Kirjoita omin sanoin sanan mittainen tiivistelmä

Transkriptio

1 POLIISIAMMATTIKORKEAKOULU ESIMERKKI TEHTÄVÄNANNOSTA Huom! Tämä tehtävänanto on kopioitu harjoittelua varten tammikuussa 2012 järjestetystä valintakokeen 1. vaiheen kokeesta. Tulevissa valintakokeissa tiivistelmän lähtöteksti voi olla blogikirjoitus kuten alla, mutta se voi olla myös esimerkiksi lehdessä julkaistu artikkeli. Lähtöteksti käsittelee aina jotakin rikostapausta tai muuta tapahtumakulkua. TIIVISTELMÄ Kirjoita omin sanoin sanan mittainen tiivistelmä tämän tehtävänannon mukana jaettavasta Minna Laukan blogikirjoituksesta Case WashWash. Kirjoitus on julkaistu poliisi.fi-sivustolla Tiivistelmän tulee olla selkeä itsenäinen tekstikokonaisuus, jonka lukija voi ymmärtää kaikilta osin, vaikka hän ei tuntisikaan lähtötekstiä eli Laukan kirjoitusta. Hyvä tiivistelmä välittää tasapainoisesti lähtötekstin kaikki keskeiset asiat ja tärkeät yksityiskohdat eikä toisaalta sisällä mitään sellaista, mitä lähtötekstissä ei ole. Tiivistelmässä ei tarvitse eikä pidä ottaa millään tavalla kantaa lähtötekstin sisältöön. Kirjoita varsinaisen tiivistelmän yläpuolelle sanan mittainen alkutiivistelmä, jossa lähtötekstin eli Laukan kirjoituksen ydinsisältö kerrotaan mahdollisimman kattavasti yhdellä kokonaisella virkkeellä. Alkutiivistelmän lisäksi tiivistelmälle ei anneta muuta otsikkoa. Alkutiivistelmän on oltava täysin asiatyylinen toteava virke. Se ei saa olla esimerkiksi monitulkintainen sanaleikki tai kysymyslause. Myöskään pelkkä lähtötekstin aihepiirin tai alkutilanteen kuvaileminen ei riitä, vaan alkutiivistelmään tulee kiteyttää selväsanaisesti koko lähtötekstin ydinsisältö. Alkutiivistelmän ja varsinaisen tiivistelmän pituusrajat ovat ehdottomia. Alkutiivistelmän pituuden on oltava sanaa ja varsinaisen tiivistelmän sanaa, ei yhtään lyhyempi eikä yhtään pitempi. Alkutiivistelmää ei lasketa mukaan varsinaisen tiivistelmän pituuteen. Tiivistelmän sanamäärä on laskettava itse ja merkittävä tiivistelmän loppuun.

