MIKKELIN TOISEN ASTEEN OPISKELIJOIDEN TIEDOT YLEISIMMISTÄ SUKUPUOLITAUDEISTA

Transkriptio

1 Tiina Pellinen ja Henna Pentikäinen STH2-05 MIKKELIN TOISEN ASTEEN OPISKELIJOIDEN TIEDOT YLEISIMMISTÄ SUKUPUOLITAUDEISTA Opinnäytetyö Hoitotyön koulutusohjelma Tammikuu 2009

2 KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä Tekijä(t) Tiina Pellinen ja Henna Pentikäinen Koulutusohjelma ja suuntautuminen Hoitotyön koulutusohjelma, terveydenhoitaja AMK Nimeke Mikkelin toisen asteen opiskelijoiden tiedot yleisimmistä sukupuolitaudeista Tiivistelmä Tutkimuksemme tarkoitus on selvittää Mikkelin toisen asteen kouluissa opiskelevien tyttöjen ja poikien tietoutta yleisimmistä sukupuolitaudeista, sekä niiden oireettomuudesta. Selvitimme myös, mistä he ovat tiedot näistä taudeista saaneet ja tuntevatko he tarvitsevansa lisää tietoa niistä opiskeluterveydenhoitajalta, sekä minkälaista ja miten kerrottuna he tiedon haluaisivat saada. Nuorten tietoutta yleisimmistä sukupuolitaudeista on selvitetty aikaisemmin yhtenä osana Stakesin kouluterveyskyselyä sekä Väestöliiton seksuaalitietokilpailua. Tutkimuksen toteutimme Lyseon lukiolla ja Etelä-Savon Ammattiopiston Mikkelin oppilaitoksessa. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella, jossa oli strukturoituja monivalintakysymyksiä. Tutkimus oli kvantitatiivinen tutkimus. Käytimme aineistonkeruumenetelmänä kontrolloitua kyselyä ja siitä informoitua muotoa menemällä itse tekemään tutkimuksen jokaiselle luokalle erikseen. Tutkimukseen osallistui 101 opiskelijaa yhteensä molemmista kouluista, osallistujista 51 oli tyttöjä 50 poikia. Vastausprosenttimme oli 78. Monivalintakysymyksin saatu aineisto käsiteltiin SPSS-ohjelmaa käyttäen. Aineiston analyysissä tarkastelimme frekvenssijakaumia ja prosenttiosuuksia. Muuttujien välistä yhteyttä eli tyttöjen ja poikien vastauseroja tarkastelimme ristiintaulukoinnin avulla tietokysymysten osalta. Tulosten mukaan vähän yli puolet tytöistä ja pojista tiesivät oikeat vastaukset yleisimpiä sukupuolitauteja koskeviin tietokysymyksiin ja näiden sukupuolitautien mahdollisesta oireettomuudesta tiesi tytöistä ja pojista alle viidesosa. Kaikkiaan tytöillä oli hieman paremmat tiedot yleisimmistä sukupuolitaudeista kuin pojilla. Suurin osa vastanneista oli saanut tiedot yleisimmistä sukupuolitaudeista peruskoulun terveystiedon tunneilta ja kouluterveydenhoitajalta. Suurin osa kyselyyn vastanneista oli myös sitä mieltä, että heillä on tarvittavat tiedot yleisimmistä sukupuolitaudeista. Eniten nuoria vielä kiinnostaisi tietää yleisimpien sukupuolitautien ehkäisystä ja hoidosta. Opiskeluterveydenhoitajalta tietoa haluttaisiin saada vielä mieluiten luennoilla sekä videoin ja kuvin kerrottuna. Toivomme tekemästämme tutkimuksesta olevan hyötyä erityisesti lukion ja ammattiopiston opiskeluterveydenhoitajille, sekä jossain määrin myös yläkoulun kouluterveydenhoitajille. Halusimme tutkimuksemme avulla tuoda esille nuorten huonon tietämyksen seksuaalikasvatuksessa erityisesti yleisempien sukupuolitautien ja niiden oireettomuuden yleisyyden kannalta, jotta jatkossa näihin asioihin voitaisiin paremmin paneutua seksuaalikasvatuksen merkeissä. Jatkotutkimusaiheeksi ajattelimme kvalitatiivista tutkimusta, jolla selvitettäisiin yläkoululaisilta nuorilta ryhmä- tai yksilöhaastatteluiden avulla heille mielekkäitä keinoja antaa seksuaalikasvatusta sukupuolitaudeista. Asiasanat (avainsanat) opinnäytteet, opiskelijat, kvantitatiivinen tutkimus, tietämys, sukupuolitaudit, seksuaalikasvatus Sivumäärä Kieli URN suomi URN:NBN:fi:mamkopinn Huomautus (huomautukset liitteistä) Ohjaavan opettajan nimi Riitta-Liisa Jukarainen Opinnäytetyön toimeksiantaja Mikkelin Lyseon lukio ja Etelä-Savon ammattiopiston Mikkelin oppilaitos

3 DESCRIPTION Date of the bachelor's thesis Author(s) Tiina Pellinen and Henna Pentikäinen Degree programme and option Nursing and health care, bacherol of nursing and Social services Name of the bachelor's thesis Mikkeli`s vocational schools and upper secondary scools students knowledge aboult the most common venereal diseases. Abstract Our thesis purpose was to clarify Mikkeli`s first class vocational schools and upper secondary schools boy - and girl students knowledge aboult most common venereal diseases and their symptomless. Also we clarified where have they got their knowledge, do they think they need more information about most common venereal diseases from students public health nurse, how and what and how told they want to get the information. Youth`s knowledge of the most common venereal diseases, have been researched earlier at one part of the Stake`s school health inquiry and Väestöliitto`s sexualknowledge competition. Our thesis research we executed at the Mikkeli`s Lyseon lukio and South Savo Vocational college. We collected our material for research by questionnaire, which had structured many selectioned questions. The research was quantitative. As a materialcollective method, we used controlled inquiry and informed form of that by going to do the research to each class on our own. To our research participated in 101 students alltogether from both schools, 51 participants were girls and 50 were boys. Our resposncepercent was 78. We dealed our material by using SPSS-program. In our materials assay we used frequency distribution and percentense parts. We compared the wariables so differences between girls and boys answers, by the help of cross tabs, at the part of knowledge questions. According to our researches results little bit over a half of boys and girls knew the right answers to knowledge questions conserning the most common venereal diseases and question conserning the knowledge of the possible symptomness of those knew under a fifth of the answerers. Totally girls had a little better knowledge of the most common veneral diseases than boys. Bulk of the answerers had got the information aboult the most common veneral diseases from comprehensive schools sexual enlightenment and from schools public helth nurses. Also the bulk of the answerers thought they had the necessary information aboult the most common veneral diseases. Most youth were interested on protection and care of the most common veneral diseases. They would like to have more information of those things later from student public health nurse by lectures and by told with videos and picures. We hope our thesis research will by useful especially for upper secondary schools and vocational schools student public haelth nurses and also for comprehensive schools public health nurses. We wanted to draw attention to youths weak knowledgement aboultl the most common veneral diseases and their symptomless so that it would be easier to selve that in the future, by the means of sexual enlightenment. As a seqel research subject we thought could be qualitative reserch, that will help to clarify meaningful ways to give sexual enligtenment, by the help of croup- or indivitual interviews. Subject headings, (keywords) thesis, students, quantitative resarch, knowledgement, veneral diseases, sexual enlightenment Pages Language URN Finnish URN:NBN:fi:mamk-opinn Remarks, notes on appendices Tutor Riitta-Liisa Jukarainen Bachelor s thesis assigned by Mikkelis Lyseon lukio and South Savo Vocational college

