Hämeen maakunnallinen melutasoltaan hiljaisten alueiden kartoitus paikkatietojärjestelmien avulla.

Transkriptio

1 Hämeen maakunnallinen melutasoltaan hiljaisten alueiden kartoitus paikkatietojärjestelmien avulla. Diplomityö Teknillinen korkeakoulu Maanmittausosasto Hämeenlinna, toukokuu 2007 Paula Mustonen Tekniikan ylioppilas Valvoja: Professori Kirsi Virrantaus Ohjaaja: DI Matti Lipsanen

2 TEKNILLINEN KORKEAKOULU DIPLOMITYÖN TIIVISTELMÄ Tekijä: Työn nimi: Päivämäärä: Osasto: Professuuri: Työn valvoja: Työn ohjaaja: Paula Mustonen Hämeen maakunnallinen melutasoltaan hiljaisten alueiden kartoitus paikkatietojärjestelmien avulla Sivumäärä: Maanmittausosasto Maa-123. Kartografia ja geoinformatiikka Professori Kirsi Virrantaus DI Matti Lipsanen Tämän diplomityön tehtävänä oli selvittää, löytyykö Kanta-Hämeen alueelta vielä sellaisia luontoalueita, joilla luonnon omien äänien kuuleminen on mahdollista ilman ihmisen toimintojen aiheuttamaa häiritsevää taustakohinaa. Tällaiset luontoalueet eivät suinkaan ole äänettömiä, koska luonto halutessaan saa aikaan kovaakin melua. Näillä alueilla luonnon omat äänet ovat pääosassa ja ihmistoiminnan äänet ovat satunnaisia tai niitä ei kuulu ollenkaan. Noin miljoona suomalaista asuu alueilla joilla ympäristömelun arvot nousevat yli 55 db:n, joka on melutasojen ohjearvojen mukainen hyväksyttävän melualtistuksen yläraja asuinalueilla päiväsaikaan. Tästä syystä työssä käsitellään melua, sen ominaisuuksia, melun terveyshaittoja, meluntorjuntaa ja sen kustannuksia. Työssä pohditaan melun merkitystä kaavoituksen kannalta eli sitä kuinka melun ennaltaehkäisy olisi parasta suorittaa jo kaavoitusvaiheessa. Työtä tehtäessä on pyritty paikantamaan Kanta- Hämeen merkittävimmät melunlähteet, koska hiljaisuutta ei voi löytää ellei tiedä mistä melu tulee. Merkittävin ympäristömelun lähde on tieliikenne. Työssä käsitellään myös hiljaisuuden ja luonnonhiljaisuuden merkitystä sekä hiljaisuuden olemusta. Luontohan ei ole koskaan täysin äänetön, vaan luonnonhiljaisuus koetaan juuri tuulen huminan, rapinoiden ja rapsahtelujen kautta. Työssä käsitellään hiljaisuuden määritelmää sekä hiljaisuuden tasoja ja sitä miten hiljaisuutta on luokiteltu EU:ssa ja Suomen maakunnissa. Hiljaiset alueet etsittiin ArcView- ja ArcGIS- paikkatieto-ohjelmien avulla puskurivyöhykemenetelmää käyttäen. Puskurivyöhykkeet perustuvat tieliikenteen osalta keskimääräiseen vuorokausiliikenteeseen ja vyöhykkeitä laskettaessa pyrittiin siihen että vyöhykkeiden ulkopuolella taustamelun taso olisi alle 30 db. Muiden melunlähteiden osalta puskurivyöhykkeet ovat samansuuruiset kuin Satakunnan pilottiselvityksessä. Hiljaisten alueiden luokittelu suoritettiin samoin perustein kuin Satakunnassa. Ja hiljaisia alueelta Hämeestä kyllä vielä löytyy, suuria yhtenäisiä maaseutumaisia hiljaisia alueita sekä laajoja, luontomatkailun kannalta arvokkaita luonnonrauha-alueita, hiljaisuuden keitaita. Alueiden määrittämisen lisäksi työssä käsitellään erilaisia paikkatietoanalyysejä sekä sitä miten eri analyysejä voisi hyödyntää hiljaisten alueiden jatkokäsittelyssä. Avainsanat: Hiljaisuus, hiljaiset alueet, luonnonrauha, Kanta-Häme, maakuntakaava, melu, meluntorjunta, ympäristömelu, GIS, GIS- analyysit Kieli: suomi

3 HELSINKI UNIVERSITY OF TECHNOLOGY ABSTRAST OF THE MASTER S THESIS Author: Title: Date: Paula Mustonen Mapping of quiet areas of Häme region using GIS- analysis tools Number of pages: Department: Professorship: Department of Surveying Engineering Maa-123. Cartography and Geoinformatics Supervisor: Instructor: Kirsi Virrantaus, Professor Matti Lipsanen, MSc The goal of this study was to find out whether there still are such tranquil areas in Häme region where it is possible to hear nature s own sounds without the influence of manmade sounds. Such natural areas are not absolutely quiet, because nature s sounds can occasionally be very loud, even noisy. In these areas nature s sounds have the major part in the soundscape and man-made sounds are coincidental or completely absent. About a million Finns live in areas where the environmental noise level is higher than 55dB, which is the highest recommended environmental noise level in residential areas during daytime. That is why noise, its properties and adverse health effects are dealt with and also noise abatement and it s costs. The affect of environmental noise to planning is discussed, i.e. how the noise prevention should take place already in the planning process. During the study the most significant noise sources of Häme were mapped, because you cannot find tranquillity if you don t know where the noise is coming from. The most significant environmental noise source is road traffic. The importance, meaning and substance of quietness and tranquillity are also discussed in this study. The nature is never completely quiet, but quietness is experienced through the breaths of wind rustling the tree branches and raindrops dripping on lake surfaces. The definition and classification of tranquillity is also discussed and how the EU and the other regional councils in Finland have classified quiet areas. The quiet areas were localized using ArcView and ArcGIS- programmes and their buffering techniques combined with map studies. The buffer zones for the roads are based on the average daily traffic and the buffers were calculated so that the noise level outside the buffers should be less than 30 db. For the other noise sources the buffers used were the same as were used in Satakunta- regions study for quiet areas. The classification of the quiet areas was performed using the same principles as was used in the Satakuntastudy. It turned out that there are still significant quiet areas in Häme, large rural landscapes and natural areas, oases of quietness. Besides localizing the quiet areas different GIS- analysis techniques are discussed and how the spatial analysis could be used in further examination of quiet areas. Keywords: Quiet areas, tranquillity, Häme- region, regional plan, Language: noise, noise abatement, environmental noise, GIS- & spatial analysis Finnish

4 Alkusanat Jos se ois helppoo oisin tehnyt sen jo vaan se on vaikeeta jos se ois helppoo oisin tehnyt sen jo ajat sitten uskotko (Pauli Hanhiniemi) No ei tämä loppujen lopuksi niin vaikeata ollut, aloittamisen ja sen myötä loppuunsaattamisen kynnys vain kohosi ajan kuluessa turhan korkealle. Tätä aloittamisen kynnystä madalsi huomattavasti TKK- Dipolin DiplomPro- projekti, ja haluankin lämpimästi kiittää DiplomPro:n väkeä saamastani tuesta, avusta ja kannustuksesta tämän projektin aikana. Lämmin kiitos työni valvojalle Kirsi Virrantaukselle ja ohjaajalle Matti Lipsaselle asiantuntevasta ja kannustavasta ohjauksesta, kommenteista ja parannusehdotuksista joita ilman tämä työ olisi huomattavasti köyhempi. Erityiskiitokset Hämeen liiton koko henkilökunnalle erittäin miellyttävästä työskentelyilmapiiristä. Kiitokset Hannu Raittiselle ja Minna Seppäselle mielenkiinnosta ja palautteesta työtäni kohtaan. Erityisesti haluan kiittää huonetoveriani Henna Lindströmiä, jota ilman tutustuminen ArcMapin ihmeellisyyksiin olisi ollut huomattavasti vaikeampaa. Viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä haluan kiittää vanhempiani joiden tuki ja apu viimeisen kahden vuoden aikana on ollut täysin korvaamatonta. Suuret kiitokset miehelleni Jarille, jolta on todella vaadittu kärsivällisyyttä ja voimia opintojeni loppuun saattamisen aikana. Vielä kiitos Sannille ja Santerille, joiden mielestä sopiva työpäivän pituus on kaksi tuntia. Hämeenlinnassa, Kukan päivänä 2007 Paula Mustonen

