Elintarvike. Kehittyvä. Ravitsemus & ruokakulttuuri. Suomi kiehtova ruokamaa 1/07. Kuka ohjaa teinien syömistä? Ruoka-annos yhdelle lautaselle

Transkriptio

1 Elintarviketieteiden Seuran jäsenlehti Kehittyvä 1/07 Elintarvike Ravitsemus & ruokakulttuuri Kuka ohjaa teinien syömistä? Suomi kiehtova ruokamaa Elintarvikeala mukaan osaamiskeskusohjelmaan Ruoka-annos yhdelle lautaselle Vähäsuolaisuusraja mahdoton saavuttaa

2 Uusi, nopea kaukalonsulkija QX-1100 on saapunut Älä myöhästy junasta Ishidan uusi QX-1100 on laadukas ja tehokas kaukalonsulkija. QX-1100 on suunniteltu täydentämään Ishidan nykyistä tarjontaa ylivoimaisella suorituksella, jopa yli 200* pakkausta minuutissa, mahdollistaen toimintasi kasvua. Tuotteen vaihdot ovat nopeat ja helpot automaattisen set-up:in ja työkaluntunnistajan myötä. Hermeettinen sulkija on korkeinta laatua ja pakkaussuoritus on erinomainen inside-cut teknologian myötä. Tämä vähentää folion hävikkiä jopa 5%:lla. Tuotteen laatu on varmistettu täysintegroidulla kaasuanalyysillä, kaasusekoituksella, punnitsemisella ja etiketöinnillä. Herkät osat ovat suojattu vankan raamin takana, mahdollistaen nopean ja helpon puhdistuksen matalapaineisella letkulla, lyhentäen seisokkia.» Uudella QX-1100 on ylivoimainen suoritus yli 200* pakkausta minuutissa. Myös päivittäinen huolto on nopeaa ja helppoa, osat ovat helpposti irroitettavissa ilman työkaluja. Tarpeen vaatiessa, Ishidan huoltoverkosto on valmiina auttamaan. Soita meille jo tänään ja varaa aika. Ishidan myyjät näyttävät miten uusi QX-1100 saa toimintasi raiteille. * Riippuen kaukalon koosta, kaasusekoituksesta ja vaakumista. Ishida Europe AB, Geometrivägen 3-7, SE Kungens Kurva, Sweden Tel: +46 (0) , Fax: +46 (0) info@ishida.se

3 Kehittyvä Elintarvike 18. vuosikerta ISSN n Julkaisija n Toimitus n Päätoimittaja n Toimituspäällikkö n Avustajat Elintarviketieteiden Seura r.y. PL 115, Helsinki Puhelin/faksi (09) toimitus@ke-lehti.ets.fi Raija Ahvenainen-Rantala raija.ahvenainen@kolumbus.fi Puh Pirjo Huhtakangas toimitus@ke-lehti.ets.fi Puh Marianne Boström-Kouri Anne Haikonen Mari Sandell Anneli Koskenkorva Kaisu Meronen Irma Ryynänen Ari Virtanen/Peru n Toimituskunta 1/2007 Anja Lapveteläinen Elina Latvala Martti Lehtinen Mirja Mokkila Heikki Manner Satu Männistö Hanna Partanen Ulla Rauramo Leena Rechardt-Rajakangas Liisa Rosi Sirpa Sarlio-Lähteenkorva Merja Sillanpää Ina Tammersalo-Karsten Erkki Vasara Markus Luhtala Raija Ahvenainen-Rantala Pirjo Huhtakangas n Neuvottelukunta Juha Ahvenainen Ari Grönroos Sampsa Haarasilta Seppo Heiskanen Juhani Hvitfelt Matti Kalervo Anneli Koskenkorva Simo Laakso Markus Luhtala Riitta Maijala Hannu Mykkänen Eero Puolanne Marjatta Rahkio Liisa Rosi n Ilmoitusmyynti n Ulkoasu n Painopaikka n Kansikuva Aikakauslehtien liiton jäsenlehti Infoteam Oy Tarja Nikki, Kaija Palokas, Jukka Peussa, Anna-Liisa Virkki Puhelin (09) Faksi (09) infoteam@infoteam.fi Jonna Hautamäki Vammalan Kirjapaino Oy Puhelin (09) , Faksi (09) , jonna.hautamaki@vkp.fi Eerikinkatu 2 (2. krs) Helsinki Vammalan Kirjapaino Oy Tilaushinta /vsk, oppilaitokset 41 /vsk 6 numeroa vuodessa Irtonumero 8,50 /kpl + postituskulut Leipätiedotus/Sari Tammikari n Lehden tilaukset ja Elintarviketieteiden Seura osoitteenmuutokset sihteeri Tiina Ritvanen sekä ETS r.y:n PL 115, HELSINKI jäsenasiat Puhelin Faksi (09) sihteeri@ets.fi Rohkeita kannanottoja ja käytännön toimenpiteitä n Ravitsemus ja ruokakulttuuri ovat puhuttaneet viime aikoina ehkä enemmän kuin koskaan. Tuumailusta ja juhlapuheista on päästy monelta osin myös tekoihin, aivan ruohonjuuritasolle. Rohkeita kannanottojakin on esitetty. Tutkijat ovat ehdottaneet, että ruoka pitää nostaa ihmisoikeuskysymykseksi. Suomessa nimittäin toimii lamavuosien perintönä yhä noin 150 ruokapankkia. Yli suomalaista joutuu vieläkin turvautumaan ruoka-apuun. Säännöllisestä työnteosta huolimatta kaikkien ihmisten palkka ei riitä elämiseen palkan pienuuden tai työn osa-aikaisuuden tähden, puhumattakaan työttömistä ja pienellä eläkkeellä toimeentulevista. Kulttuuria tämäkin!? Tutkijoitten mukaan valtion pitäisi ottaa sille kuuluva vastuu kansalaistensa hyvinvoinnista ja perusoikeuksista. Arvostan suuresti Helsingin yliopiston tutkijan Tiina Silvastin kannanottoa alkoholiverosta suhteessa ruoan arvolisäveroon: Suomessa laskettiin alkoholiveroa, vaikka useiden tutkimusten perusteella tiedettiin tasan tarkkaan, että se tulee tuottamaan inhimillistä kärsimystä ja valtavat taloudelliset kustannukset. Sen sijaan kynnys ruoan arvonlisäveron laskemiseen tuntuu olevan valtavan korkealla, vaikka peruselintarvikkeiden arvonlisäveron laskeminen hyödyttäisi kaikkein vähäosaisimpia ihmisiä. On upeaa, että Silvastin lisäksi varsin korkeilla virkapalleilla istuvat ovat alkaneet reippaasti puhua alkoholinkulutuksen vähentämisen puolesta! Yksi huomion arvoinen tutkijoitten kannanotto on, että ateriavälien pituutta pitäisikin ehkä pidentää. Siinä saattaisi olla todellinen apu painonhallintaan! Kansanterveyslaitoksen erikoistutkija Marja-Leena Ovaskaisen mukaan liian usein napostelu voikin olla yksi syy siihen, miksi kansa jatkaa lihomistaan. Vähäarvoisin ei liene Sitran lasten järkipalaa -kouluruokailuhanke. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa, toteaa sananlaskukin. Ei voi muuta kuin toivoa, että tämän ja monen muun koulumaailmaan kohdistuvan hankkeen kautta koululaisten ravitsemus kohenee, ruokailutavat paranevat, jaksaminen lisääntyy ja masennus vähenee! Kansanterveyslaitos ja Opetushallitus valmistelevat parhaillaan kunnille ja kouluille ohjeistusta, jonka mukaan limsa- ja karkkiautomaatit tulisi poistaa suomalai- sista kouluista. Kouluissa voisi edelleen olla automaatteja ja kioskeja, mutta niissä tulisi olla tarjolla terveellisiä välipaloja. Kansanterveyslaitoksen uusi valtakunnallinen Lasten ja nuorten terveyden osasto aloitti toimintansa vuoden 2007 alussa Oulussa. Osaston tehtävänä on lasten ja nuorten terveyden edistäminen sekä neuvoloiden ja kouluterveyden huollon toiminnan tukeminen valtakunnallisesti tuottamalla ja auttamalla soveltamaan uutta tutkimustietoa. Aika ajoin parjatut valmisruoat ovat saaneet puolestapuhujan. Valmisruokien ravitsemuksellisen laadun ja terveellisyyden arvioimiseen tuoteryhmittäin on kehitetty menetelmä (Bolus 4/2006, s.28). Tulokset osoittavat, että valmisruuat ovat mainettaan terveellisempiä. Ne kuuluvat oleellisesti myös suomalaiseen ruokakulttuuriin. Eri maissa on kehitetty malleja vitamiinien ja kivennäisaineiden kokonaissaannin arvioimiseksi ruokavaliosta. Suomessa mallia on kehittänyt Kansanterveyslaitos. Tanskassa kehitetyllä mallilla pystytään myös selvittämään, miten paljon eri ravintoaineita voidaan turvallisesti käyttää elintarvikkeiden täydentämiseen. Malli ottaa huomioon myös eri ikäryhmien ravintoaineiden saannin sekä herkkyyden tiettyjen ravintoaineiden haittavaikutuksille. Paljon on tapahtunut ravitsemuksen ja ruokakulttuurin sektoreilla. Niistä lisää tämän lehden sivuilla! Raija Ahvenainen-Rantala Päätoimittaja, TkT P.S. Elintarviketieteiden Seura viettää tänä vuonna 60-vuotisjuhliaan. Sen kunniaksi julkaisemme lehden jokaisessa numerossa katsauksen seuran vuosikymmenistä, vuosikymmen kerrallaan. Pääkirjoitus

4 Kuva Pirjo Huhtakangas Kuva Finnair Catering Ilmestymispäivät ja teemat vuonna 2007 Nro Ilmestyy Teema Ravitsemus & ruokakulttuuri ETS:n 60-vuotisjuhlanumero Riskinhallinta & valvonta FoodTec -messunumero Tutkimus, tuotekehitys & kaupallistaminen Pakkaukset & logistiikka Sisältö Tasavallan keittiömestarilla ainutlaatuiset käädyt Talonpojantori on suosittu Helsingissä Tasavallan presidentin kanslian keittiömestari Sirkka Ruottinen on ainoa suomalainen, joka kantaa valtionpäämiesten keittiömestareiden klubin käätyjä. Käätyjen linnut symboloivat ruokaa ja rauhaa. Kahtena vuotena peräkkäin, sadonkorjuun ja joulun aikaan, Töölön tori Helsingissä on muuttunut tuottajatoriksi. Pääkaupunkilaiset ovat ottaneet torin omakseen. Nyt talonpojantori-konseptia vaalii yhdistys Talonpojantori TPT ry. Suorat lennot vaikuttavat ruokatrendeihin Ruokatrendit rantautuvat Suomeen usein sieltä, mihin maahan lennetään suoria lentoja. Pitkillä lennoilla tarjotaan kohdemaan ruokaa. Seuraavaksi trendiksi povataan malesialaista ruokaa Pääkirjoitus: Rohkeita kannanottoja ja käytännön toimenpiteitä...3 Kolumni: Ruoka-annos yhdelle lautaselle Lukijalta: Fennobon Oy jatkaa suomalaisen ksylitoliosaamisen kehitystä...11 Puheenvuoro: Taivaallista ja terveellistä...6 Maailman muutokset näkyvät lautasellamme...8 Suomi kiehtova ruokamaa...11 Maito taas kunniaan Pakina: Ravitsevaa & toiminnallista ruokakulttuuria...7 Tuulahduksia: Health wave hits Gallia...43 n Ajankohtaista Elintarvikeala mukaan uuteen osaamiskeskusohjelmaan Ravitsemustieteen merkkivuosi Helsingin yliopistossa Uusi ravitsemus- ja terveysväiteasetus tuo muutoksia pakkausmerkintöihin ja markkinointiin EFSA ja elintarviketurvallisuusviranomaiset suunnittelivat yhteistyön lisäämistä Itsenäinen ja monipuolinen työ antoi paljon Lainsäädännön kehittyminen vauhditti seuran alkuun...18 Uusien tuotantomenetelmien esiinmarssi luvuilla Elintarvikkeiden radioaktiivisuudelle pysyvät ohjearvot...20 Eurooppalaisessa AMI@Netfoodissa käynnistetään yhteistyöhankkeita...22 Mitä ruoka maksaa?...23 Älykeittiö ravintola Tallissa Mikkelissä...24 n Teema: Ravitsemus & ruokakulttuuri Tasavallan keittiömestarin rakkaus ruokaan syttyi jo lapsena...26 Minne menet suomalainen ruokakulttuuri?...28 Järkipalaa -hankkeessa kehitetään terveellisen ravitsemuksen konsepteja...29 Suomalainen nainen ruokaostoksilla ja keittiössä...30 Kuka ohjaa teinien syömistä?...32 Vaaleita viljatuotteita pidetään epäterveellisinä vain Suomessa...33 Pohjoismaat tutkivat kuluttajien suhtautumista terveysväitteisiin..34 Kuitu lisää kylläisyyden tunnetta...35 EU:n uusi vähäsuolaisuusraja mahdoton saavuttaa...36 Missä mennään suomalainen ruoka?...38 VellamoMenu tarjoaa hämäläisiä makuelämyksiä...40 Juhlinta on inhimillistä Lähiruokaa suoraan tuottajalta...42 Mallaskoskella tehdään olutta käsityönä...44 Ruokakulttuuri leviää lentäen...45 n Tiede & Tutkimus Environmentally friendly berry juice processing by membrane technologies...46 Kaikki amerikkalaiset aikuiset ylipainoisia vuonna 2040?...47 Kauran beetaglukaani alentaa glykeemistä indeksiä ja insuliini-indeksiä...48 n Tapahtumia Pakkaamisen visioita Pariisista...50 Elintarvikepäivän pääteemana innovaatiot ja kansainvälistyminen n Palstat Todettua...6 Tunnustuksia & voittoja...49 Haarukassa...52 Hankintaopas...53 Nimityksiä...57 Tapahtumia...58 n ETS-sivut IPSJ: n syysretki sai hyvän suosion...59 Maukkaita ja turvallisia tuotteita gluteenittoman ruokavalioon...59 Jäsenesittely: Heidi Määttä, Pouttu Oy...60 Jumalaista suklaata Uudenlaisia kasvistuotteita suomalaiseen makuun...62 ETS-palsta...63 n Mikäli haluat kirjoittaa lehteen, ota hyvissä ajoin yhteyttä toimitukseen, jotta kirjoitukselle voidaan varata tilaa. Kunkin numeron sisältö päätetään jo noin kolme kuukautta ennen lehden ilmestymistä. Seuraavaan lehteen tulevien kirjoitusten pitää olla toimituksessa mennessä. Toimitus pidättää itsellään oikeuden muokata ja lyhentää tekstejä. Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta. Kirjoituksista ei makseta palkkioita. Kirjoituksissa ja ilmoituksissa esitetyistä mielipiteistä vastaa niiden laatija. n Kehittyvä Elintarvike -lehteä julkaisee Elintarviketieteiden Seura r.y. (ETS). Se on maamme suurin elintarvikealan yhdistys. Seura toimii yhdyssiteenä tutkimuksen ja teollisuuden välillä ja kattaa elintarvikekemian, -teknologian ja -ekonomian sekä ravitsemuksen ja biotekniikan alueet.