2 Case WashWash Oli kesäkuun 2010 loppupuoli, kun pääkaupunkiseudulla hieman syrjässä sijaitsevaan pieneen ravintolaan ilmestyi illansuussa huonosti englantia puhuva mies. 29-vuotias mies oli tullut laivalla Suomeen noin viikkoa aikaisemmin, oman kertomansa mukaan lomamatkalle. Mies alkoi keskustella ravintoloitsijan kanssa ja jutustelu päätyi siihen, että miehet alkoivat hieroa ravintolasta kauppaa. Ravintolalla ei mennyt kovin hyvin, mutta ravintoloitsija vakuutteli vieraalle, että bisnes sujuu, ja määritti myyntihinnaksi euroa. Ravintoloitsija uskoi miehen ostohaluihin ja varakkuuteen, olihan hän nähnyt tämän lompakossa tukun isoja seteleitä. Vieras näppäili ravintoloitsijan puhelimeen oman puhelinnumeronsa ja miesten yhteydenpito alkoi. 29-vuotias mies tunnusti myöhemmin poliisille, että ensitapaamiseen liittyi muutakin. Hän kertoi maininneensa vitsinä ravintoloitsijalle, että on olemassa rahaa, mutta rahan omistaja ei ole nyt paikalla. Mies oli antanut ymmärtää, että rahojen omistaja oli Ranskassa asuva 31-vuotias ystävä. Mies kertoi menneensä toisenkin kerran ravintolaan ja tehneensä tuolloin ravintoloitsijalle esityksen, jolla ravintoloitsija piti saada vakuuttuneeksi rahanvalmistuksesta. Piilottamallaan kahdella 20 euron setelillä, valkoisilla paperipaloilla, pesuainetta sisältävällä vadilla ja ravintoloitsijan luovuttamalla 20 euron setelillä hän sai tämän uskomaan, että yhdestä setelistä syntyy kolme. Ravintoloitsija oli innoissaan ja halusi kovasti tehdä yhteistä bisnestä. Hänen oli vain hankittava rahat jostakin. Sillä aikaa kun ravintoloitsija alkoi järjestellä rahaa taikatemppuun, tuli 31-vuotias mies Ranskasta Suomeen ja kaverukset alkoivat yhdessä valmistella ravintoloitsijan huijausta. Ravintoloitsijan rahojen luvattiin kolminkertaistuvan tempulla joka oli määrä toteuttaa siten, että astiaan tehtyyn nesteseokseen laitettaisiin aidoista seteleistä ja samankokoisista papereista tehty paketti, joka päällystettäisiin foliolla ja teipillä. Tämän paketin lisäksi miehet valmistaisivat huijauspaketin, joka sisältäisi pelkkiä leikattuja papereita. Paketit vaihdettaisiin vaivihkaa niin, että pelkkiä paperinpalasia sisältävä paketti jäisi ravintoloitsijalle ja aito setelipaketti kaveruksille. Ravintoloitsijaa neuvottaisiin pitämään pakettia painon alla kahdeksan tuntia, jolloin rahat olisivat valmistuneet ja tempuntekijät itse kaukana poissa. Valmisteluina miehet hankkivat mustaa ja valkoista paperia tavaratalosta. Paperit leikattiin eri setelikokoihin ja palaset paketoitiin ruskeaan päällyspaperiin. Nesteseokseen käytettävät pullot miehet kipsasivat ja teippasivat omien sanojensa mukaan näytöksen uskottavuuden lisäämiseksi. Rekvisiitaksi miehet hankkivat myös hengityssuojaimia, ruiskuja, kuumemittarin sekä ascorbiinihappoampulleja. Kaikilla esineillä oli myöhemmin rooli näytelmässä ravintoloitsijan kotona. Tuttavansa kautta ravintoloitsija sai järjesteltyä kasaan euroa ja hän ilmoitti innoissaan asiasta uusille tuttavilleen. 13. heinäkuuta 2010 aamupäivällä alkoi tapahtua, kun kaverukset menivät ravintolaan ja kaikki kolme miestä lähtivät ravintoloitsijan

