Eväät elämään. Suurherätys - pelkkä unelmako? Uusia monikultuuriohjaajia. Jasmi ja Mirigli Friman valmistautuivat ammattiin

Transkriptio

1 EV ELÄMÄ JA VALO Romanilähetyslehti 7, Kansainvälinen romanikonsultaatio Ukrainassa 26 Suurherätys - pelkkä unelmako? 22 Uusia monikultuuriohjaajia 12 Jasmi ja Mirigli Friman valmistautuivat ammattiin 4 Eväät elämään

2 EV ELÄMÄ JA VALO ELÄMÄ JA VALO Kristillinen romanityön lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. 48. vuosikerta Julkaisija Elämä ja Valo ry. Välimäenkatu Nokia Puh info@elamajavalo.fi Päätoimittaja Tino Grönfors Puh tino_gronfors@hotmail.com Toimitussihteeri Rainer Lindeman Puh rainer.lindeman@gmail.com Toimituskunta Tino Grönfors, päätoimittaja Susanna Hedman Henry Lindgren Maruska Lindeman Tuula Baltzar Mikael Palmroth Julkaisumateriaali Elämä ja Valo -lehti Välimäenkatu Nokia info@elamajavalo.fi Pankkiyhteys ja lahjoitukset IBAN-tilinumero: FI BIC/SWIFT: NDEAFIHH Tilaushinnat Kestotilaus 25,00/vuosi (Suomi) Kestotilaus 30,00/vuosi (muut maat) Vuositilaus 27,00/4 nroa (Suomi) Vuositilaus 32,00/4 nroa (muut maat) Lahjatilaus 25,00/4 nroa (Suomi) Lahjatilaus 30,00/4 nroa (muut maat) Layout Rainer Lindeman Paino PK-Paino Oy, Tampere Kannen kuva Ari Vehosmaa: Kuvassa Jasmi ja Mirigli Friman. ISSN X SISÄLTÖ Pääkirjoitus Suomeksi ja romanikielellä. Eväät elämään Jasmi, 18, ja Mirigli, 22, valmistuivat ammatteihinsa ja juhlivat valmistumistaaan yhtä aikaa. Uutta virttä nyt laulan Paljon kulutin aikaa elämääni etsien Näihin laulun sanoihin voisi yhtyä myös valkealalainen 45-vuotias Allan Bollström. Uskootulon ABCD Järvenpäässä valmistui uusia monikulttuuriohjaajia Järvenpään seurakuntaopistolla valmistui yhdeksän oppilasta uusilla tutkintoperusteilla monikulttuurisohjaajiksi. Laulun lapsi 31-vuotias Tamara Lindgren asuu Oulussa kahden lapsensa kanssa. Tämä valovoimainen nainen on monessa mukana Oulun romani- ja seurakuntatyörintamalla. Maro Daad koon sar aro deulenni Isä meidän -rukouksen selitystä. Lukijan sana Elokuussa järjestetyssä Latvia-aktiossa evankeliumin ilosanoma kiinnosti ihmisiä Alavudella järjestettiin romanikonferenssi. Suomen historian ensimmäinen romanikonferenssi järjestettiin Alavudella. Raamatunopetus Suurhärätys - pelkkää unelmaako? Valfrid Åkerlund Leijonien luolassa Rauha Zitronin todistus Kansainvälinen romanikonsultaatio Ukrainassa. Romanien syrjintä nostaa taas päätään Keski-Euroopassa. Slovakiassa on joidenkin romaniasutusten ympärille rakennettu korkeita muureja, Unkarissa heitä on karkotettu kotiseuduiltansa ja jopa kirkot ovat Itä-Euroopassa suhtautuneet romaneihin vieroksuvasti. Latviaan järjestettiin romaniaktio Noin 30 ihmistä eri puolilta Suomea innostui lähtemään mukaan, näkemään ja kokemaan lähetystyötä Latviassa. Siunattu varmuus Laulu suomeksi ja romanikielellä. Järjestösivu Antamisen arvoista Eräänä sunnuntaiaamuna olin seuraamassa seurakunnan lastenjumalanpalvelusta. Seurakunnan nuoret esittivät näytelmien keinoin Jumalan sanan totuuksia lapsille ja ehkäpä vähän lapsenmielisillekin. Tilaisuudessa ei ollut lainkaan varsinaista saarnaa, vaan Jumalan sana tuotiin esille näytelmän kautta. Tilaisuuden lopussa nuori juontaja sanoi, että seuraavaksi kerätään kolehti. Ihmiset ympärilläni alkoivat jo kaivaa lompakkojaan, mutta kolehdin kerääjät pysähtyivätkin seurakunnan etuosaan ja näytelmä jatkui. Nuoret antoivat kolehtiin rahojaan ja arvokkaita tavaroitaan, mutta yllättäen ne heitettiinkin aina kolehdista pois. Viimein yksi näyttelijöistä, tajusi mistä kiikasti ja niinpä hän ei antanutkaan kolehtiin tavaroita, vaan itsensä. Se uhri kelpasi Jumalalle. Tuo näytelmä jäi puhuttelemaan myös itseäni. Mikä onkaan arvokkainta mitä voisin antaa Jumalalle? Rahaa, tavaraa tai jotain muuta aineellista? Tai miellyttäisikö Jumalaa, jos tekisin paljon hengellistä työtä ja auttaisin avun tarpeessa olevia? Nämä kaikki ovat hyviä asioita, mutta ehkei Jumala kuitenkaan odota meiltä ensisijaisesti näitä, vaan sitä, että annamme Hänelle itsemme. Sanotaan, että tämän ajan yksi kalleimmista valuutoista onkin aika. Ajallemme tunnuksenomaista on kiire vaikuttaa, tehdä paljon, saada aikaiseksi ja olla ns. tuottavia ihmisiä. Monesti kiireen keskellä elämän tärkeimmät ja arvokkaimmat asiat jäävätkin hieman taka-alalle. Joskus meillä uskovaisinakin on niin kiire, että kaiken touhun keskellä jopa itse Jumala saattaa unohtua. Uskon, että ensisijaisesti Jumala ei halua tavaroitamme tai tekemisiämme, vaan Hän haluaa saada sydämemme ja myös aikamme. Raamatun aikoina Jeesus kutsui opetuslapset elämään seurassaan, ei vain menemään ja tekemään. Syysiltojen pimetessä onkin hyvä hiljentää hieman tahtia ja keskittää aikaa myös Jumalan sanan lukemiseen ja rukoukseen. Ehkäpä sitten kohta jo toteutuu vanha sananparsi: Seura tekee kaltaisekseen. Siunausta syksyysi toivottaa Tino Grönfors PÄÄKIRJOITUS Dživiba ta Jang tumenge! Fintiko themmesko niijal hin pherto dživibosta ta jangesta. Jakkes ame laha te tenkaven dui saakata. Vaagos, naaluno niijal hin pappales pherto Dživiba ta Jang tšeltakofanubonna. Deȟȟoduito kurkesko tiija tšelta vandrula froȟlaaga thaane trystales Fintiko foori. Douva rikila boodos dživibosko ta jangesko staaviboskiiros Jesus Krostosta. Vaures, natura hin langȟto ta tamlo vennesko paalal pappales niina parno ta pherto dživiba. Komuneske avela loȟano džinta, ka dikkela, sar natura aavela džiidoneske ta niijalesko dželto pherdila thaanen. Ame laha te horttas phennen, te Fintiko themmesko niijal hin dživibosko ta jangesko juula. Aka diives aro amengo tšetanothaan džiivaha buut dielos tamlo tiija. Butvares ame ȟunnaha douva aro neevibi. Komujengo arruno ilako aaȟȟiba tšeerela buut drouve fanubi. Dauva saaro rakkila dotta, te buut amengo neerunokomujenna džiivena aro tamliba ta uutan haagiba. Doolesko doȟ hin loȟano te pappales aka niijal ame laha rigaven ajasaavo boodos, so rakkila komujengo dživibongo aaȟȟibonge, te tamlo mote te džan nikki ta jang aavela arre. Jesus sikila pes sar bolibosko jangiba. Saare džaanena, te ka aro tamlo duitu aavela jang, ame dikkaha saaki klaares. Jesus sar bolibosko jang, aanela niina aro tamlo dživibosko stunna hortto jang ta dikkiba. Aro dai jangiba komunis hin tšiȟko thaan te džiivel ta te dikkel naalal maȟkar tamlo tiija. Naaluno niijal me bihavaa tuut te aaves te pinsaves dživibosko ta jangesko juula aro amengo tšeltafanubi. Tu leha te dikkes amengo nettipasvaarosta savo fooros ta tiija staavela tukke fendide. T šetanes fanubi hin latšo te dikken pinsarde kumujen, rakkaven so hunjula, ta dikken sar niijal lela pappales komujen te vandruven. Dikkaha neer tšelta. Kristosko jangesko parniba tukko niijaleske! risiba/käännös: Tuula Åkerlund Tino Grönfors päätoimittaja/ȟeeruno ranniboskiiro

3 Eväät Jasmi ja Mirigli valmistuivat elämään ammattiin Opiskelu oli itsestään selvää. Tanja ja Voitto Frimanin perheessä eletään hienoa ja siunattua aikaa. Jasmi, 18, ja Mirigli, 22, valmistuivat ammatteihinsa ja juhlivat valmistumistaaan yhtä aikaa. Tämän lisäksi perheen uusi, kaunis omakotitalo on juuri valmistunut. Turun seudulla Piikkiössä sijaitsevassa kodissa asuu onnellinen perhe. Teksti: Ari Vehosmaa Valokuvat: Ari vehosmaa ja Frimanien kuva-albumi J asmi Friman valmistui Turun ammattiinstituutin kolmivuotisesta ohjelmasta keväällä suurtalouskokiksi. Olen hakenut ahkerasti töitä, mutta vielä ei ole tärpännyt, kertoo Jasmi, jonka tutkinto antaa osaamisen työskennellä mm. koulujen, päivä- ja vanhainkotien keittiöissä. Haastatteluihin asti olen päässyt, mutta aika useasti on säikähdetty, kun on huomattu, että olenkin mustalainen, Jasmi toteaa. Hän ei kuitenkaan ole epätoivoinen, ei sinne päinkään. En usko, että mustalaisuus on työnsaantini esteenä. Olen ahkera työntekijä ja opiskeluajan harjoituspaikoista olen aina saanut kiitettäviä arvosteluja. Erääseen arvostettuun turkulaiseen pizza-ravintolaan Jasmi olisi päässytkin, koska hän oli tehnyt harjoittelunsa siellä. Mutta työ olisi ollut lähinnä tarjoilua salin puolella, jolloin hänellä ei olisi ollut mahdollisuutta pitää perinteistä romaniasua työasun sijaan. Opiskeluaika oli rankka ja kiva. Tykkäsin opiskelusta. Osasin jo ennestään paljon asioita. Olin oppinut ne jo kotoa Tanjalta. Peruslukuaineet vietiin läpi ammattiin sopeutetulla tavalla. 4 5

