KULTTUURINEN PUOLUSTUS RIKOSOIKEUDESSA

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "KULTTUURINEN PUOLUSTUS RIKOSOIKEUDESSA"

Transkriptio

1 KULTTUURINEN PUOLUSTUS RIKOSOIKEUDESSA Vähemmistön oikeuksien huomioimista vai kulttuuri-termin väärinkäyttöä? Pro gradu -tutkielma Oulun yliopisto Kulttuuriantropologia Kevät 2014 Taina Tihinen

2 Sisällys 1 Johdanto Tutkimuskysymykset Tutkimusprosessi ja aineiston kerääminen Eettiset kysymykset Kulttuuri, rikos ja laki ihmistieteiden teoreettis-metodologisessa viitekehyksessä Kulttuuri Rakenteen määräävyys versus yksilön autonomia Kulttuurinen ja moraalinen relativismi ja universalismi Rikos sosiaalisena konstruktiona ja rikollisuuden selittäminen Kulttuurinen puolustus Kulttuurinen rikos, vähemmistökulttuuri ja kulttuuriset oikeudet Sama laki kaikille? Provokaatio ja kulttuurinen puolustus Kulttuurisen puolustuksen tutkiminen Ulkomaalaiset ja maahanmuuttajat rikoksen tekijöinä Suomessa 39 4 Suomalaiset silmälasit ja provosoivat sanat: kulttuurinen puolustus tutkimusaineistossa Oikeustapaus Sayed Kulttuuri Sayedien puolustusperusteissa Puolustusperusteiden menestyminen: Sayedien tuomio Kulttuuriin vetoaminen käyttäytymisen taustalla muussa aineistossa Kulttuurinen puolustus provokaatiossa Kulttuurinen puolustus ja rikollisuus tuontitavarana Joustava kulttuuri ja olemuksellistamisen ongelma Kulttuuri käsitteen takana Mitä tapahtuu kulttuurille? Kulttuurisen puolustuksen mahdollisuus? 79 Lähteet 87 1

3 1 Johdanto It is somewhat difficult for us to recognize that the value which we attribute to our own civilization is due to the fact that we participate in this civilization, and that it has been controlling all our actions since the time of our birth; but it is certainly conceivable that there may be other civilizations, based perhaps on different traditions and on a different equilibrium of emotion and reason, which are of no less value than ours, although it may be impossible for us to appreciate their values without having grown up under their influence. (Boas 1911: ) Kulttuurin vaikutusta käytökseemme, tapaan elää ja olla osana yhteiskuntaa on vaikea yliarvioida. Vaikka individualistisessa nyky-yhteiskunnassa yksilön asema korostuukin, ei kukaan meistä synny kulttuuriseen tyhjiöön. Monet arvoiltaan neutraaleina pitämämme asiat ja itsestäänselvyydet juontavatkin juurensa todellisuudessa juuri oman kulttuurimme erityisyyteen: ainutlaatuiseen historiaamme, eri ajanjaksojen ja tapahtumien muovaamaan nykyhetkeen. Sosialisaatioprosessi, jonka kautta henkilö lunastaa paikkansa tietyn yhteisön jäsenenä, edellyttää näiden erityisten traditioiden, arvojen ja toimintamallien, tai sanalla sanoen kulttuurin, perusteellista omaksumista. Yhteisön jäsenyyden kautta sisäistettyä arvomaailmaa ja moraaliajattelua voidaan pitää erityisen pysyvänä, jolloin henkilön omaksumat käsitykset oikeasta ja väärästä kulkevat hänen mukanaan vielä kauan kulttuurin fyysisestä vaikutuspiiristä poistumisen jälkeenkin. Eri etnisyyksien ja kansallisuuksien värittämissä nyky-yhteiskunnissa toisistaan poikkeavat kulttuurit, arvomaailmat ja käytänteet ovatkin jatkuvasti yhtä aikaa läsnä. Arvopluralismin sallimassa, tai jopa kannattamassa, yhteiskunnassa rinnakkaisten normien, arvojen ja moraalikäsitysten olemassaoloa ei kuitenkaan yleensä pidetä ongelmana ei ennen kuin ne rikkovat lakia. Kulttuurin esiintuominen moraalisten näkemyserojen selittämisessä ja jopa laittomiksi määriteltyjen tekojen puolustamisessa on äärimmäisen kiisteltyä. Henkilön kuulumisella johonkin tiettyyn yhteisöön epäilemättä on vaikutusta hänen ajatusmaailmaan, näkemyksiin ja myös käytökseen, mutta voidaanko kulttuuria kuitenkaan käyttää selityksenä rikolliselle toiminnalle? Lainsäädännön yhtenä kulmakivenä pidetään usein 2

4 tasapuolisuutta, mutta samalla yksilöllisille tekijöille, kuten iälle ja myös sukupuolelle 1, annetaan painoarvoa teon tahallisuutta ja vakavuutta punnittaessa. Tulisiko myös vähemmistöryhmien valtakulttuurista poikkeavat arvot ja käytänteet huomioida lainvastaisten tekojen motiiveja tarkasteltaessa? Nähdäänkö valtion lait ehdottomina ja kaikkia samalla tavalla koskettavina vai olisiko suotavaa jättää tilaa myös kulttuuriset tekijät huomioonottavalle harkinnalle? Toisaalta on myös tarkennettava, mitä kulttuurilla viime kädessä tarkoitetaan. Mihin itse asiassa vedotaan, kun vedotaan kulttuuriin? Abstrakti käsite voidaan yhdistää niin taiteeseen ja elitistisyyteen kuin toisaalta myös marginaalisiin alakulttuureihin ja arkipäiväisiin tapoihinkin. Kiistelyt kulttuuriin vetoavan puolustelun soveltamiskäytänteistä tuomioistuimissa ovat viime kädessä kiistelyjä kulttuurin olemuksesta ja siitä, mihin kaikkeen sen selitysvoiman voidaan ajatella ulottuvan. Kulttuurinen puolustus (cultural defence) ei ole suomalaisessa tutkimuskirjallisuudessa vakiintunut termi, mikä osaltaan johtunee aiheen tuoreudesta. Englanninkielistä tutkimuskirjallisuutta kulttuurisesta puolustuksesta löytyy sen sijaan runsaasti, ja teemaa on käsitelty karkeasti jaoteltuna joko sitä kannattaen tai selvästi kritisoiden. Kulttuurin rikosoikeudellisen huomioonottamisen puolestapuhujat vetoavat muun muassa kulttuurisiin oikeuksiin ja universaaleihin ihmisoikeuksiin kulttuurisen puolustuksen oikeuttajina (ks. esim. Dundes Renteln 2005; 2009a; 2009b; Melander 2011). Osa puolestaan pitää kulttuuria liian epämääräisenä ja hankalasti määriteltävänä toiminnan motivoijana korostaen samalla yksilön autonomisuutta ja aktiivista toimijuutta (ks. esim. Phillips 2007, Dal Lago 2011). Kulttuurista puolustusta on kritisoitu myös muun muassa neoliberalistisen teorian pohjalta (Brion 2011) ja huomiota on kiinnitetty niin ikään universaalien ihmisoikeuksien ja kulttuurisen erityisyyden väliseen jännitteeseen (Pirjola 2007). Näkemyseroista huolimatta yhtä mieltä ollaan aiheen ajankohtaisuudesta ja merkittävyydestä ihmisten valtion rajat ylittävän liikkuvuuden ja maahanmuuton jatkuvasti lisääntyessä. Monikulttuurisuus asettaa huomattavia haasteita rikosoikeudelle, eikä oikeusjärjestelmän valmiudesta kohdata näitä kulttuurisia ristiriitoja olla erityisen 1 Pitkäaikaista väkivaltaa kokeneen naisen puolustus henkirikokselle, niin kutsuttu battered woman syndrome, ks. esim. Downs (1996) More Than Victims: Battered Women, the Syndrome Society, and the Law. Morality and Society Series. Chicago, University Of Chicago Press. 3

5 vakuuttuneita: courts are increasingly expected to resolve conflicts that require substantial cultural expertise, despite their lack of familiarity with ethnography and other tools of cultural analysis (Foblets & Dundes Renteln 2009:1). Oma mielenkiintoni aihetta kohtaan viriää erityisestä kiinnostuksesta toisaalta antropologiaan ja toisaalta oikeussosiologiaan sekä kriminologiaan. Ihmisen sisäänkirjoitettu kulttuurisuus käyttäytymisen ja ajattelun ohjaajana yhdistettynä rikollisuuden sopimuksenvaraiseen luonteeseen luo mielestäni ainutlaatuisen risteyskohdan, jossa juuri kulttuurin motivoima rikos tulee ymmärrettäväksi. Mitä tehdä tilanteessa, jossa oman kulttuurin ja uuden asuinmaan säännöt ovat ristiriidassa? Kumpien sääntöjen noudattaminen, ja toisaalta kumpien rikkominen, on yksilölle välttämättömämpää ja kuinka muovattavissa viimekädessä ovat käsitykset oikeasta ja väärästä? Kandidaatin tutkielmassani kartoitin eri ihmisten käsityksiä maahanmuuttajien rikollisuuden syistä (Tihinen 2013a). Haastateltavia tutkielmassani oli yhteensä kuusi: kaksi maahanmuuttotaustaista, kaksi maahanmuuttoasioiden parissa työskentelevää sekä kaksi vanhemman ikäluokan edustajaa, joiden kontaktit maahanmuuttajiin olivat erityisen vähäisiä. Esitetyt tulkinnat maahanmuuttajien rikollisuutta parhaiten selittävistä tekijöistä vaihtelivat laajalti, ja erityisen mielenkiintoisina pidin kulttuuri- ja moraalirelativismiin liittyviä pohdintoja rikollisen käyttäytymisen selittämisessä. Huomioni kiinnittyi tapaan, jolla osa haastateltavista viittasi kulttuuriin, yhteiskuntaan ja sisäistettyihin moraalikäsityksiin puhuttaessa maahanmuuttajien rikollisuuden syistä. Vaikka aineistoni ja siitä tehdyt tulkinnat eivät erityisesti korostaneetkaan rikollisuuden selittämistä tai puolustamista kulttuurilla, jäi aihe kuitenkin askarruttamaan. Kirjallisuuden kautta tutustuin kulttuurisen puolustuksen käsitteeseen ja siihen liittyvään problematiikkaan lainsäädännössä, mikä nopeasti muovautui myös oman pro gradu -tutkielmani ensisijaiseksi mielenkiinnon kohteeksi. 1.1 Tutkimuskysymykset Tutkimukseni keskeisin tarkastelun kohde on Suomessa rikoksiin syyllistyneiden ulkomaalaisten ja maahanmuuttajien kulttuuriin vetoavat perustelut normista poikkeavalle 4

6 käytökselleen, eli niin kutsuttu kulttuurinen puolustus. Kulttuurista puolustusta voisi periaatteessa tutkia myös tietyn alueen sisäisten vähemmistöjen soveltamana, jolloin Suomessa tarkastelun keskiössä voisivat olla esimerkiksi saamelaiset. Päätin kuitenkin rajata tarkastelun pelkästään Suomen rajojen ulkopuolella syntyneisiin, sillä mielestäni heidän kohdallaan ero kahden kulttuurin välillä on usein kärjistyneempi, jolloin esimerkit eri käytänteiden ja normien välisistä ristiriidoista myös oikeudessa ovat todennäköisesti selkeämpiä. Tutkin siis, kuinka kulttuurista puolustusta sovelletaan käytännön tilanteissa oikeudenkäynneissä ja millaisissa tapauksissa yhteys kulttuurin ja rikoksen välille yleisesti tehdään. Oikeudenkäyntietnografian ja haastattelemisen kautta pyrin selvittämään, kuinka yleistä on kulttuuriin vetoava retoriikka käyttäytymisen selittämisessä ylipäätään. Erityisen mielenkiintoista on tarkastella, miten tämä oikeusjärjestelmälle periaatteessa tuntematon kulttuurisen puolustuksen käsite mahdollisesti kuitenkin otetaan esiin puolustusargumentoinnissa ja jopa lopullisia tuomioita julistettaessa. Kirjallisuuden ja oman aineistoni pohjalta käsittelen ylipäätään kulttuurisen puolustuksen soveltamisen mielekkyyttä ja sen edellyttämää käsitystä kulttuurista. Otan selvää, mikä itse asiassa on se kulttuuri, johon puolustuksessa vedotaan. Mitä tekijöitä lasketaan kuuluvaksi tähän vaikeasti määriteltävään käsitteeseen ja mitä mahdollisesti jätetään sen ulkopuolelle? Tutkimukseni pääkysymykset ovat: 1) Miten kulttuurinen puolustus tulee esille Suomessa oleskelevien ulkomaalaisten ja maahanmuuttajien rikollisten tekojen perusteluissa? 2) Mitä seurauksia kulttuurisen puolustuksen soveltamisesta on kulttuurin käsitteen ymmärtämiselle? 3) Onko kulttuurisen puolustuksen soveltaminen perusteltua? Ensimmäinen tutkimuskysymys on luonteeltaan etnografinen, johon haettavat vastaukset ovat hyvin konkreettisia. Etsin aineistostani ilmaisuja, sanoja ja puhetapoja, joissa jollain tapaa viitataan rikoksen tekijän kulttuuriseen taustaan käyttäytymisen motivoijana. Haen esimerkkejä kulttuurisen puolustuksen varsinaisesta soveltamisesta havainnoimistani oikeudenkäynneistä, niiden pöytäkirjoista ja kirjallisista päätöksistä sekä tekemistäni yksilöhaastatteluista. Selvästi teoreettisempi paino on puolestaan toisessa tutkimuskysymyksessä, jossa pureudutaan lähemmin kulttuurin käsitteeseen. Tutkin, minkälaisia tekijöitä itse asiassa sisällytetään kulttuuriin, kun siihen vedotaan eri tilanteissa 5

7 puolustustarkoituksessa. Mitä tapahtuu kulttuurin käsitteelle ja kuinka muovautuvana, tilannesidonnaisena tai vastaavasti taipumattomana sitä oikein pidetään? Viimein aion ottaa kantaa kulttuurisen puolustuksen soveltamisen mielekkyyteen ylipäätään. Millaisia kannanottoja voin teoreettisen viitekehyksen ja aineistoni perusteella tehdä kulttuurisen puolustuksen tarkoituksenmukaisuudesta? Selvitän, tulisiko kulttuurinen puolustus tietyissä tilanteissa sallia puolustusperusteena vai johtaisiko sen totaalinen kieltäminen kuitenkin parempaan lopputulokseen. 1.2 Tutkimusprosessi ja aineiston kerääminen Aiheen tarkentumisen ja merkittävimpään kirjallisuuteen tutustumisen jälkeen ryhdyin keräämään aineistoa tutkimustani varten. Kävin kandidaatintutkielmaani varten tehdyt haastattelut uudelleen läpi, ja huomasin niistä kolmessa käsiteltävän teemoja, jotka ovat kiinnostavia myös pro gradu -tutkimukseni kannalta. Lisäksi sain kaksi uutta haastateltavaa: vankilatyötä tekevän järjestötyöntekijän sekä Balkanin alueella syntyneen, ja sittemmin Suomeen muuttaneen, miesvangin. Otin järjestötyöntekijä Timo Tuhkaseen sähköpostitse yhteyttä, minkä jälkeen tapasimme, keskustelimme opinnäytetyöni aiheesta, sovimme haastattelusta sekä yhteisestä vankilavierailusta. Vankilassa sain haastatella maahanmuuttotaustaista vankia ja kirjoittaa tapaamisesta ylös muistiinpanoja ilman nauhoitusta. Lupa tämän yksittäisen vankilahaastattelun käyttöön osana tutkimusaineistoani (luonnollisesti haastateltavan suostumuksella) varmistui vielä Rikosseuraamuslaitoksen edustajalta. Kaiken kaikkiaan haastatteluaineistoni koostuu siis viidestä haastattelusta, joista neljä on nauhoitettu ja litteroitu. Haastattelemisen lisäksi kävin Oulun käräjäoikeudessa seuraamassa oikeudenkäyntejä, joista kerätty aineisto saikin lopulta pääpainon tutkimuksessani. Aineiston kerääminen havainnoinnin keinoin osoittautui tutkimuksessani erityisen toimivaksi, sillä aiheen arkaluontoisuudesta johtuen sopivien haastateltavien löytyminen oli haastavaa, kun taas alun selvitystöiden jälkeen tutkimukseni kannalta relevanteista oikeudenkäynneistä tiedon saaminen sekä niihin osallistuminen oli suhteellisen mutkatonta. Varmistin vielä erikseen Oulun käräjäoikeuden henkilökunnalta luvan julkisten oikeudenkäyntien ja niihin liittyvien asiakirjojen käyttöön tutkimuksessani. Havainnoinnin keinoin kerätty tutkimusaineisto kostuu kaiken kaikkiaan 6

8 kahdeksasta alusta loppuun saakka seuratusta oikeudenkäynnistä. Varsinaiset aineistonkeruumenetelmät, joita tutkimuksessani hyödynsin, olivat siis teemahaastattelu ja institutionaalinen etnografia. Haastatteleminen on erityisen keskeinen tutkimusmetodi ihmistieteellisessä tutkimuksessa. Omassa tutkimuksessani hyödynsin puolistrukturoitua haastattelumetodia, eli teemahaastattelua, joka etenee etukäteen mietittyjen aihepiirien sekä jossain määrin myös valmiiden kysymysten varassa rakentuen haastattelurungon ympärille (ks. esim. Puusa 2011b:81 83). Valmiin haastattelurungon noudattaminen takaa oleellisten aiheiden läpikäynnin jättäen silti tilaa myös tilanteeseen sopiville jatkokysymyksille ja avoimelle tulkinnalle. Teemahaastattelun soveltaminen antaa mahdollisuuden kulloisenkin tilanteen tarkempaan tunnustelemiseen ja lukemiseen, mitä voi pyrkiä hyödyntämään esimerkiksi kysymyksien järjestystä ja jopa sisältöä hieman muokkaamalla. Ennakkoon mietityt kysymystyypit kuitenkin paitsi helpottavat osaltaan tutkijan työtä ja mahdollisesti lisäävät hänen varmuuttaan itse haastattelutilanteessa, myös takaavat haastattelun jouhevan ja järjestyneen etenemisen. Haastattelumetodin soveltaminen tutkimuksessa edellyttää myös pohdintoja siitä, minkälaista tietoa haastattelutilanteessa on ylipäätään mahdollista saada. Perinteisen näkemyksen mukaan haastateltavalla on pääsy siihen sosiaaliseen todellisuuteen, josta haastattelija haluaa saada tietoa, ja josta haastateltava voi luotettavasti kertoa oikeiden kysymysten avulla, ilman tutkijan johdattelua (ks. esim. Davies 1999:96). Perinteisen näkemyksen edellyttämät käsitykset toisaalta tutkijasta erityisen neutraalina kyselijänä ja toisaalta haastateltavasta ongelmattomana tiedon tarjoajana ovat kuitenkin hyvin kyseenalaisia. Toisenlaisen käsityksen haastattelutilanteesta saa, kun ottaa huomioon konstruktionistisen näkökulman, jossa painottuu kontekstin erityinen merkitys. Alasuutari (2011:147) puhuu interaktionäkökulmasta, jossa koko haastattelun vuorovaikutustilanne tulee ottaa huomioon johtopäätöksiä tehtäessä, sillä kaikkien hierarkioiden ja valtasuhteiden ulkopuolella olevaa kahden ihmisen kohtaamista ei ole olemassakaan. On esitettävä arvio siitä, miten tilanne ja haastattelija ovat vaikuttaneet tutkimukseen osallistujaan ja siten myös saadun tiedon luonteeseen ja luotettavuuteen (Alasuutari 2001:142). Myös Davies (1999:99 107) painottaa interaktiivisuutta haastattelutilanteessa 7

