Sisällys. Täällä opiskelija, 20 kuuleeko hallitus? Pääkirjoitus 4. Onnellinen. Nyt. 5

Transkriptio

1

2

3 Sisällys Pääkirjoitus 4 Onnellinen. Nyt. 5 Puheenjohtajavanhukset 6 muistelevat Yliopiston 8 vaikutusvaltaisimmat reettorit Terveiset tamysta 10 Erilaisia urapolkuja 11 Manne ja työ 13 Vuorovaikutusta stand up-komiikan voimalla 15 Excursioita ja keväistä kommunikaatiota 16 Täällä opiskelija, 20 kuuleeko hallitus? Paratiisi on Tallinnan 21 laivalla - MIkä on onnistuneen illan salaisuus? Reettorimokat 22 Ne muut tamperelaiset 23 anniskeluravintolat Erikoishaastattelussa Julli 26 Cupcake-kuningatar 28 Reettorit ry, Hallitus Muistoja lukuvuoden varrelta 30 Harjoittelusta potkua 18 työelämään RETU 2013 Puheviestinnän, vokologian ja logopedian ainejärjestö Reettorit ry:n lehti Päätoimittajat Elli-Mari Huhtanen Anne Seppälä Painopaikka Juvenes Print - Suomen Yliopistopaino Oy Toimittajat Suunnittelutiimi Yhteystiedot Tommi Aho Tommi Aho Reettorit ry Elli-Mari Huhtanen Elli-Mari Huhtanen Kalevantie 14 Kaisu Jansson Kaisu Jansson Tampereen Yliopisto Teemu Kulmakorpi Annika Kuusela Annika Kuusela Siiri Kärkkäinen Siiri Kärkkäinen Tuulia Paulanto Kansi Anne Seppälä (taitto) Kaisu Jansson 3

4 PÄÄKIRJOITUS Fuksin vuosi Hyväksytty - yliopiston ovet aukenivat heti lukion jälkeen. Muutto, itsenäistyminen, uudet opiskelukäytännöt... Mutta mitä oikeasti mahtuu fuksin vuoteen? Fuksin arkeen on kuulunut yrityksiä, erehdyksiä ja onnistumisia. Minun kuten teidän kaikkien uusien fuksienkin yliopistourani alkoi suurella onnistumisella: pääsin nimittäin lukemaan puheviestintää! Hiphei ja hyvä me! Onnistumisesta on hyvä jatkaa matkaa. Heti alussa sain todeta, että yliopisto pitää huolen siitä, ettei vapaa-ajalla ole tekemisen puutetta. Vaikka koulutyö onkin välillä tympinyt, on fuksivuoteen sisältynyt mitä mahtavimpia asioita, joista esittelen teille parhaimmat. Listaukseeni eivät kuitenkaan kuulu muutto pois vanhempien luota uudelle paikkakunnalle tai haalaribileet. Ei niissäkään mitään vikaa ole ollut, mutta yliopistoelämään mahtuu paljon muutakin hyvää, mikä jää usein unholaan. Näiden upeiden asioiden lisäksi yliopistoelämä on tarjonnut minulle läjäpäin konkreettisia huippuhetkiä. Näistä suurimpaan osaan on ollut vaikuttamassa rakas ainejärjestömme Reettorit. Reettorien ansiosta olen muun muassa ollut katsomassa stand up -keikkaa ja speksiä, ryhtynyt tuutorivastaavaksi, päässyt erilaisiin koulutuksiin, risteillyt pitkästä aikaa, impronnut elämäni ensimmäistä kertaa ja ottanut tämän lehden vastuulleni mahtavan toimitustiimin kanssa. Parhaiden asioiden listaan on pakko vielä lisätä haalarimerkkien ompelu, joka kuulostaa kamalalta. Varoitan kuitenkin, että se on äärimmäisen koukuttavaa! Vaikka työtä riittää, yliopistossa on siis oikeasti hauskaa! Toivottavasti se näkyy myös Retun sivuilla. Luvassa on katsaus Reettorien yrityksiin ja erehdyksiin sekä ennen kaikkea onnistumisiin. Enjoy! Näiden ajatusten myötä toivotan kaikille Reettoreille makoisaa kesälomaa ja uusille fukseille kovasti tervetuloa :) Syksyllä nähdään! - Ellis Ihanin asia yliopistomaailmassa on, että iällä ei ole väliä. Samalla vuosikurssilla olevien opiskelijoiden ikähaitari voi olla hyvinkin suuri, mutta sillä ei ole merkitystä. Sama koskee eri vuosikursseja. Eri vuosien opiskelijat saattavat olla samoilla kursseilla ja ainakin samoissa tapahtumissa. Näin ystävyyksiä on mahdollista solmia yli vuosikurssirajojen, ja excursioiden kautta myös muiden yliopistojen opiskelijoiden kanssa! Yliopisto on mielestäni ympäristönä muutenkin hyvin avoin. Tänne mahtuu joukko erilaisia ihmisiä: nuoria, vanhoja, kreisibailaajia, vegaaneja, liikuntarajoitteisia, ulkomaalaisia, urheilijoita, seksuaalivähemmistöjen edustajia, heteroja, lukutoukkia, äitejä ja isiä, maahanmuuttajia, laiskoja... Ja kaikki ovat todellakin ok! Täällä on helppo olla oma itsensä. 4

5 Onnellinen. Nyt. Teksti: Kaisu Jansson Kuva: Miikkael Tiitinen Kliseiset sutkautukset aamuisin peilin edessä, kuten tästä tulee hieno päivä ja tänään sinä onnistut, eivät ole onnellisuustutkijoiden mukaan turhia. Kun vaiheessa ovat niin kurssiesseet, kirjallisuustentit kuin oppimispäiväkirjatkin, oikea asenne pelastaa. - Kiinalainen sananlasku Rennon luottavainen mieliala omia kykyjä ja tulevaisuutta kohtaan voi tuoda tullessaan rivin viitosia Koska nämä kaskut ovat absoluuttisia totuuksia, nyt opintorekisteriin. Reettoreiden kanssa humpalle ja sitten naimisiin! Kampusviljelmillä voi vieläpä upottaa sormensa mul- Parasta onnellisen elämänasenteen omaksumisessa taan kesäisin, joten yliopisto-opiskelijan elämä tarjo- on, että se rohkaisee nautiskelemaan, olemaan kiiaa kerrassaan täydelliset olosuhteet onnellisuuskun- tollinen pienistäkin asioista ja luottamaan tulevaisuuden kantavaan voimaan. Eikä se humalakaan silloin tonsa hiomiseksi. tällöin ole pahitteeksi. Paljon aikaa ystävien ja perheen kanssa viettävät ovatkin tutkitusti onnellisempia. Myös optimistinen suhtautuminen tulevaisuuteen ja hetkeen tarttuminen ovat ominaisuuksia, joita vaalimalla voi elää 7-10 vuotta pessimististä kanssa-asukkiaansa pidempään. Lisää vuosirenkaita ropisee hyvin yksinkertaisesti; ajattelemalla positiivisesti. Jos haluat olla onnellinen päivän, ota humala. Jos kolme päivää, mene naimisiin Jos haluat olla ikuisesti onnellinen, ryhdy puutarhuriksi. Pahimpaan varautuminen tekee elämästä paljon kuluttavampaa kuin selviytymiseensä uskominen. Vaikka pessimistit väittävät pysyvänsä suojassa pettymyksiltä, voi kovimmastakin kauhuskenaarioiden herättelijästä muovautua mitä mainioin optimisti pienellä vaivalla. Aivonsa voi kääntää onnellisuusmoodiin vaikka nyt. Tutkimusten mukaan geeneillä ja hyvällä tuurilla on vain osittainen vaikutus ihmisen onnellisuuden tunteen muovautumisessa. Omilla asenteilla ja suhtautumistavoilla on huomattava osuus. Sonja Lyubomirskyn (2007) onnen piirakkamallin mukaan 50 prosenttia on geenien sanelemaa ja ulkoiset olosuhteet, kuten lottovoitto, vaikuttaa vain kymmeneen prosenttiin onniseikoista. Siispä peräti 40 prosenttiin onnellisuudestaan yksilö voi vaikuttaa itse. Muutoksella myönteisempiin aktiviteetteihin, kuten liikunnan ja sosiaalisen kanssakäymisen lisäämisellä, on havaittu olevan kohottava vaikutus onnellisuustasoihin. Tutkimusten mukaan onnellisuutta lisää myös kiitollisuuden ja ystävällisten tekojen harjoittaminen. Samalla kun autat muita, autat myös itseäsi! Oman kaverin kainalossa ilman huolta huomisesta on helppoa olla onnellinen. 5

