PYÖRÄMATKAILU AVARTAA PYÖRÄILYKASVATUSTA PÄIVÄKODISSA PYÖRÄILYINNOSTUSTA VARSINAIS-SUOMESSA. Poljin 4/2014

Transkriptio

1 PYÖRÄMATKAILU AVARTAA PYÖRÄILYKASVATUSTA PÄIVÄKODISSA PYÖRÄILYINNOSTUSTA VARSINAIS-SUOMESSA 1

2 pääkirjoitus Sähköä ilmassa Miten saada vannoutuneet autoilijat hyppäämään ratin takaa pyörän satulaan? Tähän kysymykseen ovat pyöräilyn, viisaan liikkumisen, liikunnan tai kansanterveyden edistäjät yleensä etsineet vastausta kuumeisesti jo pitkään. Nyt näyttää ilahduttavasti siltä, että ainakin yksi menestysresepti on löytynyt. Sähköavusteisten polkupyörien nousu Euroopassa on vahvistunut vuosi vuodelta ja niitä myytiin viime vuonna noin miljoona kappaletta. Yksistään Hollannissa on jo liikenteessä yli miljoona sähköpyörää, sähköautoja sen sijaan vain kappaletta. Samaan aikaan sähköavusteisten voittokulun kanssa ovat useat Euroopan maat alkaneet tosissaan investoimaan pyöräilyn pikateihin eli laadultaan huipputasoisiin, pidempiin ja sujuviin pyöräväyliin, jotka yhdistävät asuinalueita kaupunkeihin ja tärkeimpiin työpaikkakeskittymiin. Tämän kehityksen kärjessä polkevat jälleen kerran suuret pyöräilymaat Hollanti ja Tanska, mutta vahvasti mukaan ovat ehtineet myös Saksa, Belgia, Englanti ja Ruotsi. Nämä kaksi uudehkoa ilmiötä ovat nyt löytäneet toisensa. Sähköavusteisten käytön edistämisen ja pyöräilyn pikateiden rakentamisen yhdessä on havaittu olevan harvinaisen tehokas tapa ylittää monia pyöräilyssä koettuja esteitä. Täydellinen pari, kuvaavat monet asiantuntijat tätä yhdistelmää. Erityisen tehokkaasti pikateiden ja sähkön yhdistelmä viettelee työmatkansa autolla kulkemaan tottuneita. Hollannissa tehdyn tutkimuksen mukaan keskimääräinen sähköavusteisella poljetun työmatkan pituus on ex-autoilijoilla 14 kilometriä, kun se tavallisella polkupyörällä on vain neljä kilometriä ja kaikilla sähköpyöräilijöillä 10 kilometriä. Näyttää siis vahvasti siltä, ex-autoilijat ovat kaikkein innokkaimpia pyöräilijöitä. Terveysvaikutusten kannalta on merkittävää, että pidemmän matkan lisäksi sähköavusteista polkupyörää myös käytetään ahkerammin kuin tavallista. Kaikki tähän mennessä tehdyt tutkimukset osoittavatkin, että liikunnan terveyshyödyt sähköavusteisilla nousevat yhtä korkeiksi kuin tavallisessa pyöräilyssä ja jossain tapauksissa jopa paremmiksi. Myös mielikuva pikateistä hurjaa vauhtia polkevien nuorehkojen miesten temmellyskenttänä on osoittautunut täysin vääräksi. Eniten sujuva ja hyvä pyöräilyväylä hyödyttää kokemusten mukaan nimenomaan hitaita pyöräilijöitä, koska pakollisten pysähdysten ja kiihdytysten määrä on minimoitu. Nimi non-stop cycling routes kuvaakin hyvin perimmäistä ideaa. Suomessa näitä pyöräilyn superväyliä on suunnitteilla ainakin Helsingin, Tampereen, Jyväskylän ja Lahden seuduille. Nyt on tärkeää pitää kiinni siitä, että tarpeellinen laatutaso saavutetaan. Matti Hirvonen päätoimittaja Pyöräilykuntien verkosto ry:n ja Suomi Pyöräilee -hankkeen kahdeksan numeroa vuodessa ilmestyvä uutislehti. Kannessa päiväkoti Peikonpesän pyöräilypäivä Kuva: Sanna Ojajärvi. Seitsemästoista vuosikerta. ISSN Päätoimittaja Matti Hirvonen matti.hirvonen@poljin.fi Toimituskunta: Markku Lahtinen (Kangasalan kunta) Antero Naskila (Suomi Pyöräilee) Petri Sipilä (Helsingin Polkupyöräilijät) Painos: 1000 kpl Painopaikka: Trio-Offset, Helsinki Toimituksen osoite ja osoitteenmuutokset: info@poljin.fi Pyöräilykuntien verkosto ry Toinen linja Helsinki Yhteistyössä: Liikennevirasto Opetus- ja kulttuuriministeriö Suomen Kuntaliitto Poljin 5/2014 ilmestyy lokakuussa viikolla 44. Lehteen tarkoitetun aineiston on oltava toimituksessa mennessä. 2

3 Pyöräily ja terveys voittamaton yhdistelmä Arvostettu British Medical Journal -tiedelehti julkaisi vastikään tutkimuksen, joka vahvistaa entisestään näyttöä pyöräilyn terveysvaikutuksista. Saman ovat toki monet työmatkapyöräilijät tienneet jo pitkään: pyörällä töihin kulkeminen kohottaa kuntoa merkittävästi. Erittäin laajan ja kansallisesti edustavan aineiston perusteella on nyt osoitettu, että työmatkapyöräilyllä on suora yhteys oleellisesti alhaisempaan painoindeksiin ja kehon rasvaprosenttiin, kun verrataan passiivisiin kulkutapoihin kuten autoon tai moottoripyörään. Myös joukkoliikenteen käyttö näyttää vaikuttavan yleiskuntoon myönteisemmin kuin yksityisautoilu, johtuen kävelystä pysäkeille ja asemille. Tämä julkaisu on viimeisin niistä lukuisista tutkimuksista, jotka ovat todistaneet aktiivisilla kulkutavoilla olevan myönteisistä terveysvaikutuksia yleisesti ja pyöräilyllä erityisesti. Mutta kuinka mitata ja arvioida näitä terveysvaikutuksia rahassa? Juuri tätä tarkoitusta varten Maailman terveysjärjestö WHO kehitti HEAT (Health Economic Assessment Tool) -työkalun pyöräilyä ja kävelyä varten. HEAT-työkalua on rakennettu WHO:ssa kansainvälisen huippututkijoiden ryhmän kanssa jo noin kymmenen vuotta, Suomesta mukana on ollut UKK-instituutti. Työkalu julkaistiin ensimmäisen ker- ran 2011 ja uusi päivitetty versio tämän vuoden syyskuun alussa. Päivitettyjä ominaisuuksia ovat ainakin: suhteelliset riskitekijät kävelyssä ja pyöräilyssä ihmishengen tilastollinen arvo keskiarvot ja maakohtaiset arvot (OECD:n mukaan) yksityiskohtaisemmat kuolleisuusluvut Euroopan maista usein kysytyt kysymykset -osio Muutamat Suomen kunnat ovat olleet HEAT-työkalun käytön eturintamassa, sillä tähän mennessä pyöräilyn tai kävelyn terveyshyödyt on laskettu euroiksi ainakin Espoossa, Helsingissä, Hyvinkäällä, Joensuussa, Kangasalla, Kokkolassa, Kuopiossa, Porvoossa, Tampereella ja Ylöjärvellä. Koko Suomen pyöräilyn arvoksi nykyisillä pyöräilymäärillä laskettiin HEAT-työkalulla 1,072 miljardia euroa vuodessa ja esimerkiksi Porvoon pyöräilyn (kulkutapaosuus 10 %) 8,8 miljoonaa euroa vuodessa. Lisäksi kunnat ovat laskeneet tavoitteena olevan pyöräilyn lisäämisen arvon, joka sekin on miljoonaluokkaa asukasluvusta riippuen. HEAT-työkalu: Teksti: Matti Hirvonen Lähteet: ECF:n uutiskirje , British Medical Journal artikkeli: Kävelyn ja pyöräilyn terveysvaikutusten taloudellinen arviointi Menetelmät ja käyttäjän opas 2013, Kävelyn ja pyöräilyn terveyshyötyjen taloudellinen arviointi Porvoossa vuosille Sisällysluettelo: Lyhyesti...4 Valonia innostaa pyöräilyyn Varsinais-Suomessa...6 Pyörämatkailu avartaa...8 Pyöräilykasvatusta päiväkoti Peikonpesässä...12 Huvi ja hyöty kohtasivat Jopon matkassa