9 ja huomauttaa, että perinteisesti ihannoitu haastattelijan neutraalius ei aina edes tuo parhaita mahdollisia tuloksia. Davies (1999:100) muistuttaa, että haastattelijan ominaisuuksilla ja taustalla on aina merkitystä itse haastattelutilanteessa joskus edesauttavasti ja joskus taas haastattelua hankaloittaen. Haastattelijan ja kontekstin vaikutusten minimointipyrkimysten ja väheksymisen sijaan onkin interaktiotilanne siis analysoitava mahdollisimman tarkkaan ja mietittävä, miten omaa asemaa ja tiettyjä tilannetekijöitä voisi käyttää myös edukseen. Vaikka näkemykseni haastattelusta tiedonkeruumenetelmänä on konstruktionistisesti painottunut, en kuitenkaan ymmärrä haastattelussa syntyvän tiedon kertovan ainoastaan kontekstistaan. Käsitykseni mukaan haastateltavalla on pääsy siihen sosiaaliseen todellisuuteen, josta tutkija haluaa saada tietoa, mutta tähän todellisuuteen pääsyn prosessi ei missään nimessä ole mutkaton. Toisaalta tämä sosiaalinen todellisuus myös muuttuu haastattelutilanteen myötä haastateltavan pohtiessa aiheeseen liittyviä kysymyksiä ehkä syvällisemmin kuin aiemmin (vrt. Galletta 2012:76 104, Jackson & Mazzei 2012). Luonnollisesti myös useilla muilla tekijöillä, erityisesti haastateltavan motiiveilla, on vaikutusta siihen, haluaako tutkimukseen osallistuja ylipäätään sallia tutkijan pääsyn sosiaaliseen todellisuuteensa. Arkaluontoisia, rikoksiin ja myös syyllisyyteen liittyviä teemoja käsiteltäessä haastateltava voi ymmärrettävästi kokea houkuttelevana esimerkiksi tekojen selittelyn ja motiivien kaunistelun. Vaikka totuusnäkökulman kriteerit eivät siis varsinaisesti täytykään, on aineistoon mielestäni hedelmällisintä suhtautua myös faktaulottuvuus mielessä pitäen. Jos haastattelun ajatellaan kertovan etupäässä vain kontekstistaan ja kulloisistakin tilannetekijöistä, on pidemmälle meneviä johtopäätöksiä vaikea vetää. Pidän siis todennäköisenä sitä, että haastattelijan ominaisuuksilla ja olosuhteisiin liittyvillä tilannetekijöillä on erityisen suuri merkitys haastattelutilanteessa ja siten myös kerätyssä aineistossa. Eräs haastatteluistani toteutettiin esimerkiksi vankilamiljöössä, mikä osaltaan vaikutti varmasti molempien osapuolten, haastattelijan ja haastateltavan, toimintaan. Myös omalla taustalla ja ominaisuuksillani muun muassa naisena, opiskelijana ja suomalaisena on ollut vaikutusta haastattelujen toteutuksessa. Esimerkiksi juuri vankilahaastattelua järjestettäessä tutkimukseen osallistuja oli ilmaissut huolensa vankilan 8

10 työntekijälle siitä, kuinka hänen sanomisensa mahdollisesti voivat järkyttää liikaa nuorta naista. Vaikka omalla olemuksellani, ja myös sanallisesti, pyrin viestimään varmuutta ja luontevuutta, on silti todennäköistä, että haastateltavan ennakkokäsitykset vaikuttivat tilanteeseen ja sitä kautta myös haastattelun sisältöön. Tekemäni tutkimushaastattelut, vankilahaastattelua lukuun ottamatta, nauhoitettiin, minkä jälkeen litteroin ne kirjalliseen muotoon. Kysyin haastateltavilta luonnollisesti lupaa nauhoittamiseen, eikä havaitsemani perusteella äänitallennus häirinnyt ketään merkittävästi. Haastattelut järjestyivät rauhallisilla paikoilla, muun muassa haastateltavien työpaikoilla, eikä ulkopuolisilla, jälleen vankilaa lukuun ottamatta, ollut vaikutusta tilanteen kulkuun. Kaikki haastattelut tehtiin suomen kielellä ja kestoltaan ne vaihtelivat noin puolesta tunnista tuntiin. Aiheen arkaluontoisuudesta ja haastateltavieni taustoista johtuen olin melko varovainen kysymyksiä muotoillessani, sillä pelkäsin vaikuttavani tahdittomalta. Toisaalta en halunnut haastattelujen jäävän liian pinnallisiksi vaikeita kysymyksiä karttamalla, joten varauduin liikkumaan jonkinasteisella epämukavuusalueella alusta pitäen. Yllätyin kuitenkin positiivisesi kaikkien haastateltavieni avoimuudesta, enkä siis joutunut kiusallisuuden vuoksi kiertelemään aiheita. Etnografialla viitataan antropologiassa kahteen tutkimuksen osa-alueeseen: toisaalta havainnoivaan tutkimusmenetelmään ja toisaalta sen valmiiseen, kirjalliseen lopputulokseen: kuvaukseen kulttuurista (ks. esim. Davies 1999:4). Etnografian merkitys tieteenalalla on kiistaton, ja sitä pidetäänkin perinteisesti juuri antropologian erityisenä tutkimusmetodina (Eriksen 2004:43). Etnografiasta käytetään usein myös nimitystä osallistuva havainnointi, mikä kielii tutkijan oletetusta asemasta kentällä: hän sekä ottaa osaa tapahtumiin että tarkkailee niitä ulkopuolisena. Toisaalta osassa tutkimuksia tutkijan osallistumisen aste halutaan syystä tai toisesta minimoida, jolloin puhutaan pelkästä havainnoinnista (non-participant observation) (ks. esim. Flick 2009:222). Omassa tutkimuksessani ensisijainen aineistonkeruumuoto oli oikeudenkäyntitilanteiden havainnointi, jolloin metodista voidaan käyttää nimitystä institutionaalinen etnografia (ks. esim. Miller 1994:281). Institutionaalinen etnografia poikkeaa perinteisestä etnografiasta, sillä se sijoittuu ympäristöön, jonka sosiaalinen järjestys on erityisen selkeä. 9

11 Oikeudenkäyntitilanteessa valta on epäsymmetrisesti jakautunutta, ja institutionaaliseen näytelmään osallistujien roolit ovat ennakkoon määrätyt (Korpinen 2008:63 68). Institutionaalisen etnografian keskeisiin toteutustapoihin kuuluu paitsi havainnointi myös usein haastatteleminen sekä nauhoitusten ja pöytäkirjamateriaalien hyödyntäminen. Institutionaalisen etnografian soveltaminen edellyttää myös tarkempaa tutustumista institutionaalisen vuorovaikutuksen käsitteeseen. Institutionaalinen vuorovaikutus poikkeaa jokapäiväisestä kanssakäymisestä asettaessaan tarkat kehykset kaikelle sille ihmisten väliselle toiminnalle, jota sen vaikutuspiirissä harjoitetaan. Instituutiot omaksuvat osaksi vuorovaikutuskäytäntöjään usein tietynlaisia puhetapoja, diskursseja, joihin vaikuttavat muun muassa instituutioon kuuluvat uskomukset ja tieto (Arminen 2005:39). Instituutioiden toimintaan kuuluu siis sääntöjä ja erityisiä menettelytapoja, jotka johtavat käytännössä myös tietynlaisten vuorovaikutuksen konventioiden vakiintumiseen. Lastensuojelun suullisia käsittelyjä hallinto-oikeudessa tutkinut Johanna Korpinen (2008:61) listaa käsittelyissä havaitsemiaan institutionaalisen vuorovaikutuksen piirteitä: päämääräsuuntautuneisuus, ennalta määrätyt roolit, kaavamaisuus, vastakohtaisuus, todistajat, kysymys-vastaus ja päätös. Oikeuskäsittelyitä havainnoidessa on siis kiinnitettävä erityistä huomiota niihin säännönmukaisuuksiin ja rakenteisiin, jotka ohjaavat vuorovaikutustilanteita alusta loppuun saakka. Ennen kuin tekee merkittäviä johtopäätöksiä henkilön käyttäytymisestä ja viestinnästä oikeudenkäyntitilanteessa, on siis otettava huomioon myös se rooli, johon henkilö on käytännössä pakon sanelemana asettunut. Oikeudenkäyntien havainnoimisen merkittävimpiin etuihin lukeutuu mielestäni ainakin tasokkaan tulkkauksen järjestyminen, tilanteen usein edellyttämä osapuolten totuudessapysymisvelvollisuus sekä tutkijan minimaalinen vaikutus tilanteen kokonaiskulkuun. Oikeudenkäynnin osapuolella on oikeus tulkkaukseen, mikäli hänen äidinkieli ei ole suomi tai ruotsi. Havaitsemani perusteella tulkit vieläpä valikoidaan tarkasti, sillä eräänkin Oulussa asuvan osapuolen tulkki saapui Helsingistä saakka tulkattavan pyynnön ja mitä ilmeisimmin aiemmin löydetyn yhteisymmärryksen perusteella. Kielellisten väärinymmärryksien mahdollisuus on siis saatettu minimiinsä. Asianosaisia kuultaessa heillä on vastaajan asemassa olevaa lukuun ottamatta myös 10

12 totuudessapysymisvelvollisuus, minkä mahdollisesta loukkaamisesta seuraa sanktio. Tästä, ja varmasti myös henkilökohtaisista intresseistä johtuen, osapuolet ovat oletettavasti erityisen motivoituneita totuuden kertomiseen. Paikkaansa pitävään kerrontaan tapahtumien kulusta epäilemättä pyritään, vaikka se edellyttäisikin häpeällisten asioiden myöntämistä ja omien, ehkä yleistä kummeksuntaa herättävien motiivienkin paljastamista. Tutkijan osallistumisella oikeudenkäyntiin ei kokemukseni perusteella ole merkittävää vaikutusta tilanteen kulkuun kokonaisuudessaan. Oikeudenkäynnit ovat kaavamaisia, täsmällistä etenemisjärjestystä noudattavia tilaisuuksia, joissa kaikilla osapuolilla, yleisö mukaan lukien, on oma vakiintunut paikkansa tapahtuma-areenalla. Läsnäoloni ei valitettavasti kuitenkaan jäänyt täysin vaille huomiota, sillä usein olin ainoa paikalla ollut yleisön jäsen, mikä väistämättäkin pantiin merkille. Läsnäoloni syytä myös tiedusteltiin useaan otteeseen, ja kävin keskustelujakin asiaan liittyen muutamien asianajajien ja oikeustalon henkilökunnan jäsenten kanssa. Vaikka osallistumiseni oikeudenkäyntiin poikkeuksetta huomioitiinkin myös sanallisessa muodossa, koen silti läsnäoloni vaikuttaneen tilanteeseen vain vähän. Toisaalta ymmärsin tämän oikeudenkäyntietnografian merkittävän edun, nimittäin tutkijan aktiivisen osallistumisen ja tilanteeseen vaikuttamisen puutteen, olevan myös sen yksi suurimmista rasitteista. Muutamalla tarkentavalla kysymyksellä olisi päästy perusteellisemmin käsiksi kulttuurisen puolustuksen teemaan sen usein pintapuolisen sivuuttamisen sijaan. Tietysti tilanteen luonteen huomioon ottaen en olisi saanut esittääkään kysymyksiäni, ja vaikka olisinkin, ei tapauksien autenttisuuden säilyminen olisi tätä sallinut. Sopivia istuntoja etsin vastaajan, eli syytetyn nimen perusteella. Seuloimme yhdessä käräjäpäivystäjän kanssa tulevien oikeudenkäyntien listasta nimiä, jotka kuulostivat perinteisistä suomalaisista nimistä poikkeavilta. Menettelytapa toimi kiitettävästi yhtä poikkeusta lukuun ottamatta, jolloin päädyin vastoin olettamustani seuraamaan kantasuomalaisen asianomistajan oikeudenkäyntiä. Lisäksi kolmessa tapauksessa saavuin paikalle turhaan: kerran oikeudenkäynti jouduttiin siirtämään tulkkiongelmien vuoksi, kerran osapuolet eivät saapuneet paikalle ja kerran yleisöä pyydettiin poistumaan salista, kun istunto päätettiinkin muuttaa salaiseksi. Kahdeksasta alusta loppuun saakka seuraamastani oikeudenkäynnistä pisin oli kaksipäiväinen, ja toisena päivänä käsittely kesti noin yksitoista tuntia. Muut istunnot olivat kestoltaan puolestaan huomattavasti 11

13 lyhyempiä, noin 2 3 tuntisia. Havainnoimieni oikeudenkäyntien varsinainen tutkimusaineisto kostuu paikanpäällä ja myös käsittelyn jälkeen kotona kirjoittamistani kenttätyömuistiinpanoista sekä oikeudenkäyntipöytäkirjoista ja kirjallisista päätöslauselmista. Istunnoissa pyrin kirjoittamaan sanatarkasti mielenkiintoisimmat kommentit ja maininnat ylös, jotta voisin analysoida näitä mahdollisimman autenttisina myöhemmin. Huomioitavaa kuitenkin on, että kertakuulemalta nopeasti paperille kirjoitettuun lauseeseen voi jäädä alkuperäisestä, todellisesta puheesta poikkeavia virheellisiä muotoseikkoja. Uskon näiden mahdollisten poikkeamien olevan kuitenkin vain pintapuolisia, enkä näe niillä olevan ratkaisevaa merkitystä itse sisällön tulkinnan kannalta. Lisäksi minulla oli mahdollisuus saada tarkasteltavaksi oikeudenkäyntiasiakirjojen julkisia osia, joita todistelussa käytettiin, mutta ne eivät osoittautuneet aiheeni kannalta mielenkiintoisiksi. Tutkimuskysymysteni valossa otollisimmat tarkastelun kohteet olivat ehdottomasti osapuolten omat puheenvuorot sekä asianajajien loppupuheenvuorot, joissa kummasakin syvennyttiin teon motiiveihin ja muihin selittäviin tekijöihin rikoksen taustalla selkeimmin. 1.3 Eettiset kysymykset Ihmistieteellisen tutkimuksen etiikka on viime vuosikymmeninä saanut erityistä huomiota osakseen. Tuomen ja Sarajärven (2009:125) mukaan tieteen etiikalla tarkoitetaan yksinkertaistetusti sitä, että eettiset kysymykset vaikuttavat tutkijan tekemiin ratkaisuihin tieteellisessä työssä. Tutkimuksen eettisyyden toteutumista on jokseenkin vaikea valvoa, sillä tutkijan tekemiin moraalisiin ratkaisuihin ei useinkaan kiinnitetä huomiota ennen kuin ne aiheuttavat tuntuvaa haittaa. Kuitenkin jo tutkimuskohteen määrittely on mitä suurimmassa määrin eettinen kysymys, eikä etiikan pohdintaa pidä laiminlyödä missään tutkimuksen vaiheessa. Oleelliset eettiset dilemmat liittyvät muun muassa paitsi tutkimuskohteen valintaan myös tutkimusta tukevien tahojen intresseihin sekä sen pohdintaan, mihin kaikkeen ainestoa ja tutkimustuloksia voidaan mahdollisesti käyttää (Fluerh-Lobban 1998: ). On tärkeää pohtia, minkälaisten näkökulmien puolustamiseen aineisto antaa mahdollisuuksia, ja voiko erilaisista tulkinnoista olla jopa merkittävää haittaa tutkittaville. Tutkija ei milloinkaan voi olla täysin varma siitä, mihin 12

14 kaikkeen hänen tuottamaansa aineistoa ja saatuja tuloksia tulevaisuudessa käytetään, mutta vastuullisen tutkijan tulee joka tapauksessa pyrkiä parhaansa mukaan minimoimaan väärinkäytön mahdollisuuksia. Tuomi ja Sarajärvi (2009: ) pitävätkin laadullista tutkimusta hyvänä tutkimuksena vasta, kun se on sisäisesti johdonmukaista ja eettisesti kestävää. American Anthropological Association (2012) ottaa kantaa tieteenalan eettisyyskysymyksiin ja muistuttaa, että tutkijalla on aina ensisijainen vastuu tutkittaville ihmisille (tai eläimille) ja sen jälkeen vasta tieteenalalle ja lopulta myös laajemmalle yleisölle. AAA (2012) edellyttää avoimuutta ja rehellisyyttä tutkimustyössä ja korostaa tutkijan eettistä vastuuta tutkimuksen jokaisessa vaiheessa kiteyttäen kantansa ohjeistuksen ensimmäisen kohdan otsikkoon: do no harm. Suomen Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (2012) julkaisemassa Hyvä tieteellinen käytäntö -ohjeistuksessa vaikuttaisi puolestaan painottuvan edellistä enemmän tutkijan vastuu tieteenalalle ja muille tutkijoille. Hyvään tieteelliseen käytäntöön kuuluu Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (2012:6) mukaan muun muassa tiedeyhteisön yleisesti tunnistamien toimintatapojen, huolellisuuden, rehellisyyden ja tarkkuuden noudattaminen tutkimuksessa ja tulosten julkaisussa sekä niiden arvioinnissa. Tärkeimpänä tutkimuksen eettisyyden mittarina pidetään usein tukijan takaamaa suojaa tutkimukseen osallistujille. Tutkittavien suojan saavuttamisen yksi merkittävimmistä edellytyksistä on puolestaan anonymiteetin takaaminen. Tutkijan on parhaansa mukaan pidettävä huolta siitä, ettei yhtäkään tutkimukseen osallistujaa kyetä tunnistamaan lopullisesta tutkimusraportista. Anonymiteetin takaamiseksi usein pelkkä nimen vaihtaminen ei riitä vaan on myös muunneltava muita tunnistetietoja, kuten: ikää, sukupuolta ja joissain tapauksissa myös puhetapaa (Barbour 2008: 81). Tulkintani mukaan anonymiteetin takaaminen etenkin pienissä ja rajatuissa yhteisöissä, kuten esimerkiksi tiettyyn kansalaisuusryhmään kuuluvien kohdalla Suomessa, voi olla erityisen haastavaa, sillä ryhmään kuuluvat tunnistavat yhteisönsä jäsenet vähäisistäkin yksityiskohdista. Tutkittavan suojaamiseksi on siis muutettava useita tunnistetietoja, mikä valitettavasti voi vaikuttaa tutkimuksen informatiivisuuteen ja tarkoituksenmukaisuuteen negatiivisella tapaa. Jos esimerkiksi tutkittavan kansalaisuus ja sukupuoli ovat tutkimustulosten kannalta juuri ne merkittävimmät tekijät, on vaade näiden molempien täydellisestä sensuroimisesta 13

15 jo jossain määrin mieletön. Tutkijan täytyy siis tasapainotella toisaalta tutkimukseen osallistujan anonymiteetin täydellisen takaamisen ja toisaalta tutkimustulosten mielekkyyden välillä (vrt. Resnik 2006). Tutkimusaiheen arkaluontoisuus yhdessä tutkijan harkinnan ja tutkimukseen osallistujan toiveiden ja vaatimusten kanssa viimekädessä määrittelevät sen, kuinka paljon tutkittavista annetaan tietoa lukijalle. Tutkittavien suojaamiseksi tutkijan on oltava avoin tutkimuksensa taustoista ja tavoitteista, minkä lisäksi hänen tulee tarkkaan kertoa tutkimukseen osallistuville heidän oikeuksistaan ja myös osallistumiseen mahdollisesti liittyvistä riskeistä. Englanninkielisellä termillä informed consent viitataan tutkimukseen osallistujan antamaan suostumukseen tutkimukseen osallistumiselle, kun häntä on ensin perehdytetty tutkimuksen yksityiskohdista sekä hänelle kuuluvista oikeuksista. Perehdytyksen tavoitteena on luoda luottamuksellinen ja vastavuoroinen tutkimussuhde, joka johtaa avoimeen ja rehelliseen kommunikaatioon. Tutkimussuhde mielletään hierarkkisuudessaan matalaksi, vastavuoroiseksi yhteistyöksi, jossa tutkimukseen osallistujan voimaanuttamiseen kiinnitetään erityistä huomiota. Tutkittavan kanssa keskustellaan tarvittaessa metodeista ja hänelle annetaan myös mahdollisuus vetäytyä tutkimuksesta, mikäli hän ei syystä tai toisesta halua jatkaa yhteistyötä. (Fluerh-Lobban 1998: ) Omassa tutkimuksessani informed consent -käytänteet liittyvät ennen kaikkea haastattelumetodin soveltamiseen, jolloin tutkijan ja tutkimukseen osallistujan väliseen luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen rakentumiseen sekä tutkimuskäytänteiden avoimuuteen kiinnitetään erityistä huomiota. Aineiston kerääminen oikeudenkäyntejä havainnoimalla asettaa mielestäni erityisiä haasteita eettisyyden mittareiden täyttymiselle. Vaikka havainnoinkin yksinomaan julkisia, yleisölle avoimia oikeudenkäyntejä, ovat tilanteet mitä suurimmassa määrin arkaluontoisia ja yksityisiä. Tukijan ja tutkittavan välinen suhde ei noudata perinteistä kaavaa, ja se voidaankin määritellä hyvin yksipuoliseksi tarkkailusuhteeksi. Mitä tapahtuu tutkimuksen eettisyysperiaatteelle, kun tutkittava ei ole antanut varsinaista suostumusta osallistumiselleen, eikä useissa tapauksissa edes tiedä olevansa tarkkailun ja tutkimuksen kohteena? Oikeussalin perällä istuva tutkija voi jäädä tutkittavalle täysin tuntemattomaksi yhdessä koko tutkimusaiheen, taustalla vaikuttavien tarkoitusperien ja myös lopullisten tutkimustulosten kanssa. Oikeudenkäyntien julkisuusperiaate 14

