VERKOSTOMAISEN YHTEISTYÖN JÄLJILLÄ. Diskurssianalyyttinen tutkimus organisaatioiden välisestä kehittämisverkostosta
|
|
- Tyyne Niemi
- 8 vuotta sitten
- Katselukertoja:
Transkriptio
1 VERKOSTOMAISEN YHTEISTYÖN JÄLJILLÄ Diskurssianalyyttinen tutkimus organisaatioiden välisestä kehittämisverkostosta KIMMO SUOMINEN Pro gradu -tutkielma Aikuiskasvatustiede Kasvatustieteen laitos Helsingin yliopisto Tammikuu 2004
2 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO ORGANISAATIOVERKOSTOT Verkostokäsitteestä Organisaatioverkoston muotoja Organisaatioverkosto kehittämisareenana Organisaatioverkostot tutkimuskohteina VERKOSTOMAISEN YHTEISTYÖN TEOREETTISILLA JÄLJILLÄ Verkostomaisen yhteistyön luonne Verkostomaisen yhteistyön tutkiminen TUTKIMUSASETELMA Tutkimuskysymykset STRADA-verkostohanke TUTKIMUKSEN METODOLOGINEN VIITEKEHYS Henkilökohtainen kiinnostukseni diskurssianalyysistä Diskurssianalyysi Diskurssianalyysin suuntauksia Diskurssianalyysin tutkimukselliset painopisteet TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN Aineiston tuottaminen Aineiston analyysi Analyysin kaksi tasoa: tulkintarepertuaarit ja verkostonideaalidiskurssi 37 7 TULOKSET: VERKOSTOMAISEN YHTEISTYÖN JÄLJILLÄ AINEISTOSSA Tulkintarepertuaarit Verkostomainen yhteistyö hukattuna ja orastavana mahdollisuutena Verkostomainen yhteistyö odotusten ja suunnitelmien mukaisena...46
3 7.1.3 Verkostomainen yhteistyö keskinäisenä kilpailuna Verkostomainen yhteistyö keskinäisenä luottamuksena ja avoimuutena Yhteenveto tulkintarepertuaareista Ideaaliverkoston diskurssi Ideaaliverkoston yhteistyö itseohjautuvana ja spontaanina Ideaaliverkoston yhteistyö perustuu luottamukseen Ideaaliverkoston yhteistyö tasa-arvoisena jakamisena Ideaaliverkoston yhteistyö vaatii johtamista Yhteenveto ideaaliverkoston diskurssista Itseohjautuvan ja spontaanin verkostomaisen yhteistyön edellytykset YHTEENVETO Tutkimuksen keskeiset tulokset Johtopäätökset Verkostomaisen yhteistyön monet piirteet Diskurssianalyysi Pohdintaa tutkimuksen luotettavuudesta Jatkotutkimuksen aiheita LÄHTEET LIITTEET Haastatteluteemat...107
4 1 JOHDANTO Kun historian tutkijat tarkastelevat tulevaisuudessa omaa aikaamme, ei olisi lainkaan tavatonta, että he nostaisivat erilaiset verkostot ja verkostomaisen toimintatavan kolmannen vuosituhannen alun muoti-ilmiöiksi. Verkostoituminen ja verkostomaisessa ympäristössä toimiminen kuvailevat epäilemättä hyvin niitä organisoitumisen muotoja, joita tämänhetkinen elämänmuotomme korostaa. Nykyistä yhteiskuntaamme nimitetäänkin osuvasti globaaliksi verkostoyhteiskunnaksi, jonka toiminnot ja prosessit ovat usein tavalla tai toisella kytköksissä toisiinsa (Castells 2000). Toimivista yhteistyösuhteista, sekä taidosta solmia ja ylläpitää niitä, on tullut postmodernin yhteiskunnan ydinkompetensseja. Verkostomaisesti toimivat organisaatiot ja organisaatioverkostot edustavat uudenlaisia järjestäytymisen muotoja, joita pidetään vastakohtana perinteiselle hierarkkiselle tavalle toimia (ks. esim. Jones ym. 1997). Pirstaleisessa toimintaympäristössä juuri verkostojen etuna pidetään niissä toimivien organisaatioiden mahdollisuuksia oppia toisiltaan tarkkailemalla ja seuraamalla toistensa toimintaa ja prosesseja (Dyer & Nobeoka 2000), ja nimenomaan korkeatasoisen osaamisen ja uusien ideoiden katsotaan syntyvän yhteistyön kautta (Hakkarainen 2000). Tämän taas katsotaan parantavan organisaatioiden kilpailukykyä ja edistävän eri toimijoiden välistä yhteistyötä (Kauppinen 1996). Tämän tutkimuksen kontekstina oleva STRADA-verkosto edustaa yhtä verkostomaisen toiminnan muotoa, kehittämisverkostoa. Erityisesti julkisrahoitteiset työelämän laatua ja tuottavuutta tukevat ohjelmat ovat viime aikoina keskittyneet tämänkaltaisten verkostomaisesti toimivien kehittämishankkeiden rahoittamiseen. Kehittämisverkostoissa useampi organisaatio kokoontuu yhteen analysoimaan ja kehittämään jotain tiettyä toimintansa aluetta. STRADA-verkostossa tavoitteena oli parantaa siihen osallistuneiden organisaatioiden strategian toimeenpanoa. Vaikka verkostoja on tutkittu monista eri näkökulmista (ks. esim. Grandori & Soda 1995; Olivier & Ebers 1998), on tarkastelu niiden kohdalla jäänyt usein makrotasolle, jolloin useita verkostoja on tarkasteltu samanaikaisesti yhdessä (ks. esim. Koivisto & Ahmaniemi 2001). Toisaalta verkostotutkimuksessa on erityisesti kehittämisverkosto- 1
5 jen kohdalla havaittavissa selvä tilastollisen tutkimuksen hegemonia. Verkoston onnistumista tai epäonnistumista on suosittua arvioida kvantitatiivisten kyselytutkimusten avulla. (Ks. esim. Vesalainen & Kempas 2002.) Tässä työssä otan tietoisesti etäisyyttä edellä kuvailtuihin verkostotutkimuksen tapoihin. Olen kiinnostunut yhden organisaatioverkoston, STRADA-verkoston, yhteistyöstä, ja tavoitteenani on jäljittää niitä tapoja, joilla tämän verkoston osallistujaryhmät puhuvat siitä. Sosiaalisen konstruktionismin mukaan tällä puheella ei ainoastaan kuvata todellisuutta sellaisena kuin se esiintyy, vaan pikemminkin tuotetaan ja merkityksellistetään sitä. Työni metodologinen viitekehys on diskurssianalyysi, ja sen suunnasta katsottuna verkostot ovat ylipäätään vielä suhteellisen tutkimaton alue (ks. Hardy ym. 1998). Tutkimuksen tuloksissa verkostomaista yhteistyötä tuotetaan kahdella tasolla. Ensinnäkin siinä merkityksellistetään STRADA-verkoston aikaista yhteistyötä. Toiseksi siinä puhutaan verkostomaisesta yhteistyöstä yleisellä tasolla, sellaisena, mitä se voisi olla parhaimmillaan. STRADA-verkoston yhteistyöstä tuotettujen tulkintarepertuaarien analysointi edustaa hyvin tekstikeskeistä diskurssianalyysin tapaa, jonka kiinnostus on ennen kaikkea niissä retorisissa keinoissa, joilla argumentointia rakennetaan. Yleisemmän ja normatiivisemman ideaaliverkoston diskurssin tarkastelemisessa olen pelkän tekstianalyysin ohella kiinnostunut myös siitä, miten se liittyy tematiikaltaan laajempaan verkostoista käytävään keskusteluun. Tulokset osoittavat, että verkostomainen yhteistyö on moniselitteinen ilmiö, jota voidaan tuottaa hyvin erilaisilla retorisilla tavoilla. Niiden perusteella voidaan myös päätellä, että yhteistyö on luonteeltaan dynaaminen prosessi, joka perustuu jatkuvaan osallistujien väliseen vuorovaikutukseen (vrt. Lawrence 1999a). Tätä vuorovaikutusprosessia voidaan pitää myös merkittävänä oppimisen edellytyksenä ja synnyttäjänä (ks. esim. Hakkarainen 2000). Näin ollen verkostomaisen yhteistyön tutkiminen tarjoaa myös kiinnostavan väylän verkostoissa tapahtuvan oppimisen ymmärtämiselle. 2
6 2 ORGANISAATIOVERKOSTOT Lähden liikkeelle esittelemällä organisaatioverkostoista käytävää teoreettista keskustelua. Aloitan tämän luvun verkostokäsitteen määrittelystä, jonka jälkeen tuon esille erilaisia organisaatioverkostoista esitettyjä näkemyksiä ja malleja. Luvun loppupuolella keskityn niihin tutkimuksiin, joita organisaatioverkostoista on tehty. 2.1 Verkostokäsitteestä Käsitettä verkosto, joka juontaa juurensa sanasta verkko, käytetään metaforana, vertasukuvana, kuvaamaan monimutkaisia ja hajautettuja sosiaalisia järjestelmiä (Johanson ym. 1995). Verkostolla tarkoitetaan joukkoa toimijoita ja niitä yhdistäviä siteitä. Nämä toimijat voivat olla sekä yksilöitä että organisaatioita ja niiden väliset siteet hyvin erilaisia. (Mattila & Uusikylä 1999, 11.) Vaikka verkostokäsite sai alkunsa jo 1930-luvun antropologiasta ja sosiologiasta, varsinainen megatrendi siitä tuli luvulla. Sosiologi Manuel Castells esittääkin kirjassaan The Rise of The Network Society (2000) 1 näkemyksen siitä, että viime vuosikymmenten dramaattiset muutokset niin taloudessa, tekniikassa kuin sosiaalisissa olosuhteissa ovat tehneet yhteiskunnistamme enenevässä määrin verkostomaisia ja verkostomaisesti toimivia. Informaatioaikakauden keskeiset toiminnot ja prosessit ovat organisoituneet verkostojen ympärille, ja näiden verkostojen logiikka säätelee tuotannon, kokemusten, vallan ja kulttuurin toimintaa ja tuloksia. Yksinkertaisemmin ilmaistuna kaikki liittyy kaikkeen. Vaikkakin Castellsin esittämät näkemykset verkostoista ovat pääasiassa hyvin yhteiskunnallisia, nostaa hän myös yhtenä esimerkkinä kasvavasta verkostoitumisesta esille organisaatiot, jotka verkottuvat ja liittoutuvat niin paikallisesti pienyrittäjien kesken kuin maailmanlaajuisesti suuryritysten välillä. On mielenkiintoista, että verkostoihin ja verkostomaiseen toimintaan suhtaudutaan pääasiassa hyvin myönteisesti. Monissa esityksissä verkostojen hyötyjä ja mahdollisuuksia kehutaan estoitta, mutta huomattavasti harvemmin otetaan kantaa siihen, liittyykö verkostomaisen toimintaan mahdollisia haittoja. Koska verkostokäsitettä käyte- 1 Alunperin Manuel Castellsin kirja ilmestyi vuonna Lähteenä käytetään kirjan toista, uusittua painosta, joka ilmestyi vuonna