5

6 Taivaallista ja terveellistä Puheenvuoro n Terveys ja terveellinen ruoka kiinnostavat ihmisiä, niin myös hyvä ruoka ja ruuasta nauttiminen. Voiko nämä kaikki asiat yhdistää? Jostain kumman syystä ruokailua leimaa usein musta-valkoajattelu. Toiset ruuat ovat hyväksi ja toiset ankarasti kiellettyjä. Kuitenkaan mikään ruoka ei ole kiellettyä, vain määrät ratkaisevat. Ruokavalio voi olla terveellinen, vaikka siihen kuuluisi päivittäin iltapäivän kahvileipä tai jälkiruokana jäätelöä. Kokonaisuus ratkaisee. Kiellettyjen ruoka-aineiden listoja näkee lähinnä erilaisissa pikaista laihtumistulosta lupaavissa ihmedieeteissä. Virallisissa ravitsemussuosituksissa sellaisia ei ole. Elämästä ja ruuasta saa nauttia Perusterveellisesti syövä ihminen voi ilman pienintäkään huonoa omaatuntoa käyttää silloin tällöin kermaa tai muuta yleisessä ajattelussa kielletyksi luokiteltua, sillä vähäisellä käytöllä ei ole mitään merkitystä vaikkapa veren rasva-arvoja tai painoa ajatellen. Myös arkiruoka saa olla elämys. Nautittavuus on arkiruokailussa yhtä tärkeä ravitsemuksen osatekijä kuin ruuan monipuolisuus. Arkiruokailussa ratkaisevat oikeat elintarvikevalinnat ja ruuanvalmistustavat. Seinäjoen ammattikorkeakoulun Ravitsemisalan yksikön ravintola Kaarinissa kumotaan ajatus, että vain reippaalla voin ja kerman käytöllä voi saada aikaan jotain maistuvaa ja juhlavaa. Ravintolassa käytettävät reseptit ovat perinteistä ravintolaruokaa keveämpiä. Rasvoissa suositaan keveämpiä tuotteita ja paistamisessa käytetään kasviöljyjä. Kermaa ja voitakin käytetään, mutta kohtuudella silloin, kun niiden lisäys on rakenteen, maun tai jonkin muun ominaisuuden kannalta välttämätöntä. Ruokalistat vaihtuvat päivittäin. Myös oppilaitoksen opiskelijaja henkilöstöravintolan Risetin tarjonnan ohjenuorana on sama ajatus. Taivaallisen hyvää ja samalla terveellistä. Kuva Kotimaiset Kasvikset ry/sanna Peurakoski Ihminen lihoo ruuasta, ei suosituksista Irrallisten ravitsemusasioiden uutisointi tekee tavallisen ihmisen ravitsemuskäsityksestä helposti pirstaleista ja vaikeuttaa ruokavalion kokonaisuuden hallintaa. Kuitenkin ruokavalion ja ravitsemusohjauksen peruspilarit ovat pysyneet samoina sitten 1960-luvun, jolloin julkaistiin ensimmäiset pohjoismaiset ravitsemussuositukset. Suosituksiin on toki tullut tarkennuksia vuosien varrella, mutta isoa oleellista muutosta ei ole tarvinnut tehdä. Välillä jopa kuulee ihmisten kommentoivan, että ravitsemussuosituksissa on jotain vikaa, kun kansa niistä huolimatta lihoo. Moniko kuitenkaan syö suositusten mukaan? Poikkeavat näkemykset pääsevät helposti lehtien otsikoihin. Viime vuosien kestosuosikkiväite on ollut hiilihydraattien lihottavuus. Monille ajatus runsaan rasvan sallivasta ruokavaliosta on suorastaan innostava. Tieteellinen tutkimus ei kuitenkaan tue tätä väitettä. Ravitsemusasiantuntijoiden vanha sanoma kohtuullisesta rasvan käytöstä ja kasvirasvojen suosimisesta ei ylitä uutiskynnystä. Sanoma on niin tuttu, että siitä ei kukaan jaksa innostua huolimatta siitä, että se on nykyisen tieteellisen tutkimuksen valossa suositeltavin vaihtoehto. Valinnan vapaus ja vaikeus Kunpa ihmiset oppisivat erottamaan juhla- ja arkiruuan. Usein toistuvat päivittäiset valinnat ratkaisevat ruokavalion laadun. Pienillä päivittäisillä valinnoilla ja tarvittaessa muutoksilla on suuri merkitys pitkällä aikavälillä. Ruuasta saa ja tulee nauttia ilman pelkoja ja syyllisyyden tuntoja. Kaija Nissinen yliopettaja Seinäjoen ammattikorkeakoulu Katja Kulmala ruokatuotannon opettaja Seinäjoen ammattikorkeakoulu Todettua Jokainen on yhä enemmän itsensä varassa. Mainosmiehet kaappaavat tyhjäksi jääneen arvoareenan ja alkavat tarjota omia aineksiaan merkityksen luomiseksi elämään. Tommy Hellsten teologi, terapeutti, kirjailija Hyvä Terveys tammikuu 2007 Strategisen huippuosaamisen keskittymät ovat uusi mahdollisuus, joiden avulla voidaan vastata tulevaisuuden haasteisiin ja parantaa elinkeinoelämän kilpailukykyä. Jussi Kivikoski johtaja Tekes, teknologiaohjelmat Tekniikan näköalat 4/2006 Lääkärikunta on päästänyt hätähuudon sairaalaruoan surkean tason johdosta. Oikea ravinto auttaa potilaan toipumisessa, mutta useimmissa brittisairaaloissa ruoka ei vastaa alkuunkaan tätä tarvetta. Eeva Lennon toimittaja Terveisiä Lontoosta -palsta Aromi 10/2006 Sentit peliin -kampanja osoitti, kuinka tärkeää on omasta itsestä huolehtiminen. Me naiset kannamme huolta muista, mutta unohdamme itsemme. Nyt saa ihan hyvällä syyllä tehdä hyviä tekoja itselle ja kanssaihmiselle. Liisa Niilola toiminnanjohtaja Maa- ja kotitalousnaisten Keskus Koti 1/2007

7 Ravitsevaa & toiminnallista ruokakulttuuria Pakina n Muiden maiden ruokakulttuuri on monien suomalaisten mielestä jotain kerrassaan upeata, hienoa ja hyvinkin arvostaminen aiheellista. Ranskalainen keittiö, italoruoka, tex-mex, Välimeren ruuat, viinit ynnä muut juomiset vähän sieltä sun täältä, mitä niitä onkaan. Mutta ruoho voi olla myös hirveää aidan tuolla puolen. Luodaanpa pieni katsaus lähiympäristömme todellisuuteen. Pohjoiset naapurit Ruåtsalaisilla on tämä surströmming, joka on varsin funktionaalista, vatsallekin voi tulla urtömning. Pienimolekyylisiksi peptideiksi hajonneet valkuaisaineet voivat tuoksunsa puolesta lopettaa koko verenpaineen. Norja on kuuluisa juustomaa. Siellä tehdään muiden muassa mesostia: juustoa, jota karhut käyttävät talviunta varten, kun pitää saada aikaan enemmän kittiä muistuttava pihkatappi. Tanskassa on tietenkin danish, wienerlahja maailman rasvaa näkemättömälle väestölle. Viemärit korjataan sujuttamalla, mutta tanskalaiset korjaavat verisuonet ujuttamalla, aineena wienereiden rasva. Näin syntyvä pinnoite on vahvaa kuin sarkaliivi, mitä nyt joskus vähän hilseillä saattaa. Sen on todettu 5 %:n riskillä kestävän aina 50 ikävuoteen saakka. Siitä eteenpäin riski kasvaa niin, että 100-vuotiaana se on 100 %. Kaukaisemmat maat Ranskassa väittävät patongin olevan leipää. Hötönkiä se on, ravitsemuksellisesti ainakin. Päällä rapea kuori, mutta silkkoa sisältö. Revi siitä sitten kuitua! Italialaisilla on pitsa, jolla täyttyy kyllä vatsa. Suontentäyttämisominaisuuksiltaan se on vähintään wienerin kaltainen ja hyvä lääke myös suolanpuutostautiin. Espanjan paella kuuluu pitsan kanssa samaan tähdesar- jaan: eivät siinä meren elävät enää vaella. Ja tähteistähän nämä molemmat ovat alun perin tehdyt, kuten ruotsalaisten pytt i panna. Kalakukkomme on näiden rinnalla sentään toista maata. Sitten ovat nämä Välimeren maiden viinit ja tisleet, armanjakit, calvadokset ja konjakit. Kuinka moni maksa onkaan ottanut niillä pakit! Toki meilläkin kiljua ja pontikkaa on, mutta onneksi niiden maku estää suurten määrien nauttimisen muilta kuin alan harrastajilta, joilta yleensä siinä vaiheessa on jo kaikki toivo mennyt. Amerikasta on maailman ruokakulttuuri kovin vähän mitään terveellistä saanut. Hampurilaiset, popcornit, kolat ja viski ovat tehneet sen, että kohta meissä kaikissa asuu pieni läski. Viski nyt tosin taisi tulla Amerikkaan Euroopan puolelta, mikäli Brittein saaret siihen voidaan lukea. Kotoinen Suomi Ei suomalaisessa ruuassa ja ruokakulttuurissa ole häpeämistä, päinvastoin. Ruokamme on täyttä tavaraa, suojaravintoaineiden saamiseksi riittää pienempikin annos. Meitä pelotellaan jo lähes lähitulevaisuudessa häämöttävällä energiapulalla, varsinkin, jos idän suunnalla käännellään kaasu- ja öljyhanoja sekä sähkön kulkusuuntaa. Me täällä Suomessa voisimme näyttää energiantuotannon tulevaisuuden suuntaa perinteisillä ruuillamme ja julistaa erityisiksi energiaruuiksi hernekeiton, piimän ja vasta paistetun ruisleivän. Sitten meissä kaikissa asuu kohta pieni reaktori, eikä enää tarvita kuin henkilökohtaiseen käyttöön suunniteltu mikroturbiini. Ja kuudes ydinvoimala voi olla tarpeeton! Heikki Manner, MMM

