Joensuun ortodoksisen kirkon historiaa Henkilöitä kirkon rakentamisessa Heikki Tarma 2012

Transkriptio

1 1 Joensuun ortodoksisen kirkon historiaa Henkilöitä kirkon rakentamisessa Heikki Tarma 2012 Arvoisat isät ja kunnioitettavat kuulijat. Juuri päättyneessä liturgiassa rukoilimme kirkonrakentajien ja kirkon toiminnassa olleiden henkilöiden puolesta. Joensuun Pyhän Nikolaoksen kirkon 125 vuotisen historian aikana täällä on palvellut eri tehtävissä suuri joukko ihmisiä. Monien kirkon hyväksi toimineiden nimet ovat tiedossa, mutta luultavasti yhtä monien nimet ovat jääneet unholaan. Kerron muutamista kirkkomme kehitykseen vaikuttaneista maallikoista Nikolaoksen kirkon historiasta. Näiden ihmisten panos on jäänyt historiaan joko kirjoitettuna- tai sitten perimätietona. Olen valinnut nämä henkilöt varsin epämääräisen karsinnan perusteella, joten luultavasti joku tärkeä henkilö tästä kertomuksesta jää pois. Mutta aloitetaanpas aivan alusta. Ennen Joensuun kaupungin perustamista 1840 luvulla Joensuu -nimisessä kylässä oli vain kuusi taloa, joista kolme oli kartanotilaa ja kaksi vuokraviljelijää. Kylän halki meni yksi tie, joka sijaitsi nykyisen Siltakadun paikkeilla. Pielisjoen rannassa nykyisen kaupungintalon kohdalla oli Suomen sodan aikaiset kiviesteet ja niiden takana kruunin viljamakasiini. Koskikadun tienoilla Vapaudenpuiston kohdalla oli muutama markkinakoju, jotka olivat käytössä markkina-aikaan. Rantapuiston paikkeilla Malmikadun kohdalla oli hevosten harjoituskenttä, jossa venäläiset sotilaan harjoittivat hevosiaan. Tätä paikkaa kutsuttiin malmiksi ja siitähän Malmikatu on saanut nimensä. Vuonna 1848 eli Joensuun perustamisen aikana alueellamme asui noin sata henkeä. Siitä kaupungin väkiluku alkoi kasvaa aika voimakkaasti. Kaupunki alkoi myöntää soveliaille ihmisille kauppiasoikeuksia eli niin sanottuja porvarikirjoja. Useat näistä porvareista eli kauppiaista tulivat Karjalasta ja muualta ortodoksiselta alueelta. Tässä olivat Joensuun ortodoksiväestön juuret. Tai jos ollaan oikein tarkkoja, värjäri Nils Komlin oli avioitunut Mutalasta kotoisin olleen Anna Mutasen kanssa ja hän oli ortodoksi. Kaupungin ensimmäisenä varsinaisena toiminta vuonna 1849 tänne muutti viisi ortodoksista kauppiasta. He olivat Ivan Kononoff, Wasili Moldakoff, Wasili Tichanoff, Jewsei Solehmainen ja Wasili Nikanoff. Vuonna 1849 Joensuun ortodoksien lukumäärä oli 10, kun kauppiatten perheet ja Komlinin vaimo lasketaan mukaan.. Näiden kauppiaitten joukossaan oli etenkin kaksi, joiden sydämen asiana oli kreikkalais-venäläisen kirkon rakentaminen. He olivat Ivan Kononoff ja Jewsei Solehmainen. Ivan Kononoff Ivan Kononoff juuret olivat Karjalassa, sillä hänen isänsä oli syntynyt Sortavalan maalaiskunnassa. Ivanin isä Gerasimov oli muuttanut Savonlinnaan, missä Ivan syntyi Jo 15 vuotiaana hän meni Helsinkiin kauppaoppiin ja työskenteli eri liikkeissä useita vuosia. Joensuuhun Ivan Kononoff saapui 1849 ja hän haki kaupunkiin kauppiasporvariksi. Hänet valittiin ja hän oli kaupungin ensimmäinen porvarioikeuden saanut kauppias.

