Neljännesvuosittain ilmestyvä kulttuurilehti Julkaisija: Suomi-Israel Yhdistysten Liitto ry

Transkriptio

1 Neljännesvuosittain ilmestyvä kulttuurilehti Julkaisija: Suomi-Israel Yhdistysten Liitto ry

2 Julkaisija: Suomi-Israel Yhdistysten Liitto ry Finland-Israel Föreningarnas Förbund rf PL 247, Helsinki SSN-L ISSN (Painettu) ISSN (Verkkojulkaisu) Vastaava toimittaja: Reino Kurki-Suonio Toimituskunta: Mikael Enckell, Vesa Hirvonen, Juha-Pekka Rissanen, Sirkku Salmela, Mila Westerberg. Ilmestyy: neljä kertaa vuodessa. Vuosikerta 15 euroa, kestotilaus 12 euroa. Ilmoitushinnat: 1/1 s. 170 euroa, 1/2 s. 95 euroa, 1/4 s. 55 euroa, 1/8 s. 35 euroa. Painopaikka: Painomerkki Oy, Helsinki. Taitto: Kirsi Pääskyvuori. 20. vsk. nro 4/2010 Taiteilija Matti Sirviön maalaus Horah on yksi Karmel-yhdistyksen ja Israelin valtion matkailutoimiston järjestämässä Israel Inspiration -kuvataidekilpailussa palkittu teos. Kilpailusta enemmän s. 15. Shalom!...3 Idea Israelista...4 Kuinka fanaatikot kesytetään...6 Kalentereista...8 Presidentti Tarja Halonen vieraili Israelissa...10 Israelilainen Sibelius-ystävä...11 Kulttuuria Israelista...12 Tapahtunutta...14 Klezwoods Suomessa...16 Rakkautta Jerusalemiin ja Jerusalemissa...18 Virvoittavien vetten tykönä...19 Jerusalemin historiaa asukkaiden oven edessä...20 Vanhan musiikin ystävä...22 Sadalle oppaalle myönnetty lupa opastaa Beetlehemissä...24 Pääministeri palkitsi aloitteellisuutta ja innovaatioita...25 Israel-portaali...26 LIITON RINTAMERKKI Liiton rintamerkin voi tilata sähköpostiosoitteesta tai maksamalla liiton tilille merkin hinnan vuotisjuhlamerkin (rajoitettu määrä) hinta on 5. Tilillepanoon on merkittävä maksun tarkoitus sekä tilaajan nimi ja osoite. Merkin käyttö ei ole sidottu liittomme jäsenyyteen, vaan sitä voidaan käyttää muutoinkin ystävyyden ja solidaarisuuden osoituksena Israelia kohtaan. Suomi-Israel yhdistysten liitto ry on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumattomien ystävyysyhdistysten liitto. Tätä linjaa seuraten Jedidut pyrkii lisäämään Israelin maan ja kansan tuntemusta sekä levittämään tietoa Israelin kulttuurista, historiasta ja yhteiskunnasta. 2 JEDIDUT

3 Shalom! Jouluaika on taas käsillä. Vuosi vuodelta se näyttää alkavan aina vain aikaisemmin, ja joulun odottaminen näyttää samalla häviävän. Kun jotain halutaan heti, niin samalla menetetään odottamiseen ja hiljaiseen valmistautumiseen kätkeytyvä onni edessä olevasta ilosta. Joulu ja hanukka kaksi eri perinteistä nousevaa valon juhlaa osuvat yleensä lähelle toisiaan. Tätä luettaessa on hanukka kuitenkin jo takanapäin, sillä tänä vuonna tuo kahdeksanpäiväinen juhla-aika alkoi jo joulukuun 1. päivän iltana. Vuoden kuluttua nämä juhla-ajat osuvatkin taas yhteen, kun juutalainen kalenteri sijoittaa ensi kevättalveen ylimääräisen 30-päiväisen karkauskuukauden (ks. s. 8). Kuluneena vuonna ilmestyivät uudet suomennokset Vanhan testamentin ns. apokryfikirjoista, joista 1. makkabilaiskirja kertoo hanukkaperinteen synnyn. Kun juutalaiset olivat v. 164 ekr. saaneet Jerusalemin taas haltuunsa ja juhlivat puhdistetun temppelin uudelleenvihkimistä, niin Juudas [makkabilainen], hänen veljensä ja koko Israelin kansa päättivät, että temppelin vihkimisjuhlaa tulisi iloiten ja riemuiten viettää joka vuosi määräaikaan, kahdeksan päivän ajan kislevkuun kahdennestakymmenennestäviidennestä päivästä lukien (1. Makk. 4:59). Talmudin mukaan tapahtumaan liittyi myös ihme: temppelin ikuiseen tuleen oli öljyä vain yhdeksi päiväksi, mutta tuli paloikin kahdeksan päivää, jona aikana öljyä saatiin valmistetuksi lisää. Ainakin meidän vanhempien suomalaisten (yleensä ehkä toteutumaton ja vuosi vuodelta yhä vaikeammin tavoitettava) mielikuva adventtiajasta on, että se on jouluriemun odotusta talven hiljaisessa, lumisessa hämärässä. Joulu sitten onkin se juhla, jolloin meille luterilaisillekin on luvallista ainakin aattoiltana riemuita vaikkapa tanssimalla piirileikkejä lasten kanssa. Kun hanukkaa tulee viettää iloiten ja riemuiten, niin varmaan myös ensimmäisen hanukan ilo purkautui riemullisena tanssina. Onhan tanssiminen niin olennaista juutalaisille ja Israelille myös tilanteissa, joissa me olemme tottuneet vakavaan juhlallisuuteen. Meidän totisuuttamme kuvaa ehkä jotenkin se, että Karmel-yhdistyksen ja Israelin valtion matkailutoimiston järjestämän Israel Inspiration -kuvataidekilpailun runsaasta sadosta näkemissäni töissä oli vain yksi, mutta kylläkin sitä riemullisempi kuva hora-tanssista: taiteilija Matti Sirviön ekspressionistinen akryylimaalaus Horah, jonka näette tämän lehden kansikuvana. Monien meistä on varmaan helpointa samaistua kuvan taustalla näkyvään piruparkaan, joka ilmeisen kateellisena seuraa tanssivien ihmisten ja enkelin riemua. Lehden mennessä painoon hanukka muuttui murheeksi Israelissa. Elämme mukanasi myös surussasi, Israel. Reino Kurki-Suonio Toiviomatkojen suorat tilauslennot Finnairin koneilla Tel Aviviin Lentohinnat (meno-paluu) alk. 499 euroa. Kevään 2011 lennot sunnuntaisin Reittilennot Tel Aviviin Keski-Euroopan kautta päivittäin läpi vuoden. Israelin-matkojen asiantuntija yli 30 vuoden ajan Annankatu C, HELSINKI. Puhelin (09) Faksi (09) , JEDIDUT

4 IDEA ISRAELISTA Seikko Eskola Theodor Herzl: Juutalaisvaltio. Der Judenstaat (1896). Savukeidas Kustannus s. Suom. Markus Jääskeläinen Theodor Herzlin ( ) Juutalaisvaltio kuuluu niihin kirjoihin, jotka muuttivat maailmaa. Paljon ei siihen sivuja vaadita, jos on sanottavaa ja sille sosiaalinen tilaus. Vuonna 1896 julkaistulla pienellä kirjasella oli. Se on ohjelma poliittisen sionismin, juutalaisten oman valtion, toteuttamiseksi. Valistusajan ihanteitten mukaisesti juutalaiset oli 1800-luvun kuluessa hyväksytty eurooppalaisten yhteiskuntien jäseniksi. Yhdysvalloissa se oli toteutettu jo vuoden 1776 itsenäisyysjulistuksessa. Ensimmäisen kerran Euroopan historiassa he nyt saattoivat toimia valtion viroissa, käydä yleisiä kouluja ja olla oikeusistuimissa tasa-arvoisia. Lahjakkuus ilmeni pian. Eräät loivat suuria omaisuuksia, monet menestyivät yliopistoissa erinomaisesti. Syntyi vahva ylempi juutalainen keskiluokka. Mutta huolet eivät poistuneet. Menestys herätti kateutta, antisemitismi vahvistui. Selkeästi se näkyi juuri päättyneessä Dreyfus-prosessissa Ranskassa. Itä-Eurooppaan eivät uudistusten tuulet olleet ehtineetkään. Th. Herzl oli juutalaissyntyinen itävaltalainen journalisti. Tässä tilanteessa hän näki ainoaksi ratkaisuksi oman valtion. Kaikesta demagogiasta vapaa kirja on suunnitelma sellaisen aikaansaamisesta. Projektia varten tulisi löytää sopiva alue ja juutalaisten johtajien toteuttaa tekijän hahmottelema suunnitelma. Kysymys oli suuren tyylin yhteiskuntasuunnittelusta. Juutalaisille luovutettaisiin jostakin kansallisia tarpeita vastaava maa-ala. Muutto tapahtuisi vuosikymmenissä, rikkaat rahoittaisivat. Ensin lähtisivät köyhimmät. He rakentaisivat etukäteissuunnitelman mukaisen infrastruktuurin. Lähtö olisi vapaaehtoista mutta tuettua, työpäivän pituus seitsemän tuntia. Pian mukaan lähtisi keskiluokka. Valtio olisi sekulaari mutta rabbiineilla oli siinä tärkeä tehtävä, koska vain isien usko yhdisti juutalaiset. Papiston oli kuitenkin pysyttävä synagogissaan kuten armeijan kasarmeissaan. Herzl ei edellyttänyt hepreaa uuden valtion kieleksi. Käytäntö tekisi aikanaan sellaiseksi kanssakäymisen kannalta helpoimman. Uuden valtion paikaksi Herzl esitti kaksi tasavertaista mahdollisuutta, Argentiinan ja Palestiinan. Mutta sitä ei otettaisi väkisin vaan neuvottelemalla ja sopimalla asianomaisen hallituksen kanssa. Harvaan asuttu Argentiinan tasavalta hyötyisi hänen mukaansa suuresti jos luovuttaisi tarvittavan alueen. Herzl piti mahdollisena että Hänen Majesteettinsa Sulttaani luovuttaisi heille Palestiinan, joka silloin kuului Turkkiin. Vastineeksi juutalaiset voisivat ottaa hoitaakseen koko Turkin rempallaan olevan talouden. Hän kävikin neuvotteluja sulttaanin kanssa. Suunnitelma ei ollut niin elämälle vieras 4 JEDIDUT