3 autolla kohti Helsingin rautatieasemaa. Miehet hakivat rahanpesussa tarvittavat esineet rautatieaseman säilytyslokerikosta ja tämän jälkeen ajettiin ravintoloitsijan kotiin. Kotonaan ravintoloitsija asetti rahat, 25 kappaletta aitoja 500 euron seteleitä, olohuoneen pöydälle ja miehet alkoivat tehdä yhdessä seosta kaatamalla pesuvatiin vettä, kolajuomaa, c-vitamiinia, astianpesuainetta, jodia, Betadinea ja talkkia. Kaverukset käärivät aidot rahat folioon ja laittoivat teippiä ympärille. Ravintoloitsijan tehtäväksi annettiin sekoittaa nesteseosta. Kaverukset olivat sopineet, että toinen harhauttaa ravintoloitsijan tarkkaavaisuuden muualle toisen vaihtaessa tällä välin setelinipun paperinippuun. Vaihto tapahtui ravintoloitsijan hakiessa pyydettyä kynää. Tämän jälkeen ravintoloitsijalle kerrottiin, että paketin täytyy olla kahdeksan tuntia puristuksissa ennen sen avaamista, joten nippu vietiin parvekkeelle painon alle odottamaan. Tässä vaiheessa vieraat alkoivat valitella väsymystä ja halusivat lepäämään. Niinpä ravintoloitsija vei miehet juna-asemalle aidon setelinipun ollessa piilotettuna toisen miehen sukkaan ja ravintoloitsijan parvekkeelle jäi foliopaketissa 75 kappaletta mustia paperilappuja. Kaverukset ottivat juna-asemalta taksin, ajoivat hostelliin, pakkasivat tavaransa ja poistuivat Helsinki-Vantaan lentokentälle. Mitä kukaan osallisista ei tiennyt, oli se, että poliisi oli kaikessa hiljaisuudessa omien tutkimustensa kautta päässyt rikoksen jäljille. Poliisi otti 29- ja 31-vuotiaat miehet kiinni Helsinki-Vantaan lentokentällä ennen kuin he ehtivät poistua maasta. Miesten matkalaukusta löytyivät ravintoloitsijan rahat pyyhkeeseen käärittyinä sekä huijauksessa käytettyä rekvisiittaa. Myös ravintoloitsija oli tässä vaiheessa huomannut tulleensa huijatuksi ja etsi miehiä turhaan osoitteesta, jossa he olivat väittäneet olevansa. Jutun tutkinta sai projekti-, eli casenimekseen WashWash. Vangitut kaverukset kertoivat kuulusteluissa yhtenevästi tapahtumien kulusta. Ravintoloitsijaa ei tapahtumien selvittyä epäilty mistään rikoksesta, mutta hän kiisti loppuun asti olleensa mukana minkäänlaisessa edellä kerrotussa toiminnassa ja kertoi ainoastaan lainanneensa tuntemattomille miehille rahaa tietämättä mitä miehet niillä tekisivät. Koska rikoslaki ei tunne rikosta nimeltä törkeä taikatemppu, asiaa käsiteltiin käräjäoikeudessa törkeänä kavalluksena lokakuussa Oikeudessa molemmat syytetyt vierittivät pääsyytä toistensa niskaan ja katsoivat, että asianomistaja oli tekemässä väärää rahaa ja heidän menettelynsä oli vain avunantoa anastusrikokseen, joka ei ollut törkeä. Käräjäoikeus tuomitsi kuitenkin kaverukset törkeästä kavalluksesta seitsemän kuukauden ehdolliseen vankeuteen ja määräsi euroa palautettavaksi niiden omistajalle. Huijauksessa käytetty rekvisiitta tuomittiin valtiolle menetetyksi. Tuomiosta ei ilmoitettu tyytymättömyyttä, joten käräjäoikeuden tuomio jäi lainvoimaiseksi. Minna Laukka Vanhempi rikoskonstaapeli Keskusrikospoliisi

4 Erään hakijan tiivistelmä tammikuussa 2012 Tiivistelmä: Kaverukset huijasivat ravintoloitsijalta euroa lupaamalla kolminkertaistaa summan kemiallisen tempun avulla. Kesäkuussa 2010 ulkomailta Suomeen saapunut mies tapasi erään ravintoloitsijan, jonka kanssa alkoi keskustella kyseisen ravintolan ostosta. Mies piti ravintoloitsijalle myös esityksen, jossa kolminkertaisti tämän antaman rahasumman kemiallisen seoksen avulla. Ravintoloitsija innostui kyseisestä bisneksestä ja suostui yhteistyöhön miehen ja tämän kaverin kanssa. Kaverukset hankkivat temppuaan varten monenlaista rekvisiittaa, kuten astianpesuainetta, hengityssuojaimia ja ruiskuja. Ravintoloitsija sai hankittua euroa, jotka kaverusten oli tarkoitus tämän kotona tempullaan kolminkertaistaa. Miehet sekoittivat seoksen ja toisen harhauttaessa ravintoloitsijaa, toinen vaihtoi folioon käärityt aidot rahat foliopakettiin, joka sisälsi pelkkiä paperilappuja. Ravintoloitsijalle miehet kertoivat, että paketin täytyy olla painon alla ennen avaamista ja poistuivat paikalta. Poliisi oli kuitenkin heidän tietämättään päässyt rikoksen jäljille ja nappasi miehet lentokentältä. Heillä oli mukanaan matkalaukku, joka sisälsi rahat sekä tempussa käytettyä rekvisiittaa. Ravintoloitsijaa ei lopulta epäilty rikoksesta, mutta huijarikaverukset tuomittiin törkeästä kavalluksesta seitsemän kuukauden ehdolliseen vankeuteen. Rahat määrättiin palautettaviksi niiden omistajalle. Hakija sai tästä tiivistelmästä täydet pisteet.

5 Huijauksessa käytettyä rekvisiittaa.