4 Ammatti on ammatti, mutta arvot ja identiteetti tulevat kotoa. Frimanin perhe vasemmalta lukien: Mirigli, Jasmi, Tanja, Voitto ja Mertsi. Onnelliset Jasmi (vas.) ja Mirigli juhlivat ammattiin valmistumistaan. Teinkin läksyt jo koulussa. Rankkaa oli rytmiin tottuminen, aamuinen herääminen. Ja koulussa piti olla tarkkana, Jasmi tunnustaa. Mutta miksi romaniperheen nuori ylipäätään hakee kouluun ja suorittaa tutkinnon loppuun? Jasmin ei tarvitse miettiä vastausta hetkeäkään. Opiskelu oli itsestään selvää. Oli normaalia mennä kouluun. Oli pakko mennä kouluun. Kotoa ei annettu vaihtoehtoja. Tanja nauraa vieressä, ja Voitto myhäilee tyytyväisen oloisena. Olisin joutunut tekemään koko päivän aikaisesta aamusta kotona siivoushommia, ellen olisi mennyt kouluun. Tanja nyökkää ja huikkaa: Kotoonta se lähtee! Työn kautta ammattiin Myös Mirigliä juhlittiin keväällä. Hän valmistui lähihoitajaksi oppisopimuksella. Opiskelu kesti 3,5 vuotta. Oppisopimus oli sillä hetkellä paras vaihtoehto, koska olen enemmän käytännön ihminen, Mirigli selittää. Aluksi Miriglillä oli hankaluuksia saada opiskelupaikkaa. Onneksi oli Jumalan mies, päiväkodinjohtaja Klaus Rytöhonka, joka mahdollisti oppisopimuksen. Se oli Jumalan vastaus rukouksiin, Mirigli valottaa. Mirigli aloitti siis ensin turkulaisessa päiväkodissa, mutta siirtyi sitten vanhusten pariin. Vanhusten hoitotyö on kutsumusammattini. Olen siihen erittäin tyytyväinen, Mirigli toteaa. Ja syystäkin. Hänellä on vuoden loppuun asti sopimus yksityisessä vanhusten hoitokodissa. Ensin pääsin sinne töihin henkilöstöpalvelun kautta, mutta vähän ajan päästä soitin johtajalle ja sain kuuden kuukauden sopimuksen, Mirigli kertoo. Hänelle työ oli väylä ammattiin - olihan Miriglillä ennen oppisopimusta jo neljän vuoden työkokemus hoitoalalta ja kokemusta työelämästä jo 15-vuotiaasta asti. Vanhempien tiukka tuki Ammattiin valmistuminen vaatii aina läheisten tukea. Joskus tiukkaakin sellaista. Tämän myös Mirigli vahvistaa. Ilman vanhempien tukea emme olisi tässä, hän tunnustaa. Mirigli oli valmis lopettamaan koulun kesken kuusi kuukautta ennen valmistumista. Jatkoin loppuun asti, koska lupasin Ossille (Tanjan vanhemmalle) suorittavani koulun loppuun. Jasmi vahvistaa ja jatkaa: Niin, ei voi aina mennä oman mielensä mukaan. Jasmin mielestä kolme vuotta on tosi lyhyt aika ja menee tosi nopeasti. Suosittelen opiskelua. Tulevaisuuden kannalta en ole menettänyt mitään, Jasmi vakuuttaa. Ja sitä silti kerkee tekemään kaikkea, mitä nuoren kuuluu tehdä. Olen todella mielissäni. Olen tarjonnut elämän eväät, tarjonnut mahdollisuuden. Nyt jatko on heistä itsestään kiinni, perheen pää, Voitto lisää. Voitto on itsekin joutunut opiskelemaan koko ajan viimeiset viisi vuotta. Näin hän on osoittanut oivaa esimerkkiä. Ja kouluja Voitto on käynytkin. Viime aikoina jopa työn ohessa. Hän on opiskellut seurakuntatyötä Isossa Kirjassa ja viimeksi Lasten ja nuorten erityisohjaajan tutkinnon sosiaalialan oppilaitoksessa. Uusiakin suunnitelmia on kouluavustajan ammattitaidon vahvistamiseksi ja työnkuvan laajentamiseksi. Voitto on pidetty työntekijä Turun kaupungissa. Vanhempana vastuuni on ollut huolehtia, että kouluun mennään ja siellä ollaan. Muuttaako opiskelu romani-identiteettiä? Olen itse oikea perusmustalainen, mutta silti rohkaisen lapsia kouluun ja työelämään, Tanja kertoo. Tanjalla ei ollut mahdollisuutta käydä kouluja. Takana on koulua vain kolme vuotta. Olen halunnut, että lapset käyvät koulut kunnolla. Olen tosi ylpeä heistä, Tanja toteaa jämptisti ja vilkaisee tyttöjä. Jotkut saattavat ajatella, että opiskeleminen muuttaa romani-identiteettiä. Perusarvot ovat syvemmällä. Koulumaailma ei ole muuttanut niitä. Tytöt ovat itsensä kanssa sinut, Tanja pukee sanoiksi monien huolen. Tanja oli itse hiljattain työharjoittelussa seurakunnassa. Päivätyö ei ehkä ole minun juttuni. Kotihommat ovat. Mutta kannustan lapsia työelämään, vaikka itse en siihen pysty. Silti voin kannustaa. Jasmi ja Mirigli ovat säilyttäneet oman kulttuuriarvomaailmansa ja he elävät mustalaisyhteisössä. Ammatti on ammatti, mutta arvot ja identiteetti tulevat kotoa. Uskokaan ei muuta heitä valkolaisiksi. Jumala on luonut meidät erilaisiksi, Voitto vahvistaa. No, mites nuorimmainen, Mertsi? Mertsi ei pääse yhtään tyttöjä helpommalla, eikä riman ali, Tanja napauttaa saman tien ja nauraa päälle. Me teemme osuutemme, lapset vastaavat jatkosta, Voitto ynnää keskustelun. Ilman vanhempien tukea emme olisi tässä. 6 7

5 Teksti: Maunord Hagert Valkealainen Allan Bollström: Aila Lindeman vietti valmistujaisjuhliaan tammikuun alussa ison ystäväjoukon juhliessa mukana. Nuori romaninainen sai lähihoitajan paperit. Hänen ahkeruus ja sinnikkyys palkittiin stipendin kera. Paljon kulutin aikaa elämääni etsien Näihin laulun sanoihin voisi yhtyä myös valkealalainen 45-vuotias Allan Bollström. alkealassa asustelevan Allan Bollströmin elämä voi hyvinkin samaistua raamatun tuhlaajapojan tarinaan. Hän lähti jo nuorena tuhlaamaan elämäänsä ja etsimään onneansa maailman teiltä, mutta kaikki olisi voinut olla toisinkin. Tulin nuorena uskoon noin vuotiaana. Valitettavasti silloin nuorena tein kuitenkin vääriä valintoja ja uskonelämä jäi. Jos olisin säilynyt uskossa, minä ja moni muu olisi paljolta säästynyt, kertoo Allan. Nuoruuden etsiminen toi mukanaan monenlaisia seurauksia. Jälleen väärät valinnat johtivat aina vain huonompaan suuntaan. Elin todella hurjaa nuoruutta. Yritin ottaa tästä maailmasta kaiken irti ja elin niin sanotusti vauhtia säästämättä. Se näky, jonka maailma minulle piirsi, oli kyllä kaunis, mutta silti tyhjää täynnä. Tällainen elämä toi Allanin elämään mukanaan erilaiset päihteet ja elämäntyylin kuului myös kaikenlainen rikollisuus. Opetin myös monia nuorempia tähän samaan elämäntyylin sisälle ja sitä tänään kadun valtavasti. En olisi huonompaa suuntaa voinut esimerkilläni näyttää, toteaa Allan. Kaiken keskellä kuvioihin tulivat vankilatuomiot mukaan. Niissä aina välillä vauhti rauhoittui, mutta niiden jälkeen elämä jatkui entisellään. Kyllä aina kuitenkin rukoilin, että auta Jumala minut pois tästä elämästä ja välillä yritin uskossakin olla, mutta jostain syystä ne yritykset jäivät lyhyiksi ja kohta taas elämä jatkui entisissä kuvioissa. Hän, joka kuulee heikoimmankin rukouksen Elämä jatkui päihteiden vaikuttamassa kierteessä, mutta kaiken keskellä Jumala oli kuullut Allanin rukoukset. Aloin iltaisin yhä enemmän ajattelemaan Jumalaa. Välillä tunsin, kuinka Jumala puhui minulle ja kutsui uudelleen yhteyteensä. Ajattelin kuitenkin, että eihän se Jumala voi nyt minulle puhua, tällaiselle syntiselle. Mutta ääni sisimmässäni ei jättänyt rauhaan, vaan aloin tuntea suurta kaipuuta Jumalan luo. Olin nuorena ollut uskossa ja tunsin kyllä, että nyt Jumalalla on minulle asiaa, Allan kertaa kokemuksiaan. Elämän mennessä eteenpäin Jumala hiljaa kypsytti Allania todelliseen ratkaisuun. Noin vuosi sitten minua pyydettiin mukaan Helsinkiin nuorten aikuisten leirille. Lähdinkin sinne poikani ja Manu Hagertin kanssa. Siellä leirillä sain kohdata jälleen Jumalan. Istuin ja kuuntelin tilaisuuksia tarkasti. Minut valtasi jälleen valtava kaipuu Jumalan yhteyteen ja niin pyysinkin iltahartauden aikana leirin pitäjiä rukoilemaan puolestani. Sain siinä hetkessä kokea, kuinka kaikki entisen elämäni synnit annettiin anteeksi ja tunsin, kuinka minulle annettiin aivan uusi elämä. Se oli elämäni hienoin päätös, vakuuttaa Allan. Välittömästi ratkaisu alkoi näkyä myös muillekin. Lähdimme Manun kanssa leiriltä ja pysähdyimme huoltoasemalla tankkaamaan. Otin taskustani tupakka-askin, jossa oli jäljellä kaksi tupakkaa. Sanoin Manulle, että tässä on sitten 8 9