4 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO NUORTEN SEKSUAALINEN KEHITYS JA SEKSUAALITERVEYS Tytön ja pojan murrosiän kehitys Fyysinen kehitys Seksuaalinen minä Seksuaalisuuden portaat Nuorten seksuaaliterveys Nuorten yleisimmät sukupuolitaudit TERVEYDENHOITAJA SEKSUAALIKASVATTAJANA OPISKELUTERVEYDENHUOLLOSSA Opiskeluterveydenhuolto lukiossa ja ammattioppilaitoksissa Seksuaalikasvatus Seksuaalineuvonta Seksuaaliopetus- ja valistus Sukupuolitautien ehkäisy OPINNÄYTETYÖN TAVOITTEET AINEISTO, SEN KERUU JA ANALYSOINTI Aineisto ja sen keruu Mittarin laatiminen ja sen luotettavuus Aineiston analyysi TUTKIMUSTULOKSET Vastaajien taustatiedot Nuorten tiedot yleisimmistä sukupuolitaudeista Klamydia Kondylooma Sukupuoliherpes Yleisimpien sukupuolitautien oireettomuus Nuorten seksuaalikasvatus koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa POHDINTA LÄHTEET... 42

5 LIITTEET 1 Opinnäytetyön toteutusluvan pyyntö Mikkelin Ammattiopistolta 2 Opinnäytetyön toteutusluvan pyyntö Mikkelin Lyseon lukiolta 3 Lupa kyselytutkimuksen tekemiseen 4 Kysely yleisimmistä sukupuolitaudeista nuorille 5 Kysely yleisimmistä sukupuolitaudeista nuorille oikeat vastukset

6 1 1 JOHDANTO Terveystieto tuli kouluihin pakollisena oppiaineena vuonna 2004, minkä jälkeen seksuaaliopetukseen käytetty tuntimäärä on kasvanut. Seksuaalikasvatusta on myös aikaistettu 7. ja 8. luokalle entisen 9. luokalla annetun opetuksen sijaan. Opetussisällöt olivat kuitenkin monipuolistuneet kymmenessä vuodessa vain vähän. Eniten koulut olivat lisänneet opetusta lasten seksuaalisuudesta, seksuaalisesta ahdistelusta ja seksistä mediassa. (Kontula & Merilä. 2007, ) Väestöliitto tutki oppilaiden seksuaaliterveystietoutta seksuaaliterveystietokilpailun avulla vuosina 2000 ja 2006 yläasteiden 8. luokkalaisille suunnatussa tutkimuksessa, jossa yhtenä osiona kysyttiin nuorilta kysymyksiä sukupuolitaudeista. Näiden kysymysten avulla pyrittiin saamaan tietoa nuorten seksuaalitietojen keskimääräisestä perustasosta. Seksuaalikasvatusta Väestöliitto on tutkinut myös 1996 ja 2006 peruskoulujen seksuaalikasvatusta yläasteen seksuaalikasvatuksesta vastanneille opettajille suunnatuilla kyselyillä. (Kontula & Meriläinen 2007, 24, ) Kouluterveyskyselyt tehdään samoissa kunnissa joka toinen vuosi huhtikuun aikana. Parillisina vuosina tähän kyselyyn osallistuvat Etelä-Suomen, Itä-Suomen ja Lapin läänien kunnat ja parittomina vuosina Länsi-Suomen ja Oulun läänien sekä Ahvenanmaan kunnat. Luokkakyselyt tehdään kunnan kaikkien peruskoulujen 8. ja 9. luokilla sekä lukioiden 1. ja 2. luokilla. Vuodesta 2008 alkaen kyselyyn on otettu mukaan myös ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuosikurssit. (Perustiedot kouluterveyskyselyistä 2006.) Kouluterveyskyselyssä kootaan valtakunnallisesti yhtenäisellä menetelmällä tietoa nuorten elinoloista, kouluoloista, terveydestä, terveystottumuksista, terveysosaamisesta sekä oppilas- ja opiskelijahuollosta. (Kouluterveyskysely 2006). Yhtenä osa-alueena kouluterveyskyselyssä kysytään myös seksuaaliterveydestä; seksuaalitiedoista ja käyttäytymisestä (Tietoa nuorten seksuaaliterveydestä 2008). Teoriaosuudessa tarkastelemme nuorten seksuaalista kehitystä ja seksuaaliterveyttä, sekä terveydenhoitajan roolia seksuaalikasvattajana opiskeluterveydenhuollossa. Käsittelemme myös nuorten yleisimpiä sukupuolitauteja ja niiden yleisyyttä. Tulevina terveydenhoitajina meidän on hyvä pystyä ohjaamaan nuoria seksuaaliterveyteen ja

7 2 sukupuolitauteihin liittyen, joten on myös tärkeää tietää, mitä nuoret tietävät yleisimmistä sukupuolitaudeista sekä, mitä ja miten kerrottuna he vielä haluaisivat tietää niistä. Tutkimuksemme avulla haemme vastauksia näihin kysymyksiin toisen asteen opiskelijoilta, joilla on kaikilla takanaan jo ainakin peruskoulun oppimäärä ja sieltä saatu seksuaalikasvatus. Tutkimuksesta on hyötyä erityisesti lukion ja ammattioppilaitoksen terveydenhoitajille sekä peruskoulujen terveydenhoitajille, sillä he ovat tärkeässä roolissa nuorten seksuaalikasvattajina. 2 NUORTEN SEKSUAALINEN KEHITYS JA SEKSUAALITERVEYS 2.1 Tytön ja pojan murrosiän kehitys Fyysinen kehitys Sukupuolirauhasten toimintaa säätelee hypotalamus-hypofyysi-gonadi eli HPGjärjestelmä. Tämän järjestelmän toiminta on lapsuusiässä hyvin vähäistä, mutta sen aktiivinen toiminta käynnistyy murrosiässä. Lisämunuaiskuoren tuottaman androgeenin vaikutuksesta talirauhasten toiminta aktivoituu, mikä saa aikaan hiusten rasvoittumista, aknea ja komedoita eli ihomatoja. Androgeeni aiheuttaa myös aikuistyyppistä hienhajua sekä sukupuolikarvoituksen ilmaantumista kainaloihin ja pubesalueelle. Murrosiän käynnistyessä sukupuolihormonit saavat aikaan niin sanotun kasvupyrähdyksen, jolloin pituutta tulee lisää. Hormonit saavat aikaan myös luuston kypsymistä ja painonnousua. Tyttöjen ja poikien murrosiän kehitysastetta voidaan mitata kansainvälisellä Tannerin asteikolla, jossa luokitellaan rintojen, kivesten ja häpykarvoituksen kasvu asteikolla 1-5. (Koistinen ym. 2004, 72 73;Terho ym. 2002, 110.) Tytöillä murrosiän alkaessa noin 9 13-vuotiaana munasarjojen estrogeenien vaikutuksesta rintarauhaset alkavat kehittyä ja kohtu kasvaa. Tytöillä usein ensimmäinen murrosiän alkamisen ulkoinen merkki onkin rintarauhasten kehittyminen noin 10- vuotiaana, joillain häpykarvoitusta ilmaantuu kuitenkin ennen rintojen kasvua. Pituuskasvu nopeutuu murrosiän alkuvaiheessa vuotiaana. Tyttöjen kehityksen edetessä, usein kahden vuoden kuluttua murrosiän alkamisesta, kuukautiskierto käynnistyy, mutta ovulaatiot ovat ensimmäisten vuosien ajan kuitenkin epäsäännöllisiä. Keskimääräinen kuukautisten eli menarken alkamisikä on 13,0 vuotta, jolloin pituuskasvu

