Essi Mäki & Eerika Tuomela. KOULUNPENKILTÄ KIRKOLLE TÖIHIN - Kirkon nuorisotyönohjaajien rekrytointi

Transkriptio

1 Essi Mäki & Eerika Tuomela KOULUNPENKILTÄ KIRKOLLE TÖIHIN - Kirkon nuorisotyönohjaajien rekrytointi Opinnäytetyö KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Kansalaistoiminta ja nuorisotyö Maaliskuu 2009

2 TIIVISTELMÄ OPINNÄYTETYÖSTÄ Yksikkö Humanistinen ja kasvatusala, Ylivieska Koulutusohjelma Kansalaistoiminta ja nuorisotyö Työn nimi Aika Maaliskuu 2009 Koulunpenkiltä kirkolle töihin Kirkon nuorisotyönohjaajien rekrytointi Työn ohjaaja Sivumäärä KT Reetta Leppälä Työelämäohjaaja Pia Korri, Nuorisosihteeri, Tampereen ev.lut. seurakuntayhtymä Tekijä/tekijät Essi Mäki ja Eerika Tuomela Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa opiskelijoiden motivaatiota ja ennakkoluuloja seurakunnissa työskentelyä kohtaan. Tutkimuksessa kartoitettiin myös seurakuntien tarpeita ja rekrytointitapoja. Tutkimuksessa selvitettiin opiskelijoiden seurakunnissa suoritettavien harjoitteluiden vaikutusta rekrytointiin. Tutkimus tehtiin tuottamalla kaksi kyselyä. Toinen lähetettiin 73 henkilölle, jotka vastaavat nuorisotyönohjaajien rekrytoinnista ja toinen aloittaneille Diakonia- ja Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakouluopiskelijoille. Kyselyissä käytettiin Webropolohjelmaa ja ne lähetettiin sähköpostilla tammi-helmikuussa Teoriaosuudessa on esitelty kirkon nuorisotyönohjaajakoulutuksen historiaa. Myös yksityisen sektorin, kuntien ja kirkon nuorisotyön palkkausta sekä työaikoja on vertailtu. Lisäksi käsitellään yritysten ja seurakuntien rekrytointitapoja sekä yhteistyömuotoja seurakuntien ja kirkon nuorisotyönohjaajia kouluttavien oppilaitosten välillä. Vastausprosentit jäivät alhaisiksi. Seurakuntien kyselyssä vastausprosentti oli 38,4 % ja opiskelijoiden kyselyssä 31,8 %. Tutkimuksessa kävi ilmi, että suurimmassa osassa seurakunnista kirkkoherrat vastaavat nuorisotyönohjaajien rekrytoinnista. Eniten yhteistyötä oppilaitosten ja seurakuntien välillä tehdään ilmoittamalla harjoittelu- ja työpaikoista oppilaitoksiin. Seurakunnat tukevat yksittäisiä alan opiskelijoita eniten tarjoamalla kesätöitä. Opiskelijakyselyyn vastanneista puolet oli valmistuneita. Heistä suurin osa työskenteli seurakunnissa, joten voimme todeta kirkon kiinnostavan työpaikkana. Valmistumattomiakin kiinnostaisi tulevaisuudessa työ seurakunnissa. Asiasanat Työ, työllisyys, kesätyö, seurakunta, opiskelumotivaatio, kirkon nuorisotyö

3 ABSTRACT CENTRAL OSTROBOTHNIA UNI- VERSITY OF APPLIED SCIENCES Humanities and education, Ylivieska Date March 2009 Degree programme Civic activity and youth work Name of thesis From school to church - Recruiting church youth workers Instructor Ed. D Reetta Leppälä Author Essi Mäki ja Eerika Tuomela Pages Supervisor Pia Korri, youth work secretary, the Federation of Evangelical Lutheran Parishes of Tampere The purpose of this thesis was to survey students of church youth work in terms of their motivation for working in parishes and prejudices against it. It also researched the needs and methods of employment currently used in parishes. The effect of practical training on employment was also studied. The study included two questionnaires. They were made using Webropol-questionnaire service on the Internet and sent via . One was sent to 73 parishes and the other was sent to students who started their studies in Diaconia University of Applied Sciences and Central Ostrobothnia University of Applied Sciences between 2004 and The questionnaires were sent in January and February in The theoretical part of the thesis presents the history of educating church youth workers. It also compares salaries and working hours of church, communal and private sectors. In addition, the methods of recruiting used by church and organisations were studied, as well as cooperation between parishes and schools that educate church youth workers. The number of replies was low % of the parishes and 31.8 % of the students replied. The study showed that in most parishes the vicar is in charge of requiting the church youth workers. The parishes mainly co-operate with schools by informing them about available jobs and training posts. The parishes most usual way to support individual students is to offer them summer jobs. Half of the students who replied to the questionnaire have already graduated. Most of them were working for a parish. Therefore it can be said that the students of church youth work see the church as an interesting employer. Also those who have not yet graduated would be interested in working in parishes in the future. Key words work, employment, summer job, parish, motivation of studies, youth work of church

4 ESIPUHE Suuri kiitos ohjaavalle opettajallemme Reetta Leppälälle, joka on rohkaissut ja auttanut meitä eteenpäin aina, kun olemme sitä tarvinneet. Reetta vähensi huomattavasti pelkoamme peikosta, joksi opinnäytetyö oli muodostunut opintojemme aikana. Kiitämme myös opiskelukavereitamme saamastamme kehittävästä ja loistavasta palautteesta. Erityisesti haluamme kiittää työelämän edustajaa Pia Korria kaikesta siitä tuesta ja avusta, jota olemme saaneet opiskelujemme aikana, sekä opinnäytetyöprosessissa. Positiivisella asenteellasi ja suurella kannustuksellasi olemme jaksaneet painaa pitkää päivää prosessin eteen. Essi haluaa kiittää rakasta perhettään kaikesta siitä avusta ja tuesta, jota olen saanut prosessin aikana. Olette jaksaneet kuunnella ja auttaa vaikeimpien kohtien yli, joka on ollut äärettömän arvokasta. Onnistumisissa olette iloinneet kanssani. Kiitollisuuttani ei pysty sanoin kuvailemaan. Haluan kiittää myös kaikkia rakkaita ystäviäni, jotka olette olleet tukenani tässä raskaassa urakassa. Ilman teitä kaikkia, en olisi koskaan saanut tätä valmiiksi. Eerika kiittää perhettään ja erityisesti veljeä, joka auttoi käännösten kanssa. On hienoa, että on ollut läheisiä, jotka ovat kannustaneet tekemään työtä ja kuunnelleet tarpeen tullen. Kiitokset Essille, joka on tehnyt paljon työmme eteen ja jaksanut kannustaa minua. Ystävät ovat olleet tarpeellinen tuki prosessin ajan, varsinkin kun on tarvittu lepohetkeä. Essi kiittää Eerikaa ja Eerika kiittää Essiä. Yhdessä me sen teimme ja veimme loppuun asti. Erityiskiitoksen vielä osoitamme Jumalalle, jonka suojeluksessa olemme saaneet olla koko prosessin ajan ja tästä eteenkinpäin. Eerikan vastuualueena ovat olleet luvut 4, 5.1, sekä luku 5.2. Vastaavasti Essin vastuualueena ovat olleet luvut 2, 3 ja luku 5.3. Kaiken muun olemme tehneet yhdessä.