5 Käsitteitä ja lyhenteitä: A-äänitaso: Desibeli: Enimmäistaso: Epämiellyttävyyskynnys: Erotuskyky: Hedoninen hinta: Häiritsevyys: Keskiäänitaso: KVL-luku: L 1 : L Aeq : L Den : Standardin SFS 2877/IEC 651 mukaisella A-suotimella taajuuspainotettu äänenpainetaso, dba. Suureen ja vertailusuureen suhteen kymmenlogaritminen arvo kymmenellä kerrottuna. Tehojen P 1 ja P 2 suhde desibeleinä on 10lg(P 1 /P 2 ) (perussuure beli = 10dB) Tarkasteluaikana vallinnut suurin äänitaso mitattuna äänitasomittarin F-aikapainotusta käyttäen. Yleensä tarkoitetaan A-painotettua enimmäistasoa L AFmax. Äänitaso, jolla ääni koetaan epämiellyttävän voimakkaana. Kuulon erotuskyky, kyky erottaa kaksi tai useampaa ääntä toisistaan. Käytetään myös merkityksessä puheen erotuskyky. Tuotteen markkinahinta selitetään sen ominaisuuksilla, tavallaan hinta-laatu-suhde. Kohteelle muodostetaan ominaisuuskori sen laadullisten, sijainnin ym. tekijöiden yhteissummana. Kunkin ominaisuuden hedoninen hinta voidaan estimoida käyttämällä ekonometrisia menetelmiä. Ärsykkeen (melun) aiheuttama kielteisenä koettu elämyspiirre. Ekvivalenttitaso L eq kuvaa keskimääräistä melutasoa. Jos aikamäärettä ei ilmaista, tarkoitetaan koko vuorokaudelle laskettua melutasoa. Tietyypin keskimääräinen vuorokausiliikenne kalenterivuoden ajalta laskettuna. Taso, jonka ääni ylittää 1% ajasta. L 1 edustaa enimmäistasoa. A-painotettu keskiäänitaso. A- suodatin korostaa ihmiselle merkityksellisiä taajuuksia. (day evening night) A- painotettu vuorokauden keskiäänitaso, jossa otetaan huomioon erikseen päivä-, iltaja yöaika painottamalla jälkimmäisiä. Ilta-ajan (klo 19 22) melutapahtumiin lisätään 5dB ja yöajan (klo 22 07) tapahtumiin 10 db. Näin otetaan huomioon melun suurempi häiritsevyys iltaisin ja öisin. Ympäristömeludirektiivin indikaattorina L den -luku määritellään vuoden

6 päivä, ilta- ja yöaikojen sekä säätilojen kannalta keskivertovuoden perusteella. Puskurivyöhyke: Spatiaalilaskenta: Tiedossa olevan melunlähteen ympärille määritelty vyöhyke, jonka ulkopuolelle kohteesta aiheutuvan melun ei pitäisi kuulua normaaleissa sääoloissa. Paikkatiedon analysointi tieteellistä lähestymistapaa noudattavaa menetelmää käyttäen. Spatiaalinen autokorrelaatio: Toisiaan lähellä olevat kohteet ovat todennäköisemmin samanlaisia kuin kaukana toisistaan olevat kohteet. Spatiotilastollinen analyysi: Tutkitaan sijainnin vaikutusta tutkittavan suureen esiintymiseen. YKR: Äänenpaine: Äänenpainetaso: Äänimaisema: Yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmä. Ääniaallon aiheuttama ilmanpaineen muutos. Yleensä äänenpaineella tarkoitetaan ns. tehollista äänenpainetta, joka on eräänlainen keskiarvo tietyn aikavälin hetkellisistä äänenpaineista. Ihminen kuulee juuri ja juuri ääntä, jonka tehollinen äänenpaine on 2*10-5 Pa. Äänenpainetasolla kuvataan ihmisen aistimuksen ja siten myös äänen haittojen ja häiritsevyyden suuruutta. Äänenpainetaso saadaan laskemalla logaritmi äänenpaineen ja vertailuarvon suhteesta. Äänenpainetason yksikkö on desibeli db. Vertailuarvoksi on valittu kuulokynnyksen äänenpaine, eli ihmisen kuulokynnys desibeliasteikolla on 0 db. Äänellinen ympäristö, joka kuvaa sitä äänten kenttää, jossa kulloinkin ollaan. Esimerkiksi melu, luonto, musiikki, ihmisten ja teknologian äänet. Äänimaiseman yleisluonne tai kuuluma: Päällimmäinen vaikutelma, joka syntyy tietyn alueen äänimaisemasta. Äänimaiseman perusääni: Ääni, jota ei välttämättä tiedosteta, mutta joka on koko ajan läsnä. Esimerkiksi liikenteen kohina tai tuulen humina. (Arola ym. 2007) (Hakala, Välimäki 2003) (Jauhiainen ym. 1997) (Karvinen, Savola 2004) (Virrantaus 2001)

7 Sisällysluettelo 1. JOHDANTO Hiljaisuuden lait Työn tavoitteet, sisältö ja rajaus Tutkimusmenetelmät KANTA-HÄME Hämeenlinnan seutu Forssan seutu Riihimäen seutu MELU YHDYSKUNTASUUNNITTELUSSA Liikenne, kestävä kehitys ja ekotehokkuus Melu ja alueidenkäytön suunnittelu Melu ja maakuntakaava Meluntorjunta ja maankäytön suunnittelu Hiljaiset kaavamerkinnät Ympäristöterveys Yhdyskuntarakenteen tiivistäminen, eheyttäminen ja ympäristöterveys MELU Melun määrittely Ympäristömelun lähteet Tieliikenne Raideliikenne Lentoliikenne Muut melunlähteet Miten kauas melu kuuluu? Ympäristömelun terveysvaikutukset Melun vaikutus kuulokykyyn Puheviestinnän vaikeutuminen Unen häiriintyminen... 31

8 4.4.4 Melu ja ylipaino Fysiologiset vaikutukset Vaikutukset mielenterveyteen Vaikutukset suorituskykyyn Melun häiritsevyys Melun kustannukset Meluhaitan taloudellinen arvottaminen Meluntorjunnan kustannukset HILJAISUUS Hiljaisuus luonnonhiljaisuus Luonnonhiljaisuuden merkityksestä Luonnonhiljaisuuden olemuksesta Suomalaisten maakunnallisten tutkimusten luokittelu Satakunta Kainuu Uusimaa Kuopion seutu (Pohjois- Savo) Kymenlaakso Päijät-Häme Hiljaisuuden määrittelystä EU:ssa Hiljaista melua HILJAISTEN ALUEIDEN TUNNISTAMISEEN KÄYTETTÄVIÄ PAIKKATIETOANALYYSEJÄ Geometriaan perustuvia analyysejä Yhdistävyysanalyysi Naapuruusanalyysi Overlay- analyysit Spatiotilastolliset menetelmät Lähimmän naapurin etäisyys ja R- testi G-, F- ja K- etäisyysfunktiot Ristiintaulukointimatriisi ja kaksimuuttujaiset K- ja G- funktiot, Melunlaskentamallit ja melun mittaukset Melunlaskentamallit ja melumalliohjelmat Melun mittaukset HILJAISTEN ALUEIDEN TUNNISTAMISEEN KÄYTETTY AINEISTO JA MENETELMÄ Lähtöaineisto Selvityksessä käytettyjen puskurivyöhykkeiden muodostaminen... 62