8 3 alkaa jo hidastua. Menarken jälkeen tytöt kasvavat 3 11 senttimetriä, keskimäärin 7 senttimetriä. (Ilvonen & Lamminpää 2004, 6; Koistinen ym. 2004, 72; Terho ym. 2002, 110.) Pojilla kiveksistä erittyvä testosteroni vaikuttaa talirauhasen toiminnan aktivoitumiseen ja sukupuolikarvoituksen ilmaantumista kainaloihin sekä pubesalueelle. Testosteroni saa aikaan myös kivespussin ja peniksen kasvun. Murrosiän ensimmäinen merkki onkin kivesten ja kivespussin kasvaminen vuotiaana, penis alkaa kasvaa tästä noin vuotta myöhemmin. Pituuskasvu alkaa kehittyä hieman myöhemmin yleensä samoihin aikoihin häpykarvoituksen ilmaantuessa. (Ilvonen & Lamminpää 2004, 8; Koistinen ym. 2004, 72; Terho ym. 2002, 110.) Häpykarvoituksen ollessa kehittymässä alkaa äänen murroksen eli äänen madaltumisen huomaamaan selvimmin. Myös lihasvoima käy kehittymään voimakkaasti murrosiän loppupuolella. Siittiöiden erittyminen eli spermarke käynnistyy noin 13 vuoden ikäisenä ja ensimmäinen siemensyöksy koetaan yleensä 14. ikävuoden loppupuolella. Normaaliin murrosikään kuuluu ohimenevä rintarauhasten suureneminen eli gynekomastia keskimäärin 14 vuoden iässä. Noin 15-vuotiaana leukaan ja ylähuuleen käy kasvamaan ensimmäisiä partahaivenia. (Ilvonen & Lamminpää 2004, 8 9; Koistinen ym. 2004, 72; Terho ym. 2002, ) Seksuaalinen minä Nuoren seksuaalisen minäkuvan kehittyminen tapahtuu omassa kehossa tapahtuvien murrosikään liittyvien muutoksien tunnistamisen ja hyväksymisen kautta. Tytöillä kuukautisten ja pojilla siemensyöksyjen alkamisen ovat aikuistumiseen ja sukukypsyyteen tulemisen merkkejä. (Aho ym. 2008, 63.) Murrosikä muuttaa nuoren kehon nopeasti ja rajusti, josta seuraa uusi kehonkuva nuorelle. Nuoren tulisi myös jäsentää seksuaalisuuttaan. Vuosien mittaisen prosessin seurauksena on aikuinen, omaksi koettu seksuaalisuus. (Bildjuschkin & Ruuhilahti 2008, 187.) Seksuaalisuus kuuluu jokaiselle ihmiselle läpi elämän. Seksuaalinen aktiivisuus ja halukkuus vaihtelevat läpi elämän. Seksuaalisuus on miehenä ja naisena olemista omalla tavallaan sekä mieheyden tai naiseuden etsimistä ja löytämistä. Seksuaalisuu-

9 4 den vuoksi ihmisellä on halu tulla kosketetuksi, huomioiduksi ja välitetyksi. Ihmisen keho, seksuaalinen identiteetti ja minäkuva kasvavat, muuttuvat ja kehittyvät koko ajan. Seksuaalisuus muuttuu tulematta koskaan valmiiksi, siksi seksuaalineuvontaa ja kasvatusta tarvitaan koko elämän ajan, erityisesti kehon muutosten ollessa nopeita ja suuria. Nuoret tarvitsevat ohjausta, sillä heiltä puuttuu malli ratkaista aikuisuuteen liittyviä seksuaalisia ongelmia. Myös parisuhdeneuvontaa ja ihmis- sekä ystävyyssuhteissa valmentamista tarvitaan. (Bildjuschkin & Ruuhilahti 2008, 10.) Seksuaalisuus ulottuu ihmisen jokaiselle elämän alueelle ja sitä tulisi voida lähestyä monin tavoin, monilta suunnilta. Seksuaalisuus ulottuu yksilön lisäksi myös yhteisöön ja universumiin. (Bildjuschkin & Ruuhilahti 2008, 12.) Nuoren täytyy kehittyessään sietää jatkuvaa hämmennystä, kun juuri mikään ei suju niin kuin ennen. On kestettävä jännitettä, joka aiheutuu kehon sisäisistä muutoksista ja ulkopuolisista muista ihmisistä johtuvista asioista. Mielen kasvaminen kuitenkin edellyttää jännitteitä, niiden sietämistä ja ratkaisemista. Nuoruuden iän kehityskriisinä on saada oma keho omaan hallintaan. Nuorilta puuttuu seksuaalisuuteen liittyen sekä tietoa että elämän kokemusta verrattuna aikuisiin. (Bildjuschkin & Ruuhilahti 2008, 187.) Ennen kuin nuori on valmis seksuaalisiin suhteisiin, hän työstää aikuistuvaa ja ulkonäöltään muuttuvaa kehoaan, kehossa herääviä seksuaalisia tuntemuksiaan, seksuaalista fantasiamaailmaansa, seksuaalisuuteen liittyviä yhteisön normeja sekä saatavilla olevaa tietoa riskeistä sekä sopivasta seksuaalisesta käyttäytymisestä. Jokaisen nuoren seksuaalisuuden prosessoinnille on annettava kehitysaikaa ja rauhaa. Mitä syvemmin seksuaalisuuden kehityshaasteet nuoruudessa käsitellään, sitä kypsempi nuori on hallitsemaan omaa seksuaalista käyttäytymistään. Tässä kehitysvaiheessa tarvitaan tuttujen aikuisten positiivista palautetta ja turvallista läsnäoloa. Aikuisilla on tehtävä suojella nuoria näkemästä ja kokemasta ikätasolle vahingollista seksuaalista toimintaa. (Reunala ym. 2003, 235.) Seksuaalikäyttäytymisen kehitysvaiheet voidaan murrosiässä jakaa autoeroottisiin ja sosioseksuaalisiin kokemuksiin. Autoeroottiset kokemukset tarkoittavat seksuaalifantasioita, yöllisiä siemensyöksyjä ja itsetyydytystä. Näitä kokemuksia alkaa ilmetä murrosiän alettua, eikä niiden kokemiseen tarvita sukupuolikumppania. Autoeroottiset

10 5 kokemukset koetaan yleensä ennen toisen ihmisen kanssa hankittuja seksuaalikokemuksia. Autoeroottisista kokemuksista masturbaatio on hyvin luonnollinen tapa hankkia tietoa omasta kehosta ja sen seksuaalisista reaktioista, vaikka siihen edelleen liitetäänkin salailun ja häpeän tunteita. Sosioseksuaaliset kokemukset tarkoittavat yhdessä kumppanin kanssa hankittuja seksuaalisia kokemuksia. Varhaiset sosioseksuaaliset kokemukset eli suudelmat ja halailut edeltävät sukupuoliyhteyden aloittamista ja ne ovat tärkeitä oman seksuaalisuuden löytämisessä sekä oman seksuaali-identiteetin muodostumisessa. Erityisesti vuoden iässä yleistyvät varsin nopeasti hyväilyt vaatteiden alta tai alasti sekä tytöillä ja pojilla. (Terho ym. 2002, 129.) Nuoren hyvä itsetunto tukee seksuaaliterveyttä ja seksuaalisen kehityksen näkökulmasta nuoren oman sukupuolen arvostaminen ja siinä eläminen ovat sen rakennuselementtejä. Nuoren normaaliin kehitykseen kuuluu itsetunnon ailahtelu, mutta jatkuva riittämättömyyden tunne, huono itsetunto ja arvostus voivat johtaa nuoren riskikäyttäytymiseen ja hyvinvoinnin laiminlyömiseen, pahimmillaan jopa itsetuhoisuuteen. (Aho ym. 2008, 15 16) Seksuaali-identiteetti alkaa kehittyä jo lapsuusiässä ja se muotoutuu elämän eri kehitysvaiheissa, erityisesti nuoruusikään liittyvien psyykkisten prosessien ja niiden työstämisen kautta. Seksuaali-identiteetillä tarkoitetaan tiedollista ja tunteenomaista vakuuttuneisuutta siitä, onko homo-, bi- vai heteroseksuaalinen. Yksilön seksuaalinen identiteetti muodostuu neljästä osa-alueesta; biologisesta sukupuolesta, sukupuolisesta identiteetistä, eli sisäisestä tunteesta tiettyyn sukupuoleen kuulumisesta, kulttuurisidonnaisesta miesten ja naisten käyttäytymiseen viittaavasta sukupuoliroolista ja seksuaalisesta orientaatiosta. Seksuaali-identiteettiä pidetään yllä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja se luodaan sosiaalisesti. (Nummelin 1997, 16; Virtanen 2002, ) Kokonaisidentiteetin kehittymisen kannalta tärkeitä ovat kysymykset omasta seksuaalisuudesta. Nuorien on kohdattava yhteiskunnan, vanhempien ja ystävien heille asettamat rajat sekä kokeiltava erilaisia käyttäytymismalleja. Tytöt kehittyvät poikia hieman aikaisemmin murrosiän aikana, joten tytöt myös kiinnostuvat vastakkaisesta sukupuolesta aiemmin kuin pojat. Näin ollen voi olla, että pojat jäävät hieman syrjään seurustelusuhteissaan, kunnes saavuttavat kehityksessään tyttöjen kypsyystason. Kaik-

