HÄMEENLINNAN HALLINTO OIKEUDELLE. Valitus. Päätös, josta valitetaan

Transkriptio

1 HÄMEENLINNAN HALLINTO OIKEUDELLE Valitus Päätös, josta valitetaan Liikenneviraston ratasuunnitelman hyväksymispäätös , 754/0712/2013, Lielahti Kokemäki allianssihanke, suunnitteluosuus 1, Tampere, Nokia ja Sastamala Valittajat Anita ja Eino Haapahuhta Marjatta ja Seppo Heinonen Kauniaisten kalastuskunta Pirkko Koskimäki Anja ja Heikki Maunula Nokian luonto ry Anne-Marie Rosenlew Marjaana Saarikoski Ari Sirén Olavi ja Kristiina Tykki

2 Asiamies Asianajaja Pirkka Lappalainen Asianajotoimisto Pirkka Lappalainen Ky Verstaankatu 2 B, Tampere Puhelin , telefax Käsipuhelin Sähköposti: pirkka@pirkkalappalainen.fi Vaatimukset Valittajat pyytävät kunnioittavasti, että valituksenalainen päätös kumotaan ja asia palautetaan liikennevirastolle uudelleen valmisteltavaksi. Vielä valittavat pyytävät, että liikennevirasto velvoitetaan korvaamaan valittajien asianosais- ja oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun 30 päivää on kulunut hallinto-oikeuden päätöksen antopäivästä. Tähänastiset kulut ovat 1.240,00 euroa (sis alv 24 %). Perustelut Valituksenalainen päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä ja on lainvastainen. Valittajat omistavat tai hallitsevat rataan rajoittuvia kiinteistöjä Nokian kaupungin Leukaluiden alueella seuraavasti. Marjatta ja Seppo Heinonen omistavat kesämökkikiinteistön Pakola 32:82. Kauniaisten kalastuskunta on yhteisaluelain mukainen vesialueen omistaja. Nokian luonto ry on yleishyödyllinen Nokialla toimiva luonnonsuojeluyhdistys.

3 Anne-Marie Rosenlew on alueen suurin maanomistaja (Kauniaisten kartano), jonka maat (tila 32:96) yhteensä noin 360 hehtaaria. Suurin osa maa-alueesta Piikkilänjärven itäpuolella Sorvan sillalta katsottuna kuuluu kartanolle. Ainoastaan järven itäisin pääty kuuluu mm. Kuljun kartanolle. Kesäniemen koko pohjoinen rantaviiva kuuluu siis myös kartanolle. Marjaana Saarikoski omistaa kesämökkikiinteistön. Olavi ja Kristiina Tykki omistavat kesämökkikiinteistön. Valittajat ovat jättäneet asian valmisteluprosessissa muistutuksia osaltaan ja uudistan ne myös valituksen perusteluiksi. Merkittävä osa kesämökkikiinteistön omistajia on kuitenkin jäänyt asiassa kuulematta. Heitä ovat valittajista seuraavat: Anita ja Eino Haapahuhta kiinteistö Itäranta 32:92 Pirkko Koskimäki kiinteistö Töyrylä 32:50 Anja ja Heikki Maunula kiinteistö Poukama 32:36 Ari Sirén kiinteistöt Timola 32:52 ja Lisätimola 32:69 Kuulemisvelvollisuutta voidaan perustella ensinnäkin hallintolain 34 :llä, jonka mukaan Asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun. Asian saa ratkaista asianosaista kuulematta, jos: 1) vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti perusteettomana; 2) asia koskee palvelussuhteeseen tai vapaaehtoiseen koulutukseen ottamista; 3) asia koskee hakijan ominaisuuksien arviointiin perustuvan edun myöntämistä; 4) kuuleminen saattaa vaarantaa päätöksen tarkoituksen toteutumisen tai kuulemisesta aiheutuva asian käsittelyn viivästyminen aiheuttaa huomattavaa haittaa ihmisten terveydelle, yleiselle turvallisuudelle taikka ympäristölle; tai 5) hyväksytään vaatimus, joka ei koske toista asianosaista tai kuuleminen on muusta syystä ilmeisen tarpeetonta. Asiassa on kysymys siitä, että ratasuunnitelma ja sen toteuttaminen merkitsevät alueelle oleellisia mm. meluun ja veden laatuun liittyviä ympäristövaikutuksia, mikä

