Tietokortti 1: VILJALAJIT

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Tietokortti 1: VILJALAJIT"

Transkriptio

1 Yksivuotiset seosrehunurmet luomutilan viljelykiertoon -hanke Tietokortti 1: VILJALAJIT Kokoviljasäilörehu soveltuu nautakarjan ruokintaan korvaamaan osittain tai jopa kokonaan perinteistä nurmisäilörehua. Lypsylehmien ruokinnassa kokoviljasäilörehulla voidaan korvata 40 % hyvänlaatuisesta nurmisäilörehusta ilman tuotoksen laskua. Luonnonmukaisessa tuotannossa kokoviljasäilörehun viljelyn etuna on mm. maan rikkakasvien siemenpankin vähentäminen, kun siemenrikkakasvit eivät ehdi varistaa siemeniään peltoon ja alkukeväästä osa siemenistä ehtii itää ennen kylvömuokkausta hieman myöhäisemmän kylvöajan vuoksi. Kokoviljasäilörehun laadun takaa sen hyvä energiapitoisuus, eli jyväsadon korkea suhde olkisatoon. Jyvä- ja olkisadon suhteeseen vaikuttaa mm. viljalajin ja lajikkeen valinta, mutta myös tilan maantieteellinen sijainti. Esimerkiksi ohran korsi on pidempi Pohjois-Suomessa kuin Etelä-Suomessa, jolloin myös korsisato on suurempi Pohjois-Suomessa. Lyhytkortisten lajikkeiden käyttö on yksi tapa vaikuttaa sadon energiapitoisuuteen. Tässä tietokortissa käydään läpi kokoviljasäilörehun tekoon soveltuvia viljalajeja sekä -lajikkeita. Lisäksi kerrotaan myös korjuuajankohdasta, säilönnästä ja viljelyn teknologiasta. Kortissa esitetyt tutkimustulokset pohjautuvat tavanomaiseen tuotantoon. Ohra Ohra soveltuu tutkimusten mukaan parhaiten kokoviljasäilörehun raaka-aineeksi, koska muita viljalajeja lyhytkortisemman ohran jyväsato verrattuna korsisatoon on muita viljalajeja suurempi. Ohran korsi on cm lyhyempi kuin kauran. Ohran jyvien sulavuus kokoviljasäilörehussa on taas heikompi kuin vehnän, mutta parempi kuin kauran. Myöhäiset ohralajikkeet tuottavat suurempia kuiva-ainesatoja (kg ka/ha) kuin aikaisemmat lajikkeet (Kuva 1). Kaksitahoiset ohrat tuottavat 10 % suurempia satoja kuin monitahoiset. Myöhäisemmän ohralajikkeen käyttö lisää myös sadon sulavuutta, sillä myöhäisempien lajikkeiden korren sulavuus on aikaisempia parempi (Kuva 1). Luonnonmukaisesti tuotettavan ohrakokoviljasäilörehun heikkoutena on ohran muita viljalajeja suurempi ravinteiden, varsinkin typen, tarve heti kasvun alussa. Kaura Kaurakokoviljasäilörehun rehuarvoa heikentävät jyvien huono sulavuus sekä pitkästä korresta johtuva suuri korren osuus. Myöhäisempien kauralajikkeiden korsi on hieman lyhyempi sekä jyvän kuori ohuempi kuin aikaisilla lajikkeilla.

2 Aikaisten kauralajikkeiden kasvuaika on kuitenkin jo niin pitkä, ettei myöhäisten lajikkeiden viljely enää lisää sadon sulavuutta tai määrää samalla korjuuasteella kuten ohralla, koska myöhäisempi kauralajike ei ehdi samalle kehitysasteelle (Kuva 1.). Kauran etuna on vaatimattomuus kasvupaikan suhteen, sillä se tuottaa satoa myös vähätyppisissä ja happamammissa oloissa. Kaurakasvusto on rikkakasveja vastaan kilpailukykyisempi (vaatimattomampi kasvupaikan suhteen sekä varjostavampi) ja vahvajuurisempi kuin ohra. Luonnonmukaisessa tuotannossa kaura hyödyntää ohraa paremmin eloperäiset lannoitteet, sillä sen ravinteidenotto ajoittuu pidemmälle aikavälille ja on määrältään tasaisempaa kasvukauden ajan. Kevätvehnä Kevätvehnästä voidaan saada suuria kuivaainesatoja kokoviljasäilörehuksi. Viljoista vehnän jyvien sulavuus on paras kokoviljasäilörehussa. Vehnän jyvän kuoren sulavuus ei laske ohran ja kauran jyvän tavoin tuleentumisen edetessä. Siksi vehnäkokoviljasäilörehu voidaan korjata muita viljalajeja myöhemmin, jolloin saadaan suurempi kuiva-ainesato. Vehnän jyväsadon suhde olkisatoon on kuitenkin ohraa pienempi. Kevätvehnä on laonkestävä, eikä ole yhtä vaatelias kasvupaikan suhteen kuin ohra. Vehnä- ja ohrakokoviljasäilörehu ovat maidontuotantovaikutuksiltaan yhtä hyviä. Vehnäsäilörehun maittavuus ja sitä kautta syönti on parempaa kuin ohrasäilörehun. Korjuuajankohta ja rehuarvo Kokoviljasäilörehu suositellaan korjattavaksi viljan taikinatuleentumisvaiheessa (Kuva 2). Viljakasvuston satomäärä (kg ka/ha) on taikinatuleentumisvaiheessa suurin, ja pääosa rehun arvosta on tähkäosassa. Tällöin tähkän osuus viljasta on %, kun maitotuleentumisvaiheessa jyvä- ja korsisato ovat samansuuruisia. Lyhytkortisilla ohrilla tähkän osuus koko viljakasvista voi kohota jopa 70 %:iin taikinatuleentumisvaiheessa. Maitotuleentuneena korjatun kokoviljasäilörehun sulavuus on huonompi, koska korren sulavuus on heikentynyt, eikä hyvin sulava tähkä ole vielä kehittynyt. Kasvuston kehittyessä maitotuleentumisasteelta taikinatuleentumisasteelle korren sulavuus huononee edelleen, mutta sen osuus pienenee samalla kun hyvin sulavan tähkän osuus kasvaa. Koko kasvuston sulavuusmuutokset ovat tällöin pieniä. Jos kasvusto korjataan myöhäisellä taikinatuleentumisasteella, voidaan sadon sulavuutta parantaa nostamalla niittokorkeutta. Sängen pidentäminen parantaa D-arvoa vasta myöhäisellä taikinatuleentumisasteella. Ruis Ruis ei sovellu kokoviljasäilörehukasviksi, koska ruiskasvuston sulavuus ja sitä kautta rehuarvo on jo heikentynyt taikinatuleentumisvaiheessa (sisältää paljon kuitua ja ligniiniä) Sen sijaan ruis käy hyvin vihantarehuksi tai laitumiin korkean raakavalkuaispitoisuutensa ansiosta.

3 Rehun säilöntä Kokoviljasäilörehun tavoiteltava kuiva-ainepitoisuus on %, mikä saavutetaan kasvustoissa yleensä taikinatuleentumisvaiheen aikana. Jos kuiva-ainepitoisuus alittaa 30 %, rehusta voi irrota puristenestettä (maitotuleentumisaste). Jos kuiva-ainepitoisuus ylittää 40 % (keltatuleentunut kasvusto), rehun säilönnällinen laatu voi heiketä huonon tiivistymisen seurauksena, joten rehun hyvään tiivistämiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Maitotuleentuneena korjatun rehun tiivistäminen ja ilman saanti pois rehusta voivat olla ongelmallisia, koska rehu koostuu pääasiassa vain korresta. Rehusta kertyy myös paljon puristenestettä. Myös keltatuleentuneen kasvuston tiivistäminen on ongelmallista, koska kasvusto on jo korsiintunutta. Rehunkorjuussa helposti syntyvät tappiot (varisseet tähkät, korrenpätkät ja irtojyvät, Kuva 3) asettavat vaatimuksia korjuukalustolle. Silppureista kokoviljasäilörehun korjuuseen soveltuvat parhaiten kasvuston suoraan korjaavat korjuukoneet, kuten kela-, kaksois- ja hienosilppuri tai leikkuupäällä varustettu tarkkuussilppuri. Kaksoissilppuria käytettäessä kasvustoa ei jouduta niittämään ennen korjuuta, kuten tarkkuussilppuria käytettäessä. Kelasilppurilla korjatun rehun tiivistyminen on heikompaa kuin kaksois- tai tarkkuussilppurilla korjatun rehun, koska silpun pituus jää liian pitkäksi. Silppuroitaessa varisemistappiot kasvavat ajonopeuden kasvaessa yli 8 km/h. Onnistunut säilöntä on hyvälaatuisen kokoviljasäilörehun edellytys. Rehun ilmatiiviillä peittämisellä estetään rehun lämpeneminen. ph:n täytyy laskea nopeasti alle 4:n, sillä happamassa rehussa voihappokäymistä aiheuttavilla voihappobakteereilla ei ole elinmahdollisuuksia. Myös mullan joutuminen rehuun lisää pilaantumisriskiä, sillä multa aiheuttaa voihappokäymistä rehussa. Jälkipilaantumisherkkyyttä eli lämpenemistä aiheuttaa myös kokoviljasäilörehun korkea kuiva-ainepitoisuus, joten ilman pääsy rehuun täytyy estää hyvin. Kokoviljasäilörehun valmistukseen soveltuvat samat säilöntäaineet (happopohjaiset ja biologiset) sekä annostelusuositukset kuin nurmisäilörehun tekoon. Säilöminen ilman säilöntäainetta lisää voihappokäymisriskiä, jos kasvusto on jo ohittanut maitotuleentumisasteen. Kokoviljasäilörehun teknologia Kokoviljasäilörehu voidaan kylvää hiukan leikkuupuitavaa viljaa myöhemmin, mikä vähentää kevättöiden aiheuttamaa työhuippua. Tällöin on myös mahdollista toteuttaa alkukesän kesannointia ja tehdä pellolla perusparannustoimenpiteitä. Pyöröpaalauksessa suurimmat tappiot syntyvät karhotuksessa, jossa tappioiden osuus koko pyöröpaalinkorjausketjun tappioista voi nousta yli 80 %:iin. Paalatun rehun korjuutappion suuruus on suoraan yhteydessä sadon määrään. Jos sato on pieni, rehumassa pyörii paalikammiossa pitkään, josta seuraa suuret varisemistappiot. Verkon käyttö vähentää varisemistappioita paalia sidottaessa. Varisemistappioiden määrään vaikuttaa myös kasvuston kehitysaste. Taikinatuleentumisvaiheen lopun jälkeen korjuutappiot alkavat kasvaa jyvien herkemmän irtoamisen vuoksi.

4 Viljaseokset Eri viljalajien viljely seoksena voi olla puhdaskasvustoa parempi vaihtoehto. Seoskasvustossa kasvitaudit ja tuholaiset vähenevät sekä lisääntynyt varjostus vähentää rikkakasveja. Seosviljely parantaa veden käyttöä. Seoskasvustossa maapinta-alan sekä maaperäresurssin käyttö tehostuu. Seoskasvit voivat toimia tukikasveina toisilleen lakoutumisen estämiseksi. Yleensä viljakasvien seosviljelyllä ei saavuteta satoetua kuiva-ainesadon suhteen viljakasvien yksinviljelyyn verrattuna. Viljakasvien seosviljelyllä voidaan kuitenkin pidentää kasvuston optimaalista korjuuajankohtaa. Taikinatuleentumisvaiheessa korjattu seosviljakasvusto sisältää usein vähän valkuaista, mutta kuidun laatu on hyvä. Ohran kuitupitoisuus nousee ohran vanhetessa nopeammin kuin kauran. Sisällyttämällä kauraa ohrakasvustoon voidaan pidentää optimikorjuuaikaa, kun kauran ansiosta seoskasvustossa kuidun laatu säilyy hyvänä kasvuston vanhetessa. Ohran taikinatuleentumisvaiheessa korjattava kaura-ohraseoskasvusto tuottaa parempilaatuista satoa kuin puhtaat ohran (huonompi kuidun laatu) tai kauran (alhaisempi valkuaispitoisuus) kasvustot. Vehnän ja kauran seoskasvustossa vehnä pyrkii syrjäyttämään kauran. Kauran alkukehitys on vehnää hitaampaa, mikä voi johtaa kauran heikompaan kilpailuun ravinteiden saatavuuteen seoskasvustossa alkukehityksen aikana. Ohran ja kauran seoskasvustossa ohra kilpailee paremmin kuin kaura. Ohran dominoivuus lisääntyy typpilannoituksen lisääntyessä. Lyhytkortisen ohran ja kauran seoskasvustoissa taas kaura voi olla ohraa dominoivampi typpilannoitusta lisättäessä. Syysviljan lisääminen kevätviljakasvustoon parantaa kokoviljasäilörehuksi korjattavan seosviljakasvuston rehulaatua. Tämä johtuu lähinnä siitä, että syysviljakasvusto kasvattaa kevätviljojen korjuuasteella (aikainen taikinatuleentuminen) vielä lähes pelkästään lehtiä. Syys- ja kevätviljojen seoskasvustoissa (kun siementen kylvömäärä molemmilla lajeilla on 1:1) sulavan orgaanisen aineksen määrä ja raakavalkuaispitoisuus ovat suuremmat, sekä kuidun ja ligniinin osuudet pienemmät kuin puhtaissa kevätviljakasvustoissa. Kevätviljan osuus kevät- ja syysviljan seoksessa on syysviljaa suurempi. Syysviljojen lisääminen kaurakasvustoon voi olla hyödyllisempää kuin niiden lisääminen ohrakasvustoon, sillä verrattaessa kauran ja ohran seos- ja puhdaskasvustoja on rehun laadun paraneminen kuitujen ja sulavuuden osalta kauralla kuin ohralla. Syysviljoista voidaan käyttää vehnää, ruista tai ruisvehnää. Viljat palkokasviseoksissa Kokoviljasäilörehun valkuaispitoisuutta voidaan nostaa, jos siemenseoksessa käytetään viljan lisäksi palkokasveja. Kaura ja kevätvehnä sopivat hyvän laonkestävyyden ansiosta ohraa paremmin vilja-palkokasviseoksiin. Luonnonmukaisessa tuotannossa ohran käyttöä seoksissa heikentävät sen voimakas kilpailu palkokasvien kanssa orastumisvaiheessa sekä heikko korsi. Yhteystiedot: Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Mikkeli Tutkija Arja Nykänen, p s-posti:

5 Yksivuotiset seosrehunurmet luomutilan viljelykiertoon -hanke Tietokortti 2: PALKOKASVIT Viljakasveista tehdyn kokoviljasäilörehun heikkoutena verrattuna perinteiseen nurmisäilörehuun on alhaisempi energiaja valkuaispitoisuus. Energiapitoisuus on voimakkaasti riippuvainen rehun sulavuudesta (D-arvo). Tällaisen kokoviljasäilörehun sulavuutta ja valkuaispitoisuutta heikentää erityisesti viljojen olki. Käyttämällä palkokasveja viljojen kanssa seoksina voidaan kokoviljasäilörehun energia- ja valkuaispitoisuutta parantaa. Myös kokonaissadon määrää voidaan palkokasveilla kohottaa, minkä ansiosta rehun kokonaisenergiamäärä lisääntyy. Jos tilalla ei karjanlantaa riitä kaikelle viljaalalle, takaavat palkokasvit typpiomavaraisina tällöinkin sekä laadullisesti että määrällisesti hyvän sadon. Optimaalinen korjuuajankohtakin on useimmille palkokasviseoksille pidempi kuin viljojen puhdaskasvustoille. Tässä tietokortissa käydään läpi kokoviljasäilörehun tekoon soveltuvia palkokasveja. Pääpaino on palkokasvien esittelyssä. Seoskasvustoista kerrotaan myöhemmissä tietokorteissa. Virnat Viljellyistä virnalajeista tärkeimpinä voidaan mainita rehuvirna (Vicia sativa) eli peltovirna ja juuristoltaan voimakkaampi ruisvirna (Vicia villosa). Myös unkarinvirnan (Vicia pannonica) siementä on saatavilla. Ominaista kaikille viljellyille virnoille on, että niiden pääasiallinen sato on rehuksi kelpaavaa vihermassaa. Rehuvirna on heikomman juuristonsa vuoksi ruisvirnaa poudanarempi. Unkarinvirna on kasvupaikkavaatimuksiltaan kaikkein vaatimattomin, mutta satoisuudeltaan rehu- ja ruisvirnaa heikompi. Ruis- ja rehuvirna menestyvät ainakin Rovaniemen korkeudelle asti. Virnat ovat kasvupaikkavaatimuksiltaan palkokasveista vaatimattomimpia. Parhaiten virnat viihtyvät savimailla, mutta ne menestyvät myös karkeammilla, kuten hieta- ja moreenimailla. Rehuvirnaa on viljelty myös turv la. Lievä happamuus ei haittaa, mikäli pellon ojitus on kunnossa. Virnojen phminiminä voidaan pitää 5.3. Ruisvirna sietää happamuutta rehuvirnaa paremmin. Syvemmän juuristonsa vuoksi se kestää myös kuivuutta rehuvirnaa paremmin. Mikäli pellolla ei ole aiemmin viljelty virnaa, on typensitojabakteerien ymppäys tarpeen. Ensimmäisen onnistuneen viljelykerran jälkeen ymppäys ei enää ole tarpeen, jos virnat ovat jatkuvasti viljelykierrossa. Lannoitus, erityisesti typpilannoitus, tulisi pitää kohtuullisena, jotta hyödynnettäisiin täysimääräisesti virnan oma typensidontakyky. Viljan kanssa seoksena viljeltäessä on sopiva typpimäärä kg typpeä hehtaarille. Satoisimmiksi lajikkeiksi ovat osoittautuneet Ebena, Lolita ja Aneta. Virnojen alkukehitys on selkeästi hitaampaa kuin viljojen, joten pellon rikkaruohottuminen kylvön jälkeen voi olla ongelma. Virnojen puhdaskasvustoja tulisikin välttää ja käyttää viljoja seoskasveina. Vähäisen juuristobiomassan vuoksi virnojen esikasviarvo ei ole erityisen suuri, jos sato korjataan. Sen