5 TIIVISTELMÄ ABSTRACT ESIPUHE SISÄLLYS 1 JOHDANTO KIRKON NUORISOTYÖNOHJAAJAKSI KOULUTTAVAT OPPILAITOKSET Nuorisotyönohjaajakoulutuksen historiaa Diakonia-ammattikorkeakoulu Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu NUORISOTYÖNTEKIJÖIDEN PALKKAUS JA TYÖAIKA ERI SEKTOREILLA Nuorisotyöntekijöiden palkkaus Nuorisotyöntekijöiden työaika TYÖLLISTYMINEN YRITYKSISSÄ JA SEURAKUNNISSA Työpaikkojen rekrytointi Rekrytointi seurakunnissa Rekrytoinnin haasteita ja mahdollisuuksia Opinnäytetyöt rekrytoinnin apuna Harjoittelut seurakuntien rekrytoinnin apuna TYÖELÄMÄYHTEYDET SEURAKUNTIEN JA OPPILAITOSTEN VÄLILLÄ Harjoittelukäytännöt kouluttavissa oppilaitoksissa Diakonia-ammattikorkeakoulun oppimisympäristö-hanke Kotiseurakunnan ja opiskelijan yhteydenpito TUTKIMUKSEN KYSELYT Tutkimusongelmat Kohderyhmä Tutkimuksen eteneminen Tutkimusmenetelmä Seurakuntien kyselyn rakenne Opiskelijoiden kyselyn rakenne TUTKIMUKSEN TULOKSET Seurakuntien taustatiedot Seurakuntien ja kouluttavien oppilaitosten yhteistyö Rekrytointiväylät Opiskelijoiden taustatiedot Työpaikan valintaan vaikuttavat tekijät Seurakuntien tuki opiskelijalle ja opiskelumotivaatio Harjoittelu opiskelijan näkökulmasta Opiskelijoiden pelot seurakuntatyöstä JOHTOPÄÄTÖKSIÄ REKRYTOINTIMALLEJA POHDINTA LÄHTEET LIITTEET

6 1 1 JOHDANTO Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa on ilmennyt ihan uusi ongelma suurten ikäluokkien poistuessa työelämästä ja nuorempien työntekijöiden siirtyessä muille aloille. Kirkon nuorisotyönohjaajien virkoihin ei hae enää kovin moni koulutettu kirkon nuorisotyönohjaaja. Pienemmissä seurakunnissa ongelma on havaittu jo aiemmin ja nyt se näkyy jo suurimmissakin kaupunkiseurakunnissa, joihin hakijoita on yleensä löytynyt runsaasti. Kirkon tekemä nuorisotyö joutuu luultavasti tulevaisuudessa vaikeuksiin, jos seurakuntiin ei saada riittävää määrää koulutettuja nuorisotyöntekijöitä. Kirkolle koulutetaan koko ajan lisää nuorisotyönohjaajia, mutta on mielenkiintoista tietää mihin he työllistyvät, jos kerran kirkolla on pula koulutetuista hakijoista. Tutkimuksen teoriaosassa käydään läpi kirkon nuorisotyökoulutuksen historiaa, sekä selvitetään sitä, missä voi tällä hetkellä opiskella kirkon nuorisotyönohjaajaksi. Perehdymme kirkon, kunnallisen ja yksityissektorin tekemään nuorisotyön palkkaukseen ja työaikaan, sekä niiden eroihin. Käsittelemme isojen kansainvälisten yritysten toimivia rekrytointimalleja ja niiden käyttömahdollisuuksia seurakunnissa. Olemme ottaneet selvää, miten seurakunnat ja alalle kouluttavat oppilaitokset tekevät yhteistyötä. Tarkoituksenamme on kartoittaa opiskelijoiden motivaatiota ja ennakkoluuloja seurakunnissa työskentelyä kohtaan ja sitä, mikä voisi motivoida heitä hakemaan kirkon palvelukseen. Kartoitamme myös seurakuntien tarpeita ja sitä, mitä seurakunnat olisivat valmiita tekemään opiskelijoiden eteen, jotta heidät saataisiin kirkon palvelukseen. Olemme teettäneet kaksi kyselyä, toisen seurakunnille ja toisen kirkon nuorisotyönohjaajiksi opiskeleville Diakonia- ja Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakouluissa. Opiskelijoiden kohderyhmä oli vuosina aloittaneet nuorisopuolenopiskelijat. Opiskelijoista osa oli valmistunut. Kohderyhmämme kuitenkin muuttui hieman epäselvyyksien takia ja vastaajia oli vanhemmiltakin vuosikursseilta, sekä

7 2 aikuisopiskelijoista. Seurakuntien kyselyt lähetettiin viidesosaan kaikista suomenkielisistä seurakunnista, nuorisotyönohjaajien rekrytoinnista vastaaville henkilöille. Tutkimus tehtiin taloudellisen taantuman aikana. Tämä ei kuitenkaan näy vielä itse tutkimuksessa, sillä kyselyt teetimme juuri ennen laskusuhdannetta. Tästä johtuen tilanne on seurakunnissa tällä hetkellä aivan erilainen, sillä jokaisen viran avaamista mietitään pitkään, eikä kaikkia virkoja avata ollenkaan. Työmme hankkeistajana on Tampereen evankelisluterilainen seurakuntayhtymä/ yhteinen nuorisotyö. Juuri valmistuvina kirkon nuorisotyönohjaajina meitä kiinnosti aihe, koska halusimme tietää pitävätkö huhupuheet hakijoiden määrän vähenemisestä paikkansa. Kiinnosti myös, että vaikuttaako koulutus hakemiseen vai ovatko pelot ja ennakkoluulot suurempi kynnys kirkolle työllistymiseen. Ihmettelimme aikaisempia tutkimustuloksia, joissa on todettu, että Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa opiskelevat ovat jonkin verran vahvemmin suuntautuneita kirkon työhön kuin Diakonia-ammattikorkeakoulussa opiskelevat (Salomäki 2008; Ritokoski & Valtonen 2003). Tämän pohjalta olemme aihetta lähteneet tutkimaan.

8 3 2 KIRKON NUORISOTYÖNOHJAAJAKSI KOULUTTAVAT OPPILAITOKSET Joensuussa pidetyssä piispainkokouksessa hyväksyttiin vuonna 1995 diakonin, diakonissan ja kirkon nuorisotyönohjaajan kelpoisuudet sisällytettäviksi ammattikorkeakoulututkintoon. Kokouksessa päätettiin, että tutkintoon kuuluvien opintojen tulee sisältää vähintään 90 opintopistettä teologisia sekä seurakunnan ja kirkon työhön liittyviä opintoja. Nämä opinnot jakautuvat seuraavalla tavalla: 1.) vähintään 20 opintopistettä teologisia opintoja (Raamatun, kristinuskon ja kirkon hengellisen elämän tuntemukseen johdattavia opintoja) 2.) vähintään 40 opintopistettä kirkon lapsi- ja nuorisotyön ammattiopintoja 3.) vähintään 15 opintopistettä seurakunnan ja kirkon työelämään ja työyhteisöön liittyviä opintoja, johon täytyy sisältyä vähintään 12 opintopistettä harjoittelua Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnissa 4.) Opinnäytetyön (15 opintopistettä) tulee liittyä seurakunnan tai kirkon työhön. Tutkintotodistuksessa tulee ilmetä, että opiskelija on suorittanut piispainkokouksen hyväksymän tutkinnon, joka antaa kelpoisuuden kirkon nuorisotyönohjaajan virkaan. (Piispainkokouksen pöytäkirja 2005.) Piispainkokouksen hyväksymän kirkon nuorisotyönohjaajan tutkinnon voi Suomessa tällä hetkellä suorittaa kolmessa eri ammattikorkeakoulussa. Nämä koulut ovat: Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu (Yhteisöpedagogi Amk), Diakoniaammattikorkeakoulu (Sosionomi Amk) sekä Yrkeshögskolan Novia (Socionom Yh). Diakonia-ammattikorkeakoulu kouluttaa kirkon nuorisotyönohjaajia kolmessa eri yksikössä: Järvenpäässä, Kauniaisissa ja Pieksämäellä. Yrkeshögskolan Novia kouluttaa kirkon nuorisotyönohjaajia Turun yksikössä Lärrkullassa, tutkinto suoritetaan ruotsinkielellä. Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa opiskellaan Ylivieskan yksikössä, Raudaskylän toimipisteessä. Tutkinnon laajuus on 210 opintopistettä, jonka sääntömääräinen suoritusaika on 3,5 vuotta. (Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu 2008; Novia 2008; Diakonia-ammattikorkeakoulu 2008.)