5 kuin nyt näyttää. Väestöä tuolla alueella oli vähän, eikä palestiinalaista identiteettiä ollut vielä kehittynyt. Tekijän mukaan näin syntyvä juutalaisten valtio olisi koulutetun ja lahjakkaan väestönsä kautta edistyksen ja sovinnon edelläkävijä modernissa maailmassa. Siellä tunnettaisiin uusin tiede ja tekniikka sekä hallittaisiin talous. Juutalaisvaltio herätti suurta huomiota. Jo seuraavana vuonna pidettiin Baselissa ensimmäinen kansainvälinen sionistikongressi. Konkreettinen saavutus oli, kun Iso-Britannia 1903 tarjosi juutalaisille autonomista aluetta Keniasta. Mutta 1905, Herzlin äskettäin kuoltua, sionistikongressi otti liikkeen viralliseksi tavoitteeksi valtion Palestiinaan. Päämäärä lopulta saavutettiin. Mutta tie sinne ja lopputulos poikkesivat olennaisesti alkuperäisestä suunnitelmasta. Alue jouduttiin ottamaan ja pitämään asein. Modernin teknologian maa siitä tuli, mutta ei toivottu sovinnon ja rauhan tuoja. Lukija ei voi olla ajattelematta miten toinen maailma olisi, jos Israelin maa Lähi-idän sijaan olisikin Argentiinassa tai Keniassa. Seikko Eskola on Tampereen yliopiston yleisen historian emeritusprofessori. Theodor Herzl Baselissa Kirjoitus on julkaistu aiemmin Kanavassa 7/2010. Seuraavilla aukeamilla on Jyväskylän yliopiston yleisen historian professori Juha Sihvolan kirjoitus Israelin nykyisestä yhteiskuntafilosofiasta. Tämä hänen Helsingin Suomi-Israel yhdistyksen sarjassa pitämäänsä esitelmään perustuva kirjoitus on kuin suoraa jatkoa tämän aukeaman ajatuksille. Israel vuonna 5771 Esitelmä- ja keskustelutilaisuuksien sarja syksystä 2010 kevääseen 2011 Helsingin yliopisto, päärakennuksen sali 13, Fabianinkatu 33 (3. krs) Kevätkaudella on sarjassa seuraavat esitelmät: ti klo ti klo ti klo Israelilainen teatteri teatteriohjaaja Johanna Freundlich Miksi asun Jerusalemissa? toimittaja Eva Odrischinsky T shuva, kääntymisen anatomia toimittaja Jussi Hanhivaara Tilaisuuksiin on vapaa pääsy. Tervetuloa! Järjestäjänä Helsingin Suomi-Israel Yhdistys ry Lisätietoja Anna Muukkonen, puh JEDIDUT

6 KUINKA FANAATIKOT KESYTETÄÄN ISRAELIN UUTTA YHTEISKUNTAFILOSOFIAA Juha Sihvola Amos Oz Israelin kulttuurin viehättävimpiin piirteisiin kuuluu intohimo kriittiseen keskusteluun. Juutalaiseen sivistysperinteeseen on aina kuulunut avoimuus. Juutalaisyhteisöt ovat uskaltaneet asettaa myös oman ennakkoluulonsa, olettamuksensa ja opinkappaleensa kriittiseen ristivalaistukseen, jonka pohjalta ajattelu voi löytää yhä parempia ja uskottavampia perusteita. Innokas keskustelu ja argumentointi ovat ominaisia myös israelilaiselle filosofialle, jonka parhaat edustajat tunnetaan kaikkialla siellä, missä itsenäistä ja kriittistä järjen käyttöä harjoitetaan. Lähi-idän konfliktin rasituksista huolimatta Israel on pysynyt avoimena yhteiskuntana myös sikäli, että siellä harjoitettava akateeminen tutkimus on poliittisesti hyvin moniarvoista. Yhteiskuntafilosofien joukossa on oikeisto- ja vasemmistosionisteja, sionismiin nähden neutraaleja ajattelijoita ja sionismin vastustajia. Seuraavassa esittelen vain kolmea mielestäni kiinnostavaa ajattelijaa Amos Ozia, Avishai Margalitia ja Chaim Gansia pyrkimättä edustavuuteen tai poliittiseen tasapainotteluun. Myönnän, että valinnoissani korostuvat Israelin rauhanliikkeen ja maltillisen vasemmistosionismin linjaukset. Erilaisista Lähi-idän konfliktiin kohdistuvista asenteista ne ovat myös lähimpänä omaa ajatteluani. Toisaalta yritän pitää mielessäni, että kokonaiskuvan saavuttaminen ja asioiden rehellinen arviointi edellyttävät muunkinlaisiin näkemyksiin tutustumista ja niiden kunnioittamista. Israelin poliittisessa elämässä ovat viime vuosina vahvistuneet kovan linjan oikeistolaiset näkemykset. Muutoksella on ymmärrettäviä syitä, mutta vastapainoksi on hyvä muistaa, että myös rauhanliike on edelleen olemassa, ja myös sen edustajat nostavat esiin tärkeitä ajatuksia. Vaikka niitä ei hyväksyisi, haasteeseen on ainakin yritettävä vastata. Teelusikan ritarikunta Israelin rauhanliikkeestä ei voida puhua viittaamatta Amos Oziin (s. 1939), maan kaunokirjallisuuden kuuluisimpaan edustajaan, joka on toiminut aktiivisesti Rauha nyt -liikkeessä sen perustamisesta alkaen, mutta joka on palvellut maataan myös sotilaana sekä kuuden päivän sodassa vuonna 1967 että jom kippur -sodassa Filosofinen ulottuvuus nousee hienovaraisella tavalla esiin Ozin romaaneissa, mutta kirjailija on tiivistänyt ajatuksiaan myös yhteiskunnallisissa ja poliittisissa esseissään. Suomen vierailullaan vuonna 2007 Oz esitti upean yleisöluennon, joka perustui suppeaan mutta syvälliseen kirjoituskokoelmaan How to Cure a Fanatic (2006). Oz korostaa, ettei Israelin ja palestiinalaisten konfliktia voida ratkaista tunnustamatta, että osapuolina eivät ole hyvät ja pahat vaan kaksi oikeutettua asiaa. On hyväksyttävä, että sen enempää juutalaisille kuin palestiinalaisillekaan ei ole tässä maailmassa muuta kotimaata kuin Välimeren ja Jordan-joen välinen pieni alue, jossa elämisen ehdot ovat niukat. Rauha on Ozin mukaan mahdollista vain, jos kumpikin osapuoli tunnustaa toisen osapuolen olemassaolon ja vastapuolen vaatimusten periaatteellisen oikeutuksen. Ihanneratkaisujen sijaan on kuitenkin etsittävä kompromisseja, jotka voivat olla tuskallisia mutta silti vähemmän pahoja kuin vihollisuuksien ja epäluottamuksen jatkuminen. Oz ei odota rauhanprosessin päättyvän veljellisen rakkauden syntyyn. Kahden kansan rauha ei kohta vuosisadan kestäneiden vihollisuuksien jälkeen voi olla avioliitto vaan pi- 6 JEDIDUT