6 Puheenjohtajavanhukset muistelevat Teksti: Tommi Aho Reettoreilla on ollut sen monikymmenvuotisen historian aikana monia puheenjohtajia. Retu otti yhteyttä Reettoreiden viiteen edelliseen puheenjohtajaan ja kyseli heiltä muun muassa onnistumisista ja epäonnistumisista. Ei ollut kovinkaan yllättävää, että puheenjohtajilla riitti juttua enemmän kuin lehden palstalle mahtui. Puheenjohtajien arvokkaat kokemukset haluttiin kuitenkin jakaa lukijoille niin laajasti kuin mahdollista, joten täysmittaiset haastattelut voi lukea Reettoreiden verkkosivuilta. Anni Ylinen, puheenjohtaja kaudella 2012 Oli aika vaikea keksiä mitään epäonnistumisia, koska kaikki meni niin hyvin. Ei vaan, suurimmat mokat sattuivat byrokratian pyörittämisessä. Olin siinä mielessä epäpuheenjohtajamainen puheenjohtaja, että paperien pyörittäminen oli vaikeaa. Mieleen tulee kokous, joka unohdettiin kutsua koolle ajoissa, joten siellä ei voitu tehdä laillisia päätöksiä. Piti järjestää uusi kokous, jossa jo laittomassa kokouksessa puhutut asiat paukuteltiin pikavauhtia. Kokonaisuutena mun mielestä meidän kausi oli todella onnistunut, sillä me oltiin energinen hallitus, joka teki hommia yhdessä. Saatiin vähän uudenlaista tuulta Reettoreiden toimintaan, oltiin enemmän yhteistyössä muiden ainejärjestöjen kanssa ja uskallettiin tarttua sellaisiinkin haasteisiin, joita ei oltu osattu odottaa. Erityisen ylpeä oon siitä, että me uskallettiin älähtää, jos meitä sorrettiin. Vaikka Reettorit on pieni ainejärjestö, ollaan me todella esimerkillinen ainejärjestö opiskelijoiden äänenkannattajana. Meillä ei pelätä sanoa, jos jokin asia on pielessä! JOHANNA MÄNTYLÄ, puheenjohtaja kausilla Reettoreiden puheenjohtajana toimiminen oli yksi yliopistoelämäni hienoimmista kokemuksista. Taitoja, joita puheenjohtajana toimiessa tuli harjoiteltua, ei luennoilla opi. Ihmisiin tutustuu ihan eri lailla hallituk sen kautta, koska esimerkiksi logopedina ei välttämättä törmää usein puheviestijöihin. Erityisiä mokia kaudelta ei nyt suoranaisesti tule mieleen, väärille sähköpostilistoille ja henkilöille läheteltyjä viestejä lukuun ottamatta. Yksi kriisi tulee mieleen: järjestettiin pikkujouluja 2010 ja ensin meidät syrjäytettiin juhlapaikasta Jenni Vartiaisen tieltä. Sitten seuraava paikka paloi maan tasalle. Kaikki tapahtui viikko ennen juhlia. Tästäkin selvittiin ja lopulta juhlista tuli huikeat. Mieleenpainuvimpia reettoritapahtumia ovat olleet pikkujoulut, sitsit ja fuksien kasteet. Erityisen suuri onnistumisen kokemus tuli siitä, että saatiin järjestettyä suuret vuosijuhlat Terveisiä kaikille entisille ja tuleville puheenjohtajille! Suosittelen kyseistä pestiä, koska siinä saa enemmän ja erilaisia onnistumisen kokemuksia kuin riviainejärjestöläisenä toimiessa. ELSA HORILA, puheenjohtaja kaudella 2009 Kaudellani minulla ei ollut suuria tai kunnianhimoisia tavoitteita Reettoreiden toiminnasta; halusin hoitaa hommat hyvin ja jatkaa jo toimiviksi todistettuja perinteitä. Mitään järkyttävää ei ole jäänyt painajaisiin kaudeltani, mutta vähän harmittaa se, etten mielestäni riittävän aktiivisesti kehittänyt Reettoreiden toimintaa. Olen kyllä ihmisenä muutenkin pikemminkin tiimin jäsen kuin tiiminvetäjä. Koin hyvin tärkeänä hallituskaudellani sen, että olin Reettoreiden ensimmäinen logopedipuheenjohtaja. Hallituksessani oli myös enemmän logopedijäseniä kuin koskaan aiemmin! Yksi mukavimpia hetkiä oli Reettoreiden pikkujoulut Yo-talolla marraskuussa Bileet olivat suurimmat Reettoreiden historiassa. Humanistityyliin kaikki järjestettiin minimibudjetilla: meikäläisen yksiössä askarreltiin koristeet ja paukuteltiin kymmeniä litroja popcornia. Illalla koin yhden huippuhetkistäni ainejärjestötoiminnassa: pääsin Reettoreiden piikkiin taksilla kotiin. Ainejärjestötoiminta, varsinkin Reettoreiden kaltaisessa pienessä järjestössä, on aivan tol- 6

7 kuttoman hieno kokemus. Suosittelen ja melkein pakottaisin, jos voisin kaikkia opiskelijoita tutustumaan omaan ainejärjestöönsä hallitustyön kautta. Muistakaa, että ei ne ainejärjestöbileet tai pikkujoulut taivaasta tipahda! Ihanaa opiskeluaikaa kaikille! Mä ainakin kaipaan sitä kovasti! Nina Hirvensalo, puheenjohtaja kaudella 2008 Mitään katastrofeja ei kauteen kyllä liittynyt. Meillä oli tosi toimiva hallitus ja fiilis oli semmoinen yhteen hiileen ja yksi kaikkien ja kaikki yhden hiilen puolesta -meininki. Mun puheenjohtajakaudelta on tainnut jäädä muutamiakin vakioelementtejä Reettoreiden toimintaan. Muun muassa RIPit, lukuvuoden päättäjäishipat ja reettorikahvit olivat luotsaamani hallituksen hienoja aikaansaannoksia. Kauden huippuina muistan naamiaissitsit teekkarisaunalla. Sitä nauramisen määrää muistelen yhä ja sitä kuinka jatkoilla Emma-ravintolassa yksi hallituslainen jatkoi bileitä Rölliksi pukeutuneena, koska ei ollut tajunnut varata bilevaatteita mukaan. 7 Reettoreissa toimiminen ja puheenjohtajan pesti ovat ehdottomasti olleet yksi yliopistoajan antoisimpia kokemuksia. Mistään minua ei ole sen jälkeen työpaikoissani kiitelty niin paljon kuin aloite- ja projektinhallintakyvyistäni ja niitä ei olisi kehittynyt ilman tätä pestiä. Hallituksen sisältä muotoutui myös ystäväpiirini, joka on pysynyt lähes muuttumattomana. I <3 Reettorit! Carl Willandt, puheenjohtaja kaudella 2007 Mieleen jäänyt asia, josta oon jopa ylpeä, on neuvottelut tiedekuntaneuvoston opiskelijajäsenten paikoista. Aiemmin Reettoreilla ei ollut edes varajäsenen paikkaa tiedekuntaneuvostossa. Muistaakseni Lexica kutsui kaikkien tiedekunnan ainejärjestöjen puheenjohtajat neuvottelemaan seuraavan kauden paikkajaosta. Kuutisen tuntia väännettiin kättä ja joskus ennen puoltayötä saatiin palaset kohdalleen ja Reettoreille vakinaisen jäsenen paikka. Oltiin ainoa ainejärjestö, joka lisäsi paikkamääräänsä. Siitä jäi kyllä hyvä mieli! Huonoja muistoja ei kaudeltani jäänyt, mutta varoitus tuleville luottamustoimia hoitaville: älkää pitäkö vain hallitukselle tarkoitettuja bileitä älkää ainakaan hommatko niihin yhdistyksen rahoilla herkkuja. Ei edes silloin, jos tilille näyttäisi tilikauden päättyessä jäävän enemmän rahaa kuin siellä oli vuotta aiemmin ja luulisitte, että voittoa tavoittelemattomalle yhdistykselle näin ei saisi käydä. Tilintarkastajilla saattaa olla tällaisten tilaisuuksien tarjoiluista sanottavaa...

