Kesämuistoja #34 SUNRISE AVENUEN KUMIA KATUTAITEIDEN YÖ. Samu Haber kysymystulvassa. monessa merkityksessä. Mikä on kiellettyä ja mikä sallittua?

Transkriptio

1 NUORTEN LEHTI NUORILLE #34 3/ VUOSIKERTA ISSN SUNRISE AVENUEN Samu Haber kysymystulvassa KUMIA monessa merkityksessä KATUTAITEIDEN YÖ Mikä on kiellettyä ja mikä sallittua? Kesämuistoja syysmyrskyjen keskelle 1

2 Pääkirjoitus Syksyn ollessa synkimmillään on ihanaa palata muistelemaan kesällä tapahtuneita asioita. Viime kesä oli Suomessa todellinen unelmakesä ja se sai ihmiset liikkeelle. Melkein kaikki festarit olivat loppuunmyytyjä ja se vaikuttaa positiivisesti tulevan kesän tarjontaan. Koska säät olivat uskomattomat, lähtivät monet tietysti sukuloimaan ympäriinsä. Vanhat ystävät ja sukulaiset olivat varmasti onnesta sekaisin kun auringon lisäksi kylään tuli rakkaita ihmisiä. Kotimaahan on hyvä tutustua kunnolla ennen kuin lähtee reppu selässä maailmalle.suomesta löytyy kerrassaan mahtavia paikkoja, joista voi sitten myöhemmin kertoa ulkomaille päästessään. Meillä kaikilla on varmasti se oma unelmamaa, johon on aina halunnut päästä. Minulla se on pitkään ollut Japani. Ikävä kyllä maa on hyvin kaukana, lentoliput maksavat maltaita ja Japani ei ole matkan varrella muualle kuin Australiaan. Kesän alussa kuitenkin päätin, että elokuun loppuun mennessä olen käynyt Tokiossa. Tein matkan eteen paljon töitä ja kiitos todellakin seisoi lopussa. Voiko olla mitään parempaa tunnetta, kuin oman unelman täyttyminen. Ei voi. Japani täytti kaikki odotukseni, se oli juuri sellainen paikka kuin olin aina kuvitellut. Nyt voinkin alkaa unelmoida jo seuraavan paikan valloittamisesta. Olisi mielenkiintoista nähdä paikkoja, jotka ovat ihan muuta kuin yleisesti luulemme. Eri kulttuurit ovat todellinen rikkaus ja toivottavasti tulevaisuudessa osaamme arvostaa niitä kaikkia tasapuolisesti. Oman maansa kulttuurin sekä perinteiden tunteminen ja arvostaminen antaa hyvät valmiudet moneen asiaan. Ei silti pidä jämähtää tänne turvalliseen kotikoloon, vaan silmät olisi hyvä pitää avoimena kaikelle uudelle ja tuntemattomalle. Semira-san Sisällys Kannen kuva: Antti Westerberg 4 Curlyn suuri festarireportaasi 8 Kirjatko elävät? 8 Rakkautta ja Anarkiaa 9 Tunisian nuoret 10 Hyppää lätäkköön 11 Kumiallergia 11 Essin palsta 12 The suuri purkkatestaus 14 Koneet pauhaa onko rauhaa? 15 Katutaiteiden yö 16 Zest-tiimi valmiina seuraavaan vuoteen 17 Kivat kuvat 18 Todellinen hurjapää! 20 Samu Haber kysymysten tulvassa 22 Curly tiedottaa Vuosikerta ISSN Nuorten lehti Nuorille. Ilmaisjakelulehti. Tämän vuoden kolmas numero postitetaan osoitteellisena Curlyn tilaajille. Lisäksi lehteä jaetaan nuorisotaloihin sekä kirjastoihin. Vuoden kolmas numero jaetaan Aikakauslehtipäivänä ympäri Suomen yläasteille, lukioihin sekä toisen asteen oppilaitoksiin. Curly kuuluu Aikakauslehtien liittoon Curly-lehden päätoimittaja: Semira Ben-Amor semira@curly.fi Toimitus numerossa 03/06: Ahonen Liisa, Blomberg Paula, Castrén Verna, Heikkinen Heidi, Heiskanen Essi, Hokkanen Mari, Holopainen Eeva, Kinos Tuula, Kärnä Aino, Laakso Jonne, Kati Koskinen, Lehtinen Arla, Leinonen Laura, Loikkanen Anu, Moilanen Pauliina, Mutru Mira, Niemi Anssi, Niemiaho Johanna, Nyholm Laura, Oksanen Marianne, Pulju Kaisa, Puukko Caroliina, Puumalainen Saija, Simola Suvi, Suonpää Sini, Tihilä Katri, Tzortzis Joanna, Voutilainen Petri Lehden ulkoasu: Topias Rajajärvi Kansi: Antti Westerberg Toimituksen osoite: Curly ry Larin Kyöstin tie Helsinki /850 curly@curly.fi Toiminnanjohtaja: Ira Kinnunen ira.kinnunen@curly.fi Puheenjohtaja: Kaija-Leena Sinkko kaija-leena@sinkko.pp.fi Painopaikka: Sanomapaino Oy Savon Paino Oy Varkaus Curly Media ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä, eikä palauttamisesta. Tarjottu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla että sitä saa käyttää uudelleen lehden tai muun käytön yhteydessä toteutustai jakelutavasta riippumatta. 2

3 TEE HENKILÖKUVA JA VOITA LOISTAVIA PALKINTOJA! Tunnetko tai tiedätkö jonkun mielen-kiintoisen ihmisen, josta haluaisit kertoa muillekin tai joista meidän muiden ehkä pitäisi kuulla? Tee lehtijuttu mielenkiintoisesta persoonasta, ota valokuva ja lähetä Curlyyn. Parhaimmat julkaistaan tulevissa lehdissä ja palkitaan muhkeilla kirja- sekä levypalkinnoilla. Haastateltavan ei tosiaankaan tarvitse olla kaunis ja kuuluisa. Se voi olla vaikka naapurin vanha rouva, naapurikorttelin kelloseppä tai lapsuudenystäväsi. Toki myös kauniit ja kuuluisat kelpaavat =) Meillä kaikilla on oma mielenkiintoinen maailmamme ja tarinamme, joka varmasti kiinnostaa monia muita. Lähetä juttusi/ haastattelusi ja kuvat joko sähköpostilla tai perinteisesti kirjeenä. Muista laittaa mukaan yhteytietosi. Cyrly-lehti henkilökuvakilpailu Larin Kyöstin tie Helsinki TOIMINNAN- JOHTAJAN TERVEISET Kävin kurkkaamassa Aikakauslehtien Liiton ylläpitämää Artikkelipankkia ja löysin sieltä mielenkiintoisen Opettaja-lehden (33/2004) artikkelin, joka käsitteli medialukutaitoa. Artikkelissa Unicefin mediakasvatusprojektin vetäjä Chris Schuepp totesi mm. seuraavaa: Tietoa tulvii tajuntaamme kaikkialta missä liikumme, tahdoimmepa sitä tai emme. Mitä paremmin olemme perillä siitä, kuinka mediat toimivat, sitä paremmin pystymme valitsemaan, mitä haluamme nähdä ja kuulla ja miksi. Ken uskoo kaiken mitä televisiossa tai sanomalehdessä sanotaan, on todella sinisilmäinen ja helposti harhaan johdettavissa. Parhaiten mediaa oppii ymmärtämään tekemällä itse. Viisaita sanoja, joihin on helppo yhtyä. Mediakasvatus on tullut kouluihin jäädäkseen ja nyt tarvitaan lisää uusia väyliä nuorten tekemille tuotoksille. Curly Media tarjoaa nuorille väylän omien ajatusten, mielipiteiden ja tuotosten julkaisemiseen. Toivomme saavamme jatkossa entistä enemmän materiaalia mm. kouluilta ja suoraan nuorilta, joita Curly Media (lehti, radio, tv, -sivut) voi julkaista. Curly-lehdellä on jälleen ilo osallistua valtakunnalliseen Koulujen Aikakauslehtipäivään. Curly on nuorten käsissä syntynyt ja siksi on erityisen tärkeää, että lehti myös päätyy nuorten luettavaksi ja arvioitavaksi. Lähettäkää meille juttumateriaalia ja palautetta osoitteeseen: curly@curly.fi. Hyvää syksyä kaikille! Ira Kinnunen Curly ry:n toiminnanjohtaja ira.kinnunen@curly.fi 3

