Opiskelijaideapajoissa oman arjen innovointia

Transkriptio

1 Opiskelijaideapajoissa oman arjen innovointia tiistaina klo aiheena OPISKELIJA-ASUMINEN Paikka: Aalto-yliopiston Design Factory, Otaniemi Espoo Yhteistyössä: Managing Industry-Changing Innovations MIND-hanke sekä monitieteinen Aalto-yliopiston perustutkinto-opiskelijoille suunnattu kurssi Kuinka luodaan ison vaikuttavuuden innovaatioita? keväällä 2010 keskiviikkona klo aiheena WHAT MAKES INTERNATIONAL STUDENTS AND RESEARCHERS ENJOY AND STAY IN THE HEL- SINKI METROPOLITAN AREA (pajan kieli englanti) Paikka: HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu, Pasila Helsinki Yhteistyössä: Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu, HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu, Jolly Dragon sekä metropolialueen kaupunkitutkimuksen tutkimus- ja yhteistyöohjelma (KatuMetro) RAPORTTI OPISKELIJA-ASUMISEN IDEAPAJASTA Design Factoryn luovaan ja leikinomaiseen työskentelyyn sopivaan tehdassaliin kokoontui toivotun mukaisesti sekä ammattikorkeakoulu- että yliopisto-opiskelijoita pääkaupunkiseudun eri kampuksilta. Reilu parikymmentä osallistujaa edusti seuraavia opinahjoja: Aalto-yliopiston kauppa- ja teknillinen korkeakoulu, HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu, Helsingin yliopisto ja Lahden muotoiluinstituutti. Pajassa työskenteli opiskelijoiden ohella myös opiskelijaedunvalvontatasoa: mukana oli hallituksen edustajia Aalto-yliopiston ylioppilaskunnasta, Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijakunnasta Metkasta ja Sibelius-Akatemian ylioppilaskunnasta. Ilta rakentui yliinnovaatioaktivistin, MIND-hankkeen edustajan Anssi Tuulenmäen antamasta ryhmätehtävästä. Innostusta iltaan antoi myös Aalto-yliopiston monitieteisen kurssin opiskelijaryhmä, joka piti esityksen opiskelija-asumisen tulevaisuusvisioista. Ryhmä oli käsitellyt kevään aikana asumisen ja muuttamisen problematiikkaa kurssillaan, Opiskelijametropoli-hankkeen toimeksiannosta (ks. kurssilaisten esitys tällä sivustolla). Design Factoryn ideapajaillan aikana osallistujat pohtivat pienryhmissä opiskelija-asumista jossakin palvelun/tuotteen kokemusvaiheessa, nappaamalla virikkeitä muun muassa tuotekehitys- ja muotoilukentille ominaisesta elinkaariajattelusta. Ryhmissä kirjattiin ideoita post it -lapuille seuraavista elinkaarivaiheista: 1) asumistarpeen esiintymisestä ja vaihtoehtojen punninnasta, 2) asumisen käyttökokemuksesta ja asumisen puitteista, sekä 3) uuden tar-

2 peen esiintymisestä eli pitkälti muuttamisen problematiikasta. Nälkäisenä ei tarvinnut työskennellä, vaan ideoinnin lomassa nautittiin runsas salaattibuffet. Keskeisimmät tulokset esitellään seuraavassa pääpiirteittäin. Teema- ja asukasprofiilikohtainen asuminen saivat runsaasti kannatusta. Toisin sanoen, moni osallistujista toivoi, eli että eri elämäntilanteiden ja tarpeiden opiskelijat (perheelliset, lyhytaikaisen asumisen tarvitsijat ym.) mutta myös muiden tekijöiden mukaan ryhmiteltävät opiskelijat (kuten esimerkiksi vauhdikkaan bile-elämän vs. hiljaista opiskelua tarvitsevat) sijoitettaisiin samoihin kiinteistöihin. Osallistujat kertoivat eri tarpeista myös asunnon varustuksessa: aivan minimivarustuksen keittiössä, kylpyhuoneessa ym. ohella esitettiin toiveita