HKO 130 VUOTTA. Syksy 2012 / Hösten 2012 HELSINGIN KAUPUNGINORKESTERIN KONSERTIT MUSIIKKITALOSSA KONSERTTILIPUT LIPPUPISTEESTÄ

Transkriptio

1 Syksy 2012 / Hösten 2012 HELSINGIN KAUPUNGINORKESTERI HELSINGFORS STADSORKESTER HELSINGIN KAUPUNGINORKESTERIN ASIAKASLEHTI HELSINGFORS STADSORKESTERS KUNDBLAD HELSINGIN KAUPUNGINORKESTERIN KONSERTIT MUSIIKKITALOSSA KONSERTTILIPUT LIPPUPISTEESTÄ pe klo Frank Peter Zimmermann, viulu Ljadov Shostakovitsh Brahms ke & to klo Brahms Nørgård ti klo Ralf Gothóni, piano & johtaja HKO:n muusikoita Dvořák W.A. Mozart pe klo Robert Minczuk, johtaja Pasi Pirinen, trumpetti Dukas Tomasi Busoni Respighi ke & to klo Sir Neville Marriner, johtaja Andrew Kennedy, tenori Mika Paajanen, käyrätorvi Tippett Britten Elgar ti klo JUNIORIKONSERTTI Erkki Lasonpalo, johtaja Helsingin musiikkiluokkien oppilaita Satu Sopanen, juontaja pe klo Susanna Mälkki, johtaja Saariaho Mahler ke & to klo Olari Elts, johtaja Silvestrov W.A. Mozart Tshaikovski ti klo Resitaali HELSINKI PHILHARMONIC ARTIST-IN-RESIDENCE Olli Mustonen, piano J.S. Bach Shostakovitsh Rahmaninov pe klo Lionel Bringuier, johtaja Nikita Boriso-Glebski, viulu Tanguy Saint-Saëns Schumann ke & to klo Olli Mustonen, johtaja Juha Kotilainen, baritoni Shtshedrin Mustonen Prokofjev ti klo STADIN KUNDIT SKULAA! Filharmooninen Viihdejousikko Raimo Sirkiä, tenori mm. Malmstén Boulanger Monti pe klo ( ) HKO 130 VUOTTA Hyväntekeväisyyskonsertti & tanssiaiset Ylioppilaskunnan Laulajat Beethoven Sibelius Tiensuu Kajanus ke & to klo Miguel Harth-Bedoya, johtaja Ismo Eskelinen, kitara Luzuriaga Rodrigo Prokofjev ti klo SELLOJEN ILTA HKO:n selloryhmän konsertti mm. Haydn Sibelius Brahms Popper Mores Villa-Lobos Piazzolla pe klo Jun Märkl, johtaja Young-Chang Cho, sello Cloez / Caplet Tshaikovski Debussy ke & to klo Virpi Räisänen, mezzosopraano Auric Rameau Britten Brahms ti klo MARTAN JA RUDOLFIN JOULU Johanna Iivanainen, laulu Jukka Perko, saksofoni Teemu Viinikainen, kitara Jarmo Saari, kitara HKO:n muusikoita Jenni Valorinta, visualisointi la klo SUOMALAISEN MUSIIKIN PÄIVÄ Kiril Kozlovsky, piano Miina-Liisa Värelä, sopraano HKO:n kamariyhtyeitä Sibelius Kaila Kuula Wessman Nisula Mustonen ke & to klo Jean-Yves Thibaudet, piano Stravinsky Gershwin Brahms Liput Kertaliput: 25,00 / 20,00 Alennusliput: eläkeläiset 15,00 / 13,00, koululaiset, opiskelijat, varusmiehet ja työttömät 7,00 / 6,00 Vähintään kymmenen hengen ryhmille 20 %:n alennus Huom! Kahta alennusta ei myönnetä samanaikaisesti. Ennakkovaraukset: puh (1,97 / min+pvm) joka päivä klo 7-22 Luottokorttimyynti - elaskutus Viivakoodiliput Konserttilippuja voi ostaa (ei varata) internetin kautta: Nordea / Solo, Osuuspankki / Andelsbanken / Kultaraha, Sampo Lippupisteen myymälät: Musiikkitalon lippumyymälä avoinna ma-pe klo 9-18 & la klo 9-17 Ovimyynti tuntia ennen konserttien alkua Palvelumaksu (2,50 /lippu) seuraavissa myymälöissä: Stockmann-tavaratalot Lippurex: Lasipalatsi Savoyteatteri Luckan Hotelli GLO Kulttuurikeskukset Stoa & Vuotalo & Malmitalo & Kanneltalo Espoon kulttuurikeskus Kauppakeskukset Sello & Lippulaiva & Iso Omena/Espoo Porvoo Grand Hämeenlinna: Kauppakeskus Linna R-kioskit (Lippupiste-puhelinvarausten lunastusmahdollisuus) Huom! Työnantajien tarjoamat arvosetelit eivät käy maksuvälineinä R-kioskeissa. Huom! Kadonneesta kausikortista pyydetään ilmoittamaan sähköpostitse: helsinki.philharmonic@hel.fi Lippupiste postittaa uuden kausikortin asiakkaalle hintaan 7,00 / lippu. OHJELMATIEDUSTELUT Musiikkitalo puh. (09) helsinki.philharmonic@hel.fi Ohjelmanmuutokset mahdollisia HKO 130 VUOTTA HELSINGIN KAUPUNGINORKESTERI ti Loppuunmyyty

2 FILHARMONIA SY KEVÄT KSY / / HÖSTEN V Å R 2012 SISÄLTÖ HKO 130 VUOTTA HSO 130 ÅR ELÄKÖÖN MUSIIKKI! LÄNGE LEVE MUSIKEN! FILHARMONIA-ASIAKASLEHTI JULKAISIJA VASTAAVA TOIMITTAJA Viestintäpäällikkö Marianna Kankare-Loikkanen RUOTSINNOS Christian Holmqvist KUVAT Eeva Karhu Marko Kivistö Ritva Nykänen Katja Maria Nyman Virpi Tahvanainen Heikki Tuuli Helsingin kaupungin taidemuseo n kuva-arkisto ULKOASU JA TAITTO Janne Turunen PAINOPAIKKA Eura Print Oy PAINOS kpl TOIMITUKSEN OSOITE Helsingin Musiikkitalo PL Helsingin kaupunki helsinki.philharmonic@hel.fi TILAUKSET kuten yllä ORKESTERIN VERKKOSIVUT FACEBOOK viestii Facebook-sivullaan ajankohtaisista tapahtumista. HKO 130 vuotta eläköön musiikki!... 3 Georg Scnéevoigt Kajanuksen jalanjäljissä... 4 Viulisti Heikki Tiihosen kiertuepäiväkirja Pieni alkusoitto virittää tunnelman... 7 HKO:n kummilapset Laulupuut Musiikkitalon toteemipuu... 9 Intendentti Reijo Jyrkiäisen väitöskirja... 9 HKO:n konserttimestari maailmalla...10 Uutisia levyrintamalta Kaupunginmuseon Made in Helsinki Musiikkitalon Kuoro Pro Filharmonian kuulumisia...14 Tunne orkesterisi -luennot Musiikkitalon ravintola ja pysäköinti Syyskauden HKO-konserttikalenteri...16 WÄINÖ AALTONEN: JEAN SIBELIUS, KERAMIIKKARELIEFI ARABIA SUOMEN KULTTUURIN HYVÄKSI / FÖR FINLANDS KULTUR kiittää lämpimästi ystäviään, jotka ovat lahjoittaneet historiallista aineistoa HKO:n ja kaupunginarkiston haltuun tulevaisuuden tutkijoiden iloksi. Musiikkitalon avajaiskaudella HKO sai vastaanottaa mm. orkesterin käsiohjelmia runsaan vuosisadan takaa. Lämmin kiitos lahjoittajille Jouni Leivolle ja Marja-Liisa Suopankille. Taidelaitoksemme on kiinnostunut kaikista kaupunginorkesterin 130-vuotiseen historiaan liittyvistä esineistä, valokuvista, julkaisuista ja muista muistoista kuluneilta vuosikymmeniltä. Mikäli kätköistänne löytyy materiaalia, jonka haluaisitte lahjoittaa orkesterille, pyydämme ystävällisesti ottamaan yhteyttä: helsinki.philharmonic@hel.fi Helsingfors stadsorkester tackar varmt alla dem som till framtida forskares glädje har donerat historiskt material till HSO och stadsorkesterns arkiv Vi är intresserade av allt material föremål, fotografier, publikationer, personliga minnen som har att göra med stadsorkesterns 130-åriga historia. Om dylikt material är i er ägo och ni