7 kemminkin avioero, jossa sovitaan sivistyneesti omaisuuden jakamisesta ja huoltovelvollisuuksien hoitamisesta. Tarvitaan kärsivällisyyttä, kompromisseja ja vaatimatonta kunnioitusta, jotta päästäisiin eroon fanaattisuudesta ja aggressiosta. Kirjaansa sisältyvässä haastattelussa Oz ehdottaa teelusikan ritarikunnan perustamista. Sen jäsenet oivaltavat, että konflikteissa liian utopistiset ihanteet ovat vaarallisia mutta käytännöllinen apu kallisarvoista. Tulipalon riehuessa on väärin paeta eikä viranomaisille kannata valittaa. Liekkeihin on heitettävä vettä ämpärillä, tai jos ei ole ämpäriä niin teemukilla, ja jos ei sitäkään niin vaikka teelusikalla. Harvalla meistä on palokunnan veroisia resursseja Lähi-idän konfliktin tulipalojen sammuttamiseksi, mutta teelusikat voisimme kaikki kaivaa esiin. Mädät ja siedettävät kompromissit Järkevät ihmiset käsittävät, ettei yhteiskunta voi olla siedettävä ellei olla valmiita kompromisseihin, ei kuitenkaan ihan mihin tahansa. Uudessa kirjassa Margalit erottaa kaksi käsitystä, jotka ohjaavat suhtautumista kompromisseihin. Ekonomistisen käsityksen mukaan politiikassa voidaan aina käydä vaihtokauppaa ja tehdä kompromisseja ikään kuin markkinoilla. Uskonnollisen käsityksen mukaan on myös pyhiä asioita, joista ei voida tinkiä ja joita ei voida vaihtaa mihinkään, tapahtui mitä tahansa. Jos niin ajatellaan, kompromissi on mahdoton. Lähi-idän konfliktin ytimessä elävä mutta rauhanliikkeessä pitkään toiminut Margalit suhtautuu penseästi uskonnolliseen käsitykseen politiikasta. Kompromisseista kieltäytyminen on hänen mielestään Lähi-idän rauhan suurin este. Ei Margalit hyväksy ehdotonta ekonomismiakaan. Siksi hän tekee eron siedettävien ja mätien kompromissien välillä. Avishai Margalit Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa ja Princetonin yliopistossa Yhdysvalloissa toiminut filosofian professori Avishai Margalit (s. 1939) on muotoillut aika lailla Ozin näkemyksiä muistuttavia ajatuksia analyyttisen akateemisella mutta silti mukaansatempaavan yleistajuisella kielellä. Teoksessaan On Compromise and Rotten Compromises (2010) hän suhtautuu ikätoverinsa tapaan penseästi liian ihanteellisia vaatimuksia esittävään politiikkaan. Margalit jatkaa siedettävän yhteiskunnan edellytyksiä koskevia pohdintojaan, jotka hän aloitti vuonna 1996 englanniksi ilmestyneessä kirjassaan The Decent Society. Hyväksyttävä kompromissi sisältää myönnytyksiä, jotka ovat kuin voiteessa oleva kärpänen, harmillisia, mutta eivät koko voidetta turmelevia. Mätä kompromissi taas on kuin keitossa oleva torakka, jonka takia koko ateria on pilalla. Margalit myöntää, että tylyssä maailmassa on joskus pakko tehdä mätiäkin kompromisseja, vaikka kuinka yrittäisi olla moraalinen. Se ei ole oikein eikä hyväksyttävää, mutta kenties ymmärrettävää ja anteeksi annettavaa. Margalit käyttää kirjassaan paljon konkreettisia esimerkkejä, mutta kenties varovaisuuttaan ei ota niitä Lähi-idän politiikasta vaan toisen maailmansodan jälkiselvittelyistä. Silloin länsivallat tekivät mädän kompromissin Neuvostoliiton kanssa, ja niin sanotussa operaatio Keelhaulissa kaksi miljoonaa sotavankia ja pakolaista palautettiin Neuvostoliittoon. Palautetut joutuivat vankileireille, ja satoja tuhansia teloitettiin pettureina. Olisi kiinnostavaa tietää, ovatko mädät kompromissit Margalitin mielestä myös Lähi-idän konfliktin ratkaisuyritysten uhkana. Juutalaisvaltion puolustus ja sen politiikan kritiikki Teoksessaan A Just Zionism. On the Morality of the Jewish State hieman Ozia ja Margalitia nuorempi, Tel Avivin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa työskentelevä Chaim Gans puolustaa periaatteellisella tasolla juutalaisvaltion olemassaolon oikeutta sellaista liberalismia vastaan, jossa ei hyväksytä millekään ryhmälle valtiollista erityisasemaa etnisin, kulttuurisin tai uskonnollisin perustein. Hänen mukaansa juutalaiset muodostavat kiistattomasti kansan, JEDIDUT

8 Chaim Gans jolla on perusteltu oikeus kansalliseen itsemääräämiseen ja omaksi koettuun elämäntapaan turvallisissa olosuhteissa. Tämä periaatteellinen itsemääräämisoikeus ei kuitenkaan vielä riitä perusteeksi juutalaisen hegemonian toteuttamiseen juutalaisessa kansallisvaltiossa. Gansin mukaan on kuitenkin olemassa lisäperusteita, jotka ainakin ehdollisesti antavat oikeutuksen juutalaisten erityiselle kohtelulle Israelin valtiossa. Antisemitismistä ja holokaustista juurensa juontavat turvallisuusperusteet antavat hyväksyttävän syyn suosia juutalaisia maahanmuutossa Israeliin, ja Lähi-idän konflikti pitää näitä perusteita voimassa. Vaikka Israelin valtion juutalainen erityisluonne on sopivissa rajoissa ymmärrettävä ja hyväksyttävä, Gans kritisoi monia juutalaisen hegemonian Israelissa saamia konkreettisia muotoja. Epäkohtia liittyy uskonnon ja valtion väliseen suhteeseen, maanomistusoloihin, maahanmuuttopolitiikkaan ja kovaotteisiin menettelytapoihin Lähi-idän konfliktissa. Gans jopa pelkää, että Israelin poliittiset virheet eivät pelkästään murenna luottamusta konfliktin rauhanomaiseen ratkaisuun, vaan pahimmillaan asettavat kyseenalaiseksi sionismin alun perin hyvin perustellut lähtökohdat. Juha Sihvola on Jyväskylän yliopiston yleisen historian professori. KALENTEREISTA Tänä talvena, tarkemmin sanoen , on juutalaisessa kalenterissa 30-päiväinen karkauskuukausi adár I, joka lisätään vuoteen tavanomaisen adárin eteen kahden tai kolmen vuoden välein. Sen ansiosta pesah ja hanukka osuvat vuonna 2011 taas yhteen kristillisen pääsiäisen ja joulun kanssa. Erilaisten kalentereiden eroihin törmää nykyisin lähinnä juuri juhlapäivien ajoittumisessa. Kristillinenkään pääsiäinen ei kaikkialla aina ajoitu samoin. Esimerkiksi Kreikan ja Venäjän ortodoksit käyttävät siinä juliaanista eivätkä gregoriaanista kalenteria. Ensi vuonna ei tuo ero kuitenkaan ilmene. Ainakin niin kauan kuin maanviljelystä on harjoitettu, on kalenterilla ollut suuri merkitys myös arkielämässä. Aikaa on luonnollista jaksottaa auringon ja kuun kiertojen mukaan, ja aurinkovuodella on itsestään selvä merkitys luonnonilmiöiden jaksottumisessa. Kalenterin laatijalla on tässä kuitenkin ongelmana, ettei aurinkovuosi muodostu tasamäärästä kuunkierrolla mitattavia kuukausia eikä myöskään tasamäärästä vuorokausia. Gregoriaaninen ja sitä länsimaissa edeltänyt juliaaninen kalenteri ovat aurinkokalentereita, joissa vuodet pyritään sovittamaan yhteen aurinkovuoden kanssa. Tämän vuoksi juliaaninen kalenteri sijoitti ylimääräisen karkauspäivän joka neljänteen vuoteen. Gregoriaanisessa kalenterissa tarkkuus vielä parani, kun 400 vuoden jaksoista jätettiin kolme karkauspäivää pois. Puhtaassa 12 kuukauden kuukalenterissa, jota periaatetta islamilainen kalenteri noudattaa, vuosi jää säännöllisesti lähes 11 päivää aurinkovuotta lyhemmäksi. Tämän vuoksi juhlapäivät siirtyvät vuosittain tämän verran aikaisemmiksi. Jos kuunkiertoon perustuva kalenteri halutaan synkronoida aurinkovuosien kanssa, on 19 vuoden jaksoihin lisättävä yhteensä seitsemän karkauskuukautta. Jos karkauskuukausia ei käytetä, kuukalenteri ei tietenkään anna tukea esimerkiksi sille, milloin vilja on kylvettävä. Muhammadin aikana puhtaan kuukalenterin etuna oli kuitenkin, ettei sen noudattaminen vaatinut oppineiden tähtitieteilijöiden apua juhlapäivien ajoittamisessa. Tällaisen kalenterin omaksuminen edistikin riippumattomuutta vallanpitäjistä, joiden valtaan myös kalenterin hallinta liittyi meilläkin kalenterien julkaiseminen oli Helsingin yliopiston erioikeutena vuoden 1995 alkuun saakka. Islamiin puhdas kuukalenteri tuli Koraanin säätämänä, ja niin muodoin se on islamilaisille pyhä asia: Kuukausia on 8 JEDIDUT