toisaalta korkeatasoisesta, myös ns. luksusvarustuksesta opiskelijaasumisessa. Asuntojen kuntoon ja kunnossapitoon toivottiin lisää parannusta, kuten tietoa remonttimahdollisuuksista ja talokohtaisen tukiresurssin eli isännän / emännän saatavuutta pienkorjauksiin ja järjestyshäiriöiden varalle. Osallistujat pohtivat, mitä kaikkea opiskelijan asunnossa tehdään se on opiskelijan koti, mutta usein myös opiskelupaikka. Illan aikana painotettiin, että opiskelija-asunnoissa tulee olla etäopiskelun mahdollistavat verkko- ym. tekniset yhteydet, reaaliaikaiset tiedonvälitysmonitorit kiinteistöjen auloissa, ja itse asunnoissa fyysisiä tiloja niin yksilö- kuin ryhmätyöskentelyyn. Kiinteistöihin toivottiin toisaalta opiskelun rinnalle myös sosiaalisen kanssakäymisen tiloja vapaa-ajan viettoon, jotta myös yksiöissä asuvat voisivat tavata yhteisissä tiloissa toisia opiskelijakollegoita. Ideapajassa pohdittiin muun muassa sitä, missä opiskelijan kodin on ihanteellista sijaita. Hyvät kulkuyhteydet sekä palvelujen ja opiskelukampusten läheisyys nousivat odotetusti keskiöön. Mutta kiinnostavasti työelämäkontakteja, kuten alumneja, esitettiin opiskelija-asujien naapureiksi. Muutama ryhmä esitti myös jännittävän idean korkeakoulurakennusten muokkaamisesta öisin asuinkäyttöön, vajaakäytön vähentämiseksi. Vastavuoroisesti asuinhuoneistojen käyttöastetta päiväsaikaan haluttiin lisättävän muualla, kuten korkeakouluissa luennoilla istumisen vastaparina, jotta eläminen etäopiskelun 24/7-todellisuudessa voimistuisi. Ketkä jakavat kodin ja miksi, oli usein illan aikana esitetty kysymys. Monet osallistujat toivoivat lisää integroivaa asumista kansainvälisten opiskelijoiden ja kantasuomalaisten kesken, jolloin edistettäisiin kotoutumista ja sosiaalisten siteiden syntymistä suomalaisten kanssa. Nyt harmiteltiin, että varsinkin tilapäisesti metropolialueelle muuttavat ulkomaalaiset, kuten vaihto-opiskelijat, sijoitetaan usein keskenään samoihin kiinteistöihin. Lisäksi muun muassa opiskelijaasumisen aikarajoituksiin, kierrätyspisteiden monipuolistamiseen ja takuuvuokrien kohtuullisuuteen toivottiin kohennusta. Muuttaminen oli yksi illan pääteemoista. Ideapajassa esitettiin, että muuttaminen prosessina tulisi arvioida kokonaisuutena ja miettiä, miten tehdä siitä sujuvampaa ja opiskelijalähtöisempää. Ideoina heitettiin esimerkiksi opiskelija- ja ylioppilaskunnille perustettava muuttopalvelu (sekä pakettiautonvuokraus että työvoiman käytettävyys vastavuoroisuusperiaatteella tai rahaa vastaan), sekä jonkun huonekaluyrityksen kanssa sopimuksen solmiminen standardimaisen opiskelijahuonekalupaketin kuljettamiseksi asuntoihin. Alkusyksyisin pääkaupunkiseudulla esiintynyt, muutaman kymmenen kodittoman opiskelijan hätämajoituksen tarve nostatti keskustelua ja vaatimuksen mahdollisimman pikaiseen puuttumiseen. Asunnon hakeminen ja saaminen oli niin ikään eräs illan puhutuimmista aiheista. Monissa ryhmissä nousi esille tarve keskitetyn opiskelija-asumisen portaalin luomiseen, tai jo olemassa olevien verkkokanavien laajempaan tiedottamiseen, jotta asunnon hakeminen (mukaan lukien kämppäkaverien haku ja ajantasainen jonoseuranta) sujuvoittuisivat. Erityisesti kansainvälisille opiskelijoille ja tutkijoille suunnattu asumisen tieto- ja välitysportaali sai suosiota. Ylipäänsä tiedottamiseen eri asuntojen tarjoajista ja toimijoista, sekä erilaisista asumismuodoista (yksiö, solu, kaveriasunnot jne.) kaivattiin kohennusta. Nostettakoon esille vielä illan eräs keskeisistä teemoista, raha. Opiskelijoiden työssäkäyviä heikompi vuokranmaksukyky sai

