JÄRJESTELYT AUSTRALIASSA

Transkriptio

1 VAIHTORAPORTTI Deakin University, Australia, vuosi 2008 School of Architecture and Building, Geelong, kevät 2008 (syksy Australiassa) School of History, Heritage and Society, Melbourne, syksy 2008 (kevät Australiassa) arkkitehtuuri TKK iina.valkeisenmaki at tkk.fi JOHDANTO Vietin vuoden 2008 vaihdossa Deakin Universityssä Australiassa. Deakin on arkkitehtuurin laitoksen oma vaihtokoulu kahdenvälisellä sopimuksella. Opiskelin ensimmäisen lukukauden Deakinin arkkitehtuurin laitoksella Geelongin kaupungissa ja toisen lukukauden Master of Cultural Heritage maisteriohjelmassa yliopiston Melbournen kampuksella. YLEISTÄ VAIHTOKOHTEESTA En tiennyt Australiasta juuri mitään sillä hetkellä, kun tein päätöksen vaihtoon lähdöstä. Melko tuntemattomaan maahan oli mielenkiintoista muuttaa, ja vuoden aikana Australian luonne alkoi hiljalleen avautua. Stereotypiat aurinkoisesta maasta, surffikulttuurista ja rennoista paikallisista pitävät kyllä paikkansa, mutta vain osittain. Ennen kaikkea Australia on äärettömän suuri ja monipuolinen. Se on myös uusi maa, omituinen sekoitus erilaisia kulttuurivaikutteita sekä kummallisia luonnonilmiöitä. Maailman kuivimmalle mantereelle mahtuu kuitenkin sen loputtoman aavikon lisäksi myös sademetsiä ja lumihuippuisia vuoria. Kenguruitakin näkyi runsaasti. Vietin valtaosan ajastani Melbournessa, joka sijaitsee saarivaltion eteläisimmässä osassa. Asuin ensimmäiset puoli vuottani Geelongin kaupungissa, joka on parin sadan tuhannen asukkaan kaupunki noin tunnin junamatkan päässä Melbournesta. Muutin kuitenkin kesäkuussa toiseksi puoleksi vuodeksi Melbourneen, jossa asuin vaihtoaikani loppuun asti. Melbourne on Sydneyn jälkeen Australian toiseksi suurin kaupunki, ja monen mielestä maan kulttuuripääkaupunki. Se on myös Australian monikulttuurisin paikka; noin 40% asukkaista on syntynyt jossain muualla kuin Australiassa. Monikulttuurisuus näkyy katukuvassa, ja eri kaupungin lähiöt ovat profiloituneet tiettyjen etnisten ryhmien alueiksi. Vuoden aikana kaupunkiin ehti tutustua ja ihastua. Melbourne on oman kokemukseni mukaan Australian ehdottomasti mukavin kaupunki; sen kulttuuritarjonta on hengästyttävä ja ilmapiiri yleisesti äärettömän ystävällinen, lämmin ja avoin. Geelong, jossa asuin ensimmäiset puoli vuotta, on Melbournea huomattavasti pienempi ja uneliaampi paikka. Se on entinen teollisuuskaupunki, jota on kuitenkin viime vuosina rakennettu viihtyisäksi. Yhteydet Melbourneen ovat lisäksi hyvät; junamatka kestää tunnin ja on opiskelija-alennuslipulla todella halpa (meno-

2 paluu maksoi dollaria eli noin 6-8 euroa). Julkista liikennettä Geelongin sisällä ei juurikaan ole, mutta keskustan lähettyvillä kaikkiin paikkoihin pääsee kätevästi kävellen tai fillarilla. Itse ostin pyörän heti ensi töikseni Geelongissa, vaikka ilmankin olisin selvinnyt. Australian kuuluisa surffirannikko alkaa noin puolen tunnin matkan päässä Geelongista, joten surffauksen ja rantaelämän kannalta kaupunki on ehdottoman passeli. Talven tullessa tosin nämäkin aktiviteetit tyrehtyvät. Yleinen mielikuva siitä, että Australiassa on lämmintä ja aurinkoista ympäri vuoden, on valitettavan väärä. Melbourne sijaitsee niin etelässä, että talvella tulee kylmä kesä-heinäkuussa on päivisin noin astetta lämmintä ja kylmä etelätuuli puhaltaa suoraan