vill donera det, ber vi er vänligen kontakta: helsinki.philharmonic@hel.fi Tänä syksynä juhlimme 130-vuotiasta a, Pohjoismaiden ensimmäistä ammattisinfoniaorkesteria, jonka 25-vuotias kapellimestarisäveltäjä Robert Kajanus perusti vuonna Juhlaan onkin syytä, sillä komealla taipaleellaan orkesterimme on ollut edelläkävijä monessa: 1883: ensimmäinen vappumatinea josta on muodostunut yksi pisimpään jatkuneista eurooppalaisista konserttiperinteistä 1892: Sibeliuksen ensimmäinen sävellyskonsertti, josta käynnistynyt tiivis yhteistyö orkesterimme kanssa jatkui yli kolme vuosi kymmentä 1900: ensimmäinen kansainvälinen kiertue pääkohteena Pariisin maailmannäyttely kera Sibeliuksen, jonka musiikki soi tuolloin ensi kertaa Keski-Euroopassa 1928: ensimmäiset levytykset Kajanuksen johdolla (mm. Finlandia, Maamme, Porilaisten marssi) 1934: ensivierailu Englantiin jossa yksi Lontoon-konserteista radioitiin kautta brittiläisen imperiumin ja Finlandian esitys filmattiin 1968: suomalaisen sinfoniaorkesterin ensimmäinen kiertue Yhdysvaltoihin ylikapellimestari Jorma Panulan ja nuoren Leif Segerstamin johdolla 1982: kiertue Okko Kamun johdolla Japaniin ensimmäisenä pohjoismaisena orkesterina 1986: HKO:n ensimmäinen Sibeliuksen sinfonioiden kokonaislevytys Paavo Berglundin johdolla 1995: orkesterin ensimmäinen kultalevy (Sibeliuksen viulukonsertto & Miriam Fried & Okko Kamu) 2000: HKO:n kummilapsiksi Helsingin 450-vuotisjuhlavuonna syntynyttä helsinkiläisvauvaa 2004: suomalaisen sinfoniaorkesterin ensimmäinen kiertue Etelä-Amerikassa johtajana Leif Segerstam 2012: ennätykselliset yli kausikorttia HKO:n konsertteihin Musiikkitalossa sekä kevät- että syyskaudella Parin viime vuosikymmenen mittaan kaupunginorkesteri on saanut tuhansia uusia ystäviä. Vuoden 1991 kuulijamääriin verrattuna HKO:n konserttien täyttöaste on noussut 50 % ja konserteissa ahkerasti käyvien kausikorttilaisten määrä peräti 300 %. Jo Finlandia-talossa täyttöaste ehti nousta 87 %:iin kirien Musiikkitalon avajaiskaudella 97 %:iin. Näillä kasvuluvuilla HKO nousee kärkisijoille kansainvälisessäkin vertailussa. Viime vuosina lähes koululaista ja opiskelijaa on tehnyt ensi vierailunsa sinfoniakonserttiin orkesterin kutsumana. HKO:n kummilapset vuosilta ovat hekin jo innokkaasti musiikkia harrastavia koululaisia. Upean vastaanoton saanut kummiprojekti käynnistettiin uudelleen tänä vuonna. Onnittelut HKO:n 102-henkiselle soittajistolle joka ansiokkaasti vie eteenpäin orkesterin kunniakkaita perinteitä! Marianna Kankare-Loikkanen Viestintäpäällikkö R OBE RT KAJANUS Denna höst firar vi Helsingfors stadsorkesters 130-årsjubileum. Nordens första professionella symfoniorkester grundades år 1882 av den 25-åriga dirigenten och tonsättaren Robert Kajanus. Det finns skäl att fira, för under sin ståtliga bana har vår orkester visat sig vara en föregångare i mer än ett avseende: 1883: den första valborgsmatinén, som har blivit en av de mest långvariga europeiska konserttraditionerna 1892: Sibelius första kompositionskonsert blir inledningen till ett intensivt, över tre decennier långt samarbete med orkestern 1900: den första internationella turnén, bland annat till världsutställningen i Paris; på programmet står musik av även Sibelius vars musik nu spelas för första gången i Central-Europa 1928: under Kajanus ledning gör orkestern sina första skivinspelningar (bl.a. Finlandia, Vårt land, Björneborgarnas marsch) 1934: det första besöket i England; en av Londonkonserterna radieras i hela det brittiska imperiet och framförandet av Finlandia filmas 1968: under ledning av chefdirigent Jorma Panula och en ung Leif Segerstam gör HSO som första finländska symfoniorkester en konsertturné i Förenta staterna 1982: som första nordiska symfoniorkester gör HSO en konsertturné i Japan; dirigent är Okko Kamu 1986: under ledning av Paavo Berglund gör HSO sin första helhetsinspelning av Sibelius symfonier 1995: orkestern tilldelas sin första guldskiva (Sibelius violinkonsert med Miriam Fried och Okko Kamu) 2000: i samband med Helsingfors stads 450-årsjubileum blir orkestern fadder för Helsingforsbabyn 2004: som första finländska symfoniorkester gör HSO en konsertturné i Sydamerika; dirigent är Leif Segerstam 2012: under både vår- och höstsäsongen säljer HSO ett rekordantal säsongbiljetter över 4000 st. till sina konserter i Musikhuset Under de senaste decennierna har Helsingfors stadsorkester fått tusentals nya vänner. I jämförelse med besökarsiffrorna för HSO:s konserter år 1991 har antalet stigit med 50 %, och antalet säsongkortsinnehavare med hela 300 %. Redan i Finlandia-huset hann konserterna vara sålda till 87 %. Under Musikhusets öppningssäsong blev motsvarande siffra 97 %. Med dessa tillväxtsiffror stiger HSO till en topposition även internationellt sett. Under de senaste åren har orkestern bjudit in närmare studerande och elever, som har gästat en symfonikonsert för första gången. HSO:s gudbarn från åren har vuxit upp till musikintresserade skolelever. Det synnerligen väl mottagna gudbarnsprojektet inleddes i år på nytt. Grattis till HSO:s 102 musiker, vilka på ett ärofyllt sätt fortsätter att föra vidare orkesterns traditioner! Marianna Kankare-Loikkanen Informationschef Helsingfors stadsorkester JEAN SIBE LIUS 2 3