9 Beit Alfan lattiamosaikkikalenteri. Keskellä auringon vaunut, ympärillä eläinradan kuviot, kulmissa vuoden neljä käännekohtaa: päiväntasaukset ja -seisaukset. Jumalan edessä kaksitoista... Karkauskuukauden julistaminen on ylenmääräistä epäuskoa, jolla uskottomia eksytetään. (Katumuksen suura 9:36-37) Mm. kiinalaisen ja hindukalenterin tapaan juutalainen kalenteri on Koraanin ylenmääräiseksi epäuskoksi kutsuma aurinko- ja kuukalenterien välinen kompromissi. Nykyisin karkauskuukauden lisääminen perustuu matemaattisiin sääntöihin, mutta aikoinaan siihen käytettiin havaintoja mm. ohran ja hedelmien kypsymisestä. Toinen kalentereissa kiinnostava seikka on vuosien laskeminen. Aikoinaan vuodet laskettiin yleensä hallitsijoiden valtaantulosta. Nykyisissäkin kalentereissa on lähtökohtana jokin uuden aikakauden alkuna pidetty tapahtuma. Kun länsimainen kalenteri laskee vuodet Jeesuksen syntymästä, niin juutalainen alkaa Vanhan testamentin mukaisesta maailman luomisesta. Islamilaisten vuodet alkavat Muhammadin siirtymisestä Mekasta Medinaan (v. 622). Intian kansallinen kalenteri ja jotkin hindukalenterit alkavat vuodesta 78, jolloin käytiin eräs Intian historiassa merkittävä taistelu. Kaakkois-Aasiassa käytettävän buddhalaisen kalenterin vuodet alkavat Buddhan kuolemasta (543 ekr.). Ainakin vielä muutama vuosi sitten oli viimeksi mainitusta tiedosta meilläkin hyötyä, jos halusi ymmärtää thaimaalaisten säilykkeiden pakkkausvuosimerkinnän! Suomessa juutalaista kalenteria voi tilata Keren Kajemetilta hintaan 15 puh ). Vuoden 2011 juutalaisia juhlapäiviä ja -aikoja on annettu sivulla 23. Juutalaisen kalenterin kuukaudet vuonna 2011: tevét 5771 ( ) sevat adár I adár II nisán ijjár siván tammúz ab elúl tišri hešván kislév tevét ( ) JEDIDUT

10 PRESIDENTTI TARJA HALONEN VIERAILI ISRAELISSA Vierailunsa yhteydessä presidentti Halonen osallistui Keren Kajemet LeIsraelin järjestämään puunistutustilaisuuteen, joka tapahtui Grove of the Nations -nimisellä alueella (Kansojen lehto), johon vain valtioiden päämiehet saavat istuttaa puita. Tapahtumaan osallistuivat presidentin lisäksi hänen puolisonsa tri Pentti Arajärvi, Suomen Israelin suurlähettiläs Per-Mikael Engberg sekä Israelin Suomen suurlähettiläs Avi Granot. Paikalla olivat myös Keren Kajemet Finland ry:n edustajat puheenjohtaja Louis Levinsky sekä varapuheenjohtaja Eva Rubinstein-Fortelius. Presidentti Halonen istutti puun asiantuntemuksella ja taidolla, joka herätti läsnäolijoiden ihailua. Istutettu puu on oliivipuu, joka on rauhan symboli Israelissa ja koko Lähiidässä sekä erittäin pitkäikäinen. Tilaisuus oli hyvin lämminhenkinen ja vapautunut, ja presidentti seurueineen tuntui viihtyvän paikalla. Aurinko helotti pilvettömältä taivaalta, ja lämpöä riitti yli 30 astetta. Onneksi Keren Kajemet oli pystyttänyt katoksen, joka suojasi läsnäolijat pahimmalta paahteelta. Tilaisuuden lopuksi järjestäjät tarjosivat virvokkeita ja leivonnaisia, jotka näyttivät maistuvan kaikille. Eva Rubistein-Fortelius Keskikuvassa tohtori Pentti Arajärvi, suurlähettiläs Per-Mikael Engberg ja israelilainen avustaja seuraavat istutusta. Alakuvassa Louis Levinsky luovuttaa KKL:n kunniakirjan presidentti Haloselle. 10 JEDIDUT

11 ISRAELILAINEN SIBELIUS-YSTÄVÄ Israelilainen musiikin tohtori, säveltäjä Ron Weidberg (1953- ) on hyvin innostunut Sibeliuksen musiikista ja vierailee jatkuvasti luennoimassa Sibelius-konferensseissa viimeksi syyskuussa Oxfordissa. Hänellä on myös vireillä Sibelius-seuran perustaminen Israeliin. Tutustuin häneen Sibelius-konferenssissa Helsingissä v. 2000, ja perheeni tapasi hänet myös Texasin Sibelius-konferenssissa v Ron Weidberg aloitti tänä vuonna Sibelius-kurssien pitämisen Jerusalemin Musiikkiakatemiassa. Hän käsittelee kurssin aikana erityisesti Sibeliuksen sinfonioita. Hän kertoo aloittaneensa tunnetuista teoksista kuten Finlandia, Valse Triste ja Tuonelan joutsen. Sen jälkeen hän siirtyi Kullervon kolmanteen osaan ja kuuntelutti levytyksiä karjalaisesta musiikista ja kantelemusiikista. Lopulta käytiin läpi kaikki seitsemän sinfoniaa. Ron Weidberg on säveltänyt lapsuudestaan asti, mutta aloitti varsinaisen säveltämisen opiskelun Tel Avivin Musiikkiakatemiassa 22-vuotiaana professori Leon Schidlowskyn johdolla. Hän oli tuolloin juuri palvellut neljä vuotta armeijassa. Schidlowsky opetti, että tonaaliteetti on kuollut. Se tarkoittaa, että sävellajituntu piti hävittää sävellystyössä. Myöhemmin Ron Weidberg opiskeli Indianan yliopistossa amerikkalaisen John Eatonin oppilaana. Hän suoritti myöskin piano-opintonsa päätökseen Northwestern -yliopistossa lähellä Chicagoa. Ron Weidberg oli Israelin säveltäjien liiton puheenjohtaja 1990-luvun ajan. Hän kertoo, että se oli taistelua budjeteista sekä nuottikustantamon ylläpitoa, mitä hän pitää säveltäjien liiton tärkeimpänä tehtävänä. Ron on kirjoittanut mm. teoksen Introduction, Chromatic Fugue and Circus Polka kahdeksalle pianolle, jokaiselle pianolle nelikätisesti. Eli yhteensä 16 pianistille. Se oli Jerusalem-festivaalin tilausteos v Esitys toukokuussa 1984 oli menestys. Jerusalemin kongressikeskuksessa oli 3000 kuulijaa. Ron Weidberg ja Arie Wardi veivät tuotannon Utahiin, Salt Lake Cityn Sinfonia Halliin avausmusiikiksi Gina Bachauer -pianokilpailuihin. Teoksen esittivät kilpailun tuomarit! Ron kuvaa teosta yhtä aikaa hauskaksi ja vakavaksi. Myöhemmin siitä tuli perusta hänen ensimmäiselle pianokonsertolleen. Ron Weidberg on opettanut sävellystä useita vuosia Tel Avivin musiikkiakatemiassa. Tällä hetkellä hän toimii Ra ananin avoimen yliopiston kirjallisuuden, kielten ja taiteiden osaston johtajana. Ron Weidbergia haastatteli Suvi Gräsbeck Lisätietoja Ron Weidbergin tuotannosta löytyy mm. Israelin säveltäjien liiton sivuilta ( Joitain hänen sävellyksiään on kuunneltavissa Youtubessa ( mm. muutama preludi ja fuuga hänen monumentaalisesta, Johann Sebastian Bachin ja Dmitri Šostakovitšin esimerkin mukaan pianolle säveltämästään kokoelmasta Voyage to the End of the Millennium (Matka vuosituhannen loppuun) sekä katkelma Franz Kafkan novelliin Muodonmuutos perustuvasta oopperasta. Hänen musiikkinsa levytyksiä, samoin kuin muutakin israelilaista konserttimusiikkia voi tilata Israel Music Institutesta ( JEDIDUT

