Lassen Sie sich von dem vorliegenden Heft inspirieren. Auf ein Wiedersehen vielleicht in Meißen?

Transkriptio

1 SAATESANAT YKSI KERRALLAAN Suomen lain mukaan naimisissa saa olla vain yhden puolison kanssa kerrallaan. Yllättävästä näkökulmasta tähän törmäsi Saksassa asuva suomalaisnainen, joka pyysi Suomen viranomaiselta esteettömyystodistusta solmiakseen avioliiton. Vastaus sai hänet hämmästymään: Te ette voi solmia avioliittoa, sillä olette naimisissa. Kyseinen henkilö oli unohtanut ilmoittaa Suomen rekisteriviranomaisille saksalaisen puolisonsa kuolemasta, ja oli siis Suomessa paperilla edelleen naimisissa henkilön kanssa, joka oli kuollut jo monta vuotta aiemmin. Ulkomailla asuvien Suomen kansalaisten on tärkeää muistaa, että heidän henkilötiedoissaan tapahtuneet muutokset tulevat väestötietojärjestelmään vain, kun henkilö itse ilmoittaa asiasta, muistuttaa Leena Meier Suomen Berliinin suurlähetystöstä. Lue lisää tärkeistä henkilötietoasioista sivulta 12. Lapset kysyvät suoraan, myös Jumalasta. Vastatessa meillä vanhemmilla vain helposti menee jauhot suuhun. Lasten iloksi ja vanhempien tueksi aloitamme tässä lehdessä sarjan, jossa pastori Anssi Elenius vastaa lasten kysymyksiin kristillisen uskon aiheista. Osaako Jeesus taikoa? kysyi 5-vuotias Tuulia. Anssi-papin vastauksen Jeesuksen hattutempuista voit lukea sivulta 10. Toimitus odottelee lisää kysymyksiä kaikesta Taivaan ja maan välillä osoitteella In anderen Sphären schweben auch die Künstlerinnen und Künstler, so scheint es mir bei der Betrachtung des einen oder anderen Werkes. Was ist Kunst? Das, was man Kunst nennt, entsteht zwischen dem Betrachter und dem Kunstwerk, sagt Kunsthistorikerin Hellevi Rebmann. Wie die Kunst in das Kunstwerk kommt, erläutert sie auf Seite 16 und 17. Immer mal was Neues gibt es auch in der finnischen kirchlichen Arbeit. Geschäftsführer Mauri Lunnamo hat die für 2009 geplanten Aktivitäten auf Seite 3 für Sie unter die Lupe genommen. Wind in den Segeln haben zumindest unsere verschiedenen Seminare, über die Sie auch in dieser Rengas-Ausgabe lesen können: 30+ startete im Januar erfolgreich. Die Tage der Zweisprachigkeit ziehen von Frankfurt aus Kreise. Wer das erste VV-Partnerschaftsseminar verpasst hat, bekommt dieses Jahr eine neue Chance. Und für die Männer ist etwas ganz Eigenes in Planung Lassen Sie sich von dem vorliegenden Heft inspirieren. Auf ein Wiedersehen vielleicht in Meißen? Tapaamisiin SKTK:n vuosikokouksessa Meißenissa ! Ritva Prinz Renkaan toimittaja/redakteurin

2 KUUKAUDEN SANA ARVAA KUKA? Joskus luulen tietäväni, mitä Jumala tahtoo tai millainen Hän on. Sitten saan pikaisen palautuksen takaisin todellisuuteen. En tiedä, enkä tunne. Jumala on salattu, läheinen ja kaukainen samalla kertaa. En voi saada selvää Hänen suunnitelmistaan, koska jos luulen niiden olevan yhteneviä omieni kanssa, saattaa yllätyksenä olla uusi suunta. Jumala on ihmisen näköinen Jeesuksessa ja Hän on Henki, joka asuu minussa, kastetussa ihmisessä. Suoraan sanoen, joskus ihan pelottaa tällainen usko. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet (Joh. 1: 18). Jo Raamatun alkulehdiltä saamme lukea, että ihmiset ovat halunneet nähdä Jumalan siinä onnistumatta. Ja koska emme saa nähdä, haluamme itse tehdä kuvan Hänestä sekin on kautta historian toistuva inhimillinen virhe. Se ei ole erityisemmin miellyttänyt Jumalaa. Muuta kuvaa ei ole annettu kuin ihmiseksi syntynyt Jeesus. Sen pitää riittää meille ja siinä on ihan tarpeeksi ajateltavaa paaston ajaksi. Jos kuva selkenee, on pääsiäinen todellista juhlaa! Jumalan salaisuus on suurimmillaan siinä vaatimattomuudessa, jossa Hän ilmestyy ihmisten arkeen. Joulun ihme on suuri ja pääsiäisen ihme on sitäkin suurempi: Jumala päätti laittaa pisteen meidän ihmisten syntivelkoihin kaikki on ristillä anteeksi annettu. Sillä aikaa, kun me pohdimme Jumalan olemusta ja tähyilemme taivaan rantaan ja kauas silmän kantamattomiin avaruuksiin, Hän onkin jo aivan lähellä ja ohjailee meidän elämäämme. Kun luulemme päästävämme Hänet omaan elämäämme etuovesta, Hän tuleekin hiljaa takakautta. Luulemme kokevamme Hänet naurussa ja Hän onkin läsnä itkussa. Tai etsimme Häntä herätyskokouksista ja Hän tulee luokse hiljaisessa yön yksinäisyydessä. Juuri kun luulen omien suunnitelmieni olevan onnistuneita ja pyytelen jatkollekin siunausta, Hän onkin selkäni takana ja laittaa silmilleni kääreen kysyen hiljaa: Arvaa kuka? Ehkä tuntematon onkin turvallista. Jumala ohjaa meidän elämäämme kuin nykyaikana autoissa navigaattorit. Näkymättömänä ja hiukan oudon pelottavanakin, mutta kuitenkin niin turvallisesti ja varmasti. Arvaa kuka on jossakin ja pitää sinua silmällä? Ettet jalkaasi kiveen loukkaisi ja jotta pääsisit turvallisesti perille Isän kotiin. Gott, du bist gegenwärtig über uns, unter uns, in uns. Dank sei dir für alles Gute, was du uns schenkst. Lass uns auch das Schwere aus deiner Hand annehmen. Lass uns dich empfangen, dich spüren, dich miteinander teilen. Sei du bei uns und begleite uns. Sei du unter uns und trage uns. Sei du über uns und segne uns. (Michael Heymel) Helena Eckhoff