4 CURLYN SUURI FESTARIREPORTAASI. TEKSTI: MARI JA HANNA I KUVAT: ANTTI AHTOLUOTO JA EETU MONONEN

5 Provinssi rock! Pohjanmaalla asustaa paitsi körttivirsiä veisaavia vaareja ja kettuja, pieniin häkkeihin sulkevia ns. elinkeinoyrittäjiä, myöskin ihmisiä joiden voidaan todella sanoa osaavan järjestää festivaaleja! Siitä on todisteena jo 27 -vuotta rokannut Provinssirock. Tämä Etelä Seinäjoella Törnävänsaaressa järjestettävä karkelo on vakiinnuttanut paikkansa yhtenä Suomen parhaista rockfestareista. Yli viisikymmentä bändiä, tuhannet vierailijat, pari tuhatta vapaaehtoista työntekijää, sekä kymmenet ruoka- ja myyntikojut tekevät kolmesta festaripäivästä mieluisan kokemuksen. Myöskin kansalaisjärjestöt ovat kiitettävästi edustettuina ja aina on ilo mennä rokkaamisen lomassa allekirjoittelemaan vetoomuksia, keskustelemaan ympäristöstä ja politiikasta, tai vaikkapa ostelemaan pinssejä. Erityisen ilahduttavaa on istuskella Aseistakieltäytyjäliiton teltan edustalla ja kuunnella kaikkia väittelyitä siitä että hyökkääkö se ryssä vai eikö ja että pitäisikö sivarit ampua nyt vai huomenna? Provinssissa on ollut mahdollisuus vuosittain nähdä sekä kotimaisia artisteja kuin ulkomaisiakin suurnimiä. Joskus ikäviäkin viimetingan peruutuksia sattuu - eihän sille mitään voi. Näin kävi tämän kesän festeissä, kun jo pitkään paikalle toivottu nu-metallin kärkinimi Korn perui viime hetkessä keikkansa. Syynä keikan peruuntumiseen oli laulaja Jonathan Daviksen sairastuminen. Festivaalijärjestäjien mukaan tämä pettymys ei kuitenkaan vaikuttanut pahasti lipunmyyntiin ja paikalle saatiin hankittua ruotsalainen In flames paikkaamaan. Bändi onnistuikin päättämään sunnuntain ja samalla koko festivaalin erinomaisella konsertilla. Tänä vuonna sääkeijut suosivat provinssirockia, aurinko porotti ja yölläkin tarkeni taivas alla ympäri leirintäalueita niin kuin festariöisin on usein tapana. Paljon väkeä olikin saapunut paikalle: perjantai yksin sai jo ihmistä liikkeelle. Suorastaan hurmiollista fanitusta sai aikaan festarit aloittanut Stam1na. Letit liehuivat ja ihmiset hoilasivat mukana. Ennen kuin Hynynen ehätti pois lavalta lähti äijältä parta. Stam1nan keikan jälkeen sai pinkoa seuraamaan Amorfiksen jo alkanutta keikkaa. Sekä soittajat että uusi laulaja Tomi Joutsen pitivät yleisöä tiukasti lumoissaan. Suuri teltta täynnä ihmisiä, metallia ja valoja, jotka voivat aiheuttaa kohtauksia muillekin kuin epileptikoille, jatkoi kauniisti jo Stam1nan alulle kirjoittamaa tarinaa nimeltä: Tänään Provinssissa Heviäijät Jytää! Perjantain hämärtyvässä illassa nähtiinkin vielä päälavalle noussut Mokoma, joka keräsi paikalle sankoin joukoi ihmisiä sekä ainakin minussa paljon hämmentäviä ajatuksia herättävä Teräsbetoni. Perjantain päälavan avasi suosioon noussut PMMP joka sai jengin laulamaan radioiskelmillään...- Tiedättehän kaikki rusketusraidat ja muut. Ruotsalaisten veljiemme The Arkin keikka oli jo hieman liikaa. Musiikki oli mukaansa tempaavaa poprokkia, niin kuin olen levyltäkin kuunnellut, mutta laulaja Ola Salon itsensä hieroskelu pisti jotenkin silmiin liiaksi. Kiitosta varmasti saivat niittää rockin järjestäjät onnistuessaan diilaamaan keikalle jo kymmenen vuotta keikkatauolla olleen Alice In Chainsin. Alice In Chainsin edesmennyttä Layne Staleyta oli paikkaamassa Comes With The Fallista tunnettu William DuVall. Lauantaiaamu lähti hyvin käyntiin siinä iltapäivän maissa. Onneksi tämä ymmärretään hyvin järjestäjien puolelta eikä ensimmäiseksi päälavalla aloittanut Indica soittanut säveltäkään ennen kello kahta. Lauantain ehdottomia huippukokemuksia tarjosi pieneltä Zanzibar-lavalta tamperelainen Risto: Kokoonpano jota voisi kuvailla sanoilla siekailematon, kursailematon, ällistyttävän svengaava ja maaninen. Risto-orkesterille ei voi povata kuin loistavaa tulevaisuutta ja keikka oli yksi rokin parhaimpia. Yllättävän paljon saa yleisöä mahtumaan Zanzibaarinkin eteen, kun on tanssittavasta musiikista ja Risto Ylihärsiän koskettimien paukuttimesta kyse. Biisien sanoituksiin voi eläytyä ja niille voi nyökytellä hyväksyvästi päälle, huvittua ja hoilottaa: kaikkea sitä mistä viihtymisessä on kyse. Loppu lauantai menikin sutjakasti. Isossa teltassa yhdeksältä aloittanut CMX tuli käytyä katsomassa. Hankala oli paikalle mahtua, kun valtaosa ihmisistä oli valmistautumassa HIM:n kesän ainoaan Suomen keikkaan odottaen päälavan edessä Ville Valon supertähden karismaa. Supertähden karisma saapuikin lavalle ja kansa osoitti suosiotaan. Hetken katsottuamme ja analysoituamme, mikä tekee rokkitähdestä rokkitähden päätimme siirtyä Don Jonhsson bandin huomaan Isoon Telttaan. Jotenkin HIM onnistui kuulostamaan vain suhteellisen väsyneeltä ja tasaiselta. Huolimatta HIMn samanaikaisesta esiintymisestä oli Don Jonhsson Big Band saanut juhlijoita liikkeelle ja esitys olikin särmikästä katsottavaa. Laulaja Tommi Lindgren piti yleisön hiessä räpäytyksillään. Lauantaita seurasi tapansa mukaan sunnuntai jonka musiikillisesti aloitti Jukka Poika ja Jenkkarekka Saarilavalla. Esitys oli reggaemaista ja eteenpäin menevää. Aurinko paistoi Jukan vetäessä suomalaisittain Karibian tyyliin. Jotenkin löysästi esitys silti meni, vaikka PMMPn tytötkin saapuivat lavalle kierähtämään. Se oli ehkä keikan yllättävin hetki. Ehkä festariväsymystäkin oli jo kertynyt, tai sitten asia vain on niin, että keikkaa katsoessa tuli alkuperäistä kooonpanoa, Soul Captain Bandia ikävä. Silti kyllä hattua aina nuorelle Suomi reggaelle ja hip hopille haluaa nostaa ja nostaakin. Sunnuntaisin sitä huomaa kuinka paljon roskaa tuhannet ihmiset saavat aikaan. Harvempi ilmeisesti on sisäistänyt idean, että roskat kuuluu panna roskikseen, sillä ruokailu alueet olivat erittäin roskaisia ja ruuantähteet houkuttelivat lokkeja paikalle sankoin joukoin. Törnävän puistoalue, jossa festivaali järjestetään on osittain museoaluetta eli kaunista ja arvokasta. Sietäkää siis muistaa että roskat roskiin! Mukeja ei sen sijaan loju ympäriinsä, sillä järjestäjät ovat ottaneet nerokkaan Roskildestakin tutun järjestelmän käyttöön, eli tuoppipantin. Tämä tarkoittaa että ostaessa anniskelualueelta olutta joutuu pulittamaan muovituopista euron pantin. Euro on jo aika hinnakas pantti mutta sitä antoisampi niille jotka käteisen puutteessa keräävät niiden avulla kotiin paluu rahat tai vaikkapa päivän aterian. Helppoa ja hauskaa rahaa joskin anniskelualueille pääsy on K-18. Eräs odotetuimmista yhtyeistä tämän vuoden Provinssissa oli brasilialaissyntyinen Soulfly. Soulflyn keulahahmo Max Cavalera on tuttu 90-luvulla vaikuttaneesta metallipumpusta nimeltä Sepultura. Soulflyn cavalera perusti 1996 jättäessään Sepulturan. Soulfly tekee keikkoja Suomeen suhteellisen säännöllisesti ja pääosin keikat ovat täynnä meininkiä. Outo joka kertainen piirre Cavaleran esiintymisessä on suomalaisten jääkiekkopaitojen promottaminen. Tällä kertaa ei tässä asiassa ollut poikkeusta ja pohjanmaalainen kansa hurrasi! Keikka alkoi räjähtämällä kun Cavalera pisti laulaen Primitiven. Soulfly yhdistää musiikissaan trashia, metallia ja tribalmusiikkia. Yleensä pääseekin nauttimaan keikoilla suurista rummuista ja berimbausta. Tällä kertaa vähän pettymykseksi beriumbauta kuultiin vain taustanauhalta. Soulflyn tahtiin hyppimisen jälkeen oli vuorossa M.A numminen, joka oli rytmiteltan sunnuntain pääesiintyjä. Pedroa ei tällä kertaa näkynyt missään vaan tyylikkään keikan veti läpi Numminen yhdessä D.j Sanen kanssa. Keikalla kuultiin sähkörumpua ja Sanen miksauksia kera Nummisen omantakeisen laulun. Yksi huippukohdista oli päästä kuulemaan Legendaarinen YK:n ihmisoikeusjulistus livenä! Nummisen jälkeen esiintyi jo alussa mainittu In flames Ruotsin maalta ja sitten ei muuta kuin kotiin. Muistakaa että kotimatka on vielä osa festarielämystä. Sen pääsee kokemaan matkustamalla festarijunalla. Juna on täynnä kolme päivää juhlineita rokkihippejä. Haju on mielenkiintoinen. Aurinko paistoi Jukan vetäessä suomalaisittain Karibian tyyliin. 5

6 ROSKILDE! Maailman suurin nelipäiväinen musiikin ja kulttuurin juhla, Roskilde järjestettiin ensimmäisen kerran jo 1971 kun kaksi opiskelijaa inspiroitui sen ajan maailmalla pyörineistä legendaarisista festareista. Ensimmäisillä festareilla oli ainoastaan yksi lava, jossa soitti noin kaksikymmentä bändiä. Festivaali oli kaksipäiväinen ja kävijöitä oli noin Tänä päivänä, 35 vuotta myöhemmin saavat tanskalaisnuoret ainakin tässä asiassa olla ylpeitä vanhemmistaan. Nyt Roskilde, tuo tanskanmaalla lähellä pääkaupunkia Kööpenhaminaa Roskilden kaupungissa, järjestettävä juhla myy joka vuosi lippua ennakolta loppuun. Seitsemällä lavalla nähdään neljän päivän aikana yli 170 orkesteria! Mukaan mahtuu niin folkkia, rokkia kuin elektroniakin. Musiikkilavojen lisäksi alueelta löytyy myös nk. spoken word-lava jossa voi kuunnella tanskalaisia puheen ammattilaisia kuten runoilijoita ja pakinoitsijoita ynnä muuta puhetaiteen piiriin kuuluvia. Seitsemän lavaa takaavat sen, että voit kokoajan pysyä liikkeessä. Roskilde on tunnettu hyvästä musiikkimaustaan ja jokaiselle ikäpolvelle löytyy jotakin! Pelle Miljoona oli muuten ensimmäinen suomalainen esiintyjä Roskildessä Tänä päivänä suomalaiset orkesterit ovat jokakesäinen ilmiö ja Roskildeen soittamaan pääsemistä voidaankin jo pitää krediittinä. Onhan festeillä esiintyneet suuret nimet Bob Marleystä Patti Smithiin! Tänä vuonna suomalaista musiikkiosaamista edusti mm. Disco Ensemble sekä The Five Corners Quintet joka sai Ballroom-lavan yleisön tanssimaan itsensä hengästyksiin saakka tämän 60- luku-latino-jazzin pyörteissä. Roskilde kutsuu muusikoita esiintymään maailman kaikilta kolkilta. Samoilla festareilla voi nähdä kuumimmat hittinimet niin Amerikoista kuin Intiastakin. Ei sovi unohtaa, että Tanskassa ollaan viety kaikki muu festivaalitoiminta paljon pidemmälle kuin Suomen maalla koskaan. Alueelta löytyy perinteisen teatterin lisäksi myös elokuvateatteri ja chillout-telttoja. Mihinkään alueen sisäpuolisiin tiloihin ei ole erikseen pääsymaksua vaan festariranneke kattaa kaikki yleiset huvit. Toki tarjolla on maksullisiakin elämyksiä, kuten vaikkapa benjihyppäämistä. Myöskin leikkimiseen on panostettu ja eri puolilta leirintäalueita löytyykin erilaisia leikkipaikkoja keinuista korien päällä kiipeilyyn tai vaikkapa jalkapallo otteluihin ja pingispöytiin. Järjestäjien viestinä on kutsua ihmiset huolettomaan hauskan pitoon. Osallistua voi vaikkapa afrotanssi- tai tango workshopiin. Voi tehdä patsaita, maalata kuvia tai graffiteja niille varatuille seinille. Halukkaat voivat mennä maksusta kalastamaan ja saaliin voi kokkauttaa ammattilaiskokilla ateriaksi lautaselleen. Ympäristötaide ja kiertävät performanssiesiintyjät luovat alueelle oman surrealistisen tunnelmansa. Saatat yhtäkkiä matkalla keikalle joutua mitä kummallisimpien teatteriolioiden ympäröimäksi. Festivaalialueella on myös oma radioasema sekä jokaisena päivänä julkaistava Roskilde-lehti. Leirintäalueita on monta ja ne ovat erillään itse festarialueista. Niiden välinen sukkelointi on oma taitolajinsa, jota allekirjoittanut ei oppinut koko neljän päivän aikana, mutta mukavaa on eksymisen lomassa aina jostain löytyvä uimaranta. Roskildessa ihmiset ovat vapautuneita, eivätkä leirintäalueen juhlat tunnu loppuvan koskaan. Joka puolelta Eurooppaa saapuneet Ihmiset ovat selvästi heittäneet kravattinsa nurkkaan. Joka paikassa näkyy nuorten aikuisten mitä kekseliäimpiä leikkejä ja jekutuksia. Yksin ei siis tarvitse kauan olla vaikka olisi yksin sattunut paikalle tulemaankin. Vaikka ruokakojuja on runsaasti ja aamiaistarvike kauppojakin, on jokaisen leirialueen yhteyteen perustettu hiekoitettu nuotioalue jossa voi sytytellä kitaranuotioita tai valmistella ruokaa tulella. Tulen sytyttäminen, siis edes kynttilän sytyttäminen muualla kuin tulipaikoilla on ehdottomasti kielletty. Jos rahat loppuvat kesken voi aina yrittää tehdä pientä omaisuutta keräämällä tanssimisen lomassa muovisia juomatuoppeja ja niiden pahvisia kantimia. Kierrätys ja siivous kun on muun muassa ratkaistu toimivalla kierrätys- järjestelmällä, jossa tölkit voi vaihtaa vaihtopisteissä helposti rahoiksi. Festivaalin ohjelman seuraaminen on tehty helpoksi. Sisääntulon yhteydessä jokaiselle festivaalivieraalle jaetaan kattava Roskilde-kirjanen, jossa on kuvaus paitsi festivaalialueen tapahtumista myöskin esittely jokaisesta festivaalilla esiintyvästä bändistä. Ensimmäiseksi teltan pystytyksen jälkeen tuleekin istuttua ohjelmakirjasen kanssa muutama tunti esiintyjiä tutkaillen. Virallisesti festarit siis kestävät neljä päivää mutta juhlat leirintäalueella alkavat jo hyvissä ajoin monta päivää ennen itse juhlien alkua. Monet ihmiset näyttävät panostavan leiriytymiseen aivan toisenlaisella mentaliteetilla kun mihin Suomessa on totuttu. Leireissä on lippuja ja viirejä, stereoita, sohvia ja tuoleja - lähes mitä ikinä mieleen voisi juolahtaakaan! Värikkäät banderollit ja telttaryhmittyvät tuovat mieleen ihmisen telttakaupungin, jossa naapurit puhuvat toisilleen ja lainaavat tarvittaessa sokeria. Lippujen hinnat ovat hieman tyyriit eli 180 euroa koko neljänpäivän lippu. Tarkemmin ajateltuna 170 bändiä ja mahan täydeltä sister- ja brotherhood henkeä eivät kuitenkaan tunnu kalliilta. Tanska on niin turvallinen maa käydä, että matkan ahdistavin ja vaarallisin osio on pakostakin Viking Linen risteily Tukholmaan. Suomesta erittäin monet järjestöt organisoivat matkoja Roskildeen aina ELMUsta Aseistakieltätyjäliittoon ja Jookos Kookoksen kautta takaisin! Matkaan kannattaa varustautua myös lämpimin vaattein koska keskikesän Tanska voi olla yllättävän märkä ja kylmä. Sää on mitä vain mutavyörystä hellelukemiin. Roskilde 2006 hemmotteli ystäviään kauniilla ilmoilla ja hyvällä musiikilla. Festareilla oli niin paljon tekemistä että kaikkia bändejä on aivan mahdoton nähdä. Ensimmäisenä festivaalipäivänä musiikki alkoi puolikuuden aikoihin Annie Nightingalen dj keikalla. Kyseessä on useastikin breakin kuningattareksi tituleerattu, jo 64 -vuotias englantilainen nainen jonka biletystä levylautasten takana oli yhtä mukava katsella kuin kuunnellakin! Perjantain muita mieleen jääneitä esiintyjiä olivat brittiläinen Bullet For My Valentine sekä islantilainen Sigur Ros jonka keikkaa festarilla kävijät ylistivät maasta taivaisiin. Sillä aikaa allekirjoittanut oli odottelemassa elämänsä ensimmäistä Guns n Rosesin keikkaa. Axl Rose aloitti keikan taattuun tyyliinsä viivyttämällä lavalle tuloa noin 50 minuutilla! Keikka oli täynnä nostalgiaa vanhojen viidentoista vuoden takaisten hittien soidessa äijän äänikin kesti uskomattoman hyvin. Huhut tosin kertovat keikkojen pitkien instrumentaaliosioiden johtuvan siitä, että herra Rosen on välistä pakko mennä ottamaan happipullosta huikkaa selviytyäkseen keikasta läpi. Lauantain odotetuimpia esiintyjiä oli varmastikin Itä-Eurooppalaista skamustalaispunkkia soittava Gogol Bordello joka jo vuonna 2003 sai Roskilden vieraat polvilleen. Myöskin jo vanhentunut Bob Dylan ei ollut ensimmäistä kertaa Roskilden Oranssiksi ristityllä päälavalla. Taattua settiä vaikka rauhallista niin kuin vanhalta mieheltä odottaakin. Yksi Roskilden hyvistä puolista on suuri tuntemattomien bändien määrä - aina oppii tuntemaan uutta, hyvää musaa. Suosittelenkin pitämään ohjelmistokirjaset tallessa mahdollisia levykauppavierailuja varten. Brasilialainen Marcelo D2 vastasi perjantain poliittisesta rapista kun taas ruotsalainen Opeth keräsi hevimetalli-kansan kokoon hetkeä ennen keskiyötä. Poliittista rapia eikä metallipainotteista rokkia puuttunut alueelta lauantainakaan. Siitä pitivät huolen jenkkien omantunnon ääni Immortal technique, joka blaastaa kumoon niin imperialismin, median kuin uskonnotkin. Samana päivänä taasen päälavalla nähtiin sekä Deftones, Primal Scream että Tool!!! Näiden keikkojen jälkeen ei olisi voinut illan viimeisenä pääesiintyjänä toiminut Kanye West vähempää kiinnostaa. Toolin lavashow ansaitsee maininnan sillä tämän taiteellisen rokkimetallin taustalla pyörivät suuret screenit jotka syventivät lavashowta onnistuneesti ja backuppasivat musiikkia tehokkaasti. Kaiken kaikkiaan vaikuttava show. Lauantaina Areena-teltassa nähtiin myös suomalaisten omat glammetallirokkarit Ville Valo ja kumppanit. Sunnuntain esiintyjälistaan kuului jo toisen sukupolven Roskilde-esiintyjä, intialainen Anoushka Shankar jonka isä, kuuluisa intialainen sitara virtuoosi Ravi Shankar esiintyi aikonaan Roskildessä hänkin. Anoushka Shankar veti keikan Ballroom teltassa, joka on yksi parhaista lavoista roskildessa. Shankar aloitti isänsä kanssa sitaran soittamisen 9-vuotiaana ja veti ensimmäiset keikkansa 13-vuotiaana. Nainen on siis sitara virtuoosi. Toinen sunnuntain yllättäjä oli The Balkanbeatbox, jonka lavaesiintyminen oli energisin pitkään aikaan. Laulaja pomppi ympäri lavaa kuin pieni apina ja yleisö seurasi villisti tanssien mukana. Tämä bändi on kuin esimerkki maailman poliittiselle tilanteelle bändin koostuessa new yorkilaisista, berliiniläisistä, arabeista ja israelilaisista juurista. Tanssijoiden ollessa kotoisin Bulgariasta, Marokosta, Espanjasta, Israelista ja Palestiinasta! Viimeisenä sunnuntain päälavalla esiintyi Pink floydista tuttu Roger Waters joka esitti erinomaisen shown, johon kuului surround sound system ja animaatiovideoita sekä huippumuusikoita ja taustalaulajia. Ensimmäiseksi saatiin nauttia Roger Watersin omia tuotantoja. Kuultiin terveisiä George.W. Bushille ja kymmenen minuutin tauon jälkeen Herra Waters saapui lavalle keikan toiseen osioon jossa meillä oli ilo kuulla koko Pink Floydin Dark side of the moon! Kokemus oli magalomaaninen ja parhaita äänentoistoja joita olen lähes kuunaan keikoilla kuullut. Super hyper. Roskilden festivaalit jättää aina taakseen hieman haikeana sillä seuraaviin on niin pitkä aika. Toisaalta lähtemisestä voi tehdä hauskempaa harrastamalla aarteenetsintää hyljätyissä leireissä. Löytää voi mitä tahansa kengistä telttoihin ja viinipulloihin ja kasseihin ja herra ties mitä. Curly-toimitus suosittelee tätä festivaalia lämpimästi! 6