7 tään runsaasti, on olemassa se vaara, että käsite joka yrittää selittää kaikkea, ei todellisuudessa selitäkään enää yhtään mitään. Verkosto on käsitteenä kokenut tämänkaltaisen inflaation (Johanson ym. 1995, 4). 2.2 Organisaatioverkoston muotoja Verkostoista puhuminen organisaatioiden yhteydessä on saanut pontta viimeaikaisista yhteiskunnallisista muutoksista. Verkostoja pidetään uusina organisoitumisen muotoina, jotka pystyvät vastaamaan jälkiteollistuneen yhteiskunnan mukanaan tuomiin haasteisiin (Koza & Lewin 1999). Nykyajan organisaatiot nähdäänkin avoimina järjestelminä, jotka toimivat aktiivisessa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Saadakseen tärkeitä resursseja sekä saavuttaakseen strategista etua kilpailijoihinsa nähden, ne joutuvat toimimaan yhteistyössä muiden kanssa. (Johanson ym. 1995, 13-15; Sydow & Windeler 1998.) Tämä avoimuuden ja keskinäisen riippuvuuden vaatimus on vauhdittanut yritysten välistä kanssakäymistä ja luonut pohjaa verkostomaiselle yhteistyölle. Organisaatioverkostoista puhutaan sekä toimijoiden välisinä että sisäisinä, ja toisaalla myös itse organisaatiosta voidaan puhua verkostona. Organisaatioiden sisäisillä verkostoilla tarkoitetaan niitä epävirallisia verkostoja ja organisaatioita, eri toimijoiden välisiä riippuvuus- ja valtasuhteita, joita jokaisessa organisaatioissa väistämättä esiintyy. (Johanson ym. 1995, ) Jos koko organisaatiosta puhutaan verkostona, viitataan organisaatiomuotoon, jolla on selvät erilliset rakenteelliset ominaisuudet, mutta jonka toiminnassa halutaan korostaa sisäistä epähierarkkisuutta ja luovuutta. Organisaatioiden väliset verkostot ovat järjestelyjä, joissa erilliset organisaatiot ovat keskenään erityisessä yhteistyösuhteessa, joka perustuu refleksiivisyydelle ja vaihdon logiikalle, mutta eivät toimi kuitenkaan täysin markkinoiden ja hierarkian ohjaamana. (Sydow & Windeler 1998.) Organisaatioverkosto on kuitenkin käsitteenä kaikkea muuta kuin selvärajainen ilmaus, sillä siitä on esitetty hyvin erilaisia tulkintoja (ks. esim. Jones ym. 1997; Osborn & Hagedoorn 1997; Gulati, Nohria & Zaheer 2000; Heracleous 2003, ; Toiviainen 2003, 81-83). Erilaisten organisaatioverkostojen sisäinen luonne ja toiminta vaihtelevat kuitenkin sen mukaan, kuinka riippuvaisia niissä toimivat organisaatiot ovat toisistaan, ja kuinka pitkäikäisiä verkostot ovat. Toisessa ääripäässä ovat satunnaisesti toimivat atomis- 4
8 tiset verkostot, joissa toimivien organisaatioiden keskinäinen riippuvuus on pientä ja verkoston elinaika lyhyt. Toisen ääripään muodostaa taas syviin sosiaalisiin rakenteisiin juurtunut pitkäaikainen verkostoyhteistyö, jonka jäsenet ovat hyvin riippuvaisia toisistaan. Merkille pantavaa on kuitenkin se, että verkostojen luonne usein muuttuu ja kehittyy ajan myötä. (Heracleous 2003, ) Niin Castells (2000, ) kuin muutkin verkostoista kirjoittaneet (ks. esim. Tikkanen 1997, 11; Koza & Lewin 1999; Heracleous 2003, ) korostavat verkostojen mittakaavasta riippumatta niille yhteistä joustavaa toimintatapaa, joka eroaa perinteisestä byrokraattisesta organisoitumisesta. Verkostomaisen toiminnan katsotaan muutenkin olevan vastakohta byrokraattisille ja hierarkkisille järjestelmille (Jones ym. 1997), jotka eivät pysty vastaamaan markkinoiden muutoksiin yhtä nopeasti ja joustavasti kuin verkostot tai verkostomaisesti toimivat organisaatiot (Carney 1998). Kun webermäisten byrokraattisten organisaatioiden tavoitteena oli luoda tehokkuutta, tähtää verkostomainen toimintatapa pikemminkin innovaatioiden synnyttämiseen, uusien markkinoiden valtaamiseen tai epävarmuuden hallintaan (Heracleous 2003, 184). Verkostokirjallisuudesta onkin löydettävissä monia erilaisia organisaatioiden välisiä verkostomalleja. Ehkä loogisin tapa lähestyä organisaatioverkostoja on puhua niistä alueellisina verkostoina. Nämä verkostot ovat tietylle maantieteelliselle alueelle syntyneitä osaamiskeskittymiä, jotka toimivat toisiinsa liittyvillä toimialoilla. (Paija 2000, ) Tämän kaltaisesta alueellisesta verkostomaisesta tuotantoyhteistyöstä nostetaan usein esimerkeiksi muun muassa Piilaakson teknologia-, Hollywoodin viihdeteollisuus- sekä Pohjois-Italian ja Etelä-Saksan pienteollisuuskeskittymät (Carney 1998). Yhteistä näille kaikille on se, että ne muodostavat oman alueellisen klusterin, jossa saman alan organisaatiot toimivat yhteistyössä keskenään. Ydinkeskeinen verkosto on taas jonkin keskeisen ydintoimijan ympärille rakentunut. Keskeinen toimija voi olla siinä esimerkiksi koulutus- tai tutkimuslaitos. (Paija 2000, ) Vertikaalinen verkosto koostuu saman tuotantoprosessin eri vaiheisiin erikoistuneista yrityksistä. Usein tämänkaltainen verkosto koostuu esimerkiksi päähankkijasta sekä useammasta alihankkijasta - tästä esimerkkinä matkapuhelinteollisuus useine eri komponenttivalmistajineen. (emt.) Vertikaalisia verkostoja voidaan myös kutsua tietyillä edellytyksillä strategisiksi verkostoiksi tai alliansseiksi (esim. Doz ym. 2000; 5
9 Gulati ym. 2000), joille on tyypillistä hyvin tiivis tuotannollinen yhteistoiminta (Knight 2002). Horisontaalinen verkosto taas toimii joko kilpailevien yritysten ja tutkimus- tai koulutuslaitoksen välillä yhteistyössä tietyssä arvoketjun osassa. Yhteistyöllä pyritään samanlaisten resurssien yhdistämiseen suuremman volyymin saamiseksi, vaikkakin jossain toisessa arvoketjun osassa saatetaan olla kilpailijoita. Horisontaalinen verkosto toimii nimensä mukaisesti vaakasuunnassa; samalla tasolla olevat osastot tai yksiköt tekevät keskenään yhteistyötä. (Paija 2000, ) Tuoteverkosto muodostuu toisiaan tukevia tai täydentäviä tuotteita valmistavista yrityksistä, jotka toimivat eri toimialoilla. Verkoston tavoitteena on uusien tuotekombinaatioiden synnyttäminen, johon pyritään osaamisresursseja jakamalla ja hyödyntämällä. (Paija 2000, ) Tuoteverkosto muistuttaa läheisesti innovaatioverkostoa (Miettinen ym. 1999), joka keskittyy jonkun innovaation suunnittelemiseen ja tuottamiseen, jonka jälkeen se usein hajoaa. Teknologinen verkosto koostuu eri toimialoja edustavista yrityksistä, jotka hyödyntävät samaa teknologiaa (Paija 2000, 44-45). 2.3 Organisaatioverkosto kehittämisareenana Verkostomaista toimintatapaa on alettu korostaa myös yhä enemmän kehittämismielessä. Eräs verkostomaisen toiminnan erityismuoto onkin niin sanotut kehittämisverkostot, joita tämän tutkimuksen taustalla oleva STRADA-verkostokin edustaa. Näissä verkostoissa joukko organisaatioita työskentelee yhdessä jonkin ongelman tai haasteen parissa, joka on kaikkien mukana olevien organisaatioiden intressien mukaista. STRADA-verkostossa yhteinen teema oli strategian toimeenpano. Viimeaikaisessa verkostokeskustelussa tämänkaltaisten yhteiseen oppimiseen ja kehittymiseen tähtäävien verkostojen ansioita on korostettu paljon (ks. Alasoini 2003). Pääosin tuotannollisten verkostojen toiminnan kuvaamiseen ja analysoimiseen keskittynyt verkostokirjallisuus on jättänyt kehittämisverkostojen analysoimisen selvästi vähemmälle. Sovellettuna edellisessä luvussa esiteltyihin verkostomalleihin voidaan kuitenkin myös kehittämisverkostojen muodoille antaa tietty suuntaviivoja. Esimerkiksi vertikaaliset kehittämisverkostot ovat uusia toimintamahdollisuuksia kartoittavia ja tutkivia hankkeita. Verkostotoiminnan perusta on esimerkiksi jonkin keskusyrityk- 6