4 Lyhyesti Laatikkopyörän kyyti kelpasi lapsille Opetushallituksen liikenneturvallisuusviikkoa vietettiin kymmenettä kertaa Tänä vuonna viikon teemana oli Liikenne koskettaa kaikkia. Viikon suojelijana toimiva poliisiylijohtaja Mikko Paatero avasi viikon Helsingissä Kaisaniemen koulun kentällä 8.9 pidetyssä tilaisuudessa. Yleisölle avoimessa tilaisuudessa oli paikalla muun muassa poliisiautolla saapuva poliisisoittokunta Nallekopla sekä ratsu-, koira- ja moottoripyöräpoliisi. Pyöräilykuntien verkosto kyyditsi oppilaita Christiania ja TrioBike -laatikkopyörillä ja esitteli Bromptonin taittopyörää. Laatikkopyöräkyyti saavutti suuren suosion ja kyytiin oli koko tilaisuuden ajan kymmenien metrien jono koululaisia. Liikenneturvallisuusviikkoa järjestää Liikennekasvatuksen yhteistyöverkosto. Liikennekasvatuksen yhteistyöverkostoon kuuluu yli 20 eri julkishallinnon toimijaa tai järjestöä. Mukana ovat liikenne- ja viestintäministeriö, Poliisi, Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi, Suomen Autokoululiitto, Liikenneturva, Moottoriliikenteen Keskusjärjestö, Puolustusvoimat, pelastuslaitos, Opetusalan ammattijärjestö OAJ, Suomen Vanhempainliitto, Suomen Taksiliitto, Helsingin seudun liikenne HSL ja Pyöräilykuntien verkosto. Tikkakoskella maastopyöräillään välitunnilla Torstaina pidettiin Luonetjärven koululla Tikkakoskella maastopyöräradan avajaiset. Avajaisilla juhlistettiin kesän aikana JYPS-aktiivien talkoilla rakentaman maastopyöräilyyn soveltuvan pump track -radan käyttöönottoa. Tiettävästi mahdollisuus maastopyöräillä välitunnilla on harvinaista Suomessa. Paikalla oli Luonetjärven koulun oppilaita, opettajia ja JYPS-aktiiveja. Maamme BMX-naispyöräilyn ykkösnimi Outi Leinonen ja miesten suomenmestari Tommi Lehtonen näyttävät oppilaille mallia radalla ajosta. Oppilaat saavat kokeilla huipputason BMX-pyöriä, kun tamperelainen muun muassa BMX-pyöriin erikoistunut liike toi paikalle testipyöriä. Idea radan rakentamiselle syntyi viime talvena Luonetjärven koululla, kun oppilaille haluttiin lisää välituntitoimintaa. Lasten ja nuorten pyöräily on muutenkin Tikkakoskella suosittua ja Luonetjärven koulu on ollut aktiivinen liikennekasvattaja alueella. Maastopyöräily haluttiin siksi ottaa mukaan koulun toimintaan. Yhteistyötahoksi pyydettiin Jyväskylän Pyöräilyseuraa, jonka paikalliset aktiivit olivat ratkaisevassa roolissa radan suunnittelussa ja toteuttamisessa. Lisäksi keväällä 2014 koulun kerhovalikoimaan lisättiin maastopyöräkerho, jonka ohjaamisesta vastaavat JYPS:n koulutetut pyöräilynohjaajat. Kerho on jatkunut myös tänä syksynä. Muita yhteistyötahoja hankkeessa ovat olleet Jyväskylän kaupungilta liikuntapalvelut ja kaupunkirakennepalvelut / liikenne-ja viheralueet. Muun muassa Tikkakosken urheilukentän kunnostamisessa vapautuneita maamassoja voitiin käyttää pyöräilyradan rakentamisessa. Tikkakosken maastopyörärata on nuorten käytössä myös kouluajan ulkopuolella. Lähde: Kuvat: Touho Häkkinen / JYPS 4

5 Sähköavusteiset pyöräilyn lisääjänä Sähköavusteisten polkupyörien voittokulku viime vuosina varsinkin Euroopassa on ollut huikeaa. Tämä ei ole jäänyt huomaamatta pyöräilyn edistäjiltä eri maissa ja Velo-city -konferenssin avauspäivänä aihe oli nostettu yhdeksi pääteemoista otsikolla Vauhditammeko pyöräilyn lisäämistä sähköavusteisten voimalla? Kolme puhujaa käsitteli sähköavusteisten evoluutiota ja vaikutusta nyt jo vahvasti vakiintuneena urbaanin liikenteen muotona Euroopassa, Australiassa ja Aasiassa. Ton Daggers, pitkän linjan pyöräilyn edistäjä Hollannista ja IBC Cycling Consultancy -yhtiön omistaja, kertoi miksi meidän ei pidä pelätä sähköavusteisia polkupyöriä. Daggersin mukaan sähköavusteiset kannattaa nähdä erinomaisena kumppanina perinteisen polkupyörän käytön rinnalla. Hän pitää sähköavusteisen käytön runsasta yleistymistä vääjäämättömänä ja suotuisana tulevaisuuden suuntauksena. Yksi osoitus tästä on se, että uudet innovaatiot tulevat yhä useammin autoteollisuudesta. Monet autonvalmistajat ovat viime aikoina kiinnostuneet sähköavusteisten suunnittelusta ja tuotannosta, koska ovat huomanneet sähköavusteisen olevan kilpailukykyinen vaihtoehto autolle kaupunkiympäristössä. Raha motivoi, Daggers tiivistää. Täydellinen pari Eri maiden ja kaupunkien liikennepoliittisissa linjauksissa ja ohjelmissa sähköavusteisten suurin potentiaali nähdään työmatkapyöräilyn lisääjänä ja lyhyiden automatkojen vähentäjänä. Osittain näistä syistä johtuen pyöräilyn pikatiet, joita suunnitellaan ja rakennetaan vauhdilla mm. Saksassa, Tanskassa, Alankomaissa ja Belgiassa, ovat täydellinen pari pyöräilyn edistämisen kannalta. Myös pelko liikunnan vähentymisestä on osoittautunut turhaksi. Sähköavusteisten vaikutus liikunnan edistämisen kannalta on jopa parempi kuin pelkän tavallisen pyöräilyn. Sähköavusteisia käytetään useammin ja niillä ajetaan pidempiä matkoja kuin tavallisella polkupyörällä. Ja mikä parasta, niiden avulla saadaan houkuteltua satulaan henkilöitä, jotka aikaisemmin eivät ole pyöräilleet ollenkaan. Tuoreen hollantilaisen tutkimuksen mukaan työmatkapyöräilijät, jotka aikaisemmin ajoivat työmatkansa autolla ja nyt sähköavusteisella, polkevat kaikkein eniten eli keskimäärin 31 kilometriä viikossa. Tavallisella polkupyöräilijällä sama matka on keskimäärin 18 kilometriä viikossa. Turvallisuuskysymys Berndt Hildenbrand Itävallan Liikenneturvallisuusyhdistyksestä keskittyi arvioimaan sähköavusteisten turvallisuusvaikutuksia. Soveltamalla laskentamalleja Itävallan liikenneturvallisuustilastoihin hän teki johtopäätöksen, että sähköavusteisten yleistyminen voi hieman lisätä onnettomuuksien määrää liikenteessä, mutta tätä voi ehkäistä tehokkaasti ohjeistuksella, koulutuksella, laadukkaalla infrastruktuurilla ja sen hoitamisella. Itsea asiassa samoilla keinoilla kuin pyöräilyn turvallisuutta yleensäkin tehokkaimmin edistetään. Ajonopeudet eivät mittausten mukaan ole sähköavusteisilla merkittävästi suuremmat kuin tavallisella polkupyörällä. Esimerkiksi maantiepyörillä keskinopeudet ovat huomattavasti kovemmat. Itävallassa sähköavusteisten kehitys on ollut huimaa viimeisen vuosikymmenen aikana. Vuonna 2002 sähköavusteisia myytiin alle 2000 kappaletta ja vuonna 2012 noin kappaletta. Aidat matalaksi Marilyn Johnson Monashin yliopistosta osoitti kuinka sähköavusteisilla voidaan ylittää monia polkupyörän käytölle koettuja esteitä kuten liikunnan puute, matkojen pituus, liian hikisenä töihin saapuminen jne. Hänen tutkimuksena osoittavat, että sähköavusteisten avulla voidaan ylittää lähes kaikki perinteiset pyöräilyn esteet, paitsi turvallisuuskysymyksiä. Tosin turvallisuuteenkin liittyen osa tutkituista henkilöistä koki olonsa sekaliikenteessä varmemmaksi, kun käytössä on lisävoimaa tavalliseen polkupyörään verrattuna. Johnsonin tutkimuksista käy ilmi, että Australiassa siirtymä sähköavusteisiin tulee ensisijaisesti autoilusta, ei juurikaan pyöräilijöistä, joukkoliikenteestä tai kävelystä. Hän näkeekin sähköavusteisten toimivan suurena siltana motorisoidusta liikenteestä kohti aktiivista liikkumista. Teksti: Matti Hirvonen Lähteet: Velo-city konferenssi 2014 ja ThinkBike 2014 Pyöräliikennesuunnittelun koulutus Hotelli Simonkenttä, Helsinki Hollannista löytyvät maailman parhaimmat pyöräilykaupungit. Tervetuloa kuuntelemaan alan huippuosaajia Hollannista ja Suomesta: Rico Andriesse, Dick van Veen, Herbert Tiemens ja Kalle Vaismaa Koulutus soveltuu muun muassa kaupunki-, liikenne- ja katusuunnittelijoille, suunnittelutoimistoille ja ministeriöille sekä Ely-keskuksille. Kysy lisätietoja: Karri Inkinen p , Tampereen teknillisen yliopiston täydennyskoulutuskeskus Edutech 5