7 ILOSAARIROCK! Joensuun Laulurinteellä järjestettävä kaksipäiväinen Ilosaarirock on Suomen letkeimpiä festareita! Tänä vuonna Ilosaarirock juhli 35-vuotissyntymäpäiviään lähimmän ystävänsä kanssa. Jo yhdeksän vuoden ajan tämä Pohjois-Karjalan kansanjuhla on myyty loppuun ennakkoon eli kutsuille halajavien kannattaa hankkia lippunsa hyvissä ajoin. Ilosaarirock herättää henkiin Joensuun tavalla, josta kuuluisat skinheadin ykkösstadivisiot ovat kaukana. Kaupunki täyttyy juhlijoista ja pitkin katuja tanssivista ihmisistä. Harvoin näkee näillä juhlilla eripuraa. Hävinneet tavaratkin löytyvät löytötavarapisteestä lähes poikkeuksetta! Siinä täytyy olla rehtiä veljeyden ja sisaruuden henkeä! Popkadulla voi kuunnella konsertteja keskustassakin. Tämän vuoden parhaita katuesiintyjiä oli kotimainen punk-kansanhenkinen rallatusorkesteri Hiskias Möttö & Mojakka, joka esiintyi myös rockin maksullisella Töminä aloitusklubilla perjantaina Hiskias Möttö ja Mojakan keikka oli niin loistava, ettei yleisö meinannut päästää ryhmää pois lavalta ollenkaan, vaan kerta kerran jälkeen orkesteri taputettiin takaisin musisoimaan. Bändi esittää omantakeiselle tyylilleen sopiviksi sovitettuja Hiski Salomaan kappaleita sekä humppaa. Biiseistä ei aattellisuutta ja asiaa siis puutu ja säestyksenä toimii saksofoni, haitari, viulu, poikkihuilu, mandoliini, kitara, kontrabasso, lehmänkello,vispilät, matkalaukku ja herran armias kaikkea mitä keksii! Ilosaarirock on kaiken ikäisillle tarkoitettu juhla. Sen osoittaa jo se, että yli kuusikymmentävuotiaat sekä alle kahdeksanvuotiaat ( tietenkin täysi ikäisen vierailijan seurassa) vieraat pääsevät alueelle ilmaiseksi. Myös kaikki festarin yhteydessä järjestetyt klubit ovat ikärajattomia. 35. Ilosaarirock tarjosi festarikansalle joukon laadukkaita orkestereita sekä ulkomailta että kotimaasta. Jo ennen virallisen festivaalin alkamista järjestetyillä Töminä- ja Suloklubeilla saatiin nähdä menestyneitä suomalaisia nimiä Kauko Röyhkästä Don Johnson Big Bandiin. Perjantain Töminä-klubin lopetti Radiopuhelimet kun taas itse festivaalin aloitus bändinä nähtiin Lemonator. Lauantain parhaimpiin keikkoihin kuului ehdottomasti M.A Numminen kiellettyine lauluineen. Esitys koostui siis lauluista jotka ovat aikoinaan olleet soittokiellossa ajan ilmapiirin ahtauden vuoksi kuten laulu epäsiveellisten julkaisujen levittämisen ehkäisemisestä. Laulujen välissä M.A Numminen sivisti yleisöä kertomalla luvun Suomen henkisestä ilmapiiristä. Niillä kertomuksilla on ehdottoman avartava vaikutus eritoten nuorisoon joka voi nyt ymmärtää vanhempiaan paremmin tiedostamalla ahtaan ajattelun maaperän jossa äitejä ja isiä kasvatettiin. Vai tokkopa tuo nyt välttämättä niin paljoa on muuttunut. Festivaalin musiikkitarjonta esittäytyi ilosaarirockin viidellä eri lavalla. Rannalle pystytetty Rentolava oli toiminnassa vasta toista vuottaan, mutta on silti ehdottomasti vakiinnuttanut paikkansa rockin chilleimpänä lavana, jossa reggae raikaa. Tänä vuonna Rentolavan renkutuksen aloitti perjantaina flegmaatikoista alunperin tunnettu Tuukka Rihkola eli Leijonamieli. Palefacenkin levynpyörittäjänä toiminut Tuukka Rihkola on uuden kokoonpanonsa myötä laajentanut musiikillisia vaikutusalueitaan. Pelkän hip hopin sijaan Leijonamieli ja Putkimiehet soittavat myös hieman soulimpaa ja rokimpaa kamuraa. Perjantain päätti viidestä suomalaisesta reggae- artistista koostuva Fi-reggae All Stars joiden keikat ovat harvinaista herkkua ja maasta taivaisiin ylistettyjä. Paljon pilviä alemmaksi ei jääty tämänkertaisellakaan keikalla. Lauantaina oli kansaa saapunut viihdyttämään mm. puolalainen Paprika Corps sekä jamaikalainen dance hall reggae artisti Capleton, jonka keikka oli suomessa laatuaan ensimmäinen. Pelkkään lantion keinuttamiseen ja huojuiluun ei tarvitse näillä festareilla jumahtaa. Hevilettiään oli mahdollista käydä huiskimassa moneenkin otteeseen päälavan ja YLE-X- lavan tuntumassa. Siitä piti huolen äijät Mokomasta ja Stam1nasta. Suurenmoista Suomimetallia parhaimmillaan tälläkin kertaa. Mokoma olisi voinut sopia pienemmällekin lavalle, sillä pienempien lavojen keikat ovat yleensä intensiteetiltään syvempiä. Ongelmana olisi tosin voinut olla yleisön ahtaminen pienemmän lavan juurelle - niin suosituksi ovat lappeenrannan pojjaat tullunna. Punkkia pogoilua ja hyppimistä ynnä muuta riehumista sai toteuttaa ruotsalaisen Raised Fistin tahtiin. Yhtye ryöpyttää sanoituksissaan niin mediaa kuin koko yhteiskuntaa - eikä syyttä! Pöhöttynyttä maksaa ja vanhaa kunnon Suomi Punkia tarjoiltiin Anal Thunderin muodossa Rekkalavalla hetkeä ennen keskiyötä englantilaisen The Darknesin kiekuessa rinnan täydeltä falsettia kaikkien kasarirakastajien onneksi ( muiden epäuskoiseksi ihmetykseksi). Tuttuun tapaan viimeisen esityksen jälkeen ilta päättyi ilotulitukseen ja juhlijat alkoivat pikkuhiljaa asettumaan kukin omille jatkopaikoilleen, tahi nukkumahan. Nukkua ei festareilla ole koskaan pakko, mutta lepo on tietenkin suositeltavaa. Ilosaarirockin yhteydessä on monta paikkaa mistä valita. Heti festarialueen kupeessa toimii raviradan leirintäalue jossa yöpyminen maksaa 12 euroa koko festariajalta. Alueelle on perustettu vessojen ja suihkun lisäksi ruokakojuja ja nuotiopaikkoja joissa voi soitella kitaraa ja paistella kasvismakkaroita vanhojen ja uusien ystävien seurassa. Lähempänä keskustaa on mahdollista majoittautua myöskin halvalla sisätiloissa paikallisissa kouluissa. Sieltä saa aamiaispuuroa kohtuulliseen hintaan. Ehdottomasti suosituksen arvoinen aamiainen on Kerubikuppilan festariajan järkkäämä aamiaisbuffet joka sisältää puuroa, leipää, mehua, kahvia ja kananmunia nimelliseen 4 euron hintaan. Kerubi on parhaita joensuulaisia kuppiloita joten paikalle kannattaa vaivautua viihtymään. Tämän vuoden festivaalikerubissa saatiin myöskin nauttia Club kasettiaseman ohjelmistosta johon kuului sekä häikäiseviä että hämmentäviä musiikillisia kohtaamisia. - Vai miltä kuulostaa kun Ville Härkönen plays Jaakko Teppo? No todella hyvältähän se kuulostaa niinkuin vanha kunnon Jaakko Teppo aina! Tai Anssi Kasitonni ja kovat piipussa: ( Lue: Mies. kitara ja poljettavat rummut). Silkkaa runoutta. Sunnuntai ei tarjonnut yhtään vähempää kuin lauantai ainakaan musiikillisesti. Lauantaiyöstä selvinneet juhlijat pääsivät aloittamaan Alamaailman Vasaroiden erittäin tyylikkäällä keikalla. Harva jos kukaan yleisöstä pystyi olemaan nostamatta jalkaa kauniisti toisen eteen kun tämä kuusihenkinen instrumentaaliyhtye laittoi lavalla menemään tavalla, josta jää rankemmatkin rokkarit jälkeen! Vetopasuuna, sopraanosaksofoni, muutama sello ja rummut soittamassa outoja hurvittelevia melodioita ei jätä kylmäksi! Alamaailman Vasarat on jo jonkin aikaan yhdistetty Tuomari Nurmioon, mutta tällä erää ovat tiet erkanneet ja Tuomari Nurmion oli yritettävä yksin päälava pelkästään omalla karismallaan. Aika hyvin se meni, mutta kyllä pienempi teltta tekisi Nurmion erinomaiselle musiikille ja esiintymiselle enemmän oikeutta. Maailman imperiumista, U.S.A.sta festareille oli päätynyt muutama mielenkiintoinen ryhmä, joista ensimmäisenä jo perjantaina esiintyi lähes kaksikymmentä vuotta yhdessä duotelleet Hip hopin pitkän linjan kulkijat Chief Xcel ja rappari The Gift of Gab alias Blackalicious. Lisää mustaa energiaa saatiin kokea lauantaina kun lavalle nousi new yorkilainen monilahjakkuus Saul Williams joka on nimennyt musiikkilajinsa industrial punk hopiksi. Williamsin esitys oli kuin pieni runoteos eikä täysi yllätyskään, sillä musiikin lisäksi Saul Williams julkaisee myös runoutta. Harvemmin tulee nähtyä kiinalaista punk garagea, valitettavasti, mutta tällä kertaa ei tarvinnut pettyä! Lauantai iltana Rekkalavalle kiipesi Pekingiläinen The Subs! Yleisö oli täysillä mukana ja solisti Kang Mao kirkui ja mossasi kuin viimeistä päivää! Tämä nelihenkinen orkesteri uhkuu asennetta ja osaa ottaa yleisönsä. Asennetta jos jonkinmoista tarjosi päälavalla sunnuntaina ensimmäisenä esiintynyt Eläkeläiset. Humpasta oli jälleen kerran kyse ja tältä ryhmältä voi odottaa räävitöntäkin antautumista kyseisen musiikkilajin syövereihin. Ruotsissa taannoin päästiin jopa ihmettelemään, että miten onnistuu pianon soitto sukukalleuksin, ilosaarirockin rakkauden kesän konsertosta moinen akti oli jätetty pois. Meno oli siitä huolimatta mukaansa tempaavaa. Suomalaista löylyä suurella kauhalla kiukaalle heitti myös kestosuosiota nauttiva Apulanta. Vanhoja biisejä ei säästelty ja yleisö oli tietenkin niin innoissaan kuin vain voi. Suomalaispopin ystävien pankin räjäytti päälavalle viimeisenä noussut Neljä Ruusua. Illan pimetessä, päätösilotulitusten jättämien savujen hälvetessä ja kojumyyjien sulkiessa, he joilla vielä riitti intoa, saivat suunnistaa festivaalin päätösklubille. Stun, Reginan ja tohtori Orff & Herra Dalcrozen jälkeen 22 pistepirkko nousi lavalle lumoten koskettavalla esityksellään. Tuskin on kirjoitettu huonoa arvostelua päätösklubilla viimeisenä esiintyneestä PMMP stä! Ensimmäisenä biisinä kuultiin ilman säestystä Ystävä sä lapsien -virsi ja sen jälkeen kuultiin kaikkea kovista käsistä coverbiisi pikkuveljeen - Rusketusraidat tietty myös. Esitys oli rosoinen ja rokkaava niinkuin pitääkin ja varmasti tämän keikan nähneistä joka toinen kiiruhti maanantai aamuna levykauppaan hakemaan kiekon himaan. Kaiken kaikkiaan Ilosaarirock 2006 oli jälleen maineensa veroinen. 7