8 Yliopiston vaikutusvaltaisimmat reettorit Teksti: Siiri Kärkkäinen Yliopistolla aktiiviset, innokkaat ja muutoshaluiset opiskelijat löytävät helposti erilaisia keinoja päästä vaikuttamaan yhteisiin asioihin. Oman oppiaineen ja opiskelijayhteisön asioita voi hoitaa ainejärjestöissä ja työryhmissä kun taas Tampereen yliopiston ylioppilaskunta, Tamy, tarjoaa mahdollisuuden jopa valtakunnalliseen vaikuttamiseen. Listasimme yliopiston vaikutusvaltaisimpia Reettoreita ja pyysimme heitä kertomaan omista kokemuksistaan sekä siitä, miten he alunperin lähtivät mukaan toimintaan. He myös vastaavat siihen, miksi jokaisen opiskelijan kannattaisi lähteä mukaan vaikuttamaan. Terhi Meriläinen, puheviestinnän neljännen vuoden opiskelija Olen ollut CMT:n yksikössä johtokunnassa opiskelijajäsenenä tämän vuoden alusta, sekä ylioppilaskunnassa edustajistossa nyt toista vuotta. Nyt olen ensimmäistä vuotta edustajiston puheenjohtajana. niin, että joku asiakohta muutetaan entistä enemmän opiskelijoiden etua ajavaksi. Haasteet mielestäni liittyvät yhtä lailla vaikuttamiseen. Vaikuttamisen onnistuminen on parasta, mutta toki se on myös haasteellista: onneksi meidän opinnot tarjoavat työvälineitä taivutteluun. Edustajiston puheenjohtajan haasteet liittyvät enemmän organisointiin, sillä 40 henkisen edustajiston, heidän varajäseniensä ja hallituksen kaitseminen on toisinaan haastavaa. Epäilen, että myös syksyn edustajistovaalien läpiluotsaaminen tulee tarjoamaan omia haasteitaan. Toistaiseksi paras onnistumiseni epj:nä on ollut, kun sain kokouksen onnistumaan sopivan mittaisena ja suurimman osan läsnäolijoista osallistumaan aktiivisesti. Suosittelen ehdottomasti lähtemään mukaan edustajistoon sekä johtokuntien toimintaan. Mielestäni opiskelijatoiminnassa mukana oleminen tukee hyvin kaikkien reettoreiden ihmisläheisiä opintoja ja tulevaisuudessa esimerkiksi viestinnän työssä toimimista. Erilaisten ihmisten kanssa toimiminen ja vaikuttaminen kehittävät näkemykseni ja kokemukseni mukaan taitoja, joita (edes viestinnän) koulutus ei kykene koulunpenkillä opettamaan. Lisäksi tapaa mukavia ja lahjakkaita ihmisiä, joihin ei muuten saisi mahdollisuutta tutustua. Aiempaa kokemusta ei todellakaan tarvitse olla, opiskelijana jokainen on opiskelijanäkökulman asiantuntija. Mielestäni yliopistovaikuttaminen suorastaan huutaa luokseen jokaista reettoria! Johtokunta kokoontuu noin kerran kuukaudessa ja edustajisto samoin. Molemmissa toki pärjää lähes pelkällä kokousasiakirjoihin perehtymisellä ja kokoustamisella, mutta aikaa saa halutessaan menemään myös niin paljon kuin haluaa hommaan laittaa. Suosittelen jokaista Reettoria pähkimään mahdollisuutta lähteä ehdolle syksyn edustajistovaaleihin! Et tule katumaan :) Susanna Mäenpää, kolmannen vuoden vokologian opiskelija ja humanisti, joka rakastaa puhetieteitä Yhteisten asioiden ajaminen, organisointi ja puuhaaminen ovat vetäneet minua puoleensa koko opintojen ajan. Omalla kohdallani on varmasti tapahtunut paljon ajautumista: ainejärjestöstä ajauduin yksikön toimielimiin ja sitä kautta myös edustajistoon. Parasta on kun saa jotain konkreettista aikaiseksi omalla toiminnallaan. On aika hienoa, kun opiskelijana pystyy esimerkiksi johtokunnassa vaikuttamaan 8

9 Olen nyt reettorien hallituksessa kolmatta kautta, vuodesta 2010 olen ollut ainejärjestötoiminnassa mukana. Kaksi ensimmäistä kautta toimin rahastonhoitajana, nyt tänä vuonna koulutuspoliittisena vastaavana päävastuualueinani vokologia ja logopedia. Tämän vuoden alusta olen ollut myös Kasvatustieteiden yksikköjärjestö Kasvo ry:n hallituksessa. Hallitustoiminnan lisäksi olen Kasvossa mukana myös kopojaoston toiminnassa. Ihmisiin tutustuminen oli varmaankin pääsyyni lähteä mukaan. Toki asiassa aikanaan myös auttoi, että minulta suoraan kysyttiin fuksisyksynäni, tulisinko rahastonhoitajaksi seuraavaan reettori-hallitukseen - tradenomiopintoni eivät pienessä ainejärjestössä kauaa maton alla pysyneet. Mukaan osallistumaan motivoi myös se, etten halua olla ainoastaan valittaja, haluan myös päästä vaikuttamaan asioihin ja tekemään niistä toivottavasti kaikkien kannalta mieluisampia. Osasyy mukaan lähtemiseen on varmasti myös se, että olen huono sanomaan ei. Suurimpia yksittäisiä haasteita on ehkä vaikea nimetä, mutta työllistävimpiä ovat olleet kaudet ainejärjestön rahastonhoitajana: siinä hommassa täytyy olla enemmän tai vähemmän kärryillä kaikesta järjestön toiminnasta, jossa rahaa liikkuu. Lisäksi konkreettinen vastuu pakotti huolellisuuteen eikä oikoteitä voinut käyttää. Rahastonhoitajan paras onnistumisen tunne taas koettiin aina silloin, kun kirjanpidossa tilit täsmäsivät. Ainejärjestötoimintaan kannattaa lähteä mukaan, jos rahtusenkin verran kiinnostaa. Osallistumalla pysyy ajantasalla ympärillä tapahtuvista asioista ja pääsee niihin halutessaan vaikuttamaankin. Lisäksi toiminnassa tutustuu hyvin ihmisiin, joten mukaan lähteminen on jo ensimmäistä vuotta opiskelevallekin varteenotettava vaihtoehto. Kiinnostus tai edes pieni uteliaisuus riittää alkuun pääsemiseksi. Monen asian ehtii oppia tekemällä ja kokemuksen karttumisen kautta. En ole huomannut, että missään katsottaisiin uusia kasvoja nenänvartta pitkin, vaan uudet toimijat on otettu aina hyvin vastaan. Daniel Helander, ensimmäisen vuoden puheviestinnän opiskelija Toimin ylioppilaskunnan (TAMY) edustajiston jäsenenä vuoden 2013 loppuun. Lisäksi olen opiskelijajäsenenä CMT:n opetussuunnitelmatyöryhmässä (OPS) vuoden 2014 loppuun asti. Hain edariin alunperin kaverin pakottamana, mutta pääsin läpi. Myöhemmin tajusin, että edustajisto tekee tärkeitä ja isoja päätöksiä ylioppilaskunnan asioista. OPS-ryhmässä pääsee taas käytännön tasolla vaikuttamaan yksikön opetukseen ja sen kehittämiseen. Tämä ehkä kuulostaa ympäripyöreältä liirumlaarumilta, mutta OPS-ryhmä tekee muun muassa päätöksiä tulevista opetusohjelmista ja muista opetuksen yleisistä linjoista yksikössä, esimerkiksi rästitenttikäytännöistä. OPS-ryhmässä pääsee helposti vaikuttamaan, sillä monissa asioissa opiskelijoilla on erilainen näkökulma kuin opetus- tai hallintohenkilökunnalla. Ilman opiskelijajäseniä monia opiskelijoiden kannalta tärkeitä seikkoja saattaisi jäädä huomioimatta keskusteluissa. Edustajistossa vaikuttaminen on hieman erilaista, sillä kaikki muutkin toimijat ylioppilaskunnan sihteeristöä lukuunottamatta ovat opiskelijoita. Kuitenkin molemmissa tärkeintä on oma kiinnostus asiaan, ja uskallus avata suunsa tarpeen tullen (ja toisaalta pitää se kiinni ajoittain). Puheviestinnän opiskelijalle erilaiset vaikuttamisen areenat ovat vielä mielenkiintoisempia, sillä samalla voi tarkastella sosiaalisia suhteita ja erilaisten vaikuttamisen keinojen toimivuutta eri tilanteissa. Toki järjestötoiminta ja osallistuminen aina kysyy jonkin verran aikaa, mutta toisaalta se myös antaa paljon tekijälle itselleen: kokemusta, uusia ihmisiä, hyviä merkintöjä lisättäväksi CV:hen ja taitoja, joita ei luennolla istumalla tai kirjasta pänttäämällä välttämättä oppisi. 9