6 Valonia innostaa pyöräilyyn Varsinais-Suomessa Pyöräily on keskeinen osa viisasta ja kestävää liikkumista. Varsinais- Suomen kestävän kehityksen ja energia-asioiden palvelukeskus Valonia on järjestänyt yhteistyökumppaniensa kanssa vuosien varrella monipuolisia tapahtumia, kampanjoita ja kilpailuita pyöräilykulttuurin kehittämiseksi. Pyörällä töihin -kilpailu Työpaikkojen kannustamista pyöräilyyn pidetään Valoniassa erityisen tärkeänä. Varsinaissuomalaisia onkin innostettu työmatkapyöräilyyn jo 17 vuoden ajan Pyörällä töihin -kilpailulla. Kilpailuun osallistuu vuosittain työpaikkaa eli yrityksiä, kuntien toimipisteitä sekä muita yhteisöjä. Toukokuun puolivälissä järjestettävässä kilpailussa työpaikat kilpailevat siitä, millä työpaikalla on kilpailuviikon ajalta eniten lihasvoimin kuljettuja työmatkoja suhteutettuna työntekijöiden lukumäärään. Kilpailussa ratkaisevat siis ensisijaisesti kuljetut työmatkat, eivät kilometrit. Tänä vuonna liikkujia oli mukana kaiken kaikkiaan yli ja lihasvoimin kuljettuja matkoja kertyi lähes kilometriä. Työpyöräile!-kampanja Vuonna 2012 Valonia toteutti mittavan Työpyöräile!-hankkeen, jossa lainattiin varsinaissuomalaisille työpaikoille taiteilijoiden tuunaamia polkupyöriä käytettäväksi työasiointimatkoilla. Kampanjatyöpaikat saivat lisäksi viisaan liikkumisen neuvontaa ja konsultointia. Kampanjan aikana kartoitettiin työpaikkojen tilat, selvitettiin liikkumisen nykyiset käytännöt ja annettiin neuvoja viisaampaan liikkumiseen. Kampanjassa myös kiitettiin työmatkapyöräilijöitä erilaisin piristävin tempauksin, kuten pumppaamalla ohikulkijoiden pyöränkumeihin ilmaa, jakamalla banaaneja ja heijastimia sekä hurraamalla kunniakujan läpi ajaville pyöräilijöille. Kampanjaviestinnän apuvälineeksi luotiin Työpyöräile! Facebook-sivu, joka toimii nykyisin ajankohtaisten pyöräilyuutisten välittäjänä ja kannustajana hyvään pyöräilykulttuuriin. Pyöräilyviikko 2014 Valtakunnallinen Pyöräilyviikko 2014 Turun seudulla tarjosi perinteisen Pyörällä töihin -kilpailun lisäksi tänä vuonna muutakin ohjelmaa. Viikon aikana tuotiin yhteistyökumppaneiden avustuksella monipuolisesti esiin pyöräilyä ja pyöräilyolosuhteita. Ohjelmassa oli kaupunkipyöräilyn lyhytkursseja, sähköpyörien esittelyä ja kokeilua, pyöräretkiä ja hyväntekeväisyyspyöräily. Suosituilla, jo toisena peräkkäisenä vuonna järjestetyillä kaupunkipyöräilyluennoilla käytiin monipuolisesti läpi kaupunkiliikennettä pyöräilijän näkökulmasta. Keskeisimpinä aiheina olivat liikennesäännöt ja hankalat liikennetilanteet, joihin tutustuttiin paikallisten esimerkkien kautta. Viikon päätapahtumassa eli Pyöräilypäivässä innokkaat osallistujat pääsivät kokeilemaan hienoja yksilöllisiä sähköpyöriä, kuuntelemaan viisaan kaupun- 6

7 Kampanjassa kiitettiin työmatkapyöräilijöitä hurraamalla kunniakujan läpi ajaville pyöräilijöille. kipyöräilyn tietoiskuja ja huollattamaan pyöränsä. Tarjolla oli myös varuste- ja retkiesittelyjä, terveysmittauksia ja kuntokartoituksia sekä myytävänä kierrätyspyöriä. Lisäksi tapahtumassa julistettiin pyöräilykaudeksi pyöräilyrauha Turun Tuomiokirkkoseurakunnan toimesta ja pyöräiltiin Tsemppi ry:n järjestämä hyväntekeväisyyspyöräily Ruissalon saareen. Turku vastaan Tampere Viimeisin pyöräilyyn innostava tempaus on TURTA-kilpailu, leikkimielinen pyöräilykisa, jossa rakkaat kilpakumppanit Turku ja Tampere kisaavat kilometrikuninkuudesta välisenä aikana. Erilaiset leikkimieliset kilpailut ovatkin osoittautuneet oiviksi keinoiksi pyöräilyn esille tuomisessa. TURTAhaasteen esitti Tampereen pormestari Anna-Kaisa Ikonen ja Turun kaupunginjohtaja Aleksi Randell otti haasteen vastaan turkulaisten nimissä. Haasteen voittajakaupunki saa palkinnoksi Suomen Lasinjalostus Oy:n kierrätysmateriaaleista valmistaman kiertopalkinnon sekä runsaasti positiivista huomiota. Kilpailun tulokseen voi vielä vaikuttaa ilmoittautumalla mukaan valtakunnallisen Kilometrikisan järjestelmässä. Pyöräilijöiden arkeen on lisäksi tuotu väriä useampana vuonna huputtamalla pyörien satuloita kirkkaankeltaisilla satulansuojilla. Turvallisten suojateiden puolesta Lasten koulujen alkaessa Turun ja Vaasan kaupungit yhteistyössä Valonian kanssa aloittavat yhteisen kampanjan, jonka tarkoituksena on kiinnittää autoilijoiden huomio suojatiekäyttäytymiseen. Kampanjassa Turun ja Vaasan kaupunkien autoihin liimataan näyttävät Hiljennän ennen suojatietä -tarrat. Viestin turvallisesta ja viisaasta liikennekulttuurista toivotaan vaikuttavan kaikkiin tiellä liikkujiin ja parantavan pyöräilijöiden sekä jalankulkijoiden turvallisuutta. Liikkumisen ohjausta yhteistyöllä Viisaaseen liikkumiseen kannustamista erilaisin toimenpitein kutsutaan liikkumisen ohjaukseksi. Varsinais-Suomessa liikkumisen ohjausta koordinoi ja toteuttaa Valonia yhteistyökumppaniverkostonsa asiantuntevalla avustuksella. Liikkumisen ohjauksessa ovat mukana valtion paikallishallinto, maakunnan kuntien viranomaiset, järjestöt sekä yritykset. Tärkeä viestintäväylä on vuoden 2011 lopulla perustettu Varsinais-Suomen liikkumisen ohjauksen verkosto (V-S LIVE). Verkosto toimii sähköpostilistan kautta ja siihen kuuluu reilut 260 henkilöä. Lisätietoja Valonian pyöräilyn edistämisen aiheista löydät Valonian nettisivuilta Toukokuussa 2014 valmistunut Kaupunkipyöräilijän hyvät tavat -esite on saatavilla Valonian nettisivuilta Teksti: Emmi Manninen, kuvat: Valonia Kirjoittaja työskentelee liikkumisen ohjauksen parissa Valoniassa. Taiteilijan tuunaama pyörä hyvässä käytössä. 7