3 Mitä uutta toimintasuunnitelmassa? Neue Impulse in unserer Arbeit Suomalaisen kirkollisen työn alkaneen vuoden toimintasuunnitelmaa tarkasteltaessa huomio kiinnittyy valtakunnallisen työn uusiin vastuualueisiin. Näitä ovat kristillinen kasvatus ja missio = lähetystyö ja kansainvälinen diakonia (Sanna Kiviluoto ja Anssi Elenius), spiritualiteetti (Helena Eckhoff) ja diakonia- ja naapuriaputoiminta (Kai Henttonen). Pappien yhdyshenkilönä toimii edelleen Miika Rosendahl. Vastuualueiden tarkoituksena on tukea ja rikastuttaa paikallisseurakuntien työtä mm. uusilla kokeilluilla ideoilla. Lisäksi järjestetään valtakunnallisia tai alueittain toteutettavia tapahtumia. Kaksikielisyyspäivät Frankfurtin viime syksyn tapahtuman rohkaisemana vastaavia tilaisuuksia on logopedi Heli Hornin johdolla tarkoitus järjestää neljällä paikkakunnalla. Virtaa välillämme Ensimmäisen parisuhdekurssin kokemusten perusteella vuodelle 2009 on suunniteltu kaksi kurssia. Kurssien vetäjinä toimivat Päivi ja Mario Lukkari yhdistäen sielunhoidollisen kompetenssin kaksikieliseen taustaan. Tavoitteena on myös löytää kurssin vetäjän tehtäviin koulutettavia pareja. Hiljaisuuden retriitti Suosittu viikonloppu tarjoaa toimintavuonna kahtena eri ajankohtana mahdollisuuden irtautua arjen oravanpyörästä. Uusina tapahtumina toteutettiin jo tammikuussa viikonloppu nuorille naisille. Suunnitteilla on lisäksi bibliodraamaviikonloppu, viikonlopputapahtuma miehille ja lähinnä nuorille suunnattu Gospel- ja missio leiri. Diakoniatyöhön liittyen tutkitaan mahdollisuuksia vanhusten asumispalvelujen kehittämiseen professori Dörnerin viime marraskuun naapuriapuseminaarissa esittelemän ambulante Wohnpflegegruppe mallin pohjalta. Lisäksi pyritään innostamaan suurimmista suomalaiskeskuksista 1-2 vapaaehtoista koulutettavaksi saattohoitotyöhön. Berliinin rohkaisevien kokemusten jälkeen suomalaisia diakoniaharjoittelijoita on tarkoitus saada myös muihin seurakuntiin. Nuorisotyössä uudistunut ISO-toiminta tarjoaa modulimallin ansiosta entistä useammalle mahdollisuuden hankkia ryhmänjohtajan taitojen lisäksi arvostettu Juleica-kortti. Als grundlegende Veränderung in der finnischen kirchlichen Arbeit wurden neue landesweite Verantwortungsbereiche eingeführt: Christliche Erziehung (Sanna Kiviluoto und Anssi Elenius), Mission und internationale Diakonie (Sanna Kiviluoto und Anssi Elenius), Spiritualität (Helena Eckhoff) sowie Diakonie und Nachbarschaftshilfe (Kai Henttonen). Miika Rosendahl wirkt nach wie vor als Sprecher der Pfarrer. Die neuen Verantwortungsbereiche sollen neue Impulse für die Arbeit in den Ortsgemeinden liefern und sie in ihrer Arbeit unterstützen. Als besondere oder neue Seminare sind geplant: Tage der Zweisprachigkeit, Partnerschaftskurs Virtaa välillämme, Stille Wochenenden, ein Wochenende für junge Frauen und ein Männer-Wochenende, Gospel- und Mission-Camp für Jugendliche. In der Jugendarbeit wird ein modulares ISO-Schulungsmodell eingeführt, das auch den Erwerb der Juleica-Karte ermöglicht. Im Bereich der Diakonie liegt ein besonderer Schwerpunkt auf der älteren Generation: Die Umsetzbarkeit der ambulanten Wohnpflegegruppen soll untersucht und Freiwillige für Sterbebegleitung geschult werden. Lisää toiminnastamme voit lukea maaliskuussa uudistettavilta nettisivuiltamme ja tietysti Rengas-lehdestä. Tervetuloa mukaan! Wir freuen uns auf Sie! Mauri Lunnamo toiminnanjohtaja/geschäftsführer

4 VUOSIKOKOUS Mitä saavutit? Mikä jäi kesken? Erovuorossa olevat johtokunnan jäsenet vastaavat Mihin vaikutit tai mitä saavutit päättyvällä kaudella johtokunnassa? Olen puheenjohtajana parhaani mukaan yrittänyt johtaa työtä siten, että vaikeatkin asiat on voitu nostaa pöydälle ja että niistä on voitu avoimesti keskustella. Johtokunnan kokouksissa on aina pitkät asialistat, mutta olemme aina saaneet meille asetetut tehtävät loppuun asti hoidettua. Johtokunnassa vallitsee avoin ja hyvä henki. Mikä jäi kesken? Tämä työkenttä on loputon. Aiotko asettautua ehdokkaaksi uudelleen? Aion asettua ehdokkaaksi. Haluan jatkaa alkamaani työtä, jos se minulle sallitaan. Mitä eväitä annat uusille johtokunnan jäsenille? Tuo esille omia ideoita, älä pidä niitä piilossa! Eva Otremba Mihin vaikutit tai mitä saavutit päättyvällä kaudella johtokunnassa? Johtokuntatyöskentely on yhteistyötä, on vaikea sanoa, mihin juuri minä rivijäsenenä olen vaikuttanut. Ehkä siihen, että lähetysseminaareja edelleen järjestetään. Yritin käydä rakentavaa keskustelua. Renkaaseen on tullut muutaman kerran kirjoitettua eri asioiden yhteydessä. Mikä jäi kesken? Mikä jäi kesken... vaikea kysymys tämäkin. Seurakunnasta pitäisi löytyä paikka kaikenikäisille jäsenille, siinä on haastetta, johon vastaaminen jää aina kesken ja johon papit ja seurakuntien vastuunkantajat tarvitsevat SKTK:n täyden tuen. Ei tällaisissa asioissa ihan valmista taida tulla koskaan. Aiotko asettautua ehdokkaaksi uudelleen? En aio asettua uudelleen ehdokkaaksi. Olen aloittanut opiskelut, minulla on kouluikäiset lapset ja Dresdenin seurakunnan puheenjohtajuuskin vie oman aikansa, joten en ehdi nyt kaikkea, jostakin on karsittava. Mitä eväitä annat uusille johtokunnan jäsenille? Alussa ei pidä pelätä tehdä ns. tyhmiä kysymyksiä, johtokuntatyöhön ja koko kirkollisen työn kenttään pääsee nopeimmin sisälle kysymällä ja kyseenalaistamalla. Johtokunta muodostuu ihmisistä, joilla on erilaiset mielipiteet ja taustat, joita vasten he asioita käsittelevät. Kannattaa miettiä, mikä itselle on Saksassa tehtävässä suomalaisessa kirkollisessa työssä tärkeää, ja kuunnella ympäristön viestejä. Annaliisa Kühn

5 Mihin vaikutit tai mitä saavutit päättyvällä kaudella johtokunnassa? En voi röyhistellä rintaani ja sanoa, että jokin tietty päätös oli alusta loppuun minun ideani. Yritin tuoda esiin oman näkökantani, mielipiteeni päätettävistä asioista ja äänestää sen mukaan. Olemme olleet hyvin samoilla linjoilla ja päätökset ovat olleet sen mukaisia. Ensimmäinen kausi on oikeastaan sisäänajo johtokunnan työskentelyyn. Mikä jäi kesken? Suomalaisten seurakuntien tulevaisuus, mitkä ovat tavoitteet, mihin suuntaan olemme menossa. Aiotko asettautua ehdokkaaksi uudelleen? Jos Jumala suo ja terveyttä riittää, niin kyllä. Onhan tässä vielä aikaa ja seurakuntien edustajathan siitä lopullisesti päättävät. Mitä eväitä annat uusille johtokunnan jäsenille? Jos haluat toimia hyvässä tiimissä yhteisten asioiden hyväksi ja sinulla on siihen innostusta ja haluat katsoa tulevaisuuteen ja rakentaa sitä yhdessä muiden kanssa kaikkien meidän suomalaisten parhaaksi, niin olet oikea henkilö johtokuntaan. Leena Andreller Mihin vaikutit tai mitä saavutit päättyvällä kaudella johtokunnassa? Varajäsenenä astun kuvioon vasta silloin, kun joku varsinaisista jäsenistä ei pääse kokoukseen. Melkein aina kaikki johtokunnan jäsenet ovat olleet läsnä, joten olen itse osallistunut vain yhteen kokoukseen. Pyrin siinä kokouksessa edesauttamaan johtokunnan toimintaa parhaani mukaan. Kokouksen ammattimaisuus ja johtokunnan into ovat olleet vaikuttavia! Aiotko asettautua ehdokkaaksi uudelleen? Kyllä, aion asettua uudestaan ehdolle. Mitä eväitä annat uusille johtokunnan jäsenille? Vaikka johtokunnan haasteet eivät liiku ostetaanko myyjäisiin tänä vuonna enemmän sinappia ja siirappia -tasolla, jokainen, jolla on elämänkokemusta ja intoa, voi edesauttaa suomalaista kirkollista työtä täällä Saksassa osallistumalla itse johtokunnan työhön. Meillä on toimiva tiimi, joka integroi uusia jäseniä hyvin. Karl-Friedrich von Knorre SKTK:n vuosikokous 2009 Meißenissa ! Lisätietoja, kuvia ja kertomuksia