8 P uheenvuoro Maailman muutokset näkyvät lautasellamme n Aina siitä lähtien, kun vuonna 1960 ryhdyimme neuvottelemaan Eftan kanssa osallistumisesta eurooppalaiseen vapaakauppaan, olemme rakentaneet strategiamme sopeutumiseen. Sopeutuminen on Suomen linja myös unionin jäsenenä. Nyt olisi jo korkea aika siirtyä sopeutumisesta vaikuttamiseen, puolustuksesta hyökkäykseen. Linjanmuutos koskee myös ruokakulttuuria ja -politiikkaa. Ruokakulttuurin sopeutuminen alkoi jo 1960-luvulla, kun suomalaisetkin siirtyivät massaturismin kuluttajiksi. Kansainvälinen ruokakulttuuri tunkeutui suomalaiseen yhteiskuntaan pizzerioiden muodossa. Sitten tulivat muut ns. etniset ruokakulttuurit ja lopulta puhtaasti markkinavetoiset versiot kuten pikaruokakulttuuri. Vietnamin venepakolaisten käynnistämä kaukaisempien kulttuurien tulo Suomeen 1970-luvulla oli toinen murros ruokakulttuurissa. Suomeen on syntynyt etnisiä yhteisöjä, jotka ovat tuoneet mukanaan myös ruokansa ja raaka-aineensa kauppojen hyllyille. Vieraiden ruokakulttuurien rantautuminen Suomeen on tapahtunut ravintoloiden, ei kotien tai harrastajien kautta. Italialaisten, kiinalaisten, japanilaisten, intialaisten, texmexien yms. ravintoloiden ansiosta ruokakulttuurimme on saanut kansainvälistä ulottuvuutta. Tälläkin alalla eletään boomien kautta. Kiinalaiset ovat jo laskussa, intialaiset nousussa. Myös pienten ruokakulttuurien kirjo on kasvussa. Vieraat ruokakulttuurit myös suomettuvat. Italialainen ravintola Suomessa muuttuu äkkiä suomalais-italialaiseksi. Ruokailusta ja ruoan harrastamisesta on tullut alakulttuuri Suomessa vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ruokaan, ruoanlaittoon ja viineihin liittyvä kiinnostus näkyy alalla syntyneistä erityisaikakauslehtien määrän räjähdysmäisestä kasvusta. Näkyvintä se on television ruokaohjelmistossa. Puhtaus ja laatu istuvat EU:n ruokapolitiikkaan Liittyminen Euroopan unioniin oli käännekohta suomalaisessa ruokakeskustelussa. Käännekohta oli oikeastaan jäsenyysneuvotteluiden vaihe. Silloin osa elintarviketeollisuutta kampanjoi voimakkaasti vapaiden markkinoiden mahdollisimman nopean ja kattavan toteuttamisen puolesta. Jäsenyysneuvottelut olivat ruokapolitiikan herätysvaihe, vaikka itse lopputulos painottui maataloustuotantoon ja sen edellytysten ja kansallisten etujen turvaamiseen. Suomalainen ruokakulttuuri Euroopassa nousi näkyväksi teemaksi puheenjohtajuuskauteen valmistauduttaessa. Joidenkin johtavien eurooppalaisten poliitikkojen suomalaiseen ruokaan kohdistama piikittely ja Euroopan elintarviketurvallisuusvirastoon (EFSA) liittynyt valtapeli ylittivät kansallisen kipukynnyksen ja saivat suomalaiset reagoimaan. Reagointi oli perin suomalaista: valtioneuvoston toimesta laadittiin puheenjohtajuuskauden ruokatarjoilua koskevan ohjeistus. Asian huipentumana voidaan pitää keittiömestareiden vierailua hallituksen iltakoulussa. Tällä vaiheella on ollut sekä kotimainen että kansainvälinen ulottuvuus. Sen keskeinen painopiste on ollut raaka-aineiden laadussa ja puhtaudessa. Tämä on erinomaisen hyvä argumentti. Se on hyvä argumentti eurooppalaista taustaa vasten. Euroopan unionille on kehittymässä ruokapolitiikka, johon puhtauden ja laadun perustelu oikein hyvin sopii. EU:n ruokapolitiikan lähtökohtana kansanterveys Euroopan unionin ruokapolitiikan lähtökohtana on kansanterveys ja erityisesti liikalihavuuden vastustaminen. Tämä teema on pinnalla päivittäin, ja eurooppalainen media suorastaan mässäilee liikalihavuudella. Ja eurooppalaiset ovat ottaneet opikseen. Eurobarometrin mukaan 21 % eurooppalaisista on ollut dieetillä viimeisen vuoden aikana. Kuitenkin samaan aikaan ylipainoiseksi itsensä kokee 38 % eurooppalaisista. Suomalaisista näin ajattelee 41 %. Ruokapolitiikalla on myös muita tavoitteita. Siinä on kauppapoliittisia ulottuvuuksia, mutta myös tiedepoliittisia kytkentöjä biotieteiden kautta. Väestön vanhetessa ja elintasosairauksien viedessä yhä suuremman osan terveydenhoidon kustannuksista voi olettaa, että ruokapolitiikasta tulee yhä tärkeämpi osa unionin toiminnassa. Suomesta EU:n ruokapolitiikan suurvalta? Suomessa tulisi katsoa tätä näkökulmaa entistä tarkemmin. Mikä on Suomen panos eurooppalaisen ruokapolitiikan hahmottamiseen ja miten siihen vaikutetaan? Suomen virallisessa ruokapolitiikassa korostuvat terveyspainotukset. Pyrimme myymään itseämme eurooppalaisessa ruokapolitiikassa terveellisen ja luonnonläheisen raaka-aineen tuottajana. Voisiko Suomesta siis tulla EU:n ruokapolitiikan suurvalta? Ruokakulttuuri ja ruokapolitiikka ovat eri asioita, vaikka eroa ei niiden välillä juurikaan Esko Antola tehdä. Euroopan unionilla ei ole omaa ruokakulttuuria, eikä edes pyrkimystä siihen, mikä on erinomainen asia. Ruokakulttuurit Euroopassa ovat selkeästi paikkabrändättyjä. Paikkabrändäys (Place Branding) on ajan termi. Se on sitä myös ruokakulttuurin mielessä. Ruokakulttuurit ovat huomattavan pysyviä ja vaikuttavat myös ruokapolitiikkaan. Kulttuuriset erot säilyvät muutospaineista huolimatta. Kun Eurobarometrin tutkimuksessa kysyttiin ruokavalion muutoksista, kävi ilmi, että Välimeren maissa huomattavasti pienempi osa kansalaisista siirtyi vihanneksia ja hedelmiä sisältävään ruokavalioon kuin esimerkiksi Tanskassa. Vastaavasti vain 32 % latvialaisista ilmoitti siirtyneensä vähempirasvaiseen ruokaan. Tämä tarkoittaa, että ohjeistus enemmän vihanneksia sisältävään ruokavalioon terveydellisistä syistä ei juurikaan iske Välimeren alueella, jossa ruokavalio jo ennestäänkin sisältää niitä. Mutta se kertoo myös sen, että latvialainen ei läskistä luovu. Monikulttuuriseen unioniin on mahdoton kehittää yhtä reseptiä terveyden edistämiseksi. Tästä voi vetää myös sen johtopäätöksen, että terveellinen ruoka eri osissa Eurooppaa merkitsee eri asioita. Terveellisen suomalaisen ruoan oppi on vaikeasti myytävissä. Suomeen ruokakulttuurin maisteriohjelma? Jos haluamme tehdä Suomesta EU:n ruokapolitiikan suurvallan puhtaiden raaka-aineiden tuottajana, siihen ei riitä tämän asian

9 toistaminen. Tarvitsemme siihen strategian. Strategia ei onnistu, ellemme ota askelta puhtaudesta makuun. Raaka-ainepainotteisesta strategiasta tulisi siirtyä makupainotteiseen strategiaan tai niiden kombinaatioon. Ehdottaisin laaja-alaista pohdintaa tästä asiasta. Hyvän lähtökohdan tarjoaa vaikka Sitran raportti Suomi kilpailukykyinen terveellisen ravitsemuksen edelläkävijä. Koulutustakin tarvitaan. Onkohan kukaan miettinyt esimerkiksi ruokakulttuurin maisteriohjelman perustamista? Tässä ohjelmassa koulutettaisiin asiantuntijoita yhdistämään ruoan ympärillä olevat asiat kokonaisuudeksi. Matkailun vuosikymmeniä jatkunut edistäminen Suomessa on varoittava esimerkki ruokakulttuurin edistämiselle. Virallinen edistämisorganisaatio ei tyydytä ketään. Suomalaisen ruoan edistäminen tulisi toteuttaa jollakin muulla tavalla. Sekin vaatisi pohdintaa. Parasta olisi kerätä yhteen alan osaajat laajalla pohjalla. Scandinavian taste olisi vakuuttava brändi Suomalaisen ruokakulttuurin suurin haaste on siirtyä puhtaudesta makuun ja maun korostamiseen. Tässä voisi olla hyödyllistä toimia yhdessä skandinaavisen ruokakulttuurin teeman ympärillä. Paikka ja ruoka kulkevat yhdessä, ruokakulttuurit tunnetaan yleensä paikan tai alueen mukaan. Jospa paikkabrändäisimme makuun nojaavan strategiamme yhdessä Pohjoismaiden kanssa! Meitä yhdistää sama raaka-ainepohja ja samat perinteet. Mutta kaikupohja olisi vallan toinen. Scandinavian taste kuulostaa vakuuttavalta, ja siihen ihmisten mielessä yhdistyy jo tuotteiden alkuperä. Esko Antola Jean Monnet professori Turun yliopisto, johtaja Centrum Balticum Professori Esko Antola puhui ko. aiheesta elintarvikeketjun päättäjien visio- ja uutispäivässä marraskuussa Suomalainen ruokakulttuuri mullistunut 40 vuodessa Suomalainen ruokakauppa on kokenut melkoisen muodonmuutoksen 1960-luvun lopulta lähtien. Tarjonta on monipuolistunut, ruokatottumukset kansainvälistyneet ja ruoanlaitosta tullut suorastaan muodikasta. Kaikki tämä on näkynyt paitsi kaupan hyllyillä, myös ihmisten ruokapöydissä. Ruokatoimittaja Kati Nappa muisteli neljän vuosikymmenen suosikkituotteita, ruokalajeja, trendejä ja aikoinaan eksoottisia uutuuksia Valintatalon 40-vuotistilaisuudessa. Ruuan suuria linjoja ovat olleet aluksi kaupungistuminen, sitten kansainvälistyminen ja lopuksi eksotiikan arkipäiväistyminen. Toinen iso kehityssuunta on ollut ruuan terveellisyys, Nappa tiivistää. Eri vuosikymmenien hittituotteita ovat olleet mm. uunissa paistettu broileri (60-luku), kokonaiset katkaravut (70-luku), valmispizza (80- luku) sekä pestopasta (90-luku). Kaiken kaikkiaan ruokakaupan valikoimat ovat moninkertaistuneet ja samalla suomalaisen ruoan yhtenäiskulttuuri on muuttunut yksilöllisempään ja moniarvoisempaan suuntaan. Ruokakaupan on vastattava hyvin monenlaiseen kysyntään. Ei riitä, että vetoaa suureen enemmistöön, vaan kokonaisuuden on houkuteltava erilaisia ihmisiä ja mieltymyksiä. Esimerkiksi ekologisuus ja eettisyys ovat varmasti vahvoja teemoja tulevaisuuden Valintatalossa, uskoo ketjun johtaja Niclas Ahlbom. Kansainväliset lihatalouden messut: lihanjalostus, pakkaus, markkinointi Tarjoilemme innovaatioita. Frankfurt am Main toukokuuta 2007 kansainvälinen lihatalouden ammattiväki tapaa alansa johtavilla messuilla Frankfurtissa. Yli 850 näytteilleasettajaa esittelee teknologisia uutuuksiaan, tuotteitaan ja palvelujaan. Monipuolisesti ja selkeästi: IFFA kattaa koko jalostusprosessin teurastuksesta ja paloittelusta lihan pakkaamiseen ja markkinointiin. Tervetuloa IFFA-messuille 2007 maailman lihatalouden ykköstapahtumaan! Saksalais-Suomalainen Kauppakamari puh IFFA Anzeige Motiv: Industrie Kehittyvä Elintarvike 88x257mm/ssp CMYK CD-ROM jk: DU: Finnland