8 Teksti ja kuvat: Markku Lahtinen Kirjoittaja on Pyöräilykuntien verkoston puheenjohtaja ja Kangasalan kaavoitusarkkitehti. PYÖRÄMATKAILU AVARTAA Ei määrää vaan laatua Tänä kesänä minulle sattui tavattoman paljon rengasrikkoja. Se sai synkät pilvet vaeltamaan mielessäni. Paikattuani renkaat ja poistettuani päällikumista sepelinsirut rupesin pohtimaan syitä tähän reikäsikermään. Tietöitä sattui matkalleni tavallista enemmän. Työmatkallani on tehty remonttia toista vuotta, kun yksi asia saadaan kuntoon, toinen alkaa. Pyörätie on aina auki, terävät asfaltinreunat hakkaavat renkaita, väylälle pysäköidyt työkoneet panevat hyppimään reunakivien yli. Töitä oli monilla muillakin reiteillä, talonrakennustöitä, sähköjohtojen maakaapelointitöitä, vesihuoltoverkoston korjaustöitä, kadunkorjaustöitä. Näille oli yhteistä sepelien ja asfaltinreunojen lisäksi myös hyvin vajavainen opastus. Työmaan keskellä puikkelehtimisen sijasta pyörät olisi pitänyt ohjata kokonaan toiselle reitille tai selkeästi ja luvallisesti ajoradalle. Semmoiseen radikaaliin ratkaisuun ei työmaamestari pysty. Tilaajan tai kunnan tulisikin ottaa työmaajärjestelyistä vahvempi rooli ja pohtia ja opastaa korvaava reitti. Kun kaupungin kunnallistekniikka piilotetaan aina jalkakäytävän tai pyörätien alle, sitä myös hoidetaan, huolletaan ja kunnostetaan näillä väylillä. Työmaat kestävät kuukausia, pyöräilijän matkanteko sujuu huonosti ja hitaasti. Muutaman vuoden jälkeen uusikin pyörätie on muuttunut asfalttimiehen kootuiksi teoksiksi, joissa on paikka paikoin paikkoja, joissa ei ole paikkoja niin kuin entisen miehen housuissa. Mallia Virosta Useimmiten paikat ovat väylän paras osa, jos ne on onnistuttu rakentamaan likimain samaan tasoon alkuperäisen pinnan kanssa. Paikkoja suuremman harmin aiheuttavat pitkittäis- ja poikittaishalkeamat, jotka täräyttävät pyöräilijän ranteita ja selkää terävästi kuin ruoskan isku. Kun tähän lisää lähes jokaiseen risteykseen kehnoon suomalaiseen laatuun rakennetut reunakivet, pyörätielle pystytetyt liikennemerkit ja talvella ajoradalta siirretyn lumen ja loskan, ihmettelee, miksi Suomessa silti pyöräillään niinkin paljon. On silmiä avaavaa käydä katsomassa mallia vaikkapa Virosta, jossa viime vuosina on rakennettu paljon uusia pyöräteitä. Muutaman kerran Virossa kymmenen vuoden kuluessa pyöräilleenä havaitsee, kuinka nopeasti aivan ala-arvoisista pyöräteistä on päädytty sujuviin ja hyvin opastettuihin väyliin samaan aikaan kun Suomessa vuoroin ponnistellaan pyöräilyn strategian ja toimenpideohjeiden, vuoroin suunnitteluohjeiden laatimisessa pääsemättä toteuttamaan laatuväyliä. Tallinnan rantareitti on sikäläinen baana, jossa leveän väylän lisäksi on myös maisemia, ei vain kalliolouhosta niin kuin maineikkaassa helsinkiläisserkussaan. Mutta yhtä hienoja väyliä on rakennettu pitkin maata. Uudet pyörätiet ovat sujuvia, leveitä ja sileitä. Käytetty asfaltti on pienirakeista ja nopeaa ajaa. Reunakiviä ei ole hidastukseksi rakennettu, vaan ajaja saattaa keskittyä reikien ja reunakivien sijasta liikenteen seuraamiseen tai maisemien katseluun. Suomessa lienee tavoitteena rakentaa eniten pyöräteitä henkeä kohti maailmassa. Maa on harvaan asuttu, ja kyläteiden varsille on helppo sovittaa aina muutama kilometri pyörätietä. Olemme siirtyneet huonolta kalskahtaneesta siltarumpupolitiikasta pyörätiepolitiikkaan, jossa tavoitteena on saada rakennetuksi väyliä sinne, mihin käyttäjätkin täytyy tuoda autoilla. Pyörittää huononkin väylän rakentaminen aina sen verran elinkeinoelämää, ettei aivan hyödyttä jäädä. Miksi pyöräilijät ovat kaikkeen tähän aivan tyytyväisiä ja kiittävät jokaista armopalaa, jokaista kapeaa väylää, 8