10 Terveiset Tamysta Hei hoi joko kuulit: Tamy muuttaa naapuriin! Tampereen yliopiston ylioppilaskunta, SUN OMA TAMY muuttaa kampukselle, viimeinkin! Rakkaalle Yo-talolle on nyt sanottu haikeat hyvästit. Uuden Yo-talon läheisen sijainnin vuoksi ylioppilaskunnan toiminnassa mukana oleminen ja vaikuttaminen on tästedes jopa helpompaa kuin luennolla käynti. Tuuppa kahville: Yliopistonkatu 60, punainen rakennus yliopistoa vastapäätä. Tamy lyhkäsesti: Syksyllä on opiskelijan tärkeimmät vaalit! Syksyllä reettoritkin pääsevät ääneen ja äänestämään, kun syksyllä pidetään taas opiskelijan tärkeimmät vaalit, EDUSTAJISTOVAALIT! Edustajisto oikeasti päättää siitä, millaista linjaa ylioppilaskunta edustaa. Edustajistovaaleihin voi asettua ehdolle jokainen Tamyn jäsen. Edaattorina toimiminen ei kuulkaa ole vaikeaa; ole oma itsesi ja edusta omia ajatuksiasi. Samalla oppii uutta ja tapaa huippuja tyyppejä :) Siispä Reettori, toivotamme mitä ihaninta ja rentouttavinta kesää ja kannustamme ehdottomasti lähtemään ehdolle syksyn edarivaaleissa. Kerätkääpä voimia jotta syksyllä taas tykitetään! Tamy on ylioppilaskuntasi - valvoo etujasi yliopistolla! Tamyssa edustajisto ja hallitus päättävät asioista, mutta merkittävä osa Tamya ovat sen alaisuudessa toimivat ainejärjestöt, kuten Reettorit ry! Ja muutama esimerkkijuttu, joita ei olisi, jos ei olisi Tamya: - Opiskelijakalenteri ja opiskelijakortti! (ja opiskelijaalennukset) - Tamyn järjestämät opiskelijatapahtumat kuten jokasyksyinen, iki-ihana Kaupunkisuunnistus - Neuvonta opintoasioiden ongelmakohdissa. - Taloudellinen ja mentaalinen tuki ainejärjestöille. Niin ja me: Lauri Valtio-opin 2. vuoden opiskelija Tamyn järjestövastaavat Reettoreiden aj-kummisetä lauri.koponen@tamy.fi Terhi Puheviestinnän 4.vuoden opiskelija Monennen vuoden reettoriaktiivi Edustajiston puheenjohtaja terhi.merilainen@uta.fi 10

11 Erilaisia urapolkuja Teksti: Tuulia Paulanto Kuvat: Tuulia Paulanto ja arkistot Oletko joskus halunnut tietää miten yliopisto-opettajasi ovat itse päätyneet opiskelemaan alaa? Lukemalla tämän artikkelin voit saada selville millaisia urapolkuja Irma Ilomäellä, Hanna Elolla ja Maija Gerlanderilla on takanaan. Kun Elo aloitti logopedian opiskelut, laitos oli vielä Tein opetusharjoitteluja suomen kielen puolella, hyvin pieni ja opetus toteutettiin pienellä porukalla. mutta puheviestinnän opetustehtävissä toimiessani huomasin, että aikuisten kanssa toimiminen oli mo- 11 nin tavoin erilaista ja ehkä minulle itselleni sopivin vaihtoehto. Koulumaailmassa toimiminen on erilaista. Irma Ilomäki suosittelee yliopistoa työpaikkana sellaiselle henkilölle, joka sietää epävarmuutta ja sitä että, töitä on tarjolla vaihtelevan kestoisesti. Etuina ovat tietysti työn älylliset haasteet ja se, että työssä on mahdollista yhdistää käytäntö ja teoria. Ura yliopistomaailmassa on todellinen elinikäisen oppimisen polku, sillä jatkuvasti oppii uutta ja pääsee kehittymään. Suomen kielen kautta puhetekniikan ammattilaiseksi Irma Ilomäki on työskennellyt Tampereen yliopistossa vuodesta 1975 lähtien. Työskentelin ensin sivutoimisena opettajana ja sitten päätoimisena vuodesta 1982 alkaen. Ilomäki on itse myös opiskelut Tampereen yliopistossa. Silloisena pääaineena ei ollut kuitenkaan puhetekniikka eikä puheviestintä vaan suomen kieli. Tutustuin juuri suomen kielen kautta puheviestintään ja mitä enemmän opiskelin, niin sitä enemmän ala rupesi kiinnostamaan. Voisi sanoa, että ruokahalu kasvoi syödessä. Kolmas kerta toden sanoo Hanna Elo on tällä hetkellä tohtorikoulutettavana Tampereen yliopistossa. Teen tällä hetkellä väitöskirjaani logopedian puolelta. Tämän ohella olen toiminut myös jonkin verran opetustehtävissä. Hanna Elo on myös itse opiskellut logopediaa Tampereen yliopistossa. Aloitin opiskelut aivan ensimmäisessä vuosikurssissa vuonna Elon uravalinta ei ollut kuitenkaan alusta asti aivan selvä. Irma Ilomäki kertoo, että puheviestinnän opiskelu houkutti monesta eri syystä. Puheviestintä on ilmiönä dynaaminen ja elävämpi, koska ollaan tekemisissä enemmän ihmisten kanssa. Tietysti puheviestintä on myös tieteenalana monitieteellisempi. Suomen kielen opintojen edetessä huomasin myös, että pelkkä kieliopin opettaminen ei tuntunut omalta. Irma Ilomäki päätyi opetustehtäviin jo kolmantena opiskeluvuotenaan. Siihen aikaan oppiaine oli melko uusi ja mahdollisia opettajia ei ollut niin paljon tarjolla. Ilomäki kertoo, että suomen kielen opetuskokemuksiin verrattuna yliopistomaailma vei mukanaan. Olin ensin opettamassa puhetekniikkaa. Jos totta puhutaan, niin logopedia oli vasta kolmas opiskelupaikkani. Tein kuitenkin oikean valinnan ja löysin minulle itselleni parhaan vaihtoehdon. Minua on aina kiinnostanut kieli sekä sen monimuotoisuus. Tästä syystä aloitin ensin viittomakielen tulkin opinnot. Viittomakielen opintojen jälkeen Elo aloitti opinnot valmistuakseen audiovisuaaliseksi tuottajaksi. Sille alalle hakeuduin, koska minua kiinnosti kielen ohella myös laaja-alainen projektin hallinta sekä osana ryhmää toimiminen ja työskentely. Työskentelin opiskelun ohessa media-alalla eri tehtävissä. Sitten hain logopediaa opiskelemaan ja pääsin. Kyseessä oli minulle hyvä valinta sillä logopedian opiskelussa yhdistyivät luontaiset taipumukseni sekä kiinnostuksenkohteeni.