10 Ruoka-annos yhdelle lautaselle n Kello lähentelee kahtatoista. Mahassa murisee niin, että työtoveri luulee karhun karanneen Korkeasaaresta. Aamiaisesta alkaa olla jo reilu viisi tuntia aikaa, sillä aamuisin lasten raahaaminen päiväkotiin tuo lisämutkan matkaan. Selaan netistä työpaikkaruokalan kotisivuja ja kuola herahtaa vaahtoavana suupieleen tänään lihapullia ja perunamuusia! Käytän aktiivisesti viimeiset energian rippeekuva Mikko Mäntyniemi Kolumni Kolme keihäänkärkeä Klusterin visiota lähdetään toteuttamaan kolmen keihäänkärjen avulla: Terveyttä ylläpitävien ja edistävien elintarvikkeiden kehittäminen ja tuotteistaminen. Keskitytään kotimaisen raakaaineen hyödyntämiseen, pro- Elintarvikekehityksen osaamis- Käytännönläheinen työkalu sessien ja pakkausten kehittämiseen sekä hyvinvointisairaheinen työkalu tutkimustiedon keskusohjelma on käytännönläuksien ennalta ehkäisyyn elintarvikekehityksen keinoin. palveleviksi tuotteiksi ja palve- siirrossa elintarviketeollisuutta Kuluttajan hyvinvoinnin edistäminen elintarvikealan palveneet kaikki keskeiset suomalailuiksi. Ohjelmaan ovat sitoutuluiden kautta. Keskitytään set tutkimuslaitokset: Helsingin, elintarvikemarkkinoiden tuntemuksen lisäämiseen, kulutopistot, MTT ja VTT. Tämän li- Kuopion, Turun ja Vaasan ylitajan odotusten tunnistamiseen jatkuvasti säksi ohjelman avulla tavoite- pirstaloituvasni pieneen kyynärpäätekniikkaan, jotta pääsen linjastolle ennen suurempaa vierailijaryhmää. Lautanen käteen ja lihapullien tuoksu jo saavuttaa sieraimeni AAAH RUOKAA! Mutta mitä! Max kuusi lihapullaa/annos! Ovatko keittäjällä määrärahat lopussa? Noh, laskeneeko kukaan kassalla, jos otan vahingossa yhden ylimääräisen. Sudennälkäiselle, jolla karhu murisee mahassa, ei varmasti kukaan edes uskalla sanoa vastaan, kun silmät etsivät jo vapaata istumapaikkaa rauhalliselle mättöhetkelle. Ohitan salaattipöydän kiireisesti ja otan pikkulautaselle muodon vuoksi hieman salaattia enhän minä sentään mikään juntti ole, ja salaatit keventävät ateriaa! Aloita salaatista Kuulostaako tutulta? Kun edellisestä ateriasta on kulunut riittävästi aikaa, nälkä kasvaa ja oikeaoppisen aterian koostaminen unohtuu. Mitä ihminen ottaa nälkäisenä ensimmäisenä, sitä hän ottaa eniten. Siksi olisi syytä rakentaa linjasto siten, että aloitetaan salaatista ja lopetetaan energiapitoisempiin ruokiin. Lisäksi jo silmämääräisellä arvioinnilla lautasta katsellessaan ihminen arvioi sitä, tuleeko hän annoksesta täyteen vai ei. Entäpä kun ne salaatit ja raasteet kerätään usein erilliselle pikkulautaselle? Tilaa oikealle ruoalle jää melkoisesti, ja jos suurelle lautaselle laittaa vain neljä lihapullaa ja kauhallisen muusia, niin kyllähän se vähän nökölle näyttää. Helppo tapa hallita painoaan ja opetella syömään monipuolisemmin on noudattaa yhden lautasen politiikkaa. Ensimmäisenä siis linjastolla iso lautanen käteen ja rehupuolelle lautasta täyttämään! Tämän jälkeen tilaa lihapullille ei enää olekaan niin paljoa. Melkoinen taituri saa olla, jos pystyy kasaamaan neljännekselle seitsemää lihapullaa! Ja jos linjasto on rakennettu juuri päinvastoin, niin tuskin kukaan sinua tulee haastamaan oikeuteen siitä, että kierrät sitä hieman erikoisella tavalla. Kilot tippuvat, ähkyolo on muisto vain, ja työpäivän jaksaa vaivattomasti loppuun saakka. Tästä pitäisi tehdä uusi ilmiö kaikissa työpaikkaruokaloissa! Hanna Partanen ravitsemusasiantuntija Elintarvikeala mukaan uuteen osaamiskeskusohjelmaan n Elintarvikeala on mukana uudessa, vuosina toteutettavassa osaamiskeskusohjelmassa Elintarvikekehityksen klusteriohjelman toteuttajana. Klusterimallinen ohjelman suunnittelu ja toteutus on uutta verrattuna aiempaan. Sillä haetaan lisää tehokkuutta ja voimaa osaamisen siirtoon. Osaamiskeskusohjelmaa toteutetaan kaikkiaan 13 klusterissa, joista elintarvikeklusteriin kuuluu neljä toteuttavaa osaamiskeskusta: Foodwest Oy (Seinäjoki), Funktionaalisten Elintarvikkeiden Kehittämiskeskus (Turku), Teknia Oy (Kuopio) ja Viikki Food Centre (Helsinki). Elintarvikekehityksen klusterin visiona on kehittää suomalaista elintarviketeollisuutta panostaen terveellisten ja turvallisten elintarvikkeiden kehittämiseen tunnistamalla kuluttajien odotukset ja hyödyntämällä kansainvälistymisen mahdollisuudet. Ohjelma pureutuu alan kilpailukyvyn kannalta keskeisiin osiin yrittämättäkään olla kaikkea syleilevä ameeba. sa kulutuskentässä sekä ravitsemis- ja ruokapalveluiden kehittämiseen. Riskienhallinnan ja turvallisuuden kehittäminen koko elintarvikeketjussa. Keskitytään suomalaisen elintarviketeollisuuden johtavan aseman säilyttämiseen ja edelleen kehittämiseen sekä patogeeniriskien hallinnan kehittämiseen koko ketjussa. taan erittäin laaja kansainvälinen tutkimuslaitosverkosto. Osaamiskeskusohjelma on erityisesti käytännönläheinen työkalu. Toimijat haluavat varmistaa ohjelman toimivuuden yrityskehityksen keskeisenä moottorina. Tätä silmällä pitäen tullaan lähestymään kevään ja kesän aikana elintarvikeyrityksiä ja yritysryhmiä ohjelman sisällön ja sen tarjoamien mahdollisuuksien esittelemiseksi ja yritysten tarpeiden tunnistamiseksi. Tältä pohjalta rakennetaan yhteistyössä eri osapuolien kanssa ne toteutustavat, jotka tuottavat parhaat tulokset annetuille tavoitteille. Jukka Lähteenkorva johtaja Foodwest Oy jukka.lahteenkorva@foodwest.fi 10

11 Puheenvuoro Suomi kiehtova ruokamaa n Ruokaan liittyvä kulttuurinen käsitys suomalaisuudesta on syntynyt kulttuuristen ja poliittisten prosessien seurauksena. Maamme gastronominen omakuva on muodostunut osana poliittista ja kulttuurista suomalaisuuden rakentamista. Aikamme keskustelu ruoan suomalaisuudesta on vaikeaa, koska sen taustalla oleva yhteiskunnallinen ja sosiaalinen tilanne ei ole selkeä. Suomi on muuttunut viime vuosikymmenten aikana, samoin ovat muuttuneet ruokatottumukset maatalousvaltaisesta moderniin urbaaniin syömiseen. Muutto kasvukeskuksiin on sekoittanut alueellisen ruokaperinteen. Kulutuserot ovat tasaantuneet; samaa ruokaa syödään maan eri osissa, maalla ja kaupungissa. Vaurauden lisääntyessä uudet ongelmat ovat ajankohtaisia: niukkuuden aiheuttamat sairaudet ovat vaihtuneet yliravitsemuksen aiheuttamiin elintasosairauksiin. Ruoka- ja terveysvalistuksella on Suomessa pitkät perinteet. Perinteisten ruokatottumusten muuttamisella on kansanterveysajattelussa olennainen osa. Kaupungistuminen ja elämäntapojen sirpaloituminen on tuonut uusia sävyjä kotiruoan asemaan. Kotona tehtävän ruoan ja yhteisten aterioiden määrä on vähentynyt samalla kun Suomelle tyypillinen koulu- ja työpaikkaruokailu on yleistynyt. Monikulttuurisuus näkyy siinä, miten hyvin vieraat ruokavaikutteet on omaksuttu osaksi arkipäivän syömistä. Arkiruoka näyttää usein toiselta kuin Suomi-kuvan ruokasuomalaisuus. Vaikutteita on omaksuttu eri suunnilta. Ongelma onkin, miten ruoan suomalaisuus tänään määritellään. Saako suomalaisinta ruokaa kotona, mökillä vai presidentin illallisilla? Onko pizza korvannut ruisleivän, oliiviöljy voin? Monissa maissa talonpoikaiskeittiö on yhä arvostettu Suomalaisena ruokana tarjoillaan edelleen maakunta-, perinne- ym. ruokia tavalla, jolla ei juuri ole kosketuskohtaa siihen, mitä me suomalaiset arkena syömme. Ruokakulttuurimme on epävarma sosiaalisesta taustastaan. Monissa maissa, kuten Espanjassa, Italiassa, Saksassa, Unkarissa tai Ruotsissa arvostetaan edelleen talonpoikaista keittiötä. Tai parhaat tarjottavat ovat siirtyneet säätyjen pöydistä kaikkien omaisuudeksi. Näin on ollut Ranskassa ja Venäjällä. Siirtomaatausta leimaa käsityksiä hyvästä ruoasta esimerkiksi Alankomaissa ja Englannissa. Ruoka on kytkenyt suomalaiset maaseutuun. Kaupungistuminen ja elämäntapojen sirpaloituminen ovat jättäneet jälkensä. Elintason noustessa uudet teemat ovat ajankohtaisia. Funktionaalinen ruis tai kolesterolia alentava maitotuote ovat suomalaisen tuotekehityksen tuloksia. Jotain on säilynytkin: me suomalaiset olemme tunnettuja vieraanvaraisuudestamme. Kun väkeä tulee kylään, pöytään pannaan parasta. Kahvikutsujen rinnalle on tullut muita nykyelämään sopivia, usein alkoholin kuorruttamia vieraanvaraisuuden muotoja. Kun ei saatu eurooppalaista elintarviketurvallisuusvirastoa, voitaisiin ponnistella kotimaisen ruokakeskuksen puolesta. Se toimisi ruokatiedon vaalijana ja perinnetiedon keruupisteenä, informaatiokeskuksena ja edistäisi suomalaisen ruoan vientiä. Mallia voi ottaa Luston metsämuseosta ja metsätietokeskuksesta, suomalaisen kirjallisuuden edistämiskeskuksesta ja Heurekasta. Keskuksen tulee olla paikka, jossa kylläinenkin viihtyy. Laura Kolbe Euroopan historian professori Helsingin yliopisto Kuva Helsingin yliopisto/av-yksikkö Lukijalta Fennobon Oy jatkaa suomalaisen ksylitoliosaamisen kehitystä n Lehden viime numerossa oli Aki Alangon artikkeli purukumista ( Purukumi jo vanha jauhettava, KE 6/06). Ansiokas katsaus purukumin ja ksylitolin historiaan päättyi toteamukseen siitä, että suomalaisen ksylitolipurukumin tarina loppui, kun Jenkki myytiin ulkomaille ja sen valmistus Suomessa lopetettiin viime vuonna. Suomalaista ksylitolipurukumia valmistaa kuitenkin edelleen Fennobon Oy, joka on ollut täysksylitolipurukumien ja muiden terveysvaikutteisten laatupurukumien edelläkävijä jo vuodesta Fennobonin Xyli- Dent-purukumien osuus Suomen purukumimarkkinoista on nykyisin vajaa 10 %, ja tuotteet ovat saatavilla kaikista isoista päivittäistavarakaupoista. Fennobonin ksylitolipurukumeissa ksylitolipitoisuudet ovat markkinoiden huippua, ja etenkin ksylitolin hyvin tuntevat suomalaiset osaavat arvostaa ja hakea purukumissa myös laatua. Suomalaiset arvostavat elintarvikkeissa myös kotimaisuutta, mikä onkin näkynyt Fennobonin voimakkaana kasvuna sen tultua ainoaksi aidon suomalaisen ksylitolipurukumin valmistajaksi. Miska Kuusela toimitusjohtaja Fennobon Oy Päivittäistavarakaupalle yhteinen omavalvonnan tietopankki Päivittäistavarakauppa ry on perustanut internetiin sähköisen tietopankin kauppojen omavalvonnan tehostamiseksi. Tietopankin on tarkoitus palvella myymälöitä, ketjuja ja kaupan keskusyksiköitä. Tavoitteena on, että tietopankki on kaikkien PTY:n jäsenkaupparyhmän käytössä vuoden 2007 loppuun mennessä. Jokainen myymälä saa tietopankkiin omat sivunsa ja käyttäjätunnuksensa. Myymälät voivat tehdä omavalvontakirjauksensa sähköiseen tietokantaan ja seurata omavalvontaansa internetin kautta. Myös ketjuissa saadaan ajantasaista tietoa myymälöiden omavalvonnasta. Järjestelmästä voidaan muodostaa raportteja, jotka kertovat kokonaiskuvan esimerkiksi myymälän lämpötilanhallinnasta tai asiakaspalautteiden käsittelystä. Tietopankkiin voidaan kytkeä kaupparyhmäkohtaisia sähköisiä järjestelmiä kuten automaattisia lämpötilanseurantajärjestelmiä sekä myymälöissä usein tuotteiden tilaamiseen käytettyjä käsipäätteitä. Kuluvana vuonna tehtävässä jatkohankkeessa tietopankki on tarkoitus avata viranomaisten käyttöön, jolloin valvontaviranomaiset pääsevät hyödyntämään myymälöiden omavalvontatietoja tarkastuksissaan sekä tallentamaan esimerkiksi tarkastusraportteja yhteiseen tietokantaan. Omavalvonnan tietopankin toteutti PTY ja kaupparyhmät yhteistyössä Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran sekä kuntien terveysvalvontaviranomaisten kanssa. Hanke oli osa maa- ja metsätalousministeriön ylläpitämää elintarviketalouden kansallista laatustrategiaa. Lisätietoja: Päivittäistavarakauppa ry, asiamies Anna Savisalo p , 11