16 lähtökohtineen tarjoaa kuitenkin mielestäni riittävät perustelut oikeudenkäyntietnografian sallimiselle. Lainkäyttötoiminnan avoimuus ja julkisuus ovat edellytyksinä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteuttamiselle mahdollistaen samalla tuomioistuinten vallankäytön kontrolloinnin (ks. esim. Nikkilä 2011). Demokratian edistäminen yhteiskunnassa tarkoittaa muun muassa tietoisuuden lisäämistä oikeusjärjestelmästä, jolloin lainsäädäntöelimet ja oikeuden täytäntöön panijat eivät pääset toimimaan yhteiskunnasta irrallaan. Oikeussosiologisen tulkinnan mukaan oikeusnormien ymmärtäminen ainoina tuomioistuinten toimintaa määrittävinä tekijöinä ei ole hyväksyttävää, sillä se jättää huomiotta yhteiskunnallisen kontekstin merkityksen (Alvesalo & Ervasti 2006:85). Tiedon jakamista siitä, mitä oikeudenkäynneissä itseasiassa tapahtuu, voidaan siis perustellusti pitää oikeusjärjestelmän ja yhteiskunnan välisen terveen suhteen edistämisen kannalta välttämättömänä. Eräs huomionarvoinen tutkimuksen etiikkaan liittyvä ongelma on politiikan ja tutkimuksen suhde. Charlotte Davies (1999:58) huomauttaa, että jo kentälle pääsyllä ja politiikalla on merkittävä yhteys, sillä muun muassa tutkimusta tukevien tahojen löytäminen ja tutkimusluvan saaminen kytkeytyvät usein osaksi poliittista peliä, jossa myös suhteilla on merkitystä. Erityisen mielenkiintoinen on kysymys antropologisen tutkimuksen käyttämisestä tietyn politiikan soveltamisessa. Tutkimustulosten soveltamisen sallimisesta tietyn politiikan tukemisessa on kiistelty useilla tieteenaloilla, sillä moni tutkija painottaa, että tutkimuksen pitäisi edistää vain tieteellistä teoriaa, eikä jotain tiettyä poliittista kantaa. Huolena on, että ennalta määrätty poliittinen sitoumus johtaa käytännössä myös ennalta määrättyihin tutkimustuloksiin. Tutkimuksen ja politiikan suhde ei kuitenkaan ole niin mustavalkoinen kuin usein ajatellaan, ja lukuisien tutkimusten takaa paljastuukin enemmän tai vähemmän julkilausuttuja poliittisia sitoumuksia. Myös antropologit ottavat käytännössä usein tutkimuksillaan kantaa muun muassa alkuperäiskansojen ja muiden vähemmistöryhmien oikeuksiin omaksuen lähes poikkeuksetta niitä puoltavan position. (Davies 1999:58 64.) Omassa tutkimuksessani vältän minkään tietyn poliittisen kannan puolelle asettumista tutkimuksen lähtökohtana. Otan kantaa kulttuurisen puolustuksen soveltamisen mahdollisuuksiin tutkimuksen lopussa, määrittelemäni teoreettisen perustan ja aineistostani tekemieni tulkintojen sallimissa rajoissa. Pitäydyn siis tekemästä 15

17 poliittisiksi määriteltäviä esisitoumuksia esimerkiksi universaaleista ihmisoikeuksista, maahanmuuttopolitiikasta tai monikulttuurisesta rikosoikeudesta ylipäätään. Tutkimuksessani eettiset pohdinnat ovat ensiarvoisen tärkeitä tutkimuskysymysten liittyessä kiinteästi muun muassa etnisyyteen, moraalisiin ja kulttuurisiin käsityksiin ja tapoihin sekä rikollisuuteen. Tutkimukseen osallistuvien anonymiteetit on taattava, ja on pyrittävä siihen, ettei tutkimuksesta aiheudu heille minkäänlaista haittaa. Huomioitavaa kuitenkin on, että vaikka tunnistetietoja muokattaisiin kuinka merkittävästi, riski siihen, että joku tunnistaa tutkittavan on aina olemassa. Tutkimuksessani käytettävät peitenimet tunnistaa kursiivimuotoilusta (ensimmäisen kerran mainittaessa), ja yksi haastateltava (Timo Tuhkanen) esiintyy oikealla nimellään omasta tahdostaan. Oikeudenkäyntietnografian kautta tutkittaviksi päätyvien kohdalla anonymiteetin suoja korostuu tulkintani mukaan entisestään, sillä varsinaisen tutkimussuostumuksen puuttuessa on tunnistettavuuden mahdollisuuden minimointiin kiinnitettävä erityistä huomiota. Niin ikään on huomioitava eräiden haastateltavien ulkomaalaistausta ja varmistettava, että tutkimukseen liittyvät käytännön asiat ja eettiset tekijät tulevat varmasti ymmärretyiksi mahdollisesta kielimuurista huolimatta. Huomioitava eettinen ongelma tutkimuksessani liittyy vielä riskiin stereotypioiden vahvistamisesta. En ole valinnut tarkastelun kohteeksi tarkoituksellisesti minkään tietyn etnisen ryhmän edustajia, mutta tutkittavaksi on joka tapauksessa päätynyt henkilöitä, joiden voidaan ajatella kuuluvat jo entuudestaan leimaantuneeseen ryhmään. Anonymiteetin takaamisesta huolimatta tutkittaville voisi siis koitua jonkinasteista haittaa ryhmän yhä vahvemman negatiivisen leimaantumisen kautta. Tulisiko tutkittavien etnisyys siis salata täysin? Kuten jo edellä mainitsin, tasapainottelu tutkimuksen avoimuuden, informatiivisuuden ja toisaalta eettisten vaatimusten välillä on haastavaa, ja usein yksien kriteerien täyttyminen aiheuttaa puutoksia toisella osa-alueella. Asiaa pohdittuani ja oltuani yhteydessä myös yliopistoni tutkimuseettiseen neuvottelukuntaan päädyin sensuroimaan tutkittavan kansalaisuuden ainoastaan silloin, kun sen paljastaminen olisi riski henkilön anonymiteetin säilymiselle. Joissain tapauksissa en ole tiennyt tutkittavan kansalaisuutta, ainoastaan suurpiirteisemmän maantieteellisen lähtöalueen, jolloin niin ikään tarkka kansalaisuustausta on jätetty mainitsematta. Mielestäni etnisyyden salaamiselle ei ole riittäviä perusteita, sillä se johtaisi tutkimuksen 16

18 avoimuuden liialliseen kaventumiseen. Avoimuutta voidaan pitää yhtenä tieteellisen tutkimuksen tärkeimmistä periaatteista, sillä se edistää paitsi tieteen kehittymistä myös edesauttaa yhteiskunnan hyötymistä tutkimuksen käytännön sovellutuksista (ks. esim. Resnik 2006: ). Vaikka poliittisesti arkojen aiheiden tutkimuksessa onkin noudatettava erityistä varovaisuutta, on silti hyvä pitää mielessä myös yhteiskuntaan kuuluvien oikeus tietää heidän elinympäristöään koskettavista asioista (vrt. Laine 2000:75). Lisäksi vaikeista aiheista vaikeneminen ja todellisuuden sensurointi ovat omiaan lisäämään epätietoisuutta ja sitä kautta vain vahvistamaan ennakkoluuloja yhteiskunnan eri väestöryhmiä kohtaan. 17

19 2 Kulttuuri, rikos ja laki ihmistieteiden teoreettismetodologisessa viitekehyksessä Käsittelen kulttuurisen puolustuksen tematiikkaa humanistisia ja yhteiskuntatieteitä soveltaen, antropologian, oikeussosiologian ja kriminologian näkökulmia hyväksikäyttäen. Lakeihin ja oikeuksiin liittyviä kysymyksiä on perinteisesti tarkasteltu oikeustieteellisestä näkökulmasta, jolloin lainsäädäntöön suhtaudutaan kuitenkin normatiivisesti ja oikeusjärjestelmän yhteiskunnallinen konteksti sivuuttaen (ks. esim. Alvesalo & Ervasti 2006:6 9). Näen tarkoituksenmukaisempana yhteiskunnan ja lainsäädännön ymmärtämisen vuorovaikutteisiksi inhimillisen todellisuuden osa-alueiksi, jolloin juuri ihmistieteiden käsitteistö ja metodit tarjoavat hedelmällisimmän lähtökohdan rakenteiden yhteispelin tarkasteluun. Aloitan aiheeseen syventymisen antropologisella kulttuuri-käsitteen tarkastelulla. Esittelen termiin läheisesti liittyvät järjestelmä- ja toimijalähtöiset näkökulmat, minkä lisäksi kulttuuriseen ja moraaliseen relativismiin ja universalismiin perehdytään. Oikeussosiologian ja kriminologian tarjoamat työkalut antavat puolestaan parhaat lähtökohdat, kun tarkastellaan rikollisuutta sosiaalisena konstruktiona sekä selitetään rikollista käyttäytymistä. Oikeussosiologia ja kriminologia ovat monilta osin yhteneviä tieteenaloja, joiden keskeisiin teemoihin kuuluvat etenkin oikeuden, rikoksen ja lainsäädännön kysymykset yhteiskunnallisessa kontekstissa (ks. esim. Alvesalo & Ervasti 2006:6 7). Antropologian ja oikeussosiologian näkökannat yhdistyvät puolestaan luontevasti käsiteltäessä kulttuurisen puolustuksen tematiikkaa. Kulttuurisen puolustuksen määritteleminen yhdessä sen lähikäsitteiden kanssa sekä muun muassa ihmis- ja perusoikeusnäkökulmiin tutustuminen ovat tutkimuskäsitteistöni ydinaluetta. Teoreettismetodologisen viitekehykseni soveltamista itse tutkimusaiheeseen käsittelen puolestaan luvun lopussa. Käsitteellisten ja menetelmällisten valintojen tekeminen ovat yksittäisestä tutkijasta riippuvia ja myös tutkimuksen lopputulokseen ratkaisevasti vaikuttavia tekijöitä, jolloin niiden soveltamista täytyy kuvailla ja myös perustella lukijalle tarkasti. Analyysin teon tapaa ja sen eri vaiheita on selostettava yksityiskohtaisesti, jotta tutkijan tekemien loppupäätelmien taustat eivät jää pimentoon. Analyysiprosessin seikkaperäinen ja totuudenmukainen kuvaaminen vaikuttaa myönteisellä tapaa myös tulosten luotettavuuteen jättäen avoimuudessaan tilaa toki mahdolliselle kritiikillekin. 18

20 2.1 Kulttuuri Sanan kulttuuri etymologinen tausta on latinan kielisessä sanassa colere, mikä tarkoittaa viljelyä. Kulttuurille on tarjottu kirjallisuudessa useita eri määritelmiä, mutta yksimielisyyttä käsitteen sisällöstä ei ole milloinkaan saavutettu. Monien antropologien suosima määritelmä on 1800-luvun lopulla tieteenalalla vaikuttaneen EB Tylorin käsialaa: Culture or civilization, taken in its wide ethnographic sense, is that complex whole which includes knowledge, belief, art, morals, law, custom, and any other capabilities and habits acquired by man as a member of society. (Tylor 1871:1) Antropologiseen kulttuurin määrittelyyn ei ole olemassa yhtä mallia, ja erimielisyyksiä on muun muassa siitä, nähdäänkö uskonto 2 osana kulttuuria vai ymmärretäänkö se omaksi, jokseenkin irralliseksi kokonaisuudekseen. Juridisesti uskonnon ja kulttuurin erottaminen toisistaan näyttäisi melko vakiintuneelta, sillä uskonnon vapaudella ja oman uskonnon harjoittamisen oikeuksilla on pitkät perinteet, joita koskee oma sääntelynsä 3. Lisäksi eroa kulttuurin ja uskonnon välillä on korostettu myös sillä, että edellinen on aina yhteisöllistä kun taas jälkimmäistä voi luonnehtia myös yksilön henkilökohtaiseksi vakaumukseksi (Woodman 2009:9). Kulttuuri on luonteeltaan mitä suurimmissa määrin yhteisöllistä ja useissa määritelmissä toistuvatkin aina sen kaksi piirrettä: kulttuuri on jaettua ja opittua. Huomioitavaa kuitenkin on, että myös ajatus kulttuurista kaikkien jäsentensä jakamana kompleksisena kokonaisuutena on saanut iskevää kritiikkiä osakseen; lienee aiheellista olettaa, etteivät kaikki jaa samoja käsityksiä kulttuuristaan ja, että nämä käsitykset myös muuttuvat jatkuvasti (ks. esim. Eriksen 2004:16). Kulttuurin essentialisointia (lisää aiheesta luvuissa 5 ja 6) onkin arvosteltu kiivaasti ja radikaaleimman näkökulman kannattajat olisivat valmiita heittämään koko käsitteen romukoppaan (ks. Fox & King 2002). Termin puutteista huolimatta, on se hyödyllisyys edelleen kuitenkin ilmeinen, eikä kulttuurikäsitteen arvoa ja selitysvoimaa voida tyystin kiistää saatikka korvata. Vaikkei kulttuuri 2 viitataan englanninkieliseen termiin religion (vrt. belief), käsitteiden välisistä eroista ks. lisää esim. Donovan JM (2003) Defining Religion. Teoksessa Glazier SD & Flowerday C (toim.): Selected Readings in the Anthropology of Religion: Theoretical and Methodological Essays. Westport, Praeger. 3 uskonnonvapausoikeuksista ks. lisää esim. Hallberg P (1999) Perusoikeudet. Helsinki, Werner Söderström lakitieto 19

21 pystykään saavuttamaan täydellistä sisäistä harmoniaa, on se silti mielekäs ja todellinen, ihmisten toimintaa ja olemista selittävä rakenne. Gerd Baumannia (1999:95) mukaillen, kulttuuri tuleekin ymmärtää sekä olemuksena että prosessina: Culture is two things at once, that is, a dual discursive construction. It is the conservative re-construction of a reified essence at one moment, and the path finding new construction of a processual agency at the next moment Rakenteen määräävyys versus yksilön autonomia Ympäröivän kulttuurin vaikutusta siinä elävään yksilöön on mahdotonta tarkasti määrittää. Usein sanotaan, että ihmiset ovat yhteiskuntiensa tuotteita, millä viitataan sen sosiaalisen järjestelmän pakottavuuteen, jossa eletään. Tämän järjestelmälähtöisen näkökulman, jota muun muassa rakennefunktionalismi 4 edustaa, mukaan yksilön oma toimijuus on yhteiskunnan vaikutusvaltaan verrattuna hyvin minimaalista. Sen sijaan toimijalähtöisen näkökulman mukaan yksilöt ovat muutakin kuin vain yhteisöjensä jäseniä; heillä on valinnanvapaus sekä yksilölliset vaikuttimet päämääräsuuntautuneelle toiminnalleen. Joko tai -asetelmasta ei järjestelmän ja toimijan välisessä ristiriidassa tarvitse kuitenkaan olla kyse, sillä vuorovaikutus näiden kahden tason välillä nähdään mahdollisena. Rakenteen kaksitahoisuudesta puhuttaessa korostetaan, että toisaalta monet ihmisten toimet, kuten kieli ja puhe, ovat luonnostaan kollektiivisia, mutta toisaalta yksilöillä on useissa tilanteissa myös vapaus valita toisin ja jopa muuttaa rakennetta. (Eriksen 2004: ) Järjestelmän ja toimijan väliseen vastakkainasetteluun liittyy läheisesti myös niin kutsuttu kulttuuristamisen ilmiö, jonka seurauksena toisen ryhmän edustajat näyttäytyvät enemmän kulttuurisina kuin muut. Usein vastakkainasettelu tehdään länsimaisten, vapaasti toimivien yksilöiden ja toisaalta eksoottisten, kulttuurinsa pakosta automaattisesti toimivien ryhmän jäsenten välille: if we are capable of building our social world at the same time as being produced by it, they do not possess the same capacity (Dal lago 2011:47). Myös Phillips (2007:50 51) pyrkii haastamaan kulttuurien välisiä eroja korostavan näkökulman, jossa 4 Funktionalistista koulukuntaa edustaa kulttuuriantropologiassa etenkin Bronislaw Malinowskin tuotanto, aiheesta lisää ks. esim. Raymond F (1960). Man and Culture: an Evaluation of the Work of Bronislaw Malinowski. London, Routledge. 20

22 toisen kulttuurin edustajien nähdään toimivan mysteeristen impulssien varassa oman toiminnan kummutessa täysin eri motiiveista. Phillips kyseenalaistaa käyttäytymisen selittämisen kulttuurilla ylipäätään ja muistuttaa, ettei kukaan kulttuurisesta kontekstista huolimatta ole milloinkaan täysin vailla autonomiaa ja toimijuutta. Hän kehottaakin muuttamaan perinteistä käsitystä kulttuurista joustavampaan suuntaan ja ymmärtämään tämän muun muassa sukupuoleen ja luokkaan vertautuvana, rajoittavuudessaan selvästi lievempänä sosiaalisena attribuuttina (Phillips 2007:104, ). Nähdäkseni kulttuurisen puolustuksen mielekäs soveltaminen edellyttää järjestelmälähtöisen näkemyksen painottamista toimijakeskeisen käsityksen kustannuksella. Mikäli yksilöt nähtäisiin ainoastaan kulttuuristaan riippumattomina toimijoina, ei käyttäytymisen motiivejakaan luonnollisesti voitaisi hakea yksilön itsensä ulkopuolelta, kulttuurista. Yksilön suhde yhteiskuntaan ja kulttuuriin täytyy nähdä niin tiiviinä ja merkittävänä, että sen voidaan ajatella ohjaavan hänen käytöstään vielä kauan tämän ympäristön varsinaisesta vaikutuspiiristä poistumisen jälkeenkin Kulttuurinen ja moraalinen relativismi ja universalismi Kulttuuri- ja moraalirelativistiset ajattelutavat rakentuvat näkemykselle suhteellisuudesta, käsitysten ja arvojen relatiivisuudesta: civilization is not something absolute, but is relative, and our ideas and conceptions are true only so far as our civilization goes (Boas 1887:589). Kulttuurirelativismin sisällä itsessään on myös painotuseroja toisten kannattaessa pehmeämpää ja toisten taas jyrkempää lähestymistapaa suhteellisuuteen. Michael Krauszin (1991:239) mukaan relativismi on jaettavissa äärimmäiseen ja rationaaliseen osa-alueeseen. Äärimmäisen, anarkistisen relativismin mukaan mitään vertailupohjaa eri kulttuurien välillä ei oikeastaan ole, jolloin kaikki vaihtoehdot ja tulkinnat ovat mahdollisia. Äärimmäiseen relativismiin sisältyvän ajattelutavan mukaan kenelläkään ei ole oikeutta määritellä toisen tulkintaa jossain mielessä paremmaksi tai huonommaksi kuin toisen on olemassa vain erilaisia tulkintoja, jotka ovat aina keskenään samanarvoisia. Ongelmana rationaalisessa relativismissa on nihilismiin 5 ajautuminen, kun 5 Nihilismillä (nihilism) viitataan kaikkien arvojen kieltämiseen. Tunnetun nihilisti Nietzschen mukaan nihilismissä: The highest values devaluate themselves. The aim is lacking: why finds no answer. Nietzsche F, toim. Kaufmann W (2011) The Will to Power. New York, Random House. Lainaus s