6 sijaan koko biomassan typensidontamäärä on sadan kilon luokkaa hehtaarilla ja maahan viherlannoitukseksi muokatun virnakasvuston esikasviarvo parhaimpia mahdollisia. Herneet (Pisum sativum) Ruisvirna on talviyksivuotinen kasvi, eli se voidaan kylvää myös edellisenä syksynä ja satoa korjataan seuraavana vuonna (verrannollinen syysviljoihin). Suomessa rehuksi ruisvirnaa viljellään kuitenkin pääasiassa kevätkylvöisenä, kuten kaikkia muitakin virnoja. Ruisvirnan kehitysrytmi on jonkin verran hitaampi kuin rehuvirnan, mutta samalla sen satopotentiaali on suurempi. Rehuvirna saavuttaa maksimisatonsa ruisvirnaa aiemmin, mutta poudanarkana ja varjostusta heikommin kestävänä sato voi jäädä vaatimattomaksi. Mitä myöhäisemmällä kehitysasteella virna niitetään sitä heikommaksi jää jälkikasvukyky. Rehuvirna onkin yhden niiton kasvi, ruisvirna saattaa tuottaa 2-niittokorjuussa 1-niittokorjuuta suuremman kuiva-ainesadon. Virnojen typensidontakyvyn ansiosta sadon raakavalkuaispitoisuus on korkea ja säilyy korkeana satokauden loppuun. Ruisvirnan sulavuus on rehuvirnaa heikompi. Virnojen sadonkorjuun ajoitus ei perustukaan valkuaispitoisuuden muutoksiin vaan ensisijassa sulavuuden ja maittavuuden muutoksiin. Myöhään korjattu puhdas virnakasvusto saattaa tuottaa maittavuusongelmia, samoin sulavuus heikkenee jonkin verran. Virnat soveltuvat kaikkien viljojen kanssa seosviljelyyn. Ruisvirna kestää varjostusta rehuvirnaa paremmin, mistä syystä se sopii paremmin seoksiin viljojen kanssa. Virnat kasvavat pidempään kuin viljat, joten virnan osuus koko sadosta lisääntyy kasvukauden lopulle asti. Virnojen sulavuus säilyy kauran sulavuutta parempana kasvukauden lopulle, ohran ja vehnän sulavuus on samaa luokkaa kuin virnojen. Optimaalisen korjuuajankohdan määrää kuitenkin ensisijassa viljan tuleentumisaste. Hernelajikkeet poikkeavat kasvuominaisuuksiensa puolesta toisistaan varsin voimakkaasti. Rehuntuotannon kannalta keskeisistä lajikeominaisuuksista kannattaa erityisesti mainita kasvuaika, lehtien määrä ja kasvuston pituus. Aikaisimmat hernelajikkeet on jalostettu ensisijaisesti tuleentuneen hyvälaatuisen siemensadon tuottamiseksi. Aikaisimmat lajikkeet ovat kasvuajaltaan aikaisten ohrien luokkaa. Säilörehun teon kannalta myöhäisten, lehdellisten ja pitkävartisten lajikkeiden satopotentiaali on suuri, koska siemensadon ohella muodostuu huomattava varsi- ja lehtisato. Herneen sulavuus on virnaa ja viljoja parempi, valkuaispitoisuus virnojen luokkaa. Varsinaisten siemensatoa tuottavien herneiden lisäksi meillä on saatavilla myös myöhäisten rehuherneiden siementä. Niiden pituuskasvu jatkuu pakkasiin asti, eikä niistä ole meidän ilmastossamme tarkoituskaan korjata tuleentunutta siemensatoa. Tällaisia lajikkeita ovat ainakin Arvika, Lisa ja Timo. Herne on hyvin kasvaakseen selvästi virnoja vaateliaampi. Maan ph:n tulisi olla yli 6. Herne sietää heikosti kuivuutta vaatimattoman juuristonsa vuoksi. Hernelohkon ojituksen tulee olla kunnossa eikä maa saa olla tiivistynyttä, sillä herneen juuristo kärsii helposti hapen puutteesta ja liiasta märkyydestä. Puhdaskasvustona herne kilpailee hei-

7 kosti rikkakasveja vastaan ja kasvusto rikkaruohottuu pahoin ilman torjuntaa. Lämmin maa nopeuttaa ratkaisevasti herneen alkukehitystä ja pienentää rikkakasvien haittaa. Siemenrikkakasveja voidaan rikkaäestää herneen taimivaiheessa (herneen taimet 6 10 cm korkeita). Puhdaskasvuston sijasta herneen viljely onnistuukin parhaiten kevätviljojen kanssa seoksena. Suojaviljaksi ei voi suositella kovin suurta herneen osuutta seoksessa, koska hernekasvustot lakoutuvat helposti ja saattavat tuhota pahoin perustettavan nurmen taimet. Herne on erinomainen esikasvi kaikille muille kasveille paitsi itselleen. Herne herneen jälkeen lisää merkittävästi tauti- ja tuholaisriskiä, myös rikkakasveista muodostuu nopeasti ongelmia. Hernettä ei tulisi viljellä samassa viljelykierrossa yhtä vuotta useammin (kerran n. 5 vuodessa). Herneen typensidonnasta merkittävä osa on maanpäällisessä kasvustossa, joten maahan jäävän juuristobiomassan typpilisäys on kg/ha, herneen kokonaisbiomassasta riippuen. Herneelle tai hernevaltaiselle viljaseokselle ei typpilannoitus ole välttämätön, joskin esim. karjanlannassa herneelle tulee myös fosforia. Sopiva typen määrä on esim. 60 kg/ha. Fosforin suhteen herne on melko vaatelias. Härkäpapu (Vicia faba) Härkäpapu on oloissamme kaikkein vaateliain palkokasvi. Maan ph:n tulisi olla vähintään 6,5. Härkäpapu on erityisen herkkä vesitalouden osalta, niin kuivuus kuin liika märkyys verottavat voimakkaasti satoa. Itse viljelytekniikka ei juuri poikkea herneen viljelystä. Suurikokoisen siemenen itämisen varmistamiseksi riittävän syvä kylvö (5-6 cm) on eduksi. Pitkän kasvuajan vuoksi tulisi kylvää mahdollisimman aikaisin. Vihantasadon tuottaminen ei edellytä niin aikaista kevätkylvöä kuin tuleentuneen siemensadon tuottaminen, mikäli vain kosteutta riittää itämisen varmistamiseksi. Härkäpavun taimet eivät ole erityisen hallanarkoja ja itämislämpötilavaatimus on alhainen. Jos tilalla viljellään hernettä, ei härkäpapua välttämättä tarvitse ympätä, koska niillä on sama typensitojabakteeri. Saatavissa on kaksi härkäpapulajiketta: Ukko ja Kontu. Härkäpapu muodostaa runsaan vihantakasvuston, ja kasvuston rehuominaisuudet ovat erinomaiset. Rehun raakavalkuaispitoisuus ylittää tyypillisesti 20 % kuiva-aineessa ja sulavuus on samaa luokkaa kuin nuorella kehitysasteella korjatussa puna-apilarehussa. Puhdaskasvuston satovaihteluita tasaa seosviljely kevätviljojen kanssa. Härkäpapu sietää huonosti varjostusta, joten lyhytkortiset vehnä- ja kauralajikkeet soveltuvat parhaiten. Useimmat ohrat kehittyvät liian nopeasti härkäpavun kasvurytmiä ajatellen. Rehuarvoltaan parasta säilörehua härkäpavusta saadaan 3 4 viikkoa kukinnan alun jälkeen, mikä on noin kaksi kuukautta kylvöstä. Viljan kehitystä ajatellen myöhäisempi ajankohta lisäisi kokonaissatoa. Ulkomaisten tulosten valossa härkäpavun korjuu voisi jatkua palkojen täyttymiseen asti, mutta tällöin rehun kuitupitoisuus kohoaa ja sulavuus heikkenee. Härkäpavun metioniinipitoisuus on alhainen ja palon kuoressa on haitallisia parkkiaineita, mikä rajoittaa rehun käyttöä sioille. Sen sijaan säilörehuna märehtijöille ominaisuuksista ei ole haittaa.

8 Lupiinit Lupiineja on kolme erilaista lajia: sinilupiini (Lupinus angustifolius), keltalupiini (Lupinus luteus) ja valkolupiini (Lupinus albus). Lupiinit ovat Suomessa verraten vähän viljeltyjä rehukasveja, mutta kasvi soveltuu hyvin oloihimme. Sekä lupiinin siementä, että sen omaa typpibakteeriymppiä on markkinoilla saatavilla. Lupiinia voidaan pitää pioneerikasvina, joka syvän ja voimakkaan juuriston avulla sekä typensidontasymbioosin avulla kykenee hankkimaan niin ravinteet kuin vedenkin niukoista lähteistä. Maan happamuuskaan (jopa alle ph 5) ei näyttäisi olevan lupiinin kasvun rajoitteena. Lupiini viihtyy karkeilla mailla. Rikkojen torjuntaa silmälläpitäen lupiini on mahdollista kylvää harvalla rivivälillä. Joka toisella kylvövantaalla kylvettäessä saadaan 25 cm:n rivivälit, mikä mahdollistaa rikkaharauksen. Myös rikkaäestystä ja rikkojen niittoa kannattaa kokeilla lupiininviljelyssä. Lupiinisadon valkuaispitoisuus on 20 % tietämillä (kuiva-aineessa) ja sulavuus on virnojen luokkaa. Lupiinin vihermassasadon vuotuiset vaihtelut ovat kokeissa olleet erittäin suuria ja heikkojen satojen taustalta on löytynyt ainakin kolme keskeistä tekijää: kylmyys, kuivuus ja rikkakasvit. Lupiini ei niinkään ole arka alhaisille lämpötiloille, itse asiassa sen kasvulliset osat kestävät halloja paremmin kuin muut palkokasvit, tuleentumattomat palot eivät kestä hallaa. Sen sijaan viileinä kasvukausina (alhainen tehoisan lämpötilan summa) kasvu jää heikoksi. Vettä lupiini tarvitsee paljon, koska se on hyvin lehtevä kasvi ja haihduttaa paljon. Rikkakasvit pystyvät tukahduttamaan lupiinin kasvun, koska lupiinin alkukehitys on erittäin hidas. Lupiini ei siedä varjostusta, mikä vaikeuttaa myös sen viljelyä seoksissa. Useimmat kevätviljat ovat liian aggressiivisia lupiinin seoskasveiksi. Lupiinista voidaan korjata elokuun loppupuolelta alkaen talven tuloon saakka runsas ja valkuaispitoinen vihermassasato. Kasvuston vanhetessa sulavuus heikkenee jonkin verran, mutta koska voimakas kasvu jatkuu myöhäiseen syksyyn, lisääntyy kokonaissato varsin pitkään. Eri lupiinilajit ja -lajikkeet saattavat sisältää kotieläimille haitallisia yhdisteitä (alkaloidit, lupiinitoksiinit ja iktrogeeni), mikä rajoittaa rehun käyttöä ruokinnassa. Haitalliset yhdisteet voivat vähentää maittavuutta, vähentää hedelmällisyyttä, rajoittaa eläinten kasvua ja ääritapauksissa johtaa eläimen sairastumiseen ja jopa kuolemaan. Tuleekin siis aina varmistua siitä, että viljelyssä oleva lupiinikanta on tarkoitettu myös rehukäyttöön. Myöskään homehtunutta rehua ei saa syöttää eläimille. Lupiinilla on hyvin menestyessään syvä ja voimakas juuristo ja sen maanparannusominaisuudet ovat sen vuoksi verrattomat. Lisäksi lupiini voi nostaa pohjamaasta ravinteita muiden kasvien ulottuville. Yhteystiedot: Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Mikkeli Tutkija Arja Nykänen, p s-posti: arja.nykanen@mtt.fi

9 Yksivuotiset seosrehunurmet luomutilan viljelykiertoon -hanke Tietokortti 3: VILJA-PALKOKASVISÄILÖREHU- SEOSTEN KYLVÖ JA SADONKORJUU Viljojen, palkokasvien ja heinien seoskasvustosta saadaan hyvälaatuista laidun-, niitto- sekä säilörehua, johon palkokasvit tuovat valkuaista ja viljat energiaa. Jo 20 % osuus hernettä nostaa sadon raakavalkuaispitoisuutta 2% -yksikköä korkeammaksi kuin puhtaan kaura-säilörehun, ja se on merkittävä parannus ruokintaa ajatellen. Seoskasvustot tuottavat enemmän satoa ja kilpailevat paremmin rikkakasveja vastaan kuin yhtä kasvilajia sisältävät kasvustot. Yksivuotisista seosrehunurmista on mahdollista saada jopa korkeampia satoja kuin monivuotisista apila-heinänurmista. Rehun kylvön ja korjuun ajankohta määräytyy ruokinnassa olevien eläinten lajin ja niiden tuotantovaiheen rehun laatutavoitteen mukaisesti. Kuiva-ainesadot puhtailla kokoviljasäilörehu-kasvustoilla ja vilja-palkokasviseoskasvustoilla Ruukissa (Kiljala & Isolahti 2003) Tässä tietokortissa käsitellään seos- rehunurmen kasvilajiseoksen kylvöä ja sadonkorjuuta säilörehuksi. Aiemmat tietokortit 1 ja 2 ovat käsitelleet viljoja ja palkokasveja erillisinä. Tarkempia lisätietoja kylvöseoksista, korjuusta, sadon määrästä ja laadusta tulee hankkeen seuraavissa tietokorteissa. Kylvöseos Lähtökohtana kylvöseoksen suunnittelussa on että kylvetään vajaa puolet puhdaskasvuston siemenmäärästä kullakin kylvettävällä kasvilla (kts. Taulukko). Käytännön viljelyksillä on käytetty huomattavasti pienempiäkin siemenmääriä ja saatu tyydyttäviä satoja. Palkoviljoilla 1000 siemenen painot vaihtelevat voimakkaasti, joten kylvömäärää kannattaa laskea käytettävissä olevan siemenen mukaan, koska siemen on myös kallista. Taulukko. Siemenmäärät ja -tiheydet eri kasveille täystiheän kasvuston saavuttamiseksi 100 % itävyydellä. Lajikohtainen 1000 siemenen paino vaikuttaa kylvömäärään kiloina. Kasvi Kylvötiheys Kylvömäärä kpl/m2 kg/ha Vehnä Ohra ja Kaura Puolikork. herneet Rehuvirna Ruisvirna Härkäpapu Italian raiheinä n Seossuhdetta miettiessä kylvöpaikan laatu määrää kasvilajivalintaa. Herne kärsii happamuudesta ja maan tiiviydestä, härkäpapu taas sietää tiiviyttä ja menestyy raskaallakin maalajilla. Molemmat vaativat paljon kosteutta. Virnat viihtyvät myös turv la, ja varsinkin ruisvirna sietää happamuutta. Italian raiheinä jatkaa kasvuaan pitkälle syksyyn, jolloin sitä voidaan laiduntaa. Raiheinän kylvömäärän valinta riippuu siitä tavoitellaanko syksyistä rehusatoa vai pelkän pyydyskasvuston aikaansaamista, johon riittää pienempi siemenmäärä. Kylvöseoksen valintaan vaikuttaa myös sadon käyttötarkoitus. Suurta, kertakorjuulla saatavaa säilörehusatoa tavoiteltaessa palkokasviksi kannattaa valita lehtevä rehuherne, rehuvirna tai härkäpapu. Tällöin viljaksi sopii vahva-kortinen kaura tai vehnä. Ruisvirna antaa kahden korjuun menetelmässä hyvän sadon raiheinän kanssa, ja viljaksi sopii myös ohra, joka kasvaa nopeasti alkukesällä.