2 2 Kononoffin elämäntyö keskittyi nykyajan ihmisen mielestä hieman arveluttaviin ammatteihin. Hän oli nimittäin viinankeittäjä ja oluenpanija. Hän perusti Torikatu 1 sijainneeseen, alun perin saunarakennukseksi rakennettuun, taloon viinatehtaan. Samoin hän perusti Tori- ja Yläsatamakadun kulmaan oluttehtaan. Tuohon aikaan alkoholia käytettiin enemmän lääkkeenä kuin päihdyttävänä juomana. Kun nykyisin alkoholia kulutetaan yli 10 litraa asukasta kohti, Kononoffin aikana vastaava luku oli vain puoli litraa. Kononoff oli myös laivanvarustaja ja vähittäiskauppias. Hänen yhteiskunnallinen toimintansa oli esimerkillistä, sillä hän vaikutti voimakkaasti Joensuun kunnalliselämään, rakennutti kunnallisia rakennuksia ja toimi useissa kaupungin luottamustoimissa. Ivan Kononoff oli se mies, joka ensimmäisenä ryhtyi puuhaamaan kreikkalais-venäläistä kirkkoa Joensuuhun. Hän oli aloitteentekijänä vuonna 1865 pidetylle ensimmäiselle kirkonrakentamiskokoukselle. Vaikka tuo kokous ei kovin paljoa saanut aikaan, Kononoff jatkoi uutterasti kirkkohankkeen parissa. Toisessa kirkonrakentamiskokouksessa Kononoff oli myös aktiivisesti järjestämässä kirkolle rahoitusta. Hän, ensimmäisten joukossa, lupasi lahjoittaa kirkon rakennusrahastoon 400 markkaa, joka vastaa noin euroa. Kononoff oli aina siellä, missä kirkonrakentamisesta puhuttiin ja hänen panoksensa Pyhän Nikolaoksen kirkon valmistumiseen on suuri. Elinaikanaan hän näki Pyhän Nikolaoksen kirkon valmistumisen. Vaikka hän oli muuttanut Muloon ennen kirkon valmistumista, voidaan hyvällä syyllä uskoa, että hän oli mukana kirkon vihkiäisissä. Ivan Kononoff näki vielä Joensuun ortodoksisen seurakunnankin perustamisen 1893, sillä hän kuoli pari vuotta tuon tapahtuman jälkeen. Jewsei Solehmainen Toinen kirkon rakentamisessa mukana olleista kaupungin ensimmäisistä porvareista oli Jewsei Solehmainen, Ilomantsin poika. Solehmainen oli sekatavarakauppias, sahan perustaja ja terva- ja tärpättitehtailija. Hän oli myös alusta alkaen mukana kirkonrakentamishankkeessa. Myös Solehmainen lupasi lahjoittaa 400 ruplaa kirkonrakentamisrahastoon. Tämän lisäksi antoi luvan kaataa 400 tukkia omasta metsästään kirkkorakennusta varten. Jewsei Solehmainen muutti pois Joensuusta Kontiolahteen vuonna 1879, mutta tiedetään, että hän sieltä käsin avusti ja tuki Joensuun kirkon rakentamista ja oman seurakunnan perustamista. Kun kaupunki kasvoi ja uusia ortodokseja saapui ja syntyi Joensuuhun, useat heistä olivat hyvin aktiivisia kirkkohankkeen kannattajia. Otetaan pari esimerkkiä.