6 VUOSIKOKOUS Miksi seurakunta on? Seurakunta ei ole itseään varten, ei myöskään kirkko. Ne eivät ole itsetarkoitus. Ne ovat olemassa tiettyä tehtävää varten. Seurakunnan ja kirkon perustehtävä on klassisesti tiivistetty ilmaisuihin: leiturgia diakonia martyria eli palvonta palvelu todistus. Palvonta tarkoittaa spiritualiteettia, Jumalan sanan ja sakramentin vastaanottamista, kiitosta, rukousta, ylistystä. Liturgiassa ihminen on Jumalan edessä, puhuteltavana, hoidettavana, armahdettavana, rakastettavana. Usko tulee kuulemisesta ja syntyy siellä, missä Jumala tulee meitä lähelle. Ihminen on vastaanottaja, Jumala antaja. Ja Jumala tahtoo antaa kaiken sen hyvän, mitä hän on ja hänellä on: Tätä on olla Jumala, ei ottaa, vaan antaa hyvää (Luther). Martyria tarkoittaa todistusta sanoin ja teoin oman elämän perustasta, siitä uskosta ja luottamuksesta, minkä varassa elän, uskon ja toivon. Osa todistusta on missio, lähetys. Diakonia on palvelua, jossa annan sen hyvän, minkä itse olen uskossa saanut Jumalalta lahjana vastaanottaa, eteenpäin välittämällä lähimmäisestäni, rakastamalla ja armahtamalla häntä. Kristityn missio, hänen elämänsä perustehtävä on yksinkertaisesti uskoa ja rakastaa. Usko on niin syvää luottamusta Jumalaan, että se vapauttaa ihmisen oman kurjuutensa vaikerruksesta ja epäjumalien - minä itse, raha, ura, oma etu, järki - palvonnasta palvelemaan toista ihmistä. Tällöin ihmisen elämä on parhaimmillaan syvän ihmisyyden ja armahtavaisuuden muovaamaa heijastaen jotakin Jumalasta. Lutherin mukaan ihmisen kohtaaminen voi tällöin olla kuin Kristuksen kohtaamista. Ihmisyys ja jumaluus lävistävät toisensa: Kaikki teot paitsi usko on suunnattava lähimmäiseen. Sillä Jumala ei vaadi meiltä mitään tekoa häntä itseään kohtaan, vaan ainoastaan uskoa Kristuksen kautta... Sen jälkeen älä ajattele muuta kuin että teet lähimmäisellesi, kuten Kristus on tehnyt sinulle. Anna kaiken työsi ja koko elämäsi olla suunnattu lähimmäiseesi. Etsi, missä on köyhiä, sairaita ja kaikenlaisia kurjia; heitä auta; siellä pane elämäsi harjoitukseen. Anna sellaisten nauttia itsestäsi miten he tarvitsevatkin sinua, niin paljon kuin kykenet ruumiillasi, omaisuudellasi ja kunniallasi. Auttaminen on konkreettista apua konkreettisessa hädässä. Tärkeintä on kuitenkin auttaa ihmistä löytämään uudelleen usko omaan arvoonsa, epäonnistumisten ja syyllisyyden jälkeen usko uuden alun ja elämän mahdollisuuteen. Moralismille ja tuomitsemiselle ei tässä rakkaudessa jää mitään tilaa: Minun on oltava ystävä syntiselle ja rakastettava häntä... Siksi tahdomme puhua tästä rakkauden korkeasta työstä, että hurskaan miehen on puolustettava vanhurskaudellaan syntistä, hurskaan vaimon on annettava kunniansa pahimmalle huoralle. Sillä tätä ei tee maailma eikä järki. Siellä missä on yksin järki ja rehelliset, hurskaat ihmiset, siellä todistetaan hurskaus vain siten, että osataan nyrpistää nenää syntisille... Kristityn elämänmalli on siis kaikkia erottavat rajat radikaalisti rikkoneen Kristuksen elämänmalli. Elämänmallina se on vaihtoehtoinen; selkeässä ristiriidassa sen kanssa, mitä ns. maailma tarjoaa ja hamuaa: Sillä, mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se kaikki on maailmasta, ei Isästä (1 Joh 2, 16). Sen rajattoman ahneuden ja oman edun tavoittelun edessä, mistä maailmanlaajuinen talouskriisi kertoo, Johanneksen sanat saavat mielenkiintoista ajankohtaisuutta. Kaikki käskyt sisältyvät pohjimmiltaan rakkauden käskyyn. Vain käskyt, jotka tukevat rakkauden toteutumista maailmassa, ovat aidosti kristillisiä. Siksi inhimillisyys on lopulta uskon ainoa mitta, kuten viimeisen tuomion kuvaus (Mt 25) kärjekkäästi korostaa. Jumalan palvele

7 minen tapahtuu keskellä tätä maailmaa, oman perheen, työn, kutsumuksen, arjen keskellä ja se konkretisoituu jokaisen ihmisen hädän edessä. Se on oikean uskon lahjomaton kriteeri: Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa, mutta vihaa veljeään, hän valehtelee. (1 Joh 4, 20). Miten seurakunta jäsentyy tähän uskon kokonaisuuteen? Seurakunnan keskeinen määritelmä Uudessa testamentissa on Kristuksen ruumis (vrt. 1 Kor 6; 1 Kor 12). Sen ykseys ylittää kaikki aikaisemmat erot: Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Tässä ruumiissa jokainen jäsen on välttämätön. Kukaan ei voi korvata toista. Jäsenten erilaisuus ja moninaisuus on ruumiin olemassaolon ja toimivuuden edellytys. Yhdenlaiset, vain yhdellä tavalla ajattelevat ja kokevat uskovaiset eivät koskaan muodosta Kristuksen ruumista, jonka jäsenten erilaisuus on sen rikkaus. Mutta miksi ruumis on, mikä on seurakunnan ja kirkon varsinainen missio? Jäsenten yksiselitteinen tehtävä on huolehtia toinen toisestaan, huolehtia siitä, ettei kukaan jää omassa hädässään yksin. Seurakunnan jäsenten välillä vallitsee elämän- ja kohtalonyhteys. Elämä sen eri vaiheet, kohtalot, murheet, mutta myös ilot ja onnen hetket on tarkoitettu yhdessä jaettavaksi: Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa. (Room, 12, 15) ja Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain. (Gal 6, 2) Yhteinen ja toisen hyvän ajatus on seurakuntaelämän punainen lanka. Jokainen on tässä elämässä välillä auttaja, välillä autettava. Jokainen on aitona ihmisenä rajallinen, vajavainen, ristiriitainen, jokaisella on oma vammansa ja avun ja tuen tarpeensa - ja täysi oikeus niin kriisiinsä kuin toisten apuun sen keskellä. Raamatussa rakkaus määritellään äärettömän konkreettisesti: Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme. Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä? (1 Joh. 3, 16-17) Jos veljenne tai sisarenne on vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa, niin turha teidän on sanoa: Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin, jos ette anna heille, mitä he elääkseen tarvitsevat. (Jaak. 2, 15-17) Miksi seurakunta on, miksi kristitty siis on? Sen tähden, että jokainen pelastuisi? Mutta, mikä on tuon pelastuksen sisältö? Kristitty ei sulkeudu itseensä, ei omaan uskoonsa tai uskon hurmioonsa. Hänen hurskautensa kriteeri on se, auttaako ja tukeeko se toista ihmistä. Se on uusi suhde Jumalaan, uusi suhde omaan minään, uusi suhde lähimmäiseen ja maailmaan, uusi rohkeus elää, uskoa, toivoa ja rakastaa. Sitä varten kristitty elää, sitä varten seurakunta ja kirkko on. Kai Henttonen (Lyhennetty idän aluepäivillä viime lokakuussa pidetystä raamattutunnista)