10 sen arvoketjussa tai toimittajasuhteissa. Kehittäminen taas liittyy kyseisiin prosesseihin sekä strategisten yhteenliittymien yhteistoiminnan parantamiseen. Horisontaaliset oppimis- ja kehittämisverkostot tukevat ja palvelevat verkostossa toimivien yritysten omia yrityskohtaisia kehittämispyrkimyksiä. Hankkeiden tavoitteena voi olla esimerkiksi uuden johtamiskäytännön tai työn organisointimuodon läpivienti. Verkostoa voidaan kuvata luonteeltaan olemassa olevaa kokemusta hyväksikäyttäväksi ja jakavaksi. (Koivisto & Ahmaniemi 2001, ) 2.4 Organisaatioverkostot tutkimuskohteina Organisaatioverkostoista tehty tutkimus heijastaa kirjavaa verkostokeskustelua. (ks. esim. Heracleous 2003, ). Kun tutkimuskentän toisessa äärilaidassa on puhdas taloustieteellinen lähestymistapa, jonka kiinnostus on ennen kaikkea verkostojen tehokkuuteen ja tuottavuuteen liittyvissä tekijöissä, voidaan sen toisessa päässä taas nähdä radikaali marxilainen tutkimusparadigma, joka näkee verkostot alistamisen ja vallankäytön areenoina. Näiden kahden vastakohdan väliin mahtuu koko joukko muitakin tutkimusotteita. (Grandori & Soda 1995.) Verkostoanalyysi on esimerkiksi menetelmä, jolla voidaan kvantitatiivisesti mitaten tutkia muutoin näkymättömiä sosiaalisia rakenteita ja riippuvuussuhteita (ks. Johanson ym. 1995). Ylipäätään verkostotutkimuksen kentässä on havaittavissa selvä kvantitatiivisen, tilastollisen tutkimusotteen korostuminen. Näissä tutkimuksissa suhteellisen paljon huomiota on muun muassa kiinnitetty myös niihin tekijöihin, jotka ovat vaikuttaneet verkoston syntyyn, kuten keskinäiseen riippuvuuteen ja luottamukseen sekä verkoston tavoitteisiin. (Olivier & Ebers 1998.) Yksi perustavanlaatuinen jako voidaan tehdä myös sosiologisten ja taloustieteellisten verkostomaisen toiminnan selitysmallien välillä. Kun sosiologiset mallit painottavat muun muassa luottamuksen merkitystä verkostomaisen toiminnan kannalta, keskittyvät taloustieteelliset mallit verkostomaisesta toiminatatavasta saatujen hyötyjen tarkkaan mittaamiseen ja tutkimiseen. (Carney 1998.) Hieman kärjistäen voisi siis todeta, että kun sosiaalitieteilijät ovat kiinnostuneita verkostomaisesta toiminnasta ilmiönä, ovat taloustieteilijät kiinnostuneita sen potentiaalista taloudellisen lisäarvon tuottajana. 7
11 Pohjoismaisesta verkostotutkimuksesta on havaittavissa niin sanottu Upsalan koulukunta, joka näkee verkostot yhteistyön ja kanssakäymisen tuloksena. Vastakohtana tälle näkemykselle on pohjoisamerikkalainen lähestymistapa, jonka kiinnostus on strategisissa verkostoissa ja alliansseissa, joiden taustalta löytyy usein yksi iso aktiivinen toimija. Kun Uppsalan koulukunta siis pitää verkostomaista toimintaa enemmän itseohjautuvana ja tasa-arvoisena eri toimijoiden välillä, näkee amerikkalainen taho verkostomaisen toiminnan strategisena keinona, jota ohjaa ja johtaa yksi hegemoninen organisaatio. (Tikkanen 1997, ) Tämä verkostokeskustelussa ilmenevä vastakkainasettelu lienee osoitus myös laajemmassa mittakaavassa pohjoismaisesta kollektiivisuudesta ja amerikkalaisesta individualismista. Molempien suuntauksien painotus on kuitenkin taloustieteellinen, ja niiden kiinnostuksen kohteena teolliset tuotantoverkostot. Erityisesti pohjoismaisen lähestymistavan juuret johtavat teolliseen markkinointiin (Grandori & Soda 1995). Upsalan koulukunnan verkostoajattelu poikkeaa valtavirrasta silti ontologisilta käsityksiltään. Kun verkostotutkimuksen taustalla vaikuttaa yleensä suhteellisen positivistinen tiedekäsitys, joka haastaa tutkimaan kaikille yhteistä objektiivista todellisuutta, on Uppsalan koulukunnan taustalla pikemminkin konstruktionistinen ajattelutapa. Näkemys painottaa verkostotutkimuksen kontekstuaalisuutta ja subjektiivisuutta, sekä on kiinnostunut niistä dynaamisista prosesseista, joita monimutkaisiin ja pirstaleisiin verkostoympäristöihin liittyy. (Tikkanen 1997, ) Toisin sanoen kun perinteinen verkostotutkimus on pyrkinyt selittämään verkostomaista toimintaa mahdollisimman objektiivisesti, kiinnittää pohjoiseurooppalainen traditio pikemminkin huomiota niihin yksilöllisiin, subjektiivisiin tulkintoihin, joita verkostoista esitetään. Strategian tutkimuksessa verkostoja on lähestytty pääasiassa taloustieteellisestä näkökulmasta. Kiinnostuksen kohteena on ollut erityisesti mahdollinen yritysten strategisten yhteenliittymien ja tulosten välinen kausaalinen suhde. Yleisesti ollaan sitä mieltä, että esimerkiksi yritysten arvoa ja suoritusta arvioitaessa tulisi kiinnittää huomiota niihin strategisiin yhteenliittymiin, joihin yritykset kuuluvat. Useinhan strategisten yhteenliittymien tavoitteena on juuri strategisen kilpailuedun saavuttaminen. Yhteenliittymät eivät ole kuitenkaan aina pelkästään positiivisia, vaan niihin saattaa liittyä myös negatiivisia piirteitä ja vaikutuksia. Strategiset yhteenliittymät, allianssit, voivat olla niin horisontaalisia kuin vertikaalisiakin ja niihin voi kuulua asiakkaita, alihank- 8
12 kijoita, kilpailijoita tai muita yksiköitä. (Ks. esim. Gulati ym ) Tämän tyyppiselle verkostotutkimukselle on tyypillistä tietynlainen input-output -ajattelutapa, joka on kiinnostunut niistä tekijöistä, jotka ajavat yrityksiä verkostoitumaan ja toisaalta niistä tuloksista, joita verkostoituminen niille tuottaa (Smith ym. 1995). Verkostot ja erityisesti niissä tapahtuva oppiminen ovat olleet myös Kehittävän työntutkimuksen kiinnostuksen kohteena. Toiviainen (2003) tutki muun muassa väitöskirjassaan pienten suomalaisten teollisuusyritysten alihankintaverkostoa, ja oli kiinnostunut erityisesti siitä, millä eri tasoilla tässä verkostossa tapahtuu oppimista. Toiviainen tuottaa tutkimuksessaan neljä tasoa, ideologisen, projekti-, tuotannollisen ja työtekijätason, joiden välillä yhteistyötä ja oppimista tapahtuu. Tutkimuksen tulokset kuitenkin osoittavat, että verkostossa oppiminen on kuitenkin hyvin kontekstisidonnaista ja syvään toimintatapaan juurtunutta. Verkosto on taas tutkimuksen valossa monitasoinen kokonaisuus. Verkostomaista toimintaa oppimisnäkökulmasta ovat tarkastelleet myös jotkin muut tutkijat (ks. esim. Powell, Koput & Smith-Doerr 1996; Knight 2000; Knight 2002). Suomalaisista verkostossa toteutetuista kehittämishankkeista on löydettävissä etupäässä arviointitutkimuksia. Esimerkiksi Vesalainen ja Kempas (2002) arvioivat Työelämän kehittämisohjelmassa (TYKE) toteutettuja verkostohankkeita. Tutkimuksessa arvioidaan verkostohankkeiden tavoitteita, odotuksia ja tuloksia niihin osallistuneiden kokemina. Verkostohankkeisiin osallistujat on jaettu neljään ryhmään: hankkeen suunnitelleisiin yrityksen edustajiin, hankkeeseen osallistuneisiin yrityksen edustajiin, hanketta suunnitelleisiin ulkopuolisiin asiantuntijoihin ja hanketta arvioivaan rahoittajan edustajaan. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että tavoitteet saavutettiin huomattavasti paremmin koko julkisrahoitteisen ohjelman kuin yksittäisten verkostohankkeiden tasolla. (emt.) Vesalaisen ja Kempaksen tutkimuksen tilastollisesta luonteesta johtuen ei itse verkostohankkeita ja niissä tapahtunutta yhteistyötä kuvata kovinkaan yksityiskohtaisesti. Näin ollen siis rahoitusohjelman tuloksista voidaan vetää johtopäätöksiä, mutta verkostoihin osallistuneiden omia ääniä, sitä miten he merkityksellistävät ja tuottavat verkostomaista yhteistoimintaa, ei kuulla. Toinen esimerkki Työelämän kehittämisohjelman verkostohankkeiden arvioinnista on Koiviston ja Ahmaniemen (2001) laaja tutkimus, jossa käsitellään 13 eri verkostohanketta. Tutkimusraportissa on jokaisesta tutkimuksen kohteena olleesta verkostohank- 9