8 Kirjatko ELÄVÄT? TEKSTI: KATI KOSKINEN Mielikuvituksemme sekä ennakkoluulomme ja stereotypiamme voivat ohjata suhtautumistamme niihin ihmisiin ja ihmisryhmiin, joista meillä ei ole paljoa tietoa. Ennakkoluulot aiheuttavat usein valitettavasti syrjintää. Elävä kirjasto on menetelmä, joka pyrkii laajentamaan mielikuviamme ja suvaitsevaisuuttamme. Se tarjoaa ihmisille mahdollisuuden keskustella niiden ihmisryhmien edustajien kanssa, joiden kulttuurista tai tavoista emme vielä oikein tiedä. Elävän kirjaston avulla voidaan lisätä kaikkien meidän välistä vuoropuhelua ja tuoda esiin mielenkiintoista tietoa kansoista, tavoista ja arvoista. Elävä kirjasto myös auttaa ihmisiä kohtaamaan pahimpia ennakkoluulojaan. Elävä kirjasto on siis menetelmä joka edistää ihmisoikeuksien ja ihmisarvon kunnioittamista. RAUHA LUKEA, KESKUSTELU SALLITTU Elävä kirjasto jäljittelee perinteistä kirjastoa sekä ympäristöltään että toimintatavaltaan. Sinne astuessaan kävijät voivat tutustua kirjallisuusluetteloon, jota selailemalla he voivat tutustua kirjaston kokoelmaan eli lainattavissa oleviin ihmisiin. Kirjastossa on tottakai paikalla myös kirjastonhoitajat, jotka auttavat ja neuvovat. Kirjoina toimivat ihan tavalliset ihmiset, jotka edustavat usein ennakkoluulojen kohteena olevia ihmisryhmiä. Kirjaluettelosta löytyy jokaisen kirjan kohdalta tyypillisimpiä kirjan ihmisryhmää koskevia stereotypioita. Tällaisia voivat olla esimerkiksi muslimi, ateisti, kasvissyöjä tai vaikkapa poliisi. Kävijät voivat lainata haluamansa kirjan ennalta määritellyn mittaiseen keskustelutuokioon, joka yleensä on noin 20 minuuttia. Elävä kirjasto tarjoaa lukijoilleen ja luettavalle rauhaa ja suojatun, vapaan keskustelumahdollisuuden. Kun kirjasto täyttyy ihmisten välisistä keskusteluista ja puheensorinasta, ennakkoluulot karisevat. Kirjojen kanssa keskustellessa huomaa helposti, kuinka avoin ja rehellinen toisen kuuntelu saa ennakkoluulot karisemaan. Luettuaan kirjan kävijät palauttavat sen ja voivat halutessaan vaikkapa lainata toisen. Lukijoiden ja kirjojen joukossa saattaa pyöriä muitakin ihmisiä, jotka eivät välttämättä halua itse lukea kirjaa. Heidän voi antaa kuunnella keskustelua rauhassa tai pyytää poistumaan. Elävää kirjastoa voi helposti käyttää erilaisissa tilaisuuksissa. Koulut, järjestöt ja yhdistykset saavat tästä mainion lisän toimintaansa Esimerkiksi nuorten toteuttamat festarit ovat hyvä esimerkki siitä, missä Elävää kirjastoa kannattaa järjestää. Kun kirjasto järjestetään mittavan tapahtuman osana, suuri joukko ihmisiä voi hyötyä menetelmästä lyhyessä ajassa. Elävä kirjasto voidaan tottakai toteuttaa myös pienempien tapahtumien yhteydessä tai ihan omana tapahtumana. Elävä kirjasto on alunperin tanskalaisten nuorten ideoima. Vuonna 2000 Roskilden rockfestivaaleilla järjestettiin ensimmäinen ja sieltä idea on levinnyt joka puolelle Eurooppaa. Kirjastomenetelmää kehitetään koko ajan toimivammaksi. Tässä siis sinunkin porukallesi mahdollisuus tehdä ennakkoluulojen poistamisen hyväksi hauskaa juttua! TEKSTI: HANNA JA MARI Tänä vuonna jo 19. kertaa järjestetty suomen suurin elokuvafestivaali rakkautta ja anarkiaa oli jälleen kerran yleisömenestys! Syyskuun alun ennakkolippujen myynnin aloitus sai aikaan pitkin Mannerheimintietä kiemurtelevan letkajenkan joka muodostui lippuja jonottavista ihmisistä. Nopeat kun syövät hitaat tai ainakin näkevät parhaat elokuvat! Reilun viikon kestävillä festareilla oli mahdollisuus tirkistellä etukäteen kymmeniä elokuvia ennen kuin niiden varsinaista ensi-iltaa... Niin siis jos mitään ensi iltaa tuleekaan, sillä vain murto-osa esitettävistä elokuvista tulee suomessa myöhempään levitykseen. R ja A-tiimi kertoi haalivansa elokuvat ohjelmistoonsa ympäri maailmaa elokuva alan festareilta. Kriteerinä valintaan on tiimiläisten vahva luottamus omaan makuunsa. - Onhan siihen luottaminen, sillä tarjonta on monipuolista. Ohjelmistosta löytyy myös poliittisia elokuvia muiden aiheiden ohessa Aasiasta, Venäjältä, Espanjasta ja Amerikoista. Yltiöpäisessä tarjonnassa on hip hoppia, punkkia, beatia, heavya ja uusinta animaatiota, k-18 splattereitä ja hienostunutta ranskalaista. Rakkautta ja anarkiaa elokuvia näytetään useassa eri helsingin teattereissa ja lippu on jopa normaalia viikonlopun tennispalatsi keikkaa halvempi! Yksi tämän vuoden uutuuksista oli Andorran Dubrovnik-sali joka oli baariin väliaikaisesti perustettu elokuvateatteri. Siellä oli siis baarimaiseen tapaan lupa poltella tupakkia ja nauttia virvokkeita. Alle 18 vuotiailta saliin oli luonnolllisesti pääsy evätty mutta kyllä alaikäisillekin kävijöille kiinnostavaa katsottavaa festivaaleilla riitti. Elokuvafanien keskuudessa on Rakkautta ja Anarkiaa-pätkistä kehittynyt uskottava brändi. Ohjelmiston elokuvat on valittu monipuolisella tavalla ja tasoon voi aina luottaa, niin kuin eräs kävijöistä huomautti aina ei oo maailman paras leffa, mutta eipähän ole ainakaan mikään ihan mainstream -siihen voi luottaa Joidenkin elokuvien jälkeen on myös mahdollisuus tavata juuri katsotun elokuvan tuottaja, käsikirjoittaja, leikkaaja tai ohjaaja. On hienoa, että r&a: n ohjelmistoon kuuluu elokuvien lisäksi myös tekijöiden vierailut. Mikäs sen mukavampaa kun jäädä leffan jälkeen saliin tenttailemaan tekijöiltä lisäselvitystä tarinan kulusta tai siitä miten mikäkin kohtaus on toteutettu tai mitä nyt päähän sattuu tulemaan. Festivaalin aikana järjestettiin myös erilaisia paneelikeskusteluita lasipalatsin kupeessa sijaitsevassa Mbarissa. Tämän vuoden nuorten parhaimmistoon curlyläiset äänestivät dokumentin kaltaisen Grizzly Man -elokuvan sekä nuoren saksalaisen ohjaaja- lupauksen, Florian Gaagin graffiteista kertovan elokuvan Wholetrain. Kyseinen elokuva voitti kesäkuussa pääpalkinnon New Yorkin Urbanworld-festivaalilla. Kovassa huudossa on ollut myös japanilainen animaatio Naapurini Totoro joka sopii myös perheen pikkuistakin pikkuisemmille. 8