11 kiaan nuorten seurustelusuhteet yleistyvät yläasteelle tultaessa ja tytöt seurustelevat silloin poikia aktiivisemmin. (Terho ym. 2002, 128.) 6 Keskinuoruusiässä eli vuoden iässä ahdistuksen ja hämmennyksen väistyessä nuoren persoonallisuuden rakenteet, suunnitelmallisuus ja harkintakyky lisääntyvät. Nuori ottaa etäisyyttä vanhempiinsa ja etsii sidosryhmää ikätovereistaan, joten hänellä olisi hyvä olla hyväksyvä käsitys itsestään, lähimmäisistään ja vuorovaikutustaidoistaan. Tämä vaihe merkitsee myös rajua, rohkeaa, kokemuksia janoavaa ja uusia alueita valloittavaa suhtautumista seksuaalisuuteen. Useimpien kohdalla tässä ikävaiheessa alkavat seksikokemusten hankkiminen voimakkaan ihastumisen tai rakastumisen siivittämänä. Viimeistään tässä vaiheessa nuori tarvitsee oikeat tiedot ja kyvyn arvioida riskien merkityksen. (Hammarberg 2008, 12.) Keskinuoruudessa nuori etsii roolikokeiluiden ja harrastusten avulla itseään ja tarvitsee kasvattajaltaan palautetta ja hyväksyntää sellaisena kuin on. Hänen ihmissuhteissaan tulisi olla jatkuvuutta. Seksuaalisuuden ja kehon haltuunotto sekä kokeminen myönteisenä ja tyydyttävänä on tärkeää. (Hammarberg 2008, 12.) Normaaliin teini-ikäisen psykologiseen kehitykseen kuuluu vahva usko omasta haavoittumattomuudesta ja turvassa olosta sekä siitä, että ikäviä asioita sattuu vain muille. Riskien kokeminen omakohtaisiksi vaatii kehitystason, joka usein saavutetaan vasta myöhäisessä nuoruusiässä vuotiaana. Sukupuoliyhdynnät aloitetaan kuitenkin yleisimmin ennen tätä kehitystasoa. Raskauden ja sukupuolitautien ehkäisyn laiminlyöminen on valistuksesta huolimatta yleistä nuorilla teini-ikäisillä, jota osin voisi selittää heidän psykologinen kehitysvaiheensa. (Terho ym. 2002, 131.) Seksuaalisuuden portaat Seksuaalisuuden portaat kuvaavat seksuaalisuuden tyypillisiä kehitysvaiheita ja ne jakautuvat 9 eri portaaseen, joita ovat: 1. Sukupuolierot, ensirakkaus: tällä portaalla rakennetaan perusturvallisuus ja - luottamus aikuisiin. Se on kaiken seksuaalisuuden kehityksen perusta, jonka tehtävänä on opetella rakastumista ja pettymyksestä selviämistä. On normaalia, että suurin osa leikki-ikäisistä lapsista rakastuu omaan vanhempaansa ja kokee

12 7 ensimmäisen sydänsurunsa kun ei voikaan mennä tämän kanssa aikuisena naimisiin. 2. Idolirakkaus: ihastuksen kohde siirtyy nyt kodin ulkopuolelle idoliin, johon haaveilun avulla ihastutaan tai rakastutaan. Tämä on turvallinen porras, koska rakkaus harvoin oikeasti toteutuu mutta lapsi voi opetella hallitsemaan ihastumisen ja rakastumisen tunteita. 3. Tuttu/ salattu: portaan tehtävä on opetella kohtaamaan lähellä olevaan ihmiseen kohdistuvia ihastumisen ja rakastumisen tunteita. Nuori käsittelee tunteitaan yksin haaveilemalla. 4. Kaverille kerrottu: opetellaan luottamusta ja uskallusta kertoa tunteistaan toiselle ihmiselle. Asiasta ei kuitenkaan kerrota ihastuksen kohteelle vaan hyvälle kaverille. Näin haetaan tukea omille tunteille, hyväksymistä muilta ja koetellaan ystävyystaitoja. 5. Tykkään susta: nuori harjoittelee tunteiden ilmaisua ihastuksen kohteelle ja pohtii keinoja vastoinkäymisten sietämiseen. Nuoret voivat myös sopia seurustelevansa. Vaikka tämä seurustelusuhde ei välttämättä täytä aikuisten käsitystä seurustelusta, on nuoren tunteet otettava tosissaan. 6. Käsi kädessä: nuori opettelee seurustelun pelisääntöjä, oppii ilmaisemaan rakkautta sekä sietämään ja ilmaisemaan pettymyksen tunteita. Tämä on tärkeä kehitysvaihe myös kaikissa tulevissa seurustelu- ja parisuhteissa. Lähellä oloon voi liittyä tällöin voimakkaita tuntemuksia ja kiihottumista. Jos ensimmäiseen vakavaan seurusteluun liittyy pettymyksiä, voivat ne tuntua nuoresta elämän lopulta. Aikuisen on otettava myös nämä tuntemukset vakavasti. 7. Suudellen: tehtävänä on opetella ilmaisemaan ihastumista, rakastumista ja läheisyyttä intiimisti toisen kanssa. Nuori myös opettelee ottamaan huomioon kumppanin tuntemukset ja ymmärtämään kiihottuminen mukavana, nautinnollisena ja terveellisenä asiana. Viimeistään tässä vaiheessa itsetyydytys alkaa kiinnostaa nuorta. 8. Mikä tuntuu hyvältä?: opetellaan toisen ihmisen kanssa yhdessä nautintoa, kiihottumista ja orgasmia. Kehitysvaiheessa hyväily on rakastelun opettelua. Nuori etenee seurustelusuhteessaan kokeilemaan ja opettelemaan toisen ihmisen kehoa sekä vastaanottamaan hellyyttä ja nautintoa. Häveliäisyys ja estot ovat vielä tavallisia. Tärkeintä on opetella kommunikoimaan, puhumaan sek-

13 8 siin liittyvistä asioista ja ilmaisemaan oman mielipiteensä siitä, mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei. Portaalla opitaan että erosta selvitään hengissä. 9. Rohkaistuminen ja rakastelu: nuori uskaltaa heittäytyä nauttimaan toisen ihmisen läheisyydestä, rakkaudesta ja hellyydestä. Tärkeää on läheinen rakkaussuhde kumppaniin. Useimmin tämä vaihe johtaa seksikokemusten hankkimiseen. Ensimmäinen yhdyntäkokemus on useimmalle tärkeä askel kohti aikuisuutta. Nuoren seurustelutaitojen olisi hyvä olla jo lähellä aikuisten parisuhdetaitoja. Rohkaistumisportaassa nuori saa valmiudet tehdä itse omat valintansa ja päätöksensä sekä kantaa vastuun omasta elämästään. Vanhempien suojaa ei enää tarvita. (Aho ym. 2008, 18 25; Korteniemi-Poikela & Cacciatore 1999, 24 34; Apter ym. 2006, 225.) On normaalia, että nuori kulkee seksuaalisuuden kehitysvaiheita eli seksuaalisuuden portaita väliin jättäen ja takaisin palaten. Joskus on kuitenkin liian kiire kokeilla sellaista, johon ei ole vielä valmis. Nuoruuteen kuuluu riskien kokeilu, mutta aikuisen on hyvä tunnistaa, jos kehitysportaita harpotaan liian nopeasti, silloin tärkeitä kehitysvaiheita voi jäädä puuttumaan, mikä johtaa myöhemmin erilaisiin ongelmiin. Tärkeiden seksuaaliportaiden harppaaminen voi heikentää nuoren itsetuntoa, johtaa kaltoin kohteluun tai riskikäyttäytymiseen, eikä nuorelle jää aikaa tai ole kiinnostusta oppia kullekin portaalle tärkeitä tietoja seksuaalisuudesta. Jos seksuaalisuuden portaita on jäänyt väliin tai yhdynnät aloitettu liian varhain, voi siitä seurata yhdyntäkipuja tai seksuaaliongelmia myöhemmin. Tällöin nuori ei ole tunteen, järjen, biologian tai millään muullakaan tavoin valmis seksiin. (Aho ym. 2008, ) 2.2 Nuorten seksuaaliterveys Seksuaaliterveyteen kuuluvat seksuaaliseen kehitykseen, sukupuolielämään ja sukupuolielämään liittyvät kysymykset. Seksuaaliterveys luokitellaan yksilön kyvyksi kokea oma seksuaalisuutensa erottamattomaksi ja luonnolliseksi osaksi ihmisyyttä. Seksuaaliterveys voidaan jakaa kolmeen osaan, jotka esitellään myös WHO:n raportissa 1986 ja ne ovat: 1. Kyky nauttia ja kontrolloida seksuaalista ja lisääntymiskäyttäytymistä sosiaalisen ja persoonallisen etiikan mukaisesti.