etelämantereelta. Talojen lämmitys on joko huonoa tai olematonta, joten ainakin itse palelin talven aikana jopa enemmän kuin Suomessa. Loppuosa vuodesta oli kuitenkin melko ihanaa lokakuusta huhtikuulle oli suomenkesäisen mukavan lämmintä ja pääosin aurinkoista. Rannallekin pääsi. Helteeseenkin on hyvä varautua, sillä pahimmillaan lämpötila kohosi maaliskuussa kolmeksi päiväksi noin neljäänkymmeneen asteeseen. JÄRJESTELYT SUOMESSA Koska Deakin on TKK:n vaihtokoulu kahdenvälisellä sopimuksella, oli hakuprosessi Suomessa todella epämuodollinen ja hoidin itse lähes kaiken yhteydenpidon Australiaan. Hain syksyllä TKK:n stipendiä, johon tarvitsi muiden liitteiden ohella englannin opettajan haastattelun pohjalta laatiman kielitodistuksen. Deakinin hakemus vaati englannin kielitaidon osoittamisen joko TOEFL- tai IELTS kokeella, eikä TKK:n kielitodistus kelvannut. Itse valitsin TOEFL:n lähinnä sen hitusen halvemman hinnan takia. Koe oli siitä huolimatta kallis, ja ajat sen tekemiseen todella varattuja, joten kielikokeen järjestäminen kannattaa aloittaa tarpeeksi ajoissa. TOEFLin lisäksi hakulomakkeeseen täytyy liittää tavallisten liitteiden lisäksi perustelukirje, miksi hakee juuri Australiaan vaihtoon. Opiskeluihin Australiassa tarvitsee opiskelijaviisumin, jonka saa joko vuodeksi tai puoleksi vuodeksi. Sen hakeminen onnistuu vasta sitten, kun hyväksymiskirje yliopistosta on tullut. Kirjeen mukana tulee viisumihakemuskoodi, joka täytyy sisällyttää hakemukseen. Muuten hakemuksen saa täytettyä kätevästi netin välityksellä Australian Immigration Officen sivuilta, joskin se on hyvin kallis. Vaihtobudjettiin kannattaakin huomioida nämä ns. ylimääräiset, kielikokeeseen, viisumiin sekä vakuutuksiin menevät maksut. Viisumiin kuuluu pakollisena osana ulkomaalaisille opiskelijoille suunnattu sairasvakuutus, ns. Overseas Student Healthcare, ja se täytyy hakea ja maksaa jo viisumia haettaessa. Vakuutus on melko kattava, mutta ei tarjoa täydellistä suojaa esim. lääkekuluja tai mahdollista Suomeen kuljetusta varten. Tämän sekä runsaiden matkailujeni vuoksi päädyin itse ostamaan myös lisäkuukausia pysyvään suomalaiseen matkavakuutukseeni, vaikka periaatteessa pelkällä australialaisella vakuutuksella olisi pärjännyt.

3 JÄRJESTELYT AUSTRALIASSA Asuin ensimmäisen lukukauden ajan Geelongissa, Waterfront-kampuksen lähettyvillä kaupungin keskustan kupeessa. Yliopisto tarjosi asunnon hakumahdollisuuden joko Waurn Pondsin kampukselta tai muutamasta yksityisen ylläpitämästä paikasta kaupungin keskustasta. Waurn Pondsiin ei arkkitehtiopiskelijan ainakaan kannata muuttaa, sillä se on syrjässä, noin kymmenen kilometrin päässä keskustasta, eikä arkkitehtikursseja järjestetä siellä lainkaan. Yliopiston välittämistä yksityisistä vaihtoehdoista päädyin itse Villamanta houseen, joka oli kaikin puolin mukava 13 hengen kimppakämppä, parempi kuin miltä 13 hengen kommuuni kuulostaa. Muut yliopiston vaihtoehdot vaikuttivat ja kuulostivat epämääräisiltä, enkä kuullut niistä paikan päälläkään mitään hyvää. Villamantan tyylinen asumisratkaisu soveltuu sosiaalisuutensa takia oivasti vaihtarielämään. Vuokra oli muuhun hintatasoon nähden tosin sangen kallis, 160 dollaria viikolta. Jos ei halua niin massiiviseen kommuuniin tai haluaa metsästää halvempaa vaihtoehtoa, voi paikan päältä etsiä kimppakämppää tai yksityistä