9 4 2.1 Nuorisotyönohjaajakoulutuksen historiaa Kristillisen nuorisotyön alkusysäys oli 1800-luvun lopulla, jolloin nuorten itsetietoisuus lisääntyi ja he alkoivat erottua muista omine tarpeineen ja harrastuksineen. Tämän alulle panijana ovat luultavasti olleet uudet aatteet liberalismi, individualismi ja työväenliike. Nämä aatteet voimistivat sivistyneiden kirkolle kohdistamaa kritiikkiä. (Launonen 2004, ) 1900-luvun taitteessa Suomeen perustettiin kristillisiä järjestöjä, joiden tehtävänä oli järjestää kristillistä nuorisotyötä. Näistä luultavasti tunnetuin on tänäkin päivänä toimiva NMKY eli Nuorten Miesten Kristillinen Yhdistys. Osa papeista vastusti järjestöissä tehtävää nuorisotyötä, vaikka he itse olivat usein järjestöjen johdossa. He pelkäsivät nuorisotyön eroamista kirkosta ja sitä, etteivät he pystyneet valvomaan toimintaa täysipainoisesti, koska se ei tapahtunut heidän alaisuudessaan eli seurakunnissa luvun lopulla nuorisotyö siirtyi järjestöiltä seurakuntiin suurlakon seurauksena. (Launonen 2007, ) Heti nuorisotyön alkuvaiheista lähtien oli selvää, että nuorisotyö tarvitsee johtoonsa työntekijöitä, myös päätoimisia. Nuorisotyön alkutaival järjestettiin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta vapaaehtoisvoimin, josta päävastuu oli papeilla, opettajilla ja ylioppilailla. Työntekijöiden hankkimista kuitenkin jarruttivat ihmisten asenteet ja taloudellinen tilanne. Tilanteen korjaamiseksi nähtiin vaihtoehto, että tulevat työntekijät koulutettaisiin. NMKY oli aloitteen tekijä tässä aiheessa, ja vuonna 1906 järjestettiin ensimmäiset kaksipäiväiset kurssit, joilta valmistui nuorisosihteerejä. Tämän jälkeen järjestettiin vuotuisia työntekijäkokouksia eri paikkakunnilla, joissa yleensä oli n osallistujaa. Vuonna 1910 aloitettiin nelikuukautinen kurssi neljän osallistujan voimin. Kurssin suunnittelutyön takana olivat A.W. Kuusisto, Verneri Louhivuori ja Arthur Malin. Vuotta myöhemmin eli vuonna 1911 tämän tyyppinen koulutus kuitenkin loppui varojen ja työpaikkojen puuttumisen vuoksi. Vuonna 1915 työntekijäkokousten nimi vaihdettiin kristillisiksi nuorisopäiviksi. (Launonen 2004, ) 1945 tehtiin päätös seurakuntaopiston perustamisesta. Kirkolle haluttiin kouluttaa töihin ihmisiä kansankirkon näkökulmasta, eli heitä valmistettiin yleiseen kirkon-

10 5 työhön erillisiä suuntautumisvaihtoehtoja huomioimatta. Toiminnan linjaamisessa oli tärkeää, että opiston kautta lisättäisiin yhteistyötä eri herätysliikkeisiin, sillä tuolloin herätysliikkeet olivat vilkastumassa uuspietistisen suuntauksen mukaisesti. Vuonna 1946 järjestettiin seitsemän kurssia, joista neljä oli suunnattu erityisesti pyhäkoulunopettajille ja nuorisotyöntekijöille. Tuohon aikaan oli kova pula nuorisotyöntekijöistä seurakunnissa, sillä pappispulan takia nuorisopappeja ei enää saatu entiseen tapaan. Lisäksi nuorison erityistarpeet puhuivat erillisten nuorisotyöntekijöiden koulutuksen puolesta. (Launonen 2008, ) Nuorisonohjaajiksi valmistavia opistoja perustettiin ympäri suomen seuraavan 20 vuoden aikana eri herätysliikkeiden toimesta vastaamaan tuohon nuorisotyöntekijöiden tarpeeseen. Seurakuntaopisto eli Luther-opisto aloitti koulutuksen Järvenpäässä Suomen Raamattuopisto aloitti nuorisonohjaajien koulutuksen viidesläisyyden toimesta 1957 Kauniaisissa Sisälähetysseura aloitti koulutuksen Pieksämäellä. Helsingin evankelinen Kansankorkeakoulu aloitti toimintansa syksyllä Lärkkullassa alettiin antaa ruotsinkielistä koulutusta 1949 Lärkkullastieftelsens folkakademiassa. Helsingin Raamattukoulu aloitti nuorisonohjaajien koulutuksen 1956 ja koulutti opistossaan heitä vuoteen 1989 asti. Poikien keskuksen omistama Partaharjun opisto koulutti nuorisonohjaajia Raudaskylän kristillisen opiston kannatusyhdistys aloitti nuorisonohjaajakoulutuksen 1966 Raudaskylän kristillisellä opistolla. (Launonen 2004, 38.) Nuorisonohjaajakoulutuksen myötä syntyi uusi nuorisotyön ammattikunta, jolle oli kova kysyntä seurakunnissa - ja on yhä edelleen. Koulutuksen perustamista seuranneiden viidenkymmenen vuoden aikana nuorisotyö on ollut yksi kirkkomme kiinnostavimmista keskustelunaiheista. Opistoissa koulutussuunnitelmat muuttuivat ja laaja-alaistuivat usein. Ensimmäisinä vuosina nuorisonohjaajakoulutus kesti muutamasta kuukaudesta vuoteen, mutta hyvin nopeasti koulutus muutettiin kaksivuotiseksi. Kolmivuotinen nuorisotyönlinja otettiin käyttöön ensikerran vuonna Opistot myös pyrkivät yhdenmukaistamaan opintosuunnitelmiaan, jotta työkentällä työntekijöillä olisi samantasoinen lähtökohta työskentelylleen. (Launonen 2004, )

11 6 Nuorisonohjaajakoulutus joutui jälleen murrosvaiheeseen vuonna 1996, jolloin Suomessa siirryttiin ammattikorkeakouluaikaan. Nuorisonohjaajakoulutuksesta tuli nuorisotyönohjaajakoulutus, kun se siirtyi korkea-asteen koulutukseksi. Kirkko päätti perustaa tässä vaiheessa oman ammattikorkeakoulun Diakoniaammattikorkeakoulun, jonka yhdeksi koulutusohjelmaksi tuli kristillisen lapsi- ja nuorisotyön suuntautumisvaihtoehto. Kirkon nuorisotyönohjaajien opetus siirtyi tällöin Järvenpään, Helsingin, Kauniaisten ja Pieksämäen opistoilta Diakoniaammattikorkeakoulun alaisuuteen. Raudaskylän kristillinen opiston nuorisotyönlinja ei halunnut liittyä Diakonia-ammattikorkeakouluun, vaikka sitä sinne pyydettiinkin. Raudaskylän nuorisotyönohjaajien koulutus siirtyi vuonna 2000 osaksi Keski- Pohjanmaan ammattikorkeakoulua. Ruotsinkielinen koulutusohjelma siirtyi Yrkeshögskolan Novian alaisuuteen. Opinnäytetyössä keskitymme suomenkielisiin oppilaitoksiin Diakonia-ammattikorkeakouluun ja Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakouluun. 2.2 Diakonia-ammattikorkeakoulu Diakonia-ammatikorkeakoulu on nykyisin jaettu neljään eri piiriin, jotka ovat Diak Etelä, Diak Pohjoinen, Diak Itä ja Diak Länsi. Näihin kuuluvissa seitsemässä yksikössä annetaan koulutusta kaiken kaikkiaan kahdeksaan eri tutkintoon. Kirkon nuorisotyönohjaajia koulutetaan nykyisin Diakonia-ammattikorkeakoulussa Järvenpään, Kauniaisten ja Pieksämäen yksiköissä. (Diakonia-ammattikorkeakoulu 2008.) Diakonia-ammattikorkeakoulussa kirkon nuorisotyönohjaajiksi opiskelevat saavat kaksoistutkinnon sosionomi + kirkon nuorisotyönohjaaja. Valmistuttuaan heillä on mahdollisuus työllistyä kirkon lisäksi sosiaalisektorille esim. päiväkoteihin ja lastensuojeluun. Kaksoistutkinnon saaminen ei vaikuta monen hakijan mielessä kovin merkittävältä. Heille on tärkeämpää saada kirkollinen pätevyys ja työllistyä kirkon palvelukseen, joka käy ilmi Ritokosken ja Valtosen tutkimuksesta. (Ritokoski & Valtonen 2003, 37.)