9 7.3 Melua kuvaava aineisto Satakunnan malli KVL- lukuihin perustuva malli Hiljaisuutta kuvaava aineisto Potentiaaliset hiljaiset alueet Hiljaisuuden luokittelua kuvaava ja auttava aineisto HILJAISET ALUEET Alueindeksi Alueiden kuvaukset Maaseutumaiset hiljaiset alueet Potentiaaliset luonnonrauha-alueet Erityiskohteet Karsitut alueet YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Toimenpide-ehdotukset LÄHDELUETTELO LIITTEET: LIITE 1: LOMA-ASUNNOT HÄMEENLINNA SEUDULLA LIITE 2: ASUTUS HÄMEENLINNA SEUDULLA LIITE 3: PUSKURIVYÖHYKEKARTTA LIITE 4: HÄMEEN HILJAISET ALUEET LIITE 5: KÄYTETYT MAAKUNTAKAAVAMERKINNÄT LIITE 6: POTENTIAALISTEN HILJAISTEN ALUEIDEN LUOKITTELU LIITE 7: HILJAISTEN ALUEIDEN INDEKSIKARTTA

10 Kuvaotsikkoluettelo Kuva 1: Kanta-Hämeen maakunta (Kuva: Hämeen Liitto) 5 Kuva 2: Hämeen Linna (kuva: Timo Muola) 6 Kuva 3: Loimijoki (kuva: Hämeen liitto) 7 Kuva 4: Räyskälän lentokenttä sijaitsee Lopella. Ilmakuva Riihimäeltä. (Kuvat: 8 Kuva 5: IC2- juna sillalla (Kuva: Leif Rosnell/VR) 12 Kuva 6: Rantareitti, Hämeenlinnan kansallinen kaupunkipuisto (kuva: Hämeenlinnan kaupunki) 16 Kuva 7: Tieliikenteen arkipäivää Etelä- Suomessa (Kuva: Tiehallinto) 22 Kuva 8: IC- juna ja auringonkukat. (Kuva: Leif Rosnell/VR) 23 Kuva 9: Asfalttiasema Tampereella (Kuva: NCC) 24 Kuva 10: Äänitason vaihtelut mittauspisteessä 6 km etäisyydellä Arlandan lentokentästä vuoden ja vuorokauden ajan mukaan (Uppsala 2006) 25 Kuva 11 : Erään vakioäänilähteen odotettavissa oleva äänitaso eri vuoden ja vuorokauden aikoina. (Uppsala 2006) 25 Kuva 12: Soundplan- ohjelmalla muodostettuja meluvyöhykkeitä (kuva: 57 Kuva 13: ArcGIS-NoiSy- melunlaskentaohjelmalla muodostetut meluvyöhykkeet Sukevan taajaman kohdalla (Kuva: 58 Kuva 14: Kanta-Hämeen äänimaisemaan vaikuttavia tekijöitä. 60 Kuva 15: Tiemelun 55dB:n meluvyöhyke Hämeenlinnan keskustan kohdalla 61 Kuva 16: Puskurivyöhykkeet Satakunnan mallin mukaan 66 Kuva 17: Puskurivyöhykkeet keskimääräisen vuorokausiliikenteen perusteella. 67 Kuva 18: Puskurivyöhykkeet päällekkäin. 68 Kuva 19: Meluvyöhykkeiden ulkopuoliset alueet. 70 Kuva 20: Esimerkki alueiden luokittelun apuna käytetystä aineistosta. 70 Kuva 21: Alueiden alkukarsinta 71 Kuva 22: Hiljaisten alueiden luokittelu. 72 Kuva 23: Potentiaalisten hiljaisten alueiden luokittelu sekä numerointi. 73

11 Taulukkoluettelo: Taulukko 1 : Esimerkkejä äänilähteiden melutasoista (Lahti 2003) 18 Taulukko 2: Valtioneuvoston päätöksen mukaiset melutasojen ohjearvot (YM 1992) 20 Taulukko 3: Melulle altistuvien asukkaiden määrä Suomessa 2005 (Tervonen, Jylänki 2006) 21 Taulukko 4: Liikennemelun haittaa kuvaavat arvot Ruotsissa, vuoden 2001 hinnoissa (SIKA, Tervonen, Jylänki 2006 mukaan) 37 Taulukko 5: Rakentamistoimin toteutettavan meluntorjunnan arvioidut kustannukset vuosille , miljoonaa euroa, vuoden 2005 hinnoissa (Tervonen, Jylänki 2006) 39 Taulukko 6: Aineistojen välisten yhteyksien testaaminen ristiintaulukointimatriisin avulla. 55 Taulukko 7: Eri tietyyppien suojavyöhykkeitä 35 db-tasoon (Pesonen 2002) 62 Taulukko 8:Koko maan ja Kanta-Hämeen maakunnan KVL- luvut tietyypeittäin (Heiniö 2006) 63 Taulukko 9: Satakunnan puskurivyöhykkeet (Karvinen, Savola 2004) 63 Taulukko 10: Hiljaisten alueiden suojavyöhykkeitä (Uudenmaan liitto 2006) 63 Taulukko 11: Kanta-Hämeen puskurivyöhykkeet ja keskimääräinen vuorokausiliikenne tietyypeittäin ja kunnittain 64

12 Kuunnellessani hiljaisuutta ja laineita minulle tuli miellyttävä ja jännittävä olo; tunsin olevani kauhean tärkeä ja samalla kauhean pieni. (Ehkä enemmän kuitenkin tärkeä.) - Muumipappa

13 1. Johdanto Melu on 2000-luvun kasvava ympäristöongelma. Melu heikentää niin elinympäristön laatua ja viihtyisyyttä kuin väestön terveyttä. Noin joka viides suomalainen asuu alueella, jonka päivittäinen melutaso ylittää ympäristömelulle asetetut ohjearvot. Suurin ympäristömelun aiheuttaja on tie- ja katuliikenne, 90 prosenttia ympäristömelusta on liikenteen aiheuttamaa. Asuinalueiden melutasoja voidaan alentaa meluntorjuntarakenteilla, mutta meluntorjunta ei yksin enää riitä. Meluntorjunnan lisäksi tarvitaan melua ennaltaehkäisevää ja hiljaisuutta suojelevaa toimintaa. 1.1 Hiljaisuuden lait Vuonna 2000 astui voimaan ympäristönsuojelulaki, joka korvasi aiemman meluntorjuntalain vuodelta Suomen luonnonsuojeluliitto käynnisti kampanjan luonnonhiljaisten alueiden kartoitusten käynnistämiseksi ja meluongelman esille tuomiseksi syksyllä Samaan aikaan SLL ja Suomen Latu tekivät ensimmäisen aloitteen luonnonhiljaisten alueiden kartoittamisesta ja niille soveltuvan melunmittaus- ja arviointimenetelmän kehittämisestä. Direktiivi ympäristömelun hallinnasta ja torjunnasta tuli voimaan heinäkuussa 2002 ja sen tavoitteena on ehkäistä ja vähentää ympäristömelun haittoja. Direktiivissä kiinnitetään myös huomiota muuta ympäristöä hiljaisempien alueiden suojeluun ja säilyttämiseen sekä taajamissa että rakentamattomilla alueilla. Marraskuussa 2002 ympäristöministeriö asetti työryhmän laatimaan ehdotusta kansalliseksi meluntorjuntaohjelmaksi. Meluntorjuntaohjelman päämääränä on turvata kansalaisille terveellinen, viihtyisä ja vähämeluinen ympäristö ennaltaehkäisemällä melun syntymistä, estämällä melun leviämistä ja vähentämällä meluhaittoja, estämällä tärinän syntyä ja vähentämällä sen haittoja sekä säilyttämällä erityyppisiä hiljaisia alueita. Työryhmän ehdotus yhdeksi meluntorjunnan tärkeimmistä toimenpiteistä on erityyppisten hiljaisten alueiden kriteerien ja määritelmien laatiminen. Näiden kriteerien avulla kunnat ja maakuntien liitot voivat maankäytön suunnittelun yhteydessä 1