10 Kylvötekniikka Yksivuotiset seosrehunurmet voidaan kylvää heti toukotöille päästyä tai jopa viimeiseksi kesäkuun lopussa, kunhan maassa on kosteutta itämiseen. Satomäärä ei laske myöhäisen kylvön vuoksi, koska tavoitteena on vihermassasato. Myöhäisempi kylvö mahdollistaa alkukesän avokesannoinnin monivuotisten rikkakasvien torjumiseksi. Tukien kannalta viimeinen kylvöpäivä kannattaa tarkistaa ajankohtaisesta tukien hakuoppaasta. Kylvöaikaan vaikuttaa myös halutaanko korjata yksi vai useampia satoja. Suurisiemeniset herne ja härkäpapu vaativat paljon vettä ennenkin siemen itää. Herneen alkukehitys vaatii lisäksi lämpimän maan, yli 5 astetta. Kylmässä odottava siemen on altis taimipoltetuhoille. Härkäpapu taasen sietää hyvin kylmän maan ja keväthallat, joten voidaan kylvää aikaisin ja saa tarvitsemansa kevätkosteuden käyttöönsä. Kylmässä maassa rikkakasvit menestyvät viljelykasveja paremmin. Kylmään maahan kylvetyissä ja kylmän ja kuivan sään jatkuessa juhannukseen saakka kahdeksassa kolmestatoista luomutilan havaintoruudusta rikkapitoisuus ylitti 50 % sadon kuiva-aineesta. Hyvissä kasvuoloissa kymmenellä havaintoruudulla kahdestatoista rikkasato jäi alle 20 %. Muokkaus ja lannoitus Kylvömuokkaus tehdään tavalliseen tapaan ja lannoitus karjanlannalla tehdään samassa yhteydessä juuri ennen kylvöä maahan muokaten. Liian pintaan jäävä lanta lisää rikkaruohottumista. Kiinteän lannan ja lietelannan kompostointi vähentävät voimakkaasti lannan mukana tulevien rikkakasvien siementen määrää. Lannoituksen määrä lasketaan liukoisen typen määrän mukaan. Palkokasvien liikkeellelähdölle ja viljan alkukehitykselle helppoliukoinen typpi on tarpeen, erityisesti ohralle. Liian korkea maasta suoraan saadun typen määrä haittaa palkokasvien oman typensidonnan toimintaa. Tutkimuksissa on todettu, että yli 50 kg:n typpilannoitus hehtaarille haittaa härkäpavun kasvua. Herneen ja virnan seoskylvöissä typen määrä on ollut kg /ha. Palkokasvit hyötyvät myös lannasta saamastaan fosforin ja kaliumin lisästä. Avokesannoinnin jälkeen lisälannoitusta ei tarvita, koska maan muokkaus on vapauttanut ravinteita kasvien käyttöön. Kylvö Ennen siementen kylvöä tehdään tarvittaessa palkokasvinsiementen ymppäys typen-sitojabakteerivalmisteella. Herne, virna ja härkäpapu nystyröityvät kaikki samalla bakteerilla, joten ne voi ympätä samalla sekoituksella. Ymppäys on tarpeen silloin, kun pellossa ei ole aiemmin viljelty mitään mainituista kasveista ja maan ph on 5,7-5,8 tai alle. Typensitojabakteerin ja palko-kasvinsiementen yhdistämisen jälkeen kylvö pitää tehdä viikon kuluessa. Yleisin tapa kylvää vilja-palkokasviseoksia on sekoittaa koko siemenseos yhteen ja kylvää siemenvantaiden kautta normaaliin tapaan. Tällöin kylvösyvyydeksi valitaan hieman viljan normaalisyvyyttä syvempi kylvö. Herneen optimikylvösyvyys on 5 6 cm ja härkäpavun 6 8 cm siemenen koosta riippuen. Virnat sopivat hyvin viljan syvyyteen 3-5 cm. Raiheinän optimisyvyys on noin 1 cm. Tästä seuraa, että siementen kylvö erikseen on kannattavaa. Siementen erikseen kylväminen onnistuu siten, että herne ja pavut kylvetään kylvölannoittimen lannoitevantailla, vilja ja virnat siemenvantailla ja raiheinä heinänsiemenlaatikosta. On myös mahdollista käyttää menetelmää, jossa viljan ja palkokasvien kylvön jälkeen tehdään rikkaäestys. Samalla raiheinän siemen kylvetään keskipakoislevittimellä pintaan ja se multautuu äestyksellä. Kylvön jälkeen pelto on syytä jyrätä kevätkosteuden säilyttämiseksi ja rehunkorjuuta ajatellen pinnan tasoittamiseksi.

11 Oikea korjuuaika Sadonkorjuu kasvuajan ja kasvien kehityksen mukaan. Virna vilja seosnurmien korjuu on tehty Ruukin koeaseman kokeissa aikaisintaan 5 6 vko:n kuluttua kylvöstä ja myöhäisimmillään vko:n kuluttua. Hernevaltaisen kasvuston korjuuaika oli Helsingissä 10 vko:n päästä kylvöstä. Korjattaessa säilörehua kasvuston raikkaus on säilönnän onnistumisen tae. Lakoon painunut, juuresta lahoava kasvusto on huonoa raaka-ainetta. Voimakkaasti kasvava, pitkä, virna- ja hernevaltainen kasvusto on lakoutumisaltis. Rehuarvon kehittymistä seurataan kasvi-lajien kehitysasteesta ja rehu korjataan valtalajien kehityksen mukaan. Pääsääntönä on että sadon määrä kasvaa kesän edetessä, kun taas rehun valkuaispitoisuus alenee ja sulavuus heikkenee. Seosrehun maittavuus on todettu hyväksi sekä tuoreena että säilörehuna ruokintakokeissa. Myös herne ja härkäpapu ovat maistuneet hyvin, kun varsi on korjattaessa ollut selvästi vihreä. Herneen ja härkäpavun siemenissä olevat valkuaisen sulavuutta vaikeuttavat aineet eivät aiheuta ongelmia tuoreena korjatussa rehussa. Myös rikkakasvit saattavat olla merkittävä sadon osa. Rikkaruohoinen kasvusto kannattaa korjata rehuksi varhaisessa vaiheessa, jolloin rikkakasvien sulavuus ei ole heikentynyt ja ne eivät ehdi myöskään siementää peltoon. Sadonkorjuu käyttötarkoituksen mukaan Lypsylehmän ja vuohen, imettävän uuhen, lihasonnin ja lihakaritsan rehuksi korjattaessa kasvusto korjataan nuorena, jotta saadaan korkea raaka-valkuaispitoisuus ja energia-arvo. Sadon määrä ei ole huipussaan, mutta tällöin saadaan syyssatoa raiheinästä ja virnasta, jos kasvusto on niitetty pidempään sänkeen virnan kasvusilmujen yläpuolelta. Virna vilja: Korjataan ennen virnan kukintaa tai kukinnan alussa. Viljat alkavat tehdä tähkiä tai ovat vielä lehtiasteella. Herne vilja: Korjataan aikaisintaan herneen alkaessa kukkia ja kun vilja alkaa tehdä tähkiä. Rehuarvo on korkea edelleen, kun palkoihin alkaa muodostua herneitä, selvästi ennen tuleentumista. Härkäpapu-vilja: Härkäpavun kukinnan alusta 3 4 vko:a, joka on 7 8 vkoa kylvöstä. Kaura on tulossa keltatuleentumisasteelle. Lypsyhiehoille, ummessa oleville lehmille, emolehmille. Sadon määrä huipussaan, ruokinnallinen laatu riittävän hyvä. Varisemistappioiden estämiseen on paneuduttava. Virna-vilja: Ruisvirna ja myöhäiset rehuvirnat eivät käytännöllisesti katsoen vanhene ollenkaan meidän kasvuoloissamme syyskuun alkuun mennessä. Palot saavat alkaa täyttyä. Vilja voi kehittyä taikina-tuleentumisen loppuun saakka. Pitkälle keltatuleentuneen rehun laaturiskit kasvavat. Herne-vilja: Herneen sato jatkaa massan kasvuaan palkojen täyttymiseen asti, aivan lähelle tuleentumisvaihetta. Korjattava ennen kuin siemenet alkavat kovettua, koska varisemisriski kasvaa. Härkäpapu-herne-ohra-kasvustosta saa sulavaa ja valkuaispitoista rehua. Aikaisemmalla kehitysasteella korkeamman rehuarvon vaativille eläimille ja tässä kehitysvaiheessa esim. emolehmille. Kasvuston voi myös puida tuleentuneena. (Kuva Brita Suokas) Härkäpapu-vilja: Sadon huippu saavutetaan, kun härkäpavun alimmat palot alkavat tuleentua. Myös viljan laatuun kiinnitettävä huomiota, koska härkäpavun kasvuaika on pitkä (puitavaksi 110vrk). Kostea sää ja tiheä kasvusto lisäävät harmaahomeriskiä, joten kasvustoa tulee seurata ja korjata ennen saastuntaa.

12 Korjuutekniikka Seosrehukasvuston korjuussa haasteita tuo suuren satomassan niitto ja jo osittain korsiintuneen rehun paalaus tiiviiksi paaliksi tai tiivistäminen siiloon. Seosrehujen säilönnässä suositellaan käytettäväksi aina säilöntäainetta. Sekä happosäilöntäaineet että maitohappobakteerit soveltuvat. Kuiva-ainetavoitteena voidaan pitää samaa %:n kuiva-ainepitoisuutta kuin esikuivatulla rehulla yleensäkin. Seos-rehukasvustossa on monia eri kehitysasteella olevia kasveja, joiden kuiva-ainepitoisuus vaihtelee paljon. Tästä syystä rehun silppuaminen ennen paaliin tai siiloon säilömistä parantaa laatua. Seosrehukasvustot ovat hyvin kasvaessaan erittäin reheviä. Virnat ja herneet kasvavat sekaisena vyyhtenä niitä tukevien viljojen varassa ja pohjimmaisena on raiheinä-kasvustoa. Härkäpavulla on juuresta peukalonpaksuinen varsi. Kasvustot ovat myös paljon korkeampia kuin heinä-kasvustot. Märkää kasvustoa ajettaessa traktorilta vaaditaan paljon voimaa ja niittokoneen terien tulee olla terävät, jotta kasvusto leikkaantuu eikä repeydy irti maasta ja samalla tuo multaa mukaan. Hyvän rehun aikaansaamiseksi ehdoton edellytys onkin, että säilöttävän kasvimassan sekaan ei tule multaa. Sängen pituuden tulee olla yli cm, vähintään 8 cm. Sadon määrästä saatetaan menettää korjuutappioihin paljon. Kuiva-ainetappio voi olla jopa kg/ha. Varisemisalttein osa; jyvät, tähkät ja palot sekä tuoreet lehdet ovat myös rehuarvoltaan kaikkein arvokkainta osaa kasvustosta. Parhaimpana korjuumenetelmänä seosrehuille todetaan olevan suoraan kasvuston korjaavat menetelmät. Erillinen niitto ja kasvuston korjuu maasta lisäävät tappioita, koska käsittelyjen määrän lisääntyessä variseminan lisääntyy. Tarkkuussilppurilla korjaaminen on myös paalausta parempi menetelmä. Niiton ja luo on korjuun aikana tulee tutkia työn jälkeä ja tehdä tappioita vähentäviä säätöjä. Liian suuri tai hidas ajonopeus niitossa lisää varisemistappioita. Sopiva ajonopeus niittokoneen kanssa on km/h. Niittomurskaimen varstojen ja vastalevyn/- kamman välyksen suurentaminen vähentää varisemista. Murskauksen voimakkuutta vähentämällä voi varisemistappiota myös vähentää. Tällöin voimanottoakselin pyörimisnopeus pudotetaan kierrokseen minuutissa. Paalatessa ajonopeuden pitäminen 5 6 km/h vähentää peltoon jäävää massaa ja auttaa saamaan aikaan tiiviin ja säilyvän paalin. Vahva ja tiheä kasvusto on pahasti lakoutunut ja sänki on jäänyt ylipitkäksi, jolloin siitä aiheutuu satotappioita. (Kuva: Antti Suokannas, MTT) Yhteystiedot: Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Mikkeli Tutkija Arja Nykänen, p s-posti: arja.nykanen@mtt.fi

13 Yksivuotiset seosrehunurmet luomutilan viljelykiertoon -hanke Tietokortti 4: VILJA PALKOKASVISÄILÖREHU- SEOKSET REHUNA JA RUOKINNASSA Karjatilan viljelykierrossa kokovilja-seossäilörehu puitavan viljan tai monivuotisen nurmen sijaan on hyvä ratkaisu, jos monivuotinen nurmi on talvehtinut huonosti tai kestorikkakasvit ovat ongelmana. Keväällä kylvettävä yksi-vuotinen seoskasvusto antaa myös joustavuutta kylvö ja sadonkorjuutöihin. Haittapuolena on, että seoskasvustoista ei saa omaa siementä tuleviin kylvöksiin ja siemenseos on melko kallis ostaa. Kokoviljasäilörehuseoksista saadaan hyvälaatuista rehua kaikille märehtijöille. Herneet, virnat ja härkäpapu tuovat seoksiin valkuaista ja sulavuutta sekä kalsiumia ja magnesiumia. Ne lisäävät myös rehujen syöntiä ja sitä kautta tuotosta. Maidon linolihapon (C 18:2) ja CLA: n pitoisuudet nousevat hernepohjaisilla rehuilla. Viljakasvit pitävät kasvuston pystyssä, kilpailevat rikkakasvien kanssa kylvön jälkeen sekä tuottavat massaa. Raiheinä puolestaan tuottaa satoa syksyllä, mutta sen kaliumpitoisuudet saattavat nousta korkeiksi. Rehujen säilöntä on tehtävä huolellisesti. Tässä tietokortissa kerrotaan, millaisia rehuarvotuloksia yksivuotisten palko-kasvien ja viljojen seosviljelyssä on saavutettu. Lisäksi käsitellään rehujen tuotantovaikutusta lihanja maidontuotannossa. Sulavuus Ruoansulatuksessa hyvin sulavaa rehua eläimet pystyvät syömään riittävän määrän, jotta saavat rehusta tarpeeksi energiaa ja valkuaista hyvään kasvuun ja maidontuotantoon. Korkeaan tuotokseen pyrittäessä säilörehun sulavuuden eli D-arvon tulee olla % rehun kuiva-aineesta lypsylehmillä ja teurassonneilla. Emolehmien ruokinnassa hyvää säilörehua on D- arvoltaan % välillä oleva rehu. Nurmirehun D-arvoon vaikuttaa eniten kasvin kehitysaste kasvukaudella. Eri kasvien D-arvo kehittyy eri tavalla kasvukauden edetessä. Juvalla tehdyssä luomuviljellyssä kenttäkokeessa herneiden ja ohran sulavuudet olivat korkeimmat: %. Kauran, virnan ja vehnien sulavuudet olivat alhaisempia, %. Kevätruis tuotti paljon massaa, mutta korsiintui nopeasti, josta syystä sen sulavuus oli heikkoa. Jyvien täyttyminen selittää sulavuuden paranemista kasvukauden edetessä. Lämpimänä kesänä 2006 rehut olivat sopivalla korjuuasteella sulavuuden suhteen 3 3,5 kk kylvön jälkeen. (Kuva 1.). Rehutaulukoiden mukaan härkäpavulla D- arvo on täyden kukinnan aikaan 65 % ja kun palon aiheet muodostuvat 60 %. D-arvo laskee 56 %:iin kun palot ovat täyttyneet ja siemen on maitoasteella. Kuva 1. Kasvilajien D-arvot eri korjuuaikoina vuonna 2006, kun ruudut kylvettiin 24.5.