9 Huivit päähän? - Ei missään nimessä! Mitä tulee mieleen kun ajattelee arabimaata ja nuoria naisia? Tietenkin ensiksi miettii heidän huivejaan, vaatetusta, oikeuksia ja niin edelleen. Suuri osa näistä oletuksista on tosia ainoastaan meidän länsimaisten omissa päissä. Jokainen arabimaa on oma lukunsa. Curly kävi Tunisiassa kurkkaamassa mitä heidän pääkaupungin teinit puuhastelevat vapaa-aikanaan. Tunisia tuntuu olevan ihan eri linjoilla naisten oikeuksien ja pukeutumisen suhteen kuin oletimme etukäteen. Otimme hiukan faktoja selville.. Naisilla on täysi äänioikeus ollut jo 1950-lähtien ja heillä on todella vahva rooli julkisessa elämässä. Hallituksesta löytyy naisia ministerin viroista ja eri yritysten johtoportaista löytyy naisia huomattavan paljon. yliopiston professoreista yli 40 prosenttia on naisia ja valmistuneista lakimiehistä prosentit ovat yli 30! Yliopistoissa on naisia nykyisin enemmän kuin miehiä ja sehän kuulostaa melko tutulta? Jos ajattelee perinteisempiä rooleja, niin tulee mieleen pienet kylät ja maatilat. Tuntuu hassulta että kolmasosa farmeista on naisten vetämiä. Mitä ovat siis ne puheet, että arabimaissa naiset ovat huonossa asemassa. Olemme käyneet tosin nyt vain Tunisiassa, mutta siellä asiat tuntuvat olevan melko hyvin. Juttelimme sisarusten Emiran sekä Ahlemin kanssa. Mitä opiskelette? Ahlem: Olen lukiossa viimeistä vuotta Emira: Minä opiskelen yliopistossa. Mitä teette koulun jälkeen? A: Ihan typerä kysymys! Käymme ulkona kavereiden kanssa eri harrastuksissa. Viikonloppuiltaisin käymme diskossa ja erilaisissa bileissä. E: Teemme tosiaankin ihan samoja asioita kuin nuoret Euroopassakin. Mitä harrastatte? E: Minä laulan ja tanssin. Rakastan musiikkia. Itse asiassa pidän kaikenlaisesta musiikista ja varmaan moni ei Suomessa uskoisi, mutta meilläkin soi radiossa HIM. A: Ja Rasmus. Emme alussa edes tienneet niiden tulevan Suomesta. Hip Hop ja tanssimusa on täällä iso juttu. Monet kuuluisat DJ:t ovat käyneet täällä keikoilla. Silloin rannat ovat täynnä tanssijoita. Siis meitä paikallisia, ei turisteja =) Miksi teillä ei ole huiveja päässä? A: Uskonto on jokaisen oma valinta ja niin myös huivin käyttö. E: Itse asiassa meillä on jo vuosia ollut laki, joka kieltää esimerkiksi kouluissa huivin käytön. Tällöin kaikki ovat tasavertaisia ja samalla lähtöviivalla. Mielestäni huiveja pitävät nuoret ovat nykyisin ennemminkin vähemmistö. A: En ole koskaan edes harkinnut huivin pitämistä, vaikka olenkin Islaminuskoinen. E: Itselläni on hyvin löysä suhde uskontoon. Minulla on omat asiani joihin uskon. Miten valitsette vaatteenne? A: Ihan samalla tavalla kuin sinäkin. Katsomme televisiota, surffaamme netissä ja luemme lehtiä. Näkemämme perusteella menemme kauppaan ja ostamme sellaiset vaatteet kuin haluamme. E: Tietenkin vanhemmat ihmiset, joille uskonto on tärkeä asia, pukeutuvat edelleen huiveihin, mutta alta löytyy varmasti täysin länsimaiset vaatteet. Vanhoilla ihmisillä tarkoitan sitten todella vanhoja. Esimerkiksi meidän äitimme on lentoemäntä ja hänen jakkupukumainen työasunsa on paljon vanhoillisempi kuin hänen päivävaatteensa. Itse pidän tiukoista farkuista ja paidoista, joissa on jotain erikoista. Teillä taitaa kummallakin olla jopa lävistyksiä? A: Hih, täytyy myöntää, ettei äitimme ollut kovin onnellinen huomatessaan lävistyksen huulen alla. Napalävistyksetkin meillä on kummallakin. Koska tämä juttu ilmestyy vain Suomessa, niin voin kertoa, että minulla on myös kielilävistys ja siitä äitimme ei tiedä. E: Minullakin kielessä ja navassa. Äiti sai sätkyn huomatessaan kielilävistyksen. Ahlem on onnistunut piilottamaan omansa jotenkin ja täytyy nyt isosiskona sanoa, että odotan sitä hetkeä kun hän jää kiinni. Hehee. Lävistykset ei taida olla kovinkaan yleisiä Tunisiassa? E: Itse asiassa alkaa olla. A: Varsinkin täällä pääkaupungissa nuorilla alkaa näkyä melko paljon lävistyksiä ja tatuointejakin on vähitellen ilmestynyt. E: On jännää huomata, kuinka ihmiset olettavat, ettei täällä tapahdu samoja asioita kuin Euroopassa. Meillä on täällä ihan samat vaatteet, tavat ja musiikki kuin sielläkin. A: Tietenkin maaseudulle trendiasiat eivät ihan heti kulkeudu, mutta niin se taitaa olla ihan joka maailman kolkassa. Mitä kaipaisitte tänne länsimaista? A: Emme oikeastaan mitään. Tai jos nyt puhutaan jostain niin tiedän että äitini haluaisi juustokakkujen rantautuvan tänne. Meillä ei ole samantyyppistä juustoa kuin sellaisen tekemiseen tarvitaan. Heh. Länsimaiset bändit voisivat tulla tänne useammin keikoille. E: On todella harvinaista, että joku artisti tulee tänne keikalle. DJ:t ovat tännekin rantautuneet, mutta bändejä saisi tulla paljon enemmän. Mikä on tunisialaisen kulttuurin vahvuus? E: Oma kulttuurimme on meille tärkeää. Osaamme arvostaa perinteitä ja täällä perhe on kaiken ydin. A: Vanhukset, vanhemmat ja sukulaiset ovat meille tärkeitä. Suku pitää toisiinsa yhteyttä. Jos jollain ei asiat ole hyvin, niin koko suku auttaa häntä tai hänen perhettään selviytymään vaikeuksista. E: Tunisialaisille on tärkeää, että perhe ja sukulaiset ovat kunnossa. Vieraanvaraisuus on tärkeää, jos ovellesi tulee tuntematon apua tarvitseva ihminen, niin häntä ei käännytetä pois. Se on varmaan suurin ero länsimaiseen kulttuuriin. Terveiset suomalaisille nuorille? A: Lähetämme sinne hymyjä E: ja aurinkoa!

10 Hyppää lätäkköön! Syksyn ollessa tuimimmillaan tulee vettä taivaan täydeltä, mutta onneksi kumpparit on nykyisin siistin näköisiä. Kävimme tutkailemassa kuinka hienoja kumppareita on mahdollista löytää. Suurin osa sivun kumppareista löytyy Helsingistä KenkäMarskista, Mannerheimintie 8. Kävimme siellä ihmettelemässä värimaailmaa, joka saa kenet tahansa hyppäämään keskelle lätäkköä. Hinnat ovat euroa. Suunnittele oma unelmakumppari! Kaikkien unelmakumpparisuunnitelman jättäneiden kesken arvomme Lahjakortin Helsingin KenkäMarskiin, mistä voittaja saa itselleen Nokian Hai-Kumisaappaat. Lähetä ehdotuksesi postitse osoitteeseen: Curly Kumpparikilpailu Larin Kyöstin tie Helsinki 10

11 Kumiallergia ikävä, muttei mahdoton TEKSTI: KATI KOSKINEN Köksän tunnilla pitää tiskata kädet kumihanskoissa, mutta sen jälkeen käsiä kutittaa ja niihin nousee punaisia paukamia. Mitä ihmettä? Tässä kohtaa kannattaa ottaa selville, onko kysymys mahdollisesta kumiallergiasta. Myöhemmin vaiva saattaa ilmetä kondomia käytettäessä, tai muita kumisia esineitä käsitellessä. Lateksi eli luonnonkumi ja synteettinen eli kemiallisesti valmistettu kumi ovat eri asioita. Kumiallergia syntyy juuri luonnonkumissa olevien aineiden johdosta. Kumipuun sisältämä maitiaisneste sisältää useita kymmeniä proteiineja, joita kumin valmistusprosessi vielä muokkaa lisää. Näistä proteiineista useat ovat allergeeneja eli ne aiheuttavat herkille ihmisille allergiaa. Oireet kumiallergiassa ovat muiden allergioiden kaltaisia, eli kutinaa, ihottumaa ja ihoärsytystä. Pahimmillaan kumiallergia voi aiheuttaa nokkosihottumaa, hengitysvaikeuksia ja jopa anafylaktisen shokin eli vaikeimman allergisen reaktion muodon. Missä kumia sitten on? Ihan melkein kaikkialla. Mutta eniten ilmapalloissa, kumisaappaissa, pyyhekumeissa, kokolattiamatoissa, erilaisissa kumisissa kädensijoissa, pyjamanhousujen vyötärönauhoissa... Lista jatkuu yllättävän pitkälle. Hyvänä muistisääntönä on, että kaikki mikä haisee kumille ja on sellaista tahmeaa pinnaltaan, on myös kumia. Joissakin tarvikkeissa kumi on korvattu silikonilla tai muoviyhdisteillä, mutta tällöin tuote myös on hieman kalliimpi. Esimerkiksi juuri ne kondomit. Tai kumihanskat. Kumiallergia on siitä ikävä, että se on periaatteessa parantumaton. Kun ihminen on kerran altistunut kumille, ei elimistö parane siitä koskaan. Periaatteessa, jos henkilö pystyisi olemaan täysin erossa lateksista, elimistöstä kuolisi kaikki lateksin proteiineja tunnistavat ja allergisen reaktion aikaansaamat solut. Hoitona toimii lateksista kaukana pysyminen ja paikallisten iho-oireiden ilmaannuttua apteekista saatava kortisonivoide. Jos reaktio on laajempi, pitää ottaa suun kautta otettavaa histamiinia. Tämäkin allergia, kuten muutkin, ovat siitä ikäviä, että ne saattavat aiheuttaa ristireaktioita. Kumiallergikolle saattaa tulla oireita erinäisistä hedelmistä. Banaani, avokado, kiivi ja kastanja ovat pahimpia. Kannattaa siis välttää niitä, jos sinulla on todettu kyseinen allergia. Älä kuitenkaan anna kumin kauhistuttaa. Jos epäilet olevasi allerginen sille, varaa aika lääkärille ja selvitä asia. Kumia on hieman vaikea välttää, mutta pienellä yrityksellä suuremmilta kumisuruilta vältytään. Lisää tietoa saat mm. seuraavilta sivuilta: Ahdistunut ABI? Minä? Kun ilmoittauduin syksyn ylioppilaskirjoituksiin viime keväänä, en todellakaan tiennyt, mitä kaikkea se toisi tullessaan. Tarkoituksena oli lukea hiki hatussa koko kesä ja sitten varmoin mielin mennä todistamaan kypsyys itse yo-kokeessa. Toisin kuitenkin kävi. Kesällä tuskin avasinkaan koulukirjoja, ja pänttäys jäi syksyyn. Kun luin kirjoja paniikissa, tuli mieleen, että olisihan sitä voinut lukea enemmänkin, vaikka kesällä muut asiat tuntuivatkin tärkeämmiltä. Kirjoitin tänä syksynä kolme ainetta: englannin, ruotsin ja historian. Paniikki ennen koetilannetta oli joka kerta sanoinkuvaamaton. Tuntui siltä, kuin kaikki opittu olisi hävinnyt päästä ja kynästäkin menisi varmaan lyijy heti katki. Koetilanne itsessään oli kuitenkin mukava, ja kuusi tuntia tuntui vilahtavan silmien edestä. Mikäs siinä oli möllöttäessä, eväitä syödessä ja yrittäessä todistaa sen, että asiat ovat hallinnassa. Jos lukuvaiheessa on stressaantunut, se ei tosiaankaan vedä vertoja sille ahdistukselle, joka kohtaa abiturientin tämän odottaessa yo-tuloksia. Laitoinko mä sittenkin siihen yhteen kohtaan väärän vastauksen? Muistinko mä sittenkin sen vuosiluvun väärin? Kauhea epäilys ja epävarmuus iskee sillä minuutilla, kun on palauttanut kokeen. Ainoa asia mitä voi tehdä on odottaa yo-tuloksia. Pettymys tai tyytyväisyys ovat tässä pelissä ainoat tulokset. Itse en ole vielä käynyt kysymässä tuloksia. Rakas ruotsinopettajani tosin tuli vihjailemaan, että kannattaisi kysyä. Kai kokeet sitten menivät ihan hyvin, mutta että tarpeeksi hyvin? Luulen luottavani vasta YTL: n virallisiin tuloksiin. Siihen asti elän jännityksessä: miten minun yo-pelini päättyy tämän syksyn osalta? Keväällähän tämä rumba saa jatko-osan.. - Essi 11