14 9 2. Vapaus pelosta, häpeästä, syyllisyydestä, vääristä uskomuksista ja muista psyykkisistä tekijöistä, jotka ehkäisevät seksuaalivastetta ja huonontavat seksuaalista kanssakäymistä. 3. Vapaus orgaanisista häiriöistä, taudeista ja vajeista, jotka häiritsevät seksuaalisuutta ja lisääntymisfunktiota. Seksuaaliterveys on siis tulos elinympäristöstä, joka tunnustaa, kunnioittaa ja toteuttaa seksuaalioikeuksia. (Koistinen ym. 2004, 84 85; Virtanen 2002, 12.) Tietoa seksuaalisuudesta ja seksistä tulee nykyään paljon enemmän kun pystytään vastaanottamaan. Kodin ja koulun lisäksi tietoa saadaan erilaisista harrastuspiireistä ja muista ryhmistä, joihin nuoret kuuluvat. Virallisesti kasvattavien tahojen lisäksi tietoa saadaan mainoksista, musiikkiteollisuudesta videoineen, elokuvista, televisioista, lehdistä ja Internetistä. Muilla tiedon lähteillä kuin kodilla ja koululla on nykyään enemmän rahaa ja aikaa, joka käytetään nuorten mielipiteiden muokkaamiseen seksuaalisuudesta. Koti ja koulu joutuvat ponnistelemaan nuorten huomion tavoittelemiseksi. Opetuksen tulisi siis olla niin laadukasta, että se herättäisi nuorten mielenkiinnon tutkia seksuaalisuutta myös asiallisesti. (Bildjuschkin & Malmberg 2000, 6-7.) Suomen nuorten seksuaaliterveys oli maailmanlaajuisestikin huippuluokkaa luvun alkupuolella. Seksuaaliterveyden taso on kuitenkin alkanut laskemaan vuonna 1994 klamydiatulehdusten ja raskauden keskeytysten määrän nousun perusteella. Tähän nuorten seksuaaliterveyden huononemiseen on monia syitä luvun alkupuolella laman seurauksena supistettiin ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa, erityisesti kouluterveydenhuoltoa. Myös seksuaalivalistusta kouluissa on laman seurauksena annettu vaihtelevasti ja keskimääräistä aiempaa vähemmän. Internet ja media ovat tulleet tavallaan uutena tiedon lähteenä nuorille seksuaalikasvatukseen opettajien ja vanhempien rinnalle. Kuitenkin joukkotiedotusvälineiden tarjoama kasvatus on suurelta osin tiedostamatonta ja voi olla nuorille jopa vahingollista. (Väestöliiton seksuaaliterveyspoliittinen ohjelma 2006, 20 22; Apter ym. 2006, 218.) Stakesin kouluterveyskyselyjen mukaan kaiken kaikkiaan huonoimmat tiedot seksuaaliterveydestä nuorilla oli vuonna 2000, josta ne ovat jonkin verran parantuneet. Poikien tiedot seksuaaliterveydestä ovat huonommat kuin tytöillä jokaisella koulutusasteella. Kouluterveyskyselyn perusteella nykyajan yhtenä haasteena kaikille nuorten kanssa

15 10 työtä tekeville on seksuaaliterveyden ja seksuaalikasvatuksen edistäminen.(pietikäinen 2008, ) Kouluterveyskyselyssä oli esimerkiksi väite: Klamydiatulehdus voi aiheuttaa hedelmättömyyttä, johon yläasteikäisistä pojista vastasi oikein 52 % ja tytöistä 59 %, lukiolaisista pojista oikein vastasi 65 % ja tytöistä 82 % sekä ammattiin opiskelevista pojista 56 % ja tytöistä 76 %. (Etelä-Savon taulukot 2008.) Myös Väestöliiton teettämien seksuaalikasvatuksesta tehtyjen tutkimusten perusteella on voitu todeta, että seksuaaliopetus ja koululaisten tiedot seksuaalisuudesta ovat parantuneet. Kuitenkin huonoimmat tiedot oppilailla oli seksuaalisesta kanssakäymisestä ja sukupuolitaudeista. Melkein puolet koululaisista vastasi näistä aiheista esitettyihin kysymyksiin väärin. Erityisesti nuorten tietous sukupuolitautien tutkituttamisen vaihtoehdoista ja sukupuolitautien oireettomuuden yleisyydestä oli heikkoa. (Kontula & Meriläinen 2007, 127.) Tutkimuksessa esitettyihin väitteisiin Klamydia on sukupuolitauti oikein vastasi vuonna % ja %, Kondylooma eli visvasyylä on sukupuoliteitse tarttuva tauti, joka tekee joskus syylämäisiä muutoksia limakalvolle tai iholle oikein vastasi vuonna % ja % sekä Sukupuolitautitartunta voi USEIN olla täysin oireeton oikein vastasi vuonna % sekä %. Eniten koulut ovat lisänneet opetusta lasten seksuaalisuudesta, seksuaalisesta ahdistelusta ja seksistä mediassa. Tutkimuksen mukaan poikien tietous seksuaalisuudesta oli selvästi huonompi kuin tytöillä. (Kontula & Merilä. 2007, ) Samantyyppisiä tutkimuksia on tehty myös ulkomailla, esimerkiksi Australiassa. Australialaisilla teini-ikäisillä ovat myös huonot tiedot kaikista sukupuolitaudeista paitsi HIV:stä ja AIDS:ista. Klamydia on Australiassa yleisin sukupuoliteitse tarttuva infektio ja niitä diagnosoitiin vuonna Tietyissä tilastoissa on tutkittu nuorten tietoutta sukupuoliteitse tarttuvista infektioista. Näiden tutkimusten mukaan australialaisista teini-ikäisistä 62 % luuli, että HIV:tä lukuun ottamatta kaikki sukupuolitaudit voidaan hoitaa. Vain 36 % teini-ikäisistä tiesi, että klamydia voi aiheuttaa lapsettomuutta naiselle. Myös Australiassa on todettu, että poikien tietous sukupuolitaudeista on huonompi kuin tytöillä.( Teenagers - sexual knowledge 2008.) IPPF eli Kansainvälinen Perhesuunnittelujärjestöjen Liitto on luonut vuonna 1995 Seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien peruskirjan, jonka tavoitteena on edistää ja suojella oikeuksia kaikissa poliittisissa, taloudellisissa ja kulttuurisissa yhteiskuntajärjestel-