3 FILHARMONIA SY KSY / H Ö STEN 2012 Georg Schnéevoigt Kajanuksen jalanjäljissä Pohjoismaiden ensimmäisen ammattisinfoniaorkesterin syksyllä 1882 perustanut 25-vuotias Robert Kajanus luotsasi soittajistoaan puoli vuosisataa. Vuonna 1932(-40) hopeinen tahtipuikko siirtyi sellisti-kapellimestari Georg Schnéevoigtille, joka oli työskennellyt Kajanuksen rinnalla jo vuosina Viipurilaissyntyinen Georg Schnéevoigt ( ), Helsingin filharmonisen seuran orkesterikoulun kasvatti, toimi vuodesta 1895 Kajanuksen orkesterin soolosellistinä, kunnes sai kapellimestarin paikan Münchenistä. Norjalainen taidemaalari Christian Krohg: Georg Schnéevoigtin muotokuva Schnéevoigt loi merkittävän kansainvälisen uran orkesterinjohtajana mm. Tukholmassa, Oslossa ( ), Sydneyssä, Los Angelesissa ja Malmössä ( ). Vuonna 1909 hän perusti Riian filharmonisen orkesterin ja toimi Riian kansallisoopperan johtajana. Vuonna 1934 Schnéevoigt vei n ensi kerran Englantiin: yksi Lontoon konserteista radioitiin kautta brittiläisen imperiumin ja Finlandian esitys filmattiin Jouni Arjava: Muistoja Georg Schnéevoigtista 1930-luvulla Georg Schnéevoigt on liittynyt erottamattomasti lapsuuteeni. Robert Kajanus oli kiinnittänyt isäni Väinö Arjavan n ensimmäiseen viuluun 1920, ja Schnéevoigtin tultua kapellimestariksi hän pian siirtyi II konserttimestariksi. Uusi johtaja oli monin tavoin erikoinen ja värikäs persoona, joten hän oli kiitollinen päivittäisten ruokapöytäkeskustelujen aihe kodissamme. Sain myös henkilökohtaisesti tutustua häneen, sillä isäni vei minua jo pienenä orkesterin harjoituksiin sekä ennen pitkää päiväkonsertteihin. Siellä istuin joka sunnuntai Konservatorion toisen parven eturivillä sisareni ja äitini kanssa. Kapellimestari samoin kuin monet orkesterilaiset olivat meille lapsille ystävällisiä. Ensimmäiseen käyntiini harjoituksissa sisältyy pari erikoista muistoa. Osa harjoituksista pidettiin Toverien Kerholla eräässä Lönnrotinkadun piharakennuksessa. Salin lavan taustana oli sen ajan tanssipaikkojen tyyliin Kuubalainen kuutamomaisema palmuineen. Isäni oli sijoittanut minut parvelle ja käskenyt olla hiljaa. Orkesterin lyömäsoittaja Gunnar Koskinen oli erityisen leikkisä mies, joka osasi kujeilla lasten kanssa. Niinpä hän rupesi minua katsoen äänettömästi huulia liikuttaen puhumaan. Enkös minä silloin kirkkaalla äänellä kysymään: Mitä? Isäni tietysti pelästyi ankaran kapellimestarin mahdollista reaktiota, mutta tämä olikin vain vilkaissut parvelle ja hymyillyt. Sen harjoituksen kokemukset eivät kuitenkaan päättyneet tähän. Paussin jälkeen Koskinen otti minut viereensä. Sävellyksessä oli kohta, jossa triangelilla on hyvin harvassa pimpahduksia. Koskinen antoi puikon käteeni, ja minä pimpautin sillä aina, kun hän sanoi nyt. Mutta sitten oli tulossa monimutkaista rytmiä, ja Koskinen koetti ottaa puikon itselleen. Minä taas olin jo päässyt orkesterisoiton makuun enkä olisi millään antanut puikkoa pois! Yleisön ja orkesterin kouluttaja Päiväkonserteissa Schnéevoigt harrasti kaikenlaisia yllätyksiä. Yleisö ei tiennyt, että temput eivät olleet etukäteen sovittuja, vaan tulivat orkesterillekin yllätyksinä. Kerran oli johtajakorokkeen viereen tuotu tuoli, jolle hän siirtyi istuskelemaan orkesterin jatkaessa omin päin soittoaan. Toisen kerran hän jätti Straussin Pizzicatopolkan viimeisen akordin lyömättä, otti vastaan aplodit, meni pois, tuli takaisin ja löi puikolla alas. Kaikki soittivat puuttuvan akordin, eikä kukaan seuraavan kappaleen ensimmäistä ääntä. Hän halusi osoittaa, kuinka ehdottoman varmasti hän oli saanut orkesterin seuraamaan johtajaansa. Yleisökin sai osansa kasvatuksesta: Kansankonsertti oli juuri alkanut ja soitettiin Offenbachin Orfeus Manalassa -alkusoittoa. Kun Cosimo Sgobba on juuri tulkitsemassa alun pitkää herkkää klarinettikadenssia, avautuu aulasta lavan viereinen ovi, ja sieltä alkaa daami korkokengillä kopsutella sisään pitkin lavan vierustaa. Schnéevoigt lyö soiton poikki ja alkaa pistävillä silmillään seurata onnetonta tulijaa. Tämän tullessa kohdalle, hän saa neuvon: Pankaa seuraavalla kerralla kalossit jalkaan! Robert Kajanus ja Georg Schnéevoigt olivat molemmat omalla tavallaan voimakkaita tulkitsijoita, mutta jälkimmäisellä oli aivan erinomainen kyky ja halu harjoittaa orkesterin taito äärimmilleen. Hän käytti harjoitusajan tehokkaasti antaen osan neuvoista soittoa katkaisematta. Jos piti katkaista, ei hän hukannut aikaa laskemalla tahteja harjoituskirjaimista eteen- ja taaksepäin puhumattakaan että olisi odottanut viimeisenkin mistä-mistäkysyjän pääsevän kyytiin vaan sanoi: Lähdetään siitä srump srump. Jos joku ei ymmärtänyt, hän sai murhaavan katseen osakseen. Jousiryhmien harjoittelumotivaatiota lisäsi vaikeitten paikkojen kohdalla menetelmä: Ensimmäinen pultti näyttää. Sitten ensimmäinen ja toinen yhdessä, toinen ja kolmas yhdessä, jne. Kehotukset soittajille olivat vähemmän kohteliaita. Jos bassot eivät olleet vireessä: No virittäkää nyt ne pyykkinarunne! Jos nämä soittivat muuten epäpuhtaasti: Kliitua, kliitua! (liitumerkkejä otelautaan). Käyrätorvilta hän vaati napakkaa äänen insatsia. Tshaikovskin pianokonserton avauksessa hän harjoituksissa katsoi torvisektiota kohti matkien: Kuak, kuak, kuak, kuak. HKO:n ensimmäinen konserttivierailu Isossa-Britanniassa Lontoon konserttimatka 1934 oli Schnéevoigtille tärkeä päämäärä, ja harjoitustahti koko edeltävän vuoden hurja. Oli soittajistossa ollut hieman työlääntymistäkin. Lontooseen mentiin S/S Ilmattarella Hullin satamakaupungin kautta. Pohjanmerellä oli 8 boforin vastamyrsky, ja monet olivat pahasti merisairaina. Schnéevoigt tuli kuitenkin lentäen. Onnistuneiden konserttien ja levytysten jälkeen palattiin junalla Hulliin, ja Schnéevoigt lähti tyytyväisenä saattamaan orkesteria satamaan. Joku kysyi johtajalta junassa: Tuleeko professori mukaan laivaan? E-ei, ei! Minä kuolisin! Jatkuu 4 5