3 3 Jakob Filippoff Jakob Filippoff syntyi Impilahdella 1824 ja tuli Joensuuhun kauppiaaksi Hänellä oli vankka kaupallinen kokemus ennen muuttoa Joensuuhun. Hän oli toiminut 12 vuoden ajan kauppias Bergin kaupassa Sortavalassa ja sai tällä todistuksella porvarioikeuden Joensuuhun. Hänen taloudellinen asinantuntemisensa oli hyödyksi myös kaupungin virastossa. Hän oli muun muassa Joensuun kaupungin tilintarkastaja, rahatoimikamarin jäsen ja suostuntaverolautakunnan varajäsen. Myös ortodoksinen kirkko käytti hänen taloudellista tietämystään hyväksi seurakunnan tilinpidossa ja varojen huolehtimisessa. Jakob Filippoff toimi erityisen aktiivisesti ortodoksisen kirkon rakentamisen puolesta. Hänet valittiin ort. kirkkoneuvoston jäseneksi ja hän oli myös toiminut rakennustoimikunnassa. Myös Filippoff lahjoitti 400 ruplaa kirkonrakennusrahastoon. Jakob Filippoff eli poikamiehenä koko ikänsä. Vanhoilla päivillään hänestä tuli varsin äkäinen mies. Kerrotaan muun muassa, että kun kuvernööri oli tulossa vierailulle Joensuuhun, hänelle piti lainata jostain kunnolliset juhlavaunut. Vuokrausta kysyttiin myös Filippoffilta mutta hän oli vastannut, ettei hän omia vaunujaan lainaa kaikenkarvaisille vierailijoille. Hankkikoot omat vaunut, jos niin hienosti haluaa ajella, hänen kerrotaan sanoneen. Kun Filippoff ei onnistunut löytämään seuraajaa yritykselleen, hän muutti takaisin Impilahdelle ja kuoli siellä vuonna Mainittakoon, että Jakob Filippoff on lahjoittanut kirkkosalin vasemmalla puolella olevan ristiinnaulitun Kristuksen. Muita kirkon hyväksi toimineita Myös monia muita ortodokseja olisi mainittava. Esimerkiksi Ivan Poläkoff, joka lahjoitti 600 ruplaa ja sen lisäksi sata tukkia kirkon rakennusrahastoon. Tai Mikael Hoppujeff epäonninen kauppias, joka lahjoitti peräti 600 ruplaa ja 200 tukkia kirkkoa varten. Kymmenen vuoden kuluttua Hoppujeff menetti koko omaisuutensa epäonnistuneiden liiketoimiensa vuoksi. Mikael Hoppujeff oli kuitenkin hyvin aktiivinen ortodoksi ja toimi pyyteettömästi Joensuun kirkon rakentamisen puolesta. Kun Pyhän Nikolaoksen kirkko saatiin rakennettua 1887, voisi sanoa, että siitä ne vasta kustannukset alkoivatkin. Rahaa tarvittiin papin, diakonin ja kanttorin palkkaamiseen, kirkon korjaamiseen ja kunnostamiseen. Jälleen tarvittiin henkilöitä, jotka avaisivat kukkaron nyörit tai auttoivat muuten ammattitaidoillaan. Ja jälleen kirkon onneksi sellaisia henkilöitä löytyi. Isä Erkki Piiroinen toisti monta kertaa lauseen, että jos Joensuussa ei olisi ollut niin avuliaita karjalaisia kauppiaita, ei Joensuussa olisi kirkkoa. Tuo lause pitänee paikkansa, kun ajatellaan aikaa aina 1950 luvun loppuun saakka. Tuona aikana Joensuuhun tuli erityisen ansiokkaita ja varakkaita kauppiaita, joiden panos kirkon ja seurakunnan rakentamiseksi on ollut erityisen huomattava. Otan muutaman esimerkin 1900 luvun ihmisistä. Wasili Ipatoff Wasili Ipatoff Repolan Muujärveltä kotoisin ollut laukkukauppias, joka muutti ensin Nurmekseen, mutta joutui sieltä oikeastaan pakenemaan Joensuuhun 1900 luvun vaihteessa. Tuolloinhan