14 kartoittaa hiljaiset alueet ja arvioida hiljaisten alueiden tarvetta. Samalla suunnitellaan toimenpiteet, joilla riittävä määrä hiljaisia alueita säilytetään. (EU 2002.) (Ketola 2004.) (Piilola 2005.) Kesäkuussa 2004 ympäristönsuojelulakiin lisättiin pykälä meluntorjunnan toimintasuunnitelmista. Meluntorjunnan toimintasuunnitelmalla pyritään torjumaan melua ja sen vaikutuksia sekä ehkäisemään melun lisääntymistä hiljaisilla alueilla. Valtioneuvoston periaatepäätöksen luontomatkailun ja luonnon virkistyskäytön kehittämisestä vuodelta 2003 mukaan maakuntien liittojen tulisi selvittää luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun kannalta tärkeät hiljaiset alueet sekä mahdollisuudet näiden alueiden hiljaisina säilyttämiseen. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä meluntorjunnasta vuodelta 2006 todetaan että luontomatkailun ja luonnon virkistyskäytön tarpeiden lisäksi on tärkeää, että myös asuinalueiden läheisyyteen jää alueita, joilla ulkoilu ja virkistäytyminen on mahdollista kohtuullisen hiljaisissa olosuhteissa. Kaikkien virkistysalueiden melutilannetta on seurattava jatkuvasti jotta alueet säilyisivät hiljaisina jatkossakin. (YM2004.) (YM2006b.) (Piilola 2005.) Muuta ympäristöä hiljaisempien alueiden säilyminen hiljaisina on tärkeää, sillä kertaalleen menetettyä hiljaista äänimaisemaa on todella vaikeaa, ellei jopa mahdotonta palauttaa. Luonnonhiljaisuuden voisi luokitella uusiutumattomaksi luonnonvaraksi. Luonnossa liikkuminen ja luonnon äänien kuuleminen on ihmisten hyvinvoinnin kannalta tärkeää. Luonnon omat äänet koetaan yleensä rentouttavina. Muuta ympäristöä hiljaisemmat alueet ovat merkittäviä virkistys- ja vapaa-ajanviettopaikkoja ja mitä helpommin ne ovat saavutettavissa, sitä merkittävämpiä ne ovat. Hiljaiset alueet ovat yleensä myös paikkoja, joihin voi mennä ihailemaan luonnon kauneutta ja rauhaa. Suomalaiseen luontokokemukseen kuuluu hiljaisuuden kuunteleminen metsissä, hiihtoladuilla ja saunan rappusilla. Hiljaisiksi tiedetyt alueet voivat olla myös merkittävä matkailuvaltti, tosin lisääntynyt matkailu myös lisää melua metsissämme. Enää ei riitä että tunnetaan melun aiheuttajat ja näiden meluvyöhykkeet, vaan tulee myös tietää hiljaisten alueiden sijainti jotta meluavia toimintoja ei sijoiteta näiden alueiden läheisyyteen ja näin ollen tuhota näitä miellyttäviä äänimaisemia. (Karvinen, Savola 2004) 2

15 1.2 Työn tavoitteet, sisältö ja rajaus Tämän diplomityön tarkoituksena on selvittää, löytyykö Kanta-Hämeen maakunnasta enää sellaisia luontoalueita, missä luonnon omien äänien kuuleminen on mahdollista ilman ihmisen toimintojen aiheuttamaa häiritsevää taustakohinaa. Tällaiset luontoalueet eivät suinkaan ole äänettömiä, koska luonto saa halutessaan aikaan kovaakin melua. Näillä alueilla luonnon omat äänet ovat pääosassa ja ihmistoiminnan äänet ovat satunnaisia tai niitä ei kuulu ollenkaan. Tässä työssä selvitetään myös Kanta-Hämeen merkittävimmät ympäristömelun lähteet sekä niiden sijoittuminen maakunnan alueella. Tämä selvitys palvelee Kanta-Hämeen maakuntakaava- ja aluesuunnittelua, joten työssä on myös selvitetty melun ja hiljaisuuden merkitystä yhdyskuntasuunnittelun näkökulmasta (luku 3). Kanta-Hämeen maakuntaa esitellään luvussa kaksi. Noin miljoona suomalaista asuu alueilla, joilla ympäristömelun arvot nousevat yli 55 db:n, minkä katsotaan olevan hyväksyttävän melualtistuksen yläraja asuinalueilla. (YM 1992) Melua, sen ominaisuuksia ja merkitystä, melun lähteitä, melun terveysvaikutuksia ja kustannuksia käsitellään luvussa neljä. Tässä luvussa käsitellään myös sitä, kuinka kauas ympäristömelu kulkeutuu. Luku viisi pureutuu hiljaisuuden käsitteeseen sekä esittelee vuoden 2006 loppuun mennessä tehdyt suomalaiset maakunnalliset hiljaisten alueiden kartoitukset. Luvussa kuusi käsitellään erilaisia paikkatietoanalyysejä joita hyväksikäyttäen hiljaisia alueita voidaan kartoittaa ja luvussa seitsemän esitellään tutkimuksessa käytetty paikkatietoaineisto sekä esitetään hiljaisten alueiden muodostumisen perusteet. Luvussa kahdeksan esitellään Kanta- Hämeen hiljaiset alueet, niiden luokittelu sekä alueiden kuvaukset. Lopuksi tulevat vielä johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset. Tässä työssä selvitetään Kanta-Hämeen maakunnan haja-asutusalueiden hiljaisiksi luokiteltavat alueet. Kaupunkimaisia hiljaisia alueita tässä työssä ei ole selvitetty, koska niiden kartoitus sopii paremmin yleis- ja asemakaavatasolle. 3

16 1.3 Tutkimusmenetelmät Tutkimus jakautuu kahteen eri osa-alueeseen eli kirjallisuustutkimukseen ja työn käytännön toteutukseen. Kirjallisuustutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa tutustuttiin muihin maakunnallisiin hiljaisten alueiden kartoituksiin, näistä tärkeimpänä Satakunnan selvitykseen (Karvinen, Savola 2004), joka oli valtakunnallinen hiljaisten alueiden kartoitusten pilottihanke. Näin saatiin kuva siitä, millainen ongelma on edessä ja miten sitä kannattaa lähestyä. Toisessa vaiheessa paneuduttiin tarkemmin melun ja hiljaisuuden olemukseen sekä siihen, miten paikkatietojärjestelmien avulla melu- ja hiljaiset alueet saadaan määritettyä. Tutkimuksen käytännön osuudessa määritettiin meluvyöhykkeiden suuruudet sekä niiden perusteella hiljaiset alueet paikkatietoanalyysien avulla. Hiljaiset alueet luokiteltiin luonnonrauha-alueisiin, maaseutumaisiin hiljaisiin alueisiin sekä erityiskohteisiin. Alueilta kirjoitettiin kuvaukset ja niiden tulevaisuudenkuvaa tutkittiin vertaamalla alueita Kanta-Hämeen uuteen maakuntakaavaan. Melumittauksia ja maastohavaintoja tutkimuksen aikana ei tehty, koska jotta saataisiin todenmukainen kuva alueen keskiäänitasosta, tulisi melutasoja mitata alueella vähintään vuoden ajan. 4

17 2. Kanta-Häme Kanta-Hämeen maakunta sijoittuu vanhan historiallisen Hämeen maakunnan lounaisosiin (Kuva 1). Alueella on ollut asutusta jo varhaiselta kivikaudelta alkaen. Maakunta on kuulunut kaikissa vaiheissaan hallinnolliseen ja historialliseen Hämeeseen ja sen alueella sijaitsee muinaisen Hämeen historiallisesti vanhin ydin. Maakunnan pinta-ala on 5700 km² ja siitä vesistöä on noin 9% eli 513 km². Nykyään alueella asuu yli asukasta. Maakunta koostuu 16 kunnasta ja ne ryhmitellään Hämeenlinnan, Forssan ja Riihimäen seutukuntiin. (Häme 2006) Kuva 1: Kanta-Hämeen maakunta (Kuva: Hämeen Liitto) 5