23 kaikkia vaihtoehtoja pidetään täsmälleen yhtä yhdentekevinä. Rationaalisen relativismin mukaan äärimmäinen relativismi onkin pessimististä ja kannattamatonta. Rationaalinen suhtautuminen relativismiin antaa mahdollisuuden kulttuurien välisten vertailujen tekemiseen, sillä eri tulkintojen arvottaminen on tämän näkemyksen mukaan oikeissa kehyksissä mahdollista. Kulttuurirelativistisen ajattelutavan hyväksyminen ei suoraan johda moraaliseen relativismiin, vaikka usein nämä kaksi näkökulmaa yhdistyvätkin. Moraalisesta relativismista ei voida puhua yhtenä jakamattomana teoreettisena suuntauksena, mutta yhteistä sen kaikille muodoille on ajatus, jonka mukaan ei ole olemassa yhtä oikeaa moraalia (Martela 2008:1). Erityisesti deskriptiivisen moraalisen relativismin mukaan eri yhteisöjen moraalijärjestelmät eroavat toisistaan merkittävällä tapaa eivätkä nämä fundamentaaliset arvoristiriidat ole palautettavissa yhteen moraalikäsitykseen (Martela 2008:19). Myös Edvard Westermarckin (1933) tulkinnat oikean ja väärän alkuperästä tukevat deskriptiivistä moraalirelativismia, sillä hänen mukaansa moraaliset prinsiipit eivät perustu mihinkään objektiivisiin tai absoluuttisiin arvoihin vaan sitä vastoin tunteisiin. Näiden tunteiden alkuperä on vuorostaan yhteisössä olemisen kautta syntyvissä julkisissa tunteissa ja koulu, jossa ihmiset oppivat erottamaan oikean ja väärän on yhteiskunta, johon he kuuluvat. Universalistisessa ajattelussa korostetaan ihmisyhteisöjä yhdistäviä piirteitä ja uskotaan ainakin jonkinasteiseen psykologiseen ykseyteen (ks. esim. Brown 1991). Universalistien mukaan relativistit liioittelevat eri kulttuurien ja yhteiskuntien välisiä eroja jättäen huomiotta ne lukuisat piirteet, jotka toistuvat kulttuureista toisiin siirryttäessä. Brownin (1991:147) listaaman 67 universaalin, jokaisessa kulttuurissa tavattavan ominaisuuden tai toiminnon joukossa ovat muun muassa: perhe, ikäkategoriat, hautajaisrituaalit, urheilu, unien tulkinta ja ruokatabut. Moraalinen universalismi vie ajatuksen kulttuurisesta universalismista hieman pidemmälle pitäen inhimillistä etiikkaa ja moraalista ajattelua myös pohjimmiltaan aina samoihin malleihin pohjautuvana. Moraalisen universalismin mukaan yleiset eettiset ohjeet on mahdollista luoda, ja sen kannattajat puoltavatkin muun muassa yleismaailmallisia ihmisoikeuksia, objektiivisia standardeja oikeudenmukaisuudelle, kaikkien tietoisten olentojen yhdenvertaisuutta sekä 22

24 rationaalisten olioiden sisäistä arvokkuutta (Keller 2007:610). Universaali moraalikäsitys selittäisi sen, miksi aikakaudesta toiseen, eri ihmisyhteisöjen keskuudessa tietyt asiat, kuten insesti ja kannibalismi 6, vaikuttaisivat aina olevan kiellettyjä, moraalisen paheksunnan kohteita. Luontevin pohja kulttuurisen puolustuksen kannattamiseen lienee relativistisen kulttuurija moraalikäsityksen hyväksyminen. Ajatus suhteellisuudesta ja omien käsitysten ja arvojen aika- ja paikkasidonnaisuudesta auttaa ymmärtämään ja sallimaan toisten omista poikkeavat tavat, tottumukset ja arvot. Kun yksilöiden kulttuuriset taustat ja niissä muotoutuneet moraalikäsitykset mielletään keskenään vertailukelvottomiksi, mutta silti yhtä arvokkaiksi, tulee kulttuurisen puolustuksen soveltaminen ymmärrettäväksi. Herskovits (1972:109) kirjoittaa: We must recognize that the pluralistic nature of the value systems of the world s cultures, and that the ways of the many different peoples of the world cannot be judged on the basis of any single system. Kulttuurisen puolustuksen suhde universalistiseen näkökulmaan on jokseenkin hankala. Tästä näkökulmasta asennoituminen kulttuurisen puolustuksen soveltamiseen olisi luultavasti ensisijaisesti kielteistä, sillä usko viimekädessä kaikkien jakamiin ihmisyyden yleisiin piirteisiin johtaisi luontevasti myös uskoon jaettujen lakien ja moraalikäsitysten ihanteellisuudesta. Kulttuuriseen puolustukseen skeptisesti suhtautuvan Phillipsin (2007) voikin tulkita universalismin edustajaksi hänen luetellessaan yleismaailmallisina pitämiään ihanteita 7, joita jokaisen yhteiskunnan tulisi tavoitella. Oikeusjärjestelmässä, jossa alleviivaavana periaatteena pidettäisiin universaaleja lakeja, ei henkilön yksilöllisiin, kulttuurisiin näkemyksiin esimerkiksi oikeasta ja väärästä varmastikaan kiinnitettäisi suurempaa huomiota. Käytännössä näiden yleisten moraalisten ohjenuorien määrittely kaikkien hyväksymällä tavalla lienee kuitenkin mahdotonta, minkä lisäksi jo ylimalkainen katsaus maailman valtioiden oikeusjärjestelmien ja lakien erilaisuuteen riittänee kyseenalaistamaan kaikkien ihmisten jakaman, universaalin moraaliperustan olemassaolon. 6 Antropologisesta kirjallisuudesta löytyy myös kannibalismitabun kyseenalaistavia tekstejä, ks. esim. White T (2006) Evolution: A Scientific American Reader. Chicago, The University of Chicago Press. 7 Phillipsin (2007:34) esittää ihanteensa: I believe that societies should act to protect minors from harm, prevent physical and mental violence and ensure that men and women are treated as equals. 23

25 2.2 Rikos sosiaalisena konstruktiona ja rikollisuuden selittäminen Rikos määritellään usein lainsäädännön kautta, jolloin sillä viitataan tarkoitukselliseen tekoon joka rikos- tai muussa lainsäädännössä määritellään rangaistavaksi ja johon valtiolla on rankaisuoikeus (Laine 2007:31). Rikoksen lainsäädäntöön nojaavaa määrittelyä voidaan kuitenkin pitää puutteellisena, sillä paradoksaalisesti ajateltuna ilman lainsäädäntöä meillä ei voisi olla rikollisuuttakaan. Tekoja myös kriminalisoidaan ja dekriminalisoidaan jatkuvasti, jolloin selitettävä kohde näyttäisi liikkuvan ja edelleen hankaloittavan sen tyydyttävää määrittelemistä. (Laine 2007:33 35.) Tarkoituksenmukaisempaa onkin ymmärtää rikollisuus ilmiöksi, jolla on paitsi jokseenkin pysyvä ydin (stationary core), johon kuuluvat rikoslaissa aikakaudesta toiseen pysyvät teot, mutta myös dynaaminen ulkokuori (moving target) muuttuvine kriminalisoinnin kohteineen (Ellis & Walsh 2000:4-8). Rikos on käytännössä aina määrittelykysymys ja sitä voidaankin perustellusti pitää sosiaalisena konstruktiona. Se, mikä milloinkin määritellään rikolliseksi toiminnaksi, vaihtelee aina aikakauden, kulttuurin sekä hallitsevan valtajärjestelmän mukaan johtaen käytännössä erittäin laajaan sallitun ja ei-sallitun käytöksen skaalaan (ks. esim. Laine 2007:36). Girling et al (1998:305) määrittelevät rikoksen konstruktionistisesta näkökulmasta seuraavasti: [crime is a] danger on the borders how we explain it and whom we blame are highly symptomatic of who we are and how we organize our relations with others. Sosiaalisten ilmiöiden tarkasteleminen määrittelykysymyksinä johtaa luontevasti myös koko todellisuuden ymmärtämiseen tietynlaisena sosiaalisena rakennelmana, jota ei voida erottaa muusta yhteiskunnasta. Sosiaalisen konstruktionismin mukaan todellisuus, jossa elämme ja tieto sekä merkitysjärjestelmät, joihin tukeudumme, ovat itse asiassa sosiaalisesti tuotettuja (Berger & Luckmann 1994). Ihmiset luovat todellisuutta toiminnalla ja ajattelullaan, vaikkei sitä jokapäiväisessä elämismaailmassa ja kanssakäymisessä niin ehkä ymmärrettäisikään. Merkitysjärjestelmät ovat kielen avulla luotuja konstruktioita, jotka näyttäytyvät ihmisille itsestään selvänä osana arkitodellisuutta ja intersubjektiivista maailmaa, joka jaetaan toisten yksilöiden kanssa (Berger & Luckmann 1994). 24

26 Rikollisuuden sosiaalisesta alkuperästä, kriminalisoinnin kohteen alituisesta muutoksesta sekä rangaistuskäytäntöjen jatkuvasta epäonnistumisesta johtuen rikollisuutta voidaan pitää yhteiskunnassa paitsi pysyvänä myös tarpeellisena. Sosiologian klassikkoteoksessa Suicide, Emile Durkheim kirjoittaa rikollisuuden funktionaalisesta luonteesta ja päättelee, ettei rikollisuudesta vapaata yhteiskuntaa voisi olla olemassakaan, sillä sosiaalinen järjestys edellyttää tasapainon nimissä myös lainvastaista toimintaa (Durkheim [1897]1952:362) Rikollisuuden voi siis päätellä olevan mitä suurimmissa määrin yhteiskunnan rakenteesta, eikä ensisijaisesti yksilön poikkeavuudesta johtuvaa. Rikolliset teot, joihin yksilöt syyllistyvät ja joista heitä rangaistaan, ovat rikollisia vasta, kun yhteiskunta ne sellaisiksi määrittää. Paradoksaalisesti yhteiskunta yksin siis mahdollistaa ja ylläpitää rikollisuutta, jonka päämääränä on Durkheimia mukaillen yhteiskunnan yhä tiiviimpi koheesio. Rikollisuuden ymmärtäminen yhteiskunnan rakenteisiin tiukasti kiinnittyvänä, jopa välttämättömänä ilmiönä, auttaa kyseenalaistamaan lakien normatiivisen luonteen. Ilman rikoksen ja rangaistuksen määrittelyä kontekstiinsa sidotuiksi, sosiaalisiksi työkaluiksi on kulttuurisen puolustuksen tarkastelu nähdäkseni auttamattoman kapeaa. Perustellut kannanotot kulttuurisen puolustuksen soveltamismahdollisuuksista edellyttävät syvempiä pohdintoja myös rikollisuuden taustatekijöistä. Mitkä tekijät näyttäisivät selittävän rikollisuutta parhaiten, ja mikä on näiden teorioiden yhteys kulttuurisen puolustuksen oikeuttamiseen tai vastaavasti sen vastustamiseen? Rikollisuuden selittäminen on yksi kriminologian keskeisimmistä ja samalla myös vaikeimmista osaalueista. Teorioissa on eri aikakausina painotettu toisaalta rikollisuuden yksilölähtöisyyttä ja biologista perustaa sekä toisaalta yhteisön vaikutusta ja rikoksen sosiaalista alkuperää. Rikollisuuden selittämistä tietyillä biologiaan tai psyykeeseen palautuvilla tekijöillä voidaan joissakin tapauksissa pitää aiheellisena, mutta vakuuttavimman pohjan rikollisuuden tutkimukseen tarjoaa kuitenkin yhteiskunnan ja ympäristön osuutta yksilön käyttäytymisessä korostavat sosiologiset selitysteoriat. Rikollisuuden sosiaalista alkuperää painottavissa teorioissa korostetaan muun muassa ympäröivän yhteisön kontrollin puutteen sekä toisaalta tämän kontrollin vaikutuksesta syntyvien negatiivisten leimojen merkitystä. Pohdittu on myös niin kutsutun anomisen paineen, eli yhteiskunnallisen 25

27 turhautumisen sekä sosiaalisen oppimisen ja omantunnon tuskia lieventävien neutralisointitekniikoiden hyödyntämisen merkitystä rikollisuuden selittämisessä 8. Pohdittaessa eri rikollisuuden selitysteorioiden yhteyttä kulttuurisen puolustuksen soveltamiseen on syytä nostaa esiin eräs kahtiajako. Maahanmuuttajien ja ulkomaalaisten rikollisuutta selitettäessä voidaan esitetyt näkökulmat käytännössä jakaa kahteen ryhmään sen perusteella, ymmärretäänkö rikollinen käyttäytyminen niin sanotusti tuontitavaraksi vai uuden ympäristön synnyttämäksi. Rikollisuuden ymmärtäminen tuontitavarana yhdistyy tietynlaiseen yksilöllisyyden ja jopa deterministisyyden korostamiseen. Tämän ajattelutavan mukaan yksilön rikollinen käyttäytyminen alkaa jo lähtömaassa, minkä jälkeen siitä muodostuu elämäntapa, jota on erityisen hankala myöhemmin muuttaa. Uuteen asuinmaahan saavuttaessa on rikollinen käytösmalli jo niin pitkälle omaksuttua, että sen mukaisen elämän jatkaminen on käytännössä helpompaa kuin uuden, lainkuuliaisen elämän aloittaminen. Kun rikollinen toiminta ymmärretään puolestaan ympäristön synnyttämäksi, on paino usein kohdemaan sosiaalitoimissa ja epäonnistuneessa integraatiossa. Sopeutumisvaikeudet sekä uuden, paremman elintason tavoittelu johtavat tästä näkökulmasta ymmärrettynä usein toimiin, jotka eivät enää pysy sallitun käytöksen rajoissa. Rikollisuuden ymmärtämisellä joko tuontitavaraksi tai ympäristön synnyttämäksi on mielestäni selviä seurauksia myös kulttuurisen puolustuksen soveltamismahdollisuuksiin. Kun kulttuurinen rikos ymmärretään tekona, jossa kulttuurien väliset ristiriitaisuudet aiheuttavat rikokseen syyllistymisen, on rikos tuontitavarana vaikea nähdä kriteerejä täysin täyttävänä. Jos rikollinen käyttäytyminen on toimintamalli, johon yksilö turvautuu ympäristöstä riippumatta, ei kulttuuria voida pitää merkittävimpänä selittävänä tekijänä. Näin ollen rikollisuuden määritteleminen tietyn henkilön kohdalla nimenomaan tuontitavaraksi ei antaisi vakuuttavinta pohjaa kulttuurisen puolustuksen soveltamiseen oikeudessa. Sen sijaan uuden asuinympäristön ja oikeusjärjestelmän merkityksen korostaminen rikollista käyttäytymistä selittävinä tekijöinä tarjoaisivat paremmat argumentit kulttuurisen puolustuksen soveltamiseen. Kun esimerkiksi maahanmuuttajan omat moraalikäsitykset eivät kohtaa uuden lainsäädännön sanelemien periaatteiden kanssa, 8 kontrolliteoria, leimautuminen, anomiateoria ja sosiaalinen oppiminen, ks. lisää esim. Laine (2007: ) 26

28 voi seurauksena olla rikos, joka ei ole alkuunkaan ymmärrettävissä kulttuurisesta kontekstistaan irrallaan. Rikollisuuden selitysteorioiden jakaminen sen mukaan, ymmärretäänkö lainvastainen käytös tuontitavaraksi vai uuden ympäristön synnyttämäksi on analyysin ja tulkinnan työkaluna hyödyllistä, mutta silti jokseenkin keinotekoista. Kasvuympäristössä opittu rikollinen käytös ei varmastikaan aina uusissa, usein parempien olosuhteiden puitteissa ole pysyvää ja myös henkilön iällä on tilanteen kannalta suuri merkitys. Lisäksi joissakin tilanteissa on epäilemättä mahdotonta määrittää, mistä henkilön rikollinen käytös on oikeastaan saanut alkunsa. Niin ikään useinkaan ei voida tietää, onko kyseessä rikokseen syyllistyneen ensimmäinen normin rikkominen, vai onko tapaus vain ensimmäinen kiinnijäämiseen johtanut rikos. 2.3 Kulttuurinen puolustus Kulttuurisella puolustuksella viitataan vähemmistökulttuuria edustavan henkilön lainvastaisen toiminnan perusteluihin, jotka nojaavat tavalla tai toisella syytetyn kulttuuriin. Kulttuurisen puolustuksen esiintuonnilla pyritään rikosoikeudellisen vastuun lieventämiseen tai ääritapauksissa jopa sen poistamiseen. PJ Magnarella (1991:67) määrittelee kulttuurisen puolustuksen seuraavasti: [A] cultural defense maintains that persons socialized in a minority or foreign culture, who regularly conduct themselves in accordance with their own culture s norms, should not be held fully accountable for conduct that violates official law, if that conduct conforms to the prescriptions of their own culture. Tätä nykyä mikään valtio ei tiettävästi muodollisesti tunnusta kulttuurista puolustusta osaksi oikeusjärjestelmäänsä, mutta käytännössä sitä on kuitenkin sovellettu esimerkiksi vastuuvapausperusteen muodossa (Wehka-aho 2012:27) sekä kulttuurisiin oikeuksiin vetoamalla (Dundes Renteln 2009a:62). Suomessa löytyy aiheesta yksi selkeä ennakkotapaus, jossa käsiteltiin 4-vuotiaan muslimipojan ympärileikkausta ja sitä, täyttääkö se pahoinpitelyn kriteerit (KKO 2008:93). Korkein oikeus hylkäsi pahoinpitelysyytteen ja korosti muun muassa muslimiyhteisöön kuulumisen ja yhteisön 27

29 tukeman identiteetin muodostumisen ensiarvoista merkitystä siinä kasvavalle lapselle. Korkein oikeus huomioi asianomaisten kulttuurisen ja uskonnollisen taustan tuomiota lieventävänä, tai tässä tapauksessa jopa sen poistavana tekijänä ja käytännössä siis hyväksyi kulttuurisen puolustuksen. Ennakkotapauksesta huolimatta kulttuurisen puolustuksen asema on Suomessa kuten monessa muussakin valtiossa vakiintumaton, eikä sen soveltamiseen ole laadittu mitään virallista ohjeistusta. Kulttuurisen puolustuksen epäselvä positio lainsäädännössä on itse asiassa hyvin luonnollinen seuraus asiaan kiinteästi liittyvästä, erityisen ristiriitaisesta argumentaatiosta. Kulttuurisen puolustuksen kannattajat vetoavat usein henkilön kulttuuritaustan huomioisen välttämättömyyteen oikeudenmukaisen asiankäsittelyn ja tuomion saavuttamiseksi. Kulttuuriset oikeudet nähdään tärkeänä osana perus- ja ihmisoikeusjärjestelmää, jolloin kulttuuriset perusteet vaaditaan huomioimaan siinä, missä muutkin syytetyn henkilökohtaisiin ominaisuuksiin nojaavat puolustusperusteet (ks. esim. Dundes Renteln 2009a). Henkilön kulttuuritaustan huomioiminen ei Alison Dundes Rentelnin (emt:62) mukaan millään perustavanlaatuisella tapaa eroa muiden sosiaalisten ominaisuuksien, kuten sukupuolen, iän ja mielentilan huomioonottamisesta rikosoikeudessa. Dundesin Renteln (2009b:791) summaa vakuuttavimpia kulttuurisen puolustuksen oikeuttavia tekijöitä: the right to culture, the rights to non-discrimination and equal protection, the right to religious liberty, the right to a fair trial, and the right to legal representation. Hän kuitenkin muistuttaa, ettei myönteinen suhtautuminen kulttuurisen puolustukseen suoraan johda sen kannattamiseen kaikissa tilanteissa, vaan luotettavuutta tulisi hänen esityksensä mukaan arvioida kolmevaiheisella testillä (emt:816). Jokseenkin yksioikoiselta vaikuttavassa testissä etsitään vastauksia seuraaviin kysymyksiin: 1. Kuuluuko asianosainen henkilö etniseen ryhmään? 2. Harjoitetaanko tässä ryhmässä kyseistä traditiota? 3. Toimiko asianosainen tämän tradition vaikutuksesta? Kulttuurisen puolustuksen luotettavuuden takaa jokaisen testikysymyksen läpäiseminen myönteisellä vastauksella, kun taas yhdenkin kielteisen vastauksen saaminen riittää mitätöimään kulttuuriin vetoavat perusteet lainvastaiselle toiminnalle. Kulttuurista puolustusta vastaan argumentoivat nojaavat etupäässä kulttuuri-käsitteen epämääräisyyteen sekä yksilö- ja toimijalähtöisyyden ensisijaisuuteen käyttäytymisen 28