8 Anders als erwartet und begeisternd Ohne Details zu kennen, hatte ich irgendwann im Frühjahr diesem gemeinsamen Wochenende zugestimmt. So richtig vorstellen konnte ich mir nichts virtaa verband ich mit eher mit Strom oder der Strömung beim Fliegenfischen aber dann doch nicht mit unserer Beziehung. Aber egal, es war ja noch lang hin. Je näher der Termin kam, begann dann irgendwann auch eine etwas detailliertere immer noch zaghafte Erforschung dessen, was uns wohl erwarten würde. Irgendwo zwischen Paartherapie und Konfirmandenlager, aber so schlimm für ersteres fand ich unsere Ehe dann doch nicht und für die zweite Möglichkeit waren wir beide dann doch ein wenig zu alt. Männer mal unter sich. Foto: Päivi Lukkari Um nicht mit peinlichen Fragen konfrontiert zu werden, hatte ich Freunden und Bekannten keine Einzelheiten erzählt. Nach glücklich zügiger Anfahrt erreichten wir autobahnnah in Münster das beschauliche katholische Tagungszentrum und entdeckten beim ersten Abendessen schnell einige Paare und Familien, mit denen wir doch eine große Zahl an Gemeinsamkeiten feststellen konnten. So richtig wussten die wenigsten, was sie erwarten würde. Einige hatten ihre Kinder mit, die durch eine mehr als perfekte Betreuung auch inhaltlich bei Laune gehalten wurden. Hierfür muss man den Veranstaltern ein großes Kompliment machen! Der Verlauf des Seminars von Freitagabend bis Sonntagnachmittag überraschte uns schon, da von Therapie nichts zu entdecken war. Auch wenn wir über einige der besprochenen Themenbereiche noch nie in unserer Partnerschaft gesprochen hatten. Aber wir merkten schnell, dass wir über einiges davon eigentlich auch schon früher hätten sprechen können und sollen. Die einzelnen Arbeitsfelder waren in einem gut strukturierten Aufbau zusammengestellt, mit ausreichend Freiräumen dazwischen. Viel haben wir gelernt und erfahren. Es war toll zu sehen, dass alle Paare ähnliche Alltagssituationen miteinander haben. Und dass es sich lohnt, aufeinander zuzugehen und den anderen verstehen zu wollen, auch wenn der Alltag häufig unsere Kräfte mehr als aufzehrt. Gerade in anstrengenden Lebenssituationen, also mit Kindern (wir haben drei) oder einem intensiven Berufsleben. Die Zweisprachigkeit hat gut funktioniert, es sprachen zwar die meisten der deutschen Partner durchaus Finnisch und viele Finnen Deutsch, aber die feinen Bedeutungen von Wörtern bleiben einem Nicht-Muttersprachler häufig auf Dauer ein Geheimnis. Mitgenommen haben wir alle viel Motivation und Ideen für die weitere Zeit und waren so begeistert von diesem Seminar, dass geschlossen der Wunsch nach einer Fortsetzung aufkam. Einige der Kontakte haben wir bereits in den kommenden Wochen vertieft, also auch unter diesem Gesichtspunkt eine schöne Sache, denn alle waren total nett. Bei uns nach zehn gemeinsamen Jahren als Paar war dieses Seminar in Auswirkung auf unser Miteinander sicherlich einer der Höhepunkte. Wir finden es großartig, dass es so etwas als eine Form präventiver Unterstützung gibt und möchten uns auf diesem Wege noch einmal bei den beiden tollen Seminarleiterinnen und beim Veranstalter bedanken. Kiitos paljon ja nähdään ensi syksynä! Henning und Virpi Hach, Lübeck

9 Tervetuloa Virtaa välillämme parisuhdekurssille Exerzitienhaus Schloß Fürstenriediin, Müncheniin Kurssi on tarkoitettu vuotiaille yksi- ja kaksikielisille pareille. Kurssin päämääränä on oppia käsittelemään parisuhteeseen liittyviä tunteita, tutustua puolisoon yhä paremmin ja etsiä parisuhteen yhteisiä tavoitteita. Kurssilla ei keskitytä parisuhteiden ongelmiin, vaan etsitään yhteisiä tavoitteita ja erilaisuudesta nousevaa rikkautta. Lastenhoito on järjestetty. KURSSIN SISÄLTÖ: käsiteltäviä teemoja ovat mm. tunteet, rakkaus, ristiriidat, seksuaalisuus, arkirakkaus OHJAAJAT: Päivi ja Mario Lukkari (Päivi on pastori ja ollut pitkään mukana saksan-suomalaisessa kirkollisessa nuorisotyössä, Mario on diakoni ja toimii kasvatustyössä seurakunnassa) ILMOITTAUTUMINEN: mennessä SKTK:n toimistosta saatavalla lomakkeella HINTA: Kurssin hinta on 100,-/pari. Yli 3-vuotiaista lapsista veloitamme 40,-/viikonloppu. Kurssimaksu pyydetään maksamaan mennessä SKTK:n tilille. LISÄTIETOJA: sekä Münchenin suomalaispappi Miika Rosendahl , ) VV-Partnerschaftsseminar gibt es jetzt im Süden: Exerzitienhaus Schloß Fürstenried, München. Herzlich willkommen! Zum VV-Seminar sind alle finnisch- oder finnisch-und-deutschsprachigen jährigen Paare herzlich eingeladen. Das Ziel des Seminars ist es, sich als Paar Zeit zu nehmen für das, wofür es im Alltag oft so wenig Zeit gibt: den eigenen Partner besser kennenzulernen, über Gefühle, Bedürfnisse und gemeinsame Ziele zu reden. Im Seminar geht es nicht vorrangig um Probleme der Partnerschaften, sondern um das Stärken des Positiven und das Reichtum der Unterschiedlichkeit. Für die Kinder wird eigenes Programm organisiert. THEMEN: u.a. Gefühle, Konflikte und Meinungsverschiedenheiten, Sexualität, Liebe im Alltag LEITER: Päivi und Mario Lukkari (Päivi ist Pfarrerin und langjährige Mitarbeiterin des ZfkA; Mario ist Diakon und arbeitet beruflich mit Kindern) ANMELDUNG: bis mit Anmeldebogen im Büro des ZfkA Kurssi oli erittäin hyvin järjestetty, vaikka se pidettiin ensimmäistä kertaa Saksassa. Kurssin sisältö oli hyvin valittu ja mielenkiintoinen. Ehkä parasta oli kuitenkin se, että lapsista pidettiin huolta opintojen aikana ja siten keskittyminen ei kärsinyt (paitsi ehkä niissä tapauksissa, kun oli erittäin pieniä lapsia mukana). Täysylläpito ja hyvä palvelu katolisessa opintokeskuksessa teki lisäksi semmoisen olon, että olisi voinut olla pidempäänkin. Patrik Nilsson

10 osaako Jeesus taikoa? Hei Anssi-pappi, osaako Jeesus taikoa? kysyy Tuulia Hei Tuulia, esitit kiinnostavan kysymyksen. Yritän vastata kertomalla, miten taikatemppu ja ihme eroavat toisistaan. Olet ehkä nähnyt taikurin, joka tekee taikatemppuja. Eräässä taikatempussa taikuri näyttää yleisölle ensin tyhjän hatun. Sitten hän pitää hattua kädessään ylösalaisin, peittää hatun ohuella liinalla, sanoo taikasanan ja vetää liinan nopeasti pois ja kaikkien yllätykseksi hatusta kurkistaa pupu pitkine korvineen. Yleisö näki vain sen, että hattu oli ensin tyhjä, sitten sen, että hatussa oli pupu. Mitä luulet, Tuulia, miksi taikuri tarvitsi liinan taikatemppunsa tekemiseen? Jeesuksesta kerrotaan, että hän teki monia ihmeitä. Ihme ei ole taikatemppu eikä Jeesus ollut taikuri. Tekemiensä ihmeiden avulla hän paransi sairaita ihmisiä. Jeesuksen luokse tuotiin ihmisiä, jotka olivat sokeutuneet tai joiden jalat olivat halvaantuneet. Usein Jeesus kysyi heiltä, halusivatko he tulla terveeksi. Sitten Jeesus paransi heidät: sokea sai näkönsä, halvaantunut pystyi jälleen kävelemään. Paikalla olleet muut ihmiset ihmettelivät, mitä Jeesus teki, ja sanoivat, että tapahtui ihme. Ne, jotka Jeesus paransi, tulivat iloisiksi Jeesuksen tekemästä ihmeestä, ylistivät Jumalaa ja lähtivät kiitollisina kotiinsa. Ihme on suurempi asia kuin taikatemppu. Jeesus teki ihmeitä parantaessaan sairaita, se ei ollut taikomista. Luulen, että Jeesus kyllä osaisi taikoa pupun hattuun, mutta hänelle oli tärkeämpää auttaa toisia ihmisiä hyvään elämään kuin vain tehdä hauskoja temppuja, jotka huvittavat yleisöä. Tuli vähän pitkä vastaus. Toivottavasti osasin vastata kysymykseesi. Mikä jäi Sinulle epäselväksi? Voin yrittää vastata siihen tai seuraavaan kysymykseesi. terveisin Anssi Kann Jesus zaubern? Auf die Frage von Tuulia antwortet Pfr. Anssi Elenius: Von Jesus wird berichtet, dass er viele Wunder tat. Ein Wunder ist kein Zaubertrick und Jesus war kein Zauberer. Durch seine Wunder heilte er viele Menschen, z.b. solche, die blind waren oder nicht mehr laufen konnten. Oft fragte Jesus die Menschen vorher, ob sie gesund werden wollten. Die anderen Menschen wunderten sich darüber, was passierte und sagten, dass ein Wunder geschehen war. Die geheilten Menschen waren froh über das Wunder und lobten Gott, weil sie gesund geworden waren. Wunder ist etwas Größeres als ein Zaubertrick. Ich glaube schon, dass Jesus auch einen Hasen in den Hut hätte zaubern können, aber ihm war es wichtiger, Menschen zu einem guten Leben zu helfen. Pastori Anssi Elenius vastaa tällä palstalla lasten kysymyksiin Jumalasta, Jeesuksesta ja kirkosta. Mitä sinä haluaisit tietää? Voit lähettää kysymyksesi osoitteella: Willst du Pfarrer Anssi auch etwas über Gott und Jesus fragen? Sende deine Frage an