12 Maito taas kunniaan Puheenvuoro n Suomalainen Lääkäriseura Duodecim järjesti juhlasymposiumin Tieteestä terveyttä 125-vuotisen toimintansa kunniaksi. Arvostettu ravitsemusasiantuntija, professori Jussi Huttunen yllätti varmasti monet todeten puheessaan maidon suojaavan sydäntaudilta. Takariviltä näytti siltä kuin tunnelma salissa olisi valpastunut, tiivistynyt. Mistä nyt oikein on kysymys? Vuosikymmenien aikana maito, erityisesti sen sisältämä rasva, on tuomittu sydänterveyden haitaksi. Kuitenkaan pätevää tieteellistä näyttöä maitorasvan, saati maidon suorasta yhteydestä sydänsairastuvuuteen tai -kuolleisuuteen ei ole koskaan ollut olemassa. Maidon ja maitorasvan vastainen todistusketju on välillinen ja monipolvinen. Sen mukaan maito sisältää rasvaa, joka on kovaa tyydyttynyttä eläinrasvaa. Tyydyttynyt eläinrasva taas lisää veren kokonaiskolesterolia. Kolesteroli tukkii verisuonia, mikä puolestaan lisää sydänsairauksien riskiä. Suurentunut riski merkitsee suurentunutta sydänsairastuvuutta ja -kuolleisuutta. Tämä yleistävä, välillinen todistusketju tunnetaan rasvahypoteesina, joka ideoitiin 1900-luvun puolivälissä. Rasvahypoteesi sisältää faktaa, mutta myös fiktiota ja jopa virheellisyyksiä. Runsaat 50 vuotta sitä on koetettu todistaa oikeaksi. Turhaan. Maitorasvan haitallisuus on kuin keisarin uusi vaate. Tarpeeksi sitä toistamalla kaikki ovat alkaneet uskoa siihen. Todellisuus on hämärtynyt. Mutta mitä nyt sitten on tapahtunut? Miksi asiantuntijoiden kannanotot ovat tulleet vältteleviksi ja mielipiteet alkavat muuttua? Viimeaikaiset tutkimukset antavat tähän vastauksen. Maitorasva suojaa infarktilta Englantilaisen professori Elwoodin arvostettu tutkijaryhmä (Elwood ym. 2004a) on ns. Cearphilly-tutkimuksessa seurannut miesten maidon käyttöä ja sydänsairastuvuuden ja aivohalvausten ilmaantumista runsaan 20 vuoden ajan. Maidon, mikä nykysuomalaisittain katsottuna on Englannissa ollut rasvaista, käyttö vähensi heidän tutkimuksessaan merkittävästi sairastuvuutta. Sama tutkijaryhmä (Elwood ym. 2004b) kokosi kaikki maidon käyttöä ja em. sairauksien välistä suhdetta selvittäneet tutkimukset. Yhteensä kymmenestä tutkimuksesta vain yksi osoitti, että maito lisäisi sydänsairastavuutta. Yhdeksän tutkimusta ei yhteyttä osoittanut tai osoitti maidon suojaavan ko. sairauksilta. 12 Kuva Maito ja Terveys ry, Studio Piquant/ Antti Hallakorpi Ruotsalaiset ja norjalaiset tutkimukset ovat kuitenkin antaneet kovimman iskun maitorasvan haittakäsitykselle. Professori Vessbyn ryhmä (Warensjö ym. 2004) on Ruotsissa kehittänyt täsmämenetelmän maitorasvan käytön mittaamiseksi. Lehmän pötsikäymisessä syntyy maidolle ominaisia, parittoman hiililuvun rasvahappoja, pentadekaani- ja heksadekaanihappoa. Näiden kertyminen ihmisen rasvavarantoon, esimerkiksi veren rasvoihin tai rasvakudokseen kertoo, paljonko maitorasvaa henkilö on syönyt. Vessbyn ryhmä on mitannut näiden maidolle tyypillisten rasvahappojen pitoisuuden ensimmäisen infarktin saaneiden ja terveiden verrokkihenkilöiden veren rasvoista. Terveillä verrokeilla oli näitä happoja merkitsevästi enemmän kuin infarktipotilailla eli terveet olivat syöneet maitorasvaa merkitsevästi enemmän kuin infarktin saaneet potilaat. Norjalaisen professori Pedersenin tutkijaryhmä (Biong ym. 2006) on tutkimuksissaan päätynyt samaan tulokseen. Terveet henkilöt olivat syöneet maitorasvaa merkitsevästi enemmän kuin infarktipotilaat. Yhteenvetona näistä vakuuttavista tutkimuksista voi todeta, että maitorasva tai ainakin jokin maitorasvan käyttöön aivan saumattomasti liittyvä ravinto- tai elämäntapatekijä suojaa infarktilta. Edellä olevia tutkimustuloksia on erittäin vaikea kiistää. Kansaneläkelaitoksen Setti-tutkimuksen (Pietinen ym. 1997) kokoamassa, kaikki aikaisemmat tärkeät seurantatutkimukset kattavassa katsauksessa on osoitettu, että rasvahypoteesia koskevat tulokset ovat täysin ristiriitaiset. Setti-tutkimuksen oma kokeellinen osa kumosi hypoteesin. Laajin koskaan tehty ravinnon ja sydänterveyden välistä suhdetta koskeva, juuri julkaistu, yli naiseen kohdistunut tutkimus (Halton ym. 2006) osoittaa, ettei eläinrasva ole yhteydessä sydänkuolemiin. Tuore tutkimustulos Kreikasta (Kontogianni ym. 2006) osoittaa maidon suojaavan sydänsairauksilta riippumatta erilaisista kliinisistä, elämäntapa- ym. muuttujista. Kokonaiskolesteroli ei ennusta yksilön riskiä Rasvahypoteesi väittää keskeisesti, että kohonnut kokonaiskolesteroli ennustaisi infarktin ilmaantumista. Kuitenkin kuuluisassa Framinghamin tutkimuksessa (Castelli 1996) kuin myös useassa suomalaisessa tutkimuksessa (Immonen-Räihä 1992, Lehto ym. 1992, Airaksinen ym. 1994) on yhtäpitävästi osoitettu, että infarktipotilaiden veren kokonaiskolesterolipitoisuus on sama tai jopa pienempi kuin terveiden verrokkihenkilöiden. Kokonaiskolesteroli ei erottelekaan henkilöitä infarktisairastuvuuden suhteen. Kolesterolilääkitystä tai esimerkiksi ns. ravitsemushoitoa ei ole mitään syytä aloittaa, jos muutoin terveen henkilön ainoana oireena on nykysuosituksen mukainen kohonnut kolesterolipitoisuus eli yli 5 mmol/l. sdldl-partikkelien määrä on parempi indikaattori Merkityksensä menettäneen kokonaiskolesterolin sijalle rasvahypoteesissa on nyt nostettu kokonaiskolesterolin ns. paha osa, LDL-kolesteroli. Todellisuudessa myös LDL-kolesteroli jakautuu pienemmiksi osasiksi, joista nykykäsityksen mukaan pienikokoinen, tiivisrakenteinen fraktio (sdldl) on pahaa ja yhteydessä lisääntyneeseen infarktiriskiin (Austin ym. 1988, Williams ym. 2003). Suurikokoinen, vähemmän tiiviin rakenteen omaava LDL-osa on sitä selkeästi haitattomampi. Yksilön LDL-kolesterolin rakenneprofiili, suurten ja pienten partikkelien suhde, on riippuvainen perimästä ja eräistä ympäristötekijöistä kuten ravinnosta. Perimällemme emme vielä nykykäytännöin voi mitään. Nauttimamme ravinnon voimme sen sijaan valita. Jälleen kerran em. ruotsalaiset tutkijat (Sjögren ym. 2004) kulkevat kehityksen kärjessä. He ovat osoittaneet, että maitorasvan nauttiminen johtaa LDL-profiiliin, missä pienten, tiheiden pahojen sdldlpartikkelien osuus on pieni. Olisiko tässä syy maitorasvan sydäntä suojaavaan vaikutukseen?

13 Maito- ja eläinrasvan haitallisuus ei perustu vankkaan tieteelliseen näyttöön. Nyt pitäisi pohtia rehellisesti, miksi kilvan rasvan kulutuksen vähenemisen ja laadullisen muutoksen kanssa väestö on samanaikaisesti lihonut ja aikuistyypin diabetes on lisääntynyt? Sydänkuolleisuuden myönteinen väheneminen on hidastunut ja satunnaisesti jopa kääntynyt nousuun samanaikaisesta kolesterolilääkityksen rajusta lisääntymisestä, nopeasta hoitoonohjauksesta, pallolaajennuksista ja ohitusleikkauksista huolimatta. Kari Salminen Kirjoittaja on toiminut mm. tutkimusjohtajana Elintarviketeollisuusliitossa ja Valiossa sekä dosenttina Helsingin yliopistossa, dosenttina ja professorina Turun yliopiston Terveyden biotieteiden opetusohjelmassa. Viitteet saatavissa kirjoittajalta: Uusimmat ideat ja maukkaimmat tuotteet Quest International aromit Maataloustutkimuksen ykkössija kertoo kansainvälisestä laadusta Suomen Akatemian julkaiseman tuoreen analyysin mukaan Suomi sijoittuu ensimmäiseksi maataloustieteiden tutkimuksessa. Finnish Science in International Comparison: A Bibliometric Analysis -raportissa vertaillaan Suomen ja muiden OECD-maiden tutkimuksen tuloksellisuutta, näkyvyyttä, vaikuttavuutta ja laatua julkaisutoimintaan perustuen. Suomen maatalousalan julkaisuihin viitattiin 56 % enemmän kuin OECD-maiden alan julkaisuihin keskimäärin. Suomea seuraavat Islanti, Tanska, Iso-Britannia, Norja, Ruotsi ja Alankomaat. Perää pitävät Turkki, Unkari ja Puola. Suomi on tasaisen hyvä kaikissa maataloustieteissä: eniten yli keskiarvon, 59 %, elintarvike- ja ravitsemustieteissä. Suomen Akatemian vertailu tehtiin tieteenaloittain. Kokoonsa nähden Suomi on yksi suurimpia julkaisijoita. Suomen tiede on laadukkaampaa kuin teollisuusmaissa keskimäärin. Tieteenaloista maataloustieteet ja lääketieteet ovat muiden maiden tasoa merkittävästi korkeammalla. Julkaisu (pdf 15/06) löytyy Akatemian verkkosivuilta osoitteesta Koko kansan terveystietopankki Ajankohtaista ja luotettavaa terveystietoa löytyy nyt kattavasti internetiin kootusta Terveyskirjastosta. Sitra on ostanut 40-vuotisjuhlansa kunniaksi Duodecimin Terveyskirjaston sisällöt kaiken kansan ulottuville vuoden 2007 loppuun saakka. Sähköiseltä -sivustolta löytyvä tieto on luotettavaa, helposti ymmärrettävää ja maksutonta. Sivuilta löytyy maksuttomana lähes kaikki, mitä kansalaisen tarvitsee tietää terveydenhoidosta, sairauksista ja lääkkeistä. Terveyskirjasto tarjoaa kansalaisten käyttöön myös runsaasti luotettavaa ravitsemustietoa. Tietoa löytyy kattavasti niin allergioista, lihavuudesta kuin syömishäiriöistäkin. Omat lukunsa löytyvät myös vauvojen ja lasten ravitsemukseen liittyvistä aiheista. Lisätietoja: We create what captivates Oy Biofincon Ab PL 22,15141 LAHTI Tilaukset Elintarviketeollisuusliitto edistää elintarvike teollisuuden toimintaedellytyksiä ja arvostusta. Jä sen yri tyksemme kattavat yli 90 prosenttia elin tarviketeollisuuden tuotannosta Suomessa. Elintarviketeollisuus on maamme neljänneksi suurin teollisuudenala. Haemme tutkimus- ja lainsäädäntöyksikköömme ELINTARVIKEASIANTUNTIJAA Edellytämme henkilöltä elintarvikealan korkeakoulututkintoa. Elintarvikehygienian ja ravintofysiologian tiedot ovat tehtävässä avuksi. Kielitaitona edellytämme englannin hyvää hallintaa ja vähintään kohtuullista ruotsin osaamista. Lisätietoja tehtävästä antaa johtaja Seppo Heiskanen, puhelin (09) Elintarviketeollisuudesta ja Elintarviketeollisuusliitosta lisätiedot: Hakemukset palkkatoivomuksineen 7.3. mennessä osoitteeseen irmeli.peltola@etl.fi tai Elintarviketeollisuusliitto / Irmeli Peltola, PL 115, Helsinki. Elintarviketeollisuusliitto ry Pasilankatu 2, PL 115, HELSINKI Puh. (09) Fax (09) info@etl.fi 13