12 7 Opintojen edetessä opiskelijat joutuvat moneen kertaan kasvotusten uravalintansa kanssa eri opintokokonaisuuksissa, harjoitteluissa, koulutehtävissä ja opinnäytetyössä. Opintojen laaja-alaisuudesta on opiskelijoilla positiivisia kokemuksia, sillä se monipuolistaa opintoja ja antaa enemmän vaihtoehtoja. Toisaalta opiskelijat eivät pidä opintojen hajanaisuudesta, keskittymättömyydestä ja pintaraapaisuista. He haluaisivat keskittyä joihinkin opintoihin enemmän. (Ritokoski & Valtonen 2003, 41.) Opiskeluiden edetessä monien kiinnostus kirkolle työllistymistä kohtaan laskee, vaikka he olivat sinne vahvasti suuntaamassa hakuvaiheessa ja opiskelun alkuaikoina (Salomäki 2008, 87). Opiskelijat saavat mielestään liian vähän kirkollisen alan koulutusta sosiaalialan koulutuksen kustannuksella, vaikka heidän tulisi valmistua kirkon ammattilaisiksi (Ritokoski & Valtonen 2003, 42). 2.3 Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulusta Ylivieskan yksiköstä Raudaskylän toimipisteestä valmistuu yhteisöpedagogeja, jotka saavat piispainkokouksen hyväksymän kirkon nuorisotyönohjaajan pätevyyden. Tätä tutkintoa ei tule sekoittaa Humanistisen ammattikorkeakoulun saman laajuiseen tutkintoon, jonka tutkintonimike on myös yhteisöpedagogi. Humanistisesta ammattikorkeakoulusta valmistuvat eivät saa kirkollista pätevyyttä. (Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu 2008; Humanistinen ammattikorkeakoulu 2009.) Osa Raudaskylälle hakevista opiskelijoista ei hakuvaiheessa tiedä koulutusohjelmasta yhtään mitään. He eivät edes tiedä hakeutuvansa kirkolliselle alalle, mikä tulee heille yllätyksenä joko pääsykokeissa tai opiskelun alkuvaiheessa. Osa tietää minne hakee, koska on ollut omatoiminen ja lukenut opintosuunnitelmia, jotka ovat vaikuttaneet mielenkiintoisilta. Pieni osa hakijoista tulee kouluun nimenomaan saamaan kirkollista koulutusta. He ovat voineet muun muassa kuulla, että Raudaskylällä opiskellaan enemmän teologisia aineita kuin Diakoniaammattikorkeakoulussa, mikä on sitten vaikuttanut heidän hakutoiveisiinsa. Ensimmäisenä opiskeluvuotena käy jokaiselle varmasti selväksi, että koulu on kirkontöihin painottava. Ensimmäisenä opiskeluvuonna opiskellaan hyvin paljon teologisia aineita. (Salomäki 2003, 31 33, 86.)

13 8 Yllättävä tutkimustulos on, että valmistumishetkellä Raudaskylällä opiskelleet ovat enemmän orientoituneet työskentelemään kirkolle kuin Diakoniaammattikorkeakoulussa opiskelleet. Yllättäväksi tämän tuloksen tekee se, että Diakonia-ammattikorkeakouluun hakevat opiskelijat tähtäävät suuremmalla prosentilla kirkon virkoihin hakuvaiheessa ja opintojen alkuvaiheessa. Raudaskylän opiskelijat kasvavat opintojen aikana kiinni kirkolliselle alalle ja suuntaavat valmistumistuttuaan isommalla prosentilla kirkolliselle työkentälle. (Salomäki 2008, 87; Ritokoski & Valtonen 2003, )

14 9 3 NUORISOTYÖNTEKIJÖIDEN PALKKAUS JA TYÖAIKA ERI SEKTOREILLA Kirkon nuorisotyönohjaajaksi opiskelevien tuleva työkenttä voi olla hyvin laaja. Valittavana on työpaikkoja sekä maalliselta että hengelliseltä puolelta. Työllistyä voi mm. kirkon, kunnan tai yksityisen palvelukseen. (Salomäki 2008, 13.) Tässä luvussa vertailemme kirkon, kunnan ja yksityisen sektorin työehtosopimuksista palkkausta ja työaikoja kirkon nuorisotyönohjaajaksi pätevöityneen osalta. 3.1 Nuorisotyöntekijöiden palkkaus Lokakuussa 2007 tuli voimaan kirkon uusi palkkausjärjestelmä, jonka tarkoituksena on luoda kirkolle oikeudenmukaisesti määräytyvä ja kilpailukykyinen palkkataso. Samalla halutaan motivoida työntekijöitä ja antaa johdolle mahdollisuus palkita työntekijöitä, kun työt on tehty tavoitteellisesti ja tuloksellisesti. Uuden sopimuksen mukaan varsinainen palkkaosuus määräytyy tehtäväkohtaisesta palkasta (peruspalkka), vuosisidonnaisesta henkilökohtaisesta palkanosasta (vuosisidonnainen palkanosa) sekä harkinnanvaraisesta henkilökohtaisesta palkasta (harkinnanvarainen palkanosa). (Monikasvoinen kirkko 2008, 273.) Palkkausjärjestelmässä suurin osa kirkon nuorisotyönohjaajista sijoittuu vaativuusryhmiin 501 tai 502 riippuen siitä, työskentelevätkö he väkimäärältään pienissä vai isoissa seurakunnissa. Tarkkoja rajoja väkimäärältään pienen ja ison seurakunnan välille ei ole asetettu, vaan palkat määräytyivät kahdenkeskisissä neuvotteluissa työntekijän ja esimiehen (esim. kirkkoherra) välillä. Vaativuusryhmän 501 vähimmäispalkka on 1872 kuukaudessa ja vaativuusryhmässä 502 se on (Kirkon töissä 2007.) Ilta-, pyhä- ja viikonloppukorvauksia ei ole hengellisen työn viranhaltioilla, joita suurin osa kirkon nuorisotyönohjaajista on. Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) liitteen 5 mukaan sosionomin (Amk) palkka sosiaalihuollon vaativissa ammattitehtävissä, joiden päätehtävät muodostuvat sosiaalisen tuen, ohjauksen, kasvatuksen ja kuntoutuksen tehtävistä on alkaen 1888,57 kuukaudessa. Tämän peruspalkan lisäksi he saavat erilaisia lisiä, kuten ylityö-, iltatyö-, sunnuntaityö-, ja varalla-

15 10 ololisät, jotka nostavat kuukausipalkkaa muutamilla satasilla. Vastaavasti sosionomit, jotka työskentelevät kunnissa lasten opetuksen ja kasvatuksen tehtävissä saavat KVTES:n mukaan kuukausipalkkaa 1968,24 + lisät. (Kunnallinen yleinen virka- ja työehtosopimus 2007, , 163.) Sosionomin (Amk) palkka yksityisessä sosiaalipalvelualan työehtosopimuksessa vaihtelee paikkakunnan mukaan. Pääkaupunkiseudulla palkka on hiukan suurempi kuin muualla maassa. Väkimäärältään pienimmissä kunnissa ja kaupungeissa palkka on pienin (palkkaluokka II). Leiriohjaajan nimikkeellä palkka on palkkaryhmässä G14, joka on pääkaupunkiseudulla 1462,25 kuukaudessa, väkiluvultaan isoimmissa kaupungeissa ja kunnissa (Palkkaluokka I) 1441,78 ja palkkaluokka II 1410,18. Tähän lasketaan lisät päälle. Vapaa-ajanohjaajan nimikkeellä vähimmäispalkkaryhmä on G17, jossa palkka on pk-seudulla 1543,88, I palkkaluokassa 1522,12, II palkkaluokassa 1487,60. Sosiaaliohjaajan ja sosiaalikasvattajan nimikkeellä vähimmäispalkkaryhmä on G21, pk-seudulla 1725,75, I palkkaluokassa 1701,15 ja II palkkaluokassa 1660,97. (Yksityisen sosiaalipalvelujen työehtosopimus 2005, ) Johtopäätöksenä palkkauksesta voidaan todeta, että kirkon nuorisotyönohjaajien palkka on melko kilpailukykyinen omalla sektorillaan. Monet valmistuvat työllistyvät kuitenkin lastensuojeluun parempien palkkojen takia. Lastensuojelussa on muutamaa sataa euroa korkeampi peruspalkka, mutta siihen päälle tulee huomattavasti enemmän lisiä kuin kirkon palveluksessa. Muuhun työkenttään verrattuna kirkolla on vähintäänkin kohtuulliset palkat, ja kirkon nuorisotyönohjaajien peruspalkat ovat suurempia kuin vastaavien työntekijöiden palkat kunnissa. 3.2 Nuorisotyöntekijöiden työaika Virassa olevalla kirkon nuorisotyönohjaajalla ei ole työaikaa, sillä hän on hengellisessä työssä. Tämä tarkoittaa sitä, että työntekijä voi olla töissä 24h/vrk, joka on melkeinpä välttämätöntä leirityössä. Viranhaltijoille annetaan viikkoa kohden kaksi vapaapäivää, jotka sijoittuvat pääasiassa arkipäiville. Seurakunnan toiminnan salliessa voidaan vapaapäivät sijoittaa myös viikonlopuille tai pyhäpäiviin. Vapaapäi-