11 Kaksikielisyys kannattaa aina Ermutigung durch Erfahrungsaustausch Kaksikielisyyden päivä / Tag der Zweisprachigkeit Düsseldorf Freiburg 6.6. Kiel (kielikoulujen motivaatioleirin yhteydessä) München Kaksikielisyyden päivä II / Tag der Zweisprachigkeit II Frankfurt Tarkempia tietoja ao. seurakuntien sivuilla / Nähere Informationen auf Seiten dieser Gemeinden. Heli Hornin alustus herätti monta ahaa-elämystä. Kuva: Ritva Prinz Tämähän oli vasta alkua, totesivat Frankfurtissa järjestettyyn ensimmäiseen kaksikielisyyden päivään osallistuneet innostuneesti. Koko perheen iltapäivä alkoi Heli Hornin asiantuntevalla alustuksella, jonka selkeyttä ja havainnollisuutta kuulijat yksimielisesti kiittelivät. Logopedina Heli on perehtynyt kaksikielisyyteen liittyviin uusimpiin tutkimustuloksiin ja kahden kaksikielisen lapsen äitinä hänellä on jalat maassa ja käytännön kokemusta kaksikielisestä arjesta. Ajankohtaisen tiedon saamisen lisäksi päivän tarkoituksena oli jakaa ajatuksia muiden kaksikielisten henkilöiden ja perheiden kanssa. Niinpä alustuksen jälkeen käytiinkin ryhmissä vilkasta keskustelua kaksikielisyyden haasteista erilaisissa elämäntilanteissa. Tämä vertaistuki, kokemusten vaihtaminen muiden samassa tilanteessa olevien kanssa, osoittautui erittäin tärkeäksi. Monet osanottajat olisivat mielellään keskustelleet pitempäänkin. Niin useinhan kaksikielinen perhe taistelee yksin ympäristön paineiden, omien odotusten ja arjen realiteettien keskellä. Hienovaraisesti mutta selkeästi ja perustellusti Heli ohjasi kuulijat myös tiedostamaan kaksikielisyyteen liittyviä myyttejä sekä pohtimaan omia toimintapoja ja tavoitteita. Monille oli vapauttavaa kuulla, ettei yksi henkilö yksi kieli periaate olekaan kaikissa tilanteissa se ainoa autuaaksi tekevä, vaan tilannekielenä voi käyttää poikkeavasti myös toista kieltä. Ilosanoma jokaiselle, joka on hammasta purren yrittänyt selvittää saksalaista koulua käyvälle lapselleen suomeksi matematiikan ihmeitä! Aikuisten keskustellessa lapset viihtyivät erinomaisesti osaavien lastenhoitajien huostassa. Ja niin kotiin lähtikin iloinen joukko, joka oli uudestaan rohkaistunut ajattelemaan, että kaksikielisyys kannattaa aina! Nach dem gelungenen ersten Tag der Zweisprachigkeit in Frankfurt sollen ähnliche Nachmittage für die ganze Familie auch in anderen Landesteilen stattfinden. In Frankfurt ist eine vertiefende Veranstaltung geplant. Die Tage der Zweisprachigkeit sollen aktuelle Informationen aus der Forschung vermitteln und eine Möglichkeit bieten, Freuden und Sorgen in der zweisprachigen Erziehung mit Familien, die in der gleichen Situation sind, zu teilen. Referentin Heli Horn ist Soziologin, Logopädin und Mutter von zwei zweisprachig aufwachsenden Kindern. Während des Nachmittags gibt es für Kinder ein eigenes Programm Ritva Prinz 11

12 Muista ilmoittaa henkilötietojesi muutoksesta! Miksi ulkomailla asuvien Suomen kansalaisten henkilötietojen tulee olla ajan tasalla väestötietojärjestelmässä? Ulkomailla asuvien Suomen kansalaisten on tärkeää muistaa, että heidän henkilötiedoissaan tapahtuneet muutokset tulevat väestötietojärjestelmään vain, kun henkilö itse ilmoittaa asiasta. Ilmoituksen muuttuneista tiedoista voi lähettää joko viimeisen kotikunnan maistraattiin tai lähimpään Suomen edustustoon nykyisessä asuinmaassa. Kun tiedot ovat väestötietojärjestelmässä ajan tasalla, on esim. Suomen passin saaminen nopeampaa. Saksassa passia voi nykyisin hakea ainoastaan joko Berliinin suurlähetystöstä tai Hampurin pääkonsulaatista. Passihakemus tulee jättää henkilökohtaisesti. Ulkomailla asuva Suomen kansalainen voi hakea passia luonnollisesti myös Suomessa. Siellä passihakemuksen voi jättää minkä tahansa kihlakunnan poliisilaitokselle. Tietoja, jotka on syytä välittömästi ilmoittaa, ovat muun muassa: avioliitto avioero lapsen syntymä isyyden vahvistaminen (kun lapsen vanhemmat eivät ole avioliitossa) osoitteenmuutos ja uusi kansalaisuus Väestötietojärjestelmän tietojen perusteella määräytyvät monet Suomen kansalaisuuteen liittyvät velvollisuudet ja oikeudet kuten: asevelvollisuus äänioikeus eläkepäätösasiat Avioliittoa, avioeroa, lapsen syntymää, isyyden vahvistamista ja uutta kansalaisuutta koskevista ilmoituksista toimitetaan virallisesti laillistetut alkuperäiset todistukset tai virallisesti oikeaksi todistetut jäljennökset lähimpään Suomen edustustoon ( tai Suomeen viimeisen kotikunnan maistraatille. Ulkomailla tapahtuneesta osoitteenmuutoksesta voi ilmoittaa joko suoraan Suomeen viimeisen kotikunnan maistraatille tai lähimpään Suomen edustustoon. Jokainen Suomen kansalainen voi kerran vuodessa maksutta tarkistuttaa henkilötietonsa maistraatissa. Leena Meier, Suomen suurlähetystö, Berliini Lisätietoja viranomaisten internet-sivuilla: Huomaa: Europarlamenttivaalien ennakkoäänestys Saksassa Kelan ulkomaan yksikkö neuvoo ulkosuomalaiseläkeläisiä Kelan (Kansaneläkelaitos) ulkomaan yksikkö vastaa ulkomailla asuvien eläkeläisten kysymyksiin puhelinnumerossa Yksikön postiosoite on PL 72, Helsinki, Finnland. Sähköpostia voi lähettää osoitteeseen Lähde: Suomi-Seuran tiedote 1/

13 Ystävien talo Kangasniemellä Puulajärven rannalla odottaa vanha koulutalo kaikki ovet avoinna, huoneet siistittyinä, petit petattuina ja sauna lämmitettynä. Uudet tuulet puhaltavat entisen koulun viihtyisissä tiloissa. Lasten sijasta se kutsuu suojiinsa nyt ulkosuomalaisia lomailijoita, jotka kaipaavat omatoimista ja aktiivista Suomi-lomaa. Taloon voi asettua heti asumaan ja viipyä pitempäänkin. Lomakotia perustaessani mielessäni olivat erityisesti ulkosuomalaiset seniorit. Monilla kauan poissa olleilla ei ehkä ole omaa paikkaa vanhassa kotimaassa. Ikävä saattaa silti olla kova ja halu viettää Suomessa pitkiäkin aikoja. Lontoon suomalaisen kirkon sosiaalihoitaja tiesi monta tällaista tarinaa ja siitä syntyi kuningasajatus. Muuttaessani takaisin Suomeen 20 Englanninvuoden jälkeen päätin etsiä ihanan ja kyllin tilavan, juuri tähän tarkoitukseen sopivan paikan. Tulija voi valita huoneen viihtyisästä ja valoisasta kolmiosta. Kaksio tarjoaa tilaa neljälle ja pieni yksiö kahdelle. Kolmion voi varata kokonaankin, jos vaikka koko suku haluaa kokoontua yhteen. On mahdollista kokkailla itse täysin varustetussa keittiössä tai nauttia talon palveluista. Koulun yhteiset tilat ovat jokaisen käytettävissä, joten vapaa-ajan ja sadepäivät voi viettää musisoiden, lukien, maalaillen, kirjoitellen, videoita katsellen jne. Isokeittiön ja ruokasalin ansiosta juhlaillalliset yms. hoituvat tyylikkäästi. Rauhaisa luonto antaa lomalle metsän ja järvien keskellä upeat puitteet. Liisa Nelson Lomapaikka keskellä kauneinta Järvi-Suomea. 35 euroa/henkilö, myös pitemmäksi ajaksi. Kouluniemen B&B toivottaa tervetulleeksi! Suomäentie 69, 5100 Kangasniemi, mob ,