30 selittämisessä. Anne Phillipsin (2007:46 51) mukaan kulttuurin selitysvoimaan tukeudutaan usein sellaisissa tilanteissa, kun muut tekijät eivät riitä selittämään tapahtunutta. Tietyn kulttuurin samaistaminen tiettyyn valtioon on niin ikään ongelmallista, ja myös kulttuurin asemaa käyttäytymistä selittävänä tekijänä usein liioitellaan Phillipsin mukaan kohtuuttomasti. Kulttuurinen puolustus ei ole luotettava, sillä se perustuu aina stereotypioihin ja yksinkertaistuksiin kulttuureista ja niihin kuuluvista tavoista (emt:85). Phillipsin mukaan kulttuurinen puolustus jättää liikaa tilaa manipulaatiolle, sillä henkilön niin kutsuttua kulttuuria on mahdotonta puolueettomasti määrittää, ja lopullinen määritelmä on myös aina riippuvainen toisen henkilön tulkinnasta (emt:84). Phillipsia mukaillen kulttuuri ei siis lukeudu muiden yksilöä perusteellisesti määrittävien tekijöiden, kuten iän ja sukupuolen joukkoon, joita luonnehtii tietty pysyvyys ja olemuksellisuus. Kulttuuri ymmärretään pikemminkin monisyisenä, muuttuvana ja joustavana käyttäytymisen motivoijana kuin kapeana ja jopa deterministisenä toiminnan ohjaajana. Myös Alessandro Dal Lago (2011:50) kyseenalaistaa kulttuurin aseman jaettuna metatodellisuutena, jonka vaikutus yksilön ajatteluun, toimintaan ja elämäntapaan olisi erityisen pakottava. Kulttuurin manipulaatioalttius ja hyväksikäyttäminen hyötymistarkoituksessa saavat Dal Lagon (emt:53) ymmärtämään kulttuurin etupäässä resurssina: culture is a resource that can be used for particular goals, that can be reclaimed but also left to snooze on the fringes of the social being. Niin ikään feministit asettuvat pääasiassa vastustamaan kulttuurista puolustusta sen usein naisia ja lapsia vahingoittavien seurausten vuoksi. Näiden tulkintojen mukaan kulttuurisesta puolustuksesta hyötyisivät nimittäin ensisijaisesti miehet, sillä useisiin, etenkin länsimaista poikkeaviin kulttuureihin kuuluu naisia ja myös lapsia alistavia käytänteitä, jotka ymmärretään kulttuurisiksi. Feministit vetoavat siis naisten ja lasten oikeuksiin kulttuurista puolustusta vastustaessaan ja muistuttavat, ettei miesten ylivaltaa ja sukupuolten eriarvoisuutta edistäviä toimia tulisi kulttuurinkaan nojalla sallia saatikka edistää (ks. esim. Deckha 2009: , Wong 1999) Kulttuurinen rikos, vähemmistökulttuuri ja kulttuuriset oikeudet Kulttuurisen puolustuksen käsitteleminen edellyttää myös sen lähikäsitteen, kulttuurisen rikoksen (cultual offence), lähempää tarkastelua. Kulttuurisella rikoksella viitataan 29

31 vähemmistökulttuuria edustavan henkilön tekoon, jota valtakulttuurissa pidetään rikoksena, mutta joka tekijän omassa kulttuurissa on sallittua, ellei jopa suositeltavaa toimintaa (Wehka-aho 2012: 28). Jotta tekoa voidaan pitää kulttuurisena rikoksena, täytyy sen siis olla suoraan henkilön kulttuuritaustan motivoima. Kulttuurisen puolustuksen soveltaminen edellyttää useiden näkökulmien mukaan teon luokittelemista nimenomaan kulttuuriseksi rikokseksi. Käsitteellä vähemmistökulttuuri (minority culture) ei puolestaan ole mitään tekemistä varsinaisen määrän ja suhdelukujen kanssa, eikä sillä myöskään viitata asutushistorialliseen aikajärjestykseen (Van Broeck 2001:5). Valtakulttuurin määrittää se ryhmä, joka onnistuu vakiinnuttamaan ideologisen perustansa koko valtiota koskevaksi ja siten viime kädessä myös sanelemaan lähtökohdat koko oikeusjärjestelmälle (emt:5). Kulttuuritekijöiden käyttäminen tekojen selittämisen taustalla edellyttää vielä vastaamista kysymykseen: milloin henkilön voidaan ylipäätään nähdä kuuluvan tiettyyn vähemmistökulttuuriin. Vähemmistökulttuurin jäsenyys selviää Jeroen Van Broeckin (2001:7) mukaan tutkimalla henkilön kulttuurisia arvoja ja määrittelemällä, ovatko nämä törmäyskurssilla vallassa olevan oikeusjärjestelmän normien kanssa. Ihanteellisessa tapauksessa henkilön kulttuuritausta selviäisikin perusteellisesti hänen arvomaailmaansa tarkastelemalla, mutta todellisuudessa tilanne lienee monimutkaisempi. Kulttuuritausta ja arvomaailma ovat molemmat nimittäin dynaamisia, joustavia ja myös tilannesidonnaisia. Van Broeck (emt:11) huomioikin niin kutsutun akkulturaation vaikutuksen, jonka seurauksena yksilön kulttuuriset arvot ja normit usein muuttuvat uuteen ympäristöön sopeutumisesta johtuen. On kuitenkin syytä muistaa, ettei prosessi missään nimessä ole puhtaan deterministinen tai edes yksisuuntainen. Fredrik Barthin (1969) etnisyysteorian mukaan osa etnisten ryhmien arvoista mukautuu, ja jopa katoaa akkulturaation seurauksena, mutta niin kutsutut ydinarvot (core values) kuitenkin säilyvät. Erityisen merkitsevä on myös se sosiaalinen todellisuus, jossa vähemmistökulttuuriin kuuluvat elävät, ja ne sosiaaliset instituutiot, joita ylläpidetään voimakastahtoisesti jopa valtaväestön vastustuksesta huolimatta (Van Broeck 2001:12). Vähemmistökulttuurin edustaja voi siis elää valtakulttuurin piirissä ilman, että hänen arvomaailmansa merkittävästi muuttuu. Eräissä tutkimuksissa onkin huomattu, että usein maahanmuuttajien kulttuurinen identiteetti pohjautuu johonkin tiettyyn ajalliseen 30

32 kiinnekohtaan lähtömaan kulttuurissa, jolloin se on ikään kuin jäätynyt aikaan, josta muut valtiossa vielä asuvat ovat jo siirtyneet eteenpäin (ks. esim. Amirthalingam 2009:44). Van Broeck (2001:12) muistuttaakin, etteivät tietyt kulttuuriin kuuluvat käytänteet katoa itsestään ja, että kulttuurisen puolustuksen soveltamiselle ei voida asettaa aikarajaa sen mukaan, kuinka kauan henkilö on elänyt synnyinmaansa rajojen ulkopuolella. Eri kulttuuriryhmien rinnakkaiselo johtaa useissa valtioissa erillisten kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien määrittelemiseen. Kulttuurisia oikeuksia voidaan pitää sekä perus- että ihmisoikeuksien yhtenä merkittävänä osana. Perusoikeuksiksi kutsutaan Suomessa perustuslaissa taattuja oikeuksia, jotka heijastavat yhteiskunnan perusarvoja, kun taas ihmisoikeudet ilmentävät kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin sisältyviä perustavanlaatuisia oikeuksia (Koivunen & Marsio 2006:29). Suomessa perustuslaki takaa jokaisen kansalaisen, niin valtaväestöön kuin vähemmistöryhmäänkin kuuluvan, oikeuden omaan kieleen ja kulttuuriin. Saamelaisilla on alkuperäiskansana erityisasema, ja heidän oikeudet etenkin perinteisiin elinkeinoihinsa, kuten poronhoitoon, kalastukseen ja metsästykseen ovat perustuslain nojalla taattuja. (Oikeusministeriö 2013.) Kansainvälisistä sopimuksista muun muassa YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa vuodelta 1948 on määritelty oikeus osallistua kulttuurielämään (Universal Declaration of Human Rights, UDHR 27). Myös poliittisia oikeuksia ja kansalaisoikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa on määritelty vähemmistöjen oikeus nauttia kulttuuristaan: In those states in which ethnic, religious or linguistic minorities exist, persons belonging to such minorities shall not be denied the right, in community with the other members of their group, to enjoy their own culture, to profess and practise their own religion, or to use their own language. (International Covenant on Civil and Political Rights ICCPR 27) Sama laki kaikille? Kriminalisoimalla tekoja yhteiskunta kontrolloi jäseniään ja pyrkii vähentämään haitalliseksi määrittelemäänsä toimintaa. Kriminalisoinnin kohteet vaihtelevat aikakaudesta toiseen, mutta asetettujen lakien auktoriteetti ja pakottavuus perustuvat aina 31

33 yleisluonteisuuteen. Lähtökohtana on, että lait koskevat kaikkia. Lakien ja oikeuksien räätälöinti yksittäisten ryhmien vaatimukset huomioonottaviksi johtaisi helposti yksilöiden eriarvoiseen kohteluun ja heidän vieraantumiseen toisistaan sekä yleisen epäharmonian syntyyn yhteiskunnassa (Amirthalingam 2009:42). Kulttuurisen puolustuksen soveltaminen oikeussalissa luo helposti mielikuvan kulttuurien, ei yksittäisten henkilöiden taistosta, jossa syytetyn kulttuuri näyttäytyy valtakulttuuriin verrattuna alempiarvoisena (vrt. Amirthalingam 2009:44 45). Edistääkö kulttuurisen puolustuksen salliminen siis eri väestöryhmien välistä tasa-arvoa, vai palveleeko se ainoastaan toiseuden ja eronteon asiaa? Lakien soveltamisessa ja tuomioiden täytäntöönpanossa tulisi noudattaa tasapuolisuutta ja yhdenmukaista linjaa, mutta käytännössä näitä kriteerejä on kuitenkin hankala täyttää. Ihanteellisesti lain tulisi olla sama kaikille, mutta mistä tietää, että laki todellisuudessa on sama kaikille? Kaksi päällisin puolin yhdenmukaista tekoa voivat pitää sisällään hyvin erilaisia merkityksiä teon toteuttajasta riippuen. Kaksi identtiseltä vaikuttavaa olosuhdetta ja tekoa yhden kulttuurin näkökulmasta voivat toisen kulttuurin termeillä ja käsitteillä tulkittuna vaikuttaa hyvin toisenlaisilta. Tarkoittaako lain yhtäpitävyys sitä, että samassa fyysisessä ympäristössä toteutettua samaa tekoa tulee käsitellä täsmälleen samalla tavalla, vai pitäisikö tekoihin lukea mukaan myös taustalla vaikuttavat käyttäytymiseen liittyvät tulkinnat ja motiivit? (Waldron 2002:4.) Samalta vaikuttavat teot poikkeavat tosistaan tekijän niihin liittämien merkitysten mukaan, jolloin syyllisyyden asteen voisi niin ikään tulkita vaihtelevan. Rikosoikeudessa puhutaan sosiaaliadekvanssista, kun päällisin puolin rikokseksi luokiteltava teko ei sitä poikkeavan kontekstin ja erityisten motiivien vuoksi olekaan (ks. esim. Nuotio 2010:139). Esimerkkeinä yleisesti hyväksytyistä sosiaaliadekvaateista toimista voisi mainita ehtoollisviinin tarjoamisen alaikäisille ja urheiluväkivallan. Laki ei siis selvästikään ole samasta teosta aina sama kaikille. Silloinkin kun rikosoikeus näyttäisi toimivan tasapuolisesti, se voi kuitenkin tuomita toisia tietoisista väärinteoista ja toisia vain ikään kuin muodollisesti rikoksen tunnusmerkit täyttävistä, motiiveiltaan riittämättömistä lainloukkauksista. Kulttuurinen puolustus voisi tulla kyseeseen tilanteissa, joissa motiivien puutteellisuus on nimenomaan henkilön kulttuuritaustasta johtuvaa. Waldron (2002:15) vielä muistuttaa, että kulttuurin nojalla valtion lakeihin poikkeusta hakevien motiivit tuskin liittyvät korostuneeseen 32

34 liberalismiaatteen kannatukseen, vaan taustalla ovat vielä valtion lakejakin pakottavimmilta tuntuvat kulttuurin lait. Miksi siis valtion lakeja tulisi niin ylivoimaisesti suosia kulttuurin sisäisen säätelyn kustannuksella (emt:15)? Waldronin (2002:27) mukaan reiluusnäkökulmasta tarkasteltuna kulttuurinen puolustus on tietyissä tilanteissa oikeutettua. Kulttuuriin vetoavien perusteluiden aiheellinen soveltaminen edellyttää kuitenkin kahden kysymyksen pohtimista: 1) Kun otetaan huomioon kyseessä olevan lain luonne, onko olemassa varaa poikkeuksille? 2) Jos varaa poikkeuksille on, miksi juuri tämän ryhmän edustajien tulisi muiden yhteisöjen jäsenten kustannuksella saada nauttia erivapaudesta? Ensimmäistä kysymystä tarkasteltaessa on syytä huomioida eri lakien taustojen, tavoitteiden ja ehdottomuuden asteiden erot. Kärjistetysti voitaisiin sanoa, että on aivan eri asia sallia helpotuksia henkirikoksista tuomittaessa kuin suoda erivapaus esimerkiksi uskonnollisen päähineen käyttöön liikenteessä kypärän sijaan. On siis olemassa lakeja, joissa ei yksinkertaisesti ole varaa myönnytyksille, kun taas toisten säädösten kohdalla mahdollisuus joustoon voidaan myöntää. Jos erivapauden sallimisesta ei ajatella olevan merkittävää haittaa lain yleisten tavoitteiden toteutumisen kannalta, voidaan lupa poikkeavalle menettelylle tietyssä tilanteessa suoda. Tällöinkin on kuitenkin tarkkaan punnittava ne perusteet, joilla poikkeuslupaa haetaan. Waldronin (2002:24) mukaan laki on usein rasittava monille, mutta osalle siitä voi koitua aivan kohtuutonta haittaa. On ymmärrettävä, että valtion lakien kanssa ristiriidassa olevat kulttuurin lait voivat niitä noudattavalle henkilölle tuntua aivan erityisen tinkimättömiltä, enemmistön ehdoilla määriteltyjä lakeja selvästi pakottavimmilta. Poikkeuslupia ei siis tulisi myöntää vain henkilökohtaisen vapauden tavoittelun perustella, mutta kulttuuriseksi pakoksi koetun käytänteen nojalla erivapauden salliminen pitäisi tietyissä tilanteissa tehdä mahdolliseksi. (emt:17 32.) Provokaatio ja kulttuurinen puolustus Kulttuurisen puolustuksen soveltamista pohdittaessa on Suomenkin lainsäädännön tunnistama provokaation käsite nostettu usein esiin. Provosoituminen otetaan joissain rikosoikeudellisissa tilanteissa huomioon teon moitittavuutta ja sen tahallisuuden astetta lieventävänä tekijänä, jolloin rikoksesta langetettava rangaistus myös käytännössä lieventyy (Hahto 2004:371). Provokaatiolla viitataan lainsäädännössä yleensä tilanteeseen, 33

35 jossa rikos on seurausta toisen henkilön sanoin tai teoin aiheuttamasta loukkauksesta (ks. esim. Wehka-aho 2012:57). Provokaatioon voidaan vedota rangaistuksen lieventämiseksi riippumatta siitä, annettiinko yllyke siihen tahallisesti vai tahattomasti (Hahto 2004:368). Provosoinnin seurauksena tehdyn rikoksen pienempi moitittavuus perustuu tekijän toimimiseen äkillisen, voimakkaan impulssin varassa suunniteltuun, tahallisuudessaan vakavampana pidettävään vahingontekoon syyllistymisen sijaan (emt:371). Suomessa, kuten muissakin Pohjoismaissa, jotkin provosointitilanteet voidaan ottaa huomioon rangaistuksen lieventämiseksi, mutta täydelliseksi anteeksiantoperusteeksi se ei kuitenkaan sovellu (emt:371). Ongelmalliseksi provosoitumisen arvioinnin ja sen hyväksyttävyyden punnitsemisen kuitenkin tekee eri henkilöiden hyvin erilaiset lähtökohdat ja syyt provosoitumiseen. Tulisiko esimerkiksi vähemmistökulttuurin edustajan herkkyys yllyttyä tietystä loukkauksesta ottaa huomioon, vaikka yksikään valtakulttuuriin kuuluva ei samasta herjauksesta provosoituisi? Muun muassa Yhdysvalloissa käytettävä reasonable man -standardi asettaa rajoitteet sille, mistä kaikesta henkilön voidaan ajatella oikeutettavasti provosoituvan. Niin kutsuttu sallittu provokaatio määritellään sen perusteella, olisiko tavallinen, lainkuuliainen kansalainen menettänyt malttinsa samassa tilanteessa, johon tekijä joutui (ks. esim. Hahto 2004:394). Ongelmalliseksi reasonable man -standardin soveltamisen tekee kuitenkin vertailukohdan konstruointi: mitä persoonallisuuspiirteitä, sosiaalisia attribuutteja ja myös kulttuurisia piirteitä tavanomaiseen kansalaiseen luetaan kuuluvaksi? Tavanomaisesti reasonable man määritellään puolueettomaksi, fyysisiltä ominaispiirteiltään neutraaliksi subjektiksi, mutta käytännössä se voidaan nähdä heijastumana nimenomaan valtakulttuuriin kuuluvasta, keski-ikäisestä miehestä. Ratkaisua vinoumaan on haettu muun muassa Australiassa siten, että tavanomaisen kansalaisen vertailukohtaan sisällytetäänkin syytetyn kaikki olennaiset, pysyvät piirteet, mukaan lukien etnisyys ja kulttuurinen tausta (Amirthalingamin 2009:50). Aboriginaaleja ja maahanmuuttajia koskevat harkinnat provokaation vaikutuksesta on siis räätälöity syytetyn kulttuurisen taustan huomioonottavaksi, jolloin valtakulttuurin silmissä neutraaleina tai ainakin selvästi vähemmän provosoivina pidettävät teot ymmärretään joissain erityisissä tilanteissa vähemmistökulttuuriin kuuluvan kohdalla aidoiksi ja vakaviksi provokaation lähteiksi (emt:50 56). Suomessa tekijän erityispiirteiden huomioonottoon provosoitumisen 34

36 selittämisessä ei ole muotoiltu mitään yleistä ohjeistusta (Hahto 2004:396). On pitkälle tuomarin harkinnasta kiinni, milloin tekijään liittyvät seikat katsotaan merkityksellisiksi, ja milloin niille ei taas anneta minkäänlaista painoarvoa (emt:396). Provokaatioperusteen kuuluessa olennaisesti lainsäädäntöön voidaan sanoa, että rikokseen johtavaa provosoitumista pidetään luonnollisena, joskaan ei sallittuna reaktiona. Provosoitumisen kiinteä yhteys henkilön yksilöllisiin piirteisiin niin ikään tunnustetaan, eikä kiistaa liene kulttuurin merkittävästä vaikutuksesta siihen, mitä kukin viimekädessä kokee loukkaavana. Argumentit kulttuurisen puolustuksen soveltamisesta vaikuttaisivatkin vahvoilta myös provokaatiotapauksissa, mutta perusteita on toki esitetty käytäntöä vastaankin. Hahto (2004:398) korostaa, ettei suomalaiseen kulttuuriin sopimattomiin seikkoihin vetoaminen rikoslain nojalla ole kestävää, sillä se johtaisi lain yleisen luonteen heikkenemiseen ja viimein myös arvovallan vakavaan laskuun. Samalla hän kuitenkin muistuttaa rangaistusten tapauskohtaisesta harkinnasta, mikä käytännössä pitää sisällään myös mahdollisuuden kulttuuristen tekijöiden huomioimiseen oikeuden niin katsoessa tarpeelliseksi. Tällöinkään ei kuitenkaan tulisi huomioida seikkoja, jotka sotivat yleisiä, Suomen valtion määrittämiä perusarvoja vastaan (emt:398). 2.4 Kulttuurisen puolustuksen tutkiminen Tutkin kulttuurista puolustusta ja sen soveltamismahdollisuuksia oikeusjärjestelmässämme kulttuurin laajan määritelmän sekä rikosten ja lakien sopimuksenvaraisen luonteen mielessä pitäen. Ymmärrän tarkastelun kohteena olevat ulottuvuudet, niin kulttuurin, rikollisuuden kuin lainkin, sosiaalisiksi rakennelmiksi, jotka ovat kuitenkin mitä suurimmassa määrin ihmisille todellisia. Rikosta ja lakia tarkastellessani suhtaudun kriittisesti niiden normatiiviseen luonteeseen ja sidonkin käsitteet tiukasti niitä ympäröivään yhteiskunnalliseen kontekstiin. Tutkin relativistista kulttuuria, joka on rakenteen taholla voimakas, jopa pakottava, mutta joka ei täysin kiellä yksilön vapaata toimijuuttakaan. Lähestyn aihetta mahdollisimman ennakkoluulottomasti, etukäteen määriteltyjä työhypoteeseja välttäen painon pysyessä ensisijaisesti ymmärtämisessä yleistämisen sijaan. 35