12 Logopedian puolella toimi yksi täysipäiväinen opettaja ja professori, joka toimi puoliksi puhetekniikan ja puoliksi logopedian puolella, Elo kertoo. Vaikka opetus toteutettiin pienellä porukalla niin silti se oli Elon mielestä alusta asti laadukasta. Olimme tiivis porukka ja opetukseen panostettiin alusta asti hyvin paljon. Elo tuli alun perin laitokselle töihin vuorotteluvapaan sijaiseksi. Tartuin tilaisuuteen tulla työskentelemään yliopistolle. Olin logopedian lehtorin sijaisena ja sijaisuuden jälkeen aloitin nelivuotisen tohtorikoulutettavan tehtäväni. Yliopistomaailmassa työskentelyssä on Elon mielestä monia hyviä puolia. Yliopistossa työskentelyyn pystyy hyvin yhdistämään logopedian alaan kuuluvan kliinisen puolen. Se on minusta ehdoton etu, Hanna Elo lisää lopuksi. Farmasia vaihtui puheviestinnän opiskeluun Maija Gerlander työskentelee tällä hetkellä Tampereen yliopistossa puheviestinnän yliopistolehtorina. Aloitin alun perin Tampereella tutkimushankkeessa työskentelyn vuonna Olen aloittanut täysipäiväisenä yo-lehtorina työskentelyn tämän vuoden alusta. Gerlanderin aloittaessa opinnot Jyväskylässä puheviestinnän opiskelu on melkoisen erilaista kuin tänä päivänä. Opiskelu oli vielä käytännönläheisempää kuin tänä päivänä. Teoreettinen perusta opiskelulle ei aluksi ollut kovin vahva. Opiskeluaikanani puhuttiin paljon siitä, miksi puheviestintää opiskellaan yliopistossa, eikä esimerkiksi ammattikorkeakoulussa. Teoriapohja puheviestinnän opiskelussa vahvistui 90-luvun alussa teoriakirjojen tulon myötä. Sen myötä koko ala kehittyi suuresti. Gerlanderin mukaan hän päätyi sattumien kautta tekemään uraa yliopisto-maailmassa. Aloitin tunti-opettajana Jyväskylässä ja siihen aikaan oli tapana, että henkilökunta alkoi tehdä jatkoopintoja. Pääsin mukaan myös tekemään tutkimushanketta Yleisradiolle ja siitä ura lähti urkenemaan todenteolla. Gerlander on työskennellyt Jyväskylän ja Tampereen yliopiston lisäksi myös Helsingin yliopistossa. Hän mukaansa yliopisto työpaikkana on muuttunut vuosien mittaan luvulla yliopistomaailma oli mahtava paikka työskennellä. Nykyään elämme tavoitekeskeisemmässä yhteiskunnassa ja yliopistomaailmassakin tärkeintä on tehokkuus ja saavutetut tulokset. Se asettaan työn tekemiselle omat haasteensa. Maija Gerlander aloitti puheviestinnän opiskelun Jyväskylässä 80-luvulla. Opiskelin puoli vuotta farmasiaa ja totesin olevani väärällä alalla. Käytännön opiskelu ei sitten vastannutkaan odotuksiani. Puheviestinnän Gerlander löysi alun perin suomen kielen opiskelun kautta. Siihen aikaan ei puheviestinnästä ei juuri tiedetty. Löysin puheviestinnän sattuman kautta. Kieli kiinnosti, mutta tajusin että en halua pelkästään vain äidinkielen opettajaksi. Viestinnän mahdollisuudet kiinnostivat. 12

13 Manne ja työ Koonnut ja kuvannut: Tommi Aho Työelämä ja yrittäjyys ovat asioita, jotka toisinaan tunkeutuvat opiskelijankin päähän rikkomaan akateemista mielenrauhaa. Toisilla se tapahtuu aiemmin, toisilla myöhemmin ja joiltain aloilta valmistuvilla vieläkin myöhemmin. Tuohon ikävään aikuisten elämään on hyvä varautua kysymällä kokemuksia joltakulta siellä vierailleelta. Kuulopuheiden perusteella monennen vuoden puheviestinnän opiskelija Manne Maalismaa on yksi heistä. Hei Manne! Kertoisitko aluksi hieman itsestäsi? Hei vaan... Olen hyvää vauhtia kaljuuntuva, vielä toistaiseksi alle nelikymppinen reservin alikersantti ja ylioppilas. Mitä näihin muka vastataan? Millainen on suhteesi työelämään ja yrittäjyyteen? Työelämä alkoi hampurilaisbaarin tiskin takaa vuonna kiiwi ja kypärä, mutta on onneksi sittemmin vaihtanut paikkaa useampaan otteeseen. CV:stä löytyy nimikkeinä myös baristaa, baarimikkoa, ravintolapäällikköä, myymäläpäällikköä, tv-kuuluttajaa ja juontaja-toimittajaa. Kaupparekisterin mukaan olen tällä hetkellä vastuullisena yhdessä kommandiittiyhtiössä ja kahdessa osakeyhtiössä. Yrittäjäkokemusta on takana kymmenisen vuotta. Sinä aikana olen toiminut myös työnantajana nopeasti arvioiden reilulle kymmenelle henkilölle. Miten olet yhdistänyt ne opiskeluun? Opiskeluuni liittyviä töitäni ovat televisiotyöt sekä kouluttajan työ firmassa, jossa olen myös yksi perustajaosakkaista. Puheviestintä on antanut erinomaisen pohjan oman esiintymisen reflektioon ja sen myötä myös esiintymis- ja vuorovaikutustaitojen kouluttamiseen. Puheviestintä myös onnistuu erinomaisen hienosti osoittamaan itselle kaikki ne työelämän vuorovaikutustilanteet, joissa kompuroin edelleenkin. Millä ihmeellä uskalsit ottaa askeleen oman alan yrittäjyyteen niin aikaisin? Mitä ajatuksia se herättää näin jälkeenpäin? Yrittäjyys on itsessään yksi ammatti. Sikäli olisi tarpeellista kysyä, miten ihmeessä uskalsin alkujaan hypätä yrittäjäksi silloin kymmenen vuotta takaperin. Vastaisin siihen, että koska en tiennyt silloin yrittämisestä juuri mitään. Kun vahinko oli jo tapahtunut, niin toisen firman perustaminen oli yksinkertaisempaa. Koulutusfirman perustamista avitti myös se, että mukaan lähti kolme erinomaisen pätevää vokologia, yksin en ehkä olisi Puheviestintä on antanut erinomaisen pohjan oman esiintymisen reflektioon ja sen myötä myös esiintymisja vuorovaikutustaitojen kouluttamiseen. 13

14 hommaan alkanut. Lisäksi itselläni on jokseenkin tasainen toimeentulo freelancer-töistä televisiossa, joten yrityksellä ei ollut kovia tuottopaineita heti alussa. Ensimmäisen joskin lyhennetyn tilikauden koko liikevaihto taisi olla nelisen tonnia, sillä ei kuulkaa palkkoja makseta eikä osinkoja nosteta. Sittemmin tiliotteella on liikenne onneksi vilkastunut. Koulutustoiminnan aloittaminen vaatii perinpohjaisen suunnittelun, hyvät materiaalit ja mielellään myös kollegiaalista tukea. Lisäksi tarvitaan asiakkaita ja pokkaa veloittaa niiltä kunnollista hintaa. Tulevaisuudessa jokaisen meistä on totuteltava siihen ajatukseen, että elanto kerätään useammasta eri paikasta. Jos siihen suhtautuu avoimin mielin, niin se voi olla jopa ihan kiva juttu. Palkkatyö ja yrittäjyys lähentyvät toisiaan kaiken aikaa; raja ei enää ole samalla tavalla selkeä kuin se oli vielä joskus vuosia sitten. Millaisia neuvoja haluaisit jakaa eteenpäin oman kokemuksesi pohjalta erityisesti aloitteleville yrittäjille tai yrityksen perustamista harkitseville? Taisin jo suositella oy:tä ja kirjanpitäjää. Internetin ihmeellinen maailma antaa valtavasti tietoa yrityksen perustamiseen. Se ei ole ydinfysiikkaa, vaikka byrokratian määrä onkin uskomaton. Tuleeko mieleesi mitään mainitsemisen arvoisia onnistumisia ja epäonnistumisia työ- ja yrityselämästä? Työelämässä ja yrittäjänä olen epäonnistunut joitakin kertoja rekrytoinnissa eli palkannut väärän henkilön. Sitä virhettä on äärimmäisen hankala korjata jälkikäteen, joten työhönottoon kannattaa aina asennoitua vakavasti. Joku on joskus sanonut, että työntekijän palkkaaminen on miljoonainvestointi, josta voi seurata miljoonan tuotto tai tappio. Omissa rahoissa tonninkin tappio on aivan liikaa. Lisäksi se virherekrytointi tuottaa loputtomasti harmia ja ylimääräistä työtä. Yrittämisessä en ole onneksi sössinyt suuresti, sillä olen ollut suhteellisen varovainen. Henkilöyhtiön verotuksen kanssa olen kyllä ollut välillä lirissä. Siksi suosittelen lämpimästi osakeyhtiötä silloin, kun yritystoiminnasta suunnittelee yhtään jatkuvampaa uraa itselleen. Luotettava ja asiantunteva kirjanpitäjä on hyvä olla myös, koska sen kohdalla säästäminen voi tulla kalliiksi. Onnistumisista hienoin on se, että oma yritys on pystynyt maksamaan palkkaa toisille ihmisille. Vaikka laskujen maksaminen välillä ärsyttää, niin palkkojen maksaminen ei ärsytä ikinä. Onnistumisena koen tietysti myös sen, että asiakkaat ovat tyytyväisiä ja maksavat sen mitä pyydetään. Miltä työn ja yrittäjyyden tulevaisuus näyttää puheviestijän näkökulmasta? 14 Suuria rahavirtoja ei kannata alussa odottaa, mutta siitä huolimatta en suosittele kenellekään alihinnoittelua. Kannattaa muistaa, että yrittäjä maksaa itse sivukulunsa, lomansa ja eläkkeensä. Palkkaa ei kannata laskea työtuntien mukaan vaan suoritusperusteisesti. Jos jostakin toimeksiannosta haluaa bruttopalkkaa esimerkiksi 200 euroa, täytyy päälle laskea satanen sivukuluja. Kun laskutukseen tulee arvonlisävero päälle, on laskun loppusumma lähempänä 400 euroa. Eikä tässä vielä ole mukana mahdollisia matkakuluja, materiaalikuluja tai yritykseen jätettävää katetta. Jos laskutettavia töitä riittää viisi päivää viikossa, niin satasen päiväpalkalla elää. Jos laskutettavia töitä on vähemmän, niin päiväpalkankin täytyy olla isompi. Kaikki tällaiset kannattaa laskea itselleen valmiiksi ja lähteä hinnoittelu siitä. Minulla verenpaine nousee aina, kun kuulen jonkun tekevän koulutuskeikkaa parin kympin tuntilaskutuksella. Ikä tai kokemus eivät ole perusteita myydä halvalla, vaan ne ovat sitten aikanaan perusteita pyytää vähän enemmän. Jos keikan saa tehdä verokortilla, niin silloin toki riittää, että määrittelee bruttopalkan itselleen. On tärkeätä muistaa, että laskutus ja verokortilla tekeminen ovat kaksi eri asiaa. Entä millaisia neuvoja haluaisit jakaa syksyn 2013 fukseille? Ne uudet perusopinnot ovat epäilemättä uuvuttavat... Aineopinnoissakaan ei juuri helpota, mutta neljäs vuosi on jo ihan kiva! Älkää keskittykö liikaa järkeilyyn, opiskelkaa sitä mikä oikeasti kiinnostaa. Kyselkää ja uskaltakaa olla tyhmiä, sitä varten ne viisaammat ihmiset ovat. Opetelkaa heti alussa sanomaan nonverbaalinen ja unohtakaa ne prosentit, niin pystytte elämään!

