatikon kautta. Kesällä kasvoi palopaikalla hyviä nauriita, oikeita palonauriita kuten vanhakansa entisinä kaskiaikoina sanoi. En taida koskaan niitä muistelmia kirjoittaa, mutta jos joskus vielä julkaisen kolmannen pakinakokoelman, niin sitä Huusinpolttaja titteliä kannattaisi ehkä käyttää. Limpun monologi Ollako vai eikö olla vanha tavis melkein nolla kunto alkaa pettää elon karavaani jättää johan tässä joutaisi jos viikatemies noutaisi Vaan ruoka aina maistaa joskus aurinkokin paistaa on hyvää aikaa istuskella muistojansa mutustella maailmassaan oivassa vaimon hellässä hoivassa Shakespearen mukaan keväällä 2010 Limppu Sekahedelmä

16 Ilmoittautumiset mennessäsel/pohjois-suomen aluetoimisto p uh: , faxi , sähköpostilla: tapahtumat@selry.fi tai netissä Helsingin Elintarviketyöntekijät ry osasto 10 toivottaa kaikille hyvää kesää ja rentottavaa lomaa