3 odotetusti puheenvuoroja. Osallistujat toivoivat opiskelija-asumiselta kohtuullista hintatasoa ja parannusta asumisen kansallisiin tukiin. He myös pohtivat, voisiko vuokranmaksussa olla käypää rahan rinnalla muukin valuutta, kuten esimerkiksi yleishyödylliset korjaus- ja siivoustyöt kiinteistön yhteisissä tiloissa, tai keskinäinen naapuriapu lasten- ja eläintenhoidossa. Illan aikana mietittiin myös vuokran tai vastikkeen suuruutta. Esille nousikin idea, josko suuruuden määräytyminen sidottaisiin opintomenestykseen, jolloin nopeammin opiskeleva saisi vuokrahelpotusta tai kuukausikohtaisia alennuksia vaikkapa tietoliikennemaksuista. Lisätietoa ideapajasta ja sen temaattisesta kategorisoinnista: erityissuunnittelija Karoliina Kapanen, Helsingin kaupunki / talous- ja suunnittelukeskus p tai karoliina.kapanen@hel.fi > Opiskelijametropoli-hanke RAPORTTI IDEAPAJASTA : WHAT MAKES INTERNATIONAL STUDENTS AND RESEARCHES ENJOY AND STAY IN THE HELSINKI METROPOLITAN AREA? Myös toisessa toukokuun opiskelijapajassa keräännyttiin pienryhmiin ideoimaan tulevaisuutta. Paikkana toimi HAAGA-HELIAn viihtyisä, lasipintojen ja avaran tilan aulahalli. Ilta oli otsikoitu vapaasti suomennettuna seuraavasti: metropolialueen viihtyvyys kansainvälisten opiskelijoiden ja tutkijoiden silmin. Työkielenä tässä vajaan neljänkymmenen osallistujan illassa oli englanti. Suurin osa osallistuneista edusti syntyperäisesti monikulttuurisuutta (osallistujissa oli muun muassa aasialais-, afrikkalais- ja eurooppalaistaustaa), joten oli kiinnostavaa kuulla heidän omakohtaisia kokemuksia ja kehittämisideoita Helsingin seudulla elämisestä. Kotimaisista ja kansainvälisistä perustutkinto- ja jatko-opiskelijoista koostunut keskustelijakunta edusti seuraavia tahoja: Aalto-yliopiston kauppakorkea-, taideteollinen ja teknillinen korkeakoulu, HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu, Hanken svenska handelshögskolan, Helsingin sosiaali- ja terveysalan oppilaitos sekä Helsingin yliopisto. Tutkija Sammy Toyoki Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta esitteli illan ryhmätehtävän, joka oli jaettu neljään osa-alueeseen (ks. esitys tällä sivustolla). Syventymisalueina olivat kansainvälisten opiskelijoiden ja tutkijoiden 1) asuminen (housing), 2) sosiaaliset verkostot (social networks), 3) metropolialueella elämisen laatu ja

4 viihtyminen (living) sekä 4) mahdolliset muut asiat (what else). Työskentelytapana hyödynnettiin edellisen ideapajan tapaan post it -lappuja ryhmäkeskustelun tukena. Valkoiset seinälakanat täyttyivät iloisenvärisille papereille kootuista kehittämisideoista, koetuista ongelmista ja tarpeista, sekä tärkeistä arvoista ja muista taustoittajista. Ryhmätyöskentelyn rinnalla kuuntelimme Paul Brennanin esityksen yrityksestään Jolly Dragonista, joka tarjoaa kokoontumiskanavan esimerkiksi eri kulttuuri- ja urheiluharrastuksista kiinnostuneille, pääkaupunkiseudulla asuville ulkomaalaistaustaisille ihmisille keskinäiseen