4 FILHARMONIA SY KSY / HÖSTEN 2012 GEORG SCHNÉEVOIGT I KAJANUS FOTSPÅR Robert Kajanus efterträdare som stadsorkesterns chefdirigent blev Georg Schnéevoigt. Han hade varit cellist i Kajanus orkester sedan år hade han tillsammans med Kajanus delat på posten som orkesterns dirigent. Schnéevoigt gjorde en uppmärksammad dirigentkarriär i bl.a. Stockholm, Oslo, Sydney och Los Angeles bildade han Rigas filharmoniska orkester, var han chef för Rigas nationalopera. Schnéevoigt var stadsorkesterns chefdirigent HKO:n viulistin Heikki Tiihosen vuoden 1968 USA:n kiertueen päiväkirja Pieni alkusoitto viritti tunnelman Muistiinmerkintöjä historian lehdiltä HKO:n 100-vuotishistoriikissa on luonnollisesti kuvattu hyvinkin paljon Georg Schnéevoigtia. Kiinnostuneena olen vertaillut siinä annettua kuvaa siihen, mitä mieleeni on jäänyt isäni puheista, ja hyvin samanlainen käsitys näistä syntyykin. Vain yksi asia pisti silmääni. Kirjan sivulla 428 mainitaan: tiedettiinhän Schnéevoigt itse suureksi Tshaikovskin ihailijaksi. Isäni käsitys oli, ettei Schnéevoigt itse asiassa lainkaan arvostanut Tshaikovskin musiikkia, mutta kun sitä kerran haluttiin kuulla, hän johti sitä niin, että yleisö aivan haltioitui. Se oli ammattitaitoa, ja kun häntä siitä kiitettiin, ei ollut syytä lähteä lumousta rikkomaan. Georg Schnéevoigt oli myös erittäin hyvä säestäjä, mikä ei monenkaan hyvin voimakkaan kapellimestarin kohdalla ole tavallista. Tämä ominaisuus joutui tulikokeeseen maaliskuussa 1936, kun Arthur Rubinstein soitti Tshaikovskin pianokonserton solistina. Solisti oli tulossa Tukholmasta, ja laiva juuttui jäihin niin pahasti, että solisti saapui Helsinkiin vasta puoli tuntia ennen konsertin alkua. Monet pitivät konserton esittämistä ilman yhteisharjoitusta mahdottomana. Schnéevoigt oli toista mieltä. Hän harjoitti orkesterin ennestään jo hyvin tunteman säestysosuuden erityisen huolellisesti, ja olivathan solisti ja kapellimestari esiintyneet ennenkin yhdessä. Esitys sujui kommelluksitta, ja kaikkien esiintyjien terästäytyminen jännittävässä tilanteessa vain lisäsi tulkinnan tehoa. Georg Schnéevoigtin elämä sisälsi hienoja taiteellisia voittoja ja groteskeja sattumuksia. Elämän päättymisestäkään ei selvitty ilman yllätystä. Hänen jo lopetettua aktiivisen toimintansa ja asuessaan Ruotsissa HKO:n intendentti Nils-Erik Ringbom tuli eräänä päivänä orkesterin harjoitukseen kertomaan, että Schnéevoigt on kuollut. Orkesteri nousi seisomaan ja piti minuutin hiljaisen hetken. Kun myöhemmin kantautui tieto, että suruviesti ei pitänytkään paikkaansa, orkesteri ehdotti minuutin meteliä. Jouni Arjava: Minnen av Georg Schnéevoigt från 1930-talet Georg Schnéevoigt är starkt förknippad med min barndom eftersom min far Väinö Arjava var stadsorkesterns andra konsertmästare då Schnéevoigt var dess dirigent. Schnéevoigt var en originell och färgstark person. Under dagskonserterna tyckte han om att överraska. En gång, mitt i ett framförande, satte han sig lugnt ner på en stol bredvid dirigentpodiet. En annan gång lämnade han bort slutackordet i Strauss Pizzicatopolka, tog emot applåderna, gick ut, kom in, och slog in orkestern. Den spelade polkans sista ackord, inte början på ett nytt stycke. Ibland måste Schnéevoigt läxa upp publiken: en gång gjordes uvertyren till Orfeus i underjorden. Mitt i inledningens klarinettsolo öppnades saldörren och en dam kom intrippande på högklackade skor. Schnéevoigt slog av orkestern, spände blicken i damen och utbrast: Nästa gång sätter ni galoscher på fötterna! Schnéevoigt var effektiv på repetitionerna, han gav alltid råd utan att avbryta musiken. Den som inte förstod honom fick en mördande blick. Om basarna spelade orent hojtade han: Klita, klita! ( Krita, krita = krittecken på greppbrädan) Då Schnéevoigt avslutade sin aktiva karriär flyttade han till Sverige. En dag kom HSO:s intendent Ringbom till en orkesterrepetition och meddelade att Schnéevoigt är död. Orkestern steg upp och höll en tyst minut. Uppgiften visade sig senare vara felaktig, och då ansåg någon att orkestern borde hålla en larmande minut. Vuonna 1968 teki konserttikiertueen Yhdysvalloissa ensimmäisenä suomalaisena sinfoniaorkesterina. Orkesteri soitti 56 matkapäivän aikana yhteensä 49 konserttia kilometrin reitillä USA:n itärannikolta poikki laajan mantereen länsirannikolle ylikapellimestari Jorma Panulan ja nuoren kapellimestariassistentin Leif Segerstamin johdolla. Viime keväänä Sanna-Mari Tiihonen löysi isoisänsä viulutaiteilija Heikki Tiihosen matkapäiväkirjan, ja julkaisi sen omakustanteena. Alkukeväästä olin käymässä isovanhempieni luona ja siinä kahvia juodessamme isoisäni Heikki Tiihonen kertoi n Amerikanmatkasta vuonna Hän soitti tuolloin II-viulusektion äänenjohtajana. Kiinnostukseni heräsi ja etsimme kaappien kätköistä isoisäni säästämiä lehtileikkeitä matkasta, mutta samalla löysimmekin isoisäni kirjoittaman matkapäiväkirjan ja hänen matkalla ottamiaan diakuvia. Heti matkapäiväkirjan alkua lukiessani teksti vei minut mennessään. Päätin kirjoittaa matkapäiväkirjan puhtaaksi isoisän kunniaksi ja lisätä siihen hänen ottamiaan diakuvia. Kirja kertoo Heikki Tiihosen muistelmista, kokemuksista ja hienoista elämyksistä n kiertueelta halki Amerikan. Pitkällä matkallaan tämä hieno orkesteri jakoi musiikin taikaa saaden samalla runsaasti muistoja itselleen sekä mahtavia ystäviä matkan varrelta. Jos haluatte päästä mukaan tähän ikimuistoiseen seikkailuun, voitte tilata kirjan minulta 40 euron hintaan. Sanna-Mari Tiihonen santtis@hotmail.com Puh Viime kevätkaudella ennen n konsertteja Musiikkitalon päälämpiössä musisoivat helsinkiläisten musiikkiopistojen nuoret soittajat. Pieni alkusoitto sai kaupunginorkesterin konserttiyleisössä ilahtuneen vastaanoton ja nuorille muusikonaluille se oli ikimuistoinen kokemus. Käpylän musiikkiopiston opettaja Heini Lehto tuli useamman kerran nuorten muusikoiden kanssa esiintymään Musiikkitalon pääaulaan. Mahdollisuus esiintyä uudessa ja hienossa Musiikkitalossa suurelle yleisölle innosti nuoria kovasti. Heitä ei ollut vaikea ylipuhua keikalle, kertoo Lehto. Pienessä alkusoitossa kuultiin erilaisia esityksiä solisteista soitinyhtyeisiin, suurin kokoonpano oli Länsi-Helsingin musiikkiopiston 30-jäseninen jousiorkesteri, joka soitti mm. Sibeliuksen Andante Festivon. Pieni alkusoitto saa jatkoa syyskaudella n viettäessä juhlavuottaan. Pieni alkusoitto kuullaan Musiikkitalon päälämpiössä tuntia ennen HKO:n konserttia. Tervetuloa! Esiintyjätiedot: EN LITEN UVERTYR SKAPADE STÄMNING Under förra vårsäsongen uppträdde unga musikanter från huvudstadens olika musikinstitut i Musikhuset före HSO:s konserter. Publikmottagandet blev mycket positivt, och för de uppträdande blev upplevelsen oförglömlig. Ensemblerna var av varierande storlek. Den största ensemblen, en stråkorkester med 30 musiker, kom från Västra Helsingfors musikinstitut. En liten uvertyr klingar även denna höstsäsong. Musikstunden äger rum i Musikhusets huvudfoajé, en timme före stadsorkesterns konserter inleds. Välkommen! Information om de uppträdande: 6 7