4 4 Suomessa elettiin erittäin vaikeata Sortovuosien aikaa. Sortovuosina Venäjän tarkoituksena oli lakkauttaa Suomen autonominen asema ja liittää meidät suoraan osaksi Venäjää. Aivan sortovuosien alussa kansalaisten keskuuteen laskettiin huhu, missä karjalaista alkuperää olleita kauppiaita syytettiin valheellisten tietojen levittämisestä ja rahan viemisestä vallankumoushankkeisiin. Myös Wasili Ipatoffia syytettiin tästä salahankkeesta. Sanomalehdet mainitsivat Ipatoffin nimeltä ja häntä syytettiin siitä, miten hän oli vaurastunut nurmeslaisten rahoilla ja nyt vie noita juudasrahoja venäjälle, jonka tarkoitus on hävittää koko Suomen maa. Lehti vielä kehotti, ettei kukaan enää astuisi Ipatoffin kauppaan ostoksille. Kun tällaista kirjoitettiin sanomalehdissä nimeltä mainiten, oli kai aika luonnollista, että kauppiasura oli lopussa. Niinpä Wasili muutti Joensuuhun ja vaurastuikin täällä nopeasti ja paljon. Hän oli henkeen ja vereen uskovainen ortodoksi ja osallistui monin tavoin kirkon työhön. Hän osallistui kirkon työhön runsailla lahjoituksillaan ja olipa myös kirkon isännöitsijä parin vuosikymmenen ajan. Vaikka Ipatoff oli varsin tarkka rahoistaan, kirkon tukemisessa häntä ei voi missään nimessä nuuaksi sanoa. Paavo Pänttönen Paavo Pänttönen Repolan Omeliassa 1876 syntynyt muutti Joensuuhun 1900 luvun vaihteessa. Paavon ollessa 14 vuotias hänen molemmat vanhempansa kuolivat ja Paavo joutui lähtemään maailmalle leipää hankkimaan. Karjalaisten ihmisten tapaan lähes ainoa elannon hankkimismuoto oli laukkukauppa ja niinpä Paavokin ryhtyi kantamaan laukkua. Hän kierteli markkinoilla ja sai sieltä alkuvarallisuuden. Pänttönen tuli Joensuhun 1901 ja perusti tänne oman kivijalkakauppansa. Hän toimi kirkon isännöitsijänä kuolemaansa saakka. Paavo Pänttönen kuoli ennenaikaisesti 47 vuotiaana. Hänen leskensä Anastasia Pänttönen jatkoi voimakasta kirkon tukemista muun muassa kustantamalla kirkon ikonostaasin kultauksen 1930 luvulla. Isä Erkki Piiroinen kertoi aikoinaan tästä tapahtumasta. Hän sanoi, että ennen eläkkeelle siirtymistään hänellä oli yksi tekemätön työ, mikä vaivasi hänen mieltään, nimittäin Anastasia Pänttösen lahjoitus ikonostaasin kultausta varten. Tätä hanketta ei vielä oltu saatu suoritettua. Vähän ennen eläkkeelle siirtymistään tämäkin työ saatii suoritettua ja Isä Erkki sanoi, että tuon työn saatua loppuun hän saattoi jäädä eläkkeelle hyvällä omalla tunnolla. Kaikki lupaamani asiat olivat silloin toteutuneet, isä Erkki mainitsi. Simeon Saharoff Simeon Saharoff syntyi Rukajärvellä ja nuorena poikana hän pääsi enonsa oppiin turkisliikkeeseen Pietariin. Siellä hänen elämänsä alkoi hyvin ja hänestä kehittyi nopeasti erittäin hyvä turkisten tuntija. Kun Simeonin oppi-isällä Sololoffilla ei ollut omia lapsia, myi hän liikkeensä Saharoffille. Simeonista tulikin nopeasti huomattava turkisten tukkukauppias. Hän kierteli myös ahkerasti Suomessa. Venäjän vallankumouksen tultua 1917 Saharoff joutui pakenemaan Suomeen. Koko omaisuus jäi Pietariin ja Suomessa olleet ruplasijoitukset muuttuivat arvottomiksi. Ainoa, mikä hänellä oli jäljellä oli hänen ammattitaitonsa.