14 Kuitupitoisuus Rehun kuitupitoisuutta kuvaa solun-seinämäkuidun määrä eli NDF - arvo. Riittävä kuitupitoisuus on välttämätöntä märehtijän ruoansulatuksen hyvälle toiminnalle. Syödyn kuidun määrä vaikuttaa pötsin täyteisyyteen ja kuitu estää eläintä ahmimasta liikaa rehua. Jos kuitupitoisuus on hyvin korkea, eläin ei kykene syömään rehua tarpeeksi. Säilörehun kuitu-pitoisuustavoite on % NDF-kuitua rehun kuiva-aineesta. Kasvin siirtyessä kukinnasta siemenen muodostuksen vaiheeseen ligniinin eli sulamattoman kuidun osuus kasvissa kasvaa. Palkokasvien on todettu sisältävän ligniiniä muita kasveja enemmän. Kuitenkin palkokasvirehujen kulkunopeus on ruoansulatuskanavassa heinäkasvien kulkua nopeampaa, joten ne sulavat nopeammin ja eläin pystyy syömään niitä paljon. NDF-kuidun laadulla on siis merkitystä rehun kokonaissulavuuteen. vanhetessa. Juvalla tehdyssä luomuviljellyssä kenttäkokeessa rehuvirnan raakavalkuaispitoisuus oli keskimäärin 19 % kuiva-aineesta ja herneen n. 13 %. Ohran, vehnän ja kauran raakavalkuaispitoisuudet laskivat vajaan kuukauden aikana 5 % -yksikköä ollen keskimäärin 9 %. Ohran raakavalkuaispitoisuus oli korkeampi kuin muiden viljojen. (Kuva 2.). Rehu-taulukoiden mukaan tuoreena säilörehuksi korjatun härkäpavun valkuaispitoisuus on ollut täyden kukinnan aikaan 21 % ja laskenut 18 % kun siemenet ovat palossa maitoasteella. Palkokasvi-viljaseosrehuilla on saatu seuraavanlaisia NDF- ja D-arvoja: Ruisvirna-ohra (virnaa 50 %): 54 ja 64 % Ruisvirna-vehnä (virnaa 50 %): 54 ja 59 % Herne-ohra (hernettä 74 %): 42 ja 65 % herneen kukinta päättynyt ja alimmat palot täysiä, ohra aikaisella taikina-asteella. Herne-vehnä: NDF 52 %, herneessä kaikki palot täyttyneitä siemenistä, vehnä aikaisella taikina-asteella. Raakavalkuaispitoisuus Säilörehun raakavalkuaispitoisuus tulisi olla vähintään %. Korkeita päiväkasvuja ja maitotuotoksia tavoiteltaessa raakavalkuaispitoisuuden tulee olla %. Rehun valkuaispitoisuuteen vaikuttaa kasvilaji, kehitysaste ja kasvien typpilannoitus. Palkokasvien valkuaispitoisuus on korkeampi kuin heinien ja viljojen. Seosrehuilla seoksen kasvilajien kehitysaste ja osuus sadosta vaikuttavat rehun ruokinnalliseen arvoon. Valkuaispitoisuus laskee kasvin Kivennäispitoisuus Rehujen kivennäisaineiden saannilla on vaikutusta eläinten terveyteen. Ennen poikimista liian korkea kalsiumin ja erityisesti kaliumin saanti lisää poikimahalvausriskiä. Korkea kaliumin saanti suhteessa kalsiumin ja magnesiumin yhteismäärään altistaa laidunhalvaukselle ja navettakouristukselle, eli sisäruokintakauden aikaiselle laidunhalvaukselle. Ongelmia syntyy myös silloin, kun korkea-tuottoisella lehmällä magnesiumin saanti on liian alhainen tarpeeseen nähden. Yksivuotisten palkokasvien kivennäispitoisuudet poikkeavat tyypillisestä heinäsäilörehusta, joiden rinnalle kaupalliset rehukivennäiset on kehitetty. Jos ruokinnassa on pitkiä aikoja valtarehuna herne-, virna- tai härkäpa-

15 puvaltaisia säilörehuja ennen eläinten poikimista ja korkean tuotoksen aikaan, kivennäistäydennys tulee laskea karkearehun rinnalle sopivaksi. Yksivuotisilla palkokasveilla on korkea kalsiumpitoisuus ja myös magnesiumpitoisuus on korkeampi kuin viljoilla. Herneen kaliumpitoisuus on selvästi matalampi kuin viljakasveilla. K/(Ca+Mg) -ekvivalenttisuhde on palkokasveilla alhainen, mutta viljoilla se voi nousta liian korkeaksi. Aikaisella kehitysasteella korjatun raiheinän kaliumpitoisuus on haitallisen korkea suhteessa muihin kivennäisiin ja sitä ei tule antaa yksinomaisena rehuna eläimille. Poikkeuksellisen kuivana kesänä myös vihantana korjattujen viljojen kalium-pitoisuus voi nousta haitallisen korkeaksi. Rehutaulukoiden mukaan väkilannoitteella lannoitetun säilörehuksi korjatun puhtaan härkäpavun kaliumpitoisuus on myös korkea. Runsas helppoliukoinen kalium-lannoitus nostaa rehun kaliumpitoisuutta. Taulukko. Eri luomuviljeltyjen kasvilajien kivennäispitoisuuksia (g/kg kuiva-ainetta) tilanäytteissä (härkäpapu rehutaulukosta). Kasvilaji Ca P Mg K K Ca+Mg Rehuvirna 11,4 3,8 2,7 24 0,8 Herne 8,8 2,9 2,2 17 0,8 Härkäpapu 6,9 2,9 1,8 31 1,6 Vehnä 1,7 2,9 1,1 21 2,9 Kaura 2,6 3,7 1,5 25 2,6 Raiheinä 3,3 4,1 1,4 37 3,4 Tavoite, sr >4 >3 >1,9 <30 <2,2 Ruokintakoetuloksia Virna-viljaseokset Ruukissa ja Kiteellä on käytetty virnojen ja viljojen seoskasvustoista tehtyä säilörehua lihaeläinten kasvatuskokeissa. Ruokinnassa on ollut vertailussa samantasoista heinä-säilörehua. Rehun maittavuus on ollut hyvä, ei kuitenkaan aivan yhtä hyvä kuin puhtaalla heinärehulla tai heinä-apilarehulla. Kokeissa käytetyt rehut ovat olleet melko vilja-valtaisia, virnaa sadosta on ollut %. Kasvatuskokeissa eläinten kasvutulokset ovat olleet nurmirehun kanssa samaa tasoa tai hiukan heikompia, jolloin virna-viljarehua saaneet eläimet ovat saavuttaneet teuraspainotavoitteen hitaammin. Lihan laatu on ollut normaali, rasvaisuus ohut tai keskirasvainen. Viljan korren heikko sulavuus heikentää rehun tuotantovaikutusta. Ruisvirnan sulavuus on samaa tasoa kuin viljan, joten se ei paranna seoksessa sulavuutta vaikka nostaakin valkuaispitoisuutta ja rehusatoa. Ohra on kauraa ja vehnää parempi viljakumppani rehu-arvoltaan. Uudistukseen tarkoitetuille liharotuisille hiehoille virna-viljarehut sopivat erinomaisesti, koska kasvu rehuilla on sopivan rajoitettua. Herne-ohraseos Viikissä viljeltiin herne ohraseosta lypsylehmien säilörehuksi. Herneenä oli ruokahernelajike Perttu ja ohrana Mette. Seosrehun tuotantovaikutusta verrattiin timotei-nurminatarehuun. Herne oli ohittanut täyskukinnan vaiheen niin, että alimmat palot olivat täyttymässä ja ylimmät lituina. Ohra oli jyvien taikinatuleentumisvaiheen alussa. Korjuuhetkellä herneen määrä rehussa oli 74 % kuiva-aineesta. Valmiin säilörehun D-arvo oli 65 % ja raakavalkuaispitoisuus 17 %. Nurmirehulla vastaavasti 66 ja 13 %. Eläimet saivat syödä säilörehuja vapaasti. Säilörehun lisäksi kaikille lehmille annettiin ohrapohjaista väkirehua, jonka rv-% oli 19,2 %. Väkirehuannos oli 11,5 kg ka/pv ja osuus päivittäisestä rehuannoksesta %. Herne-ohrarehu maittoi eläimille hiukan nurmirehua huonommin, koska seosrehu oli märempää ja siinä oli enemmän käymishappoja ja ammoniumtyppeä. Rehun hyväksikäyttö oli nurmirehua parempi, koska eläinten maidontuotanto nousi kun herne-ohrarehun osuus kasvoi säilörehu-annoksesta. Maitomäärä nousi 1kg / päivä korkeammaksi. Maidontuotanto oli kokeen aikana kg EKM/pv. Herne-ohrarehu voi korvata ainakin n. 70 % kohtuullisen laatuista säilörehua lypsylehmän ruokinnassa syönnin ja maitotuotoksen kärsimättä. Typen hyväksikäyttö kokeessa

16 oli 32 %. Herne-vehnäseos Walesissa herne vehnäsäilörehua ja monivuotisesta raiheinästä tehtyä nurmisäilörehua syötettiin lypsylehmille. Hernelajike oli pitkäkortinen ja vehnälajike tukeva lyhytkortinen. Herne-vehnärehujen raakavalkuaispitoisuus oli 16,5 18,7 % riippuen siitä paljonko seoksessa oli hernettä. Lehmät saivat vehnäpohjaista väkirehua 35 % päivittäisestä rehun kuiva-ainesyönnistä. Eläimet söivät rehua mielellään ja kuiva-aineen syönti nousi päivässä yli 2 kg/ka korkeammaksi kuin nurmirehulla. Valkuaisen saanti säilörehusta kasvoi g korkeammaksi päivässä. Laadultaan parasta herne-vehnärehua saaneet eläimet tuottivat maitoa 27 kg/pv, mikä oli 1,3 kg/pv enemmän kuin heikoimmalla herne-vehnärehulla. Paras rehu saatiin, kun hernevaltainen kasvusto korjattiin herneen palkojen alkaessa saada keltaista väriä ja vehnä oli tulossa taikinatuleentumisasteelle. Heikointa rehu oli, kun seoksessa oli vähän hernettä ja rehu korjattiin aikaisin. Typenkäytön tehokkuus oli 22 %. Herne-kauraseos Ruotsissa herne-kaurasäilörehun maittavuus eläimille oli hyvä, varsinkin kun herneen palot olivat täynnä. Siemen-seoksessa olivat Nitouche -herne ja Belinda -kaura tai Capella - herne ja Svala -kaura. Rehua korjattiin kahdella korjuuasteella: ensimmäinen korjuu, kun herneessä litteät palot ja toinen, kun herneen palot olivat täyttymässä tai täydet. Rehujen hernepitoisuus oli % ja raakavalkuaispitoisuus 15,6 18 %. Myöhemmällä korjuuasteella rehujen orgaanisen aineen, kuidun ja valkuaisen sulavuus näytti alenevan. Maitotuotoksissa ei ilmennyt suuria eroja kasvuston eri kehitysasteilla. Maitotuotos oli kg/pv. Eläimille annettiin väkirehua 7,7 kg/pv, joka oli % päivän kuiva-ainesyönnistä. Typen käytön tehokkuus ruokintakokeessa oli 25 %. Rehun syönti, maidon määrä sekä valkuaisen ja rasvan saanto olivat myöhemmällä korjuuasteella hieman aikaista korjuuastetta paremmat. Koska rehuarvo ei muutu nopeasti hernevaltaisilla seoskasvustoilla, korjuuaika on parasta valita siten, että saadaan lakoutumatonta, kuivaan aikaan tehtyä rehua. Kuva 3. Herne-kauraseos sadonkorjuuvaiheessa, kun herneen alimmat palot täyttyneet. (Kuva Brita Suokas) Rehun säilöntälaatu Lakoutuneesta kasvustosta rehuun nousee helposti multaa ja pilaantumisaltista kellertynyttä kasviainesta. Palkokasvin määrän lisääntyessä säilörehun ph:n lasku vaikeutuu. Hernepitoisen säilörehun valkuainen hajoaa säilönnän aikana nurmirehua herkemmin. Happosäilöntäaineet varmistavat parhaiten säilönnän laadun. Vilja-palkokasviseos on nurmirehua hiukan alttiimpaa lämpenemiselle, kun rehuvarasto on Yhteystiedot: Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Mikkeli Tutkija Arja Nykänen, p s-posti: arja.nykanen@mtt.fi

17 Yksivuotiset seosrehunurmet luomutilan viljelykiertoon -hanke Tietokortti 5: VILJA PALKOKASVISÄILÖREHU- SEOSTEN VILJELYN TUOTANTOKUSTANNUKSET Karjatilalla kokovilja-palkokasviseossäilörehu puitavan viljan tai monivuotisen nurmen sijaan on hyvä vaihtoehto, jos monivuotinen nurmi on talvehtinut huonosti tai kestorikkakasvit ovat ongelmana. Monipuolinen kylvöseos tuottaa satoa myös huonommilla lohkoilla, koska jokin kasvi aina kasvaa ja tuottaa satoa. Yksivuotinen raiheinä pohjalla kasvaa syksyllä ja estää rikkakasvien kasvua. Keväällä kylvettävä yksivuotinen seoskasvusto antaa myös joustavuutta kylvö ja sadonkorjuutöihin sekä lisää karjanlannan levitysalaa ja mahdollistaa pellonparannustoimenpiteet. Seoksista, joissa on viljojen lisäksi virnoja, herneitä tai härkäpapua, saadaan usein runsaampi sato kuin pelkästä viljasta. Lisäksi niiden sulavuus ja valkuaispitoisuus on korkeampi. Seoskasvuston kasvilajikoostumus tulee sovittaa kotieläintilan ruokintakokonaisuuteen sekä säilörehun ruokinnalliseen laatuun. Seoskasvustojen viljelyn kannattavuuden ratkaisee sadon määrä, rehuarvo ja satovarmuus sekä tilan rehuntuotantostrategia. Kasvintuotannon kannattavuuden suurimmat kustannukset ovat kone- ja työkustannukset, jotka ratkaisevatkin rehuntuotantostrategian valinnan. Muuttuvat kustannukset vaikuttavat lähinnä yksittäisten kasvien tuotannon kannattavuuteen. Aiemmissa tietokorteissa on esitelty seoksiin sopivat kasvit sekä niiden viljelyä ja käyttöä eläinten ruokinnassa. Tässä kortissa paneudutaan seosten viljelyn tuotantokustannuksiin sadon määrän ja rehun laadun muuttumisen kautta. Talouden tulopuoli eli tuet ja sadon rahallinen arvo on jätetty tarkastelun ulkopuolelle, koska ne eivät muutu esim. viljelytoimenpiteiden kautta, vaan vuosittain markkinatilanteen ja poliittisten päätösten mukaan. Seuraavassa, sarjan viimeisessä kortissa, tarkastellaan erilaisten seosten sadontuottoa sekä rehuarvoja hankkeen tilakokeiden ja havaintoruutujen tulosten perusteella. Yksiselitteistä ja jokaiselle tilalle sopivaa ohjetta taloudellisesti kannattavan tuotannon järjestämiseksi ei ole. Kannattavuus muodostuu tulojen ja menojen erotuksesta, mutta tilan tavoitteet ja tuotanto-olosuhteet kuitenkin ratkaisevat, mihin tilalla kannattaa panostaa. Kannattaako esimerkiksi väkirehut tuottaa itse vai ostaa? Tehdäänkö peltotyöt itse omilla koneilla vai käytetäänkö urakoitsijoita? Tarvitaanko viljelykierrossa välivuosia apilan viljelylle? Mikä on lannan levitykseen tarvittava peltopinta-ala? Kuinka kaukana pellot sijaitsevat kuljetetaanko viljaa vai säilörehua? Pyritäänkö suurempiin satoihin hehtaarikohtaisia tuotantokustannuksia nostamalla, koska näin saadaan rehuyksikkökohtainen tuotantokustannus alemmaksi? Nautakarjataloudessa rehut muodostavat suurimman yksittäisen kustannuserän, joten niiden taloudelliseen tuotantoon kannattaa panostaa. Kasvintuotannon suurimmat kustannuserät ovat työ- ja konekustannukset. Konekustannus vaikuttaa olennaisesti rehun hintaan ja karjatilan taloudelliseen tulokseen. Kokoviljasäilörehun kasvilajikoostumus vaikuttaa tuotannon muuttuviin kustannuksiin, sillä monipuolinen palkokasveja sisältävä siemenseos on yleensä myös kalliimpi kuin pelkkiä viljoja sisältävä siemenseos. Seoskasvustojen viljelyn kannattavuudessa verrataan kalliimman siemenen aiheuttamaa lisäkustannusta sen suurempaan ja varmempaan satoon, sen tuomaan lisävalkuaiseen, parempaan sulavuuteen ja sadon parempaan käyttökelpoisuuteen esimerkiksi täydentämään säilörehua, jonka valkuaispitoisuus on jäänyt alhaiseksi.

18 Monivuotinen nurmi vai kokoviljasäilörehu? Yleisesti ottaen monivuotisen nurmen tuotantokustannukset ovat pienemmät kuin yksivuotisen nurmen tai viljan, koska monivuotisilla nurmilla perustamiskustannukset jakaantuvat useammalle vuodelle. Varsinkin luomunurmilla tämä toteutuu, koska nurmia harvemmin lannoitetaan perustamisvuoden jälkeen. Jonkin verran käytetään täydennyskylvöä aikaisin keväällä. Kymmenelle eteläsavolaiselle luomutilalle tehtiin kasvinviljelyn katetuottolaskelmat eri kasveille vuosina 2005 ja 2006 (Kuva 1). Näissäkin laskelmissa 1-vuotisen kokoviljasäilörehun hehtaarikohtainen tuotantokustannus oli korkeampi kuin monivuotisen säilörehun. Ero oli 130 euroa hehtaaria kohti. Vaihtelu oli kuitenkin suurta, sillä halvimmillaan 1-vuotista rehua tuotettiin 900 euroa/ha ja kalleimmillaan euroa/ha. Monivuotisella nurmisäilörehulla minimi ja maksimi olivat noin 100 euroa/ha vähemmän. Suurin tuotantokustannus selittyi korkeammalla konekustannuksella. Yksivuotista kokoviljasäilörehua kannattaa harkita, jos monivuotinen nurmi on talvehtinut huonosti ja siitä on odotettavissa alhainen sato. Taulukkoon 1 on laskettu esimerkinomaisesti, kuinka sadon määrä, sulavuus ja hehtaarikohtainen tuotantokustannus vaikuttavat sadon tuotantokustannukseen rehuyksikköä kohti. Rehuyksikkökohtainen hinta kannattaa laskea, sillä rehuyksiköitähän eläimet loppujen lopuksi syövät. Sadon rehuyksikkömäärä hehtaaria kohti lasketaan seuraavalla kaavalla: RY/ha = (sato (kg/ha) * kuiva-ainepitoisuus (%) * D-arvo (%) * 0,16 / 11,7) / 100 Taulukosta näkee, kuinka esimerkiksi rehuyksikön tuottaminen monivuotisella kg/ha nurmisadolla tulee euroa kalliimmaksi kuin kg/ha tuottavalla yksivuotisella kokoviljasäilörehulla, kun D-arvo pysyy samana. Tilakokeissa olemme saaneet näille 1-vuotisille rehuille kg/ha kuiva-ainesatoja, joten potentiaalia löytyy. Rikkakasvit vaikuttavat sadon laatuun ja säilörehuilla sen sulavuuteen. Vuonna 2006 analysoitiin kokoviljasäilörehuksi tehtyjen rehujen rikkakasvien D-arvo ja se oli keskimäärin 57 %. Rikkakasvit olivat pääosin yksivuotisia, jotka olivat jo ehtineet siemenvaiheeseen. Taulukosta 1 voi päätellä myös, kuinka kalliiksi tulee rikkakasvien viljely rehuarvomenetysten kautta. Jos rehun D-arvo olisi ilman rikkakasveja 68 % ja rikkakasvien kanssa 58 %, niin ry:n sato tulisi 220 euroa kalliimmaksi. Kuva 1. Yksivuotisen kokoviljasäilörehun, monivuotisen nurmisäilörehun ja puitavien viljojen tuotantokustannusten minimi-, maksimi- ja keskiarvot eteläsavolaisilla luomutiloilla