16 11 viä voi myös siirtää pakottavasta tarpeesta, mutta ne tulee pitää viimeistään kolmen viikon kuluttua alun perin sovitusta vapaapäivästä. Tämän lisäksi kirkon nuorisotyönohjaaja saa erikseen vapaapäiviä leirityöstä. Vuosiloman pituus määräytyy palvelussuhteen pituuden mukaan. (Kirkon töissä 2007, 80, 83, ) Kirkon nuorisotyönohjaaja saa itse päättää työajoistaan, mutta hänen tarvitsee huomioida palaverit, koulutukset ja kaikki muut tapahtumat, joihin hänet velvoitetaan osallistumaan. Hänen tarvitsee myös osata hoitaa itsenäisesti toiminnan pyörittäminen ja kaikki siihen liittyvät asiat sekä paperityöt. Apua toki saa muilta työkavereilta ylitse työalarajojen. Työviikon pituus saattaa olla välillä vain muutamia tunteja, kun taas toisella viikolla töitä voi olla hurjasti enemmän. Kunnallinen virka- ja työehtosopimus (KVTES) määrittelee kunnan työkentän säännölliseksi työajaksi enintään yhdeksän tuntia vuorokaudessa ja enintään 38 tuntia 15 minuuttia viikossa. Säännöllinen viikkotyöaika voidaan järjestää myös siten, että se on kuuden viikon ajanjaksolla yhteensä 229 tuntia 30 minuuttia. (Luku 2, 6, 1. momentti.) Jaksotyössä, esim. leirityössä ja ympärivuorokautisissa hoito- ja palvelulaitoksissa säännöllinen työaika on 3 viikon pituisena työaikajaksona enintään 114 tuntia 45 minuuttia. Vastaavasti 2 viikon työaikajakson täysi säännöllinen työaika on enintään 76 tuntia 30 minuuttia. Säännöllinen työaika voidaan järjestää myös siten, että se on kahden peräkkäisen 2 tai 3 viikon tai 3 peräkkäisen 2 viikon työjakson aikana keskimäärin edellä mainittu. Säännöllinen työaika ei saa kummankaan 3 viikon ajanjaksona ylittää 128 tuntia eikä yhdenkään 2 viikon ajanjaksona 88 tuntia. (Luku 2, 9, 1. momentti.) Työviikko käsittää 5 työpäivää ja kaksi vapaapäivää. Lisäksi työntekijät saavat vuosilomaa palvelussuhteen keston mukaan. (Kunnallinen yleinen virka- ja työehtosopimus 2007, 51,53, ) Yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksen :n mukaan säännöllinen työaika muissa kuin toimisto- tai jaksotöissä on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 38 tuntia 33 minuuttia viikossa. Jaksotyötä tekevien (esim. ympärivuorokautisissa hoito- ja asumisyksiköissä työskentelevien) säännöllinen työaika on enintään 10 tuntia vuorokaudessa, yövuorossa olevien 12 tuntia vuorokaudessa ja 38 tuntia 20 minuuttia viikossa. Viikkoon kuuluu 5 työpäivää ja 2 vapaapäivää.

17 12 Tämän lisäksi työntekijät saavat vuosilomaa palvelussuhteen keston määräämän ajan. (Yksityisen sosiaalipalvelujen työehtosopimus 2005, 3-7, 14.) Yhteenvetona työajasta voi todeta, että muilla kuin kirkon sektorilla joudutaan laskemaan työaikaa, joka voi vaikeuttaa ja supistaa työn tekemistä esim. leireillä. Toisaalta se voi helpottaa työntekijän elämää, sillä hän tietää useimmiten, koska päivät päättyvät ja hän voi poistua töistä hyvillä mielin, kun tunnit ovat täyttyneet. Kukaan ei periaatteessa voi vaatia enempää työntekijältä, kun työaika on umpeutunut, ellei hän suostu tekemään ylitöitä, joista maksetaan erikseen. Kirkon työajattomassa työssä on omat hyvät puolensa, koska esim. tapaamisia ihmisten kanssa voi sopia silloin, kun kaikille sopii, ilman aikarajoituksia. Työntekijät voivat suunnitella omat työnsä ja ajankäyttönsä itse. Kenenkään ei tarvitse istua työpöytänsä ääressä, jos ei ole mitään tekemistä, mutta toisaalta ei myöskään tarvitse keskeyttää intensiivistä projektia kesken kaiken työajan loppumisen takia. Huonoina puolina voi mainita ainakin töiden kotiin tulemisen, sillä työntekijän tulisi olla tavoitettavissa ympäri vuorokauden työpäivinä. Töiden rajaaminen voi olla hankalaa, sillä päivään täytyy mahtua työnteon lomaan lepohetkiä. Eikä työajattomassakaan työssä voi olla kirjaimellisesti töissä ympäri vuorokauden, ellei huomioida leirityötä, kriisityötä ja yllättäviä työtehtäviä (esim. nuoren puhelua keskellä yötä).

18 13 4 TYÖLLISTYMINEN YRITYKSISSÄ JA SEURAKUNNISSA Kirkon alalla on edessä tilanne, jolloin työntekijät vanhenevat ja tarvitaan tilalle uutta koulutettua väkeä. Kilpailu osaavista ja ammattitaitoisista työntekijöistä kiristyy kuluvan vuosikymmenen aikana. Ei ole itsestään selvää, että kirkon alalle kouluttautuvat hakeutuvat seurakuntiin töihin. Nykyään ei ole ainoastaan kirkon tehtäviin kelpoistavia tutkintoja, vaan kirkon virkaan saadaan pätevyys yhteiskunnallisen koulutusjärjestelmän kautta. Työntekijöitä vie kunnallinen puoli, missä on myös avoimia työpaikkoja. (Suomen ev.-lut. Kirkkohallitus 2003, 7.) Työllisyystilanne kirkon alalla on työntekijän näkökulmasta hyvä, koska työntekijällä on varaa valita, minne haluaa töihin. Työnantajille tilanne on hankalampi, sillä he joutuvat pohtimaan, miten saada työntekijät kiinnostumaan seurakunnan työstä ja etenkin heidän omasta työpaikastaan. 4.1 Työpaikkojen rekrytointi Rekrytointimenetelmiä ovat perinteisesti ilmoitukset sanomalehdissä ja/tai yrityksen Internet-sivuilla. Yritykset käyttävät jonkin verran henkilöstön välitysfirmoja, enemmän kuitenkin konsulttipalveluita. Rekrytoinnista vastaa yleensä johtaja, joka myös määrittelee rekrytointikriteerit. Rekrytoinnin syynä on useimmin tarve saada uusi työntekijä pois lähteneen tilalle. (Vaahtio 2002, 70 71). Yritysten ulkopuolista rekrytointia on tutkinut Eeva Vaahtio. Hän on tehnyt tutkimuksen Rekrytointi, ikä ja ageismi, jossa on tutkittu, miten yritykset rekrytoivat työntekijöitä ja kuinka ikä vaikuttaa työpaikan saantiin. Vaahtio käsittelee tutkimuksessaan yritysten, erityisesti pienten ja keskisuurten, rekrytointitapoja. Tutkimuksessa kävi ilmi, että työvoimatoimistoa käytettiin eniten ulkopuolisista työnhaun kanavista. (Vaahtio 2002, 11, 73.) Yritysten rekrytoinnin tärkein syy yritysjohtajien mukaan oli lisähenkilöstön tarve. Toinen syy rekrytoinnille oli saada uusi työntekijä pois lähteneen tilalle. Nämä syyt pätevät seurakuntiinkin. Kun perustetaan uusi virka, tarvitaan siihen työntekijä.