5 FILHARMONIA SY KSY / HÖSTEN 2012 HKO:n UUSI KUMMILAPSIPROJEKTI LAULUPUUT Musiikkitalon klaanin toteemipuu? HKO:n ex-intendentti Reijo Jyrkiäinen väitteli tohtoriksi Béla Bartókin jousikvartetoista Olen saanut monta uutta ystävää n kummilapsista, tapasimme toisemme ensi kerran keväällä nimikkokonserteissani. Voi miten pieniä nuo tänä keväänä syntyneet olivatkaan! He mahtuivat hyvin konserttipeitolle, jossa saivat nautiskella HKO:n muusikoiden sulosävelistä. Pääsimme myös yhdessä tanssimaan perhosvalssia ja hyppäämään hevosen selkään. Ja meillä oli hauskaa! Monille kummilapsille kyseessä oli ensimmäinen konserttikokemus. Muutamia taisi alkuun vähän jännittää ja itkukin tulla, mutta kun vauhtiin päästiin, niin kummilapset nauttivat silminnähtävästi uusista äänistä ja musiikin tahtiin tanssimisesta. Oman äidin ja isän laulu herkisti erityisesti pienet korvat kuuntelemaan. Musiikkihetkistä nauttivat myös kummilasten isommat sisarukset sekä kummit ja isovanhemmat. Kummilapsille lahjoitettua Nallekarhu konsertissa -levyä ovat kuunnel- I N G I N H E L S KA U P U N G Nalle pieni nappisilmä maailmalle lähti. Mitä siellä nähdä sai? Auringon, totta kai! Hannele Huovi Minä, Nalle Nappisilmä, n kumminalle, tervehdin teitä hyvät lukijat suurella pehmeällä tassullani! leet perheen muutkin jäsenet erään isosiskon lempipuuhaa on kuulemma tehdä koreografioita levyllä soiviin teoksiin. Hänen ehdoton suosikkinsa on Prinsessa Ruususen häämarssi. Syksyllä en aio käydä talviunille, vaan odotan jo innolla uusien kummilasten tapaamista musiikkihetkissä. Heitä ilmoittautuu päivittäin lisää projektisihteeri Annika Koivulalle (annika.koivula@hel.fi). Jos lähipiirissäsi on projektin kohderyhmään kuuluvia pienokaisia, tänä vuonna helsinkiläisiin perheisiin syntyneitä lapsia, jotka eivät vielä ole ottaneet kummikutsua vastaan, niin vinkkaa asiasta heille. Tuleviin yhteisiin vuosiimme mahtuu monta musiikillista elämystä ja seikkailua! Nalle Nappisilmä n kumminalle I N O R K E S T E R I Viime syksynä avattu Musiikkitalomme sai aulansa kattoon Kirsi Kaulasen moni-ilmeisen Gaija (Kaiku) -taideteoksen juuri ennen avajaisia, mutta konserttitalon ulkotaideteosta odoteltiin seuraavaan kesään. Nyt Musiikkitalon aukion katseenvangitsijana kohoaa korkeuksiin Reijo Hukkasen Laulupuut-tilateos. Laulupuut-teos syntyi Valtion taideteostoimikunnan järjestämän Musiikkitalon taidekilpailun tuloksena. Ehdotuksia sisä- ja ulkosarjaan tuli yhteensä lähes 800. Reijo Hukkasen veistos voitti ensimmäisen palkinnon ulkoaluesarjassa. Luonnokseni lähtökohtana oli Aaro Hellaakosken runo Hauen laulu, taiteilija kertoo. Siinä minua erityisesti kiehtoi elämänriemu ja laulamisen pitelemätön vimma. Se kumpusi suoraan olemisen perusteista. Laulupuut-veistos on kolmiosainen: flyygelitornit ovat kahdeksan ja yhdeksän metriä korkeita, puunlatvassa kita ammollaan kohti taivasta laulava hauki peräti 13 metriä. Kokonaispainoltaan teos on noin 60 tonnia. Suuruuden ja ison massan edellyttämiä rakenteita ratkottiin visuaalisten tavoitteiden ehdoilla ja niitä tukien. Yllättävintä on ollut, kuinka suurista ainevahvuuksista huolimatta työtä on tehty hyvin käsityömäisesti. Metallimiehen ammattitaito on korostunut aivan erityisesti. Antoisaa ja välttämätöntä on ollut myös työskentely kymmenien eri ammattialojen taitajien kanssa. Ja sitten vielä; veistoksen paikka on huikea. Reijo Hukkanen Oululainen kuvataiteilija Reijo Hukkanen yhdistelee monia erilaisia materiaaleja kolmiulotteisissa teoksissaan. Hän on pitänyt lukuisia yksityisnäyttelyitä ja osallistunut yhteisnäyttelyihin sekä koti- että ulkomailla. Hukkasen teoksia on kaikissa tärkeimmissä suomalaisissa museokokoelmissa. Laulupuut on hänen kymmenes julkinen teoksensa. Reijo Hukkanen sai valtionpalkinnon vuonna 1987 ja oli Helsingin juhlaviikkojen vuoden taiteilija Framför Musikhuset står ett nytt konstverk: Reijo Hukkanens Laulupuut. Skulpturen blev till i samband med den konsttävling för Musikhuset som arrangerades av Statens bildkonstkommission. Laulupuut vann första pris i kategorin för konstverk som placeras utomhus. Konstnären har inspirerats av Aaro Hellaakoskis dikt Hauen laulu: Jag fascinerades framförallt av hur dikten uttrycker livsglädje, sjung- andets otyglade extas. Skulpturen är 13 meter hög och väger ca 60 ton. Den består av två flygeltorn och ett träd med en gapande gädda. Uleåborgskonstnären Hukkanen har haft flera privatutställningar och har deltagit i grupputställningar både i Finland och utomlands. Han har tilldelats statens konstpris år var han Helsingfors festspels Årets konstnär. Unkarin musiikin viime vuosisadan tärkeimmän, kansainvälisesti arvostetun säveltäjän Béla Bartókin ( ) kuusi jousikvartettoa kattavat koko hänen kypsän luomiskautensa. Kvartetot esitti ensi kerran Suomessa vuonna 1965 La Salle- (1-3) ja Loewenguth-kvartetti (4-6). Englanninkielisen, myös suomeksi julkaistun väitöskirjani otsikko on Form, Monothematicism, Variation and Symmetry in Béla Bartók s String Quartets Muoto, monotematiikka, muuntelu ja symmetria Béla Bartókin jousikvartetoissa. Se tarkastettiin Helsingin yliopistossa toukokuun lopussa vastaväittäjänä prof. emer. János Kárpáti Budapestistä. Tutkimuksessa ovat keskeisenä Bartókin lähtökohdat kansanmusiikista ja Beethovenin perinnöstä sekä kvartettojen muodon ja rakenteen tarkka analyysi osa osalta. Uutta tutkimuksessa on Schenker-analyysin ja sävelluokkajärjestelmän käyttö. Tutkimusta voi tilata os. e-thesis@helsinki.fi, puh. (09) tai tekijältä: Reijo Jyrkiäinen, FT n intendentti reijo.jyrkiainen@kolumbus.fi puh