14 Matka pääsiäiseen Kuva: brongkie, Fotolia Lentokone nousee räntäiseltä Vantaan lentokentältä ylös tummaan pilveen, jonka yläpuolella onkin yllättävän kirkas taivas. Tähdet ovat jo syttyneet ja läntinen taivaanranta on vielä punainen auringonlaskun jälkeen. Itäisellä taivaalla loistaa kirkas kuu, joka lentää mukanani Helsingistä Lappiin. Kuu saa paikkansa kotona mökkini savupiipun yläpuolella. Mitä pohjoisemmaksi matka joutuu, sitä enemmän on valoa taivaalla, ja kun laskeudumme Kittilässä, siellä vasta aurinko laskee läntisten tunturien taakse. Täällä minua on vastassa valkoinen lumi kuin vastakohtana Hampurin harmaudelle ja Helsingin räntäsateelle. Lumi muuttuu iltavalossa ensin ruusunpunaiseksi, sitten lilan väriseksi ja auringon kadotessa sinisen eri sävyiksi. Mökkini pihalle ovat jänikset, oravat ja linnut tehneet omat kulkureittinsä umpihankeen, ja kauempana puiden alla näkyvät porojen kaivamat kiekeröt ja riekkojen kiepit. Lämmin, hiljainen tupa ottaa meidät vastaan, vain seinäkello tikittää ikkunan pielessä. Olemme kotona. Huomenna on palmusunnuntai ja sen jälkeen hiljainen viikko. Palmusunnuntain auringossa teemme retken moottorikelkan jälkiä pitkin järven takaisille jänkille, jonne emme koskaan kesällä voi mennä jänkien märkyyden vuoksi. On aivan hiljaista, kuuluu vain lumen narina kenkien alla ja tiaisen hento titityy koivun latvasta. Kun seisahdumme, kuulemme vain sydäntemme lyönnit. Malkamaanantaina kuljemme metsään, jossa kesäisin kohoavat korkuiseni muurahaispesät. Kevään aurinko on houkutellut muurahaiset korjailemaan kekoansa. Katselemme muurahaisten touhua lumihangessa seisoen ja hengitämme keon tuoksua, jossa on jo aavistus kesästä. Tuon tämän päivän retkeltä pajunoksia tupani ikkunalle emalimukiin. Pajunkissat ovat minun pääsiäiskukkiani. Tikkutiistaina ja kellokeskiviikkona teemme linnuille syömäpaikat mökin ikkunan alle. Siihen sitten tulevat muutkin metsän eläimet ruokailemaan. Oravat ja lumivalkoiset jänikset ja metsähiiretkin siinä syövät urpilaisten, viherpeippojen, talitinttien ja punatulkkujen lisäksi. Ja sille pöydälle löytävät tiensä ensimmäiset muuttolinnutkin: västäräkit ja keltasirkut ovat tulleet taas nekin kotikonnulleen. Meillä kaikilla kevään matkalaisilla on ollut vain yksi suunta pohjoiseen! Kiirastorstaina istun serkkujeni ja yli 90-vuotiaan Anni-tätini kanssa Kittilän puukirkossa. Lumipyry tanssii koivujen latvoissa kirkon ikkunoiden takana, mutta minun on hyvä istua siinä kirkon penkissä tätini ja serkkujeni kanssa ja veisata tuttuja virsiä. Täti veisaa kaikki virret ulkomuistista ilman virsikirjaa. Vaikka eiliset ja tämänpäiväiset asiat tahtovatkin unohtua, virsien sanat säilyvät mielessä ja ehtoollisliturgiankin hän osaa ulkoa. Ja me laulamme yhdessä ikivanhan virren: Käy yrttitarhasta polku... niinkuin silloinkin, kun olin lapsi Niskalan suuressa pirtissä, jossa tätäkin virttä usein lauloimme. Minun mieleni täyttää ilo ja kiitollisuus, että saan kokea ja elää tämän hetken vanhan tätini kanssa; tarttua hänen käteensä, polvistua ehtoollispöytään hänen vierellään. Tajuan, että tämä hetki on pääsiäislahja, jonka Jumala minulle tässä ja nyt antaa. Viimeisen virren veisaamme ilman urkujen säestystä ja sen aikana riisutaan kirkon alttari. Valkoinen liina, kukat ja kynttilät viedään pois ja alttari peitetään mustalla liinalla, jonka päälle asetetaan orjantappuroista teh Turun tuomiokirkko

15 ty kruunu. Loppuvirtenä veisaamme Jeesuksen muisto ihana, on mieltä ilahduttava... ja se virsi koskettaa meitä ihan kyyneliin asti. Koko seurakunta itkee hyviä ja vapauttavia kyyneleitä, eikä kukaan peitä eikä häpeä liikutustaan. Palatessamme kotiin syttyvät revontulet leimuamaan koko taivaan täydeltä. Ne vaihtavat väriään punaisesta keltaiseen, vihreään ja lilaan ja saavat lumihangen hehkumaan samoissa väreissä. Näky on niin mykistävä, että vaikenemme matkan ajan. Kotona herätän mieheni ja me seisomme kevättalven yössä vielä kauan ja katsomme taivaan valkeitten leikkiä tummien kuusien yläpuolella. Pitkäperjantaina olen Levin Marian kappelissa. On Sanan ja sävelen ilta Nimeltä kutsutut. Musiikki ja tekstit rohkaisevat, ilahduttavat ja valmistavat meitä pääsiäisen riemuun, vaikka alttari onkin mustan liinan peitossa. Lankalauantaina on oman saunan lämpimässä hyvä puhdistautua ja antaa koivun vastan lempeästi hoivata ihoa löylyn lämmössä, jossa tunnen olevani Luojaani lähellä. Saunapolku on tallattu lumikinokseen ja kirpeä pakkanen viilentää lämmintä ihoani mennessäni takaisin tupaan. Pääsiäissunnuntain aurinko paistaa kirkon ikkunoista sisään. Ikkunoiden takana olevat koivut ovat täynnä sinne tänne pyrähteleviä valkoisia pulmusia. Alttari saa valkoisen liinansa, kukat ja kynttilät takaisin ja urut soivat pääsiäisen riemua: Nyt se suuri päivä koitti, armon päivä valkeni, haudan hirmut Kristus voitti, valkeuden vangitsi, kärsitty on tuomiomme, noussut armonaurinkomme. Ja armon auringon paisteeseen nostaa mies päivemmällä korituolit portaille ja me istumme ulkona ja katsomme, kuinka linnut kylpevät auringon sulattamassa vesilantossa portaiden edessä. Voi sitä pärskettä ja sirkutusta! Se on kevään ensimmäinen kylpy koti-lapissa kaukaa tulleille muuttolinnuille. Näen, että ikkunalaudan emalimukissa olevat pajunkissat ovat puhjenneet ja saman mukin koivunoksat ovat aukaisseet hiirenkorvansa. Vesi tippuu räystäältä, punatulkku viheltelee kuusen latvassa, laulujoutsenet lentävät torviaan toitottaen Ounasjoen uomaa seuraten Yliperälle. Minä tunnen tulleeni perille pääsiäiseen, sen valoon ja kirkkauteen. Lapissa, pääsiäisenä Ellamaija Gries, Hampuri Lähetysseminaari Hannoverissa Kurssimaksu 35 sisältää materiaalit ja ruokailut. Ilmoittautuminen keskukseen, myös päiväkävijöiden tulee ilmoittautua! Ohjelma nähtävillä netissä: Suomalainen mies! Kesäkuun toiminnallisessa seminaarissa kummastellaan ihmiselämää ja kammoksutaan miehen osaa. Äidinkielinen ajatustenvaihto voi auttaa. Merkitse nyt kalenteriisi Miesten viikonloppu: (Eisenach). Ohjelma netissä huhtikuussa ja ilmoittautumiset toukokuun alussa. Lisätietoja suomalaispapeilta