13 keesta pieni tapauskuvaus, jossa kerrotaan hankkeesta ja sen toiminnasta. Tutkimuksen taustalla on toiminnallisesti suuntautunut ajattelutapa, jonka tavoitteena on tukea innovaatiopoliittista keskustelua ja päätöksentekoa (emt. 4). Koiviston ja Ahmaniemen tutkimuksen yhtenä tehtävänä on konstruoida uusi malli uutta tietämystä tuottavasta kehittämisverkosta. Tämä toteutetaan jakamalla tutkimuksen kohteena olleet verkostohankkeet löyhästi viiteen eri luokkaan: horisontaalisiin kehittämisprojekteihin, vertikaalisiin kehittämisprojekteihin, tuottajien ja käyttäjien välisiin verkostoitumisprojekteihin, infrastruktuuriprojekteihin ja löyhäsidonnaisiin kehittämisohjelmiin. Tutkimusraportissa kuvataan lyhyesti jokaisen verkostomallin toimintaa. (emt ) Pankakoski (1996) arvioi myös lisensiaattitutkimuksessaan yhtä yritysverkostoa, joka tähtäsi Teknillisessä korkeakoulussa tuotetun innovaation, Simulaatiopelin, levittämiseen. Hän selvittää tutkimuksessaan verkoston ansioita ja puutteita, sekä seuraa peliosaamisen leviämistä ja pelin itsenäistä käyttöä verkostoon osallistuneissa organisaatioissa hankkeen päätyttyä. Kyseessä on siis myös eräänlainen verkostohankkeen vaikuttavuuden arviointi. Pankakosken tutkimuksen Simulaatiopelin verkostomalli muistuttaa hyvin läheisesti tämänkin tutkimuksen kohteena olevaa verkostohanketta. Pankakosken tutkimus antaa käytännöllistä tietoa verkostosta ja sen toimivuudesta levitysmallina. Tutkimuksen tulosten pääpaino on kuitenkin selkeästi siinä, miten simulaatiopelin menetelmäosaamista on hyödynnetty ja edelleen levitetty verkostohankkeen jälkeen. 10
14 3 VERKOSTOMAISEN YHTEISTYÖN TEOREETTISILLA JÄLJILLÄ Edellisessä luvussa tarkasteltiin organisaatioverkostoja, seuraavaksi kohdistan huomiota niissä tapahtuvaan yhteistyöhön. Ymmärrän, että tämä jaottelu saattaa tuntua teennäiseltä, mutta se kuvaa silti mielestäni hyvin sitä eroa, jonka teen niiden välillä tässä työssä. Kiinnitän tässä luvussa ensin huomiota verkostomaisesta yhteistyöstä käytävään teoreettiseen keskusteluun, jonka jälkeen tarkastelen siihen liittyvää tutkimusta. 3.1 Verkostomaisen yhteistyön luonne Perinteisesti yhteistyö on määritelty prosessiksi, jossa yksilöt, ryhmät tai organisaatiot tulevat yhteen, ovat toistensa kanssa tekemisissä ja muodostavat yhteistyösuhteen molemminpuolisen hyödyn saamiseksi. Viimeaikoina on ryhdytty korostamaan kuitenkin yhä enemmän myös yhteistyön dynaamista luonnetta; sitä kuinka yksilöiden halukkuus toimia yhteistyösuhteissa on merkittävä tekijä sen onnistumisessa. Yhteistyöstä voidaan puhua myös sekä muodollisena että epämuodollisena prosessina. Kun muodollisessa yhteistyössä korostetaan sääntöjä ja normeja, on epämuodollisen yhteistyön kantavana voimana pikemminkin vapaaehtoisuus ja spontaanius, jotka perustuvat osapuolten omaan haluun ja tarpeeseen olla yhteistyössä toisten osapuolten kanssa. (Smith ym ) Koska yhteistyöstä katsotaan saatavan molemminpuolista hyötyä, sitä ylläpidetään sekä jatketaan vapaaehtoisesti ja itseohjautuvasti. Verkostomaiseen yhteistyöhön liitetään usein juuri edellä mainittuja epämuodollisen yhteistyön piirteitä, sillä verkostometaforan käyttöön liittyy vahva normatiivinen ulottuvuus, joka painottaa vapaaehtoisuutta, joustavuutta ja satunnaisuutta sen yhteistyösuhteissa (Mattila & Uusikylä 1999, 10). Samanaikaisesti kun tämänkaltaiset yhteistyösuhteet tarjoavat laajat viestintäkanavat ja vaativat luottamusta, lojaalisuutta ja vastavuoroisuutta, niistä puhutaan luonteeltaan löyhempinä ja epävirallisempina (Sydow & Windeler 1998). Verkostomaisen yhteistoiminnan edellytykseksi tarjotaan myös usein keskinäistä luottamusta muiden osallistujien hyvään aikomukseen, sekä siihen, että kaikki yhteistyön osapuolet työskentelevät yhteisten tavoitteiden eteen (Smith ym. 1995). Verkoston 11
15 jäsenten täytyy voida luottaa toisiinsa, jotta yhteistyö olisi hedelmällistä. Luottamus ei synny kuitenkaan hetkessä, vaan vaatii aikaa ja työtä muodostuakseen. Tässä yhteydessä verkostokirjallisuudessa puhutaan usein vahvoista, vastavuoroisuuteen perustuvista verkostositeistä. (Niemelä 2002, ) Verkostomaiseen yhteistyöhön katsotaankin kuuluvaksi vahva vastavuoroisuuden periaate (Sydow & Windeler 1998). Sen mukaan kaikilla verkostoon osallistuvilla tulisi olla motiivi ja halu jakaa tietoa ja kokemuksiaan toistensa kanssa (Dyer & Nobeoka 2000). Tämän taas tulisi saada aikaan, että kaikki verkoston jäsenet menestyvät ja kehittyvät (Niemelä 2002, 84). Menestyvä yhteistyö näin ollen vaatii, että sen osapuolilla on molemminpuolinen ymmärrys siitä, miten koordinoida resurssejaan yhteiseen työskentelyn hyväksi, sekä ennen kaikkea halu sitoutua siihen (Blankenburg, Eriksson & Johanson 1996). Verkostomaiseen yhteistyöhön liitetään yleisessä keskustelussa myös sellaisia piirteitä kuin oppiminen ja tiedon jakaminen. Verkostot onkin nostettu yksilöiden, tiimien ja organisaatioiden ohella uudeksi oppimisen areenaksi (Knight 2002). Kun verkostomaisesta työskentelytavasta puhuttaessa korostetaan oppimista, on taustalla ajatus siitä, että organisaatiot voisivat oppia toisiltaan ja toistensa kokemuksista nopeammin ja tehokkaammin kuin yksinään toimien. Verkostojen nimittäin katsotaan olevan ympäristöjä, joissa erilaiset näkemykset ja ajatukset kohtaavat menestyksellisesti toisensa, synnyttäen uutta tietoa siihen osallistuvien käyttöön. Parhaimmillaan tämä tieto on sekä implisiittistä että eksplisiittistä tietoa. (Dyer & Nobeoka 2000.) Aivan uusin verkostoissa oppimista käsittelevä tutkimuksen on omaksumassa kantaa siitä, että verkosto itsessään on monitasoinen kokonaisuus, jonka oppiminen on seurausta näiden eri tasojen välisestä yhteistyöstä (Toiviainen 2003, ). Verkostossa tapahtuvan yhteistyön on katsottu olevan myös yksi merkittävä tekijä innovaatioiden syntymisen ja hyödyntämisen kannalta. Verkostotoimintakaan ei ole näin ollen enää pelkkää tiedon mekanistista siirtoa, vaan pikemminkin yhteisen merkitysperspektiivin, ajattelutavan luomista. Uudet innovaatiot syntyvät ja leviävät, kun ihmisiä saatetaan yhteen keskustelemaan ja pohtimaan yhteisiä ongelmia. (Swan ym ) Innovaatioverkon on katsottu koostuvan uuden tuotteen tai palvelun kehittämiseen osallistuvista toimijoista, joiden resurssit ovat komplementaarisia, toisiaan täydentäviä. Toimijoiden tarve osallistua verkostoon perustuu niiden aiempaan toimin- 12
Kuka on strategian tekijä? Diskursiivinen näkökulma. Eero Vaara
Kuka on strategian tekijä? Diskursiivinen näkökulma Eero Vaara Perinteisiä näkökulmia strategiaan Käskemistä Päätöksentekoa Suunnittelua Analysointia Politikointia Kulttuurin luomista ja muuttamista Sosiaalista
LisätiedotTeoreettisen viitekehyksen rakentaminen
Teoreettisen viitekehyksen rakentaminen Eeva Willberg Pro seminaari ja kandidaatin opinnäytetyö 26.1.09 Tutkimuksen teoreettinen viitekehys Tarkoittaa tutkimusilmiöön keskeisesti liittyvän tutkimuksen
LisätiedotTiimityö Sinulla on yhteisö, käytä sitä!