6 FILHARMONIA SY KSY / HÖSTEN 2012 HKO:n konserttimestari lainassa Australiassa: Maailman ympäri 35 päivässä Viime vuoden toukokuussa sain jännittävän sähköpostiviestin. Australian Chamber Orchestra, tuttavallisemmin ACO, etsi tuuraajaa II-viulun äänenjohtajalleen syksyiselle Korean- ja Japaninkiertueelleen. ACO on kiistatta yksi maailman parhaista ja tunnetuimmista jousiorkestereista, Australian ylpeys ja lippulaiva maailmalla. Tunsin entuudestaan orkesterin kaksi suomalaisjäsentä, viulisti Satu Vänskän ja sellisti Timo-Veikko Valveen, joten matkaan oli turvallista lähteä. Muutaman viikon reissu alkoi Sydneystä ja päättyi Tokioon, ja oli minulle unohtumaton elämys niin musiikillisesti kuin sosiaalisestikin. Orkesteri tuntui heti kuin perheeltä ja australialaisuus kumman tutulta. Kesken kiertueen sain uuden tarjouksen: viiden viikon pesti samaan virkaan huhti-toukokuussa 2012 kiertäen Yhdysvaltoja. Tartuin tilaisuuteen neuvoteltuani kotiorkesterini kanssa virkavapaa-asiat kuntoon. ACOn kiertueohjelmassa pääteoksina olivat Griegin ja Ravelin jousikvartetot jousiorkesteriversioina sekä Schönbergin Verklärte Nacht. Mukaan mahtui myös osia George Crumbin Black Angelsista, Webernin Fünf Sätze ja paljon muuta. Solisteina vuorottelivat maailmankuulu sopraano Dawn Upshaw ja atleettinen uusiseelantilainen baritoni Teddy Tahu Rhodes. Kuten ennenkin, soittaminen ACOn riveissä oli valtava, opettavainen elämys. Orkesteri soittaa aina ilman kapellimestaria, johtamisen omalta paikaltaan suorittaa taiteellinen johtaja ja konserttimestari Richard Tognetti. Jokaisen vastuu on suuri ja yhteinen pyrkimys tekniseen briljanssiin sekä täydelliseen intonaatioon selviö. Parhaimmillaan orkesteri saavuttaa konserteissa ihmeellisen yhtenäisyyden ja fiiliksen, jollaista en ole ennen kokenut. 17-henkisestä jousistosta lähtevä sointi ja voima tuntuu kropassa. Jos oli lento Australiaan pitkä ja uuvuttava, sitä oli myös lento Sydney-Los Angeles-Dallas-Atlanta, jolla kiertue saatiin käyntiin. Soitimme eteläisimmillään Floridan Gainesvillessa, pienessä yliopistokaupungissa helteen ja alligaattorien keskellä. Pohjoisessa kiertue ulottui Kanadaan, Torontoon ja Kingstoniin. Kiertuepäivät noudattivat samaa kaavaa; hotelliin majoittuminen, sushin tai muun terveellisen ruoan etsiminen, kenraaliharjoitus ja konsertti, ylisuurten hampurilais- tai pihviannosten ja paikallisten oluiden selättäminen. Toki kiertueeseen kuului myös pakollisia vapaapäiviä, joista eräänkin vietimme Atlantan akvaariossa ihaillen valashaita. Kunnosta pyrittiin huolehtimaan hotellien kuntosaleilla ja uima-altaissa. ACOn mukana pidemmillä kiertueilla matkustaa Sydneyn yliopiston anatomian professori Bronwen Ackermann, joka osoittautui hierontapöytineen pelastavaksi enkeliksi selän jumittaessa milloin soiton, milloin koneessa istumisen takia. Kolmen viikon kiertämisen jälkeen pysähdyimme lopuksi New Yorkiin. Carnegie Hallin Zankel Hallissa soitettu viimeinen konsertti oli loppuunmyyty menestys, ja sattumalta kaupungissa Magnus Lindbergin uutta pianokonserttoa kuulemassa ollut Helsingin Sanomien reportterikin teki ACO:sta jutun. Loppuviikon vietimme pohjois- Manhattanilla levyttäen kiertueella soitettua Maria Schneiderin laulusarjaa Dawn Upshawin kera. Viisi viikkoa poissa kotoa on pitkä aika. Kotiinpaluupäivän koittaessa itkin vuolaasti ilosta, vaikka ACO veikin paikan sydämestäni. Mitä jäi käteen? Ainakin hurja määrä inspiraatiota ja oppia loistavilta kamarimuusikoilta. Sain vuorotella kakkosviulun äänenjohtajan ja II konserttimestarin paikkojen välillä ja todella pinnistellä kappaleiden kanssa, joiden tulkinnat olivat muille tuttuja kuin omat taskut. Reaktionopeus oli valttia. Käteen jäi myös ihania tuttavuuksia, huumorintajuisia, empaattisia ihmisiä joiden kanssa ulkopuolisuuden tunnetta ei syntynyt. Kaiken jälkeen toivon voivani tuoda osan australialaista heittäytymistä, tarkkuutta ja tervettä perfektionismia oman orkesterini pulttiin. Uskon, että kaikenlainen kamarimusisointi ja uudet kokemukset vaikuttavat positiivisesti omaan työhöni sinfoniaorkesterissa. Korvia ja päätä on hyvä välillä huuhdella, ja katsoa asioita eri kanteilta, vaikkapa toiselta puolelta maapalloa. Eriikka Maalismaa HKO:n II konserttimestari 10 11

7 FILHARMONIA SYKSY / HÖ STEN 2012 ONDINELLE KANSAINVÄLINEN LEVY-YHTIÖPALKINTO Viime keväänä suomalainen levy-yhtiö Ondine, Helsingin kaupunginorkesterin pitkäaikainen yhteistyökumppani, valittiin Vuoden levymerkiksi International Classical Music Awards ICMA katselmuksessa Ranskassa. Midem Classical Awardsin jalanjäljissä kulkevat ICMA-palkinnot jaettiin nyt toista kertaa. Tuomaristoon kuuluu eri maista neljätoista merkittävää kansainvälistä äänilevylehteä ja radioasemaa. BBC MUSIC MAGAZINE TOP20 Arvostetun kansainvälisen musiikkilehden BBC Music Magazinen 20-vuotisjuhlajulkaisussa on listattu kaksikymmentä parasta levyä kuluneiden kahdenkymmenen vuoden ajalta. TOP20-huippulevytysten joukkoon nousi Leif Segerstamin johtama n Luonnotarlevytys, jolla tähtisopraanomme Soile Isokoski tulkitsee Sibeliuksen orkesterisäesteisiä lauluja (ODE ). MADE IN HELSINKI BEETHOVENIN AN DIE FREUDE MUSIIKKITALON KUORON JA HKO:n ENSI KOHTAAMINEN Berlioz: Harold Italiassa Paganini: Sonaatti alttoviululle ja orkesterille Vladimir Ashkenazy, johtaja David Aaron Carpenter, alttoviulu Musiikkiliike Fugan levytarjous Filharmonia-lehden lukijoille n 130-vuotisjuhlakauden residenssitaiteilija on pianisti-kapellimestari-säveltäjä Olli Mustonen. Musiikkitalossa toimiva musiikin erikoisliike Fuga on valinnut syyskauden lukijatarjoukseksi Olli Mustosen Skrjabin-levyn (ODE ), joka nousi arvovaltaisen Gramophone-lehden Editor s Choice -listalle. Aleksandr Skrjabinin soolopianomusiikista Mustonen on valinnut levylleen 12 etydiä op. 8, kuusi preludia op. 13, viisi preludia op. 16, pianosonaatin nro 10 op. 70 sekä Vers la flamme -runoelman op. 72. Fugan myymälä sijaitsee Musiikkitalossa Mannerheimintien sisäänkäynnin vieressä. Avoinna ma-pe 11:00 19:00 ja