6 minun viimeiset tupakat. Manu hieman naurahti ja sanoi, että näkisipä vaan. Ja niin siinä kävi, että Jumala vapautti minut tuostakin riippuvuudesta, vaikka olin polttanut taukoamatta nuoresta asti, kertoo Allan. Ratkaisevaksi uskoelämän kestävyyteen Allan kokee kokosydämisyyden. Päätin nyt vilpittömästi antaa elämäni Jumalalle. Annoin kokonaan itseni, kaikki syntini, mutta myös koko sydämeni Jumalalle. Näen tärkeimpänä sen, että olemme Jumalan edessä rehellisiä ja kokosydämisiä, silloin Jumalakin toimii meidän elämässä. Jumala ei katso siihen, kuinka hyviä ollaan, vaan siihen olemmeko tosissamme. Jeesus pitää huolta Uskoontulon jälkeen seuraavaksi tuli vastaan kysymys seurakuntaan liittymisestä. Kotona Valkealassa lähdin selvittämään, kuinka pääsen liittymään paikalliseen seurakuntaan. Menin läheiseen Kouvolan helluntaiseurakuntaan ja kerroin, että olin tullut uskoon ja nyt haluan liittyä seurakuntaan. Niin sitten liityin kasteen kautta seurakuntaan, jossa olen saanut olla mukana nyt noin vuoden ajan. Allanin uskonelämä on sisältänyt monenlaisia päiviä, mutta Jeesus on pitänyt hänestä huolen. Iltaisin ristin kädet ja pyydän, että pidä sinä Jeesus minusta huoli ja kiitos Jumalan Hän on pitänyt. Olen saanut olla vapaa entisen elämän kuvioista ja voin rehellisesti sanoa olevani onnellinen mies, Allan kertoo. Musikaalisena ihmisenä hän on antanut lahjansa Jumalan käyttöön ja palvellut musiikin kautta omassa ja lähiympäristön seurakunnissa. Tulevaisuuden suunnitelmia kysyttäessä, Allan luottaa Jumalan johtoon. Haluan tulevaisuudessa olla Jumalan työkaluna, siten miten Hän parhaaksi näkee. Elän päivän kerrallaan ja luotan, että Jumala ohjaa omaansa. Erikoisesti sydämelläni on samanlaisen taustan omaavat ihmiset, jotka etsivät elämäänsä sisältöä aivan vääristä lähteistä ja ovat joutuneet riippuvuuksien orjiksi. Heitä tahtoisin olla ohjaamassa Jumalan yhteyteen, sydämensä näystä kertoo Allan. Allan kokee tärkeäksi myös sen, että nyt voi näyttää läheisilleni toisenlaista esimerkkiä. Ennen olin opastamassa ihmisiä kohti kadotusta, nyt voin taas omalla elämälläni näyttää tietä kohti Jumalaa, Allan lisää. Elämä ja Valo-lehden lukijoita hän haluaa rohkaista parilla raamatun jakeella. Joh. 8:36 Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi sekä Jes. 43:1 Mutta nyt, näin sanoo Herra, joka loi sinut, Jaakob, joka valmisti sinut, Israel: Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun.. Nämä jakeet kuvaavat minun elämääni ja näihin Jumalan lupauksiin minä turvaan, Allan kertoo tärkeistä raamatun jakeistaan. Terveisiksi lukijoille ja hänet tunteville Allan vielä rohkaisee. Älä ajattele, ettei Jumala voi pelastaa sinua. Jos Hän pystyi pelastamaan minut, niin varmasti Hän pystyy tekemään sen myös sinun kohdallasi. Tätä tietä kannattaa kokeilla, se ei maksa mitään. Olkaa rohkeita ja kokeilkaa tosissanne Jumalaa, terveiset lukijoille lähettää valkealainen Allan Bollström. Noin vuosi sitten minua pyydettiin mukaan Helsinkiin nuorten aikuisten leirille. Lähdinkin sinne poikani ja Manu Hagertin kanssa. Siellä leirillä sain kohdata jälleen Jumalan. Kuvassa Allan yhdessä Manun (vas. ) kanssa. A Tunnusta tarvitsevasi Jeesusta. Kukaan ei tule Taivaallisen Isän luo muutoin kuin Jeesuksen kautta. Hän kuoli sovittaakseen syntisi. Hän nousi kuolleista ja elää ollakseen aina Sinun Vapahtajasi. B Tunnusta rikkomuksesi Jumalalle Jokainen ihminen on rikkonut Jumalan tahdon ja elää erossa Hänestä. Jeesukseen uskova voi pelotta tunnustaa syntinsä ja rikkomuksensa, sillä Jeesus on syntisten ystävä. Voit rukoilla vaikkapa seuraavin sanoin: Taivaallinen Isä. Tiedän, että olen rikkonut Sinua vastaan ja poikennut Sinun tahdostasi. Uskon, että Jeesus on kuollut minun puolestani ja että Hän sovitti minun syntini. Tahdon antaa koko elämäni Jeesukselle ja kääntyä Hänen avullaan synneistäni. Jeesus on minun Herrani ja Vapahtajani. Aamen. C Jokainen, joka uskoo Jeesukseen, saa synnit anteeksi Uskoontulo ei ole tunteen, vaan uskon asia. Sinulla on lupa ja etuoikeus tunnustaa uskosi.raamattu sanoo: Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt Hänet kuolleista, olet pelastuva. D Tutustu Raamattuun ja toisiin uskoviin Lue Raamattua ja opettele henkilökohtaisesti tuntemaan, millainen Jeesus todella on ja mitä Hän sanoo. Etsi ystäviä, joiden kanssa voit jakaa löytösi. Taivaallinen Isä tahtoo, että Hänen lapsensa löytävät itselleen hengellisen kodin, jossa he voivat kasvaa ja vahvistua. Saatat kuulla monia mielipiteitä ja eri näkemyksiä seurakunnista, kasteesta ja muista kysymyksistä, mutta älä unohda, että Sinulla on aina mahdollisuus tutkia asioita omasta Raamatustasi

7 Järvenpäässä valmistui uusia monikulttuuriohjaajia Kahden kulttuurin välissä Monikulttuuriohjaajiksi valmistuneet potretissa yhdessä opettajien kanssa. Vasemmalta Anna-Leena Klementti- Falenius, Dimitri Lindgren, Tenho Helmi, Petri Helmi, Kathy Metsälä, Sabina Valentin, Tamara Lindgren, Anne Pihavaara, Taina Kelter, Tarita Swarts. Ryhmän takana mukana myös Amadeus, joka oli mukana juhlimassa vastavalmistuneita. Teksti ja valokuvat: Tuula Baltzar Järvenpään seurakuntaopistolla valmistui yhdeksän oppilasta uusilla tutkintoperusteilla monikulttuurisohjaajiksi. Opiskelu alkoi syyskuussa Koulutuksen tarkoitus on, että valmistuneista oppilaista tulisi mm. romanikielen vaikuttajia tulevaisuudessa. Ryhmiä oli kaksi, toinen ryhmä opiskeli Järvenpäässä ja toinen Oulussa. Mielestäni koulu oli hyvä ja tärkeä verkostojen ja tiedon hankkimisen kannalta. Olen tehnyt romanityötä seurakunnan taholla jo vuosia. Sain paljon työkaluja tästä opiskelusta myös tähän tehtävään. Lisäksi opiskelu lisäsi valmiuksia toimia romanikentällä. Kentälle tarvitsemme uusia osaavia nuoria työntekijöitä. Suosittelen, että romanit alkaisivat enemmän kouluttaa itseänsä, ja ottamaan enemmän vastuuta oikeuksistansa, ja näin alkaa itse hoitaa asioitansa. Toivoisin, että me uskovaiset voisimme enemmän välittää ja tukea toisiamme, niin opiskelussa kun elämässäkin, innostaa Petri Helmi. Oulun ryhmästä valmistuivat Tenho Helmi, Sabina Valentin, Dimitri Lindgren ja Tamara Lindgren, joille esitin joitakin kysymyksiä. Millaista on ollut opiskella? Sabina Valentin: Huomasin, että aikuisiälläkin voi opiskella. Olen päässyt kiinni kokonaisuuteen. Dimitri Lindgren: Koulu on ollut haastava ja olen iloinen siitä, että oli pitkäjänteisyyttä käydä koulu loppuun asti. Ryhmä on ollut kantava voima opiskelussa. Tenho Helmi: Olen alkanut miettimään romaneiden tilannetta opiskelussa vakavammin. Olen myös havainnut, että opiskelu on mukavaa. Millaisia työkaluja saitte elämäänne/työtehtäviinne? Sabina, Dimitri ja Tenho: Verkostojen luominen eri viranomaisiin oli yksi tärkeimmistä ominaisuuksista, sekä syventyminen romanikenttään. Pidämme tätä ponnahduslautana. Tämä jälkeen on enemmän motivaatiota opiskella lisää. Tulevaisuudessa haluamme opiskella lisää ja auttaa romanikentällä. Järvenpään ryhmässä oli myös kaksi pääväestön edustajaa, jotka hakivat työkaluja työhönsä. Taina Kelter, Espoon TE toimiston koulutussuunnittelija ja Anne Pihavaara, Malmin sosiaaliasema. Miten työsi liittyy romanikenttään? Taina: Olen toiminut työssäni romaniasiakkaiden kanssa 13 vuotta. Olen mm. järjestänyt romaneille suunnattuja koulutuksia viimeksi vuonna Uusia asioita ei koulutuksessa ollut, koska olen toiminut romaneiden kanssa pitkään. Nyt opiskellessani sain syventää tietoja romani asiakkaisiin. Opiskelu yhdessä romaniopiskelijoiden kanssa on auttanut uudella tavalla kohtaamaan romaniasiakkaita. Mitä haluaisit sanoa romaneille? Taina: Sekä pääväestön että romaneiden tulisi miettiä omia asenteitaan ja ennakkoluulojaan. Millaisena näet romanikentän? Anne: Romanit ovat aktiivisia ja heillä on paljon mm. järjestötoimintaa. He ovat kivoja kavereita ja olen luokassa luonut verkostoa romanikenttään. Millaisia työkaluja olet saanut työhösi? Anne: Romanikulttuurin tuntemusta. Näin pystyn palvelemaan romaniasiakkaitani paremmin. Olen saanut ammattitaitoisilta romanikulttuuriohjaajilta luokastani tietoa romanikulttuurista