verkottumiseen. Edellä mainitun kaltaisista verkottumisen ja kohtaamisen tiloista käytiin muutoinkin keskustelua illan aikana. Monessa ryhmässä kun nousi voimallisesti esille sosiaalisten suhteiden merkitys, sekä toisten ulkomaalaisten suuntaan että kantasuomalaisten kanssa. Tilaisuuden lopuksi Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun opiskelija Jerri Annala tarjosi osallistujille mahdollisuutta tulla haastatelluksi tämän kansainvälistä kaupunkitilaa käsittelevään pro gradu -tutkimukseen. Ohjelman päätyttyä pöydät tyhjennettiin työskentelymateriaaleista, ja tilalle katettiin lämpimän buffet-pöydän antimet. Ihmiset pääsivät toteuttamaan pajakeskusteluissa painotettuja, vapaa-ajan sosiaalisten suhteiden solmimisia konkreettisesti! Kansainvälisen viihtyvyyden ideapajan keskeiset tulokset luetellaan seuraavassa tiivistetysti. On huomionarvoista, että kukin ilmaus on esitetty pajassa englannin kielellä, ja ne on käännetty suomeksi mahdollisimman tarkasti. Ryhmätehtävät jakautuivat jo todetusti neljään eri osa-alueeseen. Niistä ensimmäinen, kansainvälisten opiskelijoiden ja tutkijoiden asuminen, keräsi silminnähden eniten post it -merkintöjä. Asumisesta mainittiin muun muassa seuraavia asioita. Asuntojen varustustasoa sekä kuntoa ja kunnossapitoa sekä kehuttiin että moitittiin. Muutamassa ryhmässä esimerkiksi nähtiin, että valmiiksi kalustettuja asuntoja olisi hyvä olla enemmän tarjolla, ja että opiskelijakiinteistöjen yhteisen tilojen muunneltavuudessa ja siisteydessä olisi petrattavaa. Edellisen illan ideapajan mukaisesti myös tässä pajassa harmiteltiin sitä, että kantasuomalaiset ja ulkomaalaiset asuvat usein erillään vaikka toive olisi päinvastainen. Myös näkyvämpi tiedotus asuntojen hakemisesta ja saamisesta edusti samaa toivekenttää kuin mitä edellisessä pajassa oli esillä. Tiedotuksen voimistamiseksi ehdotettiin esimerkiksi, että kehitettäisiin asuntojen virtuaalinen hakukone vaalikoneiden tapaan, ja että eri kansainvälisille opiskelijaryhmille (vaihto- ja perustutkinto-opiskelijat jne.) olisi nykykäytäntöä fokusoidumpia asettautumisen tietopaketteja ja henkilökohtaista tuutorointia. Joukkoliikenne asumisen tukena eli kotoa kampuksille ja muualle liikuttajana oli suosittu puheenaihe tässä pajassa. Liikennevälineiden moderniutta ja ajantasaisuutta ihasteltiin laajalti. Sen sijaan matkustaminen hinta sai kritiikkiä, ja esityksiä suuremmista alennuksista sekä kilometriperusteisesta hinnoittelusta. Toinen ideapajan syventymisaihe oli sosiaaliset verkostot. Tässä nostetaan esille muutamia huomioita. Osallistujat toivoivat enemmän kontaktia kantasuomalaisten kanssa (esimerkiksi lisää ei-maksullisia kohtaamisen tiloja sekä yhdessä asumista) ja että nämä uskaltaisivat höllentää pidättyväisyyttään ja vieraiden kielten ujosteluaan. Toive esitettiin myös Internetin sosiaalisista yhteisöistä suuresti pitäville suomalaisille, että nämä tapaisivat ulkomaalaisia opiskelukavereitaan enemmän myös verkon ulkopuolella In Real Life. Ideapajan keskustelijat miettivät myös ulkomaalaisten keskinäistä verkottumista. Monet totesivat, että erilaiset ystävyyskerhot ja bileet (hospitality club, urheilukerhot, kansainvälisten opiskelijoiden etujärjestöt ylioppilaskunnissa jne.) ovat tuoneet ulkomaalaisia