la 11:00 16:00. Muistathan, että HKO:n kausikorttilaiset saavat 10 %:n alennuksen levyistä Fuga Oy:n myymälässä. Säihkyvää sointia Paganinissa n uusi levy rakentuu Paganinin ja alttoviulun ympärille. Nuori alttoviulisti David Aaron Carpenter soittaa elegisen sävykkäästi, ja äänitys on toteutettu soolo-osuutta kunnioittaen. Varsinkin Paganinin teoksessa Carpenterin säihkyvä sointi pääsee oikeuksiinsa. Vladimir Ashkenazy käskyttää n kontrastirikkaaseen ja täyteläiseen musisointiin. Turun Sanomat / Tomi Norha Carpenter osoittaa teosten parissa jälleen kykynsä ja musikaalisuutensa. Kapellimestari Vladimir Ashkenazy saa n soimaan. Erityisesti puupuhaltimet tuntuvat täyteläisiltä ja musiikkidraama alkaa kuplia. Alarekisterin pauhua ja syvien sointivirtojen voimaa löytyy myös. Yle.fi / Janne Koskinen Carpenter axlar Paganinis mantel med bravur i en helt förstummande version av ett verk som man annars inte behöver ta på alltför stort allvar. Vladimir Ashkenazy är en förstående kompanjon på podiet och lockar HSO-musikerna till ett inspirerat och elegant musicerande. Hufvudstadsbladet / Mats Liljeroos Vladimir Ashkenazy ja HKO on aina ollut inspiroitunut yhdistelmä. Berliozin Béatrice ja Bénédict -alkusoiton koominen säntäily on irtonaista. Harold Italiassa vakavoituu ihanteellisen ja ihastelevan sankarin vaellukseksi. David Aaron Carpenter soittaa alttoviulua kuin nuori jumala, joka Paganinin Sonaatissa alttoviululle ja orkesterille antaa näytöksen yhtä lailla leveästä laulannasta kuin viulumaisesta ketteryydestä. Helsingin Sanomat / Jukka Isopuro Tarjoushinta on voimassa vuoden 2012 marraskuun loppuun. Fugas skiverbjudande Helsingfors stadsorkesters residenskonstnär under den infallande jubileumssäsongen är Olli Mustonen. Filharmoniabladets läsare kan i Musikhusets skivbutik Fuga köpa Mustonens CD med musik av Alexandr Skrjabin (ODE-11842) till ett rabatterat pris: 18,00 euro. Erbjudandet är i kraft fram till slutet av november år Skivbutiken befinner sig bredvid ingången från Mannerheimvägen. Öppethållningstider må-fre 11:00-19:00 och lö 11:00-16:00. Hakasalmen huvilassa, Musiikkitalon naapurissa, on Helsingin kaupunginmuseon designpääkaupunkivuoden laajin näyttely Made in Helsinki Se ulottaa helsinkiläisen muotoilun juuret aikaan, jolloin sanaa design ei tunnettu. Näyttely avaa yllättäviä näkökulmia esineiden maailmaan ja vihjaa, että suomalaisen designin vaiheista voisi kertoa toisenkinlaisen tarinan. Esillä on helsinkiläis tuotteita 1700-luvulta nykyaikaan: hopeapikareista emaliämpäreihin, mahapiirongeista verhotupsuihin, ateljeehatuista ulkoiluhaalareihin. Musiikinystäviä ihastuttavat helsinkiläisten pianonrakentajien hienot soittimet 1800-luvulta. Helsingin vanhat käsityöperinteet elävät yhä, ja museoesineiden rinnalla on nykykäsityöläisten taidonnäytteitä. Näyttelyyn on vapaa pääsy kuten kaupunginmuseoon aina. n sarjakonsertteja edeltävät opastetut kierrokset HKO:n kausikorttilaisille klo seuraavina päivinä: I sarja ti II sarja pe III sarja ke IV sarja pe Ilmoittautumiset viimeistään viikkoa ennen kutakin museovierailua: helsinki.philharmonic@hel.fi (Kuhunkin ryhmään mahtuu enintään 25 vierailijaa.) Yhtäjalkaa Musiikkitalon suunnittelun kanssa oli siellä ja täällä virinnyt jo vuosien ajan ajatuksia myös talon omasta kuorosta. Kunnianhimoisimmat toiveet odottelivat jopa ammattimaisesti toimivaa laulajistoa. Kun tosielämä alkoi tunkea lonkeroitaan toiveisiin ja haaveisiin, Musiikkitalon varustelusta jouduttiin tinkimään myös kuoron osalta. Oli kehiteltävä jotain muuta, ainakin oli yritettävä ja kokeiltava. Niinpä Musiikkitalossa toimivat yhteisöt päättivät aloittaa siitä, että taloon perustetaan sinfoniakuoro, jos siihen saadaan sitoutumaan eteviä laulajia; palkkiona olisi laulaminen hyvässä kuorossa ja mahdollisuus musisointiin HKO:n ja RSO:n kanssa etevien kapellimestareiden johdolla. Tästä kuorosta voisi olla iloa myös Sibelius-Akatemian opiskelijoille. Harjoitustilat ja muut fasiliteetit olkoot niin ikään kadehdittavat: Musiikkitalon akustisesti mainio harjoitussali flyygeleineen ja konein säädettävine lattioineen sekä salien alalämpiö nautiskella taukokahvittelusta. Kuoroon haki yli 400 laulajaa, joista runsaat 80 aloitteli tämän vuoden tammikuussa yhteen hitsautumista ja juuri tämän kuoron kulttuurin luomista. Yhdessä kuoro harjoittelee joka toinen sunnuntai; kotitöitä on varsin paljon. Ensikonserttimme on syyskuussa. Esitämme Johannes Brahmsin teoksen Ein Deutsches Requiem yhdessä RSO:n ja Jukka-Pekka Sarasteen kanssa. Kuoron oma konsertti Hymnien Yö kuullaan Musiikkitalossa myöhään Pyhäinpäivän iltana, lauantaina 3. marraskuuta. Kuoromme ensimmäisen laulukauden huipentaa Beethovenin 9. sinfonia HKO:n kanssa Leif Segerstamin johdolla joulukuun 18. Tulevaisuutta on suunniteltu orkestereiden kanssa jo moneksi vuodeksi. Hiukan epäillenkin alkanut kokeilu ja yritys on muuttumassa todeksi kuorosta, jolla on valtava innostus ja sen myötä kehittyvä taito laulaa hyvin ja yhä paremmin. Tämä kuoro innostaa myös johtajaansa hehkumaan ja sen lämmössä inspiroitumaan miltei vallattomaan lehahteluun jokaisessa harjoituksessa. Vaikka vähän saattaa jännittää, tunnemme jo pientä ylpeyttäkin saadessamme esittäytyä Musiikkitalon yleisölle. Tapani Länsiö Säveltäjä, Sibelius-Akatemian lehtori Musiikkitalon Kuoron johtaja 12 13