Tiimityö Sinulla on yhteisö, käytä sitä! Reetta Kekkonen Tiimin prosessit Oppiva työprosessi YHTEISÖLLISET PROSESSIT Taidot + valmiudet Reetta Kekkonen Rakenne Foorumit TIIMI / HENKILÖSTÖ VUOROVAIKUTUS
LisätiedotVerkostot kehittämistyössä
Verkostot kehittämistyössä Lääkkeiden käytön järkeistämisen verkosto, työpaja 27.9.2012 Timo Järvensivu, KTT, tutkimuspäällikkö Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Kaksi näkökulmaa verkoston määrittelyyn
LisätiedotLaadullinen tutkimus. KTT Riku Oksman
Laadullinen tutkimus KTT Riku Oksman Kurssin tavoitteet oppia ymmärtämään laadullisen tutkimuksen yleisluonnetta oppia soveltamaan keskeisimpiä laadullisia aineiston hankinnan ja analysoinnin menetelmiä
LisätiedotMONOGRAFIAN KIRJOITTAMINEN. Pertti Alasuutari
MONOGRAFIAN KIRJOITTAMINEN Pertti Alasuutari Lyhyt kuvaus Monografia koostuu kolmesta pääosasta: 1. Johdantoluku 2. Sisältöluvut 3. Päätäntäluku Lyhyt kuvaus Yksittäinen luku koostuu kolmesta osasta
LisätiedotVerkostomaisen toiminnan pääperiaatteet, edellytykset ja parhaat käytännöt. Timo Järvensivu, KTT Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu
Verkostomaisen toiminnan pääperiaatteet, edellytykset ja parhaat käytännöt Timo Järvensivu, KTT Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Kaksi näkökulmaa verkoston määrittelyyn 1. Abstrakti määritelmä: verkosto
LisätiedotOpinnäytetyöhankkeen työseminaarin avauspuhe 20.4.2006 Stadiassa Hoitotyön koulutusjohtaja Elina Eriksson
1 Opinnäytetyöhankkeen työseminaarin avauspuhe 20.4.2006 Stadiassa Hoitotyön koulutusjohtaja Elina Eriksson Arvoisa ohjausryhmän puheenjohtaja rehtori Lauri Lantto, hyvä työseminaarin puheenjohtaja suomen
LisätiedotPiilotettu osaaminen. tunnistammeko kansainväliset osaajat
Piilotettu osaaminen tunnistammeko kansainväliset osaajat Työpaikoilla tarvitaan uteliaita ja sitkeitä muutoksentekijöitä. Kansainvälisissä osaajissa on juuri näitä ominaisuuksia. Millaista osaamista työelämä
LisätiedotOppivat tuotantokonseptit uusi näkökulma tuotantokonseptien ja välineiden kehittämiseen yrityksissä
Oppivat tuotantokonseptit uusi näkökulma tuotantokonseptien ja välineiden kehittämiseen yrityksissä Tuotanto, konseptit, oppiminen yritystoiminnan kehittämisen uudet näkökulmat 25.5.2011 Aalto-yliopiston
LisätiedotTutkiva Oppiminen Lasse Lipponen
Tutkiva Oppiminen Lasse Lipponen Miksi Tutkivaa oppimista? Kasvatuspsykologian Dosentti Soveltavan kasvatustieteenlaitos Helsingin yliopisto Tarjolla olevan tietomäärän valtava kasvu Muutoksen nopeutuminen
LisätiedotKeskijohdon käytännöt strategian toimeenpanossa
Keskijohdon käytännöt strategian toimeenpanossa Heini Ikävalko Ikävalko, H. (2005) Strategy process in practice. Practices and logics of action of middle managers in strategy implementation. 1 Tutkimuksen
LisätiedotVerkostoitumisen merkitys Teoriaa ja tutkimuksia verkostoitumisesta
Verkostoitumisen merkitys Teoriaa ja tutkimuksia verkostoitumisesta ft Merja Kanervisto-Koivunen 1.12.2007 1 Verkostoituminen On sosiaalista ja aktiivista toimintaa, joka syntyy toistensa kanssa yhteistyöhön
LisätiedotArjen elämyksistä globaalia bisnestä klo 12 alkaen
Arjen elämyksistä globaalia bisnestä 29.1.2015 klo 12 alkaen Oulun Kaupunginteatteri, Pikisali #northernserviceday Yhteinen ymmärrys asiakkaan kanssa ja oman organisaation sisällä Oulu 29.1.2015 Marja
LisätiedotKESKUSTELUNANALYYSI. Anssi Peräkylä Kvalitatiiviset menetelmät 04.11.2009
KESKUSTELUNANALYYSI Anssi Peräkylä Kvalitatiiviset menetelmät 04.11.2009 Esitelmän rakenne KESKUSTELUNANALYYTTINEN TAPA LUKEA VUOROVAIKUTUSTA ESIMERKKI: KUNINGAS ROLLO KESKUSTELUNANALYYSIN PERUSOLETTAMUKSET
LisätiedotTekstianalyysi Lotta Lounasmeri Viestinnän laitos
Viestinnän menetelmät I Tekstianalyysi 03.12. 2008 Lotta Lounasmeri Viestinnän laitos Tekstintutkimuksen konstruktivistinen lähtl htökohta Sosiaalinen konstruktivismi -> > todellisuuden sosiaalinen rakentuminen.
LisätiedotOpetussuunnitelmasta oppimisprosessiin
Opetussuunnitelmasta oppimisprosessiin Johdanto Opetussuunnitelman avaamiseen antavat hyviä, perusteltuja ja selkeitä ohjeita Pasi Silander ja Hanne Koli teoksessaan Verkko-opetuksen työkalupakki oppimisaihioista
LisätiedotVoimaa verkostoista! Tehokkaan ja hyödyllisen verkostotyön askeleet
Voimaa verkostoista! Tehokkaan ja hyödyllisen verkostotyön askeleet GeroMetron kauden aloitusseminaari 1.3.2017 Timo Järvensivu KTT, tutkija ja yrittäjä nommoc seugolaid osk Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu
LisätiedotPolitiikka-asiakirjojen retoriikan ja diskurssien analyysi
Politiikka-asiakirjojen retoriikan ja diskurssien analyysi Perustuu väitöskirjaan Sukupuoli ja syntyvyyden retoriikka Venäjällä ja Suomessa 1995 2010 Faculty of Social Sciences Näin se kirjoitetaan n Johdanto
LisätiedotTorstai Mikkeli
Torstai 14.2.2013 Mikkeli OSUVA (2012 2014) - Osallistuva innovaatiotoiminta ja sen johtamista edistävät tekijät sosiaali- ja terveydenhuollossa. hanke tutkii minkälaisilla innovaatiojohtamisen toimintatavoilla
LisätiedotJulkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus innovatiivisten palveluiden mahdollistajana
Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus innovatiivisten palveluiden mahdollistajana Helsingin Yrittäjien seminaari 1.3.2011 Kumppanuus Yritysmyönteistä yhteistyötä mikko.martikainen@tem.fi Mikko Martikainen
LisätiedotKatetta kumppanuudelle
JUKKA VESALAINEN Katetta kumppanuudelle Hyöty ja sen jakaminen asiakas-toimittaja-suhteessa Esipuhe T ämä teos on jatkoa vuonna 2002 julkaistulle Kaupankäynnistä kumppanuuteen -kirjalle, jossa tarkastelin
Lisätiedothyvä osaaminen
MERKITYS, ARVOT JA ASENTEET FYSIIKKA T2 Oppilas tunnistaa omaa fysiikan osaamistaan, asettaa tavoitteita omalle työskentelylleen sekä työskentelee pitkäjänteisesti. T3 Oppilas ymmärtää fysiikkaan (sähköön
LisätiedotTUKIMATERIAALI: Arvosanan kahdeksan alle jäävä osaaminen
1 FYSIIKKA Fysiikan päättöarvioinnin kriteerit arvosanalle 8 ja niitä täydentävä tukimateriaali Opetuksen tavoite Merkitys, arvot ja asenteet T1 kannustaa ja innostaa oppilasta fysiikan opiskeluun T2 ohjata
LisätiedotTieteiden välinen kommunikaatio oikeus- ja yhteiskuntatieteiden välillä
Tieteiden välinen kommunikaatio oikeus- ja yhteiskuntatieteiden välillä Kaisa Raitio Yhteiskuntapolitiikan laitos Joensuun yliopisto Monitieteisen ympäristötutkimuksen metodit 12.-13.10.2006 SYKE Esityksen
LisätiedotAMMATTIMAINEN YHTEISTYÖ & ASIANTUNTIJUUS Tiedon ja ideoiden jakaminen 12.8.2009. 10.8.2009 Humap Oy, www.humap.com sivu 1
AMMATTIMAINEN YHTEISTYÖ & ASIANTUNTIJUUS Tiedon ja ideoiden jakaminen 12.8.2009 10.8.2009 Humap Oy, www.humap.com sivu 1 TAVOITTEET 12.8.2009 TYÖSKENTELYLLE TEEMA Ammattimainen yhteistyö moniammatillisessa
LisätiedotMitäon yhteisöllisyys? Sosiokulttuurisen teorian mukaan oppimista tapahtuu, kun ihmiset ovat keskenään vuorovaikutuksessa ja osallistuvat yhteiseen
KT Merja Koivula Mitäon yhteisöllisyys? Sosiokulttuurisen teorian mukaan oppimista tapahtuu, kun ihmiset ovat keskenään vuorovaikutuksessa ja osallistuvat yhteiseen toimintaan Osallistuminen ja oppiminen
LisätiedotTIEDONINTRESSI. Hanna Vilkka. 10. huhtikuuta 12
TIEDONINTRESSI Hanna Vilkka JÜRGEN HABERMASIN TEORIA TIEDONINTRESSEISTÄ Kokemukset organisoituvat yhteiskunnalliseksi tiedoksi pysyvien ja luonnollisten maailmaa kohdistuvien tiedon intressien avulla.