37 Tutkijan positiota laadullisessa tutkimuksessa harvoin korostetaan liikaa. Jo aiemmin esitin aineistonkeruun kuvailun yhteydessä arvion omasta vaikutuksestani kerätyn aineiston sisältöön. Niin ikään analyysivaiheessa tutkijan valinnoilla, henkilökohtaisilla ominaisuuksilla, tietämyksellä ja motiiveilla on ratkaiseva merkitys saavutettavien tulosten sisällön kannalta. On muistettava, että tehtävät tulkinnat ovat tutkijan omia, eivätkä ne välttämättä ole yhteneviä esimerkiksi tutkittavien vastaavien kanssa. Huomioitavaa vielä on, että kulttuurista puolustusta tutkiessani tarkastelen etupäässä kulttuureja, joihin itse en kuulu. Tutkittavat epäilemättä ovat itse monella tapaa omien kulttuuriensa asiantuntijoita, jotka vaivatta hallitsevat kulttuuriinsa sisältyvät tavat ja ymmärtävät niiden taustatekijöitä, joiden avautuminen tutkijalle voi olla huomattavasti haastavampaa. Ulkopuolisen asemaan liittyy kuitenkin huomattavia etuja, sillä kotisokeus ja asioiden pitäminen itsestäänselvyyksinä lukeutuvat tutkimuksen kompastuskiviin, joilta yhteisöön kuulumaton kuitenkin välttyy (Eriksen 2004:51). Pidän siis etunani mahdollisuutta tarkastella tutkittavien kulttuuria itsestäänselvyyksien läpi, mutta ymmärrän myös, että toisen henkilön toimesta ja eri lähtökohdista tehtynä tulkinnat voisivat olla hyvin toisenlaisia. Korostettava kuitenkin on, että pyrkimyksenäni ei olekaan todellisuuden objektiivinen kuvaaminen vaan yhden, hyvin perustellun merkitystulkinnan tarjoaminen. Tutkimusaineistoni koostuessa kenttätyömuistiinpanoista, oikeudenkäyntipöytäkirjoista, kirjallisista päätöslauselmista ja haastattelujen litteraateista on sovellettava analyysi ensisijaisesti tekstianalyysia. Havainnoinnin ja haastattelemisen kirjallisten lopputuotosten lisäksi, on tutkijan omalla osallistumisella tilanteeseen luonnollisesti myös suuri merkitys. Esimerkiksi puhetavat, äänensävyt, eleet ja yleinen tunnelma ovat tutkimustilanteen ominaisuuksia, jotka eivät välity ulkopuoliselle pelkkää tekstiaineistoa lukemalla. Laadullisessa tutkimuksessa tutkija on itse tärkein työkalu niin tutkimuksen toteuttamisessa kuin sen analyysissakin, eikä analyysivaihetta ole kovin mielekästä erottaa jyrkästi muusta tutkimuksen teosta (ks. esim. Alasuutari 2011:39). Lisäksi laadullisessa tutkimuksessa standardoituja analyysin teon tapoja on tunnistettavissa vain harvoja (Puusa 2011a:114), jolloin on pitkälle tutkijan omasta harkinnasta ja tehdyistä teoreettismetodologisista sitoumuksista kiinni, mitä aineistosta loppujen lopuksi saadaan tiivistettyä tutkimuksen tuloksiksi. Tutkimusta ja analyysiprosessia aloitettaessa on tärkeää 36

38 määritellä muun muassa se, mistä tietoteoreettisesta näkökulmasta aineistoa ryhdytään tarkastelemaan kuin myös se, mitä läpikäytävät analyysin vaiheet oikeastaan ovat. Tutkimusaineistoon voi suhtautua joko fakta- tai näytenäkökulman omaksuen, jolloin analyysin toteuttaminen aloitetaan hyvin eri lähtökohdista. Faktanäkökulma pitää sisällään oletuksen vääristelemättömästä totuudesta, tietovarannosta, johon on mahdollista päästä käsiksi eri menetelmiä käyttämällä, kun taas näytenäkökulma on selvästi suhteellisempi: aineisto, ja myös tieto, on tilanteen ja tarkoituksen mukaan muotoutunutta. (Puusa 2011a:118.) Faktanäkökulmasta aineisto ymmärretään linssinä todellisuuteen (Alasuutari 2011:90), kun taas näytenäkökulmassa analyysin kohteena on itse puhe tai kieli, minkä takaa ei välttämättä ajatella löytyvän erityistä kohdetta tai totuutta (Puusa 2011a:119). Omassa aineiston analyysissa uskon näytenäkökulman korostuvan, sillä tutkimuksen tietoteoreettiset sitoumukset ovat muutenkin pääosin konstruktionistisia. Kun todellisuus ymmärretään sosiaaliseksi rakennelmaksi, joka muotoutuu ja uusiintuu ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa aina tietyn tilanteen vaikutuksessa, tuntuvat näytenäkökulmaan kuuluvat ajatukset suhteellisuudesta ja aineiston kontekstuaalisuudesta sopivimmilta. Tarkoituksenmukaisin perusta analyysille on todennäköisesti saavutettavissa kuitenkin molempia näkökulmia yhdistelemällä. Faktanäkökulman hyödyllisyys on ilmeinen muun muassa haastateltavien puheen paikkansapitävyyttä pohdittaessa, sillä ilman näkökulmaan kuuluvaa vaatimusta totuudenmukaisuudesta tutkijan ei olisi mielekästä kyseenalaistaa haastateltavan rehellisyyttä, ja sillä valehteleeko tutkittava, ei olisi oikeastaan merkitystäkään (ks. esim. Puusa 2011a:118). Laadullisen aineiston analyysin tietynlaisesta suurpiirteisyydestä ja joustavuudesta huolimatta on karkea analyysirunko, jossa edetään aineiston tiivistämisestä luokitteluprosessin kautta johtopäätöksiin, kuitenkin tunnistettavissa. Alasuutarin (2011:39 48) mukaan laadulliseen analyysiin kuuluu kaksi vaihetta, joista ensimmäinen on havaintojen pelkistäminen ja jälkimmäinen arvoituksen ratkaiseminen. Havaintoja pelkistettäessä tulee aineistoa tarkastella jostain mahdollisimman tarkoin rajatusta teoreettismetodologisesta näkökulmasta. Aineistossa huomio kiinnitetään vain tästä valitusta näkökulmasta katsottuna olennaiseen sisältöön, eli aineisto pelkistetään mielekkäämmäksi ja eheämmäksi kokonaisuudeksi. Pelkistämisen toisessa vaiheessa havaintomäärää karsitaan yhdistämällä tapaukset, joissa jokin piirre, nimittäjä tai 37

39 muotoiltu sääntö toistuu. Arvoituksen ratkaiseminen laadullisessa tutkimuksessa tarkoittaa Alasuutarin (emt:44) mukaan käytännössä sitä, että tuotettujen johtolankojen ja käytettävissä olevien vihjeiden pohjalta tehdään merkitystulkinta tutkittavasta ilmiöstä. Havainnoista tehdään pelkistämisen kautta siis mielekäs tulkinta, joka on sitä paikkansapitävämpi, mitä enemmän siihen viittaavia johtolankoja on saatavilla. Tutkimuksen analyysitavat jaotellaan usein vielä sen perusteella, missä määrin ne painottavat aineistoa tai vastaavasti teoriaa analyysin lähtökohtana. Tuomi ja Sarajärvi (2009:95 120) erottavat toisistaan aineistolähtöisen, teoriaohjaavan ja teorialähtöisen analyysin. Määrittelisin oman aineistoni analyysin tältä pohjalta ensisijaisesti teoriaohjaavaksi, sillä vaikka pyrinkin tutkittavien näkökulman korostumiseen, on tutkimuskohde, -kysymykset ja oleelliset käsitteet jo pitkälle omasta toimestani valittuja. Pitäydyn kuitenkaan sitoutumasta erillisiin tutkimushypoteeseihin, enkä siis tee oletuksia siitä, pitäisikö esimerkiksi kulttuurinen puolustus hyväksyä osaksi oikeuden tunnustamia puolustusperiaatteita vai ei. On myös pidettävä mielessä, etteivät valitsemani käsitteet ja väljät teoreettiset esisitoumukset välttämättä saa tukea aineistosta, jolloin koko tutkimusta ja analyysin kohdetta on pystyttävä arvioimaan uudelleen. Sisällönanalyysin toteuttaminen tutkimuksessani tarkoitti käytännössä tekstiasiakirjojen tarkkaa läpilukemista ja samalla alustavien alleviivauksien ja lyhyiden kommenttien lisäämistä tekstin joukkoon. Tutkimuskysymysteni perusteella rajasin aineiston mielekkääksi kokonaisuudeksi jättämällä aiheen kannalta epäolennaiset osat kokonaan tarkastelun ulkopuolelle. Aineiston karsimisen jälkeen teemoittelin tekstikohdat karkeasti kolmeen ryhmään (etnografinen, teoreettinen, soveltava) tutkimuskysymysteni aihepiirejä mukaillen, joskin tietyt kohdat olivat relevantteja useammankin kysymyksen kannalta, jolloin niiden tiukka kategoriointi ei ollut tarkoituksenmukaista. Lopulta tarkastelemalla yksittäisiä havaintoja muiden, vastaavien havaintojen rinnalla ja näiden laajempia merkityksiä pohtimalla, selkiytyi aineistoni luonne sekä siitä tehtävien johtopäätösten suunta melko ristiriidattomasti. Tutkimukseni tulokset ovat siis tulkintaani pohjautuvia, aineistostani tehtyjen tiivistysten tarjoamia vastauksia alussa esittämiini tutkimuskysymyksiin. 38

40 3 Ulkomaalaiset ja maahanmuuttajat rikoksen tekijöinä Suomessa Ulkomaalaisten ja erityisesti maahanmuuttajien rikollisuus on Suomessa tulenarka aihe, joka nostetaan toistuvasti esiin etenkin maahanmuuttokriittisissä, poliittisissa puheenvuoroissa. Suomalainen maahanmuutto itsessään on verrattain tuore ilmiö, johon liittyy omat erityispiirteensä. Suomessa maahanmuuttopolitiikka ei ole nimittäin käynnistynyt työvoimapolitiikan nimissä samalla tavalla kuin monissa muissa Euroopan maissa, joissa vilkkaan teollistumisen myötä tarvittiin usein runsaastikin lisätyövoimaa. Suomen suurimpia maahanmuuttoryhmiä olivat 1990-luvun alussa inkerinsuomalaiset, joita heitäkin kohdeltiin periaatteessa paluumuuttajina. Pian tämän jälkeen, levottomalla 1990-luvulla, Suomi sai kuitenkin vastaanottaa oman osuutensa maailman maahanmuutto- ja pakolaisvirroista, joista monet olivat peräisin muun muassa entisen Jugoslavian alueelta sekä Iranista ja Irakista. Suomi hyppäsi siis käytännössä suoraan maahanmuuton toiseen aaltoon, mikä on asettanut omat haasteensa myös muun muassa kotouttamispolitiikalle. Uudenlaiset väestön maahan integroimisen tehtävät, joissa ongelmiksi muodostuvat usein kielitaito, työttömyys, sosiaalinen asema sekä kulttuurinen sopeutuminen, ovat vaatineet uusien menettelytapojen kehittämistä sekä lakien ja säädöksien käyttöönottoa. (Iivari 2006:15 18.) Tarkastelen tutkimuksessani paitsi maahanmuuttajien, myös oleskelulupaa vailla olevien ulkomaalaisten ja turvapaikanhakijoiden rikollisuuteen liittyviä kulttuurisen puolustuksen piirteitä. Aiheeseen liittyy usein sekaannusta aiheuttava käytettyjen määritelmien ja käsitteiden laaja kirjo. Ei nimittäin ole ollenkaan yhdentekevää puhutaanko esimerkiksi ulkomaalaisesta, maahanmuuttajasta, turvapaikanhakijasta, pakolaisesta, siirtolaisesta, turistista vai kenties tietyn etnisen ryhmän edustajasta. Suomessa asuvia ulkomaalaisia luokitellaan usein myös joko kansalaisuuden, kielen tai syntymävaltion mukaan, mikä johtaa arvatenkin aina eri ihmisjoukon tarkasteluun. Omassa tutkimuksessani käytän maahanmuuttaja nimitystä henkilöstä, joka ei ole syntynyt Suomessa, mutta joka on sittemmin muuttanut Suomeen aikomuksenaan pysyvä asettuminen. Maahanmuuttajalla on Suomessa oleskelulupa, kun taas ulkomaalaisella viittaan ensisijaisesti maan rajojen ulkopuolella syntyneeseen henkilöön, jonka oleskelua Suomessa voidaan pitää vain väliaikaisena tai ei vielä vakiintuneena. Tähän joukkoon kuuluvat muun muassa niin 39

41 viisumilla vierailevat virkamiehet kuin turvapaikkaa hakevat pakolaisetkin. Toisaalta myös maahanmuuttajat lukeutuvat ulkomaalaisten joukkoon ainakin silloin, kun heillä ei ole Suomen kansalaisuutta. Suomessa ulkomaan kansalaisten osuus koko väestöstä on pysynyt melko matalana (ks. kuvio 1) verrattuna moniin muihin Euroopan maihin. Vuonna 2013 maassamme tilastoitujen ulkomaan kansalaisten määrä oli yhteensä , kun taas koko väkiluku oli vuoden lopulla (SVT 2014). Muu kuin Suomen kansalaisuus oli siis kaiken kaikkiaan 3,8 prosentilla väestöstä. Ulkomaalaistaustaisia oli väestössä samaisena vuonna puolestaan henkilöä, mikä tarkoittaa 5,6 prosenttiosuutta koko asukasluvusta (SVT 2014). Huomioitavaa kuitenkin on, että osalla jälkimmäiseen ryhmään kuuluvista on myös Suomen kansalaisuus, jolloin heitä ei rikollisuustilastoissa pääsääntöisesti lasketa ulkomaalaisten joukkoon. Kuvio 1. Ulkomaan kansalaisten määrä ja prosenttiosuus koko väestöstä Suomessa

LAADULLISEN TUTKIMUKSEN OMINAISLAATU

LAADULLISEN TUTKIMUKSEN OMINAISLAATU LAADULLINEN TUTKIMUS Hanna Vilkka 1 LAADULLISEN TUTKIMUKSEN OMINAISLAATU Hermeneuttinen tieteenihanne: intentionaaliset selitykset, subjektiivisuus, sanallinen/käsitteellinen tarkastelutapa, metodien moneus.

Lisätiedot

MITÄ EETTINEN ENNAKKOARVIOINTI ON? Veikko Launis Lääketieteellinen etiikka Turun yliopisto

MITÄ EETTINEN ENNAKKOARVIOINTI ON? Veikko Launis Lääketieteellinen etiikka Turun yliopisto MITÄ EETTINEN ENNAKKOARVIOINTI ON? Veikko Launis Lääketieteellinen etiikka Turun yliopisto Perusteita ennakkoarvioinnille Ulkoiset syyt: Luottamus tieteeseen säilyy (voimavara) Julkaisutoiminta ja tutkimusyhteistyö

Lisätiedot

Lastensuojeluasiat hallinto-oikeudessa 20.5.2008 Tuleeko asiakkaasta vastapuoli? Todistelu?

Lastensuojeluasiat hallinto-oikeudessa 20.5.2008 Tuleeko asiakkaasta vastapuoli? Todistelu? 1 Lastensuojeluasiat hallinto-oikeudessa 20.5.2008 Tuleeko asiakkaasta vastapuoli? Todistelu? Hallintolakimies Jukka Lampén Oulun kaupunki OIKEUSKÄSITTELYN ERITYISPIIRTEET 2 Huostaanottoprosessissa ei

Lisätiedot

Laadullinen tutkimus. KTT Riku Oksman

Laadullinen tutkimus. KTT Riku Oksman Laadullinen tutkimus KTT Riku Oksman Kurssin tavoitteet oppia ymmärtämään laadullisen tutkimuksen yleisluonnetta oppia soveltamaan keskeisimpiä laadullisia aineiston hankinnan ja analysoinnin menetelmiä

Lisätiedot

Mitä on laadullinen tutkimus? Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto

Mitä on laadullinen tutkimus? Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto Mitä on laadullinen tutkimus? Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto Määritelmiä Laadullinen tutkimus voidaan määritellä eri tavoin eri lähtökohdista Voidaan esimerkiksi korostaa sen juuria antropologiasta

Lisätiedot

Mistä tutkimusten eettisessä ennakkoarvioinnissa on kyse?

Mistä tutkimusten eettisessä ennakkoarvioinnissa on kyse? Mistä tutkimusten eettisessä ennakkoarvioinnissa on kyse? Helena Siipi Turku Institute for Advanced Studies (TIAS) ja Filosofian oppiaine Turun yliopisto Sidonnaisuudet Työ: Turun yliopisto Turku Institute

Lisätiedot

Tieteiden välinen kommunikaatio oikeus- ja yhteiskuntatieteiden välillä

Tieteiden välinen kommunikaatio oikeus- ja yhteiskuntatieteiden välillä Tieteiden välinen kommunikaatio oikeus- ja yhteiskuntatieteiden välillä Kaisa Raitio Yhteiskuntapolitiikan laitos Joensuun yliopisto Monitieteisen ympäristötutkimuksen metodit 12.-13.10.2006 SYKE Esityksen

Lisätiedot

Etnografia palvelumuotoilun lähtökohtana

Etnografia palvelumuotoilun lähtökohtana People-centric problem solving Etnografia palvelumuotoilun lähtökohtana Gemic on strategiseen tutkimukseen, ihmislähtöisiin innovaatioihin ja liiketoiminnan kehittämiseen erikoistunut konsulttitoimisto.

Lisätiedot

TIETOINEN HAVAINTO, TIETOINEN HAVAINNOINTI JA TULKINTA SEKÄ HAVAINNOLLISTAMINEN

TIETOINEN HAVAINTO, TIETOINEN HAVAINNOINTI JA TULKINTA SEKÄ HAVAINNOLLISTAMINEN TIETOINEN HAVAINTO, TIETOINEN HAVAINNOINTI JA TULKINTA SEKÄ HAVAINNOLLISTAMINEN Hanna Vilkka Mikä on havainto? - merkki (sana, lause, ajatus, ominaisuus, toiminta, teko, suhde) + sen merkitys (huom. myös

Lisätiedot

MONOGRAFIAN KIRJOITTAMINEN. Pertti Alasuutari

MONOGRAFIAN KIRJOITTAMINEN. Pertti Alasuutari MONOGRAFIAN KIRJOITTAMINEN Pertti Alasuutari Lyhyt kuvaus Monografia koostuu kolmesta pääosasta: 1. Johdantoluku 2. Sisältöluvut 3. Päätäntäluku Lyhyt kuvaus Yksittäinen luku koostuu kolmesta osasta

Lisätiedot

Kuvataide. Vuosiluokat 7-9

Kuvataide. Vuosiluokat 7-9 Kuvataide Vuosiluokat 7-9 Kuvataiteen tehtävänä on kulttuurisesti moniaistisen todellisuuden tutkiminen ja tulkitseminen. Kuvataide tukee eri oppiaineiden tiedon kehittymistä eheäksi käsitykseksi maailmasta.

Lisätiedot

Kotipuu. Anita Novitsky, Monikulttuurisuuden asiantuntija

Kotipuu. Anita Novitsky, Monikulttuurisuuden asiantuntija , Monikulttuurisuuden asiantuntija SUOMESSA ON Monikulttuurisuus koulussa Noin 50 000 maahanmuuttajataustaista perhettä (4%) Yli 30 000 maahanmuuttajataustaista nuorta PERHEET Maahanmuuttajia Maahanmuuttotaustaisia

Lisätiedot

Minna Rauas. Nuorisotyölle eettinen ohjeistus

Minna Rauas. Nuorisotyölle eettinen ohjeistus Minna Rauas Nuorisotyölle eettinen ohjeistus Työryhmä: *Suvi Kuikka (pj/nuoli ry) *Markus Söderlund (Allianssi), *Annikki Kluukeri Jokinen (Humak), *Marika Punamäki (Mamk/Juvenia) *Tomi Kiilakoski (nuorisotutkimus)

Lisätiedot

HISTORIA PERUSOPETUKSESSA katsaus 16.12.2009 Arja Virta. Kasvatustieteiden tiedekunta, Opettajankoulutuslaitos (Turku)

HISTORIA PERUSOPETUKSESSA katsaus 16.12.2009 Arja Virta. Kasvatustieteiden tiedekunta, Opettajankoulutuslaitos (Turku) HISTORIA PERUSOPETUKSESSA katsaus 16.12.2009 Arja Virta Kasvatustieteiden tiedekunta, Opettajankoulutuslaitos (Turku) 1. Historia ja tulevaisuuden valmiudet Lähtökohtakysymyksiä: MIKSI historiaa opetetaan,

Lisätiedot

Yhteiskuntafilosofia. - alueet ja päämäärät. Olli Loukola / käytännöllisen filosofian laitos / HY

Yhteiskuntafilosofia. - alueet ja päämäärät. Olli Loukola / käytännöllisen filosofian laitos / HY Yhteiskuntafilosofia - alueet ja päämäärät Olli Loukola / käytännöllisen filosofian laitos / HY 1 Yhteiskunnan tutkimuksen ja ajattelun alueet (A) yhteiskuntatiede (political science') (B) yhteiskuntafilosofia

Lisätiedot

Vastauksena sosiaali- ja terveysministeriön esittämään lausuntopyyntöön tutkimuseettinen neuvottelukunta esittää seuraavaa:

Vastauksena sosiaali- ja terveysministeriön esittämään lausuntopyyntöön tutkimuseettinen neuvottelukunta esittää seuraavaa: Sosiaali- ja terveysministeriö Terveyspalveluosasto Terveyspalveluryhmä PL 33 00023 VALTIONEUVOSTO 19.12.2003 LAUSUNTO 1 (5) Sosiaali- ja terveysministeriölle ASIA Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi

Lisätiedot

Laadullisen tutkimuksen piirteitä

Laadullisen tutkimuksen piirteitä Laadullisen aineiston luotettavuus Kasvatustieteiden laitos/ Erityispedagogiikan yksikkö Eeva Willberg 16.2.09 Laadullisen tutkimuksen piirteitä Laadullisessa tutkimuksessa tutkitaan ihmisten elämää, tarinoita,

Lisätiedot

Mitä kaikkea voit tutkia kun haluat tutkia yhteiskuntavastuuta 2000-luvun alussa?