19 14 Lisäksi tarvitaan sijaisia äitiys ja isyyslomien, sairauslomien ja virkavapaiden vuoksi. (Kattelus, Tammeaid, Jokinen & Länsisalmi 2002, ; Vaahtio 2002, 23.) 4.2 Rekrytointi seurakunnissa Suomessa ei ole tehty tutkimuksia siitä, miten seurakuntiin rekrytoidaan työntekijöitä. Tutkimuksia on tehty työviihtyvyydestä ja työmotivaatiosta. On myös tutkittu kuinka hengellisyys kasvaa kirkon alalle opiskelevilla koulutuksen aikana. Salomäki on tehnyt tutkimuksen aiheesta Kirkolliselle alalle hakeneiden uskonnollinen tausta ja uranvalinta. Tutkimuksessaan Salomäki on tehnyt kyselyn kirkon alalla opiskelevien kiinnostuksesta hakeutua seurakunnalle töihin. Opiskelijoista osaa mietityttää, onko heistä kirkon töihin. (Salomäki 2008.) Kirkon nelivuotiskertomuksen 2003 mukaan suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymisen myötä kirkko joutuu kovaan kilpailuun työvoimasta. Työntekijäksi tulevien ikäluokat ovat pienempiä kuin eläkkeelle jäävien, mikä vaikuttaa kilpailuun työntekijöistä. (Kääriäinen, Hytönen, Niemelä & Salonen 2004, ) Rekrytoinnin haasteisiin on kiinnitetty vahvasti huomiota myös Kirkon nelivuotiskertomuksessa Rekrytointi on monivaiheinen prosessi, joka alkaa jo ohjaamalla ihmisiä kirkon alalle kouluttaviin oppilaitoksiin. Ilman koulutusta ei valmistu työntekijöitä. (Monikasvoinen kirkko 2008, 274.) 4.3 Rekrytoinnin haasteita ja mahdollisuuksia Suurilla kansainvälisillä yrityksillä on myös edessään kilpailu osaavasta työvoimasta. Ammattikoulut eivät vedä nuoria, joten ammattilaisia ei saada. Vanhoja oppilaitoksia, joissa koulutettiin työnjohtajia, on lakkautettu. (Kattelus ym. 2002, 149.) Seurakunnilla on edessään sama tilanne kuin suurilla kansainvälisillä yrityksilläkin. Eläkkeelle jää paljon ihmisiä, mutta mistä saada tilalle taitavia työntekijöitä?

20 15 Euroopan Unionin ja internetin myötä työmarkkinat ovat avautuneet ulkomaille ja ne vetävät puoleensa luotettavia suomalaisia insinöörejä. Nuoremmat sukupolvet ovat kiinnostuneita eri asioista kuin vanhemmat. Nuorille ei riitä vakaa ja hyvämaineinen työnantaja motivaatioon ja kiinnostukseen työtä kohtaan. Kiinnostus kohdistuu enemmän omaan ammattiin, mielenkiintoisiin työtehtäviin ja monikulttuuriseen työympäristöön. Nuoret ovat innostuneita eri asioista työelämässä kuin vanhempansa. (Kattelus ym. 2002, ) Kuten seurakuntien, myös esim. Rautaruukin kaltaisen yrityksen tulee tehdä kovasti töitä oman työnantajakuvansa eteen. Työ voidaan aloittaa päiväkodeista ja peruskouluista. Kouluvierailut, tietoiskut ja tutustumisvierailut antavat koululaisille tietoa yrityksestä ja ovat hyvä esimerkki yhteistyöstä. Tavoitteina on saada tulevaisuuden työntekijöille myönteinen kuva teollisuudesta ja motivoida heitä hakeutumaan suomalaisiin yrityksiin töihin. Mahdollisesti onnistuneen yritysvierailun kautta joku innostuu hakemaan yrityksestä kesätöitä. Kesätyöntekijät ovat nimittäin hyviä markkinoijia. Sana kulkee kavereille, jos paikka on ollut miellyttävä. Toki on otettava huomioon, että myös huonot kokemukset leviävät. Kesätyöntekijä voidaan palkata useana kesänä peräkkäin yrityksen eri tehtäviin. Näin kesätyöntekijä saa monipuolisen ja realistisen kuvan yrityksestä. (Kattelus ym. 2002, 153.) 4.4 Opinnäytetyöt rekrytoinnin apuna Opinnäytetyöt ovat tyypillinen tapa kokeilla yhteistyötä yrityksien kanssa. Yritykset tyypillisesti palkkaavat gradu- ja diplomityöntekijät puoleksi vuodeksi johonkin projektiin mukaan tekemään omaa opinnäytetyötään. Tämä on turvallinen tapa tutustua puolin ja toisin. Opiskelija saa käsityksen yrityksestä, ja yritys voi saada opiskelijasta hyvän työntekijän. (Kattelus ym. 2002, 153.) Motivaatio on opiskelijalla suurempi, kun voi keskittyä pelkästään opinnäytetyöhön, ja palkka on tietysti mukava lisä. Tässä on seurakunnilla kehittämisen paikka. Monet alan opiskelijat hankkeistavat opinnäytetyönsä, kun ovat ensin itse kehittäneet aiheen. Seurakunnat voisivat ilmoittaa opinnäytetyön aiheita aktiivisemmin. Palkan maksaminen on myös erottava tekijä seurakuntien ja yritysten välillä. Seurakunnat eivät yleensä

21 16 maksa opinnäytetyöntekijöille palkkaa, mutta voivat avustaa esimerkiksi postituskustannuksissa. Vuonna 2006 Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa humanistisella ja kasvatusalalla hankkeistettiin vain noin 20 % opinnäytetöistä (neljä yhdeksästätoista 4/19), kun taas Diakonia-ammattikorkeakoulussa humanistisella ja kasvatusalalla hankkeistusprosentti oli 79 (yksitoista neljästätoista 11/14). Tekniikan ja liikenteen aloilla hankkeistettuja opinnäytetöitä oli 90 % (178/196). (Amkota tietokanta 2006.) Yhteenvetona voidaan todeta, että humanistisella ja kasvatusalalla tehdään vähemmän opinnäytetöitä työelämään. Seurakunnat voisivat tarjota alan opiskelijoille projektiluonteisia opinnäytetöitä (Suomen ev.-lut. Kirkon keskushallinto 2007, 29). Tekniikan ja liikenteen aloilla opinnäytetöitä tehdään enemmän yrityksille ja usein opiskelija palkataan opinnäytetyön tekemisen ajaksi. 4.5 Harjoittelut seurakuntien rekrytoinnin apuna Rekrytoinnissa seurakuntia auttavat opiskelijoiden seurakunnissa suorittamat harjoittelut. Harjoittelun aikana työnantaja tutustuu harjoittelijaan ja toisin päin. Työnantajan on turvallista myöhemmin palkata tuttu opiskelija, joka on ollut harjoittelussa seurakunnassa. Opiskelija tietää ja tuntee seurakunnan tavat, jolloin perehdyttäminen on helpompaa ja opiskelija sopeutuu nopeammin työyhteisöön. (Suomen ev.-lut. Kirkon keskushallinto 2007, 28; Monikasvoinen kirkko 2008, 274, 285.) Harjoittelut ovat oleellinen osa opiskelua ja harjoitteluiden avulla opiskelijat pohtivat omaa uraansa ja tulevaa työpaikkaa (Suomen ev.-lut. Kirkon keskushallinto 2007, 28). Hyvin suoritettu harjoittelu voi myös tuoda opiskelijalle keikkatyötä koulun ohella, mikä omalta osaltaan vaikuttaa opiskelijan käsitykseen seurakunnasta työyhteisönä.