LisätiedotSP 11: METODOLOGIAN TYÖPAJA Kevät Yliopistonlehtori, dosentti Inga Jasinskaja-Lahti
SP 11: METODOLOGIAN TYÖPAJA Kevät 2010 Yliopistonlehtori, dosentti Inga Jasinskaja-Lahti Työpajan tavoitteet 1. Johdattaa sosiaalipsykologian metodologisiin peruskysymyksiin, niiden pohtimiseen ja niistä
LisätiedotVerkoston kehittäminen Oppivat tuotantokonseptit -oppaan avulla
Verkoston kehittäminen Oppivat tuotantokonseptit -oppaan avulla Oppivat tuotantokonseptit välineitä verkoston kehittämiseen 17.4.2012 Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulu Helsingin yliopisto Lappeenrannan
LisätiedotForeMassi2025 Tiedotustilaisuus 3.5.2011. Teemu Santonen, KTT Laurea-ammattikorkeakoulu
ForeMassi2025 Tiedotustilaisuus 3.5.2011 Teemu Santonen, KTT Laurea-ammattikorkeakoulu Hankkeen tavoitteet Pitkän aikavälin laadullisen ennakoinnin verkostohanke Teemallisesti hanke kohdistuu hyvinvointi-
LisätiedotOsallisuuden ja kokemuksen prosessointia tehtävän avulla
Osallisuuden ja kokemuksen prosessointia tehtävän avulla POIMU Sosiaalityön käytännönopettajien koulutus Kirsi Nousiainen 13.11.2014 Lahti 13.11.2014 Kirsi Nousiainen 1 Kolme näkökulmaa ohjaukseen 1. Ihminen
LisätiedotMUUTTUVA OPPIMISKÄSITYS JA KOULUTUKSEN KEHITTÄMINEN. Hannu Soini Oulun yliopisto,kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikkö 2004
MUUTTUVA OPPIMISKÄSITYS JA KOULUTUKSEN KEHITTÄMINEN Hannu Soini Oulun yliopisto,kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikkö 2004 5.5.2004 Hannu Soini, Kasope, 2004 Luennon teemat Muuttuva oppimiskäsitys
Lisätiedotarvioinnin kohde
KEMIA 8-lk Merkitys, arvot ja asenteet T2 Oppilas asettaa itselleen tavoitteita sekä työskentelee pitkäjänteisesti. Oppilas kuvaamaan omaa osaamistaan. T3 Oppilas ymmärtää alkuaineiden ja niistä muodostuvien
LisätiedotHyvän johtamisen kriteerit julkiselle sektorille: Hyvällä johtamisella hyvään työelämään
Hyvän johtamisen kriteerit julkiselle sektorille: Hyvällä johtamisella hyvään työelämään 8.5.2014 MARJUKKA LAINE, TYÖTERVEYSLAITOS 0 Verkoston lähtökohta ja tehtävät Hallitusohjelma 2011: Perustetaan Työterveyslaitoksen
LisätiedotInno-Vointi -projektin alkuseminaarin avaus
Inno-Vointi -projektin alkuseminaarin avaus Tuomo Alasoini tuomo.alasoini(at)tekes.fi Tekesin rooli työelämän tutkimuksessa ja kehittämisessä Suomen innovaatiopolitiikkaa ohjaa nykyään kansalliseen innovaatiostrategiaan
LisätiedotLiisat Ihmemaassa. Diskurssianalyyttinen tutkimus neuleblogeista käytäntöyhteisönä
LiisatIhmemaassa Diskurssianalyyttinentutkimusneuleblogeistakäytäntöyhteisönä Progradu tutkielma Tampereenyliopisto Kasvatustieteenlaitos Kevät2009 MaaritHolm 79855 Tampereenyliopisto Kasvatustieteenlaitos
LisätiedotLuottamuksesta osallisuutta nuorille. Eija Raatikainen, KT Twitter:
Luottamuksesta osallisuutta nuorille Eija Raatikainen, KT Twitter: raatikaineneij1@ Esityksen rakenne Luottamus mitä se on? Epäluottamus miten se ilmenee vuorovaikutuksessa? Luotettava ihminen mistä hänet
LisätiedotVerkostoissa toimiminen: verkostotyön perusteita ja käytäntöä. Timo Järvensivu KTT, tutkimuspäällikkö Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu
Verkostoissa toimiminen: verkostotyön perusteita ja käytäntöä Timo Järvensivu KTT, tutkimuspäällikkö Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Nuori Suomi 13.3.2012 Verkosto voidaan määritellä ainakin kahdella
Lisätiedot410070P Kasvatussosiologia: Yhteiskunta, kasvatusinstituutiot ja sosiaalinen vuorovaikutus (4op)
410070P Kasvatussosiologia: Yhteiskunta, kasvatusinstituutiot ja sosiaalinen vuorovaikutus (4op) KT Veli-Matti Ulvinen - Osa III - Kasvatussosiologia osana kasvatustieteitä Kasvatustiede tieteiden välistä
LisätiedotYhteisistä tavoitteista yhdessä tuloksiin Voimaa verkostoista!
Yhteisistä tavoitteista yhdessä tuloksiin Voimaa verkostoista! Verkostotyön keskeiset askeleet Kielten kärkihanke, kieltenopetusta koskevat kokeilut 15.5.2017, Paasitorni Timo Järvensivu KTT, tutkija ja
LisätiedotMitä on laadullinen tutkimus? Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto
Mitä on laadullinen tutkimus? Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto Määritelmiä Laadullinen tutkimus voidaan määritellä eri tavoin eri lähtökohdista Voidaan esimerkiksi korostaa sen juuria antropologiasta
Lisätiedothyvä osaaminen. osaamisensa tunnistamista kuvaamaan omaa osaamistaan
MERKITYS, ARVOT JA ASENTEET FYSIIKKA 8 T2 Oppilas asettaa itselleen tavoitteita sekä työskentelee pitkäjänteisesti. Oppilas harjoittelee kuvaamaan omaa osaamistaan. T3 Oppilas ymmärtää lämpöilmiöiden tuntemisen
LisätiedotLAADULLISESTA SISÄLLÖNANALYYSISTÄ
LAADULLISESTA SISÄLLÖNANALYYSISTÄ Aineiston ja teorian suhde INDUKTIIVINEN ANALYYSI Tulokset/teoria muodostetaan aineiston perusteella Tutkimuskysymykset muotoutuvat analyysin edetessä ABDUKTIIVINEN ANALYYSI
LisätiedotMistä on kyse? Kehittämiskouluverkosto MAJAKKA. Tarvitsemme konkreettisia tekoja, innovaatioita ja kokeiluja koulussa ja koululta.
Mistä on kyse? Opetuksen järjestämistä ohjataan erilaisilla normeilla ja asiakirjoilla, kuten lainsäädännöllä, opetussuunnitelmien perusteilla, suosituksilla, strategioilla ja suunnitelmilla. Jotta valtakunnalliset
LisätiedotKuvataide. Vuosiluokat 7-9
Kuvataide Vuosiluokat 7-9 Kuvataiteen tehtävänä on kulttuurisesti moniaistisen todellisuuden tutkiminen ja tulkitseminen. Kuvataide tukee eri oppiaineiden tiedon kehittymistä eheäksi käsitykseksi maailmasta.
LisätiedotSulautuvan opetuksen seminaari, Helsingin yliopisto, Saara Repo, HY, Avoin yliopisto Paavo Pylkkänen, Filosofian laitos, HY ja Skövden
Sulautuvan opetuksen seminaari, Helsingin yliopisto, 8.3.2012 Saara Repo, HY, Avoin yliopisto Paavo Pylkkänen, Filosofian laitos, HY ja Skövden korkeakoulu, Ruotsi Kurssin esittely Opiskelijapalautteen
LisätiedotAvaimet arviointiin. Museoiden arviointi- ja kehittämismalli. Avaimet arviointiin
Museoiden arviointi- ja kehittämismalli Arviointitoiminta on kokenut viimeisten vuosien aikana muodonmuutoksen Vanha paradigma Lineaarinen selittäminen Top-down -arviointiprosessi Riippumaton arvioitsija
Lisätiedotarvioinnin kohde
KEMIA 9-lk Merkitys, arvot ja asenteet T2 Oppilas tunnistaa omaa kemian osaamistaan, asettaa tavoitteita omalle työskentelylleen sekä työskentelee pitkäjänteisesti T3 Oppilas ymmärtää kemian osaamisen
LisätiedotTUTKIMUSOTTEITA TIEDONINTRESSIN NÄKÖKULMA
TUTKIMUSOTTEITA TIEDONINTRESSIN NÄKÖKULMA Hanna Vilkka KVANTITATIIVINEN ANALYYSI ESIMERKKINÄ TEKNISESTÄ TIEDONINTRESSISTÄ Tavoitteena tutkittavan ilmiön kuvaaminen systemaattisesti, edustavasti, objektiivisesti
LisätiedotHyvinvointia työstä. Työterveyslaitos www.ttl.fi
Hyvinvointia työstä Työterveyslaitos www.ttl.fi Ihmisten innostava johtaminen Jalmari Heikkonen, johtava asiantuntija 3.6.2014 Jalmari Heikkonen Työterveyslaitos www.ttl.fi Oikeudenmukaisuus Jaon oikeudenmukaisuus
LisätiedotOsaamisen strateginen johtaminen on noussut esille eri tutkimuksissa 1990- luvulla
Osaamisen strateginen johtaminen on noussut esille eri tutkimuksissa 1990- luvulla Käsitteellisesti osaamisen johtaminen määritellään organisaation strategiaan perustuvaksi osaamisen kehittämiseksi, joka
LisätiedotPäivi Karttunen, TtT vararehtori Tampereen ammattikorkeakoulu 4/19/201 6
Päivi Karttunen, TtT vararehtori Tampereen ammattikorkeakoulu 1 4/19/201 6 Mihin meitä korkeakoulusektorilla ja koulutuksessa yleisesti haastetaan? Hallituksen yksi strateginen painopiste: Osaaminen ja
LisätiedotTUKIMATERIAALI: Arvosanan kahdeksan alle jäävä osaaminen
KEMIA Kemian päättöarvioinnin kriteerit arvosanalle 8 ja niitä täydentävä tukimateriaali Opetuksen tavoite Merkitys, arvot ja asenteet T1 kannustaa ja innostaa oppilasta kemian opiskeluun T2 ohjata ja
LisätiedotMetsäsektorin hyväksyttävyys kriisissä
Metsäsektorin hyväksyttävyys kriisissä Voidaanko brändeillä vaikuttaa? Maaliskuu 2006 Professori Helsingin yliopisto Psykologian laitos gote.nyman@helsinki.fi Mistä tiedämme.? Miten voimme toimia.? Kenelle
LisätiedotMiten minun tulisi toimia, jotta toimisin oikein?