16 Wie kommt die Kunst in das Kunstwerk? In seiner Erzählung Das Stadtwappen erzählt Franz Kafka über den Turmbau zu Babylon, der eine Dauer von mehreren Generationen in Anspruch nimmt. Franz Kafka erzählt nicht etwa die Baugeschichte des Kunstwerks, sondern er berichtet über Ereignisse um die Bautätigkeit herum, die dazu führen, dass schon die zweite und dritte Generation der Turmbauer die Sinnlosigkeit des Himmelturmbaues erkennt. So wird hier...das Wesentliche des ganzen Unternehmens (...) der Gedanke, einen bis in den Himmel reichenden Turm zu bauen. Neben diesem Gedanken ist alles andere nebensächlich. Der Gedanke, der Bauplan, setzt Vertrauen in Anish Kapoor, Descent into Limbo, 1992, Documenta IX Kassel, 1992 das Werden, doch das Werk selbst wird und wird nicht, weil der Gedanke im Laufe der Jahrhunderte sich als sinnlos erweist. Die Erzählung Kafkas thematisiert - anders als der biblische Bericht über den Turmbau zu Babel - die Dualität Plan - Ausführung, das Auseinanderdriften des Systems Autor - Werk. In diesem Kunstsystem zählen tatsächlich Konzepte, Pläne oder Ideen für viele Künstler mehr als das Produkt selbst. Die Überschrift Wie kommt die Kunst in das Kunstwerk? ist ein Zitat des Künstlers Tobias Rehberger, der diese Frage zu einem Thema seiner künstlerischen Arbeit macht. Spätestens da, als Marcel Duchamps im Jahre 1914 das Ready-made Flaschentrockner als Kunstwerk ausstellte, stellte sich die Frage nach der Kunst im Kunstwerk. Hier wählt der Künstler ein Alltagsobjekt aus und das Auswählen tritt an die Stelle des Produzierens. Marcel Duchamps meint dazu:...der Zuschauer bringt das Werk in Kontakt mit der äußeren Welt, in dem er dessen innere Qualifikationen entziffert und interpretiert und damit seinen Beitrag zum kreativen Akt hinzufügt. Die These, dass der Betrachter die Kunst in das Kunstwerk hineinbringt, ist heute eine Binsenweisheit, aber ist sie deswegen auch wirklich wahr? Immer? Jeder kennt das: Man steht ratlos vor Kunstwerken, möglicherweise verärgert, und stellt sich diese Fragen. Der Betrachter meint, moderne, gar zeitgenössische Kunst nicht zu verstehen oder sie überhaupt ablehnen zu müssen. Anknüpfend an das mögliche Auseinanderdriften des Systems Autor - Werk, an die Dualität Plan - Ausführung, kann man Beispiele anführen, bei welchen die Planung, das Konzept zwar ein wesentlicher Teil des Kunstwerks sind, bei welchen aber dann am Ende ein Produkt existiert, das von jedermann bestaunt und bewundert werden kann. So lässt zum Beispiel das Künstlerpaar Christo und Jeanne-Claude - mit sogar 26-jähriger Vorplanung, wie geschehen bei ihrer Kunstaktion 2005 im Central Park von New York - eine Insel, eine Brücke, den Berliner Reichstag u.a. für eine kurze Dauer in farbige Stoffbahnen verpacken. Langjährige Planungsvorbereitungen, Kämpfe mit den Behörden oder mit technischen Widerständen gehören zum Kunstwerk des Paares. Heerscharen von Mitarbeitern, Fachleuten und Arbeitern stellen das Endprodukt her. Und doch

17 ist es das Werk von Christo und Jeanne- Claude. Tobias Rehberger geht so weit, dass er ein von ihm bestelltes Automodell im fernen China von gewöhnlichen Autobauern herstellen lässt und dann das Einzelmodell als Kunstwerk ausstellt. Wie kommt die Kunst in das Jan Fabre, Jan Fabre luisiert, 1992, Documenta IX Kassel, 1992 Kunstwerk? Welchen Stellenwert haben nun die Begriffe Autorschaft, Kunstwerk, Original? Martin Kippenberger ließ Werke von seinen Assistenten anfertigen, zertrümmerte diese dann mit einer Axt und häufte die zerschlagenen Teile zu einer Ansammlung vom Müll zusammen. Wir sehen: In der Werkherstellung gibt es verschiedene Möglichkeiten: Einmal kann der Künstler das Produkt selbst herstellen, oder zweitens, kann er es herstellen lassen, oder aber drittens, es wird gar nichts hergestellt. Jede Möglichkeit ist gleichwertig. Die Entscheidung, die Ausführung liegt beim Empfänger zum Zeitpunkt des Empfangs, meint dazu Lawrence Weiner. Das, was man Kunst nennt, entsteht zwischen dem Betrachter und dem Kunstwerk. Deutlich Jeff Koons: Natürlich sind meine Objekte nicht Kunst. Kunst ist es dann, wenn der Betrachter es dazu macht. Sie sind nur Auslöser der Kunst. Man kann sich den oben angeführten (Künstler-)Meinungen anschließen oder nicht. Dennoch, es würde sich lohnen, häufig Kunstausstellungen zu besuchen, den Vorschlägen der Künstler beharrliche Aufmerksamkeit zu widmen und die Lust zur Imagination durch Schauen und Reflektieren zu wecken, neugierig zu werden für das faszinierende Feld der Kunst. Text und Fotos: Hellevi Rebmann, Berlin Hellevi Rebmann avaa taiteen salaisuuksia suomenkielisillä taidenäyttelykäynneillä. Seuraavat ajankohdat ovat: 7.3. (Brücke-museo) klo 14 ja (Contemporary Fine Arts) klo 14. Lisätietoja Berliinin seurakunnan sivuilla. Marina Abramovic, Shoes for Departure, 1991, Documenta IX Kassel,