8 Biȟibi phennena, so Deevel kammela, ta passibosko phukiba rakkila, so jou nisjila. Maro Daad mangiba ame kammaha, te Deevel sakko diives delas menge džoor te tšeeren lesko džinta ta passen les. Dživibosko freestibi traadena meen te mangen jelpiba ta džoor mengo aurino ringata. Svaako ta uutan laave mangiba hin Kurko Onnosko butti aro meen ta risiba Tšeeriboskiiresko, džiivesko diijiboskiiresko, ring. Jeesus kokares sikjadas menge Maro Daadesko mangiba. Ka ame mangjavaha Jeesusesko sikjime laavensa, puȟȟaha Deevelesko džintako saaki. Iekavaha, te Deevel džaanela, soh in menge tšiȟko ta so ame horttas hyövuvaha. Miten aiot hyödyntää oppimaasi? Anne: Markkinoin romaniasiakkailleni opiskelun tärkeyttä, sekä romanipoliittista ohjelmaa. Tämän jälkeen on helpompi ottaa vastaan romaniasiakkaita, kun on saanut tietoa enemmän. Hienoa, että on tällainen kulttuuri Suomessa. Ihania koulukavereita tulee ikävä. Tarita Swarts opiskeli tutkinnon oppisopimuksella Jyväskylän kaupungin työtehtävissä. Millaista on ollut opiskella tutkinto oppisopimuksella? Tarita: Vaihtelevaa. Välillä oli vaikeaa ja oli erilaisia haasteita, mutta olen selvinnyt maaliin. Kokonaisuutena opiskelu sujui hyvin. Millaisia työkaluja sait? Tarita: Verkosto on valmiina. Tästä on helppo jatkaa esim. hanketyöhön. Tulevaisuudessa on ajatus lähteä opiskelemaan lisää. Meillä oli ilo haastatella myös opettajia monikulttuuruuskasvatuksen lehtoreita Anna-Leena Klementti-Faleniusta ja Kathy Metsälää. Mitä mieltä olette tästä koulutuksesta? Anna-Leena: Koulutus on yhteiskunnallisesti erittäin tärkeää ja merkityksellistä. Sen myötä monikulttuurisuustietoisuus lisääntyy romaniyhteisölle. Täten on mahdollisuus esim. lähteä kouluttautumaan ja luomaan opin polkuja. Kathy: Arvostan tätä koulutusta. Olen ollut mukana uudistamassa tutkinnon perusteita. Tämä ei ole kylläkään helppo tutkinto, eikä pääse helpolla. Minkälaista kehitystä näette ryhmässä? Anna-Leena: Ryhmä on luonut mahdollisuuden verkostoitua. Ryhmä on ollut hyvin moninainen, paljon vahvoja persoonia yhdessä. Näin ryhmä on hionut toinen toistaan, opettajia ja seurakuntaopistoa. Kathy: Olen nähnyt ryhmässä miellyttävän kasvun. Mitä haluatte sanoa tälle ryhmälle ja Suomen romaneille? Anna-Leena: Haave ja toive on, että opiskelijat osaavat hyödyntää visioitaan, omia keskusteluja neuvottelutaitojaan niissä verkostoissa, joita luodaan nyt ja tulevaisuudessa. Tälle ryhmälle ja Suomen romaneille on tärkeätä pysähtyä oman ja lähimmäisen identiteetin äärelle ja sen kautta luoda keskusteluyhteys. Kathy: Koulutus on tärkeätä, sillä tieto tekee vapaaksi. On vapaus tehdä valintoja, kun on tietoa. Kun on tietoa, on itsensä herra, eikä kukaan pysty jymäyttämään. Näin osaat arvioida, tulkita maailman omin silmin. Lopuksi haluan toivottaa valmistuneelle ryhmälle siunausta, sekä voimia jatkaa ja kasvaa. Autetaan ihmisiä auttamaan itseään. Passiba apo deulino Daades dela bidariba te mangen phirimes ta siilames. Ame boijuvaha amengo pherdilo addiktos sakko vollako Deevelesta, vi it tiija ame neeruvaha amengo kamlo Daad. Ame vojuvaha te passen doi, te jou ȟunnela meen ta rikkila omsorga amengo hilo dživibosta. * Rai hin mo valagoosos, na tši manna fottula. (Ps. 23:1) * Saare, koone Deevelesko Onnos rigila, hin Deevelesko kenti. Tume na liine spiskarisko onnos, so rigilas tumen pappales traȟȟibosko volla. Tume hin liine Onnos, so dela menge kentosko horttbiba, ta jakkes ame daha gooli: Abba! Daad! (Room. 8:14-15) Ameen hin bi iek Deevel, Daad. Lesta hin saare aune, ta lesko neer ame sam apo džaaben. Ameen hin bi iek Rai, Jeesus Kristus. Dženom les hin saare tšerdo, jakkes niina meen. (1. Kor. 8:6) (Katekismos, käännös/risiba Henry Hedman) Käskyt sanovat, mitä Jumala vaatii, ja uskontunnustus kertoo, mitä hän lahjoittaa. Isä meidän -rukouksessa pyydämme, että Jumala joka päivä antaisi meille voimia noudattaa hänen tahtoaan ja uskoa häneen. Elämän koettelemukset ajavat meitä rukoilemaan apua ja voimaa itsemme ulkopuolelta. Hapuileva ja sanatonkin rukous on Pyhän Hengen työtä meissä ja kääntymistä Luojan, elämän antajan, puoleen. Jeesus itse opetti Isä meidän -rukouksen. Kun rukoilemme Jeesuksen opettamin sanoin, pyydämme Jumalan tahdon mukaisia asioita. Tunnustamme, että Jumala tietää, mikä on meille hyväksi ja mitä todella tarvitsemme. Usko taivaalliseen Isään antaa rohkeutta rukoilla vapaasti ja turvallisesti. Myönnämme täydellisen riippuvuutemme kaikkivaltiaasta Jumalasta, mutta lähestymme samalla rakasta Isäämme. Voimme luottaa siihen, että hän kuulee meitä ja pitää huolen koko elämästämme. * Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. (Ps. 23:1) * Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia. Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: Abba! Isä! (Room. 8:14 15) Meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla. Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on kaikki luotu, niin myös meidät. (1. Kor. 8:6) (Katekismos) 14 15

9 Otan tosissani laulunlahjalla palvelemisen! 31-vuotias Tamara Lindgren asuu Oulussa kahden lapsensa kanssa. Tämä valovoimainen nainen on monessa mukana Oulun romani- ja seurakuntatyörintamalla. Monet tuntevatkin Tamaran hänen kauniista laulunäänestään. Päältäpäin ei äkkiseltään uskoisi, millaisia vaikeuksia hän on kokenut ja selvinnyt voittajana läpi pimeidenkin aikojen. Tamara muistaa selvästi sen, että hän kiinnostui jo lapsena uskonasioista. Vaikka omat vanhemmat eivät olleetkaan uskossa, Tamara kulki kokouksissa uskovaisten tätien ja mummon mukana. He kertoivat minulle Jeesuksesta. Varsinaisen uskonratkaisun tein 14-vuotiaana, kun Oulun helluntaiseurakunnassa oli romanijuhlat. En kokenut mitään siinä hetkessä mitään mullistavaa, päätin vain tietoisesti lähteä seuraamaan Jumalaa, ja tällä tiellä olen edelleen, Tamara kertoo. Laulun lapsi Teksti: Henry Lindgren ja Maruska Lindeman Valokuvat: Tamara Lindgrenin kuva-albumi Uskoontulon jälkeen Tamara koki heti alussa selvänä kasteasian. Minut kastettiinkin Kuivasjärvellä Oulussa. Halusin käydä myös kaikissa mahdollisissa seurakunnan kokouksissa. Muistan erään kerran, kun lähdin ilmoittamatta kotoa linja-autolla kokouksiin, enkä hoksannut kertoa kenellekään minne lähdin. Vanhempani olivat etsineet minua ja soitelleet joka paikkaan. He olivat tosi huolissaan. Etsinnän lomassa äitini tuli katsomaan, näkyisikö minua seurakunnassa. Kokoukset olivat juuri päättyneet, ja minä kävelin äitiäni vastaan tokaisemalla, että olipas tosi hyvät kokoukset! Saihan siitä kuulla sitten myöhemmin, mutta vanhempani olivat helpottuneita, koska pelkäsivät minulle sattuneen jotakin, Tamaraa muistelee hymy kasvoillaan. Mä laulanut oon lapsuudesta asti Kuten nykyäänkin, Tamaralle oli jo silloin tärkeää uskovien yhteys ja seurakuntaperhe. Pian löytyi myös ensimmäinen palveluvirka, joka on säilynyt tähän päivään asti laulaminen. Olin mukana????? nimisessä, ryhmässä, jossa oli mukana? laulajaa. Julkaisimme C-kasetinkin vuonna??, ja palvelimme eri seurakunnissa, Tamara muistelee. Sen jälkeen hän on laulanut yksin ja erilaisissa kokoonpanoissa. Esiintymispaikkoina ovat olleet monenlaiset paikat kotiseurakunnasta romanikulttuuritapahtumien näyttämöille. Viime syksystä saakka Tamara on ollut mukana vetämässä paikallista romanikuoroa yhdessä toisen vetäjän kanssa. Otan tosissani laulunlahjalla palvelemisen. Olen monesti huomannut, että oikea laulu oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa voi vaikuttaa paljonkin. Olen ollut helluntaiseurakunnan vankilaryhmän mukana laulamassa neljä vuotta, ja sieltä muistuu mieleeni eräs koskettava tapaus, Tamara kertoo ja jatkaa: Yli vuosi sitten olimme ryhmän kanssa pitämässä kokouksia paikallisessa vankilassa. Miesten kokouksen loppupuolella eräs nuorimies nousi ylös ja sanoi, että hänellä oli yksi toive. Kysyin, mikä se oli, ja hän esitti toiveen, että voisinko laulaa laulun Onnenmaa. En muistanut tuon laulun sanoja, eikä kukaan ryhmästä osannut sitä soittaa, joten sanoin tuolle miehelle, että kävisikö, että seuraavalla kerralla tullessani laulaisin tuon laulun. Muutaman kuukauden päästä menimme uudelleen. Olin unohtanut asian, kunnes naisten kokoukseen saapui eräs nuori nainen, joka oli aivan murheen murtama ja itki lohduttomasti. Hänen veljensä oli kuollut. Naisen puhuessa tajusin yhtäkkiä, että hänen veljensä oli se sama mies, joka viime kerralla esitti laulutoiveen. Rukoilimme, että Jumala auttaisi ja lohduttaisi tätä naista. Tämän jälkeen kerroin naiselle edellisen vierailun tapahtumista. Kyyneleisin silmin hän pyysi, voisinko laulaa tuon laulun. Minä lauloin, ja tämä nainen sai lohdutuksen, Jeesus kosketti häntä, Tamara kertoo liikuttuneena. Ei ihme jos on lauluin kaipaavainen... Vaikka Tamara on ollut nuoresta saakka uskossa, hän on kuitenkin joutunut kohtaamaan elämän karun puolen. Vuonna 2004 Tamara oli itsellään terveydellisiä ongelmia. Hänen kaulastaan löydettiin struuma. Tamaralla itsellään oli koko ajan vahva luottamus Jumalaan, hän tiesi, että leikkaus tulee menemään hyvin ja Jumala pitää huolta, vaikka perheellä olikin kova huoli. Kun näin jälkikäteen mietin kyseistä asiaa, voin sanoa että selvisin, mutta Jumalan ja perheeni avulla. Kuitenkin viimeiset 4 vuotta ovat olleet Tamaran elämässä vaikeinta aikaa. Olen joutunut kohtamaan tuon tuosta asioita, joita en olisi koskaan voinut uskovani kokevan. Elokuussa 2008 äitini kuoli syöpään. Tuolloin tunsin niin kuin maa olisi hävinnyt altani. Äitini oli minulle kaikista tärkein ihminen. Äidin menetys on vieläkin minulle ja kahdelle siskolleni vaikea ja kipeä asia. Ennen kuin äitini sai kuulla sairaudestaan, Jumala valmisti minua jo etukäteen. Useana yönä heräsin ylös ja itkin. En tiennyt mitä itkin ja tunsin suurta surua ja hätää. En kuitenkaan ymmärtänyt mitä se oli. Tätä jatkui useana yönä noin kaksi kuukautta, joskus jopa päivisin. Muistan monesti sanoneeni perheelleni, että minulla on levoton ja vaikea olo. Eräänä päivänä sain puhelun, äiti kertoi että isäni on joutunut sairaalaan. Tiedon kuullessani itkin ja luulin, että se mitä olin tuntenut, oli tätä. Isä ei ollut, eikä vieläkään ole uskossa. Olin hädissäni, mutta isäni selvisi. Kyseisestä tilanteesta ei mennyt kauaakaan, kun saimme tietää äitini syövästä. Nyt jälkeenpäin tiedän, että Jumala valmisti minua etukäteen kohtaamaan kipeän asian, Tamara kertoo vakavana. Samoihin aikoihin Juhani ja Hellevi Valentin olivat Oulussa kolmen kuukauden kotilähetysjaksolla, ja Tamara teki heidän kanssaan tiiviisti yhteistyötä. Pidimme paljon kokouksia ja olin mukana silloisessa lauluryhmässä. Helpotti, kun sai muuta ajateltavaa. Ja kyllä Jumalan valtakunnan työkin voi olla hoitavaa ja eräänlaista terapiaa. Se on sitä minulle edelleenkin. Tamara saa elää jälleennäkemisen toivossa, äiti kuoli uskossa Jeesukseen. Surutyötä auttoi myös työssäkäynti ja opiskelu. Tamara valmistui viime syksynä oppisopimuksella romanikulttuuriohjaajaksi. Vaan sittenkään en lakkaa laulamasta Monesti luulemme, että kun ollaan uskossa, emme joudu kohtamaan vaikeuksia ja kuljemme pilvilinnasta toiseen. Elämään kuuluu joskus surua ja jopa luopumista rakkaista. On kuitenkin sydäntä lämmittävää, että Hän - taivaan ja maan Luoja on aina kanssamme, jopa siellä kyynellaaksossa. Jos minun vierelläni ei olisi ollut Jumala, niin en olisi kestänyt näitä asioita. Kaiken luopumisen ja surunkin keskellä Jumala merkitsee minulle turvaa. Hän on oikeastaan koko elämäni. Hän on ollut niin suurenmoinen. Psalmi 23:sta olen saanut useasti ammentaa voimaa kun olen ollut tyhjä, Tamara toteaa omasta kokemuksestaan. Tamara haluaa kehottaa uskovia pyrkimään tekemään hengellistä työtä yhdessä. Ei katsota ikään. Romanityö on monessa paikoin kovin hajanaista ja eripuraista. Meidän pitää alkaa vetää yhtä köyttä vihollista vastaan. Ja vaikka elämä ei aina ole loistoa, Jumala on luvannut olla meidän vierellä. Hän rakastaa meitä ja tuntee ja tietää parhaiten mitä tarvitsemme ja mitä kestämme, kehottaa Tamara lopuksi