14 Ravitsemustieteen merkkivuosi Helsingin yliopistossa n Tänä vuonna tulee kuluneeksi 60 vuotta siitä, kun Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan perustettiin ravintokemian professuuri ja ravintokemian laitos. Aina 1980-luvulle asti laitos oli maan ainoa alan korkeakouluopetusta antava ja ravitsemustieteellistä tutkimusta suorittava yksikkö. Vuonna 1973 laitoksen ja oppiaineen nimi muutettiin ravitsemustieteeksi, kun siihen aiemmin sisältynyt elintarvikealan opetus oli irtautunut omiksi tutkintoaineikseen. Viimeisin muutos ravitsemustieteen asemassa tapahtui 1992, jolloin yliopiston laitosten määrää vähennettiin hallinnon tehostamiseksi. Nykyään ravitsemustiede on yksi pääaine soveltavan kemian ja mikrobiologian laitoksessa, jossa ravitsemustieteen opettajia ja tutkijoita työskentelee noin 25. Professori Marja Mutanen on oppiaineen vastaava professori. Tähtäimenä laaja-alaisuus ja monipuolisuus Helsingin yliopistossa ravitsemustieteen koulutus on aina tähdännyt alan laajaan ja monipuoliseen hallintaan. Nykyisen kaksiportaisen tutkintojärjestelmän puitteissa ravitsemustieteen pääaineopiskelijat erikoistuvat maisteriopinnoissaan kansanravitsemuskysymyksiin, fysiologiseen ravitsemukseen tai ruokapalvelujen johtamiseen. Erityisosaamista täydennetään sopivilla sivuaineopinnoilla. Ravitsemustiede on erittäin suosittu oppiaine, joten suuresta hakijamäärästä valitut opiskelijat ovat motivoituneita ja monipuolisesti lahjakkaita. Ravitsemustieteellisessä tutkimuksessa ovat aina heijastuneet tieteen kehitys ja kulloinkin keskeiset ihmisen hyvinvointiin ja terveyteen liittyvät kysymykset. Nykyisistä tutkimusaloista laajimpia on jo vuonna 1980 alkanut epidemiologinen seurantatutkimus ravinnon ja sepelvaltimotaudin yhteyksistä. Ihmisillä toteutettavia kontrolloituja ruokavaliokokeita edustavat rasvahappojen aineenvaihduntaa ja kasviperäisten yhdisteiden fysiologisia vaikutuksia tutkivat hankkeet. Kokeellisin ja molekyylibio- Kuva Helsingin yliopisto, Soveltaman kemian ja mikrobiologian laitos logisin menetelmin tutkitaan kalsiumin, fosfaatin ja D-vitamiinin vaikutuksia luustoon sekä ravinnon merkitystä paksusuolisyövän synnyssä ja estossa. Ravitsemustieteen alalla uutta tietoa kertyy nopeasti ja alan perinteinen kenttä on laajentunut ennalta arvaamattomille alueille. Helsingin yliopiston ravitsemustieteen opetuksessa ja oppimisessa tavoitteena on jatkuvasti nojautua tuoreimpaan tutkimukseen perustuvaan tietoon. Leena Räsänen ravitsemustieteen professori Helsingin yliopisto puh. (09) Ravitsemustieteen opiskelijat ovat tekemässä ryhmätyötä Viikin kampuksella. A jankohtaista Kärkeen pääseminen edellyttää erikoistumista 14 n Suurimpia haasteita tulevaisuuden Suomessa on laaja-alaisesta ja monipuolisesta perusosaamisesta huolehtiminen niin, että Suomi on samalla kansainvälisessä kärjessä ydinosaamisaloilla. Elinkeinoelämän keskusliitto EK odottaa konkreettisia toimia Suomen korkeakoulu- ja tutkimuslaitosrakenteen uudistamiseksi. Tämä käy ilmi Kohti kansainvälistä huippututkimusta, EK:n tutkimuspoliittiset linjaukset -raportista. Raportti linjaa koko joukon suosituksia, ehdotuksia ja kannanottoja: Suomalaisen järjestelmän hajanaisuus ja pienimuotoisuus eivät anna riittäviä edellytyksiä huipputason tutkimukselkopuolisten hallituksen jäsenten osuutta lisättävä vähintään puoleen hallituksen jäsenten kokonaismäärästä. Valtion tutkimuslaitosten rooli innovaatiojärjestelmässä on epäselvä. Tutkimuslaitosten koko, viranomaistehtävien määrä, tutkimusintensiteetti ja ulkopuolisen rahoituksen osuus vaihtelevat huomattavasti. Tutkimuslaitosten ja yliopistojen välisessä toiminnassa sekä myös tutkimuslaitosten kesken on päällekkäisyyttä. Myöskään yhteistyö yritysten kanssa ei ole riittävää. Ministeriöiden tulisi kehittää tutkimuslaitoksiin liittyvää yhteistyötä ja kannustaa tulosle ja siihen perustuvalle opetukselle. Kärkeen pääseminen edellyttää tutkimusorganisaatioiden erikoistumista omiin vahvuusaloihinsa. Opetusministeriön on otettava johdonmukainen, aktiivinen rooli yliopistojärjestelmän uudistamisessa yhdessä yliopistojen kanssa. Nykyinen kova kilpailutilanne edellyttää korkeakouluilta myös tiivistä yhteistyötä ja tarvittaessa yhdistymistä. Myös kansainvälistä yhteistyötä on vahvistettava systemaattisesti. Yliopistojen hallitusten ja rehtorien toimivaltaa tulisi lisätä. Hallituksien kokoonpanoa olisi supistettava ja yliopiston ulohjausprosessin avulla uudistusten toteuttamiseen. Tulevaisuudessa valmistuvista tohtoreista merkittävä osa työllistyy muualle kuin perinteiseen akateemiseen tutkimustyöhön. Tästä syystä tarvitaan tohtorikoulutuksen tarjoamien työelämävalmiuksien kehittämistä. Tohtorikoulutuksen mitoitusta on arvioitava kriittisesti. Yritykset tarvitsevat kuitenkin pääosin ammatillisen koulutuksen saaneita henkilöitä.

15 Uusi ravitsemus- ja terveysväiteasetus tuo muutoksia pakkausmerkintöihin ja markkinointiin EU:n ravitsemus- ja terveysväiteasetus on astunut voimaan, ja sitä aletaan soveltaa Nopeimmin asetus vaikuttaa tuotteiden ravitsemusväitteisiin ja markkinointiin sekä tiettyihin pakkausmerkintöihin kuten ravintoarvomerkintöihin. Terveysväitteiden arviointi on käynnistymässä, ja Eviran selvitys terveysväitteiden käytöstä Suomessa on valmistunut. n Ravitsemus- ja terveysväiteasetuksen (1924/2006/EY) tarkoituksena on luoda yhteiset pelisäännöt ja hyväksymiskäytännöt väitteiden käytölle kaikissa EUmaissa. Siinä määritellään, millä edellytyksillä tuotteisiin voidaan liittää ravitsemus- ja terveysväitteitä. Asetuksen siirtymäaikojen jälkeen voi käyttää vain ennakkoon arvioituja väitteitä. Sallituista ravitsemusväitteistä ja niiden käytön edellytyksistä on asetuksessa valmis lista, jota päivitetään tarvittaessa. Ravitsemusväitteiden täytyy olla asetuksen mukaiset alkaen, mutta ennen sitä markkinoille tulleet tuotteet saa myydä loppuun, ei kuitenkaan enää jälkeen. Pakkausmerkinnät tarkentuvat Irtotavaramyyntiä ja ravintolisiä lukuun ottamatta tuotteen ravintosisällön ilmoittaminen pitemmän ravintoarvomerkintämallin mukaan (KTM:n päätös 1993/ 1496, 6, malli 2) on jatkossa pakollista aina, kun tuotteesta tehdään terveysväite. Lisäksi terveysväitteiden käyttö edellyttää, että esimerkiksi pakattujen tuotteiden pakkausmerkinnöissä on maininta tasapainoisen ja monipuolisen ruokavalion ja terveellisten elämäntapojen tärkeydestä sekä tieto siitä, kuinka paljon ja kuinka usein tuotetta on nautittava väitetyn hyödyn saamiseksi sekä mahdolliset varoitusmerkinnät. Viittaukset yksittäisten lääkäreiden ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden suosituksiin ovat kiellettyjä. Kiellettyä on myös esittää, että tuotteen nauttimatta jättämisellä voi olla terveysvaikutuksia tai viitata elintoimintojen muutoksiin, jotka voisivat herättää pelkoa kuluttajassa. Viittaukset painonpudotuksen nopeuteen tai määrään eivät ole sallittuja. Väitteet eivät myöskään saa rohkaista elintarvikkeen liialliseen kulutukseen tai saattaa epäilyksenalaiseksi muiden elintarvikkeiden turvallisuutta tai ravitsemuksellista riittävyyttä. Pakkausmerkintöjen ja markkinoinnin täytyy olla asetuksen mukaiset alkaen. Kuluttajan harhaan johtaminen ja viittaukset siihen, että tuote voisi ehkäistä, hoitaa tai parantaa sairauksia, ovat olleet tähänkin asti kiellettyjä. Ne ovat kiellettyjä jatkossakin. Väitteiden arviointi käynnistymässä Jos väite liittyy sairauden riskin vähentämiseen tai lasten terveyteen tai kehitykseen, väitteestä täytyy jättää hyväksyntää koskeva hakemus Elintarviketurvallisuusvirasto Eviraan tai jonkin muun maan toimivaltaiselle viranomaiselle. Hakemuksen sisällöstä on kuvaus asetuksessa. Lisäksi komissio ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen antavat myöhemmin tarkempia ohjeita. Sairauden riskin vähentämiseen sekä lasten kehitykseen ja terveyteen liittyville väitteille ei ole asetuksessa siirtymäaikoja. Yleisesti hyväksyttyyn tieteelliseen näyttöön perustuvia väitteitä, jotka liittyvät kasvuun, kehitykseen ja elimistön toimintaan, psykologisiin toimintoihin ja käyttäytymiseen, laihtumiseen, painon kontrollointiin, näläntunteen vähenemiseen, kylläisyydentunteen lisääntymiseen tai ruokavalion energiasisällön vähentymiseen, kerätään kansallisten viranomaisten toimesta. Evira on kerännyt näitä väitteitä ja niiden tutkimusnäyttöä keväästä 2006 lähtien, ja raportti tuloksista löytyy viraston kotisivuilta. Kansallisen väitelistan työstäminen kauppa- ja teollisuusministeriön johdolla on käynnistymässä. Lista toimitetaan komissioon mennessä. Komissio julkaisee hyväksytyt väitteet ja niiden käytön edellytykset viimeistään Sirpa Sarlio-Lähteenkorva ylitarkastaja Elintarviketurvallisuusvirasto Evira Sirpa.sarlio-lahteenkorva@ evira.fi Lisätietoa terveysväitteistä ja tehdystä terveysväitekyselystä löytyy Eviran kotisivuilta osoitteesta: > Elintarvikkeet > Valvonta ja yrittäjät > Terveysväitteet 15 Kuva Hannu Korhonen, MTT/ETL arkisto

16 EFSA ja elintarviketurvallisuusviranomaiset suunnittelivat yhteistyön lisäämistä Euroopan johtavat elintarviketurvallisuusasiantuntijat kokoontuivat marraskuun lopussa Helsingissä Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen EFSAn neuvoa-antavan foorumin merkeissä. Kokousta isännöi Evira. n Foorumi sopi kokouksessaan Euroopan unionin jäsenvaltioiden yhteistyötä ja verkottamista koskevasta menettelytavasta. Foorumin käynnistämien hankkeiden tavoitteena on lisätä tieteellisen tiedon vaihtoa ja luoda eurooppalaisia tietokantoja, jakaa parhaiksi havaittuja riskinarviointikäytäntöjä, kehittää yhdenmukaisia riskinarviointimenetelmiä sekä yhtenäistää keskinäistä riskiviestintää. EFSAn toiminnanjohtaja Catherine Geslain-Lanéelle kertoi jäsenvaltioiden ja EFSAn yhteistyön ja verkottumisen edistämisen olevan hänen ensimmäinen prioriteettinsa. Täältä Suomesta ja eri puolilta Eurooppaa löytyy riskinarviointiin liittyvää tieteellistä osaamista ja merkittävää kokemusta. Toimimalla aiempaa läheisemmin ja yhtenäisemmin kansallisten viranomaisten kanssa käyttäen samalla hyväksi parhaita käytäntöjä ja harmonisoituja menetelmiä EFSA ja jäsenvaltioiden omat laitokset pystyvät yhdessä luomaan Eurooppaan aiempaa vahvemman elintarviketurvallisuusjärjestelmän. Tämä parantaa kuluttajasuojaa ja lisää luottamusta Euroopassa syötävää ruokaa kohtaan. Olen iloinen siitä omistautuneisuudesta, jolla jäsenvaltiot ovat suhtautuneet tämän työn edistämiseen neuvoa-antavan foorumin puitteissa, Geslain- Lanéelle totesi. Myös Suomen elintarviketurvallisuusvirasto Eviran pääjohtaja Jaana Husu-Kallio painotti kansainvälisen yhteistyön ja ver- EFSAn neuvoa antava foorumi EFSAn neuvoa-antava foorumi koostuu edustajista, jotka tulevat jokaisen jäsenvaltion elintarviketurvallisuusvirastosta tai jostain muusta sellaisesta kansallisesta virastosta, jonka tehtäväalue on yhteneväinen EFSAn kanssa. Foorumi toimii toiminnanjohtajan tukena tieteellisissä kysymyksissä, prioriteettien asettamisessa ja työohjelman laatimisessa. EFSAn neuvoa-antavan foorumin jäsenet allekirjoittivat syyskuussa 2006 aiejulistuksen, jossa ne sitoutuvat lujittamaan tieteellistä yhteistyötä ja riskinarvioinnin tiedonvaihtoa Euroopan unionissa. Siitä alkaen on tehty työtä yksityiskohtaisen strategian ja tiekartan laatimiseksi tieteelliselle yhteistyölle. Tämä strategia esiteltiin EFSAn hallintoneuvostolle mahdollista hyväksyntää varten sen kokouksessa Helsingissä 19. joulukuuta. Myöhemmin se lähetetään ja esitellään EU:n toimielimille, EU:n ja kansallisen tason sidosryhmille, kansainvälisille organisaatioille jne. Strategiaa tarkistetaan seuraavien kahden vuoden kuluessa. n kottumisen tärkeyttä tulevaisuuden Euroopan elintarviketurvallisuudessa yhtenä EFSAn menestyksekkään toiminnan kulmakivistä. Olemme erittäin tyytyväisiä sen vuoksi, että EFSAn neuvoaantava foorumi on kokoontunut Suomessa jo kaksi kertaa. Olen iloinen siitä, että Suomen elintarviketurvallisuusvirasto Eviralla, jonka toiminta käynnistyi tämän vuoden toukokuun ensimmäisenä päivänä, on ollut tilaisuus toimia kokouksen isäntänä näissä aivan uusissa toimitiloissa täällä Helsingissä keskellä Viikin kampusta. Raija Ahvenainen-Rantala Kuva Raija Ahvenainen-Rantala A jankohtaista 16 EFSAn toiminnanjohtaja Catherine Geslain-Lanéelle ja Eviran pääjohtaja Jaana Husu-Kallio vitsailivat tiedotustilaisuudessa yhdestä suusta sekä omasta että johtamiensa laitosten nuoruudesta. EFSA on ollut toiminnassa muutaman vuoden ja Evira vasta vajaan vuoden, johtajat vielä vähemmän.