19 Taulukko 1. Rehuyksikön tuotantokustannukset, kun sadon määrä, D-arvo tai kokonaistuotantokustannus muuttuu. Kustannus on laskettu rehuyksikköä ja ry:ä kohti. Sato on laskettu kuiva-aineeksi. Sato D-arvo Tuot kust Kust Kust kg/ha % eur/ha cent/ry euro/ 5000 ry Puitava vilja vai kokoviljasäilörehu? Koko viljakasvuston korjaaminen säilörehuksi voi olla kannattava ratkaisu esimerkiksi, jos tilan viljankorjuukalusto tai säilytystilat ovat käymässä vanhoiksi, mutta nurmenkorjuukalusto on toimiva. Koko viljakasvuston korjaaminen säilörehuksi voi olla kannattava ratkaisu myös, jos edullista puinnin urakointipalvelua ei ole saatavissa. Viljan puintiin verrattuna kokoviljankorjuussa säästyy jyvien kuivauksen ja yhden koneketjun aiheuttamat kustannukset kokonaisuudessaan. Nurmikorjuuketjun yksikkökustannukset laskevat, sillä ketjua voidaan käyttää vuodessa enemmän, eri sesonkiaikaan. Kokoviljankorjuu ei lisää maatilan työmäärää, vaan aikaistaa työsesonkia verrattuna rehuviljan puimiseen ja kylvöt voi tehdä myöhemmin keväällä, kun viljan ei tarvitse ehtiä tuleentua eikä siis tarvitse niin pitkää kasvuaikaa. Tällöin on myös todennäköistä, että painavien koneiden kanssa voidaan liikkua kuivemmalla pellolla, mikä on hyvä maan rakenteen kannalta. Toinen merkittävä etu on mahdollisuus pellon perusparannuksiin ja rikkakasvien torjuntaan kasvukauden alussa tai lopussa tai jopa molemmissa. Eteläsavolaisilla luomutiloilla konekustannus oli keskimäärin 40 % ja työkustannukset 20 % (Kuva 2). Näillä tiloilla yksivuotisten seoskasvustojen viljelyn muuttuvat kustannukset olivat toiseksi suurin kustannuserä, lähes 30%, mikä todennäköisesti johtui siitä, että tiloilla käytettiin jonkin verran urakoitsijaa sadonkorjuussa. Monivuotisten nurmien viljelyssä muuttuvat kustannukset olivat hiukan alle 20 %. Kuva 2. Eri kustannuslajien osuus yksivuotisen kokoviljasäilörehun, monivuotisen nurmisäilörehun ja puitavien viljojen viljelyssä eteläsavolaisilla luomutiloilla

20 Tehokkaat koneet kuten tarkkuussilppuri niittopäällä ja ajettavat tarkkuussilppurit ovat edullisia, kun koneiden käyttömäärä kasvaa. Tällöin työvoimaa ei tarvita paljon rehun korjaamiseen. Samoin suurempi konekustannus voi tuoda säästöjä työkustannuksiin, kun työ joutuu nopeammin; kunhan koneiden koko on sovitettu peltolohkojen kokoon. Korjuukertaa kohti kokoviljasäilörehun ja nurmirehun korjuun työmäärät ovat miltei samaa tasoa. Kokoviljasta korjataan kuitenkin vain yksi sato vuodessa, mikä tasoittaa kylvöistä ja kynnöstä muodostuvaa lisätyötä. Eteläsavolaisilla luomutiloilla monivuotisten nurmien työkustannus oli 3 %-yksikköä korkeampi kuin yksivuotisten kokoviljasäilörehujen. Mikä ratkaisee kokoviljasäilörehun kasvilajikoostumuksen? Monipuolinen kylvöseos on viljelyvarmempi ja menestyy huonommillakin pelloilla, joilla esimerkiksi puitava vilja ei tuota hyviä satoja. Monipuolisessa seoksessa aina jokin kasvi menestyy. Erilaisten kokoviljasäilörehuseosten kannattavuuden ratkaisee sadon määrä ja rehuarvo, joita voi muuttaa siemenseosta muuttamalla. Pyrittäessä hyvään D-arvoon, on kuitenkin huomattava satotason vaikutus rehun yksikköhintaan, sillä jos kasvuston korjaa liian aikaisin korkean D-arvon saavuttamiseksi, voi sadon määrä jäädä alhaiseksi. Taulukkoon 2 on laskettu esimerkinomaisesti, kuinka sadon määrä, sulavuus ja siemenkustannus vaikuttavat sadon tuotantokustannukseen rehuyksikköä kohti. Lisäksi on laskettu hehtaarikustannus rehuyksikön hehtaarisadolle. Tätä taulukkoa voi hyödyntää, kun miettii esimerkiksi siemenseoksen koostamista ja sen hintaa. Kuinka paljon siemenseokseen voi satsata, jos olettaa sitä kautta saavansa sadonlisää tai parempilaatuista rehua? Alimpana taulukossa on vertailu esimerkiksi siitä, että viljelisi pelkkää viljaa kokoviljasäilörehuksi 100 euroa maksavalla siemenseoksella, jolloin rehua tulisi kg/ ha ja sen D-arvo olisi 58. Toinen vaihtoehto on, että lisäisi seokseen hernettä ja/ tai virnaa, jolloin sadon määrä kasvaisi kg/ha ja D-arvo nousisi 10 % -yksikköä. Tällaisessa tapauksessa rehuyksikön tuottaminen maksaisi 19 euroa vähemmän, vaikka siemenkustannus on 55 euroa enemmän. Siemenkustannus on loppujen lopuksi pieni verrattuna kokonaiskustannuksiin. Lopullisesti tilan ja eri kasvien viljelyn kannattavuuden ratkaisee tilan kokonaistalous ja mihin tilalla kannattaa ja halutaan panostaa. Taulukko 2. Rehuyksikön siemenkustannukset, kun sadon määrä, D-arvo tai siemenen hinta muuttuu. Kustannus on laskettu rehuyksikköä ja ry:ä kohti. Sato D-arvo Siemen Kust Kust kg/ha % eur/ha cent/ry euro/5 000 ry Yhteystiedot: Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Mikkeli Tutkija Arja Nykänen, p s-posti: arja.nykanen@mtt.fi

21 Yksivuotiset seosrehunurmet luomutilan viljelykiertoon -hanke Tietokortti 6: VILJA PALKOKASVISÄILÖREHUJEN SIEMENSEOKSET Kokoviljasäilörehut tuovat vaihtelua luomutilan viljelykiertoon. Viljakasvustojen korjaaminen säilörehuksi antaa joustoa työhuippuihin. Keväällä voi kylvöt jättää myöhäisemmäksi, mikä mahdollistaa mm. pikakesannoinnin ja pellon kunnostusyöt ennen kylvöjä. Sadonkorjuu puolestaan ajoittuu monivuotisten nurmien säilörehunkorjuun väliin. Lannanlevityspinta-ala tilalla kasvaa, koska kokoviljasäilörehu on yksivuotista karkearehutuotantoa. Kokoviljasäilörehu voidaan korjata säilörehun korjuukalustolla, jolloin tilan ei tarvitse investoida puintikalustoon. Kokoviljasäilörehujen sulavuus ja valkuaispitoisuus ovat usein alhaisia, kun ne valmistetaan viljakasveista. Viljan ohella kokoviljasäilörehuissa voi käyttää myös yksivuotisia palkokasveja kuten virnoja (rehu- tai ruisvirna), herneitä (rehu- tai vihantarehuherne), härkäpapua tai lupiineja. Niiden sulavuus (D -arvo) ja raakavalkuaispitoisuus ovat korkeampia kuin viljojen, joiden koko kasvusto korjataan rehuksi. Palkokasveina ne myös sitovat typpeä ilmasta luomutilan käyttöön. Herneen viljely seoksessa tuo rehuun sulavuutta ja valkuaista, kun taas virnat tuottavat satomassaa. Viljoista ohra on sulavin ja kaura puolestaan pitää kasvustoa pystyssä ja tuottaa satoa vaatimattomammissakin olosuhteissa. Viljat kilpailevat hyvin siemenrikkakasveja vastaan keväällä. Raiheinä kasvaa myöhään syksyyn ja siten tuottaa kasvustosta vielä toisen sadon, estää rikkakasvien kasvua ja vähentää typen huuhtoutumista. Tämän tietokorttisarjan aiemmissa osissa on esitelty seoksiin sopivat kasvit, niiden viljelyä ja käyttöä eläinten ruokinnassa sekä viljelyn taloutta. Tässä kortissa tarkastellaan erilaisten seosten sadontuottoa sekä rehuarvoja, jotka perustuvat kolmevuotisen hankkeen tuloksiin. Siemenseokset Seuraavassa, sarjan viimeisessä kortissa, tarkastellaan erilaisten seosten sadontuottoa sekä rehuarvoja hankkeen tilakokeiden ja havaintoruutujen tulosten perusteella. Hankkeessa oli mukana 12 etelä-savolaista luomunautatilaa. Jokaiselle tilalle kylvettiin sama siemenseos kolmena vuonna , kuitenkin aina eri lohkolle. Seoskasvustojen esikasvina oli ollut joko viljaa tai nurmea. Lisäksi kasvustot lannoitettiin perustamisvaiheessa lannalla. Tiloille kylvettiin seuraava siemenseos: Kaura (Roope, 80 kg/ha) Vehnä (Amaretto/Anniina, 80 kg/ha) Rehuvirna (Ebena, 40 kg/ha) Rehuherne (Timo/Algarve, 30 kg/ha) Italianraiheinä (Meroa, 15 kg/ha) Viimeisenä vuonna rehuvirnasta puolet korvattiin Hungavillosa ruisvirnalla ja raiheinän määrä oli 10 kg/ha. Monipuolisella seoksella haettiin viljelyvarmuutta: jokin kasvi seoksessa tuottaisi hyvin satoa, olipa pelto tai kasvukausi millainen tahansa. Juvan tutkimusasemalla toteutettiin myös havaintoruutukokeet samoina vuosina. Ruuduilla kokeiltiin useita erilaisia viljojen ja palkokasvien siemenseoksia, jotka on kuvattu Taulukossa 1. Seoskasvustot korjattiin kolmena eri ajankohtana seuraten sadon määrää, kasvilajikoostumusta ja rehuarvojen kehitystä kasvuajan pidetessä. Taulukko 1. Siemenseokset havaintoruutukokeissa Juvalla (kg/ha). A B C D E F G H Anniina vehnä Amaretto vehnä Roope kaura 180 Polartop ohra 180 Juuso kevätruis 60 Riihi syysruis 60 Ebena rehuvirna Algarve herne Timo herne 50 Nitouche herne 50 50

22 Sadon määrä Kasvustot kylvettiin tiloilla touko kesäkuun vaihteessa noin kolmen viikon aikana ja vastaavasti sadonkorjuu tapahtui heinä elokuussa kolmen viikon sisällä. Keskimääräinen kasvuaika oli 70 vrk, mutta lyhimmillään se oli 50 vrk ja pisimmillään 85 vrk. Seokset tuottivat pääasiassa aika tasaisesti, noin ry/ha. Rehuyksikkösadot ovat näissä tuloksissa noin yksikköä alhaisemmat kuin vastaavat kilogrammoina mitatut sadot. Mitä huonompi sulavuus rehulla on, sitä pienempi on sen rehuyksikkösato suhteessa. Parhaimmat sadot saatiin seoksista, joissa oli kevätvehnää. Se pystyi hyödyntämään karjanlannassa peltoon laitetut ravinteet ja kohtalaisen vahvakortisena piti kasvustot pystyssä. Yllättäen heikoimmat sadot tuotti virna-kauraseos, joten sen viljely on suositeltavaa heikoimmilla kasvulohkoilla. Siellä siitä on odotettavissa kohtalaisia satoja suhteessa muihin seoksiin, sillä sekä kaura että virna ovat vaatimattomampia kasvupaikkavaatimuksiltaan. Monipuolinen tilakoeseos, joka sisälsi 4 kasvia, ei myöskään yltänyt parhaimpien sadontuottajien joukkoon ja tuotti samansuuruisen sadon kuin ohra-herneseos. Tiloilla sadot vaihtelivat suuresti: kg/ha. Sadon kasvilajikoostumus Kuten jo aiemmin todettiin, parhaat sadot saatiin vehnää sisältävistä seoksista ja niissä suurin osa sadosta muodostuikin vehnästä. Monipuolisessa tilaseoksessa vehnä ei pystynyt enää kilpailemaan niin hyvin Herneen määrää sadossa saatiin suuremmaksi, kun vehnän siemenmäärä laskettiin 80 kg/ha ja herneen määrää nostettiin 50 kg/ha (seos C vs. D). Herneenä näissä oli matalakasvuisempi vihantarehuherne Algarve. Jos hernelajikkeeksi valittaisiin reheväkasvuinen Lisa tai Timo, kuten seoksessa B, niin herneen osuutta saataisiin suuremmaksi. Seoksen A herneenä oli rehuherne Nitouche, joka myös tuotti hyvin, mutta vähemmän kuin rehevämpi Timo samalla siemenmäärällä seoksessa B. Kevätruis taimettui hyvin nopeasti estäen rikkakasvien kasvua. Pitkän nopeasti kehittyvän kortensa vuoksi se näytti tuottavan myös massaa, mutta mittauksissa sen osuus oli 30%. Keväällä kylvetty syysruis ei ehtinyt vielä ensimmäiseen niittoon kasvattaa suurta massaa, mutta sen jälkikasvukyky on hyvä, joten sitä käytetään jonkin verran laitumissa. Ohra-hernekasvustossa herneen osuus jäi pienehköksi. Kaura-virnaseoksessa virna oli kauraa vahvakasvuisempi. Monipuolisessa tilaseoksessa virna menestyi kasveista parhaiten, mutta tiloilla kaikkien kasvien osuus vaihteli 5 30 % olosuhteista riippuen. Kuva 1. Eri seosten rehuyksikkösadot hehtaarilta sekä niiden kasvilajikoostumus. Tulokset on koottu vuosilta 2005 ja 2007 ja raiheinän ja rikkakasvien sadot on jätetty kuvasta pois. Pylväiden päällä olevat kirjaimet viittaavat Taulukon 1 siemenseoksiin.