12 KULTTUURIA ISRAELISTA Teatteria, tanssia ja musiikkia Mindele London-Zweig Kun suomalainen taideturisti suunnitellee kansainvälistä teatterimatkaa, matka suunnataan tutun kaavan mukaan Lontooseen tai ehkä New Yorkiin. Näiden lisäksi Tel Aviv ja Israel tarjoavat yhden erittäin varteenotettavan vaihtoehdon, vakuuttaa ohjaaja-käsikirjoittaja Taru Mäkelä, joka toukokuun lopussa osallistui Israelin ulkoministeriön järjestämälle kulttuurimatkalle. Kansainvälisessä lehdistössä Israel pääsee vain harvoin lehden uutisosastolta kulttuurisivuille, mutta ehkäpä tämä ulkoministeriön järjestämä esittelymatka voisi vaikuttaa myönteisesti asiaan. Israel on niin paljon muutakin kuin politiikkaa tai vain pettämätön uutislähde. Viikon mittaiselle kulttuurimatkalle Israelissa osallistui parikymmentä teatteri- ja tanssitaiteen edustajaa sekä kulttuurisivujen toimittajaa, useimmat Euroopan eri maista. Tätä joukkoa vietiin israelilaiseen tyyliin viikon jokaisena päivänä aamusta iltaan, tilaisuudesta toiseen ilman turhia hengähdystaukoja. Mutta oli se sen arvoista, vakuuttaa Taru, joka tunnetaan lukuisista ja arvostetuista töistään elokuvan ja teatterin maailmassa. Helsingin juutalaista seurakuntaa Tarun työ kosketti läheisesti, kun hänen Daavid-dokumenttifilminsä valmistui vuonna Tämä dokumentti, Daavid, tarinoita kunniasta ja häpeästä, kuvaa Suomen juutalaisten sotilaitten kohtaloita sodan aikana. Israelilainen elokuva on aivan viime aikoina saanut kansainvälistä levitystä ja arvostustakin. Raju poliittinen, melkein laskelmoidulta vaikuttava itsekritiikki tuntuu purevan odotetusti kansainväliseen yleisöön ja miellyttävän ulkomaisia arvostelijoita. Tästä esimerkkejä ovat vuoden 2009 Venetsian filmijuhlien parhaana elokuvana palkittu Samuel Maozin ohjaama Lebanon ja Schandor Coptin ja Yaron Shanin ohjaama Ajami, joka oli Oscar-ehdokkaana vuoden parhaana ulkomaalaisena elokuvana. Israelilainen yleisö on kirjavaa sanan jokaisessa merkityksessä. Kielikysymys vaivaa usein niin yleisöä kuin muualta Israeliin muuttaneita esiintyviä taiteilijoitakin. Teatteria esitetäänkin monella eri kielellä. Heprean lisäksi menestyneimpiä, joskin kooltaan melko vaatimattomia, ovat jiddišin-, englannin- ja venäjänkieliset teatterit. Teatteriesityksissä apuna on joko tekstitys tai simultaanitulkkaus. Tekstien käännöksetkin ovat useimmiten jiddišiksi, englanniksi ja/tai venäjäksi. Internet tarjoaa tässä palvelujaan ja sieltä on mahdollista tarkistaa, koska jossain tietyssä teatterissa on simultaanitulkkaus, jota monet kannattavat. Vanha totuus on, että israelilainen esittävä taide ei kunnioita ketään eikä mitään. Kaikki on sallittua ja kaikkea voidaan käsitellä taiteen keinoin. Israel murjoo satiirin ja huumorin kautta niin politiikkaa, uskontoa, historiaa kuin Israelin ns. vastapelureitakin. Mikään ei ole niin pyhää ettei siitä saisi jonkinlaista ajanvietettä. Hiukan jäin minäkin ihmettelemään kun nainen lavalla ottaa puhelun jumalalleen, nai suuren Daavidin-tähden ja lopulta synnyttää messiaan Jotain vastaavaa ei varmaankaan voisi esittää Suomessa ei todellakaan Smadar Yaaron, Akkon teatterin taiteellinen johtaja ja näyttelijä, esittää näytelmässä Wish Upon a Star holokaustin sukupolven jälkeläistä, joka asettaa kaiken kyseenalaiseksi. Rakkaustarina syntyy naisen ja topatun Daavidin-tähden välille. Häävalssi tanssitaan Wagnerin sävelten tahtiin, ja liitosta syntyy messias, joka vihdoin vapauttaa juutalaiskansan yli 2000 vuotta kärsityistä vaikeuksista. Israelilainen taide kokeilee rajojaan. Nämä rajat tuntuvat olevan aina vain kauempana toisistaan ja yleisöä riittää; Isra- 12 JEDIDUT

13 Taru Mäkelä Tel Avivin rannalla. Kuva: Gerry Zweig. elissa myydään vuosittain enemmän lippuja teatteriesityksiin kuin esimerkiksi jalkapallo-otteluihin. Eri puolilta maailmaa Israeliin tulleet reagoivat eri tavalla etenkin lavoilta tarjottuun huumoriin. Mentaliteettierot tunnetaan ja tunnistetaan. Kun joku nauraa katketakseen, joku toinen ei voi pidätellä kyyneleitään. Sama kohtalo koetteli kulttuurimatkankin osanottajia; se mikä yhdestä oli huvittavaa oli toisesta surullista. Huumorikin on sidottu aikaan ja paikkaan, sietokyky on yksilöllistä. Taru miettii vielä topattua, isoa Daavidin-tähteä ja yksinäistä naista näyttämöllä. Tämä esitys tuntui joistain osanottajista loukkaavalta, ainakin häkellyttävältä. Vaikka toiset nauroivat katketakseen ja nauttivat, toiset närkästyivät ja tunsivat olonsa epämukavaksi. Mutta varmaa on kuitenkin että kukaan ei takuulla pitkästynyt! Huvittuneena Taru kertaa ikivanhan Akkon kaupungin kokeellisen teatterin muitakin helmiä. Kun vanha, kaikkitietävä mummeli lavalla eläytyy omiin muistoihinsa ja tuntuu tietävän joka ongelmaan sen yhden ja ainoan oikean vastauksen, iskee pila suomalaiseen yleisöön täysillä. Siinä on juuri se täti, joka muistelee miten kaikki ennen vanhaan oli hyvin ja miten me silloin sodan aikana...! Kaikki me esi- tystä seuranneet suomalaiset tunnistimme tätityypin heti ja se omittiin täysillä. Kun sama täti lavalta vakuuttaa, että Smetanki plagioi Israelin kansallislaulun, Hatikvan, sen kuuluun Moldau-osan, yleisö nauraa katketakseen. Mutta eräs keskieurooppalainen vakuuttaa näytöksen jälkeen tuskastuneena, että säveltäjän nimi ei ole Smetanki vaan se on oikeastaan Smetana, eikä hän suinkaan plagioinut mitään, ei hän olisi edes voinut kopioida Hatikvaa koska kuoli jo ennen kuin Israel syntyi! Kovasti samalta ne sävellykset kuitenkin kuulostavat! Sen tietää jokainen israelilainen, joka kuitenkin ylpeänä laulaa kansallislauluaan ja nauraa sydämellisesti hyvin esitetylle satiirille. Niinkin läpikaluttu näytelmä kuin Shakespearen Hamlet saa Tarun mukaan aivan uuden ja tuoreen ilmeen Kameriteatterin tulkintana. Omri Nitzanin ohjauksessa Hamletin maailma kiertää teatteria ja katsoja istuu pyörivällä tuolilla seuraten näytelmää ikään kuin tapahtumien keskeltä. Se toimi hienosti! Kulttuurimatkalaisia kuljetettiin Tel Avivin, Akkon ja Jerusalemin lisäksi kibbutz Gaatoniin, joka on yksi monien Israelin modernien tanssiryhmien kotipaikka. Tapa jolla nykytanssin keinoja lähestytään ja se miten uusia tanssiteoksia syntyy, ravisteli vanhojen kaavojen kannattajia. Mukana matkalla oli useita kansainvälisten festivaalien vastaavia järjestäjiä, ja yllättävää on, ellei meidän näkemiämme esityksiä vuoden parin sisällä nähtäisi myös maailmalla. Tanssitaiteen kuuluisuudet, koreografit Ohad Naharin ja Rami Deier tunnetaan toki jo Suomessakin vanhoina Suomen-kävijöinä. Israelin esittävistä taiteista nykytanssi onkin uusien elokuvien rinnalla se toistaiseksi maailmalla parhaiten tunnettu ja arvostettu israelilainen taidemuoto. Israelilaiset esittävien taiteiden edustajat kiertävät jo nyt yhä useammin maailman suuria taidekeskuksia. Jos kuulette, että kaupungissa vierailee israelilainen teatteri tai tanssiryhmä, niin rynnätkää katsomaan! Se kannattaa! Mindele London-Zweig on nykyisin Tel Avivissa asuva toimittaja ja kirjailija. Kirjoitus on aiemmin julkaistu Hakehilassa 3/2010 Matkalla oli mukana myös teatterinjohtaja Kai Tanner Porin Rakastajat-teatterista, ja matkan tuloksena Akko Theatre Centren oli tarkoitus jo viime syyskuussa vierailla Porin Lain uojattomat-teatterifestivaalissa mm. näytelmällä Wish Upon a Star (jonka kaltaista ei kirjoittajan mukaan varmaankaan voitaisi esittää Suomessa!), mutta vierailu ei tuolloin toteutunut. JEDIDUT