9 paten täynnä matkustajia ja kaduilla makkaranmyyjien ja pehmiskauppiaiden kojuja. Ratikkareitin numero oli edelleen sama, rakennuksissa oli mainoskylttejä, mutta katu oli kapea ränni, kaupustelijat olivat poissa ja ratikat kulkivat puolityhjinä. Olihan lauantaiaamu. Mutta autojakin oli paljon vähemmän kuin taannoin. Tien varteen oli rakennettu pyörätie, jolla riitti käyttäjiä vaikka oli alkutalvi. Lunta ei ollut maassa, ja katseemme saattoivat hivellä huolitellusti rakennettuja liittymiä, joissa pyöräilijä tunsi itsensä tien ruhtinaaksi: ylelliset kivetykset ja hienovaraiset kallistukset johdattivat ajajan ripeästi ja sulavasti tien yli. Katu jatkui samanlaisena ränninä kilometrikaupalla. Tämä on se iso asia: yhdyskuntarakenne jatkui ja jatkui. Kaupunkia on laajennettu kortteli korttelilta ulospäin. Sen kasvua eivät ole rajoittaneet maanomistusongelmat, väylävaraukset, luonnonmuodot tai muut esteet, jotka pilkkovat lähes kaikki suomalaiset kaujossa joutuu puikkelehtimaan koirien, lastenvaunujen ja liikennemerkkien seassa reunakivien pompoteltavana? Kuinka paljon mukavampaa olisikaan ajaa sileällä ja sujuvalla ajoradan reunalla, missä tuntee olevansa tien kuningas toisten joukossa? Kuinka suureksi pyöräilyn osuus kulkutavasta nousisi, jos reitit suunniteltaisiin pyöräilyä varten? Muutos on mahdollinen. Luontevin paikka sen aloittamiseen ovat jäsenkuntiemme väylät. Juuri ilmestyneet pyöräteiden suunnitteluohjeet antavat taas uusia ohjeita ja perusteita hyvien ratkaisujen tekemiseen. Niitä voidaan aina tulkita myös huonosti, ja suunnitelmat voidaan toteuttaa hyvin, huonosti tai hyvin huonosti. Meidän pyöräilykuntien verkoston jäseninä tulee näyttää mallia ja tehdä rohkeita, pyöräilijän etua ajavia ratkaisuja. Kaikki strategiat tukevat pyöräilyä, myös suunnittelijan ja rakentajan tulee niin tehdä. Rakentakaa hyviä väyliä. Sysäykseen purkaukseeni sain ajettuani Tampereen ja lähikuntien välisiä pyöräilyn pääreittejä sen jälkeen, kun olin palannut muutaman päivän pyöräretkeltä Virosta. Neuvostoaikainen yksityiskohta Virosta. Reunakiven korkeus silti 0 cm. Saksan ja Ruotsin parhaimmistoa Matkailu avartaa, pyörämatkailu eritoten. Alkuvuodesta kävin Bremenissä katsomassa kuuden päivän ajoja ja keväällä tutustumassa Uumajan kulttuuripääkaupunkihankkeeseen. Perillä pyöräilin ja havaitsin että yhdyskuntarakenteen tiiviys on olennainen perustus hyvälle pyöräilykaupungille. Soittoniekkojen kaupunki Bremen on pohjoissaksalainen yliopistokaupunki, joka useaan otteeseen on valittu Saksan parhaiden pyöräilykaupunkien joukkoon. Olin kaupungissa ensimmäistä kertaa yli 40 vuotta sitten. Kaupunkia ei tunne entisekseen. Varmaan on sekin muuttunut, mutta ainakin minä. Arkaainen Rolandin patsas kuitenkin hallitsee tuomiokirkon aukiota, ja sen kulmissa erilaiset Bremenin soittoniekkapatsaat muistuttavat tarinoiden tärkeydestä kaupunkien imagolle. Kun iltaisin katseltiin urheiluhallissa pyöräilijöiden vinhaa kiertoa velodromin ympäri satojen kierrosten verran, haluttiin päivällä itsekin ajelemaan. Asemalta saatiin hyvät vuokrapyörät, ja niillä tutustuttiin vanhan Hansa-kaupungin asemaan Weserin suistossa. Kaupungin ydin oli muuttunut savuisesta ja pörisevästä autokaupungista vilkkaaksi kävelykeskustaksi, jossa sai nauttia tuoreista herkuista, viihtyisistä lepopaikoista ja hyvästä palvelusta. Aivan parasta palvelua sain täytekynäkauppiaalta, joka kutsui korjaajan paikalle paikkaamaan 60 vuotta vanhan Mont Blancini taskuklipsiä ja tarjosi odottaessa espressot koko seurueelle. Lähdimme ajamaan reittiä, jota 1970-luvulla kuljin ratikalla kielikurssin majapaikastani keskustaan. Silloin reitti tuntui suurkaupungin vilkkaalta pääväylältä, jonka varressa liikerakennusten seinät olivat täynnä kirjavia mainoksia, ratikat tu- Bremenissä pyöräilijöiden on helppo nähdä paikkansa. 9

10 Runkolukittava telineen pitää olla, kuten Bremenissä. pungit erillisiksi kaupunkifragmenteiksi, joiden väliset katkokset ovat pyöräilijän suurimpia esteitä. Välitilojen umpeen kurominen, väylien bulevardisointi ja eheyttäminen on meidän kaupunkirakenteemme parantamisen ykkösasia, jolla voidaan tukea kestävää liikkumista, vähentää ympäristön päästöjä, lyhentää etäisyyksiä, parantaa palvelujen saavutettavuutta, lisätä kontakteja ja viihtyisyyttä. Ja halvalla. Kymmenen kilometrin matkalla alitimme pari kertaa rautatien, joka oli aivan kiinni kortteleissa, ja ylitimme yhden moottoritien, joka oli erotettu korttelirakenteesta parimetrisillä muureilla. Kymmenien metrien suojavyöhykkeitä ei tarvittu. Minkä muurin rakentaminen maksaa, sen saa monin verroin takaisin viereisen korttelimaan myynnillä. Kaupungissa pitää olla kaupungin tavat. Bremenin Tapiolassa Alvar Aalto suunnitteli 1960-luvun alussa tornitalon Neue Vahrin puutarhakaupunginosaan. Talo oli ilmeeltään kuin vastarakennettu. Puiset ikkunanpielet kiilsivät ja valkea pinta loisti. Suuret ikkunat avautuivat vehreään ympäristöön. Tornitalon juureen oli rakennettu kaupunginosan ostoskeskus, joka oli tupaten täynnä väkeä, vaikka sen edessä ei olut suurta parkkipaikkaa ja vaikka kaupungin keskusta oli vain viiden kilometrin päässä. Tämä oli kuin Tapiola vielä 1970-luvulla. Bremenin jalankulkukeskusta on monien kortteleiden kokoinen. Ei voi kuvitella että tässä kaupungissa on jossakin Prismoja ja Jumboja. Keskustassa on tavarataloja ja erikoiskauppoja, leipomoita, kahvikauppoja, herkkupuoteja ja ravintoloita. Ja kaikkein ihanimpana pahvista Piti päästä testaamaan Uumajan kulttuuripääkaupunkivuoden meininkiä keväällä. Uumaja on pohjoinen yliopistokaupunki, jonne pohjalaisetkin vaelsivat suurin joukoin opiskelemaan vielä 1970-luvulla ennen kuin Vaasa ja Seinäjoki alkoivat tarjota korkeamman asteista opetusta. Satamasta yliopistolle oli matkaa parikymmentä kilometriä, jotka sai pyöräillä vaihtelevaa reittiä kaukana Umeån rannoista. Yhtäkkiä sitten huomasi olevansa keskellä suunnatonta kampusta, johon kuului myös sairaala. Yliopiston päärakennuksen edustalla pysäköidyt pyörät tuntuivat vyöryvän päälle. Niiden väliin oli jätetty puolen metrin letaiteltavien pienoismallien kauppa. Keskusta on kävelijöiden valtakunta, jonne pääsee hyvin pyörälläkin. Ahdaskujainen vanha kaupunki ei ole laaja, mutta se on turistien täyttämä. Pyöräpaikkoja on niukasti, ja joudumme paikoittamaan pyörämme suomalaistyyliseen telineeseen, jossa ei ollut runkolukitusmahdollisuutta. Viivyimme tunnin museoissa ja palatessamme löysin vain telineeseen lukitsemani etupyörän. Vähän harmi kun vuokraamo oli mennyt viikonlopuksi kiinni ja sain kuljetella kiekkoa maanantaiaamuun asti. Sain selville, että pyörävarkaudet vievät poliisin töistä yli 10 prosenttia. Jätin ilmoituksen nettiin, mutten saanut koskaan vastausta. Sain vuokraamosta alennusta etupyörän hinnan verran. Ei lohduttanut kuulla, että tämä oli toinen kerta kuuden vuoden aikana, kun vuokrapyörä oli varastettu. Uumajan vuosi vyinen polku, joka johti laitoksen pääovelle. Toukokuun lopun aurinkoinen keli oli houkutellut opiskelijat istuksimaan nurmikoille ja portaille. Ilmassa oli suuren opiskelujuhlan tunnelmaa. Yliopistolta oli pari kolme kilometriä kaupungin keskustaan. Reitti oli rauhallinen, joskin vaihteleva. Oli helppo ymmärtää, että näin tiiviisti keskustassa sijaitsevaan yliopistoon ei tarvitse ajaa omalla autolla. Sen sijaan oli hämmästyttävää, kuinka tiheä bussireitistö kaupungissa oli ja kuinka hyvä sen turvin oli kulkea vaikka sairaalaan. 10