vuokra-asuntoa. Kimppakämppiä on paljon, ja niiden vuokrat ovat paljon yliopiston välittämiä majoituksia edullisempia. Huone kommuunissa maksanee keskimäärin noin 100 dollarin verran viikossa Geelongissa ja noin 150 dollaria viikossa Melbournessa, riippuen sijainnista ynnä muusta. Melbourneen-muuttoni yhteydessä hankin asuntoni ns. vapailta markkinoilta. Löysin netin ilmoitusten kautta kivan ja halvan kimppatalon Canterburyn lähiöstä noin 20 minuutin junamatkan päässä keskustasta ja noin puolen tunnin matkan päässä Deakinin Melbournen-kampuksesta. Tällä kertaa maksoin vuokraa 115 dollaria viikossa, minkä päälle tulivat sähkö- ja kaasulaskut. Australiassa yliopisto on Suomeen verrattuna paljon byrokraattisempi ja jäykempi. Jos haluaa tehdä opintoihinsa mitään muutoksia, esimerkiksi vaihtaa tai keskeyttää kurssejaan, tulee niitä anoa erityisillä lomakkeilla. Palautuspäivämäärät ovat tiukkoja, ja päivänkin myöhästyminen näkyy heti arvosanoissa. Henkilökunta on kuitenkin ystävällistä ja pyrkii auttamaan hölmistynyttä vaihtaria. Opintojen alussa Deakin järjesti vaihto-opiskelijoille kolmen päivän orientaatioretken Lornen lomakaupunkiin tunnetulla Great Ocean Roadilla. Siihen kannattaa osallistua, sillä retki on ilmainen ja pitää sisällään muun muassa surffausta, patikointia ja tutustumista uusiin vaihtarikavereihin. Koulun palveluihin olisi kuulunut myös hakeminen lentokentältä, mutta saavuin maahan omatoimisesti puolitoista kuukautta etuajassa. Mitään tutorsysteemiä ei ollut, ja vaihtareille järjestettiin muutenkin Geelongissa sangen vähän ohjelmaa koulun puolesta. Myös sosiaalinen elämä arkkitehtiosastolla oli aika hiljaista, joten päädyin hankkimaan ystäväni muuta kautta kuin koulusta. Muutama Melbournen kontakti laajeni suureksi ystäväpiiriksi kaupungissa, mikä puolsi muuttopäätöstäni sinne toiseksi lukukaudeksi. Hintataso Australiassa on hieman edullisempi kuin Suomessa. Erityisesti ulkona syöminen ja matkustaminen olivat Suomen hintatasoon verrattuna hyvinkin edullisia; niistä molemmista nautin suuresti vuoden aikana. Ruoka kaupassa on vain vähän Suomea edullisempaa.

4 OPINNOT Deakinin kurssikäytäntö poikkeaa Suomen yliopistosysteemistä varsin suuresti. Kaikki kurssit ovat näennäisesti saman laajuisia ja antavat yhden krediittipisteen, ja paikalliset opiskelijat lukevat yleensä aina neljä kurssia lukukaudessa. Se on kuitenkin työmäärältään ainakin arkkitehtiosastolla varsin suuri, ja siksi päädyin itse ainoastaan kolmeen kurssiin. Kävin ensimmäisellä lukukaudella kolme kurssia; Asian Architecture, Designing Urban Environments B ja Architectural Photography (viralliselta nimeltä Architectural Research Project). Näistä Aasian arkkitehtuuri oli hurjan mielenkiintoinen luentokurssi Aasian arkkitehtuurihistoriasta ja nykypäivästä. Luennoitsija oli todella innostava ja pienet harjoitustyöt mielenkiintoisia. Designing Urban Environments B oli neljännen vuosikurssin kaupunkisuunnittelun studio, jossa tehtiin harjoitustyönä olemassa olevan kaupunkirakenteen parannusehdotus. Kurssi oli työmäärältään todella valtava, joskin myös loppujen lopuksi kohtalaisen palkitseva. Arkkitehtuurivalokuvauskurssi oli sen sijaan vaihtareille kysynnän takia räätälöity, suomalaisen erikoistyön tapaan järjestetty minikurssi, jossa valokuvasimme pienessä porukassa lukukauden ajan niin digille, mustavalkofilmille