14 Tapahtunutta Pianotaiteilija, musiikin tohtori Folke Gräsbeck ja sopraano, musiikin maisteri Suvi Gräsbeck konsertoivat sunnuntaina Kangasalan kirkossa Tampereen Suomi-Israel yhdistyksen ja Kangasalan seurakunnan järjestämässä Laulujen laulu -konsertissa. Kangasalan Sanomissa Sirkku Salmela kirjoitti konsertista mm. seuraavaa: Konsertin erikoisuutena olivat Israelissa sävelletyt hepreankieliset psalmit, joiden riemukkaat rytmit kertovat juutalaisen kansan kyvystä siirtyä surumielisyydestä suorastaan riehakkaaseen iloon. Monet kuulluista lauluista oli sävelletty suomalaisten perustamassa Jad Hashmonassa. Suvi Gräsbeck sisäisti psalmien tunnelmat vahvasti. Folke Gräsbeckin huiman taitava säestys veti yleisön imuunsa. Uudempaa sävelkieltä konsertissa edusti Ron Weidbergin Psalmi 2 (ks. Weidbergin haastattelu s. 11). Konsertin huippuhetki oli Jean Sibeliuksen oma pianosovitus näytelmämusiikista Belsazarin pidot. Suomalaista ohjelmistoa edusti myös Tauno Pylkkäsen Pastorale Aino Kallaksen sanoihin vaivattujen auttajan saapumisesta suomalaisen kesäyön maisemaan. Folke ja Suvi Gräsbeck Kangasalan kirkossa. Edellä mainitut teokset sisältyivät myös tiistaina Turun seudun Suomi-Israel yhdistyksen Turun Sibeliusmuseossa järjestämään Musiikki- ja runoiltaan, jossa Marjatta Järvisen ja Iria Palon tulkinnat raamatullisista runoista vuorottelivat Gräsbeckien musiikkiesitysten kanssa. Runot kertoivat mm. Saarasta ja Hagarista, Belsazarista sekä Rebekasta kaivolla. Musiikki ja runot muodostivat hyvin onnistuneen kokonaisuuden, ja tilaisuudessa oli myös runsaslukuinen, kiitollinen yleisö. Rebekka (Iria Palo, oik.) ja Debora (Marjatta Järvinen, vas.) kaivolla. Sunnuntaina Haminan seudun Suomi-Israel yhdistys vietti 30-vuotisjuhliaan seurakuntasali Kulmakivessä Haminassa. Ohjelmasta mainittakoon yhdistyksen puheenjohtajan, Juhani Korjulan esittämä yhdistyksen historiikki, Sirkku Salmelan muistelukset yhdistyksen alkuajoista sekä lauluryhmä Sasonin ja tanssiryhmä Mevaserin esitykset. Liiton puheenjohtajan juhlapuhe Israel-ystävyyden nykyisestä merkityksestä löytyy liiton verkkosivuilta (www. suomi-israel.fi). Kuvia juhlasta ja yhdistyksen nykyisestä toiminnasta löytyy myös verkosta ( Tanssiryhmä Mevaser Haminan yhdistyksen 30-vuotisjuhlassa. 14 JEDIDUT

15 Sirkku Salmelan mukaan yhdistys sai hyvät lähtökohdat alulleen, kun perustajajäsenenä ja sihteerinä oli lehtimies Raine Hämäläinen, ja Jamilahden kansanopisto tarjosi kokoontumistilat. Myös Haminan kaupunki oli mukana yhteistyössä ja tapasi yhdistyksessä vierailevia suurlähettiläitä. Toimintaa oli horatanssista heprean opiskeluun. Retkiä tehtiin ahkerasti, mm. nobelkirjailija Elie Wieselin esitelmätilaisuuteen Helsinkiin. Erityisesti Sirkku muisteli kahden päivän Israel tänään -seminaaria, jossa puhuivat mm. kirjailija Jouko Tyyri, suurlähettiläs Jehuda Horam, pastori Risto Santala ja toiminnanjohtaja Tapani Oksanen. Synnöve Schubak kertoi WI- ZOn työstä ja lopuksi nähtiin Elis ja Seela Sellan esitys Se velvoittaa. Hauska muisto jäi myös purim-juhlasta, jossa puhuivat pastori Pentti Holi ja israelopas Dave Hasenson. Haminan juhlien yhteydessä pidettiin Suomi-Israel yhdistysten liiton syyskokous, jossa mm. valittiin liittohallituksen jäsenet vuodeksi Työnjako muuttui liitossa siten, että uudeksi puheenjohtajaksi tuli Juha-Pekka Rissanen Vantaan yhdistyksestä Reino Kurki-Suonion siirtyessä varapuheenjohtajaksi. Jälkimmäisen vastuulle jäivät edelleen Jedidut sekä liiton verkkosivut. Liittohallituksen kokoonpano pysyi muuten ennallaan, mutta Juhani Korjula Haminasta tuli mukaan uutena jäsenenä. Suomi-Israel yhdistysten liiton uusi hallitus. Edessä Reino Kurki-Suonio (vas.) ja Juha-Pekka Rissanen; seisomassa (vas.) Jouni Karppanen, Juhani Starczewski, Olli Palo, Juhani Korjula, Suvi Gräsbeck, Hannu Taipale ja Liisa Elo. Kuvasta puuttuvat Birgitta Hisinger, Marjatta Järvinen ja Anna Muukkonen. Suurlähettiläs Avi Granot avaamassa Israel Inspiration -näyttelyä seurassaan näyttelyn koordinaattori Tarja Gerken ja Karmel-yhdistyksen vt. toiminnanjohtaja Pentti Holi. Karmel-yhdistyksen ja Israelin valtion matkailutoimiston järjestämän Israel Inspiration -kuvataidekilpailun töitä oli esillä Helsingissä, Aschan Café Jugendissa Kilpailu keräsi kaikkiaan noin 170 niin nuorten kuin varttuneidenkin taiteilijoiden Karmel-yhdistyksen Israel-työlle lahjoittamaa teosta. Kilpailun tuomariston muodostivat Helsingin kaupungin taidemuseon johtaja Janne Gallen-Kallela-Sirén, Suomen Karmel-yhdistyksen toiminnanjohtaja Juha-Pekka Rissanen, näyttelyn koordinaattori Tarja Gerken sekä Israelin suurlähettiläs Avi Granot, joka toimi myös kilpailun suojelijana. Näyttelyn avaussanoissa suurlähettiläs Granot kertoi yllättyneensä kilpailutöiden suuresta määrästä. Kilpailussa yhdistyivät hänen mukaansa suomalaisten voimakas tunne Israelin puolesta sekä rakkaus maalaamiseen ja taidekäsitöihin. Aschan Café Jugendin näyttelyssä oli esillä ammattitaiteilijoiden lahjoittamia kilpailuteoksia, joista yksi on tämän lehden kansikuvana. Muita kilpailun töitä on nähtävissä Karmelyhdistyksen verkkosivuilla ( JEDIDUT