11 Uumajassa keskustan vanhakin rakentaminen on matalaa. Kaupan paikka on keskustassa Edellisestä Uumajan matkastani oli ehtinyt kulua 30 vuotta, enkä tuntenut tätäkään kaupunkia entisekseen. Ehkä se olikin muuttunut, niin kuin useimmat kaupungit, viihtyisään ja kävelypainotteiseen suuntaan. Kävelyalue oli monen korttelin suuruinen ja erinomaisen vilkas. Kulttuuripääkaupunkivuodesta se ei selvästikään johtunut, sillä mitään siihen liittyvää ohjelmaa ei pariin päivään sattunut. Siihen kuului kyllä suuren, jokirantaan viettävän oleskelupuiston rakentaminen, joka oli jäänyt hieman viime tinkaan. Keskeneräisenäkin se näytti houkuttelevan ison joukon kaupunkilaisia lounaspiknikille. Keskustassa rakennettiin vilkkaasti aivan torin reunoille. Vanhat kuoret jäivät paikoilleen, kun tavarataloja muutettiin kauppakeskuksiksi ja viihtyisyyttä lisättiin. Pikkukaupat tuntuivat vetävän paremmin kuin yksi iso. Kahviloita, leipomoita ja pienpanimoita oli tarjolla vaate- ja kenkäkauppojen lisäksi. Myös lähiympäristöä oli parannettu. Laatoitukset, istutukset ja kadun kalusteet koettivat houkutella kulkijoita viipymään keskustassa pitempään. Ja kaikki kadunvarret olivat täynnä koivuja, kaupungin nimikkopuita. Uumajankin rakenne on hyvin tiivis. Muutama kilometri keskustasta pääsee maaseudun rauhaan. Keskustassakin oli vielä tilaa rakentaa ja tiivistää. Uudet rakennukset olivat monimuotoisia, sekä monikerroksisia tornitaloja että rivi- ja omakotitaloja. Suomalaisista ne erotti heti isoista parvekkeistaan. Ainoa keskustan ulkopuolinen ostoskeskus, jonka näin, sijaitsee sairaalan vieressä reilun kolmen kilometrin päässä torilta. Kuka pelkää pultsaria? Uumajan rantaan puoli kilometriä keskustasta oli rakennettu uusi design-kampus. Arkkitehtikoulu ja taideteollinen oppilaitos olivat saaneet seurakseen kuutiomaisen taidemuseon, jossa oli juuri menossa näyttelynvaihtoviikot. Niin kuin yliopistolla, täälläkin sisäänkäyntien pielet olivat täynnä sekasortoisesti pysäköityjä pyöriä. Kampuksen viereen oli rakennettu muutama uusi asuinkortteli, joiden parvekkeet avautuivat viehättävän rantapuistikon yli joelle. Kaikki oli hyvin kodikasta, ja monet seurueet olivat levittäneet viltin puistoon piknikkiä varten. Mietin, miksi meillä aina pelätään pultsarien valtaavan hienoimmat paikat? Siksikö, etteivät muut ymmärrä nauttia niistä? Vai pelkäävät leimautuvansa toisen luokan kansalaisiksi? Näimme me lopulta vähän kulttuuriakin, kun kävimme tutustumassa ruotsalaisveljesten suurin ponnistuksin ja sijoituksin keräämään loisteliaaseen sähkökitarakokoelmaan. Hieno esillepano ja mahtavat tarinat höystivät kokemusta, jolle oman lisänsä antoi meidän kylän pojan Anssi Kasitonnin hupaisa näyttely museon galleriassa. Anssi kun on itsekin kitaramiehiä. 11

12 Pyöräilykasvatusta päiväkoti Peikonpesässä Teksti ja kuva: Sanna Ojajärvi Pyöräretki ja ajotaitorata sopivat mainiosti päiväkoti-ikäisille. Lasten pyöränkäsittelytaidot ja ajamisen varmuus lisääntyivät silmissä, kun Pyöräilykuntien verkoston edustus kävi testaamassa ajotaitorataa Lapsella on oikeus pyöräillä hankkeen pilottipäiväkoti Peikonpesässä Turussa. Kevätaurinko paistaa Turun Härkämäessä. Parikymmentä pientä pyöräilijää ohjaajineen on kokoontunut päiväkoti Peikonpesän lähistöllä sijaitsevalle hiekkakentälle. Pyöräilymatkaa päiväkodilta on kertynyt kilometrin verran. Pienimmät pyöräilijät lepuuttavat apupyörin varustettujen 12-tuumaisten pyöriensä päällä, esikouluikäiset kaartelevat isommilla pyörillään villisti ympäri kenttää. Meno rauhoittuu, kun paikalle Turun rautatieasemalta pyöräillyt Pyöräilykuntien verkoston Petteri Nisula hyppää pyöränsä selästä ja taittaa pyöränsä käteen sopivaksi salkuksi. Mitä, eihän tuolla voi pyöräillä, ihmetyksen huudot kaikuvat pitkin kenttää. Lasten huomio on taattu pikaisella taittopyörän kokoamisesityksellä. Varsinainen tehtävämme päiväkoti Peikonpesän lasten ja aikuisten kanssa liittyy keväällä 2014 käynnistyneeseen Lapsella on oikeus pyöräillä -pyöräilykasvatushankkeeseen. Peikonpesä on yksi hankkeen pilottipäiväkodeista, ja olemme saapuneet Turkuun tehdäksemme lapsille ajotaitoradan, jonka oppeja päiväkodissa voi myöhemminkin hyödyntää lasten kanssa pyöräiltäessä. Me puolestaan voimme hyödyntää päivän oppeja pyöräilyn varhaiskasvatuksen käytäntöjen suunnittelussa. Päiväkodin ajotaitorata SUORAAN AJAMINEN 30 CM 3-4 m SUOJATIE Pysäytin just siihen mihin piti! Kentällä Pyöräilykuntien verkoston Sanna Ojajärvi testaa ajotaitoradan toimivuutta ja väljentää pujotteluradan sellaiseksi, että siitä voi polkea apupyörilläkin varustetuilla polkupyörillä. Lapset seuraavat silmä kovana radan valmistumista ja malttavat pysytellä jonossa ilmeisestä innostuneisuudesta huolimatta. Radalla lapset pääsevät testaamaan taitojaan pyöräilyn perusasioissa: polkemisessa, ohjaamisessa ja jarruttamisessa. Tärkeintä on, että rataa merkitsevät hiekalla täytetyt maitopurkit pysyvät pystyssä pujottelussa, kaarroksissa ja lopun hätäjarrutuksessa. PUJOTTELU HÄTÄJARRUTUS 12