23 Kuva 2. Säilörehuksi korjattujen kasvien sulavuudet (D-arvot) kasvukaudella eri korjuuajankohtina, jotka on ilmoitettu tehoisana lämpösummana. Tulokset on yhdistetty vuosilta , jolloin 740 astetta saavutettiin ja 1340 astetta saavutettiin Sadon ruokinnallinen laatu Karkearehujen tärkeimmät laatumittarit Suomessa ovat sen sulavuus (D -arvo) ja raakavalkuaispitoisuus. Eri kasveilla nämä ovat luonnollisesti erilaiset ja myös muuttuvat kasvukauden edetessä. Kuviin 2 ja 3 on koottu Juvan havaintokokeilta eri kasvilajien D -arvojen ja raakavalkuaispitoisuuksien kehitys kasvukaudella. D -arvot on mitattu ns. in vitro -sellulaasimenetelmällä, jossa käytetään kemiallista pötsinestettä. Kuviin on yhdistetty kolmen vuoden tulokset, jolloin arvot on voitu ilmoittaa 7 eri ajankohtana. Sadonkorjuupäivämäärät on muutettu kunakin vuonna ajankohtaa vastaavaksi tehoisan lämpösumman kertymäksi, jolloin tulokset ovat paremmin vertailukelpoisia. Tehoisa lämpösummahan alkaa kertyä, kun vuorokauden keskilämpötila ylittää 5 astetta. Lämpösummaan lisätään jokaiselta päivältä tämän 5 asteen ylittävät lämpöasteet. Kuvien avulla voi suunnitella, mitä kasveja seoksiin laittaa niiden kehitysrytmin perusteella ja mikä olisi sopiva korjuuajankohta. Oman paikkakunnan lämpösummakertymää voi kasvukaudella tiedustella Ilmatieteenlaitokselta. Lypsylehmille syötettävän karkearehun D -arvon tulisi olla %. Kuvasta 2 havaitaan, että tällaisia sulavuuksia löytyy vain herneiltä sekä keväällä kylvetyltä syysrukiilta, joka ei näin kylvettynä ala muodostaa kortta niin aikaisin, kuin jos se olisi kylvetty syksyllä tai kuten kevätruis tekee. Ohran ja rehuvirnan sulavuudet ovat alhaisempia, mutta kasvukaudesta riippuen, ne voivat päästä kuitenkin yli 65 % D -arvoon. Ruisvirnan sulavuus on pari % -yksikköä alhaisempi. Kaura ja vehnä pitäisi korjata hyvin aikaisessa vaiheessa, jos haluaa tehdä niistä hyvin sulavaa rehua. Kevätrukiin sulavuus on erittäin alhainen. Kuvaan 3 on puolestaan koottu kasvien raakavalkuaispitoisuudet. Säilörehun raakavalkuaispitoisuuden suositellaan olevan yli 14 %. Tällaisiin lukemiin ei yllä mikään vilja, jos se korjataan kokonaan rehuksi. Korkeimmat raakavalkuaispitoisuudet löytyvät virnoilta, joista ruisvirnalla on rehuvirnaa korkeammat pitoisuudet (25 %). Hernelajikkeilla on eroja, mutta niiden kaikkien raakavalkuaispitoisuudet ovat Kuva 3. Säilörehuksi korjattujen kasvien raakavalkuaispitoisuudet kasvukaudella eri korjuuajankohtina, jotka on ilmoitettu tehoisana lämpösummana. Tulokset on yhdistetty vuosilta , jolloin 740 astetta saavutettiin ja 1340 astetta saavutettiin

24 korkeita (15 18 %). Syysruis, joka on kylvetty keväällä, tuottaa korkeita valkuaispitoisuuksia, koska se ei ala muodostaa kortta aikaisessa vaiheessa kevätviljojen tapaan. Kevätrukiin valkuaispitoisuudet ovat kaikkien alhaisimmat. Seosten muodostaminen Siemenseoksia suunniteltaessa täytyy ottaa huomioon useita eri seikkoja. Eri kasvien kasvimassan ja sadon tuottopotentiaali on erilainen. Toiset kasvit tuottavat runsaasti vihermassaa, kuten virnat, ja toiset taas tuottavat enemmän siemensatoa, kuten ohra. Rehuntuotannon kannalta myös kasvien ruokinnalliset ominaisuudet, kuten sulavuus ja raakavalkuaisen määrä ovat erilaisia. Kasvilajivalinta täytyy tehdä sen mukaan, tarvitaanko tilalla hyvin sulavaa ja valkuaispitoista rehua lypsylehmille ja lihanaudoille. Vai onko tilalla hiehoja ja emolehmiä, jotka tarvitsevat vähemmän energiaa ja valkuaista. Korren vahvuus on tärkeä ominaisuus, jotta kasvusto pysyy pystyssä ja koko satomassa saadaan korjattua talteen. Esimerkiksi virna lakoutuu helposti suurena massana, jolloin sängen pituus jää erittäin pitkäksi aiheuttaen satotappioita. Kasvien taimettumisnopeuksissa on suuriakin eroja. Nopeasti taimettuvat kasvit, kuten ohra ja vehnä, ovat hyviä kasveja seoksiin erityisesti luomuviljelyssä, koska ne kilpailevat tehokkaasti rikkakasveja vastaan. Myös hyvin varjostavat, lehtevät kasvit kilpailevat hyvin rikkakasveja vastaan. Tällaisia ovat mm. lehtevät kaurat sekä virnat. Kasvien valinnassa kannatta myös miettiä, millaiset kasvit menestyvät milläkin pellolla.. Esimerkiksi herneet eivät kestä liikaa kosteutta ja kuivuudestakin ne kärsivät matalan juuristonsa vuoksi. Virnat puolestaan ovat vaatimattomampia kasvupaikkansa suhteen. Kasvien kasvupaikkavaatimuksista voi lukea lisää sarjan kahdesta ensimmäisestä kortista. Lisäksi kaikkiin seoksiin kannattaa lisätä 10 kg/ ha yksivuotista raiheinää, sillä se kerää ravinteet talteen sadonkorjuun jälkeen, estää rikkakasvien kasvua ja tuottaa satoa myöhään syksyyn vaikka laitumeksi. Taulukko 2. Eri kasvilajien ominaisuudet seosten suunnitteluun. + kuvaa ominaisuuden voimakkuutta ja - kuvaa ominaisuuden heikkoutta. Yhteystiedot: Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Mikkeli Tutkija Arja Nykänen p s-posti: arja.nykanen@mtt.fi

Palkokasvi parantaa kokoviljasäilörehun rehuarvoa

Palkokasvi parantaa kokoviljasäilörehun rehuarvoa Palkokasvi parantaa kokoviljasäilörehun rehuarvoa Kaisa Kuoppala, Timo Lötjönen, Essi Saarinen, Arto Huuskonen, Marketta Rinne MTT Edistystä luomutuotantoon -hanke Kuvat: MTT/Kaisa Kuoppala MTT Kokoviljasäilörehu

Lisätiedot

Palkokasvi parantaa kokoviljasäilörehun rehuarvoa

Palkokasvi parantaa kokoviljasäilörehun rehuarvoa Palkokasvi parantaa kokoviljasäilörehun rehuarvoa Kaisa Kuoppala, Timo Lötjönen, Essi Saarinen, Arto Huuskonen, Marketta Rinne MTT Asiantuntijaluentopäivä Mustialassa 27.9.2013 Esityksen kuvat: MTT/Kaisa

Lisätiedot

Herne-seosviljasta säilörehua lypsylehmille

Herne-seosviljasta säilörehua lypsylehmille Liite 13.6.2005 62. vuosikerta Numero 2 Sivu 5 Herne-seosviljasta säilörehua lypsylehmille Mikko Tuori, Pirjo Pursiainen, Anna-Riitta Leinonen ja Virgo Karp, Helsingin yliopisto, kotieläintieteen laitos

Lisätiedot

Kokoviljan viljely ja käyttö lypsylehmillä

Kokoviljan viljely ja käyttö lypsylehmillä Kokoviljan viljely ja käyttö lypsylehmillä EuroMaito webinaari 7.6.2017 Auvo Sairanen, Luke Maaninka Kokovilja EDUT HAASTEET Hyvä suojakasvi nurmelle Tehostaa lietteen ravinteiden käyttöä Kertakorjuu laskee

Lisätiedot

Valkuaisomavaraisuutta palkokasveja viljelemällä

Valkuaisomavaraisuutta palkokasveja viljelemällä Valkuaisomavaraisuutta palkokasveja viljelemällä 12.12.2012 Arja Nykänen Erikoistutkija arja.nykanen@mtt.fi p. 040 7739169 Sisältö Palkokasvien hyödyt ja haasteet Kasviesittelyt: Monivuotiset nurmipalkokasvit

Lisätiedot

Yksivuotiset seosrehukasvustot

Yksivuotiset seosrehukasvustot Yksivuotiset seosrehukasvustot Kasvupaikka (kierrossa) Kasvilajit ja lajikkeet Viljelytekniikka ja lannoitus Sadonkorjuu Rehuanalyysit ja ruokinta Kasvupaikka Hyvällä paikalla mahdollista myös laadullisesti

Lisätiedot

Kokoviljasäilörehut nautakarjatilan viljelykierrossa

Kokoviljasäilörehut nautakarjatilan viljelykierrossa Kokoviljasäilörehut nautakarjatilan viljelykierrossa - Rehuviljaa entistä edullisemmin Rehvi-hanke Timo Lötjönen tutkija Luonnonvarakeskus, Ruukki / Oulu p. 040 556 5926 Esityksen sisältö: Johdanto Viljelykiertoesimerkki

Lisätiedot

MITÄ NURMISÄILÖREHUN OHEEN TAI TILALLE?

MITÄ NURMISÄILÖREHUN OHEEN TAI TILALLE? MITÄ NURMISÄILÖREHUN OHEEN TAI TILALLE? Seija Jaakkola Helsingin yliopisto, Maataloustieteiden laitos Laura Nyholm Valio Oy 7.9.2017 Nurmisäilörehu Suomessa Nautojen ruokinnan perusta Kasvuolosuhteet =>

Lisätiedot

Palkokasvit lypsylehmien rehuna

Palkokasvit lypsylehmien rehuna Palkokasvit lypsylehmien rehuna Härkäpapu ja sinilupiini väkirehuna Härkäpapu+vilja säilörehuna Kaisa Kuoppala MTT Maitovalmennus 4.9.2014 MTT Lehmäkoe MTT 2013 (Kuoppala ym. 2014 alustavia tuloksia) Sinilupiinia

Lisätiedot

Palkokasveilla valkuaisomavaraisempaan maidontuotantoon

Palkokasveilla valkuaisomavaraisempaan maidontuotantoon Palkokasveilla valkuaisomavaraisempaan maidontuotantoon Kaisa Kuoppala MTT Kotieläintuotannon tutkimus Maaseudun Tiedetreffit 3.6.2014 Mustiala Valkuaisrehuja tuodaan paljon ulkomailta Rehuvalkuaisen omavaraisuusaste

Lisätiedot

Palkokasvi tutkimus Suomessa. Arja Nykänen Erikoistutkija MTT Kasvintuotannon tutkimus

Palkokasvi tutkimus Suomessa. Arja Nykänen Erikoistutkija MTT Kasvintuotannon tutkimus Palkokasvi tutkimus Suomessa Arja Nykänen Erikoistutkija MTT Kasvintuotannon tutkimus arja.nykanen@mtt.fi Arja Nykänen Erikoistutkija Tutkimusaiheet - palkokasvinurmet - palkoviljat kokoviljasäilörehuna

Lisätiedot

Hyödyllinen puna-apila

Hyödyllinen puna-apila Hyödyllinen puna-apila Kaisa Kuoppala MTT Kotieläintuotannon tutkimus Valkuaiskasvien viljely- ja ruokintaosaamisen kehittäminen - tulevaisuustyöpaja Mustialassa 19.11.2013 Keinoja paremman valkuaisomavaraisuuden

Lisätiedot

Rehuanalyysiesimerkkejä

Rehuanalyysiesimerkkejä Rehuanalyysiesimerkkejä Rehun laatu on monen tekijän summa! Vaikka korjuuajan ajoitus onnistuu täydellisesti, myös säilöntään on syytä keskittyä. Virhekäymiset lisäävät säilönnästä johtuvaa hävikkiä ja

Lisätiedot

HERNEKÖ SUOMEN MAISSI?

HERNEKÖ SUOMEN MAISSI? HERNEKÖ SUOMEN MAISSI? HERNE LYPSYLEHMIEN RUOKINNASSA Tohtorikoulutettava Laura Puhakka Pro Agria Maitovalmennus 4.9.2014 TÄSSÄ ESITYKSESSÄ HERNE REHUKASVINA KUIVATTU HERNEEN SIEMEN HERNE KOKOVILJASÄILÖREHUNA

Lisätiedot

SRV- sulava raakavalkuainen eri nurmirehuissa

SRV- sulava raakavalkuainen eri nurmirehuissa SRV- sulava raakavalkuainen eri nurmirehuissa S-rehu 13-17 % suositus Rehuherne 18-24 % Härkäpapu säilörehu 22-26 % Virna 16-22 % Sinimailanen 16-23 % Apilasäilörehu ja laidun 14-17 % Eläinten tarpeet

Lisätiedot

Kokoviljasäilörehu lihanautatilan viljelykierrossa ja ruokinnassa

Kokoviljasäilörehu lihanautatilan viljelykierrossa ja ruokinnassa Kokoviljasäilörehu lihanautatilan viljelykierrossa ja ruokinnassa Innolla mukaan Loppukasvatustilojen koulutuspäivä Ylivieska 24.11.2011 Kuopio 14.12.2011 Arto Huuskonen & Erkki Joki-Tokola MTT/Kotieläintuotannon

Lisätiedot

Innovatiivisia rehukasveja nautakarjatiloille

Innovatiivisia rehukasveja nautakarjatiloille Innovatiivisia rehukasveja nautakarjatiloille Essi Saarinen, Perttu Virkajärvi, Arto Huuskonen, Maarit Hyrkäs, Markku Niskanen, Maiju Pesonen ja Raija Suomela MTT Miksi vilja ja nurmi eivät riitä? Viljelykierron

Lisätiedot

Muokkaus ja kylvö. Löydät valikoimastamme maan parhaat kylvösiemenet aina viljanviljelystä nurmikasveihin sekä öljy- ja valkuaiskasveille.

Muokkaus ja kylvö. Löydät valikoimastamme maan parhaat kylvösiemenet aina viljanviljelystä nurmikasveihin sekä öljy- ja valkuaiskasveille. Rehuherneen viljely Kasvulohkon valinta Herneen viljely onnistuu parhaiten ilmavilla, hyvärakenteisilla hietasavilla, jäykillä savikoilla ja hienoilla hiedoilla. Runsasmultaisia maita tulee välttää johtuen

Lisätiedot

Säilörehusta tehoja naudanlihantuotantoon

Säilörehusta tehoja naudanlihantuotantoon Säilörehusta tehoja naudanlihantuotantoon Hämäläinen lihanauta ja lammas 10.04.2013, Mustiala Katariina Manni, Koulutusvastaava, lehtori Säilörehu osa naudanlihantuotannon kannattavuutta Ruokinnallinen

Lisätiedot

Herne säilörehun raaka-aineena

Herne säilörehun raaka-aineena Herne säilörehun raaka-aineena Kaisa Kuoppala, Luke Jokioinen Katariina Manni, HAMK Mustiala Marketta Rinne, Luke Jokioinen 2 Etunimi Sukunimi Uusvanha herne Herne on perinteinen kasvi, jonka viljely osataan

Lisätiedot

Peltobiomassan tuotanto

Peltobiomassan tuotanto Peltobiomassan tuotanto Peltobiomassan tuotanto Syväjuuriset typensitojat arvokkaita viljelykasveja viljelykierrossa Vähentää viljojen tauteja Eivät vaadi typpilannoitusta ja jättävät runsaasti typpeä

Lisätiedot

Kaura lehmien ruokinnassa

Kaura lehmien ruokinnassa Kaura lehmien ruokinnassa Raisio Oyj:n Tutkimussäätiö MONIPUOLINEN KAURA SEMINAARI 20.4.2017 Seija Jaakkola Helsingin yliopisto Maataloustieteiden laitos http://lajiketunnistus.evira.fi Kaura (Avena) Viljelty

Lisätiedot

Palkokasveja kokoviljasäilörehuihin

Palkokasveja kokoviljasäilörehuihin Tehoa kotoiseen valkuaisruokintaan ja laiduntamiseen Leppävirta 21.2.2013 Palkokasveja kokoviljasäilörehuihin Seokset, korjuuaika, säilöntä, rehuarvot ja käyttö ruokinnassa Prof. Marketta Rinne MTT Maa-

Lisätiedot

Ruisvehnä MITEN JAKAA REHUNTUOTANNON RISKIÄ MUUTTUVASSA ILMASTOSSA? UUDET JA UUDENTYYPPISET REHUKASVIT RISKINJAKAJINA

Ruisvehnä MITEN JAKAA REHUNTUOTANNON RISKIÄ MUUTTUVASSA ILMASTOSSA? UUDET JA UUDENTYYPPISET REHUKASVIT RISKINJAKAJINA UUDET VILJELYKASVIT NURMENVILJELYN TUKENA MITEN JAKAA REHUNTUOTANNON RISKIÄ MUUTTUVASSA ILMASTOSSA? Jussi Peltonen Tuoteryhmäpäällikkö Viljelijän Avena Berner Karjatilojen karkearehun tuotanto perustuu

Lisätiedot

Kokoviljakasvustoista säilörehua Tutkimustuloksia. Tuota valkuaista (TUOVA) hanke

Kokoviljakasvustoista säilörehua Tutkimustuloksia. Tuota valkuaista (TUOVA) hanke Kokoviljakasvustoista säilörehua Tutkimustuloksia Tuota valkuaista (TUOVA) hanke Osaamista maan kasvukunnon hoitoon -Maitoa ja lihaa pienemmin Ostopanoksin 2.2.2018 Tutkija Markku Niskanen, Luonnonvarakeskus

Lisätiedot

Palkoviljat Valkuaisfoorumin tutkimuksissa. Kaisa Kuoppala ja Marketta Rinne, Luke, Jokioinen Katariina Manni HAMK, Mustiala

Palkoviljat Valkuaisfoorumin tutkimuksissa. Kaisa Kuoppala ja Marketta Rinne, Luke, Jokioinen Katariina Manni HAMK, Mustiala Palkoviljat Valkuaisfoorumin tutkimuksissa Kaisa Kuoppala ja Marketta Rinne, Luke, Jokioinen Katariina Manni HAMK, Mustiala Luomuseminaari Jyväskylä 8.10.2016 Tähtää valkuaisomavaraisuuden parantamiseen

Lisätiedot

Palkokasvipitoinen karkearehu lehmien ruokinnassa

Palkokasvipitoinen karkearehu lehmien ruokinnassa Palkokasvipitoinen karkearehu lehmien ruokinnassa Kaisa Kuoppala Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT Kotoista valkuaista lypsylehmien ruokintaan palkoviljat ja palkokasvipitoiset nurmet tehokkaaseen

Lisätiedot

Miksi palkokasveja kannattaa viljellä palkokasvien monet hyödyt

Miksi palkokasveja kannattaa viljellä palkokasvien monet hyödyt Miksi palkokasveja kannattaa viljellä palkokasvien monet hyödyt Tutkija Pentti Seuri, Luonnonvarakeskus Palkokasveista on moneksi: ruokaa, rehua, viherlannoitusta ja maanparannusta -työpaja Aika: 12.12.2016

Lisätiedot

Energiatehoa palkokasveilla ja typensidonnalla. Petri Leinonen Elomestari Oy / Kukkolankosken luomu Koskitie 185 / Mäkikierintie 9 95520 Tornio

Energiatehoa palkokasveilla ja typensidonnalla. Petri Leinonen Elomestari Oy / Kukkolankosken luomu Koskitie 185 / Mäkikierintie 9 95520 Tornio Energiatehoa palkokasveilla ja typensidonnalla Petri Leinonen Elomestari Oy / Kukkolankosken luomu Koskitie 185 / Mäkikierintie 9 95520 Tornio Symbionttinen typensidonta file:///d:/elo/www2009/typpiymppi/n-sidonta.jpg

Lisätiedot

Valkuais- ja palkokasvit viljelyssä ja -kierrossa. Heikki Ajosenpää ProAgria Länsi-Suomi Raisio 13.3.2015

Valkuais- ja palkokasvit viljelyssä ja -kierrossa. Heikki Ajosenpää ProAgria Länsi-Suomi Raisio 13.3.2015 Valkuais- ja palkokasvit viljelyssä ja -kierrossa Heikki Ajosenpää ProAgria Länsi-Suomi Raisio 13.3.2015 Sisältö 1. Valkuais- ja palkokasvit termistö 2. Herne ja härkäpapu 3. Viljelykierron merkitys maanviljelyssä

Lisätiedot

Ruisvehnästäkö valkuaispitoista kokoviljasäilörehua?