18 2.1 Hämeenlinnan seutu Hämeenlinnan seudun muodostavat Hattula, Hauho, Hämeenlinna, Janakkala, Kalvola, Lammi, Renko ja Tuulos. Hämeenlinnan seudulla näkyy maakunnalle omapiirteinen kulttuuriympäristöjen monimuotoisuus. Vesi ja harjut ovat vahvasti läsnä joka puolella. Vesistön kulttuurihistoriallinen merkitys ilmenee seudun vanhana ja tiheänä asutuksena ja erityisesti rautakautisina muinaisjäännöksinä. "Janakkalan korpiylängön ja Evon metsäylängön erämaiset maisemat vaihtuvat kumpuileviin viljelylaaksoihin ja vanhoihin kyläympäristöihin tiivistyen edelleen Hämeen linnan ympäristöön ja Hämeenlinnan kaupunkiin." Hämeenlinnan seudun sijainti vanhojen maa- ja vesireittien risteyksessä on luonut edellytykset seudun kehittymiselle maakunnan ja Etelä- Suomen läänin hallinnolliseksi keskukseksi. Vanajaveden laakson alueen muinaislinnat antavat ymmärtää, että seudulla on ollut järjestäytynyt yhteiskunta jo kivikaudella ja rauta-ajalla. Muinainen rautakautinen asutus keskittyi erityisesti Vanajaveden laaksoon, Hauhon vesireittien tuntumaan ja Tuuloksen Suolijärven ympäristöön. Monet kartanot ja keskiaikaiset kivikirkot ovat luonteenomaisia seudun kulttuuriympäristölle. Keskiajalla alkunsa saanut Hämeen linna on ympäristöineen vaikuttava maiseman kiinnekohta, seudullinen ja maakunnallinen tunnus. (Hämeen liitto 2006.) Kuva 2: Hämeen Linna (kuva: Timo Muola) 6

19 2.2 Forssan seutu Forssan seudun muodostavat Forssa, Humppila, Jokioinen, Tammela ja Ypäjä. Forssan seudulla maisemaa hallitsevat pellot, järvet, metsät ja alueelle tärkeä Loimijoki. Loimijoen ja Lounais-Hämeen muiden jokilaaksojen kulttuurimaisemat ovat maakunnan merkittävimpiä viljelymaisemia. Loimijoen alkulähteet sijaitsevat Tammelan metsäisellä ylängöllä ja joen vedet laskevat Kokemäenjoen kautta aina Pohjanlahdelle saakka. Tammelan ylängön maisemaa hallitsevat metsäiset moreeniselänteet sekä niiden väliset suoalueet ja yhdessä Humppilan kautta kulkevien harjujaksojen kanssa ne muodostavat vastapainon jokilaaksojen alaville savimaille. Kuva 3: Loimijoki (kuva: Hämeen liitto) Ensimmäiset Forssan seudun asukkaat saapuivat vesistöjen läheisyyteen, Itämeren muinaisten rantojen tuntumaan jo kivikaudella yli vuotta sitten. "Seudun kuntakeskukset sijoittuvat Loimijoen vesistön tuntumaan ja kulttuuriseen vaikutuspiiriin. Loimijoen koskien voimaa on todennäköisesti hyödynnetty jo keskiajalla, jolloin rannoilla on sijainnut yksi tai useampia seudun talojen yhteisomistuksessa olleita myllyjä. Varhainen teollinen toiminta sijoittui Loimijoen tarjoaman vesivoiman ää- 7

20 relle. Seudulla on nähtävissä teollisuusarkkitehtuurin kansainvälisten virtauksien omaksuminen Hämeessä." (Hämeen liitto 2006.) 2.3 Riihimäen seutu Riihimäen seudun muodostavat Hausjärvi, Loppi ja Riihimäki. Riihimäen kaupunki on melko nuori alueellinen ja seudullinen keskus, joka on syntynyt rautatien risteysasemalle. Seudun asuttaminen on kuitenkin alkanut jo kivikaudella. Salpausselät ja vesistöt ovat olleet muinaisia kulkureittejä. Vanha meritie vei Turengista Lopen kautta Raaseporiin ja Hämeenlinnasta etelää kohti kulkeneen Hämeentien vanhaa linjausta myöten voi vanhoihin kyläympäristöihin tutustua vielä tänäkin päivänä. Maisemassa vuorottelevat harjut, selänteet ja jokilaaksojen alavat viljelymaat sekä selännealueiden pienipiirteisempi viljelymaiseman mosaiikki. Riihimäen seutu on vedenjakaja-alue neljälle päävesistöalueelle. Vesistöjen kautta on yhteys kaikkiin ilmansuuntiin sekä Hämeen kaikille mereen johtaville vesistöreiteille. Seudun eteläosa kuuluu Vantaanjoen, Karjajoen ja Mustijoen latva-alueille. Kuva 4: Räyskälän lentokenttä sijaitsee Lopella. Ilmakuva Riihimäeltä. (Kuvat: Riihimäen seudun kulttuurimaisemaa leimaavat vanhat kyläympäristöt. Rautatien valmistuminen lisäsi seudun merkittävyyttä liikenteellisenä solmukohtana ja edesauttoi erityisesti Riihimäen kehittymistä. Rautateiden kulttuurimaiseman olennaisia osia ovat monet säilyneet asemarakennukset ja muu rautateihin liittyvä rakennuskulttuuri. Eräs tunnetuista vanhoista teollisuusympäristöistä on Riihimäen lasitehtaan alue ja 8

21 Hyttikorttelin työväenasuinrakennukset luvulla Riihimäen seutu on nivoutunut vahvasti osaksi pääkaupunkiseutua. (Hämeen liitto 2006.) 9

22 3. Melu yhdyskuntasuunnittelussa Melun torjunta sen lähteellä on suositeltava torjuntamenetelmä. Parhaiten meluongelmien syntyä ehkäistään ennalta kaavoituksella. Kaavoituksella voidaan vaikuttaa melun etenemisteihin, melunlähteiden sijaintiin, lähteiden ja kohteiden välisiin etäisyyksiin sekä kohteiden keskinäisiin sijanteihin. Maankäyttöön perustuvan meluntorjunnan teho riippuu suunniteltavan alueen koosta, maaston muodoista ja kaavoitusratkaisuista. (Lahti 2003.) 3.1 Liikenne, kestävä kehitys ja ekotehokkuus "Suomessa on vallalla kaksi erillistä mutta yhtäaikaista kehityskulkua. Aluerakenne keskittyy, kun väkeä muuttaa maalta kaupunkeihin. Toisaalta näiden kasvavien kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenne on voimakkaasti hajautumassa. Sen seurauksena päivittäiset matkat pitenevät, liikennemäärät kasvavat ja kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen edellytykset uhkaavat heiketä." (YM 2006e) Kestävän kehityksen kannalta olisi parempi, jos yhdyskuntarakenne olisi tiivis ja keskittynyt. Tällöin työpaikat ja asutus sijaitsisivat lähekkäin, liikuttavat matkat olisivat mahdollisimman lyhyitä ja käytettäisiin paljon julkisia liikennevälineitä, erityisesti raideliikennettä. Nopea junaliikenne synnyttäisi monikeskuksisen, verkottuvan, kestävän kehityksen mukaisen aluerakenteen. (Heikkonen 2006) Liikenteen kasvun hillitseminen ei ole helppoa, koska niin monet tekijät toimivat tätä tavoitetta vastaan. Liikennesuunnittelulta odotetaan entistä parempia, sujuvampia ja nopeampia yhteyksiä. Tämän ei kestävän kehityksen periaatteiden mukaan tulisi olla ensisijainen tavoite. Paremmat yhteydet mahdollistavat toimintojen sijoittumisen entistä kauemmas toisistaan eli ne osaltaan hajauttavat yhdyskuntarakennetta entisestään. Näin ollen liikenne lisääntyy yhdyskunnan eri osa-alueiden välillä. Kestävän kehityksen tavoitteiksi liikenteessä voidaan määritellä liikkumismahdollisuuksien turvaaminen 10