kuin diallekin. Toisella lukukaudella opiskelin Master of Cultural Heritage-ohjelmassa kaksi kurssia. Kaksi suorittamaani kurssia oli World Heritage sekä Cultural Landscapes, jotka olivat ns. puolietäopintoja eli luennot oli pakattu kuuteen intensiiviseen luentopäivään per kurssi, minkä jälkeen loppulukukausi oli itsenäistä opiskelua ja esseiden kirjoittamista. Luennot olivat mielenkiintoisia, ja kävimme myös opintokäynneillä. Työtavat Deakinin arkkitehtiosastolla olivat sangen samanlaiset kuin Suomessa, varsinkin studiokurssilla. Luentokurssit oli järjestetty mukavasti niin, että varsinaisen luennon jälkeen oli tutorointi, jossa keskusteltiin proffan kanssa päivän aiheesta. Luentokurssien pienet harjoitustyöt myös tukivat hyvin luentojen teemoja eivätkä kuormittaneet liikaa työmäärällään. Muuten kurssien välillä oli suuria eroja työmäärässä, ja koko krediittisysteemi vaikutti hyvinkin geneeriseltä. Kaupunkisuunnittelun studio aiheutti jopa ennennäkemättömän suuren työlatauksen, kun taas valokuvauskurssi sekä kulttuuriperintöohjelman kurssit olivat sangen kevyitä. Aasian arkkitehtuuri oli jossain näiden välimaastossa. MUUTA Australia on harrastusten kannalta luvattu maa; onhan ilmasto kuitenkin valtaosan vuotta hyvinkin edullinen. Kävin itse Geelongissa asuessani joogatunneilla Geelong City Yoga-koulussa, mikä olikin kaupungin ainoa joogakoulu. Lisäksi tykkäsin lenkkeillä meren rannassa. Surffausta olisi voinut harrastaa hyvinkin helposti ja kätevästi enemmänkin, ja monet kämppikseni kävivät säännöllisesti surffaamassa n. puolen tunnin päässä olevassa Torquayssä surffirannikolla. Itselleni surffauksessa riitti kaksi kokeilukertaa Sitä on kuitenkin ehdottomasti kokeiltava! Melbournessa harrastusten kirjo on valtava ja vaikuttava. Kulttuuritarjonta on lähes loputonta, ja esim. keikkoja järjestetään runsaasti, samoin kuin mitä ihmeellisimpiä festareita. Kannattaakin siis pitää korvat

5 höröllä ja lähteä rohkeasti mukaan kaikkialle! Itse ihastuin Melbournen Filmifestareihin, jotka pidetään elokuussa, ja kävin vuoden aikana useammallakin kansainvälisen bändin keikalla. Lisäksi löysin itseni muun muassa istuttamasta puita hyväntekeväisyystapahtumassa, huutamasta footy-pelin satatuhatpäisessä yleisössä ja ottamasta osaa aboriginaalien järjestämään mielenosoitukseen. Omituisetkin jutut kannattivat ja ennen kaikkea avarsivat mieltä Liikunnan puolesta ostin Melbournessa Melbourne Universityn kuntosalikortin, joka oli mahdollinen ostaa myös muille kuin yliopiston opiskelijoille. Deakinin oma sali olisi ollut kampuksella vähän kaukana keskustasta, ja koska vietin valtaosan ajastani kaupungissa, oli Melbourne Unin sali hyvä vaihtoehto. Onnistuin lisäksi soluttautumaan suomalaisten ja skandinaavisten kavereitteni kautta Melbourne Universityn vaihtaritoimintaan, joka oli paljon aktiivisempaa kuin Deakinissä. Löysin sitä paitsi Melbourne Universityn skandinaaviklubin kautta itselleni pohjoismaalais-australialaisen kaveriporukan, jota kautta löytyivät lopulta ne kaikkein läheisimmät ystävät. Samanhenkisten kavereiden etsimisessä kesti hieman aikaa, mutta se palkitsi lopulta monin verroin. Kannattaa myös tsekata skandinaaviklubin tapahtumat; ainakin vuonna 2008 sai ilmaista pizzaa joka torstai (facebookissa on ryhmä Melbourne University Scandinavian Club). Klubiin ovat tervetulleita