Ruisvehnästäkö valkuaispitoista kokoviljasäilörehua? Ruisvehnästäkö valkuaispitoista kokoviljasäilörehua? TUOVA Tuota valkuaista hanke Pohjanmaan peltopäivät 26.7.2018 Tutkija Markku Niskanen, Luonnonvarakeskus Tuota Valkuaista! Hankkeen taustaa Globaalisti

Lisätiedot

Sinimailasen viljely viljelijän kokemuksia

Sinimailasen viljely viljelijän kokemuksia Tehoa kotoiseen valkuaisruokintaan ja laiduntamiseen seminaari 20-21.2.2013 Leppävirta Sinimailasen viljely viljelijän kokemuksia Antti Ilomäki Ilomäen tila Jämsä 20.2.2013 Tausta Palkokasvien viljelyä

Lisätiedot

Palkokasvien viljelyn pullonkaulat viljelyn haasteita

Palkokasvien viljelyn pullonkaulat viljelyn haasteita Palkokasvien viljelyn pullonkaulat viljelyn haasteita Erkki Vihonen, luomukasvintuotannon asiantuntija. ProAgria Etelä-Pohjanmaa ja Luomuliitto 12.12.2016 Hämeenlinna Sisältö Tilastoja Markkinat ja kannustimet

Lisätiedot

Sekaviljely maan kasvukunnon ja kasvutekijöiden käytön parantajana

Sekaviljely maan kasvukunnon ja kasvutekijöiden käytön parantajana Sekaviljely maan kasvukunnon ja kasvutekijöiden käytön parantajana Seosviljelyllä satoa ja viljelyvarmuutta 25.11.2013 Huittinen Hannu Känkänen Yksipuolisuuden haitat näkyvät Meillä ja maailmalla viime

Lisätiedot

VINKKEJÄ ERITYYPPISTEN VEHNIEN VILJELYYN

VINKKEJÄ ERITYYPPISTEN VEHNIEN VILJELYYN VINKKEJÄ ERITYYPPISTEN VEHNIEN VILJELYYN Vilja-alan yhteistyöryhmä Helmikuu 2011 Opas päivitetty huhtikuussa 2013 1 VEHNÄMARKKINAT SUOMESSA Vehnän kylvöala on viimeisen viiden vuoden aikana ollut n. 225

Lisätiedot

Biologinen typensidonta

Biologinen typensidonta Biologinen typensidonta Tutkija Pentti Seuri, Luke Mikkeli 15.1.2018 Mikkeli / webinaari Palkokasvit kykenevät biologiseen typensidontaan Ilmakehässä on runsaasti typpeä (78 %), mutta vain harvat kasvit

Lisätiedot

Ruokinko kasvia vai lehmiä? Ovatko palkokasvien ravinnetarpeet ristiriidassa lehmien ravintoainetarpeiden kanssa?

Ruokinko kasvia vai lehmiä? Ovatko palkokasvien ravinnetarpeet ristiriidassa lehmien ravintoainetarpeiden kanssa? Ruokinko kasvia vai lehmiä? Ovatko palkokasvien ravinnetarpeet ristiriidassa lehmien ravintoainetarpeiden kanssa? Arja Nykänen Luomukasvintuotannon erikoisasiantuntija ProAgria Etelä-Savo, p. 0400 452

Lisätiedot

TUOVA Tuottavaa valkuaista hanke

TUOVA Tuottavaa valkuaista hanke TUOVA Tuottavaa valkuaista hanke Alue Etelä-Pohjanmaa ja Keski-Suomi Toteuttajat LUKE, PETLA, Ruralia instituutti ja ProAgria E-P Rahoittajana ELY-keskukset E-P ja Keski-Suomi ETSIMME TILOJA, jotka olisivat

Lisätiedot

Herneen ja härkäpavun mahdollisuudet. Kasvua Pellosta, Joensuu Tero Tolvanen ProAgria

Herneen ja härkäpavun mahdollisuudet. Kasvua Pellosta, Joensuu Tero Tolvanen ProAgria Herneen ja härkäpavun mahdollisuudet Kasvua Pellosta, Joensuu 25.1.2017 Tero Tolvanen ProAgria Herne ja härkäpapu tuovat valkuaisomavaraisuutta ja huoltovarmuutta Rypsi 2 000 kg/ha 440 kg raakavalkuaista

Lisätiedot

Palkokasvit ja puna-apila lehmien ruokinnassa. Mikko J. Korhonen

Palkokasvit ja puna-apila lehmien ruokinnassa. Mikko J. Korhonen Palkokasvit ja puna-apila lehmien ruokinnassa Mikko J. Korhonen Potentiaalisimmat valkuaiskasvit? Puna-apila Sinimailanen Rypsi Härkäpapu Herne Seoskasvustot Puituna tai säilörehuna Nurmi vs. apilasäilörehu

Lisätiedot

REHUMAISSI KARJAN RUOKINTAAN JARMO AHO

REHUMAISSI KARJAN RUOKINTAAN JARMO AHO REHUMAISSI KARJAN RUOKINTAAN JARMO AHO MIKSI REHUMAISSI? Laadukas kokoviljasäilörehu Suuri satopotentiaali, jopa yli 30 tn/ha Yhdellä korjuukerralla kolmen nurmirehun satomäärä Tähkät ovat ravintoarvoltaan

Lisätiedot

Säilörehun korjuuaikastrategiat Skandinaavinen näkökulma?

Säilörehun korjuuaikastrategiat Skandinaavinen näkökulma? Säilörehun korjuuaikastrategiat Skandinaavinen näkökulma? Korjuuaikastrategiakokeiden tuloksia KARPE-hanke (MTT Maaninka ja MTT Ruukki) SLU (Röbäcksdalen ja Riddersberg) Kirsi Pakarinen MTT Maaninka 13.1.2012

Lisätiedot

Mustialan kokemukset v Jukka Korhonen

Mustialan kokemukset v Jukka Korhonen Mustialan kokemukset v 2018 Jukka Korhonen Mustiala Peltoa 185 ha Lehmiä 75 + uudistus Luomu pellot siirtymävaihe 2018 Luomu kotieläimet marraskuu 2019 Muutos tutkimuksen kohteena Peltolinnustokartoitus

Lisätiedot

Säilörehusadon analysointi ja tulosten hyödyntäminen

Säilörehusadon analysointi ja tulosten hyödyntäminen Nurmesta Tulosta -hanke Säilörehusadon analysointi ja tulosten hyödyntäminen Nurmex-tietoisku 3 Marita Jääskeläinen Miksi analysoida säilörehu? Säilönnän onnistuminen Tiedät mitä syötät Ruokinnan suunnittelun

Lisätiedot

Kokemuksia ja tuloksia kesältä katsaus Ravinneresurssikokeeseen. Syksyinen viljapelto voi olla myös vihreä

Kokemuksia ja tuloksia kesältä katsaus Ravinneresurssikokeeseen. Syksyinen viljapelto voi olla myös vihreä Kokemuksia ja tuloksia kesältä 2015 - katsaus Ravinneresurssikokeeseen Hannu Känkänen, Luke Syksyinen viljapelto voi olla myös vihreä Pellot usein syksyisin paljaina Muokkaus voi kuitenkin olla perusteltua

Lisätiedot

Kokemuksia herneen ja härkäpavun viljelystä säilörehuksi sekä nurmen täydennyskylvöstä

Kokemuksia herneen ja härkäpavun viljelystä säilörehuksi sekä nurmen täydennyskylvöstä Kokemuksia herneen ja härkäpavun viljelystä säilörehuksi sekä nurmen täydennyskylvöstä Timo Lötjönen MTT Ruukki timo.lotjonen@mtt.fi google haku: mtt ruukki Miksi palkokasveja tai valkuaiskasveja kannattaisi

Lisätiedot

Palkokasveilla valkuaisomavaraisempaa maidontuotantoa

Palkokasveilla valkuaisomavaraisempaa maidontuotantoa Palkokasveilla valkuaisomavaraisempaa maidontuotantoa Kaisa Kuoppala Luonnonvarakeskus, Jokioinen Palkokasveista on moneksi: ruokaa, rehua, viherlannoitusta ja maanparannusta Hämeenlinna 12.12.2016 Luonnonvarakeskus

Lisätiedot

Kerääjäkasvit ravinteiden sitojina, lisähyötynä rehua ja bioenergiaa

Kerääjäkasvit ravinteiden sitojina, lisähyötynä rehua ja bioenergiaa Kerääjäkasvit ravinteiden sitojina, lisähyötynä rehua ja bioenergiaa Osa 1 Kerääjäkasvien hyödyt ja kasvu Ravinteet pellossa vaan ei vesistöön -hankkeen loppuseminaari Mustiala, 11.4.217 Hannu Känkänen,

Lisätiedot

Viljan ja valkuaisviljan viljely luomuna

Viljan ja valkuaisviljan viljely luomuna 2012 Viljan ja valkuaisviljan viljely luomuna Ulla-Maija Leskinen ProAgria Etelä-Pohjanmaa 01.12.2012 1. Rukiin luomuviljelyyn tarvitaan siemeneksi vanhoja lujakortisia viljalajikkeita, esim. Kartano ja

Lisätiedot

Timo Lötjönen MTT Ruukki

Timo Lötjönen MTT Ruukki Timo Lötjönen MTT Ruukki Viherlannoitus it ja karjanlanta luomuohran viljelyssä l 1. Johdanto 2. Viherlannoituskasvit 3. Viherkesannon viljely ja lopetus 4. Ohran kylvöajan vaikutus (Lähteenä Kasvuvoimaa

Lisätiedot

Laadullisesti hyvän säilörehun tuottaminen porotaloudessa

Laadullisesti hyvän säilörehun tuottaminen porotaloudessa Laadullisesti hyvän säilörehun tuottaminen porotaloudessa Tutkija Antti Hannukkala MTT Rovaniemi Eteläranta 55 96300 Rovaniemi puh. 029 531 7179 Email: antti.hannukkala@mtt.fi Ruokinta on tullut porotalouteen

Lisätiedot

Rehumaissin viljelyohjeet

Rehumaissin viljelyohjeet Rehumaissin viljelyohjeet MAISSI Maissi reagoi päivän pituuteen. Kasvu nopeutuu vasta päivien lyhetessä heinäkuun puolivälissä. Maissin tärkein osa on tähkä, tavoite maito/taikinatuleentuminen Activate

Lisätiedot

Rehu- ja siementuotannon yhdistämistilanteita

Rehu- ja siementuotannon yhdistämistilanteita Nurmisiemen- ja rehutuotannon yhdistämismahdollisuuksista Monipuolisuutta viljelykiertoon Nurmisiemenseminaari 22.2.2013 Huittinen Oiva Niemeläinen, MTT Kasvintuotanto, Rehu- ja siementuotannon yhdistämistilanteita

Lisätiedot

Kasvukauden kokemuksia kerääjäkasvien kenttäkokeista

Kasvukauden kokemuksia kerääjäkasvien kenttäkokeista Kasvukauden kokemuksia kerääjäkasvien kenttäkokeista Hannu Känkänen, Luke Hyvä aluskasvi aloittaa kovan kasvun vasta, kun pääkasvi on korjattu Vaan entä jos pääkasvi ei kasvakaan kunnolla? Esimerkki Jokioisista,

Lisätiedot

Palkoviljoista väkirehua ja kokoviljasäilörehua naudoille

Palkoviljoista väkirehua ja kokoviljasäilörehua naudoille Palkoviljoista väkirehua ja kokoviljasäilörehua naudoille Kaisa Kuoppala Luonnonvarakeskus Jokioinen Mistä nauta saa valkuaista? Typpi Nurmisäilörehu ja vilja tärkeimmät lähteet! Valkuaistäydennysrehut:

Lisätiedot

Kylvö suoraan vai suojaan?

Kylvö suoraan vai suojaan? Kylvö suoraan vai suojaan? Uusilla perustamistavoilla sopeudutaan muuttuviin tuotanto-oloihin Hannu Känkänen ja Marjo Keskitalo MTT Kasvintuotannon tutkimus KUMINASTA KILPAILUKYKYÄ Kymmenellä askeleella

Lisätiedot

Kerääjäkasvit ravinteiden sitojina, lisähyötynä rehua ja bioenergiaa

Kerääjäkasvit ravinteiden sitojina, lisähyötynä rehua ja bioenergiaa Kerääjäkasvit ravinteiden sitojina, lisähyötynä rehua ja bioenergiaa Osa 1 Kerääjäkasvien hyödyt ja kasvu Ravinteet pellossa vaan ei vesistöön -hankkeen loppuseminaari Mustiala, 11.4.2017 Hannu Känkänen,

Lisätiedot

Täysi hyöty kotoisista rehuista. Oikealla täydennyksellä tasapainoinen ruokinta.

Täysi hyöty kotoisista rehuista. Oikealla täydennyksellä tasapainoinen ruokinta. Toimivia ruokintaratkaisuja Krono-rehuilla Täysi hyöty kotoisista rehuista. Oikealla täydennyksellä tasapainoinen ruokinta. Krono I, II, III ja IV -täysrehut Krossi 125 Top, Krono 135 Top ja Huippu-Krossi

Lisätiedot

Alus- ja kerääjäkasvit pellon kasvukuntoa parantamaan. VYR viljelijäseminaari 27.1.2014 Hannu Känkänen

Alus- ja kerääjäkasvit pellon kasvukuntoa parantamaan. VYR viljelijäseminaari 27.1.2014 Hannu Känkänen Alus- ja kerääjäkasvit pellon kasvukuntoa parantamaan VYR viljelijäseminaari 27.1.2014 Hannu Känkänen Alus- ja kerääjäkasvit ovat sovitettavissa viljelyyn Kerääjäkasvi Kerää maasta typpeä estäen huuhtoutumista

Lisätiedot

Seosrehujen sato- ja valkuaispotentiaali Kainuussa/ Kainuun valkuaisrehu hanke

Seosrehujen sato- ja valkuaispotentiaali Kainuussa/ Kainuun valkuaisrehu hanke Seosrehujen sato- ja valkuaispotentiaali Kainuussa/ Kainuun valkuaisrehu hanke Nautojen valkuaisrehutuotanto Näkökulmia tulevaisuuteen - päivä Kainuussa Anu Räty, Katja Keränen, Jukka Kemppainen, Janne

Lisätiedot

Kaisa Kuoppala Luke ja Kaija Hinkkanen ProAgria Etelä-Suomi

Kaisa Kuoppala Luke ja Kaija Hinkkanen ProAgria Etelä-Suomi Tietokortti: Kaisa Kuoppala Luke ja Kaija Hinkkanen ProAgria Etelä-Suomi Puna-apilan (Trifolium pratense L.) käyttö säilörehunurmissa on lannoitteiden hintojen noustessa tullut yhä houkuttelevammaksi.

Lisätiedot

III. Onnistunut täydennys ruokintaan KRONO KRONO KRONO KRONO. Tasapainoinen ruokinta kotoisten rehujen laadun mukaan

III. Onnistunut täydennys ruokintaan KRONO KRONO KRONO KRONO. Tasapainoinen ruokinta kotoisten rehujen laadun mukaan KRONO I KRONO II KRONO III KRONO IV Onnistunut täydennys ruokintaan Tasapainoinen ruokinta kotoisten rehujen laadun mukaan Krono I, II, III ja IV -täysrehut Krossi 125 Top ja Krono 135 Top -puolitiivisteet

Lisätiedot

Gluteenittomalle tattarille on kysyntää!