10 ORVOKKI BALTZAR LUKIJAN SANA Vaikuttimina kristilliset arvot ja periaatteet Pidimme huhtikuun puolessa välissä Kuopiossa valtakunnalliset romanipäivät. Mukana oli kaupungin päättäjiä sekä muita osallistujia. Ohjelma oli koottu ensin asiaohjelmasta, joita pitivät eri vastuunkantajat omilta osiltaan tärkeissä vaikutuspiireissään. He kertoivat romanikulttuurin historiasta ja nykytilasta sekä kulttuurin ylläpitämisestä. Puhuttiin koulutuksesta, rasismista ja ennakkoluuloista. Tapahtuman keskiosassa oli alustusten jälkeinen paneelikeskustelu, jossa vastattiin yleisön esittämiin kysymyksiin. Keskustelu herätti minussa itsessäni paljon kysymyksiä. Se antoi myös paljon kuvaa yhteiskunnan tilanteesta tänä päivänä. Romanipäivät oli koottu kahdesta osiosta, koska haluttiin esittää kahdenlaista musiikkia. Lauantain musiikkikonsertti koostui kaaleista, jotka olivat monia vuosia esittäneet kansainvälistä mustalaismusiikkia. Sunnuntai, tilaisuus päätettiin hengellisen musiikin konserttiin. Tapahtuma oli kaiken kaikkiaan asiallinen ja siisti. Olin rukoillut päivien puolesta jonkin verran. Pyysin Herralta johdatusta ihan kaikkeen. Tapahtuman loppuvaiheessa, kun pidimme hengellistä konserttia mielessäni kyti ajatus, miten voisimme uskovina vaikuttaa maallisten asioiden kautta. Vaikuttamisen tavoiteena olisi saavuttaa ihminen Kristukselle. Miten voisimme toteuttaa Raamatun tekstiä - mennä kujille ja aitovierille? Koin siinä hetkessä, että meillä on suuret mahdollisuudet. Olimme saaneet tilaisuuteen jonkin verran kaupungin eri viroissa olevia ihmisiä, jotka eivät varmaan koskaan olleet kokeneet vastaavaa konserttia. Vaikka vaikutimme myönteisesti kaaleitten asiohin Kuopion kaupungissa, saimme kultturipäivien kautta tilaisuuden vaikuttaa ja esitellä vieläkin enemmän Jeesusta. Siinä hetkessä tuli mieleeni Raamatun paikka:...olkaa siis älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset. (Matt. 10:16) Osa esiintyjistä oli hieman pyörällä päästään ja jännittyneitä. Päätimme, että annamme Jumalan Hengen kuljettaa meitä. Rukoilimme ja siunasimme tilaisuuden ennen sen alkua. Herra oli kanssamme ja koin vahvan Pyhän Hengen läsnäolon. Herra oli mukana jokaisen laulussa. Laulujen lomassa Herra antoi sanat nuoren laulaja-evankelista Tenho Keväärannan huulilta, kuinka Jumala on ollut aina keskeinen asia romanikansan elämässä vaikeinakin aikoina. Nämä olivat juuri oikeita sanoja tuolle yleisölle. Sanat linjasivat puheenvuoroani aikaisemmassa paneelikeskustelussa. Annoin osaltani suullisen lupaukseni siitä, että vien romanikulttuurin arvoja eteenpäin, ykkösenä kuitenkin ensin kristilliset arvot. Vaikka me emme tiedä missä mennään, Herra tietää ja johdattaa. Hän on se paras ohjaajamme, vaikka olisimme kuinka suurten asioiden keskellä. Meidän ei tarvitse olla suuriakaan tekijöitä yhteiskunnassa, kun vain olemme kuuliasia omalle värillemme, Kristusvärille. Herra Jeesus on tämän maailman kuningas. Hän tietää miten ja missä vaikutetaan. Hän kokoaa palapelin, eikä meidän tarvitse pitää siitä huolta. Vain asenne riittää: minä tahdon ja annan hänelle johtamisen. Minä seuraan perässä. Olkaamme Hänen aseitaan, nöyrinä, kuuliaisina, ei tavoitellen omaa kunniaa. Olkaamme selkeitä Kristuskirjeitä. Vaikka teemme maallista työtä tai mitä tahansa, kysykäämme Herralta kuinka voit minua siellä käyttää. Maallisen työyhteisön keskellä koet varmaan olevasi yksin, mutta tämä ei ole totta. Herra on kanssasi! Voit jopa todistaa työssäsi, olemuksellasi, toiminnallasi Kristusta. Se voi olla juuri se paikka, jonne Jumala on sinut lähettänyt. Kun yhteys Herraan ei katkea, aistimme paremmin mitä Henki tahtoo ja tulee sooloiltua vähemmän. Kulttuuriarvot ovat kauniita ja hienoja asioita, mutta näiden säilymisellä ei ole merkitystä, sillä ne ovat kuollutta tekoa. Meidän tulee ensin olla Jumalan lapsia ja noudattaa niitä arvoja ja periaatteita mitä Hän meille sanansa kautta antanut. Olkaammae sanan kuulijoita ja tekijöitä. Ja olkoon lippumme merkkinä JEESUS KRISTUS. Kirjoittaja työskentelee ohjaajana Työterapinen Yhdistys ry:n Inkilänkodissa Kuopiossa

11 Teksti: Viljo R. Koivisto Valokuvat: Markus Keväänranta Historian ensimmäinen romanikonferenssi Romanikonferenssissa rohkaistiin ja varustettiin uskovia Suurella kiitollisuudella voi katsoa taakse ja sanoa, että Herra auttoi ja antoi siunauksensa tapahtumaan. Väkeä tapahtumassa oli noin 200 henkilöä. Se ei ollut niin paljon kuin ennakkoon odotettiin, mutta väki joka oli paikalla, saivat juoda janoonsa Jumalalta. Tapahtuma järjestettiin Alavudella Aulavan tapahtumakeskuksessa. Aulava toimi hyvin konferenssipaikkana. Kaunis järvimaisema, hyvät tilavat kokoontumistilat sekä ruokailutilat olivat toimivia. Tapahtumakeskuksen omistaja, Terho Lindeman mukaan tapahtuma onnistui hyvin ja paikalla olisi ollut väkeä jopa enemmän kuin järjestäjien arvion mukaan. Annettiinpa tapahtumasta jopa sellainen palaute, että romanikonferenssi oli parempi tapahtuma kuin Keuruulla koskaan ollut oma Elämä ja Valo tilaisuutemme. Miksi romanikonferenssi? Konferenssin järjestäjinä saimme ennakkoon tosi paljon kyselyjä, että miksi ja mitä varten tällainen tilaisuus. Edellisessä Elämä ja Valo -lehdessä vastasin jo moniin kysymyksiin, tiedotteessa, jonka tapahtuman tiimoilta annoin. Järjestäjinä rukoilimme ja jopa paastosimme tapahtuman puolesta, vastusta nimittäin nousi koko ajan. Ihmiset utelivat mm. minkälaiset turvatoimet on, kun väkeä kokoontuu paljon yhteen paikkaan. Totta kai otimme huomioon sen mitä ihmisinä osasimme, mutta luottamuksemme oli Israelin Jumalassa, joka ei torku eikä nuku. Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku. (Ps 121:4) Ihmettelin suuresti niitä ihmisiä, jotka ennen tapahtumaa soittelivat ja jopa vihastuksissaan kielsivät järjestämästä tapahtumaa maalaten monenlaisia kauhuskenaarioita. Suuri osa näistä soittajista oli uskovia, jotka löivät kapuloita rattaisiin. Niin kuin mainitsin edellisessä numerossa, että emme odottaneet tapahtumasta massatapahtumaa, vaan ihmisiä joilla on Jumalan kohtaamisen tarve. Tilaisuuksien luonne oli rohkaista ja varustaa uskovia palvelemaan Jumalaa kokosydämisesti seurakuntien keskellä. Tämä tavoite tapahtumassa onnistui kiitettävästi. Raamattutunteja ja keskustelua Lauantaiaamuna aloitimme päivän ylistyksellä ja rukouksella. Janosimme Jeesuksen läsnä oloa ja saimme jokainen paikalla ollut kokea tuossa hetkessä siunauksen, jonka Hän hengessään vuodatti yllemme. Kyösti Lindeman ja Kyösti Florin, jotka vastasivat opetuksesta, olivat voitelun alla. Florin piti kolme raamattutuntia, joiden pohjalta käytiin iltapäivällä keskustelua. Väki osallistui hyvin tällaiseen vuorovaikutukseen. Lindeman julisti illan tilaisuuksissa ja haastoi kansaa koko evankeliumin voimalla. Kyösti Keväänranta innoitti kuoron laulamaan niin että kattoparrut narahtelivat (evankelistan lisä). Katusoihdut -ryhmä hoiteli osansa mallikkaasti. Markus Keväänranta haastoi väkeä olemaan valmiina Jeesuksen tuloon, MINÄ TULEN PIAN kaikui voimallinen sanoma. Uusi voitelu ylhäältä Sunnuntaina väkeä ei ollut enää paljoa paikalla. Useat, jotka olivat tulleet kauempaa, ajoivat yöllä kotiin, koska Alavuden kaikki hotellit olivat täynnä. Sunnuntai alkoi myös ylistyksellä ja rukouksella. Itsellä oli ilo palvella aamutilaisuudessa. Haastoin uskovia uskollisesti seuramaan Jeesusta Elian Ja Elisan esimerkin kautta (2 Kun. 2). Niin kuin kaikki tilaisuudet paranevat loppuaan kohti, niin myös nämä. Viimeisessä tilaisuudessa Kyösti Lindeman julisti voitelussa evankeliumin voimaa, saimme monet kokea uuden voitelun ylhäältä. Kiitos Jeesus, hallelujaa Romanikonferenssi ensi kesänä? Konferenssin puuhamiehinä käymme vielä palautekeskustelun ja vertaamme kokemuksiamme tapahtumasta tulevaisuutta ajatellen. Kaikesta kuitenkin kuuluu kunnia Jumalalle ja Hänen Pojalleen Kristukselle Jeesukselle. Hän siunasi juhlamme läsnäolollaan. Kiitos kaikille mukana olleille. Terho Lindemanille suuret kiitokset paikasta ja kaikesta järjestelyistä