myös Deakinin opiskelijat. Melbournen eri kaupunginosat tarjoavat valtavan monipuolisen ravintola-, kahvila- ja baarivalikoiman, jota kannattaa käyttää hyväkseen. Lempialueekseni muodostuivat lopulta ylivoimaisesti boheemi Fitzroy sekä italialaishenkinen Carlton, josta molemmista löytyy runsaasti hyviä ja edullisia paikkoja. Kahviloista sai ihanaa edullista kahvia, johon jäin totaalisesti koukkuun. Paras kahvi löytyi yllättäen asuinpaikkani läheltä, Canterburyn lähiöstä. Maling Roomin kahvilan kahvi olisi kyllä erillisen ekskursionkin arvoinen. Hyvää kahvia saa myös Mr. Tulk-kahvilasta Victorian osavaltiokirjaston yhteydestä ihan Melbournen keskustassa. Ravintoloistani suosikkeja olivat kasvisravintolat Vegie Bar Brunswick Streetillä Fitzroyssa ja Soul Food Smith Streetillä niin ikään Fitzroyssa. Molemmista pitivät myös ei-kasvissyöjät. Lisäksi keskustan Swanston Streetiltä sai Hare Krishnojen ylläpitämästä Crossways-lounaspaikasta hyvää ja superhalpaa (5 dollaria) lounasta arkipäivisin ja lauantaina, mikä osoittautui korvaamattomaksi, kun yliopistojen lounastarjonta oli muuten todella surkeaa. Baareista parhaat sijaitsivat usein Melbournen keskustassa Chinatownin pienillä kujilla. Hämyisistä umpikujista löytyi mitä ihmeellisimpiä ja hienoimpia baareja; suosikeikseni muodostuivat sellaiset baarit kuin Rooftop, Section 8, Croft Institute ja Horse Bazaar. Kirjakaupoista saa ostaa Melbourne s Bar Secrets-nimisen korttipakan, jonka avulla voi suunnistaa muuten hyvinkin piilossa oleviin paikkoihin. Kesäaikaan Melbournen tapahtumakirjosta kannattaa huomioida festareiden lisäksi myös Queen Victoria Market, jonka joka keskiviikkoilta järjestämä Night Market oli ruokineen ja ilmaisine musiikkiesityksineen ihan huippu. Lisäksi ihastuin kasvitieteellisessä puutarhassa kesällä järjestettävään ulkoilmaleffa Moonlight Cinemaan. Kuten näkyy, lista Melbournen mansikkapaikoista on loputon, ja uusia tapahtumia tulee varmaankin kaiken aikaa. Hyvä lähde kaupunkikulttuuriin on Threethousand-nettilehti, ja lisäksi Melbournen Couchsurfingsivuston yhteisö on tsekkaamisen arvoinen.

6 LOPUKSI Voin sanoa käsi sydämellä, että kulunut vaihtovuoteni on ollut yksi elämäni hienoimmista kokemuksista. Mikäli lähteminen kutkuttaa edes vähän, kannattaa mennä. Vaihtovuosi kannattaa ottaa mielestäni haasteena, matkana pois omalta mukavuusalueelta, irtautumisena tutuista ympyröistä. Siinä mielessä planeetan toiselle puolelle lähteminen on hyödyllistä mitä kauemmas ja mitä pidemmäksi aikaa lähtee, sitä enemmän ymmärtää olevansa tilanteessa, jossa oma elämä ja sen verkostot täytyy luoda nollatilanteesta. Tämä on usein haasteellista ja välillä rankkaakin, mutta aina takuuvarmasti kasvattavaa ja valtaosan ajasta sanainkuvailemattoman hienoa. Suomalaisella maalaisjärjellä pärjää kuitenkin pitkälle. Australian kulttuuriin kannattaa tutustua, ja paikallisten kavereiden saamiseen kannattaa panostaa. Tähän auttaa myös vuoden vaihtoaika puolen vuoden sijaan; koin itse, että vasta puolen vuoden jälkeen aloin oikeasti saada paikallisia ystäviä ja siten juurtua syvemmin australialaiseen elämään. Ensimmäinen puolivuotinen kului muutenkin kuvioihin totutteluun, joten siksi koko vuoden vaihtoa voi suositella niin kaukaisessa kohteessa kuin Australiassa ehdottomasti. Mikäli kysyttävää on, vastaan mielelläni meilillä.