12 The suuri PURKKATESTAUS Leuat jäykkinä..? No, ainakin tämän rupeaman jälkeen. Curlyn makutiimi testasi vähittäistavarakaupan purkkavalikoiman. Testauksen kohteena oli purkan maku, maun kesto, koostumus, väri, pallo-ominaisuudet. TEKSTI: CURLYN TOIMITUS Psst... Testaajien huomioita: Onko hammaslääkäripelko, pahempi kuin hammaspeikko? Hammaslääkäripelko on hyvin yksilöllistä. Jotkut menevät mielellään lääkäriin ja joihinkin iskee järjetön pelko jo ennen lääkärin ovea. Lääkäriä ei kuitenkaan tarvitse pelätä, koska he ovat ammattilaisia ja heillä on keinot, millä kipua lievitetään.! EMME SUOSITTELE TÄTÄ KOTONA TEHTÄVÄKSI, sillä tälläisen purkkamäärän jälkeen on luvassa huono olo: ilmavaivoja ja vatsan väänteitä. Hammaslääkäripelko voi johtua seuraavista asioista: omalle kohdalle on sattunut joskus kivulias hammaslääkärikerta, joku tuttu on kertonut omista ikävistä kokemuksistaan tai jopa siitä asiasta, että tutkimukset ovat osoittaneet, että matalammin koulutetuilla esiintyy enemmän hammaslääkäripelkoa. Koska hammaslääkäripelko on yhdenlainen fobia, voi sellaiset ihmiset kärsiä enemmän, keillä on muitakin fobioita eli pelkoja. Ihmisillä saattaa laueta pelko hammaslääkärissä mm. huoneen hajusta, erilaisista äänistä, mm.koneista, kirkkaasta hoitovalosta tai jostakin tietystä toimenpiteestä. Kun pelokas potilas tulee hammaslääkäriin, hyvä lääkäri kertoo hänelle erinäisiä asioita. Hänen tulisi tarjota puudutusta, kertoa toimenpiteen eri vaiheista sekä tarjota neutraalia tukea kannustamalla ja tavallaan vähän jopa lohduttamalla. Lisäksi lääkäri voi kysellä toimenpiteen ajan, onko potilaalla mukava asento ja esimerkiksi, että käykö valo pahasti silmiin. Vaikeimmissa tapauksissa potilas voi saada ennakkoterapiaa, rentoutushoitoa tai jopa toimenpiteen ajaksi nukutuksen. Jos hammaslääkäripelkoa ei hoideta, siitä voi koitua haittoja. Hoito itsessään voi olla todella rasittavaa potilaalle henkisesti ja fyysisesti. Toimenpiteen kesto pitkittyy ja se voi siinä tapauksessa maksaakin enemmän. Lapsilla ja nuorilla on joskus tällaisia pelkoja hammashoidon suhteen. Jo nuorella iällä aloitetut säännölliset hoitokerrat auttavat lievittämään pelkoa ja suhtautumaan siihen positiivisemmin myös aikuisena. Kenenkään ei tulisi kärsiä kipua niinkin tärkeässä asiassa kuin hammashoidossa, ja siksi potilas saa ja hänen pitääkin vaatia mahdollisimman inhimillinen hammaslääkärikäyntikerta. Hammaspeikko tulee nujerretuksi ja hymy on kaunis ja valkoinen. 12

13 Leaf: Jenkki Professional Junior, mansikka/vanilja-omena Wrigley s Extra Professional White Fennobon: Pikku Kakkosen hedelmäpurukumi Inex: Rainbow Salmiakkimix Xylitol Wrigley s Airwaves Lemon Ice. Wrigley s Airwaves Black Mint - muistuttaa mansikkakarkkia, kirpeä, jäykkä purra heti alusta saakka, väri haalea, vieno vaaleanpunainen. Maku häviää nopeasti, kirpeys jää. Pallon muodostaminen vaikeaa, napakoita, pieniä, hajoavat ennen muodostumistaan. - kivan pilkullinen ulkonäkö. Tukka lähtee päästä, niin vahvaa. Jämäkkä minttu. Hyvä hätäapu pahanhajuiseen hengitykseen. Pehmeä koostumus. Kieli saa kyytiä palloa tehdessä, lievä polte. Pallon teko vaikeaa, koska massa on löysää. Maun kesto pitkä. Tarttuu huuliin. - Tuoksuu hedelmille. Valkoinen. Rouskuvan pehmeä. Ei kirpeä, vaan pehmeä hedelmänmaku. Karkkimainen. Lapsille sopivaa maultaan. Maku hiipuu melko nopsaan. Pallo-ominaisuus nollassa. - valkoinen: kiva. Anismainen, makea. - Musta: haukomme henkeä. Apua! Herättää aamulla. Supersalmiakki. Palloilu hieman vaikeaa. - Harmaa: makea salmiakki. Sekoittuu mukavasti edellisiin. Maut pysyy hyvin. - Lemon&Glyserine- käsivoide, tuju, vahva sitruuna. Kieli kovilla, polttelee. Raikas. Pakko olla sitruunan kaveri, että tästä tykkää. Massa pehmeää. Aukaisee nenän, eli lupauksen mukaisesti aukaisee nenän. Valkoinen. Maku pitkäkestoinen - Erikoinen minttu. Yhdistelmä minttua, salmiakkia, lakua ja anista. Maku muuttuu pehmeämmäksi parin minuutin jälkeen. Yllättävän hyvä pallokoostumus, vaikka löysä rakenne onkin. Tarttuu huuliin mahtavasti. Valkoinen. Tässäkin maku pysyy pitkään Fennobon: XyliDent EnergyX3 Leaf: Jenkki Active Crystal Mint Fennobon: XyliDent Muumi vadelma-hedelmä Leaf: Jenkki Professional Fresh mint Wrigley s Extra Salty Licorice Fennobon: XyliDent TRIO piparmintspearmint-hedelmä - pieni ja ruskea tyyny. Colakarkkimainen. Epäpurkkamainen. Ei pienille lapsille eikä juuri ennen nukkumaanmenoa. Maku pehmenee nopsaan. Pieniä napakoita palloja. Maku alkaa vähän ällöittämään. Haileanruskea massa. - pilkullinen hauska tyyny. Perus Jenkki-maku terästettynä aktiivisilla osilla. Pehmeä koostumus. Palloilu vaikeaa, koska massa pehmoista. Maku kestää, ja kestää, ja kestää. - vadelma on liian makea. Hedelmä on raikkaampi. Esanssinen. Tunkkainen. Koostumus ok, ei liian pehmeä eikä liian kova. Tikkarimainen maku. Lapsille mainio. Pallo-ominaisuus heikko. Maku kestää ja paranee pureskellessa. - valkoinen. Perus-Jenkki. Tuttu, turvallinen maku. Ei aiheuta hurraa-huutoja, mutta ihan fi ne. Maku pysyy, ja olo ei ole sellainen, että pureskelet jotain ekstraterveellistä. Ei kyllästytä. Helppo. Napakka pieni pallo. - valkoinen. Hyvä salmiakki, ei liian jyty. Paras salmiakinmakuisista. Aito maku. Massa perusjämäkkä. Ei liian löysä. Jos pallo-ominaisuus olisi parempi, purkka olisi purkkien kuningas. - spearmint: tuttu maku. Melko pehmeä, - piparminttu: vihermintun makua. Hyvä peruspurkka. - Hedelmä: ei aitoa makua. Selkeästi lapsille suunnattu maku. Koostumus 13 Hubba Bubba Original - Edelleen holtittoman kokoiset palat, koko tosin pienentynyt.. Sokeria. Massa on liian pehmeä, hötö. Pitäisi olla vaaleanpunaista. Pallo-ominaisuudet omaa luokkaansa. Miksei saa sokerittomana versiona tätä? Johtuuko pallottumisen puute xylitolista, eli vaatiiko pallo sokeria? Ällömakea. 14 Wrigley s Airwaves Menthol Mint - Silmät vuotaa vettä. Liian vahva alussa. Koostumus ok, maku säilyy pitkään. Peruspallo-ominaisuudet. Erikoinen. Lääkemäinen. 15 Wrigley s Extra Strawberry flavoured - valkoinen, kirkkaanpunainen ois kiva. Karamelli, raikas. Hapahko, raikkaanmakea samaan aikaan. Maku säilyy. Koostumus ei tahmea. Sopivan napakka myös pikkupallojen tekoon. Pusunmakuinen. 16 Leaf: Jenkki Active Active Mint - kivanpirteä ulkonäkö. Ei niin raikas kuin lupaa. Koostumus ok. Tarttuu huuliin palloa tehdessä. Ei kovin kiva meidän mielestä. Oltiin hiukan pettyneitä, koska perinteinen vihreä jenkki on kuitenkin aina turvallinen valinta ja nyt tälläkin on miltei saman värinen pakkaus. 17 Fennobon: XyliDent TRIO tervalaku-salmiakki-eukamentol - salmiakki: valkoinen. Yskänlääkemäinen. Pehmeä. Sitkas massa. Eukamenthol: raikas tykki. Hiukan liian makea ollakseen raikas. Palloilu ei suju. Tervalaku: voisi olla vähemmän makea. Pettymys tervaleijonan ystäville. Jätettiin viimeiseksi, koska toivoimme tämän olevan paras. TOP3-suosikit Emme osaa eritellä, mutta tähän kolmikkoon päätyivät Salty Licorice sekä Extra Strawberry Wrigley siltä ja Jenkki Professional Vaniljaomena. 13

14 Koneet pauhaa, Elektronisen eli konemusiikin juuret puikkelehtivat syvälle vuosien taakse. Teknologian kehittyessä myös musiikin tekemisen saralla haluttiin kokeilla uusia mahdollisuuksia, ääniä ja tekniikoita. Koneellisesti tehtyyn musiikkiin saatiin lisättyä muunneltuja ääniä perinteisistä soittimista sekä vokaaleja eli laulua tai puhetta. Elektronisesta musiikista ja sen alalajeista voikin löytää monia eri kerroksia ja juuri se tekee siitä mielenkiintoista. 80-luvulla Amerikasta tulleet tekno- ja housemusiikki vakiinnuttivat sitten paikkojansa tanssikansan riveissä, kun niitä esiteltiin yökerhoissa. Konemusiikkipiireihin ja etenkin nk. raveihin tai klubeihin yhdistetään liian helposti negatiivisia ilmiöitä. Huumekeskustelua on käyty jo pitkään ja tottakai aivan aiheesta. Tyyli voisi tosin olla enemmän sopivalla tavalla valistava kuin pelotteleva ja parjaava. Huumeet ovat tietenkin laittomia, mutta niiden automaattinen yhdistäminen konemusiikkikulttuuriin on jossain määrin jopa herjaavaa. Totuus on, että huumeita käytetään paljon muuallakin kuin konemusabileissä. Jotenkin tuntuu lapselliselta, että juuri konemusiikki ja sen kuuntelijat ovat ne jutut, jotka saavat kaiken kuran niskaan. Ihan samalla tavalla voitaisiin syyttää jokaista ylilääkäriä narkomaaniksi, koska heillä on pääsy lääkekaapeille. Järjestyshäiriöt on yksi asia, mikä usein liitetään elektronisen musiikin tapahtumiin. Oman viisivuotionko rauhaa? TEKSTI: KATI KOSKINEN I KUVAT: STEVEN HOAKS JA FOXMAGON Konemusiikki on aiheuttanut viime aikoina paljon keskustelua. Tuntuu, että juuri tämän musiikkisuuntauksen ympärille rakennetaan muuria kaikilla mahdollisilla negatiivisilla asioilla. Suuri osa on suoranaista puppua. Jos nyt haluat objektiivisen katsauksen tähän parjattuun musiikkiin ja sen ilmiöihin, jatka ihmeessä lukemista. Lupaan, että se kannattaa. sen bileurani aikana olen nähnyt enemmän tappeluita normaalin baarin jonossa, saati sitten sisällä kuin varsinaisissa klubibileissä. Myös taksitolpat ovat aika kuumia alueita.. Minimaalisiin hameisiin ja toppeihin pukeutuneet tytöt jätetään konemusabileissä enimmäkseen rauhaan ja vaikka nuoret miehet nauttivatkin alkoholipitoisia juomia, tappelut ovat harvinaisia. Tiedän, että monet pitempäänkin bileissä käyneet yhtyvät mielipiteisiini ja faktoihin. Konemusiikin ystäviä pidetään usein jotenkin tärähtäneinä. Kuinka joku voi tanssia monta tuntia putkeen vaikkapa pelkän veden voimalla ja olla aina niin iloisen näköinen? Täytyyhän sen nyt vähintään jotain laittomia aineita käyttää? Mutta kun ei tarvitse! Ystävien tapaaminen, hienosti koristellut salit ja sydämen täyttävä musiikki tekee tehtävänsä. Kuinka hyvältä tuntuukaan, kun ympärillä on ihmisiä, jotka ajattelevat samansuuntaisesti ja jakavat kanssasi nautinnon, jonka saa hyvästä musiikista. Kuulumisten vaihtaminen, chillailu ja tanssilattialla omaan tyyliin tanssiminen ovat asioita, joista konemusiikkidiggari nauttii. Aivan samalla tavalla kuin sunnuntaisuunnistaja nauttii rastien löytämisestä ja luonnonrauhasta. Enkä usko, että sekään suunnistaja tai suunnistajatar mitään vetää... Konemusiikin huonoimpiin puoliin voisi mielestäni listata hikoilemisen, ajoittaisen rahanmenon (kun niihinkin bileisiin ON vain päästävä, ja rahaahan se vaatii. Varsinkin kun ei ne bileet yksinään järjesty, vaan niihin on eri tahoilla käytetty paljon aikaa ja vaivaa, siis ihan oikeaa työtä!) sekä jalkojen väsymisen. Ai kauhea, mutta...eihän nuo niin pahoja asioita olleetkaan. Parhaita puolia konemusiikin laajassa genressä ja kulttuurissa ovat sopivalla tavalla kriittinen, mutta myös lämmin yhteisöllisyys, jollaista harvoin näkee. Samoin lukuisat uudet kaverit ja ystävät tuovat oman lisänsä. Tanssimalla voi pitää yllä edes jonkinlaista kuntoa, jos on laiska kuten minä, eikä jaksa saleilla juosta. Bileiden järjestämisestä ja markkinoinnista saa hyvää lisäoppia työnhakuun tai opiskeluihin, esim. monet flyereiden tai julisteiden tekijät ovat lahjakkaita graafisen alan ihmisiä. Koneet siis jatkavat pauhaamistaan, ja rauhankin pitäisi vallita. Toivoisin, että muutkin median välineet saisivat edes joskus kirjoitettua jotakin muuta konemusiikista ja sen ympärillä tapahtuvista asioista, kuin vain niistä huonoista puolista. Marginaalit pitäisi pitää marginaaleina ja keskittyä olennaiseen. Eli konemusiikki on oma musiikkitaiteen lajinsa, eri alalajeineen, reiveineen, värivaloineen, persoonallisesti pukeutuvine ihmisineen ja sieluntäyttävine tum-tum-tumeineen. 14