13 Lasten pyöräilyn edistäminen lähtee aikuisten asenteista. Päiväkoti Peikonpesän pyöräilypäivä päättyi kilometrin mittaiseen pyöräilyyn ajotaitoharjoittelukentältä päiväkodille. Lapset oivaltavat hyvin nopeasti, että radalla ratkaisee tarkkuus, ei nopeus. Hiekkakenttä asettaa haasteensa: apupyörillä polkevat jäävät paikoitellen sutimaan tyhjää ja nopeammin ajavat joutuvat kaarteissa yllättäviin sivuluisuihin. Tärkeää on oppia, miten kimuranteista tilanteista selviää. Ajotaitoradan nerokkuus piilee siinä, että sama rata soveltuu pienin muutoksin hyvin eritasoisille pyöräilijöille. Päiväkoti-ikäisten kanssa rataan kannattaa tutustua vaiheittain ja jokaista vaihetta on hyvä toistaa riittävän monta kertaa. Lopulta on otettu haltuun koko rata! Lasten motivaatio uuden oppimiselle on ilmeistä. Jokainen 3-7 vuotiaista lapsista jaksaa ajaa radan useaan kertaan keskittymisen herpaantumatta. Reilun tunnin ajoharjoittelun jälkeen lapset pitävät mehutauon. Muutama jää vielä harjoittelemaan vauhdin kiihdytystä ja hätäjarrutusta. Hiekkakentän pinnasta voi käydä tarkistamassa, kuinka pitkän matkan hätäjarrutus vaatii. Tämäkin on hyvä tietää siinä vaiheessa, kun lähtee pyöräilemään kotipihaa pidemmälle. Paluumatka kentältä päiväkotiin sujuu pyörätietä pitkin venyvässä ja kiemurtelevassa letkassa. Lapset ovat selvästi pyöräilleet matkaa ennenkin. Lasten pyöräilyn edistäminen kaikkien tehtäväksi Pyöräilyaamupäivän järjestäminen päiväkoti Peikonpesään oli helppoa: kaikilta lapsilta löytyi pyörä ja päiväkodin aikuiset innostuivat ajatuksesta ja lähtivät rohkeasti pyöräilemään koko päiväkodin voimin. Sitoutumisesta kertoo sekin, että lapset ja aikuiset askartelivat radan merkitsemisessä käytetyt maitopurkit päiväkodissa valmiiksi jo edellisellä viikolla. Suhtautuminen lasten pyöräilyyn ei aina ole näin mutkatonta. Lasten intoa pyöräillä hyödynnetään yllättävänkin vähän päiväkodeissa ja kouluissa, vaikka pyörällä pääsee näppärästi retkelle myös lasten kanssa. Yhdessä pyöräily on varteenotettava tapa opettaa lapsille liikennekäyttäytymistä todellisissa liikenneympäristöissä ja tilanteissa. Pyöräilykuntien verkosto haluaa innostaa päiväkoteja ja kouluja osallistumaan lasten pyöräilyn edistämiseen. Muotoja on monenlaisia: kevyimmillään päiväkodit ja koulut voivat toteuttaa pyöränkäsittelytaitoja kohentavan parituntisen ajotaitoradan lähikentällä. Pyöräilykasvatuksen tueksi verkosto on kuluvana vuonna uudistanut luokkalaisille suunnatun koululaisten pyöräilymerkin opettajan oppaineen ja vastaavanlainen kokonaisuus on tulossa myös päiväkodeille. Lasten pyöräilyn edistäminen lähtee aikuisten asenteista. Miksi kieltäisimme lapsilta liikkumisen riemun ja ympäristöystävällisen tavan liikkua? Kuluvan vuoden aikana Pyöräilykuntien verkosto kokoaa eri puolilta Suomea lasten ja nuorten pyöräilyä edistäviä käytäntöjä, jotta niitä saadaan levitetyksi ja juurrutetuksi suomalaiseen pyöräilykulttuuriin. Käytäntöjä kerätään verkoston sivuille osoitteeseen pyorailijalle/lapset-ja-nuoret. Verkoston tavoitteena on, että lasten pyöräilytaitojen ja liikenteessä liikkumisen valmiuksien tukemista ei jätetä ainoastaan perheiden varaan, vaan siihen osallistuvat kaikki lasten elämään osalliset aikuiset. 13

14 Pyöräilijöiden tempaus Uuden Lastensairaalan hyväksi herätti huomiota läpi Suomen. Teksti: Mikko Luoma Kuvat: Mikko Luoma ja Hannu Koskela HUVI JA HYÖTY KOHTASIVAT JOPON MATKASSA Reilun 1300 kilometrin matka ja alkukesän koleat olosuhteet asettivat Jopo-pyörän, polkijoiden kunnon ja reittiä myötäilevät pyöräväylät testiin. Kaikki selvisivät voittajina ja mikä tärkeintä: Uuden Lastensairaalan rakennushanke sai maanlaajuista huomiota ja selvää rahaa. Ajatus osallistumisesta Uuden Lastensairaalan varainhankintaan syntyi pyöräilyporukan kokoajan Jarin mielessä Sotshin talviolympialaisten aikaan Suomen Olympiakomitean ilmoitettua olympiajoukkueen sinivalkoisten Jopo-pyörien huutokauppaamisesta lastensairaalan rakennushankkeen hyväksi. Voisiko pyörän huutamisen lisäksi sitä hyödyntää muutenkin saman hyvän asian puolesta? Keskusteluissa pitkäaikaisen tuttavan Hannun kanssa jalostui idea Suomen läpi etenevästä pyöräilytempauksesta, reilun kuudenkymmenen vuoden takaista olympiasoihdun reittiä soveltuvin osin seuraten. Suunnittelussa monta asiaa Asiayhteys olympia-aatteeseen ja Uuteen Lastensairaalaan hahmottui kirkkaana. Jopoilu Suomen läpi sinivalkoisella, jokaiselle sopivalla polkupyörällä tuntui veikeältä ajatukselta, johon sivullistenkin on helppo liittyä mukaan. Terveen liikkumisen hengessä hyvää asiaa saadaan levitettyä lähes koko Suomen mittaisesti ja lahjoittamisen kynnystä madalletaan. Ydinjoukkue kertyi muutaman puhelinsoiton avulla. Tärkeää tukea ja asiantuntija-apua matkan toteuttamiseen antoi myös Olympiakomitean markkinointi- ja viestintäpäällikkö Jari Elo. Olympiakomitean myötämielinen suhtautuminen helpotti myös yrityssponsoreiden hankkimista, joiden panos oli ratkaiseva matkan toteutumiseksi. Sponsoreiden tuki mahdollisti pyöräviestiä seuraavan hyvin varustellun huoltoauton, matka-aikaiset yöpymiset, pyörän varaosat, polkijoiden urheilullisen ravinnon sekä matkan dokumentoinnin ja uutisoinnin sosiaalisessa mediassa. Perusteellinen valmistelu oli erittäin tärkeää. Vaikka kyse oli pohjimmiltaan yksinkertaisesta pyörällä tapahtuvasta liikkumisesta, liittyi koko projektiin yllättävän paljon yksityiskohtia, joita ei haluttu jättää sattuman varaan. Pohjatyön jälkeen ydinjoukkue eli Jari, Hannu, Esko, Mikko, Juko ja Atte sekä mediaosaajat Santeri ja Juha-Petteri olivat siirtyneet kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna sunnuntain vastaiseksi yöksi Pallastunturin maastoon ja viimeisen täysipainoisesti nukutun yön jälkeen olivat valmiit aloittamaan reilun kolmen vuorokauden matkan Olympiastadionille. Yötä päivää kohti etelää Ajosuunnitelma oli yksinkertainen. Yhden osuuden kesto oli yksi tunti ja tavoitematka 16 kilometriä. Vaikka näin muodostuva keskinopeus ei kenellekään pyöräilyä harrastavalle ole ylivoimainen, on huomattava, että matkan tuli taittua kaikkina vuorokauden aikoina ja kaikissa olosuhteissa ja että pakolliset pyörän kunnon tarkastukset ja huoltotoimenpiteet sekä ennakoimattomat yllätykset vääjäämättä aiheuttavat hidastuksia. Todellinen pyöräilynopeus sai siis olla kohtuullisen reipas. Ilmojen haltijakin osallistui tempaukseen lahjoittamalla ensimmäisille ajovuorokausille samat olosuhteet kuin soihtuviestissä toisin sanoen vettä ja matalia lämpötiloja riitti. Veden- ja tuulenpitävät ajoasut osoittivat tarpeellisuutensa. 14