Mitä kaikkea voit tutkia kun haluat tutkia yhteiskuntavastuuta 2000-luvun alussa? Mitä kaikkea voit tutkia kun haluat tutkia yhteiskuntavastuuta 2000-luvun alussa? Yritysten yhteiskuntavastuu: onko sitä ja missä se näkyy? -seminaari Suomen Akatemia 12.6.2007 Ville-Pekka Sorsa assistentti

Lisätiedot

Ihmistieteiden eettiset periaatteet

Ihmistieteiden eettiset periaatteet Ihmistieteiden eettiset periaatteet Arja Kuula, Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto Eettinen ennakkoarviointi ihmistieteissä. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan seminaari 2.11.2010, Tieteiden talo, Helsinki.

Lisätiedot

Taide 2060 Toimijalähtöisellä skenaarioanalyysilla

Taide 2060 Toimijalähtöisellä skenaarioanalyysilla Taide 2060 Toimijalähtöisellä skenaarioanalyysilla Opinnäytetyöesitelmä Medialaboratorio 23.11.2009 Jukka Liukkonen Tutkimusongelma Millainen taiteen tulevaisuus voisi olla? Miten taiteen tulevaisuutta

Lisätiedot

Pakollisista kursseista UE3:a ei suositella tentittäväksi. Syventävät kurssit voi tenttiä, mutta soveltavia ei.

Pakollisista kursseista UE3:a ei suositella tentittäväksi. Syventävät kurssit voi tenttiä, mutta soveltavia ei. Uskonto (UE) Uskonnon opetukseen kaikille yhteiset aihekokonaisuudet sisältyvät seuraavasti. Opetuksessa annetaan valmiuksia osallistua seurakuntien ja muiden uskonnollisten yhteisöjen toimintaan. Opetuksessa

Lisätiedot

IHMISOIKEUSKASVATUS Filosofiaa lapsille -menetelmällä

IHMISOIKEUSKASVATUS Filosofiaa lapsille -menetelmällä Pohdi! Seisot junaradan varrella. Radalla on 40 miestä tekemässä radankorjaustöitä. Äkkiä huomaat junan lähestyvän, mutta olet liian kaukana etkä pysty varoittamaan miehiä, eivätkä he itse huomaa junan

Lisätiedot

5.12 Elämänkatsomustieto

5.12 Elämänkatsomustieto 5.12 Elämänkatsomustieto Elämänkatsomustieto oppiaineena on perustaltaan monitieteinen. Filosofian ohella se hyödyntää niin ihmis-, yhteiskunta- kuin kulttuuritieteitäkin. Elämänkatsomustiedon opetuksessa

Lisätiedot

Fakta- ja näytenäkökulmat. Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto

Fakta- ja näytenäkökulmat. Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto Fakta- ja näytenäkökulmat Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto Mikä on faktanäkökulma? sosiaalitutkimuksen historia: väestötilastot, kuolleisuus- ja syntyvyystaulut. Myöhemmin kysyttiin ihmisiltä tietoa

Lisätiedot

Yksilön ja yhteisön etu vastakkain? Prof. Veikko Launis Lääketieteellinen etiikka Kliininen laitos, Turun yliopisto

Yksilön ja yhteisön etu vastakkain? Prof. Veikko Launis Lääketieteellinen etiikka Kliininen laitos, Turun yliopisto Yksilön ja yhteisön etu vastakkain? Prof. Veikko Launis Lääketieteellinen etiikka Kliininen laitos, Turun yliopisto EETTINEN LÄHTÖKOHTA HELSINGIN JULISTUS (Artikla 8): Vaikka lääketieteellisen tutkimuksen

Lisätiedot

LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA

LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA Lapsen nimi: Pvm: Keskusteluun osallistujat: Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma (Lapsen vasu) on varhaiskasvatuksen henkilöstön työväline, jonka avulla luodaan yhteisiä

Lisätiedot

ESIPUHE... 3 SISÄLLYSLUETTELO... 4 1. JOHDANTO... 6

ESIPUHE... 3 SISÄLLYSLUETTELO... 4 1. JOHDANTO... 6 Sisällysluettelo ESIPUHE... 3 SISÄLLYSLUETTELO... 4 1. JOHDANTO... 6 2. LAADULLISEN TUTKIMUKSEN KÄSITTEITÄ... 9 1.1 TUTKIMUKSEN TEKEMISEN TAUSTAFILOSOFIAT... 10 1.2 LAADULLINEN TUTKIMUS VS. MÄÄRÄLLINEN

Lisätiedot

Lasten ja nuorten osallisuuden vahvistaminen. 20.11.2009 Hanna Markkula-Kivisilta

Lasten ja nuorten osallisuuden vahvistaminen. 20.11.2009 Hanna Markkula-Kivisilta Lasten ja nuorten osallisuuden vahvistaminen 20.11.2009 Hanna Markkula-Kivisilta Lapsen oikeudet LOS:ssa Lapsella on oikeus: Suojeluun Osallistumiseen ja vaikuttamiseen Osuuteen yhteiskunnan voimavaroista

Lisätiedot

Oma ääni kuuluviin omat taidot näkyviin

Oma ääni kuuluviin omat taidot näkyviin Oma ääni kuuluviin omat taidot näkyviin Hyvää Ikää Kaikille seminaari Seinäjoella 18.9.2014 Marjut Mäki-Torkko Vammaispalvelujen johtaja, KM Mitä ajattelet ja sanot minusta Sitä luulet minusta Sinä olet

Lisätiedot

Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ja lastenpsykiatrian poliklinikan yhteistyö. Eeva Vermas 2010

Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ja lastenpsykiatrian poliklinikan yhteistyö. Eeva Vermas 2010 Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ja lastenpsykiatrian poliklinikan yhteistyö Eeva Vermas 2010 Itäinen perhekeskus Sörnäisten lastenpsykiatrian poliklinikka Lastensuojelu on sosiaaliviraston lapsiperheiden

Lisätiedot

Mitä eroa on ETIIKALLA ja MORAALILLA?

Mitä eroa on ETIIKALLA ja MORAALILLA? ETIIKKA on oppiaine ja tutkimusala, josta käytetään myös nimitystä MORAALIFILOSOFIA. Siinä pohditaan hyvän elämän edellytyksiä ja ihmisen moraaliseen toimintaan liittyviä asioita. Tarkastelussa voidaan

Lisätiedot

Minkälaista on hyvä ympäristökasvatus materiaali? Malva Green www.luontoliitto.fi

Minkälaista on hyvä ympäristökasvatus materiaali? Malva Green www.luontoliitto.fi Minkälaista on hyvä ympäristökasvatus materiaali? Malva Green www.luontoliitto.fi Minkälaista on hyvä ympäristökasvatusmateriaali? Tässä puheenvuorossa: esittelen kolmen järjestön yhteistä suositusluonnosta,

Lisätiedot

Tiimityö Sinulla on yhteisö, käytä sitä!

Tiimityö Sinulla on yhteisö, käytä sitä! Tiimityö Sinulla on yhteisö, käytä sitä! Reetta Kekkonen Tiimin prosessit Oppiva työprosessi YHTEISÖLLISET PROSESSIT Taidot + valmiudet Reetta Kekkonen Rakenne Foorumit TIIMI / HENKILÖSTÖ VUOROVAIKUTUS

Lisätiedot

MIKÄ USKONNONOPETUKSESSA

MIKÄ USKONNONOPETUKSESSA MIKÄ USKONNONOPETUKSESSA MUUTTUU UUDEN OPETUSSUUNNITELMAN MYÖTÄ? Seminaari perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista Opetushallitus 13.3.2015 FT tutkija Kati Mikkola, (HY, SKS) kati.m.mikkola@helsinki.fi

Lisätiedot

Lausunto opinnäytetyöstä (AMK-tutkinto) Tekijä/tekijät: Työn nimi: Paikka ja aika:

Lausunto opinnäytetyöstä (AMK-tutkinto) Tekijä/tekijät: Työn nimi: Paikka ja aika: Lausunto opinnäytetyöstä (AMK-tutkinto) Tekijä/tekijät: Työn nimi: Paikka ja aika: 1. Tehtävän asettelu Työelämälähtöisyys ja työelämän tarpeisiin vastaaminen Ammatillinen osaaminen ja sen kehittymisen

Lisätiedot

LAPSEN ESIOPETUSSUUNNITELMA

LAPSEN ESIOPETUSSUUNNITELMA LAPSEN ESIOPETUSSUUNNITELMA Lapsen nimi: Pvm: Keskusteluun osallistujat: Lapsen esiopetussuunnitelma (esiops) on esiopetuksen henkilöstön työväline, jonka avulla luodaan yhteisiä tavoitteita ja sopimuksia

Lisätiedot

Työyhteisön näkökulma - osatutkimus

Työyhteisön näkökulma - osatutkimus Kaikille sopiva työ ja työyhteisö Työyhteisön näkökulma - osatutkimus Erikoistutkija Outi Hietala, 1 RATKO-malli työyhteisöjen näkökulmasta Osatutkimuksen tavoitteena: - kuvata RATKO-mallin & -kehittämistyön

Lisätiedot

Aiheen rajaus Tutkimussuunnitelma. Aiheen rajaaminen. Aiheen rajaaminen tutkittavaan muotoon

Aiheen rajaus Tutkimussuunnitelma. Aiheen rajaaminen. Aiheen rajaaminen tutkittavaan muotoon Aiheen rajaus Tutkimussuunnitelma Digitaalisen kulttuurin tutkimusmenetelmät 17.3. 2009 2 Aiheen rajaaminen Aihepiirin täsmentäminen ja supistaminen Aihetta helpompi tutkia Mahdollistaa syvemmän analyysin

Lisätiedot

Lefkoe Uskomus Prosessin askeleet

Lefkoe Uskomus Prosessin askeleet Lefkoe Uskomus Prosessin askeleet 1. Kysy Asiakkaalta: Tunnista elämästäsi jokin toistuva malli, jota et ole onnistunut muuttamaan tai jokin ei-haluttu käyttäytymismalli tai tunne, tai joku epämiellyttävä

Lisätiedot

ESIPUHE... 3 SISÄLLYSLUETTELO... 4

ESIPUHE... 3 SISÄLLYSLUETTELO... 4 Sisällysluettelo ESIPUHE... 3 SISÄLLYSLUETTELO... 4 1. JOHDANTO JA PÄÄMÄÄRÄT... 6 1.1 TIETEELLISEN TIEDON OMINAISPIIRTEITÄ... 7 1.2 IHMISTIETEELLISEN TUTKIMUKSEN PIIRTEITÄ... 8 1.3 TILASTOTIEDE IHMISTIETEIDEN

Lisätiedot

Lakiperustaisen vs. vapaaehtoisen mallin erot ja kirot. Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK) Eero Vuorio 09.06.2008

Lakiperustaisen vs. vapaaehtoisen mallin erot ja kirot. Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK) Eero Vuorio 09.06.2008 Lakiperustaisen vs. vapaaehtoisen mallin erot ja kirot Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK) Eero Vuorio 09.06.2008 TAUSTA Ihmiseen sekä ihmisen alkioon ja sikiöön kohdistuvaa lääketieteellistä tutkimusta

Lisätiedot

Miina ja Ville etiikkaa etsimässä

Miina ja Ville etiikkaa etsimässä Miina ja Ville etiikkaa etsimässä Elämänkatsomustieto Satu Honkala, Antti Tukonen ja Ritva Tuominen Sisällys Opettajalle...4 Oppilaalle...5 Työtavoista...6 Elämänkatsomustieto oppiaineena...6 1. HYVÄ ELÄMÄ...8

Lisätiedot

Kim Polamo Työnohjaukse ks n voi n m voi a Lu L e,,ku inka i t yönohj t aus s autt t a t a t yös t s yös ä s si s. i 1

Kim Polamo Työnohjaukse ks n voi n m voi a Lu L e,,ku inka i t yönohj t aus s autt t a t a t yös t s yös ä s si s. i 1 Kim Polamo Työnohjauksen voima Lue, kuinka työnohjaus auttaa työssäsi. 1 Työnohjauksen tulos näkyy taseessa.* * Vähentyneinä poissaoloina, parempana työilmapiirinä ja hyvinä asiakassuhteina... kokemuksen

Lisätiedot

Etiikka. Hämeen päihdehuollon kuntayhtymä Kehittämispäivä 30.11.2007

Etiikka. Hämeen päihdehuollon kuntayhtymä Kehittämispäivä 30.11.2007 Etiikka Hämeen päihdehuollon kuntayhtymä Kehittämispäivä 30.11.2007 Wittgensteinin määritelmät etiikalle Etiikka on tutkimusta siitä, mikä on hyvää. Etiikka on tutkimusta siitä, mikä on arvokasta. Etiikka

Lisätiedot

LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA

LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA Lapsen nimi: Pvm: Keskusteluun osallistujat: Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma (Lapsen vasu) on varhaiskasvatuksen henkilöstön työväline, jonka avulla luodaan yhteisiä

Lisätiedot

Maailmankansalaisen etiikka

Maailmankansalaisen etiikka Maailmankansalaisen etiikka Olli Hakala Maailmankansalaisena Suomessa -hankkeen avausseminaari Opetushallituksessa 4.2.2011 Maailmankansalaisen etiikka Peruskysymykset: Mitä on maailmankansalaisuus? Mitä

Lisätiedot

Sisällönanalyysi. Sisältö

Sisällönanalyysi. Sisältö Sisällönanalyysi Kirsi Silius 14.4.2005 Sisältö Sisällönanalyysin kohde Aineistolähtöinen sisällönanalyysi Teoriaohjaava ja teorialähtöinen sisällönanalyysi Sisällönanalyysi kirjallisuuskatsauksessa 1

Lisätiedot

Clifford Geertz 1926-2006 Ø 1926 syntyy San Franciscossa

Clifford Geertz 1926-2006 Ø 1926 syntyy San Franciscossa Clifford Geertz 1926-2006 Ø 1926 syntyy San Franciscossa Ø 1950 BA, Ohio, Englannin kieli ja filosofia Ø 1950 tapaa Margaret Meadin ja päättä alkaa antropologian opiskelun Harvardissa Ø 1952-54 Javalle

Lisätiedot

KENTTÄ-OPAS AVAINOIVALLUKSIIN

KENTTÄ-OPAS AVAINOIVALLUKSIIN v1.0 KENTTÄ-OPAS AVAINOIVALLUKSIIN SISÄLLYS- LUETTELO 1. MITÄ ON DESIGN ETNOGRAFIA? 2. KENTÄLLÄ SILMÄT & KORVAT AUKI JA KAMERA VALMIINA 3. KOKEMUSTEN PURKAMINEN 4. TILAA OMILLE MUISTIINPANOILLE Oheinen

Lisätiedot

Tietokoneohjelmien käyttö laadullisen aineiston analyysin apuna

Tietokoneohjelmien käyttö laadullisen aineiston analyysin apuna Tietokoneohjelmien käyttö laadullisen aineiston analyysin apuna Laadullinen, verbaalinen, tulkinnallinen aineisto kootaan esimerkiksi haastattelemalla, videoimalla, ääneenpuhumalla nauhalle, yms. keinoin.

Lisätiedot

Tutkimuksen alkuasetelmat

Tutkimuksen alkuasetelmat Tutkimuksen alkuasetelmat Ihan alussa yleensä epämääräinen kiinnnostus laajaan aiheeseen ( muoti, kulutus, nuoriso, luovuus, värit, sukupuoli )... Kiinnostusta kohdennetaan (pilotit, kirjallisuuden haravointi)

Lisätiedot

naisille, jotka (työ)elämän neuvotteluissa.

naisille, jotka (työ)elämän neuvotteluissa. Pieni neuvottelutaitojen työkirja naisille, jotka (työ)elämän neuvotteluissa. Neuvottelutaidot ovat (työ)elämän ydintaitoja Neuvottelutaidot muodostuvat erilaisten taitojen, tietojen, toimintatapojen ja

Lisätiedot

Opinnäytetyöhankkeen työseminaarin avauspuhe 20.4.2006 Stadiassa Hoitotyön koulutusjohtaja Elina Eriksson

Opinnäytetyöhankkeen työseminaarin avauspuhe 20.4.2006 Stadiassa Hoitotyön koulutusjohtaja Elina Eriksson 1 Opinnäytetyöhankkeen työseminaarin avauspuhe 20.4.2006 Stadiassa Hoitotyön koulutusjohtaja Elina Eriksson Arvoisa ohjausryhmän puheenjohtaja rehtori Lauri Lantto, hyvä työseminaarin puheenjohtaja suomen

Lisätiedot

Suomalaisten yritysten kokemuksia Kiinasta liiketoiminta-alueena

Suomalaisten yritysten kokemuksia Kiinasta liiketoiminta-alueena Suomalaisten yritysten kokemuksia Kiinasta liiketoiminta-alueena KTT, KM Arja Rankinen Suomen Liikemiesten Kauppaopisto 4.6.2010 Kulttuurinen näkökulma Kulttuurin perusta Kulttuuri Sosiaalinen käyttäytyminen

Lisätiedot

Yhdenvertaiset osallistumismahdollisuudet ja kulttuuripalvelujen saavutettavuus

Yhdenvertaiset osallistumismahdollisuudet ja kulttuuripalvelujen saavutettavuus Yhdenvertaiset osallistumismahdollisuudet ja kulttuuripalvelujen saavutettavuus Aura Linnapuomi, Kulttuuria kaikille - palvelu, Valtion taidemuseo 9.11.2011 Esityksen rakenne Yhdenvertaiset osallistumismahdollisuudet

Lisätiedot

Järjestöhautomo. Sosiaalipedagoginen näkökulma

Järjestöhautomo. Sosiaalipedagoginen näkökulma Järjestöhautomo Sosiaalipedagoginen näkökulma Marjo Raivio, 1100247 Metropolia Ammattikorkeakoulu Hyvinvointi ja toimintakyky Sosiaaliala Suullinen, kirjallinen ja verkkoviestintä XXXAC03-2284 Laaja kirjallinen

Lisätiedot

Perusopetuksen (vuosiluokat 1-5) elämänkatsomustiedon opetussuunnitelma

Perusopetuksen (vuosiluokat 1-5) elämänkatsomustiedon opetussuunnitelma Perusopetuksen (vuosiluokat 1-5) elämänkatsomustiedon opetussuunnitelma Deutsche Schule Helsinki / Helsingin Saksalainen koulu Malminkatu 14 00100 Helsinki Finnland ELÄMÄNKATSOMUSTIETO Elämänkatsomustieto

Lisätiedot

KESKUSTELUNANALYYSI. Anssi Peräkylä Kvalitatiiviset menetelmät 04.11.2009

KESKUSTELUNANALYYSI. Anssi Peräkylä Kvalitatiiviset menetelmät 04.11.2009 KESKUSTELUNANALYYSI Anssi Peräkylä Kvalitatiiviset menetelmät 04.11.2009 Esitelmän rakenne KESKUSTELUNANALYYTTINEN TAPA LUKEA VUOROVAIKUTUSTA ESIMERKKI: KUNINGAS ROLLO KESKUSTELUNANALYYSIN PERUSOLETTAMUKSET

Lisätiedot

Markkinatutkimusalan eettinen neuvosto TEN

Markkinatutkimusalan eettinen neuvosto TEN Markkinatutkimusalan eettinen neuvosto TEN SMTS 20.11.2013 Tina Wessman Eettinen asiamies tina@romedia.fi Aiheita tänään: Markkinatutkimusalan eettinen neuvosto TEN:in toimintaa ohjaava säännöstö Käsittelyprosessi

Lisätiedot

Opetussuunnitelmasta oppimisprosessiin

Opetussuunnitelmasta oppimisprosessiin Opetussuunnitelmasta oppimisprosessiin Johdanto Opetussuunnitelman avaamiseen antavat hyviä, perusteltuja ja selkeitä ohjeita Pasi Silander ja Hanne Koli teoksessaan Verkko-opetuksen työkalupakki oppimisaihioista

Lisätiedot

Ajankohtaista tutkimusetiikasta

Ajankohtaista tutkimusetiikasta Terveiset Helsingissä 2.11.2010 järjestetystä Eettinen ennakkoarviointi ihmistieteissä -seminaarista Professori Matti Lehtihalmes Etiikka-työryhmän kokous 21.12.2010 klo 13.15 Ajankohtaista tutkimusetiikasta

Lisätiedot

LASTEN JA NUORTEN OSALLISUUS: SILKKAA SANAHELINÄÄ VAI MIETITTYJÄ TAVOITTEITA?