15 Vuorovaikutusta stand up - komiikan voimalla Teksti: Elli-Mari Huhtanen Kuva: Meri Kortteenpohja Reettorit oli kulttuuritapahtumanaan katsomassa stand up -keikkaa Palatsin Stand up -kellarissa. Koomikko Olli Siiki jäi vielä keikan jälkeen vastaamaan Reettorien tiukkoihin kysymyksiin. Miten ravintolakokista tuli stand up -koomikko? Olli Siiki on koulutukseltaan ravintolakokki. YouTuben videotarjonta sai hänet kuitenkin innostumaan stand up -komiikasta. Varsinaisen kipinän antoi Robin Williamsin livetaltiointi, minkä seurauksena Siiki löysi itsensä vuonna 2007 kurssilta, jossa opetettiin stand up -esitysten kirjoittamista. Samana vuonna hän esitti ensimmäisen settinsä yleisölle. Vuodesta 2008 hän on tehnyt stand up-keikkoja kiihtyvällä tahdilla, mutta ravintolakokin töillä hän silti ansaitsee leipänsä. Ääni ja vuorovaikutus ammattina Stand up -koomikot ovat ääniammattilaisia, joiden työssä vuorovaikutus on ensisijaisen tärkeää. Reettorit voivat lisätä siis urasuunnitelmiinsa stand up -koomikon ammatin! Miten ääni ja vuorovaikutus näkyvät Olli Siikin työssä? Veden juominen on olennaista, jotta ääni kulkee. Nytkin koomikolla oli vesilasi lavalla mukana. Äänensä Olli avaa vain ennen pitkiä keikkoja. Hän on saanut aikaisemmin lauluopetusta ja ollut bänditoiminnassa mukana, joten äänenkäyttö ei ole vieras asia. Kurkkukivun yllättäessä Strepsils ja Finrexin auttavat usein eteenpäin, sen kummallisempia kikkoja hänellä ei ole. Äänen huono kunto tosin rajoittaa juttuja, koska silloin Siikin pitää jättää ohjelmasta pois jutut, joissa tarvitaan erilaisia ääniä. Vuorovaikutus yleisön kanssa on stand up -keikkojen suola. Heti keikan aluksi Olli jututti yleisöä, kyseli kuulumisia ja tällä tavoin rentoutti ilmapiiriä. Koko keikan ajan hän liitti yleisön juttuihinsa kysellen heihin liittyviä kysymyksiä. Se vaikuttaa viihtyvyyteenpaljon yleisön näkökulmasta. Koomikko tekee näin selväksi, että on kiinnostunut yleisöstään. Vaikka verbaalilla vuorovaikutuksella onkin todella suuri osa stand up -komiikassa, nonverbaliikka on läsnä vahvasti. Pienet asiat, kuten mikrofonin pitäminen, ovat olennaisia. Yleisön pitää nähdä koomikon suu. Maneerit ovat myös tuttuja stand up -koomikoille, niin kuin kaikille muillekin kadun tallaajille. Yleisö ei niitä usein edes huomaa, mutta kollegojen palautteen avulla niistä voi oppia pois. Pukeutumisessa tärkeintä on olla oma itsensä. Siiki huomasi, että hänellä on ollut samat keikkakuteet viimeiset puoli vuotta: Iron Maidenin t-paita, ruutukauluspaita, farkut, kello ja rannenauha. Stand upissa ei esitä mitään, vaan on oma itsensä. En mä käytä puvuntakkia lavalla, koska en muutenkaan käytä sitä. Pitää olla sen näköinen, että on sinä. 15 Miten Olli Siiki tekee stand upia? Entä mikä on yleisön vaikutus keikkaan? Koko jutun voit lukea Reettoreiden nettisivuilta!

16 Excursioita ja keväistä kommunikaatiota Teksti: Annika Kuusela Kuvat: Annikan ja Marin kameroiden kätköt Reettorifuksit sitsailun ytimessä! Reettorit ovat pitäneet yhtä tänä vuonna niin Helsingin kuin Jyväskylän kollegojen kanssa. Fonetiikan ja puheviestinnän ainejärjestö Allofoni Ry oli piristämässä syksyistä Tamperetta stadilaisten tapaan, ja Jyväskylän puheviestijöiden ainejärjestö Parku Ry poikkesi keväisesti sitsailemassa luonamme maaliskuussa. Helsingin allofonit olivat tutustumassa toimintaamme syyslukukaudella. Excursioreissu starttasi Pekka Isotaluksen luennolla siitä, millaista puheviestinnän opiskelu Tampereen yliopistossa oikein on. Isotaluksen luennon ja kampuskierroksen jälkeen vuorossa oli vapaamuotoisempaa hengailua Sorin saunalla. Loppuillasta stadilaiset saivat nähdä ja kokea manselaisten suosikkibaarit. Seuraavana päivänä ohjelmassa oli Pancho Villa ja vierailu TV2:n keskustoimituksella Tohlopissa. Parku Ry puolestaan saapui luoksemme excursiolle Keväisten kommunikaatiositsien merkeissä. Puheviestijöitä oli paikalla sankoin joukoin, ja muutama allofonienkin edustaja liittyi mukaan sitsailemaan. No, mitkäs ihmeen sitsit ne sellaiset on? Sitsit ovat opiskelijoiden ikioma astetta asiallisempi pöytäjuhla, jonka teemoihin kuuluvat syöminen, juominen ja yhteislaulujen laulaminen. Useimmiten sitseille pukeudutaan hieman siistimmin, esimerkiksi pikkutakkiin tai vaikkapa pikkumustaan. Sitseillä on toastmasterit eli seremonian johtajat, joita on kunnioitettava ja toteltava. Annettujen sääntöjen rikkomisesta rikkomisesta seuraa punishment eli leikkimielinen rangaistus, jonka laatimisesta toadmasterit vastaavat. Rangaistukset pyrkivät aina olemaan humoristisia, eikä niistä tarvitse ottaa minkäänlaisia paineita tavoitteena on hauskanpito hyvässä seurassa! 16