15 Katu -taiteiden yö TEKSTI JA KUVA: MARI Kuvassa on menossa rutiini tarkastus ja pojilta ei löytynyt mitään. Heidät valittiin tutkittavaksi randomisti. Jo kahdeksattatoista kertaa järjestetty taiteiden yö on tuonut taiteen kaduille. Tänä kyseisenä yönä kaupunki pursuaa tapahtumia lähes kaikkien makuun ja kaiken ikäisille. Silloin pääsevät köyhätkin kansallisteatteriin seuraamaan kenraaliharjoituksia ja pienimmätkin performanssiryhmät voivat vapaasti myllertää. Voi mennä kuuntelemaan jos jonkin sorttista musiikkia, tapaamaan kirjailijoita tai osallistumaan erilaisiin työpajoihin Taiteiden Yössä järjestettiin myös Katutaiteiden Yö -niminen tapahtuma. Tämä jo toista kertaa järjestetty tapahtuma herättää kysymyksiä ja ottaa kantaa siihen mitä yhteisö pitää taiteena. Mikä on sallittua taiteilua ja mikä kiellettyä - missä kulkee taiteen raja? Kyllähän kaikki sen tietävät, että graffitit ovat olleet erityisasemassa kiellettyjen asioiden listalla jo vuodesta 1998 kun Stop- Töhryille kampanja lanseerattiin. Tuloksena oli toden totta siistitty kaupunki kuva kun kaikki innokkaat kaupungin maksamat seinäputsarit raaputtivat niin laittomat kuin laillisetkin graffitit pois seinistä ja sähkökaapeista: Jopa hyljätyistä tyhjillään olevista rakennuksistakin! Saatiinpa viimein lukea oikein Helsingin Sanomistakin kuinka nuoria oli pidetty pidätettyinä päiväkausia putkassa tarrojen liimailusta epäiltynä! No raha vaihtoi omistajaa, eikä mistään pienistä summistakaan ollut kyse. Samaan aikaan, kun nuorten huumevieroitusklinikoita pikkurahan puutteessa suljettiin, pantiin stop töhryille kampanjan puitteissa rahaa haisemaan n. 1.2 miljoonaa euroa vuodessa! Stop töhryille kampanjan sedät ja tädit antoivat auliisti lauseita, joissa maalaavis- ta nuorista puhuttiin häiriintyneinä ja samaiset tädit ja sedät pitivät täysin oikeutettuina ylimitoitettuja tuomioita ja korvausvaatimuksia joita nuorille maalareille langetettiin. Taiteelle laitettiin siis raja. Jotkut ihmiset päättivät mikä on taidetta ja mitä voidaan sanoa töhryksi - senhän jo koko kampanjan nimikin paljastaa: Stop Töhryille. Töhryiksi on tämän kampanjan puitteissa julistettu niin koko seinän kokoiset lailliset graffitimaalaukset, liisteröidyt julisteet kuin tägitkin. Myös ilmaisista tapahtumista mainostavat julisteet on tämän luokituksen alla muuttuneet töhryiksi. Stop-töhryille kampanja julisti kaupunkiin nollatoleranssin jonka perusteella kaikenlainen kaupungin koristaminen muuttui laittomaksi ja häiriökäyttäytymiseksi. Huhut vartijoiden nuoriin kohdistamasta väkivallasta ovat olleet omia lisäämään nuorten turhautumista kontrollia, kertomuksia tapahtuneista kun ei ole liikkunut vain muutamia. Seurasi vastakampanja eli katutaiteiden yö. Ensimmäisen kerran vuonna 2005 järjestetty tapahtuma keräsi paikalle parisen sataa nuorta ja kymmenittäin poliisiautoja. Jo ennen kuin itse tapahtuma oli ehtinyt alkaa oli poliisi tutkinut sattumanvaraisesti keskustan liepeillä liikkuneita ihmisiä etsien maalaustarvikkeita ja tusseja. Tarkistukset suoritettiin vailla muuta selvää logiikkaa kuin ulkonäkö ja ikä. Ihmisiä oli pidätettynä jo ennen tapahtuman alkua ja lisää pidätyksiä seurasi pitkin yötä. Kiasmalta ei koskaan päässyt lähtemään minkäänlaista marssia. Suurin joukkokokoontuminen nähtiin Simonkadun kulmassa jossa nuoret ja mellakkavarusteiset poliisit pitivät juttutuokiota. Tunnuselementtejä tässä yhteiskunnan nuoren voiman ja vanhemman väen edustuksen keskinäisessä kohtaamisessa olivat lippalakit vastakkain mellakkakypärien visiirien kanssa, pamput vastakkain muutamat papatit ja ilotulitusraketit. Juttutuokion jälkeen ns. nuoret vandalistit rynnistivät joukolla sisään Kampin kauppakeskukseen piirtäen seinille, tarroja liimaillen ja pahennusta herättäen. Kauppakeskuksen bussiterminaalin asiakkailla oli lähes yhtä epäuskoiset ilmeet kuin Vuosaaren vedenpuhdistamon maalareilla herrain vuonna Kauppakeskuksen läpijuoksun jälkeen nuoret hajaantuivat Helsingin yöhön. Toiset poliisi otti talteen syystä tai syyttä ja toiset jatkoivat taiteiden yön muihin tapahtumiin. Se on selvää, että tämä tempaus ei varmasti lisännyt graffitien hyväksymistä osaksi taidekulttuuria, mutta varmastikin tapahtumaan osallistunut nuoriso koki lähes samanlaista yhteenkuuluvaisuuden tunnetta kun asukasyhdistyksien talkoovoimaisilla sähkökaappien vartijoilla. Voisiko asiaa ajatella niin että järjetön politiikka synnyttää järjettömiä vastareaktioita? Olisiko kaupungin valtuuston aika aloittaa yksipuolisen säädösten laatimisen sijaan vuoropuhelu nuorten harrastajien kanssa? 15

16 Nyrkkeilijä Eva Wahlström avautuu nuoruudestaan Jouduimme nujakoihin suomenkielisten oppilaiden kanssa! TEKSTI JA KUVAT: PETRI VOUTILAINEN Zest-tiimi valmistautuu toiselle kolmivuotiskaudelleen. Itsensä kehittäminen vaatii intoa, rohkeutta sekä kovaa työtä, kertoo Eva Wahlström. Näyttelijä Mikko Leppilampi ja nyrkkeilijä Eva Wahlström liittyivät uusina jäseninä kouluvierailuja tekevään Zest-tiimiin, jossa jo useamman vuoden ovat olleet mukana Veikko Gustafsson, Heli Kruger, Samppa Lajunen, Peter Nyman, Tiia Piili ja Lenni-Kalle Taipale. Tiimiläiset vierailevat yläasteilla, joissa välittävät tietoa kokemuksistaan sekä kannustavat nuoria kehittämään omia vahvuuksiaan. Professori Kari Uusikylä ja valmentaja Ari Tammivaaran kanssa suunnitellut tilaisuudet ovat kouluille maksuttomia. Koin suurena kunnianosoituksena, kun minua pyydettiin mukaan tiimiin. Olen hyvä esikuva, koska olen saavuttanut elämässäni suuria asioita kovalla työnteolla, Wahlström perustelee. Olen 27-vuotias, jonka vuoksi en nuorten piireissä ilman tätä projektia pyörisi. Olisin kaivannut yläasteaikoinani, että minua olisi tultu rohkaisemaan elämän suurissa valinnoissa, kilpa-aerobikkaaja Tiia Piili sanoo. Wahlström ja Piili tunnustavat olleensa kapinallisia nuoria. Olin hyvä koulussa, mutta en ollut eturivin oppilaita. Hyväntahtoisena takarivin koululaisena heittelin edessä istuvia kumipaloilla. Olin hyvin kiltti rääviö, sillä en olisi tehnyt kenellekään mitään pahaa. Kyseenalaistin opettajien esittämiä mielipiteitä, jonka lisäksi olin koko ajan äänessä, nyrkkeilijä muistelee. Halusin olla kapinallinen nuori, mutta näin jälkikäteen mietittynä olen ollut todella kiltti lapsi. Olen harrastunut urheilua lähes koko elämäni. Aloitin telinevoimistelulla, josta siirryin aerobikkiin 16-vuotiaana, Piili toteaa. URHEILU VOITTI PAHUUDET Wahlström kertoo nyrkkeilyn olleen suuressa osassa arkipäivää jo lapsuudesta lähtien. Urheileminen vaatii kurinalaista elämää, jossa tappiotkin on hyväksyttävä. Olen kasvanut lajin mukana, mikä on vahvistanut minua henkisesti ihmisenä. Lapsuudessani urheilu vaikutti elämääni täysipäiväisesti, sillä en roikkunut kaupungilla viikonloppuis in ja tarkkailin syömistä, Eva muistelee. Piili korostaa urheilun vieneen voiton pahuuksilta. Ensimmäisen kerran alkoholia maisteltiin vasta yläasteen päätyttyä. Muistaakseni joimme omenaviiniä, joka oli todella pahaa. En ole juonut alkoholijuomia moneen vuoteen, koska en yksinkertaisesti vain tykkää niiden mausta. Minulle sopii paremmin limppari, Piili hymyilee. EVA JOUTUI KOULUKIUSATUKSI Wahlström toteaa epäonnistumisien olevan osa elämää. Jokaiselle sattuu virheitä, mutta niistä voi oppia. Epäonnistumisia ei kannata jäädä miettimään liian pitkäksi aikaa, Eva sanoo. Olen painottanut nuorille, että jokainen oppilas on lahjakas omalla osa-alueellaan. Osa nuorista on näkyviä lahjakkuuksia, eli osaavat piirtää tai laulaa. Mutta on olemassa myös ei-näkyviä oppilaita, jotka ovat esimerkiksi hyviä kuuntelijoita, Piili kertoo. Wahlström paljastaa joutuneensa koulukiusatuksi, koska ei puhunut suomea. Kiusaaminen ei ollut ainoastaan minuun kohdistuvaa. Jouduimme tappeluihin suomenkielisten oppilaiden kanssa. Vasta yläasteella aloin puhua suomea. Aika paljon ruotsinkielestä tuli sanomista, joka johti kiusaamisiin. Meitä haukuttiin muun muassa hurreiksi, Eva suree. Mikä on Zest? Zest on Suomen lasten ja nuorten säätiön sekä Nokian kolme vuotta sitten käynnistämä nuorisoohjelma, joka tarjoaa nuorille mahdollisuuksia elämäntaitojen, lahjakkuuden ja luovuuden kehittämiseen. Ohjelma koostuu kouluvierailujen lisäksi opetusmateriaalista sekä -verkkosivustosta. Ensimmäisenä kolmivuotiskautena Zesttiimiläiset kävivät lähes 400 koulussa ja tavoittivat yli opiskelijaa. Projektin uudeksi tukijaksi lähti tänä syksynä mukaan vakuutusryhmä Veritas, jonka missiona on luoda turvallisuutta ja panostaa tulevaan.