16 11 missä. Seksuaalioikeudet kuuluvat ihmisoikeuksiin, joita on jo hyväksytty kansallisissa laeissa, kansainvälisissä ihmisoikeusdokumenteissa ja muissa konsensus dokumenteissa. Nuorten seksuaalioikeuksia kuuluvat muun muuassa (Nuorten seksuaalioikeudet 1995): Jokaisella nuorella tulee olla oikeus nauttia seksuaalisuudesta ja päätösvalta, haluaako olla seksuaalisesti aktiivinen vai ei. Nuorella on myös oikeus osoittaa seksuaalista halukkuutta ja oikeus kieltäytyä missä tahansa seksuaalisen tapahtuman vaiheessa. Jokaisella on oikeus olla turvassa ja valita vapaasti haluaako avioitua tai pysyä naimattomana sekä oikeus perhesuunnitteluun. Nuorella on oikeus tietoon seksuaalisuudesta, ehkäisymenetelmistä, sukupuolitaudeista ja omista oikeuksistaan. Aikuisten tulee kertoa nuorille seksuaalisuuteen liittyvistä riskeistä, sekä menetelmistä, joilla riskejä voidaan välttää. Tietoa seksuaalisuuden luonnollisuudesta ja keinoista, joilla seksuaalista tyydytystä, onnellisuutta ja tasapainoa voi turvallisesti kokea tulee myös kertoa nuorille. Nuorella on oikeus suojella itseään ja tulla suojelluksi ei-toivotuilta raskauksilta, seksuaaliselta hyväksikäytöltä ja sukupuolitaudeilta. Nuorella on oikeus seksuaaliterveydenhuoltoon, joka on korkeatasoista ja luottamuksellista, jota annetaan molemminpuolisella kunnioituksella, ja johon nuorella on varaa. Nuorella on oikeus vaikuttaa nuoria koskeviin päätöksiin seksuaali- ja lisääntymisterveysasioissa sekä oikeus osallistua ohjelmien suunnitteluun nuorille nuorten kanssa. (Korteniemi-Poikela & Cacciatore 1999, 23; Nuorten seksuaalioikeudet 1995; Apter ym. 2006, 215.) Peruskoulun aikana koulun seksuaaliopetus kuuluu koulun opetustoiminnan piiriin, mutta kouluterveydenhuollon asiantuntevuutta voidaan hyödyntää sekä opetuksen suunnittelussa, että toteutuksessa (Kouluterveydenhuolto 2002, 54). Mikkelin kaupungin perusopetuksen; 1 9-luokkalaisten, opetussuunnitelmassa on Terveystiedon oppimistavoitteet. Opetuksen keskeisenä sisältönä säädetty, että seksuaalikasvatuksesta tulee opettaa aiheista seksuaalinen minä, suhde omaan kehoon, itsemäärääminen, ihmissuhteet, käyttäytyminen ja niihin liittyvät arvot ja normit. Raskauden ja sukupuolitautien ehkäisystä opetetaan hormonaalinen ehkäisy, taito käyttää kondomia, muut

17 ehkäisymenetelmät sekä mediakriittisyys. (Mikkelin kaupungin perusopetuksen opetussuunnitelma luokat 2005.) Nuorten yleisimmät sukupuolitaudit Suomessa yleisimpiä seksin yhteydessä tarttuvia tauteja nuorten tai nuorten aikuisten keskuudessa ovat kondylooma, genitaaliherpes ja klamydia (Lehtinen ym. 2007, 2999, Hiltunen-Back & Aho 2005, 81). Sukupuoliyhdynnässä ollaan limakalvokontaktissa, jonka välityksellä sukupuolitaudit voivat tarttua henkilöstä toiseen. Näin voi käydä, jos kondomia ei käytä tai sen käyttö epäonnistuu yhdynnän aikana. Yleensä pitkäaikaisessa vakituisessa suhteessa ei käytetä kondomia, jos tiedetään, ettei kumppanilla ole sukupuolitauteja. Uusissa sukupuolisuhteissa tilanne on kuitenkin erilainen, sillä toinen osapuoli voi olla oireeton sukupuolitaudin kantaja siitä itse tietämättään ja siksi ehkäisy voi jäädä käyttämättä. Myös tilanteen, kumppanin kiihottavuuden tai päihtymistilan vuoksi, voivat sukupuolitautien tartuntariskit helposti unohtua tai niistä ei välitetä. (Haavio-Mannila & Kontula 2001, 343.) Nuorten raskauden ja sukupuolitautien ehkäiseminen on ongelmallista siksi, että yhdynnät saattavat olla pitkään satunnaisia ja huonosti ennakoitavia. Silloin ei ole motivaatiota tai tarvetta käyttää mitään pitkäaikaista, kuten hormonaalista, ehkäisyä. Kun ei ole pitkäaikaista ehkäisymenetelmää, jäävät valittavaksi yhdyntätilanteeseen sidotut menetelmät, joiden käytössä nuorilla on käytännön kokemattomuudesta tai asenteista johtuvia ongelmia. Nuoret pelkäävät kondomin käytön ehdottamisen loukkaavan tai osoittavan epäluottamusta kumppania kohtaan. (Terho ym. 2002, 131.) Klamydia on yleisin bakteerin aiheuttama sukupuolitauti Suomessa (Hiltunen-Back & Aho 2005, 27). Klamydiatartunnat ovat lisääntyneet voimakkaasti muihin sukupuolitauteihin verrattuna luvun alussa tartuntojen määrät vähenivät. Vuonna 2003 tartuntoja todettiin , jonka jälkeen vuosittain todettujen tartuntojen määrä on noussut noin 10 % vuodessa (Hiltunen-Back & Aho 2005, 83). Vuonna 2006 uusia tartuntoja ilmoitettiin Klamydiaa esiintyy erityisesti nuorten ja opiskelijoiden keskuudessa, sillä noin 75 % kaikista tartunnan saaneista on alle 25-vuotiaita ja jopa 35 % naisista sekä 17 % miehistä taudin saaneista on alle 20-vuotiaita. Tartunnoista 61 % todetaan naisilla. (Hiltunen-Back & Aho 2007c.)

18 13 Kondylooma- eli papilloomavirusinfektiotartuntojen tarkkaa esiintymismäärää ei tiedetä, sillä taudin pitkäkestoisuudesta ja toisaalta luotettavien tutkimusmenetelmien puutteesta johtuen ei voida esiintyvyydestä kerätä valtakunnallista tietoa. Sukupuolitautien poliklinikoiden ensikävijöistä noin 10 prosentilla todetaan kondylooma ja on arvioitu, että nuorista aikuisista jopa kolmasosa olisi saanut kondyloomia aiheuttavan papilloomavirustartunnan. (Hiltunen-Back & Aho 2007c.) Valtakunnallista tietoa sukuelinherpeksen esiintyvyydestä ei myöskään kerätä taudin pitkäkestoisuudesta ja luotettavien tutkimusmenetelmien puutteesta johtuen. Suomessa tehtyjen vasta-ainetutkimusten mukaan noin 17 % aikuisväestöstä on saanut sukupuoliherpesvirustartunnan, mutta vain osa ovat siitä tietoisia. (Hiltunen-Back & Aho 2007c.) Reunalan ym. (2003, 69 70) mukaan noin miljoona suomalaista sairastaa herpes simplex-virustyypin 2 eli HSV-2:n tai harvemmin HSV-1:n aiheuttamaa sukupuoliherpestä tietäen tai tietämättään. 3 TERVEYDENHOITAJA SEKSUAALIKASVATTAJANA OPISKELUTERVEYDENHUOLLOSSA 3.1 Opiskeluterveydenhuolto lukiossa ja ammattioppilaitoksissa Opiskeluterveydenhuollon alueeseen kuuluvat toisen ja korkea-asteen opiskelijat (Opiskeluterveydenhuollon opas 2006, 21.) Opiskeluterveydenhuollossa yksilöllistä terveyden edistämistä ovat terveystarkastukset, terveysneuvonta ja itsehoidon ohjaus vastaanottotoiminnan ja muiden henkilökohtaisten tapaamisten yhteydessä sekä rokotukset. Kontakti opiskelijaan voidaan ottaa myös puhelimitse tai sähköpostilla. Yksilöllistä terveydenhoitoa voidaan toteuttaa myös ryhmätoiminnan muodossa. Terveysneuvonnan tavoitteena on, että opiskelijat ymmärtävät terveet elämäntavat, jokapäiväisen elämän voimavaraksi ja että he ottavat itse vastuuta terveydestään. Terveysneuvonta tapahtuu vastaanottotoiminnan yhteydessä, siinä käydään motivoivaa keskustelua ja se on vuorovaikutuksellinen tilanne, jossa molemmat osapuolet voivat vaikuttaa keskustelun sisältöön ja määrään. (Opiskeluterveydenhuollon opas 2006, )