12 VALFRID ÅKERLUND RAAMATUNOPETUS Suurherätys pelkkää unelmaako? Viime vuosikymmeninä evankelioimistyö on monissa seurakunnissa hiljalleen hiipunut. Nyt olisi aika suuntautua jälleen ulospäin. Herra anna herätys ja lähetä seurakuntiimme janoavaiset sielut Tämänkaltainen jalolta kuulostava rukous on tuttu kaikille. Hengellisestä herätyksestä puhuttaessa liikkuvat aina suuret tunteet. Siitä keskustellaan yleensä kaihoisasti ja haaveillen. Omaa paikkakuntaa ja koko maata koskettavan herätyksen puolesta rukoillaan, ja siitä profetoidaan. Herätystä tuleekin toivoa ja rukoilla. Tuntuu kuitenkin epäjohdonmukaiselta, jos ainoastaan rukoilemme asian puolesta ilman tarvittavia käytännön toimia sen toteutumiseksi. Esiin nouseekin kysymys: haluammeko todellisuudessa sittenkään tarpeeksi herätystä? Rukousta, mutta myös liikkeellelähtöä Sinnikäs rukous hengellisen herätyksen puolesta on kuin yritystä kääntää Jumalan suunnitelmat uusiksi ikään kuin emme ottaisi Raamattuun kirjoitettua lähetyskäskyä tosissamme. Tajuammeko oikeasti vastuumme aikamme ihmisistä? Lähetyskäskyn velvoite ei voi poistua harteiltamme edes hurskailla rukouksilla. Jeesus sanoi uskoville menkää. Se on Uuden liiton yleisen pappeuden haasteellinen ja samalla kiehtova tehtävä, joka uskottiin seurakunnalle. Lähetyskäsky käsittää kaiken julistustyön. Ilman evankeliumin julistusta ei ole myöskään herätystä. Jos emme julista, Herra voi laittaa olosuhteet julistamaan puolestamme. Se saattaa tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yhteiskunnallinen ahdinko ajaa kansan turvaamaan Jumalaan. Maalaisjärki sanoo sen kuitenkin olevan vasta Jumalan toissijainen suunnitelma. Ensisijainen keino herätyksen toteutumiseksi on evankeliointi, ja se on seurakunnan tehtävä. Voimme pyörittää rukousmyllyä rukouskokouksissamme vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, mutta jos emme ala toimia myös käytännössä asian eteen, on toiveemme herätyksestä valitettavasti utopistinen. Todellisuudessa herätys vaatii molempia: rukousta ja liikkeelle lähtemistä. Nykyinen tilanne näyttäytyy edessämme ristiriitaisena ja järjen vastaisena ennen kaikkea siksi, että kristityt julistaa miltei fanaattisesti haluavansa herätystä kuitenkaan tekemättä riittävästi konkreettista työtä asian eteen. Kuinka tämä on mahdollista? Miten fiksu, kouluja käynyt ja kaikessa yhteiskunnallisessa kehitystyössä mukana oleva väestönryhmä toimii näin tärkeässä asiassa epäjohdonmukaisesti. Olisivatko tähän syynä klassiset ongelmien aiheuttajat: raha ja vaivannäkö? Evankeliointi maksaa. Vierailevat puhujat, muusikot ja muut resurssit eivät ole ilmaisia. Myös pastoreiden työmäärä lisääntyy. Entä miksi pitäisi alkaa tehdä palkkansa eteen enemmän työtä, kun homma näyttää toimivan tällaisenaankin? Tarvitsemme evankeliointia On kohtalokasta jäädä uinumaan ruususen unta kuvitellen kaiken olevan kunnossa. Useimmat ovat yhtä mieltä siitä, että paikalleen jämähtäminen ja yhteiskunnallinen näkymättömyys pysäyttävät pikku hiljaa rattaat. Vaarana on, etteivät uudet sukupolvet löydä enää elävää Kristus-keskeistä hengellistä kulttuuria. Evankeliointia tarvitaan sen kaikissa muodoissa. Vaikka meillä on nykyisin käytettävissä kaikki median tarjoamat mahdollisuudet, koemme kotimaan evankelioinnissa silti jonkintasoista anemiaa. Monet kaipaavat tilaisuuksia, joihin voisivat tuoda ystäviään tutustumaan uskonasioihin ja seurakuntaelämään. Evankelioiva kokous toimisi usein myös uskovia virvoittavana ja uudistavana keitaana. Totuus on, ettei mikään korvaa perinteistä ihmiseltä ihmiselle -kontaktia, etenkään kun kyse on hengellisistä asioista. Tarvitsemme digitaaliaikakaudellakin vielä evankelistoja, todistajia, kesäisiä telttakokouksia, hengellisiä konsertteja sekä kaikkia mahdollisia tapahtumia, joilla voimme pitää selkeästi esillä pelastussanomaa. Hiipumisen vuosikymmenet Evankelioinnin luonne on yleisesti ottaen muuttunut viime vuosikymmeninä. Vielä 1980-luvulla julistus ja todistaminen olivat osa jokaisen seurakuntalaisen tärkeää ja normaalia toimintaa. Julistustyötä ei jätetty pelkästään palkattujen pastoreiden varaan, vaan se koettiin yhteiseksi tehtäväksi luvulla elettiin keskellä ilosanoman julistamisen renesanssia. Silloin jaettiin traktaatteja sekä järjestettiin teetupailtoja. Todistajat lauloivat toreilla, ravintoloissa ja sairaaloissa. Lisäksi seurakunnissa pidettiin säännöllisesti sunnuntaiiltaisin herätyskokouksia, joihin kutsuttiin uskosta osattomia. Tultaessa 1990-luvulle kaikki tällainen toiminta hiipui miltei olemattomiin. Vanhojen toimintamallien tilalle on kyllä tullut uusia ja kiitettäviäkin työmuotoja kuten Kids Action Night, Alfa ja monet muut vastaavat toiminnat. Siitä huolimatta tuntuu, että evankeliointiin tarvitaan jotain muutakin. Miten voisimme toimia? Raamattu kiteyttää uskoontulon prosessin lauseeseen: Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana (Room. 10:17). Toisin sanoen: kun julistus koskettaa ihmisen sydäntä, hänessä syntyy kiinnostus, toivo paremmasta elämästä ja näkymä Jumalan mahdollisuuksista. Jos siis julistus on näin keskeisessä asemassa toimivassa evankeliointistrategiassa, meidän tulisi miettiä, miten voisimme julistaa tavoittaaksemme tämän päivän suomalaiset. Lienee selvää, etteivät seurakunnissamme pidettävät kokoukset riitä vastaamaan tähän tarpeeseen etenkin kun monissa seurakunnissa ei nykyisin järjestetä juuri muita tilaisuuksia kuin uskoville suunnatut jumalanpalvelukset ja arkiillan rukouskokoukset. Kuvittelemmeko maailman ihmisen tulevan kovin helposti kaljanhuuruisen viikonlopun jälkeen kuuntelemaan sunnuntaiaamun saarnaa? Jos näihin seurakunnan kokouksiin joku ulkopuolinen hakeutuu, hänen täytyy olla jo valmiiksi aidossa herätyksessä. Käytännössä meillä ei ole sellaista kokoustyyppiä, johon voisi pyytää seurakuntaan kuulumattomia ihmisiä. Siksi olisikin tarpeellista, että seurakunnan vakiokokousten lisäksi järjestettäisiin yksi viikoittainen tai edes kerran kuukaudessa pidettävä ulospäin suunnattu tilaisuus. Se tarjoaisi samalla riviseurakuntalaisille mahdollisuuden osallistua evankeliumin julistustyöhön. Evankeliumi ihmisten keskelle Miksi emme suuntautuisi uudelleen ulospäin ja loisi toimintasuunnitelmia, joilla voimme tehdä mullistavan evankeliumin sanoman tunnetuksi omilla paikkakunnillamme? Uuden elämän mahdollisuus Kristuksessa kiinnostaa kyllä kaikkia aikamme ihmisiä. Heidän tulee vain saada nähdä ensin sen muuttava voima meissä. Olemme jo liian kauan puhuneet herätyksestä teoreettisella tasolla. Nyt olisi aika seurakuntina ja herätysliikkeinä siirtyä käytännön tasolle näiden suunnitelmien kehittelyssä. Avainasemassa tällaisten toimintamallien käyttöönotossa ovat tietenkin seurakuntien johtajat, vanhimmistot ja pastorit. Kun he alkavat puhua ja organisoida evankelioinnin käytännön toimintoja, se laittaa seurakunnan rattaat pyörimään. Evankeliumin voittokulku paikkakunnalta toiselle voi käynnistää todellisen vyörymisefektin. Toimintamallit markkinoivat itse itseään, kun nähdään, mitä naapuripaikkakunnilla tapahtuu. Muusikkona tiedän, että yksi toimiva lähestymistapa on musiikki. Sopivin väliajoin järjestettävä hengellisen musiikin ilta jossain muualla kuin seurakunnan omissa tiloissa vetäisi varmasti yleisöä, etenkin kun se markkinoitaisiin ilmaisena perhetapahtumana. Siten kynnys hengelliseen tilaisuuteen olisi mahdollisimman matala, ja sinne olisi helppoa kutsua myös ulkopuolisia. Tällaisten yleisötapahtumien sanoma olisi pitkälti musiikkiohjelman sisällössä ilman perinteistä saarnaa. Evankeliumi ilmene kyllä laulujen sanoissa ja juontajan kommenteissa. Tällaisten tilaisuuksien kautta kuulijoissa syntyisi kiinnostus ja halu tutustua lähemmin seurakuntaan ja myös itse evankeliumiin. Muitakin lähestymistapoja varmasti löytyy, rakkaushan on kekseliäs. Joillakin paikkakunnilla uskovat ovat oivaltaneet luontevaksi tavaksi lähestyä ihmisiä järjestämällä esimerkiksi työttömien ruokailutapahtumia. Tärkeintä on se, että jos kuulijat eivät ymmärrä tulla seurakunnan keskelle, menemme itse sinne, missä he ovat, ja tuomme evankeliumin mukanamme. Silloin suurherätyskään ei jää enää pelkäksi unelmaksi. Kirjoittaja on toiminut muusikkoevankelistan tehtävissä vuodesta

13 Teksti ja piirros: Mikael Mäkinen Leijonien luolassa TODISTUS RAUHA ZITRON Tietääkö joku missä päin Raamattua mainittaisiin leijonat? Aivan oikein, ainakin Danielin kirjassa! Muistatte varmaan, miten valtaherrat kadehtivat Danielia ja yrittivät saada hänen paikkansa. He eivät löytäneet Danielista mitään vikaa, mutta he huomasivat että Daniel rukoilee joka päivä. Sitten valtaherrat houkuttelivat kuninkaan antamaan määräyksen, jonka mukaan 30 päivän aikana ei saisi rukoilla muita jumalia, vaan ainoastaan kuningasta ja määräyksen rikkoja heitettäisiin leijonien luolaan. Kun Daniel määräyksestä huolimatta rukoili edelleen Israelin Jumalaa, juoksivat valtaherrat heti kantelemaan kuninkaalle. Kuningasta harmitti, sillä hän piti kovasti Danielista, mutta hän ei voinut kumota lakia. Sen takia Daniel heitettiin luolaan joka oli täynnä villejä ja nälkäisiä leijonia! Tämäkö oli Danielin loppu? Kuningas ei saanut unta koko yönä, eikä voinut syödä mitään, niin huolissaan hän oli ystävästään. Kun aamu sarasti, hän juoksi luolalle ja huusi: Daniel? Daniel, oletko sinä kunnossa? Pienen hiljaisuuden jälkeen luolasta kuului makea haukotus ja Danielin ääni: Huomenta! Kunnossa ollaan! Jumala lähetti enkelinsä sulkemaan leijonien suut! Silloin kuningas ilahtui suuresti ja käski ottaa Danielin pois luolasta ja kaikki saivat huomata, että Israelin Jumala oli elävä Jumala! 24 25