5 5 Saharoff muutti Joensuuhun heti vallankumouksen jälkeen ja perusti tänne lankomiehensä Ivan Dobrinin kanssa tukkuliikkeen. Tämä yritys Dobrinin & Saharoff menestyi niin hyvin, että yrityksestä tuli suurin turkisalan tukkuliike koko itäisessä suomessa. Kerrotaan, että Dobrinin & Saharoff olisivat muun muassa myyneet Englannin kuninkaan kruunajaisiin tuhansia arvoturkiksia. Simeon Saharoff oli harras ortodoksi ja hän muisti Joensuun ortodoksista seurakuntaa monilla tavara- ja rahalahjoituksilla. Esimerkiksi Pyhän Nikolaoksen kirkon pienempi kattokruunu on Simeon Saharoffin lahjoittama. Saharoff toimi myös kirkon isännöitsijänä ja muissa kirkon toimissa. Simeon Sahroff muutti nimensä Sarvamaaksi. Iva Dobrinin Ivan Dobrinin syntyi Vienan Karjalassa Akonlahdessa vuonna Hänen isänsä oli laukkukauppias ja sai surmansa tapaturmaisesti Ivanin ollessa 13 vuotias. Perhe joutui ahdinkoon ja Ivan joutui lähtemään maailmalle elantoa etsimään. Äiti antoi minulle palan ruisleipää ja ikonin taskuun ja sanoi, että lähdepäs poika etsimään omaa leipää maailmalta, Ivan oli kertonut. Dobrinin perusti kaupan ensin Lieksaan ja tuli sieltä sitten Joensuuhun Hän perusti Simeon Saharoffin kanssa tukkuliikkeen. Vuonna 1935 hän siirtyi myös vaatetusteollisuusyrittäjäksi ja perusti aikanaan Joensuuhun kaksi teollista yritystä. Dobrinin avioitui Repolan Lentierasta kotoisin olleen Nadja Höttösen kanssa. Simeon Saharoff oli puolestaan avioutunut Nadjan vanhemman siskon Marian kanssa. Sekä Saharoffin että Dobrininin perheet olivat hartaita uskovaisia. Nadja Dobrinin ja Maria Saharoff osasivat kirkkoslaavia ja heidän kerrotaan menneen liturgia-aamuina jo kello 4 kirkkoon lukemaan slaavinkielisiä rukouksia. Ivan Dobrinin kuului ns. vanhauskoisiin eli staroviereihin ja sanotaan, että Akonlahdessa Dobrininien perheen talossa olisi ollut strarovierien kelja. Ivan Dobrinin oli voimakas kirkon taloudellinen tukija. Vuonna 1925 kirkon ympärille rakennettiin puuaita, jonka maksoi Dobrinin. Samoin Ivan Dobrinin kustansi kirkon ulkomaalauksen pari kertaa. Ivan Dobrinin toimi myös kirkon isännöitsijänä ja kirkkoneuvostossa. Hänelle myönnettiin useita kirkollisia kunniamerkkejä. Ivan Dobrinin muutti Joensuussa nimensä Juhana Tarmaksi. Vielä on monia karjalaisia henkilöistä, joista pitäisi kertoa. Esimerkiksi Paul Karhapää, jonka ansiosta Joensuun ortodoksinen seurakunta sai tarvittaessa halpakorkoista lainaa. Paavo Miinin lahjoitti kirkkotekstiilejä, Antti Mutanen toimi monta kertaa yhdyshenkilönä eri yhteyksissä, Feodor Levoskin, Ville Zerni ja monia muita. Kirkon historiassa siirryttiin 1970 luvulla uuteen aikaan, kun karjalaista alkuperää olleiden ortodoksien osuus alkoi vähetä. Kirkkoon liittymisen vuoksi ortodoksien jakauma alkoi muuttua voisiko sanoa suomalaisemmaksi. Tuolloin kirkon ylläpitoon liittyi myös manner-suomen ortodoksia yhä voimakkaammin. Heidän panoksensa on koko ajan kasvava.

6 6 Nyt viime vuosikymmeninä olemme olleet jälleen uusien haasteiden edessä. Maahanmuuttajien osuus on kirkossamme kasvanut ja ilmeisesti kasvaa edelleen. Kirkko elää muutoksen aikaa mutta mikä on ilahduttavaa, kirkon hyväksi palveleminen ja into tehdä työtä seurakunnan vuoksi eivät ole lainkaan vähentyneet, päinvastoin. Meillä on edelleenkin suuri joukko henkilöitä, jotka antaumuksella palvelevat tätä rakasta kirkkoamme ja seurakuntaa. Toivotankin monia armorikkaita vuosia Pyhän Nikolaoksen kirkon täyttäessä kunniakkaat 125 vuotta. Olkoot seuraavat 125 vuotta yhtä arvokkaat ja ansiokkaat.