16 KLEZWOODS SUOMESSA LOOKING FOR THE YIDDISHE CHICKEN Eva Jacob Klezwoodsin keskellä Yiddishe chicken näyttää jo hävinneen. Emil Goldschmidt (vas.) vauhdissa Grant Smithin ja Joseph Kesslerin kanssa. Joseph Kesslerin (vas.) ja Greg Loughmanin yhteyttä, taustalla Murat Ermutlu. Savoy-teatterin lavalla käy uskomaton liikenne ja voisi kuvitella, että siellä on vähintään bussilastillinen eksyneitä turisteja. Kun lähestyn kohdetta huomaankin, että siellä yksi mies vastaa vähintään kymmentä. Klezwoods-yhtyeen keulahahmo, viulisti Joseph Kessler singahtelee lavan reunasta toiseen ja välillä katsomoon sellaisella vauhdilla, että minun on syytä teroittaa toinenkin kynä, jos aion pysyä hänen vauhdissaan. Samassa hän hyppää eteeni ja alkaa leveä hymy kasvoillaan kertoilla Klezwoodsin ensimmäisestä vierailusta Suomeen Helsinki Klezmer -festivaaleille. Itse asiassa meidän ei lainkaan pitänyt tulla tänne, vaan isäni yhtyeen, mutta kun hänelle tuli este, niin hän kysyi haluaisinko lähteä oman yhtyeeni kanssa Suomeen ja täällä ollaan, hän kertoo hymyillen ja huutelee samalla muusikoille ohjeita hypäten hetkeksi itsekin lavalle siis lavan jokaiseen nurkkaan samaan aikaan. Klezwoodsin muusikot ovat Bostonista. Kaikilla on monipuolinen musiikkitausta klassisesta jazziin, ja onpa Kessler itse soittanut jopa Robert Plant & Jimmy Page reunion -kiertueella. Yhtyeen ohjelmisto on musiikkia ottomaanien ajalta eli musiikkia itäisistä Välimeren maista aina Balkanille asti: juutalaisia, turkkilaisia, kreikkalaisia, jemeninjuutalaisia, bulgarialaisia, makedonialaisia ja arabialaisia lauluja mielenkiintoisena fuusiona, jossa on paljon tilaa inspiraatiolle ja vapaalle luovuudelle. Kesslerin vielä testatessa valon nopeuden suhdetta omaan liikkeeseensä vierelleni kävelee huomattavasti rauhallisempaan tyyliin vaalea miekkonen klarinetti kädessä. On olemassa vielä parempi yhtye kuin tämä, ja se on Mames Babegenush, hän toteaa suoraan. Katson klarinetinkantajaa hetken hämmentyneenä, mutta kysyn kuitenkin että kukahan näin mahtaa väittää. Emil Goldschmidt naapurista eli Tanskasta, hän toteaa selvästi ylpeänä skandinaavisesta yhteydestään Suomeen. Emil on vierailevana soittajana Klezwoodsissa ja on ollut sen kanssa esiintymässä Amerikassa asti nyt siis huomattavasti lähempänä kotimaataan. Esiinnyn nyt ensimmäistä kertaa Suomessa, mutta olen kyllä ollut täällä kerran ystäväni häissä, hän kertoo ja yrittää uudestaan kehua tanskalaista yhtyettä, jossa myös 16 JEDIDUT

17 soittaa, mutta totean, että nyt olen enemmän kiinnostunut Klezwoodsista. Mutta kai mainitset myös Mames Babegenushin? Lupaan mainita, ja hän innostuu vihdoin kertomaan, kuinka Klezwoodsissa on todella mukava soittaa, ja miten vapaa inspiraatio luo myös hänelle soittajana hienoja mieleenpainuvia hetkiä. Yhtyeen sisäinen kemia on todella hyvä ja huumoria riittää. Valonnopeuden selvästi voittaneena tyytyväinen Joseph Kessler on taas paikalla ja alkaa innokkaasti kertoa uudesta Oy Yeah -äänitteestä, joka ilmestyi Kesken lauseen huomaan jo saaneeni kyseisen levyn käteeni, ja on aika vaihtaa kynää. Ki Eshmera, Gankino Oro, Bahar Dansi, Mache Teynista, Cuperlika, kappaleiden nimet vilistävät Kesslerin kertoessa niistä. Ki Eshmeran jemeninjuutalaisen laulun opetti minulle minun isäni, hän kertoo innoissaan, ja puheesta kuultaa suuri kunnioitus muusikko-isä Jack Kessleriä kohtaan. Kun kysyn Klezwoodsin syntytarinaa, Kessler alkaa innoissaan viuhtoa käsiään ja toisessa kädessä olevaa viuluaan, jota opin nopeasti väistelemään. Se on todella hauska tarina: muutama vuosi sitten minua ja haitaristi Michael McLaughlinia pyydettiin erikoisen konsertin järjestämiseen. Kyseessä oli klezmer-joulukonsertti. Meistä se oli hauska ajatus, ja niinpä kokosimme tuntemiamme muusikoita, ja tuloksena syntyi fuusio juutalaista klezmeriä, Balkanin musiikkia ja joululauluja vapaasti sovitettuna. Tuolloin syntyi ajatus perustaa yhtye, joka yhdistelisi klezmeriä ja erilaisia muita suuntauksia itämaisilla mausteilla luovasti ryyditettynä. Näin syntyi Klezwoods, Kessler muistelee ja pysähtyy hetkeksi, mutta vain hetkeksi. Ruokaa! huutaa Helsinki Klezmer -festivaalin taiteellinen johtaja Eva Jacob, ja Kessler singahtaa liikkeelle hihkaisten: Tule mukaan, minulla on vielä paljon kerrottavaa, ja sitä paitsi sinun pitää tutustua koko porukkaan! Yritän pysyä Kesslerin perässä, mikä ei tietenkään onnistu, mutta onneksi muut yhtyeen jäsenet eivät ole yhtä nopeita, ja löydän tieni teatterin takahuoneeseen, missä pöytä notkuu kaikenlaista syötävää. Otatko kanaa, minulta kysytään. En voi sille mitään, että jokin kysymyksen nuotissa kuulostaa samalta kuin mainoslause syökää kanaa!, ja kun hetkeksi unohdun mainoksen syövereihin, on mahdollisuus menetetty. Kessler pudistaa päätään ja kana jatkaa kulkuaan. Hetken päästä paikalle saapuu lisää muusikoita, joille kerrotaan että ei kelpaa Yiddishe chicken, jolloin pelastavat sanat lausutaan: Juuri sitä olemme etsineet Suomesta, ja helpotuksen huokaus täyttää takahuoneen. Loput kanasta häviää, kun paikalle saapuu Murat Ermutlu, joka on Suomesta saatu Klezwoodsiin soittamaan lyömäsoittimia ja tuomaan vielä lisämaustetta yhtyeen sointiin. Klezwoodsin basisti Greg Loughman ja rumpali Grant Smith kertoilevat eri yhtyeistään ja kuinka ovat jokseenkin kiireisiä eri projektiensa kanssa, mutta ovat kuitenkin innoissaan Klezwoodsin mahdollisuuksista luoda joka kerta jotain uutta. Suomi on kaikille uusi tuttavuus. He ovat tyytyväisiä vierailuun ja ovat osallistuneet innokkaasti myös Bulevardin kahvisalongin klezmer-jameihin, jotka ovat osa festivaalia. Alan oivaltaa, että viisi tuntia on vierähtänyt, ja yleisö on jo saapunut Savoy-teatterin katsomoon. Luikahdan lavan poikki omalle paikalleni ja huomaan, että Kesslerin nopeus on tarttunut minuunkin. Hetken leikittelen ajatuksella, että kukaan ei ehkä nähnyt nopeaa siirtymistäni, kun jo verhon takaa Kessler vilkuttelee iloisesti, ja muutama muukin tuttava nyökkäilee suuntaani. Nopeuteni olikin vain suhteellista ja vielä kaukana Einsteinin teorian toteutumisesta. Konsertti täyttää kaikki odotukseni, ja musiikki tempaa mukaansa. Klezwoodsin muusikot ovat löytäneet mielenkiintoisen yhteisen kielen, johon on fuusioitunut monia erilaisia kulttuurivaikutteita rautaiseen ammattitaitoon yhdistyneenä. Klezwoodsin muusikoiden yhteys on todellista ja leikittelevää mutta samalla mielenkiintoista. Joseph Kesslerkin loikkii viulunsa kanssa jo tuttuun tyyliin lavan laidasta laitaan ja tuntuu aivan erityisesti nauttivan olostaan. Lokakuun harmaus häviää, salin täyttävät värit ja itämaiset mausteet huumorilla höystettynä. Konsertti loppuu ja jään istumaan onnellisena ja kylläisenä paikalleni. Vain yksi asia jää askarruttamaan mieltäni: Miltähän se Yiddishe chicken mahtoi maistua? Mila Westerberg VI Helsinki Klezmer Festival Helsinki Klezmer Festival, juutalaisen kansanmusiikin festivaali, järjestettiin jo kuudetta kertaa Helsingin Savoy-teatterissa. Festivaalissa esiintyi kolme tunnettua ulkomaista klezmer-yhtyettä: Klezmer Sphpil (Israel), Kedem (Saksa) ja Klezwoods (USA). Festivaalin taiteellinen johtaja Eva Jacob kertoo, että klezmer-musiikin suosio on kasvanut ja uusia yhtyeitä syntyy jatkuvasti eri puolilla maailmaa. Tämän vuoden festivaaliin oli paljon kiinnostuneita tulijoita, joten Suomen festivaalia pidetään arvokkaana esiintymisareenana. Festivaalin oheisohjelmaan kuuluivat myös suuren suosion saavuttaneet klezmer-jamit konserttien jälkeen Bulevardin kahvisalongissa sekä mestarikurssit ja klezmer-luennot. JEDIDUT