17 Kivat kuvat TEKSTI: MAIJA PUSKA Oletko koskaan laskenut, kuinka monta mainoskuvaa päivittäin näet? En minäkään, mutta varmaa on, etten illalla nukkumaan mennessä muistaisi niitä kaikkia. Valokuvat vaikuttavat meihin salakavalasti. Niitä sijoitetaan kaupungille tarkasti valittuihin paikoihin, jotta katseemme osuisivat niihin vaivihkaa. Niitä muokataan yleisten kauneuskäsitteiden mukaisiksi. Ne odottavat pahaa-aavistamattomia uhrejaan kärsivällisesti. Me muokkaamme valokuvia ja valokuvat muokkaavat meitä. Kierre on loputon. Ensimmäiset lehtikuvat saivat alkunsa kirjapainotaidon syntyessä 1450-luvulla. Kuvat kopioitiin lehtiin kuvalaattoina syövyttämällä tai kaivertamalla. Kuvien kaivertajat muokkasivat kuvia hullun lailla. Alkuperäinen valokuva ja lehdessä ilmestynyt kuva olivat usein valovuosien päässä toisistaan. Kuulostaako tutulta? Samaa tehdään nykyäänkin koko ajan. Kuvankäsittelyohjelmat ovat kovassa huudossa. Vähän kerrallaan kuvankäsittelyohjelmien mahdollisuudet siirtyvät kameroiden ominaisuuksiksi. Nyt jo markkinoilta löytyy kamera, jossa voi nappia painamalla laihduttaa kuvissa esiintyviä ihmisiä. Journalististen valokuvien muokkauksessa käytetään yleisiä kikkoja, jotka lisäävät niiden uskottavuutta ja iskevyyttä. Rikollisten kuvia tummennetaan, jotta ne näyttäisivät pelottavimmilta. Symboliikka on yksinkertaista ja tepsivää: musta väri symboloi pahuutta. Kuvia manipuloidaan myös valokuvaustilanteissa. Esimerkikisi Pohjois-Amerikan intiaaniheimoja kuvattiin 1800-luvulla hieman kyseenalaisesti. Valokuvaajat mm. puettivat kuvattavat henkilöt omien mieltymystensä mukaisesti, vaikka heimon pukeutusmiskulttuuri saattoi olla täysin erilainen. Tällä tavalla manipuloitu kuva ei voi olla historiallinen dokumentti. Vai mitä? Silti monien ihmisten käsitykset Pohjois-Amerikan intiaaniheimoista ovat tällaisten kuvien takia täysin vääristyneitä. KUVAAJAN PITÄÄ OLLA KILTTI Kuvaajalla on eettisiä velvoillisuuksia kuvaamiaan ihmisiä kohtaan. Kenenkään lähikuvaa ei saa Suomessa julkaista mediassa ilman kyseisen henkilön lupaa. Silti näin tehdään vähän väliä. Kuvia ulkopuolisista henkilöitä jopa yhdistetään juttuihin, joiden aiheiden kanssa heillä ei ole mitään tekemistä. Kuva yhdistettynä tekstiin rajaa kuvan mahdollisuuksia. Tämä voi olla hyvä tai huono asia. Ihmisen kuva yhdistettynä rikollisuuteen tai terrorismiin muuttaa kuvatun ihmisen, vaikka aivan viattoman ulkopuolisen, katsojien mielessä psykopaatiksi. Eikö tämä ole raakalaismaista? Teksti kuvan kaverina voi kärjistetyimmissä tapauksissa muuttaa kuvan sisältöä. Jos valokuvaajan kuvaa käytetään vastoin hänen tahtoaan tai hänen tietämättään väärässä yhteydessä, kuka silloin on vastuussa? Mielestäni kuvaajalla on eettisiä velvollisuuksia myöskin niitä ihmisiä kohtaan, jotka hänen ottamiaan kuvia katselevat. Myönnän, että minulle on käynyt niin, että olen ihaillen katsellut mainoskuvia povekkaista malleista esittelemässä alusvaatteita. Myönnän, että olen halunnut näyttää samalta. Olen juossut suuna päänä kauppaan sovittamaan alusasuja, mutta hyvin nopeasti huomannut, että tarpeeksi isoa kokoa ei ole edes olemassa. Myönnän, että olen tuolloin ajatellut olevani läski, liian isotissinen, ruma, suorastaan täydellinen ihmishirviö. Kohtaloni on tietysti surkuteltava, mutta yleinen. KUVA HOUKUTTELEE PAHANTEKOON. MIKÄ MEITÄ KUVISSA KIINNOSTAA? Kuvat ärsyttävät aisteja. Kuva ihanasta ruoka-annoksesta saa veden herahtamaan kielelle. Kuvat kauniista ihmisistä hivelevät silmää. Ihmiset kaipaavat vaihtuvia tuntemuksia ja salaisia seikkailuita. Emme me ole kiinnostuneita kuvista todellisuuden kuvastajina. Meitä kiinnostaa kuvien luoma mielikuvitusmaailma. Haluamme jännitystä, kauhua, huumoria, seksiä, aistinautintoja. Kaipaamme kaikkea, mitä meillä ei ole. Kuvalla on kyky kertoa tarina, houkutella mieltämme. Kuva on kerronnallinen, oma tietoisuutemme kutsuu meidät leikkiin. Kun sitä seisoskelee loskaisessa Helsingissä, likaisella bussipysäkillä, yksinäisenä, kylmissään, mainoskuva etelän rantakohteesta on täydellinen pakomahdollisuus arjen tyhjyydestä. Tuo kuvan kaunis nainen räpiköimässä meressä ilmapatjan kanssa, sehän voisin olla minä. Tai taarkemmin katsottuna, sehän olen minä! Minulla on ilmapatja, uikkarit päällä, vesimeloni huulilla. Minulla on hiekkaa varpaissa, tummahiuksinen bodattu miesystävä, tai vaikka vaan kiva kesäheila, heilalla somat pantteripöksyt jne. Kuva on ovi täydelliseen fantasiaan. Mutta fantasia ei usein riitä. Haluamme uskoa kuvia, haluamme totuuden, vaikka se ei olisikaan totta. Uskomme kuvia ilman, että edes kyseenalaistamme sitä. Vain ja ainoastaan maksimoidaksemme huvin ja jännityksen. Tietysti tuo kuvan nuori tyttö on julma terroristi, joka haluaa pahoinpidellä kenties juuri minut. Hui! Hän taitaa sitä paitsi asua naapurissani! Mielikuvituksemme petkuttaa meitä. Tekstiä on jostain syystä helpompi kritisoida kuin kuvaa. Kuva pakottaa katsomaan ja uskomaan. EI SAA PAKOTTAA! Olen kokeillut niin kutsuttua ei saa pakottaa -leikkiä. Siinä aina, kun katse osuu mainoskuvaan täytyy ajatella stop ja kääntää katse muualle. Leikki on vaativa, mutta hyvin opettavainen, vaikka sitä pelaisi vain pari minuuttia julkisella paikalla. Ja omia jalkojaan ei saa tuijottaa. Leikin jälkeen vanha sananlasku pakko ei ole kuin köyhän kuolema sai aivan uuden kilpailukumppanin. Kokeilkaa vaikka. Olen juossut suuna päänä kauppaan sovittamaan alusasuja, mutta hyvin nopeasti huomannut, että tarpeeksi isoa kokoa ei ole edes olemassa. 17

18 Todellinen KUVAT: HYPE.SE Fast and the Furios 3 eli Hurjapäät:Tokyo Drift elokuva oli ensiillassa kesällä ja nyt siitä julkaistaan DVD: Sen tiimoilta Pääsimme jututtamaan elokuvassa itsekin ajanutta miestä. Driftauksen maailman huippua Samuel Hubinettea. 1. Introduce yourself.. I m Samuel Hubinette, 35 years old and I ve been a professional driver since I moved to California 2001 as a racing instructor and started to Drift professional 2004 for Mopar. 2. What kind of a personality gets involved with drifting? = The typical driving enthusiast usually in the aged of mid teenage. In the States most of the Tuner kids are in to it because the cars looks sick too. 3. How did you get involved with cars in the first place? My dad taught me to drive when I was around 8 years old. I grew up in north of Sweden at the Artic Circle. So he had me driving on ice tracks (Frozen Lakes). So sideways became naturally. 4. What is your history with cars & driving? I drove ever since I was young at gravel roads and ice tracks. I got my rally license when I was 16. I also did a lot of motocross riding. I got also racing license for road racing with my Honda 900RR street bike. The bike riding gave a good balance and that s been beneficent for my driving career. Then I became a Test Driver for Volvo Car Corporation 1992 and did that till 2001 when I moved to the USA. At the same time between 1992 and 2001 I was compeeting with a team at Volvo in racing. I also worked as a stunt driver for Volvo s TV commercials all over Europe. 5.What is drifting/ Drift Racing? Drifting is the ultimate car control show. It is a Judged sport like skate boarding and Snow boarding. You get judged by Speed, angle, line and style. Check out Click on Drifting. 6.How did you find drifting? When I was working here in the States as a Racing instructor I heard that a group of Japanese guys were doing a demo here in LA. After that they had a driver search to find local drivers here in the US. So I went and rented a car in Hollywood and went to the track to see if I could qualify. I qualified number 1 out of 52 teams. YES!! 7. How popular is it? It is very popular here in USA. Especially because the movie Fast and Furious 3 (Tokyo Drift). That I actually was working on for 6 weeks as a stunt driver. So much fun sliding around every day, and to be part of such a big production with Universal studios. 8. What makes a good driver/ what does it take? You need to have the right skills to become a top driver. But you also need a lot of seat time. It s a very unique sport were you need to have the feeling to balance the car on the edge of spinning out next to another car or a cement wall. 9.How did you get a name Grazy Swede? I ve always been trying to give my best out at the track for the fans. They pay and designate their time to come out to our events, so I ve been pushing it very hard at the track. Stuff like going very close to the wall in high speed was one thing that I already did in the beginning of the sport when very few had the skills to do it. 10.What kind of car is best to drive and compete? There are a lot of good cars. But they have to be rear wheel drive and have LSD. Limit slip differential. I compete in a $ Dodge Viper and that is a very good car but very expensive. You can do well in a Volvo 740 or a BMW 3 series, Opel Manta, Opel Rekord, Nissan 350Z and of Corse Nissan 240. That is the most common drift car in the series. 11. If someone is interest to start drift racing, what do they need and need to do? As mention above you need a rear wheel drive car with some horse power so you can break the traction. Also Limit slip differential so both tires are spinning. 18

19 HURJAPÄÄ After that it s just to keep practicing at a safe place like a large parking lot or a race track. 12. If you think of games and movies with cars, how real are they? The games now days are very real. I ve been playing Gran Turismo 4 lately and that game rocks. Movies are made in Hollywood so they will never be real. 13. Pros / cons in this sport? It s so awesome that you can be sliding around and it s acceptable as a sport. The down side is that it is a judge sport and that means it is subjective. So you may feel you should have won, and that can be frustrating. 14. If you weren t doing this, what would be you dream job? Fighter pilot. 15. Drift Racing seems fast and dangerous, how do you relax? I like to hang out with my fiancée Stina and also meet up with friends that are not in the Drift business. I play tennis, Mountain biking, skiing. And I also like to travel. 16. How does your family take this job? They totally support me in what I am doing. I have a great life here in southern California, and I make a great living doing what I love doing. 17. What is your motto? Drive fast it is FUN!! 18. Last words? I hope to come over next summer again and do some demos and meet all the drift fans in Scandinavia. You guys ROCKS!! -kilpailu! VOITA! VOITA itsellesi uusi puhelin Hurjapäät:Tokio Drift elokuvan tiimoilta! Kerro meille monta Fast And Furious elokuvaa on ilmestynyt ja mihin ne sijoittuvat. Kaikkien oikein vastanneiden kesken arvomme Superhienon Motorola puhelimen! kilpailu@curly.fi 19

20 Piinapenkissä Samu Haber TEKSTI: PETRI VOUTILAINEN I KUVA: BONNIER AMIGO MUSIC FINLAND Toukokuussa debyyttialbumin julkaisseen Sunrise Avenue -yhtyeen laulaja Samu Haber, 30, saapui Curly-lehden piinattavaksi. Haastattelun aikana hän paljastaa halunneensa nuorempana kuulua seksuaalivähemmistöön sekä kertoo seurustelukumppanin parhaat puolet. 20