Miten minun tulisi toimia, jotta toimisin oikein? Verkkopohjainen dilemmakeskustelu sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden eettisen ajattelun kehittäjänä Soile Juujärvi ja Kaija Pesso SULOP 2013 3/7/2013
LisätiedotEtnografia palvelumuotoilun lähtökohtana
People-centric problem solving Etnografia palvelumuotoilun lähtökohtana Gemic on strategiseen tutkimukseen, ihmislähtöisiin innovaatioihin ja liiketoiminnan kehittämiseen erikoistunut konsulttitoimisto.
LisätiedotYhteiskuntafilosofia. - alueet ja päämäärät. Olli Loukola / käytännöllisen filosofian laitos / HY
Yhteiskuntafilosofia - alueet ja päämäärät Olli Loukola / käytännöllisen filosofian laitos / HY 1 Yhteiskunnan tutkimuksen ja ajattelun alueet (A) yhteiskuntatiede (political science') (B) yhteiskuntafilosofia
LisätiedotINNOVAATIOEKOSYSTEEMIT ELINKEINOELÄMÄN JA TUTKIMUKSEN YHTEISTYÖN VAHVISTAJINA
INNOVAATIOEKOSYSTEEMIT ELINKEINOELÄMÄN JA TUTKIMUKSEN YHTEISTYÖN VAHVISTAJINA KOKONAISHANKKEEN KOLME PÄÄTEHTÄVÄÄ Osakokonaisuuden yksi tavoitteena oli selvittää, miten korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten
LisätiedotVerkostoanalyysi yritysten verkostoitumista tukevien EAKRhankkeiden arvioinnin menetelmänä. Tamás Lahdelma ja Seppo Laakso
Verkostoanalyysi yritysten verkostoitumista tukevien EAKRhankkeiden arvioinnin menetelmänä Tamás Lahdelma ja Seppo Laakso Euroopan aluekehitysrahasto-ohjelmien arviointi alueellisten osaamisympäristöjen
LisätiedotHanketoiminnan vaikuttavuus ja ohjaus 11.9.2013 klo 11.45-12.15
Ammatillisen peruskoulutuksen valtionavustushankkeiden aloitustilaisuus Hanketoiminnan vaikuttavuus ja ohjaus 11.9.2013 klo 11.45-12.15 Opetusneuvos Leena.Koski@oph.fi www.oph.fi Hankkeen vaikuttavuuden
LisätiedotTutkimushavaintoja kahdesta virtuaaliympäristöstä
Tutkimushavaintoja kahdesta virtuaaliympäristöstä Haasteita ja mahdollisuuksia uusiin toimintatapoihin 8.2.2008 Eija Korpelainen ja Meri Jalonen TKK, Työpsykologian ja johtamisen laboratorio Esityksen
LisätiedotTyöelämäläheisyys ja tutkimuksellisuus ylemmän amktutkinnon. Teemu Rantanen yliopettaja 31.10.2008
Työelämäläheisyys ja tutkimuksellisuus ylemmän amktutkinnon opinnäytetöissä Teemu Rantanen yliopettaja 31.10.2008 aiheita Tutkimuksen ja kehittämisen suhde Laatusuositukset ylemmän AMK-tutkinnon opinnäytetöille
LisätiedotViestinnällä lisäarvoa & tehokkuutta! Työyhteisöviestinnästä kriisi- ja muutosviestintään. Strategisesta vuoropuhelusta henkilöbrändäykseen.
Viestinnällä lisäarvoa & tehokkuutta! Työyhteisöviestinnästä kriisi- ja muutosviestintään. Strategisesta vuoropuhelusta henkilöbrändäykseen. Tutkittua tietoa & punnittuja näkemyksiä. Osallistu, innostu
LisätiedotSOSIAALITYÖN TUKEMASSA SOSIAALITYÖTÄ. Rovaniemi 13.04.2010 4.5.2010 AN 1
SOSIAALITYÖN PROSESSIKUVAUKSET TUKEMASSA SOSIAALITYÖTÄ Rovaniemi 13.04.2010 Asta Niskala 4.5.2010 AN 1 Sosiaalityön määritelmä Sosiaalityö kohdistuu ihmisten ja heidän sosiaalisessa ympäristössään olevien
LisätiedotTulevaisuus on hybrideissä
Tulevaisuus on hybrideissä HENRY-seminaari 25.9.2003 Liiketoimintaverkostot ja verkostojohtaminen Kesko Oyj, Strateginen kehitys Lasse Mitronen Sivu 1 Liiketoimintaverkostot ja verkostojohtaminen, HENRY-seminaari
LisätiedotAikuisopiskelijan viikko - Viitekehys alueellisten verkostojen yhteistyöhön
Aikuisopiskelijan viikko - Viitekehys alueellisten verkostojen yhteistyöhön Aikuisopiskelijan viikko tarjoaa mainion tilaisuuden toteuttaa tapahtumia yhteistyössä oman alueen eri organisaatioiden kanssa.
LisätiedotJHS 179 Kokonaisarkkitehtuurin suunnittelu ja kehittäminen Liite 4. Soveltamisohje perustason kuvauksien tuottamiseen
JHS 179 Kokonaisarkkitehtuurin suunnittelu ja kehittäminen Liite 4. Soveltamisohje perustason kuvauksien tuottamiseen Versio: Luonnos palautekierrosta varten Julkaistu: Voimassaoloaika: toistaiseksi Sisällys
LisätiedotKäytännön ideoita verkostotyöhön & toimintatutkimuksellinen ote verkostojen kehittämiseen. Timo Järvensivu, KTT Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu
Käytännön ideoita verkostotyöhön & toimintatutkimuksellinen ote verkostojen kehittämiseen Timo Järvensivu, KTT Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Toimintatutkimus? Toimintatutkimus on sosiaalinen prosessi,
LisätiedotFuturex. Helmikuu 2011 Tuire Palonen
Futurex Helmikuu 2011 Tuire Palonen Missio! Korkea-asteen täydennyskoulutuksen tehtävänä on yhdessä työympäristöjen oman toiminnan kanssa pitää huolta siitä että koulutus, tutkimus ja työelämässä hankittu
LisätiedotSosiaalialan AMK -verkosto
1 Sosiaalialan AMK -verkosto Sosiaalialan ammattikorkeakouluverkosto 15.4.2010 Esitys sosionomi (AMK) tutkinnon kompetensseista Tämä esitys sisältää a) ehdotuksen sosiaalialan koulutusohjelmassa suoritetun
LisätiedotAsiantuntijoiden vai ihmisten johtamista? Pohdintaa johtajuudesta, kehittymisestä ja kehittämisestä
Pohdintaa johtajuudesta, kehittymisestä ja kehittämisestä Leadership-päivä Finlandia-talo 2.2.2012 klo 9.30-10.45 , TkL Tutkija ja projektipäällikkö - Tuotantotalouden laitos/bit Tutkimuskeskus Johtajuus,
LisätiedotMYR:n koulutusjaoston piknik-seminaari 11.12.2012
MYR:n koulutusjaoston piknik-seminaari 11.12.2012 Strategisten verkostojen johtaminen ja organisaatioiden uudistuminen Helena Kuusisto-Ek Metropolia Ammattikorkeakoulu 1 Teemat: - Johtamisen haasteet muuttuvat
LisätiedotHyvällä johtamisella hyvään työelämään Paasitorni, Paula Risikko, sosiaali- ja terveysministeri
Hyvällä johtamisella hyvään työelämään Paasitorni, 10.12.2013 Paula Risikko, sosiaali- ja terveysministeri 1 Johtamisverkosto selvittää, kokoaa, kehittää ja jakaa johtamisen ja esimiestyön hyviä käytäntöjä
LisätiedotAVOIMEN AMK:N VALTAKUNNALLINEN KEHITTÄMISVERKOSTO TOIMINTASUUNNNITELMA
AVOIMEN AMK:N VALTAKUNNALLINEN KEHITTÄMISVERKOSTO 25.4.2018 TOIMINTASUUNNNITELMA 2018 2019 1. Johdanto 2. Kehittämisverkoston toimijat ja järjestäytyminen 3. Toiminnan tavoitteet ja teemat 4. Kehittämisverkoston
LisätiedotYRKK18A Agrologi (ylempi AMK), Ruokaketjun kehittäminen, Ylempi AMK-tutkinto
Seinäjoen Ammattikorkeakoulu Oy YRKK18A Agrologi (ylempi AMK), Ruokaketjun kehittäminen, Ylempi AMK-tutkinto Ruokaketjun kehittämisen koulutuksen opinnot on tarkoitettu asiantuntijoille, jotka tarvitsevat
LisätiedotMirja Antila, LAPE-akatemian fasilitaattori
Mirja Antila, LAPE-akatemian fasilitaattori Oppimisprosessi Kansallisesti sosiaali- ja terveys- ja opetus- ja kulttuuriministeriöstä johdettu Alueellisiin tarpeisiin räätälöity Lasten ja nuorten hyvinvoinnin