14 Teksti: Timo Hakkarainen Valokuvat: Rainer Lindeman ja Veikko Hekkala Bulgarialaisen romaniseurakunnan pastori Jordan Anatasov (vas.) keskustelee työn haasteista venäläisen Ljova Kurtijan kanssa. TUETTU ULKOMINISTERIÖN KEHITYSYHTEISTYÖVAROIN Kansainvälinen romanikonsultaatio Ukrainassa saavuttamaan Euroopan romaneja Teksti: Timo Hakkarainen Valokuvat: Rainer Lindeman Romanien syrjintä nostaa taas päätään Keski-Euroopassa. Slovakiassa on joidenkin romaniasutusten ympärille rakennettu korkeita muureja, Unkarissa heitä on karkotettu kotiseuduiltansa ja jopa kirkot ovat Itä-Euroopassa suhtautuneet romaneihin vieroksuvasti. 26 Seminaarikielenä käytettiin englantia, mikä tulkattiin venäjän-, bulgarian-, unkarin- ja suomenkielelle. Kuvassa ukrainalainen Tanja Latcko tulkkaa puhetta unkarinkielelle. Karpatian oma Elämä ja Valo -ryhmä johdatti osallistujat Jumalan ylistykseen. ri seurakuntien ja lähetysjärjestöjen edustajia kokoontui Ukrainan Uzhgorodiin suunnittelemaan yhteisiä panostuksia romaniväestön auttamiseksi. Yksimielisyys vallitsi siitä, että kristityt voivat yhdessä vaikuttaa romanikansan kohtaloon ja tulevaisuuteen! Toissa vuonna järjestetyn Tukholman maailman helluntaikonferenssin yhteydessä järjestettiin romanityötä käsittelevä kanava, jossa päätettiin järjestää romanityön yhteinen konsultaatio. Näin haluttiin nostaa esille epäkohtia, jotka hidastavat sekä poliittisia, että seurakunnallisia päätöksiä romaniväestön auttamiseksi. Kun ruotsalainen lähetysjärjestö Ljus i Öster ja tri Arto Hämäläisen johtama PEM (Pentecostal European Mission) päätti lähteä tukemaan yritystä, suunnitelmat toteutettiin ja ensimmäinen entisten IVY-maiden, Itä-Euroopan ja Pohjoismaidenvälinen romanikonsultaatio voitiin järjestää. Päivien anti hedelmällistä Valko-Venäjän Elämä ja Valo -järjestön johtaja ja saarnaaja Jurij Juzeptshuk oli hyvin kiitollinen Ukrainan konsultaatiosta. Tämä konsultaatio on ollut historiallinen ja ilmeisesti myös ensimmäinen, johon romaanityön tärkeimpiä vaikuttajia on kokoontunut suurimmista IVY-maista, Itä-Euroopasta ja Pohjoismaista. Näin idän ja lännen edustajina olemme voineet muodostaa yhteistä rintamaa vihollisen voimia vastaan auttaaksemme vähimpiä veljiämme. Konsultaatioon osallistui edustajia useasta maasta ja heitä oli yhteensä noin 30 henkilöä. Idän ja lännen yhteistyön lisäksi, arvostamme myös mahdollisuutta saada tavata uskonys- 27

15 Jäljellä on vielä monia esteitä, ennen kuin romanit ja pääväestön ihmiset voivat elää rauhassa keskenään. Osalla on jopa ajatus, että romani ei voi tulla uskoon. Yhdessä voimme olla voittamassa ennakkoluuloja ja johdattamassa tätä vieroksuttua kansaa Jumalalle, vakuuttaa Ljus i Öster järjestön johtaja Hans Lindstrand (oik.) Tulkkina seminaarissa toimi Boris Martynov. Osa seminaarin osallistujista yhteispotretissa. täviämme Ukrainasta, Venäjältä, Unkarista, Bulgariasta ja muista Itä-Euroopan maista. Olemme saaneet ideoita ja rohkaisua monilta heimoveljiltämme, jotka painiskelevat samantyyppisten ongelmien kanssa kuin mitä meillä on Valko- Venäjällä, päättää Juzeptshuk. Eri toimintamalleja Romanikristittyjen asema seurakunnissa vaihtelee varsin paljon maasta riippuen. Pohjoismaissa romaniväestö on useimmiten integroitunut suomenkielisiin seurakuntiin, joissa romanikieliset tilaisuudet ovat hyvin harvinaisia. Itä-Euroopan maissa romaniseurakunnat ovat kuitenkin itsenäisiä ja kanssakäyminen valtaväestön kanssa paljon harvinaisempaa kuin esimerkiksi Suomessa tai Ruotsissa. Suomen Elämä ja Valo -järjestön johtaja Rainer Lindeman ja Tukholman suomalaisen Filadelfiaseurakunnan saarnaaja Timo Hakkarainen kertoivat konsultaatiossa varsin paljon ns. integroidusta seurakuntamallista, jossa romaniväestö yhdessä valtaväestön kanssa johtaa monikansallista seurakuntaa. Seurakuntamme noin 500:stä jäsenestä noin 100 on romania, jotka eivät osallistu pelkästään seurakunnan musiikkitoimintaan, vaan myös johtajistoon. 14 hallituksen jäsenestä kolme on romaneja ja heillä on päävastuu yhden seurakuntamme tilaisuuden järjestämisestä viikoittain, kertoo saarnaaja Hakkarainen. Konsultaation tuloksia Konsultaation yhteydessä suunniteltiin monia yhteisiä projekteja romaniväestön auttamiseksi. Erityisiä raamattukouluja tullaan järjestämään romaniväestölle, sekä koulutusmahdollisuuksia vähemmistö- ja lähetystyöhön aikoville. Myös monia businessprojekteja suunniteltiin romaniväestön työttömyystilanteen helpottamiseksi, sekä lapsi- ja nuorisotyötä tukevia satsauksia, joissa myös lukutaidottomuuteen tullaan kiinnittämään erityistä huomiota. Prahassa järjestettävään marraskuun PEM:n lähetyskonferenssiin lähetetään vetoomus romanien tarpeiden puolesta, niin että Euroopan helluntaiseurakunnat voisivat huomioida vähemmistöjen ja evankelioimattomien kansojen tilanteen ja panostaa lähetystyössä enemmän romanien tarpeisiin, kertoo Ljus i Öster järjestön Rauli Lehtonen. Itä-, Länsi- ja Keski-Euroopan romanityöntekijöiden yhteistyötä tullaan tulevaisuudessa lisäämään järjestämällä yhteisiä konferensseja ja neuvotteluja. Konsultaatio päätti lähettää yhteisen kansainvälisen delegaation Moskovaan, jossa on tarkoitus neuvotella helluntaiunionin johdon kanssa romanivähemmistöön kohdistuvan lähetystyön tärkeydestä. Delegaatioon valittiin mukaan muun muassa Rainer Lindeman, Veikko Hekkala ja Rauli Lehtonen. Seuraava romanityön konsultaatio suunniteltiin järjestettäväksi Suomessa syyskuussa 2013, jolloin Elämä ja Valo -yhdistys toimii järjestäjänä yhdessä Ljus i Öster -järjestön kanssa. Veikko Hekkala on julistanut evankeliumia Itä- Euroopan romanien parissa jo vuosien ajan. Tällä hetkellä Veikko ja Tuula asuvat Ukrainan Karpaateilla, Uzhgorodin kaupungissa. Elämä ja Valo klassikko vol 1 Alida ja Rainer - Ystävälleni Elämä ja Valo klassikko vol 2 Henry Nyman - Nuoruuden aika Elämä ja Valo klassikko vol 3 Freidiba Boodos - Shalom Elämä ja Valo klassikko vol 4 Timi Keiski - Samalla viivalla Elämä ja Valo klassikko vol 5 Marko Enroth - Voiko rakkautta suurempaa Leukku Stenroos - Valkea kyyhky Allan Roth - Taivas avoinna Leif Lindeman - Täältä ikuisuuteen Leukku Stenroos - Sydän tuntee 5,- 5,- 5,- 5,- 5,- 8,- 10,- 10,- 8,

16 Julistettua ja laulettua evankeliumia kuunneltiin tarkkaavaisina. Teksti: Tino Grönfors Valokuvat: Tino Grönfors ja Aare Lukman Latviaan järjestettiin romaniaktio Taivaallisen näyn innoittamana järjestettiin Latviassa historiallisen suuri aktio. Valgan ja Valmieran kaupunkien alueella romanityötä tekevä tiimi sai sydämelleen järjestää suuren aktiotapahtuman työalueelleen. Latvian aktiomatkalle valmistauduttiin erityisellä koulutustapahtumalla, mikä järjestettiin Toivakassa. Noin 30 ihmistä eri puolilta Suomea innostui lähtemään mukaan, näkemään ja kokemaan lähetystyötä Latviassa. Matkaan lähti hyvin kirjava joukko ihmisiä, joilla kaikilla oli kuitenkin yhteinen näky: viedä evankeliumin ilosanomaa Latvian romaneille. Aktion järjestäjinä toimi ns. Valgan-tiimi yhteistyössä eri seurakuntien sekä Elämä ja Valo ry:n kanssa. Etukäteen monelle heräsi hyvin aiheellinen kysymys: kuinka noin suurella joukolla voi aktio onnistua? Koska innokkaita riitti, päätimme ottaa kaikki halukkaat mukaan, jotta myös uudet ihmiset voisivat kokea ja innostua lähetystyön haasteista. Käytännön syistä jaoimme aktion kolmeen pienempään ryhmään, joilla jokaisella oli omat ryhmänjohtajat. Ryhmät toimivat itsenäisesti päivittäin vaihtuvilla tehtäväalueilla. Päivät alkoivat aamupalan jälkeen rukoushetkellä sekä päivän palaverilla. Näiden jälkeen ryhmät lähtivät liikenteeseen. Yksi ryhmistä teki katutyötä, kokouskutsuja jakaen ja tavoittaen kaduilla paikallisia romaneja sekä myös valtaväestöä keskustellen. Toinen ryhmä kiersi romanikoteja kotilähetystyötä tehden, kolmannen ryhmän jäädessä vastaamaan ruokahuollosta sekä illan kokouksen suunnittelusta. Näin ryhmät toimivat ja vaihtoivat aina seuraavaksi päiväksi vastuualueita. Kiitos Jumalan sekä hyvien ryhmänjohtajien, aktio pyöri ja toimi mahtavasti näinkin suurella ihmismäärällä. Aktiolaiset yhteiskuvassa aloitusinfon jälkeen. Tästä kaikki alkoi. Aktion aikana koettiin Jumalan johdatusta Itse aktion aikana koettiin vahvaa Pyhän Hengen läsnäoloa sekä nähtiin konkreettisesti, kuinka evankeliumissa on vielä tänäänkin Jumalan muuttava voima. Matkan aikana saimme uusia kontakteja useisiin kymmeniin Latvian romaneihin. Saimme myös rukoilla useiden ihmisten puolesta ja siunata noin 10 henkilöä uskontielle. Valmieran kaupungissa saimme sovittua telttapaikaksi kaupungin keskustassa sijaitsevan romanikodin pihamaan. Koti, jonka pihassa saimme 30 31