22 17 5 TYÖELÄMÄYHTEYDET SEURAKUNTIEN JA OPPILAITOSTEN VÄLILLÄ Seurakunnat ja kirkon nuorisotyönohjaajia kouluttavat oppilaitokset tekevät yhteistyötä. Yhteistyön muotoja ovat käytännön harjoittelut, hankkeistetut opinnäytetyöt sekä opiskelijoiden tekemä keikkatyö omaan seurakuntaan tai seurakuntayhtymään. Suurten ikäluokkien eläkkeelle jääminen on lisännyt työnantajien kiinnostusta tehdä yhteistyötä oppilaitosten kanssa. Kesätyöt ovat myös yksi tärkeä yhteistyön muoto opiskelujen aikana. (Suomen ev.-lut. Kirkon keskushallinto 2007, 5; Monikasvoinen kirkko 2008, 275, 285.) 5.1 Harjoittelukäytännöt kouluttavissa oppilaitoksissa Harjoittelun hyödyntämisestä työelämässä on tehty useita tutkimuksia. Tätä asiaa on siis pohdittu ja asia on tärkeä. Tutkimukset ovat selvittäneet muiden alojen opiskelijoiden harjoittelukäytäntöjä ja kokemuksia. Humanistiselta ja kasvatusalalta vastaavanlaisia tutkimuksia ei ole tehty. Opiskelijat kirkon työpaikoilla 2006 on Kirkkohallituksen julkaisu, joka pureutuu seurakuntien ja oppilaitosten yhteistyöhön ja sen kehittämiseen (Suomen ev.-lut. Kirkon keskushallinto 2007). Oppiminen ja ohjaus työelämässä, opas seurakunnille on kirkkohallituksen julkaisu, joka on tehty nimenomaan seurakunnille. Opas arvioi kirkon työhön kelpoistavien tutkintojen harjoittelua, työssäoppimista ja yhteistyötä. (Suomen ev.-lut. Kirkkohallitus 2003). Maarit Virolainen on tutkinut miten harjoittelut jäsentyvät osaksi ammattikorkeakoulujen työelämäyhteistyön kenttää. Virolainen on käyttänyt aineistona tietotekniikan, liiketalouden ja sosionomi koulutusohjelmien tietoja. (Virolainen 2006.) Ammattikorkeakoulut väylänä työelämään on tutkimus hallinnon ja kaupan, tekniikan ja liikenteen sekä sosiaali- ja terveysaloilta valmistuneiden työelämään sijoittumisesta ja työelämätaidoista. Tutkimuksessa on selvitetty, miten k.o aloilta korkeakoulututkinnon suorittaneet ovat sijoittuneet työelämään. (Stenström, Laine &

23 18 Valkonen 2005, 10.) Vastaavaa tietoa ei ole ammattikorkeakouluista humanistiselta ja kasvatusalalta. Käytännön harjoittelut seurakunnissa antavat opiskelijoille todellisen kuvan nuorisotyönohjaajan työstä. Diakonia-ammattikorkeakoulussa ja Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa kirkon nuorisotyönohjaajaopiskelijoilla on pakollista seurakuntaharjoittelua. Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa seurakuntaharjoittelua tulee suorittaa 15 opintopistettä (10 viikkoa), joka on puolet koko harjoitteluajasta (Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu opinto-opas 2006, ). Toki opiskelija saa suorittaa vaikka kaikki harjoittelut seurakunnassa, jos haluaa. Diakonia-ammattikorkeakoulun opiskelijat suorittavat seurakuntaharjoittelua 12 opintopistettä osana lapsuus ja nuoruus opintokokonaisuutta (Diakoniaammattikorkeakoulu opinto-opas , 54). Diakoniaammattikorkeakoulussa kootaan tiedot harjoittelujen ajankohdista koulun internetsivuille, josta seurakunnat voivat linkittää ne omille sivuilleen. Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa opiskelijat pääsääntöisesti hankkivat harjoittelupaikkansa itse. Jonkin verran tietoa harjoittelupaikoista tulee opettajien välityksellä seurakunnista. Paikkakuntien, joissa on kirkon virkaan kelpoistava oppilaitos, on helpompi saada harjoittelijoita ja kesätyöntekijöitä, kuin paikkakuntien, joissa oppilaitosta ei ole. Opiskelijat hakeutuvat harjoitteluun opiskelupaikkakunnalleen tai lähelle omaa kotiseutuaan. Tämä aiheuttaa haasteita niiden hiippakuntien alueille, missä ei ole alalle kouluttavia oppilaitoksia. (Monikasvoinen kirkko 2008, 275; Suomen ev.-lut. Kirkon keskushallinto 2007, 26.) 5.2 Diakonia-ammattikorkeakoulun oppimisympäristö-hanke Diakonia-ammattikorkeakoulu on alkanut panostaa työelämäyhteyksiin Työelämän oppimisympäristöt -hankkeella. Hankkeen ideana on luoda yhteyksiä opiskelijoiden, työelämän asiantuntijoiden ja opettajien välille arjen työn keskellä. Hankkeessa on meneillään seitsemän pilottikokeilua ympäri maata. Yhteistyö työelämän kanssa on tiivistä ja kestää vähintään kolme vuotta kerrallaan. Harjoittelut ja

24 19 opinnäytetyöt ovat tutuin esimerkki yhteistyöstä työelämän kanssa. Opiskelija saa kontaktin työelämään ja työyhteisö tuoretta tutkimustietoa. (Suomalainen 2008, 6.) Ensimmäinen koko Diakonia-ammattikorkeakoulun yhteinen oppimisympäristö on Kirkkopalvelun oppimisympäristö. Kirkkopalvelu tarjoaa mielekästä yhteistyötä kaikille koulutusaloille. Seurakunnan kanssa tehdään yhteistyötä parhaillaan. Diakonia-ammattikorkeakoulu on mukana Kirkkopalvelun Anna & Arvo- hankkeessa, joka on suunnattu vanhuksille. Myös muutamia opinnäytetöitä ollaan tekemässä seurakuntiin. (Jokinen 2008, 12.) 5.3 Kotiseurakunnan ja opiskelijan yhteydenpito Seurakuntien olisi hyvä pitää yhteyttä omiin opiskelijoihin eli niihin opiskelijoihin, jotka lähtevät opiskelemaan kirkollista alaa seurakunnan alueelta (Salo 2006). Opiskelijoiden on helpompi hakeutua kirkolle töihin, jos he saavat opiskelun aikana tukea ja kannustusta omasta kotiseurakunnastaan. Seurakunnalle voi myös olla hyötyä näistä opiskelijoista monessakin eri mielessä. Esimerkiksi he voivat tulla auttamaan erilaisiin tapahtumiin ja viikkotoimintaan työntekijäpulan iskiessä. Monelle opiskelijalle käy niin, että opiskelupaikkakunnalle muuttaessa seurakuntayhteys katoaa (Salomäki 2008, 58). Opiskelupaikkakunnalla seurakuntien järjestämiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin on vaikea lähteä mukaan, kun ei tunne ihmisiä eikä toimintaa. Kotipaikkakunta voi olla hyvinkin kaukana, ja silloin on vaikea osallistua viikkotoimintaan, johon ennen on osallistunut aktiivisesti. Suurin osa opiskelijoista käy kuitenkin jonkun verran omalla paikkakunnallaan, jossa voisi osallistua seurakunnan järjestämään tuttuun toimintaan silloin tällöin. Suhteiden katkettua omaan seurakuntaan toisella paikkakunnalla opiskelun ja asumisen vuoksi, voi olla kuitenkin hankalaa mennä mukaan tuttuunkaan toimintaan. Opiskelijoiden olisi hyvä pitää yhteyttä mahdolliseen tulevaan työkenttäänsä myös opiskeluiden aikana, jotta työnäky ja kosketus lapsiin ja nuoriin ei sillä välin katoaisi. Harjoitteluiden ja erilaisten projektien kautta tätä pyritään ylläpitämään oppilaitosten puolelta, mutta se jää silti aika vähäiseksi. (Salomäki 2008, 61.) Opiskelija

25 20 voi tämän lisäksi itse olla aktiivinen ja hakeutua mukaan erilaisiin toimintoihin, joissa saa olla lasten ja nuorten parissa. Hyviä tapoja seurakunnan ja opiskelijan yhteydenpitoon voi olla kaikenlaisia. Työntekijä voi vaikka soittaa opiskelijalle muuten vaan ja kysellä kuulumisia, aina ei tarvitse olla tärkeää asiaa. Seurakunta voi lainata opiskelijalle kirjoja tai muita materiaaleja, joita seurakunnassa on ja joita opiskelija tarvitsee opinnoissaan. Seurakunta voi myös tarjota opiskelijalle lyhyitä sijaisuuksia, sillä tekemällä taidot karttuvat ja tunnetusti opiskelijalla on aina rahantarvetta. (Suomen ev.-lut. Kirkon keskushallinto 2007, 28.) Seurakunnat voivat myös tukea opiskelijoita rahallisesti esim. stipendien muodossa. Kaikkia näitä yhteydenpitomenetelmiä kannattaa kuitenkin punnita seurakunnan omista resursseista käsin. Myös pieni ja mitättömältä tuntuva kannustaminen ja tukeminen ovat parempia kuin ei mitään.