23 liikennetarpeen vähentäminen kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen edistäminen kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen liikenneturvallisuuden edistäminen ympäristöhaittojen minimointi. (YM 2006f.) Ekotehokas liikennejärjestelmä puolestaan edellyttää alue- ja liikennesuunnittelua, joka mahdollistaa toimivan joukkoliikenteen, kannustaa käyttämään joukkoliikennettä ja vähentää ihmisten liikkumisen tarvetta. Uuden infrastruktuurin (uusien teiden) rakentaminen ei ole ekotehokkuuden kannalta suositeltavaa. Olisi parempi kunnostaa vanhaa tiestöä, koska uusien liikenneväylien rakentaminen lisää liikennettä. Yhdyskuntarakennetta tulisi tiivistää, jotta liikennemäärät ja liikkumisen tarve pienenisivät. (Lähteenoja 2006.) 3.2 Melu ja alueidenkäytön suunnittelu Melun määrään ja leviämiseen vaikutetaan rakennus- ja suunnitteluprosessin jokaisessa vaiheessa kaikilla kaavatasoilla yksittäisiin poikkeus- ja rakennuslupiin asti. Mitä paremmin melu otetaan huomioon jo suunnittelun alkuvaiheissa, sitä todennäköisemmin vältytään ongelmilta myöhemmin. Kaikilla suunnitteluvaiheen osapuolilla, lupien käsittelijöillä ja päättäjillä, tulisi olla yhteinen käsitys melun huomioimisesta. Huolellisen suunnittelun lopputuloksena ei välttämättä tarvita lainkaan meluntorjuntarakenteita. Tästä seuraa myös huomattavia kustannussäästöjä. Yhdyskuntasuunnittelussa melun huomioon ottamisen yleensä ajatellaan kuuluvan liikennesuunnittelijoiden tehtäväksi. Tämä on todennäköisesti vaikuttanut siihen, että on enemmän kiinnitetty huomiota meluhaittojen torjuntaan kuin ennaltaehkäisyyn. (YM 2001) Melu ja maakuntakaava Maakuntakaavan keskeisin keino vähentää meluongelmia on ihmisten liikkumistarpeen minimointi tasapainoisen asumis- ja työpaikkarakenteen avulla. Myös liikenne- 11

24 väylien sovittaminen muuhun maankäyttöön on ratkaisevaa. Uuden liikenneväylän sijoittaminen vain muutamien satojen metrien tai vain parin kilometrin päähän jo olemassa olevasta tiestä ei ole melun ja hiljaisten alueiden varjelemisen kannalta mielekästä. Pitäisi ennemminkin pyrkiä siihen, että sekä tie- että raideliikenne sijoitettaisiin samaan maastokäytävään. Liikenneväylien suunnittelussa tulisi ottaa erityisesti huomioon melun leviämisen kannalta vaikeat kohteet kuten vesistöjen ylitykset sekä rantoja pitkin kulkevat tiet. Tällaisissa paikoissa melu leviää laajoille alueille ja häiritsee erityisesti vapaa-ajan toimintoja. Oman luokkansa muodostavat myös arvokkaat kulttuurimaisemat sekä luonnonsuojelualueet, jotka ovat melun kannalta erityisen arkoja kohteita. (Liikonen ym. 2002) Kuva 5: IC2- juna sillalla (Kuva: Leif Rosnell/VR) Melualueiden laajuus tulee tuntea maakuntakaavaa laadittaessa. Maakuntakaavan meluselvitykseen tulisi sisältyä hiljaisten alueiden kartoitus sekä tavoitteet niiden säilyttämiseksi. Kaavaa laadittaessa tulee tietää virkistys- ja luonnonsuojelualueiden sekä muiden hiljaisiksi tarkoitettujen alueiden melutilanne. Merkittävimmät melualueet tulee esittää maakuntakaavassa yksityiskohtaisempien kaavojen suunnittelua varten. Maakuntakaava on erityisen tärkeä suunnittelutaso lentoliikenteen meluntorjunnassa ja lentoliikenteen toimintaedellytysten turvaamisessa. (YM 2001) 12

25 3.2.2 Meluntorjunta ja maankäytön suunnittelu Uusien meluhaittojen syntymistä ehkäistään parhaiten siten, että melulle herkkiä toimintoja ja uusia asuinalueita ei sijoiteta meluisille alueille, tai ainakin uudet asuinalueet on suojattava melulta siellä missä ohjearvot ylittyvät. Lisäksi melua aiheuttavia toimintoja ei pidä sijoittaa siten, että ne lisäävät meluhaittoja ja melulle altistumista (YM 2004). Yleinen melun leviämiseen liittyvä torjuntakeino on varata melulle tilaa melunlähteen (yleisimmin liikenne) ympärille. Tämä ei ole aina kuitenkaan mahdollista. Rakennettuun ympäristöön tulevat uudet liikenneväylät tulisi aina sijoittaa ympäristön ehdoilla. Meluun voidaan vaikuttaa paljon alueen maankäytön kautta. Vaihtoehtoina ovat mm. varata mahdollisimman suuri etäisyys melunlähteen ja herkän kohteen välille, sijoittaa melua sietäviä toimintoja, kuten kaupallista tai teollista, lähteen ja kohteen välille sekä kaavoittamalla kokonaisuuksia eikä vain yksittäisiä kohteita. (Lahti 2003) Valtakunnallista meluntorjuntaohjelman laatinut työryhmä teki myös ehdotuksia meluntorjunnan tärkeimmistä toimenpiteistä. Näistä maakuntien liittojen vastuulle osoitettiin juuri melun huomioon ottaminen alueiden käyttöä suunniteltaessa. Lisäksi pitäisi laatia kriteerit ja määritelmät erityyppisille hiljaisille alueille. Tässä Satakunnan pilottiselvityksellä (Karvinen, Savola 2004) on suuri merkitys. Liittojen pitäisi kartoittaa hiljaiset alueet ja suunnitella toimenpiteet millä riittävä määrä hiljaisia alueita saadaan säilytettyä. Pohjois-Savon liitto on ensimmäinen, joka on merkinnyt Kuopion seudun maakuntakaavaan neljä merkittävää luonnonhiljaista aluetta. Hiljaisiin alueisiin liittyy suunnittelumääräys : Pysyviä toimintoja alueelle ja sen ympäristöön suunniteltaessa tulee kiinnittää huomiota alueen säilymiseen hiljaisena siten, että alueiden valinnassa käytetyt hiljaisuuden kriteerit täyttyvät edelleen ja hiljaisuudesta ja luonnon äänistä nauttiminen on mahdollista. (Qvick 2006). Näitä hiljaisten alueiden kaavamerkintöjä ja määräyksiä sekä niiden soveltamisohjeita tulisi myös kehittää. (YM 2004). 13

26 3.2.3 Hiljaiset kaavamerkinnät Kaavamerkintäasetuksessa ei ole esitetty hiljaisille alueille omia merkintöjä. Hiljaiset alueet voidaan kuitenkin merkitä melualueen tapaan viiva- tai rasterimerkinnällä. Alueen pääkäyttötarkoitus voi olla esimerkiksi virkistys-, suojelu tai maa- ja metsätalousalue ja hiljaisuus kuvaa tällöin alueen erityisominaisuutta. Hiljaisia alueita rajattaessa tulee ottaa huomioon nykyisten toimintojen kasvu ja uudet melua aiheuttavat toiminnot. Hiljaiset alueet voidaan turvata valkoisina alueina siten, ettei hiljaisille alueille eikä niiden läheisyyteen osoiteta melua aiheuttavaa toimintaa. Maakunta- ja yleiskaavassa on mahdollista esittää hiljaisten alueiden luokittelu ja liittää alueisiin tarpeellisia kaavamerkintöjä. (Heikkonen 2005) Hiljaisten alueiden merkintöjä on käsitelty lyhyesti Maankäyttö- ja rakennuslaki julkaisusarjan oppaissa 10 ja 11. Maakuntakaavan merkintöjä käsittelevässä oppaassa 10 hiljaisten alueiden merkintätapa mainitaan melualueiden yhteydessä. Sen mukaan "hiljaiset alueet, joissa luonnonäänet ovat vallitsevia ja ihmisten toimintojen aiheuttamat melutasot ovat selvästi ohjearvoja alempia, voidaan rajata melualueen tapaan viiva- tai rasterimerkinnällä. Tavoite säilyttää hiljaisia alueita voi myös liittyä määräyksenä esimerkiksi luonnonsuojelu- ja virkistysalueeseen". Suunnittelumääräysesimerkkinä esitetään että "alueen suunnittelussa tulee erityistä huomiota kiinnittää alueen säilymiseen hiljaisena siten, että luonnon äänistä ja hiljaisuudesta nauttiminen on mahdollista". (YM 2003) Hiljaisten alueiden kaavamerkinnät ja määräykset kohdistuvat yksityiskohtaisempaan kaavoitukseen (yleis- ja asemakaavoihin) kuten myös kaikkeen muuhun viranomaisten harjoittamaan alueiden käyttöä koskevaan suunnitteluun ja päätöksentekoon. Merkinnät vaikuttavat myös alueiden hoitoon liittyviin toimenpiteisiin, mutta pelkästään hiljaisuuteen perustuen ei voida kuitenkaan asettaa rajoituksia alueen metsien hoidolle ja käytölle. Vaikutukset eivät voi kohdistua suoraan yksittäisiin henkilöihin ja maanomistajiin, vaan ne koskevat luvanvaraista meluavaa toimintaa. Täytyy myös huomioida, että hiljainen merkintä vaikuttaa ympäröivänkin alueen jatkosuunnitteluun. (Heikkonen 2005.) 14