17 TIESITKÖ ETTÄ... Myös naiset osallistuivat vahvasti katuevankeliointiin. kokouksia pitää, kuului eräälle Latvian vaikutusvaltaisimmalle romanisuvulle. Olimme iloisia siitä vieraanvaraisuudesta, jolla meidät otettiin heidän kodissaan vastaan. Talon isännän Seidon, veljeä Tachiria kutsutaankin Latviassa romanien presidentiksi. Hän vaikuttaa vahvasti mm. politiikassa, ajaen romanien asioita. Sydämemme rukous olikin, että voisimme tavoittaa juuri tuon perhekunnan jäseniä sanomallamme. Valtava kiitosaihe olikin, kun juhlien viimeisenä päivänä, viimeisessä tilaisuudessa juuri tuo talon isäntä, Seido astui esiin ja halusi antaa elämänsä Jeesukselle. Saakoon tuo perhekunta jäädä erikoisesti rukouksiinne. Kyösti Lindeman ja Tino Grönfors (oik.) kertovat kuulijoille ilosanomaa Jeesuksesta. Tulkkina Aare Lukman (vas.) Latvian työtoverimme Roma kuvassa vasemmalla. Yhteistyössä on voimaa Aktiomatkojen vahvuus onkin pitkälti juuri yhteistyön voimassa. Aktioryhmäämme kuului mm. laulajia, puhujia, todistajia, eri kieltentaitajia ja esirukoilijoita. Paljon erilaisia ihmisiä lahjoineen, jotka halusivat sydämestään palvella Jumalaa ja kanssaihmisiä. Koimmekin, että meillä oli eri tilanteisiin aina juuri sopivat ihmiset palvelemaan ja kaikki saivat antaa omat talenttinsa käyttöön. Näimme, kuinka Jumala oli valinnut, varustanut ja lähettänyt juuri nämä ihmiset matkaan. Kokouksissa saarnavastuut jakoivat pääasiassa Juhani Valentin, Lahdesta sekä Kyösti Lindeman, Helsingistä. Musiikista vastasi Aktiokuoro sekä Elämän Sävel- lauluryhmä Savosta. Aktiossa mukana meillä oli tulkkeina Aare Lukman, Tallinasta sekä Subarna ja Ilona, paikallisia romaninaisia. Tulkkien panos ja osaaminen olikin erittäin vahvaa. Subarna ja Ilona ovat olleet hengellisessä romanityössä mukana jo vuosien ajan ja heidän panoksensa varsinkin kotilähetystyössä oli erittäin merkittävä. Aare puolestaan vastasi tulkkaamisesta katulähetystyössä sekä kokouksissa. Ilman näitä ihmisiä ei aktiomme olisi koskaan onnistunut. Haaste kaikille Lopuksi haluan haastaa sinua olemaan mukana Baltia-maiden romanityössä. Aktion jälkeisessä palaverissa Valmieran helluntaiseurakunnan työntekijöiden kanssa, yksi asia jäi sydämeeni voimakkaasti elämään. Seurakunnan pastori Andrej kertoi romanien heikosta asemasta latvialaisessa yhteiskunnassa ja sanoi, että heidän sydämensä vaatii auttamaan näitä ihmisiä, koska kukaan muu ei heitä auta. Hän koki itsensä ja seurakuntansa velvollisuudeksi avata ovet romaneille ja tehdä heidän parissaan työtä, jotta heidän elämäntilanteidensa keskelle voisi loistaa Kristuksen valo. Näin Jumalan rakkaus vaatii. Siksi haastankin meitä jokaista muistamaan näitä romaneita rukouksin. Kaikki emme voi lähteä tekemään lähetystyötä, mutta aina voimme rukouksin kantaa yhteistä työtämme. On meidän Suomen romanien aika kantaa kortemme kekoon kansamme puolesta. Ukrainan lähettimme, Veikko Hekkala, oli mukana innostamassa aktioon lähteviä. Aktion aikana saatin rukoilla monien puolesta. Kuvassa kotilähetysryhmä rukoilee talon emännän puolesta. Aktion aloitusinfoa kuunneltiin keskittyneesti. MINNE MENNÄ? Norjassa myytiin huikea määrä Raamattuja Yhteys- ja kehittämispäivä Nokia (Välimäenkatu 8) Tapahtuma alkaa klo ruokailulla ja päättyy klo kahvitukseen. Keskustelua, ideointia, palautetta. Tevetuloa mukaan vaikuttamaan! Elämää ja Valo -tapahtuma Porvoo (Adlercreutzinkatu 31) klo Jumalanpalvelus klo Lounas (5 ) Tuotto Bosnian romanilasten koulunkäynnin tukemiseen klo Musikki ja todistuskokous Mukana: Kyösti Lindeman, Maunord Hagert Musikki: Ristin Sanoma (Lahti) Elämää ja Valo -tapahtuma Nurmijärvi (Sepäntie 3) klo Jumalanpalvelus klo Lounas (5 ) Tuotto romanilähetystyöhön klo Todistus- ja musikkitilaisuus Mukana: Mertsi Roth, Henry Nyman Musikki: Lauluryhmä Norjan Raamattu yhdistyksen (NBS) julkaisema uusi raamatunkäännös on saavuttanut yllättävän suosion. Kahdentoista vuoden ajan työstettyä ja viime lokakuussa julkaistua painosta myytiin ennätykselliset kappaletta vuoden loppuun mennessä. Yhdistyksessä oli varauduttu noin painoksella, mutta pian selvisi, että Raamattuja tarvitaan paljon lisää. On ilmeistä, että Raamattuja eivät ole ostaneet vain aktiivikristityt, niin suuresta määrästä on kyse. Pidän tätä todella yllättävänä, Stine Smemo Strachan NBS:tä kommentoi The Guardian-lehdessä. Raamattujen myyntimenestys tuli yhdistykselle totaalisena yllätyksenä. Strachan uskoo, että Oslon viime kesäinen verilöyly on vaikuttanut laajalti norjalaisten ajatteluun. Pääasiallisena syynä raamattujen huikealle myynnille hän ei sitä kuitenkaan pidä. Strachan pitää myyntipiikkiä suorastaan kulttuurisen tapauksena. Lähde: Uusi tie Virallisten tietojen mukaan noin 83 prosenttia norjalaisista kuuluu kirkkoon, mutta vain 10 prosenttia osallistuu kirkon tilaisuuksiin useammin kuin kerran kuukaudessa Elämää ja Valo -tilaisuus Merikarvia (Puusepäntie 4) klo Jumalanpalvelus Mukana: Rainer Lindeman Vapaaehtoistyöntekijöiden virkistysja koulutuspäivät (Isohiekantie 201, Keuruu) Tervetuloa romanityön ystävät virkistäytymään ja rakentumaan Isohiekan leirikeskukseen Keuruulle. Osallistumismaksu 30 /hlö. Sitova ilmoittautuminen mennessä , info@elamajavalo.fi, Valoa Elämään -tapahtuma Harjavalta (Hiirikatu 18) klo Lounas (5 ) klo Elämä ja Valo -juhla klo Kahvi klo Raamattutunti klo Välipala klo Kaiken kansan Missio Iltalamppu -tilaisuus Mukana: Pertti Mäkiranta, Rainer Lindeman, Taisto Laakso Musikki: Pyhät Sotilaat -kuoro (Rauma) 32 33

18 Siunatu varmuus säv./san. Phoebe Knapp, Fanny Crosby suom. tuntematon käännös romanikielelle Viljo Koivisto ELÄMÄ JA VALO -JULKAISUJA TUKEE HUONEKALUTEHDAS Loȟiba dauva: Jeesus hin maan. Dik, saavo nooda kaan mange hin. Deulesko kentos daari me kaan. Ratteha khonde hin grehhenna. Dai hin mo džiili ta tšiviba: paarkavaa Deevel alti me laa. Dai hin mo džiili ta tšiviba: paarkavaa Deevel alti me laa. Bi Les me aaȟȟaa Deeveles kaan, loȟiba baro Lesta me laa. Bihibonkiere bihina tuut, kamliba baro ventina tuut. Inn-Finn Oy Myllymäentie 11, Ähtäri Tel Fax Kotisivu: Sähköposti: Bi Les me aaȟȟaa mo Deeveles, Lessa me alti laa loȟavaa. Daari me alti Les ventavaa, ferjimen Lesko nooda me laa. Kamliba baro vi hin mo praal, onnos me liiom himlahinin. Jank hiin mo tšib ta mo džiinesbene, jakkes Jou jekkar pherjandas maan. Siunattu varmuus: Jeesus on mun. Oi, mikä riemu on pelastetun. Jumalan lapsi, perillinen. Verellä pesty, oon Jeesuksen. Tämä on laulu sydämeni: ylistän Herraa ainaisesti! Tämä on laulu sydämeni: ylistän Herraa ainaisesti. Nyt oma Herran olla mä saan, sieluni kiitosta on tulvillaan. Enkelit ensin julisti sen, sanoman rauhan, rakkauden. Seurassa kuljen nyt Jeesuksen, Hänessä onnen sain taivaallisen. Riemuiten ootan tuloansa, kätketty olen armossansa. Ilmestymisaikataulu 2012 NUMERO ILMESTYY AINEISTO HELMIKUU TOUKOKUU SYYSKUU MARRASKUU ILMOITUSKOOT JA HINNAT: 1,00 /pmm Seurakuntien tapahtumailmoitukset veloituksetta! Palstaleveydet: 1 palsta 56 mm 2 palstaa 116 mm 3 palstaa 176 mm Kannatusruutu: Yritykset/seurakunnat 45,00 (56 mm x 50 mm) Tinkimättömästi evankeliumin asialla jo vuodesta 1964 Kaikki ilmoitukset nelivärisiä. Elämä ja Valo -lehti ei ole alv-velvollinen. Aineisto: PDF- tai EPS-muodossa. Värit prosessiväreinä (CMYK). Kuvien minimireloluutio 300 dpi. Aineiston toimitus: info@elamajavalo.fi Ryhtymällä lukijaksi tuet romanilähetystyötä Suomessa ja ulkomailla

19 AAMURUSKO Vain taivas tietää Aamurusko-ryhmän toinen äänite soi lauluja Jumalasta ja Jumalalle. Äänitteen tuotolla tuettu Helsingin lastensairaalan toimintaa. Hinta 10,00 KATUSOIHDUT Tulessa puhdistettu kulta Katusoihdut -ryhmän kauan odotettu uutuusäänite. Reipasta, iloista ja nuorta energiaa sisältävä äänite johdattaa kuulijan Raamatun perimmäisten kysymysten äärelle. Hinta 12,00 RICHARD RUUTH Rakkaus ristillä Richard Ruuthin ensimmäinen sooloäänite. Richard tunnetaan mm. romanikuoron johtajana. Äänite sisältää Allan Mäntyniemen uusimpia lauluja. Hinta 14,00 Leikkaa tästä Leikkaa tästä Leikkaa tästä