opiskelijoita ja tutkijoita onnistuneesti yhteen uudessa asuinmaassa. Jotkut osallistujat toivoivat, että sosiaalisia verkkoja ryhdyttäisiin rakentamaan jo lähtömaassa ennen opiskelemaan tuloa, esimerkiksi mobiili- tai verkkoperusteisella kontaktilistalla. Oli lisäksi kiinnostavaa, että muutamassa illan pienryhmässä toivottiin, että uudella asuinalueella olisi tiivistä oman etnisen ryhmän ja/tai lähtömaan edustajien keskinäistä toimintaa. Kolmas ideapajan työskentelyaihe oli metropolialueella elämisen laatu ja viihtyminen. Muun muassa seuraavat aiheet kirvoittivat keskustelua. Työllistyminen ja harjoittelumahdollisuudet nähtiin useassa post it -lappujen kokoelmassa pulmallisiksi. Osallistujat pohtivat, halutaanko Suomeen todella maahanmuuttajia tekemään työtä, sen perusteella että olivat kohdanneet kielteistä asennoitumista työnantajilta ( osa töistä on varattu vain kantasuomalaisille -kokemuksella tai että riittämätön suomen/ruotsin kielen taito oli estänyt muutoin pätevän hakijan

5 työllistymisen). Illan aikana käytiin keskustelua second class citizenship -mahdollisuudesta ja ulkomaalaisten ulossyrjäytetyksi tulemisen kokemuksesta (esimerkiksi eräässä ryhmässä koettiin, että tummaihoinen asiakas ei olisi tervetullut jokaiseen baariin). Työpaikan löytäminen ilman paikallista kontaktiverkostoa koettiin paikoin haastavaksi. Yhdessä illan ryhmässä koettiin, että yritykset palkkaavat julkista sektoria mieluummin ulkomaalaisen työnhakijan, joskin kantasuomalaiset olisivat työmarkkinoiden ensisijaisia kohteita (toimialasta tai työtehtävänkuvasta ei ollut puhetta). Toisaalta suomalainen työelämä sai pajan osallistujilta myös myönteistä palautetta: työpaikkojen hierarkiataso koettiin matalaksi, ilmapiiri välittömäksi ja paineettomaksi sekä nähtiin, että työ- ja harjoittelupaikkoja löytyy kyllä, mikäli niitä etsii aktiivisesti ja laajalti. Työelämäaiheiden lisäksi tähän elämisen laatu ja viihtyminen -osioon kirjattiin ajatuksia muun muassa kuntapalveluista sekä metropolialueen kiitettävästä turvallisuudesta. Jotkut osallistujat olisivat toivoneet syvällisempää tiedottamista sosiaali- ja terveyspalveluista (sekä ylipäänsä sosiaalivakuutusjärjestelmästämme että neuvoja käytännön asiointiin). Terveyspalveluiden kattavuutta ja laatua kiiteltiin useassa ryhmässä, joskin niiden omavastuuhinta koettiin joissakin keskusteluissa liian korkeaksi. Yksi pienryhmä mainitsi että korkeakoulujen urapalveluneuvonta kansainvälisille maisteriopiskelijoille on tärkeää. Illan viimeisenä syventymisaiheena oli mahdolliset muut asiat. Tähän verrattain vähälukuiseen post it -lappujen kokoelmaan sijoitettiin pohdinnat muun muassa pyöräilyolosuhteiden parantamisesta, autottomien kampusten toiveesta, sekä toteamasta että yhtenäisen kansakunnan tarinan aika alkaa olla ohi. Joukkoon mahtui myös eräs kiehtova ajatus omien kulttuurien esittelyjuhlista siis kansainvälisten ja kotimaisten opiskelijoiden keskinäisistä juhlista, joissa ulkomaalaiset saisivat tilaisuuden perehdyttää suomalaisia oman lähtömaansa tapoihin ja perinteisiin. Lisätietoa ideapajasta ja sen temaattisesta kategorisoinnista: erityissuunnittelija Karoliina Kapanen, Helsingin kaupunki / talous- ja suunnittelukeskus p tai karoliina.kapanen@hel.fi > Opiskelijametropoli-hanke