15 Muoniossa sotsijopoilijat tapasivat Heimo Pietikäisen, joka oli ollut paikalla, kun olympiatuli lähti Taivaskerolta matkaan kohti Helsinkiä yli 60 vuotta sitten. Ajovuorot laadittiin niin, että aina joku osa ajajista sai nauttia pidemmästä lepotauosta. Lepotilat muutamaksi tunniksi löytyivät joko mukana seuraavasta asuntoautosta tai taajamien majoitusliikkeistä. Käytännössä unet jäivät lyhyiksi ja vuorokaudenajat hienosti sanottuna integroituivat saumattomasti toisiinsa. Tärkeintä oli, että Jopo pysyi liikkeessä koko ajan. Vierasajajat matkan piristyksenä Matkan valmisteluihin oli kuulunut myös tempauksesta tiedottaminen reitin lähiseutujen tiedotusvälineille. Tämä tuotti hyvää julkisuutta eri puolilla Suomea. Matka Pallakselta Helsinkiin ajettiin jääkiekkoilija Olli Määtän Sotshissa käyttämällä Jopolla. Lisäksi isompien taajamien kohdilla oli etukäteen annettu mahdollisuus vierasajajille osallistua tempaukseen, kukin yhden osuuden muodossa. Vierasajajia kertyikin nopeasti maksimimäärä, joukossa tunnettuja urheiluvaikuttajia, kuntien ja maakuntien johtohenkilöitä tai muuten vain innokkaita pyöräilyharrastajia ja hyvän asian tukijoita. Oli suurenmoista nähdä se innostus ja tuki, jota vierasajajat ja heidän kannustajansa eri puolilla maata osoittivat. Kalajoelle saavuttaessa MTV3:n toimitus yllätti pyöräilijät ja teki Hiekkasärkkien upeissa maisemissa tempauksesta jutun saman illan uutislähetykseen. Seuraavana yönä oli erityisen mieleen jäävää saada pyöräilyseuraksi Uusikaarlepyystä kymmenien kilometrien ajaksi paikallisten pyöräilyharrastajien saattue. Vieraiden avulla kampanjasta muodostui lämminhenkinen, hyvää mieltä ja osallistumisen iloa säteilevä hanke, joka ylitti kaikki ydinporukan sille asettamat odotukset. Mielialat olivat huipussaan Sotshin leijonajoukkueen pakin Ossi Väänäsen tuodessa Jopon viimeisen etapin päätteeksi Paavo Nurmen juoksijapatsaalle. Myönteisiä kokemuksia pyörällä liikkumisesta Jopoilu tuotti myös hyvän katsauksen kotimaamme pyöräilyreitteihin ja pyöräilyn edellytyksiin. Oli ilahduttavaa huomata, että väylät olivat pääsääntöisesti hyvässä kunnossa ja että muut tienkäyttäjät antoivat hyvin tilaa eikä vaaratilanteita päässyt syntymään. Lastensairaalan tunnukset huoltoautossa ja pyöräilijän selässä tosin varmasti myötävaikuttivat osaltaan kanssaliikkujien iloisiin reaktioihin ja lisäsivät varovaisuutta. Isojen kaupunkien kuten Oulun ja Tampereen läpi kulkeminen onnistui Jopolla monin verroin miellyttävämmin kuin autolla. Kokonaisuudessaan matka osoitti, että hyvälle asialle on helppo saada kannatusta. Pyörä on siihenkin mitä mainioin väline. Tempaukselle tehtiin luonnollisesti koti- ja facebook-sivut (www. sotsijopo.fi) sekä oma tunnuslaulu, joka löytyy Youtubesta hakusanoilla jopo sinivalkoinen demo full. 15

16 Liity edelläpolkijoiden kasvavaan joukkoon! Pyöräilykuntien verkosto ry Pyöräilykuntien verkosto on kuntien, valtion, järjestöjen, yritysten ja tutkimuslaitosten välinen yhteistyöverkosto. Pyöräilykuntien verkoston päätavoite on pyöräilyn lisääminen liikennemuotona ja arkiliikuntana, joka tuottaa hyvinvointia yksilölle, yhteiskunnalle ja ympäristölle. Verkoston tehtävänä on lisätä pyöräilyn ja muun kestävän liikkumisen edistämiseen liittyvää vuorovaikutusta ja tiedonvaihtoa eri tahojen välillä sekä tuottaa pyöräilyn ja kävelyn edistämiseen liittyvää materiaalia. Pyöräilykuntien verkosto perustettiin vuonna 1997 ja se muuttui itsenäiseksi yhdistykseksi vuonna Verkoston toiminta on voittoa tuottamatonta palvelutoimintaa. Pyöräilykuntien verkosto ry Kuntatalo, Toinen linja Helsinki Verkostoon liittyminen Pyöräilykuntien verkoston toimintaan ovat tervetulleita kaikki pyöräilyn edistämisestä kiinnostuneet suomalaiset kunnat ja kaupungit sekä aiheesta kiinnostuneet tai sen parissa työskentelevät muut tahot. Verkoston vuosimaksu määräytyy kunnan asukasluvun mukaisesti: kunnassa asukkaita alle euroa kunnassa asukkaita euroa kunnassa asukkaita euroa kunnassa asukkaita euroa kunnassa asukkaita euroa kunnassa asukkaita yli euroa Vuosimaksu määräytyy yrityksen tai yhteisön koon mukaan seuraavasti: pieni yritys (alle 15 työntekijää) 220 euroa keskisuuri yritys (15-50 työntekijää) 550 euroa suuri yritys (yli 50 työntekijää) 950 euroa erittäin suuri yritys (yli 500 työntekijää) neuvotellaan AKAA Heli Laine ESPOO Petri Suominen (09) FORSSA Tero Tiensuu (03) HANKO Hannu Simelius HELSINKI Marek Salermo (09) HYVINKÄÄ Kimmo Kiuru (019) HÄMEENLINNA Hannu Sainio (03) JANAKKALA Juha Prittinen (03) JOENSUU Jarmo Tihmala JYVÄSKYLÄ Timo Vuoriainen (014) JÄRVENPÄÄ Sari Piela (09) KAARINA Jyrki Lappi (02) KANGASALA Markku Lahtinen (03) KARVIA Sirpa Ala-Rämi (02) KAUNIAINEN Lennart Långström (09) KOKKOLA Carita Laitala KRUUNUPYY Kaisa Karlström (06) LAHTI Matti Hoikkanen (03) LAPPEENRANTA Mauri Backman LEMPÄÄLÄ Jaakko Hupanen (03) LIEKSA Jarmo Honkanen LIETO Mika Närvi (02) LOHJA Timo Mäkinen (019) LOVIISA Markus Lindroos NURMIJÄRVI Pia Korteniemi OULU Jorma Heikkinen PARAINEN Martti Nilsson PERHO Jukka Hillukkala PIRKKALA Tero Vesanto PIETARSAARI Ben Griep PORI Sanna Välimäki PORVOO Hanna Linna-Varis (019) ORIVESI Päivi Valkama RAASEPORI Jan Gröndahl RAISIO Marja Uusitalo (02) RAUMA Leena Ruusu-Viitanen (02) RIIHIMÄKI Aili Tuppurainen (019) SEINÄJOKI Keijo Kaistila, (06) TAMPERE Timo Seimelä TAMPEREEN KAUPUNKISEUTU Katja Seimelä TURKU Juha Jokela, TUUSULA Juha Jokela UUSIKAUPUNKI Atso Vainio (02) UTAJÄRVI Hannele Karhu VAASA Siri Gröndahl (06) VANTAA Timo Väistö (09) VÖYRI Mikael Österberg (06) YLÖJÄRVI Arto Huovila ELY-KESKUKSET / LIIKENNEVIRASTO Erika Helin (020) erika.helin@ely-keskus.fi HELSINGIN POLKUPYÖRÄILIJÄT RY Petri Sipilä petri.sipila@hepo.fi HSL - HELSINGIN SEUDUN LIIKENNE Helena Suomela helena.suomela@hsl.fi INLINEMARKET OY Samuli Ropponen samuli.ropponen@inlinemarket.fi JYVÄSKYLÄN PYÖRÄILYSEURA RY Teemu Tenhunen, pj@jyps.fi KAMPIN SUUTARI Hannu Heiskanen hannu.heiskanen@htp-palvelut.com LINEA KONSULTIT OY Sakari Somerpalo sakari.somerpalo@linea.fi LUONTO-LIITTO RY Leo Stranius leo.stranius@luontoliitto.fi NAVICO OY Timo Perälä timo.perala@navico.fi OVELLA OY Mika Laukkonen mika.laukkonen@ovella.fi RAMBOLL FINLAND OY Reijo Vaarala reijo.vaarala@ramboll.fi SITO OY Jussi Nykänen (020) jussi.nykanen@sito.fi STRAFICA OY Juha Heltimo juha.heltimo@strafica.fi SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO RY Otto Bruun otto.bruun@sll.fi SUOMEN SÄHKÖPYÖRÄYHDISTYS RY Juha Tarvainen info@efillari.com TAMPEREEN POLKUPYÖRÄILIJÄT RY Matti Koistinen pj@tarakka.fi TAMPEREEN TEKNILLINEN YLIOPISTO Liikenteen tutkimuskeskus Verne Kalle Vaismaa kalle.vaismaa@tut.fi TRAFIX OY Esa Karvonen, esa.karvonen@trafix.fi TURUN POLKUPYÖRÄILIJÄT RY Tero Rantaruikka, turpo@turpo.fi TURVATEC OY Raine Anttonen (03) raine.anttonen@turvatec.fi VALPASTIN OY Mari Päätalo mari.paatalo@valpastin.fi VELOCRAFT Pieter Deleu info@velocraft.fi WSP FINLAND OY Minna Raatikka minna.raatikka@wspgroup.fi