18 RAKKAUTTA JERUSALEMIIN JA JERUSALEMISSA Scott Berrie Israelin pääkaupungilla Jerusalemilla on pääosa ensi syksynä ensi-iltansa saavassa koko illan elokuvassa Jerusalem, I love you. Se kuuluu tuottaja Emmanuel Benbihyn sarjaan Rakkauden kaupunkeja. Valmiita osia ovat Pariisi ja New York. Jerusalem-osasta vastuussa oleva Scott Berry on muuttanut perheineen Jerusalemiin vuodeksi, ja itse hän jää maahan pidemmäksi aikaa saadakseen filmin valmiiksi. Tarinat voivat olla monenmuotoisia draamasta komediaan, kunhan pysyvät rakkausaiheen piirissä. Berry sanoo etsivänsä mahdollisimman monipuolista sisältöä ja erilaisia ihmisiä. Jotkut tarinoista ovat alkuperäisiä, toiset lainataan kirjailijoilta, jotka ovat rakastuneet Jerusalemiin. Berry on jo pyytänyt israelilaisia elokuva- ja kirjallisuuskykyjä elokuvaansa. Tällä hetkellä hän käy keskusteluja veteraanikirjailijoiden Meir Shalevin ja Amos Ozin kanssa. Sayeed Kashua, israelilainen arabijournalisti, Ha arets-lehden toimittaja ja israelilaisen komediasarjan Arab Labor kirjoittaja sekä Hagai Levi, Be tipul-sarjan tekijä ovat myös mukana kuvassa. Viimeksi mainittu on inspiroinut sarjan Terapiassa (Suomessakin nähdyn, suom.huom.). Lisäksi listalla on Ari Folman, menestyneen (ja Suomen televisiossakin nähdyn) Waltz with Bashir -filmin tekijä. Scott Berry Jerusalemissa, kuva: Abigail Klein Leichman Israelilaisia kirjailijoita ja ohjaajia arvostetaan maailmalla yhä enemmän. Me haluamme esitellä maailmalle Israelin synnyttämiä monipuolisia luovia persoonallisuuksia, Berry kertoo. Filmimme kertoo tarinoita rakkaudesta, toivosta ja mahdollisuuksista. Sen tarkoitus on näyttää Jerusalemin inhimilliset kasvot uutisotsikoiden sijaan sekä erilaisten elämäntilanteiden kompleksisuus. Jerusalem Post online 6. marraskuuta JEDIDUT

19 VIRVOITTAVIEN VETTEN TYKÖNÄ Vielä tällä vuosisadalla vedestä soditaan aivan kuten aiemmin on sodittu öljystä, ennustaa ekonomisti Martin Khor Helsingin Sanomiin lainatussa artikkelissa. En ole ekonomisti enkä hydrologi, mutta toteamus nostaa välttämättä mieleeni kokemukseni Israelin-matkoiltani, jotka olen saanut tehdä, ensin sosiaalivirkamiehenä, sitten kulttuurihallintomiehenä. Otimme vaimoni kanssa lomaa sosiaaliturvan maailmankongressin loppumattomista puheenvuoroista vuonna 1978 ja lähdimme turistiretkelle Galileaan. Oppaamme oli lehtori, terävää juutalaista huumoria viljelevä mies. Genesaretin järveen pääsimme uimaan; vaimoni oli varannut ylimääräisiä uimapukuja, jotta sosiaaliturva-nunnatkin (ihan oikeat nunnat) pääsivät kukin vuorollaan virkistäytymään. Täällä me uimme teidän raakavesilähteessänne, sanoin. On meillä porakaivoja, mutta älkää luulko, että teille paljastan, montako ja missä, opas vastasi. Juudean kibbutsissa kirjoitin muistiin, vähän teleskooppisesti lyhentäen: Ensin tänne istutetaan nahkealehtisiä kasveja veden sitomiseksi, seuraavana vuonna aloitetaan viljelys, ja kolmantena täällä on kibbutsi, jossa on kirjasto ja fyygeli. Yökasteen runsaus yllätti, aamuiset lammikot kaduilla. Kollegani Avner Rothenberg, Jerusalemin kulttuurijohtaja, vei minut vuosia myöhemmin Jerusalemin Jazz-kellariin. Kuuntelen jazzia vain kohteliaisuudesta, Avnerista en tiedä, mutta hän nyt uutterasti halusi näyttää minulle kaiken minkä lyhyellä käynnilläni ehti. Huoneisto oli muinainen vedenkokoamisallas, johon yllä olevan talon katolta johti suora putki. Keittivätkö muinaiset israelilaiset veden? Tokkopa, Avner sanoi, kallista ainetta ei ole varaa haihduttaa. Ajattelin palestiinalaisia, jotka nyt yhä vaeltelivat kameleineen kaupungin laidoilla. Tämä ei ole poliittinen kannanotto. Mutta eipä ollut Raamatun aikoina teollisuussaasteita. Hienoa kaikkialle tunkeutuvaa hietaa oli. Siihen kai osaksi perustuu ympärileikkaussääntö. Jeesuskin hoiti silmätulehduksia. Joki ja vesi antavat aiheen mystifiointiin. Kun katsoo vanhojen eurooppalaisten kaupunkien vanhoja karttoja, niissä useissa virtaa joki, joka sittemmin on kadonnut, kulkuväyläksi ja vedenottamoksi tarpeettomana, ja nyt virtaa kansitettu- Fil. tri Yrjö Larmola on Helsingin emerituskulttuurijohtaja. Kuvasa näkyy myös osa hänen valtavaa tinasotilaskokoelmaansa. Israelin vesilähteillä na tuntemattomissa maan alla. Kazantzakisin Viimeisissä kiusauksissa näyttäytyy joenjumala Jordan. Henkilöityjä jokia oli monta muutakin, Niili, Tiber, Tonava. Niistä on tehty symbolisia patsaita. Sillat olivat elintärkeitä kaupankäynnille ja kohtalokkaita sotia käytäessä. Sillan katkaiseminen kuohitsi maiseman JEDIDUT

20 ja pysäytti liikenteen. Joki ja kaivo saivat symbolisia ulottuvuuksia. Kahlaamot olivat tärkeitä. Uittamolla uitettiin karjaa ja hevosia, Tukholman Ropstenilta (nyt metroasema) huudettiin venettä. Joosef laskettiin kaivoon. Rebekka kaivolla. Syntinen nainen kaivolla. Jeesus käski seurata ruukkua kantavaa miestä: tämä siis oli perheetön, koska teki naisten töitä. Kaivo on iät ajat ollut naisten tapaamispaikka, kuten agora ja viinitupa miesten. Israelissa aukesi uudella tavalla 23. psalmi: Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään, virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Niityllä ja virtaavalla vedellä on siellä toinen arvo kuin meillä, joilta ei nurmikoita puutu, jos kohta luonnonniittyjä jo puuttuukin. Israelin lasten korpivaellusta ei koettu suojaisassa kuusimetsässä, minkä mielikuvan korpi meille tuottaa. Yrjö Larmola Israelin vedensaanti perustuu yhä enemmän suolanpoistoon merivedestä. Kesäkuussa Turkki ilmoitti jäädyttävänsä muutenkin pysähdyksissä olleen suunnitelman myydä Anatoliassa virtaavan Manavgat-joen vettä Israeliin. Putkisto olisi kulkenut Syyrian ja ehkä myös Libanonin kautta! JERUSALEMIN HISTORIAA ASUKKAIDEN OVEN EDESSÄ Greer Fay Cashman Knesset Israelin lukittu portti. Kuva: Marc Israel Sellem Koska Jerusalem on rakennettu hyvin monen historiallisen kerroksen päälle, siellä on lukemattomia tunnettuja, mutta myös vähemmän tunnettuja tutustumisen arvoisia kohteita, kirjaimellisesti aivan jerusalemilaisten oven edessä. Samaa voidaan tosin sanoa lähes kaikista Israelin kaupungeista. Jos ei oteta lukuun niitä muinaismuistoja, jotka on tähän mennessä löydetty, useimmat jerusalemilaiset ohittavat tietämättään säännöllisesti paikkoja, jotka ovat täynnä historiallisia tai muita tärkeitä muistoja. Viime kesän aikana jerusalemilainen Beit Avi Chai -kulttuurikeskus aloitti yhdessä erään luonnonsuojelujärjestön kanssa sarjan kaupunkinkävelyjä pääasiassa muualta tulleille, mutta myös asiasta kiinnostuneille paikallisille asukkaille. Ilmoittauduin kierrokselle nimeltään Stetl. Oppaamme, unkarilaissyntyinen Rafi Kfir, kertoi meille, että emme olleet tervetulleita Mea Shearimiin. Se oli kohtelias tapa ilmoittaa, että monet ryhmästämme olisivat pukeutumisellaan loukanneet vaadittavaa säädyllisyyttä. Jollekin pettyneelle opas selitti, että voimme mennä Knesset Israeliin kaupunginosaan, jossa on myös jäljellä Mea Shearimin tunnelma. Kfir kysyi 30 hengen ryhmältämme, oliko joukossa uskonnollisia tapoja noudattavia juutalaisia. Kaksi meistä ilmoittautui. Kfir halusi selvittää lähtötasomme. Kaikilla ei ollut kehuttavia pohjatietoja. Eräs ryhmän jäsen kysyi, mikä on stetl. Opas selitti meille myös sanan kollel merkityksen. Monet mielsivät sen naimisissa olevien miesten ješivaksi, mutta aiemmin se tarkoitti maahan samalta suunnalta muut- 20 JEDIDUT