17 Reettorit olivat pitäneet muutaman vuoden breikin omien sitsien järjestämisestä, ja jännitystä juhlapäivänä olikin ilmassa. Järjestäjäjoukosta löytyi myös ihmisiä, jotka eivät olleet ennen osallistuneet sitseille, saati sitten olleet järjestämässä niitä! Kaikki meni kuitenkin oikein mukavasti, lähes yli odotusten: ruokaa riitti, yhteislaulut raikuivat ja rangaistuksia sateli hauskan tunnelman kannalta juuri sopivasti! Jatkot löytyivät Klubilta rautatieaseman kupeesta. Vaikutti siltä, että jokainen puheviestijä sai sekä laulettua että osittain myös juotua äänensä vähintään käheäksi si näissä rattoisissa karkeloissa! On avartavaa pitää yhteyttä kanssaopiskelijoihin ympäri Suomen. Jos jonkun kanssa synkkaa, niin toisen puheviestijän! Yhteinen opiskelun aihe tuo keskuste- lulle tietynlaista syvyyttä ja ymmärrystä. Kun samat asiat opiskeluissa kiinnostavat, juttu luistaa yleensä mukavasti noin muutenkin! On myös mielenkiintoista kuulla, millaista vastaavien aineiden opiskelu on toisella paikkakunnalla. Eroja voi olla toisinaan yllättävän paljon, sillä jokainen yliopisto painottaa asioita siitä näkökulmasta, mikä on heidän mielestään alalle se keskeisin. Tutkintorakenteiden eroista huolimatta kyse on kuitenkin siitä samasta ja mahtavasta: puheviestinnästä. Keväiset kommunikaatiositsit saivat innoitteen siitä, kuinka suomen kielessä on hieno, täysin oma sanansa kommunikaatiolle. Kyseinen sana on tietysti viestintä. Tulevan puheviestinnän opiskelijan onkin syytä muistaa: Älä kommunikoi. Viesti! Helsinkiläisten lahja Reettoreille, työkseen ja huvikseen puhuville mieluinen megafoni! Kuvassa vuoden 2012 puheenjohtajat: oik. Allofonien pj Tiia Ojala, vas. Reettoreiden pj Anni Ylinen. 17

18 Harjoittelusta potkua työelämään Teksti ja kuvat: Kaisu Jansson 1. Harjoittelu tulee. Opiskelitpa mitä tahansa ainetta Reettorit ry:n alaisuudessa, sinulla on edessäsi harjoittelu. Niin logopedian, vokologian kuin puheviestinnänkin maisteriopintoihin kuuluu vähintään 10 opintopisteen harjoittelukokonaisuus, jossa opiskelija koeajetaan työelämään. 2. Ota harjoittelusta kaikki irti. Harjoittelu ei ole mikään läpihuutojuttu, vaan hurjan hyvä tilaisuus luoda kontakteja työelämään. Siksipä paikan valinnassa kannattaa ottaa huomioon omat kiinnostuksen kohteet. Toisaalta harjoittelun kautta voi innostua ihan uudenlaisesta työskentely-ympäristöstä. Never say never! 3. Jokaiselle löytyy Se Oikea. Harjoittelupaikan metsästykseen kannattaa käydä hyvissä ajoin. Erityisesti taloudellisesti epävarmoina aikoina yrityselämään saattaa olla vaikeampaa päästä harjoittelemaan. Sinnikäs yrittäminen palkitaan kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. Oppiaineen sähköpostilistoilta, harjoittelupaikat.netistä tai siskon kummin kaimalta voi löytää elämänsä harjoittelupaikan. Tärkeää kuitenkin on, että harjoittelusta sovitaan etukäteen yliopiston kanssa, ja harjoittelupaikan on hyväksynyt kunkin oppiaineen vastuuhenkilö. Helmikuisena iltapäivänä puheviestinnän professori Pekka Isotaluksen ja amanuenssi Ilona Siivosen pitämää alustusta harjoittelukäytännöistä Viestinnän, median ja teatterin yksikössä oli kokoontunut kuulemaan reilu yleisö. Puheviestijäkahvien yhteydessä järjestetyn harjoitteluinfon yleisen osuuden aikana kuulijoille kävi selväksi, ettei kahvia keittämällä voi harjoitteluansa suorittaa. Kolmen kuukauden pituisen harjoittelun aikana harjoittelijan toimenkuvaan tulee liittyä viestinnällisesti haastavia tehtäviä, jotka vaativat akateemista asiantuntijuutta. Tätä asiantuntijuuden arkkuaan voi raottaa niin valtion, kunnan, yrityselämän kuin kolmannen sektorinkin leivissä. Kolme puheviestinnän pääaineopiskelijaa nousivat estradille esittelemään omia harjoittelupaikkojaan. Sanojensa mukaan todella huonolla hakemuksella, vieläpä myöhässä palautettuna, Tommi Aho löysi itsensä Maa- ja metsätalousministeriöstä. Maaseudun kehittämisyksikön viestintäharjoittelijalle valtio tarjosi monipuoliset työtehtävät rauhallisessa tahdissa. Harjoittelupaikka osoittautui mitä mainioimmaksi, sillä Ahon ensisijainen kiinnostuksen kohde tiedotustyöhönkin otettiin huomioon. Tietoa karttui myös oman osaamisalueen ulkopuolelta, taitosta ja markkinoinnista. Taittokokemuksen saamista omassa harjoittelupaikassaan piti merkityksellisenä myös Janina Haapaniemi. Hänen kesätiedottajan pestinsä Tampereen kaupungin kulttuuripalveluissa ei tuntunut työltä. Hyvin omatoimisesti kesän aikana mm. puistokonserteissa ja Viikin saaressa töitään paiskinut Haapaniemi piti kesälomakauden aikana suoritettua harjoitteluaan hyvänä asiana: kesällä ei ollut opintoja, muiden työntekijöiden lomaillessa hän sai itse vaikuttaa paljon työhönsä ja pakon edessä oppi valokuvaamisenkin salat. Haapaniemi korosti, miten harjoittelupaikkaa valitessa kannattaa ottaa huomioon myös tulevaisuuden työllistyminen tai yritysyhteistyö gradun tekoa ajatellen. Siinä mielessä harjoittelupaikka kaupungilla ei ollut paras mahdollinen. Ison yrityksen palveluksessa tällaiset tulevaisuuden hyödyt olisivat voineet olla suuremmat. Lassi Rikkonen valjastettiin ensimmäisenä harjoittelupäivänään Radio Moreenin toimituksessa lukemaan uutisia. Toimitusharjoittelijan esimiehen mukaan puheviestinnän opiskelijan pystyi laittamaan heti tositoimiin. Verrattuna toimitusopiskelijoihin, Rikkonen pitääkin puheviestijöiden voimavarana puhetekniikan opintoja radiotyöskentelyssä. Uutistenluvun lisäksi Rikkosen työ muodostui juonto- ja reportterikeikoista. 18

19 Vaikka toimituspäällikkö antoi tehtävät, Rikkonen sai itse aina vaikuttaa jutun näkökulmaan. Hän ideoi myös omia juttuja radiokanavalle. Vaikka työssä puhuttiin paljon, ei se ollut ensisijainen kriteeri harjoittelupaikalle. Erityisesti harjoittelussa oppi ymmärtämään joukkotiedotusvälineen rutiineja, ja sitä miten media toimii. Radion tekemiseen hurahtanut Rikkonen työskentelee Moreenissa edelleen. Harjoitteluinfoa seuraamaan saapunut fuksi Siiri Kärkkäinen oli tyytyväinen saamaansa tietoon. Hän oli onnellinen huomatessaan, että muitakin kiinnostaa tiedotustehtävät. Kärkkäinen tuumii, että luennoilla saatetaan usein painottaa puheoppia, mutta alan laajuus on kiva huomata yhä uudelleen. Omassa harjoittelussaan hän haluaisi yhdistää pääaineensa puheviestinnän ja sivuaineensa markkinoinnin. Äitini markkinointiviestintää tekevä yritys olisi yksi houkutteleva vaihtoehto, Kärkkäinen pohtii. Mitenkäs Ykyssä ja Edussa? Muiden yksiköiden harjoittelukäytännöissä voi olla eroavaisuuksia. Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikön alaisuudessa toimivassa logopedian tutkintoohjelmassa harjoitteluita on kaksi, klinikkaharjoittelu ja pitkä harjoittelu. Klinikkaharjoittelussa painottuu yhteistyö kokeneen puheterapeutin kanssa joko asiakasryhmän kuntoutusjakson tai asiantuntijaluennon suunnittelun ja toteutuksen muodossa. Pitkässä harjoittelussa opiskelija työskentelee jo itsenäisesti puheterapeuttina sosiaali- ja terveydenhuollon yksikössä kokeneen puheterapeutin ohjauksessa. Kasvatustieteiden yksikköön kuuluvassa vokologian oppiaineessa harjoittelua ei yleensä suoriteta Tampereen yliopiston normaalikoulussa, vaikka sekin on mahdollista. Opiskelijat saavat itse valita harjoittelupaikkansa puhetekniikan ja vokologian professorin hyväksynnällä. Vokologian harjoittelussa opiskelijat ovat käyneet pitämässä vaikkapa Nätylle puhetunteja. Ole rohkea, tartu toimeen ja syö pullasi. Harjoittelusta saa opintopisteiden lisäksi yleensä palkkaakin! Harjoittelunsa onnistuneesti suorittaneet Tommi Aho (vas.) ja Lassi Rikkonen kävivät kertomassa kokemuksistaan harjoittelusta vielä haaveileville. Harjoitteluun voi lähteä puheviestinnän oppiaineessa aikaisintaan toisen opiskeluvuoden jälkeen, jotta on valmis työskentelemään asiantuntijatehtävissä, professori Pekka Isotalus selvensi arjoitteluinfoon kokoontuneelle yleisölle. Janina Haapaniemi rohkaisi harjoittelupaikan etsijöitä täyttämään myös avoimia työpaikkahakemuksia ja lähettämään postia suoraan viestintäihmisille. 19