27 Alueidenkäytön suunnittelulla melunlähteet ja ihmiset voidaan yrittää saada erilleen toisistaan. Tilan puute ja ristiriitaiset tavoitteet pakottavat usein kompromisseihin. Asuinalueiden väistely lisää uusien väylien rakentamista, lisää liikennettä ja siirtää meluongelmaa rauhallisemmille alueille. "Vähennettäessä melua yhdestä paikasta tuhotaan hiljaisuutta, maisemaa ja elinympäristöjä toisaalla." Kun liikennemäärät kasvavat onnistunutkaan melupolitiikka tuskin kykenee estämään yleisen taustakohinan kasvua ja hiljaisten alueiden kutistumista. Hyvällä yhdyskuntasuunnittelulla voidaan säästää tilaa luonnon äänille ja hiljaisuudelle myös Kanta-Hämeessä. (Hakala, Välimäki 2003.) Meluhaittojen ennaltaehkäisyssä sekä hiljaisten alueiden suojelussa ensisijaisina ovat ratkaisut, joita tehdään maankäytön suunnittelussa eri kaavoitusvaiheissa sekä kunnissa että maakuntien liitoissa (YM 2004). 3.3 Ympäristöterveys WHO:n määritelmän mukaan ympäristöterveyteen sisältyvät ne ihmisen terveyden ja sairauden näkökulmat, joihin ympäristötekijät vaikuttavat. Sillä tarkoitetaan myös sitä teoriaa ja niitä käytännön toimenpiteitä, joilla arvioidaan ja hallitaan ympäristössä olevia terveyteen vaikuttavia tekijöitä. (Sairinen ym. 2006) Yhdyskuntarakenteen tiivistäminen, eheyttäminen ja ympäristöterveys Yhdyskuntarakenteen tiivistäminen ja eheyttäminen ovat kovasti esillä suomalaisessa ja myös eurooppalaisessa yhdyskuntasuunnittelussa. Kaavoitettavaksi kelpaavan maan loppuminen kasvuseuduilla ja vaatimukset yhdyskuntien holtittoman leviämisen estämisestä ovat pakottaneet kunnat tiivistämään rakennettaan. Tiivis rakenne on myös ekotehokas. Yhdyskuntarakenteen tiivistämisen tavoitteena on rakentaa kasvua joukkoliikenteeseen tukeutuen ja yksityisautoilun tarvetta vähentäen. Kasvu ja kasaantuneet rakentamispaineet tulisi suunnata yhdyskunnan sisälle, sen kiinteäksi jatkeeksi tai sitten erillisiksi, tiiviiksi satelliitti-yhdyskunniksi. Tiivistämisestä puhuttaessa keskitytään yleensä fyysisiin ja määrällisiin tekijöihin, mutta eheyttämisen kyseessä ollessa puututaan myös laadullisiin tekijöihin. Eheyt- 15

28 täminen on määritelty "olemassa olevien yhdyskuntien kokonaisvaltaiseksi kehittämiseksi, joka nojaa vahvasti jo olemassa oleviin voimavaroihin (väestö, työpaikat yritykset, rakennuskanta, infrastruktuuri). Se on siis ekologisen, sosiaalisen, taloudellisen ja poliittisen päätöksenteon nivomista suunnitteluun, täydennys- ja muuhun rakentamiseen, korjaamiseen ja kunnostamiseen. On myös esitetty, että eheyttämiseen kuuluisi ratkaisujen etsiminen paikan ominaispiirteitä kunnioittaen ja eri osapuolten vuorovaikuttamisen avulla." (Rönkä ym ja Vepsä 1997 Sairinen ym mukaan). Tiivistämis- ja eheyttämispolitiikalla on paljon yhteyksiä ympäristöterveyteen, vaikutukset liittyvät mm. saastuneisiin maa-alueisiin, päästöihin, meluun, elinympäristön viihtyisyyteen sekä arkiliikkumisen ja virkistyksen mahdollisuuksiin. Kuva 6: Rantareitti, Hämeenlinnan kansallinen kaupunkipuisto (kuva: Hämeenlinnan kaupunki) Eheyttämispolitiikan tavoitteena on siis joukkoliikenteeseen tukeutuva tiivis yhdyskuntarakenne, jossa yksityisautoilun tarvetta ei juuri ole. Liikenteen vähentymisen hyödyt ovat sekä ekologisia että terveydellisiä melun ja päästöjen pienetessä. Ekologian ja terveyden hyödyt eivät ole kuitenkaan aina välttämättä samansuuntaisia. Yhdyskuntarakenteen tiivistyminen voi merkitä paikallisesti melun ja ilmansaasteiden lisääntymistä, kun liikenne tiivistyy yhteen paikkaan. Täydennysrakentaminen puolestaan lähentää työssäkäynti- ja asuinalueita ja terveydelle haitallisia teollisuusalueita ja liikenneväyliä. Yhdyskuntarakenteen ekologinen hyöty voi siis olla paikalli- 16

29 sesti kasvava terveydellinen haitta. Tiivistämisestä mahdollisesti syntyviä terveydellisiä ongelmia voidaan ainakin osittain ratkoa eheyttävän suunnittelun keinoin. Esimerkiksi laadukkaalla jo olemassa olevaa rakennetta täydentävällä suunnittelulla ja suojaavilla viherrakenteilla on mahdollista edistää miellyttävien miljöiden syntyä ja myös ympäristöterveyttä. Liikenteen melun ja saasteiden leviämistä voidaan vähentää sijoittamalla esim. toimistorakennuksia pääväylien varteen. Asuinalueita suojaamaan on myös kehitetty erilaisia meluaitoja, -valleja ja melumuuritaloja. Myös hiljaisia päällysteitä tutkitaan ja kehitetään jatkuvasti. "Eheyttämispolitiikan selvä haaste onkin, kuinka voidaan yhdyskuntarakenteen tiivistymisestä huolimatta säilyttää ja/tai luoda sopivia elpymisen ja virkistyksen paikkoja." (Sairinen ym ) 17