LASTEN JA NUORTEN OSALLISUUS: SILKKAA SANAHELINÄÄ VAI MIETITTYJÄ TAVOITTEITA? LASTEN JA NUORTEN OSALLISUUS: SILKKAA SANAHELINÄÄ VAI MIETITTYJÄ TAVOITTEITA? Tutkimushanke: Lasten marginalisoitumisen ehkäisy paikkalähtöisen osallistumisen keinoin (SA134949) Osahanke I: Osallistuminen,

Lisätiedot

Demokratiakehitys. Network for European Studies / Juhana Aunesluoma www.helsinki.fi/yliopisto 18.11.2014 1

Demokratiakehitys. Network for European Studies / Juhana Aunesluoma www.helsinki.fi/yliopisto 18.11.2014 1 Demokratiakehitys Opetus- ja kulttuuriministeriön kirjastopäivät Helsinki, 12.11.2014 Juhana Aunesluoma Eurooppa-tutkimuksen verkosto Helsingin yliopisto Network for European Studies / Juhana Aunesluoma

Lisätiedot

Vankien poistumislupakäytännöt ja niiden yhteneväisyys

Vankien poistumislupakäytännöt ja niiden yhteneväisyys Miten tutkimuskysymyksiin on etsitty vastausta? Kolme esimerkkiä kriminologisista tutkimuksista Vankien poistumislupakäytännöt ja niiden yhteneväisyys Tutkimuksen tavoite 1: Selvittää empiirisesti vankien

Lisätiedot

Tutkiva Oppiminen Lasse Lipponen

Tutkiva Oppiminen Lasse Lipponen Tutkiva Oppiminen Lasse Lipponen Miksi Tutkivaa oppimista? Kasvatuspsykologian Dosentti Soveltavan kasvatustieteenlaitos Helsingin yliopisto Tarjolla olevan tietomäärän valtava kasvu Muutoksen nopeutuminen

Lisätiedot

TUKIMATERIAALI: Arvosanan kahdeksan alle jäävä osaaminen

TUKIMATERIAALI: Arvosanan kahdeksan alle jäävä osaaminen MAANTIETO Maantiedon päättöarvioinnin kriteerit arvosanalle 8 ja niitä täydentävä tukimateriaali Opetuksen tavoite Sisältöalueet Maantieteellinen tieto ja ymmärrys T1 tukea oppilaan jäsentyneen karttakuvan

Lisätiedot

Code Eettiset of ohjeemme. It s all about values

Code Eettiset of ohjeemme. It s all about values Code Eettiset of ohjeemme Conduct It s all about values JOHDANTO Eettisten ohjeidemme perustana ovat Nordzuckerin arvot, jotka ovat yrityskulttuurimme kulmakivi. Arvot ohjaavat toimintaamme pulmatilanteissa,

Lisätiedot

LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA

LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA Lapsen nimi: Pvm. Keskusteluun osallistujat LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma (Lapsen Vasu) on vanhempien ja päivähoidon henkilöstön välinen työväline, jonka avulla luodaan

Lisätiedot

TUL:n Seurapäivät 26.-27.11.2011 Turku

TUL:n Seurapäivät 26.-27.11.2011 Turku TUL:n Seurapäivät 26.-27.11.2011 Turku Riitta Hämäläinen-Bister Dirikka Oy Gsm. 050 336 4056 riitta.hamalainen-bister@dirikka.fi Dirikka Oy 1 Ryhmätöiden pelisäännöt: Lennokkaat ja villit näkemykset ovat

Lisätiedot

YMEN 1805 Johdatus tieteelliseen tutkimukseen. FM Kaisa Heinlahti (heinlaht@hse.fi) Lapin yliopisto, 2.3.2010, kello 9-13

YMEN 1805 Johdatus tieteelliseen tutkimukseen. FM Kaisa Heinlahti (heinlaht@hse.fi) Lapin yliopisto, 2.3.2010, kello 9-13 YMEN 1805 Johdatus tieteelliseen tutkimukseen FM Kaisa Heinlahti (heinlaht@hse.fi) Lapin yliopisto, 2.3.2010, kello 9-13 TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUDEN ARVIOINTI TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUDEN ARVIOINTI Tieteellisessä

Lisätiedot

SUOMI EUROOPASSA 2002 -TUTKIMUS

SUOMI EUROOPASSA 2002 -TUTKIMUS A SUOMI EUROOPASSA 2002 -TUTKIMUS GS1. Alla kuvaillaan lyhyesti ihmisten ominaisuuksia. Lukekaa jokainen kuvaus ja rastittakaa, kuinka paljon tai vähän kuvaus muistuttaa teitä itseänne. a. Ideoiden tuottaminen

Lisätiedot

VISUAALISEN KULTTUURIN MONILUKUTAITO? Kulttuuri? Visuaalinen kulttuuri?

VISUAALISEN KULTTUURIN MONILUKUTAITO? Kulttuuri? Visuaalinen kulttuuri? VISUAALISEN KULTTUURIN MONILUKUTAITO? Kulttuuri? Visuaalinen kulttuuri? Kulttuuri = jonkin ryhmän ominaislaatu, joka ilmenee erilaisina arvoina ja toimintatapoina sekä aineellisina ja aineettomina tuotteina.

Lisätiedot

"Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne. Albert Einstein

Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne. Albert Einstein "Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne. Albert Einstein Maarit Kairala Sosiaalityön e- osaamisen maisterikoulutus Lapin yliopisto/ Oulu 18.4.2013 Lähtökohtiani:

Lisätiedot

Asia C-540/03. Euroopan parlamentti vastaan Euroopan unionin neuvosto

Asia C-540/03. Euroopan parlamentti vastaan Euroopan unionin neuvosto Asia C-540/03 Euroopan parlamentti vastaan Euroopan unionin neuvosto Maahanmuuttopolitiikka Kolmansien maiden kansalaisten alaikäisten lasten oikeus perheenyhdistämiseen Direktiivi 2003/86/EY Perusoikeuksien

Lisätiedot

Moninaisuus avain ikääntyneiden hoidon laadun kehittämiseen

Moninaisuus avain ikääntyneiden hoidon laadun kehittämiseen Moninaisuus avain ikääntyneiden hoidon laadun kehittämiseen ARVOKAS VANHUUS:MONINAISUUS NÄKYVÄKSI SEMINAARI 5.11.201, HELSINKI KÄÄNNÖS PUHEEVUOROSTA FRÉDÉRIC LAUSCHER, DIRECTOR OF THE BOARD ASSOCIATION

Lisätiedot

Ihmis- ja oppimiskäsitykset taideopetuksessa. Kevät 2012 Eeva Anttila eeva.anttila@teak.fi

Ihmis- ja oppimiskäsitykset taideopetuksessa. Kevät 2012 Eeva Anttila eeva.anttila@teak.fi Ihmis- ja oppimiskäsitykset taideopetuksessa Kevät 2012 Eeva Anttila eeva.anttila@teak.fi Kurssin tarkoituksesta ja tavoitteista Kurssilla avataan ja pohditaan keskeisimpiä oppimiseen liittyviä käsitteitä

Lisätiedot

Persoonallisuushäiriö ja pahuus. Jyrki Korkeila Psykiatrian professori, TY Ylilääkäri Harjavallan sairaala

Persoonallisuushäiriö ja pahuus. Jyrki Korkeila Psykiatrian professori, TY Ylilääkäri Harjavallan sairaala Persoonallisuushäiriö ja pahuus Jyrki Korkeila Psykiatrian professori, TY Ylilääkäri Harjavallan sairaala Esitys Pahan käsitykset Persoonallisuushäiriö Pahan kielioppi Paha ja sosiaalinen Pahan mallit

Lisätiedot

Tampereen kaupunki TUTKIMUSLUPAHAKEMUS 1 (5) Sähköpostiosoite. Väitöskirja Lisensiaattitutkimus Pro gradu Ammatillinen opinnäytetyö Muu, mikä

Tampereen kaupunki TUTKIMUSLUPAHAKEMUS 1 (5) Sähköpostiosoite. Väitöskirja Lisensiaattitutkimus Pro gradu Ammatillinen opinnäytetyö Muu, mikä Tampereen kaupunki TUTKIMUSLUPAHAKEMUS 1 (5) 1 TUTKIMUSLUVAN HAKIJA/HAKIJAT Hakemuksen saapumispvm Sukunimi Etunimi Syntymäaika Osoite Muut tutkimuksen tekemiseen osallistuvat henkilöt Sukunimi Etunimi

Lisätiedot

Kulttuuriperintö huomenna Elämystalouden arvokohde vai osallisuus tulevaisuuden rakentamisessa?

Kulttuuriperintö huomenna Elämystalouden arvokohde vai osallisuus tulevaisuuden rakentamisessa? Kulttuuriperintö huomenna Elämystalouden arvokohde vai osallisuus tulevaisuuden rakentamisessa? Professori Katriina Siivonen, Helsingin yliopisto Elävä perinne! Avaus aineettoman kulttuuriperinnön vaalimiseen

Lisätiedot

ARTIKKELIVÄITÖSKIRJAN YHTEENVEDON KIRJOITTAMINEN

ARTIKKELIVÄITÖSKIRJAN YHTEENVEDON KIRJOITTAMINEN ARTIKKELIVÄITÖSKIRJAN YHTEENVEDON KIRJOITTAMINEN Reetta Muhonen (TaY, TaSTI) Metodifestivaalit 19.8.2015 Opinteitä ikääntyvien yliopistoon. Sotien sukupolvi ja yliopiston ylistys 17.10.2014, Jyväskylän

Lisätiedot

Oikeudelliset kysymykset. Tuottajan etiikka - essee. Ulla Viskari-Perttu

Oikeudelliset kysymykset. Tuottajan etiikka - essee. Ulla Viskari-Perttu Oikeudelliset kysymykset Tuottajan etiikka - essee Ulla Viskari-Perttu Oikeudelliset kysymykset 1/2 Lehtori Juha Iso-Aho Humanistinen ammattikorkeakoulu 2 TUOTTAJAN ETIIKKA Mitä eettisyys merkitsee kulttuurituotannossa?

Lisätiedot

Ilmaisun monet muodot

Ilmaisun monet muodot Työkirja monialaisiin oppimiskokonaisuuksiin (ops 2014) Ilmaisun monet muodot Toiminnan lähtökohtana ovat lasten aistimukset, havainnot ja kokemukset. Lapsia kannustetaan kertomaan ideoistaan, työskentelystään

Lisätiedot

Maailmankansalaisuuden filosofian haasteet

Maailmankansalaisuuden filosofian haasteet Maailmankansalaisuuden filosofian haasteet Luento Vieraasta Veljeksi Projektin ja Miessakit ry:n luentosarjassa Mies Suomessa, Suomi miehessä Juha Sihvola Professori, johtaja Tuktijakollegium, Helsingin

Lisätiedot

15.9.2011 Aino Kääriäinen yliopistonlehtori Helsingin yliopisto

15.9.2011 Aino Kääriäinen yliopistonlehtori Helsingin yliopisto 15.9.2011 Aino Kääriäinen yliopistonlehtori Helsingin yliopisto 1 2 Asiakirjojen kirjoittamisesta? Asiakkaiden tekemisten kirjoittamisesta? Työntekijöiden näkemysten kirjoittamisesta? Työskentelyn dokumentoinnista?

Lisätiedot

Kuka on arvokas? Liite: EE2015_kuka on arvokas_tulosteet.pdf tulosta oppilaiden lomakkeet tehtäviin 1 ja 2.

Kuka on arvokas? Liite: EE2015_kuka on arvokas_tulosteet.pdf tulosta oppilaiden lomakkeet tehtäviin 1 ja 2. Kuka on arvokas? Jotta voisimme ymmärtää muiden arvon, on meidän ymmärrettävä myös oma arvomme. Jos ei pidä itseään arvokkaana on vaikea myös oppia arvostamaan muita ihmisiä, lähellä tai kaukana olevia.

Lisätiedot

Avoin hallinto Open Government Partnership. Suomen toimintaohjelman valmistelu

Avoin hallinto Open Government Partnership. Suomen toimintaohjelman valmistelu Avoin hallinto Open Government Partnership Suomen toimintaohjelman valmistelu Mikä on Open Government Partnership? Open Government Partnership (avoimen hallinnon kumppanuushanke) eli OGP käynnistettiin

Lisätiedot

Miksi valitsimme konsultaatiotiimin? Rajan lapset ja nuoret Perhepalvelupäällikkö Irmeli Henttonen Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri 5.10.

Miksi valitsimme konsultaatiotiimin? Rajan lapset ja nuoret Perhepalvelupäällikkö Irmeli Henttonen Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri 5.10. Miksi valitsimme konsultaatiotiimin? Rajan lapset ja nuoret Perhepalvelupäällikkö Irmeli Henttonen Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri 5.10.2010 Konsultaatioryhmä Lääkäri, psykologi, sairaanhoitaja

Lisätiedot

Mikä ihmeen Global Mindedness?

Mikä ihmeen Global Mindedness? Ulkomaanjakson vaikutukset opiskelijan asenteisiin ja erilaisen kohtaamiseen Global Mindedness kyselyn alustavia tuloksia Irma Garam, CIMO LdV kesäpäivät 4.6.2 Jun- 14 Mikä ihmeen Global Mindedness? Kysely,

Lisätiedot

SUOMEN ASIANAJAJALIITON SOVINTOMENETTELYN SOVELTAMINEN PERHEASIOISSA. 1. Lainsäädäntö ja asianajaja perheasioiden sovittelijana

SUOMEN ASIANAJAJALIITON SOVINTOMENETTELYN SOVELTAMINEN PERHEASIOISSA. 1. Lainsäädäntö ja asianajaja perheasioiden sovittelijana SUOMEN ASIANAJAJALIITON SOVINTOMENETTELYN SOVELTAMINEN PERHEASIOISSA 1. Lainsäädäntö ja asianajaja perheasioiden sovittelijana Avioliittolain I osan 5 luvussa säädetään perheasioiden sovittelusta. AL 20

Lisätiedot

Sovitteluparadigma ohimenevä ilmiö vaiko oikeustieteen maaliskuun idus?

Sovitteluparadigma ohimenevä ilmiö vaiko oikeustieteen maaliskuun idus? Sovitteluparadigma ohimenevä ilmiö vaiko oikeustieteen maaliskuun idus? Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen ja oikeustieteellisen tiedekunnan yhteinen tutkijaseminaari 26.2.2007 Teija Suonpää ja Juuli

Lisätiedot

HYVÄT KÄYTÄNNÖT TOIMIJUUTTA VAHVISTAMASSA

HYVÄT KÄYTÄNNÖT TOIMIJUUTTA VAHVISTAMASSA MIELELLÄÄN-SEMINAARI 7.10.2015 Puistotorni, Tampere HYVÄT KÄYTÄNNÖT TOIMIJUUTTA VAHVISTAMASSA Jyrki Jyrkämä Professori (emeritus) Sosiaaligerontologia, sosiologia jyrki.jyrkama@jyu.fi TEEMAT Käytännöt

Lisätiedot

Kommentteja Robert Arnkilin puheenvuoroon Tutkimuksen ja käytännön vuoropuhelu. Keijo Räsänen keijo.rasanen@aalto.fi

Kommentteja Robert Arnkilin puheenvuoroon Tutkimuksen ja käytännön vuoropuhelu. Keijo Räsänen keijo.rasanen@aalto.fi Kommentteja Robert Arnkilin puheenvuoroon Tutkimuksen ja käytännön vuoropuhelu Keijo Räsänen keijo.rasanen@aalto.fi 1. Mitä Robert sanoi, ymmärrykseni mukaan 2. Kommenttieni tausta, osin samanlaisessa

Lisätiedot

VARHAISKASVATUKSEN TUTKIMUS JA VARHAISKASVATUSTUTKIMUS. Anna Raija Nummenmaa 15.11.2010 Näkymätön näkyväksi

VARHAISKASVATUKSEN TUTKIMUS JA VARHAISKASVATUSTUTKIMUS. Anna Raija Nummenmaa 15.11.2010 Näkymätön näkyväksi VARHAISKASVATUKSEN TUTKIMUS JA VARHAISKASVATUSTUTKIMUS Anna Raija Nummenmaa 15.11.2010 Näkymätön näkyväksi VARHAISKASVATUS Varhaiskasvatustyöllä on pitkät perinteet Varhaiskasvatus käsitteenä on melko

Lisätiedot

asema ja oikeudet Esitteitä 2001:1 selkokieli

asema ja oikeudet Esitteitä 2001:1 selkokieli Sosiaalihuollon asiakkaan asema ja oikeudet Esitteitä 2001:1 selkokieli Sosiaalihuollon asiakkaan asema ja oikeudet Lakia sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista kutsutaan lyhyesti asiakaslaiksi.

Lisätiedot

Tiedonjulkistamisneuvottelukunnan tilaisuus 21.4.2008 Tieteiden talolla Hallintojohtaja Anitta Hämäläinen Kansallisarkisto anitta.hamalainen@narc.

Tiedonjulkistamisneuvottelukunnan tilaisuus 21.4.2008 Tieteiden talolla Hallintojohtaja Anitta Hämäläinen Kansallisarkisto anitta.hamalainen@narc. Tutkimus, aineistot ja avoimuuden rajat Tiedonjulkistamisneuvottelukunnan tilaisuus 21.4.2008 Tieteiden talolla Hallintojohtaja Anitta Hämäläinen Kansallisarkisto anitta.hamalainen@narc.fi HYVÄ AINEISTON

Lisätiedot

Struktuurista vuorovaikutukseen. Tietotekniikka- ja kommunikaatiokeskus, Kaisa Laine, puheterapeutti

Struktuurista vuorovaikutukseen. Tietotekniikka- ja kommunikaatiokeskus, Kaisa Laine, puheterapeutti Struktuurista vuorovaikutukseen Tietotekniikka- ja kommunikaatiokeskus, Kaisa Laine, puheterapeutti Termeistä Ihminen, jolla on puhevamma = ei pärjää arjessa puhuen, tarvitsee kommunikoinnissa puhetta

Lisätiedot

KESKUSKAUPPAKAMARI Arvosteluperusteet LVV 5.9.2015 Välittäjäkoelautakunta

KESKUSKAUPPAKAMARI Arvosteluperusteet LVV 5.9.2015 Välittäjäkoelautakunta Tehtävä 1 Toimeksiantosopimuksen muotovaatimukset on säädetty laissa kiinteistöjen ja vuokrahuoneistojen välityksestä. Toimeksiantosopimus on tehtävä kirjallisesti tai sähköisesti siten, ettei sopimusehtoja

Lisätiedot

LIITE 1: OPINNÄYTETYÖN ARVIOINTIKRITEERIT AMK- TUTKINTO. Arvioinnin osa-alueet perustutkintoon (AMK-tutkinto) johtavassa koulutuksessa

LIITE 1: OPINNÄYTETYÖN ARVIOINTIKRITEERIT AMK- TUTKINTO. Arvioinnin osa-alueet perustutkintoon (AMK-tutkinto) johtavassa koulutuksessa LIITE 1: OPINNÄYTETYÖN ARVIOINTIKRITEERIT AMK- TUTKINTO Arvioinnin osa-alueet perustutkintoon (AMK-tutkinto) johtavassa koulutuksessa I TEHTÄVÄN ASETTELU Työelämälähtöisyys: opinnäytetyö hyödyttää työelämää,

Lisätiedot

Mediaetiikka Luento 4. Henrik Rydenfelt Helsingin yliopisto, syksy 2013

Mediaetiikka Luento 4. Henrik Rydenfelt Helsingin yliopisto, syksy 2013 Mediaetiikka Luento 4 Henrik Rydenfelt Helsingin yliopisto, syksy 2013 Suoritus Luennot: 20 t keskiviikkoisin klo 13 16 ajalla 30.10. 11.12.2013 Lyhyt ideapaperi esseeaiheesta, pituus 800-1200 sanaa, palautus

Lisätiedot

Laajennettu tiedonkäsitys ja tiedon erilaiset muodot

Laajennettu tiedonkäsitys ja tiedon erilaiset muodot Laajennettu tiedonkäsitys ja tiedon erilaiset muodot Totuudesta väitellään Perinteinen käsitys Tutkimuksella tavoitellaan a. On kuitenkin erilaisia käsityksiä. Klassinen tiedon määritelmä esitetään Platonin

Lisätiedot