17 Itsenäinen ja monipuolinen työ antoi paljon Elintarvike- ja ravitsemusasiantuntija Riitta Tainio jäi eläkkeellä Suomen Kuluttajaliitosta vuodenvaihteessa. Olen saanut toimia omalla alallani ja hyödyntää ammattitaitoani sekä tehdä työtä itsenäisesti, hän kuvailee 12 vuoden työrupeaman Kuluttajaliitossa. n Hän on ollut alalla liki 40 vuotta ja tuntee laajalti alansa ammattilaisia. Kahdentoista vuoden aikana elintarvikeasiat on nostettu kuluttajasektorilla selkeästi omaksi alueekseen. Ruokaan liittyvä kiinnostus on kansainvälinen ilmiö. Ruokaan liittyviä kirjoja, lehtiä ja tvohjelmiakin on valtava määrä. Oman maan maut kiinnostavat ja kansalliset ruokakulttuurit ovat tehneet esiinmarssin. Yksi syy tähän saattaa olla taannoisissa ruokakriiseissä. Pakkausmerkintöjen lukeminen tärkeää Riitta Tainio on jalkauttanut työtään ympäri Suomea luento-, koulutus- ja neuvontatilaisuuksilla sekä seminaareilla. Yhtenä suosittuna aiheena ovat olleet pakkausmerkintöjen lukukinkerit. Ihmiset ostavat nykyään lähes kaiken ruoan pakattuna. Pakkausmerkintöjen lukeminen on siksi hyvin tärkeää. Tämä on ollut liiton missio, Tainio painottaa. Hän toteaa kuluttajien lukevan lähinnä päiväysmerkintöjä. Ravintosisältömerkintöjä luetaan huonosti, eikä niitä ymmärretä omien tarpeiden kannalta. Ei tiedetä esimerkiksi, mikä on oma päivän energiatarve. Suomen Kuluttajaliitto nosti asian esille myöntämällä pakkausmerkintöjen luettavuuden parantamisesta Vuoden 2004 Kuluttajateko -tunnustuspalkinnon HK Ruokatalolle. Ruoanlaittotaito on toki tärkeää, mutta kotitalousopetuksessa pitäisi opettaa myös ostamaan oikein. Jos jogurtissa on kymmenen tai kaksi prosenttia rasvaa, voi eroa olla maussa, mutta tuotteen miellyttävyys voi olla yhtä hyvä. Tainio toteaa ihmisten kerta kaikkiaan haluavan herkutella, vaikka heillä on tietoa hyvistä ruokailutottumuksista. Se on ihan ok, mutta sitten pitäisi myös liikkua enemmän. Ongelmana ei ole niinkään liika syöminen, vaan liian vähäinen liikunta. Tainio on huolissaan virvoitusjuomien ja tuoremehujen kulutuksen kasvusta. Juomalla tulee syötyä hurjasti energiaa. Ja nykyisin syödään arkenakin sellaista, mikä ennen oli pyhäherkkua. Suomessa Kuluttajaliitto mukana alan hankkeissa Merkittävämpinä saavutuksina Kuluttajaliiton työsarallaan elintarvikeasiantuntija pitää kahta isoa EU:n ruoan turvallisuuskampanjaa. Kyllä mieltä lämmitti, kun komission edustaja antoi kiitosta liitolle, Tainio myhäilee. Suomen Kuluttajaliitolla on parhaillaan käynnissä RAY:n rahoittama, kansanterveyden edistämiseen ja elintarvikkeiden pakkausmerkintöjen lukutaidon kehittämiseen tähtäävä nelivuotinen kampanja. Tässä ravitsemuskasvatushankkeessa on mukana Kansanterveyslaitos ja useita muita tahoja. Isojen kampanjoiden saaminen on osoitus siitä, että meitä pidetään luotettavana ja meille voi uskoa isoja hankkeita, Tainio summaa. Suomen Kuluttajaliitto on elintarvikeasiantuntemuksellaan ollut mukana rakentamassa kansallista elintarviketeollisuuden laatustrategiaa. Missään muualla ei ole ollut kuluttajajärjestön edustaja mukana rakentamassa elintarvikealan laatustrategiaa kuin Suomessa, Riitta Tainio muistuttaa. Missään muualla ei ole ollut kuluttajajärjestön edustajaa mukana vastaavassa hankkeessa. Tainio muistuttaa, että kun järjestö on mukana jo asian työstämisessä, ei jälkeenpäin tarvitse nousta barrikadeille. Olemme mielestäni saaneet kantamme hyvin esiin asioita valmistellessa. Kun on tuntosarvet, ei tarvitse käyttää sarvia. Elintarvikeasiantuntija sanoo seuraajansa Annikka Marniemen saavan mielenkiintoisen ja lavean kentän hoitaakseen. Eläkepäivinään innokas puutarhuri kuopsuttelee maata Suutelan kappalaisen entisessä pappilassa Kaarinassa. Poikani perheineen asuu siellä. Minulla on pihapiirissä oma kesämökki, kahden lapsen isoäiti kertoo. Teksti: Helena Lustig Kuva: Leena Markkanen 17

18 Elintarviketieteiden Seuran ensimmäinen vuosikymmen Lainsäädännön kehittyminen vauhditti seuran alkuun A jankohtaista Elintarviketieteiden Seura juhlii 60-vuotista taivaltaan tänä vuonna. Sen kunniaksi esittelemme vuoden 2007 Kehittyvä Elintarvike -lehden kussakin numerossa yhden vuosikymmenen. Nyt ovat vuorossa vuodet n Elintarvikealan kysymyksiä käsittelevän seuran perustamisesta keskusteltiin moneen otteeseen jo ja 1940-luvuilla. Sodan päättymisen jälkeen seuran tarpeellisuus lisääntyi, koska työn alla oli vuonna 1941 säädetyn elintarvikelain voimaansaattamiselle välttämätön elintarvikkeiden valmistuksen ja kaupan valvontaa koskeva elintarvikeasetus. Tosin se valmistui vasta vuonna Sittemmin kunniajäseneksi valittu seuran kolmas puheenjohtaja, OTK:n laboratorion johtaja, fil. maist. Väinö I. Salminen on muistellut: Keskustelu seuran tarpeellisuudesta käytiin hotelli Clara Larssonissa Birger Jarl -kadun varrella Metodiikkakomitean perustamisen aikoihin syyskuussa Meitä asui siellä kolme miestä dubletissa (prof. Jyry) Tikka, (fil. maist. Einar A. O.) Nordenswan ja minä. Miehet olivat perustamassa pohjoismaista elintarvikkeiden metodiikkakomiteaa, mutta eivät oikein tienneet, oliko heitä kukaan siihen valtuuttanut, toisin sanoen mikä oli heidän juridinen asemansa. He arvelivat elintarvikealan seuran perustamisen ratkaisevan tämän ongelman ja varmistavan metodiikkakomitean työn jatkuvuuden elintarvikealan monen muun yhteisen asian ohessa. Sääntöjä uudelle seuralle laatimaan kokoontui joskus lokakuun lopulla tai marraskuun alkupuolella Harakkaan (ins. ev. Aulis) Havulinnan luo (prof. Niilo J.) Toivonen, Tikka, Nordenswan 18 ja minä. Työn teki varsinaisesti Havulinna. Ehdotus monistettiin OTK:ssa ja lähetettiin perustajiksi tulevien arvosteltavaksi. Vauhtiin marraskuun pimeillä Elintarviketutkijain seura ry. perustettiin VTT:llä. Jäseniksi liittyi 19 henkilöä. Seura rekisteröitiin Ensimmäiseksi hallituksen puheenjohtajaksi tuli TKK:n prof. Tikka, sihteeriksi ins. Willberg, varapuheenjohtajaksi fil. tri. K. Pajari, taloudenhoitajaksi fil. maist. Väinö I. Salminen sekä jäseniksi fil. tri V.P. Hirsjärvi, ins. P. Kontio, fil. tri. P. Roine, lääkintöneuvos H. Sarkko ja prof. A. Vartiainen. Väinö I. Salminen on vielä muistellut, että ennen perustavaa kokousta oudosteltiin seuralle ehdotettua nimeä, jossa oltiin näkevinään jotain muodotonta. Mutta parempaa ei pystytty löytämään. Nimikysymys askarrutti useaa hallitusta tämän jälkeenkin. Seuran perustamiseen liittyi se ristiriita, että muutama vuosi aiemmin oli A.I. Virtasen aloitteesta perustettu bio-bio-seura (Societas Biochemica, Biophysica et microbiologica Fenniae r.y.), ja syntyaikoihin tuli tietysti kysymys uuden seuran tarpeellisuudesta. Ensimmäiset elintarviketutkijat olivat pääasiassa kemistejä, joiden elintarvikekoulutus, mikäli sitä oli, oli kunniakkaasta AIV:n koulusta. Eniten ponnisteluja alkuvuosina hallitukselle aiheutti seuran talouden turvaaminen. Pian kuitenkin oivallettiin perustaa kannattajajäsenmenetelmä vakiinnuttamaan seuran taloutta. Kannattajajäseniä olikin 1950-luvun alkupuoliskolla 13 elintarvikekaupan ja -teollisuuden yritystä. Juomavesikysymykset päällimmäisenä Ensimmäisen kymmenen vuoden ( ) aikana seuran varsinainen toiminta suuntautui Sotien jälkeisen ajan tärkein meijeritekninen uutuus Suomessa oli SP-menetelmä. Sen ansiosta emmantalin valmistus muuttui käsityöstä koneelliseksi. Kuvassa SP-kattiloita Valion Äänekosken meijerissä. juomavesikysymykseen, joka oli antanut lopullisen sysäyksen seuran perustamiseenkin. Seuran hallitus ja sen asettama työvaliokunta tekivät vesikysymyksestä esityksiä eri viranomaisille, antoivat lausuntoja ja työstivät juoma- ja talousvesien menetelmäjulkaisua, joka valmistui Sadan kappaleen monistepainos ei riittänyt, vaan siitä piti pian ottaa uusintapainos. Leimaa-antavaa oli vuosittainen osallistuminen metodiikkakomitean kokouksiin. Hallituksen toiminta suuntautui lähinnä yhteiskuntaan eikä jäsenistöön. Seuran jäsenkunta lisääntyikin vain keskimäärin 6 hengellä vuodessa ensimmäisenä kymmenvuotiskautena. Seuran kokouksiin osallistuttiin aktiivisesti ja päinvastoin kuin nykyään, hallituksesta eroavat jäsenet jouduttiin arpomaan. Vuosi- ja syyskokouksissa kuultiin yleensä selostuksia kansainvälisistä kongresseista ja luonnollisesti metodiikkakomitean kokouksista sekä yksi tai kaksi ajankohtaista alustusta. Toiminnan painopisteistä kertovat myös tulo- ja menolaskelmat; esim markan budjetista vuonna 1949 peräti markkaa meni kansainvälisten suhteiden ylläpitoon. Nykyään suurimman osan budjetista lohkaisee jäsenlehti, joka kattaa menonsa ilmoitustuloilla ja lehtitilausmaksuilla. Lähdekirjallisuus: Suvi Ryynänen: Historiikki Jäsenmatrikkeli Elintarviketutkijain Seura r.y. Päivikki Savola: Elintarviketieteiden Seuran viisi vuosikymmentä onko vesi muuttunut viiniksi? Kehittyvä Elintarvike 4/1997. Kuva Valio Oy ETS:n kuusi Elintarviketieteiden Seura r.y. (ETS, Finnish Society of Food Science and Tecnology) perustettiin vuonna 1947 Elintarviketutkijain seuraksi. Seuran nimi muutettiin Elintarviketieteiden seuraksi vuoden 1992 vuosikokouksessa, ja nimenmuutos rekisteröitiin kesäkuussa Varhaisimmassa vaiheessa seuran päämääränä oli elintarvikealan metodiikan kehittäminen ja asiantuntijalausuntojen antaminen alan lainsäädäntö- ja valvontakysymyksissä. Seuran murrosikä oli ristiriitoja täynnä. Ajan ja asioitten muuttuessa seurakin on muuttunut ja kehittynyt. Tänä päivänä seura on elintarvikealan ammattilaisten yhdysside. Sen näkyvin toimintamuoto on jäsenlehti Kehittyvä Elintarvike. Seura juhlii 60-vuotista taivaltaan tänä vuonna. Seuran vaiheista on kirjoitettu useaan otteeseen vuosien kuluessa. MMM Heikki Korhonen kertoi seuran alkutaipaleesta 25-vuotisjuhlajulkaisussa. FM Carl-Gustaf Spåren kirjoittama ensimmäinen