18 Ambulante Wohnpflegegruppen das Zukunftsmodell der Altenpflege? Bei dem Seminar der Nachbarschaftshilfe im letzten November in Hannover referierte Prof. Dr. Dr. Klaus Dörner über das Thema Von der Nachbarschafthilfe zur Nachbarschaftsgemeinde. Professor Dörner studierte Medizin, Soziologie und Geschichte und habilitierte an der Psychiatrischen Universitätsklinik Hamburg. 16 Jahre war er ärztlicher Leiter der Westfälischen Klinik für Psychiatrie, Psychosomatik und Neurologie in Gütersloh. In seinem Vortrag zeichnete Professor Dörner ein anschauliches Bild von der Änderung unserer westlichen Gesellschaft: So gut wie keiner sterbe mehr an einer akuten Krankheit, dagegen erhöhe sich die Zahl von chronisch Kranken. Durch die gestiegene Lebenserwartung steige auch die Zahl der Alterspflegebedürftigen und Dementen. Als Folge dieser Entwicklungen entstehe ein gesamtgesellschaftlicher Hilfebedarf, wie es ihn nie zuvor in der gesamten Menschheitsgeschichte gegeben habe. Gleichzeitig verabschiede sich das durch die Industrialisierung eingeführte Modell, in dem Kranke und Schwache in Heimen untergebracht und so von den leistungsfähigen Gesunden und Starken getrennt werden. Fast alle älteren Menschen wünschten sich heute, in den eigenen vier Wänden leben und sterben zu dürfen. Durch kleinere Kinderzahlen und eine gestiegene Mobilität der Bevölkerung könne die Familie aber immer seltener den Pflegebedarf allein auffangen. Bezahlte Sozialprofis könnten eine Integration der Pflegebedürftigen in der Gesellschaft nicht leisten genauso wenig die wenigen Altruisten mit Engelsflügeln. Ein Umdenken sei notwendig. Wir müssten uns von der Professionalisierung und Institutionalisierung des Helfens verabschieden. Ein neues bürgerliches Engagement sei gefragt. Als Lösung präsentierte Professor Dörner die sog. Ambulanten Wohnpflegegruppen, die dem Pflegebedürftigen ein Verbleiben, zwar nicht in der eigenen Wohnung jedoch aber im gewohnten Wohnumfeld (Stadtteil, Ortschaft), und eine möglichst hohe Integration ermöglichen. Das Konzept steht auf drei Beinen: Mit dem Hauseigentümer wird ein Mietvertrag geschlossen, ein ambulanter Pflegedienst kümmert sich um die fachlich notwendige Pflege und die sozialen Bedürfnisse werden durch Ehrenamtliche aus der Umgebung gedeckt. Die Profihelfer, die Ehrenamtlichen und der Hilfsbedürftige begegnen sich auf Augenhöhe, als gleichberechtigte Partner. Dass dies kein utopisches Ziel bleiben muss, zeigte Professor Dörner an innovativen Beispielen, z.b. in Bielefeld gebe es inzwischen 70 solcher Wohngruppen. Laut Professor Dörner habe die Zahl der Freiwilligen in den nachbarschaftlichen Zusammenhängen seit 1980 stets zugenommen. Seiner Überzeugung nach biete die ambulante Wohnpflegegruppe für den stinknormalen Durchschnittsbürger ein ideales Betätigungsfeld. Denn hier gehe es darum, Menschen aus der Nachbarschaft (die man also kennt), ein Weiterleben im gewohnten sozialen Umfeld zu ermöglichen. Die Wenigsten drängten sich von sich aus dazu zu helfen, die Meisten würden aber positiv auf einen konkreten Hilferuf reagieren. Viele Bürger lehnten die Aufforderung, für alle Hilfsbedürftigen da zu sein, als Überforderung ab, könnten sich aber auf die Verantwortung für ihr überschaubares, streng begrenztes Viertel eher einlassen. Prof. Dörner teilt die Gesellschaft in drei Räume : In die Familie, den öffentlichen Raum und den dritten Sozialraum (Dorfgemeinschaft, Stadtteil). Diesen dritten Sozialraum gab es in allen Kulturen bis zum Beginn der Moderne; er war lebensnotwendig für den Hilfebedarf, mit dem eine Familie überfordert ist, für Singles, die keine Familie haben, sowie für alle Prozesse der Integration, auch jener von Migranten. Überlebt habe diese Art von Gemeinschaft in einer in Freundschaften begründeten Wahlver

19 wandschaft und in Kirchengemeinden. Laut Prof. Dörner biete eine durchschnittliche Kirchengemeinde genau die richtige Größe, damit ein Wir -Gefühl entstehen kann. Wichtig sei in diesem Zusammenhang zu erkennen, dass es keinen Gottesdienst ohne den Dienst am Menschen (Diakonie) geben könne, sondern beide unzertrennlich zum Wesen einer christlichen Gemeinde gehörten. Es ist, als wären diese ambulanten Wohnpflegegruppen für Sie geschaffen, schloss Professor Dörner und löste damit eine lebhafte Diskussion unter den Seminarteilnehmern aus. Als Ergebnis des Gesprächs wurde festgehalten, dass Marja-Leena Müller und Pfr. Kai Henttonen bei Bedarf zusammen mit anderen aus der Nachbarschaftshilfe sich ein Bild von den bestehenden Lösungsmodellen machen und auswerten, inwieweit solche Wohnpflegegruppen innerhalb der finnischen kirchlichen Arbeit umsetzbar wären. Eine erste Möglichkeit könnte es in Köln geben. Dort kann die finnische Gemeinde in dem Neubau der Gastgebergemeinde Räume für die Gemeindearbeit mieten und im gleichen Haus sind behindertengerechte Seniorenwohnungen Eva Otremba und Marja-Leena Müller dankten im Namen aller Anwesenden Herrn Professor Dörner für den interessanten Vortrag. vorgesehen. Eine Wohnpflegegruppe im gleichen Haus mit den Gemeinderäumen würde die Integration der Senioren sehr erleichtern. Eine solche Wohngruppe ließe sich auch ohne finanzielles Risiko für die Gemeinde konzipieren, da die Verträge direkt zwischen den Vermietern bzw. Pflegediensten und den pflegebedürftigen Personen geschlossen werden. Literaturhinweis: Text und Foto: Ritva Prinz Dr.med. Dr. phil. Klaus Dörner: Leben und Sterben, wo ich hingehöre - Dritter Sozialraum und neues Hilfesystem. Paranus Verlag, Neumünster 2007 ISBN X, ISBN

20 SEURAKUNNISSA TAPAHTUNUTTA Pitkäpinnainen, luotettava, kaunis, lempeä Kun listataan naisen rooleja ja ominaisuuksia, ei tavallinen kroppa meinaa riittää. Tämä tuli todistettua Amelungsbornin luostarissa tammikuussa. SKTK:n MoniNainen-seminaarin osallistujat, reilusti kolmekymppiset suomenkieliset naiset, pohtivat ja kirjaavat naisen rooleja ja ominaisuuksia lapuille, jotka kiinnitetään vartalokuvaan. Lappuja kertyy, eikä kroppaan jää monta tyhjää kohtaa. Rooleja voivat olla äiti, tytär, sisar, vaimo, mummu, työtoveri, rakastajatar ja ammatti-ihminen. Ominaisuuksia on lukematon määrä, niin positiivisia kuin negatiivisiakin. Onko itsekäs negatiivinen vai positiivinen ominaisuus? seminaarin vetäjä kysyy. Kun se on tavoite, se on positiivinen kyllä sinun pitää ajatella itseäsi. Mutta kun toteutat sitä, se muuttuu negatiiviseksi ethän sinä voi olla noin itsekäs, osallistuja pohtii. Tai: pitää olla mielipiteitä, mutta niitä ei ole hyvä ilmaista. Kuka naiselle näitä ristiriitaisiakin vaatimuksia asettaa? Ehkä ympäristö, mutta usein minä itse. Mutta kuka se minä on, onko se ehkä äitini tai joku muu, osallistuja miettii. Nainen näyttää aina kantavan mukana lähiihmisiään. Jossain tuolla odotusten ja roolien alla naisen ääriviivat kulkevat. Murheenpaikkoja ja selviytymiskeinoja Osallistujissa on yksineläjiä, pienten lasten äitejä ja uranaisia. Joku on asunut Saksassa parikymmentä vuotta, toinen on vasta muuttanut. On avartavaa kuulla, miten elämä on ketäkin kuljetellut, ja miten kaikesta on selvitty. Elämän tiukoiksi paikoiksi osallistujat nimeävät muun muassa yksinäisyyden, identiteettikysymykset, työttömyyden, muutot ja läheisten sairastelut. Monelle iso Mira Thate maalaa omaa elämäänsä. kysymys on, kumpaan maahan, Saksaan vai Suomeen, asettua lopullisesti. Toisaalta myös ilonaiheita ja selviytymiskeinoja on valtavasti. Viikonlopun aikana tehdään paljon käsillä: neulotaan, maalataan, rakennetaan kuvakollaaseja ja kirjoitetaan. Tekeminen johtaa pohtimaan, kuka minä olen ja mitä elämältä haluan. Valmiita vastauksia tai teorioita ei tarjoilla, mutta oivalluksia syntyy ja niitä jaetaan luontevasti muiden kanssa. Luostarin rauhassa on hyvä hiljentyä, ja yhteislaulut takkatulen ääressä saavat monen palaamaan rippileirimuistoihin. Ryhmä yllätti iloisesti Mira Thate Grosskorbethasta on asunut Saksassa 12 vuotta ja työskennellyt niin kokkina kuin matkailun parissa. MoniNainen-viikonloppuun hän ilmoittautui viime tipassa; pienen lapsen äiti tunsi tarvitsevansa hetken omaa aikaa. Epäilevänä Tuomaana tulin. En ikinä lähtisi esimerkiksi ryhmämatkalle. Teema kuitenkin kosketti, ja olen tosi tyytyväinen. Jotain omaa viikonlopun aikana selvisi, eikä ryhmässä olo ahdistanut, Mira toteaa. Ryhmän vetäjät, papit Päivi Lukkari ja Sanna Kiviluoto kertovat vetovastuun lisäksi saaneensa itsekin viikonlopusta paljon. Kokemus sisaruudesta yhdistää meitä kaikkia, maasta ja elämäntilanteesta riippumatta. Teksti ja kuvat: Paula Toukonen toimittaja, kotiäiti, Linden