30 4. Melu 4.1 Melun määrittely Melu on ääntä, jonka ihminen kokee epämiellyttävänä tai viihtyvyyttä häiritsevänä tai joka muulla tavoin on ihmisen terveydelle tai hänen muulle hyvinvoinnilleen haitallista. Melu voidaan määritellä myös ympäristön kannalta epämielekkääksi ja häiritseväksi ääneksi, joka rasittaa tai vahingoittaa elimistöä fyysisesti tai psyykkisesti. (YM 2004) EU:n direktiivin 2002/49/EY (EU2002) mukaan ympäristömelulla tarkoitetaan ei- toivottua tai haitallista ihmisen toiminnan aiheuttamaa ulkoa kuuluvaa ääntä mukaan lukien liikennevälineiden, tie- ja raide- ja lentoliikenteen sekä teollisuuslaitosten toiminnan aiheuttamat äänet. Melu on suhteellinen käsite. Sama ääni voi olosuhteista ja kuulijasta riippuen olla miellyttävä, merkityksetön tai meluisa. Hyvä esimerkki tästä ovat lasten pihaleikeistä aiheutuvat äänet. Omien lasten aiheuttamana äänet ovat joko miellyttäviä tai niitä ei juurikaan huomaa, mutta naapurin jälkikasvun meluaminen häiritsee. Melun kokemiseen vaikuttavat myös muut melun ominaisuudet, kuten meluhuiput, taajuus ja ajoittuminen, melun toistuvuus ja hiljaisten jaksojen pituus (Tiehallinto 2006). Koska melulle ominaista on nimenomaan sen häiritsevyys, on melun määrittäminen pelkästään mittaamalla mahdotonta. Äänen häiritsevyyteen vaikuttavat paitsi sen voimakkuus ja muut fysikaaliset ominaisuudet, myös kuulijan meluherkkyys, asennoituminen melun lähdettä kohtaan ja aikaisemmat kokemukset melusta. Meluherkkyys kuvaa ihmisen suhtautumista meluun. Meluherkät ihmiset tottuvat meluun hitaammin, reagoivat siihen voimakkaammin ja kokevat melun uhkaavampana kuin eimeluherkät ihmistyypit. Tutkimuksissa meluherkkien ihmisten osuus koko väestöstä on ollut prosenttia, suomalaisen tutkimuksen mukaan meluherkkien osuus on noin 38 prosenttia. (YM 2004) 18

31 Edes niin kovaa ääntä, joka saattaa vahingoittaa terveyttä, ei aina koeta meluksi. Äänen voimakkuutta käyttäen voidaan kuitenkin määritellä alue, jolla ääni saa helposti meluominaisuuksia (YM 2006c). Äänitaso ilmoitetaan desibeleinä, db. Desibeli on suhteellinen, logaritminen luku. Ihmiskorva juuri ja juuri kykenee havaitsemaan 1-2 db:n suuruisen muutoksen äänen voimakkuudessa. 3-4 db:n muutos on pieni, mutta kuitenkin havaittavissa oleva. 5-6 db on oleellinen, selvästi havaittava muutos ja 7-8 db:n ero äänen voimakkuudessa on suuri db:n muutos äänitasossa koetaan melun kaksinkertaistumisena. Äänen voimakkuutta kuvataan äänen pitkän ajan keskiarvona, keskiääni- eli ekvivalenttitasona (L Aeq ). (Tiehallinto 2006) Taulukko 1 : Esimerkkejä äänilähteiden melutasoista (Lahti 2003). Melunlähde db Melunlähde db hävittäjä 165 asfalttiasema 113 suihkukone 155 voimalaitos 112 stadionkonsertti 150 matkustajalaiva 110 suuri voimalapuhallin 135 suuri kompressori 110 pikajuna 120 km/h 126 kaivinkone, trukki 109 öljynjalostamo 125 kuorma-auto 50 km/h 108 kivenmurskaamo 120 henkilöauto 100 km/h 107 rahtilaiva 115 suuri pumppu 106 kuorma-auto 100 km/h 113 suuri muuntaja 103 saha 113 huutaminen 90 voimaladieselmoottori 113 puhe 70 Melu leviää yleensä muutamien satojen metrien tai korkeintaan muutaman kilometrin päähän lähteestään. Melu ei monien muiden ympäristöhaittojen tavoin leviä kauemmas eikä siitä jää jäämiä. Melu on silti yleinen ympäristöhaitta ja se on levinnyt ihmisen toimintojen mukana lähes kaikkialle ja se vaikuttaa jossain määrin kaikkiin ihmisiin. (YM 2006c) Meluhaitan arvioinnin lähtökohtana ovat valtioneuvoston antamat melutasojen ohjearvot (ks. taulukko 2). Ohjearvot on määritetty erikseen päiväajalle (klo 07-22) ja yöajalle (klo 22-07) sekä vielä erikseen ulko- ja sisätiloihin. Nämä ohjearvot eivät 19

32 kuitenkaan koske ampuma- ja moottoriurheiluratojen aiheuttamaa melua eikä päätöstä sovelleta teollisuus-, katu- ja liikennealueilla eikä melusuoja-alueiksi tarkoitetuilla alueilla. Yöohjearvoa ei sovelleta sellaisilla luonnonsuojelualueilla, joilla ei yleisesti oleskella yöaikaan. Ohjearvot on määritetty, jotta maankäytön, liikenteen ja rakentamisen suunnittelussa sekä rakentamisen lupamenettelyssä voidaan huomioida meluhaittojen ehkäisy ja ympäristön viihtyisyyden turvaaminen. (YM 1992) Taulukko 2: Valtioneuvoston päätöksen mukaiset melutasojen ohjearvot (YM 1992). Ohjearvot ulkona Päivällä Yöllä Asumiseen käytettävät alueet, virkistysalueet taajamissa ja taajamien välittömässä läheisyydessä sekä hoito- ja oppilaitoksia palvelevat alueet Uudet asumiseen käytettävät alueet, virkistysalueet taajamissa sekä hoitolaitoksia palvelevat alueet Oppilaitoksia palvelevat alueet Loma-asumiseen käytettävät alueet, leirintäalueet, taajamien ulkopuolella olevat virkistysalueet ja luonnonsuojelualueet 55 db 50 db 55 db 45 db 55 db 45 db 40 db Ohjearvot sisällä Päivällä Yöllä Asuin-, potilas- ja majoitushuoneet Opetus- ja kokoontumistilat Liike- ja toimistohuoneistot 35 db 35 db 45 db 30 db Näistä ohjearvoista voisi päätellä, että yli 55dB:n suuruinen ääni voidaan luokitella meluksi. 4.2 Ympäristömelun lähteet Tavallisimmat ympäristömelun lähteet ovat liikenne, teollisuus, työkoneet ja vapaaajan toiminnot, kuten ampuminen, moottoriurheilu, konsertit ja muut yleisötapahtumat. Suomessa lähes miljoona ihmistä asuu alueilla, joilla melu voi aiheuttaa haittaa. 20

33 (taulukko 3) Yleistykset voivat aiheuttaa laskelmiin +/- 10 prosentin virheen. Altistuneiden määrä on pienentynyt meluntorjunnan ansiosta, mutta myös laskentamenetelmät ovat muuttuneet. (Lukemat perustuvat Liikosen (2005) selvitykseen Altistuminen ympäristömelulle Suomessa, Suomen Ympäristö 809, Tervosen ja Jylänkin (2006) mukaan.) Vuonna 1998 tehdyn selvityksen mukaan yli 55dB melulle altistui suomalaista (YM 2004 mukaan). Taulukko 3: Melulle altistuvien asukkaiden määrä Suomessa 2005 (Tervonen, Jylänki 2006). Melulähde db db yli 65 db Yhteensä Tieliikenne Katuliikenne Raideliikenne Siviili- ilmailu Muut melulähteet Kaikki yhteensä Tieliikenne Ylivoimaisesti suurin ympäristömelun lähde on tieliikenne. Tieliikenteen melulle altistutaan eniten suurissa kaupungeissa. Yleisten teiden melualueilla asuvista asuu 80 % taajamien sisääntuloteiden varsilla. Vaikka pahimmilla alueilla meluntorjuntatoimia on jo tehty, liikenteen melulle altistuvien määrä kasvaa koko ajan. Melualtistuksen kasvu taajamissa johtuu suurelta osin liikenteen määrän kasvusta. Altistumisen rajana pidetään L Aeq >55dB. (YM 2004) Moottoriajoneuvojen melulla on kaksi aiheuttajaa: moottori ja renkaan ja tienpinnan kosketus eli vierintämelu. Moottorin melu riippuu vain vähän nopeudesta, mutta vierintämelu suurenee nopeuden kasvaessa. 21