19 Uusien tuotantomenetelmien esiinmarssi luvuilla Elintarviketieteiden seuran kunniajäsenelle, tekniikan tohtori Yrjö Mälkille tulee päällimmäisenä mieleen luvujen elintarvikealalta uusien tuotantomenetelmien nopea esiinmarssi. Kuva Helena Mälkki vuosikymmentä Eniten edistystä hygieniatasolla ETS:n alkuvuosikymmenten positiiviset opit ovat Mälkin mukaan siirtyneet jo yleiseen tietoisuuteen ja käyttöön, mutta varoittaviakin esimerkkejä on. Lähinnä eräät ohimenneet muotivirtaukset, joihin tehtyjen teollisten investointien perustana ei ole ollut hyväksyttäviä kannattavuuslaskelmia. Esimerkkeinä näistä ovat hyvin lyhytaikaiseksi jäänyt tölkitetyn uuden perunan suurimittakaavainen valhistoriikki julkaistiin vuosien 1978 ja 1982 jäsenmatrikkeleissa. Vuoden 1987 jäsenmatrikkeliin professori Rakel Kurkela täydensi historiikkia käymällä läpi kaikki 40 toimintakertomusta ja kertoi seuran neljästä vuosikymmenestä. Kehittyvä Elintarvike -lehden numerossa 4/97 MMM Päivikki Savola puolestaan kirjoitti 50- vuotis historiikin lainaten edellä mainittuja julkaisuja ja täydentäen sitä eräiden alkutaipaleiden vaikuttajajäsenten muistikuvilla. Seuran edellinen matrikkeli julkaistiin ETT Suvi Ryynäsen toimittamana vuonna 2001, jolloin Seura oli 54-vuotias. Ryynänen kokosi matrikkeliin Seuran historiikin Savolan kirjoituksen pohjalta lisäten viimeisimmät vuodet. Esittelemme vuoden 2007 Kehittyvä Elintarvike -lehden kussakin numerossa yhden vuosikymmenen pohjautuen edellä mainittuihin lähteisiin ja täydentäen alan vaikuttajan haastattelulla ja nykyhetken tiedoilla. n Sota-ajan pulavuosien ja sitä seuranneiden niukkuusvuosien jälkeen teollisuudessa päästiin uusinvestointeihin ja tuotantoyksikköjen koon kasvattamiseen. Uudet prosessit ja laitteet olivat pääosin muualla kehitettyjä ja valmistettuja, mutta myös kotimainen laitevalmistusteollisuus uudistui ja voimistui. Näkyvimpiä muutoksia olivat pakastuksen käyttöönotto ja kuivamaidon sekä rypsiöljyn valmistuksen käynnistyminen. Ehkä merkittävin alan kotimaisen kehitystyön tulos oli emmentaljuuston valmistusprosessin kehittäminen myös säilörehulla ruokitun karjan maidosta ja pian tämän jälkeen valmistuksen muuntaminen käsityövaltaisesta suurimittakaavaiseksi ja pitkälle mekanisoiduksi prosessiksi kotimaassa kehitetyin ja valmistetuin laittein, Yrjö Mälkki muistelee. Tuolloin pääosassa Suomen elintarviketeollisuutta elettiin siirtymäkautta prosessimaiseen ja sarjatyövalmistukseen. Mahdollisuudet tähän antoi muun muassa kylmätekniikan ja jakelun kylmäketjujen kehittyminen sekä tuotannon hygieniatason paraneminen. Myös perinteisiä ennakkoluuloja vastaan jouduttiin toimimaan, esimerkkinä kulutusmaidon pastöroinnin vastustaminen. Se saatiin loppumaan vasta epidemian johdosta säädetyn pastörointipakon avulla. Kuitenkin säännösten kahlitessa ja asiantuntijaelimien erimielisyyksienkin vallitessa voitiin edetä myös valistuksen keinoin. Siten maassamme silloin yleisen struuman torjumiseksi saatiin jodioidun suolan käyttö yleistymään aloittamalla keskusliikkeiden toimesta muualla jodioidun suolan maahantuonti 1940-luvulta alkaen, Mälkki kertoo. Elintarvikealalla 41 vuotta Cerefi Oy:n toimitusjohtajana edelleen työskentelevä Yrjö Mälkki on toiminut 41 vuotta elintarvikekemiaan, -mikrobiologiaan ja -teknologiaan suuntautuneessa tutkimuksessa. Tästä ajasta kaksi vuotta on kulunut teollisuudessa ja 39 vuotta valtion tutkimuslaitoksissa ja teknillisessä korkeakoulussa. Aktiivivuosien viimeiset 13 vuotta hän oli VTT:n silloisen elintarvikelaboratorion johtajana. Eläkevuosinaan hän on jatkanut tutkimusta ja kehitystyötä osakkuusyhtiössä. Yrjö Mälkki liittyi aluksi Turun elintarviketutkijain seuraan vuonna Tavoitteena olivat kontaktit Turun seudun elintarviketeollisuudessa toimiviin muihin alan tutkijoihin. Pääseuraan hän liittyi pari vuotta myöhemmin. Omia kokemuksia ETS:n ja 1950-lukujen toiminnasta minulla ei ole. Silloin kuulemani mukaan toimintamuotona olivat esitelmämuotoiset kokoukset. Sama jatkui liityttyäni seuraan ETS:n toiminnan Tohtori Yrjö Mälkki alkuvaiheessa alan tutkijoiden ammatilliset kontaktit suuntautuivat samanaikaisesti vanhempiin ja suurempiin, koulutusalapohjaisiin tieteellisiin ja teknillisiin seuroihin sekä myös erikoisalojen kotimaisiin ja pohjoismaisiin yhdistyksiin, mikä vähensi aktiivisuutta ETS:n puitteissa. Mälkin mukaan jäsenkunnan aktiivisimman osan muodostivat tuolloin elintarviketeollisuuden ja -kaupan kehitys-, laadunvalvonta- ja tuotannonjohtotehtävissä toimivat sekä muutamat korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten kemisti-, insinööri- ja eläinlääkärikoulutuksen saaneet henkilöt. Turun suunnalla aktiiviseen ryhmään kuului parikymmentä henkilöä. jatkuu 19

20 A jankohtaista Monissa maissa tiukka valvonta elintarvikkeille Elintarvikkeiden radioaktiivisten aineiden valvontamittauksien kehittämistä pidettiin tarpeellisena Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n joulukuussa 2006 Wienissä järjestämässä kansainvälisessä asiantuntijakokouksessa. Kokouksessa käsiteltiin elintarvikkeiden radioaktiivisuusmittausten nykytilannetta ja arvioitiin kansainvälisen ohjeistuksen tarvetta. Kokoukseen osallistui 29 maata sekä isäntäjärmistus sekä Saksaan perustettu uuteen teknologiaan perustuva suuri vihannesten kuivauslaitos, joka jäi tyhjilleen lähialueilta saatavana olevan raaka-aineen puutteessa. Viimeisen vuoden aikana teknisesti suurin edistys on tapahtunut yleisen hygieniatason paranemisena, kylmäketjujen ja aseptisten tekniikkojen kehittymisenä sekä automaation ja tietotekniikan käyttöönottona. Hyvät lähtökohdat menestykseen Organisatorisesti ja henkilötasolla olemme edistyneet eri alojen asiantuntijoiden yhteistyössä ja verkostoitumisessa. Kuluttajien ostovoiman kohoamisen sekä rajojen avautumisen johdosta meillä on nyt valtavasti laajempi raaka-aine- ja kuluttajavalmiiden tuotteiden valikoima käytettävissämme ja nautittavissamme, Yrjö Mälkki toteaa. Hän muistuttaa, että elintarvikealan leipä tulee kuluttajan, kotimaisen tai ulkomaisen, kädestä. Kuluttajan suosiosta kilpailevat yhä useammin myös muiden maiden perustuotanto, teollisuus ja kauppa ja eksoottisten tuotteiden kysyntä kasvaa tulotason kasvaessa. Tässä kilpailutilanteessa oman tuotantomme vahvimpia alueita ovat lyhyen säilyvyysajan tuotteet, kotimaisiin kulutustottumuksiin perustuvat tuotteet, sekä laadullisesti tai/ja innovatiivisuuden perusteella kansainvälisesti kilpailukykyiset tuotteet. ETS:n tämän päivän tehtävänä on auttaa jäsenistön ammattitaidon ja -tiedon kehittämisessä ja toimia verkostoitumisen myötävaikuttajana. Lehden, kokousten ja seminaarien ohella jäsenten suuren osan voi tavoittaa myös sähköisen tiedonvälityksen avulla, jos vain halukkaita kirjoittajia riittää. Meillä on hyvät lähtökohdat menestykseen, pyritään yhdessä eteenpäin, Mälkki kiteyttää terveisensä seuran johdolle ja jäsenille. 20 Elintarvikkeiden radioaktiivisuudelle pysyvät ohjearvot n Pysyvät Codex Alimentarius -ohjearvot ovat tulossa voimaan kansainvälisessä kaupassa. Codex-sihteeristön odotetaan julkaisevan uudistetut ohjearvot lähiaikoina. Kansainvälisessä kaupassa käytettävät Codex Alimentarius -ohjearvot (CAC/GL ) hyväksyttiin FAO:n ja WHO:n yhteisen Codex Alimentarius -komission kokouksessa heinäkuussa Tärkeä muutos uudistamisessa oli, että ohjearvot koskevat nyt elintarvikkeiden radioaktiivisuuspitoisuuksia pysyvästi, kun pitoisuusrajat aikaisemmin olivat voimassa vain vuoden onnettomuuden jälkeen. Samalla pitoisuusrajojen perusteena olevan, elintarvikkeista vuodessa aiheutuvan säteilyaltistuksen enimmäisarvoa alennettiin. Cesium-137:n Codex-ohjearvo on 1000 becquereliä kilossa. Luonnosta peräisin olevissa elintarvikkeissa havaitaan edelleen 20 vuotta Tshernobylin onnettomuuden jälkeen korkeita cesium-137 -pitoisuuksia laskeuman saastuttamilla alueilla. Seurannan tarve on korostunut viimeaikaisen EU-lainsäädännön, Codex Alimentarius -ohjearvojen uudistamisen ja Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n aloittaman elintarvikkeiden valvontamittauksia koskevan ohjeistuksen kehittämisen vuoksi. Mittauksien tehostaminen on ajankohtaista erityisesti kansainvälisen kaupan kannalta, mutta myös oman maan elintarvikkeiden turvallisen käytön varmistamiseksi. EU:n tuontirajat ja suositus elintarvikkeille Kolmansista maista EU-alueelle tuotavien elintarvikkeiden radioaktiivisuuden pitoisuusrajat on annettu Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta peräisin olevan radioaktiivisen laskeuman johdosta neuvoston asetuksessa (ETY) 737/90. Pitkällä aikavälillä merkittävin laskeuman radioaktiivinen aine on cesium-137. Sen tuontiraja on 600 becquerelia kilossa (Bq/kg). Koska EU-maihin tuoduissa sienissä on aikaisempina vuosina esiintynyt pitoisuusrajan ylityksiä, ovat tuontisieniä koskevat valvontamenettelyt nykyisten määräysten mukaisesti erityisen tiukat. Komissio on antanut kolmansista maista peräisin olevien elintarvikkeiden tuontia koskevat yksityiskohtaiset ohjeet asetuksessa (EY) 1635/2006. Tulli valvoo Suomeen tuotavia elintarvikkeita, eikä niissä ole havaittu pitoisuusrajan 600 Bq/ kg ylityksiä. Tshernobylin onnettomuudesta peräisin olevaa radioaktiivista cesiumia esiintyy edelleen myös joidenkin EU:n jäsenmaiden alueilla. Komissio on tämän vuoksi antanut suosituksen väestön suojelemisesta ja sille suunnattavasta tiedotuksesta (2003/274/Euratom). Suosituksen mukaan EU-alueella on luonnonvaraisten elintarvikkeiden kaupassa noudatettava tuontielintarvikkeille asetettua pitoisuusrajaa (600 Bq/kg). Suositus koske riistaa, metsäsieniä ja -marjoja sekä järvien petokaloja. Cesiumpitoisuusrajat ylittyvät sienissä ja kaloissa Tshernobylin onnettomuuden seurauksena Suomessa on paikoitellen edelleen korkeita cesium-137 -pitoisuuksia joissakin luonnosta saatavissa elintarvikkeissa, sillä cesiumpitoisuudet vähenevät hitaasti metsäluonnossa ja joissakin järvissä. Erityisesti sisävesien petokaloissa ja joissakin sienilajeissa löytyy pitoisuusrajan 600 Bq kilossa ylityksiä joillakin Tshernobyl-laskeumaa saaneilla alueilla. Satunnaisesti pitoisuusraja voi ylittyä myös riistassa ja metsämarjoista lakassa. Sen sijaan kaikissa viljellyissä elintarvikkeissa pitoisuudet ovat pieniä. Luonnosta saatavissa elintarvikkeissa cesiumpitoisuudet vaihtelevat huomattavasti riippuen lajista, alueelle tulleen laskeuman määrästä ja kasvuympäristön olosuhteista. Cesiumlaskeumaa tuli Suomessa eri alueilla hyvin epätasaisesti. Monien vaihtelua aiheuttavien tekijöiden vuoksi luonnontuotteissa pitoisuudet voivat joillakin alueilla olla sienissä tai kaloissa useita tuhansia becquereleja kilossa. Toisaalta samoilta alueilta löytyy sieniä ja kaloja, joiden pitoisuudet ovat vain murto-osa korkeimmista pitoisuuksista. Vaihtelevien pitoisuuksien vuoksi luonnosta peräisin olevien tuotteiden viennissä on erityisen tärkeää selvittää niiden cesiumpitoisuudet. Pitoisuuden voi mittauttaa Säteilyturvakeskuksen lisäksi noin 40 laboratoriossa. Kaloista eniten cesiumia kertyy haukiin ja isoihin ahveniin. Tavallisimmat sienet voidaan karkeasti jakaa cesiumin oton suhteen kolmeen ryhmään. Runsaasti cesiumia sisältäviä lajeja ovat suppilovahvero, mustatorvisieni, rouskut, kangastatti, kehnäsieni, orakkaat ja mustavahakas. Kohtalaisesti cesiumia sisältäviä lajeja ovat herkkutatti, kantarelli ja haperot. Vähän cesiumia kerääviä lajeja puolestaan ovat korvasieni, lampaankääpä, herkkusieni, mesisieni, ukonsieni, punikkitatti ja voitatti. Sienien cesiumpitoisuutta voi merkittävästi vähentää liottamalla tai keittämällä. Lisätietoa laskeuman alueellisesta jakautumisesta Suomessa sekä eri tuotteiden pitoisuuksista on saatavilla Säteilyturvakeskuksen internetsivuilla www. stuk.fi.