4 on kuulemisvelvollisuutta laajentava seikka. Virasto on jättänyt kuulematta radasta noin 200 metrin päässä sijaitsevia kiinteistöjä, joita päämiesteni tiedon mukaan pelkästään Piikkilänjärven kohdalla on noin 15 kappaletta. Kun huomioidaan myös ratalain 22 :n valmistelua ja kuulemista koskeva säännös, useiden asianosaisten kuulematta jättäminen merkitsee päätöstä rasittavaa vakavaa menettelyvirhettä. Asia tulee yksistään jo tällä perusteella palauttaa virastolle uutta laillista päätöksentekoa varten. Päätöksessä ei ole ollut asianmukaisia ympäristöselvityksiä. Kun niiden puuttumista on tiedusteltu valmistelevan viraston edustajilta, on vastaukseksi vain todettu, että virasto ottaa vastaa kaikenlaisia asiaan liittyviä selvityksiä. Liikennevirasto on pyytänyt Nokian luonto ry:ltä tietoja alueen linnustosta, mitkä tiedot yhdistys on toimittanut (liitteet 2 ja 3). Annetuilla tiedoilla ei ole kuitenkaan ollut vaikutusta suunnitelmaan. Nokian luonto ry:n muistutuksessa on tältä osin viitattu mm. Siuron taajaman länsipuolella olevaan palosirkkaesiintymään. Palosirkka (Psophus stridilus) on uhanalaisluokituksen mukaan vaarantunut (vu). Piikkilänjärvi ympäristöineen on myös useiden suojelua vaativien eläinten pesimis- ja esiintymisaluetta. Tiepengerryksen rakentaminen huonontaisi Piikkilänjärvellä pesivän ruskosuohaukan ja kaulushaikaran elinympäristöä. Rakentamisen aiheuttama häiriö saattaisi johtaa lintujen häviämiseen alueelta. Piikkilänjärvellä ruokailee myös kalasääski. Sorvan sillan läheisyydessä esiintyy ja pesii saukko (Lutra lutra), joka on Euroopan unionin luontodirektiivinn liitteissä II ja IV suojeltava laji. Uhanalaisluokituksen mukaan saukko on silmälläpidettävä (nt) laji. Edelleen Sorvan sillan läheisyydessä pesii ja ruokailee myös vesisiippoja (Myotis daubentonii). Pengerryksen rakentaminen huonontaisi saukon ja vesisiipan elinympäristöä ja todennäköisesti tuhoaisi esiintymät. Päämieheni katsovat, että kyseessä ei ole ratalain tarkoittama vähäinen hanke vaan ainakin Piikkilänjärven kohdalla sellainen ympäristövaikutuksia tarkoittava hanke, että asiassa olisi tullut tehdä yleissuunnitelman mukainen vaihtoehtojen selvitys. Päätöksessä ei sellaista ole kuitenkaan tehty. Se on siten myös tällä perusteella riittämättömästi varmisteltu ja myös ratalain 22 :n vastainen. Tehty päätös on edelläkerrotun lisäksi lainvastainen myös vesilain 3 luvun 3 :n perusteella. Lainkohdan mukaan on lupaa edellyttävää mm.

5 1) valtaväylän tai yleisen kulku- tai uittoväylän sulkeminen tai supistaminen sekä väylän käyttämistä vaikeuttavan laitteen tai muun esteen asettaminen; Kun hankkeessa suunnitellaan Piikkilänjärven osittaista täyttöä ja siihen liittyvää järvien välisen sillan uudelleen rakentamista, on selvää, että kyse on merkittävästä ympäristöhankkeesta, jota ei ole ratkaistu eikä voitukaan ratkaista esimerkiksi kaavassa. Liikenneviraston oman informaation mukaan Sorvan sillan ympäristöön kohdistuva lisärakentaminen on pituudeltaan noin 500 metriä. Siitä puolet on vesistön ruoppausta ja täyttöä ja toinen puoli olemassaolevan tieuran vahvistamista. Kyse on siis alueellisesti merkittävästä muutoksesta tielinjaukseen, jolla on pitkällemeneviä vaikutuksia Piikkilänjärveen. Hanke tarkoittaa, että vesistöä tullaan myllertämään ja uudelleen täyttämään ja merkitsee muutoksia veden laatuun, virtauksiin, kalastoon ja muihin eliöihin sekä veden virkistyskäyttömahdollisuuksiin. Vesistöön rakentaminen aikaansaa siis tässäkin tapauksessa oleellisen ja laajalle vaikuttavan ympäristövaikutuksen, eikä kyse siten ole vähäisestä hankkeesta. Lisäksi on huomattava, että alue on kansallismaisemaa, jossa ympäristövaikutuksia ja myös vesistövaikutuksia tulisi arvioida tiukemmin. Jos hallinto-oikeus katsoo, että päämiesteni vaatimukset eivät ole välittömästi hyväksyttävissä, päämieheni pyytävät katselmusta pidettäväksi ajankohtana, jolloin hankkeen vaikutuksia kiinteistöille ja ympäristölle on tarkoituksenmukaisinta arvioida. Lopuksi valittajat pyytävät, että oikeus kieltää päätöksen täytäntöönpanon ja määrää sen olemaan voimassa siihen saakka, kunnes asia on lopullisesti ratkaistu. Varaan mahdollisuuden päämiesteni puolesta täsmentää lausumia ja todisteita tässä asiassa. Tampere Pirkka Lappalainen asianajaja, Tampere valittajien asiamiehenä

6 Liitteet 1. Valituksenalainen päätös 2. Linnustotietoja 3. Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry:n lausunto