20 Täällä opiskelija, kuuleeko hallitus? Teksti: Kaisu Jansson Kuva: Eveliina Salo Myös Reettorit ry oli huolissaan opintotuen kohtalosta ja kantoi kortensa kekoon suurmielenosoituksessa. Mukana olivat Elli-Mari Huhtanen (vas.), Daniel Helander, Anni Ylinen ja Milla Koskela. Tampereen Yliopistolta starttasi seitsemän bussilastillista närkästyneitä opiskelijoita käyttämään sananja kokoontumisvapauttaan. Määränpäänä oli aurinkoinen maamme pääkaupunki ja liikehdinnän syynä opiskelijoiden oikeuksien ajaminen suurmielenosoituksessa. Iskulauseet lennähtelivät ja kyltit viuhuivat, kun korkeakoululaiset toisen asteen opiskelijoiden kanssa vastustivat opintotukeen kohdistuvia muutoksia. Keskiviikkona yhteensä noin opiskelijan voimin karjutut protestilaulut osoittautuivat torstaisessa kehysriihessä tehonneiksi. Hallitus päätti pitää opintotuen rakenteen ennallaan, eikä pelättyä lainapainotteisuutta lisätty. Sen sijaan opintotuki tullaan sitomaan toivottuun indeksiin jopa luvattua aiemmin, Lisäksi tuen vapaaehtoiseen opintolainaosuuteen tulee nykyistä parempi lainahyvitysjärjestelmä. Myös toisen asteen opintotukiin liittyviä epäkohtia tullaan viilaamaan. Päätöksestä kumpusi myös kritisoitavaa. Hallitus päätti kiristää opintotuen ehtoja ottamalla käyttöön vähimmäisopiskelukriteerin sekä kiristämällä korkeakouluopintoihin tarkoitettua tukiaikaa. Tämä tarkoittaa, että alle 20 opintopistettä vuodessa opiskelevat eivät saisi opintotukea lainkaan, ja opintotukikuukausien maksimimäärä laskee 70:stä kuukaudesta 64:ään. Kauhuskenaariot opintotuen kohtalosta onnistuttiin kuitenkin suurmielenosoituksen avustuksella välttämään. Jälkikäteen kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäkikin kiitteli opiskelijoita mekkaloinnista eduskunnan ja Säätytalon edustalla: Opiskelijat tekivät voimalla äänensä ja asiansa kuuluvaksi. 20

21 Paratiisi on Tallinnan laivalla! Mikä on onnistuneen illan salaisuus? Teksti: Annika Kuusela Kuva: Annikan kameran kätköt Ääniaallot valtasivat jälleen puhetieteilijöiden sydämet , kun Silja Europa nostatti purjeensa Helsingin länsisatamasta risteilysuuntanaan Tallinna. Länsiterminaalissa puhetieteilijät niin Jyväskylästä, Helsingistä kuin Tampereelta odottivat jännittyneinä, mitä kaikkea kivaa yhteinen ilta tuokaan tullessaan! Ääniaallot ovat jo perinteeksi muodostunut puhetieteilijöiden joka keväinen risteily, jonne alan opiskelijat ympäri Suomen ovat tervetulleita juhlimaan ja nauttimaan yhdessä aaltojen kuohunnasta. Tänä vuonna järjestäjänä toimivat Reettorit. Järjestäjätiimin jäsenenä voin ilokseni todeta, että risteily sujui paremmin kuin hyvin: kaikin puolin onnistunut reissu, eivätkä aallot taaskaan pettäneet! Risteilyohjelmaan kuului rastirata, jossa puhetieteilijät pääsivät haastamaan itsensä mitä hulvattomimpien tehtävien äärellä. Tehtävissä pääsi testaamaan niin laulu-, näyttely- kuin heittäytymiskykyään hyvässä ja kannustavassa hengessä eri ainejärjestöjen opiskelijoiden seurassa. Ilta taittui ohjelman jälkeen letkeissä tunnelmissa tanssilattialla, ja puhetieteilijät pitivät äänekkyydestä huolen menevillä laulu- ja reivaustaidoillaan! Aamupäivästä risteilyporukalla oli mahdollisuus käydä maissa ja ottaa tuntumaa Tallinnan kevääseen. Päivällä arvovaltainen tuomaristo palkitsi vielä parhaat joukkueet yhteisellä tapaamisella, ja haalarimerkit tekivät myös kauppansa. Puhetieteilijät pääsivät solmimaan risteilyllä uusia tuttavuuksia, ja yhteishenki huokui onnistuneen reissun lopputuloksena hieman väsähtäneiden, mutta sitäkin tyytyväisempien risteilijöiden kasvoilta. Leevi and the Leavings taisi olla oikeassa: Paratiisi todellakin on Tallinnan laivalla! Onnistuneen reissun jälkeen järjestäjät eivät voi muuta kuin hymyillä. Onnistunut ilta ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Aina voi tulla muuttujia, joita ei ennalta osaa aavistaa. Onnistuneen illan salaisuus Risteilyn huumaa! onkin mielestäni se, miten järjestäjä reagoi yllättäviin tilanteisiin. Alta löytyvät TOP3 -vinkit, joita järjestäjän mielestäni kannattaa vaalia onnistuneen illan varalle! 1. Kunnollinen suunnittelu on kaiken alku, ja se kantaa pitkälle juhlajärjestelyissä. Tarvittavat asiat kuten ruuat, koristelut ja juomat on syytä hankkia ajoissa. Näin vältyt turhalta stressiltä juhlapäivänä, ja sinulle jää aikaa laittaa itsesi rauhassa bailauskuntoon. Kun tiedät, että kaikki tarvittava on hankittu, pystyt keskittymään siihen tärkeimpään: itse bileisiin ja niistä nauttimiseen! 2. On mukavaa, jos jonkinmoista ohjelmaa löytyy. Ohjelmaa ei tarvitse olla ilta täyteen tungettuna, sillä silloin vierailta sulkeutuu pois vapaa hengailemisen mahdollisuus. Toiset voivat myös turhautua liian aikataulutetusta toiminnasta. Jotakin pientä on kuitenkin hyvä olla takataskussa. Näin pidät juhlien mielenkiinnon yllä, annat arvoa vieraillesi, kannustat heitä tutustumaan toisiinsa ja kohotat samalla yhteishenkeä hauskan tekemisen merkeissä. 3. Viimeisenä ja tärkeimpänä: asenne ratkaisee. Järjestäjänä ei saa hermoilla liikoja, sillä se vie juhlakansaltakin maun koko kekkereistä. On löydyttävä kykyä mukautua tilanteisiin ilman turhia sydämentykytyksiä. Asiat voivat toisinaan mennä eri tavalla kuin olet ajatellut, mutta silloin ei auta muu kuin käyttää omaa luovuutta hyväksi! Juhlijathan eivät tiedä, miten olet esimerkiksi ohjelmanumeron toteutuksen alun perin suunnitellut. Joskus jopa muuttunut ohjelma voi olla parempi kuin alkuperäinen, kun vain rohkeasti lähdet soveltamaan tilanteen vaatimalla tavalla! Ota lungisti ja näytä siltä, että näin kaiken piti mennäkin! Kun asennoidut pitämään maailman parhaat bileet, ja uskot onnistumiseen myös itse, se useimmiten toimii paremmin kuin voisit kuvitellakaan! Asennetta siis peliin ja kohti syksyn juhlia be cool, kyllä sä nää hommat haldaat! 21