Gluteenittomalle tattarille on kysyntää! Gluteenittomalle tattarille on kysyntää! Pohjois-Pirkanmaan Tattariosuuskunta Puheenjohtaja Juha Anttila Maatalousmuseo Sarka 16.10.2018 Tietoa osuuskunnasta Perustettu vuonna 2003 Osuuskunnan tarkoituksena

Lisätiedot

Herne- ja härkäpapukokoviljasäilörehuissa

Herne- ja härkäpapukokoviljasäilörehuissa Herne- ja härkäpapukokoviljasäilörehuissa Vaihtoehtoja viljalle, Viljelijän Berner 09.02.2016, Nivala Maiju Pesonen Esityksen sisältö Taustaa Palkokasveja sisältävien kokoviljojen ruutukoe Palkokasveja

Lisätiedot

Valkuaiskasvit maitotilalla - Herne, rypsi ja härkäpapu nautojen rehustuksessa Osa 3

Valkuaiskasvit maitotilalla - Herne, rypsi ja härkäpapu nautojen rehustuksessa Osa 3 Valkuaiskasvit maitotilalla - Herne, rypsi ja härkäpapu nautojen rehustuksessa Osa 3 Arja Seppälä MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) Kotieläintuotannon tutkimus, Jokioinen 23.3.2010 Puna-apilapitoinen

Lisätiedot

Kokemuksia aluskasvien käytöstä Raha-hankkeen tiloilta

Kokemuksia aluskasvien käytöstä Raha-hankkeen tiloilta Kokemuksia aluskasvien käytöstä Raha-hankkeen tiloilta Alus- ja kerääjäkasveilla ravinteet talteen Kari Koppelmäki 11.11.2014 Miksi? USGS/NASA Landsat program 3 Kokemuksia typen huuhtoutumisesta 640 kg

Lisätiedot

Sinimailanen lypsylehmien ruokinnassa

Sinimailanen lypsylehmien ruokinnassa Sinimailanen lypsylehmien ruokinnassa 5.9.2013 Seija Jaakkola Helsingin yliopisto, Maataloustieteiden laitos Laura Nyholm, Mikko Korhonen Valio Oy Sinimailanen (Medicago sativa L.) The Queen of forage

Lisätiedot

Herne-viljasäilörehu lehmien ruokinnassa. Jarmo Uusitalo

Herne-viljasäilörehu lehmien ruokinnassa. Jarmo Uusitalo Herne-viljasäilörehu lehmien ruokinnassa Jarmo Uusitalo Herne-viljasäilörehu seosrehun raaka-aineena - lisää kuiva-aineen syöntiä yli 2 kg verrattuna yksinomaan nurmirehua karkearehuna käytettäessä - palkokasvit

Lisätiedot

VINKKEJÄ ERITYYPPISTEN VEHNIEN VILJELYYN

VINKKEJÄ ERITYYPPISTEN VEHNIEN VILJELYYN VINKKEJÄ ERITYYPPISTEN VEHNIEN VILJELYYN Vilja-alan yhteistyöryhmä Helmikuu 2011 1 VEHNÄMARKKINAT SUOMESSA Vehnän kylvöala on viime vuosina ollut n. 210 000 ha, tästä alasta kevätvehnää 189 000 ha (89

Lisätiedot

Nurmilajit. Talvi 2008. Piirrettyjen kuvien lähde: http://rylli.rauma.fi/~pastan/raumansaaristonkasvit.html

Nurmilajit. Talvi 2008. Piirrettyjen kuvien lähde: http://rylli.rauma.fi/~pastan/raumansaaristonkasvit.html Nurmilajit Talvi 2008 Piirrettyjen kuvien lähde: http://rylli.rauma.fi/~pastan/raumansaaristonkasvit.html Yleistä Pohjoiset nurmikasvit asettuvat ajoissa talvilepoon, keräävät runsaasti energiaa ennen

Lisätiedot

Säilörehun tuotantokustannus

Säilörehun tuotantokustannus Nurmentuotantokustannus NurmiArtturi-hankkeen tuloksia 12.10.16 Nurmesta tulosta Säilörehun tuotantokustannus Merkittävässä osassa maidontuotannon kustannuksia ja tulosta energiasta 30 70 % säilörehusta

Lisätiedot

NURMIKASVIT JA REHUVILJAT VALKUAISEN LÄHTEENÄ. Sotkamo Mika Isolahti

NURMIKASVIT JA REHUVILJAT VALKUAISEN LÄHTEENÄ. Sotkamo Mika Isolahti NURMIKASVIT JA REHUVILJAT VALKUAISEN LÄHTEENÄ Sotkamo 19.2.2019 Mika Isolahti NURMET VALKUAISEN LÄHTEENÄ? Nurmi on energian lähde D-arvo NDF INDF Onko mahdollista saada korkea sato ja valkuaispitoisuus

Lisätiedot

Rehumaissin viljelyohjeet Juha Anttila 2013

Rehumaissin viljelyohjeet Juha Anttila 2013 Rehumaissin viljelyohjeet Juha Anttila 2013 MAISSI Maissi reagoi päivän pituuteen. Kasvu nopeutuu vasta päivien lyhetessä heinäkuun puolivälissä Maissin tärkein osa on tähkä, tavoite maito/taikinatuleentuminen

Lisätiedot

Raisioagro. Nurmiopas 2014

Raisioagro. Nurmiopas 2014 Raisioagro Nurmiopas 2014 Valitse seokset niittostrategian mukaan Raisioagron nurmisiemenseokset ovat korkealaatuisen ja runsaan sadon tuottajia. Tilalla tehdään jo kylvövaiheessa valinnat sopivasta korjuustrategiasta.

Lisätiedot

Nurmipalkokasvit, nurmen kolmas niitto ja maissisäilörehu

Nurmipalkokasvit, nurmen kolmas niitto ja maissisäilörehu Nurmipalkokasvit, nurmen kolmas niitto ja maissisäilörehu Auvo Sairanen Nurmi euroiksi - tutkittua tietoa nurmesta, naudasta ja taloudesta Iisalmi 9.4.2019. Syysniiton rehuarvo 3-niiton strategialla sulavin

Lisätiedot

RaHa-hankeen kokemuksia

RaHa-hankeen kokemuksia RaHa-hankeen kokemuksia Kerääjäkasvin avulla kasvipeitteisyyttä ja ravinteet talteen Kerääjäkasvipäivä 15.1.2013, Maaseutuopisto Tuorla 16.1.2013 RaHa-hanke Tavoitteena edistää vesiensuojelun ja ympäristön

Lisätiedot

Lannoittamalla kestävää ja kannattavaa viljelyä. Anne Kerminen

Lannoittamalla kestävää ja kannattavaa viljelyä. Anne Kerminen Lannoittamalla kestävää ja kannattavaa viljelyä Anne Kerminen Fosfori on punaisella puolessa Suomen pelloista Fosfori (P) prosenttiosuus 5 2 2 12 13 31 35 Huono Huononlainen Välttävä Tyydyttävä Hyvä Korkea

Lisätiedot

Ruis ja vehnä luomussa

Ruis ja vehnä luomussa Ruis ja vehnä luomussa Tero Tolvanen Luomuneuvoja ProAgria Etelä-Savo 4.12.2012 RUIS Merkittävin luomuosuus Tasainen kotimaan tarve Tuki on kohdallaan Talvehtiminen on riski Sopii viljelykiertoon hyvin

Lisätiedot

Nurmen perustaminen ja lannoitus

Nurmen perustaminen ja lannoitus Nurmen perustaminen ja lannoitus Juha Sohlo ProAgria Oulu 21.02.2013 Lähtötilanne Usein tiloilla peltoa enemmän mitä sen hetkinen eläinmäärä tarvitsee -> ongelmana liika rehu. Omat pellot kunnossa, vuokrapeltojen

Lisätiedot

Palkokasvien lannoitusvaikutuksen arviointi. Reijo Käki Luomun erikoisasiantuntija ProAgria

Palkokasvien lannoitusvaikutuksen arviointi. Reijo Käki Luomun erikoisasiantuntija ProAgria Palkokasvien lannoitusvaikutuksen arviointi Reijo Käki Luomun erikoisasiantuntija ProAgria 04.02.2012 Lannoitusvaikutuksen arviointi Tehdään viljelykierrolle Määritellään kasvien typentarve Lasketaan typenlähteet

Lisätiedot

Maltaan viljely käytännössä. Hannu Mäkipää ProAgria Pohjois-Savo

Maltaan viljely käytännössä. Hannu Mäkipää ProAgria Pohjois-Savo Maltaan viljely käytännössä Hannu Mäkipää ProAgria Pohjois-Savo 13.12.2017 Analyysejä vuosittain Miten viljelen mallasohraa Mallasohraa voidaan viljellä viljelyvyöhykkeillä I-III Kaksitahoisten mallasohralajikkeiden

Lisätiedot

Kevätrypsin viljely. Reijo Käki Luomuneuvoja ProAgria Kymenlaakso

Kevätrypsin viljely. Reijo Käki Luomuneuvoja ProAgria Kymenlaakso Kevätrypsin viljely Reijo Käki Luomuneuvoja ProAgria Kymenlaakso 30.11.2009 Rypsi kukassa Kuva Reijo Käki 2 2009 Reijo Käki Kevätrypsin viljely Luomurypsi Rypsi on elintarvikeöljyn ja eläinten valkuaisrehun

Lisätiedot

Maissin viljelyn perusvaatimukset

Maissin viljelyn perusvaatimukset Maissin viljelyn perusvaatimukset Essi Tahvola ProAgria Pohjois-Savo Maissi (Zea mays L.) on C4-kasvi kaukaisilta mailta Sopeutunut lyhyeen päivän pituuteen ja matalaan CO 2 pitoisuuteen Yöttömät yöt sekoittavat

Lisätiedot

MAISSIN SÄILÖNTÄ JA LAATU

MAISSIN SÄILÖNTÄ JA LAATU 22.3.2018 MAISSIN SÄILÖNTÄ JA LAATU 1 Pohjoisen maissisäilörehun mahdollisuuksia - onnistuessaan suuri hehtaarisato kertakorjuulla - mahdollistaa karjanlannan tehokkaan hyödyntämisen - soveltuu käytettäväksi

Lisätiedot

Herne lisää lehmien maitotuotosta

Herne lisää lehmien maitotuotosta Liite 13.6.2005 62. vuosikerta Numero 2 Sivu 6 Herne lisää lehmien maitotuotosta Seppo Ahvenjärvi, Aila Vanhatalo ja Seija Jaakkola, MTT Märehtijät saavat herneestä hyvin valkuaistäydennystä silloin, kun

Lisätiedot

Reijo Käki Luomuasiantuntija

Reijo Käki Luomuasiantuntija 7.12.2017 Reijo Käki Luomuasiantuntija Kasvuston typpipitoisuus maahan muokatessa kasvuston palkokasveja 20-25 % palkokasveja 50% palkokasveja 75-80% puhdas palkokasvi typpipitoisuus 20 N kg/tonni 24 N

Lisätiedot

SILOMIX VILJA- JA PALKOKASVIEN SÄILÖNTÄ KOKOVILJASÄILÖREHUKSI JA MURSKEEKSI. Onnistu palkokasvien säilönnässä!

SILOMIX VILJA- JA PALKOKASVIEN SÄILÖNTÄ KOKOVILJASÄILÖREHUKSI JA MURSKEEKSI. Onnistu palkokasvien säilönnässä! SILOMIX VILJA- JA PALKOKASVIEN SÄILÖNTÄ KOKOVILJASÄILÖREHUKSI JA MURSKEEKSI Onnistu palkokasvien säilönnässä! BIOLOGISET REHUNSÄILÖNTÄAINEET VALKUAISKASVEILLE Valkuaiskasvit lisäävät tilan valkuaisomavaraisuutta

Lisätiedot

Kotimaiset palkokasvit ruokana ja rehuna

Kotimaiset palkokasvit ruokana ja rehuna Kotimaiset palkokasvit ruokana ja rehuna Kaisa Kuoppala Erikoistutkija Luonnonvarakeskus (Luke) Papuilta, Jokioisten Martat, 16.3.2016 YK:n yleiskokouksen nimeämä, FAO:n organisoima http://iyp2016.org/

Lisätiedot

Myllyvehnän lannoitus 5.10 2009 AK

Myllyvehnän lannoitus 5.10 2009 AK Myllyvehnän lannoitus Vehnän valkuaispitoisuuteen vaikuttavat mm. Lajike Annettu typpilannoitus kg/ha Lannoituksen ajoitus Satotaso Maalaji Kasvukausi Eri lajiketyyppien sadot ja valkuaispitoisuudet Seuraavissa

Lisätiedot

RaHa-hanke. Kerääjäkasvin avulla kasvipeitteisyyttä ja ravinteet talteen. Luomupäivä 14.11.2012 Tampere

RaHa-hanke. Kerääjäkasvin avulla kasvipeitteisyyttä ja ravinteet talteen. Luomupäivä 14.11.2012 Tampere RaHa-hanke Kerääjäkasvin avulla kasvipeitteisyyttä ja ravinteet talteen Luomupäivä 14.11.2012 Tampere 13.11.2012 RaHa-hanke Tavoitteena edistää vesiensuojelun ja ympäristön kannalta kestäviä viljelymenetelmiä

Lisätiedot

Kerääjäkasvit luomutilan ravinnehuollossa

Kerääjäkasvit luomutilan ravinnehuollossa Kerääjäkasvit luomutilan ravinnehuollossa Kokemuksia luomuun siirtymisestä - keinoja viljelyn tueksi HAMK Mustiala 3.9.8 Hannu Känkänen Kerääjäkasvien hyötyjä Pellon kasvipeitteisyys lisääntyy eroosioherkkyys

Lisätiedot

Palkokasvit voisivat korvata puolet väkilannoitetypestä. Maatalouden trendit, Mustiala Hannu Känkänen

Palkokasvit voisivat korvata puolet väkilannoitetypestä. Maatalouden trendit, Mustiala Hannu Känkänen Palkokasvit voisivat korvata puolet väkilannoitetypestä Maatalouden trendit, Mustiala 3.6.2014 Hannu Känkänen 10.11.2017 Palkokasveja on varaa lisätä rajusti Biologista typensidontaa hyödynnetään heikosti,

Lisätiedot

Maississa mahdollisuus

Maississa mahdollisuus Maississa mahdollisuus Tarmo Ilola, Maatalousyhtymä Ilola, Reisjärvi Anna-Riitta Leinonen ProAgria Keski-Pohjanmaa 10.9.2018 Kannus Maissin viljely Ilolan tilalla Miksi maissia? kaikkea pitää kokeilla

Lisätiedot

Palkokasvinurmien siemenseokset. Arja Nykänen Luomukasvintuotannon erikoisasiantuntija ProAgria Etelä-Savo p

Palkokasvinurmien siemenseokset. Arja Nykänen Luomukasvintuotannon erikoisasiantuntija ProAgria Etelä-Savo p Palkokasvinurmien siemenseokset Arja Nykänen Luomukasvintuotannon erikoisasiantuntija ProAgria Etelä-Savo p. 0400 452 089 Nurmiseosten laji- ja lajikevalintaan vaikuttaa Korjuuintensiteetti eli niittojen

Lisätiedot

Rehustuksella tuotanto reilaan. Anne Anttila Valtakunnallinen huippuosaaja: Seosrehuruokinta Rehuyhteistyö teemapäivä Äänekoski

Rehustuksella tuotanto reilaan. Anne Anttila Valtakunnallinen huippuosaaja: Seosrehuruokinta Rehuyhteistyö teemapäivä Äänekoski Rehustuksella tuotanto reilaan Anne Anttila Valtakunnallinen huippuosaaja: Seosrehuruokinta Rehuyhteistyö teemapäivä Äänekoski 13.11.2018 Kuka minä olen? Kuka sinä olet? Miksi säilörehulla on niin paljon

Lisätiedot

Apila ontuu kasvukaudessa vain kerran niitetyissä nurmissa. Kokeen tarkoitus ja toteutus

Apila ontuu kasvukaudessa vain kerran niitetyissä nurmissa. Kokeen tarkoitus ja toteutus Sivu 1 / 5 Apila ontuu kasvukaudessa vain kerran niitetyissä nurmissa Päivi Kurki ja Ritva Valo, MTT Kasvintuotannon tutkimus Lönnrotinkatu 5, 50100 Mikkeli, etunimi.sukunimi@mtt.fi Kokeen tarkoitus ja

Lisätiedot

Maissikokemuksia Luke Maaningalta Auvo Sairanen Ylivieska Ajantasalla. Luonnonvarakeskus

Maissikokemuksia Luke Maaningalta Auvo Sairanen Ylivieska Ajantasalla. Luonnonvarakeskus Maissikokemuksia Luke Maaningalta Auvo Sairanen Ylivieska 28.11.2018. Ajantasalla MAISSI Maailmalla yleisin karkearehu maidontuotannossa Tuottaa vakaita satoja hyvin vaihtelevissa olosuhteissa Energiapitoinen,

Lisätiedot

Viherlannoitus vihannesten viljelykierrossa

Viherlannoitus vihannesten viljelykierrossa Viherlannoitus vihannesten viljelykierrossa Tuloksia tilakokeista EKOkas- ja Luomupuutarha hankkeet www.luke.fi/ekokas www.luke.fi/luomupuutarha Pirjo Kivijärvi Luonnonvarakeskus (Luke) pirjo.kivijarvi@luke.fi

Lisätiedot

Säilörehu poron karkearehuna - tuloksia hankkeen ruokintakokeista

Säilörehu poron karkearehuna - tuloksia hankkeen ruokintakokeista PORUTAKU HANKE Poron lisäruokinnan, talvitarhauksen ja elävänä kuljettamisen hyvät käytännöt Säilörehu poron karkearehuna - tuloksia hankkeen ruokintakokeista Rovaniemi 20.2.2013 Veikko Maijala Porotalous

Lisätiedot