19 14 Terveystarkastukset opiskeluterveydenhuollossa tarkoittavat kliinisiä tutkimuksia tai muilla tarkoituksenmukaisilla ja luotettavilla keinoilla suoritettuja terveydentilan sekä työ- ja toimintakyvyn tarkastusta sekä terveyden edistämiseen liittyvää terveydentilan selvittämistä. Ensimmäisen vuoden opiskelijoiden terveystarkastusta voidaan pitää ikävaihe- tai elämänvaihetarkastuksina. Terveystarkastuksissa tarvitaan tietoa opiskelualaan liittyvistä terveydellisistä vaatimuksista sekä niissä otettava huomioon työelämää koskevat lait ja säädökset. Toisen asteen kaikille 1. vuoden opiskelijoille suorittaa terveydenhoitaja terveystarkastuksen, joka perustuu opiskelijan haastatteluun sekä työterveydelliseen riskiarvioon, peruskoulun terveystietoja hyödyntäen. Opiskelijoille suositellaan lähetettäväksi etukäteen täytettäväksi perusteellinen haastattelulomake ja tarvittaessa opiskelija voidaan lähettää lääkärin vastaanotolle lisätutkimuksia varten. (Opiskeluterveydenhuollon opas 2006, , 105.) Opiskelijaterveydenhuolto ammattioppilaitoksissa on osa terveyskeskuksen toimintaa, mutta se myös toimii oppilashuoltona, jota voidaan kutsua opiskelijan työterveyshuolloksi (Terho ym. 2002, ). Opiskeluterveydenhuollon tavoitteena on opiskeluedellytysten turvaaminen ja parantaminen selvittämällä opiskelijan soveltuvuus hänen valitsemalleen alalle jo alkuvaiheessa sekä nuoren hyvinvoinnin tukeminen koko opiskelun ajan. Ammatillinen peruskoulutus on toiseen asteen koulutus, joka johtaa ammatilliseen tutkintoon. Nuori on yleensä vuotias aloittaessaan opinnot ammattioppilaitoksessa, noin puolet ammatilliseen peruskoulutukseen hakeutuvista tulevat suoraan peruskoulusta tai lukiosta. Opiskeluterveydenhuollon lääkäriltä sekä terveydenhoitajalta edellytetään opiskelijoiden opiskelu- ja työympäristön tuntemusta sekä nuoruusiän kehitysvaiheiden ja monimuotoisten ongelmien ymmärtämistä. (Opiskeluterveydenhuollon opas 2006, 31.) Jo peruskoulussa uravalintavaiheessa, eli 8. ja 9. luokilla kouluterveydenhoitaja arvioi nuoren ammatinvalintaan vaikuttavat terveysriskit. Koulun lääkäri laatii oppilaalle tällöin T-todistuksen tai Nuorison terveystodistuksen, jossa hän ottaa kantaa ammatin valintaan vaikuttaviin rajoitteisiin. Tämä todistus toimii lääkärintodistuksena jatkoopintoihin haettaessa. Ammattioppilaitoksissa suoritetaan kaikille aloittaville opiskelijoille terveystarkastus, joissa selvitetään ja seurataan nuoren fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista terveydentilaa. Alkutarkastuksen pohjana voidaan käyttää kouluterveydenhuollon seurantatiedot, opiskelijan täyttämä terveyskyselylomake ja mahdollisesti en-

20 15 nen koulutuksen alkamista laadittu lääkärin lausunto. Opiskelijoille tehtävän terveystarkastuksen tavoitteena on kokonaiskäsityksen saaminen opiskelijan terveydestä, hyvinvoinnista sekä niitä uhkaavista tekijöistä. (Opiskeluterveydenhuollon opas 2006, 103; Terho ym. 2002, ) Lukioissa annetaan yleissivistävää koulutusta peruskoulun käyneille yleensä vuotiaille nuorille. Opetus lukioissa on kurssimuotoista ja se on suunniteltu käytäväksi kolmessa vuodessa, opiskelun päätteeksi lukiossa suoritetaan valtakunnallinen ylioppilastutkinto. (Opiskeluterveydenhuollon opas 2006, 31.) Lukiossa terveystarkastukseen kuuluu vuorovaikutuksellinen keskustelu ja nuoren haastattelu. Keskusteluun varataan aikaa ja siinä kiinnitetään huomiota opiskelijan psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen, terveyskäyttäytymiseen ja nuoruusiän kehityksen oleellisiin kohtiin. Näitä nuoren kehityksen olennaisimpia kohtia ovat suhde vanhempiin ja kavereihin, suhtautuminen omaan kehoon ja seksuaalisuuteen, tulevaisuuteen ja omaan aikuisuuteen. Terveystarkastuksen lopuksi terveydenhoitaja kertoo havaintonsa ja johtopäätöksensä nuorelle. Seuranta-aikataulu sovitaan, mikäli jokin osa-alue nuoren terveydentilassa sitä vaatii. (Opiskeluterveydenhuollon opas 2006, 106; Terho ym. 2002, 152, 156.) Vuonna 2008 teetetyn kouluterveyskyselyn mukaan Etelä-Savon lukioiden luokkien opiskelijoista 10 % ja ammatillisen oppilaitoksen luokkien opiskelijoista 15 % kokee pääsyn opiskeluterveydenhoitajan vastaanotolle vaikeaksi. Lääkärin vastaanotolle pääsyn hankalaksi kokee 36 % ammatillisen oppilaitoksen luokkien opiskelijoista ja 39 % lukion luokkien opiskelijoista. (Luopa ym. 2008, ) 3.2 Seksuaalikasvatus Seksuaalikasvatus on nykyään yläkäsite seuraaville termeille; seksuaalivalistus, seksuaaliopetus ja seksuaalineuvonta. Seksuaalivalistuksella tarkoitetaan suurille ryhmille jaettua tietoa esimerkiksi esitteitä ja tiedotteita seksuaaliterveydestä sekä sen hoidosta. Seksuaaliopetuksella taas tarkoitetaan ryhmän esimerkiksi koululuokan opettamista, johon kuuluu reflektoinnin mahdollisuus ja se pohjautuu opetussuunnitelmaan. Kahden henkilön tai pienen ryhmän neuvontatilannetta kutsutaan seksuaalineuvonnaksi, se