LisätiedotNodeHealth: Innovaatioiden haltuunotto ja diffuusio julkisyksityisissä terveyspalveluissa
: Innovaatioiden haltuunotto ja diffuusio julkisyksityisissä terveyspalveluissa Jani Johanson, professori, Johtamiskorkeakoulu, Tampereen yliopisto Päivi Husman, teemajohtaja, Työhön osallistuminen ja
LisätiedotKehittämisen omistajuus
Kehittämisen omistajuus Kuntaliitto 18.4.2013 Tuottava ja hallittu kehittämistoiminta kunnissa hanke (KUNTAKEHTO) Pasi-Heikki Rannisto Kehityspäällikkö, HT Tampereen Palveluinnovaatiokeskus (TamSI) Kehittämistyön
LisätiedotMikä on hyvä käytäntö, miten sen tunnistaa ja miten se on hyödynnettävissä
Mikä on hyvä käytäntö, miten sen tunnistaa ja miten se on hyödynnettävissä Satu Korhonen erikoissuunnittelija, THL / MEKA 19.5.2010 TEM työpaja / Korhonen 1 Best practice traditio ja avoin innovaatio Hyvän
LisätiedotICF Finland. International Coaching Week 19.-23.5.2014. Ammattimaisen coachingin näkyvyyden, tunnettuuden ja vaikuttavuuden lisääminen
ICF Finland International Coaching Week 19.-23.5.2014 Ammattimaisen coachingin näkyvyyden, tunnettuuden ja vaikuttavuuden lisääminen Esityksen sisältö International Coaching week Mitä coaching on? Mitä
LisätiedotYhteisöllistä oppimista edistävät ja vaikeuttavat tekijät verkkokurssilla
Yhteisöllistä oppimista edistävät ja vaikeuttavat tekijät verkkokurssilla Essi Vuopala, Oulun yliopisto Oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikkö / Tutkimuksen tavoite Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena
LisätiedotKT Merja Koivula Varhaiskasvatuksen kansallinen kutsuseminaari, Helsinki 15.11.2010
KT Merja Koivula Varhaiskasvatuksen kansallinen kutsuseminaari, Helsinki 15.11.2010 Tutkimusongelmat 1. Millaista on lasten keskinäinen yhteisöllisyys lapsiryhmissä? 2. Miten yhteisöllisyys kehittyy? Mitkä
LisätiedotTyöyhteisöjen rajat ja rajattomuudet
Työyhteisöjen rajat ja rajattomuudet Minna Janhonen ja Anu Järvensivu Lappeenranta-seminaari 15.8.2013 16.8.2013 Janhonen ja Järvensivu 1 Rajoja rikkova työ ulkoistettu toiminta organisaation sisäinen
LisätiedotMUUTTUVA MARKKINA ja MAAILMA 17.3.2011 Aluepäällikkö Päivi Myllykangas, Elinkeinoelämän keskusliitto, EK
Lisää tähän otsikko MUUTTUVA MARKKINA ja MAAILMA 17.3.2011 Aluepäällikkö Päivi Myllykangas, Elinkeinoelämän keskusliitto, EK KANSANTALOUS VÄESTÖKEHITYS JA TUOTTAVUUS Kestävyysvaje aiempaakin suurempi:
LisätiedotEsimiehen opas kehityskeskusteluihin. Irma Meretniemi
Esimiehen opas kehityskeskusteluihin Irma Meretniemi Talentum Helsinki 2012 Copyright 2012 Talentum Media Oy ja Irma Meretniemi Kustantaja: Talentum Media Oy Kansi: Lapine Oy Taitto: Anni Palotie ISBN
LisätiedotOnnistuneen oppimisprosessin edellytyksiä verkossa
Onnistuneen oppimisprosessin edellytyksiä verkossa prof. Sanna Järvelä Oulun yliopisto Kasvatustieteiden tiedekunta Koulutusteknologian tutkimusyksikkö teknologia kehittyy, mutta ihmisen älykkään toiminnan
LisätiedotLuova monimuotoinen oppiminen uudistuvassa Suomessa (LUMOUS-ohjelma)
Tietoyhteiskuntaneuvosto Luova monimuotoinen oppiminen uudistuvassa Suomessa (LUMOUS-ohjelma) Eero Silvennoinen Koulutus, tutkimus ja tuotekehitys jaoston puheenjohtaja Teknologiajohtaja, Tekes Tavoitteena
LisätiedotKorkeakoulun johtaminen ja kokonaisarkkitehtuuri. Päivi Karttunen, TtT Vararehtori TAMK
Korkeakoulun johtaminen ja kokonaisarkkitehtuuri Päivi Karttunen, TtT Vararehtori TAMK Mm. Kansainvälisesti korkeatasoisia ja omille vahvuusalueille profiloituneita korkeakouluja Entistä tuloksellisempaa
LisätiedotTUKIMATERIAALI: Arvosanan kahdeksan alle jäävä osaaminen
MAANTIETO Maantiedon päättöarvioinnin kriteerit arvosanalle 8 ja niitä täydentävä tukimateriaali Opetuksen tavoite Sisältöalueet Maantieteellinen tieto ja ymmärrys T1 tukea oppilaan jäsentyneen karttakuvan
LisätiedotAineistonkeruumenetelmiä
Kvalitatiivisen tutkimuksen määrittelyä Kvalitatiivisia tutkimussuuntauksia yhdistää se, että ne korostavat sosiaalisten ilmiöiden merkityksellistä luonnetta ja tarvetta ottaa tämä huomioon kuvattaessa,
LisätiedotTIETOINEN HAVAINTO, TIETOINEN HAVAINNOINTI JA TULKINTA SEKÄ HAVAINNOLLISTAMINEN
TIETOINEN HAVAINTO, TIETOINEN HAVAINNOINTI JA TULKINTA SEKÄ HAVAINNOLLISTAMINEN Hanna Vilkka Mikä on havainto? - merkki (sana, lause, ajatus, ominaisuus, toiminta, teko, suhde) + sen merkitys (huom. myös
LisätiedotToimittajan Osaamisen Kehittäminen
Toimittajan Osaamisen Kehittäminen Supplier development in SME network learning strategies for competitive advantage Vesa Kilpi & Harri Lorentz 12/5/2014 TUTKIMUKSEN TAUSTAA Teema: Tutkimuksessa tarkastellaan
LisätiedotJOPE. Tutkimus- ja kehittämiskysymykset olivat:
Lomake C1 HANKKEEN LOPPURAPORTTI - YHTEENVETO Hankkeen numero 1080107 Työsuojelurahaston valvoja Ilkka Tahvanainen Raportointikausi 1.5-1.12.2009 Arvio hankkeen toteutumisesta Hankkeen nimi lyhyesti JOPE
LisätiedotVaikeat tilanteet esimiestyössä
Vaikeat tilanteet esimiestyössä Workshop esimiehille ja tiiminvetäjille 1.-3.10.2014 Suomen Yhteisöakatemia Oy Saarijärventie 5 B 14, Taitoniekantie 8 D 35 40200 Jyväskylä 40740 Jyväskylä www.sya.fi www.sya.fi
LisätiedotMikä ihmeen Global Mindedness?
Ulkomaanjakson vaikutukset opiskelijan asenteisiin ja erilaisen kohtaamiseen Global Mindedness kyselyn alustavia tuloksia Irma Garam, CIMO LdV kesäpäivät 4.6.2 Jun- 14 Mikä ihmeen Global Mindedness? Kysely,
LisätiedotEnnakkotehtävien jatkokehittelypohja. Suunnittelutasojen suhteet
Ennakkotehtävien jatkokehittelypohja Suunnittelutasojen suhteet Suunnittelutasojen suhteet Pääpointit jatkokehittelystä A. Mitä ennakkotehtävässä oli saatu aikaan? Hyvä ja konkreettinen esitys, jonka pohjalta
LisätiedotArviointi- ja laatuverkoston oppimiskahvila Hyvinkäällä Jaana Ilomäki
Arviointi- ja laatuverkoston oppimiskahvila Hyvinkäällä 13.6.2018 Jaana Ilomäki Ideoidaan yhdessä! Learning cafe tai toiselta nimeltään oppimiskahvila on tapa ideoida ja oppia. Se on keskusteluun, tiedon
LisätiedotProsessikonsultaatio. Konsultaatioprosessi
Prosessikonsultaatio Lähtötilanteessa kumpikaan, ei tilaaja eikä konsultti, tiedä mikä organisaation tilanne oikeasti on. Konsultti ja toimeksiantaja yhdessä tutkivat organisaation tilannetta ja etsivät
Lisätiedot"Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne. Albert Einstein
"Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne. Albert Einstein Maarit Kairala Sosiaalityön e- osaamisen maisterikoulutus Lapin yliopisto/ Oulu 18.4.2013 Lähtökohtiani:
Lisätiedot