26 21 6 TUTKIMUKSEN KYSELYT Tässä luvussa käydään läpi tutkimusongelmat, tutkimusmenetelmät, kohderyhmät ja tutkimuksen luotettavuus. Kyselyitä tehtiin kaksi. Toinen kysely kohdennettiin vuosina kirkon nuorisotyönohjaajaopinnot aloittaneille, joista osa on valmistunut. Toinen vastaajaryhmä ovat seurakuntien rekrytoinnista vastaavat henkilöt eli lähinnä kirkkoherrat ja nuorisotyönjohtajat. 6.1 Tutkimusongelmat Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mihin koulutetut kirkon nuorisotyönohjaajaopiskelijat työllistyvät, ja miksi kirkon virkoihin ei haeta. Selvitimme opiskelijoiden motivaatiota kirkon työtä kohtaan. Tarkoituksena oli myös tuottaa seurakunnille uusia rekrytointimalleja. Seurakunnille osoitetussa kyselyssä pyrimme selvittämään, millaisia välineitä seurakunnat käyttävät rekrytoinnissa ja helpottavatko seurakunnissa suoritettavat harjoittelut rekrytointia. Tutkimusongelmina työssämme ovat: 1. Hakeeko kirkon nuorisotyönohjaajan virkoihin työntekijöitä? 2. Kannustaako koulu opiskelijaa hakeutumaan seurakuntaan töihin? 3. Auttaako harjoittelu työllistymisessä? 4. Vaikuttaako palkkaus hakeutumiseen seurakuntaan töihin? 5. Minne koulutetut nuorisotyönohjaajat työllistyvät? 6. Mikä pelottaa seurakunnan työssä? 6.2 Kohderyhmä Seurakuntien kyselyn lähetimme henkilöille, jotka vastaavat seurakunnissa kirkon nuorisotyönohjaajien rekrytoinnista. Näitä ovat lähinnä kirkkoherrat ja nuorisotyönjohtajat. Apua seurakuntaotoksen valintaan saimme Kirkon tutkimuskeskuksesta. He lähettivät meille listan, jossa oli viidesosa kaikista suomenkielisistä seurakun-

27 22 nista. Seurakuntia oli yhteensä 88. Kysely lähetettiin 75 seurakuntaan, sillä osaan seurakunnista emme onnistuneet löytämään sähköpostiosoitetta ja osa pois jätetyistä seurakunnista kuului seurakuntayhtymään, jolla on yhteinen nuorisotyö. Kyselyn lähetimme sähköpostina, jossa oli vastauslinkki mukana. Kaksi viestiä tuli meille heti takaisin, ilmeisesti vastaanottajan sähköpostiosoite oli muuttunut. Kysely meni siis lopulta perille 73 henkilölle. Vastauksia saimme 28 kappaletta. Vastausprosentiksi muodostuu 38,4 %. Se jäi matalaksi. Vastausprosenttia alentaa ainakin erehdyksemme. Unohdimme nimittäin hiippakuntalistasta Kuopion hiippakunnan. Muutamia yhteydenottoja ja vastauksia saimme kuitenkin myös Kuopion hiippakunnan alueelta, mikä oli erittäin hyvä. Rajasimme opiskelijoille suunnatun tutkimuksen kolmeen eri vuosiluokkaan eli niihin vuosina opiskelunsa Diakonia-ammattikorkeakoulussa ja Keski- Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa aloittaneisiin, jotka saavat valmistuttuaan kirkon nuorisotyönohjaajan pätevyyden. Kohderyhmäämme kuuluivat ainoastaan nuorten puolella opiskelleet. Tähän kohderyhmään päädyimme, sillä heistä lähes kaikki ovat suorittaneet seurakuntaharjoittelun, suurin osa on jo valmistunut ja viimeistenkin sääntömääräinen opiskeluaika päättyy vuoden 2009 lopussa. Näillä opiskelijoilla ja työntekijöillä on kaikkein tuorein käsitys koulusta työelämään siirtymisestä. Opiskelijoille lähetimme kyselyn oppilaitosten opintosihteerien kautta sähköpostina. Ongelmaksi muodostui se, että Diakonia-ammattikorkeakoulussa kysely lähetettiin tuntemattomasta syystä kaikille valmistuneille joka alalta. Tämän huomasimme, kun eräs diakoniksi jouluna 2008 valmistunut lähetti sähköpostia ja ihmetteli kysyttyjä aloittamisvuosia. Useat kohderyhmäämme kuulumattomat olivat onneksi ohittaneet kyselyn, koska sähköpostissa ja saatekirjeessä kävi selväksi kohderyhmä. Osa oli kuitenkin jättänyt lukematta saatekirjeen ja hyppäsi aloittamisvuoden yli, jolloin saimme vastauksia kohderyhmäämme kuulumattomiltakin. Päätimme kuitenkin huomioida heidänkin vastauksensa, sillä heillä oli paljon tärkeää asiaa sanottavana rekrytoinnista. Toinen ongelmakohta oli se, ettemme meinanneet saada lähetettyä Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulusta valmistuneil-

28 23 le kyselyitä ollenkaan. Loppujen lopuksi heidän vastaamisaikansa jäi todella lyhyeksi, mikä näkyy vastaajien määrässä. Opiskelijoiden kyselyyn saimme 81 vastausta. Lähetettyjen kyselyjen määrä on itsellemme hieman epäselvä Diakonia-ammattikorkeakoulussa tapahtuneen erehdyksen vuoksi. Kyselyitä piti lähteä alun perin 258. Vastausprosentiksi muodostuu nämä luvut huomioiden 31,8 %. Jos huomioidaan vastaajista ainoastaan aloittamisvuotensa ilmoittaneet, joita oli 50 vastaajaa, vastausprosentiksi saadaan 19,6 %. Vastausprosentti jäi siis hyvin matalaksi. 6.3 Tutkimuksen eteneminen Syksyllä 2007 saimme ensimmäiset ohjeet, sekä perehdytyksen tutkimuksen ja opinnäytetyön tekemiseen Tutkimuksen tekeminen ja raportointi opintojaksolla. Jakson jälkeen opinnäytetyön aiheen valinta alkoi kehittyä mielessämme ja päätimme tehdä opinnäytetyön yhdessä. Aiheenvalinnan vaikeutta kesti kesäkuuhun 2008, jolloin kävimme neuvottelemassa aiheesta Tampereen ev.lut. seurakuntayhtymän nuorisotoimistossa nuorisosihteerin kanssa. Hän tarjosi meille muutamia aiheita, joista valitsimme elokuuhun mennessä oman aiheemme. Opinnäytetyömme yhteistyösopimus ja hankkeistaminen tehtiin syyskuussa 2008 Tampereen ev. lut. seurakuntayhtymän yhteisen nuorisotyön kanssa. Tutkimussuunnitelma esitettiin opinnäytetyöseminaarissa Teoriapohjan kerääminen ja kirjoittaminen aloitettiin syyskuussa 2008 ja se esiteltiin opinnäytetyöseminaarissa marraskuussa Muutoksia teoriapohjaan tuli senkin jälkeen. Kyselyt tehtiin tammikuun 2009 aikana ja vastaukset saimme helmikuun 2009 aikana. Aineisto analysoitiin ja tulokset kirjoitettiin helmikuun lopussa ja maaliskuussa Opinnäytetyö lähti lopulliseen tarkastukseen maaliskuun 2009 lopussa.