8 FILHARMONIA SYKSY / HÖSTEN 2012 HKO:n ystäväyhdistyksen Pro Filharmonian kuulumisia Tunne orkesterisi -luennot vetivät yleisöä Tiedoksi kausikorttilaisille: Älä jätä vakiopaikkaasi käyttämättä, voit ilahduttaa sillä musiikinopiskelijaa. n kausikortteja ostettiin tälle syksylle jälleen ennätysmäärä; neljään sarjaan yhteensä Silloin tällöin sattuu menoesteitä ja konserttilippu uhkaa jäädä käyttämättä. Ellei ystäväpiiristäsi löydy tuuraajaa, voit lahjoittaa vakiopaikkasi musiikinopiskelijalle kyseiseksi illaksi. Ilmoituksen voi tehdä HKO:n toimistoon sähköpostitse (helsinki.philharmonic@hel.fi) tai puhelimitse ( ) viimeistään klo konserttipäivänä. Information åt säsongkortsinnehavare: Lämna inte din plats oanvänd gör en musikstuderande glad. Liityin vuonna 2009 Pro Filharmonia -yhdistykseen ja minut valittiin yhdistyksen hallitukseen samana keväänä. Musiikilla on aina ollut elämässäni tärkeä sija. Lauloin Cantores Minores -poikakuorossa koko kouluaikani, ja monen muun kuoron kautta siirryin myöhemmin enemmän katsomon puolelle. Työtehtävieni myötä asuin perheeni kanssa pitkään Saksassa ja Itävallassa Wienissä, missä aktiiviselle konsertti- ja oopperakävijälle elo oli yhtä juhlaa. Kesällä 2009 sain mielenkiintoisen komennuksen Intiaan, New Delhiin. Pro Filharmonia piti tiiviisti yhteyttä ja lyhyillä Suomen käynneilläni seurasin Musiikkitalon rakentamisen edistymistä. Sattumalta olin viimeisen kerran Finlandia-talossa Eero Hämeenniemen Never Stop! -teoksen kantaesityksessä, jossa HKO ja Chennain perkussionistit loivat hienon synteesin intialaisen ja eurooppalaisen musiikkitradition välille. Tarinan mukaan intialaiset vieraat olivat hyvin tyytyväisiä käyntiinsä eksoottisessa paukkupakkas- Helsingissä, Chennaissa kun lämpötila harvoin laskee alle 20 celciusasteen. Musiikkitalon avajaisia seurasin Delhissä suomalaisten lehtien nettiartikkeleista ja olen myöhemmin nähnyt tallenteen upeasta avajaiskonsertista. Ensimmäisen kerran astuin Musiikkitaloon syksyllä 2011 Brahmsin Alttorapsodian kenraaliharjoituksiin, sillä kertaa esiintyjien ovesta Otaniemen Kaiun riveissä. Huhtikuusta lähtien asumme taas Suomessa, ja nyt on HKO:n ja RSO:n uusi kotitalo tullut tutuksi monien konserttien kautta. Urs Pennanen, Pro Filharmonian hallituksen jäsen Pro Filharmonia ry HKO:n ystäväyhdistys Intiasta Musiikkitaloon Hallituksen jäsenten (osa) kesäinen tervehdys: vasemmalta oikealle Gunilla Markkola, Merja Viitala, Anja Raatikainen, Maarit Louekari, Urs Pennanen ja puheenjohtaja Jan Lindgren. Pro Filharmonia ry on toiminut vuodesta 1993 alkaen yhdyssiteenä kaupunginorkesterin ja konserttiyleisön välillä edistäen näin omalta osaltaan klassisen musiikin harrastusta ja tuntemusta. Yhdistys jakaa vuosittain kannustusstipendejä HKO:n soittajille. Jäseniä on noin 460 henkeä ja jäsenmaksu on 25 euroa. Yhdistys on järjestänyt tänä vuonna viisi jäsenmatkaa kotimaassa: Tampere-talolle (Wagnerin Tannhäuser), Riihimäen lasimuseoon (Lapin kamariorkesteri), Naantalin Musiikkijuhlille, Turun Musiikkijuhlille (Rolando Villazónin konsertti) sekä Lahteen Sibeliusfestivaaleille. Innostus on ollut kova, kaikki matkat ovat olleet loppuunmyytyjä. Seuraamme kaupunginorkesteria myös ulkomaille sen kiertueille mahdollisuuksien mukaan. Järjestämme jäsentapaamisia sekä myymme HKO:n levytyksiä Musiikkitalon lämpiössä konsertti-iltoina. Tutustu yhdistyksen toimintaan nettisivuiltamme ja täytä jäsenhakemuslomake tai ota yhteys yhdistyksen sihteeriin Ritva Nykäseen, puh / sähköposti: ritva.nykanen@kolumbus.fi Tervetuloa HKO:n ystävien joukkoon! Sibelius-Akatemian, Musiikkitalon ja Helsingin kaupungin suomenkielisen työväenopiston yhdessä tuottama Tunne orkesterisi -yleisöluentosarja on saavuttanut suuren suosion. Luentosarjaa on järjestetty keväästä 2011 lähtien. Viime keväänä Musiikkitalon harjoitussalissa luentosarjaa seurasi jokaisella luentokerralla parisataa innokasta osallistujaa. Luennoilla syntyi yleisön ja esiintyjien välillä ilahduttavasti vuorovaikutusta, minkä lisäksi luentosarjan isäntä Ville Komppa tuotti ennen luentoja nettiin luentoteemoihin johdattelevaa materiaalia. Tarve tällaiselle musiikinystäviä palvelevalle luentosarjalle on ilmeinen. Yleisöltä saatu palaute oli erittäin positiivista. Muutama luento on myös välitetty SibATV:n kautta kymmeneen etäpisteeseen eripuolille Suomea ja Espanjaan Malagaan. Tunne orkesterisi -luennot avaavat ovia sinfoniaorkesterilaitoksen taustoihin ja valottavat yhteismusisoinnin saloja mielenkiintoisin taiteilijavierailuin, keskusteluin, musiikkinäyttein ja kuvin. Luentoja syventäviä ennakkotietoja aiheista ja vierailijoista löytyy osoitteesta villekomppa.com Tunne orkesterisi -luentosarja on osa Musiikkitalon KUULE! -yleisötyöohjelmaa. Luennot pidetään torstaisin Musiikkitalon orkestereiden harjoitussalissa klo Sarjaa isännöi muusikko, MuM Ville Komppa. Jokaisella luennolla on keskustelijana myös orkesterimuusikko Musiikki ja aivot: professori Minna Huotilainen Musiikki ja liike: koreografi, tanssija Tero Saarinen Musiikki ja tila: arkkitehti Marko Kivistö Musiikki ja kuva: ohjaaja Vilppu Kiljunen Musiikkitalo, harjoitussali, Mannerheimintie 13a VAPAA PÄÄSY Lisätietoja: Sibelius-Akatemia Oikeudet muutoksiin pidätetään. För denna höst har Helsingfors stadsorkester sålt ett rekordantal säsongkort: till de fyra konsertserierna allt som allt stycken. Ibland kommer annat emellan och konsertbiljetten blir då lätt oanvänd. Om ingen i din bekantskapskrets kan ställa upp, kan du alltid donera din sittplats på konserten åt en musikstuderande. Du kan göra detta genom att kontakta HSO:s kontor med e-post (helsinki.philharmonic@hel.fi) eller telefon ( ) senast klockan under konsertdagen. v Ravintolapalvelut: Musiikkitalon ravintoloitsijana toimii Restel Tapahtumaravintolat. Lounasravintola on avoinna klo ja ennen konserttia voi nauttia à la carte -illallisen. Väliaikatarjoilujen tilaaminen ja maksaminen ennakkoon on mahdollista Tapahtumaravintoloiden verkkosivujen kautta: tai Tiedustelut: ma pe puh klo ravintolat.musiikkitalo@restel.fi Restaurangtjänster: Musikhusets krögare är Restel Evenemangsrestauranger. Lunchrestaurangen är öppen kl och före konserten kan man avnjuta en kvällsbit à la carte. Det är möjligt att i förväg beställa och betala för pausservering via Evenemangsrestaurangernas webbsida: eller Förfrågningar: må fre tel kl ravintolat.musiikkitalo@restel.fi Lähin maksullinen pysäköintialue: Q-Park Finlandia -pysäköintihalli, Karamzininkatu 2 Närmaste avgiftsbelagda parkeringsplats: Q-Park Finlandia -parkeringshallen, Karamzinsgatan