21 voi tapahtua esimerkiksi kouluterveydenhoitajan vastaanotolla tai nettineuvolassa. (Bildjuschkin & Ruuhilahti 2008, 16.) 16 Väestöliiton seksuaaliterveyspoliittisessa ohjelmassa (2006, 25 26) ehdotetaan parannus- ja ratkaisuehdotuksia nuorten seksuaaliterveyden edistämiseen. Niissä suositellaan, että kouluterveydenhoitajat ja muut nuoria palvelevat paikat antaisivat alle 20- vuotiaille ehkäisyä tarvitseville nuorille kondomeja ja ehkäisypillereitä veloituksetta. Klamydian seulontaa suositellaan joihinkin valikoituihin alle 25-vuotiaiden ryhmiin, seulonnan tehostamiseksi. Nuoret tarvitsevat erityisesti heille suunnattuja seksuaaliterveyspalveluita ja vaihtoehtoja palveluiden valitsemiseen. Myös erityisesti kouluterveydenhuoltoa tulisi kehittää, sen tulisi olla matalankynnyksen helposti tavoitettava palvelu, johon myös pojat uskaltaisivat mennä. Koulujen terveyskasvatuksen tulisi olla korkeatasoista ja siihen auttaisi kouluterveydenhoitajan ja seksuaalikasvatusta antavien opettajien kiinteä yhteistyö. Nuorten seksuaaliterveyden hoidon kulmakivenä on luottamuksellisuus ja nuorille on tärkeä antaa jokaisessa ikävaiheessa tietoa itsemääräämisoikeudesta, oman ja toisen kehon arvosta sekä siitä, miten suojautua väkivallalta ja hyväksikäytöstä. Myös median rooli ja vaikutus seksuaaliterveyteen on otettava huomioon. Koulukasvatuksessa on korostettava mediakriittisyyttä, medialukutaitoa ja mediakasvatusta. Terveydenhuollolla onkin ainutlaatuinen tilaisuus tarttua nuoriin yksilöllisesti heidän kasvuaan ja kehitystään tukien. Sukupuolitautien ehkäisy, diagnostiikka ja hoito kuuluvat julkiseen koulujen ja opiskelijoiden terveydenhuoltoon. Lehtinen ym. (2007, 3002) toteavat, että koulu- ja opiskeluterveydenhuollon tulisi osallistua myös oppilaitosten seksuaaliopetuksen suunnitteluun ja toteutukseen. Yleensä nuorten, etenkin poikien, ensikontakti seksuaaliterveydenhuollon ammattilaisen kanssa tapahtuu liian myöhään Lehtisen ym. (2007, 3002) mukaan. Koulujen ja opiskelijoiden määräaikaistapaamiset mahdollistavat keskustelun myös seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Terveydenhuollolla on kilpailuasema kavereiden ja median kanssa nuorten tiedonlähteenä. (Lehtinen ym. 2007, 3002.) Nyt on alettu painostaa siihen, että seksuaalikasvatus koskee molempia sukupuolia, ei vaan tyttöjä. Nuorta on tarkoitus tukea huolehtimaan fyysisestä ja psyykkisestä terveydestään sekä antaa tukea murrosiän ongelmissa ja ensimmäisten seurustelusuhtei-

22 17 den vaikeuksissa. Seksuaalisen terveyden edistämisen tavoitteena on tukea nuoren kasvua aikuiseksi, joka toimii sukupuolisuhteissa omilla ehdoillaan, vastuullisesti ja kunnioittaen toista osapuolta sekä nauttii seksuaalisuudesta ilman turhia pelkoja ja syyllisyyden tunnetta. (Terho ym. 2002, ) Bildjuschkin & Ruuhilahti (2008, 25 26) kertovat kirjassaan, millainen on hyvä seksuaalikasvattaja. Heidän mukaan seksuaalikasvattajan olisi hyvä olla luonteva puheissaan, sillä yleisö on herkkä huomaamaan hämmennyksen kasvattajan puheessa. Seksuaalikasvatusta on hyvä antaa oikeaan aikaan, ei liian aikaiseen, eikä liian myöhään. Seksuaalikasvatukselle on asetettava tavoitteet ja sitä on aina tehtävä nuorten itsensä ja heidän hyvinvointinsa vuoksi. Nuorten seksuaalikasvatuksessa koti, koulu ja terveyshuolto toimivat tiiviissä yhteistyössä ja niiden olisi hyvä pystyä kertomaan nuorelle samalla kielellä ja samaa asiaa seksuaalisuudesta. Seksuaalikasvattaja tunnistaa oman subjektiivisuuden, eikä oleta kuulijoidensa puolesta näiden seksuaalista identiteettiä tai minäkuvaa, eikä myöskään kerro omia kokemuksiaan, yksilöllisyyttä kunnioittaen. Seksuaalikasvattaja on aikuinen, jonka tulee voida sanoa nuorille myös ei tarvittaessa. Nuoret tarvitsevat erityistä palvelua, jossa heidät kohdataan luottamuksellisesti ja siedetään heille tyypillistä käytöstä. Nuoren kohtaaminen vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja kykyä arvostaa nuoren itsemääräämisoikeutta. Näin voidaan saada nuori tuntemaan itsensä hoidon ja suojaamisen arvoiseksi. Aikuisen tulee tietää nuoren oma historia, kyky ja kokemus, jotta seksuaalikasvatus puhuttelisi häntä ja mahdollisesti voisi muuttaa hänen käytöstään aikuisen haluamaan suuntaan. Aikuisen seksuaalikasvattajan haasteita ovat nuorten lyhytjännitteisyys, taantuminen, fyysinen kypsyys ja kavereiden suuri merkitys. (Bildjuschkin & Malmberg 2000, 42; Lehtinen ym. 2007, 3002.) Nuorten kanssa työskentelevillä aikuisilla on kaikilla mahdollisuus korostaa nuoren hyviä ominaisuuksia ja voimavaroja. Tällä voi olla suuri merkitys nuoren kehitykselle ja itsearvostuksen rakentamiselle, sekä sitä kautta myös seksuaaliterveydelle. Nuori muistaa hyvin niin hyvät kuin pahatkin sisintään ja seksuaalisuutta koskettavat asiat ja sanat. On normaalia, että nuori käy läpi tunnekriisiä, nämä tunteet saavatkin näkyä kuulua ja toteutua, tunteiden hallintaa voi myös opetella. Nuorille olisi tärkeää opettaa tunnistamaan omat tunteensa sekä puhumaan ja ilmaisemaan niitä. Omalla esimerkil-

23 lään ja keskustelemalla nuorten kanssa voi tukea nuoren itsetunnon kehitystä. (Aho ym. 2008, 16.) 18 Suomalaiset koululuokat tulevat koko ajan monikulttuurisemmaksi ja näin myös maahanmuuttajataustaisten nuorten erilaiset kulttuuriset lähtökohdat tulee huomioida myös seksuaaliterveyskasvatuksessa. Eri maiden kulttuureissa on erilaisia tapoja suhtautua seksuaalisuuteen, puhua seksuaalisuudesta ja käsitellä nuorten heräävää seksuaalisuutta ja siksi suomalainen tapa antaa seksuaalikasvatusta on usealle ulkomaalaistaustaiselle nuorelle vieras. Monissa maissa seksuaaliterveyskasvatus on ollut tyypillisesti osa perheen sisällä tapahtuvaa normien ja tiedon välittämistä. Eroavaisuuksia on useasti suhtautumisessa esiaviolliseen seksiin, erilaisiin seksuaali- ja sukupuoliidentiteetteihin ja yksilön päätäntävaltaan, koskien muun muassa kumppanin valintaa ja avioitumista. (Monikulttuurisuus ja seksuaalikasvatus 2007.) Seksuaalineuvonta Terveydenhoitajien yksilöllistä tiedon antamista voidaan kutsua avoterveydenhuollossa seksuaalineuvonnaksi ja se on osa seksuaalikasvatusta. Terveydenhoitajan on hyvä perehtyä alueensa tukiverkostoihin ja auttaviin tahoihin, jotta osaa tarvittaessa ohjata nuoren oikean avun äärelle. (Aho ym. 2008, 48.) Kun nuoren kanssa keskustellaan seksuaalisuudesta on oman luontevan, itselleen sopivan käyttösanavaraston löytyminen tärkeää. Työkokemus opettaa ammattilaista puhumaan nuorten kanssa. Seksuaalikasvatustilanteissa tulisi välttää varoittelemista, pelottelemista ja häpeää, sillä niitä nuoret juuri pelkäävät. Kuitenkin realiteetit olisi hyvä tuoda esille, mutta nuorten omaa vastuuta ja valintoja korostaen. Nuorelle on annettava tietoa perustellen, sillä se lisää luottamusta ja tunnetta, että nuori itse hallitsee tilannetta. Nuoren itsemääräämisoikeutta ja riskien huomioonottamista on aina hyvä korostaa seksuaalisuuteen liittyvistä asioista puhuessa. (Aho 2008, ) Nuoren vastaanottokäynnin yhtenä osa-alueena toimii seksuaaliterveysanamneesi, joka auttaa terveydenhuollon ammattilaisia voimavaraistamaan nuorta. Seksuaaliterveysanamneesi antaa tietoa nuoren elämästä kokonaisvaltaisesti ja sen avulla ammattilainen arvioi nuoren suojelutarvetta sekä nuori saa itselleen välineitä arvioida omia seksuaalisia valmiuksiaan biologian, järjen ja tunteen tasolla. Vastaanottokäynnin aikana